”Kun sulla on nyt elämässä muutakin, niin älä murehdi sitä imetystä, kun se voi olla niin stressaavaa”. Edellä oleva lause saattaa olla monelle äidille tuttu, joka on asiakkaana jossakin sosiaalialan vauvaperheiden palvelujen parissa. Sosiaalialalla ei välttämättä olla totuttu ottamaan kantaa imetykseen tai imetyksen tukemiseen, sillä se on nähty enemmän terveydenhoitoalan tehtävänä.

Voisiko imetysasenteita saada muutettua sosiaalialalla toimivien parissa? Olisiko tietoa, miten tukea erilaisista lähtökohdista käsin imetystä? Kaikilla äideillä tulisi olla mahdollisuus oman näköiseen ja itseään tyydyttävään imetykseen omasta taustasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Jokaisella äidillä tulisi olla myös mahdollisuus imettää, tai olla imettämättä, ja tehdä asiasta päätös itse eikä jonkun toisen ohjaamana.

Tänä syksynä Imetys ilman stressiä –hanke on julkaissut imetysmateriaalin, joka on suunnattu sosiaalialalla työskenteleville vauvaperhetyöntekijöille. Lähdin kirjoittamaan materiaalia osana sosiaalialan YAMK-opinnäytetyötäni. Yhteistyötä prosessin aikana on tehty Helsingin kaupungin Rastilan perhekuntoutuksen vuorovaikutustiimin sekä Helsingin ensikodin henkilökunnan kanssa.

Vauvaperheiden parissa työskentelevät toivoivat hankkeen alussa tietoa imetyksen tukemisesta erityisryhmien parissa, esimerkiksi miten tukea erilaisista mielenterveysongelmista kärsivää äitiä imetykseen, miten päihteet ja erilaiset lääkkeet vaikuttavat imetykseen ja miten ylipäänsä tukea ja motivoida imetykseen, kun elämäntilanteessa saattaa olla paljon muutakin stressaavaa.

Materiaalin tarkoituksena ei ole antaa tyhjentäviä vastauksia kaikkiin imetykseen liittyviin pulmiin. Tarkoituksena on ollut kirjoittaa juuri sosiaalialan ammattilaisille suunnattu materiaali, jossa huomioidaan heidän asiakaskuntansa erilaiset haasteet ja tarpeet. Tavoitteena on ollut myös normalisoida imetystä ja tuoda esille imetyksen luonnollisuus ja sen antamat mahdolliset voimavarat äideille.

Erilaisten elämäntilanteiden vaikutus imetykseen

Imetys ei tunnu jokaisen äidin mielestä luonnolliselta tai omien taustojen vuoksi se saattaa tuntua jopa vastenmieliseltä ja inhottavalta. Äidin tunteita imetystä kohtaan voi kuitenkin pohtia yhdessä äidin kanssa ja miettiä, mistä sellaiset tunteet voivat johtua. Tunteiden normalisointi voi auttaa joitakin äitejä ymmärtämään omia ajatuksiaan. Jo raskausaikana tehty imetysohjaus ja mielikuvien käyttäminen voivat saada äidin kokeilemaan imetystä. Toisilla äideillä päivä kerrallaan –ajattelu voi auttaa pääsemään imetystaipaleella eteenpäin.

Työntekijällä ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkeen, hän voi olla vain aidosti kiinnostunut ja yhdessä äidin kanssa pohtia, mikä merkitys imetyksellä voisi juuri hänen ja hänen vauvansa kohdalla olla. Äidin ja vauvan vilpitön kehuminen hienosta imetystaipaleesta voi jollekin äidille asia, joka saa jatkamaan imetystä suunniteltua pidempään ja mahdollisista vaikeuksista huolimatta.

Miksi sosiaalialalla pitäisi osata tukea imetystä?

Jo imetyksen edistämisen ohjelma 2009-2012 on asettanut tavoitteeksi, että yksiköissä, joissa kohdataan imettäviä äitejä, tulisi olla suunnitelma imetyksen edistämiseksi.

Sosiaalialan vauvaperhetyössä tavataan yleensä asiakkaita useita kertoja viikossa, tai asutaan kuntoutusta antavassa yksikössä, jolloin imetyksen tukeminen voisi olla luonnollinen osa työskentelyä. Äidit saisivat näin oikea-aikaista imetystukea ja mahdollisesti tukea päästä edessä olevan ongelman yli, eikä tarvitsisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä. Seuraava neuvolakäynti kun voi olla viikkojenkin päässä ja silloin on voitu jo siirtyä pulloruokintaan ja imetys päättyä, kun ei ole löydetty ratkaisua ongelmiin. Materiaalissa on kerrottu tyypillisiä imetyksen haasteita ja mahdollisia ratkaisuja niihin, jotta imetys voisi jatkua, jos äiti näin haluaa.

Vaikka tämä materiaali onkin suunnattu ensisijaisesti sosiaalialalla toimiville ammattilaisille, en näe syytä mikseivät terveydenhoitajat tai kätilöt voisi hyötyä tästä materiaalista. Neuvolassa, synnytyssairaaloissa ja äitiyspoliklinikoilla tavataan melkein kaikki odottavat äidit, joten tämän materiaalin sisällöstä voi olla hyötyä myös heille, jotka harvemmin tapaavat äitejä, joilla on erityistä tuen tarvetta.

Materiaalin löydät sekä suomeksi että ruotsiksi Ensi- ja turvakotienliiton sivuilta.

Anna Nupponen, sosionomi (ylempi AMK)

Lisätietoa

Materiaali suomeksi.

Materiaali ruotsiksi. 

Nupponen Anna 2016. Imetys vauvaperhetyössä : opas sosiaalialalla toimiville vauvaperhetyöntekijöille. Sosiaalialan ylempi AMK -opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisu saatava netistä.

Kun tehostetun perhetyön tavoitteet on laadittu asiakkaan arjesta käsin, koetaan perhetyö vaikuttavaksi ja merkitykselliseksi. Kuinka saada arki ja ihmiset keskiöön, näkyviin? Pois huolien ja ongelmien värittämästä kertomuksesta.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimena järjestetyn tehostetun perhetyön tulee taata lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa apu ja tuki, joka on asiakassuunnitelmaan kuvattu. Tarve on kuvattu asiakassuunnitelmaan perheenjäsenten tuottaman tiedon, toiveiden sekä lastensuojelun vastuutyöntekijän huolen pohjalta.

Perhetyö lastensuojelun avohuollon tukitoimena

Lastensuojelun sosiaalityön määrittämät ongelmat luovat perhetyölle aluksi tiettyjä suuntaviivoja, päämääriä, mihin työllä pyritään vaikuttamaan, mutta tavoitteet työlle luodaan asiakkaan arjen näkökulmasta. Perhetyön lähtökohtana tulee olla perheenjäsenten omat tavoitteet muutokselle.

Perheenjäsenten näkemykset sekä kokemukset sen hetkisestä elämän tilanteesta ja siinä tarvittavista muutoksista, tulee olla työntekijöiden ammatillisen näkemyksen kanssa vuoropuhelussa, jotta päästään yhteiseen ymmärrykseen.

Perheen lähiympäristön ja sosiaalisten suhteiden huomioiminen on tärkeää. Elinolosuhteisiin vaikuttaminen eli yhteiskunnallinen muutostyö ovat myös osa perhetyötä. Olennaisinta perhetyössä on muutos perheen arjessa, niin ettei arjen todellisuus, perheiden elämä ole enää lapsen kannalta haitallinen.  (Hovi-Pulsa)

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelun palveluiden kotiin vietävä kriisityö on tehostettua perhetyötä, jota aiemmin tarjottiin lastensuojelun avohuollon tukitoimena Nopean puuttumisen perhetyön eli Nopsa-työn nimellä. Nopsa-työn asiakkaina olivat 12-17-vuotiaat nuoret ja heidän perheet. Perhetyö oli suunnitelmallista ja tavoitteellista perhekuntoutusta nuoren sijoituksen ja huostaanoton estämiseksi. Tähän pyrittiin tarjoamalla nuorelle ja hänen perheelleen riittävä ja tarkoituksenmukainen tuki. Perhetyön lähtökohtana oli sosiaalityöntekijän tekemä asiakasohjaus nuoren kasvun ja kehityksen vaarantavista tekijöistä. Nopsa-työ oli työparityötä, jolla pyrittiin vahvistamaan perheen omia voimavaroja ja perheen sisäistä vuorovaikutusta. Tapaamiset sovittiin perheenjäsenten tarpeiden mukaan ja erilaiset työvälineet ovat olleet työntekijälähtöisesti työssä mukana.

Kohtaamisen kokemuksia – perheiden kertomuksia Nopsa-perhetyöstä

Tämä kirjoitus perustuu Kirsi Mansikkasalo-Leinosen vuonna 2016 valmistuneeseen Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöhön Kohtaamisen kokemuksia – perheiden kertomuksia Nopsa-työstä. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää, millaisena asiakkaat kokivat Nopean puuttumisen perhetyön sekä nostaa esiin sitä mikä Nopsa-työssä on ollut merkityksellistä heidän mielestä.

Haastatteluihin osallistui neljä perhettä eri kokoonpanoissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin narratiivista haastattelua ja aineiston analyysissa on käytetty teemoittelua. Aineistosta laajimmin nousee esiin haastateltavien kokemukset työntekijöistä sekä heidän kanssa muodostuneista suhteista. Opinnäytetyön on tarkoitus tukea palvelun sisällöllistä kehittämistä, jolloin merkityksellisten tekijöiden kokoaminen ja jäsentäminen ovat tärkeimpiä seikkoja selvitettäessä ihmisen kokemusta palvelun vaikuttavuudesta. (Väyrynen)

Kaikkien perheiden tarinoissa nousi vahvasti esille heidän kokemuksensa siitä, että heidät on kohdattu ja heidän asiansa on kuultu. Perheiden omista tarpeista ja toiveista käsin toteutettu Nopsa-työ koettiin erittäin merkitykselliseksi ja tärkeimmäksi asiaksi, joka edesauttoi muutoksen tekemisessä. Perheiden tarinat muodostuivat heidän kokemuksien ympärille, joissa heidät oli kohdattu ihmisinä, perheinä ja yksilöinä. Arvokkaan kohtaamisen kokemukset välittyvät kertomuksista. (Laitinen – Kemppainen)

Kumppanuussuhde ja osallisuuden kokemus kantaa

Osallisuuden kokemus näyttäytyi tarinoissa vahvana tunteena kuulluksi tulemisesta. Työntekijöiden dialogisten taitojen avulla haastateltaville oli muodostunut kokemus yhteisen ymmärryksen pohjalta tehtyyn muutostyöhön. Jokaista tarinaa väritti myös voimakas kokemus kumppanuussuhteen muodostumisesta työntekijöiden kanssa ja se oli tapahtunut heti ensitapaamisella.

Se, ettei työntekijät vaihtuneet, vaan pysyivät samoina koko työskentelyn ajan oli perheille merkityksellistä ja lisäsi luottamusta. Työn onnistumisen kokemusta tuki suuresti työntekijöiden joustavat mahdollisuudet tavata perheitä eri kokoonpanoissa myös muulloin kun virka-aikana.

Lisää arvokkaita kohtaamisia

Lastensuojelun avohuollosta erillisenä palveluna tarjottuna Nopsa-työ on ollut mielekästä. Se mahdollisti työntekijöille sosiaalityötä ulkopuolisemman lähestymissuunnan perheisiin, joille tarjotaan tehostettua perhetyötä nuoren sijoituksen ja huostaanoton estämiseksi.

Kun työskentely on toteutettu perheiden lähtökohdista ja heidän aikatauluihin sopivalla tavalla, eivät perheet ole kokeneet tiivistä ja intensiivistä työtä raskaana, vaan heidän omia voimavaroja tukevana. Perheenjäsenten omien elämänhallintakeinojen kartoittaminen ja vahvistaminen sekä identiteetin ja osallisuuden vahvistaminen ovat asioita, mitkä myös minä itse katsoin olevan Nopsa-työn tärkeimmät tavoitteet.

Kerätty tieto asiakkaiden kokemuksista sekä yleisyyttä ja keskimääräisyyttä mittaava tieto voivat yhdessä toimia toisiaan täydentävänä, syventävänä ja vastakohtaisuuksia esiin nostavana. Näiden kahden erilailla tuotetun tiedon yhteinen hyöty asiakastyön kehittämistyölle on paljon enemmän, kun vain toisella tavalla hankittu tieto.

Kirsi Mansikkasalo-Leinonen,  sosionomi (ylempi AMK)

Lähteet

Hovi-Pulsa, Raija 2011. Arkilähtöinen perhetyö. Strukturoitua avoimuutta. Lisensiaatintutkimus. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos. Sosiaalipedagogiikka.

Laitinen, Merja – Kemppainen, Tarja 2010. Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teoksessa Laitinen, Merja – Pohjola, Anneli (toim.): Asiakkuus sosiaalityössä. Tallinna Raamatutrükikoda: Gaudeamus Helsinki University Press. 138 – 177.

Lastensuojelulaki 417/2007.

Mansikkasalo-Leinonen, Kirsi 2016. Kohtaamisen kokemuksia – perheiden kertomuksia Nopsa-työstä. Sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö. Metropolia AMK.

Väyrynen, Sanna 2012. Muutosta edistävät tekijät päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa. Asiakkaiden kokemuksia intensiivisen avokuntoutuksen vaikuttavuudesta. Teoksessa Pohjola, Anneli – Kemppainen, Tarja – Väyrynen, Sanna (toim.): Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 271 – 300.

Hallituksen sote-ehdotus sai runsaasti kritiikkiä lausunnonantajilta

Hallituksen kaavailema sote-uudistus muuttaa radikaalilla tavalla ja kertaheitolla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallin koko Suomessa. Sote- ja maakuntauudistuksessa Suomeen perustetaan 18 itsehallinnollista maakuntaa. Maakuntien vastuulle siirtyvät 1.1.2019 alkaen julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimi, ensihoito, ympäristöterveydenhuolto, maakuntaliittojen tehtävät ja eräät muut kuntien ja valtion aluehallinnon tehtävät.

Hallituksen mukaan sote- ja maakuntauudistuksella luodaan edellytykset Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden mallille. Uusissa maakunnissa otetaan käyttöön tehokkaimmat ja vaikuttavimmat toimintatavat, jotta palvelut voitaisiin tuottaa vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. Tavoitteena on pienentää eroja ihmisten hyvinvoinnissa ja taittaa kustannusten kasvua. Palvelut integroidaan asiakaskeskeisesti ihmisten tarpeiden mukaisesti. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2017 lausuntokierroksen ja sen perusteella tehdyn viimeistelyn jälkeen.

Uudistuksen lakipaketti (ilman valinnanvapausmallia) oli hyvin laajalla lausuntokierroksella marraskuulle asti. Yhteenveto 755 lausunnosta julkistettiin 9.12.2016. Uudistuksen tavoitteita pidetään tärkeinä, mutta tavoitteiden toteutumista ja haluttujen vaikutusten saavuttamista pidetään hyvin epävarmana hallituksen ehdottamalla mallilla. Vastaajat eivät usko, että esitys antaa riittävät edellytykset myöskään hillitä kustannusten kasvua.

Ehdotus sai kritiikkiä mm. julkisesti rahoitettavien sote-palvelujen tuottamisen siirtämisestä yksityisten yhtiöiden liiketoiminnaksi – puhutaan pakkoyhtiöittämisestä, sekä maakunnan tehtävien organisoimisesta niin, että palvelujen järjestäminen ja tuottaminen erotetaan maakunnassa – puhutaan tilaaja-tuottajamallista. Maakuntaan perustettavaa erityistä palvelulaitosta ei nähty hyvänä. Kun palvelujen tuottaminen siirretään yhtiöihin, tästä seuraa väistämättä myös demokratiavajetta mm. siksi, että yhtiöiden liiketoiminta ja päätöksenteko eivät ole julkisia.

Lausunnonantajien kritiikin vaikutukset hallituksen ehdotuksiin jäivät olemattomiksi. Muutokset julkistettiin 21.12.2016 valinnanvapaus-ehdotuksen yhteydessä.

Lue lisää lausuntoyhteenvedosta

Emeritusprofessori Juhani Lehto analysoi hallituksen esityksiä KU-lehdessä, tässä linkki 4.1.2017 artikkeliin. 

Asiakkaan valinnanvapaus sote-palveluissa

Hallitus julkisti 21. joulukuuta lakiluonnoksen siitä, miten asiakas voi valita palveluja valinnanvapauden piirissä olevista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Asiakas voi jatkossa listautua valitsemansa sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakkaaksi ja valita lisäksi haluamansa suunhoidon yksikön. Sosiaali- ja terveyskeskukset ja suunhoidon yksiköt tuottavat palvelut itse tai verkostomaisesti. Ne voisivat myös myöntää asiakkailleen maksuseteleitä asiakkaan valitsemalta palvelun tuottajalta hankittaviin yksittäisiin palveluihin. Lisäksi asiakas voisi myös valita maakunnan tuottamissa palveluissa palveluja antavan toimipisteen, kuten sairaalan.

Kannattaa huomata, että jo tällä hetkellä voi terveydenhuoltolain mukaan valita terveyskeskuksensa mistä kunnasta tahansa. Jatkossa sote-keskuksen valintaan pitää sitoutua vuodeksi.

Asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti (HB) olisivat käytössä maakunnassa (sen palvelulaitoksessa) tehdyn palvelutarpeen arvioinnin perusteella: asiakas saisi valita asiakassetelillä palvelun tuottajan tai hyväksytyn HB-budjetin puitteissa järjestää palvelunsa valitsemallaan tavalla.

Merkittävä osa sosiaalihuollon palveluista ovat ns.viranomaispalveluja, joita ei voi siirtää yhtiöihin. Vaikka ehdotuksessa puhutaankin sosiaali- ja terveyskeskuksen valinnasta, ei yksiköstä kuitenkaan ole saatavilla sosiaalihuollon osalta juuri muuta kuin neuvontaa ja ohjausta. Siten suunniteltu sote-integraatio todennäköisesti heikentyy nykyisestä kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämän sosiaali- ja terveyskeskuksen sote-yhteistyöstä.

Millaisia vaihtoehtoja olisi hallituksen sote-ehdotuksen sijaan?

Järjestämme usean yhteistyökumppanin kanssa 24.1.2017 klo 17-19 seminaarin ”Vaihtoehtoja katastrofille – nykyisen SOTE ehdotuksen kipupisteisiin”.  Mukana keskustelussa myös hallituksen sote-ministeri – seminaarin ohjelma päivittyy sivulle.

Lue lisää seminaarista Metropolian Tapahtumat-sivuilta

Lue lisää valinnanvapaus-lakiehdotuksesta

Metropolia on kehittämässä henkilökohtaista budjetointia valtakunnallisessa hankkeessa

Hallituksen valinnanvapaus-ehdotuksen mukaan asiakas voisi valita myös henkilökohtaisen budjetin (HB). Se perustuu asiakkaan palvelutarpeiden arviointiin ja asiakassuunnitelmassa määriteltyyn budjettiin, jonka mukaan asiakas järjestää itse valitsemallaan tavalla palvelunsa. Hallitus arvioi HB:n soveltuvan erityisesti asiakkaalle, joka tarvitsee elämäntilanteessaan useampaa palvelua, hoitoa tai tukea samanaikaisesti.

Käynnistimme syksyllä kolmivuotisen valtakunnallisen HB.tä kehittävän hankkeen yhdessä kolmen ammattikorkeakoulun ja useiden kumppaneiden kanssa. Käytännön asiakastyössä HB:tä kehitetään kuudella pilottialueella: mukana ovat Hämeenlinnan, Porin, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Etelä-Karjalan ja Kainuun sote-kuntayhtymät. Päärahoitus tulee Euroopan sosiaalirahastosta STM:n valtakunnallisesta teemasta.

Hankkeessa asiakkaan palvelutarve arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja asiakas voisi tarpeisiinsa määriteltyä budjettia käyttää niin julkisiin kuin yksityisiinkin palveluihin sekä yhteisöiltä ja omista läheisverkostoista haettuun tukeen. Sipilän hallituksen HB-mallissa asiakas ei voisi käyttää julkisia palveluja HB-budjetillaan – mikäli ehdotus tällaisenaan toteutuu 2019.

Kehittämistyöstämme ollaan kiinnostuneita.

Järjestämme myös keväällä kaikille avoimia maksuttomia teemaseminaareja, joita voi seurata myös etäyhteydellä:

• Asiakkaan digitaalinen asiointiyhteys ja omaseuranta to 2.2. klo 9-16 Helsinki
• HB organisaatioiden hallinnollisissa järjestelmissä 9.2. klo 9.30-15.30 Helsinki
• Palvelut ja asiakastyön prosessit ma 13.2. klo 10-15.30 Lappeenrannassa
• Palvelujen kustannukset ja kustannus-vaikuttavuus ma 27.3. klo 10-14.30 Helsinki

Lisätietoa seminaareista ja hankkeesta 

Henkilökohtainen budjetointi-hankkeen kotisivut avataan tammikuussa.

www.henkilokohtainenbudjetointi.fi

Sitä ennen löydät tietoa Metropolian hanke-esittelyistä: Avain kansalaisuuteen -henkilökohtainen budjetointimalli.

Tervetuloa mukaan!

Sirkka Rousu, hankkeen projektipäällikkö, ylipettaja, Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalue

(lisätty linkki Juhani Lehdon 4.1.2017 julkaistuun artikkeliin)