Miten varhaiskasvatuksen henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuu?

Kuva: Pixabay

Syksyllä 2021 astui voimaan lakiuudistus varhaiskasvatuksen työntekijöiden ilmoitusvelvollisuudesta (453/2021§ 57a-b), jonka mukaan henkilöstön on tehtävä ilmoitus havaitessaan lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa epäkohdan tai sen uhan. Lain tarkoituksena oli tehostaa valvontaa sekä turvata henkilöstöä tuomaan epäkohtia ilmi. Ohjeistuksissa ja käytännöissä on kuitenkin ilmennyt epäselvyyksiä. Opinnäytetyössäni selvitin, miten henkilöstöä on ohjeistettu ilmoitusvelvollisuudesta, miten se on saatu käytäntöön sekä onko epäkohtiin puuttumalla voitu vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Opinnäytetyön yhteistyökumppaneina toimivat ammattiliitot Tehy ry sekä Jyty ry, joiden varhaiskasvatuksen jäseniltä aineisto kerättiin.

Varhaiskasvatuslakia on muokattu viime vuosikymmeninä useampaan otteeseen ja tavoitteena on ollut parantaa suomalaisen varhaiskasvatuksen laatua ja yhdenvertaisuutta. Uudistusten avulla on pyritty vastaamaan tämän päivän yhteiskunnallisiin vaatimuksiin sekä kehittää lapsen edun ensisijaisuuden toteutumista. (1, s. 9) Yksi lakiuudistuksista on varhaiskasvatuksen henkilöstön ilmoitusvelvollisuus (2), jonka avulla varhaiskasvatuksen järjestäjät voisivat saada ajankohtaista tietoa varhaiskasvatuksen tilasta, joka taas mahdollistaisi ongelmiin puuttumisen.

Tämän päivän uutisotsikot kuvailevat jatkuvasti varhaiskasvatuksen olevan kriisitilassa ja alalla esiintyvät monialaiset haasteet ovat nousseet yleiseen keskusteluun ja tarkastelun kohteeksi. Yle uutisoi asiantuntijoiden lausuntoja varhaiskasvatuksen haasteisiin liittyen, jossa keskeisimmäksi ongelmakohdaksi nähtiin henkilöstömitoitus sekä lain tulkinnanvaraisuus. Se, että henkilöstömitoitus määritellään koskemaan koko päiväkodin mitoituksia, mahdollistaa henkilöstön epätasaisen sijoittumisen lapsiryhmissä päivän aikana. Tämä taas voi hankaloittaa arkea, kuormittaa työntekijöitä sekä aiheuttaa myös vaaratilanteita. Tilanne voidaan kuitenkin nähdä lainmukaiseksi, vaikka jossain ryhmässä toimittaisiinkin alimitoituksella, eikä valvontaviranomainen pysty tällöin puuttumaan asiaan. Jos henkilöstömitoitus määriteltäisiin ryhmäkohtaisesti, myös puutuminen tilanteeseen mahdollistuisi. (3)

Varhaiskasvatuksen kriisiin liittyy myös vahvasti jo pitkään jatkunut henkilöstö- ja sijaispula. Helsingin Sanomat uutisoivat, että helmikuussa 2022 Helsingissä pätevien varhaiskasvatuksen opettajien kokonaisvaje oli 38 %, eli 925 työntekijän puutos. Lastenhoitajien kokonaisvaje oli 22 %, joka tarkoitti 640 työntekijää. Samaan aikaan helsinkiläisten päiväkotien lapsimäärän ennustettiin nousevan seuraavana vuonna n. 500 lapsella. (4)

Varhaiskasvatuksen henkilöstön kuormittuneisuus ja uupumus, sekä alalta pois hakeutuminen näyttäisivät olevan näiden pitkään jatkuneiden haasteiden seurauksia. Jos varhaiskasvattajat tekisivät ilmoituksen joka kerta, kun kohtaavat epäkohtia työssään, voisi ylemmällä johdolla olla pian laajasti dataa varhaiskasvatuksen todellisesta tilanteesta. Lakiuudistuksen ajatus on hyvä, mutta ohjausjärjestelmä sekä varhaiskasvatuksen valvonta ovat avainroolissa, kuinka suurta vaihtelua lain noudattamisessa tulee olemaan Suomessa.

Opinnäytetyön tulokset

Opinnäytetyön aineisto kerättiin kahdessa eri osiossa, määrällisellä ja laadullisella kyselyllä. Määrälliseen kyselyyn vastasi 964 varhaiskasvatuksen työntekijää eri puolelta Suomea. Valtaosa vastaajista (86 %) työskenteli varhaiskasvatuksen lastenhoitajana. Laadullinen kysely toteutettiin pienemmälle joukolle, jossa syvennyttiin tarkemmin työntekijöiden kokemuksiin ilmoitusvelvollisuuteen liittyen. Laadulliseen kyselyyn vastasi 26 varhaiskasvatuksen työntekijää, jotka olivat ilmoittautuneet opinnäytetyön ensimmäisessä osiossa.

Vaikka laki määrittää, että työnantaja on velvollinen ohjeistamaan henkilöstöään ilmoitusvelvollisuudesta, vain 63 % vastaajista oli saanut ohjeistuksen työnantajaltaan koskien henkilöstön ilmoitusvelvollisuutta epäkohdista ja niiden uhista. Huolestuttavaa on jo se, että 37 % vastaajista ei ollut saanut minkäänlaista ohjeistusta, mutta kaikista vastaajista vain 38 % piti saamaansa ohjeistusta riittävänä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen henkilöstöä ei ole ohjeistettu riittävästi ilmoitusvelvollisuudesta. Merkittävä osa vastaajista ei ollut saanut lainkaan ohjeistusta tai sitten ohjeistus koettiin riittämättömänä. Vastauksissa ilmeni selkeästi henkilöstön tietämättömyys, miten ilmoitus käytännössä tehdään.

Yleisimmin havaitut epäkohdat liittyivät:

• suhdelukuihin
• lapsen tarvitseman tuen puutteellisuuteen
• vaaratilanteisiin
• ryhmäkokoihin
• lapsen epäasialliseen kohteluun.

Vastaajista 59 % oli havainnut viimeisen vuoden aikana lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa epäkohtia tai sen uhkia, mutta kuitenkin vain 20 % vastaajista oli tehnyt tällaisesta tilanteesta ilmoituksen. Tästä voidaan päätellä, että henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuu heikosti eikä se ole tullut vielä yleiseksi käytännöksi varhaiskasvatuksessa. Myöskään tehdyt ilmoitukset eivät olleet suurimmassa osassa vastauksissa johtaneet mihinkään tai henkilöstö ei ollut saanut lain edellyttämiä tietoja ilmoituksensa käsittelyyn liittyen.

Työntekijät näkivät ilmoitusvelvollisuuden heikkoon toteutumiseen syiksi:

• puutteellinen ohjeistus
• ajan puute
• työntekijöiden uupumus
• epäusko epäkohtiin puuttumiseen
• pelko ilmoittamisen negatiivisista seurauksista.

Huolestuttava ilmiö oli, että useat varhaiskasvatuksen työntekijät pelkäävät tehdä epäkohdista ilmoitusta negatiivisten seurausten takia. Työntekijät eivät halua joutua esihenkilön puhutteluun, silmätikuksi tai leimaantua valittajaksi työyhteisön silmissä. Moni myös koki ilmoitusten tekemisen turhana ja että ongelmiin ei kuitenkaan pystytä puuttumaan.

Tulosten perusteella ilmoitusvelvollisuuden ei voida myöskään sanoa vähentäneen työn kuormittavuutta. Suurimmiksi varhaiskasvattajia kuormittaviksi tekijöiksi mainittiin henkilöstövaje sekä suuret lapsiryhmät. Tärkeimpinä jaksamista edesauttavia tekijöitä olivat työyhteisö ja esihenkilö, lapset ja vanhemmat sekä toimivat työkäytännöt.

Merkittävä tulos on kuitenkin se, että moni työntekijöistä koki ilmoitusvelvollisuuden madaltaneen kynnystä ilmoittaa epäkohdasta tai sen uhasta eteenpäin. Useampi oli myös sitä mieltä, että epäkohdasta ilmoittamisella voisi olla vaikutuksia työn kuormittavuuteen, jos se vain saataisiin toimivaksi käytännöksi ja epäkohtiin myös todella puututtaisiin.

Kuva: Pixabay

Yhteenvetoa ja pohdintaa

Opinnäytetyöni osoittaa, että kyseisen lakiuudistuksen ohjeistus on ollut puutteellista sekä tulkinnanvaraista. Tämä myös herättää huolen muiden varhaiskasvatusta koskevien lakien tulkinnallisuudesta ja niiden toteutumisen mahdollisista vaihtelevuuksista valtakunnallisesti. Onko järjestäjillä tai valvontaviranomaisilla mahdollisuuksia puuttua varhaiskasvatuksen ongelmakohtiin, jos lakia kuitenkin noudatetaan?

Herää myös kysymys, miten päiväkodin johtajia on ohjeistettu ilmoitusvelvollisuudesta ja ilmoitusten käsittelystä, sillä päiväkodin johtajan rooli on keskeisessä asemassa ilmoitusvelvollisuuden toteutumisen kannalta. Päiväkodin johtajan tietämys, henkilöstön ohjaustaidot sekä asenne voivat vaikuttaa merkittävästi ilmoitusvelvollisuuden toteutumiseen sekä voivat vaikuttaa suoranaisesti myös työyhteisön tietämykseen sekä asennoitumiseen.

Jos työyhteisössä on avoin, salliva ja keskusteleva kulttuuri, on myös epäkohdista keskustelulle sekä raportoinnille tällöin hyvät edellytykset. Jos työntekijä joutuu pelkäämään työyhteisön tai esihenkilön reaktiota edellytykset heikentyvät. Vaikka laki suojaakin ilmoituksen tehnyttä työntekijää kielteisiltä vastatoimilta, ei sen toteutuminen ole aivan yksiselitteistä. Jos työntekijöistä tuntuu, että epäkohdasta ilmoittaminen voi esim. vaikuttaa omaan asemaan työyhteisössä negatiivisesti, on tällöin syytä pohtia, onko kyse vaientamisen kulttuurin piirteistä?

Tuloksista ilmeni, että usein epäkohtiin saatettiin reagoida ”hartioita nostelemalla” tai vain vastata, että epäkohta on aiheeton, sillä suhdeluvut täyttyvät talokohtaisesti, eli lainmukaisesti. Tähän linkittyy myös AVI:n ja Valviran (2021) (5) suorittaman valvonnan hyvät tulokset, jonka mukaan henkilöstömitoitus ja ryhmäkoot toteutuvat varhaiskasvatuksessa pääasiassa hyvin.

Eli jos henkilöstö ilmoittaa jatkuvasti lapsen varhaiskasvatuksen toteutumisessa esiintyvistä epäkohdista, jotka kuitenkin voidaan nähdä olevan lainmukaisia eikä niihin voida tällöin puuttua, onko epäkohta silloin itse laissa? Toteutuuko tällöin lapsen edun ensisijaisuus vai suhdelukujen lainmukainen laskeminen?

Ratkaisuehdotuksia:

Opinnäytetyöni tulosten perusteella esitän muutamia selkeitä kehittämiskohteita lakiuudistuksen ohjeistuksen ja käyttöönoton osalta:

• Päiväkodin johtajien ohjeistaminen lakiuudistuksen sisällöstä ja valtakunnallisesti yhteneväisistä toimintaohjeista
• AVI & VALVIRA
• Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus, jokaiselle, jota velvollisuus koskee
• Toimipisteiden perehdytyssuunnitelma & omavalvonta
• Sallivan, keskustelevan ja avoimen työyhteisökulttuurin kehittäminen varhaiskasvatuksessa
• Tulevissa lakiuudistuksissa huomion kiinnittäminen johdonmukaisuuteen, virheettömyyteen, täsmällisyyteen sekä yksitulkintaisuuteen.

Ilmoitusvelvollisuus tulisi ennen kaikkea nähdä työkaluna varhaiskasvatustoiminnan kehittämiseksi. Lakiuudistuksen turvin henkilöstön on helpompi tuoda havaitsemiaan epäkohtia tai uhkia esille työssään, jotta niihin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhain.  Myös omalla nimellä tehtävän ilmoituksen tarkoitus on vahvistaa työntekijän oikeusturvaa sekä ehkäistä nimettömiä sekä perättömiä ilmoituksia. (6)

Jos ilmoitusvelvollisuus saataisiin toimivaksi käytännöksi, sillä voitaisiin turvata niin lasten kuin työntekijöidenkin oikeuksia. Toimiessaan ilmoitusvelvollisuus voisi tuoda merkittävää tietoa valvontaviranomaisille varhaiskasvatuksen nykytilasta sekä varhaiskasvatuksen kriisin ongelmakohdista. Ajankohtainen tieto kentältä auttaisi myös päättäjiä selvittämään varhaiskasvatuksen kriisiä sekä voimistuvaa henkilöstöpulaa.

Kirjoittaja:

Mirkka Ali-Alha, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii varhaiskasvatuksen opettajana.

Kirjoitus perustuu Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Mirkka Ali-Alha 2023. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ilmoitusvelvollisuus epäkohdista ja niiden uhista: työntekijöiden kokemuksia lakiuudistuksen ohjeistuksista ja käytännöistä. Theseus https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915229

Lähteet:

1. Puroila, Anna-Maija & Kinnunen, Susanna 2017. Selvitys varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 78/2017. Valtioneuvoston kanslia. https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/78_Loppuraportti+VakaVai+051217.docx.pdf/e1b46018-e928-476d-8569-f89bba427cbd/78_Loppuraportti+VakaVai+051217.docx.pdf?t=1513578675000
2. Laki varhaiskasvatuslain muuttamisesta 453/2021 57a-b. Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus & Toimenpiteet ilmoituksen johdosta. Annettu Helsingissä 4.6.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210453
3. Salumäki, Tiina 2021. Varhaiskasvatuslaki vaatii jälleen remontin, sanovat asiantuntijat – päiväkotien henkilöstömitoitukseen jäi porsaanreikä. Päivitetty 27.10.2021. YLE: Uutiset. Varhaiskasvatus. https://yle.fi/a/3-12127232
4. Palkoaho, Milla 2022. Pula hoivasta paheni Helsingin päiväkodeissa. Julkaistu 9.9.2022. Helsingin Sanomat.
5. Valvira 2021. Kunnallisten päiväkotien henkilöstömitoitus ja ryhmäkoko toteutuvat hyvin. Julkaistu 23.6.2021. Uutinen. https://www.valvira.fi/-/kunnallisten-paivakotien-henkilostomitoitus-ja-ryhmakoko-toteutuvat-hyvin
6. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Usein kysyttyä varhaiskasvatuksesta. https://okm.fi/varhaiskasvatuksesta-kysyttya