Oletko miettinyt, edistääkö hoitotyön opiskelu opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia? Ovatko hoitotyön opiskelijoiden elämäntavat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla? Toteuttavatko hoitotyön opiskelijat teoriassa opittuja terveellisiä elämäntapoja omassa elämässään?
Uupumusriski kasvussa opiskelijoilla
Hoitotyön opiskelijoille terveyden edistäminen ja terveyskäyttäytyminen ovat koulutuksen keskeisiä sisältöjä. Opiskelijat toimivat tulevassa ammatissaan roolimalleina, ohjaavat ja motivoivat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa terveyden edistämiseksi. (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013).
Opiskelijan opiskelu- ja elämäntilanne ovat muuttuneet, joten ajantasaista tietoa opiskelijoiden terveyskäyttäytymisestä ja elämäntilanteesta opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan. Suomalaisessa opiskelijabarometrissa (2014) todetaan, että tietoa opiskelijoiden asemasta ja hyvinvoinnista tarvitaan näyttöönperustuvan koulutuspolitiikan sekä koulutuspalvelujen kehittämisen perustaksi.
Naiset kokevat yleisemmin opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden murehtiminen on tavallista. Osa opiskelijoista kokee opintoihin liittyvän työmäärän liian suureksi. Yleisintä tämä on naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Uupumusriskissä olevien opiskelijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Yli puolet opiskelijoista kokee opiskelun hyvin merkitykselliseksi ja ovat innostuneita. Osa opiskelijoista inspiroituu opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa kokee vain joka kymmenes. Opiskelijoiden opiskelukykyä arvioitaessa haasteellisimmiksi osa-alueiksi nousevat ajankäyttö ja elämänhallinta. Vain noin puolet opiskelijoista kokee käyttävänsä ajan tehokkaasti opiskeluun. Puolelle opiskelijoista opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia. (Villa 2016)
Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on hyvät tiedot terveyttä edistävästä terveyskäyttäytymisestä, mutta he eivät omassa elämässä toimi tämän tiedon mukaisesti. Terveyskäyttäytymisessä hoitotyön opiskelijoilla on todettu puutteita liikunnassa, ravitsemuksessa ja stressin hallinnassa. Erityisesti liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset ovat hyvin opiskelijoiden tiedossa, mutta kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi opiskelijat, jotka tupakoivat ja käyttävät alkoholia, ruokailevat useammin epäsäännöllisesti eivätkä kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen. (Özcankar, Kartal, Mert, Güldal 2015) Sosiaalista tukea ja sosiaalisia suhteita kuvaavista tekijöistä erityisesti yksinäisyys, keskustelutuen puute ja lähipiirin pienuus sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin (Villa 2016).
Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opiskelun hallinnan tunteen muodostumista tutkittaessa (Hautakangas 2017) havaittiin, että kun opiskelijalla on tunne opintojen hallinnasta, sisältyy siihen:
- myönteinen asenne
- opiskeluinto
- sosiaaliset suhteet
- tasapainoinen arki
- hyvinvoinnista huolehtiminen
Opintojen hallitsemattomuuden tunteeseen liittyy:
- opiskelu-uupumus
- heikentynyt fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi
- elämänhallintaongelmat
Opetuksen sekä elämän siirtyminen enenevässä määrin verkkoon on johtanut siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän lähikontaktissa tapahtuvaa opetusta ja vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Näin esimerkiksi opiskelijan opiskeluryhmältään ja opettajalta saama tuki on vähentynyt.
Metropolian tutkimushankkeessa Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja motivaatio tarkoituksena on ollut kartoittaa opiskelijoiden elämäntapaa, terveyttä ja elämäntilannetta sekä motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä interventioita ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja opiskelun keskeytymisen ehkäisemiseksi.
Miten Metropolian hoitotyön opiskelijat voivat?
Metropolia Ammattikorkeakoulu on Suomen suurin sosiaali-ja terveysalan kouluttaja, jonka tutkintoon johtavissa koulutuksissa opiskelee vuosittain 16 400 henkilöä, joista sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa 4900. Hoitotyötä opiskelee 1333 opiskelijaa.
E-lomakkeella kerättyyn kyselyymme vastasi 202 hoitotyön opiskelijaa. Kysely lähetettiin 400:lle hoitotyön opiskelijalle elo-syyskuussa 2018. Vastaajista yli puolet oli 18-27 vuotiaita. Perinteisesti hoitotyön opiskelijoista suurin osa on naisia, miehiä vastaajista oli vain 12%.
Elämäntapaa kartoitettaessa kysyttiin alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, tupakointia, ruokailutottumuksia sekä sosiaalisessa mediassa päivittäin käytettyä aikaa. Terveyttä ja elämäntilannetta kartoitimme kysymällä arviointia fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, taloudellisesta ja opiskelu- ja työtilanteesta sekä ihmissuhteista.
Alkoholi, muut päihteet ja tupakointi
Hoitotyön opiskelijoiden alkoholin käyttö ei kokonaisuutena vaikuta huolestuttavalta. Opiskelijat eivät käytä alkoholia päivittäin ja viidesosa kuvasi olevansa täysin raittiita. Opiskelijoiden alkoholin käyttö vaikutti opiskelijaelämään liittyvältä. Kyselymme perusteella ei voida arvioida nautitun alkoholin määrää ja juomisen humalahakuisuutta. Muita päihteitä ei juuri käytetty. Muutama opiskelija kuvasi kuitenkin käyttävänsä muita päihteitä kuin alkoholia päivittäin tai yhdestä kolmeen kertaan viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Tämä on hoitoalalla huolestuttavaa. Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa. Vastaajista suurin osa ei ollut tupakoinut koskaan.
Ruokailu, liikunta ja painonhallinta
Opiskelu on vaikuttanut opiskelijoiden ruokailutottumuksiin vähän. Opiskelu oli muuttanut niitä terveellisemmiksi kolmasosalla, mutta kolmasosalla paino oli lisääntynyt. Painon lisääntyminen liittynee opiskelulle ominaiseen istuvaan elämäntapaan. Opiskelijoista liikkuu päivittäin alle puolet. Kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaa viidesosa vastaajista. Vaikka liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on tunnettu, niin sairaanhoitajaopiskelijat harrastavat liikuntaa terveyssuosituksia vähemmän.
Sometus
Suurin osa hoitotyön opiskelijoista käyttää aika suhteellisen vähän sosiaalisessa mediassa, alle tunnista kolmeen tuntiin. Neljästä kahdeksan tuntia aikaa sosiaalisessa mediassa päivän aikana käyttää neljäsosa vastaajista. Sosiaalinen media ei hallitse opiskelijoiden ajankäyttöä, mutta opiskelijoilta ei kysytty, miten paljon he käyttävät aikaa verkossa opiskeluun. Se on viime vuosina lisääntynyt ammattikorkeakouluopetuksessa.
Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi
Opiskelutilanne koetaan pääsääntöisesti erittäin hyväksi tai hyväksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaajien kokemus omasta fyysisestä terveydestään on melko heikko. Tyydyttäväksi fyysisen terveytensä arvioi kaksi kolmasosaa ja huonoksi yksi kolmasosa. Sen sijaan mielenterveytensä kokee erittäin hyväksi tai hyväksi kaksi kolmasosaa.
Taloudellinen tilanne
Opiskelijat arvioivat taloudellisen tilanteensa selkeästi kuormittavaksi. Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioi kaksi kolmasosaa opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista tekee töitä satunnaisesti ja vakituisessa palkkatyössä on 15%.
Ihmissuhteet
Opiskelijat kokevat saaneensa hyvin sosiaalista tukea. Vastaajista kolme neljäsosaa kokee saavansa tukea erinomaisesti tai hyvin. Kuitenkin vastaajista yksi neljännes kokee saavansa sosiaalista tukea vain tyydyttävästi, huonosti tai erittäin huonosti. Vanhemmilta tukea saa lähes kaikki opiskelijat ja sisaruksilta tukea koki saaneensa kaksi kolmasosaa.
Tukea saadaan myös läheisiltä ystäviltä. Sen sijaan opettajilta opiskelijat kokevat saavansa sosiaalista tukea vain vähän (12% opiskelijoista), mikä herättää kysymyksiä ammattikorkeakoulussa, jossa on opiskelijaohjauksessa tutoropettajajärjestelmä. Jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojen suunnittelua ohjaava opettaja. Kokemusta voi selittää myös se, että teoriaopetus on vahvasti siirtynyt verkkoon. Lisäksi sosiaalisen tuen käsite saattaa olla epäselvä. Huonosti sosiaalista tukea saavien opiskelijoiden tunnistaminen ja saattaminen opiskelijatukipalvelujen piiriin on keskeistä. Tämä vaatii uudenlaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelun ja oppimisen tukemisessa sekä opiskelijapalveluissa. Tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on riski opiskelun keskeytymiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen. Koska opiskelu on entistä enemmän itsenäistä ja verkossa tehtävää, jää osa opiskelijoista ilman riittävää opiskelijaryhmän tukea ja sosiaalista verkostoa.
Mikä motivoi hoitotyön koulutukseen
Avoimella kysymyksellä kartoitimme opiskelijoiden motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä, mahdollisuus tehdä konkreettista hyvä. Opiskelijat kokevat iloa ja voimaantuvat toisten auttamisesta. Osa vastaajista kokee hoitotyön ainoaksi ammatti vaihtoehdoksi ja motivaationsa hoitotyöhön kutsumukseksi. Hoitotyö koetaan motivoivaksi ammatiksi ja professioksi. Vahvuutena on työllistymisen varmuus sekä kiinnostava ja inspiroiva työ. Tärkeänä koetaan työn merkityksellisyys itselle ja yhteiskunnalle. Pienellä osalla motivaatio on koetuksella opiskelun aikana vaativaksi koetun korkeakoulumaisen opiskelun vuoksi.
“Onko suutarin lapsella kenkiä?”
Saamiemme tulosten ja aikaisempien tutkimusten pohjalta herää kysymys, miksi hoitotyön opiskelu ei välttämättä edistä opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Opiskelijoiden liikunta- ja ruokailutottumukset sekä päihteiden käyttö eivät kaikkien opiskelijoiden kohdalla noudata terveyssuosituksia. Vaikka huumaavien aineiden käyttö on vähäistä, se on huolestuttavaa ammatissa, jossa lääkkeiden ja huumaavien aineiden saatavuus on mahdollista. Huumavia-aineita käyttävien opiskelijoiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen käyttöön opiskelun aikana on haaste niin koulutukselle kuin työelämälle.
Opiskelijoiden kokemus huonosta fyysisestä terveydestään on yllättävän suuri. Tämä edellyttää jatkoselvityksiä, koska emme kysyneet syitä huonon fyysisen terveyden kokemukselle. Huonoa fyysisen terveyden kokemusta voi selittää se, että osa opiskelijoista harrastaa liikuntaa suosituksia vähemmän ja ruokailutottumukset eivät ole kaikilla terveelliset. Positiivista tuloksissa on, että suurin osa opiskelijat kokee mielenterveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Toisaalta joukko opiskelijoita kokee saavansa sosiaalista tukea liian vähän, joka on uhka hyvinvoinnille.
Hoitotyön opiskelijoiden kokemus fyysisestä terveydestä ja hyvinvoinnista ei poikkea muista opiskelijoista eikä koululaisista. Näyttää siltä, että liikunnan vähäisyys ja huonot ravitsemustottumukset siirtyvät lapsuudesta opiskeluaikaan eivätkä merkittävästi parane sairaanhoitajakoulutuksessa. Osa opiskelijoista käyttää aikaa sosiaalisessa mediassa vähän.Mietittäessä keinoja opiskelijoiden sosiaalisen tuen lisäämiseen, on tärkeää tunnistaa monipuolisia menetelmiä, jotta kaikki opiskelijat tavoitetaan, myös ne, jotka eivät koe sosiaalista mediaa itselleen luonnolliseksi kanssakäymisen keinoksi.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että korkeakouluopiskelijoista naiset kokevat miehiä yleisemmin opiskelu-uupumusta. Hoitotyön opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Tämän lisäksi hoitotyö on henkisesti vaativaa, joten on syytä pohtia, tarvitaanko hoitotyön opiskelussa uupumuksen tunnistamisen ja ehkäisyn välineitä sekä interventioita enemmän kuin muissa koulutuksissa.
Lähteitä:
Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing >Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415.
Hautakangas, S. 2017. Hoitotyön opiskelijoiden näkemykset hallinnan tunteen muodostumisesta opiskelussa. Pro-gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
Kurt, A.S. 2015. The Relationship between Healthy Lifestyle Behaviors and Health Locus of Control among Nursing and Midwifery Students. American Journal of Nursing Research. Vol. 3(2), 36-40.
Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314.
Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki.
Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.
Kirjoittajat:
Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus-ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan.
Leena Rekola työskentelee TKI yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.
2 Kommenttia
“Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa.” Itse tulkitsen numeroita toisella tavalla ja mielestäni 20 prosenttia on paljon eikä suinkaan vähän. Itse asiassa huomattavan paljon. Pari sopivaa hakusanaa googleen ja ensimmäinen linkki tarjoaa THL:n sivua (https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/tupakka/tupakointi-suomessa/aikuisvaeston-tupakointi), jossa kerrotaan, että 20–84-vuotiaista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin. Koska hoitoala on naisvaltainen, sen tupakointiprosentin vertailukohta on lähempänä tuota naisten kymmentä prosenttia kuin miesten kolmeatoista. Esitänkin, että tupakointiprosentin osalta tutkimustuloksia pitäisikin tulkita täysin päinvastoin: Metropolian hoitoalan opiskeloijden keskuudessa tupakointi on silmiinpistävä ongelma.
Numeroita tukevat omat hvaintoni. Jo opiskeluaikoina kiinnitin huomiota siihen, että hoitoalan opiskelijat sekä palvelutalojen ja sairaaloiden hoitohenkilökunta näytti tupakoivan huomattavan paljon enemmän verrattuna toimistotyöntekijöihin, joiden keskuudessa olen tehnyt aiemman urani. Samat hoitajat, jotka hoitivat kymmeniä vuosia aktiivisesti tupakoineita ja nyt keuhkoahtaumatautiin ja tuhkakupilta haiseviin limaysköksiinsä tukehtuvia potilaitaan, saattoivat painella surutta kessuttelemaan useamman kerran työvuoron aikana. Poikkeuksen muodostivat lääkärit, joita en muista nähneeni yhtään hoitolaitosten tupakkapaikoilla. THL:n tilastoa asiasta en löydä, mutta IS:n artikkeli vuodelta 2013 kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan vain viisi prosenttia lääkäreistä tupakoi (https://www.is.fi/tyoelama/art-2000000653342.html).
Mielestäni tässä kohdin on pikemminkin tutkimuksen merkittävä löydös ja suuri mysteeri, joka vaatisi lisätarkastelua. Miksi ne hoitoalan ammattilaiset, jotka parhaiten näkevät tupakoinnin järjettömät lopputulokset jo opiskeluajoista lähtien, tupakoivat 1,5-2 kertaa enemmän kuin muu väestö? Miksi lääkärien tupakointi on vuorostaan lähes samassa suhteessa keskimääräistä väestöä vähempää? Miksi hoitohenkilökunta tupakoi jo opiskeluaikana? Hakeutuuko hoitoalalle tupakoisijoita vai opettaako hoitoalan kulttuuri tupakoitsijaksi? Liittyykö hoitoalalla yleinen tupakointi jotenkin tutkimuksen havaitsemaan naisopiskelijoiden alttiuteen opiskelu-uupumukseen joko syy- tai seuraussuhteen kautta? Onko tupakointiprosenteissa eroja eri ammattikorkeakoulujen välillä? Jos näitä hoitoalan opiskelijoiden tupakoinnin taustatekijöitä ymmärrettäisiin ja niihin kyettäisiin kehittämään ratkaisuja pitkäjänteisellä työllä, positiiviset lopputulokset siirtyisivät hiljalleen myös työelämään.
Hyvä, että hoitotyön opiskelijoiden vointia ja jaksamista on selvitetty Metropoliassa. Uupumisen tunnistamiseen ja ehkäisyyn kannattaa satsata. Opiskeluterveydenhuolto tekee jo nyt hyvää työtä, mutta po. työtä tulisi tehdä laajemminkin koko opiskeluyhteisössä.