Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Resilienssi on noussut keskeiseksi teemaksi työelämässä, jossa jatkuvat muutokset, epävarmuus ja kasvavat paineet ovat arkipäivää. Siirtyminen hyvinvointialueisiin ja taloudelliset haasteet muokkaavat palvelujärjestelmää, mikä edellyttää uudenlaista ajattelua ja kykyä kohdata vastoinkäymisiä. Opinnäytetyöni tulokset osoittavat, että esihenkilöt ymmärtävät resilienssin käytännön taitona: kykynä toimia ja säilyttää harkintakyky paineen alla sekä palautua kuormituksesta. He korostavat, että resilienssi kehittyy kokemuksen ja tuen kautta. Onko meillä varaa olla panostamatta resilienssiin? Työntekijöiden autonomian sekä nykyisen työelämän yhteys innovatiivisuuteen ja haasteisiin on keskeinen. Arvokkain omaisuus yrityksellä 2000-luvulla on työntekijät. Peter Drucker (2018) painotti, että tietotyöntekijät ovat erittäin taitavia ja heillä on korkea autonomia. Tietotyöntekijöiden on oltava luovia ja innovatiivisia, sillä he kohtaavat usein ennakoimattomia haasteita ja monimutkaisia tehtäviä (1). Druckerin näkemys on kuin suoraan esihenkilön käsikirjasta. Kysymys kuuluukin, onko meillä varaa olla panostamatta resilienssiin? Selvitin opinnäytetyössäni (2), miten sosiaalialan avopalveluiden esihenkilöt kokevat resilienssin osana työtään ja millaisia keinoja he käyttävät jaksamisen sekä toimintakyvyn tukemiseksi. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka vahvistaa sekä yksilön että organisaation hyvinvointia ja kehittää johtamistyötä. Keskeisimpänä tuloksena nousi esiin, että resilienssi on merkittävä voimavara kuormittavassa ja muuttuvassa työympäristössä. Mitä resilienssi tarkoittaa johtamistyössä? Resilienssi johtamistyössä tarkoittaa kykyä sopeutua muutoksiin, säilyttää toimintakyky ja tehdä harkittuja päätöksiä epävarmuuden keskellä. Se ei ole pelkkää selviytymistä, vaan myös kehittymistä ja kasvua: uusien toimintatapojen löytämistä, luovuuden hyödyntämistä ja ammatillisen osaamisen vahvistamista haastavissa tilanteissa. Resilienssin rakentumista tukevat neljä keskeistä tekijää: Autonomia – mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön Kyvykkyys – kokemus omasta osaamisesta ja kyvykkyydestä Työyhteisön tuki – avoin vuorovaikutus ja luottamuksellinen ilmapiiri Sisäiset voimavarat – myönteinen asenne, hyväksyminen ja reflektointi Näiden taustalla vaikuttaa itseohjautuvuusteoria (3), jonka psykologiset perustarpeet – autonomia, kompetenssi ja yhteisöllisyys – ovat keskeisiä resilienssin vahvistumisessa. Johtamisen näkökulmasta resilienssi ei ole yksilön irrallinen ominaisuus vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa työyhteisön ja organisaation kanssa. Hyväksymisen merkitys Resilienssi sosiaalityössä kasvaa erityisesti kokemuksen myötä, ja sen ytimessä on kyky hyväksyä itsensä ja elämän epätäydellisyys (4). Sosiaalialalla joudumme hyväksymään eri rakenteiden, yhteiskunnan ja työelämän epätäydellisyyden. Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista, vaan realistista suhtautumista siihen, että kaikkea ei voi hallita tai korjata heti. Piispa Mari Leppänen (5) nostaa esiin kolumnissaan tärkeän ajatuksen elämän ja tunteiden hyväksymisestä. Hän kuvaa, kuinka yksilökeskeinen länsimainen kulttuuri ihannoi terveyttä ja pyrkii kaikin keinoin poistamaan kärsimyksen. Näemme sairauksina sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole sairauksia. Arkikieli on medikalisoitunut: surusta on tullut masennusta, voimakkaista kokemuksista traumoja ja ihan tavallisesta epäonnistumisen pelosta ahdistuneisuutta. Pyrimme välttelemään kärsimystä sen sijaan, että suhtautuisimme siihen osana elämää. Elämän isot kysymykset eivät katoa, vaikka yrittäisimme lääkitä niitä, suorittaa surua tai selittää vaikeuksia pois. Työelämässä resilienssi nähdään usein yksilön vahvuutena, johon liittyy tehokkuus ja tavoitteellisuus. Ehkä resilienssin kova ydin onkin kyvyssä hyväksyä ja elää myös epämiellyttävät tunteet? Resilienssi – voimavara vai vaatimus? Työelämässä resilienssistä on tullut uusi supervoima. Puhutaan joustavuudesta ja sopeutumiskyvystä, mutta jos työntekijältä odotetaan jatkuvaa venymistä ilman riittävää tukea, resilienssi ei enää tunnu voimavaralta vaan pakolta selviytyä. Tämä herättää kysymyksen: onko resilienssi aina hyvä asia, vai voiko sen ihannointi johtaa epäterveisiin työolosuhteisiin? Todellinen resilienssi syntyy tasapainosta: yksilön voimavaroista, työyhteisön tuesta ja organisaation vastuusta luoda olosuhteet, joissa onnistuminen on mahdollista. Resilienssi ei ole supervoima – se on arjen taito Resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua muutoksiin ja selvitä paineen alla. Se ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan taito, jota voi kehittää. Käytännössä se näkyy esimerkiksi siinä, että osaa rauhoittua kiireessä, tehdä harkittuja päätöksiä ja pitää huolta omasta jaksamisesta. Opinnäytetyön johtopäätös on selvä: resilienssi liittyy rohkeuteen kohdata epävarmuutta, haluun kehittyä ja kykyyn nähdä haasteet mahdollisuuksina. Se rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, ja organisaatiot voivat edistää resilienssiä tarjoamalla selkeät rakenteet, riittävän tuen sekä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön. Tämä teksti perustuu YAMK-opinnäytetyöhön: “Tiiminjohtajien resilienssi sosiaalialalla – Positiivisen psykologian näkökulma” (Marko Laakso, 2025), Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma. Työ on luettavissa Theseus-palvelussa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025122038742 Kirjoittaja Marko Laakso on Humana Avopalvelut Oy:n tiiminjohtaja, jolla on yli 25 vuoden kokemus sosiaali- ja terveysalalta. Hän on työskennellyt noin 20 vuotta julkisella sektorilla erityisesti lastensuojelussa, päihdehuollossa, nuorisotyössä ja psykiatrian parissa. Viimeiset seitsemän vuotta hän on toiminut yksityisellä sektorilla sosiaalihuollon avopalveluissa toiminnan- ja tiiminjohtajana. Lähteet Drucker, Peter 2018. Drucker’s Principles of Self-Development. In Chapter nineteen. Harvard Business Review Press. Laakso, Marko 2025. Opinnäytetyö Yamk. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma. Tiiminjohtajien resilienssi sosiaalialalla – Positiivisen psykologian näkökulma.<https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025122038742> Deci, Edward & Olafsen, Anja & Ryan, Richard 2017. Self-Determination Theory in   Work Organizations: The State of a Science. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behaviour, 4(1), s. 19-43. <https://doi.org/10.1146/annurev-orgpsych-032516-113108> Hombrados-Mendieta, Isabel & Palma-García, María 2013. The Development of  Resilience in Social Work Students and Professionals, Journal of Social Work, vol. 14, no. 4, s. 380-397. <https://www.researchgate.net/publication/274530139_The_development_of_resilience_in_social_work_students_and_professionals> Leppänen, Mari 2025. HS kolumni 21.10.2025. Tarvitsemme kykyä elää haurauden kanssa. <https://www.hs.fi/paivanlehti/21102025/art-2000011571029.html>