Sosiaalialan ohjauspalveluiden kehittäminen vaatii tilanteen rakentamista

Elämän varrella tulee vastaa tilanteita, jotka tuntuvat mutkikkailta eivätkä ole arkitiedolla ratkaistavissa. Näihin tilanteisiin on tarjolla erilaisia ohjaus- ja neuvontapalveluja. Ne kuitenkin kaipaavat usein kehittämistä. Lähdimme Hytke-hankkeessa kehittämään sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Eksyimme heti ensi metreillä, koska lähdimme matkaan ilman, että kysyimme, haluaako kukaan muu tulla mukaan. Kun valitsemamme tapa ei tuottanut tulosta, jouduimme etsimään uutta suuntaa.

Ohjaaminen luisuu labyrintiksi

Laki velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan asukkailleen neuvontaa ja ohjausta sosiaalihuollon kysymyksiin liittyen. Laissa edellytetään myös, että neuvontaa ja ohjausta tulee tarvittaessa tarjota yhteistyössä terveysneuvonnan ja muiden toimialojen kanssa. (1.)

Ohjausta ja neuvontaa ei tapahdu yksinomaan julkisen sektorin yksiköissä, vaan esimerkiksi järjestöt tarjoavat monenlaisia palveluita.

Velvoitteista huolimatta ohjaus- ja neuvontapalveluissa on runsaasti kehittämistarpeita. Esimerkiksi maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluiden on todettu vaativan yhtenäistämistä niin tavoitteiden, palvelun tunnuspiirteiden kuin osaamisenkin osalta (2). Kehittämistarpeita mutkistaa se, että monet elämän ongelmat ovat muuttuvia ja vaikeasti rajattavissa olevia, minkä lisäksi ne usein kietoutuvat toisiinsa ongelmakimpuiksi. Monimutkaisuus saa aikaan sen, että ohjauksen ja neuvonnan kenttä on usein tuskainen labyrintti niin asiakkaille kuin työntekijöillekin.

Unohtuiko kehittämisestä jotain?

Tartuimme sosiaalialan tutkinnossa ohjauksen ja neuvonnan kehittämishaasteeseen miettimällä, keitä kehittämistyössä tulisi olla mukana. Beresfordin (3) mukaan yksi ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämisen keskeinen kompastuskivi on se, että poliittiset päätökset ohjaavat vahvasti niiden suuntaa. Tällöin kehittämistyöhön osallistujien joukosta unohtuvat usein palveluiden käyttäjät ja asiakastyötä tekevät työntekijät, mikä johtaa helposti palveluihin, jotka eivät vastaa tarpeita eivätkä löydä asiakaskuntaansa.

Omaan kehittämissuunnitelmaamme halusimme asiakkaiden ja työntekijöiden lisäksi ottaa mukaan sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia.

Mietimme, keitä ohjauksen ja neuvonnan kehittäminen voisi kiinnostaa ja lähestyimme muutamaa heistä pyytäen mukaan ideoimaan kehittämistarvetta eri tahoista ja toimijoista koostuvalla porukalla. Yhteydenottomme eivät tuottaneet tulosta. Aikataulun kiriessä eteenpäin päätimme muuttaa alkuperäistä ajatusta ja hahmotella kehittämisideaa erikseen ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa.

Alun käynnistymisvaikeuksien syyt on etenkin jälkikäteen helppo havaita: tilanteen rakentaminen oli lähdön innostuksessa unohtunut tyystin.

Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tilanteen rakentaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mukana olijoilla on yhteinen suunta ja kehittämisen tarve. Sen lisäksi tulee olla riittävästi mahdollisuuksia keskustella yhteistoiminnan sisällöistä, kumppaneista ja keskinäisen toiminnan säännöistä. Tällöin on mahdollista luoda selkeä yhteinen suunta, jota kohti yhteistyöllä ja dialogilla pyritään. (4.) Suunnan etsiminen vaatikin tunnustelukierroksen, jolla hahmottaa minkälaisia ajatuksia ohjauksesta ja neuvonnasta on. Samalla myös täsmentyi, mitä ohjauksella ja neuvonnalla missäkin ympäristössä tarkoitetaan ja mikä niissä koetaan oleellisimmaksi.

Käymämme keskustelut ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa vahvistivat dialogisen kohtaamisen merkitystä kehittämistyön alkumetreiltä lähtien.

Tunnustelukierroksella etsitään myös kumppanuuden edellytyksiä. Niitä tarvitaan, jotta on mahdollista herättää uudistamisen tahtoa ja uudistua yhdessä (4). Ohjaukseen ja neuvontaan liittyvässä kehittelyssämme yhtenä keinona tähän oli se, että keskusteluja käytiin mahdollisten kehittämiskumppaneiden omissa toimintaympäristöissä. Se tarjosi keskusteluille rauhallisen ja turvallisen ympäristön, joka korosti asiakkaiden ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ohjauksen ja neuvonnan asiantuntemusta.

Keskusteluissa keskeistä oli kohtaamisen vuorovaikutuksellisuus, joka syntyi vapaamuotoisen mutta samalla ennalta sovitun teeman ympärillä käydyssä keskustelussa (katso 5). Tämä loi sopivan pohjan sille, että tapaamisessa oli tilaa kokemuksien kertomiselle sekä omien ajatusten ja toiveiden esiin tuomiselle. Ne myös mahdollistivat tarkastella, onko kehittämiselle luotavissa yhteistä suuntaa ja tahtoa.

Huoneentaulu tuleville kehittämiskierroksille

Alkuvaiheen rämpiminen tarjosi oivan mahdollisuuden pysähtyä miettimään miten kehittämiskumppanuuksien virittelyä kannattaa tehdä. Kirjasimme huomiot huoneentauluksi, jota on helppo vilkaista kehittämisajatusten herätessä:

1. Virittäydy yhteiskehittämiseen tyhjentämällä pää tietämisestä
2. Anna tilaa heille, joilla asiasta on ensi käden tietoa.
3. Anna ideoiden syntyä vuorovaikutuksessa
4. Sovi ensitapaamiselle tila, joka on turvallinen eikä aseta lisäpaineita.
5. Kysy, ole avoin ideoille ja ihmettele

Kirjoittajat

Heli Määttänen (sosionomi YAMK, AmO, työnohjaaja) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin osaamisalueella sosiaalialan koulutusohjelmassa (AMK)

Niina Pietilä (VTL, työnohjaaja, ammatillinen opinto-ohjaaja) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa.

Kirjoittajat ovat mukana Hytke-hankkeessa asiantuntijoina. Hytke – Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hanke rakentaa osallistuvaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoululle ja verkostoissa hyödynnettäväksi.

Lähteet

1. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. (finlex.fi)
2. Karinen, R. & Luukkonen, T. & Oosi, O. 2020. Maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalvelut (PDF). Selvityksen loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:27.
3. Beresford, P. 2008 Service user values for social work and social care. Teoksessa A.Barnard., N.Horner. & J.Wild (toim.) The value base of social work and social care. Maidenhead, England: McGraw-Hill Education, 83-96.
4. Sipari, S. & Helenius, S. & Vänskä, N. & Foster, R. & Salonen, A.O. 2022. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. 24(4), 10-27.
5. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus