Työ- ja toimintaympäristö kolmannen sektorin palveluorganisaatioissa on jatkuvassa muutoksessa, mikä asettaa johtamisen taidot koetukselle. Taitoja on siksi vahvistettava suuntaan, jossa tuetaan esihenkilöiden asiantuntijuutta ja osaamista sekä kehitetään sisäistä viestintää ja keskinäistä vuorovaikutusta.

Esihenkilötyön kehittämisen näkökulmasta on tärkeää, että yhteisön sisäiset rakenteet ovat joustavat ja ketterät ja tukevat arjen työtä muuttuvissa tilanteissa. Tulevaisuuden esihenkilöltä vaaditaan aiempaa enemmän uusien roolien hallintaa ja itsensä johtamisen taitoja. Organisaatioita uudistetaan ja johtamistapoja kehitetään luomalla organisaatiorakenteita ja kehittämällä jatkuvasti menetelmiä, jotka tukevat itseohjautuvan esihenkilötyön ja tiimityön kehittymistä ja vahvistumista sekä työntekijöiden osaamisen esiin nostamista.

Hyödyntävätkö esihenkilöt työssään itseohjautuvuutta? Millaista osaamista esihenkilötyössä ja työyhteisössä tarvitaan? Miten niitä voidaan esihenkilötyöllä vahvistaa? Miten esihenkilötyö tukee yhdistyksen asiakastyötä nuorten ja osatyökykyisten kanssa sekä yhdistyksen kehittämis- ja palvelutoimintaa? Millaista oppimista ja osaamista tarvitaan esihenkilötyön tueksi muuttuvassa toimintaympäristössä ja sen ristipaineessa? Muun muassa näihin kysymyksiin lähdin hakemaan vastauksia sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössäni. Työelämälähtöisen opinnäytetyön tarkoitus on ollut tuottaa tietoa koetuista haasteista ja mahdollisuuksista, jotka liittyvät  itseohjautuvaan esihenkilötoimintaan ja osaamisen johtamiseen yhdistyksessä.

Yhdistys nuorten ja osatyökykyisten palveluiden kehittäjänä

Yhdistys ry on kolmannen sektorin toimija, joka työskentelee osaamisen, työllisyyden, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi Suomessa. Yhdistys toimii yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten ja aikuisten kanssa ja osallistujat ovat osatyökykyisiä asiakkaita. Yhdistyksen toiminnassa yhdistyvät työpajat, palvelut sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta. Yhdistyksen toiminnan yhteiskunnallinen tarve nousee sosiaalisesta etsivästä nuorisotyöstä, työelämän ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten syrjäytymisen ehkäisytyöstä ja räätälöidyistä oppimisen poluista osatyökykyisille osallistujille, joille perinteiset ammatilliset opintopolut eivät tarjoa mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Järjestöllä on monikanavainen rahoituspohja ja toiminnassaan sillä on palvelutoiminnan lisäksi vahva tutkimus- ja kehittämisorientaatio.

Tarkastelin opinnäytetyössäni sitä, miten esihenkilöt vaikuttavat tiimiensä motivaatioon ja itseohjautuvuuteen sekä millaisia kehittämisen tarpeita esihenkilötyössä ilmenee. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kvalitatiivisten teemahaastatteluiden ja taustakyselyn avulla viideltä esihenkilöltä yhdistyksessä.

Kartoitin osallistujien käsityksiä esihenkilöiden keinoista ja niiden vahvistamisesta, jotta voitiin arvioida kehittämisen tarpeita itseohjautuvuuden tukemisessa ja osaamisen johtamisessa. Tämän kehittämisen toivotaan auttavan esihenkilöitä ja koko työyhteisöä kohti vahvempaa autonomista johtamista sekä toimimista vahvempana itseohjautuvana yhteisönä palvelu- ja kehittämistoiminnassa, kun toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa.

Käytin teoreettisena lähtökohtana Ryanin ja Decin kehittämää teoriaa itseohjautuvuudesta, jonka mukaan ihminen motivoituu asioista, jotka tyydyttävät inhimillisiä perustarpeita. Niitä ovat autonomian tarve, tarve tuntea itsensä kykeneväksi ja yhteenkuuluvuuden tarve. Tarkastelin etenkin sitä, miten hyvin esihenkilöt osaavat huomioida itseohjautuvuuden ja motivaation lähteitä.

Yhdistyksen palvelu-, kehittämis- ja tutkimustoiminta edellyttävät jatkuvasti kehittyvää ja vahvistuvaa osaamista. Esihenkilöiden tehtävänä on saada näkyväksi ja huolehtia kokemusten myötä kertyneen osaamisen jakamisesta sekä vahvistuvan, uuden osaamisen aikaansaamisen prosessien johtamisesta. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa toimintaympäristössä organisaatioiden pärjääminen edellyttää työntekijöiltä ketteryyttä ja muuntautumiskykyä, mutta myös luovaa asiantuntijuutta ja itsenäistä päätöksentekoa (Otala & Mäki 2017: 268–269).

Itseohjautuvuus

Ihminen tuntee pätevyyden tunnetta silloin, kun hän kokee toimivansa vaikuttavasti elämäänsä liittyvissä tärkeissä asioissa. Yhteenkuuluvuuden tunteeseen voidaan taas liittää tunne siitä, että muut ihmiset välittävät ja että ihminen kokee olevansa merkityksellinen muille ihmisille ja kuuluvansa sosiaalisiin ryhmiin. Ihminen toimii autonomisesti, kun hän toimii omien arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti. (Ryan & Deci 2017: 10–11.)

Itseohjautuva esihenkilötoiminta edellyttää itsemääräämisen tunnetta (esihenkilö voi itse päättää toiminnastaan), pätevyyden tunnetta (esihenkilö tuntee, että hän on kyvykäs ja hänen omalla toiminnallaan on vaikutusta työn laatuun) ja sosiaalisen yhteyden tunnetta (esihenkilö kokee saavansa tukea ajatuksilleen ja tunteilleen).

Martela, Ryan ja Steger (2017) viittaavat empiirisessä tutkimuksessaan neljään tekijään merkityksellisyyden taustalla, ne ovat autonomia, pätevyys, yhteisöllisyys sekä lisäksi hyvän tekeminen (beneficence). Lisäksi itseohjautuvuusteoriaan liittyvien perustarpeiden tyydyttämisellä on osoitettu olevan yhteys välittämiseen ja hyvinvointiin. (Martela, Ryan & Steger 2017: 1279.)

Itseohjautuvuuden tukeminen esihenkilötyössä

Opinnäytetyöni tulosten mukaan itseohjautuvuudella ja osaamisen johtamisella pystytään vaikuttamaan esihenkilötyön kehittämiseen. Itseohjautuvuus ei synny itsestään, vaan se vaatii sisäistä motivaatiota, aitoa kiinnostusta omaa työtä kohtaan ja osaamisen johtamista.

Keskeisenä haasteena koettiin yhteisen ajan puuttuminen sekä yhteisön sisäinen viestintä ja informaation kulku johto- ja esihenkilötasolla. Yhteinen aika tulisikin käyttää sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka tarvitsevat ja vaativat keskustelua ja yhdessä sopimista. Ristikangas & Ristikangas (2013) viittaavatkin, että yhteinen aika mahdollistaa muun muassa palaute- ja kannustuskulttuurin rakentamista sekä perustyöhön liittyvää kehittämistä ja arviointia (Ristikangas & Ristikangas 2013: 222).

Haastatellut kokivat työelämän ja toimintaympäristön muutosten yhdistyksen palvelu- ja kehittämistoiminnassa luovan vahvoja paineita oman ja yhteisen esihenkilötyön uudistamiseen ja kehittämiseen sekä oman osaamisen vahvistamiseen. Poikkeustila liittyen COVID-19-pandemiaan keväällä 2020 aiheutti yllättäen ja nopeasti vahvan teknologisen digiloikan, vaikkakin tietoteknisten työvälineiden käyttö toikin jonkin verran osaamishaasteita tiimeissä sekä osallistumishaasteita asiakaskunnassa.

Opinnäytetyöni keskeisin oivallus oli se, että esihenkilön ja työntekijän työssä jaksamista tukevat ja kannattelevat organisaation yhteisölliset rakenteet ja johtajuus. Tulevaisuudessa tärkeää olisi luoda yhdessä esihenkilöiden kanssa selkeät pelisäännöt siihen, miten jokaisen työntekijän henkilökohtaiset tarpeet, osaamisalueet ja vahvuudet otetaan huomioon etäjohtamisessa ja itseohjautuvuuden tukemisessa.

Esihenkilöiden vahvuudet:

• Esihenkilöt huomioivat itseohjautuvan tiimin jäsenien osaamisvahvuuksia ja erilaisia tarpeita. Esihenkilöillä on kyky kannustaa ja tukea tiimin jäseniä yksilöllisesti ja tarvelähtöisesti.
• Esihenkilöt tarvitsevat yhteisiä rakenteita ja yhteisesti sovittuja työtapoja kyetäkseen johtamaan itseohjautuvaa tiimiä.
• Vertaistuki ja rinnakkaisoppiminen edistävät ja tukevat esihenkilötyötä tiimissä ja esihenkilöiden kesken.

Kehittämisehdotukset:

• Esihenkilöiden ja johdon vastuualueista, tehtävistä ja viestinnästä tulee keskustella ja niiden määrittämiseen tulee varata yhteistä aikaa.
• Yhteisesti tulee sopia sellaisista toimintakäytänteistä, jotka tukevat tiimityöskentelyä ja sisäistä viestintää.
• Esihenkilöiden keskinäistä verkostoitumista tulee tulosten mukaan vahvistaa.

Opinnäytetyössä esitellään myös konkreettisia käytännönläheisiä kehittämistoimenpiteitä esihenkilötoiminnan tueksi yhdistyksessä.

 

Kirjoittaja

Anu Haapanen, sosionomi (ylempi AMK)

Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön:

Haapanen, Anu 2020: Esihenkilöiden käsityksiä itseohjautuvuudesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi ylempi AMK (Theseus)

 

Lähteet

Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2017. Self-Determination Theory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: The Guilford Press.

Martela, Frank, Ryan, Richard M. & Steger, Michael F. 2018. Meaningfulness as Satisfaction of Autonomy, Competence, Relatedness, and Beneficence: Comparing the Four Satisfactions and Positive Affect as Predictors of Meaning in Life. Journal of Happiness Studies, vol. 19, no. 5, 1261–1282.

Otala, Leenamaija & Mäki, Tiina 2017. Palvelut uudistuvat ja johtaminen muuttuu sote-alalla. Teoksessa Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.):  Itseohjautuvuus. Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent. 265‒286.

Ristikangas, Marjo-Riitta & Ristikangas, Vesa 2013. Valmentava johtajuus. Helsinki: Alma Talent.

 

Empathy can improve the quality of working life, because it is a powerful component in multiprofessional teamwork. This is one reason why the benefits of empathy need to be recognized more carefully during social studies.

Empathy is too often taken for granted  during studies (Grant, Kinman, & Alexander 2014). This is just one reason why the benefits of empathy need to be recognized and explored more carefully there is some evidence that empathy can improve the quality of working life (State of Workplace Empathy). Studies have shown (Bohns & Flynn 2021), that highly empathic individuals are more attuned to others’ needs. In other words, “more empathic help-seekers may hold higher expectations that they would receive help if they were to ask for it relative to less empathic help-seekers”. This is an important point to remember, when we consider social workers as helping professionals.

There is also research which shows that empathy does not work as a good basis for moral decisions (Bloom 2016)  which means we do not need to be single-minded when considering empathy. However, empathy is a powerful component in multiprofessional teamwork, because by understanding other professionals’ frameworks (which are different from your own) and empathizing with them, the whole team is able to be more collaborative in practice (Adamson, Loomis, and Cadell & Verweel 2018). Although the basics of empathy are learned during childhood^[1] and  youth^[2]opportunities still arise for further development of these skills during adolescence (prosocial behaviors), as well as during working life in the professional context.

Qualified Empathy requires practical steps

Qualified Empathy is more than just empathy. According our study^[3] (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021), students pointed out that they felt that the QE theoretical framework was beneficial and the concept of “accurate or qualified” empathy, was ‘easier’ to internalize as a tool for action. It helped them to create some distance from the “personal part of the empathy”.

We designed the ‘Qualified Empathy’ approach to support students in gaining the skills needed for the professional context. The QE approach is a professional approach, which works to prevent professionals’ risk for burnout, to support awareness of the risk of developing inappropriately intense empathy in client relationships and to explore the meaning of empathy from a wider perspective. According to our definition of QE (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017; Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2021^[4]), this broader viewpoint can be described as:

“Qualified Empathy requires compassion for empathic action and it includes the ability for professional self-reflection, emotional skills and a healthy set of boundaries. Qualified Empathy encompasses the ability to tell the difference between sympathy and empathy, as it includes the capacity to use compassion to act in an empathic way in professional contexts (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017). Additionally, the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified Empathy is more of a mindset or work orientation that is rooted in ethical thinking. An empathic social worker is able to be a mirror to others and adjusts his or her interactions without immersing into the other’s emotional world or context (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021).

The results of the study^[5] demonstrate the progress areas of the students’ developing Qualified Empathy skills. The development stages in the three progress areas are:

1. From emotional reaction to emotional response
2. From understanding to empathic acting
3. From a client perspective to a more systematic approach.

 

 

 

Reflective professionals

Adopting a more reflective approach QE becomes more professional in nature. As part of QE, the emotional reaction includes the emotional response, from understanding to empathic acting (even just a smile), and from ‘client perspective’ to a more systematic approach, which sees and meets the world around us. Qualified empathy is a wider, more systematic approach towards our world and the opportunities for empathy which exist in it. As educators, we need to be more active in supporting future professionals in gaining the skills needed for their work in supporting clients living with demanding life situations, life conditions as well as wider more complex issues existing in our world today. Empathy needs action as well as boundaries. Understanding alone is not enough, and our emotional responses need to contribute to the sense that we, and our experiences, are each valuable to one another.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Future Trends

Currently, there is an ongoing discussion surrounding the place of AI in the social services sector. A recent article by Rosso (2021) in Psychology Today, ‘Can AI Machine Learning Enable Robot Empathy?’ discusses new research from the US. This is cutting edge research which is still out of reach in practice. Until we are able to determine if this type of AI is feasible in, we will continue to need empathic humans working as social and healthcare professionals who are equipped with Qualified Empathy skills.

As we ride the waves of the developing technology while navigating the Fourth Industrial Revolution, the World Economic Forum (WEF, 2018) point out that the will need soft skills as much as it will need technological expertise for the journey. In line with this Vossen and Valkenburg’s (2016) study found that social media use related to an increase in adolescents’ cognitive and affective empathy over time. Specifically, adolescents’ social media use improved informants’’ ability to understand (cognitive empathy) and share the feelings with peers (affective empathy). Empathy needs to be practiced by professionals as well as individuals in order to achieve a more harmonious and coherent future for us all.

 

_{[1] Empathy skills are generally learned in early childhood. One such programme focusing on this age group in a school setting is KiVa Koulu, which has reported positive effects on students’ affective empathy during the school years. According to Garandeau, Laninga-Wijnen & Salmivalli (2021), there is evidence that the effects of the KiVa programme did not depend on students’ popularity, bullying or gender or on the school type or classroom bullying norms.}

_{[2] “For boys, levels of prosocial behavior were stable until age 14, followed by an increase until age 17, and a slight decrease thereafter. For girls, prosocial behavior increased until age 16 years and then slightly decreased” (Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 (2018). https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1).}

_{[3] The study was a case study, designed to explore the students’ experiences of their one semester-long educational intervention (EI) (n=20). The research question was “How did the students construct ‘Qualified Empathy (QE)’ as a dimension of their own professional expertise?” In our case, we followed a first year student group’s (n=20) development process in terms of empathy skills during the spring of 2018. The students were 18–30 years old. We collected data by using open questionnaires, learning diaries and written documentation related to the final internship (see table 1.). The intervention had four phases. In pre-assignment (1), students filled out open questionnaires prior to the Individual and Community Counselling (ICC) course}

_{[4] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), ”An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland”, Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404}

_{[5] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), ”An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland”, Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404}

Writers

Eija Raatikainen, Principal lecturer, a project manager (PhD of Education  & a licensed social worker)

Leigh Anne Rauhala, Senior lecturer &  (Master of Social Work)

Seija Mäenpää, Senior lecturer (Master of Art)

References

Adamson K, Loomis C, Cadell S, Verweel LC. (2018), Interprofessional empathy: A four-stage model for a new understanding of teamwork. J Interprof Care. 2018 Nov;32(6):752-761. doi: 10.1080/13561820.2018.1511523. Epub 2018 Aug 30. PMID: 30160548.

Bohns K.V. & Flynn F.J. (2021), Empathy and expectations of others’ willingness to help,

Personality and Individual Differences, Volume 168, https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110368.

Bloom, P. (2016), Against Empathy: The Case for Rational Compassion. Ecco. p. 240. ISBN 9780062339348.

Garandeau C.F., Laninga-Wijnen, L. & Salmivalli, C. (2021), Effects of the KiVa Anti-Bullying Program on Affective and Cognitive Empathy in Children and Adolescents, Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, DOI: 10.1080/15374416.2020.1846541

Grant L., Kinman G., & Alexander K. (2014), What’s All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students. Social Work Education 33(7).

Raatikainen E., Rauhala, LA. & Mäenpää, S. (2021), An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland. Journal of Applied Research in Higher Education.  (in press).

Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020), Empathy -Is it too often taken for granted? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/

Raatikainen, E. (2019), Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa. https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2019/04/24/ammatillista-empatiaa-qe-oppimassa/

Rauhala , L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018),  Qualified Empathy – the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018

Raatikainen, E. (2018), Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120.

Rauhala, L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy – the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/08/21/qualified-empathy-the-new-superpower-can-using-aesthetic-methods-help-you-flourish/

Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. (2017), Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 113–21.

Rosso, C. (2021), AI Machine Learning Enable Robot Empathy? https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-future-brain/202101/can-ai-machine-learning-enable-robot-empathy

Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. (2018),  Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 .https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1).

Vossen HGM, Valkenburg PM. Do social media foster or curtail adolescents’ empathy? A longitudinal study. Computers in Human Behavior. 2016;63:118–124. doi: 10.1016/j.chb.2016.05.040.

WEF (2018), The Future of Jobs Report 2018. Geneva: World Economic Forum.

Workplace state of Empathy – Executive Summary (2018), https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa

 

 

 

Pidän sylissäni pientä alle kolmekiloista nyyttiä. Hän itkee sylissäni. Juuri hetki sitten hän oli tyytyväisenä äitinsä sylissä. Kovan itkun alettua äiti halusi minun ottavan vauvan syliin. Seurasin vauvan hengitystä, lihassäpsähtelyjä ja ihon väriä. Pohdin, onko vauvan yliojentunut asento päihteiden vieroitusoireista johtuvaa oirehdintaa. On selvää, että pieni ei voi hyvin. Yritän helpottaa pienokaisen vointia. Yritän helpottaa myös äidin huolta vauvasta ja hänen omasta selviytymisestään. Yritän valaa toivoa, että kaikki järjestyy, kun he pääsevät paikkaan, jossa heitä osataan auttaa ja tukea.

Raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten sekä heidän puolisoidensa päihdeseulontaa tulisi kehittää ja tehostaa. Raskaana olevan hoitoon pääsy ei ole edelleenkään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä pysyvä osa eikä hoito ole tasalaatuista. Hoitoonohjaus ja hoitopolut eroavat toisistaan sen mukaan, missä asiakas asuu. Raskaana olevien päihteitä käyttävien äitien raskauden aikaisen seurannan ja hoidon sekä raskauden jälkeisen päihdehoidon ja kuntoutuksen tiedetään kuitenkin olevan vaikuttavaa työtä. (Arponen 2019: 12–13.)

”Äitiysneuvolakäynnit vähentyneet – Suomeen tarvitaan vauvatakuu”.

Näin vetoaa Helsingin ensikodin toiminnan johtaja ja entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Helsingin ensikodin tiedotteessa. Päättäjien ja viranomaisten on herättävä ymmärtämään tuhansien, että tuhansien vauvojen hyvinvointi ja terveys on vaarassa korona-ajasta johtuen. Neuvolakäyntien määrä on vähentynyt, ja mielenterveys-  ja päihdeongelmista kärsiviä ei tavoiteta. (Helsingin ensikoti tiedote 2020.)

Äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen saatavuus heikkeni keväällä 2020. Koronaepidemiaan varautuminen johti neuvolapalveluissa henkilöstösiirtoihin ja kiireettömien palvelujen supistamiseen riippumatta alueen koronatilanteesta (Hietanen-Peltola ym. 2020). Neuvolapalveluita heikennettiin ja määräaikaisia terveystarkastuksia vähennettiin samaan aikaan, kun lapset ja perheet olisivat tarvinneet enemmän tukea. Laajoista terveystarkastuksista jäi keväällä toteutumatta yli 60 prosenttia, myös muita määräaikaisia terveystarkastuksia ja perhevalmennusta sekä kotikäyntejä järjestettiin aiempaa vähemmän. (Kestilä ym. 2020.)

Kurttilan mukaan Suomeen olisi saatava vauvatakuu, jossa valtio sitoutuisi raskaana olevien nopeaan hoitoon pääsyyn. Raskaana olevien päihde- ja mielenterveyden ongelmista kärsivien hoito on osoittanut, että auttaminen raskausaikana on vaikuttavaa. Raskauden aikainen päihdyttävien aineiden käyttö vahingoittaa sikiön terveyttä ja kehitystä. Pahimmassa tapauksessa lapsi saa elinikäiset vammat. Suomessa äitiensä alkoholin käytölle altistuu arvioiden mukaan 3000 sikiötä. Vuosittain 80 lasta kärsii vieroitusoireista, jotka ovat syntyneet äidin raskaudenaikaisen huumeiden käytön seurauksena. (Salmela 2015:1–2.)

 

 

Vauvalla ei ole ehdotonta oikeutta syntyä

Päihde- ja mielenterveyslakia tulisi uudistaa niin, että se antaisi turvan myös kohdussa kasvavalle elämälle. Nykyisessä laissa ei turvata syntymättömän lapsen terveyttä. Päihteitä käyttävää äitiä ei voida velvoittaa tahdosta riippumattomaan päihdehoitoon, vaikka syntymättömän lapsen mahdollisuus terveeseen kehitykseen ja elämään vaarantuu päihteiden käytön jatkuessa raskausaikana. Vasta syntymän jälkeen lapsi saa itselleen täysimääräisen perusoikeussuojan. (Salmela 2015:11-13.)

Syntyvän lapsen tulevaisuus voi muodostua erilaiseksi, jos päihteitä käyttävä äiti hakeutuu  vapaaehtoisesti hoitoon. Iso merkitys on myös sillä, kuinka pian hoitoon hakeudutaan. Tosiasia on, ettei resursseja ole tarjolla tasapuolisesti. Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset halutaankin saada entistä paremmin tuen piiriin (Arponen 2019:13-14).

Lisäksi halutaan luoda alueellisia erityispalvelukokonaisuuksia. Kokonaisuudessa otettaisiin huomioon päihteitä käyttävän naisen raskaudenaikainen seuranta ja hoito, sikiön seuranta sekä synnytyksen jälkeinen äidin ja lapsen sekä tarvittaessa lapsen toisen vanhemman seuranta, hoito ja kuntoutus. Kokonaisuuden on oltava pysyvä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. (Arponen 2019:37-39.)

Seison ensikodin ulko-ovella jo hieman painavampi pienokainen sylissäni. Hänen äitinsä pakkailee viimeisiä tavaroitaan vauvansa vaunuihin.

Äidin olemus on jo itsevarmempi ja huolirypyt kasvoilta ovat selvästi vähentyneet.  Hän ottaa lapsensa sylistäni ja suukottaa häntä otsalle. Minulle hän sanoo kiitoksen ja hymyilee laittaessaan lapsen vaunuihin.

Kävellessä poispäin hän vilkuttaa. Vilkutan hänelle takaisin ja toivotan onnea. Olen iloinen siitä, että he saivat päihdekuntoutusta jo raskauden aikana,  ja ovat nyt kotiutumassa yhdessä omaan kotiinsa.

Kuulen sisältä vauvan itkua ja tiedän, että minua tarvitaan siellä.

 

Kirjoittaja

Krista Gleisner, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija

Lähteet

Arponen, Sari  2019, Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018.  Työpaperi  31/2019. > Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018 (julkari.fi)> Luettu 8.12.2020.

Kestilä, Laura & Härmä, Vuokko & Rissanen, Pekka (toim.) 2020. Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen Asiantuntija-arvio[1], syksy 2020. <ttpsh://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140661/URN_ISBN_978-952-343-578-0.pdf?sequence=1>. Luettu 5.12.2020.

STT info 2020. ”Äitiysneuvolakäynnit vähentyneet – Suomeen tarvitaan vauvatakuu”. Helsingin ensikoti ry (sttinfo.fi) Luettu 6.12.2020.

Salmela, Maria 2015. Sikiökö lainsuojaton? Raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumattoman hoidon oikeudelliset edellytykset ja syntyvän lapsen oikeudellinen asema. Pro gradu -tutkielma. Julkisoikeus. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu.