Tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on ennakoitu valinnanvapauden laajentuvan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Valinnanvapaus voi parhaimmillaan olla asiakaslähtöistä, asiakaskeskeisyyttä palvelujärjestelmässä ja asiakasta osallistavaa. Toisaalta se voi olla myös julkisen sektorin supistamista ja yksityisen vastuun lisäämistä, markkinaehtoista ja kilpailuttavaa. (Palola & Karjalainen 2011.) Miten valinnanvapaus toteutuisi parhaiten?
Yhdenvertaisuuden, itsemääräämisoikeuden ja palveluiden turvaamisen tueksi ollaan uudistamassa palvelusetelilakia sekä henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa, jonka valmistelun Sanna Marinin hallitus on käynnistänyt. (Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma 10.12.2019; Vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeeseen myönnetään 2,9 miljoonaa euroa valtionavustusta 2020.)
Tämä artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön ”Sosiaalihuollon asiakkaiden lähituki palveluissa”. Aineisto selvitykseen kerättiin loppuvuodesta 2018 verkkokyselyllä sosiaalihuollon asiakkaiden lähituen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Opinnäytetyön työelämäkumppanina ja toimeksiantajana toimi Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi -hanke.
Henkilökohtainen budjetti on yksi tapa toteuttaa hyvinvointipalveluiden henkilökohtaistamista. Marinin hallitusohjelmassa henkilökohtaista budjetointia kehitetään mm. osana vammaispalveluiden uudistamista. Henkilökohtaisessa budjetoinnissa asiakas tarvitsee lähitukea varsinkin alkuvaiheessa, jotta asiakas pystyy toimimaan itsenäisesti ja aktiivisesti palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa (Rousu & Ihamäki & Ojanen 2019: 44; Huhtalo 2019: 47). Lähitukea tulisi olla saatavilla palvelua tarvitsevan ihmisen toimintakyvyn mukaisesti.
Monimuotoiset sosiaalihuollon asiakkaat ja palvelut
Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää ihmisten hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta, vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta. Kaikille on turvattava tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Sosiaalihuoltolailla halutaan edistää asiakaskeskeisyyttä ja asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 1.)
Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, asumiseen liittyvän tuen tarpeeseen, taloudellisen tuen tarpeeseen, sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyyn ja osallisuuden edistämiseksi. Palveluja tulee saada tueksi lähisuhde- ja perheväkivallasta tai muusta väkivallasta aiheutuvaan tarpeeseen, äkillisiin kriisitilanteisiin ja hyvinvoinnin tukemiseen. Sosiaalipalveluilla tulee lain mukaan turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Sosiaalipalveluja tulee järjestää myös päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveysongelmasta sekä muusta sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen. Myös tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisille ja läheisille tulee olla tarvittava tuki sosiaalipalveluista. (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017: 37.) Sosiaalihuoltolaki yleislakina koskee kaikkia sosiaalihuollon tehtävä- ja palvelualueita. Sosiaalihuoltoa sovellettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen.
Sosiaalihuollon asiakkaiden monimuotoisuuteen on vastattu lainsäädännössä myös monimuotoisilla palveluilla. Sosiaalihuollon palveluita ovat sosiaalityö, sosiaaliohjaus, sosiaalinen kuntoutus, kotipalvelu, kotihoito, asumis- ja laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut, päihde- ja mielenterveystyö, kasvatus- ja perheneuvonta, lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta, omaisten ja läheistään hoitavien vapaat, sekä muilla hyvinvoinnille välttämättömät palvelut. Asiakkaiden tulee myös saada myös neuvontaa ja ohjausta. (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 14 ja § 6.)
Asiakkaiden lähituki sosiaalihuollon palveluissa
Asiakkailla on lain mukaan oikeus saada neuvontaa ja ohjausta sekä omatyöntekijä tuekseen. Sosiaalityön ja -ohjauksen ohella laki määrittelee, että sosiaalihuollon asiakkaalla tulee olla oikeus nimettyyn omatyöntekijään, jonka tehtävänä on nimenomaan toimia asiakkaan lähitukena palveluissa ja asiakkuusprosessin hallinnassa asiakkaan tarpeen mukaan.
Samoin palveluohjaus käsitteenä ja palveluna korostaa asiakkaan tarpeista lähtevää, itsemääräämisoikeutta tukevaa lähitukitoimintaa palveluverkostossa. Lähitukena toimivassa roolissa ovat omatyöntekijän ohella: henkilökohtainen avustaja vaikeasti vammaiselle, kokemusasiantuntija tai vertainen, ammatilliset tai vapaaehtoiset tukihenkilöt sekä asiakkaan omaishoitajat ja läheiset.
Henkilökohtaisessa budjetoinnissa tukihenkilönä voi toimia henkilö, jonka asiakas on ehdottanut. Tukihenkilö voi olla omainen tai muu läheinen, kuten ystävä. Työntekijä puolestaan on ammatillinen tukihenkilö ja omatyöntekijä, joka varmistaa, että organisaation toiminnalla vastataan asiakkaan tarpeisiin (Rousu ym. 2019: 80, 84).
Lähitukihenkilöllä tarkoitetaankin tässä asiakkaan valitsemaa henkilöä, joka voi tukea häntä hänen asiakkuusprosessissaan, kun palveluita suunnitellaan ja niistä päätetään sekä auttaa myös palvelujen toteutuksessa. Henkilö voi olla ammattihenkilö, kuten viran puolesta nimetty omatyöntekijä. Hän voi olla myös omainen tai läheinen, mutta myös valmennuskoulutuksen saanut kokemusasiantuntija tai muu vapaaehtoinen. Opinnäytetyön kyselyaineistossa ehdotetaan, että tällaisesta lähituen tehtävästä voisi muodostua myös uusi ammatti. Kyselyaineistoon vastaajat pohtivat millaista työnjakoa voisi olla virassa toimivan omatyöntekijän ja muun lähitukihenkilön välillä. Lähemmin tätä kuvaamme opinnäytetyössämme, jonka linkki löytyy artikkelin lopusta.
Lähitukitoiminnan haasteita ja onnistumisia
Sosiaalihuollossa voi asiakkaana olla lapset, aikuiset, vanhukset, vammaiset, ja heidän perheensä – ikään tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Asiakkaat ovat myös toimintakyvyiltään hyvin erilaisia ja tämä tuo oman haasteensa palveluiden järjestämiseen. Asiakkaan voi olla vaikeaa ymmärtää palvelujärjestelmää tai sitä, minkä lain nojalla palveluja haetaan ja myönnetään.
Tukihenkilötoiminta koetaan vaativana toimintana, jossa koulutuksen ohella tukihenkilön muunlainen tukeminen tukityöskentelyssä, esimerkiksi työnohjauksen, vertaistuen tai työyhteisön tarjoaman tuen avulla, on tärkeää. Lähitukihenkilön sitoutumattomuus ja vaihtuvuus vaikuttavat asiakkaan kokemukseen lähituen toimivuudesta sekä luottamuksen syntymiseen. Myös lähitukihenkilöiden oma uupuminen on riski toiminnassa. Jatkuva muutos ja ennakoimattomuus ovat lähitukihenkilöitä kuormittavia tekijöitä.
Omaishoitajien kohdalla tutkimukset ovat osoittaneet, että rajanveto ammattilaisen ja omaishoitajan välillä on haastavaa, jos yhteisiä tavoitteita ja tehtäviä ei ole määritelty. Samaa rajapintakeskustelua on käyty myös vapaehtoisten tukihenkilöiden ja koulutettujen sosiaalialan työntekijöiden kohdalla. Toiminnan organisoimisessa on vielä omat ongelmansa. Esimerkiksi lähitukihenkilöiden puute ja toiminnan epätasaisuus riippuen siitä, missä asiakas asuu, vaikuttaa siihen, miten asiakkaan tuen tarpeisiin pystytään vastaamaan.
Koulutuksen myötä toiminta muuttuu vertaistoiminnasta ammatillisempaan suuntaan. Toisaalta myös vapaaehtoisessa tukihenkilön ja kokemusasiantuntijoiden toiminnassa tarvitaan vahvaa asiakkaan kohtaamiseen ja tukeen liittyvää koulutusta ja palvelukentän tuntemista. Ammattilaiseen ja viranomaiseen verrattuna näillä toimijoilla on läheisten ja omaisten lisäksi omakohtaista kokemusta ja asiakkaan erityisyyden tuntemista.
Onnistunut suhde asiakkaan lähitukitoiminnassa muodostuu lähitukea antavien kesken silloin, kun omaisia ja läheisiä motivoi rakkaus ja etiikka ja puolestaan ammattilasia ammatillinen etiikka. Asiakkaan hyvinvointi lisääntyy tarvittavan tuen saannin myötä. Hyvä lähitukihenkilö on asiakasta arvostava, kunnioittava ja tukee asiakkaan omia valintoja, osallisuutta ja itsenäistymistä.
Onnistunut lähitukihenkilösuhde vaatii luottamusta ja tuntemusta. Suunnitelmallisuus toiminnassa tukee hyvää lähitukihenkilötyötä. Samoin pysyvyys ja pitkäaikaisuus lisäävät luottamusta asiakkaan ja tukihenkilön välille sekä lisää myös tukihenkilön tyytyväisyyttä lähitukitoiminnassa. Tarve tuelle ja sosiaalihuollon palveluille on lähtöisin asiakkaan toiveesta ja tuen tarpeista.
Lähituen merkitys asiakkaan osallisuudessa ja itsemääräämisoikeuden toteutumisessa
Itsemääräämisoikeus ja oikeus tulla kuulluksi on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa ja lainsäädännössä. Ihmisen omaehtoisuutta, kyvykkyyttä ja yhteisöllisyyttä tukevat kasvuolosuhteet ja ympäristö ovat olennaisia ihmisen hyvinvoinnissa. Motivaation tulee lähteä ihmisen sisältä niin, ettei toiminta tunnu ulkoa ohjatulta. Kyvykkyyden tunne saa ihmisen uskomaan siihen, että hän pystyy suorittamaan asioita itse, menestyksekkäästi. Ihmisellä on myös tarve olla yhteydessä toisiin ja hyvinvointi on kytköksissä myös muihin ihmisiin. (Martela 2014.)
Suomessa on ollut käynnissä yksittäisiä kokeiluja henkilökohtaisesta budjetoinnista asiakkaan palveluiden järjestämisessä. Henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteena on edistää ihmisen hyvää, hänen itsensä näköistä elämää ja tukea aktiivista roolia omassa elämässä ja palvelujen ratkaisussa (Rousu ym. 2019: 76). Suomessa kokeiltiin henkilökohtaista budjetointia ensimmäisen kerran osana Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kehittämishanketta (2010-2013) Vantaalla ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Eksotessa. Tutkimustulosten mukaan päätösvallan lisääminen vammaisille ja heidän läheisilleen lisäsi asiakastyytyväisyyttä samoilla kustannuksilla, kuin aiemmin käytetyissä malleissa. (Rajavaara 2014: 157.)
Sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeet ja toimintakyky ovat erilaisia ja vaihtelevia, joten tarvetta erilaisille lähituen muodoille ja toimijoille on sekä nyt että tulevaisuudessa. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja kuuleminen koetaan tärkeinä; huolimatta siitä, millaisesta lähitukitoiminnasta on kyse ja missä kohtaa asiakkuusprosessia ollaan. On kyse sitten tukihenkilön koulutuksesta tai palkitsemisesta, asiakkaan etu halutaan turvata ja toiminnan lähtökohdat tulisi lähteä asiakastarpeista.
Valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus eivät kuitenkaan käsitteinä ja toteutuessaan poissulje sitä, että vastuu palveluiden ja tuen toteuttamisesta ja organisoinnista tulisi olla julkisella sektorilla. Parhaimmillaan kunnan, järjestöjen ja yritysten yhteistyöllä pystyttäisiin järjestämään jokaiselle tarvitsevalle lähitukihenkilö sosiaalihuollon palveluissa, huolimatta asuinpaikasta.
Asiakas nähdään palveluissa aktiivisena toimijana, jonka valinnanvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia tulee tukea. Toimiva asiakasohjaus ja lähitukitoiminnan organisointi nähdään tärkeänä asiakkaan hyvinvointiin liittyvien palveluiden toteutumisessa.
Kirjoittaja
Katja Laxström, sosionomi (ylempi AMK)
Tutustu myös Riikka Honkavaaran artikkeliin, joka keskittyy opinnäytetyön kyselyn tuloksiin.
Katriina Rantala-Nenonen, päätoimittaja
Ninni Kurko-Seppänen,
Eveliina Korpela
