Sosiaalialan AMK-verkosto yritti vaikuttaa lain sisältöön erityisesti ylempi AMK-tutkinnon osalta. Eduskunta hyväksyi to 12.3.2015 ammattihenkilölain sote-valiokunnan esittämillä muutamilla muutoksilla. Valiokunnan mietinnössä ei edes kommentoitu kuultujen asiantuntijoiden (myös AMK-verkosto) esittämiä näkökantoja (linkki lain eduskuntakäsittelyyn).

Esitimme lain 7 pykälän muotoilua, jonka mukaan sosiaalityöntekijän tehtävissä voisi toimia sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suorittanut. Tämä olisi antanut pätevyyden niille, jotka jo nyt toimivat muodollisesti ”epäpätevinä” sosiaalityöntekijöinä määräaikaisesti, korkeintaan vuosi kerrallaan ja alhaisemmalla palkalla. Tämä olisi myös helpottanut sosiaalityön työvoimapulaa: sosiaalityöntekijöiden tarve tulee entisestään kasvamaan uuden sosiaalihuoltolain johdosta.

Ammattihenkilölakiesityksen valmistelussa on katsottu vain peräpeiliin ja laki rakentuu yli 10 vuotta vanhan sosiaalihuollon kelpoisuuslain pohjalle täydellisesti unohtaen, että tässä välissä on ammattikorkeakouluissa vuodesta 2005 lähtien koulutettu satoja sosiaalityöhön suuntautuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka varmasti ovat osaavia ja päteviä toimiakseen myös sosiaalityöntekijän tehtävissä – toki he sijoittuvat hyvin ylempää korkeakoulututkintoa edellyttäviin erilaisiin tehtäviin kuntien, järjestöjen, valtion ym. organisaatioihin. Katso tästä linkistä tutkinnon osaamisen ja työmarkkina-aseman kuvaus ”Sosionomi ylempi AMK-maisteritason tutkinto. Käytännöllistä viisautta ja ammatillista sosiaalityön asiantuntijuutta”.

Sosionomi (ylempi AMK) tutkinto tuottaa pätevyyden virkaan tai toimeen, jossa edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Työnantajat määrittävät millaista osaamista eri työtehtävissä tarvitaan ja millaisella koulutuksella työtehtävää voi hoitaa. Työantajat ovat olleet kannattamassa ehdotusta saada sosiaalityöntekijän kelpoisuus myös sosiaalityöhön suuntautuneille sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneille.

Hienoa tietenkin on, että sosiaalihuollon keskeiset ammatit (sosiaalityöntekijä ja sosionomi) ovat nyt laillistettuja ammatteja. Tutkinnon suorittaneen tulee hakea Valvira:lta laillistamista, jotta voi toimia laillistamista edellyttävissä työtehtävissä. Työnantaja voi tarkistaa henkilön oikeuden toimia ko.työtehtävässä rekrytoidessaan henkilöstöä. Laki tulee voimaan 1.1.2016.

Tulevaisuudessa tultaneen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon erilliset ammattihenkilölait yhdistämään. Tässä valmistelussa pitäisi tehdä kunnollinen arvio mm. sosiaalityön tehtävissä vaadittavasta osaamisesta ja siitä millaisella ylemmän korkeakoulututkinnon koulutuksella Suomessa tuotetaan tämä osaaminen. Tällainen arviointi olisi pitänyt olla jo nyt hyväksytyn lain valmistelussa.  Arviointiprosessi tulisi tehdä OKMn ja STMn sekä korkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä.

Lue tästä lausuntomme eduskuntakuulemisessa 13.2.2015.

Lue myös 14.2.2015 blogikirjoitukseni, jonka osoitin kansanedustajille.  Laissa on monia sisäisiä ristiriitaisuuksia, joiden kanssa nyt työelämä joutuu elämään.

Koulutamme sosiaalityön rautaisia ammattilaisia ammattikorkeakouluissa!

Sirkka Rousu, yliopettaja

Eduskunnassa käsitellään päivähoitolain muutosta. Metropolian opiskelijayhdistys Soffa ry kuvaa kannanotossaan sosionomi-koulutuksen tuottamaa vahvaa varhaiskasvatuksen osaamista. Keskeistä ydinosaamista on myös perheiden kanssa työskentely, kohtaamisen taidot sekä osallisuuden edistäminen.  Lapsen varhaiskasvatuksen pedagoginen suunnittelu on myös ydinosaamista. Tieto ja ymmärrys myös mielenterveyden ja päihteiden sekä lastensuojelun teemoista on osa ammattitaitoa.

Lue tästä lisää:

Kannanotto hallituksen esitykseen lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 341/2014 vp)

Soffa ry keskittyy kommentoimaan hallituksen esityksen pykälien 1, 2 ja 7 säännöksiä.

Varhaiskasvatuksen Educare-malli tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia

Varhaiskasvatuslain 1 §:ssä määritellään varhaiskasvatus Educare-mallin mukaiseksi lapsen suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jossa korostuu pedagogiikka. Educare-malli tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia kunhan opetuksen määrässä huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso. Hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tulee säilyä tasapainossa, jotta taataan oikeus lapsuuteen ilman suorituspaineita.

Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisussa (7:2013) tuotiin ilmi kehityskohteita ammattikorkeakoulujen lastentarhanopettajan pätevyyden tuottavissa opinnoissa. Tämän arvioinnin perusteella ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet varhaiskasvatusopintojen sisältöä ja laajuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulussa astui syksyllä 2014 voimaan uusi opetussuunnitelma, jossa varhaiskasvatusopinnot muodostavat 95 op kokonaisuuden. Kokonaisuuteen sisältyy työharjoittelujaksot sekä opinnäytetyö varhaiskasvatuksen sektorilla. Tammikuussa 2015 ammattikorkeakouluille osoitetun kyselyn (Manssila, 2015) tulokset kertovat Metropolian varhaiskasvatusopintojen noudattavan lakiesityksen varhaiskasvatuksen määritelmää sekä sen tavoitteita erinomaisesti.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet näkyvät selkeästi Metropolian varhaiskasvatusopinnoissa

Sosionomi (AMK) koulutus tuottaa 210 op. verran sosiaalipedagogista osaamista, jossa korostuu pedagoginen ja sosiaalinen näkökulma. Sosiaalipedagoginen työote muodostuu kasvatuksellisen ja oppimiseen liittyvän sekä yhteiskunnallisen näkökulman yhdistämisestä. Kasvatuksellisen osaamisen tueksi sosionomilla on tarjota varhaiskasvatuksen kentällä myös lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen tarvittavat työkalut. Sosionomin opetussuunnitelmassa on varhaiskasvatusopintojen lisäksi kokonaisuuksia, kuten työyhteisön johtamisopinnot, jotka rakentavat osaamista toimia lastentarhanopettajan tehtävissä.

Lakiluonnoksen 2 §:ssä on kymmenen kohdan tavoitelistaus varhaiskasvatukselle. Kohta 3 edellyttää lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa. Metropolian varhaiskasvatusopintoihin sisältyy kuvataide-, liikunta- ja musiikkikasvatusta sekä sanallista ilmaisua ja kirjallisuutta. Lain 2 §:ssä, kohdassa 7, asetetaan varhaiskasvatuksen tavoitteeksi tunnistaa lapsen yksilöllinen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä.

Lastensuojelun sekä mielenterveys- ja päihdetyön opintokokonaisuudet ovat sosionomin vahvuuksia tällä saralla. Myös erityisen tuen tarve sekä monikulttuurisuus tulevat esille opinnoissa. Kohta 10 asettaa varhaiskasvatuksen tavoitteeksi yhteistyön lapsen ja tämän vanhemman kanssa lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Osallisuuden vahvistaminen ja kasvatuskumppanuus kuuluvat nekin Metropolian varhaiskasvatusopintoihin. Metropolian varhaiskasvatuksen opinnot sekä muu sosiaalialan opetussuunnitelma tukee varhaiskasvatuksen tavoitteita.

Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen on sosionomin osaamisen ydintä

Varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen vaatii osaamista lapsen kehityksestä ja oppimisesta, tuen tarpeiden arvioinnista, tukitoimien toteuttamisesta sekä yhteistyöstä vanhempien ja moniammatillisten verkostojen kanssa. Selvitys sosionomitutkintojen varhaiskasvatusosaamisesta kertoo, että nämä elementit ovat ammattikorkeakoulusta valmistuneen lastentarhanopettajan osaamisen ydintä.

7 § a kohta on muutoin kannatettava, mutta lain yksityiskohtaisissa perusteluissa ensisijainen vastuu varhaiskasvatuksen suunnitelmasta on alleviivattu kasvatustieteen kandidaatin osaamisen mukaiseksi. Ensisijainen vastuu varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta tulee olla yhtä lailla ammattikorkeakoulusta valmistuneella lastentarhanopettajalla kuin kasvatustieteen kandidaatilla. Sosiaalipedagoginen osaaminen tukee varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa pedagogista orientaatiota.

Sosionomi AMK tutkinto tuottaa osaamisen ja pätevyyden lastentarhanopettajan tehtäviin 

Kannanotossa olemme johdonmukaisesti käyttäneet uudistuvasta päivähoitolaista varhaiskasvatuslaki nimeä tuodaksemme esiin päivähoitotermin riittämättömyyden perustana olevaa Educare-mallia ajatellen. Varhaiskasvatus sen sijaan on ajantasaisempi ja kuvaavampi termi hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta ajatellen.

Kantamme varhaiskasvatuslakiesitykseen on, että ammattikorkeakoulusta kelpoisuuden saanut lastentarhanopettaja on yhtäläisesti pätevä toteuttamaan laadukasta varhaiskasvatusta kasvatustieteen kandidaatin rinnalla. Yhteistyöllä luodaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaa varhaiskasvatusta.

Sofianlehdonkatu 5 b:n Opiskelijat Soffa ry

puheenjohtaja Essi Miettinen

edunvalvontavastaava Tiia-Maria Luukko

edunvalvontavastaava Lauri Lilleberg

Lisätietoja: *protected email*

HE 341/2014 vp. Hallituksen esitys lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Verkossa.

Karila, Kirsti – Harju-Luukkainen, Heidi – Juntunen, Armi – Kainulainen, Sakari – Kaulio-Kuikka, Kati – Mattila, Virpi – Rantala, Krister – Ropponen, Markus – Rouhiainen-Valo, Tuula – Sirén-Aura, Monica – Goman, Jani – Mustonen, Kirsi – Smeds-Nylund, Ann-Sofie. 2013. Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa. Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisu 7. Verkossa. 

Manssila, Jaana. 2015. Kysely ammattikorkeakouluille: Varhaiskasvatus ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Helsinki: Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto. Verkossa.

Päivähoidon kentällä varhaiskasvatuslakiin on odotettu muutosta kauan aikaa ja lakia onkin valmisteltu jo vuosikausia. Uusi laki tulee todennäköisesti kantamaan pitkälle tulevaisuuteen joten on hyvin tärkeää millaiseksi se muotoillaan. Varhaiskasvatuslaissa säädetään lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen ja huoltajien oikeudesta saada lapsellen päivähoitopaikka. (Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus.)

Suomen hallitus on antanut lakia valmistelevalle työryhmälle tiukat taloudelliset raamit: varhaiskasvatuslaki ei saa nostaa päivähoidon kokonaiskustannuksia. Varhaiskasvatuslakia uudistavalla työryhmällä on ollut yhtenäisiä näkemyksiä laista, mutta erilaisia näkökantoja on ollut henkilöstörakenteesta ja lastentarhanopoettajien kelpoisuudesta. Työryhmän esityksessä päiväkodin henkilöstön rakenne pysyy nykyisenä, jolloin joka kolmannella työntekijällä olisi korkeakoulututkinto. Samoin henkilökunnan ja lasten välinen suhdeluku esitetään pidettäväksi nykyisellään: yksi työntekijä neljää alle 3-vuotiasta kohden tai seitsemää yli 3-vuotiasta lasta kohden.

Talentia ja OAJ eripuraisia

Talentia kuitenkin esittää, että päiväkotiryhmien koko on säädettävä sitovasti siten, että ryhmässä jossa on alle 3-vuotiaita lapsia saa olla korkeintaan 12 lasta ja yli 3-vuotiaiden ryhmässä enintään 21 lasta. Saman kannan lapsiryhmien koosta esittää myöskin OAJ julkaisussaan Jokaisella lapsella oikeus varhaiskasvatukseen (1/2014).

Tosin OAJ:n kannanotossa Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus (9.2013) OAJ esittää että mikäli ryhmässä on alle 3-vuotiaita lapsia enimmäiskoko saisi olla 9 ja yli 3-vuotiaiden kohdalla 16. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että päivähoitopaikat eivät tällä hetkellä riittäisi, koska joissakin päiväkodeissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 4 aikuista ja 16 lasta. (Talentia 5.2014, 27, Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus).

OAJ on kuitenkin muuttanut kantaansa myöhemmin lähemmäksi todellisuutta. 9 ja 16 lasten ryhmät ovat jo niin pieniä, että käytännössä päiväkotien tilat eivät riittäisi. Tiloja tarvittaisiin lisää mikä tarkoittaisi vielä suurempaa panostusta päiväkotien rakentamiseen, mikä taas edellyttäisi suurempaa budjettia. Tämän hetken yhteiskunnassa tämä tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta, kun samalla budjettia kiristetään ja esitetään säästötoimenpiteitä.

Varhaiskasvatuslakia uudistavassa työryhmässä oli esitetty että jokaisessa lapsiryhmässä tulee kahdella työntekijällä olla korkeakoulututkinto: toisella varhaiskasvatukseen suuntautunut sosionomin (AMK) tutkinto ja toisella kasvatustieteeen kandidaatin varhaiskasvatukseen suuntautunut tutkinto. Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) ammattiliitto Lastentarhanopettajaliitto (LTOL) kannattaa lastentarhanopettajan tehtävien jakamista kahdeksi erilliseksi nimikkeeksi. LTOL esittää että jatkossa varhaiskasvatuksen opettajalta edellytettäisiin varhaiskasvatuksen maisterin tutkintoa ja varhaiskasvatuksen sosionomilta sosionomi (amk) tutkintoa. (Kasvu 1.2012, 20.) Talentia puolestaan vastustaa työryhmän esitystä säätää erikseen varhaiskasvatuksen opettajan tehtävä ja varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä. (Talentia 5.2014, 27.)

Nämä Talentian ja Lastentarhanopettajliiton näkemyserot ovat hyvin vastakkaisia. Talentian näkemys on kaikkia koulutusmuotoja kannattava ja yhteistyötä lisäävä. Lastentarhanopettajaliiton kannattama näkemys tuo eriarvoisuutta lisää päivähoidon arkeen.

Pohdinnan arvoinen kysymys myös on, kuinka tämän hetken vaikeassa rekrytointitilanteessa saataisiin tarpeeksi ja oikea määrä opettajia ja sosionomeja, kun ylipäänsä pätevää henkilökuntaa on vaikea saada. Henkilökuntapula ja sijaisten määrä vaikuttavat päivähoidon palvelun laatuun, koska suunnitelmallisuus ja tavoitteellinen toiminta heikkenevät.

Esiopetus-osaaminen

Sosionomien (AMK) vaihtuvuuteen lastentarhanopettajan tehtävissä vaikuttaa määräaikaiset työsuhteet, joita on kolmannes sosionomeilla. Tämä johtuu siitä että vuoden 2004 jälkeen sosionomit eivät ole voineet lisäkoulutuksella saada kelpoisuutta toimia lastentarhanopettajina varhaiskasvatuksen esiopetuksessa. Talentian näkemys onkin, että ammattirajojen jäykistämisen sijaan tulisi purkaa esteitä ja tehdä mahdolliseksi kaikkien työntekijöiden työurien eteneminen. Myöskään jälkikäteen hankittavalle esiopetuspätevyydelle ei pitäisi olla esteitä, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön linjan mukaan koulutusjärjestelmässä tulee olla mahdollisuus täydentää tutkintoaan kelpoisuuden saavuttamiseksi, ilman että koko tutkintoa tulee suorittaa uudestaan. (Kasvu 1.2014, 20.)

Käytännössä näiden sosionomien esiopettajan pätevyyden puute on aiheuttanut tarkkaa henkilösuunnittelua päiväkodeissa. Kaiken muun huomiota tarvitsevien näkökulmien lisäksi johtajien on pitänyt suunnitella henkilöstörakenne ryhmiin niin että näitä ko. sosionomeja ei ole voinut palkata esiopetusryhmää ajatellen. Tämä pätevyyden puute on myös varmasti ajanut sosionomeja pois päivävähoidossa tehtävästä työstä muualle.

Varhaiskasvatuslain uudistamistyöryhmän raportin mukaan lapsella on oikeus oman edun mukaiseen laadukkaaseen, suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta (Talentia 5.2014, 27). Kuinka tällaiset tavoitteet voidaan saavuttaa mikäli henkilöstön saatavuutta heikennetään LTO:n toivomalla tavalla?

Toisaalta myös herää kysymys kuinka tällaisia tavoitteita mitataan, kuinka laadukas päivähoito tehdään näkyväksi? Tulisiko laatu varmistaa valtakunnallisella tasolla jollain mittaristolla? Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma on päivähoitoa ohjaava asiakirja, mutta asiakirja sinänsä ei takaa tasalaatuista varhaiskasvatusta. Toki se on edellytys kaikelle varhaiskasvatukselle. Espoossa on juuri uusittu Espoon varhaiskasvatussuunnitelma, jota viedään Espoo-tasoisesti läpi koko Suomenkielisen varhaiskasvatuksen. Tällaisella yhtenäisellä toiminnalla on mielestäni mahdollisuus saavuttaa tasalaatuista päivähoitoa. (Espoo varhaiskasvatussuunnitelma.)

Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen

OAJ esittää, että jatkossakin jokaisella lapsella on oltava subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon. Hallitus on puolestaan esittänyt, että subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan osa-aikaiseksi silloin, kun lapsen vanhempi on äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kodinhoidon tuella. Näillä lapsilla olisi oikeus pedagogiseen varhaiskasvatukseen kuutena tuntina päivässä. Mikäli kuuden tunnin oikeus tulee voimaan, joudutaan miettimään uudestaan päivähoidon käytöt ja täytöt. Mitä tehdään päivän lopuille vapaille tunneille jolloin lapsi ei ole hoidossa? Kuinka lapsen kuuden tunnin päivä vaikuttaa ryhmäkokoon? Nämä ovat suuria asioita ratkaistavaksi ja joilla saattaa olla suuri vaikutus päivähoidon arkeen, tilojen käyttöön, palvelun laatuun ja henkilökunnan jaksamiseen. Nämä kaikki näkökulmat tulisi pitää mielessä uutta varhaiskasvatuslakia säädettäessä. (Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus.)

Nanna Karkkunen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija

Lisätietoja

Espoo varhaiskasvatussuunnitelma. Espoon suomenkielinen varhaiskasvatus. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta 21.8.2013. Joutsen Median painotalo Oy.

Jokaisella lapsella oikeus varhaskasvatukseen. Opetusalan ammattijärjestö. 1/2014. OAJ. Verkossa. 

Kasvu, 1/2014. Talentia. Verkossa.

Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus. 9/2013. Opetusalan ammattijärjestö. Verkossa.

Talentia 5/2014.