Aktiivinen kansalaispalaute on pelastanut Käpylän ja Kallion Karhupuiston lippakioskien nykymuotoisen toiminnan. Kioskeja ei myydäkään, kuten kaupunki aiemmin kaavaili. (Nyt-liite 17.10.2015)
Eläkeläiset ovat syksyn mittaan osoittaneet mieltä eläkkeensaajien asumistuen leikkausta vastaan. Se kannatti. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps) kertoi maanantaiaamuna, että hallituksen suunnittelemaa eläkkeensaajien asumistuen yhdistämistä yleiseen asumistukeen ei toteuteta. Lisäksi ensi vuodelle tavoitellut lääkesäästöt puolitetaan. (Kansanuutiset 16.11.2015)
Harvinainen kansalaisaktiivisuus kannatti – 27 perhettä sai pitää kotinsa (IL 6.5.2015)
Turun yliopiston opiskelijat lahjoittavat rahaa pakolaiskriisin hoitoon sekä aikovat järjestää kielen- ja kulttuurin opetusta sekä urheilutapahtumia Turun Heinänokan vastaanottokeskuksessa. (Turun Sanomat 14.9.2015)
Vastaavia uutisia on viimeaikoina saanut lukea ihailtavan paljon. Pyh sille, että suomalaiset olisivat alistuva ja auktoriteetteja sokeasti uskova kansa, jolla ei ole omaa tahtoa ja mielipidettä! Kansalaisaktiivisuus on elossa, ihmiset haluavat osallistua ja vaikuttaa paitsi omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja päätöksiin, myös kokemiinsa yhteiskunnallisiin epäkohtiin tai vääryyksiin. Ihmisillä on unelmia ja heillä on myös mahdollisuus saada ne toteutumaan, kuten edellä olevistakin lehtileikkeistä ilmenee.
Yhdessä tekemisen meininkiä
On syntynyt uudenlaista yhdessä tekemisen meininki ja tahtotila. Yhteisöllisyys on kovassa nosteessa ja sitä myöten on syntynyt myös uudenlainen kaupunkikulttuuri Siivouspäivineen, Ravintolapäivineen, Nappi Naapureineen, Galleriakeskiviikkoineen ja olohuonenäyttelyineen, jotka ovat saaneet alkunsa yksittäisten ihmisten halusta koota ihmisiä yhteen jonkin tietyn asian ympärille ja sosiaalinen media on antanut ajatuksen siemenille oivan alustan kasvaa ja toteutua. Kyseessä on joukkoistamisen voima eli kun suuri määrä ihmisiä tuottaa ja vaihtaa informaatiota, oikeastaan mikä tahansa asia voidaan tehdä paljon pienemmillä resursseilla, kirjoittaa Pauliina Seppälä, yksi Yhteismaan perustajista ja alkuperäinen Siivouspäivän ja Nappi Naapurin idean äiti (Seppälä 25.11.2014).
Yhteismaa on vuonna 2012 toimintansa aloittanut yleishyödyllinen yhdistys, joka suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisesti merkityksellisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja (ks. lisää http://yhteismaa.fi/). Uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja yhdessä tekemisen taustalta löytyvät halu tehdä paitsi ekologisesti kestävää ja hauskaa yhteisöllistä toimintaa myös vaikuttaa yhteiskunnallisesti vallitsevaan tilanteeseen. Esimerkiksi Valtaajat-projektissa (http://valtaajat.fi/) toivotaan, että mahdollisimman moni alle 30-vuotias, pitkäaikaisesti toimeentulotuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä elävä nuori onnistuisi ansaitsemaan itselleen osan toimeentulostaan, ja että vuosittain 10–15 nuorta valtaajaa siirtyisi ammatilliseen koulutukseen, opintoihin, työkokeiluun tai työmarkkinoille. Yhdessä Työttömien Ay-jäsenten tuki ry Tatsin (http://tatsi.org/) kanssa Yhteismaa mahdollistaa nuorille konkreettista osallisuutta ja vaikuttamista yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tämä on vastaisku syrjäyttämiselle! Me valtaamme yhteiskunnan! (http://valtaajat.fi/)
Yhdessä tekemisen ja osallisuuden motiiveista
Mikä saa ihmiset aktivoitumaan ja lähtemään kotisohvalta ja tv:n ääreltä mukaan toimintaan, josta eivät taloudellisesti hyödy? Jaakko Blombergin (yksi Yhteismaan aktiiveista) mukaan yksi motiiveista ovat palkinnot, jotka seuraavat ryhmään kuulumisesta. Nämä palkinnot koetaan suuremmiksi kuin toimintaan käytetty aika ja vaiva. Toisena tekijänä ovat suhteet eli uusien ystävien saaminen, vaikutusvallan kasvattaminen ja jonkin sellaisen asian toteuttaminen mikä ei onnistuisi ilman muiden apua. Kolmantena motiivina on oma rooli. Ihmiset haluavat kuulua ryhmään, jossa heillä on oma rooli ja heidän tekemistä arvostetaan. Neljäntenä motiivina ovat tulokset. Uudenlaiseen yhdessä tekemisen kulttuuriin innostaa saavutetut – pienetkin – tulokset, koska ne ovat konkreettisia ja saavutettuja. Viidentenä motiivina on arvostus. Ihmiset etsivät kanssaihmisten kunnioitusta itselleen ja arvoilleen. Tunnustus on myös yksi liikkeelle paneva voima. Ihmiset haluavat saada tunnustusta tekemästään työstä. (Blomberg 5.5.2015.)
Ihmisten osallisuutta ei edellä mainittujen motiivien perusteella leimaa pelkästään halu auttaa muita ja tehdä hyväntekeväisyyttä vaan kyseessä voi nähdä olevan tarve. Me tarvitsemme muita toteuttaaksemme itseämme. Me tarvitsemme kokemuksen kuulumisesta ryhmään. Myös sosiaali- ja terveysalalla toimii lukuisia järjestöjä ja yhdistyksiä, jotka perustuvat juuri tälle ihmisen tarpeelle löytää omia tarpeitaan ja arvojaan tunnustava taho. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Raha-automaattiyhdistys (RAY) ovat tehneet vuodesta 2012 lähtien yhteistyötä Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) ympärillä. Vuoden 2014, järjestökenttään liittyvän ATH-raportin perusteella tärkeimpiä syitä ihmisillä olla mukana sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnassa olivat mielekäs ja kiva (tai kehittävä) tekeminen, mahdollisuus oppia uutta, mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, vertaistuen saaminen, kokemus ryhmään kuulumisesta, halu auttaa muita ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Katso tarkemmin kuvio täältä (Koskela – Toikka – Pentala – Kaikkonen 2014: 16): https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/120418/URN_ISBN_978-952-302-393-2.pdf?sequence=1
Yhteiskunnan sektoriajattelusta kohti kumppanuusyhteiskuntaa
Yhteiskunta on totuttu jakamaan yksityiseen, julkiseen ja kolmanteen sektoriin sekä näiden lisäksi on puhuttu neljännestä sektorista, joka koostuu yksilön perhe-, suku ja ystävyyssuhteista. Systeemi on rakentunut siten, että näiden sektorien rajat ovat olleet varsin tiukat, ”kukin hoitakoon oman tonttinsa”. Mutta toimiiko tällainen systeemi enää nyky-yhteiskunnassa? Merkit näyttäisivät siltä, että ei toimi. Muutosta kaipaavat paitsi ihmiset itse, myös muuttunut maailma tarvitsee erilaista toimintakulttuuria ja kohtaamista.
Jouko Kajanoja kirjoittaa Kansalaisyhteiskunnan Verkkolehdessä, että Suomi tarvitsee sosiaalipolitiikan toteuttamisessa kumppanuusyhteiskunnan. Tässä yhdistetään julkisen hallinnon, yritysten ja kolmannen sektorin toimintaa ja myös kansalaisten vapaaehtoistyötä ja sosiaalipolitiikan kohteiden omaa toimintaa. Tällaista lähestymistapaa ei ole Kajanojan mukaan oikeasti aloitettu. Kajanoja peräänkuuluttaa tietoisesti rakennettua vuorovaikutusta kaikkien edellä mainittujen toimijoiden kesken. (Kajanoja 4.6.2015.)
Uudistunut sosiaalihuoltolaki pyrkii näkemykseni mukaan juuri tähän pyrkimällä lisäämään yhteistyötä sosiaalihuollon ja eri toimijoiden välillä asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi ja siirtämällä sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen, vahvistamalla asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta asiakkaan tarpeisiin vastaamiseksi sekä turvaamaan tuen saantia asiakkaan omissa arkiympyröissä.
Miten ihmeessä tätä kaikkea voisi toteuttaa ilman, ettei mahdollistettaisi ihmisten aitoa osallisuutta? Ilman, ettei perinteistä – yksilökeskeistä ja suljettujen ovien takana tehtävää – sosiaalityötä ravistella? Nyt jos koskaan tulee jokaisen sosiaalialan työntekijän miettiä missä ja miten ja kenen/keiden kanssa työtä voi tehdä. Mitä voimme oppia kansalaisaktiivisuuden alulle panevista voimista? Miten hyödyntää ihmistä motivoivia tekijöitä sosiaalityössä? Mitä voin itse työntekijänä tehdä toisin? Miten olen itse sosiaalialan ammattilaisena toteuttamassa uudenlaista kumppanuusyhteiskuntaa?
In dreams and in love there are no impossibilities. – János Arany
Camilla Peltola, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija
Lisätietoa:
Blomberg, Jaakko 5.5.2015. Uusi yhteisöllinen kaupunkikulttuuri ja yhdessä tekeminen. Verkossa.
Iltalehti 6.5.2015. Harvinainen kansalaisaktiivisuus kannatti – 27 perhettä sai pitää kotinsa. Verkossa.
Kajanoja, Jouko 4.6.2015. Kumppanuusyhteiskunta. Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti. Verkossa.
Kansanuutiset 16.11.2015. Hallitus perääntyi eläkeläisten kiukun edessä. Verkossa.
Koskela T, Toikka S, Pentala O, Kaikkonen R. 2014. Mikä saa suomalaiset osallistumaan – Motiivit ja tietolähteet sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistumisessa. Teoksessa ATH-tutkimuksen tuloksia – Järjestökentän tutkimusohjelma. Työpaperi 37/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkossa.
Nyt-liite 17.10.2015. Karhupuiston ja Käpylän lippakioskit pelastumassa – kaupunki perui myyntiaikeet. Verkossa.
Turun Sanomat 14.9.2015. Yliopiston opiskelijat lahjoittavat ja järjestävät kielikoulutusta pakolaisille. Verkossa.
Seppälä, Pauliina 25.11.2014. Asiat voivat muuttua. Verkossa.
Kuva juliejordanscott 
Katriina Rantala-Nenonen
Hilla Niemi
Eveliina Korpela
Ei kommentteja