Mikä minusta tulee isona? Onkohan tämä ala minulle se oikea? Vastaako tämä harjoittelu sitä, mitä työelämä minulta odottaa?

Tällaisia asioita pyöri mielessäni opiskeluaikana. Useimmilla ei ole selkeää kuvaa tulevaisuuden urastaan vielä valmistumisenkaan jälkeen. Joskus asia saattaa vaivata liiaksikin, jolloin opiskelumotivaatiokin voi kärsiä. Tämän vuoksi on tärkeää saada opiskelijat kokeilemaan, mitä tulevaisuuden työelämä voisi heille antaa. Harjoittelut, johdantoprojektit, opinnäytetyöt ja innovaatioprojektit. Muun muassa näitä työelämän kanssa yhdistettäviä opintokokonaisuuksia löytyy jo ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmista. Mutta takaavatko ne opiskelijalle todellisen kuvan tulevaisuuden työelämästä? 

Itse valmistuin vuonna 2011 Metropolia Ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi. Opiskeluaikana pohdin vakavasti alan vaihtoa. Suorittamieni työharjoittelujen perusteella en olisi voinut uskoa, että tulevaisuuden työelämässä pääsisin mukaan yhteen maamme suurimmista rakennusprojekteista. Tai että päätyisin vielä takaisin opinahjooni työskentelemään älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä, jossa eri alojen ja sektoreiden toimijat oppivat, kokeilevat ja kehittävät yhdessä erilaisia liikkumisen ratkaisuja.

Miten innovaatiotoiminnalla voidaan edistää opiskelijoiden työelämäyhteistyötä?

Itse Metropoliasta valmistuneena haluan tarjota koulumme opiskelijoille mahdollisimman hyvät eväät tulevaan. Ammattikorkeakouluopintojen kytkeminen käytännön tekemiseen ja työelämätaitoihin on tärkeää. Opiskelijoilla on oltava matala kynnys päästä mukaan projekteihin ja saada monipuolinen näkemys työelämästä. Koen, että myös työelämävalmennusta tai -ohjausta olisi hyvä olla saatavilla nykyistä enemmän.

Innovaatioprojekti on Metropolia Ammattikorkeakoulun kaikissa tutkinto-ohjelmissa toteutettava laaja, pakollinen opintojakso. Ideana on, että työelämän edustajat antavat opiskelijoille, mahdollisesti tuleville työntekijöilleen, jonkin ongelman ratkaistavaksi. Innovaatioprojektin kautta opiskelijat voivat harjoitella hanketoimintaa ja työelämäyhteistyötä. Lisäksi he saavat ennen kaikkea mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja jatkoyhteistyöhön suuren murroksen edessä olevan älykkään liikenteen toimialan yritysten kanssa.

Yritykset puolestaan saavat innovaatioprojekteihin osallistuessaan mahdollisuuden liiketoimintansa kehittämiseen, sekä uusien ideoiden ja innovaatioiden löytymiseen opiskelijoiden tuoreiden ajatusten siivittämänä.

Miksi opiskelijat kiinnostuisivat innovaatiotoiminnasta ja mitä hyötyä siitä voi heille olla?

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeissa on usein pienet budjetit. Hankkeiden toiminta keskittyy lyhytkestoisiin kokeiluihin tai erilaisiin pilotteihin. Parhaita innovaatioita saadaan aikaan yhteistyöllä, yhdistämällä eri alojen kokemus ja opiskelijoiden idearikas ajatusmaailma toisiinsa. Olemme tärkeässä roolissa Metropolian innovaatiotoiminnassa kehittämässä ratkaisuja tulevia sukupolvia varten.

Kuinka päästetään tulevaisuuden toivot esiin ja luodaan heille edellytykset toimia? Käytännössä opiskelijat voivat:

1. tulla hankkeisiin palkallisiin töihin.
2. saada hankkeista innovaatioprojektin aiheen.
3. suorittaa hankkeissa työharjoittelujakson.
4. kehittää hankkeesta opinnäytetyöaiheen.
5. tutustua työelämän edustajiin jo opiskeluaikanaan.

Esimerkkinä Jätkäsaari Smart Mobility ja opiskelijan rooli hankeessa

Tulevaisuuden liikenteessä kuljetaan yhä monipuolisemmin. Erilaiset liikenteen palvelut tulevat olemaan arkipäivää ja yksityisautoilu muuttuu sähköistymisen sekä automaation kehittymisen myötä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Forum Virium Helsinki ja Helsinki Business Hub yhdessä toteuttavat Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen, joka luo älykkään liikenteen ekosysteemiä Helsinkiin. Metropolian tehtävä hankkeessa on ennen kaikkea saada opiskelijat yhteistyöhön kohdeyritysten kanssa. Hankkeessa on mukana monipuolisesti erilaisia älykkään liikenteen toimialan startup- ja pk-yrityksiä. Olen aloittanut hankkeen projektipäällikkönä tämän vuoden alussa. 

Opiskelijoiden avulla pyritään toteuttamaan erilaisia pilotteja ja kokeiluja, jotka pohjautuvat yritysten todellisiin tarpeisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kerätä tietoa ihmisten liikkumistavoista matkapuhelimien avulla tai erilaisten sovellusten ja laitteiden testaaminen käytännössä.

Järjestimme yrityksille innovaatioprojekti -työpajan, jonka pohjalta kehitettiin aiheita opiskelijoiden tutkittavaksi. Tulemme toteuttamaan ensi lukuvuoden aikana useamman innovaatioprojektin. Niissä tutkitaan, miten voidaan yhdistää liikenteen matkaketjut ja muut palvelut toisiinsa, tai miten erilaisten palveluiden avulla ihmiset saataisiin luopumaan yksityisautoista. Projektit on tarkoitus toteuttaa monialaisesti eri tutkintojen opiskelijoiden kesken.

Olemme palkanneet kaksi opiskelijaa, ajoneuvotekniikan ja tuotantotalouden tutkinto-ohjelmista. He molemmat ovat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Heidän tehtävänään on olla apuna hankkeeseen perustettavan yhteiskäyttötilan pyörittämisessä sekä yritysten pilottien ja kokeilujen toteuttamisessa.

Hanke antaa opiskelijoille mahdollisuuden tutustua yrittäjyyteen ja yritystoimintaan jo opiskeluaikana, sekä mahdollisuuden luoda verkostoja älykkään liikenteen toimialalla. Mikäli mahdollista, haluamme tarjota myös useammille opiskelijoille mahdollisuuden olla hankkeessa mukana esimerkiksi edellä mainittujen innovaatioprojektien tai mahdollisten opinnäytetöiden avulla.

Kysyin hankkeessa mukana olevilta opiskelijoilta, mikä heidät sai kiinnostumaan hakemaan avoinna ollutta harjoittelupaikkaa. Olen itse pitänyt hankettamme mielenkiintoisena ja monipuolisena ja oli ilo kuulla, että myös opiskelijamme olivat samaa mieltä. Lisäksi opiskelijoita kiehtoi projektin ainutlaatuisuus, joka mahdollistaa uuden oppimiseen, verkostoitumiseen sekä vaihtelevaan työympäristöön. Tällaisen opin tarjoaminen vielä opintojen alkuvaiheessa olevalle on Metropolian rikkaus, jota voisi tuoda esille voimakkaammin. Metropoliasta löytyy paljon monipuolista osaamista. Tärkeää on, ettei kapeakatseisesti jäädä liiaksi tutkimaan asioita vain yhdeltä näkökulmalta, vaan mahdollistetaan avoin vuorovaikutus eri yksiköiden ja innovaatiokeskittymien välillä. 

—

Kirjoittaja

Anna-Stina Tähkävuori työskentelee projektipäällikkönä älykäs liikkuminen – innovaatiokeskittymässä. Hän on valmistunut vuonna 2011 Metropoliasta rakennusinsinööriksi ja suorittanut vuonna 2018 Hämeen ammattikorkeakoulussa Tulevaisuuden liikennejärjestelmät YAMK – tutkinnon. Aiempaa työkokemusta hän on kartuttanut Länsimetro – hankkeessa useiden vuosien ajan.

Jätkäsaari Smart Mobility on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jossa autetaan yrityksiä kehittämään liiketoimintaa älykkäästä liikkumisesta. Hankkeen toteuttaa Forum Virium Helsinki yhdessä Helsinki Business Hubin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Lisätiedot Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen sivuilta.

Robottibusseja eli itsestään ajavia pikkubusseja on tutkittu vaihtoehtona joukkoliikenteen syöttämiseksi runkolinjojen solmukohdissa. Robottibussit voisivat olla ratkaisu joukkoliikenteen palvelutason ja kattavuuden parantamiseksi. Suurin tarve on alueilla, joilla joukkoliikenne on ollut perinteisin menetelmin hankalaa tai kallista toteuttaa.

Robottibussien nykyinen teknologia ei kuitenkaan ole tavoitteeseen nähden riittävän kehittynyttä. Kulkunopeus ja muun liikenteen huomioimiskyky eivät riitä muun liikenteen seassa liikkumiseen. Robottibusseja varten pitäisi muuttaa liikennejärjestelyjä muuta liikennettä haittaavalla tavalla.

Helsingissä syöttöliikenne runkolinjojen liikennevälineisiin on jo melko hyvin täytetty muilla kulkuvälineillä. Tämä vaikeuttaa robottibussien laajaa käyttöönottoa tulevaisuudessa. Jotta suuria muutoksia nykyisiin järjestelyihin kannattaisi tehdä, pitäisi robottibussin tarjota helpompi, edullisempi ja ympäristöystävällisempi tapa liikkua.

Julkisten liikennevälineiden käyttökustannuksista noin puolet koostuu palkkakuluista. Siksi palvelua ei voida tarjota joka reitille kellon ympäri. Tästä näkökulmasta julkisen liikenteen palvelutasoa ja kattavuutta on mahdollista parantaa itseajavilla liikennevälineillä. Robottibussien käytettävyyden tutkimista kannattaa siis myös tulevaisuudessa jatkaa.

Kokemuksia robottibussien kokeiluista

Robottibusseja testattiin ensimmäisen kerran Suomen tieliikenteessä muiden ajoneuvojen seassa Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa SOHJOA-hankkeessa. Kun kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun robottibussi kulki muun ajoneuvoliikenteen seassa, ei ympäristöltä tai reitiltä oltu vaatimassa mitään mullistavaa. Kokeilut lähtivät liikkeelle kesällä 2016 Hernesaaresta. Ranskalaisvalmisteinen Easymile EZ10 -robottibussi kulki suoraa tienpätkää Löylyltä Hernesaarenrannan kesäpäivänviettoalueelle. Reitti ei varsinaisesti vastannut todettuun liikkumistarpeeseen, mutta tarjosi otollisen aitiopaikan älyliikenteen demoamiseen.

Loppuvuodesta 2016 robottibussi suuntasi Espoon Otaniemeen ja Tampereen Teknillisen Yliopiston kampusalueelle Hervantaan. Otaniemessä bussin oli tarkoitus päästä kulkemaan lähelle valmistuvaa Otaniemen metroasemaa aikomuksena kokeilla varsinaista syöttöliikennettä. Kuinka ollakaan, Länsimetron rakentaminen viivästyi eikä metroasema vielä tuohon aikaan ollut toiminnassa. Otaniemeen palattiin pilottimielessä samalle reitille taas syksyllä 2017, jolloin metroasema oli toiminnassa. Aikaisemmin oli kuitenkin todettu, että metroaseman lähelle pääseminen oli teknisesti haastavaa ja olisi edellyttänyt huomattavia, muuta liikennettä liikaa haittaavia järjestelyjä. Todellista syöttöliikennettä robottibussin hoitamana ei siis päästy kokeilemaan.

Tampereen Teknillisen Yliopiston kampusalueella robottibussia testattiin reitillä, joka kulki osittain huoltotiellä sekä osittain jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden seassa. Tässä kokeilussa saatiin arvokasta tietoa siitä, miten robottibussi toimisi tällaisessa ympäristössä.

Hervannassa todettiin, että operointinopeuden (noin 12 km/h) osalta robottibussi sopisi tällä hetkellä hyvin kulkemaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden sekaan. Usein ei kuitenkaan ole järkevää rajoittaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeuksia kulkea heille suunnitelluilla väylillä. Lisäksi, tällaisissa paikoissa olisi väylän kapeuden takia hankala liikennöidä useammalla kuin yhdellä bussilla, joten voitaisiinko silloin täyttää kunnolla liikkumistarve harvalla vuorovälillä (reitin pituudesta riippuen). Kun soppaan lisätään vielä kaupunkien liikkumisstrategiat mikä esimerkiksi Helsingin kohdalla on kävelyn ja pyöräilyn suosiminen ennen joukkoliikennettä ja varsinkin yksityisautoilua,  voidaan kai todeta, ettei robottibussin käyttöä kevyen liikenteen väylillä voi suositella, vaikkakin tämä saattaisi jossain tapauksissa luoda uusia mahdollisuuksia matkaketjuihin sekä reitteihin. Parempi paikka robottibussille on siis tieliikenne, jossa se liikkuu muiden ajoneuvojen seassa.

Reittisuunnittelun haasteita

Robottibussien reittisuunnittelun suhteen on toistaiseksi täytynyt tasapainoilla muun muassa bussin teknisen kyvykkyyden, soveltuvien ympäristöjen, tavoitettavuuden ja sen suhteen, että reitissä olisi jotain järkeä – saataisiin vastattua jollain tasolla todettuun liikkumistarpeeseen. HSL on tunnistanut reittejä Helsingissä, joissa voisi olla kysyntää robottibusseille. Nämä ovat kuitenkin olleet reittejä, joita ei SOHJOA-hankkeessa käytetyllä EZ10-robottibussilla eikä muillakaan tällä hetkellä julkisesti markkinoilla olevilla automaattibusseilla voi toteuttaa. Robottibussien tekniset ominaisuudet eivät ole sillä tasolla, mitä tieliikenteessä ja muiden ajoneuvojen seassa järkevästi liikkumiseen vaadittaisiin, jonka lisäksi niissä on oltava vielä vastuullinen matkustaja, operaattori, fyysisesti kyydissä (teknisistä rajoitteista johtuen).

Tieliikennekokeiluja ajatellen nykytekniikalla toteutetuille robottibusseille on todella vaikea löytää sopivia reittejä, jossa ne kulkevat muun ajoneuvoliikenteen seassa. Ideaalisin operointialue SOHJOA-hankkeessa käytetyille robottibusseille olisikin suljettu alue kuten lentokenttä, teollisuusalue, kampusalue tai erilaiset tapahtumat, jossa bussilla korvattaisiin normaalisti kävellen tehtäviä matkoja ilman merkittävää integroimista matkaketjuihin. Tieliikenteessä bussilla ei ole tällä hetkellä edellytyksiä operoida järkevästi – riittävällä nopeudella ja kunnolla tarpeeseen vastaavalla tavalla.

Rauhalliset taajama-alueet, joissa nopeusrajoitus on maksimissaan 40 km/h ja joissa kulkee tavanomaisia joukkoliikenteen busseja on todettu olevan osittain hyvin robottibussille sopivia ympäristöjä. Näillä alueilla kadunvarsipysäköinti on usein kielletty tai tiet ovat muuten leveitä, jotta linja-autot mahtuvat esteettömästi ajamaan reitillä ainakin yhteen suuntaan – tämä on edellytys myös robottibussien osalta. Tällaisia ympäristöjä on esimerkiksi Itä-Helsingissä Aurinkolahdessa, Kivikossa ja Herttoniemenrannassa. Näillä busseille suunnitelluilla väylillä tosin tietenkin kulkee jo busseja, joten liikkumistarve on tältä osin täytetty, varsinkin jos vuorovälit ovat tiheitä. Robottibussin hidas operointinopeus ei tässä tapauksessa tuo mitään lisäarvoa näille reiteille, vaan luultavasti päinvastoin haittaa normaalin linjaliikenteen harjoittamista.

Kun syöttöliikenne on tällä hetkellä melko hyvin toteutettu varsinkin Helsingissä, on vaikea löytää reittejä, joissa robottibusseille olisi todellista kysyntää nyt käytettävissä olevalla kalustolla. Voidaan myös todeta, että suurilta osin siellä missä on todellista tarvetta joukkoliikenteelle, on se tarve jo täytetty. Eikö siis robottibusseille ole olemassa järkeviä reittejä tai sijaa liikennejärjestelmässä? Ei ole, tai ainakin niitä on ollut todella vaikea löytää nykyiset bussin ominaisuudet huomioon ottaen.

Kehitystyön on jatkuttava

Jotta robottibussit voisivat olla osana liikennejärjestelmää, tulisi soveltuvat ympäristöt tunnistaa ja organisoida nykyinen linjaliikenne niin, että se mahdollistaa robottibussien liikennöinnin. Toisaalta alueilla, joissa joukkoliikenne ei toimi hyvin, saattaisi robottibusseille olla jo nyt suurta kysyntää varsinkin liikuntarajoitteisten ja esimerkiksi hitaasti pienten lasten kanssa kävellen liikkuvien perheiden keskuudessa. Liikkumistarpeelle on jo olemassa olevia ratkaisuja.Jotta muutoksia nykyisiin järjestelyihin kannattaisi tehdä, pitäisi robottibussien  kyetä sellaiseen, mitä eivät perinteiset liikkumisvälineet voi järkevästi tarjota.

On päivänselvää, että julkisen liikenteen kattavuutta ja palvelutasoa voi tulevaisuudessa parantaa, kun yksi henkilö valvoisi usean automaattisesti kulkevan bussin toimintaa. Jotta palvelutaso pysyy korkeana ja bussit voisivat järkevästi liikkua muun liikenteen seassa, olisi tekniikan oltava kehittyneempää, bussien pitäisi muun muassa liikkua nopeammin (vähintään 30 km/h), ja tärkeimpänä asiana, bussin sisällä olevasta operaattorista olisi päästävä eroon.

Kehitystyötä ei siis suinkaan pidä jättää tähän, ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Älykkäämmän liikkumisen innovaatiokeskittymä jatkaakin edelleen robottibussien tutkimista. Muun muassa Horizon 2020 -kokonaisuutta mySMARTLife tukeva Helsinki RobobusLine -hanke tarjoaa alkukesästä alkaen kaikille avoimen innovaatioalustan – liikenteen seassa liikkuvan robottibussin – SOHJOA-hankkeen jatkoksi.

Kirjoittaja

Eetu Rutanen valmistui keväällä 2016 Metropolia Ammattikorkeakoulusta Auto- ja kuljetustekniikan insinööriksi. Valmistumisen ohessa tarjoutui paikka projektitöihin Metropoliasta SOHJOA-hankkeeseen. Hankkeessa pääsi seuraamaan läheltä robottibussien ensimmäistä tieliikennekokeilua, ja ymmärrystä robottibussien testauksesta, kyvyistä sekä kytkemisestä osaksi liikennejärjestelmää karttui käytännönläheisesti. Huomaamattaan hän olikin jo loppuvuodesta 2017 Helsinki RobobusLine -hankkeen projektipäällikkö ja vastaa myös tähän linkittyvän mySMARTLife-hankkeen robottibussipilotin toteutuksesta.