Osallisuuden edistämistä painotetaan niin sosiaali- ja terveysministeriössä kuin Helsingin kaupungilla. Myös uuden sosiaalihuoltolain tarkoitus on edistää osallisuutta. Laki korostaa asiakkaan roolia osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä ammattihenkilöjen roolia osallisuutta edistävään toiminaan. Lisäksi uusi laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä asettaa velvollisuuden edistää asiakkaiden osallisuutta. Haasteen työntekijöille asettaa se, että toimipaikkakohtaisesti osallisuutta ei ole missään määritelty. Mitä on osallisuuden edistäminen kehitysvammaisilla ryhmäkodissa?

Ihmisen rooli on muuttunut aktiivisemmaksi ja palvelun käyttäjä on myös sen kehittäjä. Uusi sosiaalihuoltolaki parantaa asiakkaan asemaa asiakaslähtöisellä tavalla, jossa asiakas osallistuu palvelunsa suunnitteluun. Palvelun toimintatavoissa ja ratkaisuissa tulee huomioida asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa arvioimaan palveluja ja kehittämään niitä yhdessä käyttäjien kanssa.

Helsingin kaupungin vammaistyö on järjestänyt kuntalaisille avoimia keskustelutilaisuuksia vammaistyön ajankohtaisista asioista. Ensimmäisessä infotilaisuudessa vuonna 2015 nousi esiin toivomus osallisuutta edistävän työryhmän perustamisesta. Marraskuussa 2015 asumispalveluille luotiin asiakasosallisuuden parantamisen työryhmä, johon oli kutsuttu asiakkaita ja omaisia ryhmäkotien esimiesten kontaktien avulla. Tavoitteena oli, että toiminnan sisällön muodostavat asiakkaat ja omaiset, vaikka työryhmään kutsuttiin myös ammattihenkilöitä. Työryhmän toiminnasta muodostettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Opinnäytetyössä teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Timo Toikon (2012) toimijalähtöistä näkökulmaa (Toikko 2012: 154-155). Opinnäytetyö ”Osallisuus ryhmäkodeissa -Toimijalähtöinen kehittäminen avuksi kehitysvammaisten osallisuuden parantamiseen, on toimintatutkimuksellinen kehittämistehtävä.

Mitä on osallisuus?

Osallisuus on keskeinen hyvinvoinnin lähde. Hyvinvointi koostuu toimintamahdollisuuksista, jotka voi nähdä vapautena. Nussbaumin (2011) mukaan toimintamahdollisuudet ovat niitä, jotka ihminen välttämättä tarvitsee, jotta voisi elää laadukasta ja elämisen arvoista elämää. Ihmisen perusvapaus on vapaus valita olemisensa. Toisin sanoen toimintamahdollisuudet määrittävät mitä yksilö kykenee tehdä tai olla elämänsä aikana. (Nussbaum 2011: 18-20.) Ben Bradley (2015) esittää, että nämä toimintamahdollisuudet ovat tärkeitä lähteitä hyvinvointiin. Hyvinvoinnilla on siis rakenneosat, jotka ovat luontaisesti hyviä ihmisille. (Bradley 2015: 15.) Tärkeä kysymys kehitysvammaisten osallisuutta määritellessä on se, mitkä ovat ne rakenneosat, jotka lisäävät asiakkaiden hyvinvointia?

Osallisuuden määrittelyä voi lähestyä tarkastelemalla kohderyhmää, millä tasolla toimitaan, toiminnan tavoitetta ja resursseja (Dittman 2016). Esimerkiksi tässä kehittämistehtävässä kohderyhmänä ovat kehitysvammaiset aikuiset. Toiminta tapahtuu kunnallisen palvelun tasolla. Tavoite on edistää osallisuutta, sillä se edistää hyvinvointia. Ongelmaa ei ole tarkasti määritelty. Taustalla on näkemys, että osallisuutta ei ole huomioitu tarpeeksi. Resursseja ei olla toistaiseksi kohdennettu.

Osallisuuden voi määritellä poimimalla hyvinvointiteorioista rakennepuita, jotka soveltuvat tarkasteltuun kohderyhmään, näyttämön tasoon, tavoitteisiin ja resursseihin. Opinnäytetyössä synteesinä hyvinvointiteorioista poimitut osallisuuden rakennepuut ovat autonomisuus (itsemääräämisoikeus), demokratia ja arjessa selviytyminen.

Itsemääräämisoikeus perustuu kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen. Kehitysvammaisilla autonomisuudessa tärkeää on, että kukaan ei manipuloi häntä oman elämänsä tavoitteiden suhteen. Ammattihenkilö osaltaan tukee ja auttaa häntä edistääkseen tavoitteisiin pääsemisessä. Vaikka itse ei pystyisi näkemään toisen elämäntapavalintaa, kulttuurin tai toiminnan muodon merkityksellisyyttä, tulisi olla valmis myöntämään, että se voi olla merkitsevä jollekin toiselle.

Demokratia on yksi oikeudenmukaisuuden toteutumisen edellytys (Sen 2009: 326). Kehitysvammaisten kohdalla se tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omiin sekä yhteisönsä asioihin. Demokratian toimivuuden edellytys on humanistinen sivistys. Oikeanlainen koulutus kasvattaa vastuuntuntoisia demokraattisia kansalaisia, minkä avulla kyetään tekemään harkittuja päätöksiä. Tavoitteena on pitää yllä demokraattisia instituutioita, jotka perustuvat kaikkien yhtäläiseen kunnioittamiseen ja yhdenvertaisuuteen. (Nussbaum 2011b: 27, 43-44.) Tässä korostuu myös ammattihenkilöjen rooli työssä. Auttamisen ja ohjaamisen lisäksi saatetaan tarvita myös opettamista ja kasvattamista demokraattiseksi kansalaiseksi.

Kolmannen osallisuuden elementin, arjessa selviytymisen kohdalla on auttajien rooli myös merkittävää. Kun puhutaan kehitysvammaisten arjessa selviytymisestä, puhutaan toimintakyvystä. Toimintakyky kertoo siitä, miten ihminen toimii eri tilanteissa ja eri ympäristöissä. Niin älyllisen kyvyn, terveyden, elämänhallinnan, vuorovaikutuksen kuin ympäristön kohdalla apu ja tuki mahdollistavat toimintakykyä. Apu ja tuki muodostuvat niin ohjaajien, avustajien kuin asiakkaan läheisverkostojen kautta.

Osallisuuden ja osallistumisen käsitteet usein sekoittuvat samaa tarkoittaviksi käsitteiksi. Osallistuminen tarkoittaa läsnäoloa toisen määrittelemässä tilanteessa. Osallisuuden käsite on laajempi. Se muodostuu osallistumisen, toiminnan ja vaikuttamisen kautta. Osallisuuden toimintakulttuurissa asiakas on ammattilaisen rinnalla toiminnan suunnittelussa. Ammattihenkilöjen on tärkeää ymmärtää, että osallisuuteen kuuluu myös oikeus olla osallistumatta.

Osallisuutta edistäviä tekijöitä ryhmäkodeissa

Asiakasosallisuuden parantamisen työryhmän jäsenet tapasivat kuusi kertaa opinnäytetyön toimintatutkimuksen ensimmäisen syklin aikana.  Jokaisesta tapaamiskerrasta muodostettiin yksi toimintatutkimuksen tulos. Opinnäytetyön aineistosta saatujen tulosten perusteella asiakasosallisuutta haluttiin parantaa monin erin tavoin.  Niistä asiakkaiden kannalta keskeisimmät tekijät ryhmäkodin arjessa olivat henkilökohtaiset avustajat ja tutut ohjaajat, yhteinen tekeminen ja mahdollisuus vaikuttaa ruokaan. Lisäksi tärkeänä pidettiin, että ryhmäkodeissa on vaikuttamisen kanava. Se voi olla esimerkiksi säännöllinen asukaskokous tai mahdollisuus keskustella ohjaajan kanssa kahden kesken. Helsingin kaupungilla on yhteensä 35 ryhmäkotia ja ne ovat kaikki erilaisia. On haasteellista muodostaa yhtä oikeaa ratkaisua ja ohjeistusta kaikkiin ryhmäkoteihin. Muita opinnäytetyön aineistosta nousseita osallisuutta edistäviä tekijöitä olivat asiakkaiden äänen kuuluviin saaminen, esimiesten vastuuttaminen ja avoin keskustelu sekä kehittäjäryhmien vuoropuhelu osallisuudesta.

Asiakasosallisuuden parantamisen työryhmä muodosti toimintatutkimuksen aikana sisäisen kyselyn 35 ryhmäkotiin, joista vastauksia saatiin17 ryhmäkodista. Vastauksista huokui yhteisöllisyyden kaipuu. Vaikka henkilökohtainen apu on ollut tärkeä uudistus kehitysvammaisille, ei se korvaa kaikkea vapaa-ajan vieton tarvetta ryhmämuotoisessa asumisessa kuten yhteisiä retkiä. Helposti lähestyttäviä, tuttuja ohjaajia pidettiin tärkeänä myös. Tutut ohjaajat tunnistavat asiakkaan tahtotilaa. Varsinkin vaikeavammaisten eleiden, ilmeiden ja äännähdysten tunnistaminen on merkittävää tahtotilan selvittämisessä.

Ruokalistoihin vaikuttamista ja osallistumista ruuanlaittoon pidettiin tärkeänä. Työryhmän jäsenet pohtivat yhdessä, että tiukentuneissa henkilöstöresursseissa henkilökunta voi luoda nopeasti valmistettavien ruokien luetteloita, joiden avulla asiakkaat voivat muodostaa ruokalistoja. Vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä voidaan muodostaa esimerkiksi leikkaamalla ruokakuvia lehdistä tai valokuvaamalla annoksia.

Miten tulokset saadaan käytäntöön?

Palvelujen kehittämistä asiakkaiden kanssa on perusteltu muun muassa sillä, että asiakkaan kannalta teknistyneet palvelut ovat johtaneet inhimillisen vuorovaikutuksen vähenemiseen. Palvelujen tulisi vastata asiakkaiden konkreettisia tarpeita. Palvelujen on kritisoitu paenneen ammatillisen diskurssin, hierarkioiden ja teknologian taakse. (Toikko 2012: 154-155).  Osallisuuden parantamisen työryhmä on hyvää uutta kokeilua Helsingin kaupungin vammaistyön asumispalveluissa. Se edellyttää uusien toimintatapojen ja ratkaisujen muodostamista niin asiakkailta kuin ammattihenkilöiltä.

Toimijalähtöisestä kehittämisestä nousseet ideat tarvitsevat ammattihenkilöiden tarkastelua ennen kuin ne voidaan tuoda käytäntöön. Tarkempi tarkastelu mahdollistaa palvelujen laatua. Käytäntöön tuominen edellyttää myös yhteistä ymmärrystä päätöksistä vastaavien kehittäjäryhmien kanssa. Prosessiin vaikuttavat myös muu käynnissä oleva kehittämistyö sekä muutospaineet kuten sote-uudistus. Kehittämistehtävän hypoteesina oli, että toimijalähtöisen kehittämisen avulla palvelut kehittyvät. Palvelujen kehittymiseen vaikuttavat myös 1) yhteinen ymmärrys muiden kehittäjäryhmien kanssa 2) halu uudistua toimijalähtöisen kehittymisen avulla sekä 3) yhteensovittaminen muun kehitystyön kanssa.

Palvelujen kehittämisessä on tärkeää hahmottaa kokonaiskuva kehittämistyön kentästä. Suurissa organisaatioissa kuten Helsingin kaupungilla kehittämistyölle ominaista on laaja-alaisuus. Kehittämistyöhön kuuluu kansallisen lainsäädännön muutoksiin vastaamista, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräysten huomioimista, oman palvelun kehittämishaasteisiin vastaamista ja poliittisien päätöksien taloudellisiin raameihin reagoimista. Ammattihenkilöt eivät ole aina tietoisia kaikesta kehittämistyöstä, sillä se ei välttämättä näyttäydy omassa työssä.

Kehittämistyössä toimintaa ohjaa esimerkiksi tuloskortti, jossa määritellään muun muassa tavoitetasoa, toimenpiteitä, mittareita, vastuuta ja seurantaa. Tässä tapahtumakulussa alun perin tavoitteena oli kuntalaisten kuulemistilaisuus, josta liikkeelle lähti ehdotus ryhmän perustamisesta. Mikäli asumispalvelut haluavat edistää asiakasosallisuutta työryhmän avulla, on suositeltavaa lisätä se seuraavan tuloskorttiin muiden kehittämiskohteiden rinnalle. Silloin se ei ole eriarvoisessa asemassa muun kehittämistyön kanssa ja kehittämistyön tuloksia on mahdollista saada paremmin käytäntöön.

Raine Luomala, sosionomi (ylempi AMK)

Opinnäytetyö kokonaisuudessaan löytyy Theseus-tietokannasta.

Lähteet:

Bradley, Ben 2015. Well-Being. Oxford. Polity.

Dittman, Jörg: 2016: Participation and Poverty Reduction programns – Chances and Paradoxes. Workshop Summerschool, Amsterdam. 9.6.2016.

Nussbaum, Martha C. 2011. Creating Capabilities. The Human Development approach. Cambridge, Massachusetts. Harvard University Press.

Nussbaum, Martha C. 2011b. Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee huministista sivistystä. Gaudeamus Helsinki University Press.

Sen, Amartya 2009: The Idea of Justice. Penguin Books Ltd, England.

Toikko, Timo 2012. Sosiaalipalveluiden kehityssuunnat. Tampereen yliopisto.

”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa Unelmien liikuntapäivän 10.5.2016 Suomessa. Se on osa WHO:n Move for Health hanketta, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa ja terveellisiä elintapoja.

Viime vuosina on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota siihen, että perheiden ja etenkin lasten liikunnan ja liikkumisen määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Tätä puoltavat myös useat aiheesta tehdyt tutkimukset, muun muassa v. 2014 tehty ”Lasten ja nuorten liikunta – Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu”. Tutkimuksen mukaan kehittämisen kohdat ovat meillä erityisesti fyysisen kokonaisaktiivisuuden lisäämisessä, omatoimisen liikunnan lisäämisessä sekä istumisen ja ruutuajan vähentämisessä. Tutkimuksessa nostetaan esiin erityisenä haasteena liikunnan väheneminen murrosiässä, mikä näkyy voimakkaimmin Suomessa verrattuna muihin verrokkimaihin. (Lasten ja nuorten liikunta 2014: 5, 9.)

Toinen uudempi tutkimus on tehty puolestaan päiväkoti-ikäisten lasten liikkumisesta. Anne Soini tarkastelee väitöskirjassaan (2015) Always on the move? Measured physical activity of 3-year-old preschool children (Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus) erityisesti kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta. Tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus rajoittuu monilla pääosin istumiseen, seisomiseen ja kävelyyn. Lisäksi harva tutkimukseen osallistunut liikkui suositusten mukaisesti vähintään kaksi tuntia päivässä. (Soini 2015.)

Miten olemme pikkuhiljaa päätyneet tähän? Ja ennen kaikkea, jos suuntaus on tämä, lähitulevaisuudessa liikkumattomuudesta syntyy kansanterveydellinen pommi, jonka purkamiseen eivät enää pienet askeleet riitä.

Puuttumisen keinot – ei pelkästään liikuntaa vaan myös liikkumista

Onneksi haasteeseen on jo usealla eri taholla tartuttu ja liikkumissuunnitelmia lähdetty monipuolisesti kehittämään niin kunnallisella kuin yksikkötasollakin.

Helsingin kaupungin strategiaohjelman (2013-2016) tavoitteista löytyy ”Hyvinvoiva Helsinkiläinen”, jonka yhtenä päämääränä on liikunnan lisääminen ja toimenpiteinä muun muassa ulkoliikuntamahdollisuuksien huomioiminen päiväkodeissa ja kouluissa, liikunnan kansalaistoiminnan aktiivisuuden lisäämisen siten, että pääpaino on lasten ja nuorten liikunnan tukemisessa sekä asiakasosallisuuden lisääminen ja kaupunkilaisten aktivoiminen mukaan jo liikuntapaikkojen ja toimintojen suunnittelussa. (Helsingin strategiaohjelma 2013–2016: 11.)

Myös varhaiskasvatusvirasto on omalta osaltaan tarttunut tähän hankkeeseen. Niin päiväkodeissa kuin leikkipuistoissakin pyritään lisäämään ja tekemään näkyväksi jo olemassa olevaa liikuntaa. Lisäksi pyritään kiinnittämään huomiota niihin kohtiin, joissa lasten luontaista liikkumista voitaisiin vielä enemmän aktivoida. Liikunnan lisääminen on leikkipuistotoiminnassa myös yksi tärkeä vuoden 2016 tulospalkkiotavoite ja sitä on lähdetty kehittämään edelleen lisäämällä muun muassa ”Ilo liikkua” – tuokioiden määrää ja hyödyntämällä valtakunnallista Valon ”Ilo kasvaa liikkuen” -materiaalia, jota työstetään yhdessä työyhteisön ja asiakkaiden kanssa sekä ideoidaan ja kehitetään uusia tapoja liikkua ja iloita liikunnasta (Valo – Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016: Ohjelman kuvaus – Mikä on Ilo kasvaa liikkuen ohjelma?).

Perheet mukaan yhdessä liikkumaan

Päivittäinen liikkuminen ja liikunta eivät voi yksinomaan kuitenkaan olla yhteiskunnan vastuulla vaan tärkeitä ideoijia, osallisia ja toteuttajia siinä ovat ihmiset ja perheet. Se, miten vähän tai ei ollenkaan liikkuvat perheet saadaan innostettua mukaan, on tiedon ja tietoisuuden lisääminen uutisten ja erilaisten hankkeiden kautta, mutta myös ymmärryksen lisääminen siinä, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys ja että myös niillä pienillä teoilla on suuri vaikutus myönteiseen kehitykseen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Tässä kohtaa tarvitaan myös hieman faktoilla pelottelua, mutta lähtökohtana kuitenkin se, että oikeanlainen, pysyvään elämänmuutokseen kannustava aktivointi tapahtuu yhteisen suunnittelun ja toiminnan kautta.

Toisaalta kaikenlainen sosiaalisen median ja tietoteknisten välineiden hyödyntäminen tulee lähivuosina lisääntymään joka puolella, niin päiväkoti-, koulumaailmassa kuin vapaa-ajallakin. Niiden rajoittamisen sijaan tai ajatukseen siitä, että liikunta ja tietotekniikka olisivat toisensa poissulkevia, tulisi nähdä se potentia, millä tavoin näitä välineitä voisi hyödyntää myös liikkumisen ja liikunnan lisäämisessä.

Unelmien liikuntapäivä osallistaa kaikki mukaan!

Valo, jonka visio on ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa Unelmien liikuntapäivän 10.5. Se on osa WHO:n Move for Health hanketta, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa ja terveellisiä elintapoja. Tähän tapahtumaan oli toukokuun alkuun mennessä ilmoittautunut yli 800 liikuntatapahtumaa ja se aktivoi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Idea on yksinkertainen ja toteutettavissa missä tahansa: luonnossa, pihapiirissä, kotona ja kenen kanssa vaan: perheen, ystävien ja työkavereiden. Tapahtuma toimii starttina isommalle unelmalle eli se jatkuu syyskuussa ”Liikkumisen unelmakuukautena” ja huipentuu ”Liikkumisen unelmavuoteen 2017”. Tämä liittyy myös vahvasti Suomen itsenäisyyden satavuotisen historian juhlintaan, jonka teema on ”Yhdessä”.

On hienoa, että niin moni taho on jo erilaisissa liikkumisprojekteissa mukana ja kehitys oikeaan suuntaan etenee. Juuri tällaista positiivista ja helposti toteutettavaa toimintaa ja yhdessä tekemisen meininkiä tulee jatkossakin vahvistaa!

Satu Hiltunen, sosionomi (YAMK) opiskelija

Lisätietoa

• Helsingin kaupunki 2013. Helsingin strategiaohjelma 2013–2016. Verkkodokumentti. <http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategiaohjelma/>
• Lasten ja nuorten liikunta. Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu. 2014. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto.
• Soini, Anne 2015. Always on the move? : measured physical activity of 3-year-old preschool children. Studien in sport, physical education and health 216. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
• Valo – Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016. Ohjelman kuvaus – Mikä on Ilo kasvaa liikkuen ohjelma? Verkkodokumentti. <http://www.sport.fi/varhaiskasvatus/liikkumis-ja-hyvinvointiohjelma-ilo-kasvaa-liikkuen/ohjelman-kuvaus>
• Valo – Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016. Unelmien liikuntapäivässä 10.5. jo lähes 800 tapahtumaa. Verkkodokumentti. <http://news.cision.com/fi/valo/r/unelmien-liikuntapaivassa-10-5–jo-lahes-800-tapahtumaa,c9961430>