Hyppää pääsisaltöön
Tikissä

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
  • Muut blogit
Tikissä
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Selaile Arkistoa huhtikuu, 2019

4

Mikä nuorta urheilijaa motivoi?

vierailija · 24.4.2019

Tiedämmekö, mitä nuoret urheilijat haluavat tai millaisesta valmennuksesta he haaveilevat? Mikä onkaan valmentajien, urheiluseurojen ja perheiden rooli nuorten urheilijoiden drop-out -ilmiön (keskeyttämisen) ehkäisyssä?

Terveyden ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen ovat eurooppalaisten liikuntasuositusten ja EU-maiden liikuntapolitiikan keskiössä. Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella voidaan saavuttaa lukuisia terveyshyötyjä. Liikunnallinen elämäntyyli edistää myös sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. Liikunnan tulisi olla olennainen osa miljoonien eurooppalaisten elämää ja kaikille eurooppalaisille nuorille tulisi tarjota mahdollisuus osallistua erilaisiin liikuntaharrastuksiin.

Huomattava osa eurooppalaisista nuorista kuitenkin liikkuu liian vähän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Nuorten päivittäiset tottumukset ovat muuttuneet uusien vapaa-ajan vieton tapojen myötä ja tämä johtaa helposti istumisen lisääntymiseen ja fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Paikallaanolo ja liikkumattomuus ovat riskitekijöitä useille terveysriskeille kuten ylipainolle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Fyysinen aktiivisuus näyttää vähenevän erityisesti ikävuosien 11-15 välillä.

Valmentajan vastuut ja mahdollisuudet

Urheiluseurat, valmentajat ja nuoret urheilijat ovat merkittäviä kohderyhmiä kansanterveyttä koskevissa yhteiskunnallisissa toimissa ja linjauksissa. Valmentajilla on mahdollisuus vähentää nuorten urheilijoiden drop out -ilmiötä, edistää heidän sisäistä motivaatiotaan liikunnan harrastamiseen sekä lisätä liikunnan iloa kuuntelemalla ja osoittamalla kunnioitusta nuorta urheilijaa kohtaan.

Ohjattuun liikuntaan osallistuminen on yksi potentiaalinen keino lisätä nuorten fyysistä aktiivisuutta ja liikunnallista elämäntapaa. Urheiluseuraan kuulumisen on todettu olevan yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvan fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että lapsuuden ja nuoruuden aikainen fyysinen aktiivisuuden määrä ennustaa fyysisen aktiivisuuden määrää myös aikuisiällä. Monipuolinen liikunta-aktiivisuus lapsuudessa ja nuoruudessa, riippumatta liikuntalajista tai muodosta, luo hyvät edellytykset elinikäiselle liikunnan harrastamiselle.

Vaikka urheiluseuratoimintaan osallistumisella on todettu olevan myönteinen vaikutus nuorten fyysisen aktiivisuuden määrään, niin siitä huolimatta yhä useampi nuori lopettaa liikuntaharrastuksen 11-15 vuoden iässä. Syitä tähän ovat mm. kiinnostuksen ja liikkumisen ilon puute, valmentajien heikot pedagogiset taidot, liiallinen kilpailun ja tavoitteellisuuden korostuminen ja urheiluvammat.

Lapsen oikeuksien sopimus (artikla 12) määrittelee, että lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tämä oikeus pätee myös liikuntaharrastusten kohdalla. Lasten valmentajilla on siis vastuu ottaa lasten mielipiteet huomioon. Liikuntaharrastus voidaan nähdä osallisuuden välineenä ja paikkana antaa kaikille lapsille tasapuoliset ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistumiseen.

Perheillä on myös tärkeä rooli nuoren urheilijan maailmankatsomuksen ja minäkuvan kehittymisessä sekä liikuntaharrastuksiin osallistumisen mahdollistajina. Monet vanhemmat toivovat parempaa vuorovaikutusta urheiluseuran, valmentajien ja perheiden välillä. Toisaalta valmentajat voivat kokea, että osa vanhemmista ei tue urheilevaa lastaan riittävästi ja esittävät valmentajille liiallisia vaatimuksia. Vanhemmat voivatkin käyttäytymisellään haitata oleellisesti niin lasten kuin valmentajien keskittymistä urheiluun. Vanhempien korkeat odotukset ja kilpailullisuuden liiallinen korostaminen lisäävät nuoren urheilijan vammariskiä sekä ovat yksi merkittävä syy drop out -ilmiölle. Valmentajille suunnattuja suosituksia vuorovaikutuksen parantamiseksi perheiden ja valmennuksen välillä on olemassa, mutta konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja asian edistämiseksi tarvitaan yhä lisää.

Nuorten urheilijoiden positiiviset kokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä urheiluharrastuksen jatkamisen kannalta. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat lasten hyötyvän asteittain lisääntyvästä sekä monipuolista liikkumista sisältävästä harjoittelusta. Tällä hetkellä nuorten urheiluvalmennuksessa painotetaan yhteen lajiin keskittymistä liikaa ja liian aikaisin. Tämä puolestaan johtaa helposti liian yksipuoliseen harjoitteluun. Tarvitaankin nykyistä enemmän monialaista lähestymistapaa ja yhteistyötä eri urheilulajien välillä.

Liian tosissaan liian aikaisin

Loukkaantuminen on aina tietynlainen käännekohta urheiluharrastuksessa. Yksi vakavimmista ongelmista on se, että nuoret urheilijat vaarantavat terveytensä ja yleisen hyvinvointinsa tulosten saavuttamisen aiheuttamien paineiden vuoksi (White paper on Sport 2007). Näin on jopa alimmilla kilpailutasoilla. Urheiluvalmennus muuttuu liian vakavaksi liian aikaisin ja harjoittelu keskittyy vain yhteen urheilulajiin, joka johtaa helposti yksipuoliseen harjoitteluun. Tämä lisää rasitusvammojen ja loppuunpalamisen riskiä (Köhler 2017.) 10–40% 13-19-vuotiaiden urheiluun liittyvistä vammoista on ylirasitusperäisiä. Suurin osa vammoista ilmenee alaraajoissa erityisesti polvissa, nilkoissa ja jalkaterissä. (Faude et al. 2013).

Urheiluvammojen määrä lasten ja nuorten urheilussa on kasvussa. Smithin (Smith et al. 2016) tutkimuksessa esimerkiksi todetaan jalkapallossa sattuneiden vuosittaisten urheiluvammojen määrän kasvaneen vuosien 1990-2014 111%. Vuosien 2004–2010 aikana alle 15-vuotiaiden lasten sairaalahoitoa vaatineiden urheiluvammojen esiintyvyys kasvoi puolestaan 29% (Finch ym. 2014). Urheiluvamma onkin yksi viidestä yleisimmästä syystä, jonka on nuorten urheilijoiden urheiluharrastuksen lopettamisen taustalla (Salasuo, Piispa & Huhta 2015). Lapset ja nuoret loukkaantuvat todennäköisemmin urheiluharrastuksen aikana kuin vapaa-ajan urheilussa tai koululiikunnassa (Parkkari ym. 2015). Erityistä nuorten urheilijoiden urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn liittyvää linjausta ei tällä hetkellä ole olemassa. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä tietoisuutta keinoista, joilla pystytään edistämään nuorten urheilun turvallisuutta (EU work plan for sport 2011-2014).

Ilo ja onnistumisen kokemukset motivoivat jatkamaan

Valmentajien, urheiluseurojen ja muiden organisaatioiden on hyvä pitää mielessä, että lapset liikkuvat nimenomaan liikkumisen ilosta. Liikkumisen tuottama ilo, onnistumisen kokemukset, uusien taitojen oppiminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja tuen saaminen muilta ovat keskeisimpiä tekijöitä sille miksi lapsi haluaa jatkaa liikuntaharrastusta (Koski 2015). Urheilun kautta saadut positiiviset kokemukset rohkaisevat lasta jatkamaan liikunnan harrastamista.

Valmentajien käyttäytymisen ja valmennusmenetelmien on todettu vaikuttavan urheilijoiden menestymiseen niin urheilussa kuin urheilun ulkopuolellakin. Junioreiden ruohonjuuritason valmennuksessa tarvitaan konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja, joiden avulla edistetään vuorovaikutuksellisuutta ja tasavertaisuutta valmentajan ja urheilijan välisessä suhteessa. Cope ym. (2013) suosittelevat, että holistisimpien lähestymistapojen ja urheilijakeskeisimpien menetelmien käyttöä tulisi selkeästi lisätä urheiluvalmennuksessa.

Valmentajan ja urheilijan välisen suhteen toimivuus ja sisäinen motivaatio urheilua kohtaan vaikuttavat oleellisesti nuoren urheilijan haluun jatkaa urheiluharrastusta (Rottensteiner 2015.) Nuoren kannalta merkityksellinen ja perusteltu toiminta tuottaa iloa ja nautintoa sekä lisää sisäistä motivaatiota. Valmentajan tulisi antaa nuorelle urheilijalle mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun ja tukea oma-aloitteisuutta (Ryan & Deci 2000; Hoigaard, Jones & Peters 2008; Potrac et al. 2007).

Nuorten urheilijoiden mielestä hyvä valmentaja on ammattimainen, rohkaiseva, rento ja positiivinen. Lasten ja nuorten valmennuksessa vaikuttaa olevan ensiarvoisen tärkeää, että urheilijan yksilölliset niin psyykkiset kuin fyysisetkin ominaisuudet otetaan kattavasti huomioon. Lisäksi on tärkeää tunnistaa myös toimintaympäristön (esim. ilmapiirin) merkitys.  Ihanteellisessa tilanteessa ohjattu liikunta- ja urheiluharrastus edistää lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja lisää liikkumisen iloa, motivaatiota ja osaamisen tunnetta.

Hyvät käytännöt tukevat osallisuuden tunnetta

On tärkeää huomioida, että hyviä käytäntöjä, hyviä valmentajia, hyviä urheiluseuroja ja hyviä urheilujärjestöjä on olemassa. On olemassa valmentajia ja urheiluseuroja, joiden valmennuskäytännöissä yhdistyy sosiaalinen osallisuus, nuorten urheilijoiden osallistuminen ja terveyden edistäminen. On olemassa urheilujärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään heikompiosaisten yhtäläisiä ja tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua urheiluharrastuksiin. On olemassa urheiluseuroja ja yhdistyksiä, jotka ovat luoneet konkreettisia työkaluja valmentajille, joilla voidaan parantaa vuorovaikutusta perheiden, koulujen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. On tärkeää kehittää, edistää ja jakaa valmentajilla sekä muilla urheiluseuran toimintaan osallistuvilla henkilöillä olevaa asiantuntemusta ja hyviä käytäntöjä. On myös tärkeää yhdistää hyviä käytänteitä näyttöön perustuvaan tietoon ja tutkimukseen ja levittää edelleen hyviä valmennusmenetelmiä, jotka tukevat nuoria urheilijoita osallistumaan ja pysymään mukana urheilussa. (EU:n urheilun työohjelma 2011–2014.)

Urheilijalähtöisyys osaksi juniorivalmennusta

Kidmove-hankkeessa (2019-2020) kootaan yhteen ja kehitetään hyviä urheilijalähtöisiä valmennuksen käytäntöjä, nimenomaan ruohonjuuritason juniorivalmennukseen. Kidmove on kansainvälinen hanke, jota rahoittaa Erasmus+.

KidMove -hanke perustuu kansainväliseen yhteistyöhön. Siinä yhdistyy poikkeuksellisen monipuolisesti urheiluseurojen, urheilujärjestöjen ja korkeakoulujen monialainen osaaminen. Mukana olevilla urheiluseuroilla on kokemusta urheilijalähtöisistä valmennusmenetelmistä, sosiaalisesta osallisuudesta ja turvallisesta valmennuksesta ruohonjuuritasolla. Hankkeessa mukana olevien seurojen toiminnassaan käyttämänsä kokonaisvaltaiset käytänteet myös poikkeavat valtavirran valmennuskäytännöistä. Lisäksi näissä seuroissa urheiluharrastuksen keskeyttäminen on keskimääräistä vähäisempää. Tästä huolimatta seuroissa on jatkuva tarve ja halu kehittää urheiluvalmennuksen käytänteitä entistä toimivammiksi ja urheilijalähtöisemmiksi.

Hankkeessa mukana olevat urheilujärjestöjen toimijat tuovat mukanaan asiantuntemuksena ​​ruohonjuuritason urheiluseurojen ja muiden toimijoiden koulutuksesta ja tukemisesta. Järjestöt ovat luoneet tapoja tukea nuoria urheilijoita ja heidän perheitään. Kaikki tämä käytännön osaaminen yhdistetään korkeakoulujen näyttöön perustavaan tietoon ja moniammatilliseen ymmärrykseen ​​lapsikeskeisistä lähestymistavoista.

–

Lisää tietoa hankkeen webbisivuilta

0
KidMovelapsinuoriurheiluurheiluseuratvalmennus
Kommentoi (4)
1

Gamifying a path to well-being

Milla Åman Kyyrö · 16.4.2019
Photo by Jeff Prieb (https://www.freeimages.com/photo/a-mazing-game-1257388)

“Meaningful improvement in well-being for individuals, be they troubled youths or adults, requires a commitment to gradual change.”

The shifting meaning of gamification

Gamification as a distinctive term first made its appearance in academic papers around 1980. Originally it meant just what it sounded like: Taking a platform or a system that isn’t a proper game and essentially turning it into one [1].

In 2002 a movement called the ‘Serious Games Initiative’ was created to produce simulation games with the expressed desire to teach players a variety of skills that would transfer to the real world. Many of these games were developed for the U.S. Military and could be used as part of training, for instance teaching would-be pilots to operate their planes or would-be soldiers about infantry warfare. A premier example of the latter was America’s Army, a first-person multiplayer shooter game which functioned primarily as an army recruitment tool, released publicly and playable by anyone for free [2].

Gamification today is commonly understood as the practice of introducing certain prominent game elements, like points, scores or progression systems, into a non-entertainment context, thereby increasing user engagement, productivity and learning ability [1]. It is not done to mimic games as ends in themselves. Rather, the goal is to emulate successful engagement techniques which game designers across time have discovered and kept using, across classic board games all the way to modern video games with multi-million dollar budgets.

“It is our view that effective support services must successfully dodge various psychological pitfalls related to their use.”

Gamifying support services

Our common life experiences often appear to validate the following statement: Meaningful improvement in well-being for individuals, be they troubled youths or adults, requires a commitment to gradual change. Likewise it seems uncontroversial to think that even a gradual change demands the introduction and reinforcement of new productive habits, while dismantling existing barriers to personal growth.

Examining gamification in the context of digital support tools should help to devise a more enjoyable application for long term use, regardless of whether the service consists of a practice diary, a conversational assistant, i.e. a chatbot, or some other kind of recommender system. To that end our workshops have devoted time to discuss and evaluate various ways of keeping and rewarding users, especially after the initial novelty of an application has worn off.

It is our view that effective support services must successfully dodge various psychological pitfalls related to their use. For example, in our PEILI project, the workshop discussions with young advisors uncovered several anecdotes of applications that, while generally amiable, managed to earn the ire of their user by engaging them during awkward times of day. This eventually lead to frustration and deletion of the application, suggesting that even relatively small things like the frequency and timing of notifications often carry tremendous weight in user (dis)satisfaction. On the other hand, certain superfluous or ill-conceived elements, like daily login bonuses, have also been a recurring topic of annoyance according to some workshop attendees.

Purely technical features, such as the underlying extent or sophistication of back-end AI techniques, will by contrast go unnoticed and unappreciated by most users. As such they can easily become overvalued by the software engineers in the team who are excited on implement the latest and greatest algorithms, at the expense of tackling simpler, more pressing issues.

Engineering engagement

If our notion holds true, and our young advisors agree, the development team would do well to gather useful feedback about gamification in upcoming workshops. It is crucial that we discover and test promising ways, experienced firsthand and endorsed by our participants, to attract and sustain users in the target demographic.

A failure to appreciate this facet of product development would risk dooming the service to an early grave on account of widespread user apathy and disinterest leading to abandonment of the service. This consideration is doubly important since most (if not all) of the machine learning algorithms we are interested in are hungry for useful data which is gleaned from historical and active use of the service.

In fact, it is practically a given that reaching good performance in the algorithmic back-end part of the service requires some critical mass of users, providing the system with enough information to start gleaning helpful insights that provide value back to individual users. This increasing usefulness should over time translate to newly interested users who end up feeding more new information that again improves the service, forming a virtuous circle.

We shall examine certain algorithmic techniques, associated with our idealized product, and return to this notion of useful data more closely in the next blog which is all about machine learning methods and how they enable us to help future users.

Gamification for the PEILI project

This text is (meant to be) a summary of open discussions around gamification, held in piloting workshops during February of 2019 and comprised of young adults and educational staff, under a project called PEILI (Mirror). As part of this endeavor, my colleagues and I were tasked with developing a useful digital application for helping teens and adults in their trials of building positive personal identities.

It is our conviction, and that of Metropolia UAS, our partner companies, organizations and funders in the European Social Fund, under the EU Commission, that a machine learning application developed for this purpose could improve the rates of education, gainful employment and subjective well-being of youths in contemporary society.

Our team and plan

To achieve our stated goals, we employ a participatory design approach with a team of social and healthcare workers, service design experts, software engineers and potential end users. Our challenge is to incorporate lessons from social and health sciences with recent advances in artificial intelligence, cooperating closely with young adults in target group, who act as our advisors and application testers throughout the development process.

It is hard to overstate the importance of including members from the target group as an integral part of application design and development. In addition to answering questions like ‘What features should the application have’ and ‘How should those features be implemented’, potential end users will help answer fundamental questions as to why a specific feature goal should exist in the first place.

In fact, early workshop discussions have already highlighted the need to shift our focus away from the classroom and workplace into recreational activity. The thinking here is that the lack of educational attainment or successful employment is often a symptom of a deeper issue, one which we need to tackle first in the realm of support connections and social relationships, planting seeds and helping to build a young person’s resilience to future challenges instead of prematurely pushing them towards getting a degree or starting a career.

Sources

  • Kevin Werbach, 2019, 1.5 History of Gamification, Gamification Course, Offered by University of Pennsylvania, Coursera, Available online: <https://www.coursera.org/lecture/gamification/1-5-history-of-gamification-7Wp4p>.
  • Tom Grant, 2014, US Army, America’s Army Video Game, Serious Games at Work, Available online: <http://www.seriousgamesatwork.org/us-army-americas-army/>.

About the writer

Having completed all of his game development trials at Metropolia University of Applied Sciences, Riku Sykäri is a burgeoning software developer, mixed with an aspiring futurist. He works within Metropolia UAS’s research, development and innovations services as a Software Engineering Assistant in a project called PEILI. Riku has chosen to study machine learning in the hopes of teaching computers to be better with people.

0
gamificationmachine learningPEILIresilience
Kommentoi (1)
0

Opetustaitoa oppimassa mielikuvitellen ja yhdessä pohtien

vierailija · 9.4.2019
Kuva: Taavi Tihkan (Metropolian kuvapankki)

Musiikillinen oppiminen muodostuu parhaimmillaan kokonaisvaltaiseksi suureksi seikkailuksi. Tällaisen kokemuksen mahdollistaminen edellyttää kuitenkin opettajan ammattitaidolta pedagogista, monipuolisten elävien vuorovaikutustilanteiden ymmärrystä.

Tulevien musiikkipedagogien koulutusta Metropolia Ammattikorkeakoulussa ohjaa tieto siitä, että opettajuus on vaativa ala. Opettaja tarvitsee monenlaista teoreettista tietoa, pedagogisia käytännön työkaluja ja lähestymistapoja, mutta ilman ammattitaidon ydintä – elävissä tilanteissa vaikuttavien tekijöiden ymmärrystä, sensitiivisyyttä ja reflektiivistä ajattelua, eivät opettajan tiedot ja taidot käänny tilanteessa sopivaksi toiminnaksi erilaisten ihmisten oppimista tukemaan.

Ravintoa pedagogisen ajattelun kasvuun
Seuraavien keskeisten näkökulmien kautta olen pohtinut sitä, miten pedagogisen ajattelun kehittymiselle voidaan luoda otollista ympäristöä.

  1. Oppimisen kytkeytyminen oppijan aiempiin kokemuksiin ja tietoon

Tärkeä vaihe oppimisseikkailun käynnistymistä on kiinnostuksen, uteliaisuuden sekä aiempien aiheeseen liittyvien tietojen ja taitojen tunnistaminen, minkä Kirsti Lonka tuo esiin oivaltavan oppimisen mallissa (Lonka 2015, 224–229). Oppimisessa korostuu usein uusi tieto tai taito ja unohdamme, että meillä on usein ilmiöön liittyvää sekä kokemuksellista että teoreettista tietoa olemassa. Oppiminen on näin ollen myös olemassa olevan tiedon uudelleen järjestäytymistä ja sen voi nähdä käsitysten ja taitojen muutoksena. Ymmärrys ilmiöstä asettuu uuteen järjestykseen, saa lisää ulottuvuutta ja ohjaa uusien kiinnostusten äärelle.

  1. Elävä dialogi ja moniäänisyys

Oppiminen ulottuu elämässämme kaikkeen ja uteliaan mielen ohjaama uuden tiedon rakentaminen on itseään ruokkiva prosessi (ks. Lonka 2015, 208; Huotilainen 2019, 67–73). Oppimisemme ei ole sidottu johonkin tiettyyn tilanteeseen tai ympäristöön, vaan sitä tapahtuu kaiken aikaa vuorovaikutuksessa muiden kanssa: ihminen yhdistelee, tulkitsee, soveltaa ja etsii jopa tiedostamattaan uusia näkökulmia kiinnostuksensa kohteena olevaan asiaan. Oppimisympäristön tehtävä on tukea tätä prosessia.

Usein opettamiseen liittyvänä haasteena on se, että ajattelemme siinä olevan yhden, parhaan tavan toimia, jota etsimme. Pedagogisen ajattelun kehittymisen kannalta tämä voi estää meitä havainnoimasta, mitä kaikkea muuta tilanteeseen liittyy ja miten erilaisilla pedagogisilla valinnoilla navigoidaan erilaisiin maastoihin.

  1. Yhteisöön liittyminen

Gert Biesta (2013) kuvaa opettajuuteen liittyvää haavoittuvuuden tunnetta. Opettaja, joka ottaa itselleen myös oppijan, jatkuvan ammatillisen kehittymisen ja kanssakulkijan tehtäviä asettaa itsensä alttiiksi ja avoimeksi. Tällaiseen opettajuuteen liittyvä keskeneräisyyden elementti tulee luontevammaksi osaksi ammatillista kuvaamme, kun voimme olla osa yhteisöä. Jo opiskeluaikana voi avata väyliä opettajuuden näkemiselle läpi ammatillisen elämän muovautuvana prosessina.

Vuorovaikutuksen ja oppimiseen liittyvien tunteiden ymmärtäminen pedagogiikan ydin myös digiaikana

Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikkipedagogiopiskelijoiden musiikin oppiminen ja erityisen tuen tarve -kurssin lähtökohtana on antaa ravintoa pedagogisen ajattelun muokkaamiseen. Tämä auttaa työelämän arjessa eteen tulevissa tilanteissa löytämään sellaisia lähestymistapoja, joilla erilaisten ihmisten merkityksellisiä musiikillisia kokemuksia ja oppimista voi tukea.

Kurssia toteuttaessani olen myös kouluttajana lähtenyt oppimisen seikkailulle selvittääkseni, miten pedagogisen ajattelun rakentumista voi tukea digitaalisessa oppimisympäristössä ja millaisia oppimisympäristön ulottuvuuksia siitä jää puuttumaan. Tämä verkkokurssi on osa Digisti yhdessä -hanketta, jossa kehitetään yhteisiä oppimiskokonaisuuksia. Kurssiin osallistuu musiikkipedagogiopiskelijoita myös Tampereen ammattikorkeakoulusta ja yhteistyössä on mukana opettajia TAMKista ja Savoniasta.

Kurssin keskeinen lähtökohta oli ajatus siitä, että musiikin opettamisessa kaikki kohtaavat vaikealta tuntuvia tilanteita sekä se, että niiden yhteinen pohdinta ammatillisessa vuorovaikutuksessa kuuluu asiantuntijan työhön, tuo eväitä jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Pohdinta käynnistyi tehtävästä, jossa piti kuvata itse koettu jollakin tavalla pulmallinen opetus- tai oppimistilanne. Lähestyimme näitä haastavia opetustilanteita ja niissä vaikuttavia muuttujia peilaten niitä omiin kokemuksiimme, ajatuksiimme sekä luettuun teoreettiseen materiaaliin.

Adobe Connect -verkkoympäristössä tapahtuneiden pienryhmäkeskustelujen keskiössä olevat aidot tilanteet auttoivat kytkeytymään olemassa oleviin kokemuksiin ja ryhmäkeskusteluissa kokemuksellinen ja teoreettinen tieto asettuivat toistensa lomaan. Pyrimme moniääniseen ymmärtämiseen.

Näissä edellä kuvatuissa, sekä verkkopohjaisessa Moodle -oppimisympäristössä oppimistehtävien yhteydessä käydyissä pedagogisissa keskusteluissa pidin tärkeänä, että emme yrittäneet etsiä oikeita ratkaisuja, vaan katsoimme tilannetta useista eri näkökulmista käsin kuvitellen monenlaisia vaihtoehtoisia etenemisen tapoja (ks. Huhtinen-Hildén 2017, 394-406; Huhtinen-Hildén & Pitt 2018, 36).

Kurssilla opittiin perinteisten kirjallisuus- ja tiedonhankintatehtävien, luentojen, videomateriaalien sekä reflektoinnin lisäksi eläytymällä kuvitteellisiin tilanteisiin. Toisen ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin asetuttiin esimerkiksi eläytymällä kuvitteellisen 6-vuotiaan Pekan musiikinoppimisen maailmaan tai kuvittelemalla hänen opettajansa tuntemuksia opetushetkessä. Opiskelijat kokivat tällaisen tehtävän omaa näkökulmaansa avartavana.

Pedagoginen mielikuvaharjoittelu ja dialoginen lähestymistapa auttavat muuttelemaan, soveltamaan, jakamaan, peilaamaan ja muovaamaan käsityksiä opettamisesta ja oppimisesta sekä vuorovaikutuksesta. Nämä laajentavat pedagogisen ajattelumme maastoa.

Kokemukset pedagogisesta reflektoinnista tällä kurssilla ovat lisänneet uskoani myös digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen oppimiseen. Yksi tämän verkkokurssin tehtävistä on ollut vuorovaikutuksen ja verkoston rakentaminen myös omaa oppilaitosta laajemmalle. Vaikka kaipaan elävän vuorovaikutuksen tuomaa yhteisöllisyyden tunnetta, vapaampaa liikkumisen ja musiikkikasvatuksen työtapojen kokemuksellista oppimista, on kurssi ollut positiivinen kokemus. Pedagoginen ymmärrys rikastuu dialogissa ja viisaasti käytetty digitaalinen oppimisympäristö yhtenä ulottuvuutena voi tuoda lisää mahdollisuuksia asettua yhteisten pohdintojen ääreen.

 

Lähteet

Biesta, G. J. (2013). The beautiful risk of education. London: Routledge.

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Huhtinen-Hildén, L. (2017). Elävänä hetkessä. Suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi. Teoksessa A. Lindeberg-Piiroinen & I. Ruokonen (toim.). Musiikki varhaiskasvatuksessa – käsikirja. Helsinki: Classicus, 389-411.

Huhtinen-Hildén, L. & Pitt, J. (2018). Taking a Learner-centred Approach to Music Education. Pedagogical Pathways. London: Routledge.

Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lisätietoa Digisti yhdessä -hankkeen verkkosivuilta

Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea – kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUUn kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä.

 

+1
musiikkipedagogiopettaminenoppiminenpedagogiikka
Kommentoi (0)
Aiemmat postaukset

Tietoa blogista

Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Blogissa voi julkaista tekstejä, videoita, ääntä tai niiden yhdistelmiä. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos  haluat  kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.

Tikissä-blogin toimituskunta

  • Päivi Keränen, Projektipäällikkö, Muotoilu, +358 40 184 1952
  • Jussi Linkola Projektisuunnittelija, Media, +358 40 184 2448
  • Milla Åman (päätoimittaja) Viestintäsuunnittelija, TKI, +358 50 342 0341

Sähköpostiosoitteet:

Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.



Tutustuthan kirjoitusohjeisiin, PDF-aineistolinkki Bloggaajan ohje 2021

Bloggaajat

Elina Ala-Nikkola

Elina Ala-Nikkola

on osallistavalla otteella työskentelevä prosessien fasilitoija ja sparraaja Metropoliassa. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja innostuu eri alojen asiantuntijoiden kohtaamisesta, osaamisesta ja kehittämisestä yhdessä oppien. Onnistunut viestintä ja innostava ilmapiiri ovat aina työn fokuksessa. Hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK), joka vapaa-ajallaan muun muassa lukee, juoksee, kiertää museoita ja tanssii.


Milla Åman Kyyrö

Milla Åman Kyyrö

on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2006 alkaen viestinnän, hanketyön ja kehittämistehtävien parissa. Tikissä-blogin päätoimittajana hän on ollut vuoden 2018 alusta alkaen. Tällä hetkellä hän toimii viestintäsuunnittelijana tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan TKI-palveluissa. Koulutukseltaan hän on Master of Media Management (MA) ja kulttuurituottaja (YAMK).


Anna-Maria Vilkuna

Anna-Maria Vilkuna

aloitti Metropolian TKI-toiminnasta vastaavana johtajana alkuvuodesta 2016. Ammattikorkeakoulun TKI-toimintaa hän on kehittänyt eri tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan, ja tähän työhön häntä motivoivat lahjakkaat opiskelijat, ammattitaitoiset kollegat ja monipuoliset yhteistyökumppanit. Koulutukseltaan Anna-Maria on Suomen myöhäiskeskiajasta väitellyt historian tutkija, mikä selittänee kiinnostuksen ottaa haltuun erilaisia ilmiöitä ja tarkastella niitä niin historiallisesti kuin tulevaisuusorientoituneesti. Työn, perheen ja ystävien lisäksi elämään sisältöä antavat luontoretket patikoiden, pyöräillen ja veneillen.


Kaisu Kiventaus

Kaisu Kiventaus

on ihmisistä kiinnostunut nörtin ja taiteilijan sekoitus. Hän työskentelee Metropoliassa asiantuntijana. Monitaitoisena ja poikkialaisena kehittäjänä tunnettu Kaisu on taustaltaan opettaja, joka on perehtynyt musiikillisten käsitteiden didaktiikkaan ja tutkimukseen. Osaamistaan hän on sittemmin laajentanut viestintään. Hänen intohimonsa on ratkoa kaikenlaisia pulmia uudenlaisia ratkaisuja kehittäen. Harrastuksista Kaisulle tärkeimpiä ovat melonta, retkeily ja pelargonien kasvattaminen.


Ulla Vehkaperä

Ulla Vehkaperä

on perehtynyt Metropoliassa innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan. Hän innostuu työelämän ja opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnassa toteutettavista opintojaksoista ja projekteista. Koulutukseltaan Ulla on toimintaterapeutti, terveystieteen maisteri, työnohjaaja ja toiminnallisten ryhmien ohjaaja. Hyvinvointialan yrittäjyys ja uusien palveluiden kehittäminen vievät hänet mennessään. Vapaa-ajalla Ullan voi löytää tilkkutöiden ja ystävien parista.


Katri Myllylä

Katri Myllylä

työskentelee Metropoliassa viestinnän lehtorina median osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja taiteen kandidaatti. Lisäksi Katri on pätevöitynyt ammatilliseksi erityisopettajaksi ja opinto-ohjaajaksi. Viestinnän ja median teoriaopetusten lisäksi hän työskentelee opinnäytetöihin ja opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien moninaisten työtehtävien parissa. Katri toimii myös viestinnän tutkinto-ohjelmassa graafisen suunnittelun tutkintovastaavana. Muutaman vuoden ajan Katri on pendelöinyt kotoaan Tampereelta Metropolian eri toimipisteisiin, nykyisin ensisijaisesti Arabian kampukselle.


Kaisa Puuronen

Kaisa Puuronen

Teollinen muotoilija Kaisa Puuronen työskentelee terveysteknologian ja palvelumuotoilun asiantuntijana Metropolian sovelletun elektroniikan tutkimus- ja kehitysyksikkö Electriassa. Terveydenhuollon asiantuntijana hän rikastaa teknologiapainotteista tutkimus- ja kehitystyötä tuoden siihen käyttäjälähtöisen lähestymistavan. Tällä hetkellä hän vastaa projektipäällikkönä “Iällä ei ole väliä” -hankkeen Metropolian osaprojektista.


Johanna Holvikivi

Johanna Holvikivi

työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily.


Irene Gröhn

Irene Gröhn

työskentelee projektipäällikkönä Metropolian terveysalalla ja on kiinnostunut erityisesti osallistavasta ja yhteisöllisestä kehittämisestä. Onni tulee puun takaa -hankkeessa häntä innostaa pienten yritysten työhyvinvoinnin yhteistoiminnallinen kehittäminen ja Oona-ESR-hanke on temmannut hänet mukaansa naisyrittäjien osaamisen kehittämiseen. Irene on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on pätevöitynyt ammatilliseksi opettajaksi ja monipuoliseksi EU-projektien taitajaksi.


Jarmo Tuppurainen

Jarmo Tuppurainen

työskentelee Metropolian sovelletun elektroniikan tutkimus- ja kehitysyksikkö Electriassa teknologiapäällikkönä. Pääosa hänen työtään on hankkeiden vetäminen. Julkaisutoiminnassa Jarmoa kiinnostaa erityisesti tieteen ja tekniikan kansantajuistaminen. Vapaa-aika Jarmolla kuluu perheen parissa ja aktiivisen liikunnan merkeissä.


Kati Forsman

Kati Forsman

työskentelee Metropoliassa TKI-viestinnän parissa. Hän aikoi ensin ammattikorkeakoulun lehtoriksi, mutta viestintäasiat veivät hänet mennessään. Metropolian monialaisesta ilmapiiristä Kati nostaa innostavia sisältöjä ja tapahtumia muiden ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi. Opiskelijoiden uudet innovaatioprojektit yllättävät Katin positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Vapaa-ajasta Kati nauttii koiran kanssa lenkkeillen sekä tytärten taitoluisteluharrastuksen, mökkeilyn ja puutarhanhoidon parissa.


Carita Kokkala

Carita Kokkala

työskentelee lehtorina Metropolian terveysalalla vastuullaan gerontologisen hoitotyön sekä johtamisen opinnot. Peruskoulutukseltaan hän on sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Näiden lisäksi hänellä on johtamisen ja tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnot sekä muistihoitajan koulutus. Hänen ydinosaamistaan ovat muistisairaiden hoitotyö, lähiesimiestyö ja työhyvinvointi. Carita on intohimoinen uuden tiedon etsijä ja kokeilija, joka ei halua unohtaa heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa olevia. Hän voimaantuu luonnossa.


Pirjo Koski

Pirjo Koski

työskentelee Metropoliassa hoitotyön lehtorina terveyspalveluiden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori ja taustaltaan erikoissairaanhoitaja, kätilö ja opettaja. Pirjo opettaa Metropoliassa tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä ja terveyden edistämistä sekä ohjaa opiskelijoiden opinnäytetöitä ja innovaatioprojekteja sekä osallistuu hankkeiden suunnitteluun. Pirjolla on pitkä oman alansa kansainvälinen työkokemus. Hän asuu puolisonsa kanssa Helsingissä ja viettää vapaa-aikaansa huvilallaan Keski-Suomessa liikkuen ja kirjoittaen. Hänen mottonsa kuuluu: "Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.” — Steve Jobs.


Eija Raatikainen

Eija Raatikainen

työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (& YAMK) valmistuville opiskelijoille kasvatustieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Vapaa-aika menee lapsen harrastuksissa ja lenkkeilyn parissa. 


Arto O. Salonen

Arto O. Salonen

on sosiaalisen hyvinvoinnin yliopettaja. Hän on mukana lukuisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa kuten Sitran rahoittama Education for a Changing World 2015­-2017, Nuorisotutkimuksen seuran Nuorisobarometri 2016 ja Suomen Akatemian From Failand to Winland. Salonen johtaa Suomen kasvatustieteellisen seuran (FERA) kestävää kehitystä edistävän koulutuksen tutkimusryhmää ja toimii opetushallituksen opetussuunnitelma-asiantuntijana lukion, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen OPS2016-prosessissa. Hän on julkaissut 90 julkaisua ja ohjannut 150 opinnäytetyötä.


Lue lisää
vierailija

vierailija


Uusimmat postaukset

  • Hankeviestintä ja resurssit

    23.2.2021
  • Tyhjä ravintolan terassi, punaiset tuolit

    Ota oppia yrittäjästä

    18.2.2021
  • Näkökulmia prototyyppeihin

    11.2.2021

Arkisto

  • ▼2021 (11)
    • ▼helmikuu(5)
      • Hankeviestintä ja resurssit
      • Ota oppia yrittäjästä
      • Näkökulmia prototyyppeihin
      • Asennekanvaasi tehostaa oppimista yritysvalmennuksissa
      • Kulttuurihyvinvointialan yhteistä ymmärrystä rakentamassa
    • ►tammikuu(6)
      • Pienyrittäjän uusi normaali?
      • Transport emission reduction goals in the light of energy consumption and charging of robot buses
      • Tinderistäkö vauhtia kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan monialaiselle verkostolle?
      • Saavutettava verkkosivujulkaisu palvelee laajasti kohderyhmiä
      • Kuntoutusalan osaamiskeskittymä osaamisen vauhdittajana
      • Innovaatio, joka sopii kaikille? 
  • ►2020 (57)
    • ►joulukuu(7)
      • Tikissä-blogin vuosi 2020
      • Nuorten ryhmään osallistumiseen tai osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä
      • Make the World Yours - Learning in an Ecosystem Boosts Your Future Career
      • Ihminen edellä kohti kestävää tulevaisuutta
      • Hyvät, pahat pelit — tarkastelussa pelaamisen mielenterveysvaikutukset
      • Työntekijöiden näkökulmia tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen
      • Digi digi digi… Miksi pienyrittäjän kannattaa olla ajan hermolla?
    • ►marraskuu(5)
      • Arjen innovaatioita - arki 2.0
      • Common Risk Factor Approach as a Tool to Promote Oral Health care
      • Kuinka rakentaa avointa yhteistyötä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan?
      • Tekoälyn keskeiset ongelmat
      • Toivoa huomiseen - uskallusta tulevaan
    • ►lokakuu(6)
      • Vuorovaikutus etänä – miten luoda lauma ja aito yhteys yli fyysisen etäisyyden?
      • Tehdäänkö tulevaisuuden muotoilutyö virtuaalitodellisuudessa?
      • Luovuus voimavarana työelämässä
      • Päätökset verkossa eivät olekaan omiasi
      • Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen
      • Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten?
    • ►syyskuu(4)
      • Kehittämisen yhteydessä pitää puhua tuotteistamisesta
      • Ilmastonmuutos nyt! Nuoret haastavat hankkeita toimimaan
      • Student recruitment online - How to develop long-term success in uncertainty?
      • Kannattaisiko minunkin ottaa käyttöön ORCiD-tunniste?
    • ►heinäkuu(2)
      • Hankeviestintä ja kriiseihin varautuminen
      • Developing reliable educational agent relationships in international student recruitment
    • ►kesäkuu(6)
      • Tutkimustietovaranto avaa tiedettä ja tutkimusta
      • 20th International Conference on Web Engineering ICWE’20 Successfully Completed
      • Innovaatioprojektilla kehitettiin HyMy-kylän markkinointia
      • Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan kansainvälisillä projekteilla
      • Hankeviestintä ja medianäkyvyys
      • Terveyden edistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa
    • ►toukokuu(7)
      • Yhdessä kehittäen kuntoutuksen osaamista - murroksessa oleva sosiaali- ja terveysala
      • Innovation Project Dosis
      • Uusia kestävämpiä liikkumispalveluja kokeilussa pääkaupunkiseudulla
      • Virtuaalisen ympäristön hyödyntäminen muotoilun opetuksessa
      • Seksuaalisuus ja mielenterveys nuoren ihmissuhteiden näkökulmasta
      • On luovuuden aika
      • Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä
    • ►huhtikuu(5)
      • Syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alainen nuori?
      • Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan
      • Tutkittavan suostumus ja opinnäytetyö
      • Toiminnallisia vai syrjäytyneitä nuoria?
      • Naisvähemmistöjä ja miesten mentäviä aukkoja - tasa-arvo ei vielä toteudu esitystekniikka-alalla
    • ►maaliskuu(5)
      • Henkilöstötuottavuus - tulevaisuuden johtamisvaade
      • Työn tulevaisuus: murroksesta uusiin tarinoihin
      • Logged in –dokumentti pakottaa huomaamaan yhteiskunnan syrjään työnnetyt
      • Kannustavaa puhetta nuorten vastavalmistuneiden työhön sitoutumiseksi
      • DOOMED – pelialan opiskelijoiden työllistymisvaikeudet
    • ►helmikuu(4)
      • Kirjoittamisen kynnyksistä
      • Tarkkaile innovaatioitasi
      • Hankeviestintä tuo tietoa tulevaisuudesta
      • Mikä ihmeen liikennelaboratorio?
    • ►tammikuu(6)
      • Tekoälyn etiikka pohdinnassa - tuhoisa terminaattori vai hellä hoivabotti?
      • Yrittäjää digittää – tukea tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen
      • Reflektoida vai näivettyä – vuorovaikutusosaamisen merkitys työelämän kehittämisessä
      • Osaamisen kehittämisfoorumi: Suomalaisen työelämän hyviä käytäntöjä 2020
      • Opiskelijoiden ja yritysten monialainen innovaatiotoiminta - missä opettaja luuraa?
      • Painovoimaa!
  • ▼2019 (55)
    • ►joulukuu(5)
      • Työn itseohjautuvuus vaatii henkilöstölähtöisyyttä
      • Työntekijyysosaaminen avaimena työn muutokseen
      • Mitä on peliriippuvuus ja milloin siitä tulee elämänhallinnallinen ongelma?
      • Asiakkuuden johtaminen vie yrityksen menestykseen
      • Pelottavia innovaatioita
    • ►marraskuu(6)
      • SOTE-silta - Korkeakoulutetun maahanmuuttajan pätevöitymispolku -hanke
      • Kansainvälisillä eväillä kotimaisen yleisön jäljille
      • Collaborating in Urban SOS Project in Ghent, Belgium
      • Asiakkaan ja työntekijän roolit muutoksessa sosiaalialalla
      • Anna meidän olla…
      • Moninaisuuden johtaminen – kiistatonta liiketoimintaetua
    • ►lokakuu(6)
      • Sairaanhoitajaopiskelijat eri puolilla maailmaa - samanlaisia, mutta silti niin erilaisia
      • Projektin sisäinen viestintä on vuorovaikutusta
      • POETS of AI – visiting South Korea
      • Yritysyhteistyö innovaatio-opinnoissa
      • Robottibussikokeilut Helsingissä tuottavat arvokasta tietoa
      • Virtual Writers' Room nuorten käsikirjoittajien tukena
    • ►syyskuu(4)
      • Hanke viestii, huomaako kukaan?
      • Olisiko aika tehdä ohjausryhmien vallankumous?
      • Korkeakoulukiinteistöstä älykampukseksi
      • Pitääkö innovaation aina olla uutta?
    • ►kesäkuu(6)
      • Mentorointi on oiva mahdollisuus
      • Tarkoitus ei pyhitä keinoja
      • Tulevaisuutta rakennetaan tänään
      • Tekoäly ehkäisee syrjäytymistä
      • Onko tutkimuksesi kohteena ihminen?
      • Projektipäällikön ajatuksia oppimisesta
    • ►toukokuu(7)
      • Toivon kipinöitä maahanmuuttajien opetukseen
      • Resilienssi lisää yritysten kehittymistä ja mahdollisuuksia
      • Langat käsissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa
      • Onko sairaanhoitajan ammatti kutsumusammatti?
      • Opiskelijat mukaan innovaatiotoimintaan
      • Otetta elämään - miten kuulla nuorta?
      • ProjektiPerjantai: Kuulluksi tuleminen tässä ja nyt!
    • ▼huhtikuu(4)
      • Mikä nuorta urheilijaa motivoi?
      • Gamifying a path to well-being
      • Opetustaitoa oppimassa mielikuvitellen ja yhdessä pohtien
      • Vastaako koulutus sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden haasteisiin?
    • ►maaliskuu(6)
      • Haaveissa hyvä elämä
      • Pelastuuko printti?
      • Yritystoiminnan kehittäminen vaatii vuorovaikutusta
      • ProjektiPerjantai: Potentials and Ethics of Artificial Intelligence in the fields of healthcare diagnostics - project related intensive week
      • Asiantuntijan ja organisaation osaaminen kehittyy hanketyössä
      • ProjektiPerjantai: 3D-tulostusta Arabian kampuksen verstaalla
    • ►helmikuu(7)
      • Projektipäällikkö jyrää kaikki?
      • ProjektiPerjantai: Student Exchange in South Korea, SACU Project
      • Sakko, pakko, rokotus vai rokko?
      • Hoitotyön opiskelijat tutkittu: motivaatio kohdillaan, jaksaminen ei
      • Innovaatioista yrittäjyyteen
      • ProjektiPerjantai: Opiskelijoiden tunnekokemukset korkeakoulussa
      • ProjektiPerjantai: Tuottavuutta yrityksiin työhyvinvoinnilla
    • ►tammikuu(4)
      • XR cMOOC on yhteistoiminnallisen oppimisen virtuaalinen kohtauspaikka
      • Yhdessä yrittäjämäiseen ekosysteemiin 3AMK:ssa
      • Onko aikuinen liian vanha leikkimään?
      • Äänimaisemien ymmärrys kehittyy osallistavilla mobiilityöpajoilla
  • ►2018 (53)
    • ►joulukuu(3)
      • Hanketulokset kaikkien käyttöön
      • Tuottavuutta ja työhyvinvointia toisiaan tukien
      • Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajana
    • ►marraskuu(4)
      • Hyötypelikiihdyttämö pelialan yhteiskehittäjänä
      • Älynväläystä odottavan aika on pitkä
      • Opinnollistaminen avuksi työssäkäyvälle sosionomiopiskelijalle
      • Varmuutta työelämään Australian opeilla
    • ►lokakuu(6)
      • Opiskelijayhteisöä rakentavat, murentavat ja energisoivat merkitykselliset tunteet
      • Viheliäiset ongelmat haastavat meidät
      • Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria yhä enemmän
      • Työelämäyhteistyö luo työhyvinvointia
      • Ohjaaja ja ryhmä auttavat oppimaan
      • Tulevaisuuden tapahtumia toteuttavat osallistettu yleisö ja ammattimahdollistajat
    • ►syyskuu(4)
      • Odottamattomia aarteita luovuuden avulla
      • 10 DAYS 100 CHALLENGES - syväsukellusta tulevaisuuden työelämätaitoihin
      • Metropolian TKI-toiminnan arviointi
      • Hyvät ja huonot uudisteet
    • ►elokuu(2)
      • Tulevaisuusajattelu osaksi innovaatio-opintoja - kokemuksia Teiniminnotalkoot kehittämistyöstä
      • Vantaan asukkaat osallistuvat kaupunkisuunnitteluun VR-pelin avulla
    • ►kesäkuu(3)
      • Yhteiskehittämisellä moninaisuuden johtamiseen
      • Ideoiden vuoropuhelusta yhteiskehittelyyn
      • Luovuudella arjesta enemmän
    • ►toukokuu(5)
      • Yhdessä innovoiden tuotekehitystä tulevaisuuden tarpeisiin
      • Yrittäjänainen haluaa kasvaa
      • Työhyvinvointi arjessa - miten sitä tuotetaan?
      • Fasilitointi on mahdollisuus työyhteisön kehittämiseen
      • Miksi opinnollistaa palkatonta työtä?
    • ►huhtikuu(8)
      • ProjektiPerjantai: Robottibussi Suvilahdessa
      • Yhdeksän kysymystä sähköautoilusta
      • ProjektiPerjantai: Henkilökohtainen budjetointi Skotlannin malliin
      • Ammattikorkeakoulujen avoimuudella vaikuttavuutta, tehokkuutta ja yhteiskunnallista hyötyä
      • ProjektiPerjantai: Hyvinvointiyritykset kiertoon
      • Robottibussi tarvitsee toimivan reitin
      • ProjektiPerjantai: Robottibussin ulkoasuäänestys päättyy sunnuntaina
      • Podcast - Pelastavatko tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot maailman?
    • ►maaliskuu(7)
      • Kampuskehittäminen - uusia näkökulmia
      • Tarinatyöpaja auttaa nuoria jakamaan tarinoita ja tunteita
      • ProjektiPerjantai - hanketapahtuma työhyvinvointia edistämään
      • Tunteet opetuksen ja ohjauksen kontekstissa korkeakoulussa
      • ProjektiPerjantai: Interreg Baltic Sea Region -toisilta oppimassa
      • Rakentamisesta raunioiksi - kosteuden hallintaa rakennuksen koko elinkaaren ajan
      • ProjektiPerjantai: Höntsäilemällä elämässä eteenpäin
    • ►helmikuu(8)
      • Innovaatio - mitä se on?
      • ProjektiPerjantai: Matti -nuorille työpajoista työpaikkoja
      • Unen laatu ja työstressi yhteydessä toisiinsa - miten sitä tutkitaan?
      • ProjektiPerjantai: CIF -hankkeen juurruttamisopas
      • Yhdessä kehittäminen vaatii joustamista
      • ProjektiPerjantai: Henkilökohtainen budjetointi -hankkeen piirrosvideo
      • Tiedettä kansankielelle - miten muutos mahdollistuu?
      • ProjektiPerjantai: The Sacu Project
    • ►tammikuu(3)
      • Homepilkkujen viilausta - ratkaisuja rakennusten kosteusongelmiin?
      • Älyliikenne odottaa kypsymistään
      • Tikissä-toimituskunta innokkaana jakamaan hanketietoa
  • ►2017 (17)
    • ►joulukuu(1)
      • Innostu monialaisesti - ratkaisun avain nuorten osallisuuteen?
    • ►marraskuu(2)
      • Tuliko Onni puun takaa? Lue uunituore julkaisu!
      • Työstä osaamista tulevaisuuteen
    • ►lokakuu(3)
      • Työhyvinvointia ja tuottavuutta lvi-, kiinteistöhuolto- ja isännöintialalle
      • Minun, meidän ja muiden johtaminen
      • Osuustoiminnasta ja verkostoitumisesta potkua yritystoimintaan
    • ►elokuu(1)
      • Yrittäjänainen: opettele olemaan itsellesi paras mahdollinen pomo!
    • ►kesäkuu(2)
      • Päätöspyörteissä
      • Yksin toimivat yrittäjänaiset verkostoituvat aktiivisesti
    • ►toukokuu(2)
      • Tuliko Onni puun takaa, löysikö Ilona työniloa?
      • Työhyvinvointia yhteisesti kehittämällä metsäkonealalla
    • ►huhtikuu(1)
      • Imuroin merkityksiä MinnoFestissä
    • ►maaliskuu(1)
      • Metropolian innovaatio-opintojen tuloksena tukea nuorille äideille
    • ►helmikuu(1)
      • Mobility Revolution – A Shift towards Urban Sustainability
    • ►tammikuu(3)
      • Onni tulee puun takaa!
      • Onnistunut yrittäjänaisten ilta!
      • Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille!
  • ►2016 (16)
    • ►lokakuu(1)
      • Haluaisitko liikkua älykkäämmin?
    • ►syyskuu(2)
      • Voidaanko turvallinen synnytys taata 50 eurolla?
      • Hankkeen päättyessä
    • ►heinäkuu(1)
      • Havaitsin tänään hyttysen
    • ►kesäkuu(7)
      • Mitkä asiat kertovat, että TKI- opettajat onnistuvat työssään?
      • Puolisen vuotta jälkeenpäin
      • Kokeneita opettajia kouluttamassa
      • Mistä Onni tulee?
      • Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty (?)
      • “Alakko nää mua?”
      • Onko opinnäytetyön ohjauksessa pelisääntöjä?
    • ►toukokuu(3)
      • Tehdääkö TKI- työtä talkoilla?
      • Edistys antaa syyn elää?
      • Päräyttääkö innovaatiotoiminta?
    • ►huhtikuu(1)
      • Kulttuurin kouraisuja sydämessä
    • ►maaliskuu(1)
      • Kriittinen mieli ja kokeilukulttuuri

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta Metropolia.fi-sivuilla

Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.

Tutustu hankkeisiimme

© 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste

We are using cookies to give you the best experience on our website.

You can find out more about which cookies we are using or switch them off in settings.

Tikissä
Powered by  GDPR Cookie Compliance
Privacy Overview

This website uses cookies so that we can provide you with the best user experience possible. Cookie information is stored in your browser and performs functions such as recognising you when you return to our website and helping our team to understand which sections of the website you find most interesting and useful.

Strictly Necessary Cookies

Strictly Necessary Cookie should be enabled at all times so that we can save your preferences for cookie settings.

If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.