Kuka välittää?

Viimeaikoina lastensuojelun tilanne on puhuttanut mediassa niin asiantuntijoita kuin kansaakin. Erityisesti ”Erikan tapaus” herätti keskustelua ja ihmetystä lastensuojelun toiminnasta ja tilasta. Suuri kysymys on ollut, miksei lastensuojelu kyennyt pelastamaan Erikaa? Erikan tapauksen myötä on uutisoitu paljon lastensuojelun vähistä resursseista; yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saattaa olla jopa yli 100 asiakaslasta. Sosiaalityöntekijät sanovat usein, että aikaa lapsen tapaamiseen ja lapsen äänen kuulemiseen ei yksinkertaisesti ole.  Tämä näkyy niin avohuollossa kuin sijaishuollossa.

Selvää on, ettei sosiaalityöntekijällä ole mahdollisuutta tuntea sadan lapsen tilannetta hyvin, eikä perhettä perinpohjaisesti.  Sosiaalityöntekijän työaikaa kuluu usein akuutissa tilanteessa olevan perheen ja lapsen tilanteeseen perehtymiseen ja asioiden hoitamiseen. Perhe. joka ei ole akuutin avun tarpeessa jää helposti vähemmälle huomiolle ja saattaa jäädä pitkäksikin aikaa ilman tarvitsemaansa apua. Toisaalta sosiaalityöntekijät ovat usein niin ylikuormitettuja, että työkyky saattaa olla alentunut. Työtä ei myöskään koeta välttämättä mielekkääksi ja moni sosiaalityöntekijä miettii työpaikan vaihtamista ja vaihtaa sitä usein.

Lastensuojelua on vaadittu resursoitavaksi paremmin; tarvetta sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien lisäämiselle on kaikissa kunnissa. Selvää on, että lastensuojelutyötä ei ole mahdollista hoitaa nykyisillä resursseilla, mutta on vaikeaa uskoa, että kunnat pystyvät vastaamaan tarpeeseen ja lisäämään työntekijä resursseja lyhyellä aikajänteellä. Yhteiskunnan taloudellinen tilanne vaatii säästöjä kaikilla sektoreilla, eikä voida olettaa että sosiaaliala saisi tässä tilanteessa isoimman palan kakkua.

Kysymykseksi nouseekin, miten pärjätään ja miten vastataan kasvavaan lastensuojelun tarpeeseen olemassa olevilla resursseilla? Sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoite on siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavasta ehkäisevään toimintaan. Nykyinen sosiaalialan henkilöstöresurssi riittää akuuttiin korjaavaan työhön, jos siihenkään, ainakin päihde- ja mielenterveyspalveluissa ja lastensuojelussa. Ennaltaehkäisevä työ ja varhainen tuki vaatii kunnilta merkittävää panostusta resursointiin;  tarvittaisiin 3400 henkilöä lisää. Useiden kuntien taloudellinen tilanne on heikko, ellei peräti todella huono. Mietityttää miten kunnat kykenevät vastaamaan tähän haasteeseen.

Ennaltaehkäisevän työn tulokset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä ja siihen asti on tehtävä enenevässä määrin korjaavaa työtä ennaltaehkäisevän työn rinnalla. Samaan aikaan palvelun tarve kasvaa ja suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Palvelun tulee kuitenkin olla laadukasta ja asianmukaisesti toteutettua, siinäpä haastetta!

Kansalaisvastuuta

Sillä aikaa kun odottelemme sosiaalityön resurssien lisääntymistä, on meillä jokaisella kansalaisella velvollisuus välittää toisistamme ja reagoida tilanteen niin vaatiessa. Varhaista viranomaisen antamaa tukea olisi mahdollista ainakin osittain korvata lähimmäisen antamalla tuella ja avulla. Sen sijaan, että suljetaan silmät siltä mitä esimerkiksi naapurissa tapahtuu ja luotetaan siihen, että viranomainen puuttuu tilanteeseen, tulisi jokaisella meistä olla kansalaisrohkeutta puuttua esimerkiksi lapsen kaltoinkohteluun, mikäli siihen on aihetta.

Kuvitelma ei kuitenkaan ole, että viranomaistyö voidaan korvata kansalaistoiminnalla, mutta vahva usko on siihen, että yhteisöllisyyden lisääntyminen ja yleinen asennemuutos voisi vähentää lastensuojelun tarvetta yhteiskunnassamme.

Heine ja Katri, kirjoittajat opiskelevat Sosionomi (Ylempi AMK)-tutkintoa

Lue lisää

Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus- työryhmän ehdotukset

Oikeusministeriö: Riskin arviointia ja vaaran torjumista – lastensuojelun käytännöt huolen ilmapiirissä.

Lastensuojelun arkea: Tamperelainen-uutinen

Lastensuojelun arkea: MTV3 uutinen