Monialainen Health Promotion Programme (HPP 2016–2019) tuki terveyttä ja hyvinvointia Suomessa ja Virossa. Hankkeessa kehitettiin yhteistoiminnallisesti opintojaksoja Metropoliaan ja virolaisiin korkea- ja ammattikouluihin sekä luotiin kaupunkisuunnittelun lautapeli.

Health Promotion Programme-projektissa kartoitettiin tulevaisuuden osaamisen tarpeita sekä luotiin niiden pohjalta monimuotoista koulutusta (Matinheikki-Kokko & Liinamo 2019). Yhteiskehittelyn tuloksena rakennettiin opintojaksoja virolaisissa korkea- ja ammattikouluissa sekä Metropoliassa. Lisäksi tuotettiin kaupunkisuunnittelun lautapeli sekä viroksi että suomeksi. Pelatessa tulee esiin, että ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden huomioiminen ei ole vain sosiaali- ja terveysalan asia. Kun päätetään kaavoituksesta, rakentamisesta, tehtaiden paikoista, kouluista, julkisista palveluista tai viheralueista, ratkaisuilla vaikutetaan kauaskantoisesti ihmisten hyvinvointiin. (Kaupunkisuunnittelupeli ensitestissä Metropoliassa 2019.)

Pelissä päästiin eri rooleissa pohtimaan asukkaiden ja viranomaisten näkökulmista kaupunkisuunnittelun vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Peli opettaakin arvioimaan kaupunkisuunnittelua monialaisista näkemyksistä. Miten tehdä elinvoimaisia ja kestäviä elinkeinoelämää kehittäviä ratkaisuja siten, että ne huomioivat myös ympäristöarvot, asumisen ja liikunnan sekä edistävät kuntalaisten omaa osallistumista ja aktiivisuutta? (Kaupunkisuunnittelupeli ensitestissä Metropoliassa 2019.)

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen pop up -tapahtuma

Konferenssien ja seminaarien lisäksi Metropoliassa järjestettiin viime keväänä pop up -tapahtuma, jossa rohkaistiin eri alojen opiskelijoita tarkastelemaan ja edistämään terveyttä ja hyvinvointia. Pop up -tapahtumassa tarjottiin kävijöille hedelmiä ja smoothieita sekä esiteltiin aiheeseen liittyviä opintojaksoja. Tietoiskussa kuvailtiin sosioekologista mallia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Mukana oli etenkin rakennusalan ja sairaanhoidon opiskelijoita, jotka halusivat oppia lisää ja keskustella terveydestä ja hyvinvoinnista.

Sosioekologiseen malliin kuuluu ennalta ehkäisevä työ niin yksilön, organisaation, yhteisön kuin yhteiskunnankin tasolla. Nämä eri näkemykset ovat vuorovaikutuksessa, jotta työ on vaikuttavaa ja tuloksellista.

Eri tasoilla tarkastellaan, mitkä tekijät lisäävät ihmisten hyvinvointia myös käsitteellisesti. Esimerkiksi yksilötason työ kumpuaa tiedon, uskomusten, asenteiden ja taitojen muutoksesta, kun taas yhteisöissä pohditaan ihmissuhteita ja mielekkään toimintaympäristön merkitystä.  (Baum 2019; Golden & Earp 2012; Brofenbrenner 1977.)

Metropoliassa opetusta kehitetään tulevaisuuden tarpeisiin

Yksi mahdollisuus lisätä opetustarjontaa ja liittää opintoja ajankohtaisiin aiheisiin, on kytkeä ne osaksi hanketta, kuten HPP-projektissa tehtiin. Yhteistoiminnallisesti kehitettiin molempien maiden opetusta, osa kursseista on kiinteästi liitetty opetussuunnitelmaan, kun taas toiset ovat valinnaisia opintojaksoja. Metropoliassa luotiin muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen monialainen verkkototeutus (15 op), joka jaettiin kolmeen osioon.

• Terveyttä edistettiin opintojaksolla Media ja viestintä terveyden edistämisessä[i], jossa hyödynnettiin hyvinvoinnin mobiilisovelluksia ja tehtiin faktan tarkastuksia.
• Toisessa projektiin kuuluvissa opinnoissa yamk-tutkintoa monipuolistettiin kurssilla Terveyden edistämisen lähtökohdat ja toiminnan rakenteet yhteiskunnassa[ii]. Hyvinvoinnin edistäminen on merkityksellistä, kun siihen vaikutetaan lainsäädännöllä, yhteisön toimilla ja henkilökohtaisella ohjauksella.
• Näiden ohella verkostotyö koettiin yhdeksi avaimeksi tulevaisuuden osaamisessa. Monialainen verkostotyö terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä -opintojaksolla[iii] eri alojen opiskelijat kehittivät yhteistyössä teoreettisia ja ammatillisia valmiuksiaan.

Verkostotyön opintojaksolla kehitettiin ratkaisuja paikallisiin ongelmiin

Verkostotyö perustuu vuorovaikutukselliseen työskentelyyn, jossa asukas tai asiakas sekä hänen läheisensä ovat keskiössä. Usein voimavarat löytyvät niin henkilöstä itsestään kuin paikallisista yhteisöistä, yrityksistä, järjestöistä ja kunnista. Kaivattiin myös yhteen hiileen puhaltamista, organisaation tukea ja vuorovaikutustaitoja, jotta kumppanuudet vahvistuvat ja tuottavat ratkaisuja. (Ks. Isola ym. 2017; Kokko & Veistilä 2016; Pärnä 2012; Virtanen ym. 2011.)

Opintojaksolla opiskelijat kehittivät ratkaisuja havaitsemiinsa paikallisiin pullonkauloihin. He perehtyivät kuntien hyvinvointikertomuksiin ja loivat ratkaisuja ongelmiin sekä suunnittelivat tulevaisuuden skenaarioita. Heidän ehdotuksissaan korostui lähiliikuntapaikkojen ja yhteisöllisten hyvinvointitilojen merkitys. Lähiympäristöä muokattiin sopivaksi ja kiinnostavaksi eri ikäisille.
Opiskelijat kokivat yhteistyön mielekkääksi, sillä he saivat tietoa ja ymmärrystä verkostotyön teoriataustasta ja menetelmistä. Myös muiden alojen yhteistyön käytännöt ja erilaiset näkemykset tulivat tutuiksi. Tieto verkostomaisesta työskentelystä syveni, kun yhteistyön hyödyt ja mahdollisuudet nähtiin uudessa valossa. Yhteistyötä haluttiin ylläpitää ja kehittää myös tulevassa työelämässä.

Kirjoittaja:

Katja Ihamäki, lehtori, VTT, sosiaaliala
Kirjoittaja toimi hankkeessa vuonna 2019 asiantuntijana ja vastasi yhdessä Kaija Matinheikki-Kokon kanssa verkostotyön opintojaksosta.

[i] Lehtori Johanna Manninen.
[ii] Lehtori Asta Lassila ja yliopettaja Arja Liinamo
[iii] Lehtori Katja Ihamäki ja yliopettaja Kaija Matinheikki-Kokko.

Kaupunkisuunnittelupeli on saatavilla Asta Lassilalta Metropoliasta.

Lähteet:

Baum, Fran 2019. The New Public Health. Oxford: Oxford University Press.

Brofenbrenner, U. 1977. Toward an experimental ecology of human development. American Psychologist (32). 513–531.

Golden, Shelley D. & Earp, Jo Anne L. 2012. Social Ecological Approaches to Individuals and Their Contexts: Twenty Years of Health Education & Behavior Health Promotion Interventions

Health Education & Behavior 39(3). 364–372. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1090198111418634. Luettu 29.5.2020.

Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leemann, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33. Helsinki: THL.

Kaupunkisuunnittelupeli ensitestissä Metropoliassa 2019. Uutinen julkaistu 4.4.2019. https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/ajankohtaista/uutiset/kaupunkisuunnittelupeli-ensitestissa-metropoliassa. Luettu 29.5.2020.

Kokko, Riitta-Liisa & Veistilä, Minna 2016. Sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus yhteistyönä. Teoksessa Vastavuoroinen sosiaalityö. Toim. Maritta Törrönen ym. Helsinki: Gaudeamus.

Matinheikki-Kokko, Kaija & Liinamo, Arja 2019. HPP Survey ja Future oriented Health Promotion. Metropolia AMK. http://www.tlu.ee/public /HPP/#p=4. Luettu 29.5.2020.

Pärnä, Katariina 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C 341. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5086-7. Luettu 29.5.2020.

Virtanen, Petri & Suoheimo, Maria & Lamminmäki, Sara & Ahonen, Päivi & Suokas Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Helsinki: Tekes. https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/matkaopas.pdf. Luettu 29.5.2020.

Lastensuojelutyö näyttäytyy julkisuudessa usein negatiivisena ja esiin nousevat epäkohdat. Moni lapsi, nuori ja perhe kuitenkin hyötyy saamastaan avusta. Onnistumisen tekijät -tutkimus nostaa esiin lastensuojelun onnistumisia.

Parempi tietoisuus työn onnistumistekijöistä ja asiakastyön tuloksista vahvistaa luottamusta alan ammattitaitoon. Lisäksi onnistumisten näkyväksi tekeminen lisää työhyvinvointia sekä alan kiinnostavuutta. Lastensuojelun työntekijät näkevät työssään lasten, nuorten ja perheiden onnistumisia sekä elämäniloa. Mitkä asiat auttavat työntekijän näkökulmasta asiakasta onnistumaan omassa elämässään? Tätä selvitetään Metropoliassa Onnistumisen tekijät -tutkimuksessa asiakkaille ja työntekijöille suunnatuilla kyselyillä. Lisäksi tutkimuksessa haastatellaan lapsiperheiden sosiaalityöstä ja lastensuojelusta vastaavia johtajia ja päättäjiä siitä, millaista tietoa käytetään ja millainen tieto olisi tarpeen, kun toimintaa johdetaan ja voimavaroja kohdennetaan. Tavoitteena on selvittää, mitä onnistumisesta tiedetään.

Tuomme yhteiskunnalliseen keskusteluun tietoa onnistumiseen liittyvistä tekijöistä ja positiivista puhetta lastensuojelutyöstä riski- ja ongelmapuheen sijaan. Parempi tietoisuus vahvistaa luottamusta siitä, että apua kannattaa hakea ja sitä on saatavilla. Myös palveluista, tukitoimista ja resursseista päätettäessä tarvitaan tietoa onnistumiseen vaikuttavista asioista. Puutteiden ja ongelmien korjaamisessa on hyvä tietää, mikä tuottaa onnistumista – sitä kannattaa vahvistaa.

Viestinviejinä ja yhteistyökumppaneina tutkimusprosessissa on mukana lukuisia alan järjestöjä, kuten Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-verkosto, Lastensuojelun keskusliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Monimuotoiset perheet -verkosto, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset, Perhehoitoliitto, Pesäpuu ry, SOS-lapsikylä, Talentia ry sekä lisäksi kuntia ja kuntayhtymiä.

Mistä tunnistaa onnistumisen lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä?

Onnistuminen on ihmisen kokemus siitä, että hänen elämäntilanteensa ja hyvinvointinsa on muuttunut paremmaksi. Se on toiveikkuutta ja luottamusta omaan tulevaisuuteen. Se on tunnetta pärjäämisestä, rohkeudesta sekä itsetunnon ja autonomian vahvistumisesta. Se on varmuutta siitä, että olen turvassa, minusta välitetään ja minua rakastetaan, ja että olen tärkeä ja minulla on paikkani yhteisöissä. Onnistumista on se, kun lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen tai nuoren sekä hänen vanhempansa kanssa on päästy toivottuun ja tarkoitettuun tulokseen – myös askel toivottuun suuntaan on onnistumista.

Arkikielessä onnistuminen kuvastaa ihmisen ajatusta siitä, millaiseen tulokseen hänen mielestään on päästy niissä asioissa, joissa on tavoiteltu muutosta. On tärkeää ymmärtää myös olosuhteet, joissa muutokseen pyritään. Myös se on merkityksellistä, että ihmiselle on syntynyt omakohtainen ymmärrys asioista, jotka ovat olleet vaikuttamassa onnistumiseen.

Lapsilla ja nuorilla on myös ns. luovuttamattomia ihmisoikeuksia ja erityinen oikeus suojeluun ikä- ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Nämä sekä ymmärrys lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvistä suojaavista tekijöistä ovat lastensuojelutyössä peruslähtökohtia, joissa tulisi onnistua. Vaikka tutkimuksessa keskitytään onnistumisen näkökulmaan, on oltava tietoinen myös epäonnistumiseen liittyvistä tekijöistä – ovatko onnistumisen tekijät vain epäonnistumisen vastakohtia?

Vaikuttavuus tarkoittaa mitattua ja arvioitua tietoa siitä, millaisissa olosuhteissa, millaisilla tavoilla ja millaisilla voimavaroilla tavoiteltuun tulokseen on päästy. Keskeinen vaikuttavuuden arvioinnin informantti eli tiedon tuottaja on tietenkin asiakkuudessa oleva ihminen ja hänen oma kokemuksensa – siis lapsen, nuoren, vanhemman ja myös läheisten kokemus. Vaikuttavuuden arvioinnissa keskeinen arvioinnin lähtökohta ja peruste ovat sovitut asiakaskohtaiset tavoitteet sekä ihmisen oma kokemus siitä, miten hyvin tavoitteisiin on päästy.

Myös palvelujärjestelmän onnistumista on arvioitava: Miten hyvin lasten ja perheiden sosiaalityössä ja lastensuojelussa pystytään takaamaan (Lastensuojelulaki 11§ käyttää takaa-verbiä) lasten ja nuorten terveys ja kehitys ja myös lapsen kasvattajien tarvitsema oikea-aikainen ja tarpeisiin vastaava tuki ja apu? Laadun vaatimukset voidaan määrittää esimerkiksi 1) rakennetekijöille eli niille asioille, jotka luovat perustan onnistuneelle lastensuojelutyölle; 2) prosessitekijöille eli sille, miten toimien päästäisiin tavoiteltuun laatutasoon; sekä 3) tulostekijöille, joissa keskeisenä tuloksena on lapsen tai nuoren hyvinvointi ja sovituissa tavoitteissa onnistuminen. Tulostavoitteita voidaan määrittää myös lasten kasvuolosuhteiden riskien vähentämiselle ja ylisukupolvisten huono-osaisuusketjujen katkaisemiselle.

Tuloksellisuuden arvioinnilla tarkoitetaan yleensä kokonaisarviointia, jossa arvioidaan onnistumista niin talouden, henkilöstön, asiakasvaikutusten ja kokemusten kuin prosessien toimivuudenkin näkökulmasta. Keskeistä olisi nykyistä paremmin ymmärtää kustannus-vaikuttavuutta. Vaikutuksia tulisi aina arvioida erilaisilla aikajänteillä, ei vain talousarviovuoden kustannusten toteutumisen näkökulmasta.

Asiakkaiden ja työntekijöiden kokemukset onnistumisista

Tutkimusryhmän jäsenistä Tiina Harju ja Katri Horuz keskittyvät asiakkaiden näkökulmaan: lapsen, nuoren, vanhempien ja läheisten tuottamaan tietoon. Vaikka kyse on jokaisen asiakkaan yksilöllisestä elämäntilanteesta ja olosuhteista sekä voimavaroista, oletamme aineistosta löytyvän onnistumiseen liittyviä yhdistäviä tekijöitä, niitä, jotka edistävät työssä onnistumista ja mahdollistavat asiakkaan onnistumisen.

Katriina Sysmäläinen ja Johanna Stauffer taas keskittyvät työntekijöiden tuottamaan tietoon. Työntekijöiden rooli on keskeinen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi kokemus oman työn hallinnasta, työn kuormitustekijöihin vaikuttaminen ja työn palkitsevuus ovat tärkeitä työssä jaksamiselle ja työorganisaatiossa pysymiselle. Johtamisen ja organisaation arvojen merkitys tullee myös esille.

Tieto onnistuneesta lastensuojelutyöstä ja onnistumisen tekijöistä voi kannustaa jatkamaan työssä. Opiskeluaikana lapsiperhe- ja lastensuojelutyöhön hakeutuminen kiinnostaa, mutta vaihtuvuus työssä on suurta. Tämä kuormittaa työpaikkoja ja asiakkaita, ja vaikuttaa myös asiakastuloksiin. Miten organisaatioissa voitaisiin vahvistaa työntekijöiden pitovoimaa – työskentelyn vetovoimatekijöiden ohella?

Päätöksenteon ja johtamisen näkökulma

Sirkka Rousu keskittyy tutkimuksessa organisaatioiden päätöksentekijöiden ja johtajien näkökulmaan. Millaista laatu- ja vaikuttavuustietoa tarvittaisiin lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön johtamisessa? Millaiset tekijät päättäjien ja johtajien mukaan vaikuttavat työssä onnistumiseen? Miten tämä tieto ohjaa voimavarojen kohdentamista organisaatiossa?

Vaikka päivittäisessä asiakastyössä syntyy monenlaista tietoa, sitä ei saada ulos tietojärjestelmistä. Koska kirjattu tieto ei ole rakenteisessa muodossa, se jää pääosin hyödyntämättä. Suurin osa nykytiedosta on tietoa asiakas- ja lastensuojeluilmoitusten määristä, palvelujen käyttömääristä, hoitovuorokausien määristä sekä tietoa vuositason kustannuksista. Millaiseen tietoon pohjautuen toimintaa sitten johdetaan?

Tutkimuksen etenemisestä kirjoitetaan Lastensuojelija-blogissa

Asiakas- ja työntekijäkyselyiden vastausaika päättyi huhtikuun 2020 lopussa – kiitos kaikille vastaajille! Päätöksenteon ja johtamisen osalta analysoidaan ensin dokumenttiaineistoja. Haastattelut toteutuvat loppukesällä sekä alkusyksyllä. Tutkimustulokset valmistuvat marraskuussa. Levitämme tietoa tuloksistamme yhteistyössä kumppaneiden kanssa.

Tutkimuksen etenemisestä kirjoitetaan Lastensuojelija-blogissa.

Tiina Harju, Katri Horuz, Katriina Sysmäläinen ja Johanna Stauffer ovat Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoita ja tekevät opinnäytetyönsä Onnistumisen tekijät-tutkimuksessa.

Kirjoittaja

Sirkka Rousu, Onnistumisen tekijät -tutkimusryhmän vetäjä, yliopettaja, hyvinvoinnin osaamisyksikkö, Metropolia

Lisätietoa

Kumppanit ovat tiedottaneet tutkimuksesta useilla omilla kanavillaan, tässä Lastensuojelun keskusliiton kaksi viimeisintä kolumnia aiheesta

23.4.2020 Totta vai tarua? Lastensuojelussa onnistutaan joka päivä.  https://www.lskl.fi/teemat/lastensuojelu/totta-vai-tarua-lastensuojelussa-onnistutaan-joka-paiva/

18.4.2020 Lastensuojelun onnistumisia etsimässä. https://www.lskl.fi/teemat/lastensuojelu/lastensuojelun-onnistumisia-etsimassa/

Helsinki otti lukuvuonna 2019–2020 käyttöön kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman. Ohjelmasta toivotaan välinettä sekä koulujen että päiväkotien kiusaamisen vastaiseen työhön.

Koulukiusaaminen on ollut puheenaiheena niin pitkään kuin voin muistaa. Myös päiväkodeissa tapahtuva kiusaaminen on noussut esiin niin mediassa kuin päiväkotien pihalla keskusteluissa vanhempien kanssa. Minkälaiset toimenpiteet ehkäisevät kiusaamista ja mitä Helsingin kaupunkistrategia sanoo kiusaamisesta?

KiVa koulu -ohjelma tarjoaa menetelmiä kiusaamisen ehkäisyyn, mutta ohjelmaa on kritisoitu siitä, ettei sitä osata käyttää oikein, jolloin sillä voi olla jopa haitallisia seurauksia (MOT. 1.9.2019). Muita kiusaamista ehkäiseviä toimenpiteitä ovat muun muassa Aseman Lapset ry:n K-0, kiusaamiseen puuttuva hanke ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaali Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa (Kirves & Stoor-Grenner 2017), jossa opastetaan laatimaan päiväkodeille kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma.

Valtuustoaloite kiusaamisen kitkemiseksi

Monista toimenpiteistä ja hankkeista huolimatta kiusaamista ei ole saatu loppumaan. Vihreiden valtuustoryhmän jäsen Alviina Alametsä laati viime keväänä valtuustoaloitteen (24.4.2019) koulukiusaamisen kitkemiseksi Helsingin kouluista ja päiväkodeista. Aloitteessa vaaditaan, että Helsingin kaupunki ottaa kaikkeen koulukiusaamiseen nollatoleranssin ja rakentaa toimenpideohjelman kiusaamisen kitkemiseksi. Sen on allekirjoittanut Alametsän lisäksi seitsemäntoista valtuutettua.

Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi Alametsän aloitteesta lausunnon (27.11.2019), jossa esiteltiin Helsingin kaupunkistrategiaan kirjattu kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma (2019). Ohjelmassa on kolmetoista osa-aluetta, joista osa keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan ja osa toimenpiteisiin, joihin kouluissa ja oppilaitoksissa ryhdytään, kun kiusaamista on havaittu. Lisäksi ohjelmassa esitellään toimenpiteitä, joilla puututaan pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen ja joissa käytetään ulkopuolista sovittelijaa. Ohjelmassa pyritään vaikuttamaan myös varhaiskasvatuksessa ilmenevään kiusaamiseen.

Varhaiskasvatus mukaan kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan

Olen työskennellyt varhaiskasvatuksessa viitisentoista vuotta ja havainnut, miten huomaamatonta kiusaaminen päiväkotiryhmässä voi olla. Kirveen ja Stoor-Grennerin (2010) mukaan pienten lasten kiusaaminen ilmenee usein leikeistä ulos jättämisenä, ja tällaista tilannetta olen saanut monesti työssäni selvitellä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan kiusaamiseen puuttuminen päiväkodissa voi ehkäistä kiusaamista koulussa. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on myös verkkomateriaalia kiusaamisen ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa.

Helsingin kaupungin kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma sisältää hyvinvoinnin arviointia ja seurantaa, ohjelmia sosiaalisten- ja tunnetaitojen sekä kiusaamistilanteiden käsittelyn kehittämiseen sekä yhteisesti sovittuja sääntöjä. Lisäksi ohjelmassa tuetaan pitkäkestoista ryhmäyttämistä, jolla edistetään etenkin seitsemäsluokkalaisten sosiaalista kiinnittymistä. Myös toisen asteen aloittaville järjestetään opiskeluhuoltoa ja pienryhmätapaamisia. Lisäksi kehitetään sähköisiä palautekanavia, esimerkiksi Wilma-järjestelmää niin, että järjestelmään kirjataan kiusaamisen vastaisten toimien edistämisestä huolehtivat vastuuhenkilöt. Kouluilla tehdään myös yhteistyötä K-0-hankkeen ja MLL:n kanssa. Osa toimenpiteistä kohdistetaan varhaiskasvatukseen, osa taas on suunnattu selkeästi kouluille ja oppilaitoksille.

Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja kaikelle oppimiselle, minkä vuoksi yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja moninaisuuden edistäminen ovat päiväkodeissa keskeisessä roolissa. Ristiriitoihin puututaan ja lapsia ohjataan selvittämään tilanteet rakentavasti. Alle kouluikäisten ottaminen mukaan kaupungin yhteiseen kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan on tärkeää, sillä näin saadaan luotua kiusaamisen ehkäisemisen jatkumo päiväkodista kouluun ja edelleen toisen asteen oppilaitoksiin. Toivottavasti hanke poikii tuloksia, ja kiusaaminen saadaan vihdoin nollaan.

Kirjoittaja:

Katja Tallgren, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu