Likainen bisnes kuriin, hyvä Migri ! – esimerkkinä Luona Oy:n toiminta.

Maahanmuuttovirasto eli ”Migri” ilmoitti päätöstiedotteessaan sulkevansa elokuun loppuun mennessä neljä vastaanottokeskusta.

Yksi niistä on julkisesti arvosteltu Luona Oy:n Pitäjämäellä sijaitseva Kutomotien vastaanottokeskus.

Luona Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii entinen Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja, Paavo Voutilainen. Sosiaalijohtajana hän tuli tunnetuksi hankkiessaan vuonna 2009 yli 70 00 euron design-kalusteet toimistoonsa sosiaaliviraston rahoilla. Hän oli mieltynyt muun muassa Le Corbusier -sohvaan ja perusteli kilpailuttamatonta hankintaa pituudellaan.

Myöhemmin hän siirtyi yksityiselle sektorille (Barona Hoiva Oy, nyk. Luona Oy) ja sai aikaan ihmetystä, kun kaupunki hoiti hätämajoituksen miljoonabisnekset Baronan kanssa ilman kilpailutusta. Nyt olemme saaneet seurata hänen kättensä jälkeä myös pakolaisbisneksessä.

Luona Oy:n toiminnasta on tehty useita valituksia Maahanmuuttovirastoon. Valitukset koskevat henkilöstövajeen aiheuttamia vaaratilanteita ja epäammatillista kohtelua. Kirjelmöinnit ovat sekä turvapaikanhakijoilta että työntekijöiltä sekä viranomaisilta. Vaaratilanteita aiheuttavat muun muassa diabeetikot, jotka eivät saa pistoksiaan ajoissa henkilöstövajeen vuoksi.

Espoon Nihtisillan yksikössä myös kuoli nuori turvapaikanhakija. Epäammatillinen kohtelu johtuu puolestaan siitä, että Luona Oy ei vaadi ohjaajiltaan sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Omituisen lisän kuvioon tuo se, että Luona Oy ei ole päästänyt vapaaehtoisia kieltenopettajia ja lääkäreitä auttamistyöhön.

Kunnat ostavat yksityiseltä sektorilta palveluja 10 miljardilla vuodessa. Yksityistämistä on moitittu kalliimmaksi vaihtoehdoksi kuin sitä, että kunta tuottaisi palvelut itse. Yksityisiä palveluita ja kilpailuttamista puolustetaan sillä, että se tuo enemmän vaihtoehtoja markkinoille. Mutta minkälaisia vaihtoehdot ovat, jos bisnes perustuu pienemmistä kuluista saatuun voittoon? Henkilöstövajeinen alipalkattu Luona Oy?

Migri arvioi vastaanottokeskuksia toiminnallisuuden, taloudellisuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. On ymmärrettävää, että tilaus uusille keskuksille tuli yllättäen ja Suomen talviolosuhteissa ”mikä tahansa halli” on parempi kuin olla taivasalla. Nyt kapasiteettia sopeutetaan turvapaikanhakijamääriin ja on aivan oikein että kelvottomimmat keskukset lakkautetaan ensin.

On tärkeää, että kriteereinä ovat myös turvapaikanhakijoiden turvallisuus ja toiminnallisuus kuten kotouttamisen edistäminen. 

Turvapaikanhakija on useimmiten sivustakatsojana suomalaisten keskinäisessä, maahanmuuttoa koskevassa, riidassa. Ihmisarvo ei kuitenkaan ole mielipidekysymys. Ihmisarvo Suomessa on korkealla ja mielestäni sitä meidän kannattaisi opettaa muille. On velvollisuus auttaa, koska meitäkin on autettu. Ensisijaisen tärkeää on erottaa ihminen turvapaikanhakijoiden joukosta ja kriittisyys nykyisiä rakenteita kohtaan kuten työnteko-oikeus, myönteisen/kielteisen turvapaikan päätöksen hitaus jne.

Olen toiminut turvapaikanhakijoiden vapaaehtoistyöntekijänä Helsingissä asuinpaikkani Käpylän alueella, jonka läheisyydessä toimii kolme vastaanottokeskusta. Turvapaikanhakija on usein normaali ihminen, joka on joutunut epänormaaliin tilanteeseen, jossa hänen selviytymiskeinonsa ovat riittämättömät. Mielestäni tärkeää on kohdata hakija yksilönä eikä kulttuurin kautta. Asenteellinen valmius on merkittävintä. Kun onnistuu luopumaan omista ennakko-oletuksistaan, voi samalla kehittyä myös itse. Kohtaamisessa arvokasta on tyyneys ja rohkeus kuulla, mitä toisella on sanottavaa. Kun auttajan myötätunto, vilpittömyys ja auttamisenhalu välittyvät turvapaikanhakijalle, niin se auttaa häntä eteenpäin elämässään.

Turvapaikanhakuprosessiin vaikuttaa hakijan henkilöhistoria, muuton syyt ja vastaanottavan maan tilanne. Pakolaisuuden seuraukset näkyvät usein itsetunnossa. Kelpaanko tällaisena tähän maahan? Tärkeää on mielestäni tulla nähdyksi omine tietoineen ja taitoineen. Tutustumista voi helpottaa keskusteleminen siitä, että miten asiat olivat silloin kuin ne olivat hyvin. Auttajan ei välttämättä tarvitse ympätä uusia asioita turvapaikanhakijan maailmaan, vaan tutustua ja löytää niitä asioita, joissa hän on ollut aiemmin hyvä ja sitä kautta rohkaista tai antaa neuvoja.

Vapaaehtoistyöntekijän huolena ovat usein yhteiskunnan koventuneet asenteet, mikä saattaa näkyä jo auttajan lähipiirissä. Omana haasteena on usein se, miten estää itseään muuttumasta kyyniseksi tai olemasta sinisilmäinen. Mielestäni olennaista on pitää mielessä, että auttamiseen riittävät tavalliset kansalaistaidot eikä auttamisen tarvitse olla aina suuria tekoja. Turvapaikanhakijalle on kallisarvoista pelkkä vuorovaikutus valtaväestön kanssa ja yhdenvertaisuuden kokemus.

Raine Luomala, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija

Kirjoitus on tuotettu sosiaalialan YAMK-opintojen asiantuntijan blogikirjoituksen harjoituksena. Tehtävän tarkoituksena oli yhdistää viestinnässä eettinen ja ammatillinen osaaminen.

Lähteet ja lisätietoa

Migrin tiedote, Verkossa.  

Yle, uutiset, Sosiaalijohtajan kalusteet. Verkossa. 

Vapaaehtoistyö takkuaa Luonan vastaanottokeskuksessa. Verkossa.

Luonan työntekijät arjesta. Verkossa.

Lue myös 22.5.2016 Helsingin Sanomat: sunnuntaisivut Turvaton paikka-artikkeli, jossa mm.kuvataan Luona oy:n toimintaa.