Ammatillisten opintojen suorittaminen keskittyy yhä enenevässä määrin työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Samalla oppilaitoksissa opiskelee entistä enemmän nuoria, jotka tarvitset opintojen tueksi eritystä tukea, eikä heille ole helppoa löytää soveltuvaa työssäoppimispaikkaa. (1) Haastattelin omassa YAMK-opinnäytetyössäni ammatillista tutkintoa suorittavia opiskelijoita, jotka eivät olleet päässeet suorittamaan työelämäjaksojaan työpaikoilla. Työn tavoitteena oli selvittää tukea tarvitsevien opiskelijoiden siirtymää työelämään.
Kaksi edellistä hallitustamme on vienyt läpi suuria muutoksia toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Uudistukset aloitti Juha Sipilän hallituksen ammatillisen koulutuksen reformi, jossa opinnoissa pyrittiin entistä enemmän tunnistamaan aikaisempi osaaminen ja lisäämään työelämälähtöistä oppimista oikeilla työpaikoilla (2).
Merkittävien uudistuksien linjaa jatkoi myös Sanna Marinin hallituksen päätös jatkaa oppivelvollisuusikää 16 vuodesta aina 18 ikävuoteen saakka. Maksuttoman toisen asteen opiskelun lisäksi tavoitteena oli lisätä oppilashuollon toimia ja kehittää tutkintoon valmistavaa koulutusta, jotta mahdollisimman moni pystyisi lopulta kouluttautumaan niin pitkälle, kuin kyvyt riittävät. (3)
Osaamisperusteisuus lisää valinnanvapautta, mutta tukea tarvitsevia nuoria ei voi unohtaa
Itseohjautuvat ja taitavat opiskelijat hyötyvä opintojen joustavasta järjestelystä ja näyttötutkinnoilla tunnistettavasta aikaisemmasta osaamisesta. Aina opinnot eivät kuitenkaan ole näin suoraviivaisia ja nuorten lähtökohdat opinnoille eivät ole tasavertaisia.
Nuoren mieli voi, ja saa muuttua uravalinnan suhteen. Covid19 -pandemian jälkeen sosiaaliset ja arjenhallintaan liittyvät haasteet ovat yleistyneet, eikä terveydellisistä haasteista tai oppimisvaikeuksista kärsivän nuoren tilannetta helpota leikkaukset lähiopetukseen.
Erityisen haasteen tuovat työssäoppimismahdollisuuksien löytäminen niille nuorille, jotka tarvitsisivat vahvempaa ohjausta työpaikoilla. Valtiontalouden tarkastusviraston tekemän selvityksen mukaan työpaikoilla ei ole valmiuksia huomioida erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Lisäksi valmiiksi osaavia opiskelijoita odottavien yritysten vastuu koulutuksesta on liian herkkä taloudellisten suhdanteiden vaihtelulle. (1)
Toisena erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden haasteena on näyttäytynyt ammatilliseen tutkintoon kuuluvien yhteisten tutkinnon osien suorittaminen. Nämä opinnot koostuvat viestintä ja vuorovaikutusosaamisesta, matemaattisluonnontieteellisistä aineista, sekä yhteiskunta- ja työyhteisöosaamisesta. Siis kaikesta yhteiskunnallistesti sivistävästä tiedosta. (4)
Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työelämään siirtyminen
Opinnäytetyössäni haastattelin Savon ammattiopistossa rakennusalan perustutkintoa suorittavia nuoria, jotka olivat tehneet työelämäjaksonsa koulun työpajalla.
Kaikilla haastateltavilla oli muiden ammatillisten alojen opintoja taustalla ja osallistuminen ammatilliseen tutkintoon valmistavassa koulutuksessa (VALMA), joka nykyisin tunnetaan nimellä: Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) (oph.fi). (5)
Kuten VTV:n raportissa nostetaan esille, myös haastatelluilla opiskelijoilla oli vaikeuksia suorittaa yhteisten aineiden osia. Opintoja oli suoritettu eri koulutusaloilla, mutta yhteisten aineiden osien suorittaminen jatkui pajatyyppisessä opiskelussa. Nuoret näkivät hyvänä toimintamallina teoreettisten aineiden joustavan yhdistämisen samoille päiville, jolloin pääsi tekemään käsillään rakennustöitä.
Kyseistä pajamuotoista opetusta ohjasi ammatillinen erityisopettaja, joka sai varaukseton kiitosta sopivan opiskelumuodon löytäneiltä opiskelijoilta. Ennen pajaryhmään siirtymistä myös erilaisen opintojen ohjaukselliset toimet nousivat esille.
Haastatellut nuoret eivät osanneet eritellä saamaansa tukea. Kuitenkin opintojen ohjaus, joustot opiskelurytmissä ja muut oppilashuollon toimet näyttäytyivät opiskelua tukevina osa-alueina.
Valtiovarainministeriö leikkaisi jatkomahdollisuuksista
Yle kirjoitti 21.4.2023 julkaistussa artikkelissa (yle.fi) valtiovarainministeriön budjettipäällikön ehdotuksesta, jonka mukaan ammatilliset perustutkinnot tulisi lyhentää kaksivuotisiksi. Kolmannen vuoden voisi tällöin käydä vapaaehtoisena, jolloin hakukelpoisuus mm. yliopistoihin olisi mahdollista. (6)
Puolivillaisilla tilastoilla perustellut, opetukseen suunnatut leikkaukset ovat lyhytnäköistä kamreeriajattelua parhaimmillaan. Leikkausten lisäksi ehdotus vaikuttaa ammatillisen koulutuksen ja duunariammattiin opiskelevien nuorten vähättelyltä.
Eikö duunari tarvitse bildungia? Onko hyvä, että vain osa ammattiin opiskelevista nuorista suorittaa yhdeksän osaamispisteen edestä yhteiskunta- ja työelämäosaamista?
Ei tasapäistämistä, vaan joustavia ratkaisuja
Kaikkia opiskelijoita koskevat ratkaisut voivat tuoda säästöjä lyhyellä jänteellä, mutta kostautua kansalaisille työelämässä. Jotkin asiat elämässä on hyvä olla pakollisia. Osaako jokainen, alle parikymppinen nuori vielä tehdä harkittuja päätöksiä työn ja jatko-opiskelun välillä? Vuosi on siinä vaiheessa nuorelle pitkä aika.
Osalla opiskelijoista toki on suuria vaikeuksia suorittaa yhteisiä aineiden osia ja käsillä tekeminen kiinnostaisi paljon enemmän. Tällöin nopeampi työelämään siirtyminen voisi olla hyvä vaihtoehto. Oppilaitoksessa pystytään kyllä tunnistamaan ne opiskelijat, jotka hyötyisivät tietyistä helpotuksista tutkinnon saamiseksi. Kypsymisen jälkeen, nuori voisi varsin hyvin palata suorittamaan jatko-opintoihin oikeuttavat opinnot.
Tutkintoaikojen lyhentämiseksi ja keskeyttämisten ehkäisemiseksi tulisi ennemminkin kehittää opintojen ohjausta ennen opintojen alkua, sekä opintojen aikana. Tästä hyvänä esimerkkinä mm. Kuopion seudun työllisyyden kuntakokeilun yhteistyö opinto-ohjaajien kanssa. Täältä voit katsoa videon (YouTube-kanava) toiminnan esittelystä.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaisia ratkaisuja uusi hallitus tekee ammatilliselle koulutukselle ja opetuksen tasa-arvolle. Kuinka käy edellisen hallituksen tavoitteelle, jonka mukaan vuonna 2030 vähintään 50 % Suomen nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon?
Nuoriin panostaminen kuitenkin kannattaa. Pitkistä ja vaihtelevista opintopoluista huolimatta, haastattelemani opiskelijat olivat kaikki valmistumassa ja siirtymässä työelämään.
Kirjoittaja
Samuli Kokkonen
Kirjoittaja on työllisyyden hoidon asiantuntija, sekä kaupungin tavoitelluin virkamies, joka onnistui suorittamaan YAMK-tutkinnon vaikeasti kehitysvammaisen 4-vuotiaan ja kahden kouluikäisen lapsen isänä. Elävä esimerkki siitä, että joustavuudella voidaan yhdistää työ- ja perhe-elämä, sekä ylempi korkeakouluopiskelu.
Sosionomi (YAMK) -opinnäytetyön pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä: Kokkonen, Samuli 2023. Amisreformin unohdettu puoli: erityistä tukea tarvitsevien nuorten siirtyminen ammatillisesta koulutuksesta työelämään
Lähteet
- Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2021. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkastuskertomus. Ammatillisen koulutuksen reformi. Viitattu 24.4.2023
- Valtioneuvosto 2016. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015–2019. Hallituksen julkaisusarja 2/2016. Valtioneuvoston kanslia 2016. Viitattu 24.4.2023
- Valtioneuvosto 2019. Sanna Marinin hallitus. Hallitusohjelma. Strategiset kokonaisuudet. Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi. Viitattu 24.4.2023
- Opetushallitus. Tutkintojen perusteet. Viitattu 1.5.2023
- TUVA. Mitä on tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA)? Opetushallitus. Viitattu 1.5.2023
- Valtiovarainministeriö haluaa leikata ammattikoulutuksesta – taustalla kiistanalainen tilasto | Yle Uutiset. Viitattu 1.5.2023
Ei kommentteja