Vaikka maahanmuuttajanaiset ovat koulutetumpia kuin suomalaiset miehet, he eivät työllisty yhtä hyvin. Maahanmuuttajanaisten työllistyminen parantaa heidän asemansa ja tuo lisää veronmaksajia. 

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi 9.3.2020 Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2020–2021. Siinä on 32 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan edistää kaupungin palveluissa yhdenvertaisuutta. (Helsingin kaupunki 2020.) Helsingin kaupungin tekemää suunnitelmaa varten kerättiin aineistoa erilaisilla työkaluilla ja osallistavilla menetelmillä kuten työntekijöiden työpajat, sidosryhmien kuulemistilaisuudet ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tilastot. Yksi toimenpiteistä on edistää maahanmuuttajanaisten työllisyyttä. (Ihmisoikeuksien Helsinki 2019.)

Maahanmuuttajanaisten työllisyys on huolestuttavan alhainen ja siihen on monenlaisia syitä. Ensinnäkin maahanmuuttajanaisia ei saisi niputtaa yhteen kategoriaan vaan eri taustaisilla voi olla erilaiset syyt työttömyyteen. Taustalla voi olla niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisia haasteita. Työttömyyteen vaikuttavat Suomessa kotihoidontuki, joka kannustaa jäämään pitkään kotiin, huono työmarkkina-asema, koulutustaso, työkokemuksen puute omassa kotimaassaan ja kyky toimia kodin ulkopuolella.

Maahanmuuttajanaisten työelämään saaminen hyödyttää sekä maahanmuuttajia itseään että yhteiskuntaa. Monet maahanmuuttajanaiset jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä vaikuttaa heidän mielenterveyteensä ja elintasoonsa. Maahanmuuttajien lapset kärsivät tilanteesta myös ja huono-osaisuus periytyy yli sukupolvien.

Koulutus lisää vain hieman työllisyyttä

”Maahanmuuttajataustaisten naisten työmarkkina-asema on erittäin heikko hyvästä koulutuksesta ja kielitaidosta huolimatta, eikä se saavuta suomalaistaustaisten naisten työllisyyttä edes 15 Suomessa asumisvuoden jälkeen” (Larja 2020: 30).

Maahanmuuttajanaisten tilanne on kirjaava. Osa maahanmuuttajista ei ole saanut edes suomalaista peruskoulua vastaava koulutusta ja osan lukutaito on heikko. Varsinkin pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla koulutustaso on heikko.  Kuitenkin kaikista 25–54- vuotiaista maahanmuuttajanaisista jopa 43 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Se on enemmän kuin suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla miehillä.  (Larja 2020, 30.)

Suomi on Pohjoismaiden häntäpäässä maahanmuuttajanaisten työllistämisessä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa ei ole hyödynnetty maahanmuuttajanaisten työmarkkinapotentiaalia. Taustalla vaikuttaa hidas pääsy työvoimapalveluihin, varsinkin äideillä. Lapsettomilla maahanmuuttajanaisilla työllisyystilanne on parempi.

Tilanne vaihtelee myös eri kielitaustaisten kesken. Esimerkiksi vironkielisten työllisyystilanne on parempi kuin somalinkielisten.  Silti kaikilla vähemmistökielitaustaisilla työllisyysero suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin on merkittävä.

Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukea

Maahanmuuttajanaisten työllistäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jonka työministeri Tuula Haatainen (sdp) on asettanut tavoitteeksi viime vuoden alussa (YLE 2020).

Maahanmuuttajanaiset ovat yleensä hyvin motivoituneita opiskelemaan ja käymään töissä. Ne naiset, joilla on pieniä lapsia, joutuvat tekemään moninkertaisesti töitä, jotta voisivat päästä työelämään.  Työelämän, kodin ja uuden kotimaan välinen tasapainottelu voi olla todella haastavaa, ja naiset tarvitsevat tukea yhteiskunnalta.

Maahanmuuttajanaisten työllisyyttä voidaan tukea heti maahan saavuttua kielikoulutuksella. Kielitaito helpottaa työelämään pääsyä. Koulutusta voidaan tukea erilaisilla kannustimilla, muun muassa palkkatuella. Tällöin suomen kielen opetusta voidaan jatkaa läpi työelämän. Oppisopimus on myös hyvä keino päästä työelämään.  Ammattijärjestöt voisivat myös ottaa suuremman vastuun maahanmuuttajanaisten tasavertaisen kohtelun edistämiseksi työpaikoilla.

Kirjoittaja

Yildiz Afarin, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija

Ratkaisukeskeinen terapeutti ja sosiaaliohjaaja perhekuntoutuksessa.

 

Lähteet

Helsingin kaupunki 2020. Kaupunginhallitus hyväksyi Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman. Luettu 28.11.2020. https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunginhallitus-hyvaksyi-palvelujen-yhdenvertaisuussuunnitelman

Ihmisoikeuksien Helsinki 2019. Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma 2020-2021. Luettu 28.11.2020 https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2020/Keha_2020-03-02_Khs_7_Pk/87CC7404-56D7-C016-960D-701EBDD00000/Liite.pdf

Larja, Liisa 2020. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki

YLE uutiset 2020. Vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä – Tässä keinoja, joilla heidät saataisiin pois kotoa. Luettu 3.12.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11167817

 

Lainaan aluksi pitkän koosteen Simon Duffyn kahdesta Suunta-kolumnista 1. ja 8.2.2021, sillä kommentoin hänen ajatuksiaan tässä puheenvuorossani.

”Ratkaisevaa on, millaisiksi henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmät on suunniteltu ja millaisiin arvoihin ne perustuvat. Henkilökohtainen budjetointi on vain työväline; järjestelmä olemme me, ihmiset, työskentelemässä yhdessä, käyttäen tätä työkalua. Jos henkilökohtaisen budjetin avulla ei voi muuta kuin valita, käyttääkö tätä vai tuota palvelutarjoajaa, järjestelmä on pääosin epäonnistunut. Henkilökohtainen budjetointi toimii, jos se auttaa ihmisiä osallistumaan, olemaan aktiivisia ja luovia omissa yhteisöissään. Siinä ei kehitetä uutta hallintojärjestelmää vaan sitoudutaan yhdessä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa, valinnanvapautta ja aktiivista kansalaisuutta kaikille. Jos siis haluamme, että ihmisten olisi helpompi rakentaa itselleen hyvä elämä, joudumme kovasti miettimään, miten luodaan toimivia palvelujärjestelmiä, jotka ovat riittävän joustavia ja yksinkertaisia toimiakseen hyvin monenlaisten ihmisten monenlaisissa tilanteissa.

Palvelujärjestelmästä täytyy tehdä myös hallinnon ja veronmaksajien kannalta toimiva: pitkällä aikavälillä tehokas, kohtuuhintainen ja houkutteleva. Jos järjestelmän sanotaan olevan joustava, mutta siinä on paljon sääntöjä ja rajoituksia, kuinka ottaisin riskin ja muuttaisin mitään? Melkein kaikki sosiaalipalveluiden työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin ja toimia luovasti ja kannustavasti asiakkaan tasaveroisena kumppanina. Työntekijät joutuvat kuitenkin mukautumaan jäykkärakenteisiin, rajoittaviin järjestelmiin niin, että lopulta voi näyttää siltä, kuin ongelma olisi työntekijöissä eikä järjestelmässä. On luotava sellainen järjestelmä, joka saa työntekijät loistamaan ja kannustaa heitä onnistumaan. Tehokkuus saadaan aikaan sillä, että palvelujen käyttäjät voivat panostaa omaan yhteisöönsä, omaan elämäänsä ja sellaisiin tukiin, jotka oikeasti palvelevat heitä. Luodaan järjestelmä, jossa kaikkia kohdellaan reilusti ja jonka säännöt kaikki ymmärtävät. Varmistetaan, että kaikki hyötyvät parannuksista ja säästöistä.”

Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä?

Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet.

Ollaanko sosiaalihuollon organisaatioissa valmiita jakamaan valtaa?

Viisaita sanoja. Nostaisin esille monissa tutkimuksissa todetun suomalaisen yhteiskunnan keskeisen vahvuuden – luottamuksen. Kun kerran luotetaan, niin miten järjestelmä suhtautuu valtaan.  Kysynkin, uskallammeko antaa todellista valtaa asiakastyöhön. Uskallammeko organisaatioissa aidosti luottaa asiakkaana olevan ihmisen ja hän läheistensä sekä työntekijän kykyyn löytää kunkin ihmisen tarpeisiin ja elämän tavoitteisiin sopivia ratkaisuja? – tämä kysymys riippumatta siitä, käytetäänkö henkilökohtaista budjetointia tai jotain muuta tapaa järjestää asiakkaan palvelutarpeisiin soveltuvaa tukea.

Suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointijärjestelmä perustuvat luottamukseen. Keskeinen lähtökohta sote-lainsäädännössä on tarvelähtöisyys – universaalien palvelujen ohella. Ihmisen tarpeiden tulisi ohjata palveluapparaatin toimintaa. Tämä edellyttää hyvää vuoropuhelua ihmisten kanssa heidän tarpeistaan. Lainsäädäntömme mukaan ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja sitä tulee kunnioittaa.

Sote-alan koulutusorganisaatiot tuottavat alansa osaajat. Ammatillisuuteen kuuluu autonomia ja myös vastuu asiakkaiden tarpeiden kuulemisesta ja asiakkaan kanssa ratkaisuvaihtoehtojen löytämisestä. Miten organisaatiot hyödyntävät ammattilaisen kyvykkyyttä olla ratkaisemassa yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarpeisiinsa ja hyvinvoinnin tavoitteisiin soveltuvaa tukea ja apua? Olemmeko rakentaneet sääntöjen ja raja-aitojen järjestelmän, jossa asiakkaan kanssa toimivilla alansa osaajilla on heikot mahdollisuudet kukoistaa ja yltää parhaimpaansa?

Voisivatko järjestelmä ja siinä toimivat johtajat ja päättäjät luottaa siihen, että asiakas ja työntekijät löytävät yhdessä parhaat soveltuvat ratkaisut? Kun puhutaan rahasta ja henkilökohtaisesta budjetin käytöstä, olen varma, että asiakas ja työntekijä huolella miettivät, miten kaikkein viisaimmin budjettiraha saataisiin riittämään ja että rahan käytöllä vahvistettaisiin ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä arjessa. Suomessa ammattilaisilla on korkea ammattieettinen sitoutuminen ja laaja ymmärrys myös yhteiskunnan voimavarojen käytöstä mahdollisimman fiksusti. Ja kun yhdenvertaisuus on tärkeä arvo ja tavoite, se tarkoittaa juuri sitä, että kukin saa tarpeidensa mukaan, ei sitä, että kukaan ei saisi enemmän kuin toinen – jos tarpeet ovat erisuuruisia.

Pois holhoavasta toimintatavasta

Meidän on opittava pois ihmistä holhoavasta toimintatavasta ja annettava vastuu ja valta sinne, missä on parasta osaamista. Johtamisesta palkituissa organisaatioissa vahvistetaan ammattilaisten ja asiakastiimien itseohjautuvuutta, mikä merkitsee myös valtaa vastuun ohella. Johtamisopeissa myös korostuu kyky toimia resilientisti. Asiakastyössä tarvitaan ihmisten erilaisiin tarpeisiin joustavasti rakentuvia ratkaisuja, eikä niitä synny ellei sitä mahdollisteta organisaatioissa. Henkilökohtainen budjetointi olisi yksi hyvä väline resilientille organisaatiolle. Veikkaan, että tällainen järjestelmä olisi kustannustehokas ja vaikuttava. Ja vaikuttavuushan on yhteiskunnallisen toiminnan tärkein tavoite.

Suomalainen sosiaalihuolto on monin paikoin edelleen järjestelmä- ja organisaatiolähtöinen, jossa palveluja toimeenpanevat organisaatiot määrittävät mikä on ihmiselle kulloinkin se tuki ja palvelu, jota on valittavissa. Millainen valta ihmisellä itsellään on vaikuttaa häntä koskeviin ratkaisuihin?

Lainsäädäntömme on kirjoitettu ammattiala- ja palvelukohtaiseksi, ei ihmislähtöisesti, vaikka lakien sisällössä korostetaankin asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja tarvelähtöisyyttä. Toisin on Skotlannissa, jossa jo lain nimi viestii asiakkaana olevan ihmisen asemasta ohjata sitä, miten hän tarvitsemansa tuen järjestää.

”The Scottish Parliament passed the Social Care (Self-directed Support) (Scotland) Act 2013 so people who are eligible for social care support can get greater choice and control over these services.”

Asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen suomalaisissa käytännöissä on pitkälti vielä järjestelmän ja työntekijän ”taskussa”. Ihmisten osallisuuden vahvistuessa, vähenee järjestämä- ja asiantuntijajohtoisuus.

Ihmiskohtainen palvelujen ja tuen integraatio

Kirjoitin Kainuun Sanomiin kehitysjohtaja Maritta Pikkaraisen kanssa Avain kansalaisuuteen – hankkeen päättyessä organisaation rajoista, jotka estävät tai hankaloittavat ihmislähtöistä työskentelyä. Silloin kun ihmisellä on tarve moniin palveluihin, tulisi näistä muodostua arkea ja toimintakykyä tukeva integroitu tuen kokonaisuus. Esimerkiksi ikäihmisen kotona asumisessa tai erityistä tukea tarvitsevan lapsiperheen tukemisessa tarvittavat erilaisten tukien yhteentoimivuus. Kyse ei aina ole vain sote-palveluista, vaan sosiaalista hyvinvointia edistävistä erilaisten yhteisöjen ja vertaisryhmien kautta syntyvästä arjen tuesta.

Tuen kokonaisuus on erilainen riippuen ihmisen tarpeista, voimavaroista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista. Jotta palveluista muodostuisi ihmisen ja hänen perheensä tarpeisiin vastaava integroitu palvelukokonaisuus, pitäisi soten palvelutyö ja siinä yhteisvastuu organisoida niin, että tämä mahdollistuu. Erilaisten hallinnollisten raja-aitojen ja “siilojen” sijaan tarvitaan joustavasti toimivia monialaisia vastuutiimejä. Asiakkaan tiimi muodostuu niistä ammattilaisista ja muista toimijoista, jotka ovat mukana asiakkaan palveluissa. Tässä on kyse toiminnallisesta asiakaskohtaisesta integraatiosta.

Ihminen on oman elämänsä asiantuntija

Sote-palvelujärjestelmässä tulisi ymmärtää, että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Hän tuntee omat tarpeensa ja voimavaransa sekä tietää, millaisesta tuesta ja avusta hän kulloinkin hyötyisi. Ihmisen tarve ymmärretään usein palveluna, jota hänelle tarjotaan sellaisena, jota palvelujärjestelmässä “sattuu olemaan palveluhyllyllä”. Elämäntilanteiden muutoksissa palvelujärjestelmä ei jousta, eikä mahdollista yksilöllistä tuen muotoilua.

Lähtökohtaisesti ihminen toimii vastuullisesti, ja sitä edistää kokemus siitä, että häneen luotetaan. Palvelujärjestelmässä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on päähenkilö omassa asiakkuudessaan. Hänellä on valtaa ja vastuuta oman elämänsä ratkaisuissa. Ilman ihmisen omaa motivaatiota, hoidon ja tuen vaikuttavuus jää vähäiseksi. Motivaatio syntyy kokemuksesta, että ihminen on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen näkemyksensä otetaan aidosti häntä koskevissa palvelupäätöksissä huomioon. Ensikontakti määrää paljon: ihmisen tarpeeseen on tärkeää vastata sote-organisaatiossa nopeasti. Jos jo ensikontaktissa asiakasta ohjataan eteenpäin ihmisen omien tarpeiden mukaan, tuesta voi tulla vaikuttavaa ja sitä kautta tehokasta.  Tarvitaan uudenlaista ihmislähtöistä asiakasohjauksen toimintatapaa.

Ihmislähtöisen toimintalogiikan mukainen palvelujärjestelmä tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä kustannusten kannalta paremman tuloksen. Toimintamallin kokonaisvaltainen muutos vaatii rohkeutta päättäjiltä, alan ammattilaisilta ja asiakkailta.

Kuten Simon Duffy Suunta-blogissa toteaa, meillä Suomessa on mahdollisuus ottaa opiksi muiden maiden kokemuksista. Käydessämme Skotlannissa opintomatkalla kysyin asuinalueen sosiaalijohtajalta, mihin asiakas saa budjettiaan käyttää ja mihin ei. Sain vastauksen: “Budjettia ei saa käyttää uhkapeleihin eikä laittomaan toimintaan, budjettia pitää käyttää ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Ja sitä me seuraamme. Meillä asiakastulos on ihmisen hyvinvointi ja sitä me mittareilla mittaamme.”

Uskallammeko olla Suomessa näin joustavia ja antaa valtaa ihmiselle ja hänen tukenaan toimiville? Organisaatiot voisivat toimia toisin – nykyiset lait eivät estä vallan jakamista.

 

Kirjoittaja

 

Sirkka Rousu, hallintotieteiden tohtori, sosiaalityöntekijä ja johtamisen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Kirjoittaja toimi Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkönä 2016-2019 www.henkilokohtainenbudjetointi.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulu toimii kehittämiskumppanina Essoten Sopiva HB-hankkeessa.

Hän on kotikuntansa kuntavaltuutettu sekä Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (Keusote) valtuuston valtuutettu, yhtymähallituksen ja yksilöjaoston jäsen. Keusote oli STM:n henkilökohtaisen budjetoinnin palvelusetelikokeilussa mukana, kuten on myös meneillään olevassa Vammaispalvelujen HB-hankkeessa. Kuntayhtymässä on käytössä HB-toimintamalli.

Blogiteksti on julkaistu 1.3.2021 Suunta – henkilökohtaisen budjetoinnin keskuksen blogina

Lisätietoa

Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? https://suunta.fi/duffyn-blogi-1/

Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. https://suunta.fi/hb_jarjestelman_periaatteet/

Ihamäki Katja 2018. Asiakaslähtöisyyden ytimessä sosiaali- ja terveystoimessa. Julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2018. Henkilökohtainen budjetointi – yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia ja havaintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 52-78. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/146228

Artikkelit julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi -kehittämishankkeen (2016-2019) tulokset ja kehittämisehdotukset sekä yhteenveto hankkeesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/167272 

Rousu Sirkka, Ihamäki Katja, Ojanen Mia 2019. Monipuolistuvat palvelut ja osallistava asiakkuusprosessi. 31-49.

Rousu Sirkka & Pekonen Elina (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi – ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 74-90.

Pikkarainen Marita & Rousu Sirkka 2019. Näkökulma: Soten palvelujärjestelmässä tarvitaan vallankumous. Kainuun Sanomat 25.6.2019. Saatavana https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/nakokulma-soten-palvelujarjestelmassa-tarvitaan-vallankumous-165775325/

Uusitalo Kaisa 2020. ”Viisaus ei asu esimiehen päässä”, todettiin sote-yhtymässä – ja siitä käynnistyi kokonaisen työkulttuurin jättimuutos. Yle-uutiset/Työelämä-artikkeli: 7.9.2020. Saatavana https://yle.fi/uutiset/3-11525700

Tammeaid Marika & Virtanen Petri 2020. Yhdessä ohjautuvan tiimin rakentaminen. Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahasto ITLA, blogi 28.8.2020. Saatavana https://itla.fi/yhdessa-ohjautuvan-tiimin-rakentaminen/

Martela, Frank Jarenko, Karoliina (toim.) 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent.

Filosofian Akatemia – johtamisen blogit https://filosofianakatemia.fi/blogi/ 

Nuorisobarometrin erillisnäytteen mukaan 57 % NEET-nuorista kokee syrjäytymisen syyksi ystävien puutteen (Gretschel & Myllyniemi 2019).  Opinnäytetyöni tulosten mukaan suurin osa etsivän nuorisotyön asiakkaista kärsii yksinäisyydestä. Etsivässä nuorisotyössä ryhmätoimintaa ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä yksilötyön rinnalle. Lisäksi työntekijät toivovat, että yksinäisyyden vähentäminen tulisi vahvemmin linjata etsivän nuorisotyön tehtäväksi.

Tarkastelin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyyttä ja työkäytäntöjä sen vähentämiseksi. Lisäksi selvitin, miten yksinäisyys näyttäytyy etsivässä nuorisotyössä ja millaisia työn kehittämistarpeita nähdään, jotta siihen pystyttäisin paremmin vastaamaan. Opinnäytetyöni laadullinen aineisto on kerätty keväällä 2020 haastattelemalla kymmentä Helsingissä toimivaa etsivää nuorisotyöntekijää.

Etsivä nuorisotyö yksinäisyyden vähentäjänä

Etsivän nuorisotyön tehtävänä on nuorisolain mukaan muun muassa auttaa nuoria sellaisten palvelujen piiriin, jotka helpottavat työllistymistä tai pääsyä koulutukseen (Nuorisolaki 2016/1285 10 §). Etsivässä nuorisotyössä mukana olevien nuorten kokemukset yksinäisyydestä ovat huomattavasti yleisempiä kuin samanikäisten nuorten keskimäärin (Gretschel & Myllyniemi: 2017: 13).

Haastatellut työntekijät kuvasivat, että nuorten yksinäisyys on hyvin yleinen ja monimutkainen haaste, joka heijastuu moneen asiaan heidän elämässään. Yksinäisyys lisää sosiaalista eristäytyneisyyttä sekä luo kuilua nuoren ja yhteiskunnan välille. Sen nähtiin vaikuttavan negatiivisesti kouluun tai työhön hakeutumiseen. Haastatteluissa yksinäisyyden kuvataan olevan vahvasti yhteydessä mielenterveysongelmiin ja syventävän niitä. Myös Rönkä (2018) toteaa yksinäisyyden olevan yhteydessä masennukseen ja pahimmillaan itsemurhayrityksiin (Rönkä 2018).

Suurin osa haastatelluista työntekijöistä kokee yksinäisyyden vähentämisen olevan keskeinen osa heidän työtään. Yksinäisyyteen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi yksilötyöllä, ryhmätoiminnoilla ja järjestämällä yhteisöllistä toimintaa sekä ohjaamalla nuoria muiden järjestämään toimintaan.

Lisää ryhmätoimintaa

Tulosten mukaan ryhmä- ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä, jotta yksinäisyystematiikkaan pystytään paremmin vaikuttamaan. Myös Välimäen, Aaltosen ja Kivijärven (2020) mielestä ryhmätoiminta olisi tärkeä kohdennetun nuorisotyön muoto yksinäisyyden vähentämisen keinona. Yksilötyötä ja ryhmätoimintaa ei kuitenkaan pitäisi nähdä vastakkaisina toimintoina, vaan osalla toimii paremmin yksilötyö, kun taas toiset hyötyisivät enemmän ryhmätoiminnasta. (Välimäki & Aaltonen & Kivijärvi 2020.)

Uutena toimintamuotona nähtiin verkkovälitteinen ryhmä- ja yhteisöllinen toiminta. Myös Kivijärven ym. (2019) mielestä verkkovälitteiset ryhmät tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden osallistua yhteisölliseen toimintaan nimenomaan yksinäisille ja niille, joiden on haastavaa päästä kotoa liikkeelle (Kivijärvi ym. 2019). Covid-19-pandemian luoma poikkeustilanne pakotti organisaatiot kehittämään verkkovälitteistä toimintaa. Verkon kautta tehtävän työn mahdollisuudet yksinäisyyden vähentämisessä tulisikin huomioida entistä paremmin yhtenä uutena keinona vaikuttaa yksinäisyyteen ja sen tuomiin ongelmiin.

Opinnäytetyöni aineiston ja aikaisempien tutkimusten valossa etsivässä nuorisotyössä kannattaisi tehostaa työmuotoja, joilla voidaan vaikuttaa yksinäisyyteen. Tässä kolme tärkeintä asiaa, joihin etsivässä nuorisotyössä pitäisi panostaa:

•  Lisätään ryhmätoimintaa ja yhteisöllisiä toimintoja yksilötyön rinnalle.
• Linjataan yksinäisyyden vähentäminen etsivän nuorisotyön perustehtäväksi.
• Mietitään uusia keinoja tavoittaa yksinäisiä nuoria.

Sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaminen ehkäisee syrjäytymistä

Yksinäisyydestä pitäisi puhua enemmän ja sen ehkäisy pitäisi saada mukaan etsivän työn rakenteisiin. Samaa totesivat Välimäki ym. (2020), joiden mielestä yksinäisyyden lieventäminen pitäisi olla julkisrahoitteisten palveluiden yhtenä tehtävänä. He ehdottavat, että tehtävien määrittelyn tulisi olla selkeämpi myös lainsäädännön ja rahoittajien näkökulmasta. (Välimäki ym. 2020.) Myös Toiviainen (2019) näkee erittäin tärkeänä, että sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöihin liittymiseen liittyvät teemat syrjäytymisen ehkäisyn keskusteluissa nostetaan enemmän esille. Teemojen tulisi näkyä vahvemmin nuoriso- ja sosiaalipoliittisessa päätöksenteossa sekä palveluiden kehittämisessä. (Toivianen 2019.)

Tällä hetkellä etsivässä nuorisotyössä tehdään oikeita asioita yksinäisyyden vähentämiseksi. Tulevaisuudessa yksinäisyyden vähentäminen täytyisi saada kuitenkin vahvemmin näkyväksi etsivän nuorisotyön käytänteissä, linjauksissa ja rahoituksissa.

Kirjoittaja

Niklas Hjort, Vastaava etsivä nuorisotyöntekijä Helsingin NMKY, sosionomi (ylempi AMK)

Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni Etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyys ja työkäytännöt sen vähentämiseksi.

 

Lähteet

Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2017. Nuorisotutkimusseura. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Nuorisobarometrin erillisnäyte. <https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf>. Viitattu 13.1.2020.

Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2019. Mitä kuuluu nuorille työn ja koulutuksen ulkopuolella. Nuorisobarometrin erillisnäyte. Nuori 2019 – valtakunnalliset nuorisotyöpäivät. Luentodiat. Turku 28.3.2019. <https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/gretschel__myllyniemi_28.3.2019__final.pdf>. Viitattu 12.10.2020.

Hjort, Niklas 2020. Etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyys ja työkäytännöt sen vähentämiseksi. Opinnäytetyö. Metropolia. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353674/Hjort_Niklas.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Kivijärvi, Antti & Aaltonen, Sanna & Välimäki, Vesa 2019. Feasibility of an online discussion group as a component of targeted youth work in Finland. Children and Youth Services Review 105. Elsevier. ScienceDirect. <https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2019.104411>. Viitattu 14.9.2020.

Rönkä, Anna Reetta 2018. Yksinäisyyden kokemukset lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Lektio. Nuorisotutkimus 36 (1). 36– 41.

Toiviainen, Sanna 2019. Suhteisia elämänpolkuja – Yksilöiden elämänhallintaa? Nuorisotutkimusverkosto/nuorisotutkimusseura julkaisuja 217. Helsinki: Unigrafia.

Välimäki, Vesa & Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti 2020. Nuorten palvelut yksinäisyyden lievittäjinä? Kohdennetun nuorisotyön piirissä olevien nuorten aikuisten ja ammattilaisten näkemysten tarkastelua. Nuorisotutkimus 38 (2). 22–36.