Keitä nämä sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijat ovat? Millainen työ- ja opintoura heillä on jo takanaan? Mihin he suuntaavat jatkaessaan ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelua? Millaista heitä on ollut opettaa? Ja mitä he opiskelevat?

Kuvassa v.2014-2015 opiskelijaryhmä keskustelee vaikuttavuudesta ja sen osoittamisesta oppimistehtäväanalyysin pohjalta.

Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat meillä Metropoliassa ovat suorittaneet yleisimmin alemman korkeakoulututkinnon ammattikorkeakoulussa – tavallisimmin sosionomi AMK-tutkinnon, mutta yhä useammin ryhmässämme on opiskelemassa geronomi AMK-tutkinnosta valmistuneita.

Sirppa Kinoksen (2015) valtakunnallisen kyselyn mukaan opintonsa aloittavilla on keskimäärin yli 7 vuoden työkokemus ennen ylemmän AMK-tutkinnon aloittamista. Näin on myös meillä Metropoliassa: osa jatkaa opintojaan heti kun 3 vuotta työkokemusta tulee täyteen, ja osalla on monipuolinen ja pitkä ammattiura jo takanaan erilaisissa sosiaalialan tehtävissä, useimmiten lasten, nuorten ja perheiden palveluissa, mutta jokaisessa opiskelijaryhmässämme on myös kuntoutuksen, vammaispalvelujen, vanhustyön tai aikuissosiaalityön tehtävissä toimivia -ammattinimikekirjoa löytyy. Erilaisia työtehtävien nimikkeitä kuvataan tutkintomme sivuilta löytyvästä esitteestä.

Ryhmässä on eri-ikäisiä ja monenlaisissa työtehtävissä toimineita, niinpä opiskelijoillamme on mistä jakaa osaamistaan toisille – ja myös meille opettajille.

… Rikkaus on myös sosiaalialan moninaisuus, joka on näkynyt myös opiskeluryhmämme monimuotoisuudessa. Ryhmässämme on osaamista eri sosiaalialan kentiltä ja opintojen parhainta antia ovat olleet lähiopetuspäivillä käydyt keskustelut niin tunneilla kuin käytävilläkin. Tavoite laajemman ymmärryksen saavuttamisesta on toteutunut, tosin se vaatii jatkuvaa ylläpitoa, kiinnostusta ja innostusta ympäristöstä ja yhteiskunnasta, opintojen päätyttyäkin. (Satu Hannolan koko opiskelijatarinaan voit tutustua tutkintomme esittelysivuilta –klikkaa tästä)

Noin 40 % oli Kinoksen tulosten mukaan työskennellyt vastuuasemassa ja esimiestehtävissä jo AMK-tutkinnon pohjalta – ja ainakin meillä Metropoliassa jo AMK-tutkinto sisältää myös paitsi työyhteisö- ja tiimitaitoja, myös johtamisopintoja, mikä antaa tietenkin perusvalmiuksia vastuutehtäviin.

Ylempi AMK-opintonsa aloittaneet ovat hyvin vahvasti kiinnittyneet sosiaalialan työtehtävissä jatkamiseen. Kinoksen kysely vahvistaa tietoa, jonka mukaan sosiaalityöhön ja sosiaalialan eri asiakastyön tehtäviin suuntaavan ylempi AMK-tutkinnon suorittaneilla on vahva sosiaalialan sisältöosaaminen ja pitkä käytännön työkokemus. Vaikka juuri voimaan tullut ammattihenkilölaki ei vieläkään tunnista heitä sosiaalityön maisteritason osaajina, heillä on sosiaalityön nykytehtävissä tarvittava osaaminen.

Ammattikorkeakoulun opintopolulta valmistuneilla on motivoituneisuus jatkaa työtään nimenomaan sosiaalialan erilaisissa asiakastyön ja sen johtamisen tehtävissä. Tämä on suuri voimavara erityisesti ajatellen kuntien työtehtäviä, joissa työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Tämän ovat myös työnantajat tunnistaneet ja rekrytoivatkin entistä enemmän ammattikorkeakoulujen maisteritason sosiaalialan osaajia. Ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneet sijoittuvat hyvin osaamistaan vastaaviin tehtäviin erilaisiin organisaatioihin kuntiin, järjestöihin, valtiolle ja yrityksiin.

Tässä kuvassa koulukuraattori Katariina Mäki-Kokkila esittelee oman master-opinnäytetyönsä tuloksia 2.12.2015 Uudistuva sosiaali- ja terveysala seminaarissamme, jonka järjestämme vuosittain sote-alan ylempi AMK-tutkintojen kanssa yhdessä.

Toisessa kuvassa perhekuntoutuskeskuksen johtaja Teemu Tuominen vetää sote-palvelujen digitalisaatiota käsitelleen paneelin keskustelua 2.12.2015 seminaarissa (ja tässä linkki seminaarin tallenteeseen). 

Olen opettanut nyt yli viisi vuotta Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoita. Opettajana koen oppivani koko ajan opiskelijoiltamme: esimerkiksi eilen meillä oli suullinen ryhmätentti, joka kyllä osoitti miten analyyttisesti, laaja-alaisesti ja kriittisesti opiskelijat pystyivät tarkastelemaan perhe- sekä lapsuuden ja nuoruuden ajankohtaisen tutkimuksen tuloksia kytkeytyneenä käytännön todellisuuteen – ihan mahtavia keskusteluja.

Mitä sitten opiskelijamme opiskelevat ja millaista osaamista heille karttuu opintojen aikana? Lisätietoa tästä löydät mm. opiskelijoiden tarinoista sekä tutkinnon opetussuunnitelmasta (erillinen pdf-asiakirja tutkinnon nettisivulla) -siinä on myös taustoitettu sitä millaiseen toimintaympäristöön koulutamme sosiaalialan maisteritason osaajia.

Linkki tässä sosiaalialan ylempi AMK-tutkinnon nettisivuille. Sieltä kannattaa katsoa myös millaista osaamista ylempi AMK- kouluttajatiimillämme on eri tieteenaloilta ja työelämästä.

Jos kiinnostuit opiskelusta Metropoliassa, nyt on aika hakea opiskelemaan – hakuaika päättyy 6.4.2016 klo 15.  Toimimme aktiivisesti yhteistyössä  Metropolia Master´s -tutkintojen kanssa -tästä sivustollemme.    

Ja kuten huomaat, kirjoitamme aktiivisesti myös omaa Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogia.

Sirkka Rousu, yliopettaja, tutkintovastaava. Lisätietoa minun osaamistani löydät myös omilta nettisivuiltani sirkkarousu.fi.

Sosiaalihuollon ammatinharjoittamislaki tuli voimaan 1.3.2016. Jotta ammattikorkeakouluista valmistunut sosionomi tai geronomi voi toimia sosiaalihuollon ammatissaan, hänen tulee hakea laillistamista Valvira:sta. Laillistamista edellyttää myös sosiaalityöntekijän ammatti.

Lausuntokierroksella (15.1.2016 asti) olleesta luonnoksesta hallituksen esitykseen (HE 14/2016) päätyi kuitenkin vain yksi ammattihenkilölain säännös koskien ulkomailla suoritettuja tutkintoja (11§).

Lausuntokierroksella oli vielä mukana esitys, joka olisi väljentänyt sosiaalityöntekijän sijaisena toimimista. Nyt voimaan tulleen ammattihenkilölain mukaanhan vain sosiaalityön maisteri-opiskelija voi toimia sosiaalityöntekijän sijaisena riittävät opinnot ja harjoittelut suoritettuaan (12§). Tähän ei siis nyt ole tulossa eduskunnassa käsiteltävänä olevassa esityksessä muutoksia.

Taustallahan on katastrofaalinen työvoima, joka nyt entisestään pahenee kun sosiaalityöntekijän sijaisuuksiin jatkossa kelpaa vain opiskelija, kelpoinen ei ole edes maisteritason sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittanut.

Ammattikorkeakoulut ovat esittäneet sijaisuussäännöksen lisäksi muutosta lain 7 §:ään, jotta sosiaalityöhön suuntautuneen sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittanut voisi hakea laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.

Nyt eduskunnalle 25.2.2016 annetussa esityksessä (HE 14/2016) kumotaan vuoden 2005 kelpoisuuslaki, ja samalla sementoidaan kaikki vanhaan kelpo-lakiin määritellyt kelpoisuudet. Kelpoisuuksia koskevat säännökset sisällytetään nyt kunkin palvelualueen erityislakiin, kuten sosiaaliasiamiehen osalta asiakaslaissa, lastenvalvojasta sosiaalihuoltolaissa. Sosiaalihuoltolaissa on lisäksi uutena säännöksenä mm. 46 a § sosiaalihuollon johtamisesta (lue yksityiskohdat HE 14/2016).

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on ollut asiantuntijoiden kuuleminen 3.3.2016. Asia on 10.3.2016 valiokunnan asialistalla.

Lain valmistelun seuraamisen kannalta myös STM:ssä tulisi noudattaa hyvän hallinnon ja viranomaistoiminnan julkisuuden käytäntöjä, kuten julkaista tieto lausuntokierroksella saaduista lausunnoista ja niistä tehdystä yhteenvedosta. Kun niitä ei julkaista, ei voi muodostaa käsitystä mihin annettu HE perustuu.

Kiistanalaiset sosiaalityön kelpoisuusasiat on siirretty nyt poliittiselle agendalle

Sipilän hallitus julkaisi 17.2.2016 toimenpideohjelman ”Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi”. Tässä prosessissa nyt keskustellaan kelpoisuuksista ja sosiaalityön sijaisuuksista.

Kuten aiemmassa blogitekstissäni kuvasin, nyt tulisi arvioida tosiasiat:

• työelämän henkilöstötarpeet,
• asiakastyön tarpeet ja vaatimukset,
• nykyisten ammattitehtävien sisällöt ja tarpeet muuttaa tehtävärakenteita erityisesti kunnissa, sekä
• korkeakoulujen sosiaalialan tutkinnoissa syntyvä osaaminen alan ammatteihin (myös sosiaalityöhön).

On koulutusresurssien ja osaamisen tuhlausta olla ottamatta huomioon osaaminen, jota on tuotettu ammattikorkeakouluissa nyt jo 11 vuotta maisteritason sosiaalityöhön suuntaavissa tutkinnoissa.

Ammattihenkilölaki-koulutuksessa 8.3.2016 Helsingissä käyty keskustelu, mm. STM/Pirjo Sarvimäki, osoitti, että ministeriön valmisteleva virkamies näkee asian vain yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen taisteluna kumpi tutkinto antaa paremmat edellytykset sosiaalityöhön. Näin ei ole.

Omassa puheessani korostin, että sosiaalityössä tarvitaan sekä yliopistomaistereiden osaamista että ammattikorkeakouluista valmistuvien AMK-maistereiden vahvaa asiakastyön ja sen johtamisen osaamista. Ja molemmat tutkinnothan ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.

Miksi estää niitä, joilla on osaaminen ja halu toimia sosiaalityöntekijän tehtävässä? Sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneet sijoittuvat erittäin hyvin monenlaisiin alan tehtäviin erilaisiin organisaatioihin -sosiaalityö on vain yksi tehtäväaloista, johon heillä on osaaminen.

Työnantajien tulee saada ratkaista se, millaista osaamista erilaisiin sosiaalityöntekijän tehtäviin kulloinkin on tarve rekrytoida: tiedekorkeakoulusta vai ammattikorkeakoulusta.

Duaalimallin mukaan saman tason saman alan tutkintojen pitää tuottaa kelpoisuus toimia samassa ammatissa. Yksinkertaista.

Toivottavasti poliittisessa päätöksenteossa tehdään vihdoin viisaita ratkaisuja.

Sirkka Rousu, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

Lue lisää linkeistä

• HE 14/2016 Kelpolain kumoaminen ja siinä yhteydessä tehtävät säännösmuutokset moniin lakeihin.
• Blogitekstini Uudistuva sosiaalialan osaaminen.
• Blogitekstini Lastensuojelija
• Eduskunnan sivuilla: lakien valmistelun eteneminen
• Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan nettisivut, josta näkyy myös tulossa olevat kokoukset.
• Sipilän hallituksen toimenpideohjelma Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi 17.2.2016.
• Ammattihenkilölaki-koulutus 8.3.2016 aineistot.

Lastensuojelun tavoitteena on työskennellä yhdessä lapsen ja perheen läheisten kanssa. Lapsi elää aina osana omaa lähiyhteisöään ja läheisverkostoaan. Lastensuojelun yksi tarkoitus on olla lapsen turvana, jotta lapsen kasvu ja kehitys eivät vaarannu. Kasvun ja kehityksen tukena ovat myös lapsen läheiset ihmiset.

Miten lastensuojelun työntekijän on mahdollista toimia niin, ettei lapselle läheisiä ihmisiä jätetä kuulematta ja jos näin käy, niin mistä se mahdollisesti voi johtua? Lastensuojelutyössä on tärkeää, että lapselta kysytään ja että hän saa vapaasti kertoa, ketkä ovat juuri hänelle läheiset henkilöt. On tärkeää tiedostaa minkälaiset tekijät työntekijän näkemyksen mukaan edistävät tai estävät sellaista lastensuojelutyötä, johon läheiset otetaan lastensuojelutyön eri vaiheissa mukaan.

Läheistyön periaatteiden keskiössä ovat pysyvät ihmissuhteet lapsen elämässä. Työskentelyn lähtökohtana on mahdollistaa, lapsen, perheen ja läheisten osallistuminen itseään koskevaan päätöksentekoon. Työntekijän tulee varmistua siitä, että työntekijällä oleva tieto annetaan perheen verkostolle, perheen asioita hoitaville viranomaisille ja auttajatahoille. Tällöin lapsella, perheellä ja läheisillä on hyvä mahdollisuus osallistua ja toimia vastavuoroisesti siten, että kaikki lasta koskeva tarpeellinen tieto tulee työntekijän käyttöön. (Heino 2006: 168.) Lasten, nuorten ja perheiden palvelut ovat erilaisia kunnittain, myös lastensuojelupalvelujen osalta. Lastensuojelutyötä kehitettäessä on keskeistä miettiä, miten tehdä näkyväksi lapsen kasvua ja kehitystä tukevien läheisten aikuisten merkitys osana lapsen arkea. (Uramo 2008: 70.) Tämä on erityisen tärkeää ottaa huomioon nyt, kun palvelurakennetta muutetaan.

Läheistyötä voi edistää tai estää kolmella eri tasolla

Tutkimusaineistoni perusteella voi eritellä kolme läheistyöhön vaikuttavaa tasoa,  jotka ovat organisaatio-, työntekijä- ja asiakastaso. Kukin taso pitää sisällään lastensuojelun läheistyötä estäviä ja edistäviä tekijöitä.

Aineiston mukaan läheisten kanssa työskentelyä edistävät lapsikeskeinen työtapa, vanhempien oma-aloitteisuus ja myönteinen suhtautuminen läheistyöhön sekä läheisten halukkuus osallistua työskentelyyn. Työskentelyä tukevat myös avoimuus asiakasta kohtaan ja yhteistyön tekeminen heidän kanssaan. Kunnioittava kohtaaminen ja työntekijän osaaminen edistivät läheistyön tekemistä. Työkäytännöt, työyhteisön antama tuki ja tiedon jakaminen työyhteisössä vaikuttavat myös läheistyön onnistumiseen.

Läheistyötä estäviä tekijöitä ovat vanhempien kieltäytyminen läheisten mukaan ottamisesta työskentelyyn, huonot välit perheen ja läheisten välillä ja luottamuksen puute lastensuojelua kohtaan. Myös vanhempien kokema häpeä saattaa estää läheistyön tekemisen. Lisäksi työskentelyä hankaloittavat puutteelliset työkäytännöt, asenteet ja osaamisen tai tiedon puute. Läheistyön toteutumista estävät myös tiukat aikarajat tai liian vähäiset resurssit. Työntekijöiden mukaan aikaa on liian vähän suhteessa asiakasmääriin. Kuten kaikki ihmisten välinen työskentely, niin myös läheisten kanssa työskentely vaatii aikaa ja sitoutumista työhön, jotta luottamussuhde asiakkaan ja työntekijän välille voi syntyä.

Läheiset tulisi olla osana lastensuojelutyön prosesseja

Lastensuojelutyötä ei pidä tehdä ilman, että lapsen tai hänen perheensä ja läheiset otetaan mukaan työskentelyyn. Tapoja tähän on erilaisia. Lapsen, perheen ja läheisten kanssa työskentely on kokonaisuus, johon vaikuttavat asiakkaaseen ja läheisiin sekä heidän elämäntilanteisiinsa liittyvät tekijät, työntekijän osaaminen ja ymmärrys läheistyöstä sekä se, miten organisaatio voi omalta osaltaan edistää tai estää läheistyön tekemistä. Jos työntekijän osaamisessa on puutteita, se voi näkyä esimerkiksi huonoina yhteistyötaitoina ja siten vaikeuttaa myös läheistyön tekemistä. Läheisten suhtautuminen työskentelyyn ja suhteet perheen ja läheisten välillä ovat ratkaisevassa asemassa, kun mietitään lapsen tulevaisuutta. Osaamiseen sisältyy kyky työskennellä ihmisten kanssa. Riippumatta siitä, mitä menetelmää työntekijä läheisten kanssa työskentelyssä käyttää, tärkeintä on joka tapauksessa selvittää, keitä läheiset ovat ja kutsua heidät mukaan työskentelyyn (Vuorio 2008:  21).

Perheen ja läheisten kanssa työskentely on kohtaamista julkisen vallan ja lähiyhteisöjen välillä. Läheisten kanssa työskentelyä on yksinkertaisuudessaan läheisten puheeksi ottaminen. Kun läheisten kanssa työskentely otetaan puheeksi, saattaa se jo itsessään käynnistää perheen ja läheisten välillä prosessin, jonka avulla tilanne alkaa selvitä yhdessä läheisten kanssa. Lähiyhteisöissä voi tapahtua myönteisiä muutoksia jo siinä vaiheessa kun työskentelyä läheisten kanssa on ehdotettu. (Heino – Arnkil 2015: 196–197.)

Joskus työskentely vaatii enemmän resursointia, mutta ennen kaikkea sen tunnistamista ja tunnustamista, että läheiset kuuluvat työskentelyyn. Lainsäädäntö antaa hyvät mahdollisuudet läheisten kanssa työskentelylle, se myös lähtökohtaisesti kannustaa läheistyön tekemiseen. Lainsäädäntö antaa työskentelylle raamit, jonka sisällä on osatekijöitä, jotka mahdollistavat tai hankaloittavat läheisten kanssa työskentelyä lastensuojelussa. Nämä tekijät voivat johtua ihmisen inhimillisistä puolista tai käytännön työtä hankaloittavista käytännöistä. Joskus olemassa olevat käytännöt ohittavat asiakkaan aidon kohtaamisen ja systeemi ohjaa toimintaa vaikka asiakaslähtöisyyden tulisi ohjata toimintaa.

Läheisten kanssa työskentely on monitasoinen kokonaisuus asioita, jotka vaikuttavat läheistyön tekemiseen. On huomattava, että yksi tekijä saattaa estää koko läheisten kanssa tehtävän työn, mutta vastaavasti työskentely saattaa onnistua toisen tekijän ansiosta. Kun toimitaan kriisivaiheessa olevan ihmisen kanssa, ei hänen käyttäytymisensä vastaa normaalia olotilaa eikä asioita välttämättä haluta kertoa kodin ulkopuolisille henkilöille, ei edes läheisille. Tämä edellyttää työntekijältä erityistä hienotunteisuutta. Jokainen työntekijä on käyntikortti lastensuojelulle, työntekijä voi aina omalla toiminnallaan antaa lapselle ja perheelle hyvän kokemuksen lastensuojelusta.

Läheistyötä voi siis edistää tai estää kolmella eri tasolla joten siihen on myös mahdollista vaikuttaa kolmella eri tasolla. On toivottavaa, että lastensuojelun työntekijät näkevät läheiset yhä enemmän ennen kaikkea voimavarana omaan työhönsä ja keskeisenä lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta.

Päivi Muranen, sosionomi (ylempi AMK)

Päivi Muranen työskentelee erikoissuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) ja Lastensuojelun käsikirjan päätoimittajana.

Tämä artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön: Muranen, Päivi 2015. Läheistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä lastensuojelussa, työntekijöiden näkökulma. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto.  Opinnäytetyö löytyy sähköisenä ammattikorkeakoulujen www.Theseus.fi -tietokannasta.

Tutkimus toteutettiin  yhteistyössä Pesäpuu ry:n ja Lastensuojelun käsikirjan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) kanssa. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksena 82 lastensuojelun työntekijältä, jotka osallistuivat Pesäpuu ry:n järjestämään Lähemmäs Lasta -koulutukseen eri puolin Suomea kevään ja syksyn 2015 aikana. Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Keskeisiä käsitteitä opinnäytetyössä olivat lastensuojelu, läheiset, läheisverkosto, läheistyö ja suhteet, osaaminen sekä lapsen etu.

Lähteet

Heino, Tarja 2006. Tiedon tuottamisen tilat läheisneuvonpitoprojektissa. Teoksessa Seppänen-Järvelä, Riitta – Karjalainen, Vappu. Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski: Stakes.

Heino, Tarja & Arnkil, Tom 2015. Vallan käyttöä yhteisöllisyyden tueksi: tapaus läheis-neuvonpito. Teoksessa: Väyrynen, Sanna – Kostamo-Pääkkö, Kaisa – Väyrynen, Sanna (toim.). Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. EU: United Press Global.

Uramo, Maija 2008. Läheisneuvonpito osana lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Teoksessa: Vuorio, Juha-Pekka – Saurama, Erja & Hänninen, Salla. Verkostojen voi-maa ja seittien satimia, Kokemuksia läheisneuvonpidosta. Helsinki: pääkaupunkiseudun osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris – instituutin julkaisusarja nro 18.

Vuorio, Juha-Pekka 2008. Läheisneuvonpito ja lastensuojelu. Teoksessa:  Vuorio, Juha-Pekka – Saurama, Erja & Hänninen, Salla. Verkostojen voimaa ja seittien satimia, Kokemuksia läheisneuvonpidosta. Helsinki: pääkaupunkiseudun osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris – instituutin julkaisusarja nro 18.