Musiikin tiedetään lisäävän ihmisten hyvinvointia kaikkialla maailmassa. Miksei musiikkia siis hyödynnettäisi sosiaalialan työssä nykyistä enemmän? Kuvaan blogikirjoituksessa, kuinka musiikkitapahtumilla voidaan edistää sosiaalityön tavoitteiden saavuttamista. Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhöni, jonka tarkoituksena oli selvittää, millaiset musiikkitapahtumat edistävät osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Opinnäytetyöni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka perustuu neljääntoista kansainväliseen, musiikkisosiologiaa, -psykologiaa ja etnomusikologiaa käsittelevään tutkimus- ja asiantuntija-artikkeliin.
Musiikki tuottaa tutkitusti hyvinvointia, ja sitä kannattaa hyödyntää osallisuustyön välineenä. Helsingin hyvinvointisuunnitelman mukaan kulttuuritoiminnalla voidaan edistää hyvinvointia ja osallisuutta. Opinnäytetyöni tulos tukee tätä käsitystä: Voidaan sanoa, että musiikki johdattelee meitä vuorovaikutukseen keskenämme, ja toimii yhteisöjä muodostavana voimana tapahtumissa.
Pääsy osaksi yhteisöä, jossa oleminen on palkitsevaa, ennaltaehkäisee sosiaalisia ongelmia1. Yhteisöllisyys tuottaa sosiaalista pääomaa2, joka toimii yhteisön jäsenten voimavarana vaikeinakin aikoina3. Sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta olisi optimaalista, että ongelmiin puuttumisen sijaan niitä estettäisiin kokonaan syntymästä. Siksi ennaltaehkäisevää työtä kannattaa tehdä sosiaalipalveluja laajemmalla alueella4: myös siellä, missä työtä ei tehdä vielä ongelmalähtöisesti5.
Sosiaalipalveluiden tarkoituksena on parantaa hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta, vähentää eriarvoisuutta ja lisätä osallisuutta6. Opinnäytetyöni tulosten mukaan osallisuuden katalysaattorina toimiva musiikki voidaan valjastaa edistämään sosiaalityön tavoitteita. Kerron seuraavassa tarkemmin, kuinka tämä kirjallisuuskatsauksen perusteella käytännössä tapahtuu.
Musiikkitapahtumat tuottavat yhteisöllisyyttä
Musiikilla on kyky vähentää yksinäisyyden tunnetta7, ja saada aikaiseksi kokemus yhteydestä toisiin ihmisiin8. Musiikin kuuntelu yhdessä muiden kanssa edistää sosiaalisten siteiden syntymistä ja ryhmien muodostumista9-10. Voidaan ajatella, että musiikissa on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta kuin sosiaalisuudessa: toiseen ihmiseen orientoitumisesta8.
Myös musiikkitapahtuman puitteet vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Intiimit ja pienimuotoiset keikkapaikat madaltavat kynnystä sosiaalisen kontaktin ottamiseen. Jutteleminen muille tapahtuman liepeillä, kuten vessajonossa, on luonnollista ja helppoa. Oletus yhteisestä mielenkiinnon kohteesta tekee keskustelun avaamisesta turvallisempaa. Tuttuuden tunne, joka syntyy, kun ihmiset alkavat tuntea toisensa kasvoilta, edistää uusien ihmissuhteiden muodostumista ja ihmisten pääsyä osaksi yhteisöä11. Samoissa tapahtumissa käyvien ihmisten välisen luottamuksen pikkuhiljaa kasvaessa voi syntyä uusia ystävyyssuhteita.
Musiikkitapahtumat saavat ihmiset paitsi kohtaamaan toisiaan, myös muodostamaan tiiviimpiä yhteisöjä. Musiikki avaa ihmisten välille yhteisen äänitilan ja merkitysmaailman, jonka sisällä kanssakuuntelijoiden musiikkiin liittyvät reaktiot koetaan vuorovaikutuksena8.
Musiikkiin reagoiminen, kuten halu tanssia, on muodostunut syvällä ihmisen aivorakenteissa9. Myös yhdessä laulaminen saa ihmisen tuntemaan olevansa osa yhteisöä12. Kun ihmisjoukko osallistuu tapahtumaan sekä musiikillisella- että tunnetasolla, osallistujien kollektiivinen identiteetti lujittuu. Parhaimmillaan saavutetaan yhteinen flow-tila, jossa suuresta määrästä yksilöitä syntyy yksi entiteetti13.
Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta pienelläkin hyvällä hetkellä, jolloin voi kokea olevansa osa muuta porukkaa, on väliä. Tutkija ja psykoterapeutti Amy Clements-Cortés ehdottaa, että lääketieteellisten reseptien lisäksi lääkärit kirjoittaisivat ihmisille myös ”sosiaalisia reseptejä” fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämiseksi. Lääkäri voisi määrätä potilaalle esimerkiksi puoli tuntia musiikinkuuntelua kolmesti viikossa ahdistuksen hoitoon.14 Mikseivät myös sosiaalialan työntekijät voisi ehdottaa asiakkailleen osallistumista matalan kynnyksen musiikkitapahtumaan, jos asiakas kertoo kärsivänsä esimerkiksi yksinäisyydestä?
Opinnäytetyöni tutkimusaineiston peruusteella musiikkitapahtumilla voidaan siis edistää yhteisöllisyyttä. Jotta tätä voitaisiin pitää sosiaalityön tavoitteita edistävänä osallisuustyönä, tapahtumat on suunniteltava huolellisesti osallisuuden näkökulmasta. Tässä mielessä yleisöä voi pitää bändin asiakaskuntana, johon voidaan suhtautua kuten sosiaalialankin työssä: Kaiken työn tavoitteena on asiakkaan osallisuuden ja hyvinvoinnin kasvaminen.
Kuten asiakasprofilointia tehdessä yleensä, on pohdittava, mitä osallistumiseen liittyviä tarpeita ja mahdollisia esteitä asiakkailla on. Millaisesta musiikista asiakas on kiinnostunut; mistä hän innostuu? Seuraako hän mieluummin konserttia sivummalta, vai tanssiiko eturivissä? Miten juuri hän voi tuntea kuuluvansa joukkoon, ja mikä rohkaisee häntä ottamaan kontaktia muihin?
Yhteisöllistä musiikkitoimintaa tarvitaan enemmän kuin koskaan
Tulevaisuudessa sosiaalityötä on tehtävä myös asuinalueilta käsin, yhteisöllisesti ja yhteistyössä järjestöjen kanssa. Hyvinvoinnin edistäminen, yhteisösosiaalityö ja rakenteellinen sosiaalityö kasvattavat jalansijaa.15 Yhteisösosiaalityötä on perinteisesti tehty sosiaalitoimen, kolmannen sektorin ja muun kansalaisyhteiskunnan yhteistyönä2.
Sosiaalista osallisuutta edistävää musiikkitapahtumaa voi pitää yhteisösosiaalityön muotona. Työn vaikuttavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä sosiaalialan asiantuntemuksen lisäksi myös musiikkialan ja kansalaisyhteiskunnan asiantuntijoita. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen sekä musiikki- ja esitysalan kanssa on tärkeässä roolissa yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia musiikkitapahtumia rakennettaessa16. Osallisuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen kuuluvat taas sosiaalialan ammattilaisten asiantuntijuuteen.
Yhteisöllisyyttä edistävää musiikkitoimintaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Vuoden 2020 sosiaalibarometrin mukaan koronaeristys on aiheuttanut yksinäisyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmien pahentumista, sekä iäkkäiden ihmisten toimintakyyn alenemista. Tulevaisuudessa on panostettava etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin. Sekä julkisten toimijoiden että kansalaisyhteiskunnan on varauduttava maksamaan hinta sosiaalisesta riskistä, joka otettiin koronarajoituksia tehdessä.17 Yhteisöllisyyttä edistävä musiikkitoiminta voi edistää sosiaalisen velan maksamista.
Kirjoittaja:
Elina Pentikäinen, sosionomi (YAMK).
Blogiteksti perustuu kirjoittajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Keikalla et ole yksin – Sosiaalista osallisuutta edistävä musiikkitapahtuma yhteisöllisen sosiaalialan työn muotona.
Lähteet
- Maunu, Antti 2013: 35. Ehkäisevän työn alkuaineet: yhteisöllisyys, ryhmät ja sosiaalinen luottamus.Teoksessa Tapio, Mari & Kuula, Tarja (Toim.) 2013. Selkenevää, myötätuulta. Ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö nuorisoalalla. 34–43.
- Juhila, Kirsi 2006: 27. Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino.
- Ruuskanen, Petri nd. Sosiaalinen pääoma. Jyväskylän Yliopisto. Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. Sanat –kansio.
- Siira, Helena 2013: 71. Ehkäisevä politiikka, ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen tuki sosiaalihuoltolakiehdotuksessa. Teoksessa Honkanen, H. & Kiviniemi, L. (toim.) 2013. Yhdessä mukana muutoksessa. Lea Rissasen juhlakirja. Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 9. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.
- Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leeman, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017: 20-21; 24. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. S. 20-21; 24. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017.
- Sosiaalihuoltolaki 1301/2014: 1§. Annettu Helsingissä 30.12.2014.
- Schäfer, Katharina & Saarikallio, Suvi & Eerola, Tuomas 2020: 11. Music May Reduce Loneliness and Act as Social Surrogate for a Friend: Evidence from an Experimental Listening Study. Music & Science Vol 3. 1–16.
- Lagerspetz, Mikko 2016: 228-229; 232; 236- 237. Music as Intersubjectivity – A Problematic for the Sociology of the Arts. Muzikologija 2016 (20). 223-239.
- Roberts, Brian A 2010. The Musical Brain and Our Life with Music. Canadian music educator 51(3). 23-25.
- Stupacher, Jan & Witte, Matthias & Wood, Guilherme 2017: 165. Synchrony and Sympathy: Social Entrainment With Music Compared to a Metronome. Psychomusicology: Music, Mind, and Brain 27 (3). 158–166.
- Whiting, Samuel 2015: 130. An interview with Rebekah Duke: Melbourne’s inner-northern live music venues and social scenes. Perfect beat 16(1-2). 121-131.
- Page, Nick 2014. A World of Music through Community Singing. Choral journal 55 (2). S.75.
- Fairfield, Benjamin 2018: 93. Ethnic and Village Unity: Symbolized or Enacted? Lahu Music-Dance and Ethnic Participation in Ban Musoe, Thailand. Asian Music 49 (2). 71-105.
- Clements-Cortés, Amy 2019. A Social Prescription for Music Please. Canadian music educator 60(2). 31-33.
- Karjalainen, Pekka & Metteri, Anna & Strömberg-Jakka, Minna 2019: 12-13; 68-69. Tiekartta 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:41.
- Välimäki, Susanna 2016: 55. Musiikkifestivaali yhteiskunnallisena keskusteluna. Tapaustutkimus vuoden 2015 Meidän Festivaalista. Musiikki 46 (23). 27-63.
- Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 3.4.2020: 6-7.
Ei kommentteja