Asunnottomuus edelleen yhteiskunnallisena haasteena
Asunnottomuus on monitahoinen yhteiskunnallinen ilmiö, jonka poistamiseksi on valtiovallan toimesta laadittu jo vuosikymmenien ajan erilaisia asunnottomuuden poistamis- ja
vähentämisohjelmia. Nykyiseen hallitusohjelmaan sisältyvän vuosille 2008-2011 ajoittuvan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomien lukumäärä vuoden 2011 loppuun mennessä ja poistaa pitkäaikaisasunnottomuus kokonaan vuoden 2015 loppuun mennessä.
Asunnottomuuden poistamiseksi ja asuttamisongelmien ratkaisemiseksi yhteiskunnassamme ei ole yhtä ainoaa tapaa toimia. Monien asunnottomien ihmisten kohdalla ongelmat ovat hyvin kasautuneita, joita asunnottomuus ylläpitää, jopa pahentaa. Tarvitaan monenlaisia auttamiskeinoja. Pitkäaikaisasunnottomuudessa on kyse pitkittyneestä tai toistuvasta asunnottomuudesta, johon usein liittyy köyhyyden lisäksi vaikeita psykososiaalisia ongelmia kuten päihderiippuvuus ja mielenterveyden ongelmat, rikollisuus ja väkivalta. Asunnottomuus usein myös periytynyttä sukupolvelta toiselle.
Päihdetyö ja asunnottomuus
Päihdetyön näkökulmasta asunnottomuus on päihdekuntoutumista hankaloittava tilanne. Jos on päihdeongelma, ei saa asuntoa, toisaalta päihdeongelmaa taas ei saa asunnottomana hoidettua.
Oman kodin puute, josta ponnistaa ja joka tukisi päihdekuntoutumista ja päihteettömyyden ylläpitoa on helposti tilanne, joka tuottaa epätoivoa. Myös päihdehoitoon hakeutuminen koetaan turhana. Myös laitoskuntoutuksen jälkeinen avohuollon tuki jää valitettavan usein toteutumatta asiakkaan asunnottomuuden vuoksi.
Näin ei saisi olla!
Asunto on päihdekuntoutumisen ja päihdehoitoon sitoutumisen kannalta keskeistä. Tämä tiedetään monen selvityksen ja tutkimusten kautta. Myös hallituksen pitkäaikais-asunnottomuuden vähentämisohjelman kautta asunnottomuuteen on saatu paljon ratkaisuja aikaiseksi. Päihdetyön näkökulmasta työtä kuitenkin vielä riittää. Päihdehuollon avohuollon toimintakäytänteisiin tulisi ehdottomasti rakentaa asunnottomuuden huomioon ottavampaa päihdekuntoutus suunnitelmaa. Asiakkaan hakeutuessa päihdepoliklinikalle, tulee jo ennen laitoskuntoutuksen alkua entistä tarkemmin selvittää myös asiakkaan asumistilanne. Asunnottomuustilanteen selvittely pitää aloittaa tiiviimmin osana päihdehoitoa.
Laitoskuntoutukseen pääsy edellyttää asiakkaan motivaatiota päihdehoitoon, asunnottomuus ei siihen riitä perusteeksi, mutta asunnottomuus on asiakkaan tilanteessa ja päihdehoidon kannalta suuri huoli, johon pitää puuttua. Asiakkaan asumistilanteen haltuunotto on oltava aina osana päihdetyötä. Suurin haaste asunnottoman asiakkaan kohdalla on miten rakentaa prosessi, jossa laitoskuntoutuksen jälkeen varmennetaan asumisen jatkuminen esimerkiksi päihteettömyyttä tukevassa asumispalveluyksikössä tai tukiasunnossa.
Asiakas ei voi palata päihdehoidosta kadulle tai porraskäytäviin, jossa päihdekäyttö ennen pitkään alkaa uudelleen. Asiakkaan pysyessä tuetusti raittiina, myös asuttamisessa voidaan edetä. Asiakkaan tilanteen mukaan päihdehoidon – ja asumisen tuki rakennetaan asiakaskohtaisesti, ja yhteistyössä muiden asumista tukevien viranomaisten kanssa.
Asunnottomuus on monien päihdehuollon asiakkaiden kohdalla arkipäivää, johon ei yksin päihdehuollon resurssit riitä. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä eri viranomaisten kuten esimerkiksi sosiaalitoimen asumisneuvojien kanssa. On aika entistä tehokkaammin rakentaa toimivat yhteistyösillat päihdehuollon asiakkaan asumistilanteen varmentamiseksi. Yhteistyötä tehostettava myös päihdehuollon asumispalveluyksikön tai muun päihteettömyyttä tukevan asumispalveluyksikön kanssa, sosiaaliaseman asumisneuvonnan tai asunnottomien sosiaalipalvelun kanssa. Näin varmennetaan asiakkaan päihdekuntoutumisen jatkuvuus ja päihteettömän elämän ylläpito, mutta erityisesti asumisen jatkuvuus. Päihdekuntoutus ei saa valua hukkaan asunnottomuuden viedessä asiakkaan tilanteessaan uudelleen syvälle asunnottomuuden epätoivoon. Asunto on perusoikeus kaikille. Asunto ensin -periaatteen mukaisesti asunnottomalle kuuluu asunto ehdoitta sekä oikeus yksilöllisesti suunniteltuun tukeen. Tuen ensisijainen tehtävä on turvata asumisen jatkuvuus. Useissa maissa kehitetään Asunto ensin – ohjelman mukaisia asumispalveluja. Tavoitteena on tarjota koti myös pitkäaikaisasunnottomalle periaatteella ”asunto on toipumisen edellytys”.
Anu Sin, Metropolian sosiaalialan Ylempi amk -opiskelija
Lisätietoa
Asunnottomuuden vähentämisohjelma. Linkki tässä.
Artikkeli Helsingin Sanomissa, linkki tässä.
Asunto ensin, pro gradu-tutkielma, linkki tässä.
1 Kommentti
Päihdekuntoutuminen on pitkä ja hankala prosessi, jota olen todistanut usean lähipiiriin kuuluvan henkilön kohdalla. Asunnottomuus luo päihdehoitoon sitoutumiselle eittämättä suuret haasteet. Uskon, että tuki usealta taholta on tässä avainasemassa.