Ihmisen onni ja muuttuva maailmamme
Ihmisen onnellisuus on kiinni hyvästä tuurista ja sattumasta, niin kuin rulettipelissäkin. Kuitenkin, mielestäni tärkeintä onnessa ei ole onni sinänsä, vaan hetki, jolloin sen kokee.
Lasten ja perheiden onnen etsimisen tarve ei ole muuttunut mihinkään vuosien saatossa, mutta ihmisten elämänkenttä on muuttunut, ja se on ollut voimakkaassakin muutoksessa viime vuosina. Kodin ihmissuhteet, perheiden verkostot ja yhteydenpitokulttuuri ovat olleet muutoksen kourissa.
Myös julkisen sektorin palvelutuotanto on ollut muutosliikkeessä peruspalveluiden tuottamisesta palveluihin, jotka edellyttävät erikoisosaamista.
Hölmöläisten hommaako?
Julkisalan sosiaali- ja terveyspalvelualalla on vallinnut sektorijakoinen asiantuntija- ja ongelmakeskeinen työorientaatio, joka on pyrkinyt tuottamaan hyvinvointia satavuotisen historiansa aikana tehdasmaisella palveluiden tuotantonäkökulmalla. Tosin, aivan viimevuosina on sektorijakoisuuden rinnalle tuotu mm. tilaus/tuotanto -organisaatiota ja elämänkaarimallia julkisen sektorin organisaatiomalliksi. On mielenkiintoista nähdä, toimiiko nuo uudet tuulahdukset kuntarakenteessa, vai työllistävätkö virkamiehet vain toinen toisiaan? Hölmöläisten hommaako?
Jokatapauksessa sektorirakenteisessa organisaatioissa on ollut haastavaa toteuttaa työntekijäverkostojen rajojen ylityksiä ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Pulmat eivät ole liittyneet pelkästään resursseihin, lainsäädäntöön tai yhteistyön toteuttamiseen liittyviin näkökohtiin. Näiden lisäksi haasteena on ollut myös, kuinka saada asiakkaan omat verkostot mukaan yhteistoimintaan.
Tulevaisuuden menestystekijät ja työkulttuurin muutostarve kuntapalveluissa
Näyttää siltä, että palvelujärjestelmän kyky toimia hyvinvointia lisäävällä tavalla puuttumisen paikoissa kasvaa tulevaisuudessa. Työssä korostuu oikea-aikaisuus, yhteistyö, sekä tuen ja kontrollin sopivan balanssin löytäminen. Kuinka hyvin pystymme tulevaisuudessa vastaamaan tämän ajan tuomiin haasteisiin, on ratkaiseva menestystekijä kuntapalveluissa.
Nykyinen tilanne on luonut tarpeen palveluiden kehittämiseen dialogiseen suuntaan. Yhteistyön tunnustelu, varhainen tukeminen ja puuttuminenkin, edellyttävät yhteyden syntymistä työntekijän ja asiakkaan vuorovaikutustilanteissa. Kuinka huolta käsitellään ja kuinka huolesta puhutaan? Vuorovaikutuksen onnistuminen on asiakastilanteen jatkon edistymisen kannalta merkityksellistä. On siis syntynyt tarve kouluttaa hyvinvointiammattilaisia dialogiseen työkulttuuriin.
Juurruttamisen haasteet ja voimaannuttava työote
Palvelujärjestelmämme kykyä vastata nykyisiin haasteisiin tulee kehittää pitkäjänteisesti ja prosessimaisesti. Projekteina toteutetut palveluiden ja hyvinvoinnin kehittämiset eivät ole ottaneet juurtuakseen arjen työkäytäntöihin.
Palvelukulttuuriimme ja työorientaatioomme kohdistuu muutostarpeita, joista ainakin seuraava listaus antaa ajattelemisen aihetta: Tarve siirtyä ongelmakeskeisyydestä voimavarasuuntautuneeseen työotteeseen, tarve siirtyä dialogiseen palveluun, tarve siirtyä yksin työskentelystä verkostomaiseen työskentelyyn ja yhdessä tekemiseen, asioiden käsittelytapaan liittyvä muutostarve; esimerkiksi asiakkaan asioiden käsittely ilman asiakkaan läsnäoloa tai suostumusta, vain perustellusta syystä tai poikkeustapauksessa. Ja lopuksi vielä, oman toiminnan muuntelumahdollisuuksien tarve. Loppupeleissä vain omaa toimintaansa tai elämäänsä voi muuttaa.
Jukka, sosionomi (Ylempi amk) -opiskelija
Ei kommentteja