Sosiaalialan ammattihenkilölaki tulee voimaan 1.3.2016, mutta jo nyt hallitus on valmistelemassa lakiin muutoksia.
Miksi näin? Osa kansanedustajista lienee saanut – mm. kansanedustaja Outi Mäkelä teki asiassa kirjallisen kyselyn, johon ministeri Rehula vastasi, kunnista viestiä miten suuria vaikeuksia on saada sosiaalityöntekijän vakansseihin sijaiseksi yliopistojen sosiaalityön maisteriopiskelijoita (joiden pitäisi tietenkin opiskella). Niinpä Rehula on esittämässä nyt ammattihenkilölakiin muutosta, jolla sosiaalityöntekijän sijaisuutta (12§) voisi tilapäisesti korkeintaan vuoden kerrallaan, opiskelijan lisäksi, hoitaa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut sosionomi (ylempi AMK). Lausuntokierros HE-luonnoksesta päättyi 15.1.2016.
Tässä siis rinnastetaan sosiaalityön opiskelijan osaaminen samaan kategoriaan sosiaalityön maisteritason tutkinnon jo ammattikorkeakoulussa suorittanut alan asiantuntijakonkari.
Sosionomi (ylempi AMK)-tutkinto tuottaa myös sosiaalityöhön osaavaa henkilöstöä
Muistutuksena lukijoille, että sosionomi ylempi AMK -tutkinnon suorittaneella on jo sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto, vähintään kolme vuotta alan työkokemusta sekä lisäksi ylemmän korkeakoulututkinnon opinnot (sama maisteritason 300 op kuin yliopistosta valmistuvilla) – minimissään sosiaalialan ydinosaamista siis 8 vuotta. Useammalla on minimiä pidempi ja monipuolisempi työura. Tämä käy ilmi Sirppa Kinoksen kyselystä.
Kinoksen kyselyn (12.12.2015 muistio) mukaan sosionomi ylempi AMK-tutkintoa parhaillaan opiskelevien työura jo ennen ylempi AMK-tutkinnon opiskelua on ollut hyvin monipuolinen erilaisissa sosiaalialan asiakastyön tehtävissä, useimmiten lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Noin 40 % oli työskennellyt vastuuasemassa ja esimiestehtävissä (siis AMK-tutkinnon suorittaneina).
Sosiaalialan työkokemuksen määrä oli keskimäärin yli 7 vuotta jo ennen ylempi AMK-tutkinnon aloittamista. Ylempi AMK-opintonsa aloittaneet olivat hyvin vahvasti kiinnittyneet sosiaalialan työtehtävissä jatkamiseen – sosiaalityöntekijöiden pysyvyyshän on huono erityisesti kuntatyössä ja vaihtuvuus heikentää asiakastyön laatua ja vaikuttavuutta.
Sirppa Kinoksen kysely vahvistaa tietoa, jonka mukaan sosiaalityöhön ja sosiaalialan eri asiakastyön tehtäviin suuntaavan ylempi AMK-tutkinnon suorittaneilla on vahva sosiaalialan sisältöosaaminen ja pitkä käytännön työkokemus. On perusteetonta vähätellä heidän osaamistaan myös sosiaalityöntekijän tehtäviin. He ovat motivoituneita toimimaan sosiaalialan erilaisissa asiakastyön ja sen johtamisen tehtävissä. Siten heille tulee antaa oikeus hakea laillistamista myös sosiaalityöntekijän tehtäviin.
Hallituksen lakiesitysluonnos ei perustu tosiasiatietoihin eri tutkintojen tuottamasta osaamisesta ja työelämätarpeista
Erikoista hallituksen esitysluonnoksessa on se, että sosiaalityöntekijän sijaisuuden lisäksi sosionomi ylempi AMK-tutkinto antaisi kuitenkin kelpoisuuden alan erityistehtäviin kuten lastenvalvoja ja sosiaaliasiamies, mutta ei siis perus-sosiaalityöntekijän tehtävään. Vastaavan koulukuraattorin tehtävään sen sijaan ylempi AMK-tutkinto ei antaisi edelleenkään pätevyyttä. Millaiseen tietoon tällaiset osaamisen vaatimukset perustuvat?
Hallituksen esitys ei perustu edelleenkään minkäänlaiseen puolueettomaan tosiasiatietoon siitä, millaista osaamista ammattikorkeakoulun sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneilla on toimia sosiaalityön tehtävässä. Varsinaisesta ammattihenkilölakiesityksestä (2015) osaamisen kuvaustieto (ja mahdollinen vertailu) puuttui kokonaan, eikä sitä ole tässä muutosesityksessäkään.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE esitti lausunnossaan samaa mitä esitettiin jo vuosi sitten kun ammattihenkilölakia valmisteltiin kiireellä ja ei-avoimesti. Samaa salamyhkäisyyttä on myös nyt valmistelussa, sillä muutokset viedään sosiaalialan vanhan kelpoisuuslain kumoamisesityksen yhteydessä -sivulauseen omaisesti. (ks.lakiesitys, esim. sivu 4, jonka mukaan kyse teknisistä… ”tai sisällöllisiä muutoksia, joilla väljennettäisiin tehtävissä edellytettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Jäljempi, kuten myös edellä mainittujen kelpoisuutta koskevien säännösten kumoaminen, mahdollistaisi tarkoituksenmukaisten tehtävärakenteiden ja työnjaon kehittämisen”).
Ammattihenkilölain 7 § tulee muuttaa
Ammattihenkilölain 7 § tulee muuttaa muotoon:
Sosiaalityöntekijän laillistamista voi hakea sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suorittanut.
Kummastakin opintopolusta valmistuville löytyy tutkinnon osaamisprofiiliin sopivia sosiaalityön työtehtäviä.
Tästä päättämisen ei pitäisi olla vaikeaa eduskunnalle, kun joka tapauksessa ammattihenkilölakiin tehdään nyt useita muutoksia. Päätösten tulisi perustua tosiasioihin osaamisesta ja asiakkaiden ja työelämän tarpeista.
Sirkka Rousu, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu, sosionomi (ylempi AMK)-tutkinto
Tässä linkki: Lausunnolla olleeseen luonnokseen hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain kumoamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
Tässä linkki: Outi Mäkelän kirjalliseen kysymykseen ja Rehulan vastaukseen.
Tässä Linkki: Sosiaalialan valtakunnallisen AMK-verkoston Innokylässä oleviin sivuihin, josta löytyy mm. Sirppa Kinoksen kyselysta laadittu muistio.
Tässä linkki: lähes samaan aikaan 2015 helmikuulla kansanedustajille Rousun kirjoittama avoin kirje samasta asiasta.
1 Kommentti
Tämä viesti ei nyt liity vain sosiaalityöntekijöihin vaan ylipäänsä kupliin joita suomalaisessa yhteiskunnassa on. Meillä on koulutuskuplia, siis koulutukset eivät johda mihinkään, mutta meillä on myös muita kuplia. Iso kupla joka tuli heti kun maan talous meni pilalle, oli suhtautuminen ikääntyviin.
Kun yli 50-vuotias irtisanotaan, häneltä viedään palkkatuloina puoli miljoonaa. Tämä on kokonainen elämäntyö, vanhuuden turva, yhden asunnon hinta pääkaupunkiseudulla. Menettäjälle se merkitsee paljon, hänen lapsilleen myös.
Mutta suomalaisen yhteiskunnan mittakaavassa se on pikkuraha. Näköjään menee metro-oikeudenkäyntiin 200 miljoonaa(?), sama Talvivaaraan, miljoonia menee huonoon johtamiseen, väärin rakennettuihin taloihin, turhaan rakennettuihin taloihin.
Kannattaa mennä katsomaan Studio Pasilaan näytelmä Vakavuusongelma, jotta ymmärtää mitä on joutua haudatuksi elävättä 50-vuotiaana. Me kauhistelemme kulttuureita joissa naislesket poltetaan elävältä kun mies on kuollut, mutta toimimme ihan samoin ikääntyvien kanssa irtisanomistilanteissa. Tekniset asiat ns. osaamme (todellisuudessa hirvittäviä virheitä tapahtuu koko ajan), mutta inhimillisiä ei.
Olen itse tottunut aasialaisten kanssa siihen, että ihmistä ei edes oteta vakavasti ennenkuin hänellä on elämänkokemusta. Noissa kulttuureissa oikea ikä on noin 60 vuotta. Meillä ihaillaan nuoruutta ja sitä kun saa paljon aikaan, mutta mitäpä väliä on sillä kuinka paljon saa aikaan, jos tekee vääriä asioita – julma jotain ihmistä kohtaan voi olla myös salassa ja vahingossa, nöyrän ja ihmisystävällisen ulkokuoren alla.
Luin juuri juttua yhdestä Persianlahden öljyvaltiosta, joka ei ota vastaan yhden yhtäkään turvapaikanhakijaa. Vieraista kulttuureista tulevia otetaan vain orjan töihin, rakentamaan pilvenpiirtäjiä, ja nämä köyhät rakentajat ovat päivät henkensä kaupalla rakennustyömailla ja yöt parakeissa aavikolla. Me ihmettelemme vieraiden kulttuurien julmuutta, ja olemme syystä(!!!) ylpeitä siitä, että hyväksymme turvapaikanhakijat. Mutta julmuutta on silti olemassa, käsittämätöntä julmuutta syyttömästi syrjäytettyjä kohtaan. Ja tyhmyyttä ja ahneutta on myös olemassa, näitä kuplia joissa rakennamme väärin, vääriin paikkoihin. Jos nämä kuplat ja virheet jäisivät tekemättä ja harkitsisimme hiukan paremmin ja kauaskantoisemmin mitä teemme, meidän ei tarvitsisi sulkea niin monta suomalaista sosiaalityön piiriin ja maamme olisi vauraampi ja aidosti onnellisempi.
Ei ole ihmiskunnan historiassa harvinaista että yksittäinen ihminen joutuu kantamaan koko yhteisön ongelmat, syyttömänä, vahingossa. Talebanien luoti osui pikkutyttöön. Eilen Syyriassa pommi osui lastensairaalaan. Meillä uhrataan 50-vuotiaat irtisanotut. Rikkaina vuosina kaikki hymyilivät Suomen huipputasoa ja erinomaisuutta, nykyisin kirkkojen ovella on jono. Ihmiset alkavat ymmärtää että Suomen 5 miljoonaa kansalaista ei voi olla huippuja kaikissa maailman asioissa, mutta he voivat olla huippua sovittelijoina, inhimillisinä ihmisinä jotka ymmärtävät kärsimystä ja sen seurauksia sukupolvien ketjussa. Tämä on se Suomen todellinen maine maailmalla joka on rakentanut meille elintasoyhteiskunnan, Ahtisaaren maine. Rauhan solmiminen ja toisen luovuuden mahdollistaminen ja tukeminen.