Ekstrovertti vai introvertti vanhempi? Passiivinen vai aktiivinen vanhempi? Huono vai hyvä päivä?
Nämä kaikki asiat saattavat vaikuttaa siihen miten ja millä asenteella vanhemmat suhtautuvat ylipäätään lapsensa päiväkotimaailmassa tapahtuviin asioihin. Ja näin kliseisesti voi myöskin sanoa vuosien työkokemuksen jälkeen, että yleensä perheen äidit ovat niitä aktiivisempia osapuolia – äidit yleensä suhtautuvat lapsensa päiväkotiasioihin hyvin tunneperäisesti kun taas isälle se on ennemminkin järkiperäinen asia, tyyliin lapseni käy päiväkodissa ja sillä selvä.
Helsingin varhaiskasvatusvirasto hyväksyi toiminnallisten tavoitteiden toteutumisennusteet vuodelle 2016 varhaiskasvatuslautakunnan 5.4.2016 kokouksessa.
Sitovia toiminnallisia tavoitteita ovat muun muassa
- päiväkodeissa 3-vuotiaiden terveystarkastuksien ja hyvinvointikeskustelujen vakiinnuttaminen kokeilun perusteella eli ”Neuvola päiväkodissa”- toimintamalli,
- lapsilla mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen vähintään kaksi tuntia päivässä ja
- varhaiskasvatuspalvelujen kehittäminen asiakasperheiden kanssa käytävänä vuoropuheluna luomalla toiminnallisen osallistumisen mallit vanhempaintilaisuuksiin.
Mielenkiintoisimpana pidän näistä ehdottomasti jälkimmäistä, sillä asiakkaiden osallistaminen on ollut päivän sana jo muutaman vuoden ajan. Siitä puhutaan jopa niin paljon, että välillä tulee mietittyä, että meneekö puhe kuitenkaan ikinä käytännön tasolle. Toivottavasti tehtäisiin varhaiskasvatuksessa vielä enemmän näkyväksi sitä, että mitä kaikkea huippujuttua me teemme yhdessä lasten ja koko perheiden kanssa!
Toiminnallisen osallistumisen malli vanhempaintilaisuuksiin
Toiminnallisen tavoitteen tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatuksen palveluja ja työmenetelmiä eli luoda ja ottaa päivähoitoyksiköissä käyttöön vanhempaintilaisuuksien osallistamisen ja osallistumisen mallit, mitkä kannustavat perheitä aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistoimintaan yhdessä päiväkodin kanssa. Yhdessä vanhempien kanssa luotavien vuorovaikutusmallien avulla pyritään lisäämään ymmärrystä siitä mitä varhaiskasvatus oikeasti on ja tuottaa yhteisesti sisältöä yksiköiden toteuttamaan varhaiskasvatukseen.
Tavoitteen toteutuminen osoitetaan siten, että syntyneet osallistumisen mallit löytyvät kootusti esimiesten ja henkilöstön käyttöön varhaiskasvatusviraston intrasivuilta. Kyseisen toiminnallisen tavoitteen ennustetaan toteutuvan. Tavoitteen toteutumisen arviointi on ajankohtainen vuoden 2017 alkupuolella. Upea asia näissä kahden viimeisen vuoden toiminnallisissa tavoitteissa on ollut se, että ne ovat varsin käytännönläheisiä ja arkeen vahvasti linkitettyjä. Näin ollen varhaiskasvatuksen henkilöstön on helpompi sitoutua tavoitteisiin, kun ne tulevat työntekijää lähelle ja pidämme niitä merkittävinä asioina varhaiskasvatusta kehitettäessä.
Varhaiskasvattajan uraa aloitellessani muistan miettineeni vanhempaintilaisuuksissa, että taasko tätä samaa jaarittelua: muistakaa merkata lapsen vaatteet, muistakaa tuoda varavaatteet ja jumppavaatteet lokeroon, vasukeskustelut pidetään lapsen syntymäpäivän tienoilla ja niin edelleen. Varhaiskasvattajien kokoama lista muistettavista asioista oli loputon ja lopuksi sitä vaan kysyttiin kuuliaisesti kuuntelevalta yleisöltä, että onko teillä jotain kysyttävää. Vanhemmilla lienee ollut kiire jo lasten luokse kotiin, sillä harva vanhempi kysyi mitään. Tai no, onhan porukassa aina muutama innokas, joka haluaa äänensä kuuluviin.
Silloin 7 vuotta sitten yritin vaivihkaa kysellä kokeneimmilta tiimikavereilta, että miten olisi jos vanhemmat laitettaisiin itse työn touhuun emmekä me vain luennoisi heille. Muistan ehdottaneeni yhteistä lauluhetkeä, jumppatuokioita, pienryhmäkeskusteluja, iltasadun lukemista, saduttamista, vanhempien omia näytelmiä ym. Silloin ehdotuksilleni hymähdeltiin, mutta vuosien mittaan kaikki nämä edellä mainitut ehdotukset on testattu ja hyviksi todettu ryhmien vanhempaintilaisuuksissa. Muistakaa nyt hyvät vanhemmat -vanhempainillan luennointitapana tiivistyi sähköpostiin, joka lähetettiin alkusyksystä kaikille vanhemmille. Näin ollen vanhempainilloissa jäi rutkasti aikaa paljon mielenkiintoisammalle ja hyödyllisemmälle keskustelulle ja yhteiselle työskentelylle. Vasta muutamien viime vuosien aikana vanhempien ja perheiden osallistaminen on tullut mukaan ammattikieleen, mutta onhan se ollut läsnä päiväkotiarjessa jo pidempään.
Vuorovaikutteinen toiminnallisen osallistumisen malli päiväkodissa kuulostaa tavoitteena helpolta lastenleikiltä. Ideoita, vinkkejä ja näkökulmia on varmasti kymmeniä ellei satoja varhaiskasvatusviraston henkilöstöllä, ne täytyy vaan saada näkyväksi ja yhteiseen käyttöön, jotta kaikki pääsevät niihin osallisiksi. Onhan tämä ennen kaikkea myös henkilöstön asenne ja tottumus kysymys, sillä useat työntekijät ovat tottuneet ”suorittamaan” vanhempaintilaisuudet totutulla ja hyväksi havaitulla tavalla.
Digitalisaation yleistymisen ja monipuolistumisen myötä tuleekin hyödyntää myös erilaisia käytössä olevia laitteita ja viestimiä tilaisuuksien järjestämisessä, dokumentoinnissa sekä uusien toimintamallien levittämisessä muulle henkilöstölle. Osallistamisbuumin ollessa nykyisin kuumimmillaan, edelleen mietityttää se, tulevatko vanhempaintilaisuuksiin laisinkaan ne vanhemmat ketkä kenties eniten kaipaisivat verkostoitumista muiden perheiden kanssa, tukea omaan vanhemmuuteen sekä lapsen kehityksen tukemiseen. Osallistavan menetelmän vaarana on nimittäin se, että siinä velvoitetaan aktiivisuuteen ja tulemaan jonkin verran pois omalta mukavuusalueeltaan. Toki osallisuuden teeman mukaisesti on tärkeää muistaa, että kaikki tämä perustuu vapaaehtoisuuteen ja perheillä on oikeus tehdä omat ratkaisunsa ja päätöksensä osallistumisesta.
Vanhemmat päivähoidon arkeen tutustumassa?
Vanhempien osallistaminen vanhempaintapatumiin on oikein hieno tavoite, mutta näkisin sen rinnalle ehdottomasti myös sen, että miten vanhemmat saataisiin vielä lähemmäs päiväkodin arkea? Katsomaan, kuuntelemaan ja fiilistelemään oman lapsen ryhmän toimintaa, koko talon yhteistä toimintaa ja ennen kaikkea sitä, miten oma lapsi on ja viihtyy päiväkodissa. Päiväkotipäivän aikana tapahtuu lapsen kohdalla kymmeniä mullistavia asioita ja vanhemmat pääsevät osallisiksi niihin vain lyhyen keskustelun kautta, valokuvien, sähköposti tiedotteiden ym. avulla. Miksi vanhempia ei voisi kutsua enemmän seuraamaan päiväkotipäivää? Vai haluavatko vanhemmat edes ”sekaantua” varhaiskasvatukseen? Monet varhaiskasvattajat saattaisivat ehkäpä myös ajatella, että no nyt sekin äiti tai isä tulee tänne kyttäämään mitä teemme. Itse ajattelen sen ennemminkin niin, että olisi upea tilaisuus näyttää lapsen vanhemmille avoimesti mitä päiväkotipäivän aikana oikeasti tapahtuu. Myös ne kaaoshetket mitkä eivät todellakaan suju suunnitellusti! Kauan suunnittelemani ”Mitä minun isä/äiti tekee ammatikseen-projekti” ei tänäkään vuonna tullut toteutetuksi, kenties lähivuosina!
Minna Heiskanen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija
Lähteenä: Helsingin Varhaiskasvatusviraston talousarvion toteutumisennuste 1/2016 tilanteesta 29.2.2016. Toiminnallisten tavoitteiden toteuttamisennuste 1/2016.
Ei kommentteja