Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki kritisoi hallituksen rakenneohjelmaan kuuluvaa linjausta ottaa uuteen tarkasteluun kunnallisissa tehtävissä vaadittavat kelpoisuusehdot. Säännöksiä pitää tarkistaa vastaamaan tämän ajan vaatimuksia. Sosiaalipalveluissa on monia erilaisia tehtäviä ja sen mukaan pitää arvioida myös tehtävässä tarvittava osaaminen ja koulutusvaatimus. Esimerkiksi yhden vuoden hoiva-avustajan koulutus tuottaa osaamisen, jolla pystyy hoitamaan asiakastyön avustavia töitä, kuten vanhuksen tai vammaisen ulkoilutus ja arjen erilaisissa askareissa avustaminen, mutta tätäkin jotkut vastustavat.

Ristimäki ja Talentia on juuttunut menneeseen ja perustelee kielteistä kantaansa vuoden 2005 kelpoisuuslain uudistamiseen mm. sillä kuinka paljon taistelua asia aikoinaan vaati. Yksi pieni sana nykyisessä kelpo-laissa tekee mahdottomaksi ammattikorkeakouluista valmistuvien sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden hyväksymisen päteviksi sosiaalityöhön: sana ”yliopistolliset” sosiaalityön pääaineopinnot. Tämä yliopistolliset-sana lisättiin lakiin vasta eduskuntakäsittelyssä. Ilman tuota sanaa, olisi myös ammattikorkeakoulussa voinut suorittaa sosiaalityön pääaineopinnot osana alan AMK ja YAMK-tutkinnon tuottamaa oppimisjatkumoa.

Syy, miksi Ristimäki ja Talentia vastustaa kelpo-lain päivittämistä, selviää hänen kolumnistaan (16.9.2013 Demokraatti). Pelätään, että lakiin tehtäisiin muutos, jolla erittäin suuresta työvoimapulasta kärsivään sosiaalityöhön vihdoinkin katsottaisiin päteväksi myös sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ammattikorkeakoulusta valmistuneet sosionomi ylempi amk-tutkinnot. Pelko on tietenkin aiheellinen.

On täysin perusteltua, että sosionomi ylempi amk-tutkinnon suorittaneet katsotaan päteviksi ja osaaviksi sosiaalityön erilaisiin tehtäviin. Kyse ei ole edes kelpoisuusehtojen madaltamisesta, vaan samantasoisen ja yhtä pitkän saman alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamisen tunnustamisesta myös kelpo-laissa. Tutkinnon on voinut suorittaa vuodesta 2002 lähtien ja se on lailla vahvistettu ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi vuonna 2005. Sosiaalialan ja –työn teoriaa ja työelämälähtöistä oppimista on tutkinnon suorittaneilla yhteensä 300 op, kuten yliopistoistakin valmistuvilla sosiaalityön maistereilla. Tämä kertyy yhteensä noin kuuden vuoden opiskelusta: ensin sosiaalialan AMK-tutkinto ja sitten YAMK-tutkinto. Lisäksi heillä on oltava vähintään kolme vuotta sosiaalialan työkokemusta jo ennen YAMK-tutkintoon hakua.  Useimmilla erilaista asiakastyökokemusta on tätä enemmän. He myös pysyvät sosiaalialan töissä.

Vuosittain valmistuu noin 140 opiskelijaa erityisestä sosiaalialan YAMK_-koulutusohjelmasta eri ammattikorkeakouluista. Tutkinnon suorittaneet sijoittuvat erittäin hyvin alalle järjestöihin, valtiolle, yksityisiin yrityksiin ja lisääntyvästi myös kuntiin mm. esimiestehtäviin. Kunnissa on huomattu heidän hyvä osaamisensa. Osa heistä työskentelee myös epäpätevänä määräaikaisena sosiaalityöntekijänä, jolloin virkasuhde ja myös asiakkuudet ovat koko ajan katkolla. Osaavan työvoiman saatavuus sosiaalityöhön hivenen helpottuisi, kun heidän pätevyytensä tunnustettaisiin myös kelpoisuuslaissa. Tämä olisi myös sosiaalialan asiakkaiden etu. Sosiaalityössä tarvitaan erilaista osaamista. Päivähoito on hyvä esimerkki, jossa lastentarhanopettajan pätevyyden voi saada suorittamalla yliopiston kasvatustieteen kandin tutkinnon tai ammattikorkeakoulun sosiaalialan alemman korkeakoulututkinnon.

Ristimäki voisi tarkistaa myös mitä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmiin sisältyy. Nimenomaan ammattikorkeakouluissa saadaan vahva osaaminen asiakastyön toimintakäytäntöjen uudistamiseen sekä asiakastyön johtamiseen ja kehittämiseen.

Sirkka Rousu, yliopettaja, sosiaalityöntekijä ja hallintotieteiden tohtori

Tämä artikkeli on julkaistu 25.9.2013 lyhennettynä päivälehti Demokraatissa.

Lastensuojelun tilaa on tutkittu, tutkailtu, katsastettu ja kartoitettu viime aikoina lukuisten tahojen toimesta hyvin monipuolisesti. Ei liene sattumaa, että sosiaali- ja terveysministeriö, Kuntaliitto sekä sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ovat kaikki samanaikaisesti selvittäneet, miten nykylastensuojelumme seisoo ja millainen ryhtiliike sille pitäisi miltäkin osa-alueelta tehdä. Tämän lisäksi 8-vuotiaan perheväkivallan uhrina kuolleen Eerikan tapauksen jälkeen perustettiin oma ryhmä perheväkivallan kuolemien selvittämiseksi ja työryhmä on pyytänyt Duodecimilta Käypä Hoito-suosituksia väkivallan tunnistamiseksi lapsissa. Myös Pääkaupunkiseudun kehittämiskeskus Socca on osallistunut talkoisiin viimeaikoina hyödyntämällä kokoamansa Nuoret Kehittäjät –ryhmän kokemusasiantuntijoita oman menneen lastensuojeluasiakkuutensa suhteen.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että Toimiva-lastensuojelu –työryhmälle annettu tehtävä on ollut laaja. Työryhmä on yrittänyt selvittää koko Suomen lastensuojelun kehitystä ja nykytilaa tutustumalla lastensuojelulain tavoitteiden toteutumiseen, lasten hyvinvointiin vaikuttaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, toimivien palvelujen edellytyksiin sekä samalla työryhmä on määritellyt haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden erilaisia elämän kriisipisteitä. Työryhmä on laatinut toimenpide-ehdotuksiaan myös muutamaan muuhun tässä mainitsemattomaan osa-alueeseen. Yhteensä toimenpide-ehdotuksia on kuutisen sivua noin 80-sivuisessa loppuraportissa. Ministeriö on laatinut loppuraporttinsa lisäksi tiiviin parikymmensivuisen esityksen lastensuojelun laatusuosituksiksi. Suosituksissa nousevat esille mm. sosiaaalityöntekijän henkilökohtaisen ajan antaminen asiakkaille, työntekijöiden vaihtumattomuus, tuen intensiivisyys ja räätälöintimahdollisuudet, tutkimus- ja kehittämisosaamisen korostaminen.

Lisäresursseilla aikaa asiakkaalle

Tehtävä on todella ollut laaja, sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos ministeriön laatusuosituksia tarkastelee, huomaa pian, että monessa kohtaa tarvitaan lisäresurssointia. Ilman lisäresursseja ei työntekijöiden aika riitä tapaamaan asiakkaita henkilökohtaisesti siinä määrin, mitä laatusuositus ehdottaa. Sama asia liittynee myös tuen intensiivisyyteen ja räätälöintimahdollisuuksiin sekä tutkimus- ja kehittämistyöhön. Ilman resursseja kaikki nämä suoritetaan vain välttämättöminä, sillä lain antamat aikarajat paukkuvat, vihot tursuavat tallentamattomia muistiinpanoja ja osa perheistä on kipeästi vailla kiireellisiä toimenpiteitä Juuri Nyt.

Talentia ry on ollut lyhytsanaisempi vastatessaan kehittämishaasteeseen. Se on kerännyt kolmeen sivuun kokonaisen lastensuojelun pelastusohjelman ja tiivistänyt sen kolmeen kohtaan, jotka ovat: perus- ja varhaisen tuen palveluiden kehittäminen, lastensuuojelutyön henkilöstömitoitus ja rekisteröinti sekä valvonnan ja tutkimuksen kehittäminen. Talentia korostaa varhaisen puuttumisen hyötyjä sekä varsinaisten hard core- ongelmien kanssa painivien suurimpaa tarvetta: osaavaa työntekijää, jolla on aikaa paneutua. Talentia ehdottaa myös tiukkoja asiakasmäärärajoja per työntekijä, jotta todelliselta kriisiltä voidaan selvitä. Saman otsikon alle mahtuu myös ajatus siitä, että sosiaalityön opiskelijoiden määrää on lisättävä ja sosiaalityön opintopolkuja on syytä osin miettiä uusiksi esimerkiksi sosionomien sekä soveltuvan maisteritutkinnon suorittaneille. (Talentia ry:n lastensuojelun pelastusohjelma, 213.)

Talentia on sanoittanut selväsanaisesti laadukkaan työn ja työn määrän olevan yhteydessä heidän mainitsemaan kriisiin. Diili olisi kaikin puolin hyvä ja kannatettava, sillä se lisäisi myös työntekijöiden hyvinvointia ja pysyvyyttä. Vähän kuin saisi hyvän kylkiäisen hyvälle kaupalle!

Kuntaliiton lastensuojelun kuntakyselyn tuloksissa nousee esiin jo edellä käsiteltyjä teemoja, kuten esimerkiksi lastensuojelun resurssointi ja voimavarat, sosiaalityön organisointi ja mitoitukset, sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudet sekä lastensuojelun laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Erityisen mielenkiintoiseksi näin YAMK-opiskelujen lähtöviivalla nousee ajatukset ja kannanontot sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnjaoista sekä ideoista erilaisten sosiaalityöntekijäksi pätevöitymiseen liittyviin koulutuspolkuihin. (Lastensuojelun kuntakysely, 2013)

Tässä varsin lyhyessä katselmuksessa on nostettu esiin kirjoittajan mielestä mielenkiintoisimmat tai toisaalta myös useimmin toistuvat näkökohdat lastensuojelun kehittämiseksi. On varsin mielenkiintoista jäädä seuraamaan, mitä käytännön tasolla tapahtuu, kuka kehittää ja mitä ja ennen kaikkea – mistä tälle kaikelle kehittämistyölle saadaan maksaja. Ei kuulosta realistiselta, että kaikkea pystyttäisiin muuttamaan. Kuten niissä meidän kentänkin työntekijöiden työtehtävissä, lienee myös lastensuojelun kehittämisen suhteen priorisoida.

Piia Vanhatalo, sosionomi ylempi amk-opiskelija

Lisätietoa:
Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu –työryhmän loppuraportti

Sosiaali- ja terveysministeriö: Lastensuojelun laatusuositus-raportti.

Talentia ry:n Lastensuojelun pelastusohjelma.

Aila Puustinen-Korhonen: Lastensuojelun kuntakyselyn tulokset. Kuntaliitto, 2013.

Nuoret Kehittäjät –ryhmän tekemiä esityksiä.

Inspiraationa toimi aikalaiskeskustelun seuraaminen seuraavista julkaisuista:

Lapsen maailma 6-7 | 2013, josta artikkelit: Kavereita, harrastuksia, tukea…, Teerijoki Elina;

Talentia 6.2013, josta artikkelit: Aikuinen ei saa luovuttaa, Koskiluoma Kristiina; Vetoapua lastensuojeluun, Jaakkola Helena; Perheväkivaltatapaukset seurantaan

Talentia 4.2013, josta artikkelit: Ei tullut säästöjä, Kiukas Vertti; Hallinnollinen Hailaite, Matila Kari

30 päivää, Talentia-lehden erikoisnumero lastensuojelun ammattilaisille. 1.2013, josta artikkelit: Viisasten kivet, Ollikainen Tapio; Nyt tekoja, Helena Jaakkola; Kokemusta rikkaampi, Helena Jaakkola; Lastensuojeluakatemian aika, Pekkarinen Elina; Kohtaa ja Kuule, Helena Jaakkola

Tesso 5/2012, josta artikkelit: Ongelmien ketju poikki, Niskanen Riitta; Syrjäytymisen stigma, Wilskman Kaarina.

Samaan aikaan kun yhä harvempi ihminen elää Suomessa köyhyysrajalla tai sen alapuolella, on huono-osaisuus näillä harvoilla syventynyt ja kasaantunut. Samalla kun toimeentulotuen asiakkaiden määrä on puolittunut 1990-luvun laman pahimmista lukemista, tuen saajien tulot ovat entistä pienemmät ja toimeentulotuen asiakkuus pitkäkestoisempaa. Lisäksi monet asiakkaista kokevat olevansa ylivelkaantuneita. Heillä on myös usein työkykyyn ja terveyteen liittyviä ongelmia. (Toimeentulotuen saajien huono-osaisuus kasautuu 2013.) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten lukumäärä on ollut tasaisessa kasvussa 1990-luvun lamasta lähtien. Vuoden 2011 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettu yli 17000 lasta. (Lastensuojelu 2011.)

Lea Suoninen-Erhiö huomauttaa, että samalla kun puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, on sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta itse asiassa kasvanut vuodesta 1985 vuoteen 2011 seitsemällä prosentilla. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toteutettu yhteiskuntapolitiikka olisi oikeudenmukaista”, hän toteaa. (Suoninen-Erhiö 2013. ) Tasa-arvon keskeinen asema hyvinvointipolitiikan tavoitteena on saanut väistyä ja sosiaalityö on monissa tapauksissa korvattu tulonsiirroilla. Vaikuttaa siis todellakin siltä, että varsinainen huono-osaisuus kasautuu painavana taakkana harvojen ja valittujen niskaan.

Päivähoito voi tukea

Samaa mieltä on myös Lapsen Maailma –lehden päätoimittaja Seppo Sauro. Tukea tulisikin hänen mukaansa kohdistaa pahoinvoiville lapsille ja heidän vanhemmilleen. Sauron mukaan neuvola, varhaiskasvatus ja koulu ovat keskeisiä tukimuotoja, samoin kuin toimeentulotuki sekä muut aikuisille suunnatut palvelut. (Sauro 2013.)

Varhaiskasvatuksessa itse työskentelevänä näen, että lapsen päivähoidon rooli huono-osaisen perheen tukijana voi olla merkittävä. Perhe saa päivittäisiä kontakteja muihin perheisiin ja henkilökuntaan, sekä kasvatuksellista tukea ja näkemyksiä. Tarvittaessa päivähoidon kautta voidaan ohjata perhe heidän tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Niin ikään esimerkiksi yksinhuoltajaäiti saa subjektiivisen päivähoito-oikeuden perusteella lapsensa hoitoon vaikka työttömänä työnhakijana, jolloin aikaa jää itse työnhakuun.

Ylisukupolviset valinnat

Paul DiMaggio ja Filiz Garip esittävät omassa artikkelissaan, että ihmisen sosiaalisen verkoston suosimat valinnat vaikuttavat henkilön omiin valintoihin joko vahvistaen tai heikentäen henkilön hyvinvointia. Toisin sanoen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus sekä huono-osaisuuden tai sosiaalisten ongelmien keskittyminen ja leviäminen tietyillä alueilla (esimerkiksi tietyissä kaupunginosissa) voi olla tulosta yksilön sosiaalisen verkoston tekemistä valinnoista. (DiMaggio &

Garip 2012.) Niinpä huono-osaisuuden poistamisessa ja ennaltaehkäisyssä tulisi ottaa huomioon ongelmien siirtyminen sukupolvelta toiselle ja pohtia kuinka tämä kierre saataisiin katkaistua tukemalla ja mahdollistamalla oikeanlaisia valintoja. Ongelmien kasautuminen tiettyihin kaupunginosiin on ehkäistävissä sosiaalisesti tasa-arvoisella asuntopolitiikalla, toisin sanoen on rakennettava tarpeeksi asuntoja huono-osaisille sekä sijoitettava samalle alueelle asuntoja sekä köyhille, keskituloisille että varakkaille ihmisille. Samoin erilaisista etnisistä taustoista lähtöisin olevien ihmisten sijoittaminen asumaan samalle alueelle voi vähentää ryhmien välisiä ennakkoluuloja ja auttaa monipuolisen, kaikkia hyödyttävän sosiaalisen verkoston muodostumisen ajan myötä.

Poliittiset päätökset vaikuttavat

Sukupolvesta toiseen siirtyvän huono-osaisuuden kierteen katkaisu vaati monialaisia toimia. Riittävä perusturva ehkäisee tehokkaasti sukupolvelta seuraavalle siirtyvää köyhyyttä, toteaa Sakari Karvonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Karvosen mukaan tarvitaan kuitenkin myös muita toimenpiteitä, esimerkiksi puuttumista sosiaalisiin eroihin terveydessä. Terveys ja taloudellinen asema ovatkin usein yhteydessä toisiinsa. (Karvonen 2010.)

Huono-osaisuus ja syrjäytyminen eivät synny tyhjästä. On hyvä muistaa, että taustalla on poliittisia päätöksiä, joiden seurauksina rahaa kohdistetaan johonkin ja otetaan jostakin pois. Monet ihmiset ovat etääntyneet tai etäännytetty politiikasta niin kauas, etteivät he näe tätä syy-yhteyttä asioiden välillä. Julkisten palvelujen yksityistämiset, tukien leikkaukset ja indeksikorotusten toteuttamatta jättämiset ovat kaikki vaikuttaneet nyt käsillä olevaan tilanteeseen.

Huono-osaisuus typistyy helposti luvuiksi ja tilastoiksi, mutta miltä se tuntuu yksilön näkökulmasta? Emilia Kukkala tiivistää kolumnissaan asian näin:

Ennen kaikkea se on sitä, ettei voi valita eikä saa nauttia. Se on sitä, ettei tiedä tulevasta. Se on sitä, että elämää ei voi suunnitella. Se on sitä, että mihinkään ei voi sitoutua. Se on sitä, että on sidottu. Se on sitä, että miettii joka valveillaolosekunnin, miten selviää huomisesta. Se on sitä, että joutuu todistelemaan kunnollisuuttaan koko maailmalle ja kiitollisuuttaan koko maailman hurskastelijoille, vaikka tekisi mieli turruttautua siitä irti ja haistattaa niille pitkät.  –  Se on sitä, että lapset syntyvät siihen. (Kukkala 2011.)

Petrus Väärälä, sosionomi ylempi amk-opiskelija

Lisätietoa

DiMaggio, Paul & Garip, Filiz 2012: Network effects and social inequality. Teoksessa Annual Review of Sociology vol. 38. Verkkodokumentti.

Karvonen, Sakari 2010: Huono-osaisuus voi siirtyä perintönä lapsille. Helsingin Sanomat 11.3.2010. Verkkodokumentti. 

Kukkala, Emilia 2011: Suomalainen köyhyys. Kansan Uutisten verkkolehti. Verkkodokumentti. 

Lastensuojelu 2011. Tilastoraportti. Verkkodokumentti.

Sauro, Seppo 2013: Kaksi totuutta – totta molemmat. Lapsen Maailma 5/2013. Verkkodokumentti. 

Suoninen-Erhiö, Lea 2013: Olisipa huomenna paremmin. Noste. Verkkodokumentti.

Toimeentulotuen saajien huono-osaisuus kasautuu. 2013. Tesso. Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. Verkkodokumentti.