Työn, työympäristön sekä työn tekemisen tapojen jatkuvasti muuttuessa, on muistettava myös työntekijöiden työhyvinvointi ja jaksaminen. Tavoittelemme työkulttuuria, joka huomioi työntekijän terveyden, turvallisuuden ja kehittymisen unohtamatta työntekijän perhe-elämän ja työn tasapainoa. Jokainen on vastuussa omasta työkyvystään sekä omalta osaltaan myös työyhteisön hyvinvoinnista, mutta johtamisella on viime kädessä suuri vastuu ja merkitys työhyvinvoinnin toteutumiselle.
Myös sosiaalialalla jatkuva muutos on tullut jäädäkseen ja voidaksemme hyvin tässä muutoksessa, on meidän kiinnitettävä jatkuvasti huomiota myös työhyvinvointiimme. Jotta voimme kehittää työoloja, tulee meidän ensin tunnistaa ja nimetä ongelmakohdat työssämme sekä työyhteisöissä. Työhyvinvoinnin erityisessä huomioimisessa on tärkeää, että työyhteisössä rakennetaan ja kehitetään työhyvinvoinnin huomioivaa työkulttuuria.
Työhyvinvoinnin taustalla olevia malleja ja teorioita
Työhyvinvointi voidaan määritellä monin eri tavoin. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan työhyvinvointi on “kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi” (Sosiaali- ja terveysministeriö n.d.). Työhyvinvointi ei ole myöskään vakaa tila vaan se vaihtelee työntekijä- ja tilannekohtaisesti. Työhyvinvointi onkin hyvin subjektiivinen kokemus ja sen edellytyksenä ovat työntekijän yksityisen elämän, perheen ja työn muodostaman elämänpiirin tasapaino. (Tarkkonen 2012: 13, 125–126; Virtanen & Sinokki 2014: 28.) Rauramon mukaan muun muassa työyhteisön työilmapiiri, motivoiva ja hyvä johtaminen sekä osaaminen ja ammattitaito edistävät työhyvinvointia (Rauramo 2012: 17). Rauramo korostaa työhyvinvoinnin portaat -mallissa työhyvinvoinnin taustalla olevia tekijöitä ja toimintamalleja. Tätä mallia voidaankin käyttää työvälineenä kehittämään sekä työntekijän että koko työyhteisön työhyvinvointia porras kerrallaan. (Rauramo 2012: 13–14.) Mankan & Mankan voimavaralähtöisessä mallissa taas työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat työkulttuuri ja toimintatavat, toimiva työympäristö, jatkuva kehittyminen, työn sisältö ja vaikutusmahdollisuudet sekä johtamisen laatu, työilmapiiri ja oma kokonaisvaltainen terveys. Lisäksi oleellisena tekijänä mainitaan asenteet, joiden läpi työntekijä katsoo ja peilaa omaa työyhteisöään. (Manka & Manka 2016: 76–77.)
Yksi tärkein työhyvinvointia tukeva tekijä on työn hallinta. Karasekin luoman työn vaatimusten ja hallinnan mallin mukaan työhyvinvoinnin edellytyksenä on, että työn vaatimusten ja hallinnan välillä on tasapaino. Mikäli työntekijän työn hallinta on vähäistä ja työ on henkisesti vaativaa, työntekijä kuormittuu. Työn liian suuret vaatimukset ovat työhyvinvoinnin toteutumista estävä tekijä. Työn vaatimuksista mm. juuri kiire, liiallinen työmäärä ja ristiriitaiset toimintamahdollisuudet heikentävät työn hallintaa. Karasek korostaa mallissaan sosiaalista tukea työhyvinvointia tukevana tekijä. Sosiaalinen tuki työssä merkitsee hyödyllistä esihenkilöltä tai työtoverilta saatua sosiaalista vuorovaikutusta, joka tukee työntekijän työhyvinvointia ja työn hallintaa. (Karasek & Theorell 1990: 31–40.)
Ryanin & Decin luoma itseohjautuvuusteoria lähestyy hyvinvointia kolmen perustarpeen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden kautta. Näiden perustarpeiden on todettu myös työelämässä olevan tärkeitä ja välttämättömiä työhyvinvoinnin ja motivaation toteutumiselle. Työhyvinvoinnin toteutumisen määräävinä tekijöinä voidaan pitää Ryanin & Decin itseohjautuvuusteorian kolmen perustarpeen toteutumista työssä, Martelan neljännen tarpeen hyväntekemisen toteutumista sekä sisäisen tai ulkoisen motivaation toteutumista. Itseohjautuvuusteorian peruskehyksen työelämässä muodostavat työntekijä ja se, miten työskentelyolosuhteet, kuten johtaminen ja toiminta tukevat tai estävät yksilön motivaation ja hyvinvoinnin toteutumista. (Rigby & Ryan 2018: 135–136; Martela & Jarenko 2014: 28.) Huomioitavaa tässä on, että johtajan rooli on merkittävä työntekijän kolmen perustarpeen sekä sisäisen motivaation toteutumisessa.
Johtaminen ja esihenkilön toiminta työhyvinvoinnin toteutumisen mahdollistajana
Hyvä johtaminen on myös työhyvinvoinnin johtamista ja esihenkilöllä on tässä tärkeä rooli. Johtamiseen liittyy myös eettisyys, joka on niin sosiaaliohjaajan työssä kuin myös koko työyhteisön toiminnassa tärkeä arvo. (Niiranen ym. 2010: 121, 152–153.) Työhyvinvointia tukevassa johtamisessa tärkeitä tekijöitä ovat mm. oikeudenmukaisuus, luottamus (Peiponen ym. 2003: 5), arvostus ja yhteistyökykyisyys (Virtanen & Sinokki 2014: 148–149). Tämän päivän ja tulevaisuuden johtamisessa painottuvat entistä enemmän inhimillisemmät tekijät ja tavoitellaan ihmisläheisempää ja itseohjautuvuutta tukevia johtamismalleja. Tällainen johtamismalli on mm. valmentava johtaminen. (Viitala & Jylhä 2019: 51, 53; Ristikangas & Ristikangas 2010: 13.)
Valmentava johtaminen perustuu erityisesti vastavuoroiselle luottamukselle ja hyvälle yhteistyölle (Ristikangas & Ristikangas 2010: 44). Sisäisen motivaation johtamisen perusta onkin juuri työntekijöihin luottaminen ja uskominen (Martela 2015: 1). Valmentava johtaja auttaa työntekijöitään kehittymään tukemalla heidän kasvuaan yksilöinä ja ammattilaisina sekä pääsemään tavoitteisiin. Lisäksi esihenkilöön liittyviä työhyvinvointia tukevia tekijöitä ovat rakentavan palautteen antaminen, vastuun antaminen, itsenäisyyden tukeminen, arvostava asenne, tasa-arvoisuus, auttaminen ja tukeminen sekä yksilön ja yhteisön voimavarojen tukeminen. (Ristikangas & Ristikangas 2010: 13.) Valmentava johtaminen vaikuttaa johtamismallilta, joka tukee juuri itseohjautuvuusteorian kolmen perustarpeen toteutumista.
Työhyvinvoinnin toteutumista estävät ja tukevat tekijät
Tarkastelin opinnäytetyössäni palveluasumisen sosiaaliohjaajien työhyvinvointia tukevia ja estäviä tekijöitä. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön tulosten mukaan työhyvinvointi muodostuu hyvin monenlaisista tekijöistä ja on monen eri tekijän summa. Työhyvinvointi on myös hyvin subjektiivinen kokemus ja ihmiset kokevat työhyvinvoinnin eri tavalla.
| Työhyvinvointia estää mm. | Työhyvinvointia tukee mm. |
|
|
Esihenkilön työhyvinvoinnin tukemisen keinoja
Opinnäytetyöni tavoitteena oli myös löytää tekijöitä, joilla esihenkilö voi tukea työhyvinvointia. Tulokset vahvistivat johtamisen olevan merkittävä työhyvinvoinnin lähde. Esihenkilöllä on myös ratkaiseva rooli työntekijöiden perustarpeiden tyydyttämisen tukemisessa ja korkeamman motivaation ja suorituskyvyn tavoittelemisessa. Työntekijöiden kokiessa johtajan tukevan heidän perustarpeitaan (autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys) heidän sitoutumisensa ja motivaationsa on myös korkeampaa. (Rigby & Ryan 2018: 140.) Tulosten mukaan johtamiseen liittyviä tukevia tekijöitä olivat mm.:
- esihenkilön antama yksilöllinen ohjaus ja tuki
- arvostus, tunnustus ja kunnioitus
- keskinäinen luottamus, avoimuus ja aito välittäminen
- esihenkilön osaaminen, ammattitaito ja tiedottaminen
- oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo
- palaute ja palkitseminen
- esihenkilön oma toimintatapa, oman esimerkin ja suunnan näyttäminen ja läsnäolo.
Nämä johtamiseen liittyvät tukevat tekijät ovatkin juuri valmentavan johtamisen elementtejä.
Työkulttuuri, joka huomioi työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden, kasvun ja kehityksen, työntekijöiden sitoutumisen sekä työ- ja perhe-elämän tasapainon, voi olla avain kestävään työntekijöiden hyvinvoinnin ja organisaation hyvän suorituskyvyn saavuttamiseen (Kalliath & Kalliath 2012: 730). Myös kansantalouden kannalta on tärkeää, että työikäisten työ- ja toimintakyvystä, työurien pituudesta ja osakykyisten mahdollisuudesta osallistua työelämään huolehditaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019: 17).
Työhyvinvointi on hyvin merkittävä ja kaikkia työssä olevia koskettava asia, jota ei tulisi missään vaiheessa unohtaa tai ohittaa. Jokainen työyhteisön jäsen voi omalla käytöksellään vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin ja kokemukseen siitä, millaisena työhyvinvointi koetaan. Lisäksi jokaisen työntekijän omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen antaa työhyvinvoinnin toteutumiselle hyvän perustan. Keskittymällä perustarpeiden kokemiseen ja varmistamalla niiden toteutuminen myös työelämässä sekä yhdistämällä tähän vielä ihmislähtöinen, valmentava johtaminen, esimiehen tuki ja tasapaino työn vaatimusten ja hallinnan välillä sekä turvalliset työolot, voidaan työntekijälle luoda hyvän työhyvinvoinnin toteutumisen mahdollisuudet. Unohtamatta riittävää ja kannustavaa korvausta vaativan ja tärkeän työn tekemisestä.
Kirjoittaja
Sanna Enroth, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Kalliath, Thomas & Kalliath Parveen 2012. Changing work environments and employee wellbeing: an introduction. International Journal of Manpower, 33 (7). 729‒737.
Karasek, Robert & Theorell, Töres 1990. Healthy Work. Stress, Productivity and the Reconstruction of Working life. Published by Basic Books. Printed in the United States of America.
Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.
Martela, Frank 2015. Ihmisiä ei johdeta excelillä – Ei edes tulevaisuudessa. 9.11.2015.
Martela, Frank & Jarenko Karoliina 2014. Sisäinen motivaatio – Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2014. Helsinki.
Niiranen Vuokko & Seppänen-Järvelä Riitta & Sinkkonen Merja & Vartiainen Pirkko 2010. Johtaminen sosiaalialalla. Helsinki Gaudeamus.
Peiponen, Arja & Koivisto, Taru & Muurinen, Seija & Rajalahti, Elina 2003. Hoitotyön vuosikirja 2004. Hoitotyön johtaminen ja työhyvinvointi. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Rauramo, Päivi 2012. Työhyvinvoinnin portaat, viisi vaikuttavaa askelta. 2. uudistettu painos. Porvoo: Bookwell Oy.
Rigby, C. Scott & Ryan M. Richard 2018. Self-Determination Theory in Human Resource Development: New Directions and Practical Considerations. FL USA. Australian Catholic University, North Sydney, Australia. Advances in Developing Human Resources 20 (2). 133‒147.
Ristikangas, Marjo-Riitta & Ristikangas, Vesa 2010. Valmentava johtajuus. Juva: WSOYpro.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2030. Turvallisia ja terveellisiä työoloja sekä työkykyä kaikille 2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 3/2019. Helsinki.
Tarkkonen, Juhani 2012. Työhyvinvointi johtamistehtävänä. Periaatteet, rakenteet ja käytännöt. UNIpress.
Virtanen, Petri & Sinokki, Marjo 2014. Hyvinvointia työstä. Työhyvinvoinnin kehittyminen, perusta ja käytännöt. Helsinki: Tietosanoma Oy.
Katriina Rantala-Nenonen,
Eveliina Korpela
Ei kommentteja