Vastikään valmistuneessa opinnäytetyössä selvitettiin Pelastakaa Lasten vapaaehtoisten motivaatioita vapaaehtoistoiminnassa. Aineisto kerättiin verkkokyselynä keväällä 2018 ja siihen vastasi 307 vapaaehtoista ympäri Suomea. Kyselyssä hyödynnettiin Claryn & Sniderin (1998) Volunteer Functions Inventory -mallin ja Esmondin & Dunlopin (2004) Volunteer Motivation Inventory -mallin mukaisia motivaatioluokkia.

Tulosten mukaan Pelastakaa Lasten vapaaehtoisille vapaaehtoistoiminnassa tärkeintä on heidän arvomaailmaansa vastaava toiminta: 97 % vastanneista vapaaehtoisista piti auttamista tärkeänä. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden auttaminen oli lähellä vastaajien sydäntä:

”Haluan edistää lasten hyvinvointia. Lapsissa on meidän tulevaisuus. Yhtäkään lasta ei jätetä!”

Tulokset ovat samansuuntaiset aiempien Suomalaisten vapaaehtoistutkimusten kanssa (mm. Nylund 2000; Grönlund 2012; Yeung 2002), joiden mukaan auttaminen on suomalaisille tärkeää ja suomalainen arvomaailma on sellainen, joka ohjaa auttamaan.

Opinnäytetyön tulosten mukaan vapaaehtoistoiminnalla tavoiteltiin myös ymmärryksen lisäämistä ja uuden oppimista. Näkökulmien avartuminen vapaaehtoistoiminnan avulla oli vapaaehtoisille merkittävää. Lisäksi tärkeää oli järjestöltä saatava tunnustus, erityisesti yhdenvertainen kohtelu.

Auttaessaan myös saa

Vaikka auttaminen koettiin tärkeäksi, merkittävää oli myös, että auttaessaan saa itselle hyvän mielen. Kuten eräs vastaaja toi esille:

”Se (vapaaehtoistoiminta) on yksinkertaisesti kivaa ja antoisaa!”

Erilaiset motivaatiotekijät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat olla limittäisiä. Muun muassa Nylund (2000) ja Yeung (2002) ovat korostaneet tutkimuksessaan suomalaisen vapaaehtoiskentän ja vapaaehtoisten motivaatioiden diversiteettiä.

Kyselyn avoin kysymys ”Miksi haluat toimia vapaaehtoisena juuri Pelastakaa Lapsissa” toi näkyviin vastaajien moninaiset motivaatiot vapaaehtoistoiminnassa. Monissa vastauksissa nousi esille useita eri motivaatioluokkia. Esimerkiksi seuraavassa vastauksessa löytyvä seuraavat motivaatioluokat: arvot (auttaminen), omanarvontunto (toiminta on hauskaa ja rikastuttaa omaa elämää) ja yhteisöllisyys (uudet ihmiset):

”Pienikin välittämisen osoitus voi kantaa pitkälle, jopa saada jonkun elämänsuunnan muuttumaan kokonaan. Oman asuinkunnan lasten ja nuorten hyväksi pitää tehdä se mikä on mahdollista, heissä on tulevaisuus ja joskus he, mahdollisesti, kohtelevat meitä samoin kuin me aikuisina olemme kohdelleet heitä. Yhdessä on hauska touhuta lasten ja nuorten hyväksi. On saanut tutustua uusiin ihmisiin, joihin ei ehkä muuten olisi tutustunut. Rikastuttaa elämää monella tapaa ja on mukava auttaa!”

Vapaaehtoisten sitoutuminen

Pelastakaa Lasten vapaaehtoiset ovat hyvin sitoutuneita toiminnassaan. Jopa 95 % vastaajista piti todennäköisenä, että he jatkavat vapaaehtoistoiminnassa edelleen vuoden kuluttua. Viidenkin vuoden kuluttua sitä piti todennäköisenä 83 % vastaajista.

Vapaaehtoistoiminnan mahdollisia esteitä olivat ikääntyminen, kiire, muuttuva elämäntilanne ja toiminnan kuormittavuus. Näihin esteisiin järjestö voi vastata esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuksia siirtyä kevyempiin ja vähemmän sitoutumista vaativiin vapaaehtoistehtäviin.

”Luotettava, vahva ja asiantunteva sekä aikaansaava järjestö”

Kaiken kaikkiaan Pelastakaa Lapsiin järjestönä oltiin hyvin tyytyväisiä. Vastaajat kokivat, että järjestössä on tarjolla sopivaa vapaaehtoistoimintaa, johon on helppo liittyä mukaan. Opinnäytetyön tulosten mukaan Pelastakaa Lapset on hyvämaineinen järjestö, jota vastaajat pitivät ammattitaitoisena ja luotettavana yhteistyökumppanina:

”Järjestö on luotettava ja vastaa arvojani, toimii kansainvälisesti merkittävällä tavalla ja tekee työtään suurella ja vakiintuneella ammattitaidolla.”

Vastaajien käsityksen mukaan Pelastakaa Lasten vapaaehtoistoiminnalla apu menee suoraan sitä tarvitseville ilman välikäsiä. Vastaajat kokivat, että vapaaehtoisena heillä oli mahdollisuus auttaa suoraan apua tarvitsevia perheitä ja että vapaaehtoistoiminnan avulla heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti lasten elämään.

Opinnäytetyössä mittarina käytettyä kyselyä voidaan hyödyntää mitattaessa vapaaehtoisten motiivia myös muissa järjestöissä ja yhteisöissä.

Blogikirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Heikkinen, Elina 2019: ”Yhtäkään lasta ei jätetä”. Tutkielma Pelastakaa Lasten motiiveista. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi ylempi AMK.

Sitaatit ovat suoria lainauksia vapaaehtoisten antamista vastauksista kysymykseen ”miksi haluat toimia vapaaehtoisena juuri Pelastakaa Lapsissa?”

Kirjoittaja:
Elina Heikkinen, sosionomi (ylempi AMK)

Lähteet:

Clary, Gil & Snyder, Mark, Ridge, Robert, Copeland, John, Stukas, Arthur, Haugen, Julie & Miene, Peter 1998. Understanding and Assessing the Motivations of Volun-teers: A Functional Approach. Journal of Personality and Social Psychology 74, 1516–1530. Saatavana myös sähköisesti osoitteessa: <https://pdfs.semanticscholar.org/b46a/11a4464f77b64492e2c2b688d9ebcc3c5565.pdf>.

Grönlund, Henrietta 2012. Volunteerism as a mirror of individuals and society: reflections from young adults in Finland. Helsinki: Unigrafia. Saatavana myös sähköisesti osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/32919/voluntee.pdf?se>

Nylund, Marianne 2000. Varieties of Mutual Support and Voluntary Action – A Study of Finnish SelfHelp Groups and Volunteers. Helsinki: The Finnish Federation of Social Welfare and Health.

Yeung, Anne Birgitta 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa. Ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys.

Mikä yksittäinen taito auttaa sekä laadukkaan asiakassuhteen rakentamisessa että suojaa työntekijää uupumukselta? Vastaus on empatiataito. Sari Rekilä etsi kirjallisuuskatsauksessaan vastausta kysymykseen, miten empatiataitoa voi oppia ja opettaa sosiaalialalla.

Empatiataitoa saatetaan pitää enemmän luonteenpiirteenä kuin opittavana asiana. Se on kuitenkin opittavissa oleva taito siinä missä muutkin. Empaattisessa kohtaamisessa työntekijä asettuu hetkellisesti asiakkaan asemaan ja tarkastelee asioita hänen näkökulmastaan. Työntekijän jaksamisen kannalta on tärkeää osata erottaa omat tunteet toisen tunteista ja toisaalta kyetä työpäivän jälkeen tyhjentämään mielestään empaattinen kohtaaminen ja siinä koetut tunteet. Termi asianmukainen empatiataito kuvaa ammattilaisen kykyä olla empaattisesti läsnä asiakassuhteessa ilman, että kohtaamisesta on työntekijälle haitallisia seurauksia. Työntekijän on osattava tunnistaa ja asettaa omat rajansa, mikä suojaa häntä myötätuntouupumukselta.

Empatiataito on tärkeä osa sosiaalialan työntekijän ammattitaitoa, sillä asiakkaan aito kohtaaminen edellyttää empatiaa ja myötätuntoa. Siksi sosiaalialan opetuksessa olisi tärkeää huomioida empatian opettaminen ja tehdä opiskelijat jo opintojen alkuvaiheessa tietoiseksi sen tärkeydestä.

Miten empatiaa voi oppia?

Etsin kirjallisuuskatsauksessani vastausta kysymykseen, miten empatiataitoa voi oppia ja opettaa sosiaalialalla. Käytin aineistonani tutkimusartikkeleja, jotka on julkaistu suurimmissa sosiaalialan lehdissä vuosina 2013 – 2018. Artikkeleissa tärkeäksi empatiakykyä tukevaksi tekijäksi nousi reflektiotaito. Reflektion avulla on mahdollista lisätä itsetuntemusta ja kykyä säädellä omia tunteitaan, mikä auttaa tunnistamaan ja asettamaan omia rajoja. Reflektiotaitojen todettiin tukevan psyykkistä hyvinvointia, lisäävän resilienssiä ja vähentävän todennäköisyyttä kokea myötätuntouupumusta.

Tutkimuksissa kritisoitiin sitä, että empatiaa on saatettu opettaa pelkästään luennoimalla sen elementeistä ja tärkeydestä tai opettamalla sitä viestintä- ja ohjaustaitojen kautta. Empatian opetuksessa tulisi käyttää pikemminkin kokemuksellista oppimista, mindfulnessia, fiktiivisiä kertomuksia ja päiväkirjan kirjoittamista. Mindfulnessia voidaan käyttää parantamaan reflektointitaitoja ja tunteiden säätelykykyä, mitkä ovat taitoja, joita tarvitaan myös asianmukaisessa empatiataidossa. Fiktiivisten kertomusten lukemisen ja niiden reflektoinnin todettiin auttavan opiskelijoita tunnistamaan tarinan päähenkilön vahvuuksia. Samalla ne auttoivat opiskelijoita pohtimaan, kuinka he tulevina työntekijöinä reagoisivat kertomuksiin, jotka olivat ikävää kuultavaa. Tunnepäiväkirjan kirjoittamisen myötä opiskelijat pystyivät paremmin nimeämään tunteitaan ja ilmaisemaan niitä sekä kyseenalaistivat enemmän ajattelutapojaan ja omaksuivat uusia näkökulmia.

Empatia osana ammatillista kasvua

Empatia- ja reflektiotaitojen tärkeyttä tulee painottaa jo ammatillisen kasvun alkuvaiheessa ja jatkaa näistä taidoista puhumista läpi opintojen, jotta empatia- ja reflektointitaidoista tulisi tietoinen osa ammatillista

pätevyyttä. Opiskelijoiden tulee ymmärtää, miksi kyseiset taidot ovat tärkeitä. Samalla he tarvitsevat tukea niiden kehittämisessä. Opettajilla on luonnollisesti tärkeä rooli opiskelijoiden tukemisessa. Opettajat voivat tukea reflektiokyvyn harjoittamista esimerkiksi antamalla opiskelijoille apukysymyksiä. Kysymykset voivat kannustaa opiskelijoita reflektiiviseen ja kriittiseen ajatteluun ja myöhemmin tällaisesta ajattelutavasta voi tulla automaattinen osa ammatillista toimintaa. Opiskelijoita tulee kannustaa pitämään päiväkirjaa, jossa tuoda esiin asiakastyön synnyttämiä ajatuksia ja tunteita. Näin opiskelija voi oppia tunnistamaan tunteitaan sekä oppi myös ilmaisemaan ja säätelemään niitä. Sosiaalityön kouluttajien tulee miettiä, miten kehitetään asianmukaista empatiataitoa, ei vain keskittyä kehittämään opiskelijan kommunikaatiotaitoja. Empatiataitojen opettaminen vaatii reflektion merkityksen tunnustamista. Tutkimuksista nousi esiin suositus täydentää sosiaalialan opetusta tunnetaitoihin keskittyvällä opinto-ohjelmalla. Harjoittamalla tunnetaitoja koko opintojen ajan saadaan ammattilaisia, jotka kykenevät reflektoimaan omaa toimintaansa ja näin ylläpitämään omaan työhyvinvointiaan.

Kirjoittaja:
Sari Rekilä, sosionomi (AMK) -opiskelija

Lähteet:

Rekilä, Sari 2018. Empatia osana ammatillista kasvua sosiaalialalla. Kirjallisuuskatsaus empatiataidon oppimisesta ja opettamisesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma.

Lue lisää aiheesta:

Decety, Jean& Jackson, Philip L. 2004. The Functional Architecture of Human Empathy.
Nissinen, Leena 2012. Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen?

Ranne, Kaarina & Sankari, Anne & Rouhiainen-Valo, Tuula & Ruusunen, Tuula (toim.) Sosiaalipedagoginen ammatillisuus – Madsenin kukasta toiminnan tulppaaniksi.

Laatu ja sen arviointi ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Metropolian sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa toteutettiin viime vuonna tutkinnon itsearviointi, joka osoittautui mielekkääksi tavaksi tunnistaa kehittämistarpeita ja muistuttaa vahvuuksista.

Laatu ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Voidaan ajatella, että laatu on hyvä, mikäli se vastaa asiakkaan toiveisiin ja odotuksiin. Raija Holli kuvaa korkeakoulutuksen laatua seuraavasti: ”Laatu on järjestelmällistä pyrkimystä tehdä työmme mahdollisimman hyvin, saada aikaan strategisesti oikeita asioita ja vaikuttavia tuloksia”.

Laatu ja sen arviointi ovat olennainen osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ovat osa strategiaa ja samalla edellytyksiä laadukkaan toiminnan ja lopputulosten saavuttamiseksi. Laadukkaan työn takana ovat motivoituneet ja kehittämismyönteiset työntekijät. Laki velvoittaa ammattikorkeakouluja arvioimaan koulutustaan ja toimintaansa sekä niiden vaikuttavuutta. Kouluja velvoitetaan myös ulkopuoliseen arviointiin säännöllisesti.

YAMK-tutkinnon laatua arvioimassa

Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK-tutkintojen) sisällöt on suunniteltu yhteistyössä työelämän kanssa, jotta tutkinnot vastaisivat työelämän tarpeisiin. YAMK-tutkinto varmistaa eväät myös oppimaan oppimiselle työelämässä, jossa muutos on pysyvää. Opiskelijalähtöisyys, käytännönläheisyys ja aidossa työympäristössä oppiminen ovat opiskelijoiden arvostamia YAMK-tutkintojen tunnuspiirteitä. (Arene, 2016)

Korkeakoulutuksen laadun arvioinnissa voidaan käyttää sekä itsearviointia että vertaisarviointia. Vertaisarviointia edeltää itsearviointi, joka on kaiken perusta. Itsearviointiin on erilaisia työkaluja. Metropolian sosiaalialan YAMK-tutkinto-ohjelman opettajat toteuttivat ohjelman itsearvioinnin vuonna 2018. Työkaluksi valittiin EU:n rahoittamassa hankkeessa kehitetty Self-Evaluation Handbook.

Itsearvioinnin työkalu sisälsi 10 arvioitavaa aluetta, joita olivat mm. tutkinto-ohjelman perusta ja filosofia, oppiminen ja opetus, arviointi ja palaute, taitojen kehittyminen ja työllistyminen, tutkimus ja arviointi, opiskelijakeskeisyys sekä opetushenkilöstön kehittäminen. Näiltä alueilta oli yhteensä 28 arviointikohdetta, jota hyödynnettiin soveltuvin osin.

Itsearvioinnin toteutus

Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon itsearviointiin osallistuivat vuonna 2018 tutkinnon kahdeksan opettajan tiimi ja opiskelijat. Itsearvioinnin arviointikysymyksiä tarkennettiin kolmen opettajan ydinryhmän kesken sosiaalialan tutkintoon soveltuviksi ennen itsearvioinnin tekemistä.

Opettajat valmistautuivat itsearviointiin arvioimalla jokaisen arvioitavan alueen henkilökohtaisesti. Arvioinneista ja niiden perusteluista keskusteltiin opettajatiimin kokouksessa. Kolmen opettajan ydinryhmä teki yhteenvedon itsearvioinnin tuloksista ja niiden perusteluista. Arvioinnin yhteenveto käsiteltiin tutkinnon opettajatiimissä ja samalla keskusteliin tutkinnon kehittämistarpeista.

Tutkinnon opiskelijat osallistuivat itsearviointiin syksyllä 2018. Opiskelijat keskustelivat neljän-viiden henkilön kotiryhmissä arviointikysymyksistä soveltuvin osin ja vastasivat niihin kirjallisesti. Opiskelijoiden tekemää arviointia varten arviointikysymykset oli muutettu avoimiksi kysymyksiksi. Tutkinnon sidosryhmät osallistuvat tutkinnon arviointiin työelämän tarpeiden näkökulmasta kuluvan vuoden aikana osana tutkinnon opetussuunnitelmatyötä.

Itsearvioinnin kertomaa

Itsearvioinnissa on mahdollista saada kuuluviin niin opettajien, opiskelijoiden kuin sidosryhmienkin ääni. Sosiaalialan ylemmän tutkinnon opettajatiimi koki arvioinnin tekemisen hyvänä tapana tarkastella sekä tutkinnon että opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen kannalta tärkeitä ja keskeisiä asioita. Arjen työn keskellä oli mielenkiintoista pysähtyä keskustelemaan kollegoiden kanssa tutkinnon perustasta, opiskelijakeskeisyydestä, arviointi- ja palautekäytännöistä sekä mahdollisuudesta oman työn ja osaamisen kehittämiseen.

Opettajien tekemän arvioinnin perusteella eri osa-alueet olivat tutkinnossa pääsääntöisesti hyvää – osittain myös kiitettävää – tasoa. Opiskelijoiden havainnot ja kirjallinen palaute olivat yhdensuuntaisia opettajien tekemän arvioinnin kanssa.  Itsearvioinnin toteuttaminen mahdollisti vuosien kehittämistyön äärelle pysähtymisen ja tehtyjen valintojen arvioimisen. Itsearviointi ohjaa kiinnittämään huomiota oleellisiin kehittämistarpeisiin sekä tunnistamaan tutkinnon vahvuudet.

Kirjoittajat:
Marjatta Kelo, FT, Kehityspäällikkö, YAMK-tutkinnot, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Katriina Rantala-Nenonen, YTM, Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tutkintovastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Arene 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä.

Quality Assurance and Enhancement Marketplace for Higher Education Institutions. Self-Evaluation Handbook 2016.