Koulutuksesta leikkaamalla valtio säästää ensin vähän ja häviää sitten paljon

“Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.”

Tämä hallitusohjelman 10 vuoden tavoite herättää minussa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Suomella on hyvä maine yhtenä koulutuksen kärkimaana, mutta ollaanko mainetta romuttamassa koulutukseen kohdennetuilla leikkauksilla? Tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon opintotukien mahdollinen leikkaaminen. Mikäli selvitysmies Roope Uusitalon esitys toteutuu, pienenee korkeakouluopiskelijoiden tuki kuukaudessa yli 25 % ja opintorahan pienennys korvataan aiempaa suuremmalla opintolainalla. Toinen vaihtoehto on poistaa koko opintoraha suurelta osalta opiskelijoita. Muutoksia kaavaillaan myös muun muassa opintotukikuukausien enimmäismäärään sekä opintojen edistymisvaatimuksiin.

Yhteiskunnan on pakko leikata menojaan. Tämä on selvä asia, ja sen ymmärtävät varmasti myös opiskelijat. Mielestäni Suomen talouden nousu vaatii kuitenkin kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, joilta saaduilla verotuloilla voidaan pyörittää julkisen sektorin palveluita. Suuria ja menestyviä yrityksiä ei synny kuitenkaan ilman koulutusta ja toimivaa koulutusjärjestelmää.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa Helsingin Sanomissa 19.3.2016, että hän ei usko kaavailtujen muutoksien vähentävän halukkuutta lähteä opiskelemaan, vaikka olisi vähävaraisesta perheestä. Itse olen kuitenkin asiasta eri mieltä ja epäilen monen pelkäävän valmistuvansa pahimmillaan suuren opintolainan kanssa työttömäksi. Voiko Suomi siis tässä valossa olla tulevaisuudessa hallitusohjelman tavoitteen mukainen koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa, jos nimenomaan korkeakouluopiskelijoihin ollaan kohdistamassa näin merkittäviä leikkauksia?

Menetämmekö kouluviihtyvyydessä sen, minkä Pisa-tuloksissa saavutamme?

Toinen hallitusohjelman 10 vuoden tavoitteeseen kohdistuva ristiriita liittyy Pisa-tutkimuksen tuloksiin. Pienistä heikkenemisistä huolimatta suomalaisen koulun menestyminen Pisa-tutkimuksissa on yhä ylpeyden aihe ja tältä osalta hallitusohjelman tavoitteen saavuttaminen näyttääkin valoisalta. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on kuitenkin huolissaan siitä, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen, että kouluviihtyvyys on Suomessa romahtanut.

Pisa-tutkimuksen tulosten mukaan Suomi on sijalla 60, 65:stä OECD maasta kouluviihtyvyyttä mitattaessa. Yksi tärkeä aiheeseen liittyvä tutkimustulos on myös se, että jo 12-vuotiaina alkavat ne lapset, joilla on erityisen hyviä taitoja teknologiassa, osoittaa kyynistymisen oireita. Professori Katariina Salmela-Aron tutkimuksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin ja joka neljäs heistä on kyllästynyt kouluun sekä kokee, ettei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Joka kymmenes 12-vuotiaista on koulussa uupunut, viisi prosenttia on joko stressaantunut tai koulu-uupunut. Nämä luvut ovat melko ikävää luettavaa alakouluikäisistä oppilaista. Mikäli emme saa parannettua oppilaiden viihtyvyyttä koulussa sekä vähennettyä koulu-uupumusta ja stressiä, voi tuloksena olla iso joukko psyykkisesti huonovointisia lapsia ja nuoria, joista koituu yhteiskunnallemme merkittäviä lisäkustannuksia.

Uudistumisen tarve suomalaisessa koulutuspolitiikassa on kuitenkin havaittu, vaikka Kirsti Lonka HundrEd-hankkeeseen liittyvässä haastattelussa toteaa koulussa olevan vielä hyvin vähän tilaa luovalle ongelmanratkaisukyvylle, tiimityölle, projektien oppimiselle ja muille tulevaisuuden taidoille. HundrEd-hanke on juuri yksi hyvä esimerkki koulutuksen uudistumisesta ja koko hankkeen tavoitteena on auttaa Suomea pysymään opetuksen mallimaana myös tulevaisuudessa. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu elokuussa 2016 ja se tuo myös muutoksia koulutyöhön ja luo oppilaalle aktiivisemman aseman oppijana ja osana kouluyhteisöä.

Ristiriita hallitusohjelman tavoitteessa

Mikä sitten on mainitsemani ristiriita suhteessa hallitusohjelman tavoitteeseen? Eikö uusi opetussuunnitelma ja erilaiset hankkeet nimenomaan tähtää hallitusohjelman tavoitteisiin? Opetussuunnitelmauudistuksen onnistuessa tästä onkin nimenomaan kyse, mutta mikäli koulutukseen kohdistuu runsaasti leikkauksia, voi tuloksena olla lisää uupuneita oppilaita ja oppilaita sekä mahdollisesti sen lisäksi vielä heikommat oppimistulokset. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on aina satsaus tulevaisuuteen!

Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Opetushallituksen www-sivujen mukaan 99,7 % lapsista suorittaa Suomessa perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis lähes kaikki oppivelvollisuusikäiset lapset ja koulupäivä on iso osa lapsen ja nuoren elämää. Näen koulun mahdollisuudet oppilaittensa hyvinvoinnin tukijana hyvin suurena. Lapsena omaksuttu aktiivinen elämäntapa ja kiinnostus ympärillä tapahtuvista asioista, kantaa usein myös aikuisikään, jolloin vaikutukset ovat myös hyvin merkityksellisiä, kuten työkykyisyys, kiinnostus yhteiskunnallisista asioista, kyky huolehtia itsestään sekä kantaa vastuuta asioita.

Viedään siis asioita eteenpäin niin, ettei koulutuksesta leikkaamalla valtio säästä ensin vähän ja häviä sitten paljon.

Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija

Lisätietoa

Opintotukileikkaus. Verkkojulkaisu.

Opintotukileikkaus. Verkossa.

Videoklippi.

Pisa-tutkimus. Verkossa.

Koulun merkitys: Verkkojulkaisu.

Koulun merkitys: verkossa.