Luovuus, mielikuvitus ja leikillisyys auttavat näkemään uusia mahdollisuuksia (1). Eteemme tulevista haasteista tai muutoksista selviämiseksi tarvitsemme näitä voimavaroja (2, 3). Uuden äärelle etsiytyminen ja sen myötä löytyvät luovat ratkaisut toimivat polkuina kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia (4).

Taiteen hyvinvointivaikutukset ovat nousseet laajemmin tietoisuuteen maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman laajan tutkimuskatsauksen myötä (5). Luovuus voi olla taiteisiin liittyvää, mutta se voi olla myös muunlaista kokeilemista, leikillisyyttä, ajattelua tai ilmaisua.

Luovuus osana merkityksellistä elämää, mahdollisuus mielikuvitella, ilmaista itseään, elää ja toimia osana itselle tärkeitä yhteisöjä tapoineen, arvoineen ja uskomuksineen, kuuluu myös jokaisen kulttuurioikeuksiin (6). Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen voidaankin hahmottaa erilaisten reittien rakentamisena luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle.

Suomessa on erinomaiset edellytykset eri alojen ammattilaisten yhteisvoimin luoda sellainen kulttuurihyvinvointiala ja siihen liittyvä tietoon ja tutkimukseen perustuva ymmärrys, josta muualla voidaan ottaa mallia. Meillä on verkostoja, kehittäjiä, koulutuksia ja tutkimusta.

Jotta voimme tehdä tämän tulevaisuuskuvan todeksi, on kuitenkin luotava sellainen maisema kulttuurihyvinvoinnista, joka kutsuu meidät kaikki – kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen ammattilaiset, kehittäjät, tutkijat yhteisen äärelle.  Panostamalla dialogiseen vuorovaikutukseen sekä eri tieteenaloja hyödyntävään ajatteluun voimme yhdessä luoda yhteiskunnallisesti merkittävää kulttuurihyvinvointialaa.

Ammattilaiset kulttuurihyvinvointialaa pohtimassa

Miten tukea toivottua kehitystä käytännössä? Terveyttä kulttuurista-verkosto järjesti syksyllä 2020 seminaarin Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta. Verkkotapahtumaan osallistuneet ammattilaiset nostivat työpaja-osuudessa esiin keskeisiä näkökulmiaan

• kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävän työn ammatillisesta osaamisesta
• laadun määrittymisestä.

Seminaarin työskentelyn pohjalta voidaan hahmottaa alan kehittämisen kannalta kriittisiä teemoja, jotka kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten havainnot nostavat esiin.

1. Kulttuurihyvinvointityössä tarvittava ammattitaito

Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen voi olla sekä kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen työn tavoitteena. Jokainen ammattilainen katsoo kulttuurihyvinvointialaa pääasiassa oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin kulttuurihyvinvointityössä tarvittavasta ammattitaidosta. Tästä voi syntyä asiantuntijuuskilpailu eri ammattiryhmien välille ”kuka on asiantuntijoin?” (7). Toisaalta osallistujat toivat vahvasti esiin myös sen, miten monenlaisten kompetenssien summa kulttuurihyvinvointialan ammattitaito voi olla. Siinä tarvitaan usein monialaista osaamista

Taiteen rooli voi vaihdella sen mukaan, millaista kulttuurihyvinvointityötä tehdään. Esiin nostettu huomio, siitä että ”taiteilijana keskittyy helposti itseen ja omaan taiteilijuuteen” (7) on mahdollinen riski, joka on tärkeä tiedostaa.

Kulttuurihyvinvointityössä tarvitaan lähes poikkeuksetta moniammatillista yhteistyötä. Tämän onnistumiselle välttämätöntä on toisen alan ammattitaitoon ymmärrys ja kunnioitus. Mahdollisuus aitoon dialogiin syntyy, kun ”osaa avata omaa osaamistaan toiselta alalta tuleville” (7). Tällöin keskeistä on toisen avoin kuuntelu, hyväksyminen ja kunnioitus.  On tärkeää, että eri alojen ammattilaiset ”toimivat oman osaamisen rajoissa” (7) kulttuurihyvinvointityötä tehdessään.

2. Laadun määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä

Kulttuuri-, taide-, sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten erilaiset näkökulmat auttavat rakentamaan kulttuurihyvinvointialalle riittävän laajaa ammatillista maisemaa. Tämä voi rakentua vain yhdistämällä eri alojen ymmärrystä.

Laatuun liittyy ydinkysymys ”mikä laatu priorisoidaan kulttuurihyvinvoinnissa – keskitytäänko taiteelliseen laatuun tai esim. hyvinvoinnin ja osallisuuden laatuun?” (7) Tätä esiin noussutta teemaa olisi mielestäni tärkeä jatkossa tarkastella eri konteksteissa asetettavien tavoitteiden, menetelmien ja työotteiden valossa. Lisäksi laatuun kuuluvat ”toiminnan suunnittelu ja arviointi asiakkaan tarpeista käsin” (7) ovat kulttuurihyvinvointityössä keskiössä.

Kohti jaettua ymmärrystä kulttuurihyvinvointialalla

Muotoutumisvaiheessa olevan alan laajemmat näkymät ovat vasta edessäpäin. Yhteiset käsitteet tai niiden takana oleva ymmärrys puuttuvat. Olen seurannut kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten keskusteluja erilaisissa yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan ja edelleen keskusteluissa päädytään usein erilaisten ammattitaitojen laadun puolesta todisteluun ja dialogi hyytyy.

Sanat, joilla asioista puhumme, ovat tärkeitä, koska ne muovaavat ajatteluamme ja niillä on mahdollista myös kutsua eri alojen ammattilaisia yhteisen äärelle. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole alaspesifi tavoite, vaan se liittää yhteen monenlaiset hyvinvoinnin lisäämisen parissa työskentelevät tahot ja ammattialat.

”Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta.” (8)

Kulttuurihyvinvoinnin tukeminen liittyy merkityksellisyyteen ja luovuuden mahdollisuuksiin elämässä:

”Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa.” (8)

Yhteinen kulttuurihyvinvointiala

Kulttuurihyvinvointityön ammattilaisella on jokaisella omanlaisensa ammattitaidon osa-alueiden kokoelma. Ammattinimike ei määritä siitä kaikkea, vaan erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset ja työssä oppiminen rakentavat osaamista läpi työelämän. Voisimmekin ammattinimikkeiden sijaan tarkastella kulttuurihyvinvoinnin ammattitaidon erilaisia osa-alueita.

Esitin seminaarissa kuvion luovan toiminnan ulottuvuuksista sosiaali- ja terveysaloilla sekä näihin liittyvästä ammattitaidosta, joka on yksi mahdollisuus hahmottaa ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Kuvion ympyröissä on erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Niissä tarvittavaa ammattitaitoa kuvataan ympäröivissä tähdissä: mitä vahvempi nuoli, sen olennaisemmasta ammattitaidon osa-alueesta on kysymys.

 

Kuvio 1 koostuu x ja y-akseleiden väliin sijoittuvista ympyröistä, joilla hahmotetaan erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja.

Vaakasuoralla x-akselilla kuvataan toiminnan luonnetta: Mitä kauemmas oikealle edetään, sitä vahvempaa on osallistuminen ja osallistujan oma toimijuus. Vaaka-akselin alkupäässä on yleisönä, katsojana tai kokijana oleminen, seuraaminen.

Pystysuoralla y-akselilla osoitetaan kuviossa toiminnan fokuksen muuttumista taiteen tai luovuuden kokemuksesta kohti osallistujien prosessia ja reflektointia.

Nämä akseleiden muodostamaan kenttään asettuvat ympyrät (luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muodot) ovat akselien leikkauspisteestä viistosti oikealle ja ylöspäin edeten seuraavat:

1. Esitys/konsertti/näyttely
2. Osallistava esitys
3. Luovuus osana sosiaali- ja terveysalan työotetta
4. Luova toiminta harrastuksena
5. Osallistava taidetoiminta, luova narratiivinen työskentely
6. Vuorovaikutuksellinen luova prosessi
7. Taideterapiat

Kuvion ympyrät asemoituvat toistensa lomaan ja osin päällekkäin, osoittaen, että niiden rajat ovat liukuvia. Ainoastaan taideterapiat -ympyrä on irrallaan muista, koska sillä on selkeästi säädelty konteksti ja siinä vaadittava ammattipätevyys.

Luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen äärelle johdattamisessa tarvitaan erilaista ammattitaitoa riippuen siitä, millaisesta toiminnasta tai taiteen kokemisen muodosta on kyse. Erilaista ammattitaitoa kuvataan ympyröiden vierelle sijoitetuissa tähdissä.

Tähdissä on nimettynä ammattitaidon osa-alueet ja niistä kulkevat nuolet luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja kuvaaviin ympyröihin (toiminnan muotoihin), joissa kyseistä ammattitaitoa tarvitaan:

• Taiteellinen osaaminen/ammattitaito – nuolet ympyröihin 1 ja 2
• Sosiaali- ja terveysalan ammattitaito – nuoli ympyrään 3
• Luovan toiminnan/ taiteen pedagoginen ammattitaito – nuolet ympyröihin 4,5 ja 6
• Taideterapian ammattitaito – nuoli ympyrään 7

Näiden nuolien lisäksi kuviossa jokaisesta tähdestä lähtee myös ohuita nuolia osoittamaan sellaista ammattitaitoa, jota ympyrässä olevassa toiminnan muodossa lisäksi tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistavan esityksen toteuttamisessa hyödynnettävä pedagoginen osaaminen tai vuorovaikutuksellisessa luovassa prosessissa hyödynnettävä sosiaali- ja terveysalan ammatillinen osaaminen.

Kuvio on muovautunut vuosien varrella dialogissa kulttuurihyvinvointityötä tekevien ammattilaisten, alan kehittäjien, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen kehittänyt kuviota erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa vuodesta 2013 ja se on lisännyt erilaisia muotoja saavan kulttuurihyvinvointityön monialaisuuden ymmärrystä.

Kulttuurihyvinvointialan kehittämisessä tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, dialogia sekä laajaa tiedonmaisemaa, jossa hyödynnetään tieteenalojen yhdyspintoja. Näillä voidaan kehittää uusia reittejä kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia.

Kirjoittaja

Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa yliopettajana, tutkijana sekä tutkintovastaavana uudessa englanninkielisessä ohjelmassa Master’s Degree in Creativity and Arts in Social and Health Fields (CRASH). Hän on kiinnostunut kulttuurihyvinvointialan, taiteen soveltavan käytön ja musiikkipedagogiikan kehittämisestä. Hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa liittyvät luovuuden mahdollisuuksiin edistää osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Hän on julkaissut artikkeleita ja opetusmateriaalia.

Lähteet

1. Craft, A. (2001). Little C creativity. In A. Craft, B. Jeffrey, & M. Leibling (Eds.), Creativity in education (pp. 45–61).London: Continuum.
2. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1.
3. Huhtinen-Hildén, L. (2020). Luova mieli matkaseurana. Luovuudesta hyvinvointia muutoksissa. Teoksessa M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi & R. Wallin (toim.). Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 55-63.
4. Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer.
5. Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67).
6. UNESCO.org (2001) Universal Declaration on Cultural Diversity. Viitattu 21.1.2021.
7. Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta -verkkotapahtuma, lokakuu 2020, sitaatteja seminaarin ryhmätyöskentelyn muistiinpanoista  mukaillen, osallistujien luvalla.
8. Huhtinen-Hildén, L., Isola, A-M., Berden, I., Hiltunen, M. & Salonen, A.O. (2020). Mitä on kulttuurihyvinvointi? Yhteiskuntapolitiikka-lehti, YP-blogi.
9. Huhtinen-Hildén. L. (2014). Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice.
10. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Luovuus on osa mielikuvitustamme. Meillä kaikilla on perustavanlaatuinen pyrkimys käyttää sitä ja luoda jotain uutta. Luovuuden avulla voimme unohtaa käytännön normit ja kehittää uusia innovaatioita yksin tai yhdessä tiimin kanssa. Mutta miksi meidän on tärkeää hyödyntää luovuuttamme? Ja miten me voisimme edistää tätä luovaa ajattelua niin kotona, kuin työpaikalla?

Meistä kaikista löytyy luovuutta

Nykypäivän hektisessä arjessa usein puhutaan, että ei ole aikaa luovuudelle tai irti päästämiselle. Yhteiskunnan vaatimukset ja odotukset puskevat päälle ja ei välttämättä tulla ajatelleeksi, että juuri se hetken pysähtyminen päivässä voisi olla ratkaiseva tekijä uusien innovaatioiden syntymisessä tai esimerkiksi tiimihengen nostattamisessa. Voisiko työnantaja olla mahdollistajana ja tukea tällaisen luovan hetken löytämisessä tarjoamalla esimerkiksi kaksi tuntia viikossa aikaa luovaan ajatteluun, oli se sitten kävelylenkki, taidetunti tai meditaatioharjoitus kesken työpäivän?

Kuinka löytää luovuus sisältämme? Apuna voi käyttää esimerkiksi hetken hiljentymistä tai luovia harjoituksia. Tietoinen läsnäolo ja meditaatio auttavat meitä muun muassa rauhoittumaan, hallitsemaan mieltämme, keskittymään olennaiseen, tuntemaan itsemme paremmin ja kuuntelemaan omia vaistojamme sekä näin hyödyntämään luovuuttamme.

Luovuutta voi harjoitella

Työntekijöiden luovaa työtä yksilöinä voidaan tukea esimerkiksi siten, että tiimissä on mukana ammattilaisia, joiden luovaan ajatteluun kannustetaan ja joiden motivaation annetaan kasvaa. Myös visuaalisesti inspiroiva fyysinen ympäristö edesauttaa luovuuden herättelyssä. Organisaatioissa tiimin jokainen henkilö voi omalta osaltaan olla luomassa luovaa tilaa. Organisaatioiden tulisi pyrkiä viestimään työntekijöilleen, että luovuutta arvostetaan ja yhdessä luomalla kehitetään aina parempia ratkaisuja, kuin yksin puurtamalla.

Luovien harjoitusten avulla voi herätellä itseään pohtimaan erilaisia työelämään ja yrittäjyyteen liittyviä asioita. Ne voivat auttaa esimerkiksi käsittelemään sitä, kuinka epäjärjestyksen ja epävarmuuden kanssa tulisi oppia elämään tai miten päästää irti jatkuvasta kontrollista.

Luovuustapahtuma naisyrittäjien tukena

Osana Jätkäsaari smart mobility -hanketta järjestetty luovuustapahtuma Helsingissä kannusti naisyrittäjiä hyppäämään pois omalta mukavuusalueeltaan.

Tapahtumassa Aino-Sofia Kojonen johdatteli osallistujat kuuntelemaan ja tarkkailemaan itseä sekä maailmaa ympärillä erilaisten mielenhallinnan harjoitusten avulla, jotka virittivät osallistujat vastaanottavaisemmiksi ja rohkeammiksi ammentamaan luovuuttaan. Marie Sand ja Kati Mayfield auttoivat oman luovuuden löytämisessä erilaisten piirtämisharjoitusten avulla. Lopuksi Heidi Gutekunst piti puheenvuoron luovuuden hyödyntämisestä työelämässä. Hän esimerkiksi kyseenalaisti usein pinnalla olevat käsitykset siitä, että jos olet luova, et ole tuottava työntekijä.

Luovuus tarvitsee tilaa, aikaa, luvan epäonnistua ja mahdollisuuden pyrkiä pois täydellisyyden tavoittelusta.

On aika löytää sisäinen lapsemme ja lähteä ulos leikkimään yhdessä! Hyödynnetään vahvuuksiamme ja rakennetaan turvallinen tila luovuudelle.

Kirjoittaja

Anna-Stina Tähkävuori toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkönä. Koulutukseltaan hän on insinööri (YAMK). Vapaa-aika kuluu perheen kanssa ja omakotitaloprojektia viimeistellen.

 

 

Tärkeä yhteys luovaan itseemme

Luova ajattelu, mielen leikki ja itsensä ilmaiseminen lisäävät hyvinvointiamme. Tämä johtuu siitä, että ne tuovat meitä kosketuksiin omien voimavarojemme kanssa, lisäävät otetta omasta elämästä, sen valinnoista ja mahdollisuuksista.

Erityisesti tarvitsemme yhteyttä luovaan itseemme silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä elämässä. Valitettavasti usein juuri silloin tuo yhteys omaan sisäiseen kapasiteettiimme saattaa katketa: ajatukset ja elämä kiertyvät tiukasti vaikeuksien ympärille, vaikka kipeästi tarvitsisimme kykyä katsoa asioita toisesta näkökulmasta tai mahdollisuuden ilmaista vaikeita tunteita luovan toiminnan kautta.

Luova toiminta sosiaalisessa kuntoutuksessa

Esimerkiksi sosiaalityön asiakkaat voivat hyötyä siitä, että arkeen tuodaan mahdollisuuksia luovan näkökulman löytämiseen. Luova ilmaisu, leikki ja mielikuvitus tuovat elämään uusia ulottuvuuksia. Luova ryhmätoiminta voi tuoda vahvan kuulumisen ja merkityksellisyyden kokemuksen: olen osa tätä kokonaisuutta, minun kokemuksillani ja tuotoksillani on merkitystä.

Metropolia Ammattikorkeakoulun Elämäni sävelet -tutkimus pyrki syventämään tätä ymmärrystä luovan ryhmätoiminnan merkityksestä sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa sekä kehittämään käytänteitä alan työntekijöille arjen työn tueksi.

Tutkimus oli osa valtakunnallista ESR-rahoitteista sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUa, jonka tavoitteena oli selkeyttää ja yhtenäistää sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvää ymmärrystä sekä valtakunnallista toimeenpanoa. Kehittämishanketta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Odottamattomia aarteita

Metropolia Ammattikorkeakoulun SOSKU-osahankkeen kehittämistyön tuloksena julkaistiin kirja Odottamattomia aarteita. Kirjan ilmaisuun, luovaan toimintaan, vuorovaikutukseen ja erilaisiin ryhmätilanteisiin sopivia ideoita voi soveltaa eri-ikäisten osallistujien kanssa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusaloilla. Leikki ja luova toiminta voivat helpottaa tutustumista toisiin ihmisiin sekä tukea ryhmän vuorovaikutustilanteita tuoden niihin uusia mahdollisuuksia.

Taiteen soveltavan käytön ammattitaito tuo kunnille hyötyjä

Luovaa toimintaa voitaisi hyödyntää nykyistä enemmän sosiaalialan ryhmämuotoisissa palveluissa, sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä sekä osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä edistävässä työssä. Tähän sosiaali- ja terveysministeriö kannustaakin 2018 Alueuudistuksessaan. Kunnan satsaus lisää osallisuutta ja hyvinvointia, vähentää palvelujen tarvetta sekä pidemmällä aikavälillä myös näihin liittyviä kustannuksia. Yhteisöllinen luova toiminta työotteena esimerkiksi vanhustyössä voi vähentää työn kuormittavuutta. (Lisää aiheesta THL:n sivuilla.)

Sopiva ammattitaito oikeassa paikassa

Luovan toiminnan systemaattisempi hyödyntäminen sosiaali- ja terveysaloilla edellyttää siinä tarvittavien erilaisten ammatillisten lähestymistapojen hallintaa. Tämä edellyttää luovien menetelmien käyttöön liittyvän osaamisen ja koulutuksen vahvistamista. Eri alojen ammattilaiset voivat hyödyntää luovia menetelmiä erilaisin tavoin, mutta tavoitteiden ja käytettyjen lähestymistapojen tulisi sopia yhteen.

Luovan toiminnan hyödyntäminen sosiaali- ja terveysaloilla laajentaa taiteen soveltavan käytön ammattilaisten, mm. musiikkipedagogien, teatteri-ilmaisunohjaajien ja yhteisömuusikoiden työkenttää. Tämä on myös kansainvälisesti havaittu ja siihen liittyvään ammattitaidon kehittämisen haasteeseen tartuttu projektissa, jossa myös Metropolian asiantuntijuus on mukana monialaisessa yhteistyössä kehittämässä koulutusta taiteen soveltavan käytön hyödyntämiseen (Lisää aiheesta SWAIP linkin takaa).

On aika myös tehdä strategisia rakenteellisia ratkaisuja, joilla asiakkaiden tarpeet ja ammatillinen osaaminen kohtaavat. Tämä voi konkreettisesti tarkoittaa täydennyskoulutuksen lisäämistä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tai taiteen soveltavan käytön ammattilaisen, esimerkiksi musiikkipedagogin tai yhteisömuusikon palkkaamista sosiaali- ja terveysalan työyhteisöön. Näin voidaan paremmin vastata edellä mainitun alueuudistuksen esittämään taiteen ja kulttuurin hyödyntämiseen. Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, luovan ryhmätoiminnan ammattitaitoa ja ymmärrystä taiteen ja luovuuden merkityksestä osana hyvää elämää.

Kirjoittaja

Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea – kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUUn kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä.

Linkit:

Huhtinen-Hildén, Laura & Lamppu Minna (toim.), 2018:
Odottamattomia aarteita – Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä