Sote-seminaari kokosi Metropolian Ammattikorkeakouluun noin 160 osallistujaa keskustelemaan valinnanvapaudesta erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Keskustelussa mukana oli myös valinnanvapautta ja sote:n rahoitusta pohtivan työryhmän puheenjohtaja Brommels sekä yleisössä työryhmän jäseniä. Työryhmän väliraportti on ilmestynyt 15.3.2016 ja työryhmä jättää lopulliset ehdotuksensa toukokuussa. (kuvassa Juhani Lehto ja Mats Brommels)

Professori Juhani Lehdon mukaan hallituksen tarjoamassa valinnanvapaudessa on pikemminkin kyse palveluntuottajien ohjauksesta kuin valinnanvapaudesta. Valinnanvapauden lisääminen pitäisi aloittaa sellaisista asiakkaista, jotka ovat pitkäaikaisesti palvelujen tarpeessa, asiakkaista, joiden arkeen palveluilla on vahva merkitys sekä asiakkaista, joiden hyvinvointiin sote vaikuttaa syvästi. Hän pohti julkisten palvelujen yhtiöittämisen edellytyksiä ja seurauksia, kuten miten yhtiöt pääomitetaan ja mistä tarvittava lainoitus ja toimintakiinteistöt saadaan.

Lehdon mukaan valinnanvapautta voidaan lisätä ilman yhtiöittämistäkin. Julkisella hallinnolla on aina laajempi rooli ja vastuu mm.perusoikeuksien toteutumisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, mistä kannustimet satsata ehkäisevään toimintaan, jolla vähennetään asiakkaita. Asiakasmaksujen korotuspaineet tulevat olemaan suuria. Yhtiöittäminen edellyttää enemmän sääntelyä ja valvontaa, mikä lisää kustannuksia. Yhtiöiden perustehtävä on tuottaa voittoa ja lisätä asiakkuuksia, mikä ei ole kuitenkaan julkisesti rahoitetun sosiaali- ja terveydenhuollon tarkoitus.

Mats Brommels esitteli työryhmän perusehdotukset valinnanvapausmalleiksi. Henkilökohtaisina huomioina hän totesi, että pohjoismainen hyvinvointimalli on keskeinen kilpailuvaltti, mutta järjestelmä vaatii kehittämistä. Nykyinen sote-järjestelmä ei ole kyennyt parantamaan ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa. Jatkossa valtio päättää, että erilaiset toimijat investoivat ja uudistavat toimintaa luomalla kilpailua työvoimasta ja kannustamalla matalalla kynnyksellä yritystoimintaan. Reformin keskeinen tavoite on peruspalvelujen saatavuuden parantaminen, talouden kestävyysvajeen pienentäminen sekä vaikuttavuusharppaukset mm.teknologian kautta. Valinnanvapaus kytkettynä älykkäisiin rahoituskeinoihin, luovat oikeanlaisia kannustumia tuottajille.

Brommels korosti, että valinnanvapaus koskee palveluntuottajan valintaa: asiakkaista kilpaillaan laadulla, ei hinnoilla. Viranomaistehtävät jäävät edelleen julkisen vallan tehtäväksi. Valtion ohjaus on keskeistä tasa-arvon näkökulmasta.

Soste ry:n johtaja Anne Knaabi korosti puheenvuorossaan kansalaisten roolia sote-palvelujen yhteiskehittämisessä. Hyvinvointi on paljon enemmän kuin sote-palvelut. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio kantoi huolta alueellisesta tasa-arvosta Suomen eri osissa asuvien osalta, sillä sosio-ekonomisten erojen taustalta löytyy alueellisia tekijöitä. Hän pohti mihin tietoon perustuu käsitys yksityisen palveluntuotannon tehokkaammasta tuottamisesta. Millaisia kannustimia yhtiöillä on ehkäistä palvelujen käyttöä? Miten tätä aiotaan mitata?

Helsingin kaupunginvaltuutettu ja sote-lautakunnan jäsen Anna Vuorjoki totesi, että kyse on vallasta. Halutaan siirtyä demokraattisesti ohjatusta vallasta kuluttajavaltaan. Miten kuluttajat voivat vaikuttaa yhtiön palvelujen kehittämiseen? Miten turvataan erilaisessa elämäntilanteessa olevien mahdollisuudet valita. Miten yhtiöt vastaavat kansanterveystyöstä tai rakenteellisesta sosiaalityöstä, joilla yhteiskunnan tasolla edistetään ihmisten tasa-arvoa?

Yliopettaja Sirkka Rousu Metropolia Ammattikorkeakoulusta esitteli mallin, josta valinnanvapauden yhteydessä ei ole Suomessa keskusteltu: henkilökohtainen budjetointimalli (HB) lisää laajimmin asiakkaan tosiasiallista valinnanvapautta, valtauttaa asiakkaan valitsemaan tarpeidensa mukaiset tukitoimet sovitun asiakassuunnitelman ja budjetin pohjalta. Kansainvälisten kokemusten mukaan HB -malli lisää asiakkaan tyytyväisyyttä ja voimaannuttaa oman elämän ohjaamisessa. Malli on aidosti yksilöllisesti asiakasohjautuva. HB-mallin valtakunnallinen kehittämishanke on käynnistymässä Metropolian koordinoimana.

Kuuntele ja katsele seminaarin yleisön ja puhujien kriittistä keskustelua valinnanvapaudesta ja yhtiöittämisen vaikutuksista youtube-videotallenteesta (ks. alla linkki).

19.4.2016 pidetyn seminaarin järjestäjinä toimivat Metropolian Ammattikorkeakoulun sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueen lisäksi Vapaus valita toisin VVT, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Soste ry ja Sosiaalipoliittinen yhdistys.

Kirjoittaja Sirkka Rousu toimii yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella, ja on myös VVT:n hallituksen jäsen

Voit tutustua puhujien esityksiin VVT:n sivuilla. Nettisivulla on myös linkki seminaarin videotallenteeseen VVT:n youtube-kanavalle. Tästä nettisivulle.

23-vuotias Emil, 19-vuotias Jonatan ja 18-vuotias Veera muuttivat tammikuussa 2016 asumaan palvelutalo Rudolfiin Helsingin laajasaloon, naapureinaan heillä on miltei 140 ikäihmistä. Yksiön vuokra on edullinen, 250 euroa kuukaudessa, sen lisäksi nuoret ovat sitoutuneet viettämään ikäihmisten kanssa aikaa kolmesta viiteen tuntia viikossa.

Nuorille tarkoitettuja asuntoja palvelutalossa haki noin 300 alle 25-vuotiasta, heistä osa haastateltiin ja kolme valittiin, haastattelemassa oli mukana myös palvelutalon asukkaiden edustaja. Ulospäin suuntautuneisuuden ja 18–25-vuoden iän lisäksi asukkaiden valintakriteereinä oli myös kiireellinen asunnon tarve.

Mistä on kyse?

Kyseessä on hanke nimeltä Oman muotoinen koti, jota luotsaa Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on kokeilujen kautta pyrkiä löytämään erilaisia ratkaisuja alle 25-vuotiaiden vaikeaan asuntotilanteeseen.  Yhtenä kokeiluna on nuorten ja ikäihmisten yhteisasuminen palvelutalossa, kokeilu on vuoden mittainen.  Suomessa vastaavia hankkeita ei ole, mutta esimerkiksi Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa tehdään samankaltaista kehittämistyötä.  Hanke on omalta osaltaan mukana tukemassa Helsingin kaupungin strategiaohjelman ja arvojen jalkautumista. hankkeen avulla etsitään monipuolisia asumisvaihtoehtoja ja vähennetään asunnottomuutta sekä annetaan nuorille tilaa loistaa ja kuulua. Helsinki haluaa olla avoin, demokraattinen ja osallistava sekä asiakaslähtöinen kaupunki joka myös huolehtii ikääntyvistä. Ikäihmisten ja nuorten yhteisasuminen jossa yhteistä tekemistä suunnittelevat nuoret ja ikäihmiset yhdessä tukee Helsingin tavoitteita hyvin. Hanke on omiaan edistämään sukupolvien välistä kanssakäymistä, kaikkia hyödyttäen positiivisessa hengessä.

Ikäihmisten odotukset

Ikäihmisten odotuksia yhteisasumiselta ja yhdessä tekemiseltä on monia ja nuoret on otettu todella positiivisella mielellä vastaan. Odotetaan ilon läikähdyksiä kun on eri-ikäisiä ihmisiä ja elämää ympärillä. Palvelutalon asukkaat toivovat kanssakäymistä ja keskustelua positiivisesti elämään suhtautuvien ihmisten kanssa, sekä korostavat että on tärkeää kuunnella toinen toista koska taustat ja elämänkokemukset ovat erilaisia ja niistä oppii.  Ikäihmisten toiveista on noussut esiin muun muassa juttukaverin tarve, yhdessä kokkailu, musisointi ja laulutuokiot sekä ääneen lukeminen, olisi heistä mukavaa. Eräs palvelutalon ikäihmisistä totesi odottavansa että ”saadaan hyvällä meiningillä sytytettyä tekemisen palo”.  Yhteisiä intressejä kuten taide, musiikki, keskustelu, ja lukeminen on jo nuorten ja ikäihmisten välillä löytynyt.

Nuorten odotukset

Nuoret odottavat yhteisasumiselta myös monia asioita ja ovat aktiivisesti tutustuneet palvelutalon ikäihmisiin. Nuoret toivovat kuulevansa tarinoita menneiltä ajoilta ja saavansa sitä myötä ikäihmisten elämänkokemuksesta vinkkejä myös omaan elämäänsä. Nuoret toivovat ystävystymistä ja myös kahdenkeskistä ajanviettoa ikäihmisten kanssa, ja että yhteisiä intressejä löytyisi, heistä on mukavaa antaa aikaa ikäihmisille. Yhdessä tekemisessä voi hyödyntää jokainen omaa osaamistaan ja vahvuuksia. Jonatan on leiponut naapureille pullaa ja käynyt kyläilemässä heillä ja on kiinnostunut muun muassa taiteesta ja löytänyt samoja intressejä omaavia naapureita. Emil on kiinnostunut muun muassa valokuvauksesta ja mielellään kysyy ikäihmisen toiveita yhdessä tekemisestä. Veera muun muassa soittaa pianoa ja kitaraa joten musiikkituokiot ja yksilölliset kohtaamiset ikäihmisten kanssa tuntuvat mukavilta ajatuksilta. Kokemuksesta nuoret odottavat saavansa uudenlaista suhtautumista ihmisiin, ja kokemusta eri-ikäisten kanssa toimimisesta, mutta myös omaa itsenäistymistä.

Muiden odotukset

Palvelutalon ja nuorisoasiainkeskuksen puolelta toivotaan nuorten juttelevan, kuuntelevan, ja jakavan arkea ikäihmisten kanssa, sekä molemminpuolisia myönteisiä kokemuksia sitä myötä.  Nuorilta odotetaan spontaaniutta ja vapaamuotoista yhteistoimintaa, ei missään nimessä hoitotyötä, heihin luotetaan ja ruutuvihkoon ei tunteja ruksata. Nuoret ovat osaltaan vähentämässä ikäihmisten yksinäisyyttä, hoitajien ja muun henkilökunnan ja hankkeen tuella.

Hankkeen toivotaan olevan menestys ja sen toivotaan kannustavan vastaaviin hankkeisiin myös tulevaisuudessa. Maailmanlaajuinen media huomio antaa olettaa että tämänkaltaiselle toiminnalle on tarvetta.

Kristiina Stenman, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija

Lähteet ja lisätietoa

Hanke ehdotus U16, Oman muotoinen koti. Verkossa.

Helsingin Kaupunginhallituksen pöytäkirja 14.12.2015. Verkossa.

Helsingin strategiaohjelma 2013-2016. Verkossa.

Oman muotoinen koti, Verkossa.

Oman muotoinen koti. Verkossa.

Rasi, Maarit. Ilon läikähdyksiä palvelutaloon. Iltasanomat 2.2.2016. Verkossa.

 

Maahanmuuttovirasto eli ”Migri” ilmoitti päätöstiedotteessaan sulkevansa elokuun loppuun mennessä neljä vastaanottokeskusta.

Yksi niistä on julkisesti arvosteltu Luona Oy:n Pitäjämäellä sijaitseva Kutomotien vastaanottokeskus.

 

 

 

 

 

Luona Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii entinen Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja, Paavo Voutilainen. Sosiaalijohtajana hän tuli tunnetuksi hankkiessaan vuonna 2009 yli 70 00 euron design-kalusteet toimistoonsa sosiaaliviraston rahoilla. Hän oli mieltynyt muun muassa Le Corbusier -sohvaan ja perusteli kilpailuttamatonta hankintaa pituudellaan.

 

 

 

 

 

Myöhemmin hän siirtyi yksityiselle sektorille (Barona Hoiva Oy, nyk. Luona Oy) ja sai aikaan ihmetystä, kun kaupunki hoiti hätämajoituksen miljoonabisnekset Baronan kanssa ilman kilpailutusta. Nyt olemme saaneet seurata hänen kättensä jälkeä myös pakolaisbisneksessä.

 

 

 

 

 

Luona Oy:n toiminnasta on tehty useita valituksia Maahanmuuttovirastoon. Valitukset koskevat henkilöstövajeen aiheuttamia vaaratilanteita ja epäammatillista kohtelua. Kirjelmöinnit ovat sekä turvapaikanhakijoilta että työntekijöiltä sekä viranomaisilta. Vaaratilanteita aiheuttavat muun muassa diabeetikot, jotka eivät saa pistoksiaan ajoissa henkilöstövajeen vuoksi.

Espoon Nihtisillan yksikössä myös kuoli nuori turvapaikanhakija. Epäammatillinen kohtelu johtuu puolestaan siitä, että Luona Oy ei vaadi ohjaajiltaan sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Omituisen lisän kuvioon tuo se, että Luona Oy ei ole päästänyt vapaaehtoisia kieltenopettajia ja lääkäreitä auttamistyöhön.

Kunnat ostavat yksityiseltä sektorilta palveluja 10 miljardilla vuodessa. Yksityistämistä on moitittu kalliimmaksi vaihtoehdoksi kuin sitä, että kunta tuottaisi palvelut itse. Yksityisiä palveluita ja kilpailuttamista puolustetaan sillä, että se tuo enemmän vaihtoehtoja markkinoille. Mutta minkälaisia vaihtoehdot ovat, jos bisnes perustuu pienemmistä kuluista saatuun voittoon? Henkilöstövajeinen alipalkattu Luona Oy?

 

 

Migri arvioi vastaanottokeskuksia toiminnallisuuden, taloudellisuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. On ymmärrettävää, että tilaus uusille keskuksille tuli yllättäen ja Suomen talviolosuhteissa ”mikä tahansa halli” on parempi kuin olla taivasalla. Nyt kapasiteettia sopeutetaan turvapaikanhakijamääriin ja on aivan oikein että kelvottomimmat keskukset lakkautetaan ensin.

On tärkeää, että kriteereinä ovat myös turvapaikanhakijoiden turvallisuus ja toiminnallisuus kuten kotouttamisen edistäminen. 

Turvapaikanhakija on useimmiten sivustakatsojana suomalaisten keskinäisessä, maahanmuuttoa koskevassa, riidassa. Ihmisarvo ei kuitenkaan ole mielipidekysymys. Ihmisarvo Suomessa on korkealla ja mielestäni sitä meidän kannattaisi opettaa muille. On velvollisuus auttaa, koska meitäkin on autettu. Ensisijaisen tärkeää on erottaa ihminen turvapaikanhakijoiden joukosta ja kriittisyys nykyisiä rakenteita kohtaan kuten työnteko-oikeus, myönteisen/kielteisen turvapaikan päätöksen hitaus jne.

Olen toiminut turvapaikanhakijoiden vapaaehtoistyöntekijänä Helsingissä asuinpaikkani Käpylän alueella, jonka läheisyydessä toimii kolme vastaanottokeskusta. Turvapaikanhakija on usein normaali ihminen, joka on joutunut epänormaaliin tilanteeseen, jossa hänen selviytymiskeinonsa ovat riittämättömät. Mielestäni tärkeää on kohdata hakija yksilönä eikä kulttuurin kautta. Asenteellinen valmius on merkittävintä. Kun onnistuu luopumaan omista ennakko-oletuksistaan, voi samalla kehittyä myös itse. Kohtaamisessa arvokasta on tyyneys ja rohkeus kuulla, mitä toisella on sanottavaa. Kun auttajan myötätunto, vilpittömyys ja auttamisenhalu välittyvät turvapaikanhakijalle, niin se auttaa häntä eteenpäin elämässään.

Turvapaikanhakuprosessiin vaikuttaa hakijan henkilöhistoria, muuton syyt ja vastaanottavan maan tilanne. Pakolaisuuden seuraukset näkyvät usein itsetunnossa. Kelpaanko tällaisena tähän maahan? Tärkeää on mielestäni tulla nähdyksi omine tietoineen ja taitoineen. Tutustumista voi helpottaa keskusteleminen siitä, että miten asiat olivat silloin kuin ne olivat hyvin. Auttajan ei välttämättä tarvitse ympätä uusia asioita turvapaikanhakijan maailmaan, vaan tutustua ja löytää niitä asioita, joissa hän on ollut aiemmin hyvä ja sitä kautta rohkaista tai antaa neuvoja.

Vapaaehtoistyöntekijän huolena ovat usein yhteiskunnan koventuneet asenteet, mikä saattaa näkyä jo auttajan lähipiirissä. Omana haasteena on usein se, miten estää itseään muuttumasta kyyniseksi tai olemasta sinisilmäinen. Mielestäni olennaista on pitää mielessä, että auttamiseen riittävät tavalliset kansalaistaidot eikä auttamisen tarvitse olla aina suuria tekoja. Turvapaikanhakijalle on kallisarvoista pelkkä vuorovaikutus valtaväestön kanssa ja yhdenvertaisuuden kokemus.

Raine Luomala, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija

Kirjoitus on tuotettu sosiaalialan YAMK-opintojen asiantuntijan blogikirjoituksen harjoituksena. Tehtävän tarkoituksena oli yhdistää viestinnässä eettinen ja ammatillinen osaaminen.

Lähteet ja lisätietoa

Migrin tiedote, Verkossa.  

Yle, uutiset, Sosiaalijohtajan kalusteet. Verkossa. 

Vapaaehtoistyö takkuaa Luonan vastaanottokeskuksessa. Verkossa.

Luonan työntekijät arjesta. Verkossa.

Lue myös 22.5.2016 Helsingin Sanomat: sunnuntaisivut Turvaton paikka-artikkeli, jossa mm.kuvataan Luona oy:n toimintaa.