Opiskelijat tukevat ukrainalaisia pakolaisia Suomessa
Maailman tilanne vaikuttaa suomalaiseen koulutukseen monin tavoin myös Metropolia ammattikorkeakoulussa. Venäjän täysimittainen hyökkäys ja sota Ukrainassa ovat vaikuttaneet sosiaalialan opetukseen. Myös opiskelijat ovat valinneet kursseja, joissa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista Suomessa. Suomeen on saapunut lähes 70 000 ukrainalaista pakolaista Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Euroopan unionin päätöksen mukaan Ukrainasta paenneille myönnetään tilapäinen suojelu, joka mahdollistaa suojelun nopeassa ja turvapaikkamenettelyä kevyemmässä prosessissa. Tilapäistä suojelua saavilla on oikeus asua vastaanottokeskuksessa ja oikeus sen järjestämiin palveluihin. He saavat terveydenhuollon ja välttämättömät sosiaalihuollon palvelut, ja heidän toimeentulonsa turvataan. Tilapäistä suojelua hakeneilla on oikeus välittömästi osallistua työhön. (1) Myöhemmin heillä on mahdollisuus saada kuntapaikka ja yhteiskunnan muut palvelut. Kotoutumisen tavoitteena on ukrainalaisten sujuva integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan vaikeasta kotimaan sotatilanteesta huolimatta. Yhteisöjen resilienssin, joustavuuden, tukeminen on tärkeää muutoksissa ja kriiseissä. Ihmiset ja yhteisöt voivat oppia resilienteiksi kehittäen ominaisuuksia, jotka helpottavat stressiin sopeutumisessa ja selviytymisessä turvallisessa ympäristössä. (2) Voimavaralähtöisyydellä tarkoitetaan sitä, että työssä keskitytään ihmisten vahvuuksiin ja erilaisiin ratkaisuihin haastavissakin elämäntilanteissa. Lähestymistapa korostaa ihmisen ja ympäristön voimavaroja muutoksen aikaansaamiseksi. (3) Työskentely suuntautuu tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamiseen, ei niinkään menneiden ja nykyisten ongelmien korjaamiseen. Työntekijöiltä voimavaralähtöisyys edellyttää myönteistä asennetta asiakkaiden ja yhteisöjen mahdollisuuksiin. Lähtökohtana ovat ihmisten toiveet ja unelmien merkityksellisyys, vaikka ne vaikuttaisivat epärealistisilta. (4) Käytännössä henkilö osallistetaan yhteiseen toimintaan kaikissa prosessin vaiheissa: päätöksiin, tavoitteisiin, tekemiseen, luomiseen ja kokemiseen yhdessä sekä arvioimiseen. Näin luodaan yhteys, joka on tasavertainen ja toimijuutta vahvistava. (5) Yhteisen tekemisen ja kokemusten jakaminen voi saada aikaan iloa, mutta usein se parantaa myös toiminnan tavoitetta eli lopputulosta. Edellä mainittua kutsutaan niin sanotun yhteisen kolmannen toteutumiseen toiminnassa, jossa on tärkeää myös jaetun tekemisen vaikutus osallistujien välisiin suhteiseen. (6) Yhteistyö Kaivo Espoo ry:n kanssa Metropolian sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa on tehty yhteistyötä sitoutumattoman järjestön, Kaivo Espoo ry:n, kanssa. Matinkylässä sijaitsevan järjestön toimintaan osallistuu pääasiassa ukrainalaisia vapaaehtoisia. Yhdistyksessä on perustettu ukrainalaisille pakolaisille olohuone, siellä on tarjolla ruoka- ja tarvikeapua sekä neuvontaa. Yhteisötilassa on monenlaista toimintaa, kahvila, kielikursseja, musiikkiesityksiä. (7) Sosiaaliturva arjen käytännöissä kurssilla opiskelijat kartoittivat sosiaali-, nuoriso- ja TE-palveluja sekä harrastusmahdollisuuksia ja kulttuurikohteita ukrainalaisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Tuotoksista kerrottiin Kaivo Espoossa ja niistä tehtiin visuaalisesti kiinnostavia julisteita (postereita), joista luotiin selkokielinen kansio Kaivo Espoon kävijöiden käyttöön. Niin ikään opiskelijat voivat hyödyntää kartoituksiaan myöhemmin myös muiden ryhmien parissa. Kun haluttiin paneutua ilmiöihin yksityiskohtaisemmin, opiskelijat kirjoittivat lopputöitään järjestön ja vapaaehtoisten ehdottamista aiheista. Opinnäytetöissä vahvana toiminta-ajatuksena oli kävijöiden osallisuus suunniteltuun toimintaan. Osallisuuteen tarvitaan luottamusta prosessiin ja kumppaneihin. Turvallisen tilan rakentuminen on elinehto osallistumiselle ja kehittämiselle. (8) Suomessa joissakin ukrainalaisissa järjestöissä venäjän kielen käyttö on kielletty, mutta Kaivo Espoossa on sallittua puhua mitä kieltä tahansa, ukrainaa, venäjää, tataaria jne. Monet kielet kuuluvat ja näkyvät, ja kävijät saavat vahvistusta ja hyväksyntää omalle kieli-identiteetilleen. Opiskelija Marianne Lukkari kartoitti Kaivo Espoossa vapaaehtoistyön merkitystä kotoutumiselle haastattelemalla ukrainalaisia pakolaisia. Toisessa työssä korostui toiminnallisuus, kun Jari Koskiniemi ja Sakari Anttila loivat tietovisan, jonka avulla vahvistettiin osallistujien yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia olohuoneessa. Kun ukrainalaiset kokivat työllisyyspalvelut monimutkaisiksi ja vaikeaselkoisiksi, Tiia Laine ja Zahra Ahmed tekivät TE-palveluista ja työnhakijan toimista ohjeen YouTubeen. Kirjoittaja Katja Ihamäki, valtiotieteen tohtori VTT, yhteiskuntatieteen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on perehtynyt muun muassa monikulttuurisuuteen ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Opinnäytetyöt: Koskiniemi, Jari & Anttila, Sakari (2024). Yhteisöllisyyden luominen visailutoiminnan kautta: yhteistoimintaa Suomeen muuttaneille ukrainalaisille. Opinnäytetyö. Metropolia amk. https://www.theseus.fi/handle/10024/859643 Laine, Tiia & Ahmed, Zahra (2023). Suomeen muuttaneiden ukrainalaisten pakolaisten kotiuttamisen tuen tarpeen arviointi. Opinnäytetyö. Metropolia amk. Ilmestyy lähiaikoina. Lukkari, Marianne (2023). Vapaaehtoistyön tekeminen osana turvapaikanhakijoiden kotoutumista: ukrainalaiset osallisina ja toimijoina. Opinnäytetyö. Metropolia amk. https://www.theseus.fi/handle/10024/791284 Lähteet Tilapäinen suojelu Ukrainasta paenneille (2024). Sisäasianministeriö. https://intermin.fi/ukraina/tilapainen-suojelu. Poijula, Soili (2020). Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja. Rapp, C. A. & P.W. Sullivan (2014). Advances in Social Work 15 (1), 129–142. Saleebey, D. (2013). The Strengths Perspective in Social Work Practice. 6. painos. Boston: Pierson; Healy, K. (2005). Social Work in the Context. Houndmills, Basigstoke: Palgrave, Macmillan, 2005, 95–104, 154; Keskitalo, Elsa & Vuokila-Oikkonen, Päivi (2018). Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa Harri Kostilainen & Ari Nieminen (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, Työelämä 13, 84–96. Rönkkö, S., & Nivala, E. (2022). Yhteinen tekeminen yhteyden rakentajana: Yhteinen kolmas sosiaalipedagogisena käsitteenä ja käytäntönä. Sosiaalipedagogiikka, 23 (1), 71–84. https://doi.org/10.30675/sa.119479 Husen, M. (2022). The common third. Artikkeli on lyhennetty käännösversio artikkelista Husen, M. 1996. Det fælles tredje – om fællesskab og værdier i det pædagogiske arbejde. Teoksessa B. Pésceli (toim.) Kultur & pædagogik. København: Hans Reitzels Forlag, 218–232. Alkuperäinen saatavissa https://michaelhusen.dk/det-faelles-tredje/. Käännös saatavissa https://michaelhusen.dk/the-common-third/ (2.5.2022). Lihme, B. (1988). Socialpædagogik for børn og unge: et debatoplæg med særlig henblik på døgninstitutionen. Holte: SocPol. Kaivo Espoo ry. http://www.kaivoespoo.com/ Ojajärvi, A., Tuomisto, T., Olkkonen, J., & Tikkanen, S. (2020). Sitran selvityksiä 166. Suomalaiset kansalaisvaikuttajina: Kuinka edistää osallisuutta ja osallistumista 2020-luvulla? Sitra, 29. https://media.sitra.fi/2020/03/18123803/suomalaiset-kansalaisvaikuttajina.pdf
Mistä tiedät onnistuvasi asiakastyössä? – Lastensuojelun laadun ja vaikuttavuuden mittaaminen
Lastensuojelun helmasynniksi voidaan varmaan kautta aikain lukea se, ettei kunnollisia mittareita työn laadun ja vaikuttavuuden mittaamiseksi ole ollut. On tärkeää tuottaa luotettavilla mittareilla seurantatietoa siitä, mikä asiakkaiden palvelutarve ja työntekijöiden työmäärä todella on (1). Jokaisen toimivan organisaation elinehto on asiakaspalautteen kerääminen ja etenkin yhteiskunnallisia tehtäviä hoitavien organisaatioiden olisi tärkeää seurata toimintansa vaikuttavuutta. Näin rajallisia voimavaroja saadaan käyttöön mahdollisimman tehokkaasti. (2) Vaikuttavuudesta voi kuitenkin olla haastavaa antaa yksiselitteisiä määrittelyjä. Vaikutuksia ja vaikuttavuutta muodostuu eri pituisilla, vuosia kestävillä aikaväleillä ja onnistumisen mittari on tavoitteiden mukaisten konkreettisten muutosten toteutuminen. (3) Lastensuojelun avopalveluiden vaikuttavuudesta ei ole tarpeeksi tietoa (4) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on esittänyt ratkaisuna palautetietoisuuden lisäämistä. FIT eli Feedback Informed Treatment (suom. palautetietoinen hoito) on yhdysvaltalaisen Scott Millerin kehittämä asiakaslähtöinen lähestymistapa asiakastyön arviointiin ja laadun kehittämiseen sosiaali- ja terveysalalla. FIT-kokonaisuus tuottaa tietoa allianssin eli asiakkaan ja työntekijän välisen yhteistyön sujuvuudesta ja soveltuu käytettäväksi perheiden kanssa työskentelyyn. FIT-kokonaisuuden palautetietoinen työskentelytapa sekä asiakkaan täyttämät FIT-mittarit auttavat työntekijöitä tunnistamaan asiakkaita, joilla on suurempi riski työskentelystä irtautumiseen. (5, 6) THL on tukenut FIT-kokonaisuuden pilotointia lastensuojelussa vuodesta 2021 alkaen. (7, 8, 9) Helsinki ei ollut pilotoinnissa mukana, mutta Sote-uudistuksen tueksi perustettujen hankkeiden myötä FIT-kokonaisuus rantautui myös Helsinkiin. Kohti palautetietoista työskentelyä lastensuojelun kentällä Tarkastelen opinnäytetyössäni FIT-kokonaisuuden jalkauttamista Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön. Jalkauttaminen on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan kokonaisuuden käytäntöön saattamista. (10, 11) Helsingin kaupungilla FIT-kokonaisuuden jalkauttamista tehostettuun perhetyöhön toteutetaan Kestävän kasvun -hankkeessa. Tehostettu perhetyö on lastensuojelun ja perhesosiaalityön palveluiden suurin yksikkö Helsingin kaupungilla. Työmuotoa käytetään esimerkiksi huostaanoton ehkäisyyn, joka kuvaa työskentelyn intensiteettiä. (13, 14) Tavoitteena on, että palautetietoinen työskentely on Helsingissä osa perustyötä lapsiperhepalveluissa vuodesta 2025 eteenpäin. FIT-kokonaisuuden käyttöönoton avulla asiakkaan osallistaminen lisääntyy ja asiakkaan tarpeet huomioidaan entistä paremmin. Kestävä kasvu -hankkeen tavoitteena on laajentaa kohti vaikuttavuustiedon keräämistä organisaatio tasolla. (12) FIT-kokonaisuuden kautta välitöntä asiakaspalautetta FIT-kokonaisuuteen kuuluvat FIT-mittarit, joista on omat versiot sekä lapsille että aikuisille. Mittareita on kaksi ja niiden nimet ovat Outcoming Rating Scale (ORS) ja Session Rate Scale (SRS). Mittareita käytetään palautteen saamiseksi tehostetun perhetyön asiakastapaamisen alussa ja lopussa. Mittarit antavat välitöntä palautetta sekä asiakkaan kokemuksesta omasta hyvinvoinnistaan, että tapaamisen sujuvuudesta. (5) Mittareiden käytöllä tuotetaan systemaattisesti vaikuttavuustietoa, jota voidaan hyödyntää organisaatiotasolla päätöksenteossa, kuten esimerkiksi työntekijäresurssin kohdentamisessa ja palveluiden muokkaamisessa asiakkaiden tarpeita paremmin vastaaviksi. Mittareiden tarkoituksena on myös haastaa työntekijöitä tarkastelemaan omia työskentelytapoja ja sitä, miten asiakastyön prosessissa työskentelyä pitää muuttaa, mikäli haluttuja vaikutuksia ei synny. (15) Joskus saatamme työntekijöinä vastustaa sitä, että työskentelytavoistamme käydään arvioivaa keskustelua. Kuitenkin kysymysten miten toimimme ja miten uskomme toimintamme vaikuttavan, tulisi kuulua perusarviointiin. (16) Opinnäytetyön tuloksista suuntaa FIT-kokonaisuuden soveltuvuudesta tehostettuun perhetyöhön Opinnäytetyön aineisto koostui kahden kyselyn vastauksista, joihin vastasivat Helsingin kaupungin tehostetun perhetyön työntekijät ja esihenkilöt. Opinnäytetyö jalkauttamisprosessin ensivaiheista on tärkeää informaatiota tulevien jalkauttamisprosessien läpiviemiseen lapsiperheiden palveluissa. FIT-kokonaisuus soveltuu tietyin edellytyksin lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön. Työntekijät tarvitsisivat kuitenkin tukea työskentelyn linjauksiin esihenkilöiltä sekä toimivat laitteet työn toteutukseen ja lempeää kollegiaalista tukea palautetietoisen työotteen ja FIT-mittareiden käyttöön. Palautetietoinen työote ei sinänsä ole uusi asia ja sen koetaan olevan osa tehostetun perhetyön työskentelyä jo ennen FIT-kokonaisuuden käyttöönottamista. Vastausten joukosta nousi yhtenä teemana tietoturvallisuuteen liittyvät asiat. Työntekijät kokivat tärkeänä tuottaa tietoa asiakasperheille sähköisesti täytettävien FIT-mittareiden tietoturvallisuudesta. Maailmassa, jossa elämme, tämän kaltaisista asioista huolehtiminen on tärkeää. (17) Tuottaako FIT-kokonaisuus lisää ammatillista äänenpainoa asiakasperheiden tilanteista? Opinnäytetyön tuloksia tulkitessa vahvistui samankaltainen kuva siitä, minkälaisia tuloksia on saatu muistakin lastensuojelun palveluista. FIT-kokonaisuuden jalkauttamista on tehty esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsi- ja perhesosiaalityön lastensuojelunpalveluiden Toivo-yksikköön (18) ja Helsingin ensikodille. (19) THL on myös julkaissut raportin FIT-mittarin pilotoinneista lastensuojelun sosiaalityössä. (8) Vielä toistaiseksi työntekijöiden on vaikea arvioida FIT-kokonaisuuden hyötyjä sen lyhyen käyttöiän takia. Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on ollut epäilyksiä siitä, mitä FIT-mittarilla tuotettu tieto kertoo asiakasperheiden todellisista tilanteista. (18, 8) On tärkeää muistaa, että FIT-mittarit tuottavat näyttöä työntekijän ja asiakkaan yhteistyösuhteesta sekä asiakkaan hyvinvoinnista. (8) Mittarit eivät kerro mikä asiakkaan elämässä on tai ei ole totta, vaan ne toimivat työkaluina keskustelussa. (7) On suositeltavaa, että tutkimusta FIT-mittareiden ja palautetietoisen työotteen soveltuvuudesta tehostetun perhetyön kontekstiin tuotettaisiin lisää. Kansainvälisesti FIT-mittareita ei lastensuojelussa ole käytetty juuri lainkaan. Kyseessä on tuore kokonaisuus, jonka juuret ovat terapiamaailmassa. (20) Todennäköisyys erilaisten kokonaisuuksien tai menetelmien juurtumiselle on suurempi, kun visio on yhteisesti rakennettu. (10) Siksi työyhteisön vision yhteneväisyys siitä, että FIT-kokonaisuus vastaa yhteisesti ymmärrettyyn ja tunnistettuun tarpeeseen, olisi hyvin tärkeää. Kirjoittaja: Matleena Hanhisalo, sosionomi (ylempi amk), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu Matleena Hanhisalon sosiaalialan (YAMK) opinnäytetyöhön ”Kohti palautetietoista työskentelyä: FIT-menetelmän jalkauttamisprosessin ensivaiheet”, joka on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051210952 Lähteet Flink, N. & Aaltio, E. 2020. Hyvinvoinnin ja muutoksen mittarit systeemisessä lastensuojelussa. Katsaus mallin vaikuttavuuden arvioinnissa käytettyihin mittareihin ja menetelmiin. Työpaperi 11/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139299/URN_ISBN_978-952-343-473-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Rousu, S. 2007. Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa: Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Tampere: Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67786/978-951-44-7174-2.pdf?se-quence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Heliskoski, J. & Huhmala, H. & Kopola, R. & Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitra. https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf Viitattu 6.5.2024 Lindberg, P. & Yliruka, L. 2023. Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori – kaikista lähtökohdista. Päätösten tueksi 8/2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146497/PT%202023_008_28042023%20webS.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 11.5.2024 Miller, S. D. & Bertolino, B. & Lehtinen, J. & Rouhiainen, H. 2018. Feedback-Informed Treatment: Palautetietoinen hoito. 1. painos. Helsinki: Aktori Oy. Innokylä, 2023. Palautetietoinen työskentely (FIT). Viimeksi muokattu 23.1.2024 https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/palautetietoinen-tyoskentely-fit Viitattu 20.4.2024 Yliruka, L. & Kotilainen, T. 2023. Kohti palautetietoista lastensuojelua. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos.https://thl.fi/documents/155392151/190160137/SOILA+13.11.2023+Palautetietoinen+j%C3%A4rjestelm%C3%A4.pdf/4dd163c5-eb16-1615-8725-47e5f45bfa05/SOILA+13.11.2023+Palautetietoinen+j%C3%A4rjestelm%C3%A4.pdf?t=1700040991441 Viitattu 6.5.2024 Tippett, A-M. & Yliruka, L. 2023. FIT-mittarin pilotointi lastensuojelussa – ensimmäiset askeleet. Työpaperi 20/2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146925/URN_ISBN_978-952-408-103-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 6.5.2024 Yliruka, L. & Tasala, T. 2022. Lastensuojelun systeemisen toimintamallin kansallinen tilannekuva vuonna 2021. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2022. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143953/URN_ISBN_978-952-343-827-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 6.5.2024 Kouvonen, P. & Tani, S. & Kurki, M. & Hamari, L. 2023. Miten onnistun implementoinnissa? Opas psykososiaalisten menetelmien vaikuttavaan implementointiin. Toim. Koskenalho, N. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö. https://kasvuntuki.fi/wp-content/uploads/2023/09/itla-implementointiopas-2023-final-31082313291.pdf Viitattu 20.4.2024 Aarons, G. A. & Hurlburt, M. & Horwitz, S. M. 2011. Advancing a conceptual model of evidence-based practice implementation in public service sectors. Administration and Policy in Mental Health and Mental Health Services Research, 38(1), 4–23. https://link.springer.com/article/10.1007/s10488-010-0327-7 Viitattu 20.4.2024 Wieliczko, C. & Isoaho, M. 2023. FIT auttaa kuulemaan kaikkia perheenjäseniä ja kohdentamaan työtä - Kokemuksia FIT:n käytöstä Helsingin lapsiperhepalveluista. https://thl.fi/documents/155392151/190160137/FIT-kokemuksia+Helsingist%C3%A4+13.11.2023.pdf/e403819b-0778-ee14-43ff-8b0f50a884a4/FIT-kokemuksia+Helsingist%C3%A4+13.11.2023.pdf?t=1700039226648 Viitattu 20.4.2024 Helsingin kaupunki, 2024. https://www.hel.fi/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lasten-ja-perheiden-palvelut/lastensuojelu/lastensuojelun-asiakkaana/tehostettu-perhetyo Viitattu 20.4.2024 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2024. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhetyo-ja-tehostettu-perhetyo Viitattu 24.4.2024 Helsinki Missio, 2023. Palautetietoinen työskentelytapa. https://www.helsinkimissio.fi/tyokalupakki/fit/tietoa-palautetietoisesta-tyoskentelysta/ Viitattu 20.4.2024 Dahler- Larsen, P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. E-kirja. Helsinki: Stakes. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77071/vaikuttavuuden_arv.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Lehtonen, S. 2021. Tietomurrot yleistyvät: voiko niiltä suojautua? Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu: RIKUteema 2/2021. https://www.riku.fi/tietomurrot-yleistyvat-voiko-niilta-suojautua/ Viitattu 11.5.2024 Söderblom, V. 2023. Palautetietoinen työskentely osana Toivo-palvelun asiakaspro-sesseja – FIT-mittarin käyttöönotto ja hyödynnettävyys ohjaajien näkökulmasta Opinnäy-tetyö. XAMK: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/806805/Soderblom_Ville.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 20.4.2024 Leino, S. & Matikainen, R. 2022. Työntekijöiden kokemuksia FIT-mittarin jalkaut-tamisprosessista. Opinnäytetyö. Laurea- ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/756315/Leino_Matikainen.pdf?sequence=3 Viitattu 20.4.2024 Tippett, A.-M. 2023. Miten FIT-mittarit soveltuvat lastensuojelun avohuoltoon – mais-teritutkielman tuloksia. Kohti palautetietoista lastensuojelua. Webinaari 13.11.2023. https://thl.fi/documents/155392151/190160137/Ann-Mari+Tipett+FIT-mittari+lastensuojelussa+13.11.2023.pdf/c6ba135b-1a18-4d12-d4a6-11b5c51d2478/Ann-Mari+Tipett+FIT-mittari+lastensuojelussa+13.11.2023.pdf?t=1699885602438 Viitattu 11.5.2024
Työkykyjohtamisella kohti inhimillisempää työympäristöä!
Teknologian, ajattelu- ja toimintatapojen, ilmaston sekä ikääntyvän ja monimuotoistuvan väestön tuomat muutokset koskettavat organisaatioita laajasti sekä julkisella että yksityisellä puolella. Tehokkuusvaatimukset puolestaan heikentävät työntekijöiden työkykyä. Miten työelämässä huolehditaan työntekijöiden jaksamisesta ja pysyvyydestä? Hyvinvoiva työntekijä on sitoutuneempi ja tuottavampi. Työssä jaksamista ja työhön paluuta voidaan tukea päivittäisellä työkykyjohtamisella, jossa korostuu ennakoivat, kokonaisvaltaiset ja systemaattiset toimenpiteet. Henkilöstön tuen tarpeiden tunnistamisessa yhteistyöllä ja aidolla dialogilla on keskeinen merkitys. Työllisyysasteen nostaminen ja työurien pidentäminen ovat olleet Suomen viimeisimpien hallituskausien keskeisiä tavoitteita. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi yhtenä tavoitteena on hyvä työelämä, mikä edellyttää ihmisten työkyvyn ja työhyvinvoinnin vahvistumista sekä työn ja perheen yhteensovittamista. Samanaikaisesti työelämä on murroksessa. Murrokseen vaikuttavat niin maailman tilanne, yhteiskunnalliset tekijät kuin poliittiset päätökset. Käytännön työelämään siirtyneet tehokkuus ja tuottavuustavoitteet lisäävät suorituspaineita sekä aiheuttavat kuormitusta työntekijöille. Työkyky – mitä se on ja mikä kuormittaa? Perusedellytyksenä työn tekemiselle on ihmisen työkyky. Kun työntekijä kokee työn muutokset mielekkäinä ja työn vaatimukset suhteessa omiin voimavaroihin ovat tasapainossa, työkykykin säilyy hyvänä (1). Huolestuttavaa on, että Työterveyslaitoksen tekemän Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan suomalaisten kokemus työkyvystä on aiempaa heikompi. Kuntoutussäätiön työselosteesta puolestaan käy ilmi, että yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen vuonna 2021 oli edelleen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (33 %), lähes yhtä yleinen syy olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet (32 %) (2). Help-katsauksesta selviää, että digitalisaatio on paitsi lisännyt mahdollisuuksia etä- ja hybridityöhön, sen myötä myös osaamisvaatimukset ovat kasvaneet mm. eri viestintäkanavien käytön, tietomäärän hallinnan ja oman työn organisoinnin osalta. Kaikessa työssä aivotyötä puolestaan kuormittaa ja vaikeuttaa monitekeminen, ympäristön häly, keskeytykset sekä ohjeiden epäselvyys (3). Kun työstä suoriutuminen hankaloituu tai sen reunaehdot oleellisesti muuttuvat, voi työkyky vaarantua (1). Työntekijät ovat erilaisia ja kokevat muutokset yksilöllisellä tavalla. Asennoitumiseen vaikuttaa niin ihmisen tausta, osaaminen, koulutus kuin aiemmat kokemukset. Työn murros muuttaa työtehtäviä, niiden sisältöjä ja tekemisen tapaa, mikä lisää kilpailua osaavista työntekijöistä. Työterveyslaitoksen mukaan työkyky käsitetään usein sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden kautta. Työkyvyn tukemisessa laaja-alaisempi näkökulma on kuitenkin tarpeen ja onnistuminen edellyttää jaettua käsitystä työkyvystä, yhteistä sopimista rooleista sekä selkeitä prosesseja kohti yhteistä päämäärää. Järvikosken ym. raportti korostaa työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen asiantuntijoiden välistä yhteistyötä kuntoutustoimintaa suunniteltaessa. Kehittämisessä toiminnan lähtökohtana tulee aina olla organisaation näkökulma ja sen kautta esille tuleva henkilöstön tuen ja kuntoutuksen tarve (4). Vanhat keinot vai jotain uutta? Työnantajilla on merkittävä rooli työhyvinvoinnin kehittämisessä, kun organisaatioilta vaaditaan ketteryyttä ja muutoskykyä sekä työntekijöiden sitouttamista. Työkykyverkostosta voi saada tukea ja sen lisäksi työkykyjohtaminen on noussut yhdeksi keskeiseksi tekijäksi organisaatioiden menestyksessä. Varman Tietoa työkyvystä -raportissa on esitetty vaikuttavan työkykyjohtamisen keskeiset tekijät. Työhyvinvoinnilla on todettu olevan keskeinen merkitys työyhteisössä tapahtuvalle oppimiselle ja työntekijöiden työssä suoriutumiselle (3). YM Eeva Nummen väitöstutkimus Dialogi ja inhimillisesti kestävä organisaatio sijoittuu ajankohtaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen kentälle, jossa murros on parhaillaan käynnissä ja johtamiseen liitetään usein tehostamispuhetta. Nummi väittää, että tehokkuuden tavoittelun seurauksena sekä yksilöiden sisäinen että ihmisten välinen integraatio vaarantuu, aito dialogi estyy ja organisaatio traumatisoituu. Nopeassa tahdissa tapahtuvat peräkkäiset ja päällekkäiset muutokset pirstaloivat ihmisten kokemusjatkumoa. Kun kokonaisvaltaisten kokemusten käsittelyä ei nähdä tarpeelliseksi, eikä sille anneta tilaa, tunteet kielletään ja sivuutetaan. Tämä johtaa siihen, että organisaation tunneilmapiiristä tulee harmaa ja lannistunut, pelokaskin. (5) Nummen näkemyksen mukaan johtajan tehtävänä on mahdollistaa kokemusjatkumon työstäminen ja kokemuksesta oppiminen organisaation kaikilla tasoilla. Reflektiivinen dialogi tekee organisaatioelämästä inhimillisesti kestävämpää niin työntekijöille kuin johtajalle itselleen. (5) Työntekijöiden hyvinvointi ja työkyvyn ylläpitäminen eivät ole pelkästään eettisiä kysymyksiä vaan myös yritysten ja julkisten palveluiden tarjoajien kannalta olennaisia tekijöitä, joilla on vaikutusta yritysten tuottavuuteen, kasvuun ja palvelujen sujuvaan tuottamiseen yhteiskunnassa. Hyvän työkykyjohtamisen merkitystä henkilöstön pysyvyyden, työmotivaation ja työkyvyn kannalta ei voi enää ohittaa. Työkykyiset ja motivoituneet työntekijät ovat tuottavampia, sitoutuneempia ja luovempia. Tämän lisäksi työkykyjohtamisen avulla voidaan vähentää sairauspoissaoloja ja parantaa organisaation mainetta työnantajana. Kirjoittajat Lea Stranden, erityisohjaaja, Rikosseuraamuslaitos Heli Vihervuori, terveydenhoitaja, Helsingin kaupunki Krista Nyström, työhönvalmentaja, Kiipula Sari Salmela, rekrytointipäällikkö, Posti Paula Ijäs, ensihoitaja, Päijät-Sote Kirjoitus on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Työkykykoordinaattorikoulutuksen opintoja. Lähteet Airila Auli ja Schaupp Marika 2020. Tietoa työkyvystä. Työn murros ja työkyky – näkökulmia ja välineitä työkykyjohtamisen tueksi. Varma. Saatavana https://www.varma.fi/contentassets/0e462ac7f0f74cf68bc6ca48479bf814/tietoa-tyokyvysta-tyon-murros-ja-tyokyky.pdf Paakkanen Eva, Heikkilä Marja, Ilomäki Timo ja Shemeikka Riikka 2023. Osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä edistävät keinot – katsaus viimeaikaisiin tutkimuksiin. Kuntoutussäätiön työselosteita 68/2023. Saatavana https://kuntoutussaatio.fi/assets/files/2023/02/tyoselosteita_68_2023.pdf Ranki Sinimaaria 2023. HELP-katsaus. Työelämän muutosnäkymät. Työterveyslaitos. Saatavana https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145859/TTL_978-952-391-067-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y Järvikoski Aila, Takala Esa-Pekka, Juvonen-Posti Pirjo ja Härkäpää Kristiina 2018. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Sosiaali- ja terveysturvan rapotteja 13/2018. Saatavana https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/76fe2056-5c0b-4131-9215-e23b086f2d57/content Nummi Eeva 2023. Dialogi ja inhimillisesti kestävä organisaatio. Autoetnografinen toimintatutkimus dialogisen toimintakulttuurin kehittämisestä. Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulun tohtoriohjelma, Turun yliopisto. Saatavana https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/175854/AnnalesE105Eeva_Nummi.pdf?sequence=1&isAllowed=y Lisätietoa aiheesta Työterveyslaitoksen oppimateriaalit Strateginen työkykyjohtaminen. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/strateginen-tyokykyjohtaminen Auntien webinaari Työkykyjohtaminen – tavoitteena menestyvä työyhteisö https://www.youtube.com/watch?v=FBaJIuJ_FiA
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto