Kenelle kuuluu aikamme viheliäisten ongelmien ratkaisu? A-Studiossa keskusteltiin 23.10. nuorten syrjäytymisestä ja siitä, kuinka hanketoiminnalla tähän suureen haasteeseen tartutaan.
Mieleeni palautui Sitran yliasiamies Mikko Kososen Helsingin Sanomissa (29.8.2018) esittämä toteamus, että politiikassa tai julkishallinnossa ei ole selvää yksittäistä toimijaa, jolle viheliäiset ongelmat kuuluisivat. ”Esimerkiksi digitalisaatioon, syrjäytymiseen ja ilmastonmuutokseen haetaan ratkaisuja useilla eri hallinnonaloilla – pahimmassa tapauksessa ilman hallinnonalojen yhteistä näkemystä, koordinaatiota ja yhteistyötä.” Kosonen ehdottaa valtion talousarvioon ilmiöbudjettia eli määrärahaa poikkihallinnollisesti hoidettavia ilmiöitä varten.
Yhteiskuntamme monimutkaisuus ja nopeatempoisuus haastaa meidät uudistumaan. Suomessa, kuten muissakin kehittyneissä teollisuusmaissa, kärsitään elinkeinorakenteen sopeutumiskriisistä ja työn murroksesta. Samaan aikaan luonnon kantokyvyn rajallisuus, väestön ikääntyminen ja eriarvoisuuden kasvu edellyttävät uusia toimintamalleja, jotta voimme tavoitella kestävää hyvinvointia ja kasvua kaikille kansalaisille.
Viheliäiset ongelmat haastavat meitä kaikkia muuttamaan toimintatapojamme. Innovaatiokeskittymissä olemme Metropoliassa tunnistaneet ne yhteiskunnalliset ilmiöt, joita haluamme olla ratkaisemassa. Innovaatiokeskittymiin kokoamme hankesalkkumme, jotta voimme varmistaa vaikuttavien tulosten vakiinnuttamisen osaksi omaa ja kumppaneittemme toimintaa. Kyse on ammattikorkeakoulussa aivan uudesta toimintamallista. Ongelmia ei aina ratkaista lisäämällä resursseja vaan tekemällä asioita uudella tavalla, kuten Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord A-Studiossa toteaa.
Haluamme päästä pirstaleisuudesta kokonaisuuksiin mahdollisimman konkreettisten tavoitteiden ja niitä tukevan tekemisen avulla. Näin voimme antaa parhaan tuen hankkeillemme, joissa tehdään erinomaista työtä suurella ammattitaidolla. Hankkeiden voima on yhteistyössä, kuten Osuma-hankkeen projektipäällikkö Katri Halonen blogissaan kirjoittaa.
A-Studion keskustelussa nousi vahvasti esiin EU-rahoituksella toteutettavat hankkeet. Ohjaamo-toiminta on erinomainen esimerkki EU-rahoituksen mahdollistamasta toiminnasta, joka on johtanut nykyisten toimintatapojen pysyvään muutokseen.
Parhaillaan on käynnissä Kestävää kasvua ja työtä – rakennerahasto-ohjelman arviointi. Ulkopuolisen tahon tekemässä arvioinnissa etsitään näyttöjä EU:n tukemien hankkeiden vaikuttavuudesta. Arvioinnin kohteena ovat muun muassa nuorten koulutukseen ohjautuminen ja työllistyminen sekä syrjäytymisen ehkäisy ja työllistymisvaikeudet. Loppuraportti on meidän luettavissamme kesällä 2019. Toivottavasti siihen sisältyy meidät kaikki haastavia toimenpide-ehdotuksia yhä vahvempaan poikkihallinnolliseen yhteistyöhön.
1 Kommentti
Hei Anna-Maria,
Kiitos loistavasta postauksestasi liittyen A-studiossa käsiteltyjen menneillään olevien satojen nuorten syrjäytymisen ehkäisyn hankevyyhdistä. Viheliäisten ongelmien ratkaiseminen on moniasinatuntijuutta, jota tukee politiittiset päätökset, jossa ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi nähdään pitkän aikavälin vaikuttavuuden mittarina.
Yhteistyöterveisin,
Teija Rautiola
projektipäällikkö
Matti – miesten matkat työhön -hanke