Lainsäädäntö velvoittaa työnantajaa perehdyttämään työntekijän työhön ja aihetta käsitellään useissa eri laeissa. Laissa ei kuitenkaan määritellä tarkemmin sitä, miten perehdytys pitäisi toteuttaa. Perehdyttämiskäytännöt vaihtelevatkin laajasti. Espoon tapaamispaikassa perehdyttämistä lähdettiin kehittämään kokoamalla toiminnolle kirjallinen perehdytysmateriaali. Kehittämisen aikana tapaamispaikassa kuultiin työntekijöiden näkemyksiä ja tarpeita ja he osallistuivat käytännön kehittämistyöhön. Tässä tekstissä esitellään, miten perehdytystä voi kehittää työpaikalle räätälöidyn perehdytysmateriaalin avulla.

Mitä perehdytys on?

Perehdyttämisellä tarkoitetaan yleisesti niitä toimia, joilla organisaatio huolehtii siitä, että uusi työntekijä oppii nopeasti uudet työtehtävänsä ja tulee osaksi työyhteisöään ja -ympäristöään. Useat eri lait velvoittavat työnantajaa huolehtimaan perehdyttämisestä. Työturvallisuuslaki (2002) velvoittaa perehdyttämään työntekijän työhön vaaratekijöiden minimoimiseksi. (Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 14§). Sosiaalihuoltolain soveltamisopas puolestaan kiinnittää huomiota erityisesti tapaamispaikkatyöhön ja kehottaa huolehtimaan työntekijöiden riittävästä perehdyttämisestä, jotta muun muassa turvallisuusnäkökulma tulee riittävästi huomioiduksi. (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017, 81).

Hyvä perehdytys on hyödyllistä: Perehdyttämisen avulla työntekijä sopeutuu vaivattomammin työyhteisöön ja kykenee nopeammin työskentelemään itsenäisesti ja tuottavasti. Lisäksi perehdyttäminen tukee laajasti niin yksilön kuin koko työyhteisön hyvinvointia. Organisaation näkökulmasta perehdyttäminen antaa mahdollisuuden uuden oppimiseen ja kehittymiseen, kun uusi työntekijä tuo mukanaan oman osaamisensa ja antaa palautetta organisaation toiminnasta.

Tapaamispaikkatoiminta ja hiljainen tieto

Tapaamispaikkatoiminta on palvelu, joka mahdollistaa lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman väliset tapaamiset valvotusti, tuetusti tai valvotuin vaihdoin. Tapaamisten tavoitteena on tukea lapsen ja tapaajavanhemman suhdetta turvallisessa ympäristössä. Tapaamispaikkatoimintaa on Espoossa tuotettu kunnan omana toimintana vuodesta 2007 lähtien. Espoossa tapaamispaikkatyön viimeaikaisessa kehittämisessä nähtiin oleellisena työtapojen ja yhteistyötyötahojen kanssa tehdyn työn kuvaaminen. Lisäksi haluttiin tunnistaa ja kuvata työntekijöillä ja toiminnossa olevaa hiljaista tietoa. Ensimmäisenä askeleena kohti laajempaa kehittämiskokonaisuutta päätettiin koota tapaamispaikalle kirjallinen perehdytysmateriaali ja -suunnitelma.

Espoossa tapaamispaikkatyön sisällöistä ja työtavoista merkittävä osa on ollut työntekijöiden hallussa hiljaisena tietona. Virtainlahti (2009) määrittelee hiljaisen tiedon kokemuksen kautta muodostuneena tietona ja osaamisena, jota on vaikea sanallisesti kuvata. Osa hiljaisesta tiedosta on kuitenkin sellaista, joka on mahdollista muuttaa näkyväksi esimerkiksi laatimalla erilaisia ohjeita, dokumentteja ja kuvauksia. (Virtainlahti 2009: 31–53.) Kuusisto-Niemi ja Kääriäinen (2005) ovat puolestaan perustelleet, miksi tiedon ja osaamisen näkyväksi tekeminen erityisesti sosiaalityössä on tarpeen. He ovat muun muassa kuvailleet työyhteisön toiminnan muuttuvan sitä hallitsemattomammaksi ja ennakoimattomammaksi mitä enemmän sen työkulttuurissa on hiljaista ja jakamatonta tietoa. (Kuusisto-Niemi & Kääriäinen 2005.) Espoon tapaamispaikassa perehdytysmateriaalin koostaminen tarkoitti siis suurelta osin sen hiljaisen tiedon tunnistamista, joka on mahdollista muuttaa näkyväksi. Materiaalin odotettiin myös tukevan toiminnan laatua ja yhdenmukaisuutta, kun työntekijät perehdytetään työ- ja toimintatapoihin samalla tavalla.

Kun tieto ja osaaminen tehdään näkyväksi, myös sen arvostaminen mahdollistuu. (Virtainlahti 2009, 82–83). Tarve tapaamispaikan toimintatapojen kuvaamiselle on olemassa muutoinkin kuin ainoastaan perehdyttämisen viitekehyksessä. Tapaamispaikkatyö on parhaimmillaan hyvin vaikuttavaa ja sen avulla vähennetään asiakkaiden muiden palveluiden tarvetta osana esimerkiksi lastensuojelu-, sovittelu- ja tuomioistuinprosesseja. Tapaamispaikan asiakaskunta on viime vuosina monipuolistunut ja työ vaatii monipuolista erityisosaamista ja ammattitaitoa. Työn tekeminen näkyvämmäksi vaatii kuitenkin tuekseen vahvoja rakenteita sekä dokumentoituja, perusteltuja työtapoja.

Espoossa koottiin tapaamispaikkaan kirjallinen perehdytysmateriaali

Kokosin opinnäytetyönäni Espoon tapaamispaikalle kirjallisen perehdytysmateriaalin. Materiaalin tarkoituksena oli myös toimia tukimateriaalina työntekijöille työvuorojen aikana ja siten olla osa jatkuvan perehdyttämisen ja tiedonkulun mallia. Haastattelin tapaamispaikkatoiminnan ohjaajia selvittääkseni heidän näkemyksiään ja tarpeitaan perehdyttämistä koskien. Perehdytysmateriaalin koostaminen ja siihen liittyvä kehittämistyö toteutui toimintatutkimuksellisin menetelmin tapaamispaikkatoiminnan tiimipalavereissa, käytännön työkentällä sekä perehdyttämistilanteissa.

Kerätystä aineistosta nousi esiin työntekijöiden selkeä tarve kirjallisen perehdytysmateriaalin koostamiselle sekä laajasti aiheita, joita materiaalin tulisi sisältää. Näistä muodostui pitkälti sisällysluettelo koostetulle materiaalille. Osa keskeisistä työtavoista ja ohjeista kirjattiin yhteistoiminnallisesti työntekijöiden kanssa. Näin toimintatavoille muodostui myös vahvaa yhteistä näkemystä työyhteisön sisällä.

Opinnäytetyöni osoittaa, että Espoon tapaamispaikassa perehdyttämisessä tärkeätä on:

• Kirjallinen perehdytysmateriaali
• Työpariperehdytys
• Kannustava ilmapiiri
• Suunnitelmallisuus
• Kiireettömyys
• Yksilöllisyys

Perehdyttämisen kehittäminen jatkuu Espoon tapaamispaikassa myös tulevaisuudessa, ja kehittämisprosessi osoitti työn olevan merkityksellistä ja moniulotteista. Perehdytysmateriaalin kokoamisprosessi vahvisti Espoon tapaamispaikassa ajatusta, jonka mukaan työn kehittämisessä on tärkeää tehdä näkyväksi työn rakenteita, työtapoja ja toimintaympäristöä.

Kirjoittaja

Johanna Laajakallio-Kahugu, Vastaava ohjaaja Espoon tapaamispaikkatoiminta, sosionomi (ylempi AMK)

Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni Hyvän perehdyttämisen jäljillä – Perehdytysmateriaalin koostaminen Espoon tapaamispaikassa (Theseus).

Lähteet

Kuusisto-Niemi, Sirpa & Kääriäinen, Aino 2005. Hiljaisen tiedon vallasta näkyvän tiedon valtaan – puheenvuoro tiedon näkyväksi tekemisen puolesta. https://journal.fi/janus/article/view/50340 >.

Laajakallio-Kahugu, Johanna 2021. Hyvän perehdyttämisen jäljillä – Perehdytysmateriaalin koostaminen Espoon tapaamispaikassa. Opinnäytetyö. Metropolia. <http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128493>.

Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017. Sosiaali- ja terveysministeriö <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf >.

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. 14§. Finlex. < https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738>.

Virtainlahti, Sanna 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki. Talentum Media Oy.

Nuorisoasuminen on muutakin kuin pelkkää hauskanpitoa ja huoletonta elämää. Nuorisoasunnoissa opetellaan myös asumistaitoja, oman talouden ylläpitämistä sekä arkisten toimintojen rytmittämistä. Monelle itsenäistyminen ja ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen on suuri henkisen kasvun paikka, jolloin opitaan itsenäistä asumista edellyttäviä perustaitoja.

Nuorten asunnottomuuden ennalta ehkäisemiseen voidaan tarttua parhaiten nuorille kohdennetulla asumis- ja talousneuvonnalla. Nuorten kanssa varhaisessa vaiheessa toteutetun asumis- ja talousneuvonnan avulla voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi häätöjä, vuokravelkatilanteita sekä muita asumisen ongelmia (Nuorisoasuntoliitto ry 2019: 8–9).

Onnistuneella asumis- ja talousneuvonnalla on parhaimmillaan pitkät ja kestävät vaikutukset nuoren tulevaisuuteen sekä itsenäiseen elämään. Ennalta ehkäisevään neuvontaan panostamalla voimme vaikuttaa myös yhteiskunnalle kertyviin kustannuksiin, joita korjaava asunnottomuustyö voi aiheuttaa.

Kuka auttaa nuoria itsenäistymään?

Vantaalla asumisneuvontaa on saatavilla pääsääntöisesti kaupungin sosiaalipalveluiden asumisen sosiaaliohjauksen kautta, sillä VAV:n asumisneuvonta on tarkoitettu vain VAV:n asukkaille (Oosi & Kortelainen & Karinen & Jauhola & Luukkonen 2019: 42–44). Nämä palvelut ovat avoimia kaiken ikäisille vantaalaisille. Tämän lisäksi yleistä asumisneuvontaa on saatavilla erilaisista kolmannen sektorin järjestöistä. Nuorille erikseen suunnattua henkilökohtaista asumisneuvontaa on saatavilla esimerkiksi Ohjaamossa sekä opiskelija- ja nuorisoasunnoissa.

Opiskelija-asuntoja vuonna 2020 Vantaalla vähän alle 20 talokohteessa, kun taas nuorisoasuntoja vain alle 10 talokohteessa. Tämän lisäksi joitakin yksittäisiä nuorisoasuntoja oli saatavilla myös Y-säätiön jälleenvuokraustoiminnan kautta. Nuoret joutuvat siis pitkälti kilpailemaan yleisillä asuntomarkkinoilla itsenäistymisen kynnyksellä, mikäli opiskelupaikkaa ei satu olemaan taskussa. Monella vakituinen työpaikka tai vakaa taloudellinen tilanne on vielä saavuttamatta, joka heikentää entisestään kilpailumahdollisuuksia oman kodin saamisessa.

Asumisen tavoitteet ja toimenpiteet Vantaalla

Vantaalla hyväksyttiin syksyn 2020 aikana Helsingin seudun ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus 2020–2031 (MAL-sopimus). Kyseisessä sopimuksessa on määritelty asuntotuotantoon liittyviä tavoitteita sekä toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vähentämään asunnottomuutta Helsingin seudun alueella. MAL-sopimukseen on kirjattu tavoitteeksi, että Vantaalla valmistuisi vuosien 2020-2023 aikana 2640 asuntoa vuodessa. Valtion tukeman korkotukituotannon (ARA) osuus sopimuksessa on pääkaupunkiseudulla yhteensä 30 prosenttia asuntotuotannon kokonaistavoitteesta, mikä Vantaalla tarkoittaa korkeintaan 792 asuntoa.

MAL-sopimuksen kohdassa Asuminen ja elinympäristön laatu määritellään asuntotuotannon tavoitteet ja toimenpiteet. Valtion tukeman korkotukituotannon osuus on 30 prosentti pääkaupunkiseudun asuntotuotannon kokonaistavoitteesta. Tämä tulee ottaa huomioon tonttiluovutuksissa ja maankäyttösopimuksissa. Lisäksi seudun kunnat sitoutuvat yhdessä valtion kanssa ehkäisemään ja vähentämään asunnottomuutta. Tavoitteena on asunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2023 mennessä. Vantaa on mukana vuosien 2020-2022 aikana toteutettavassa asunnottomuuden yhteistyöohjelmassa, jonka tavoitteena on lisätä kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa sekä vahvistaa asunnottomuustyötä.

Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäiseminen

Vantaa on sitoutunut toteuttamaan asunnottomuuden ennaltaehkäisemistä uuden MAL-sopimuksen myötä. On hienoa huomata, että asia nähdään tärkeänä ja siihen halutaan panostaa. Nuorten asumistuotantoon tulisikin suunnata enemmän resursseja. Näin voidaan ennaltaehkäistä ongelmia ja ennakoida tilanteita, joita saattaisi muuten esiintyä myöhemmin nuorten elämässä vuokravelkojen, luottotietojen menettämisen sekä häätöjen vuoksi (Ympäristöministeriö 2019: 15–24, 96).

Olisi todella tärkeää, että Vantaalle saataisiin lisää ARAn korkotukilainalla rahoitettuja kohtuuhintaisia nuorisoasuntoja. Nuorisoasuntojen asukkaat saavat samalla juuri heille kohdennettua asumis- ja talousneuvontaa, jolloin heitä pyritään auttamaan itsenäisen elämän alkuun. Apua voidaan tarjota matalalla kynnyksellä juuri siellä, missä nuoret tätä eniten tarvitsevat – heille tutussa ympäristössä.

Pitämällä huolta nuorista pidämme huolta myös omasta tulevaisuudestamme. Olisiko kohdennetun nuorisoasumisen lisääminen näin ollen mahdollinen väylä nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi Vantaalla?

Kirjoittaja

Heidi Juvonen-Jääskeläinen on sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Metropolia ammattikorkeakoulussa. Opiskeluiden ohella Heidi Juvonen-Jääskeläinen toimii kouluttajana nuorten asumisasioiden parissa. Erikoisosaamiseen kuuluu nuorten jalkautuva asumisneuvonta, verkostoyhteistyö sekä asumiseen liittyvä koulutustoiminta.

Lähteet

Helsingin seudun ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus 2020–2031 (MAL-sopimus). <https://ym.fi/documents/1410903/40122839/MAL-sopimus+Helsingin+seutu+081020.pdf/3665cc33-ee50-dea5-53b3-e2de35836388/MAL-sopimus+Helsingin+seutu+081020.pdf?t=1602159806533>. Viitattu 7.12.2020.

Nuorisoasuntoliitto ry 2019. Asumisneuvonnan vaikutus nuorten itsenäiseen ja vakaaseen asumiseen. <http://nal.fi/wp-content/uploads/2019/12/Asumisneuvonnan-vaikutus-tutkimus.pdf>. Viitattu 7.12.2020.

Oosi, Olli & Kortelainen, Jeremias & Karinen, Risto & Jauhola, Laura & Luukkonen, Tuomas 2019. Asumisneuvonta Suomessa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/19. <https://www.ara.fi/download/noname/%7B96F10A1A-248F-486E-8F83-C2E73186F8AC%7D/146422>. Viitattu 7.12.2020.

Ympäristöministeriö 2019. Asunnottomuusohjelmien arviointi. Ohjelmista asunnottomuustyön vakiinnuttamiseen. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161686/YM_11_2019_Asunnottomuusohjelmien%20arviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 7.12.2020.

 

Vantaan kaupunginhallituksen valtuustokauden 2018-2021 yhtenä strategisena tavoitteena on tukea vauvaperheitä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Kaupunginhallitus on hyväksynyt myönteisen erityiskohtelun toimenpiteet ja lapsiperheiden kotipalvelu on valittu yhdeksi myönteisen erityisrahan projekteista vuodelle 2021. Projektin tavoitteena on tarjota kaikille vauvaperheille kolme ilmaista lapsiperheiden kotipalvelun käyntiä ja tavoittaa tätä kautta ennakoiden varhaisesta tuesta hyötyvät perheet.

Myönteisen erityiskohtelun tarkoituksena on edistää asukkaiden hyvinvointia ja kohdistaa tukea ja resursseja sinne missä tuen tarve on tavallista suurempi. Myönteistä erityiskohtelua on tärkeää kohdentaa alueille, joissa on paljon vieraskielistä väestöä, työttömyyttä tai matala koulutus- ja tulotaso. (Vantaan kaupunki 2020.) Tavoitteena on, että huonommat lähtökohdat kompensoidaan antamalla ylimääräistä tukea ja näin pyritään luomaan ihmisille ja ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet ja edellytykset käyttää hyväksi yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. (Tapola & Tuohikumpu 2005: 12.)

Vauvaperheiden tukeminen on parasta ennaltaehkäisyä, mitä lapsiperheille voidaan tarjota. Tiedetään, että häiriöt lapsen ja vanhemman varhaisessa vuorovaikutussuhteessa ovat yhteydessä lapsen psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin myöhemmin. On tärkeä tukea perheitä riittävän hyvän vanhemmuuden saavuttamiseksi etenkin silloin, kun perheessä erilaisia riskitekijöitä, joilla voi olla vaikutusta varhaisen vuorovaikutuksen myönteiseen kehittymiseen vanhemman ja lapsen välille. Riskitekijöitä voivat olla mm. vanhemman mielenterveyden häiriö, päihteiden käyttö, heikko kielitaito, verkostojen puute ja taloudelliset haasteet. Lisäksi myös vauvan vaativahoitoisuus ja kun kyseessä on  monikkoperhe voivat vaikuttaa haitallisesti myönteisen vuorovaikutuksen kehittymiseen.

Miksi myönteistä erityiskohtelua Vantaalla?

• Alueellinen eriytyminen on kasvanut Vantaalla viime vuosina
• Alueiden väliset hyvinvointierot vähenevät
• Asukkaiden väliset hyvinvointierot vähenevät
• Suomen monikulttuurisin kaupunki hoitaa myös kotoutumisen parhaiten (Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 2019 -> 18,9 %,) (Piia Sauranen 2019)

Mitä perheiden varhaisella tukemisella voidaan saavuttaa

Vuoden 2015 alusta lähtien lapsiperheiden välttämättömät kotipalvelut säädettiin subjektiiviseksi oikeudeksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018). Terveyden ja hyvinvointilaitoksen ”Mitä vauvaperheille kuuluu” tutkimuksen mukaan lapsiperhepalveluista yleisimmin riittämättömiksi koettiin tiedon määrä apuväline- ja vammaispalveluista, perhetyöstä, kotipalvelusta ja parisuhdepalveluista. Vauvaperheissä tarvittiin tukea etenkin jaksamiseen. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018.)

Pääkaupunkiseudulla on yleistä, että perheiden läheisverkostot ovat pienet tai niitä ei ole ollenkaan, minkä vuoksi ulkopuoliselle avulle on tarvetta. Lapsiperheiden kotipalvelu voi tarjota vanhemmille omaa aikaa ja mahdollisuutta lepoon.

Kehityksen ihmeet (Kehi) -seurantatutkimuksessa (HY, TaY ja HUS) havaittiin, että vanhemmaksi tulemiseen liittyy usein myönteisten tunteiden lisäksi myös ristiriitaisia tunteita. Osalla vanhemmaksi tuleminen lisää voimakkaampia masennus- tai ahdistusoireita, ja tällä tiedetään olevan yhteys lapsen kehitykseen. (Hilska, Pyhälä-Neuvonen ym. 2020.) Mitä aiemmin perheitä tuetaan, sitä tehokkaampaa tuki on.

Myönteisen erityisen kohtelun lapsiperheiden kotipalvelun projektilla voidaan merkittävästi lisätä vauvaperheiden tietoisuutta lapsiperheiden palveluista laajemminkin ja tällä voi olla suuri merkitys sille, että perheet saavat heille kuuluvat palvelut entistä varhaisemmassa vaiheessa. Lisäksi tällä voidaan ennaltaehkäistä lapsiperheiden isompien ongelmien syntymistä ja ehkäistä lastensuojelun tarvetta. Projekti toteutetaan tiiviissä yhteistyössä neuvolan kanssa.

Tarjoamalla lapsiperheiden kotipalvelua kaikille vauvaperheille valituilla alueilla tehdään avun saannista helppoa ja samalla perheet tulevat tietoiseksi kotipalvelun tarjoamasta avusta. Tuki on maksutonta, joten taloudellinen tilanne ei estä tuen vastaanottamista. Mikäli palvelua saavilla perheillä havaitaan lisätuen tarvetta, voidaan heidät ohjata saamaan sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arvio ja sitä kautta tukevammat palvelut jo varhaisessa vaiheessa.

Myönteinen erityiskohtelu luo tasa-arvoa, ja projekti onkin Vantaan kaupungilta  taloudellisesti ja inhimillisesti tarkasteltuna hyvä satsaus.

Kirjoittaja

Terhi Leskinen, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija

Lähteet

Vantaa.fi n.d. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan hankkeet ja projektit v. 2020. https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/talous_ja_strategia/hankkeet_ja_projektit/sosiaali-_ja_terveydenhuollon_toimiala.  Viitattu 29.11.2020.

Vantaan kaupunki 2020. Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelma. https://www.vantaa.fi/uutisia/101/0/142676. Viitattu 29.11.2020

Hilska Iida & Pyhälä-Neuvonen Riikka & Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden ammatillinen työryhmä. Uutta tutkimustietoa vauvaperheiden tukemiseen. Psykologilehti 6.10.2020. Saatavilla osoitteessa: https://psykologilehti.fi/uutta-tutkimustietoa-vauvaperheiden-tukemiseen/. Viitattu 29.11.2020

Sauranen Piia 2019. Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelma 2019–2021. http://www.socca.fi/files/8333/Vantaan_myonteisen_erityiskohtelun_toimintaohjelma_Piia_Sauranen.pdf. Viitattu 29.11.2020.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Kuntainfo: Lapsiperheiden kotipalvelut ja lastensuojelun käsittelyajat 18.4.2018. https://stm.fi/-/kuntainfo-lapsiperheiden-kotipalvelut-ja-lastensuojelun-kasittelyajat. Viitattu 29.11.2020.

Tapola-Tuohikumpu, Sirpa 2005: Positiivisella diskriminaatiolla varhaista tukea. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Positiivisen diskriminaation hankekokonaisuuden (2001–2004) loppuraportti. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 3/2005. http://www.socca.fi/files/152/Positiivisella_diskriminaatiolla_varhaista_tukea_tapola_tuohikumpu_2005.pdf. Viitattu 7.12.2020.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018. Mitä vauvaperheille kuuluu. LTH-tutkimuksen 3–4-kuukautisten vauvojen ja heidän perheidensä pilottitutkimuksen perusraportti. Työpaperi 18/18.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136799/TY%C3%962018_18_Mit%C3%A4%20vauvaperheille%20kuuluu_9.10.2018_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y.  Viitattu 29.11.2020.