Yksityiset palvelutuottajat työllistävät kuntaa vaikka mitään konkreettista ei vielä syntyisikään. Pelkällä kilpailuttamisella saadaan työtunteja kulumaan. Kun palvelu ostetaan yksityiseltä palveluntuottajalta, tulee tuottaja kilpailuttaa. Tulee etsiä kilpailun avulla parhaiten kunnan, eli ostajan kriteerit täyttävä taho. Tähän kaikkeen kuluu aikaa ja se vaatii huolellista työtä.
Kilpailutuksen tekemiseen tarvitaan tietoa ja taitoa sekä kunnan ihminen tekemään se. Jotta on mahdollista tehdä paras ratkaisu, on asia tunnettava hyvin ja omattava tarpeeksi asiantuntemusta kilpailutustyön tekemiseen. Hyvä kysymys onkin, kenen kannalta ratkaisu milloinkin on paras? Kunnan, palvelun välittömän hyödyn saajan vai kenties läheisten kannalta? Tärkeintä on tuntea ja tietää päätöksen seuraukset tai vähintäänkin arvioida, miten tehty päätös mihinkin milloinkin vaikuttaa.
Koti kilpailutettavana
Mielestäni tärkein kriteeri, kun puhutaan omasta kodista, on ihmisen hyvinvointi. Kun on kyse vanhuksen kodista, on mielestäni tärkein kriteeri siellä asuvien ihmisten tyytyväisyys. Onko sitä mahdollista mitata etukäteen tai miten sitä voi mitata jälkikäteen kun tehdään kilpailutus. Miten ihmisen mielipidettä käytetään palveluntuottajan valitsemisen mittarina vai käytetäänkö edes. Kilpailutuksen perimmäinen syy pohjautuu oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Kaikilla kykeneväisillä ja alansa osaavilla halukkailla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus tarjota palvelua ja osallistua tarjouskilpailuun. Näin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekoittuvat mielestäni itsemääräämisoikeuteen ja kunkin oikeuteen asua omassa kodissaan omilla kriteereillään. Voiko vanhus asettaa kriteerit itse vai asettaako ne joku muu.
Vanhusten koti Suomen Itärajalla tarjoaa tehostettua palveluasumista useammalle kymmenelle ihmiselle. Tämän palvelun tuottaja oli vielä vuoden vaihteessa valtakunnallisesti suuri yritys Mehiläinen Oy. Maaliskuun alussa kunnasta itsestään tuli palveluntuottaja. Mehiläinen avasi kyseisen hoivakodin vasta vuonna 2011 ja nyt se joutui luopumaan toiminnastaan kilpailutuksen seurauksena. Kilpailutukseen osallistui sellaisiakin tahoja, joilla ei edes ollut tarjota kyseistä palvelua. Mistä tämä kertoo, että näin tehdään. Osallistutaanko kilpailuun vääristä syistä vaikka ei oikeasti voitaisi. Kiteen hoitokoti Mehiläinen hävisi tässä tapauksessa tarjouskilpailun eikä kukaan toinenkaan pärjännyt kilpailussa. Lehdissä kirjoiteltiin huolesta ja vääryydestä, kuinka vanhukset saattaisivat menettää kotinsa ja joutuvansa muuttamaan kilpailun voittaneen organisaation tiloihin ja jopa maksamaan asumisestaan enemmän. Kaupunki kuitenkin pelasti tilanteen ja otti haltuun hoitokodin sellaisenaan, jonka seurauksena ihmisten koti säilyi, työntekijät ja tilat pysyivät samoina. Palveluntuottajaksi tuli kunta itse ja ihmisen kannalta ratkaisu oli paras mahdollinen.
Yle uutisoi vuoden alussa aiheesta ja Kiteen hoivapalvelusta otsikolla ”Kiteellä uhkaa pakkomuutto – ikäihmiset hankintalain heittopusseina”, joka lietsoo pelkoa ja ilmaisee tyytymättömyyttä ihmisten puolesta sekä ottaa kantaa kilpailutuslakiin. Jos asia todella olisi näin, voimmeko vain asiaa katsoa sivusta. Kitee teki hyvän ja oikeudenmukaisen päätöksen siirtymällä sivustaseuraajan roolista vastuunkantajaksi ja otti asiasta kopin itse.
Tiedetäänkö kilpailutuksen kokonaiskustannukset ja vaikutukset?
Kaupungin näkökulmasta tämä sama prosessi on käyty lähimenneisyydessä ja vastaavanlaisia prosesseja on koko ajan käynnissä useita. Kuinka paljon kunnilla on varaa käyttää jatkuvaan kilpailuttamiseen virkamiestyövoimaa. Tässä tapauksessa kunta on nyt itse palveluntuottajana kunnes toisin päätetään. Eihän sitä tiedä, milloin joku kunnan virkamies päättää taas avata tapauksen uudelleen ja pyörä pyörähtää uudelleen käyntiin. Mitä nämä kaikki muutokset ja prosessit maksavat. Onko oletus, että kilpailuttamiseen järjestämiseen tulee olla aina varoja ja aikaa käytettävissä? Onko kilpailutuksen tekemiselle laskettu hintalappua? Siirtääkö kilpailutus todellisuudessa ratkaisun vain tulevaan, seuraavaa päätöstä odottamaan.
Päivi Muranen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija
Lisätietoa
Kiteen kaupungin päätös. Verkossa.
Karjalaisen artikkeli kilpailutuksesta. Verkossa.
Yle uutisoi: ikäihmiset heittopusseina. Verkossa.
Ei kommentteja