Eduskunnassa käsitellään päivähoitolain muutosta. Metropolian opiskelijayhdistys Soffa ry kuvaa kannanotossaan sosionomi-koulutuksen tuottamaa vahvaa varhaiskasvatuksen osaamista. Keskeistä ydinosaamista on myös perheiden kanssa työskentely, kohtaamisen taidot sekä osallisuuden edistäminen.  Lapsen varhaiskasvatuksen pedagoginen suunnittelu on myös ydinosaamista. Tieto ja ymmärrys myös mielenterveyden ja päihteiden sekä lastensuojelun teemoista on osa ammattitaitoa.

Lue tästä lisää:

Kannanotto hallituksen esitykseen lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 341/2014 vp)

Soffa ry keskittyy kommentoimaan hallituksen esityksen pykälien 1, 2 ja 7 säännöksiä.

Varhaiskasvatuksen Educare-malli tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia

Varhaiskasvatuslain 1 §:ssä määritellään varhaiskasvatus Educare-mallin mukaiseksi lapsen suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jossa korostuu pedagogiikka. Educare-malli tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia kunhan opetuksen määrässä huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso. Hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tulee säilyä tasapainossa, jotta taataan oikeus lapsuuteen ilman suorituspaineita.

Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisussa (7:2013) tuotiin ilmi kehityskohteita ammattikorkeakoulujen lastentarhanopettajan pätevyyden tuottavissa opinnoissa. Tämän arvioinnin perusteella ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet varhaiskasvatusopintojen sisältöä ja laajuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulussa astui syksyllä 2014 voimaan uusi opetussuunnitelma, jossa varhaiskasvatusopinnot muodostavat 95 op kokonaisuuden. Kokonaisuuteen sisältyy työharjoittelujaksot sekä opinnäytetyö varhaiskasvatuksen sektorilla. Tammikuussa 2015 ammattikorkeakouluille osoitetun kyselyn (Manssila, 2015) tulokset kertovat Metropolian varhaiskasvatusopintojen noudattavan lakiesityksen varhaiskasvatuksen määritelmää sekä sen tavoitteita erinomaisesti.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet näkyvät selkeästi Metropolian varhaiskasvatusopinnoissa

Sosionomi (AMK) koulutus tuottaa 210 op. verran sosiaalipedagogista osaamista, jossa korostuu pedagoginen ja sosiaalinen näkökulma. Sosiaalipedagoginen työote muodostuu kasvatuksellisen ja oppimiseen liittyvän sekä yhteiskunnallisen näkökulman yhdistämisestä. Kasvatuksellisen osaamisen tueksi sosionomilla on tarjota varhaiskasvatuksen kentällä myös lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen tarvittavat työkalut. Sosionomin opetussuunnitelmassa on varhaiskasvatusopintojen lisäksi kokonaisuuksia, kuten työyhteisön johtamisopinnot, jotka rakentavat osaamista toimia lastentarhanopettajan tehtävissä.

Lakiluonnoksen 2 §:ssä on kymmenen kohdan tavoitelistaus varhaiskasvatukselle. Kohta 3 edellyttää lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa. Metropolian varhaiskasvatusopintoihin sisältyy kuvataide-, liikunta- ja musiikkikasvatusta sekä sanallista ilmaisua ja kirjallisuutta. Lain 2 §:ssä, kohdassa 7, asetetaan varhaiskasvatuksen tavoitteeksi tunnistaa lapsen yksilöllinen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä.

Lastensuojelun sekä mielenterveys- ja päihdetyön opintokokonaisuudet ovat sosionomin vahvuuksia tällä saralla. Myös erityisen tuen tarve sekä monikulttuurisuus tulevat esille opinnoissa. Kohta 10 asettaa varhaiskasvatuksen tavoitteeksi yhteistyön lapsen ja tämän vanhemman kanssa lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Osallisuuden vahvistaminen ja kasvatuskumppanuus kuuluvat nekin Metropolian varhaiskasvatusopintoihin. Metropolian varhaiskasvatuksen opinnot sekä muu sosiaalialan opetussuunnitelma tukee varhaiskasvatuksen tavoitteita.

Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen on sosionomin osaamisen ydintä

Varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen vaatii osaamista lapsen kehityksestä ja oppimisesta, tuen tarpeiden arvioinnista, tukitoimien toteuttamisesta sekä yhteistyöstä vanhempien ja moniammatillisten verkostojen kanssa. Selvitys sosionomitutkintojen varhaiskasvatusosaamisesta kertoo, että nämä elementit ovat ammattikorkeakoulusta valmistuneen lastentarhanopettajan osaamisen ydintä.

7 § a kohta on muutoin kannatettava, mutta lain yksityiskohtaisissa perusteluissa ensisijainen vastuu varhaiskasvatuksen suunnitelmasta on alleviivattu kasvatustieteen kandidaatin osaamisen mukaiseksi. Ensisijainen vastuu varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta tulee olla yhtä lailla ammattikorkeakoulusta valmistuneella lastentarhanopettajalla kuin kasvatustieteen kandidaatilla. Sosiaalipedagoginen osaaminen tukee varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa pedagogista orientaatiota.

Sosionomi AMK tutkinto tuottaa osaamisen ja pätevyyden lastentarhanopettajan tehtäviin 

Kannanotossa olemme johdonmukaisesti käyttäneet uudistuvasta päivähoitolaista varhaiskasvatuslaki nimeä tuodaksemme esiin päivähoitotermin riittämättömyyden perustana olevaa Educare-mallia ajatellen. Varhaiskasvatus sen sijaan on ajantasaisempi ja kuvaavampi termi hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta ajatellen.

Kantamme varhaiskasvatuslakiesitykseen on, että ammattikorkeakoulusta kelpoisuuden saanut lastentarhanopettaja on yhtäläisesti pätevä toteuttamaan laadukasta varhaiskasvatusta kasvatustieteen kandidaatin rinnalla. Yhteistyöllä luodaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaa varhaiskasvatusta.

Sofianlehdonkatu 5 b:n Opiskelijat Soffa ry

puheenjohtaja Essi Miettinen

edunvalvontavastaava Tiia-Maria Luukko

edunvalvontavastaava Lauri Lilleberg

Lisätietoja: *protected email*

HE 341/2014 vp. Hallituksen esitys lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Verkossa.

Karila, Kirsti – Harju-Luukkainen, Heidi – Juntunen, Armi – Kainulainen, Sakari – Kaulio-Kuikka, Kati – Mattila, Virpi – Rantala, Krister – Ropponen, Markus – Rouhiainen-Valo, Tuula – Sirén-Aura, Monica – Goman, Jani – Mustonen, Kirsi – Smeds-Nylund, Ann-Sofie. 2013. Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa. Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisu 7. Verkossa. 

Manssila, Jaana. 2015. Kysely ammattikorkeakouluille: Varhaiskasvatus ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Helsinki: Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto. Verkossa.

Päivähoidon kentällä varhaiskasvatuslakiin on odotettu muutosta kauan aikaa ja lakia onkin valmisteltu jo vuosikausia. Uusi laki tulee todennäköisesti kantamaan pitkälle tulevaisuuteen joten on hyvin tärkeää millaiseksi se muotoillaan. Varhaiskasvatuslaissa säädetään lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen ja huoltajien oikeudesta saada lapsellen päivähoitopaikka. (Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus.)

Suomen hallitus on antanut lakia valmistelevalle työryhmälle tiukat taloudelliset raamit: varhaiskasvatuslaki ei saa nostaa päivähoidon kokonaiskustannuksia. Varhaiskasvatuslakia uudistavalla työryhmällä on ollut yhtenäisiä näkemyksiä laista, mutta erilaisia näkökantoja on ollut henkilöstörakenteesta ja lastentarhanopoettajien kelpoisuudesta. Työryhmän esityksessä päiväkodin henkilöstön rakenne pysyy nykyisenä, jolloin joka kolmannella työntekijällä olisi korkeakoulututkinto. Samoin henkilökunnan ja lasten välinen suhdeluku esitetään pidettäväksi nykyisellään: yksi työntekijä neljää alle 3-vuotiasta kohden tai seitsemää yli 3-vuotiasta lasta kohden.

Talentia ja OAJ eripuraisia

Talentia kuitenkin esittää, että päiväkotiryhmien koko on säädettävä sitovasti siten, että ryhmässä jossa on alle 3-vuotiaita lapsia saa olla korkeintaan 12 lasta ja yli 3-vuotiaiden ryhmässä enintään 21 lasta. Saman kannan lapsiryhmien koosta esittää myöskin OAJ julkaisussaan Jokaisella lapsella oikeus varhaiskasvatukseen (1/2014).

Tosin OAJ:n kannanotossa Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus (9.2013) OAJ esittää että mikäli ryhmässä on alle 3-vuotiaita lapsia enimmäiskoko saisi olla 9 ja yli 3-vuotiaiden kohdalla 16. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että päivähoitopaikat eivät tällä hetkellä riittäisi, koska joissakin päiväkodeissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 4 aikuista ja 16 lasta. (Talentia 5.2014, 27, Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus).

OAJ on kuitenkin muuttanut kantaansa myöhemmin lähemmäksi todellisuutta. 9 ja 16 lasten ryhmät ovat jo niin pieniä, että käytännössä päiväkotien tilat eivät riittäisi. Tiloja tarvittaisiin lisää mikä tarkoittaisi vielä suurempaa panostusta päiväkotien rakentamiseen, mikä taas edellyttäisi suurempaa budjettia. Tämän hetken yhteiskunnassa tämä tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta, kun samalla budjettia kiristetään ja esitetään säästötoimenpiteitä.

Varhaiskasvatuslakia uudistavassa työryhmässä oli esitetty että jokaisessa lapsiryhmässä tulee kahdella työntekijällä olla korkeakoulututkinto: toisella varhaiskasvatukseen suuntautunut sosionomin (AMK) tutkinto ja toisella kasvatustieteeen kandidaatin varhaiskasvatukseen suuntautunut tutkinto. Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) ammattiliitto Lastentarhanopettajaliitto (LTOL) kannattaa lastentarhanopettajan tehtävien jakamista kahdeksi erilliseksi nimikkeeksi. LTOL esittää että jatkossa varhaiskasvatuksen opettajalta edellytettäisiin varhaiskasvatuksen maisterin tutkintoa ja varhaiskasvatuksen sosionomilta sosionomi (amk) tutkintoa. (Kasvu 1.2012, 20.) Talentia puolestaan vastustaa työryhmän esitystä säätää erikseen varhaiskasvatuksen opettajan tehtävä ja varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä. (Talentia 5.2014, 27.)

Nämä Talentian ja Lastentarhanopettajliiton näkemyserot ovat hyvin vastakkaisia. Talentian näkemys on kaikkia koulutusmuotoja kannattava ja yhteistyötä lisäävä. Lastentarhanopettajaliiton kannattama näkemys tuo eriarvoisuutta lisää päivähoidon arkeen.

Pohdinnan arvoinen kysymys myös on, kuinka tämän hetken vaikeassa rekrytointitilanteessa saataisiin tarpeeksi ja oikea määrä opettajia ja sosionomeja, kun ylipäänsä pätevää henkilökuntaa on vaikea saada. Henkilökuntapula ja sijaisten määrä vaikuttavat päivähoidon palvelun laatuun, koska suunnitelmallisuus ja tavoitteellinen toiminta heikkenevät.

Esiopetus-osaaminen

Sosionomien (AMK) vaihtuvuuteen lastentarhanopettajan tehtävissä vaikuttaa määräaikaiset työsuhteet, joita on kolmannes sosionomeilla. Tämä johtuu siitä että vuoden 2004 jälkeen sosionomit eivät ole voineet lisäkoulutuksella saada kelpoisuutta toimia lastentarhanopettajina varhaiskasvatuksen esiopetuksessa. Talentian näkemys onkin, että ammattirajojen jäykistämisen sijaan tulisi purkaa esteitä ja tehdä mahdolliseksi kaikkien työntekijöiden työurien eteneminen. Myöskään jälkikäteen hankittavalle esiopetuspätevyydelle ei pitäisi olla esteitä, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön linjan mukaan koulutusjärjestelmässä tulee olla mahdollisuus täydentää tutkintoaan kelpoisuuden saavuttamiseksi, ilman että koko tutkintoa tulee suorittaa uudestaan. (Kasvu 1.2014, 20.)

Käytännössä näiden sosionomien esiopettajan pätevyyden puute on aiheuttanut tarkkaa henkilösuunnittelua päiväkodeissa. Kaiken muun huomiota tarvitsevien näkökulmien lisäksi johtajien on pitänyt suunnitella henkilöstörakenne ryhmiin niin että näitä ko. sosionomeja ei ole voinut palkata esiopetusryhmää ajatellen. Tämä pätevyyden puute on myös varmasti ajanut sosionomeja pois päivävähoidossa tehtävästä työstä muualle.

Varhaiskasvatuslain uudistamistyöryhmän raportin mukaan lapsella on oikeus oman edun mukaiseen laadukkaaseen, suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen, joka muodostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta (Talentia 5.2014, 27). Kuinka tällaiset tavoitteet voidaan saavuttaa mikäli henkilöstön saatavuutta heikennetään LTO:n toivomalla tavalla?

Toisaalta myös herää kysymys kuinka tällaisia tavoitteita mitataan, kuinka laadukas päivähoito tehdään näkyväksi? Tulisiko laatu varmistaa valtakunnallisella tasolla jollain mittaristolla? Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma on päivähoitoa ohjaava asiakirja, mutta asiakirja sinänsä ei takaa tasalaatuista varhaiskasvatusta. Toki se on edellytys kaikelle varhaiskasvatukselle. Espoossa on juuri uusittu Espoon varhaiskasvatussuunnitelma, jota viedään Espoo-tasoisesti läpi koko Suomenkielisen varhaiskasvatuksen. Tällaisella yhtenäisellä toiminnalla on mielestäni mahdollisuus saavuttaa tasalaatuista päivähoitoa. (Espoo varhaiskasvatussuunnitelma.)

Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen

OAJ esittää, että jatkossakin jokaisella lapsella on oltava subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon. Hallitus on puolestaan esittänyt, että subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan osa-aikaiseksi silloin, kun lapsen vanhempi on äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kodinhoidon tuella. Näillä lapsilla olisi oikeus pedagogiseen varhaiskasvatukseen kuutena tuntina päivässä. Mikäli kuuden tunnin oikeus tulee voimaan, joudutaan miettimään uudestaan päivähoidon käytöt ja täytöt. Mitä tehdään päivän lopuille vapaille tunneille jolloin lapsi ei ole hoidossa? Kuinka lapsen kuuden tunnin päivä vaikuttaa ryhmäkokoon? Nämä ovat suuria asioita ratkaistavaksi ja joilla saattaa olla suuri vaikutus päivähoidon arkeen, tilojen käyttöön, palvelun laatuun ja henkilökunnan jaksamiseen. Nämä kaikki näkökulmat tulisi pitää mielessä uutta varhaiskasvatuslakia säädettäessä. (Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus.)

Nanna Karkkunen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija

Lisätietoja

Espoo varhaiskasvatussuunnitelma. Espoon suomenkielinen varhaiskasvatus. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta 21.8.2013. Joutsen Median painotalo Oy.

Jokaisella lapsella oikeus varhaskasvatukseen. Opetusalan ammattijärjestö. 1/2014. OAJ. Verkossa. 

Kasvu, 1/2014. Talentia. Verkossa.

Varhaiskasvatus – jokaisen lapsen oikeus. 9/2013. Opetusalan ammattijärjestö. Verkossa.

Talentia 5/2014.

Ajankohtainen ja tärkeä aihe omaa alaani sekä koko yhteiskunnan tulevaisuutta ajatellen on varhaiskasvatuslain uudistaminen. 41 vuotias päivähoitolaki tarvitsee kipeästi uudistusta ja viimeiset vuodet on asiaa pyöritelty mediassa ja viime keväänä eduskuntaan pitikin mennä käsiteltäväksi varhaiskasvatusta ja päivähoitoa koskeva hallituksen lakiesitys. Kyse on isosta lakipaketista ja vielä ei ole ihan valmista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014).

Tärkeää olisi, että lakipaketti saataisiin pian kuntoon, sillä lasten ja lapsiperhepalveluiden tulevaisuuden kannalta sekä koko yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, että uudistuksia vanhoihin lakeihin tehtäisiin. Laadukas varhaiskasvatus hyödyttää lasta paljon enemmän kuin mikään muu kasvatus tai koulutus. Vaikkakin varhaiskasvatus on lapsen hoidon, kasvatuksen ja koulutuksen kokonaisuus yhdessä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella luodaan pohja jo varhain tukemaan koulunkäyntiä ja kokonaisuudessaan ihmisen elämänkaarta.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapset saadaan mukaan yhteisen varhaiskasvatuksen piiriin, sitä enemmän voimme vähentää syrjäytymisriskiä ja sen lisäksi vastata lapsen sekä koko perheen tukemisen tarpeisiin. Varhaiskasvatusvaiheessa alulle pantu perheiden ja ammattilaisten välinen kasvatuskumppanuus on helpoin tapa tukea myös lapsen yksilöllistä kehitystä. Kun jo alussa on avattu yhteistyöväylä on siitä helpompi jatkaa myös esimerkiksi koulussa eteenpäin. (Opettaja 8-9/2014).

Lapsella oikeus varhaiskasvatukseen

Uudistuksia tarvitaan myös jotta varhaiskasvatuksen laadukkuus voitaisiin jatkossa taata. Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa, että varhaiskasvatus ja päivähoito eivät ole sama asia. Tosin parhaimmillaan ne kyllä toteutuvat samassa paikassa. Uudella lailla olisi myöskin turvattava, että juuri sanaa varhaiskasvatus saisi käyttää vain palveluista, joka täyttää lain mukaiset varhaiskasvatukselle asetetut vaatimuksen. Varhaiskasvatuksen tulisi olla palvelu lapsiperheille, joka olisi järjestetty sekä laadullisesti että sisällöllisesti samoin kriteerein.

Tätä myötä uusi laki takaisi myös varhaiskasvatuksen valvonnalle jonkinlaiset raamit, joita voisi hyödyntää myöskin yksityisen päivähoidon valvontaan (OAJ). Uuden lain odotetaankin antavan vahvempaa sisällöllistä ohjausta ja sen myötä laatua. Sen halutaan vahvistavan varhaiskasvatusta etenkin pedagogisena toimintana. Jotta laadukasta pedagogista toimintaa voisi olla on myös syytä miettiä päiväkotien henkilöstön rakennetta siten, että ammattitaitoisia kasvattajia olisi lapsimäärää kohden riittävästi.

Jotta kaikki lapset pääsisivät pedagogisen kasvatuksen piiriin, olisi subjektiivinen päivähoito -ja varhaiskasvatusoikeus säilytettävä ehdottomasti kaikilla lapsilla. On esitetty, että subjektiivista oikeutta rajattaisiin esimerkiksi sellaisissa tapauksissa jossa perheessä jompikumpi vanhempi on äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla. Näillekin lapsille on kuitenkin taattava mahdollisuus varhaiskasvatukseen vaikka se sitten olisi osapäiväistä. Euroopan unionin alueella on otettu tavoitteeksi, että 95% yli neljävuotiaista osallistuisi pedagogiseen varhaiskasvatukseen (OAJ).

Kansainvälisillä tutkimuksilla on osoitettu kuinka tärkeää roolia varhaiskasvatus ihmisen elämässä esittää. Tutkimuksilla on saatu tunnustettua, että esimerkiksi lasten oppimistulokset myöhäisemmässä iässä paranevat, ja sosiaaliset taidot vahvistuvat. Koko yhteiskunnan tasolla on huomattu naisten osallistumisen työelämään olevan korkeampaa ja taloudellinen kehitys parempaa. (OECD)

Laadukkuudesta puhuessa, en voi myöskään unohtaa medioissakin kuohuntaa aiheuttavaa keskustelua päiväkotien lapsiryhmäkoosta. Liian suurissa lapsiryhmissä ja liian suurissa päivähoitoyksiköissä varhaiskasvatuksen laatu, yhteisöllisyys ja yksilöllisyys kärsivät. Vaikka nykyisellään päiväkodeissa suhteutetaan henkilökuntaa suhteessa lapsiin, niin nykyiset ryhmäkokosuositukset kuitenkin mahdollistavat lapsien määrän lisäämisen ryhmiin. Tämä johtuu siitä, että oletetaan etteivät kaikki lapset kuitenkaan ole hoidossa erilaisten hoitosopimustensa vuoksi yhtä aikaan. Lisäämällä yksi aikuinen ryhmään saadaan lisättyä myös lapsia, jolloin ryhmäkoot saattavat paisua hurjiksi.

Usein arjessa käy kuitenkin niin, että lapset ovat suhteellisen samaan aikaan hoidossa, lasten vapaapäivät sattuvat samoihin ajankohtiin ja sijaisten saatavuus on heikkoa henkilökunnan sairastuessa. Tällaisissa tilanteissa joutuvat kärsimään lapset, erityisesti pienet lapset sekä erityistä tukea tarvitsevat lapset. Yksilöllinen huomioiminen jää minimiin ja työ muuttuu varhaiskasvatuksesta massojen liikutteluksi, turvallisuuden ylläpitämiseksi ja selviytymiseksi.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta varmistaa varhaiskasvatuksen laatua

Vuodelta 1973 peräisin olevassa päivähoitolaissa ei ole myöskään mitään säädöksiä koskien tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Niitä ei ole myöskään suunnitteilla tulevaan varhaiskasvatuslakiin. Tämä on sääli, sillä varhaiskasvatuksen kehittäminen on investointi, eikä menoerä (Opettaja 8-9/2014). Kehittäminen on panostamista tulevaisuuteen ja lapset jos mikä ovat meidänkin yhteiskuntamme tulevaisuus. Muuttuvan yhteiskunnan mukana muuttuvat myös lapsiperheiden tarpeet ja kehittämistyöllä pystyttäisiin vastaamaan myös niihin. Olisikin erittäin tärkeää, että tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten resursoitaisiin varoja ja niistäkin säädettäisiin tulevassa uudessa varhaiskasvatuslaissa (Socca 2014).

Minusta tuntuu, että politiikoilta, päättäjiltä ja suurimmalta osalta kansalaisista menee yli ymmärryksen mitä laadukas varhaiskasvatus on ja kuinka suuresti se hyödyttää koko yhteiskuntaamme. Panostamalla varhaiskasvatukseen panostamme siihen että yhteiskunnallamme on hyvä olla. Subjektiivinen päivähoito takaa muun muassa sen, että lasten perheet eli vanhemmat kykenevät olemaan osallisena työelämään, ehkäisemme syrjäytymistä, lisäämme tasa-arvoa ja osallisuutta. Ennen kaikkea subjektiivisella päivähoidolla takaamme sen, että kaikkien lasten on mahdollista osallistua pedagogiseen kasvatukseen. Uuden lain keskiössä pitäisi olla lapsi ja lapsen mahdollisuudet osallistua leikkiin, oppia, harjoitella sosiaalisia vuorovaikutussuhteita, mahdollisuus innostua ja kokea elämyksiä.

Outi Kakkonen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija

Lisätietoa

Laki lasten päivähoidosta. 19.1.1973/36

Maija-Leena Nissilä 2014. Ei vieläkään vakalakia. Opettaja 8-9. 12–15.

OECD. Early Childhood Education and Care. Verkossa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Varhaiskasvatuslaki. Verkossa.

Torbjörn Stoor. Sosiaalialan osaamiskeskusten lausunto varhaiskasvatuslaista 27.5.2014. Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Verkossa.