Tapahtui oikeassa elämässä: Sosionomi (AMK) työskenteli muutamia vuosia sitten yhdessä pääkaupunkiseudun kunnista aikuissosiaalityöntekijänä kahdessa eri sosiaalikeskuksessa, kaksi noin vuoden mittaista jaksoa. Hän oli julkisessa keskustelussakin paljon puhuttu ja parjattu epäpätevä sosiaalityöntekijä. Sosionomi (AMK) siirtyi kyseiseen tehtävään suoraan valmistuttuaan ja koki, että pääsi työhön sisään nopeasti ja kykeni toimimaan asiakaslähtöisesti, sensitiivisesti sekä lain pykälät huomioiden. Hän sai siitä myönteistä palautetta niin asiakkailta kuin esimiehiltäkin. Jatkuvasti, yleisen ilmapiirin vuoksi, hän kuitenkin tiedosti olevansa epäpätevä. Tähän vaikutti se, että työsuhdetta määräaikaisena jatkettiin pätkittäin, jos pätevämpiä, kelpoisuusehdot täyttäviä hakijoita ei sattunut olemaan.
Epäpätevyys näkyi tietysti myös alennuksena palkassa. Tämän lisäksi työyhteisöstä löytyi aina joku aktiivinen ja ”muodollisesti pätevä” sosiaalityöntekijä, joka piti huolta, että sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneet kuuluivat alempaan kastiin ja heidän olemassaolonsa sosiaalialan kentällä oli suuri epäkohta. Toisaalta kunnassa ei myöskään otettu kuuleviin korviin epäpätevien työntekijöiden ehdotuksia siitä, että täydennyskoulutusmahdollisuuksilla sitoutettaisiin työntekijöitä, parannettaisiin työhyvinvointia ja kohennettaisiin työn laatua varmasti myös tukea saavien asiakkaiden mielestä. Ilman muuta on selvää että asiakkaalla on oikeus laadukkaaseen ja asiantuntevaan tukeen, riippumatta siitä minkälainen koulutustausta hänen työntekijällään on.
Viimeiseksi jääneessä aikuissosiaalityöntekijän viransijaisuudessa sosionomi (AMK) kohtasi jotain sellaista, minkä jälkeen hänen ylpeytensä ei enää sallinut jäädä kärkkymään pätkätyösuhteita epäarvostavassa ilmapiirissä. Viereisessä työhuoneessa työskentelevä kollega, joka myös oli sosionomi (AMK) ja hoiti työtään mallikelpoisesti, ei saanut jatkaa tehtävässään, koska juuri tuolloin hänen työsuhteensa ollessa katkolla, paikkaa haki tohtoriksi asti väitellyt, siihen asti tutkimustyöhön keskittynyt sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä aloitti aikuissosiaalityöntekijänä ja perehdytysjakson jälkeen ryhtyi ottamaan vastaan asiakaspuheluita puhelinaikoina. Toisen tällaisen puhelinajan jälkeen kyseinen, muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä tuli sosionomi (AMK):n huoneeseen itkien ja kysyi: ”Tällaistako tämä työ oikeasti on?”. Kyseinen työntekijä jaksoi tehtävässään kaksi kuukautta, jonka jälkeen irtisanoutui ja lähti pois.
Sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehdoista käytiin syksyllä 2012 vilkasta keskustelua muun muassa Helsingin Sanomissa. Pentti Rauhala (HS Mielipide 13.10.12) nosti aiheellisesti esiin sosiaalialan ammattikorkeakoulutettujen aseman työelämässä ja kyseenalaisti, miksi edes ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei anna kelpoisuutta sosiaalityöntekijän tehtäviin. Kun tätä keskustelua on käyty, onko kukaan ollut kiinnostunut perehtymään minkälaista ammattitaitoa ja osaamista ammattikorkeakoulututkinto, myös ylempi, uudempana koulutusväylänä sosiaalialalla antaa?
Ammattikorkeakoulutus vastaa nimenomaan tämän päivän työelämän muuttuneisiin tarpeisiin ja mielestämme sen ehdottomia vahvuuksia sosiaalialalla on muun muassa se, etteivät asiakkaat ja heidän todellisuutensa ole kenellekään vastavalmistuneelle sosionomi (AMK):lle vieraita. Kunta-alan ehdotus kelpoisuusehtojen avaamisesta (HS Uutiset 12.10.12) onkin mielestämme kannatettava. Meitä sosiaalialan ammattikorkeakoulutettuja, sekä sosionomi (AMK) että ylemmän (AMK) -tutkinnon suorittaneita kyllä löytyy ja monet meistä työskentelevät ylikoulutettuina tehtävissä, joissa meidän ei katsota olevan uhkia nykyisille muodollisesti päteville toimijoille. On merkillistä että sosionomi (AMK) -tutkinnon laajuus 210 op + sosionomi (YAMK) -tutkinnon 90 op eivät riitä täyttämään kelpoisuusehtoja, jotta voisimme toimia pätevinä sosiaalityöntekijöinä. Lisäksi vaaditaan pääaineen laajuisia yliopistotasoisia opintoja sosiaalityöstä. Aikamoista. Opintojen lisäksi meille on jokaiselle kertynyt vähintään vaadittavat kolme vuotta työkokemusta alan töistä alemman ja ylemmän tutkinnon suorittamisen välissä.
Kokemuksemme on, että Talentia (HS Uutiset 12.10.12) sen enempää kuin Lastentarhanopettajaliittokaan ei aja meidän sosiaalialan ammattikorkeakoulutettujen asioita pitäessään kiinni tiukoista kelpoisuusehdoista ja pyrkimyksistään tiukentaa niitä vielä lisää. Seuraavatko nämä ammattiliitot todellisuudessa tämän ajan työelämän vaatimuksia, vai pitävätkö ne itsepintaisesti lähinnä kiinni periaatteesta ”ei meidän hiekkalaatikolle”? Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki (HS Uutiset 12.10.12) kommentoi Kunta-alan ehdotukseen kelpoisuusehtojen avaamisesta, että ”Kentällä ollaan niin kovan paineen alla, että tällaiset puheet ovat vastuuttomia.” Onko yhtään mietitty työn vaativuuden lisäksi, mistä tällaiset paineet saattavat johtua? Voisiko yksi paineita lisäävä ja työhyvinvointia haittaava tekijä olla juuri tämä ammattiliittojen ajama reviiriajattelu työpaikoilla? Kuka itseään kunnioittava sosiaalialan ammattikorkeakoulutettu oikeasti viihtyy työpaikalla, jossa arvostus on tämän kirjoituksen alussa kuvatun kaltaista?
On faktaa että työntekijöiden suuri vaihtuvuus on raskasta niin työyhteisöille kuin yksittäisille työntekijöillekin. Myös luottamuksellisen asiakassuhteen syntyminen vaatii pysyvyyttä. Tällaisessa ristiriitaisessa työtilanteessa on vaikea panna parastaan ja kokea tekevänsä laadukasta työtä, saati sitten toimia asiakaslähtöisesti asiakassuhteiden jatkuvuus turvaten. Olisiko aika horjuttaa kelpoisuusehtojen vanhoja rakenteita ja katsoa mitä uutta, hyvää ja työyhteisöjä rikastavaa ammattikorkeakoulutuksella on sosiaalialalle annettavana? Nykyinen laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista tuli voimaan vuonna 2005, mutta meitä ei ole huomioitu tai edes mainittu siinä mitenkään.
Toivoisimme että yliopisto- ja sosionomi (YAMK) tutkinnot rinnastettaisiin arvoltaan ja palkkaukseltaan samantasoisiksi, kuten niiden opintomäärätkin ovat. Tehtävärakennetta tulisi uudistaa, jotta molempien tutkintojen erityisyys tulisi parhaiten hyödynnettyä rinnakkain.
Katariina Mäki-Kokkila, sosionomi (YAMK) -opiskelija
Petra Gergov-Koskelo, sosionomi (YAMK) -opiskelija
Lue myös Sirkka Rousun blogi sosiaalialan ylemmän tutkinnon osaamisesta ja kelpoisuudesta
Sirkka Rousu, päätoimittaja
Elisa Mattila,
Eveliina Korpela
Katriina Rantala-Nenonen
9 Kommenttia
Höpöjuttua, onneksi tuore laki tiukensi ehtoja. AMK-tutkintoa ei valitettavasti voi verrata maisterin tutkintoon. Sosiaalityöntekijänä toimiminen vaatii laajan kuvan yhteiskunnasta ja sen eri osa-alueiden toiminnasta.
Sosiaalityössä vaaditaan myös suuri määrä käytännönläheisyyttä toimintaan ja yhteistyötä kaikilla sektoreilla. Väitös, että AMK ei tarjoa alaa opiskeleville laajaa kuvaa yhteiskunnasta tai teoriapohjaista tietoa on absurdi ja Erittäin vanhanaikainen ajatusmaailma. En näe mitään syytä minkä takia niin sosionomit, kuin sos.työntekijät eivät voisi toimia samankaltaisissa tehtävissä. Se valmistuminen, kun ei takaa minkäänlaista aitoa ymmärrystä vielä työelämästä.
Et taida tuntea koulutusten sisältöä? AMK tutkinto vastaa kanditason tutkintoa, ja sosionomi YAMK tutkinton on maisteritason tutkinto. Kyllä näillä tutkinnoilla tuotettu osaaminen on sitä mitä sosiaalialalla tarvitaan. Tarvitaan siellä myös yliopiston sos.työn maistereitakin.
Vastaus oli edelliselle kommentoijalle Sannalle.
Yamk vastaa maisterin tutkintoa, paitsi niissä kohdin, joissa lait sanelevat poikkeuksia. Kuten sosiaalityön kohdalla. Joten väite, että yamk-sosionomi vastaisi yliopiston maisteria, ei pidä paikkaansa. Mainio tutkinto yamk siitä huolimatta on, ja hyvä valinta.
Ja tietenkin kommenttisi perustuu vankkaan tietoon. Tervetuloa oppimaan.
Sosionomien ei tule tehdä sosiaalityöntekijöiden työtä yhtään sen enempää, kuin esimerkiksi kampaajien sähkömiesten töitä. Yamk tarjoaa paljon työmahdollisuuksia, mutta miksi ihmeen kummassa sen pitäisi tarjota sosiaalityöhön pätevyys? Kyseessä on kaksi tutkintoa, jotka nimensä pienestä samankaltaisuudesta huolimatta keskittyvät ihan eri asioihin. Ja mikäli yamk tarjoaisi pätevyyden sosiaalityöhön, niin miksi kukaan valitsisi yliopistoa, johon jo kandiksi päästäkseen pitää lukea kymmeniä ja kymmeniä kirjoja, verrattuna amk jossa lopputyötä lukuun ottamatta voi selviytyä lähes täysin lukematta. Luultavasti ainoa syy miksi yamk-opiskelijat asiasta valittavat, on se että he itse eivät ole jaksaneet päntätä pääsykokeisiin. Sosiaalityö ei ole helppo ala, eikä pätevyyttä siihen tule antaa helposti. Tämän kirjoituksen ei ole kuitenkaan tarkoitus nostaa sosiaalityötä sinällään minnekään hallitsijan paikalle, sillä sosionomit voivat helpostikin työskennellä korkea-arvoisemmassa ja paremmin palkatussa työssä, kuin sosiaalityöntekijät. Mutta ennen kaikkea eri työssä. Terveisin amkin kautta yliopistoon painellut.
Sosiaalityön maisteria ja sosionomin alempaa ja ylempää tutkintoa ei voi millään verrata keskenään. Sosiaalityön kandi + maisteri sisältää muun muassa paljon juridisia opintoja. Itsellä tutkintoon sisältyy pakollisena sivuaineena yhteiskuntapolitiikan perusopinnot, jonka lisäksi suoritan perusopintoja psykologiasta sekä lasten ja nuorten mielenterveydestä. AMK ei tällaista pysty tarjoamaan eikä se sen tehtävä ole.
Yliopiston ja amkin suurin ero on se, että YLIOPISTO-OPISKELU PERUSTUU TIETEESEEN JA TUTKIMUKSEEN. Amkissa opiskelu on käytännönläheistä. Vaikka sosiaalityö on ammattina hyvin käytännönläheistä, niin pitää muistaa, että kaikki perustuu tutkimukseen ja siitä ammennettuun teoriaan, joka luo pohjan myös sosiaalityössä toteutettavalle työlle.
On mielestäni vaarallista ja todella absurdia edes ajatella, että sosionomi – vaikka olisi kuinka monta työvuotta takana – voisi olla pätevä sosiaalityöntekijä. Se olisi sama asia, jos sairaanhoitaja toimisi lääkärin virassa. Potilasturvallisuus olisi uhattuna. Sosionomin tutkinto ei yksinkertaisesti ole millään muotoa riittävä eikä sillä luoda sellaista tietopohjaa, mitä yliopistosta saadaan.
jos käy ensin sosionomiksi amk sitten yamk, tarvitseeko yliopistossa lukea sosiaalityön tutkinto kokonaan sosiaalityöntekijän pätevyyden saadakseen?