Self-directed support -lain (2013) nimi jo kertoo keskeisen asian: ihminen itse ohjaa oman tukensa järjestämistä (ei siis systeemin eikä ammattilaisten ohjaamaa). Lain ja siihen perustuvan kaiken toiminnan tulee edistää tuen ja avun tarpeessa olevan kunkin ihmisen oikeutta hyvään elämään.  Opintomatka liittyi erityisesti henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämiseen Suomessa. (lisää…)

Asiakkaat ovat valinneet henkilökohtaiseen budjettiinsa ei-perinteisiä sote-palveluja

Hankkeen puolivälin seminaarissa 31.1.2018 Hämeenlinnassa kuultiin tähänastisista kokemuksista ja asiakasesimerkeistä. Asiakkaiden valinnat olivat yksilöllisiä ja innovatiivisia ratkaisuja elämäntilanteen tarpeisiin. Seminaarissa nähtiin myös ensiesitys piirrosvideosta, joka kuvaa asiakkaan näkökulmasta henkilökohtaisen budjetin ideaa ja prosessia. Piirrosvideo (2 min) tehtiin yhdessä Tussitaikureiden kanssa.

Asiakasmäärät vielä vähäisiä – asiakkaat tyytyväisiä ja tehneet innovatiivisia valintoja

Asiakkaalla on ollut hankkeen kuudessa pilotissa mahdollisuus valita palvelujensa järjestämistavaksi henkilökohtainen budjetti. Siinä asiakas voi itse määritellä, mitä ja miten haluaa järjestää omat palvelunsa, joihin asiakkaalla on kuitenkin eri lakien mukaan tarve ja oikeus. Kaupungin tai kuntayhtymän järjestämä palvelu voidaan vaihtaa osittain tai kokonaan henkilökohtaisella budjetilla rahoitettavaksi. Asiakas voi sovitun budjettisuunnitelman ja tarpeidensa mukaan järjestää palvelunsa myös ihan uudella tavalla.

Piloteissa on sovittu tarjottavan HB-asiakaskohderyhmän kaikille asiakkaille mahdollisuutta valita HB-malli. Jonkin verran ennakkoarviointia siitä, kenelle malli mahdollisesti soveltuisi, työntekijät ovat tehneet. Yllätyksellistä kuulluissa kokemuksissa oli se, että monet asiakkaat eivät haluakaan valita HB-mallia: he ovat joko tyytyväisiä tarjolla olevaan tai eivät katso pystyvänsä itse ottamaan enempää vastuuta palvelujensa järjestämiseen. Tällä hetkellä lähituki toteutuu pääosin omatyöntekijän toimesta, HB-tukihenkilöiden kehitystyötä hankkeessa ollaan juuri käynnistämässä.

Esitellyt asiakasesimerkit osoittavat, että asiakkaat ovat valinneet luovalla tavalla tarpeisiinsa vastaavaa tukea ja palveluja, usein ne olivat arkea ja jaksamista helpottavia, liikunnan ja kulttuurin alueen toimintaa tai vaihtoehtoisia tapoja saada perheelle tukea (esimerkkejä myös Rousun & Katja Ihamäen esityksessä).

HB-budjettia käytettiin esimerkiksi maksusitoumuksella tai laskulla, harvempi löysi tuen tai palvelujen palvelusetelijärjestelmän tuottajarekisteristä. Myös asiakkaan tilille oli osoitettu sovittu summa, jolla asiakas itse voi järjestää palvelun, esimerkiksi kulkemiseen liittyen, tai kotipalveluun, jolla perhe itse järjesti lapsenhoidon työnantajamallilla. Piloteissa on erilaisia asiakasryhmiä ja väyliä palveluihin, HB-keskustelu voidaan käydä jo neuvolassa.

HB:n valinneet asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Paikalla seminaarissa kokemuksistaan kertonut neljän alle 4-vuotiaan lapsen äiti oli itse ottanut vastuun SH-lain mukaisen lapsenhoitopalvelun järjestämisestä, ja näin hän oli pystynyt samaan saman työntekijän auttamaan perhettä ja monin verroin enemmän hoitotyötunteja kuin mitä muutoin olisi saanut samalla rahalla kunnan tai yrityksen kautta.

Asiakkaan oma pohdinta on tärkeää siitä, mikä häntä tukee ja auttaa

Kuten piirrosvideoon on kuvattu, on tärkeää, että asiakas itse pohtii omaa tilannettaan itsekseen tai läheisten tuella, hyödyntäen esimerkiksi Kykyviisaria tai muita vastaavia tilannearvioinnin välineitä.

Seminaarissa kuultiin pohdintaa myös siitä, onko hankkeessa HB-asiakkaalle tavallaan ”piikki auki” mihin tahansa valintoihin. Näinhän ei ole tarkoitus olla. Asiakas ja hänen omatyöntekijänsä pohtivat yhdessä vaihtoehtoja ja niiden perusteluja – lainsäädäntömmehän ohjaa lähtemään asiakkaan tarpeista ja niihin parhaiten vastaavan tuen ja palvelujen käyttämiseen. Nykylait eivät tässä mielessä ole tyhjentävä luettelo palveluista, joita vain voitaisiin käyttää, muutakin hyödyllistä tuen tarpeeseen vastaavaa tukea ja palvelua voidaan järjestää.

HB-budjettiin hyväksytyistä valinnoista keskustellaan yhdessä ja niille on löydetty myös lainsäädännöstä oikeutus ja tutkimuksista perusteluja vaikutuksista. Kyse ei voi olla siitä, että asiakkaille olisi täysin avoin ”piikki auki” ihan mihin tahansa, vaan heidän perusteltuja toivomuksiaan kuunnellaan ja yhdessä arvioidaan valinnan vaikutuksia.

Hankkeen tehtävänä on tuottaa tietoa siitä, onko asiakkaiden HB-tuen ja palvelujen valinnat tuoneet heille sellaisia myönteisiä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn vaikutuksia, jonka tuottamisen kustannukset ovat olleet perusteltuja.

Vaikutusten arviointia monesta näkökulmasta

Seminaarin aluksi kuultiin myös miten HB:n vaikutuksista kerätään seurantatietoa ja arvioidaan HB:n soveltuvuutta sekä pyritään ymmärtämään kustannusten ja vaikutusten suhdetta (Rousu&Ihamäki, Kylliäinen ja Pehkonen-Elmi). Tähänastisen tiedonkeruun mukaan sekä pilottien kertomien kokemusten mukaan suurimpia muutoksia tulee olemaan asiakkaan sekä työntekijän roolissa ja organisaation toimintakulttuurissa tarvittavat muutokset. Ja nämä vaativat aikaa. Eri pilottien esityksissä kuultiin, että työaikaa on alkutilanteen jälkeen tarvittu asiakkaalle vähemmän ja tämä aika on ollut mahdollista käyttää muille asiakkaille.

Jotta vaikutuksia voidaan arvioida, tarvitaan monenlaista tiedonkeruuta. Ilahduttavaa oli, että esimerkiksi Kykyviisari oli otettu asiakastyössä hyvin käyttöön – sen koettiin osaltaan tukevan asiakkaan tilanteen arvioimista ja tavoitteiden edistymisen seuraamista. Hankkeen erilaisesta tiedonkeruusta eri kohderyhmille on kohdennettua lisätietoa Hanke-pääsivun alasivuilla: Asiakkaalle; Asiakastyöntekijälle ja Organisaatiolle ja palveluntuottaja-sivuilla.

Tiedonkeruuta vielä käsipelillä

Ongelmallista pilottien osalta on se, että kustannustietoa joudutaan keräämään pääosin käsin – tietojärjestelmät eivät poimi asiakkaan päätöksistä ja kirjanpidosta tietoa ”asiakkaan kustannuspaikalle”. Asiakas ei myöskään voi seurata omaa budjettiaan. Hankkeessa on tavoitteena arvioida nimenomaan HB-toimintamallin kokonaiskustannuksia, ei vain HB-palveluista tulleita kustannuksia. Tavoitteena on verrata HB-mallin ja tavanomaisen toimintamallin kustannuksia ja ymmärtää kustannus-vaikuttavuuden suhdetta. Jää nähtäväksi kuinka tässä onnistumme. Porin pilotissa on laadittu kustannusseurannan tueksi malli, tästä enemmän Tuula Pehkonen-Elmin esityksessä.

Tietojärjestelmien ja digi-maailman kehittämiselle on tarve. Tätä käsiteltiin myös Kainuun esityksessä. Kainuussa ollaan kehitetty asiakkaan käyttöön HB-budjetin seurannan excel-asiakirjaa. Hanke kehittää myös asiakkaan asiointiyhteyden protomallia Eksoten ja Kainuun pilottien kanssa.

Valinnanvapauslain tueksi tietoa keille HB-soveltuu, millaisia palveluja tulisi voida valita ja miten?

Seminaari oli myös lainsäädännön näkökulmasta avartava: tulevassa valinnanvapauslaissahan HB-ideaa tultaisiin toteuttamaan rajatummin kuin mitä tässä hankkeessamme. Hankkeen tuottama tieto onkin tärkeää, kun lainsäädäntöä maakunnissa sovelletaan tai säännöksiä syntyneiden tulosten perusteella myöhemmin mahdollisesti tarkistetaan. Hankkeen tähänastiset kokemukset ja esimerkit kootaan maaliskuussa 2018 ilmestyvään julkaisuun.

Sirkka Rousu, ylioettaja ja Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkö

Metropolia Ammattikorkeakoulu koordinoi hanketta: lisätietoa www.henkilokohtainenbudjetointi.fi

Löydät seminaarin tallenteen ja esitykset tältä Tapahtumat-sivulta.

Piirrosvideon löydät tästä.

Videon alussa on kuvattu erilaisia asiakkaita, joilla on mahdollisuus hankkeessa valita HB-toimintamalli. HB-asiakasprosessia kuvataan sen jälkeen itsenäistä elämäänsä aloittavan aikuistuneen lastensuojelun jälkihuollon nuoren näkökulmasta.

Uudistuva sosiaali- ja terveysala – kansalaisen vapaus, vastuu ja oikeudet työelämäseminaari kokosi 9.11. Metropolian Leppävaaran kampuksen auditorioon yli sata osallistujaa, lisäksi seminaaria seurasi saman verran etäosallistujia. Järjestäjänä olivat Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat. Seminaarissa pureuduttiin ajankohtaisen sote-uudistuksen haasteisiin ja kysymyksiin eri asiakasryhmien näkökulmasta.

Kirjoitettu kieli on valtaa

Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen Ulla Tiililä avasi sote-uudistuksen viestinnän ja kielen merkitystä.  Uudistuksen valmistelussa tuotetaan valtava määrä erilaisia tekstejä. Kielellä on merkittävä rooli sekä hyvän hallinnon että hyvien palveluiden järjestämisessä. Kielen tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja asiallista. Tekstejä tuottavat niin lakimiehet, päättäjät, asiantuntijat, ammattilaiset, kuin myös itse asiakkaat ja palveluiden käyttäjät.

Tekstien avulla tai keinoin asiakas ja palvelun eri tason järjestäjät kommunikoivat keskenään. On kuitenkin syytä muistaa, ettei kaikilla asiakkailla ole valmiuksia tuottaa omassa asiassaan tekstiä. Kuitenkin sen perusteella palvelu hänelle myönnetään tai ei myönnetä. Miten kansalaisen vapaus, vastuu ja oikeudet toteutuvat, kun asiakkaan puheenvuoro asiassa on vain viranomaisten tuottamaa?

Ikäihmisten ja omais- ja perhehoitajien tarpeisiin vastaamista kehitetään

iäkkäiden sekä omais- ja perhehoitajien palveluja kehittävästä I & O- hankkeesta Soili Partanen kertoi tavoitteena olevan ikäihmisten integroitu palvelukokonaisuus, keskitetty alueellinen asiakas- ja palveluohjaus, toimiva kotihoito, omais- ja perhehoito sekä asumisen ja palveluiden yhdistäminen. Hankkeen avulla pyritään vastaamaan mm. palveluiden pirstaleisuuteen ja alueelliseen vaihtelevuuteen. Asiakasnäkökulma ja osallisuus nostetaan keskiöön: vahvuuksia ovat nimenomaan osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääntyminen. Samoin palveluiden saatavuus ja palveluvalikoiman monipuolistaminen sekä mahdollisuus asua kotona pitkään, nähdään uudistuksen vahvuuksina.

Sen sijaan asiakkaan näkökulmasta uhkana on, että byrokratia lisääntyy ja päätöksenteko loittonee, palvelut entisestään pirstaloituvat ja asiakasta pompotellaan. Lisäksi hoidon ja hoivan taso voi laskea, jos henkilöstön saatavuus heikkenee. Myös vanhusten arjessa pärjäämiseen ja elämänlaatuun vaikuttavat asiat, kuten digiteknologian osaamattomuus, yksinäisyys, eriarvoisuus, vähävaraisuus ja sairastavuus. Myös syrjäytyneisyys, erakoituminen ja turvattomuus sekä lisääntyvät mielenterveysongelmat mietityttävät.

Mitä opittavaa toimeentulotukiuudistuksen toteutuksesta?

Paula Saikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kuvasi äsken toteutetun toimeentulotukiuudistuksen kokemuksia, jossa toimeentulotuen perusosan hakeminen ja päätös siirtyivät Kelan hoidettavaksi. Hän pohti, mitä voisimme oppia uudistuksesta käynnissä olevaan sote-uudistukseen. Toimeentulotukiuudistuksen tavoitteena oli yhdenvertaistaa ja yhtenäistää toimeentulotukiprosessia maanlaajuisesti sekä helpottaa kansalaisten asiointia kun sekä etuudet että toimeentulotuki saadaan samalta luukulta.

Todellisuudessa usean asiakkaan kohdalla kävi niin, että asiakas hakee ensin Kelalta perustoimeentulotukea, jonka jälkeen usein joudutaan vielä hakemaan sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, sillä monien sosiaaliturvaetuuksien rahallinen taso on jäänyt alhaiseksi. Varsinkin asumistuen määrä on riittämättömän etenkin pääkaupunkiseudulla.

Uudistuksia tehtäessä suureksi kysymykseksi nouseekin, kenen tai keiden etua niillä ajetaan, ja millaisiin asioihin niillä halutaan vaikuttaa? Halutaanko ajaa suhteellisesti hyvinvoivan enemmistön etua? Vai keskitytäänkö ennemmin parantamaan pienemmän, mutta enemmän tukea tarvitsevan, vähemmistön oloja? Nyt enemmistön asiointia helpotettiin ”yhden asiointipisteen” mallilla, mutta heikommassa asemassa olevan vähemmistön asiakkuuteen syntyi ”kahden asiointipisteen” malli.

On vaara, että uudistusten myötä systeemin monimutkaistuminen ajaa heikoimmassa asemassa olevia kokonaan pois tuen piiristä. Kuinka heidät tavoitetaan? Sote-uudistuksessa voisi toteutuneesta toimeentulotuen Kela-siirrosta ainakin oppia sen, että hallitus odottaisi nyt meneillään olevista sote-valinnanvapauskokeiluista saatavan tutkimustiedon ennen kuin sote-lait hyväksytään eduskunnassa. Mikäli tietoa ei hyödynnetä, on vaara, ettei sote-uudistus onnistu.

Lapset jäävät jalkoihin?

Miriam Araneva, SOS-lapsikylästä, puhui yhdenvertaisuuden toteutumisesta muutoksessa nimenomaan lastensuojelun näkökulmasta. Lasten ja vanhempien perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvat riittävät ja oikea-aikaiset palvelut. Lastensuojelun kenttä on ollut muutosten kourissa myös uuden sosiaalihuoltolain (2015) myötä. Sosiaalihuoltolain ehkä keskeisimpänä tavoitteena oli ennaltaehkäisevän työn merkityksen korostaminen. Aranevan mukaan todellisuudessa lakimuutoksen jälkeen lapset ovat päässeet lastensuojelun asiakkaiksi liian myöhään, kun ensin on kokeiltu ennaltaehkäisevä ja kaikki muu mahdollinen. Palvelut eivät ole toteutuneet oikea-aikaisesti. Lastensuojelun asiakasmäärä väheni, mutta ainoastaan sen vuoksi, että asiakkuudet siirrettiin sosiaalihuollon asiakkuuteen, pois lastensuojelun tilastoista.

Kaiken kaikkiaan lastensuojelua tarvitsevien lasten määrä on kasvanut jo vuosien ajan, eivätkä muiden toimijoiden, kuten koulu, päivähoito, rooli lasten hyvinvoinnin turvaamisessa ennalta ehkäisevin toimin ole vahvistunut niin kuin jo vuodesta 1984 alkaen lastensuojelulaki on edellyttänyt ja velvoittanut. Lastensuojelutyö on syntipukkina lehtien otsikoissa, ei ennaltaehkäisyyn velvoitetut.

Nyt valmisteilla olevat Lasten ja perheiden muutosohjelma LAPE- ja sote-uudistus muuttavat tilannetta myös lastensuojelussa, etenkin asiakkaan näkökulmasta. Miten toimii valinnanvapaus lastensuojelun palveluissa? Aranevan mukaan harvoin lapset tai perheet itse hakevat lastensuojelupalvelua. Uudistuksen myötä vanhemmilla ja 15-vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus valita palveluntuottaja, ja halutessaan myös vaihtaa sitä.

Miten palvelujen oikea-aikaisuus, riittävyys ja jatkuvuus voidaan turvata, jos perheet itse shoppailevat palvelutarjonnassa? Toinen huolen aihe on myös sosiaalityöntekijöiden mahdollinen etääntyminen asiakkaiden lähiympäristöistä lastensuojelun siirtyessä maakuntien järjestämisvastuulle. Miten lähityöllä on mahdollisuus reagoida asiakkaan tarpeisiin nopeasti, kun asiakkaan palvelupolun siirtymät eri tasojen välillä tuottavat aina tilanteen uudelleen arviointia, ja näin tuen tarvetta vastaavan palvelun saanti viivästyy.

Onko siis mitenkään mahdollista, että lapsen etu ja oikeus erityiseen suojeluun toteutuu nyt ehdotetussa hallituksen valinnanvapausmallissa tai ylipäätään kehitteillä olevassa sote-uudistuksessa? Lapsi on aina heikommassa asemassa suhteessa aikuisiin, ja siksi julkisen vallan on turvattava lasten oikeus erityiseen suojeluun.

Metropolian työelämäpalvelujen esittelyä

Tasa-arvoinen työura sote-murroksessa, joka koskettaa laajasti naisia?

Leea Paija piti tapahtumaa sponsoroineen Helsingin akateemiset Naiset Ryn puheenvuoron aiheesta tasa-arvoinen työura työn murroksessa. Paija esitteli Helsingin akateemiset Naiset ry:n toimintaa ja haastoi kuulijat pohtimaan erityisenä asiakasryhmänä ikääntyvät naiset, sekä heidän tarpeensa ja toiveensa tulevaisuudessa. Samalla Paija muistutti, että kolmas sektori on aina ollut suuressa roolissa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa, ja jatkossakin antaa äänen ryhmille, joilla ei ole ollut muuta mahdollisuutta vaikuttaa.

Palveluntuottajan omavalvonnan varaanko?

Lopuksi valtion valvontavirasto Valviran Hanna Toiviainen tarkasteli puheenvuorossaan miten uudistuva valvonta tulee turvaamaan asiakkaiden yhdenvertaisuuden. Sote-uudistuksen yhteydessä mm. Valvira ja Aluehallintovirastot (Avi) yhdistyvät Luova-virastoksi. Jatkossa valvonta organisoidaan pääosin palvelun tuottajien omavalvontaan perustuvaksi, ja palvelun järjestäjät eli maakunnat ohjaavat toimintaa laatimallaan omavalvontaohjelmalla. Tämän lisäksi on tarpeen mukaista viranomaisvalvontaa, mutta esimerkiksi palveluntuottajien ennakkovalvonta poistuu kokonaan, kun toimintalupaa ei enää tarvitse hakea, vaan kaikki pääsevät palveluntuottajarekisteriin kunhan täyttävät ennalta määrätyt kriteerit.

Tämä huolestutti seminaariosallistujia erityisesti haavoittuvien asiakasryhmien, kuten mielenterveyskuntoutujat, vammaiset, ikäihmiset, lastensuojelun asiakkaat, näkökulmasta – palveluntuottajan omavalvonnan ei katsottu olevan riittävä tae toiminnan laadusta ja turvallisuudesta.

Myöskään kunnilla ei ole jatkossa minkäänlaista roolia kunnan alueella sijaitsevien sote-yksikköjen valvonnassa, vaikka niiden sijainti olisi tärkeää tietää mm. ihmisten pelastus- ja valmiustehtävien vuoksi.

Riittääkö maakuntien omavalvontaohjelmat takaamaan palveluiden laadun ja asiakkaiden turvallisuuden?

Miten asiakkaat ja sote-alan henkilöstö osallistuvat sote-muutoksen valmisteluun?

Paljon avoimia kysymyksiä nousee ilmoille uudistuvan sosiaali- ja terveysalan eri alueilta. Osa kysymyksistä koskee käytännön muutoksia ja järjestelyjä, ja suurempi osa kysymyksistä koskee asiakkaiden, eli meidän jokaisen asemaa tulevaisuuden palveluissa. Kysymyksissä on vielä paljon ihmetystä, huolta ja pelkoa.

Meidän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tehtävä on saada tätä epäselvyyttä hälvennettyä. Ja sen me voimme tehdä kysymällä, kyseenalaistamalla ja kritisoimalla – ottamalla huomioon jokaisen kansalaisen vapaus, vastuu ja oikeudet. Ja myös tiedottamalla asiakkaita valmisteilla olevista muutoksista.

Kunkin puhujan esitystallenne löytyy seminaarin nettisivuilta

Rea Vähämäki, seminaaria valmistelleen tiedotustyöryhmän jäsen ja sosiaalialan ylempi AMK opiskelija