Valmentajana toimiminen on herkkää aistimista siitä, mitä tarvitaan ja mikä on mahdollista. Valmentaja miettii, millä tavalla osallistujat ovat valmennuksessa valmiita toisiaan ja työtään kohtaamaan. Valmentajan toimintamahdollisuutensa elävät psykologisen turvallisuuden rajoissa. Samalla kun hän pyrkii toiminnallaan sitä vahvistamaan, hän koittaa havahduttaa osallistujia näkemään omaa toimintaansa uudella tavalla ja löytämään mahdollisia kehityskohteita. Tässä kirjoituksessa kerron kohtaamisista yrittäjien kanssa, joihin tutustuin etsiessäni valmennettavia mukaan hankkeen toimintaan.
Asiakkaan kuunteleminen on avain menestykseen
Usein tunnistamme jokaisen yrityksen toimintakulttuurista jotain jo talon kynnyksellä. Näemme tilan ja saamme siitä vaikutelman. Asiakkaalle on tärkeää, että näkemäni sopii jotenkin siihen, mitä olen tullut hakemaan. Jos odotukset eivät kohtaa, käännyn helposti pois ja etsin itselleni sopivamman yrityksen. Asiakkaat valitsevat itselleen sopivan yrityksen ja siellä elävän yritys- ja palvelukulttuurin. Menestys syntyy, kun tämä kohtaamisen pinta tulee todeksi.
Hanketyössä tapaamani pienyritykset ovat näyttäneet matalan hierarkian paikoilta ja ennen kaikkea tekemisen tyyssijoilta. Tarjosin merkittävää ja yritykselle maksutonta mahdollisuutta mielenkiintoiseen yritysvalmennukseen, joka räätälöitiin mukaan tulevan yrityksen tarpeita vastaavaksi, ja jossa yksi tärkeä osa valmennusta oli taiteen mukanaolo yrityksen sosiaalisen pääoman kehittämiseksi.
Intensiivistä ja idearikasta yhteistyötä
Kun avasin oven pieneen kivijalkatoimistoon ja kysyin, onko pomo paikalla, peräpöydästä mies kommentoi: ”Me emme osta mitään!” Tällä vuoropuhelulla alkoi ensimmäinen kohtaamiseni yrityksen kanssa, jolle halusin tarjota mukaantuloa hankkeen toimintaan.
Yhteyden etsiminen jatkui toteamuksellani siitä, että en ole tullut myymään mitään. Mies pyysi minua tässä vaiheessa istumaan ja kertoi, että hänessä on hieman Sulo Vilenin vikaa, joten kaikki maksuton kiinnostaa häntä.
Kuullessaan, että valmennukseen kuuluu taiteellista ja luovaa työtapaa, hän innostui ja alkoi kertoa yrityksen aiemmista luovista teoista.
Pian kävi ilmi, että juuri hän oli paikan pomo ja kohta meillä oli sopimus yhteistyöstä ja taidelajista, jonka hän koki yritykselle hyödylliseksi. Siten alkoi ideoita pursuava yhteistyöprosessi, joka otettiin kiireisen arjen keskelle. Esimiehen tuella kaikki työntekijät velvoitettiin mukaan ja satasen sakko langetettiin kuulemani mukaan mahdollisesta poissaolosta. Aivan kaikki eivät sakostakaan huolimatta tulleet ensimmäiselle kerralle, mutta siitä välittämättä tapaamisessamme mahdollistui merkittävä keskustelu yrityksen hankalina pidettyjä asioita kaihtamatta.
Suora ja ydinasioihin menevä puhe teki vaikutuksen työntekijöihin ja luottamus pomon jälleen kerran tarjoilemaa uutta ideaa kohtaan alkoi kasvaa.
Pian alettiin kertoa tarinoita työssä tapahtuneista tilanteista, asiakaskohtaamisista, kummallisista hetkistä, huikeista diileistä ja pieleen menneistä kaupoistakin. Nämä tarinat siirrettiin seuraavalla kerralla videolle ja lopulta niistä rakentui yritysvideo, joka pyörii yhä yötä päivää liikkeen näyteikkunassa. Esittelyvideon tekeminen ja lopputuloksen näkeminen kokosi hajallaan ja itsenäisesti työskenteleviä työntekijöitä vahvemmin yhteen.
Tämän yrityksen kiihkeään virtaan päästäkseen oli valmentajan oltava nopea, tehokas ja asioiden ytimeen menijä, nopea oivaltaja ja hyvän tuulen tuoja, ystävällinen ja asiansa osaava. Yrityksen keskeinen moottori ja loputon ideoiden keksijä oli Erkki Murto-Koivisto.
Luottamusta ja hyvää johtajuutta
Seuraava hankeyhteistyön ovi aukeaa sähköpostikeskustelun jälkeen K-marketin takahuoneeseen. Kauppias on avoin mahdollisuudelle ja tietää heti, miksi valmennus sopisi juuri nyt ja mitä taidetta hän haluaisi henkilökuntansa kanssa kokeilla. Lasinpuhallusta sen olla pitää, koska sitä ei olla koskaan tehty. Aika on sopiva siksi, että korona-ajan päättymistä on syytä juhlia ja hankkeen tarjoamat mahdollisuudet tuntuvat sopivilta.
Valmennuksen toteutuessa käy ilmi, että tämä porukka on todellinen tiimi. Päivittäinen työ on hitsannut tämän porukan niin hyvin yhteen, että kaikki tuntuvat puhaltavan siihen kuuluisaan yhteiseen hiilleen. Heille tehdyn sosiaalisen pääoman kyselyn tulokset ovat päätähuimaavan kiitettäviä. Lähes ainoa täysiä pisteitä vaille jäänyt osuus liittyy tiedonkulkuun, joka on yleinen harmia aiheuttava asia kaikissa yrityksissä.
Johtajuuteen ollaan tässä marketissa harvinaisen tyytyväisiä ja johtaja on täysien luottamuspisteiden saaja käyttämässämme sosiaalisen pääoman kyselyssä.
Tämä on helppo uskoa, sillä hyvä tunnelma todentuu kaupassa käydessä. Katson ensimmäisenä pientä liitutaulua, johon pyydetään kirjaamaan toivotut tuotteet ja siinä vieressä on merkintä, milloin tuote on tilattu ja milloin se tulee tarjolle. Seuraavassa hetkessä näen monikulttuurisen henkilökunnan, kuulen ystävällisen tervehdyksen ja huomaan porukoiden puuhaavan jotain. Hyllyjä täytetään, asiakkaiden kanssa keskustellaan ja ongelmat hoidetaan. Siitä syntyy asiakkaalle mukava tunne. Täällä on ystävällinen tekemisen meininki.
Viimeisessä yhteisessä keskustelussa ja podcastin teossa, kaupan nuoret työntekijät kertovat tämän työyhteisön olevan heille toinen koti. Täältä ei lähdetä, vaikka koulutus olisi alun perin johonkin muuhun alaan suuntautunut. Tässä paikassa on sitoutunut ja hyvinvoiva henkilöstö. Täällä on tehty jotain todella oikein.
Vapauden tyyssija, verkostomainen yritys, jossa kaikki johtavat omaa toimintaansa
Espoolainen kauneuden ja tatuoinnin yritys Inkromatix koostuu itsenäisistä yrittäjistä, jotka ovat yhdistäneet kaksi yllättävää alaa saman katon alle. Heidän työnsä tapahtuu samassa paikassa, mutta he eivät varsinaisesti toimi yhteisönä.
Kampaajan työ on hyvin sosiaalista ja tatuoijat pääsääntöisesti aika introverttejä. Molemmat tekevät tarkkaa työtä kauneuden äärellä, vaikka kauneuskäsitys voi olla osin hyvin erilainen.
Tämä on kiinnostavan erilainen yhdessä tekemisen muoto, joka näyttää toimivan juuri heille. Paljon vapautta ja riittävästi tukea yhteisestä tilasta ja niistä suhteista, jotka siellä syntyvät. Miten espoolainen rouva hienoja hiuksia etsiessään sopii taustalla tatuointia ottavien henkilöiden kanssa samaan yritykseen? Ilmeisen hyvin, sillä yritys on ollut toiminnassa jo useita vuosia ja selvisi koronankin tuomista rajoitteista kunniakkaasti eteenpäin. Paikan jonkinlainen johtohahmo on tilaa vuokraava, kelloseppä, rakentaja, tatuoija Tommi Ketonen. Erityinen monilahjakas ihminen, joka tekee merkittävää, osin kansainvälistä työtä lasitaiteilijana.
Korkean profiilin asiakaspalvelijat
Helsingin Korkeavuorenkadulla toimii muodin erikoisliike. Kauppa täynnä unelmia ja upeita iltapukuja. Kauniin tiskin ja aina tuoreiden kukkien takaa kauppaan tulijaa tervehtii muodin ammattilainen. Tähän kauppaan saat tulla palveltavaksi. Kaikki eivät ehkä edes uskalla mennä tällaisen kaupan ovesta sisälle, mutta ne ketkä ovat täältä tyylinsä löytäneet palaavat useimmiten takaisin.
Täältä löytää persoonallisia vaatteita eikä tarvitse miettiä, onko naapurilla samanlainen. Kolmen hengen tiimi palvelee ahkerasti ja tyylikkäästi. Aina tuntuu olevan aikaa asiakkaille, eikä kaupan ovi sulkeudu tasan kello kuusi, jos jolla kulla on mekonmetsästys vielä vaiheessa. Palvelu on kanssasi niin kauan kuin sitä tarvitset.
Heille, jotka aina palvelevat toisia, voi olla tärkeää saada joskus itse tulla hoidetuksi. Tämän yrityksen henkilökunnan kanssa tulimme meikatuiksi meikkitaiteilija Raili Hulkkosen siveltimen vedoin ja teimme keramiikkaa Raaka Rååssa Leena Kouhian opastuksella Iso Roobertinkadun pienessä yksilöllisten keramiikka-astioiden studiossa, joka toimii myös myymälänä.
Joskus kehittäminen on vain yhteen tulemista ja nauttimista. Tässä yrityksessä se tapahtui erityisesti niin. Hiljaisuudessa ja rauhassa rakentuu jotakin, joka kantaa arjen kiireessä ja toisia varten olemisessa.
Kaikki tekevät bisnestä – omalla tyylillään
Jälleen kerran ihmettelen, miten monenlaisia yrityksiä, yrittäjiä ja heidän ympärilleen rakentuvia yrityskulttuureita on olemassa. Bisnestä voi tehdä monin tavoin, mutta yhtä ei voi ohittaa. Intohimo omaan alaan on voima, joka vie kaikkia menestyviä yrityksiä eteenpäin. Sitä oli viljalti näissä kaikissa Eloisa hankkeen alkuvaiheen valmennuksiin osallistuneissa allekirjoittaneen valmentamissa yrityksissä.
Pienyritykset ovat jälleen Ukrainan sodan tuomien haasteiden edessä. Uskon, että sekään ei pysty yrittäjien intohimoa tuhomaan, vaikka se vaikeuttaisi liiketoimintaa uudella tavalla. Lämpimästi kaikkia pienyrittäjiä tervehtien, intohimon lippua liehuttaen ja taiteen voimaa hyvinvoinnin tukena viestittäen.
Hankkeen osallistujat oppivat kohtaamisista
Yritysvalmennus taidelähtöisin menetelmin oli osa Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea ammattikorkeakoulun toteuttamaa, Euroopan sosiaalirahaston tukemaa Eloisa-hankkeen toimintaa. Hankkeen tavoitteena oli sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja hyvinvoinnin tukemien pandemia-ajan eristyksissä olon jälkeen.
Kaikissa valmennuksissa mahdollistui monenlainen kohtaaminen niin taiteen kuin osallistavan ja toiminnallisen keskustelun kautta. Usein ulkopuolinen toimija voi avata keskusteluun uusia näkökulmia ja mahdollistaa turvallisuuden kasvua, jotta niistäkin asioista, joita ei osata ottaa esiin tai joista ei uskalleta puhua, voisi ainakin osittain alkaa avaamaan. Valmentaja voi muun muassa ihmetellä ja ihailla, todeta, kysyä, ehdottaa, vahvistaa ja haastaakin. Parhaimmillaan hän auttaa askeleen eteenpäin ja joskus jopa saattelee johonkin uuteen toimintatapaan tai ymmärrykseen siitä, mitä yritys ja yhteisö tarvitsee.
Usein pienissä yrityksissä toimitaan niin kuin on totuttu toimimaan ja mitä omistaja sallii tehtävän. Mahdollisuuksia uuteen ei aina haluta nähdä. Valmentajan tehtävä on vähentää niiden uhkaavuutta ja lisätä niiden kiinnostavuutta. Kehittämisen mahdollisuuksista tietoiseksi tuleminen on jo suuri muutos ja aiheuttaa yleensä myös uudistavia tekoja, jos prosessi on ollut osallistujia kunnioittava, kuuleva ja turvallinen.
Kirjoittaja
Päivi Rahmel on kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja ja valmentaja. Hänen intohimonsa on juurtunut luovien ryhmäprosessien mahdollistamaan oppimiseen. Hän on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuuripalvelujen lehtori ja Kasvunpaikka nimisen yrityksensä kouluttaja.
Päivillä on pitkä kokemus monenlaisten ryhmien luotsaamisesta innovatiiviseen työskentelyyn. Monet ihmiset ovat löytäneet itsensä uudella tavalla Päivin koulutuksissa tai valmennukissa, jotka liittyvät hänen osaamiseensa psykodraamasta ja tarinateatterista.
Ei kommentteja