Tekijä: vierailija
Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää? Mistä aiheet tulevat? TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa. Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa? Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä. Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin. Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä. Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024! Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.
Voiko hanke olla startup?
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet. Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä. On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.
Tekoäly vie pullopostisi perille
Tieteellisten tekstien kirjoittamista suomeksi on pitkään pidetty varmana nurkkakuntaisuuden ja kuplaan kuulumisen merkkinä. Englanti kirjoituskielenä on tieteen vahvaa valtavirtaa. Suomenkielinen artikkelisi tutkimus- tai kehittämistyösi tuloksista ajelehtii orpona tieteellisen julkaisemisen valtamerillä. Vain sattumoisin joku kohdalle osunut osaa lukea pulloon umpioituneen tekstisi ja siteerata sen sisältöä omassa työssään. Ainoastaan suomen kielen tutkijat ovat voineet perustella suomeksi julkaisemistaan tutkimuskohteellaan: kieli- ja tekstiaineistoja täytyy voida lukea, analysoida ja tulkita alkuperäiskielellä. Muille ensimmäisen kotimaisen käyttäminen on suorastaan resurssien haaskausta ja täysin toivotonta tulosmittareiden näkökulmasta. Tai siis – oli. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen (2020) [1] kirjoitti pari vuotta ennen generatiivisen tekoälyn edelläkävijän eli ChatGPT:n läpimurtoa teemasta tavalla, jonka luettuani tekisi mieli joku pullo poksauttaakin. Kätevät ja kehittyvät käännösohjelmat Teivainen kysyy tekstissään oraakkelimaisesti: Pelastaako tekoäly suomen kielen? Hän pohtii tieteen kielten tasavertaistumista tekoälyn mahdollistamilla käännösohjelmilla, kuten Google Translatella. Vuonna 2020 sen algoritmit sentään tunnistivat jo suomen kieleksi, mutta käännökset olivat kömmähteleviä. Google-kääntäjän jälkeen olemme saaneet edistyneempiä käännösohjelmia avuksemme, ja kuten tiedämme, osa niistä kulkee isompia ilmoittelematta älypuhelimessamme. Kun löydät aikaa polttaessasi asiantuntijuusalueltaasi kiinnostavan open access -julkaisun [2], puhelimesi kysyy: Käännetäänkö? Siis englannista suomeksi. Yes! Kiitos! Työmatkabussin himmeässä valossa ehdit lukea leppoisasti koko tekstin ja siirtää tulokset nativiikielellä toimivaan komentokeskukseesi. Konekääntäminen yllättää Neljä vuotta sitten professori ennusti, että ehkä vielä joskus, vuosikymmenen tai -sadan vaihtuessa konekääntäminen tekee suomestakin sujuvasti selkoa – suuntaan jos toiseen. Hän oli optimistinen, mutta väärässä. Olemme jo perillä. Kevättalvella 2024 sain sähköpostiini eräältä verkkofoorumilta [3] viestejä, että vanhaa suomenkielistä monografiaväitöskirjaani oli siteerattu alan tutkimuksissa eri mantereilla. Kirjoittajien nimet olivat niin vieraista kielikunnista, etten välttämättä osannut erottaa etu- ja sukunimeä toisistaan. Ilahduin kuitenkin: siellä jossain osataan suomea! Vai lukivatkohan he sittenkin vain abstraktin? Syksymmällä ilmoituksiin ilmestyi opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa kirjoittamamme artikkelikokoelma [4], jossa esitellään eri kulmista uutta etäkoulutusmuotoa, satelliittikoulutusta. Lähteitä lukuun ottamatta ei sanaakaan englanniksi. Silti kokoelma kerää huomiota ja sitä luetaan eri maissa. How come? Käännös oikeaan päin Viiveellä ymmärsin, että käännösohjelmia osataan käyttää kaikkialla, ja suomalainen koulutus kiinnostaa yli kielimuurien. Meillä Metropoliassa oli myös kansainvälinen haku päällä satelliitinkin kokeneiden bioanalyytikoiden uuteen kaksikieliseen (englanti – suomi) tutkinto-ohjelmaan. Olisikohan joku googlannut ja löytänyt virtuaalista vertaistukea hakupäätöksensä tekemiseen? Aivan, suomi kääntyy siinä missä englantikin! Tutkijalla ja asiantuntijalla on oikeus omaan kieleen Teivainen toivoi, että tulevaisuudessa tutkijat voisivat viedä ajatuksensa kansainväliseen keskusteluun parhaiten hallitsemallaan kielellä, kun tekoälyn algoritmit kääntävät kirjoituksen viiveettä vastaanottajien omille kielille. Nyt se tapahtuu jo ainakin englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja ruotsiksi. Pian varmasti myös suulliset tekstit kääntyvät suoraan muillekin kuin simultaanitulkkeihin oikeutetuille. Visio reaaliaikaisesta käännösteknologiasta avaa pullopostimme jo nyt: eivät vain tieteentekijät vaan myös asiantuntijat ja niiksi opiskelevat voivat saada julkaisuilleen yleisöjä, joille suomi ei koskaan ollut vaihtoehto. Kirjoittaja Aino Vuorijärvi (FT) on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja, joka inspiroituu vuosikymmenestä toiseen opinnäytetyön tekstinohjauksesta. Työelämäläheisten tekstikäytäntöjen tutkiminen oli fokuksena myös hänen väitöskirjassaan (2013). Uusien tekstimallien kokeilu ja ohjaaminen tekoälyn kanssa keskustellen on hänen uusimpia villityksiään. Tekstiensä sisällöstä hän kuitenkin vastaa edelleen itse. Lähteet [1] Teivainen, Teivo 2020: Pelastaako tekoäly suomen kielen? Tieteessä tapahtuu 3. 46–49.[2] Theseus. Mitä on avoin julkaiseminen eli Open Access (theseus.fi) Viitattu 3.11.2024.[3] Palvelu on nimeltään Academia.edu.[4] Vuorijärvi, Aino (toim.). Satelliitilla korkeakoulututkintoon. Asiantuntija-artikkeleita ja keskustelua koulutusmuodosta. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Taito. Työelämäkirjat 18.
Co-Creating the Game Industry Competence Map
The game industry is a combination of creativity, technology, and business acumen, requiring a wide range of skills to thrive. From crafting immersive narratives and designing intuitive user interfaces to mastering complex coding languages and understanding market dynamics, game development demands versatility unmatched by any other field. It’s this diversity of expertise that Gamebadges, a project led by Metropolia University of Applied Sciences, seeks to capture and celebrate through its evolving Competence Map — a tool for charting the vast and ever-changing skillsets required to drive innovation in the industry. The Competence Map Development Path Currently the Competence Map includes over 190 skill sets and competencies within the game industry. The original Competence Map was published as part of the “Chips for Game Skills” project in 2020. Gamebadges continued its development in 2024, adding new skills and competencies to the map and updating existing ones. The opportunity to share and further co-define the map with European professionals arose at the Devcom Developer Conference in August. Input from European game development experts is crucial for developing a comprehensive Competence Map for the industry and for future work on building a truly useful Digital Badge ecosystem around it. Expert Insights to Industry Competences On the opening day of the Devcom conference the project held “Expert Insights: Defining Game Industry Competences” workshop. In the workshop industry experts from different fields were invited to participate in the co-creation of the European wide competence map of the key crafts of the industry. (1) The two-hour workshop, was structured around nine main fields of the game industry: Design, Art, Audio, Programming, Production, Quality Assurance, Marketing, Business, and Entrepreneurship. The workshop's goal was to evaluate the Competence Map prototype and draft content descriptions for the various skills and competencies represented within the map and across the industry. Industry experts from diverse backgrounds were invited to contribute to co-creating a Europe-wide competence map that highlights the key crafts in the field. (2) The Game Design Skilltree Another reason to join Devcom was to gain insights into industry trends and understand their impact on creating the Competence Map. One of the most valuable sessions for Gamebadges was the panel discussion, "The Game Design Skilltree: Exploring Essential Competencies in an Ever-Evolving Craft," which focused specifically on game design as a field of game development (3). During the panel, it became clear that although design roles can vary significantly, there are shared skills and synergies across the disciplines. Key commonalities included communication and soft skills, with soft skills like emotional intelligence and self-reflection closely linked to effective communication. A lack of empathy or difficulty in accepting criticism, for example, can hinder one’s ability to communicate well. While some people may naturally possess these skills, they can also be developed through practice (3). The Gamebadges Competence Map aims to provide an overarching view of various professions and highlight their commonalities. Soft skills are presented as universal competencies that anyone can develop, while “hard skills” refer to the specialized abilities required for specific roles. According to the panel, essential skills for game designers include conveying information, documentation, iterative thinking, self-organization, continuous learning, prototyping, and visualizing ideas — all of which are represented in the Competence Map, either as soft or hard skills. Keynotes Shed Light to Real Worklife Experiences Keynotes are usually a good way to understand any conference. At Devcom, both days were opened by esteemed figures from the game industry. The talks were quite different from each other and, perhaps unexpectedly, did not focus solely on sharing success stories. For Gamebadges, there were interesting for understanding game developers journey trough game development process and to see how the different competences are utilized in real work environments. Game Writer and Narrative Designer Kelsey Beachum opened the conference with the talk 'A Case for Better Story Integration — or, I Am Begging You People to Stop Calling It a Story Wrapper,' which criticised the lack of depth in storytelling, particularly in high-budget, high-profile AAA games. According to Beachum, the term "story wrapper" can be likened to a candy wrapper—something wrapped around the actual product (the game or the candy) but offering nothing of substance and easily discarded. In games, this occurs when the story and gameplay are disconnected: players engage with gameplay, then encounter a cutscene where the story is told, before returning to gameplay. Often, it makes no difference to the game's progress whether the player watches the cutscene or not. (4) Beachum's talk was aimed at game developers who do not directly create narratives, to help them better understand the importance of integrated storytelling in games and encourage more proactive collaboration with the narrative design department. Cinematic Director Jason Latino shared a personal story of being wrong in predicting what players want in his talk "Chaos Menu or: How I Learned to Stop Worrying and Hug the Bear." The talk focused on Latino’s personal development, coming from a different work culture and learning a new style of working and leading through trial and error. Using visual examples from Baldur’s Gate 3, Latino explained how development decisions from other departments affect the work and quality of cinematics, and why it’s important to keep an open mind before declining new features, for example. (5) Both talks, along with the previous panel, confirmed that communication is a key competence in game development. Communication plays a major role in the Gamebadges Competence Map; for instance, four out of six of the soft skill competencies include some form of communication. Communication is also integrated into hard skill descriptions, in phrases such as 'can collaborate with the analytics department' or 'is able to facilitate the relationship between designers and the community,' among others Photo: Audience listens to a speaker. (devcom Developer Conference press images) 17 stages and over 200 sessions Over two days, Devcom hosted around 350 speakers across 17 stages and a new side event area, delivering over 200 talks and workshops. The content was organized into 16 main categories, further divided by experience level: Beginner, Intermediate, and Expert. (6) Filtering the program and planning one’s visit were essential, as the 17 stages, spread across two floors, were accompanied by a large expo area. For a project like Gamebadges, events of this kind offer excellent opportunities to learn, refine, and promote project content. Author Ria Gynther works as a project coordinator for the Gamebadges project at Metropolia. Sources Bizcommunity. 2024a. Workshop: Expert Insights: Defining Game Industry Competences. (gamescom.global) Cited 26.8.2024. Gamebadges. 2024. Greetings from Devcom! (gamebadges.com) Cited 16.9.2024. Hantschel et al. 2024. The Game Design Skilltree: Exploring Essential Competencies In An Ever-Evolving Craft. (gamescom.global) Cited 26.8.2024. Beachum, K. 2024. A Case for Better Story Integration — or, "I Am Begging You People To Stop Calling It A Story Wrapper". Keynote at Devcom 19.8.2024. Latino, J. 2024. Chaos Menu or: How I Learned to Stop Worrying and Hug The Bear. Keynote at Devcom 20.8.2024. Hartmann, R. 2024. DEVCOM DEVELOPER CONFERENCE BREAKS ALL RECORDS IN NEW LOCATION. Press Release. (devcom.global) Cited 2.9.2024.
Hanketoiminnan ”lean canvas” tuo tehoa suunnitteluun
Miten projektin osatekijät saadaan näkyville yhdellä silmäyksellä? Usein hanketoiminnassa on tarve saada hankkeen tekijät ymmärtämään ja selittämään hankkeen ydinasioita tehokkaasti. Sovellan tässä artikkelisarjassa Ash Mauryanin kirjan ideoita. Hänen kehittämänsä LeanStack-metodin ytimessä on Lean Canvas, joka on muunnelma Alex Osterwalderin liiketoiminnan malli -canvaksesta. Tässä artikkelissa käytämme termiä canvas suomennettuna muotoon kanvas. Sana ei ole hyväksyttyä suomea, mutta sen kääntäminen muulla termillä ei tavoita käsitteen merkitystä. Hankkeen aloittamista varten kirjoitetaan hankesuunnitelma, joka vertautuu koossaan ja perusteellisuudessaan liiketoimintasuunnitelmaan. Johtuen haetun rahoituksen muodosta hankkeen on välttämätöntä kirjoittaa suunnitelma. Tämä on määrämuotoinen dokumentti, jonka tulee sisältää määrätyt asiat, ja siksi suunnitelmat ovat rakenteeltaan aina samankaltaisia. Ehdotan, että kanvasta voi käyttää hankekirjoituksen alkuvaiheeseen ja ideoinnin tueksi. Se auttaa selkeyttämään hankkeen ideaa ja kirjoittajia ymmärtämään, mitä hankkeella halutaan saavuttaa. Tämä on näkemyksemme mukaan olennaista, jotta voidaan rakentaa kiinnostavampia ja paremmin yritysten tarpeisiin osuvia hankkeita. Kanvaksen yhdeksän osa-aluetta Alla on havainnollistava kuva Lean Canvaksesta. Kuva 1. "Lean Canvas is adapted from The Business Model Canvas (BusinessModelGeneration.com)and is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Un-ported License". Ensimmäinen osa-alue ovat asiakkaat, eli hankkeen kontekstissa toimijat, joiden haasteita halutaan ratkoa. Hankerahoitusmahdollisuudet voivat rajata valintoja, mutta tässä on hyvä hetki miettiä toimialat, toimijat ja tavoiteltavat hankekumppanit. Varhaiset omaksujat (early adopters) ovat ne yritykset, joiden sitoutumisesta hankkeeseen voidaan olla riittävällä todennäköisyydellä varmoja. Toinen osa-alue on todennäköisimmät haasteet. Listataan kohdeyritysten eli asiakkaiden haasteita joko arvioimalla tai parhaassa tapauksessa selvittämällä keskustellen asiakkaiden kanssa jo ennen hankesuunnitelman kirjoittamista. Olemassa olevat vaihtoehdot taas ovat muut tavat ja toimijat, joiden avulla asiakkaat voivat ratkoa tätä haastetta. Kolmas osa-alue on ainutlaatuinen arvo (unique value proposition) tiivistää hankkeen hyödyn sen kohderyhmille ja se tulee olla muotoiltu siten, että kohderyhmät ymmärtävät sen helposti. Korkean tason konsepti on muotoilu siitä, miten on mahdollista selittää toiminta mahdollisimman helposti ulkopuolisille.Neljäs osa-alue on kanvaksen ratkaisu-kohta, johon muotoillaan ratkaisut tunnistettuihin haasteisiin riittävän yksityiskohtaisesti. Viides osa-alue on kanavat. Tässä määritellään ne tavat ja keinot, joilla tavoitellaan lisää valittuja kohdeyrityksiä. Kuudes osa-alue on tulovirrat eli ne rahoituskanavat, joista rahoitusta on mahdollista hakea. Nämä tulee olla instrumentteja, jotka sopivat hankkeen tavoitteisiin ja ovat tarjolla haluttuna aikana. Seitsemäs osa-alue on kulurakenne. Tähän kohtaan laaditaan alustava arvio budjetista ja tarvittavista resursseista tavoitteen toteuttamiseen. Kahdeksas osa-alue on avainluvut (key metrics), johon kirjataan, mitä tällä hankkeella tavoitellaan, kuinka monta yritystä pyritään saamaan mukaan, montako julkaisua hankkeesta syntyy tai mitä muuta halutaan muuttaa. Yhdeksäs osa-alue on epäreilu kilpailuetu, jossa määritellään, mitä ainutlaatuista hanke voi tarjota kohteenaan oleville yrityksille tai henkilöille. Käytäntöön soveltamisen monet tavat Käytännössä Lean Canvas on suunniteltu nopeaksi ja joustavaksi työkaluksi, jota voi helposti päivittää tarpeen mukaan. Esimerkiksi Food SystemiCity-hankkeessa Lean Canvas auttoi hahmottamaan ja viestimään hankkeen tavoitteita ja arvoa tehokkaasti. Ainutlaatuisen arvolupauksen muotoilu oli haastavin osa, sillä siihen piti kiteyttää hankkeen keskeinen eroavaisuus – tässä tapauksessa hankkeen tavoite lisätä tietoisuutta ruokajärjestelmän muutoksista. Lean Canvasia voi käyttää myös ideoinnin tukena, kuten Metropolian Hiilitalli-hankkeen työpajassa, jossa sen avulla kartoitettiin yhteisiä haasteita ja tarpeita yhteistyöprojektia varten. Näin se auttoi koko tiimiä saamaan jaettuja näkemyksiä siitä, mihin haasteisiin haluttiin yhdessä vastata. Kaiken kaikkiaan Lean Canvas tekee hankesuunnittelusta selkeämpää, nopeuttaa kommunikaatiota ja helpottaa vastuiden jakamista. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’ Reilly Media
Kaupallisen TKI-toiminnan potentiaali yritysyhteistyössä
Metropolia tarjoaa yrityksille kehityshaasteiden ratkaisuun ammattilaisten asiantuntijapalveluja sekä ammattiosaamisen vahvistamiseen yritysten henkilöstölle erilaisia koulutuksia. Yritykset voivat osallistua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) hankkeiden, asiakastöiden ja palveluiden kautta. Vaihtoehtoisesti yritykset voivat tarjota opiskelijoille työelämälähtöisiä projekteja, harjoitteluja sekä opinnäytetyön aiheita tai rekrytoida opiskelijoita töihin yritykseen. (1) Metropoliassa on lukuisia kaupallisen TKI-toiminnan projekteja, joissa yritykset ovat mukana. Kaupallisella TKI-toiminnalla tarkoitetaan tutkimus- ja kehittämispalveluja, joita myydään tarjouksen perusteella. Niiden tulee täyttää samalla Tilastokeskuksen määritelmän (2), jonka yhtenä tavoitteena on tutkimus- ja kehittämistyön avulla parantaa jo olemassa olevia menetelmiä, tuotantoprosesseja, palveluja ja tuotteita tai vaihtoehtoisesti luoda uutta. Yritysyhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessa korkeakoulussa Yritysyhteistyö on tärkeää, sillä esimerkiksi innovointiin kannustaminen lisää tuottavuutta. Lisäksi tutkimus- ja kehitystoimintaan panostaminen mahdollistaa yritysten kasvua, kilpailukykyä ja kansainvälistymistä. TKI-rahoituksen avulla yritys ja korkeakoulu jakavat samalla myös hankkeen riskejä. On huomattu, että ilman julkisen rahoituksen tukea yritykset eivät panostaisi tarpeeksi edellä mainittuihin asioihin. (3) Yhteiskunnan yleisen hyödyn takia yritysten kannattaa alkaa panostamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Uudet innovaatiot ovat laajalti rakentuneet aiempien innovaatioiden varaan tai alalla oleva tieto on levinnyt verkostojen kautta sekä työntekijöiden vaihtaessa työpaikkaa. Suomessa suuret yritykset tuottavat merkittävän osan innovaatioista sekä kehittävät osaamistaan. Kaupallistaminen ja tutkimustulosten hyödyntäminen yritysten liiketoiminnassa ovatkin julkisen rahoituksen yksi edistämistavoite. (3) Niinpä yritysten kannattaa tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Miten yritys hyötyy yhteistyöstä korkeakoulun kanssa? Onnistuneiden yhteistöiden avulla yritys voi parantaa kilpailukykyään sekä samalla säästää tehokkaammin resurssejaan (4). Yritysyhteistyö korkeakoulun kanssa vahvistaa yrityksen brändiä sekä aikaansaa myös positiivista julkisuutta. Yritys voi hyötyä taloudellisesti yhteistyöstä korkeakoulu kanssa. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yhteistyössä on poikkeuksellinen veroetu, joka oikeuttaa 150 % lisävähennykseen, kun Metropolialta on ostettu TKI-palveluja vuosina 2022–2027 (5). Yrityksessä ei välttämättä olla oivallettu kaikkia vaihtoehtoja yhteistyön muodoista tai projektien ideoista. Tällöin korkeakoulun puolelta kannattaa vapaasti ehdotella erilaisia ideoita yhteistyölle. Pitkäjänteisessä yhteistyössä korkeakoulun väki oppii myös tuntemaan yrityksen organisaatiota, heidän tuotteitaan, palveluitaan ja toimintatapoja. Molemmin puolinen kommunikointi syventää yhteistyötä sekä luo luottamusta. Tutkimus- ja kehitystyön jatkuvuus on mahdollista saavuttaa vuorovaikutuksen ja yhteistyön tekemisen eri muodoilla korkeakoulun ja yritysten kesken. Yrityksiltä saatu tieto käyttäjävaatimuksista ja markkinatarpeista auttavat ohjaamaan kehittämishankkeen toimintaa oikeaan suuntaan. (6) Vinkkejä tulevaisuuden yritysyhteistyöhön Yritykset on mahdollista saada helpommin mukaan TKI-toimintaan, kun ensin on ajateltu yleisesti muutamia asioita. Aivan aluksi on tärkeää pohtia, mitkä asiat sujuvoittavat yhteistyötä ja, mitkä ovat esteenä sille. Seuraavaksi voidaan miettiä, voiko esimerkiksi esteisiin vaikuttaa. Yhteistyö on yritykselle mukavampaa, kun se sujuu helposti ja byrokratiaa ei ole niin paljoa mukana prosesseissa. Projektissa molempien osapuolten tulee hyötyä yhteistyöstä, oli kyseessä iso tai pienempi projekti, niin sen on tuotava lisäarvoa kullekin osapuolelle. Projektilla on oltava selkeät tavoitteet asetettuna, sen on myös tuettava yrityksen liiketoimintatavoitteita. Järkevästi suunniteltu aikataulu, johon molemmat osapuolet myös sitoutuvat, on välttämättömyys projektinhallinnan kannalta. Niin aikataulun kuin tavoitteiden tulee olla yhtenevät, jotta projekti onnistuu sekä yhteistyö sujuu soljuvasti. Tärkeää muistaa, että avoimella kommunikaatiolla rakennetaan luottamusta, jos projektin aikana ilmenee ongelmia, niin niistä kannattaa myös ajoissa viestiä. Edellä olevien seikkojen takkuillessa projektin aikana saattavat ne vaikuttaa negatiivisesti yritykseen sekä halukkuuteen jatkaa yhteistyötä korkeakoulun kanssa. Korkeakoulun kannattaakin panostaa tulevaisuudessa yhteistyön prosesseihin. Lisäksi viestiä näkyvämmin TKI-toiminnan tarjoamista mahdollisuuksista, jotta yrityksiä tavoitettaisiin paremmin sekä TKI-toiminta tulisi entistä tutummaksi mahdollisimman monelle taholle. Joustavia yritysyhteistyön muotoja Kaupallisessa TKI-toiminnassa yrityksen kanssa tehty yhteistyösopimus voisi sisältää tuotteen tai palvelun kehittämisen lisäksi myös viestinnällisiä kehittämispalveluja. Etenkin ajoneuvo- ja konetekniikan alalla yrityksille voisi tarjota projektiluontoisesti vaikkapa sosiaalisen median sisällöntuotannon osaamista, joko suoraan yritykselle tai yhteistyöprojektina. Yhtenä yhteistyön muotona voisi olla tapahtuman toteuttaminen. Tapahtuman voisi olla alan ammattilaistapahtuman, joka kokoaa yrityksiä, korkeakoulun asiantuntijoita sekä sidosryhmiä yhteen verkostoitumaan. Tapahtumassa yritykset voivat vapaasti tutustua TKI-toiminnan mahdollisuuksiin jo aiemmin toteutettujen projektien avulla. Samalla verkostoitua asiantuntijoiden kanssa ja mahdollisesti löytää uusia kumppanuuksia. Korkeakoulun TKI-toiminta antaa mahdollisuudet erottuviin yhteistyöhön, myös yritysten oman alan ja kohderyhmien ulkopuoliseen, esimerkiksi poikkitieteelliset projektit eri alojen välillä. TKI-toiminnasta ja yhteistyöstä korkeakoulun kanssa yritykset voivat hyötyä monipuolisesti eri tavoin. Loppujen lopuksi kunkin yhteistyön kohdalla on tapauskohtaisesti katsottava, millaiset projektit ovat sellaisia, joita kannattaa ryhtyä tekemään. Yhteen ja samaan malliin yhteistyön tekemistä ei kannata rajoittaa, sillä tapoja on suositeltavaa olla erilaisia. (6) Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Metropolia (2024). Palvelut ja asiakastyöt. Palvelut yrityksille ja organisaatioille. Tilastokeskus (2024). Tietoa tilastoista. Käsitteet. Tutkimus- ja kehittämistoiminta (stat.fi). Hyvärinen, J. (29.4.2024). Näkökulmia, miksi julkisin varoin kannattaa tukea yritysten TKI-toimintaa (businessfinland.fi) Löfström, E. (15.3.2018). Yritysyhteistyö ihmistieteellisessä tutkimuksessa (vastuullinentiede.fi) Metropolia (2024). Palvelut ja asiakastyöt. Metropolian tutkimus- ja kehityspalvelut yrityksille. Leskinen, J. & Honkonen, A. (29.11.2023). Pitkäjänteinen yritysyhteistyö vaikuttavan hanketyön pohjana (uasjournal.fi) AMK-lehti / UAS Journal – ammattikorkeakoulujen yhteinen verkkolehti. Lukuvinkki: Yritysyhteistyön hyödyt viestinnän näkökulmasta
Kohderyhmille on omat viestintäkanavansa
Kirjoitin aiemmin hankkeen kohderyhmien segmentoinnista sekä viestinnästä Hankkeen kohderyhmän segmentointi helpottaa viestinnän toteuttamista -artikkelissani. Käsittelyssä oli hankkeen segmentoinnin, eli kohderyhmän jakamista erillisiin, mutta samanlaisiin ryhmiin sekä mitkä seikat vaikuttavat jaotteluun. Tämä artikkeli on jatkumoa edelliselle. Käsittelen tällä kertaa hankeviestinnän näkökulmasta hankkeen kohderyhmien tavoittamista. Mitä eri viestintäkanavia kohderyhmien edustajat käyttävät? Mitä eroavaisuuksia on viestintäkanavilla? Miten valita hankkeelle sopivimmat kanavat? Hankkeen kohderyhmien tavoittaminen Hankkeella voi olla useampia viestintäkanavia, ja niissä jokaisessa erilaisia tavoiteltavia kohderyhmiä. Kaikki hankkeen kohderyhmistä eivät vietä aikaa samoilla alustoilla tai kanavissa. Hankkeen on siis mentävä sinne, jossa potentiaaliset koulutuksiin osallistujat ja yrityskontaktit viettävät aikaa. Hankeviestijän on hyvä tuntea erilaiset viestintäkanavat, jotta pystyy sujuvasti tuottamaan viestintäsisältöjä niihin. Digi vai paino – vaiko molemmat hankkeen viestinnässä? Kulttuuritapahtumia tuottaessa huomasin, että vanhemmat ihmiset pitivät esitteistä ja lukivat paljon paikallissanomalehtiä, joissa oli tapahtumailmoituksia ja mainoksia. Vaikka elämme digitalisaation aikaa, niin joskus se painettu esite tai ilmoitus lehdessä voi olla sopivampi vaihtoehto tavoittaa hankkeen kohderyhmää. Tämä tietysti vaihtelee hankkeen ja kohderyhmän mukaan. Tapahtumissa ja messuilla erilaiset painomateriaalit ovat käteviä. Hankkeen esitteet ja käyntikortit toimivat, kun hanke tuottaa palveluja, eikä varsinaista fyysistä tuotetta, jota esitellä. Hankkeiden kohdalla ainakin rahoittaja vaatii vielä, että korkeakoulussa on esillä hankkeen juliste tai roll up -banderolli. Tulevaisuudessa vaihtoehtoinen toteutustapa olisi laittaa hankejuliste esille digitaalisesti esimerkiksi käytävien näytöille. Nykyisin digipalvelulaki velvoittaa myös korkeakoulun hankkeita huomioimaan saavutettavuuden viestinnässään. Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkosivujen ja muiden digitaalisten palveluiden helppokäyttöisyyttä niin toiminnan kannalta kuin sisällöltään. Saavutettavuuden on tarkoitus lisätä yhdenvertaisuutta, ja se palvelee käyttäjiä, joilla on erilaisia tarpeita, mahdollisia rajoitteita tai haasteita esimerkiksi näkemisen tai kuulemisen kanssa. Tärkeintä on, että erilaisten digipalveluja käyttävien henkilöiden tarpeet ja tilanteet ymmärretään sekä osataan huomioida myös hankkeessa. (1) Digitaalisuus on lisännyt erilaisten digipalveluiden ja digitaalisten viestintäkanavien määrää, jotka tarjoavat paljon mahdollisuuksia viestiä hankkeesta. Kuitenkin hankkeen viestijän on hyvä tunnistaa, missä kanavassa hankkeen kohderyhmät ovat aktiivisimpia. Hankkeen verkkosivut, uutiskirje ja blogi Hankkeen verkkosivut toimivat niin sanottuna tukikohtana, sieltä löytyy kaikki olennainen tieto hankkeen tavoitteista, ajankohtaisista asioista, tapahtumista, koulutuksista, rahoittajista ja kumppaneista. Sinne yleensä ohjataan muista viestintäkanavista. Käytännössä verkkosivut palvelevat hankkeen kaikkia kohderyhmiä. Joskus verkkosivusto voi itsessään toimia hankkeen loppujulkaisuna, eli sivusto muutetaan ja siitä tehdään verkkojulkaisu. Tällöin sivusto toimii suurta yleisöä palvelevana viestintäkanavana. Loppujulkaisua voivat käyttää muutkin kuin hankkeen kohderyhmiin kuuluvat, esimerkiksi opiskelijat voivat käyttää materiaalia tehtäviensä lähteinä. Verkkosivuille on saatettu lisätä ilmoittautumislomake uutiskirjeen tilaajaksi, jolloin hankkeesta kiinnostuneet pysyvät ajan tasalla hankkeen tapahtumista. Sen avulla hanke saa arvokasta tietoa siitä kiinnostuneista henkilöistä. Esimerkiksi, keitä kiinnostuneet henkilöt ovat tai millaisten yrityksien edustajat ovat kiinnostuneita hankkeesta. Verkkosivuilla on usein myös blogi, jonka tarkoitus on palvella hankkeen tarpeita. Tällöin sen sisältö liittyy joko hankkeen tuotoksiin, tapahtumiin tai koulutuksiin. Blogi on osa sisältömarkkinointia, ja sillä pyritään vaikuttamaan hankkeen nykyisiin ja potentiaalisiin kohderyhmiin. Sen yksi tehtävä on toimia jo hankkeen kanssa tekemisissä olevien kohderyhmäläisten sitouttamiskeinona. Toinen tehtävä on hankkia uusia kohderyhmäläisiä esimerkiksi mukaan hankkeen toimintaan tai osallistumaan koulutuksiin. (2) Hankkeen sosiaalisen median kanavat Yleisimmin hankkeen sosiaalisen median kanavaksi valikoituvat Facebook, Instagram tai LinkedIn. Toki TikTok voi olla myös hyvä vaihtoehto, kun halutaan tavoitella nuoria ja nuoria aikuisia. Käytössä voi olla aluksi yksi tai kaksi somekanavaa, ja myöhemmin voi ottaa haltuun enemmän riippuen kohderyhmistä. Ensin kannattaa tarkastella toimivatko viestit valitussa kanavassa ja tavoittavatko ne kohderyhmiä halutulla tavalla. Kuten hankkeen muiden viestintäkanavien kohdalla, niin sosiaalisen median kanavat valitaan myös sen mukaan, missä kohderyhmäläiset viettävät aikaa. Kanavia valittaessa on hyvä huomioida kunkin sosiaalisen median alustan erityispiirteet, jotta hanke ei valitse väärää kanavaa. Instagramissa korostuu visuaalisuus kuvin ja videoin, Facebookissa puolestaan jaetaan sisältöä yleensä kavereiden kesken sekä LinkedInissä nousee esille yritysmaailma ja asiantuntijuus. (2) DNA:n teettämän Digitaalinen elämä -tutkimuksen mukaan vuonna 2023 suosituimpia sosiaalisen median alustoja olivat WhatsApp, Facebook, YouTube, Instagram ja TikTok. Kyseisiä alustoja käytettiin lukuisia kertoja päivittäin. Tutkimuksesta ilmeni myös, että vuosien aikana Instagram reelsien ja TikTok-videoiden käyttö oli kasvanut. Nuoret 16–24-vuotiaat käyttivät eniten Snapchatia, WhatAppia ja TikTokia. Vanhempien ikäryhmien kärkisuosiossa olivat WhatsApp ja Facebook sekä heti seuraavina Instagram ja YouTube. (3) Sosiaalisen median alustojen suosioon saattavat vaikuttaa maailmantilanteet sekä erilaiset digitaalisuuteen liittyvät trendit. Koronapandemia esimerkiksi kasvatti TikTokin suosiota ja Twitterin vaihdettua nimeä X:ään käyttäjien määrä alkoi hiipumaan. Hankkeelle sosiaalisen median kanavia valittaessa on hyvä seurata myös erilaisia trendejä. Miten valita hankkeelle sopivat viestintäkanavat? Viestintäkanavia on monia, mutta viestinnän toteuttamiseen vaikuttavat hankkeen tavoitteet ja kohderyhmät. Etenkin hankkeen viestintäkanavista päätettäessä, valittujen kanavien taustalla olevien valintapäätöksien tärkeimpänä syynä on oltava hankkeen kohderyhmän tavoittaminen. Vaikka hankkeen tiimiläiset haluaisivat, että hankkeella olisi oma TikTok-tili, niin se ei ole resurssitehokas tapa toimia, sillä hankkeen kohderyhmäläisten on myös oltava siellä. Tiimi ei voi tehdä päätöksiä oman itsensä takia tai perustella valintojaan niistä syistä, joista ovat itse kiinnostuneet. Seuraavat asiat tulee huomioida hankkeen viestintäkanavia valittaessa (4): Kohderyhmän tavoittaminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan Kohderyhmän toiveiden ja odotusten täyttäminen Osallistumisen vaivattomuus hankkeen toiminnan yhteydessä Halu opastaa ja viestiä nopeasti kohderyhmille, esimerkiksi hankkeen koulutuksen sisällöstä Hankkeen sidosryhmien saavuttaminen Hankkeen taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen Informaation välittäminen Hankkeen mielikuvan toteutuminen Hankkeen riskien minimointi, esimerkiksi valitun kanavan käyttäjien väheneminen merkittävissä määrin Viestinnän seuranta- ja raportointimahdollisuudet Hankkeen kohdalla viestintäkanavat valitaan kohderyhmien mukaan. Hankkeen tiimiläisten on siis hyvä tuntea ensin hankkeen kohderyhmät hyvin, ennen kuin tekevät viestintäkanavien suhteen päätöksiä. Aina kanavavalinta ei saata onnistua, tällöin voidaan muuttaa suunnitelmia tai vaihtaa toiseen. Varsinkin markkinoinnin kohdalla, puolet siitä on testaamista. Lähteet Aluehallintovirasto. (2024). Saavutettavuus. Yleistä saavutettavuudesta Kananen, J. (2019). Digitaalinen B2B-markkinointi. Miten yritys onnistuu digimarkkinoinnin ja sosiaalisen median yritysmarkkinoinnissa? Jyväskylän ammattikorkeakoulu. DNA. (2023). Digitaalinen elämä 2023 Rope, T. (2005). Suuri markkinointikirja. Talentum. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK.
Mikään ei ole lopullisesti valmista
Yleiseksi kulkutieksi ajateltu ovi ei ole toimiva, jos siihen pitää liittää ohje vedä tai työnnä. Silloin sen muoto tai vaikkapa kahva ei viesti käyttäjälleen, miten ovi toimii. Tiskiharjan koukku on väärin suunniteltu, jos joutuu taiteilemaan saadakseen sen ripustettua paikoilleen. Palveluprosessi ei ole kunnossa, jos lounaslinjastolla pitää palata takaisinpäin saadakseen ruokailuvälineet. Joukkoliikenteessä lukijalaitteen suunnittelussa voi olla puutteita, jos matkalipun leimaaminen on hidasta. Käytettävyyden tunnettu puolestapuhuja, professori Donald A. Norman onkin esittänyt, että jos jotakin asiaa on vaikea käyttää, vika ei yleensä ole käyttäjässä, vaan laitteessa tai tuotteessa (1). Esimerkkejä on lukemattomia ja niin myös kehittämiskohteita. Jokainen niistä voi olla sellainen, että se voi tuottaa kehittäjälleen myös taloudellista hyötyä. Kuitenkin, pitää muistaa, että harvoin edes arkiseen ongelmaan on olemassa pelkästään suoraviivainen idea A:sta ratkaisu B:hen kulkeva polku. Suuri määrä erilaisia ideoita, joiden joukossa saa ja tuleekin olla myös rohkeita ja epätavallisia avauksia, on edellytys sille, että ylipäänsä päästään kehittämään jotakin uutta. Ideoiden keksiminen on periaatteessa helppoa. Hyvien ideoiden keksiminen on vaikeaa ja todella hyvien ideoiden keksiminen on todella vaikeaa. Mutta ei mahdotonta. Helppo ratkaisu pölyjen poistoon? Yleensä tarvitaan paljon kehittämistyötä ja monta erilaista vaihetta, ennen kuin tuotteen loppukäyttäjälle toimiva ja taloudellisesti kannattava, valmistettava ratkaisu löytyy. Hyvä esimerkki on pölynimuri, jonka muotoilija James Dyson päätti kehittää 1970-luvun lopulla. Dyson oli huomannut, että tavallisen imurin teho heikkenee, kun pölypussi täyttyy ja samalla se tukkiutuu hienojakoisesta pölystä. Dyson lopulta onnistui kehittämään laitteen, jonka imuteho säilyy ja jossa ei ollut pölypussia. Saadakseen pölynimurin teknologian toimimaan, Dyson joutui rakentamaan yhteensä 5127 erilaista prototyyppiä. Tekninen periaate pölynimurille oli jo olemassa. Sahoilla ja maalamoissa oli jo aiemmin käytetty samantapaista, keskipakovoimaan perustuvaa teknologiaa haitallisten partikkelien poistoon ilmasta. (2). Vaivannäkö kannatti. Dyson sai keksinnölleen lukuisia patentteja (3) ja se oli merkittävän liiketoiminnan alku. Jokaista arkista ongelmaa varten ei onneksi tarvitse rakentaa tai pohtia tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Useimmiten vähempikin riittää. Kaikki kuitenkin alkaa aina ongelmasta, joka on tunnistettu, ja joka on ratkaisemisen arvoinen. Sen sijaan, että olisi käyttänyt vain enemmän aikaa tukkoisella imurilla jynssäämiseen, Dyson tunnisti ongelman ja päätti tehdä asian toisin. Kaikki voivat löytää arjesta kehittämiskohteita Koti- ja työympäristössä, kaupungilla, kaikkialla, on monenlaisia esineitä, kalusteita, liikkumisen ratkaisuja. Arjessamme ei ole mitään, joka vain on, ilman, että sen olemassaoloon ei olisi joku vaikuttanut. Mikään esine tai palvelu ei ole ilmaantunut sattumalta. Kaikki on jonkun suunnittelemaa, kehittämää ja muotoilemaa. Kun se on hyvin tehtyä ja toimivaa, se on näkymätöntä. Kun se on huonosti tai puutteellisesti toteutettua, se hankaloittaa tai harmittaa, ja huonoimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaraa. Keskeneräisyys on myös mahdollisuus. Mikään ympärillämme olevista esineistä, asioista tai palveluista ei ole lopullisesti valmis. Kenellä tahansa on oikeus tunnistaa epäkohtia tai asioita, jotka toimivat huonosti tai ärsyttävät. Niitä voi edelleen kehittää, parannella ja tuottaa uusia oivalluksia, keksintöjä ja lopulta innovaatioita, eli kaupallistuneita keksinnöllisiä oivalluksia. Innovaation syntyminen edellyttää aina ideaa, tai ensimmäistä havaintoa. Sen jälkeen tarvitaan jotakin konkretiaa, jolloin tuloksena saattaa olla keksintö, eli keksinnöllinen, aiemmin tuntematon ratkaisu. Mutta vasta, kun keksinnöllisen tuloksen hyödyntämistapa on määritelty, käsillä voi olla aito innovaatio. Mitä kehittämiskohteita sinä huomaat? Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Norman, D. A. 2013. Design of Everyday Things: Revised and Expanded. New York: Basic Books. Fiell, C. & Fiell, C. 2000. Industrial Design A-Z. Köln: Taschen. Dysonin patentti US 4853008A 1989. Combined disc and shroud for dual cyclonic cleaning apparatus. Notetry Ltd., London, UK. (Dyson, J.) US 224694, 27.7.1988. Julk. 1.8.1989.
Sosiaalinen media hanketyössä – kannattaako omien tilien luominen?
Näkyvyys ja läsnäolo sosiaalisessa mediassa on houkutteleva vaihtoehto hankkeille, eikä vähiten siitä syystä, että siellä viestiminen on kustannustehokasta. Mikäli vain henkilöresursseja on nimetty tehtävään. Kun aloitin Turbiinissa viestintäasiantuntijan roolissa, emme ensimmäisenä ladanneet sosiaalisen median eri applikaatioita käyttöön vaan istuimme tiimimme kanssa alas ja luonnostelimme kohdeyleisöämme. Tässä blogisarjassa käsittelemme sosiaalisen median hyödyntämisestä hanketyössä ja avaamme kampushautomo Turbiinin viestinnästä saatuja oppeja. Hankeviestintä - A3-posterin kaveriksi sosiaalisen median viestintästrategia? Hankeviestijälle lienee tuttua, että Euroopan unionilta saatu tuki tulee näkyä vähintään logolisäyksinä sekä A3-kokoisena hankejulisteena. ”Kehittämishankkeiden ja pienten investointihankkeiden tuensaajien on tehtävä A3-kokoinen hankejuliste, jossa kerrotaan hankkeesta ja korostetaan rahaston tukea. Vähintään yksi juliste on asetettava paikkaan, jossa se on selvästi yleisön nähtävillä. — Hankejulisteen voi toteuttaa myös pelkästään digitaalisessa muodossa, jolloin sen voi asettaa näkyville esimerkiksi infonäytöllä”, linjaa Työ- ja elinkeinoministeri. Uusimpien tutkimusten mukaan 80,4% suomalaisista käyttää sosiaalista mediaa. Suomen mittakaavassa se tarkoittaa 4,46 miljoonaa ihmistä. Näkyvälle paikalle asetetun A3-posterin lisäksi sosiaalinen media voi olla käytännöllinen lisä hankeviestintään. Viestintä on keskeinen osa hankkeen onnistumisessa ja siihen kannattaa panostaa. Hankkeen tavoitteista, tuloksista ja vaikuttavuudesta viestiminen on sekä velvollisuus että mahdollisuus. Onnistuneena hankeviestintä parantaa tulosten näkyvyyttä sekä tarjottujen mahdollisuuksien saavutettavuutta. Ja kun näistä on viestitty kohderyhmälle oikein, myös organisaation maine paranee. Sosiaalisen median hyödyntäminen on tänä päivänä niin sanottua peruskauraa myös viranomaisviestinnässä. Yksisarvis-esimerkiksi, eli harvinaisena ja erittäin menestyksekkäänä, nostetaan esille usein Verohallinto sekä Verohallinnon onnistunut somestrategia. Verohallinnolla on 77,3 tuhatta seuraajaa Instagramissa, kun esimerkiksi Tilastokeskuksella seuraajia Instagramissa on hieman alle 4000. (30.9.2024) Virastoja molemmat. Verohallinnon someviestinnässä hyödynnetään ennen kaikkea huumoria. Viranomaisviestinnän ei tarvitse siis olla mitäänsanomatonta. Myös viranomaisille, kuten hankkeillakin, on viestinnässä sama tehtävä kuin millä tahansa muulla yrityksellä tai organisaatiolla: tavoittaa oma kohderyhmä mahdollisimman hyvin. Miksi sosiaaliseen mediaan kannattaa mennä vai kannattaako? Metropolian yrityshautomo Turbiini Campus Incubator on toiminut Metropoliassa vuodesta 2015 alkaen. Metropolia rahoittaa osan toiminnasta, mutta kehittämisessä on ollut mukana myös Helsingin kaupungin Kampusinkubaattorit-hanke loppuvuodesta 2021 lähtien. Turbiinin sosiaalisen median tilit perustettiin vuoden 2022 alkupuolella ja tällä hetkellä seuraajia on kahdella pääkanavallamme, LinkedInissä ja Instagramissa, yhteensä 2500 henkilöä. Valintojen takana on kuitenkin ajatustyötä. Olemme keskustelleet ja arvioineet sosiaalisen median ratkaisuja Turbiinille yhdessä. Pohdimme, ketä haluamme tavoittaa, jotta pääsemme asetettuihin tavoitteisiin? Ketkä hyötyisivät Turbiinin tarjoamista palveluista? Ovatko ryhmät erilaisia toisistaan? Turbiini tunnisti kohderyhmäkseen kolme tahoa: Metropolian opiskelijat, Metropolian henkilökunnan sekä Helsingin startup-ekosysteemin toimijat. Palaamme kohderyhmäanalyysiin tarkemmin tulevan blogisarjan aikana. Ennen kuin yhtään julkaisua internettiin on tehty, analysoitavaa riittää. Tarvitseeko hanke omia somekanavia vai onnistuisiko viestiminen organisaation jo olemassa olevien kanavien kautta? Viestintästrategian toteuttaminen ei tapahdu yhdessä yössä, vaan aiemmin mainitsemani Verohallinnon viestintästrategiaa hiottiin jo vuodesta 2017 lähtien. Viestintä ja brändin rakentaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja jotkin hankkeet ovat iältään muutaman vuoden pituisia, joten myös tästä syystä on hyvä pohtia hankkeen omakanavaisuutta. Ovatko omat tilit tarpeellisia, jos toiminnan jatkosta ei ole varmuutta viiden vuoden säteellä? Miten oma organisaatio voi tukea tällöin hankkeen viestintätarpeita? Ei nimi hankeviestintää pahenna Kun kohderyhmät Turbiinin osalta tuntuivat selkeiltä, oli aika miettiä, miten yleisö saadaan parhaiten kiinni. Turbiinin aiemmin hyödyntämiä sosiaalisen median tilejä olivat Facebook sekä Twitter. Mukaan suuremmalla panostuksella valittiin nyt Instagram sekä LinkedIn. Instagramin viestintä kohdennettiin suoraan opiskelijoille. LinkedInin painotus henkilökunnassa sekä startupekosysteemi -toimijoissa. Ennen tilien avaamista mietimme puhuttelevaa, mutta myös hanketyöstä kertovaa nimeä, tileillemme. LinkedInin kohdalla päädyimme englanninkieliseen nimeen Turbiini Campus Incubator, sillä LinkedInin työkieli on usein englanniksi ja halusimme tavoittaa kansainvälisiä osaajia. Instagramissa nimeksi valikoitui @turbiini_metropolia , jota olemme myöhemmin muokanneet muotoon @turbiinimetropolia. Suomeksi yhteen kirjoitettu nimi toimii, mutta ei-suomenkielisten henkilöiden kanssa turbiinimetropolia voi vaikuttaa liian vokaali-painoiselta nimeltä. Yleisen ohjenuoran mukaan erikoismerkkejä on hyvä välttää somekanavien nimissä. Hyvänä harjoituksena nimen valinnassa, voit tutkia vastaavanlaista sisältöä tuottavien sekä mielestäsi viestinnässä onnistuneiden yritysten tai hankkeiden nimiä. Minkälaiset nimet mielestäsi toimivat? Miten valjastaa sosiaalinen media yhteisötyökaluksi? Tätä kirjoittaessani Turbiini on julkaissut satoja postauksia eri kanavilla, ja olemme kasvattaneet merkittävästi näkyvyyttä Metropolian sisällä - kuten myös ulkopuolella. Kasvu on suora yhteydessä yrityshautomo-opintojaksojen ilmoittautumisiin. Avainroolissa on ollut viestintä ja markkinointi. Blogisarjan jatko-osissa käsittelemme kattavammin: brändäystä kohderyhmäanalyysia sisällönsuunnittelua yhteisön merkitystä Kirjoittaja Sara Jokiniemi toimii viestintäasiantuntijana kampushautomo Turbiinissa. Hän on kasvatustieteilijä, jonka sydän sykkii viesteille, joiden ääreen haluat pysähtyä. Lähteet Markkinointimaestro, Sosiaalisen median tilastot, https://www.markkinointimaestro.fi/sosiaalisen-median-tilastot, 27.9.2024 Rakennerahastot, Viestintä on hanketoiminnan mahdollisuus ja velvollisuus, 27.9.2024, https://rakennerahastot.fi/viestinta Markkinointiuutiset, https://www.markkinointiuutiset.fi/artikkelit/verohallinnon-someviestinta-kasvoi-ilmioksi-joka-toimii-hyvana-esimerkkina-myos-yksityiselle-sektorille-nain-ilmio-luotiin 30.9.2024
Hankkeen kohderyhmän segmentointi helpottaa viestinnän toteuttamista
Kirjoitin hankkeen kohderyhmien ymmärtämisen tärkeydestä Kohderyhmä ohjaa hankkeen toteuttamista myös viestinnän osalta -artikkelissani. Kyseinen teksti käsitteli yleisesti hankkeen kohderyhmien ymmärtämistä sekä viestintää. Lisäksi kohderyhmänäkemyksen hahmotelmaa viestinnän tueksi. Kun kohderyhmäymmärrys- ja näkemys ovat hallussa, eli tunnet kohderyhmäsi, seuraava askel on syventyä hankeviestintään. Viestintä onkin hyvä pitää mielessä jo aivan alussa, sillä viestinnän merkitys kasvaa, kun hanketta aletaan toteuttamaan. Hankkeen kohderyhmä voidaan jakaa useampaan pienempään ja tarkempaan ryhmään. Kyseessä on kohderyhmän segmentointi, jota voidaan käyttää hankeviestinnän tukena. Mikä ihmeen segmentointi? Segmentointi tarkoittaa hankkeen kohderyhmän lokerointia keskenään yhteneviin, mutta toisistaan erottuviin ryhmiin (1). Kyseessä on kohderyhmän tyyppiominaisuuksien kuvaamista. Segmentointi tulee sanasta segmentti, joka on puolestaan kohderyhmää vastaava termi. Ja segmentointi on taas toimintaa, jota käytetään perustana hankkeen viestinnällisten ratkaisujen toteutukselle. (2) Segmentoinnin ideana on, että kohderyhmää ei käsitellä vain yhtenä kokonaisuutena. Sen sijaan tarkoituksena on pyrkiä tunnistamaan hankkeelle otollisimpia ja kannattavimpia ryhmiä suuresta kohderyhmää edustavasta joukosta. Täten hankkeen on mahdollista saavuttaa parempia tuloksia kohdentamalla kuin pyrkiä palvelemaan suurta joukkoa. (2) Kohderyhmän lokerointiin vaikuttavat tekijät Viestintäsuunnitelmaa laatiessa voidaan käyttää segmentointia apuna erottelemaan kannattavimmat ja aktiivisimmat kohderyhmät. Perusteita segmentoinnille on useita, hankkeen kohderyhmä voidaan jakaa sen tuoman hyödyn tai potentiaalisuuden perusteella. Kohderyhmän on myös oltava tarpeeksi iso, jotta sille kannattaa tehdä kohdennettua viestintää tai markkinointia. Segmentoinnissa keskeistä on se, että pystytään määrittelemään ketkä kohderyhmän edustajista kuuluvat mihinkin lokeroitavaan ryhmään. Kuitenkin lopulta hankkeen tavoitteet määrittelevät segmentoinnille kriteerit. (1, 2) Alla on lueteltu esimerkkejä kohderyhmän lokerointiin (2) vaikuttavista kriteereistä: kohderyhmän maantieteellinen sijainti kohderyhmän arvot ja asenteet kohderyhmän elämäntilanne ja -tyyli kohderyhmän koko kohderyhmän ja hankkeen yhteensopivuus kohderyhmästä saatava hyöty hankkeelle kohderyhmän odotukset ja valintapäätöksiin vaikuttavat tekijät kilpailutilanne alalla tai yleisesti hankkeen kohderyhmän kohdalla Segmentointia tehdessä ei kuitenkaan kannata yrittää saada kaikkia kriteereitä täytettyä kunkin kohderyhmän kohdalla. Lähtökohtaisesti on hyvä keskittyä ensin muutamaan ja katsoa, miten ne toimivat hankkeen kohdalla. Ota ilo irti segmentoinnista hankeviestinnässä Ei ole olemassa yhtä ja samaa tapaa segmentoida. Segmentointi auttaa hahmottamaan ja katsomaan hankkeen toimintaa kohderyhmän tai osallistujan silmin. Miksi joku tai jotkin käyttäytyvät kyseisellä tavalla? Mikä saa heidät tekemään valintoja tietyissä tilanteissa? Segmentointi perustuu aina tietoon, eli mitä siitä kohderyhmästä tiedetään ja jaotellaan sen mukaan. (3) Hankkeen rahoitushakemusta tehdessä on hyvä pitää mielessä myös viestinnälliset tarpeet ja keinot. Varsinkin, ettei käy niin, että hankkeella on keskenään liian erilaisia kohderyhmiä, ja niiden saavuttaminen käytössä olevien viestintäkanavien kautta ei ole mahdollista. Suunnittele eri kohderyhmille erilaiset toimenpiteet kussakin kanavassa (1). Tällä tavoin tulee luotua tarkemmin kohdennettuja kokemuksia kohderyhmien edustajille. Lähteet Löytänä, J. & Kortesuo, K. (2015). Asiakaskokemus. Palvelubisneksestä kokemusbisnekseen. Talentum. Rope, T. (2005). Suuri markkinointikirja. Talentum. Heliskoski, J. Segmentoinnilla asiakkaan iholle. Sitra (7.4.2016) https://www.sitra.fi/blogit/segmentoinnilla-asiakkaan-iholle/ Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK.
Talous vai yhteiskunta edellä?
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa riippuu katossa juliste, jossa lukee Better Business - Better Society. Miksipä ei. Kun liike-elämä on menestyksekästä, yhteiskuntakin saa siitä osansa. Mutta iskulause antaa silti aihetta pohtia muitakin näkökulmia. Liike-elämä ja sen menestyminen on vapaaseen talouteen pohjautuvan yhteiskunnan moottori. Emme pärjäisi ilman taloudellista toimeliaisuutta, yrityksiä ja yrittäjiä. Ilman yrityksiä ei olisi myöskään julkisen sektorin palveluja. Yritykset tuottavat verotuloja, jotka muuttuvat myös maksuttomiksi palveluiksi. Mutta tarkoittaako parempi liiketoiminta todella automaattisesti parempaa yhteiskuntaa? Iskulauseesta kun ei tietenkään selviä, kenen liiketoiminnasta ja liikevoitoista on kyse, tai mihin voitot lopulta kanavoituvat. Entäpä jos tarkastelisimme asiaa toisin päin, kääntäisimmekin lauseen muotoon Better Society - Better Business? Hautomot muokkaavat yrittäjyyden maaperää Puhki kuluneeksi hoettu lause on, että tarvitsemme uusia menestystarinoita. Tarvitsemme ”uusia Nokioita”. Tosiasia kuitenkin on, että Nokiakaan ei aikoinaan putkahtanut menestykseen yhtäkkiä, vaan oli pitkä yli 130 vuotta kestänyt kasvutarina, joka alkoi pienestä ja jossa oli myös onnenkantamoisia. Korkeakouluissa voidaan tarjota hieman vähemmän mutkikas ja nopeampi polku kohti yrittäjyyttä, ja sitä kautta voidaan myös vauhdittaa kasvuprosesseja. Metropoliassa toimiva kampushautomo Turbiini on omalta osaltaan mukana rakentamassa parempaa yhteiskuntaa. Kun yrittäjyydelle mahdollistetaan hedelmällinen maaperä, jossa aluksi pieni alkava liiketoiminta voi kukoistaa, luodaan siitä kasvavalle yritykselle paremmat mahdollisuudet menestyä. Tiimiytyminen kannattaa aina; useampi osaaja yhdessä on enemmän, kuin osiensa summa. Mutta jos haluaa toimia vaikkapa osa-aikaisena yrittäjänä tai muutoin itsenäisesti, on yksittäisen ammatinharjoittajankin helpompi lähteä matkalle kohti yrittäjyyttä hautomotoiminnassa saatujen eväiden avulla. Kurssin käytyään hänellä on selkeä käsitys siitä, mitä tulee ottaa huomioon yrityksen perustamisessa. Ja minkä tasoinen konseptin ja liiketoiminta-ajatuksen on oltava, jotta sen varaan oma elinkeino kannattaa rakentaa. Yrittäjyys edellyttää aina riskinottoa, mutta sen ei tarvitse olla liian iso, tai tuntematon riski. Kampushautomossa voi kypsyttää omaa liiketoimintaideaa, kehittää uutta asiantuntijoiden avustuksella ja rakentaa verkostoa samanhenkisten tai -alan alkavien yrittäjien kanssa. Silloin yrittäjyyden aloittaminen ei ole vain hyppy ammottavaan tyhjyyteen, vaan ponnistus kohti jotakin, jota tuntee hallitsevansa, ja jonka tekemisestä pitää. Toisaalta, jos kokee, ettei yrittäjäksi ryhtyminen olekaan juuri siinä hetkessä ajankohtaista, tai edes kiinnostavaa, on kampushautomosta saanut silti hyvän pohjan yrittäjämäiseen ajatteluun, jota voi hyödyntää myös toisen palveluksessa ollessaan. Tai jopa muissa kuin työhön liittyvissä toimissaan. Matkalla tulee mutkia, se on selvä, mutta parhaimmassa tapauksessa mutkat ja sivupolutkin ovat hyödyllisiä ja niiden takaa pilkottaa uusia mahdollisuuksia. Ammattikorkeakoulut ovat alueellisen kehittämisen voimalaitoksia Metropolialla on myös innovaatio- ja yrittäjyysekosysteemin osaamisen kehittämisessä keskeinen aluekehittämisen rooli. Kampushautomot, kuten Turbiini tekevät tärkeätä työtä viemällä käytäntöön muutosta, jonka tavoitteena on mahdollistaa kestävämpää yrittäjyyttä. Kun kampushautomo tuottaa uutta osaamista ja edistää yrittäjyyttä, se samalla osallistuu yhteisen hyvinvoinnin lisäämiseen, kun alkava, korkeakoulusta valmistunut yrittäjä kokee tekemänsä työn mielekkääksi ja hyödylliseksi. Taloutta ei voi asettaa yhteiskunnan muiden osa-alueiden kanssa vastakkain tai sen edelle. Se sijaan tasa-arvoinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta mahdollistaa laajemman pohjan monipuoliselle ja vaikkapa uusiin innovaatioihin perustuvalle yritystoiminnalle. Kun uusille tekijöille ja osaajille annetaan mahdollisuuksia, se voi tuottaa myös parempaa bisnestä. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Kohderyhmä ohjaa hankkeen toteuttamista myös viestinnän osalta
Juuri ennen Metropoliaan tuloani olin ollut tuottamassa kirjavan määrän kulttuuritapahtumia kaupunkilaisille. Näillä jokaisella tapahtumalla oli myös oma kohderyhmänsä, kuten on kaupunkilaisiakin. Jokaisen tapahtuman kohderyhmän tavoitti hieman eri tavalla, eri viestintäkanavien avulla. Tästä sain nyt myöhemmin ideaksi kirjoittaa hankkeen kohderyhmistä, ja miten ne vaikuttavat hankkeen viestintään. Hankkeita on monia, ja niistä jokaisella voi olla hieman toisistaan poikkeavia tavoitteita sekä kohderyhmiä. Viestinnällinen näkökulma on hyvä pitää mielessä jo aivan alussa. Kohderyhmän tai kohderyhmien osalta hankkeiden ideointivaiheessa on suotavaa miettiä, miten kyseiset kohderyhmät voidaan saavuttaa, ja missä kanavissa. Keitä he ovat? Missä kanavissa he viettävät aikaa? Millainen viestintä kenties tehoaa heihin? Mitkä viestinnälliset toimenpiteet tukevat hankkeen tavoitteita? Miksi kohderyhmien ymmärtäminen on tärkeää? Projektin tai hankkeen kohderyhmä määritellään alussa, käytännössä heti hanketta ideoidessa sekä tavoitteiden asettamisen yhteydessä. Kohderyhmiä mietitään tarkemmin siis jo ennen rahoitushakua – tai ainakin niin kuuluisi tehdä. Kohderyhmiä on saatettu miettiä alussa hyvin yleisellä tasolla tai hankkeen teemaan ja substanssiin liittyen, mutta viestinnän näkökulmaa ei välttämättä ole huomioitu. Joskus voi käydä niin, että vasta toteutusvaiheessa eteen tulee ongelmia suunnitteluvaiheessa valittujen viestintäkanavien kanssa. On voitu huomata, ettei niiden avulla saavuteta hankkeen kohderyhmiä. Mitä kohderyhmäymmärrys on hankkeissa Hanketta varten on hyvä tutkia tarkemmin sen kohderyhmiä. On ymmärrettävä syvällisemmin kohderyhmien tarpeita, tutkittava motiiveja ja sitä, miksi ihmiset tekevät päätöksiä (1). Mietittävä on myös, kuinka hanke pystyisi tyydyttämään kyseiset tarpeet muita paremmin. Kriittisyys ja rehellisyys niin hanketta kuin kohderyhmiä kohtaan auttavat tässä. On sukellettava tutkimaan hanketta kohderyhmien näkökulmasta sekä poimia relevanttia tietoa heistä projektisuunnitelmaan. Mitä syvällisemmin tunnetaan kohderyhmien mielikuvia sekä kokemuksiin perustuvia käsityksiä hankkeen kaltaisista projekteista, sitä paremmin voidaan viestiä heille. (2) Kohderyhmäymmärryksellä on neljä osatekijää, jotka markkinoinnista, myynnistä ja viestinnästä kirjoittanut Vierula (2) on listannut kirjassaan: Mitkä asiat ja tunteet vaikuttavat kohderyhmien päätöksiin? Kuinka suuri merkitys kyseisillä tekijöillä on? Keille kohderyhmistä ne ovat merkityksellisiä? Onko näillä tekijöillä merkitystä hankkeelle? Missä hankkeen eri elinkaaren vaiheissa kohderyhmille merkitykselliset asiat sijaitsevat? Kohderyhmät eivät toimi ainoastaan viestien vastaanottajan roolissa, vaan myös osallisena hankkeessa. Jotta kohderyhmät saadaan mukaan, se edellyttää niiden tuntemista hyvin. Onnistuneen viestinnän kohdalla pelkästään kohderyhmien tunteminen ei riitä. Hankkeen viestinnän on kohdattava kohderyhmien kanssa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. (2) Mitä kohderyhmänäkemys on hankkeissa Kun kohderyhmäymmärrys on hallussa, voidaan siirtyä kohderyhmänäkemykseen. Se taas auttaa viestinnän toteuttamisessa toimien viestinnän suunnittelun pohjana. Jotta saadaan reaktioita, toimintaa sekä puhuttelevaa viestintää, niin se edellyttää kohderyhmänäkemystä. Tämä tarkoittaa ajatuksen tasolla olevaa hahmotelmaa tai arviota kohderyhmän tarpeista sekä siitä, miten ne tulevat kehittymään tulevaisuudessa. (2). Onnistuneella kohderyhmänäkemyksellä päästään lähelle yksilöä. Kohderyhmänäkemys on käsitystä kohderyhmien haluista ja tarpeista, niin rationaalisista kuin emotionaalisista. Se on ihmisten tunteiden ymmärtämistä ja niihin samaistumista. Kun hahmotellaan näkemystä kohderyhmistä, tulee tarkastella kohderyhmien tarpeita suhteessa hankkeeseen. Mitä meidän hankkeemme voi tarjota kilpailevia tahoja paremmin? Kyseessä on luovaa kehittämistyötä, jossa paneudutaan kohderyhmien näkemyksen tasolle. (1, 2) Kohderyhmäymmärryksen ja -näkemyksen erot ovat siinä, että kohderyhmäymmärrys kertoo mitä kohderyhmien yksilöt tuntevat, ajattelevat, toivovat ja tietävät. Kohderyhmänäkemys puolestaan on pohja, miten kyseisiä kohderyhmien yksilöitä puhutellaan, ja mikä saa heidät innostumaan hankkeesta. (2) Huomioi viestintä kohderyhmiä miettiessä Kohderyhmien tuntemisesta ja ymmärtämisestä on apua viestinnän suunnittelussa. Jos viestintää ei ole huomioitu hankkeen alussa, niin tavoitteisiin pääseminen mahdollisesti hankaloituu. Tällöin myös kohderyhmien tavoittaminen voi olla vaikeaa, sekä saatetaan joutua poikkeamaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Hankkeen tavoitteiden tulee olla realistiset suhteessa sen kohderyhmiin. Näin onnistutaan myös hankeviestinnän osalta, kun viestintää on mietitty tarkemmin jo hankkeen alussa. Kohderyhmäymmärrys ratkaisee sen, että osataan kohdentaa hanke oikeille kohderyhmille. Siten voidaan valita kohderyhmiä vastaavat viestintäkanavat ja -keinot. Tämä puolestaan vähentää hankkeen viestijän kuormittumista, kun tiedetään ketä kohderyhmien edustajat ovat, ja millä tavoin he tekevät päätöksiä. Kohderyhmien ymmärtäminen voi olla hankkeen kulmakivi Kohderyhmien ymmärtäminen on hyvin tärkeää, jotta hanke osattaisiin resursoida oikein, niin budjetin kuin asiantuntijoiden osalta. Kohderyhmänäkemyksen hankinta, eli kohderyhmistä tehtyjen johtopäätösten ja tutkimisen ulkoistaminen ei välttämättä edesauta hankkeen kohderyhmien ymmärtämistä. Tässä nousee esiin se, kun hanketta valmistellaan, niin sama henkilö ei ole välttämättä toteuttamassa sitä projektipäällikön tai viestijän roolissa. Ongelmana voikin olla, miten kaikki valmisteluvaiheessa hankittu tieto kohderyhmistä voidaan siirtää hanketta toteuttaville. Aineiston dokumentoinnilla ollaan lähellä, mutta riittääkö se, kun perehtyminen vie lopulta oman aikansa. Ja kohderyhmänäkemyksen muodostaminen vie aikaa sekä vaatii investointeja (1). Kun ideointiin ja kohderyhmiin on syvennytty, lisääkö se mahdollisuuksia saada varmemmin rahoitusta hankkeelle? Kenties kohderyhmien motiiveihin ja tarpeisiin syventävällä ymmärtämisellä voi olla positiivisella tavalla vaikutusta hankkeen rahoitukseen. Esimerkiksi, kun kohderyhmistä kerrotaan, niin osataan ilmaista viestinnällisiä tapoja, joilla ne on mahdollista saavuttaa. Tässä viestinnän asiantuntija on tärkeässä roolissa. Rahoituspäätöksiin vaikuttavat toki myös muut seikat kuin pelkästään edellä mainitut. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Tolvanen, J. (2012). Kohtaaminen. Ymmärrä kohderyhmääsi. Talentum. Vierula, M. (2009). Markkinointi, myynti ja viestintä. Suuri integraatiokirja. Talentum.
Kuinka kommunikoida hankkeen hyödyt tehokkaasti
Huomattavan usein hanketyön haasteena on niistä kommunikointi. Tämä haaste syntyy usein siitä, että hankkeet ovat monitahoisia ja niiden ydinhyöty saattaa olla hankala tiivistää hankemaailman ulkopuolisille. Sanoitukset ovat usein ilmavia ja saattavat sisältää ilmaisuja, jotka avautuvat lähinnä hanketyössä mukana oleville. Hankehakemukset ja rahoituspäätökset tulevat viranomaistaholta, mikä tuo mukanaan lisää ilmaisuja ja toimintatapoja, jotka eroavat yritysten käyttämästä kielestä. Yrityksen tärkein viestinnällinen tehtävä on kommunikoida tuottamaansa hyötyä mahdollisimman tehokkaasti. Erityisesti tämä pätee start up -toimintaan, jossa yritys luo omaa markkinaansa ja sitä kautta mahdollistaa oman liiketoimintansa. Tästä syystä start up -maailmassa on rakennettu hissipuheen käsitettä, jossa pitää tiivistää yrityksen tuottama arvo hissimatkan pituuteen. Ainutkertainen arvolupaus voi herättää yrityksen huomion Ash Maurya rakentaa kirjassaan Running lean Unique Value Proposition (UVP) käsitteen. Käsitteellä ei ole virallista käännöstä, mutta se voidaan kääntää ainutkertaiseksi arvolupaukseksi. Mauryan mukaan ennen kuin asiakas maksaa rahaa palveluistaan, hän on kiinnittänyt siihen huomiota. Tämän huomion herättämiseen ainutkertainen arvolupaus on olennaista. Se kertoo, millä tavoin tuotteesi on erilainen ja miksi siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Toinen nimi tälle on kilpailuetu, mutta terminä se keskittyy liikaa toimijoiden väliseen ajatteluun, kun taas ainutkertainen arvolupaus on asiakaslähtöisen ajattelun tulos. Ainutkertaisen arvolupauksen muotoilu on haastava tehtävä, joten ensimmäinen versio on harvoin lopullinen. Tämä on yksi Leanstack mallin eduista: kaikkea voidaan muuttaa tarpeen mukaan ja iteroida paremmin tilannetta kuvaavaksi ja muuttuneesta tilanteesta lähteväksi. Kuinka ainutkertainen arvolupaus muotoillaan hanketyön kontekstissa? Ainutkertaisen arvolupauksen muotoilussa tulee keskittyä siihen etuun, mitä hanke tarjoaa, sen sijaan että kerrotaan hankkeen toiminnasta, jolla tätä etua tuotetaan. Hyvä ainutkertainen arvolupaus on lyhyt ja se pyrkii vastaamaan kysymyksiin mitä, kuka ja miksi. Tämän pohjalta voidaan rakentaa yleisen tason konseptikuvaus, jolla voidaan jakaa hankkeen ideaa mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin. Olennaista on yhdistää ainutkertainen arvolupaus mahdollisimman tiukasti siihen haasteeseen, jota hankkeella halutaan ratkoa. Sillä tavoitellaan niitä yrityksiä, joiden tiedetään olevan kiinnostuneita hankkeesta. Tämä tieto tulisi olla selvitettynä jo siinä vaiheessa, kun hanketta kirjoitetaan. Mikäli näin ei ole, joudutaan todennäköisesti iteroimaan enemmän, sillä ensimmäiset versiot ovat arvauksia siitä, mikä kohdeyrityksiä voisi kiinnostaa. Entä sitten käytännössä, millainen voisi olla hyvä hankkeen arvolupaus? Meillä Metropolian puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä teemme hanketoimintaa, joka pyrkii vastaamaan aikamme suuriin kysymyksiin ruokatuotannon, kiertotalouden, robotiikan ja tekoälyn kentillä. Teemme tätä työtä alustalähtöisesti sillä haluamme, että meillä on fyysiset tilat ratkaisuiden rakentamiseen ja niiden testaamiseen. Esimerkiksi, voisimme rakentaa hankkeen, jossa yhdistämme tekoälyn ja vertikaaliviljelytekniikan. Tämä olisi yhdistelmä, jossa meillä on tarjolla jotain ainutkertaista verrattuna muihin hanketoimijoihin. Vastaamalla kysymyksiin mitä, kuka ja miksi voisimme rakentaa seuraavan kaltaisen ainutkertaisen arvolupauksen: ”Tarjoamme yrityksellesi ainutkertaisen mahdollisuuden yhdistää vertikaaliviljelyteknologia tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin tiedonkeruussa ja analysoinnissa Metropolian UrbanFarmLabissa.” Voimme näin auttaa yritystäsi ymmärtämään ja validoimaan kehittämänne teknologian tuottamaa lisäarvoa omille asiakkaillenne. Tämä olisi lähtökohta, ensimmäinen iteraatio. Tämä voidaan huomata käytännössä toimimattomaksi. Se ei välttämättä ole se tarve, jota hankkeen kohdeyrityksillä on tai huomataan, että tarve on olemassa, mutta tämä muotoilu ei toimi. Tällöin, saadun palautteen kautta, voidaan kerätä tietoa ja muokata arvolupaus uudestaan siten, että se toimii paremmin. Tätä prosessia toistetaan niin pitkään, kunnes hanke löytää paikkansa yrityskentässä ja sen tavoitteet voidaan täyttää. Tässä prosessissa on mahdollista, että tekeminen muuttuu, kun huomataan, että tarve olikin jotain muuta kuin alun perin ajateltiin. Keskustelu tulee silloin viedä myös rahoittajan tietoon, jotta hanketta voidaan muokata paremmin toimivaan suuntaan ja mahdolliset muutokset esimerkiksi työnkuviin voidaan toteuttaa. Tässä artikkelissa on käsitelty ainutkertaista arvolupausta yritysyhteistyön kontekstissa. Hankkeella on usein muitakin sidosryhmiä, Metropolian tapauksessa usein opiskelijat. Heille arvolupaus olisi sitten jotain muuta. Kontekstisidonnaisuus on syytä ottaa huomioon myös hankeviestinnässä yleensä. Sama hanke voi tuottaa erilaista arvoa erilaisille sidosryhmille, ollen silti yhtä arvokas kaikille. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’ Reilly Media
Keksijän lahja ja vinouma, hanketoiminnan haasteen ytimessä
Kirjassaan Running lean Ash Maurya tuo esiin käsitteet keksijän lahja ja keksijän vinouma. Keksijän vinouma on erittäin kiinnostava termi ja ajatusmalli hanketoiminnan kontekstissa. Keksijän vinouma tarkoittaa käytännössä ajatusmallia, jossa mietitään mitä ongelmaa tarjoamani palvelu voisi ratkaista, sen sijaan sitä mikä asiakkaan ongelma oikeasti on. Keksijän vinouman riskit hanketoiminnassa Käytännössä keksijän vinouma tarkoittaa korkeakoulun hanketoiminnan kontekstissa sitä, että hanke suunnitellaan ainoastaan hankkeen toteuttajien kyvykkyyksien ja kiinnostuksen kohteiden varaan. Harva asia on luonnollisempaa kuin tehdä niitä asioita, joissa kokee olevansa hyvä ja johon on tarjota olemassa olevia resursseja. Meillä on ammattikorkeakouluna, ja sen innovaatiokeskittymänä, tarjota tiloja, laitteita, henkilökunnan osaamista sekä opiskelijoita. Lisäksi hankkeiden rahoitusta haetaan sen mukaan, millaisia rahoitusohjelmat ovat ja minkälaista rahoitusta on milloinkin saatavilla. Tämä on monesti yksi ydinsyistä sille, että hankkeet kirjoitetaan siten, että ne eivät riittävällä tavalla palvele niiden toimenpiteiden kohteena olevia yrityksiä. Näin luodaan hankkeita, jotka palvelevat erittäin hyvin sen tekijöiden kiinnostusta ja rahoittajan näkemyksiä siitä, mitä tulee tehdä. Tämä voi kuitenkin olla kaukana siitä, mitä yritykset tarvitsevat. Tämä ero saattaa syntyä joko siitä, että hankkeen tarjoamalle palvelulle ei ole tarvetta, tai sitä ei osata muotoilla siten, että sen tarjoama hyöty välittyisi yrityksille. Hanketulosten loppukäyttäjän tarpeiden ymmärtäminen vaatii ajattelumallin muutosta Mitä tämä yksinkertainen toimintamalli voisi tarkoittaa korkeakoulun hanketoiminnan kontekstissa? Lopulta kyse on tarpeiden kuuntelusta ja yritysten tarpeiden ymmärtämisestä. Kaikki arvokas, mitä korkeakoulu voi tarjota hanketoimintaan, on syytä pitää mielessä ja toiminnan ytimessä. Hanke, jota yritetään toteuttaa ilman sen läpiviennin mahdollistavaa osaamista ja infrastruktuuria, on tuomittu epäonnistumaan vielä pahemmin kuin hanke, joka ei ratko kenenkään tarvetta. Sellaista voi kuitenkin iteroida vastaamaan muuttuneita tarpeita. Mauryan ajatuksen ytimessä on kääntää ajattelu toisinpäin verrattuna perinteiseen malliin. Siinä on kaksi vaihetta: tunnistetaan tarve, mikä on oikeasti olemassa rakennetaan osaamisesta ja infrastruktuurista siihen vastaava palvelu ja sitä tukeva hanke. Tällä ajattelumallilla on mahdollista rakentaa hankkeita, jotka palvelevat paremmin kohteena olevia yrityksiä ja tätä kautta ne voivat helpommin saavuttaa tavoitteet, joita niille on asetettu. Käytännössä tämä vaatii samaa työtä kuin start upit tekevät siinä vaiheessa, kun ne aloittavat ensimmäiset kierrokset asiakkaiden kanssa. Tämä kierros tehdään, jotta saadaan validaatiota idealle ja ymmärrystä markkinasta. Miksi hankkeita tuottava organisaatio ei tekisi samaa? Kun on selvillä rahoitus ja ymmärrys siitä, mitä osaamista on, olisi varmasti erittäin suositeltavaa käydä läpi muutamia kohdealan yrityksiä, jakaa idea ja keskustella siitä. Yrityksiltä saatavalla palautteella olisi mahdollista muokata hanke jo alun perin muotoon, jossa se on kiinnostava sen kohteiden kannalta. Pieni, mutta merkittävä ero. Innovaattorin lahja: ongelma ja ratkaisu ovat vastinpari Mauryan mukaan innovaattorin lahja tarkoittaa sitä, että uudet ratkaistavat haasteet syntyvät olemassa olevista ratkaisuista. Eli haaste tulisi rakentaa siten, että olemassa olevat haasteet, joita ratkotaan vanhoilla metodeilla, estävät asiakasta saavuttamasta haluamiaan lopputuloksia. Osa innovaattorin lahjaa on ymmärtää, että ei ole olemassa täydellistä ratkaisua vaan ongelma ja ratkaisu ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Tämä ajatus voidaan tiivistää kolmeen pääpointtiin: Uudet ratkaisemisen arvoiset haasteet nousevat jo olemassa olevista haasteista Innovaatio on ytimeltään vaihdos vanhasta toimitavasta uuteen Paras tapa saada tämä muutos aikaan on ankkuroida uusi ratkaisu haasteisiin, jota vanha ratkaisu aiheuttaa Hanketoiminnassa ja korkeakoulun kontekstissa tätä voidaan toteuttaa hankesuunnittelussa, kun yritetään tunnistaa ratkaisemisen arvoisia haasteita. Otetaan esimerkiksi Metropolian UrbanFarmLabissa mahdollistettu kehitystyö. Uudet ratkaisemisen arvoiset haasteet nousevat olemassa olevista haasteista. Voidaan ajatella, että vertikaaliviljelyssä on tunnistettuja haasteita, kuten energiatehokkuus ja taloudellinen kannattavuus nykyisillä teknologioilla. Tähän liittyvien haasteiden ratkaiseminen mahdollistaisi vaihdoksen vanhasta toimitavasta toiseen, eli vertikaaliviljelyn leviämisen tukemaan peltoviljelyä laajemmassa mittakaavassa. Ratkaisun ankkurointi tarkoittaisi tässä kontekstissa sitä, että pyritään löytämään ratkaisu, joka toimii jo olemassa olevan teknologian puitteissa. Jos tunnistettu haaste on energiatehokkuuden kehittäminen, niin ratkaisun tulisi olla sellainen, joka sopii mahdollisimman hyvin jo olemassa olevaan teknologiaan ja on tätä kautta mahdollisimman helppo levittää jo olemassa oleviin viljelmiin minimikustannuksilla. Sen sijaan, että yritetään ratkaista koko ruokajärjestelmän haasteita, keskitytään ratkaisemaan yhtä pientä ja tunnistettua tarvetta, joka mahdollistaa laajan muutoksen myöhemmin. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’ Reilly Media
5 Ways to Find a Business Idea
Many people consider becoming entrepreneurs at some point in their lifetime. This desire can come from many different needs: arriving in a new country without networks, difficult economic times, looking for new challenges, wanting to be your own boss, or in the face of burnout to name just a few. Since the Covid-19 pandemic, the interest in entrepreneurship has been increasing in many regions (1,2). Many people experienced sudden loss of work or saw those around them affected by layoffs. This means that more and more people want to look to entrepreneurship to make their next career move. Entrepreneurship can begin as a way to supplement your regular income, start a passion project, or find a feasible way to control more of your own time. But not everyone is a natural entrepreneur. When you are not a natural-born entrepreneur, finding an idea to pursue can be one of the biggest struggles you have to make entrepreneurship a reality. Below are 5 ways to begin the process of finding an idea to pursue. This will take some internal and external contemplation in order to come up with one or two ideas that you can begin to explore. 1. Letting Go of Originality It is rare to have a truly original idea. Someone somewhere will have thought of a similar, if not identical, idea somewhere in the world. That is not a problem. It is not as bad as it may first seem. With other people having similar ideas or having ‘competitors’ means that there is already a market for the idea you are considering. Many of the products and services that we use today were not the first in their categories - including Google (search engine), Spotify (music streaming), and Facebook (social platforms). Many times, not being the first is an advantage because you can determine where other products or services are failing to serve customers. 2. Using Your Skillset Each of us is made up of many skillsets. Some relate to your home life, some relate to your education, and some relate to any hobbies you may have. There are so many places to look and find your skills. By thoroughly analysing them, you can begin to identify how you might package them to sell in certain industries or to certain professions. You begin by asking yourself questions like: What do you know well that others do not? What can you do easily that others need help with? What are others asking you for help with? Reflecting on these questions will allow you to see where you excel and what you specific unique selling point (USP) might be. 3. Solve a Problem or Identify Underserved Needs What annoys you in everyday life? What problems do you deal with repeatedly that might be worthwhile finding a fix to? Each of us walks around being irritated by certain things that we feel do not work well or are not fit for purpose. You can ask yourself: can I fix these in a way that I could monetise? Use your frustration to create sellable solutions. The same concept can be applied to underserved needs. Each of us has seen things that we can’t believe isn’t being utilised in other places. When I moved to Finland, I was blown away but the Finnish astiankuivauskaappi (dish drying cabinet) which even has its own Wikipedia entry. Have you experienced certain products or services that are local to one place that you could sell in another? Different cultures solve problems differently and this new perspective could help to find gap in the market. 4. Build on Products or Services That Already Exist When was the last time you created an adhoc way to balance your phone so that you could either have a video conversation or watch something on YouTube? Now there are many solutions to this problem but there didn’t used to be. And most of these solutions are sold by independent companies that are not related to Apple, Samsung, etc. This means that someone saw that there was a need to extend or improve how they used a product and took independent action. Some people have created special straps for Amazon’s Kindle so that they can be more easily used with one hand, especially when laying down. When the first iPhone was released, independent retailers began to provide stylised covers for them. They could see that people wanted ways to personalise their phone (the same phone that millions of other people had) to reflect their personality. Where can you see a way to make an already existing product or service, more usable or useful? Have you created a hack for yourself that you think others would benefit from? This can take the form of something physical or even an e-book or a course. 5. Ask Family and Friends The people that are closest to us generally know us well. Sometimes they can predict our responses to things and see parts of us that we cannot see clearly. Sometimes we are too close! To harness their knowledge, you can ask your family and friends what they think you do well for a great place to start your self exploration. You can even think about what you are consistently being asked to help with. Is it home repairs, is it computer help, website construction, or to write something? It may be that you help them for free because they are your family and friends, but is it possible that there is a way to turn those skills into something you can sell. One Bonus Idea: Buy a Business Just like business ideas don’t need to be original, your step into entrepreneurship doesn’t need to be with a business you started. This may sound confusing but there are many businesses that are for sale. Business through acquisition happens for many reasons: retirement moving onto new ideas or new challenges re-location (if the company is location-specific) passing away businesses outgrow their owners owners outgrow their businesses market changes, etc. This is how new owners can bring real value to current companies. You may have skills that are perfect for taking a current business to the next level. In Finland, there are marketplaces where you can search for businesses that are for sale. Three of these are: Yrityspörssi Yrityskaupat Firmakauppa Knowledge at Your Fingertips The last piece of advice is to use the tools at your fingertips. The internet had given every person who connects with it access to an immense amount of knowledge and potential customers. This means that it is now possible to start a company in very easily. No longer are you waiting on paperwork to go through, you can begin building something after you have spent a little time thinking about it and researching it. It doesn’t need to be perfect when you start, as long as you are open to feedback and open to changing things that aren’t working. Customer Research to Move Forward Once you have explored and identified a certain industry, product or service, or even your own skillset, you can begin to put your idea to the test and begin with market and customer research. Customer research is the foundation of any business idea and is required to move from the idea stage to the testable concept stage. Your customer research will tell you if you have an idea worth pursing or not. Remember, even finding out that it is not worth pursuing is an outcome. It allows you to move on to another concept without investing too much time, money, or other resources. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Sources Fikri, K. & Newman, D. How the Pandemic Rebooted Entrepreneurship in the U.S. (hbr.org) Harward Business Review. January 17, 2024. More Brits than ever want to start a business post-Covid (accaglobal.com) March, 2022.
Monialaisten palvelupolkujen kehittäminen tarjoaa ratkaisuja sairastavuuteen vaikuttamalla väestön elintapoihin
Useissa tutkimuksissa on tunnistettu liikunnan merkittävä rooli sairauksien hoitamisessa ja kuntoutumisessa (1, 2). Siitä huolimatta sen rooli osana sosiaali- ja terveyspalveluita on edelleen vähäinen. Liikunnan positiiviset vaikutukset väestön terveyteen Liikunnalla voidaan ennalta ehkäistä useita sairauksia, lievittää masennuksen ja ahdistuksen oireita, edistää aivojen toimintaa sekä ennalta ehkäistä kaatumisia. Tällä hetkellä kuitenkin joka kolmas eurooppalainen liikkuu liian vähän suhteessa suosituksiin. Mikäli liikuntasuositukset täyttyisivät, olisivat vaikutukset terveyteen ja sairastavuuteen merkittävät. Arvioiden mukaan riittävällä liikunnalla saataisiin Euroopassa estettyä muun muassa 10 000 ennenaikaista kuolemaa ja 11,5 miljoonaa sairastumista (ei-tarttuvat) seuraavien 30 vuoden aikana. (1.) Kansainvälisellä tasolla tutkimusta ja kokeiluita liikunnan hyödyntämisestä osana eri sairauksien hoitoa on runsaasti. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut erilaisten ohjelmien ja interventioiden huono dokumentointi, joka vaikeuttaa niiden jatkokäyttöä ja hyödyllisyyden arviointia. Oman haasteensa muodostaa myös vaihtelevasti käytetty terminologia (3). Ratkaisuja väestön liikkumattomuuteen on pyritty löytämään jo 1990-luvulta alkaen. Yhtenä ratkaisuna on esitetty terveydenhuoltojärjestelmän hyödyntämistä, sillä se tavoittaa valtaosan väestöstä ja näin ollen sillä nähdään olevan merkittävä potentiaali vaikuttaa liikkumattomuuden aiheuttamiin haittoihin (mm. 4, 5, 6). Fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi onkin kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten liikkumisresepti ja liikuntaneuvonta (2, 4), joiden käytöstä WHO (2) ja EU (2019) ovat asettaneet ohjaavia suosituksia terveydenhuollolle. Myös Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on jo yli kymmenen vuotta sitten vuonna 2013 asettanut tavoitteeksi liikunnan nostamisen osaksi terveyden edistämistä ja sairauksien ennalta ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta (7). Lisäksi kansainvälisissä lähteissä on ehdotettu yhdeksi keinoksi sitä, että jokaisen terveydenhuoltokäynnin yhteydessä potilaalta kysyttäisiin hänen liikuntatottumuksistaan (6). Lääkärin määräämä liikkumisresepti Suomessa liikkumisresepti kehitettiin kansainvälisten kokemusten innoittamana. Nykyään menetelmä on liikuntaneuvonnan työväline, joka on tarkoitettu liikunnan puheeksi ottamiseen kaikille terveydenhuollon ammattilaisille (8). Ilmiön ratkaisemiseksi tehdyssä pitkäjänteisessä kehitystyössä liikkumisreseptin kautta muotoutui nykyinen liikuntaneuvonta. Liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan liikuntaan liittyvän kokonaisvaltaisen elintapaohjauksen polkua, jonka Suomessa toteuttaa kunnan liikuntapalvelut. Terveydenhuollon rooli palveluketjussa on erityisesti tunnistaa ja ohjata eteenpäin terveytensä kannalta liian vähäisesti liikkuvia asiakkaita. (9) Haasteet monialaisten palvelupolkujen kehityksessä Monialaisten palvelupolkujen kehittäminen ei kuitenkaan ole ollut mutkatonta. Sotikov (10) tarkasteli kirjallisuuskatsauksessaan lääkärin määräämän liikkumisreseptin käyttöä estäviä ja edistäviä tekijöitä terveydenhuollossa. Katsauksen mukaan liikkumisreseptin käyttöä estävät useat yhteiskunnalliset, johtamiseen, lääkäriin ja asiakkaaseen liittyvät tekijät, joista yksi merkittävimpiä on liikkumisreseptin tunnettavuus (10). Käyttöä estävät myös haasteet työmenetelmissä ja käytänteissä sekä lääkäreiden liikkumisreseptien määräämiseen liittyvät osaamisen ja itseluottamuksen puute. Kuvio 1. Useat tekijät vaikuttavat liikkumisreseptin käytön onnistumiseen. Tarvitaankin toimia, kuten liikuntaneuvontaan liittyvien ohjeistuksien, käytänteiden, menetelmien ja vastuiden selkiyttäminen ja kehittäminen, joiden avulla monialaiset palveluketjut integroituvat osaksi terveydenhuoltoa myös liikuntaneuvonnan osalta (10). Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta onkin tunnistettu tarve yleisesti palveluketjujen hallinnalle ja kehittämiselle (11). Toimiva palveluketju mahdollistaa asiakasryhmälle sujuvan ja saumattoman kokonaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa, josta asiakas saa oman tarpeensa mukaiset eri alojen palvelut jouhevasti. Oikein toimiessaan palveluketjut parantavat paitsi asiakkaan hoitoa ja terveyttä, myös työn tuloksellisuutta, kun resurssit kohdistuvat mielekkäästi. Liikunnan potentiaali osana sosiaali- ja terveyspalveluita on toistaiseksi alihyödynnetty ajassa, jossa tarvitsemme käyttöön kaikki keinot, joilla on mahdollista vähentää palvelutarpeen kysyntää kasvattamalla suomalaisten terveyttä. Aloitteita liikuntapalveluiden hyödyntämisestä osana sairauksien ennaltaehkäisyä on kuitenkin tehty Suomessa jo aloitteita. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle (12) syyskuussa 2023 tehdyssä valtuustoaloitteessa on jo muun muassa ehdotettu UKK:n liikkumisreseptin käyttöönottoa sekä liikuntaneuvojien lisäämistä osaksi hyvinvointialueen henkilökuntaa. Hyvinvointialue on aloittanut selvitykset siitä voisiko liikkumisreseptiä hyödyntää avopalveluissa ja jo olemassa olevaa yhteistyötä kuntien liikuntapalveluiden kanssa on alettu vahvistamaan. (12) Tulevaisuudessa monialainen yhteistyö on ratkaisu siihen, että liikunnan terveyttä edistävä potentiaali saadaan täysimittaisesti hyödynnettyä osana terveydenhuollon käytänteitä (7). Saara Sotikov on terveydenhoitaja, joka valmistui syksyllä 2023 Metropolia ammattikorkeakoulusta Terveysalan palveluiden ja liiketoiminnan johtamisen koulutuksesta (YAMK). Hän yhdistää terveydenhoito- ja liikunta-alojen asiantuntijuutta edistääkseen liikunnan integroitumista osaksi sairauksien hoitopolkuja. Lotta Kuosmanen (SH ylempi AMK, AmO, väitöskirjatutkija) on lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueen ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Lähteet OECD & WHO 2023. Step up! Tackling the Buren of Insufficient Physical Activity in Europe (PDF) WHO 2018a. Global action plan on physical activity 2018-2030. More active people for a healthier world (PDF). Hansford, H. J., Wewege, M. A., Cashin, A. G., Hagstrom, A. D., Clifford, B. K., McAuley, J. H., & Jones, M. D. (2022). If exercise is medicine, why don’t we know the dose? An overview of systematic reviews assessing reporting quality of exercise interventions in health and disease. British journal of sports medicine, 56(12), 692-700 (bjsm.bmj.com/). WHO 2018b. Promoting Physical Activity in the Health sector. Currect status and success stories from the European Union Member States of the WHO European Region (PDF). Vuori, Ilkka & Lavie, Carl & Blair, Steven 2013. Physical Activity Promotion in the Health Care System (mayoclinicproceedings.org). Mayo Clin Proc. 88 (12). 1446–61. Khan, Karim & Thompson, Angela & Blair, Steven & Sallis, James & Powell, Kenneth & Bull, Fiona. & Bauman, Adrian 2012. Sport and exercise as contributors to the health of nations (sciencedirect.com). Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020 (metropolia.finna.fi). UKK-instituutti 2020. Mikä on liikkumisresepti? (ukkinstituutti.fi) Päivitetty. 30.10.2020. Leppä Heidi & Nirhamo Essi & Karapalo Inna & Kivimäki Sari 2022. Liikkuva aikuinen: Liikuntaneuvonnan nykytilaselvitys 2022. Liikkuva aikuinen -ohjelma (PDF). Sotikov, Saara 2023. Lääkärin määräämän liikkumisreseptin käyttöä estävät ja edistävät tekijät terveydenhuollossa (theseus.fi) Joronen, H., Kivelä, J., Käsmä, L., Halin, J., Heikkinen, E., Hukari, H., Raunio. U., Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Palveluketjut ja tietojohtaminen : Kansalliset ja alueelliset kehittämistarpeet -nykytila. (julkari.fi) LUVN 2023. Vastauksen antaminen valtuutettu Felipen ja 18 muun valtuustoaloitteeseen nro 1/2023 Liikkumisreseptin käyttöönotto ja liikuntaneuvojien lisääminen henkilöstörakenteeseen hyvinvointi- ja terveyskeskuksissa. (luhva-d10julk.oncloudos.com)
Toimialan tunteminen on avuksi viestinnän asiantuntijalle
Viestinnän asiantuntija pystyy helpommin tukemaan hankkeen toteuttamisessa, kun ymmärtää sen toimialaa. Toimialan tunteminen ei kuitenkaan luonnistu käden käänteessä, vaan asiantuntijoiden tuki on oleellisessa asemassa etenkin perehtyessä alaan aivan hankkeen alussa. Voiko toimialaa oppia ymmärtämään sangen nopeasti? Entä mitä hyötyä lopulta siitä on viestinnän asiantuntijalle? Viestiminen alalla, jota ei tunne Konetekniikka aihealueena oli itselleni hyvin vieras, kunnes aloitin viestinnän työt kyseisen alan hankkeessa. En ollut aikaisemmin tekemisissä robottien ja koneiden tai saati tekoälyn parissa. Taustani tuli kulttuurialalta, kulttuuripalveluiden markkinoinnista sekä tapahtumien tuottamisesta. Aloittaessani konetekniikan hankkeessa, minun piti oppia ymmärtämään alaa hyvin lyhyessä ajassa. Huomasin, ettei se ollut helppoa. Konetekniikka on laaja tekniikan ala, johon kuuluvat erilaisten laitteiden sekä koneiden suunnittelu ja valmistaminen. Siihen liittyvät muun muassa tuotekehitys, mallinnus, automaatio, robotiikka, tekoäly ja esineiden internet. Konetekniikkaa tarvitaan metalli-, auto-, ja elintarviketeollisuudessa, terveydenhuollossa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Konetekniikan avulla pystytään mahdollistamaan perusarki, esimerkiksi sähkön käyttäminen ja liikkuminen paikasta toiseen. Konetekniikan ala on siis hyvin erilainen kuin mitä olen aiemmalta taustaltani. Mitä toimialaosaaminen on? Toimialaosaaminen voidaan yhdistää termiin substanssiosaaminen, joka kuvaa tarkemmin toimialan tietämystä sekä ymmärtämistä. Se on oman alansa asiantuntijaosaamista, mikä tulee yleensä koulutuksen ja kokemuksen kautta. Kyse on siis pitkältä ajalta tulevasta osaamisesta. Toki on mahdollista varsin lyhyessä ajassa sisäistää asioita. Kuitenkin se, miten syvällisesti pystyy ymmärtämään, on hyvin yksilöllistä. Toimialan tuntemisen edut Toimialan lainalaisuuksien ja toimintatapojen tuntemisesta on hyötyä viestintää tekevälle, sillä niiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan tarkemmin hankkeen toimialaa sekä kohderyhmiä. Myös koko alan yhteiskunnallista merkitystä ja kilpailevia tahoja. Erityisesti sisällöntuotannossa alan tunteminen on eduksi. Tuntiessaan toimialaa viestinnän asiantuntijalla on myös helpommat mahdollisuudet tukea hankkeen muuta toimintaa. Ilman toimialan tuntemista viestinnän asiantuntija voi olla täysin muiden osaamisen varassa. Tällöin alan asiantuntijoiden ja viestinnän asiantuntijan välinen yhteistyö korostuu, sekä heidän ammatillisen tietonsa ja siitä viestimisen tärkeys. Tämä puolestaan voi lisätä muiden asiantuntijoiden työtaakkaa, jos ei ole tottunut viestimään omasta työstään muille. Toimialan tuntemisesta on siis etua. Auttaako alan tunteminen viestinnän toteuttamisessa tulevaisuudessa? Opetushallituksen selvityksen (1) mukaan tulevaisuudessa viestintäalan asiantuntijoilla tarvittaisiin liiketalouteen ja toimintaympäristöön liittyvää osaamista. Lisäksi substanssiosaamista, yleistä työelämäosaamista ja unohtamatta tietysti teknologiatietämystä. Tarkemmin toimintaympäristön ymmärtämistä kuvailtiin verkostojen hallinnan osaamisena. Niitä tulisi osata luoda ja johtaa joustavasti. Toimintaympäristöön liittyen selvityksessä painotettiin yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärrystä sekä moninaisuutta ja vastuullisuutta. Liiketalouden kohdalla puolestaan ansaintalogiikan uudistamisen taitoa, mikä tarkoittaa konseptointia ja kaupallistamista. Selvityksessä nousi myös esiin yleisten asiantuntijataitojen ja työelämäosaamisen kohdalla sosiaaliset ja psykologiset taidot sekä jatkuva oppiminen. Selvityksessä kuvaillulla substanssiosaamisella tarkoitettiin oman alan asiantuntijaosaamista, eli viestinnän ydinosaamista. Teknologian kohdalla tulevaisuuden taitoja olisivat erilaisten alustojen ja datan ymmärtäminen sekä virtuaalisten ympäristöjen käyttäminen. Laajalahti kirjoitti ProComin Terveisiä työelämästä -artikkelissaan (2) vinkkejä tulevaisuuden viestinnän ammattilaisille. Ydinosaamisen, eli viestinnän lisäksi kannattaa opetella yrityksen toimiala kunnolla. ”Tyhmiä” kysymyksiä saa tehdä niin paljon, kunnes ymmärtää varmasti alaa. Yhteistyö oman organisaation asiantuntijoiden kanssa ei ole myöskään pahitteeksi, päinvastoin. Viestinnän asiantuntijan tulee olla utelias ympärillä olevia asioita kohtaan. (2) Hankkeiden parissa jo opitun alan ymmärtämisestä on etua etenkin vastaavanlaisissa, tulevissa hankkeissa. Alan tietämystä ei kannata heittää hukkaan, vaan sille sopiva jatkumo olisi joko saman alan uusi hanke tai lähellä sitä oleva. Tällöin viestinnän asiantuntija voi syventyä paremmin kyseisen alan toimintaan. Erityisesti toimialan ymmärtämisestä on hyötyä hankkeen ideointi- ja rahoitusvaiheessa, kun tulevalle hankkeelle kirjoitetaan viestintäsuunnitelmaa rahoitushakemusta varten. Osaamista, hankittua tietoa ja taitoja alasta kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Haasmaa, H., Hägg, M., Sillanpää, V. & Tuominen-Thuesen, M. Media- ja viestintäalan osaamistarpeet. Nopeasti muuttuva ala tarvitsee jatkuvaa oppimista tukevia toimintamalleja (oph.fi). Opetushallitus, 2020. Laajalahti, A. Terveisiä työelämästä, viestinnän opiskelija! (procom.fi) ProCom (4.6.2021)
Thick Customer Research Reduces Failures in Services and Businesses
The success or failure of a business or service depends on many factors. Some of them you will have no control over and some will be things that you can mitigate with your preparation and actions. Thorough customer research is one of those things that can help you to reduce your chances of being unsuccessful. For the purpose of this article, a customer is defined as a person who is the one who pays or not. Not all users will be the payer of the products or services that you sell but understanding them is vital. It doesn’t matter if you are involved with public services or a private company; doing customer research will help to avoid service and product failures. This will help you to avoid most of the early pitfalls in development and design phases because it allows you to understand what customers and users are expecting before you have even built anything. If you have already built something and it isn’t getting the traction that it should, there are many issues that could be at fault and without doing the research, you can only guess which one (or combination of them) it is. This takes time and money and will give you a much shorter runway to fix the problem. What is Customer Research? Customer research, when done thoroughly and intentionally, is a combination of asking, listening, and learning. Direct and indirect customer research can consist of: interviews surveys observations shadowing internet searches reading articles blogs academic journals, etc. There are a lot of ways to do this research and it is important to include different methods to get a good overview of the market and the customers themselves. One very good resource for understanding different methods for customer research is the website This Is Service Design Doing. There are both qualitative and quantitative methods of customer research listed on this website. Both are needed to create an in-depth context to gain actionable insights for your service or product. What is Thick Customer Research? When doing research of any kind, you have the choice of doing quantitative or qualitative data. Both of these have their pros and cons. Quantitative research allows you to reach far more people than you would be able to get with qualitative; this research can tell you whatis happening. While the depth of insights and understanding of human experiences that you can get from qualitative research will tell you why it is happening when compared to quantitative research. There is no context to the what. In combination, these two create what is called “thick data”. Tricia Wang gives a greatly informative TEDxTalk on the value of thick data. Looking at the photo of this article, using quantitative data, we can ascertain that there is 1 Santa Clause under the pier, there are two people talking to the Santa character, they are potentially half way along the pier and stood in between the pillars. What we cannot know is the why of any of this situation. Without doing some quantitative research, we cannot find out: Why Santa is there? What the people are talking about? How often Santa is present under the pier? If Santa will return tomorrow. What does Santa hope to achieve by being there? Is Santa achieving what he set out to do? Like mentioned above, even if we gather the answers to the quantitative research, we still have no context or actionable insights into what is really happening. Why Do Customer Research? There are a few main uses for customer research Knowing who you need to focus on Understanding how to communicate with your customer Follow different shifts and trends in your customer base Understanding what is important to your users You need to identify who your customers are or are going to be, you need to interview some of them and find out how they are currently fixing the issue(s) that your service or product will fix (or should fix). When you research why companies fail, as mentioned above, there will be a mix of reasons. An article promoted on a US Chamber of Commerce website lists three main causes of small business failure: Cash flow problems No demand for product of service Poor management From these three, the easiest one to help with customer research is the no demand for the product or service. If you are doing good research, you will find out early in the process whether your idea is useful or sellable. Long before you invest in full development, you should be out there asking questions and testing your idea before you have built it with a simple prototype. Doing this should also help with problem number one because it will let you put off bigger financial investments and reduce the amount of time it takes to get a sellable product. It can cost a lot of money and time to get your first fully functioning product or service. These steps should not be taken until you have a proven prototype that has shown that people are interested and willing to pay for it. Outside of validating a prototype, customer research is valuable to learn how to communicate and sell to your customer, figure out how they would use your product or service (it may not be how you think), and see if there are any specific elements or competitors that you are missing. It is also important to figure out how people are currently solving the problem right now without your product on the market. Understanding this will help you understand what may be a competitive edge in the future. Which Services and Businesses Need to Do Research? Understanding your customers/users is vital whether you deliver a specific service in a larger organisation or if you are a business that serves B2B or B2C customers. Customer research is so important for most people to learn because most people will need to use it in their work. It does not matter where you are in an organisation, most people have some kind of customer that they are creating services for. But many may not use that perspective in their work. For example, people working in HR functions or the finance office of an organisation can have both internal and external customers depending on their specific role. Many will likely have both. Human Resources will have responsibility for professional development opportunities but also recruitment. Professional development roles are creating services that will be used by internal customers [how staff or their managers can access or request certain training] and external customers [how training providers can submit proposals to collaborations, etc.]. In recruitment, hiring managers need use the processes that are in place to open a role to the public, but also the recruiter needs to field questions from outside the organisation and the external stakeholder needs to be able to easily navigate the application process. Not A ‘One and Done’ The purposeful design of services and products is what will make sure that you have the best chance of becoming essential to your customers and users. Purposeful design begins with research. Deep, methodical research that can be refined, replicated and impactful. Research is also not something that you can do once or become complacent about. It is important to make sure that you are always gathering some feedback in order to refine and respond to new trends and needs. This valuable edge will give you the understanding of what it will take to continually be solving your customer’s problems. And solving a real problem is the reason you will be successful. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Kiinnostusta hankkeelle hankkimassa
Kiinnostusta hankkeelle hankkimassa Meillä Metropolian puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä on paljon hankkeita, joissa on tarkoitus tuottaa lisäarvoa Uudenmaan pienille ja keskisuurille (pk-) yrityksille. Meillä on osaamista, opiskelijoita ja infrastruktuuria, joka voi auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa. Tässä artikkelissa esittelemme mallia, jonka avulla pyrimme muokkaamaan toimintaamme yhä enemmän asiakaslähtöiseksi ja yritysten tarvetta palvelevaksi. Ash Mayrua esittelee kirjassaan Running lean käsitteen traction, joka voidaan suomentaa vetovoimaksi tässä kontekstissa. Tämä vetovoima on mitattavissa oleva seikka, joka on auttaa liiketoimintamallin tulevaisuuden kasvua. Jokaisella tuotteella tai palvelulla on asiakkaita, joten mittareiden tulee liittyä suoraan näihin ryhmiin. Mauryan mukaan vetovoima on se tahti, jolla liiketoimintamalli onnistuu saamaan rahaksi muutettavaa arvoa asiakkailtaan. Maurya rakentaa myös mallin, jolla voidaan toteuttaa vetovoiman rakentamista. Tämä malli on ajatus yrityksestä asiakastehtaana, jossa kaikki yrityksen sisällä tapahtuva toiminta on olemassa tuottamassa lisää asiakkaita. Se tekee tämän ottamalla tietämättömän vierailijan ja muuttaa hänet onnelliseksi asiakkaaksi. Asiakkaiden tekeminen voidaan jakaa viiteen vaiheeseen: hankinta, jossa mistään tietämätön vierailija muutetaan kiinnostuneeksi prospekteiksi eli mahdolliseksi asiakkaaksi. Tästä esimerkkinä on, että jos henkilö saapuu verkkosivuillesi, hän tekee jotain muuta kuin poistuu siltä aktivaatio, jossa kiinnostunut asiakas saa ensimmäiset tyydyttävät käyttökokemukset. Tästä käytetään usein ilmaisua ahaa-hetki, jossa tuotteen arvo tulee ilmeiseksi. Nettisivun esimerkissä tämä tarkoittaa mahdollisimman nopeaa pääsyä lunastamaan tuotteen lupausta. retentio tarkoittaa sitä, että kuinka usein asiakas käyttää tuotetta uudestaan. Verkkosivun esimerkissä tämä tarkoittaa sitä että käyttäjä palaa ja kirjautuu sille uudestaan. tulovirta mittaa palvelun tulovirtaa ja verkkosivun esimerkissä kyse on asiakkaan siirtymisestä maksuttomasta versiosta maksulliseen versioon referenssi on asiakas, joka omalla toiminnallaan tuo lisää asiakkaita palvelun käyttäjäksi. Hanketoiminnan logiikka poikkeaa yritystoiminnasta Mitä Mauryan vetovoiman laista ja mallista voisi soveltaa hanketoimintaan? Jos hankkeen on tarkoitus saada aikaan toimintaa, joka liittyy joko yrityksiin tai henkilöihin, voidaan ajatella, että se tarvitsee vetovoimaa. Sen täytyy onnistua saamaan oma kohderyhmänsä kiinnostuneeksi itsestään, luomaan vetovoimaa omassa kohderyhmässään, oli tämä mikä tahansa. Sinänsä hankkeen tavoite ei ole saada rahaksi muutettavaa arvoa asiakkailtaan, vaan sen tulisi pystyä tuottamaan lisäarvoa omilla resursseiltaan asiakkaalle. Voidaan ajatella, että hankkeen yrityskumppanihankinta on tarkoitukseltaan käänteinen myyntiprosessi, jossa tarkoitus ei ole saada rahaa asiakkaalta vaan tarjota hankkeen resursseja niiden käyttöön kehitysprojektin tekemiseksi. Ehkä tämä on syy sille, miksi yritykset empivät mukaan lähtöä hankkeeseen. Koko arvonmuodostus on päälaellaan normaalin liiketoimintaan. Hankkeeseen osallistuvien tarpeiden huomioiminen Miten hanketyössä voitaisiin käyttää malleja? Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon yritysyhteistyötä tai henkilökäyttäjiä, riippuen hankkeen tarpeesta. Hankintavaihe on asiakashankinnan alkupiste. Tämä tarkoittaa usein käytännössä nettisivuja, markkinointia, tilaisuuksissa esilläoloa ja muuta mainontaa. Näiden viestien muotoilussa niin ainutkertainen arvolupaus kuin hissipuhe ovat olennaisia työkaluja. Näiden avulla on mahdollista muodostaa selkeitä ja helposti ymmärrettäviä viestejä, joihin ihmisten on mahdollista tarttua. Myös hankkeiden nettisivut tulisi suunnitella siten, että ne ovat mahdollisimman käyttäjäystävälliset ja sisältävät selkeän viestin hankkeen tuottamasta hyödystä. Aktivaatio voidaan nähdä ensimmäisenä käyttökokemuksena hankkeen toimintaan. Usein nämä ovat hankkeen tilaisuuksia tai työpajoja, joihin yritykset on kutsuttu. Olennaista olisi silloin rakentaa tilaisuudet siten, että ne nähdään ennen kaikkea myyntitilaisuuksina, joilla pyritään välittämään saatavaa hyötyä ja välttämään kertomasta hanketyöstä ja sen tarkoituksesta, ellei tämä liity suoraan hankkeen hyötyyn. Retentio voidaan ajatella siten, että aktivaation jälkeen henkilö tai yritys siirtyy hankkeen varsinaisten toimenpiteiden pariin. Retentio kannattaa ajatella tässä ajankäyttönä, eli organisaatio on halukas käyttämään uudestaan ja uudestaan aikaansa voidakseen olla osa hanketta ja sen toimenpiteitä. Tällöin tapahtuu toistuvaa kanssakäymistä, joka on retention ydin. Hanke tarjoaa riskittömän osallistumiskokemuksen Tulovirta siirtyy hanketoiminnan ulkopuolelle. Tässä vaiheessa organisaatio siirtyy hankkeen resurssien käyttämisestä omien resurssien käyttämiseen palveluiden hankintaan. Tämä voi tarkoittaa koulutuspalveluiden ostoa, kaupallista TKI-työtä jossa yritys maksaa suoraan korkeakoululle sen palveluista tai muuta kaupallista ja rahalla tapahtuvaa yhteistyötä. Referenssi tarkoittaa organisaatiota, joka on niin tyytyväinen hankkeen tuottamiin palveluihin, että on valmis toimimaan joko viestinnällisenä referenssinä eli antaa oman nimensä ja suostumuksen käyttää itseään mainonnassa. Kaikkein arvokkain referenssi kuitenkin on se, jossa organisaatio kertoo muille organisaatioille hankkeesta ja suosittelee ottamaan yhteyttä hankepartnereihin. Tällöin hankkeen toimenpiteet ovat oikeanlaisia sopivalle kohderyhmälle ja ne tuottavat lisäarvoa niin paljon, että niistä haluaa muidenkin hyötyvän. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media
Utilising Service Design Tools and Methods to Boost the Micro-Entrepreneur Skillset
Service design is a bit of an oddity in 2024, it is both somewhat unknown to the general public but it is also swiftly becoming a core competence in Finnish Higher Education and in the job market. This means that it is being taught not just as a separate subject in itself, but it is being incorporated into many subjects as a necessary skillset. The recent project, Creative Flow and Competence for the Cultural Sector, was set up for creative professionals to access courses that updated and strengthened entrepreneurial skills. This training covered different aspects of networking international markets sales marketing branding innovation service design video editing 3D printing future skills digital tools Students didn’t have to take all of them, they could choose which of these courses (and credits) that they wanted to complete. There were a lot of opportunities to upskill for these creative professionals that possibly were not available when they studied or that have developed since they graduated. Skills Gap - older workers don’t have it, job descriptions require Service design is something that has been around for a while now but it has only been included in academic courses for the past few years; and even this is not very evenly spread. This means that even if a participant only graduated 3-5 years ago, it is very possible that they never got any instruction in service design. As degree programmes progress and get updated, service design is being included more frequently across subjects. This development in service design education is leading to a skills gap in the workplace and in entrepreneurship. Younger people are entering the workforce with service design skills and understanding while their managers and co-workers may not have the same knowledge. Having service design be more widely known in workplaces is important because it is a co-creative method that can include many people from many different parts of the organisation. This is one reason that it is important to upskill as many people as possible. It is also important to upskill those who are taking on entrepreneurial challenges with the same skills so that they can benefit also. Tools and Methods learned My role in this project was to teach the participants about service design in two different courses of this project. Once in the course called The Brilliant Future of the Brand (translated from the Finnish name, Brändin loistava tulevaisuus) and the Creative Entrepreneurship course. Service design is a mindset, a process, and a set of tools that can be used in a lot of different scenarios for finding pain points, fixing problems, discovering your potential customers, and designing the services for those customers. This means that these are some great tools for starting or improving your own company. In the Branding course, service design was used to explore who their customers were and how to understand them. This understanding will help them to build their brand and will teach them how to communicate with their potential customers. Additionally, the service design skills will help them how to: interview people create an interview guide use the insights from those interviews to understand their customers create personas use the words heard during the interviews to market to the customer. In the Creative Entrepreneurship course, we used the same tools (interviews and personas) but this time it was about teaching them how to develop the customer journey to make a great customer experience through customer research. Good Skills for Entrepreneurs Knowing how to understand your customers is one of the most important skillsets that an entrepreneur can have. Having the tools and confidence to strategically interview potential customers, gather insights, and design customer journeys is a great advantage as an entrepreneur. It is also really important to have clarity on the problem that you are solving, which you will also learn about through your customer research. Concrete Ways to Use These Skills The participants used the tools to both investigate the contexts, needs, and wants of current customers and to explore potential customers for businesses not fully created yet. This is how you use these skills both before your company is started and after you have already set it up. These skills are versatile and you don’t need to worry if you didn’t use them before you set up the company. Understanding your customers is an ongoing process as the market, expectations, and needs change over time. Customer research is not something that you only do once. This means that as you will periodically engage in customer research especially when you begin to see shifts and changes in their behaviour (increase of abandoned online shopping carts, decrease in web shop visits, increased complaints or returns, etc.). So, it does not really matter if you started your company without conducting this kind of research, there are many opportunities to do it once you have started. This research will allow you, like the participants to pinpoint their customers and their real customer needs and wants. Student Feedback The students who did not yet have a business, created an interview guide and other ways to collect feedback along the customer journey. They also included moments along the journey to implement observation into the process. Another student, who is involved in an organisation that already exists managed to connect with some external stakeholders and interview them to see how their visions of future developments could look. Additionally, they also were able to engage in some environmental scanning and observing to see how the market around them is shifting. The students reported that [translated from Finnish] “feedback still supports the planning and also enables marketing direction and content. It is also good to assess the pace and direction of developing your own operations.” The students have been shown the tools that will enable them to plan for the short and medium term with their customers. These skills will help them to build their business on a firm foundation. Free Access to Service Design Education If service design is something that you want to learn more about, then Metropolia has created an online open access course called Service Design Sprint (in English) and Palvelumuotoilun sprint (in Finnish). This course gives you a thorough overview of the tools that the participants learned and so much more. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Hankkeen avulla hommat hoidetuksi
Emme osta tuotetta tai palvelua siksi, että haluamme sen, vaan siksi että uskomme sen suorittavan meille jonkin tehtävän ja tuottavan tätä kautta meille hyötyä. Tätä ajatusta on mahdollista käyttää tuotteen ja palvelun kehittämiseen, ja tätä kautta ajatus voidaan kääntää myös hanketoiminnan kehittämisen tueksi. Hanke ja sen toimenpiteet voidaan nähdä palveluna, jota esimerkiksi korkeakoulut tarjoavat yrityksille. Metropolia ammattikorkeakoulu tarjoaa palveluita niin hankkeiden kuin muun kaupallisen yhteistyön ympärillä. Muutosten oikea-aikaisuus ratkaisee Ash Maurya toteaa kirjassaan Running lean, että ihmiset palkkaavat tuotteita, jotta he saisivat jonkin tietyn työn tehdyksi. Avataan konseptia tarkemmin. Mauryan mukaan jokainen työ alkaa tilanteesta, joka laukaisee jonkin toiminnan. Yksinkertaisimmillaan: kun ihmisellä on nälkä, hän syö. Tässä ratkaisussa tavalla on olennainen merkitys. Kun olemme löytäneet riittävän hyvän tavan tarpeen tyydyttämiseen, käytämme sitä uudestaan. Tästä syystä esimerkiksi karkkipussin syömisestä on niin haastava päästä eroon. Tässä kohtaa on myös syytä erottaa ratkaisun ostaminen ja palkkaaminen. Ostamme paljon asioita, joita emme käytä. Ratkaisun palkkaaminen vaatii valintaa ja käyttöä. Ihminen jatkaa käyttäytymistä samalla tavalla, kunnes törmää vaihtamisen mahdollistavaan laukaisimeen. Tämä on tilanne, jossa odotuksemme eivät täyty enää sillä ratkaisulla, jota olemme käyttäneet. Eli olemassa oleva ratkaisu ei enää saa tehdyksi työtään toivotulla tavalla. Tällöin ihminen alkaa etsiä uusia ja erilaisia ratkaisuja tilanteeseen, ja tämä on se hetki, jolloin kannattaa iskeä. Karkkipussin esimerkissä tämä voi tarkoittaa tunnetta siitä, että housut eivät enää mahdu ja tulee halu vaihtaa terveellisempään vaihtoehtoon. Tai sokeri ei enää toimi ja tulee tarve vaihtaa sipseihin. Tämä vaihdoksen aikaansaaminen vaatii vastustuksen voittamisen. Vastustus koostuu tottumuksesta ja haluttomuudesta muuttaa totuttua tapaa toimia. Näiden vastustuksen lähteiden voittaminen vaatii huomattavasti paremman tavan saada työ tehdyksi kuin se aiemmassa tilanteessa on. Vaihto uuteen tapaan etenee, kun vetovoimatekijät ovat suuremmat kuin vastustavat tekijät. Jos mietitään, kuinka paljon parempi uuden tavan tulee olla, puhutaan 3-10 kertaa paremmasta tavasta saada työ tehtyä kuin aiemmin. Yritykset eivät eksy mukaan hanketoimintaan Miten Mayruan ajatusmallia voi käyttää, kun halutaan ymmärtää ja kehittää korkeakoulun hanketoimintaa? Kehityshankkeiden tavoite on luoda ja kehittää toimintatapoja, jotka ovat yrityksille uusia. Tämä ajatusmalli antaa hyvän ymmärryksen sille, miksi yritykset eivät välttämättä ole halukkaita lähtemään hanketoimintaan mukaan. Niiden on luontaista olla osallistumatta toimenpiteisiin, jos tilanne nykyisessä toiminnassa on tyydyttävä, eikä ole tunnistettua tarvetta saada joku osa tehdystä työstä paremmaksi. Jos joku, niin tämä kertoo miksi hankeviestintä ja yrityskontaktointi usein menee kuuroille korville. Näin ollen olisi olennaista tunnistaa potentiaaliset laukaisimet, ne hetket, joissa olemassa olevat tavat eivät enää toimi. Esimerkiksi hanketoiminnan kontekstissa tämä voisi hyvin olla teknologinen murros, joka muuttaa edeltävää tapaa toimia, mutta voi olla pienille ja keskisuurille (pk-) yrityksille haastava ratkaistava ilman tukea. Tällöin hanketoiminta ja siihen mukaan tuleminen saattaa ylittää vastustuksen kynnyksen ja rikkoa totutun tavan. Tämä vaatii kuitenkin hanketoimijalta aktiivisuutta ja yhteydenottoja, joista huomattava osa ei johda mihinkään. Tätä työtä auttaa kuitenkin ainutkertainen arvolupaus sekä hankkeen alussa tehty esitys kuten kanva, miten voidaan terävöittää hankkeen tuomaa hyötyä ja viestiä siitä siten paremmin. Ajatus nykyhetkestä lähitulevaisuuteen Toinen tapa on asemoida uusi toimintatapa riittävän kauas yrityksen ydintoiminnoista. Meillä Metropolia ammattikorkeakoulun puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä käytämme usein aikajännettä tukemaan keskusteluja yritysten kanssa. Me olemme parhaillamme, kun kehitetään asioita, jotka ovat mahdollisia tuotteita kolmen vuoden päässä ja ne ovat parhaimmillaan sellaista tuotekehitystä, johon yrityksellä ei ole sillä hetkellä resursseja tai tarvetta, mutta joka voisi onnistuessaan myöhemmin luoda kokonaan uutta liiketoimintaa. Tällä pyrimme taklaamaan tottumuksen ja haluttomuutta muuttaa aiempaa toimintaa tarjoamalla vaihtoehdon, jossa jätämme sen mitä on nyt rauhaan ja tarjoamme mahdollisuuden tulevaisuuteen. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media
Hyvinvointikeskustelu työllistymisen tukena
Työttömyys on tilanne, jossa henkilöllä, joka on työkykyinen ja halukas tekemään töitä, ei ole työpaikkaa, josta saisi palkkaa (1)Työttömyys voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle, joka näkyy toiminta- ja työkyvyn alentumisena ja/tai sairastumisen riskin kasvuna (2,3,4). Hyvinvoinnille tärkeinä elementteinä pidetään kolmea perustarvetta. Ihmisen omaehtoisuus tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen on mahdollisimman vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Kyvykkyyden kokemus tarkoittaa sitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Kolmanneksi meillä on perustava tarve olla yhteydessä muihin (5). Työttömyys voi uhata kaikkia hyvinvoinnin peruselementtejä (6). Toimintaterapiaa työttömän hyvinvoinnin tueksi Ihmisen hyvinvointi on yhteydessä toimintojemme tasapainoon: kaikkea tulisi olla sopivassa mitassa kunkin ihmisen kulloisenkin tarpeen mukaisesti (7). Työttömyys on usein tila, joka uhkaa vakavasti toimintamme tasapainoa. Työ on toimintaa, joka luokitellaan toimintaterapia-ajattelussa tuottavaksi toiminnaksi, yhtenä toimintakokonaisuutena itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan toimintojen lisäksi. Tuottavaa toimintaa voi olla myös esimerkiksi vapaaehtoistyö (8). Tärkeämpää kuin luokittelu on se, että arjessamme toimintakokonaisuudet olisivat tasapainossa. Meillä tulisi olla tasapainoisesti tuottavaa toimintaa, itsestämme huolehtivaa toimintaa (esimerkiksi unta) ja lisäksi niin sanottua ei-tuottavaa toimintaa, joita ajatellaan tehtävän tekemisen itsensä vuoksi omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti (esimerkiksi harrastukset). Uraohjain+ -hankkeen hyvinvointikeskustelut työttömille Uraohjain+ -hankkeessa toteutetaan hyvinvointikeskusteluja media- ja tietotekniikka-alan työttömille. Keskustelun ohjaavat Metropolia ammattikorkeakoulun myöhäisemmän vaiheen toimintaterapeuttiopiskelijat tai opettajat yhtenä 90 minuutin tapaamisena oppilaitoksen tiloissa. Keskustelujen yhtenä sisältönä on osallistujan toimintojen tasapainon tarkastelu. Työttömyys horjuttaa tasapainoa usein voimakkaasti ja vaikuttaa ihmissuhteiden määrään ja laatuun, taloudelliseen tilanteeseen sekä kokemukseen kyvykkyydestä ja hallinnan tunteesta. Keskustelussa selvitetään myös osallistujan tämänhetkistä stressitasoa (9). Stressiä voi aiheutua työttömyydestä tai muusta syystä, esimerkiksi elämäntilanteessa tapahtuneesta isommasta poikkeamasta. Lisäksi osallistujat tarkastelevat itsearvioinnin avulla yleisesti motivaatiotaan, tottumuksiaan ja suorituskykyään sekä ympäristöään (10,11). Tärkeää on tunnistaa ja tuoda osallistujan vahvuudet ja voimavarat esiin. Itsearvioinnin, stressitason ja toimintojen tasapainon selvittelyn pohjalta opiskelijat jakavat osallistujille kuulemaansa fokusoiden syntynyttä käsitystä työllistymiseen, opiskeluun tai elämään yleensä, jos työllistymiseen liittyvää ei hyvinvoinnin tarkastelussa nouse esiin. Keskustelun yhteenvedon pohjalta pohditaan tarvittavia muutoskohteita ja toimenpiteitä muutoksen mahdollistamiseksi. Esimerkkeinä keskustelun tuloksista ovat esimerkiksi huomiot arkirutiinien merkityksestä hyvinvoinnille. Vaikkapa vuorokausirytmin keikahtaessa nurin, kun ei ole aamulla syytä nousta eikä illalla syytä mennä ajoissa nukkumaan. Tai vapaa-ajan merkitys elvyttävänä ja palauttavana silloin, kun vapaa-aika on vastapainoa tuottavalle toiminnalle eikä se ole aikaa, joka tulee vain tappaa. Mikäli stressitaso on havaittu korkeaksi ja taustalla on isompaa selvittelyä vaativa tilanne, on keskustelusta ohjattu tarpeenmukaiseen palveluun. Hyvinvointikeskusteluista, jos ja kun yhteinen näkemys tilanteesta on syntynyt, on nostettu tavoitteita ja mietitty keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tarvittaessa on varattu toinen aika. Toinen aika on ollut tarpeen silloin, kun opiskelijoiden osaaminen ei jonkin esille nousseen asian tiimoilta ole riittänyt ja keskustelu opettajan kanssa tai tiedonhaku on tukenut esimerkiksi tarpeenmukaisen palvelun löytämistä. Hyvinvointikeskustelujen hyödyt ovat yksilötasolla merkittäviä Uraohjain+ -hankkeen asiakkaat ja Metropolian toimintaterapian opiskelijat ovat kokeneet keskustelut hyvinä ja hyödyllisinä. Tavallinen palaute osallistujilta on, että ”ei tässä mitään oikein uutta tullut, mutta en ole koskaan näin kokonaisvaltaisesti tilannettani kenenkään kanssa keskustellut, hyvältä tuntuu tulla kuulluksi näin” tai ”hyödyllinen oli, en ajatellut tuon asian vaikuttavan hyvinvointiini, mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin noinhan se on”. Opiskelijat ovat kokeneet oppineensa ja erityisesti he ovat kokeneet merkityksellisenä päästä tukemaan osallistujien hyvinvointia ja työllistymistä. Uraohjain + -hankkeessa (2023-25) on tavoitteena luoda ammattiopilaitoksen (Stadin AO), kahden ammattikorkeakoulun (Laurea ja Metropolia) ja Helsingin kaupungin työllisyyspalveluiden yhteistyömalli kestävän työllistymisen edistämiseksi media- tietojenkäsittely- ja ICT-alojen työttömien työllistymisen vahvistamiseksi. Samaan aikaan, kun näiden alojen työttömiä työnhakijoita on arvion mukaan runsaasti, niin mainittujen alojen yrityksillä on jatkuva ja kasvava tarve uudelle työvoimalle. Uraohjain + -hanke on EU:n osittain rahoittama. Hankkeeseen osallistujille kuuluu ura- ja opinto-ohjausta ja mahdollisuus ohjauksen myötä parantaa osaamistaan työllistymistä paremmin mahdollistavaksi korkeakoulujen opintosisältöjen avulla. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta osallistua hyvinvointikeskusteluihin, riippumatta siitä kokeeko osallistuja tarvetta hyvinvointinsa tarkasteluun vai ei. Tavoitteeksi asetettiin, että joka toinen hankkeeseen osallistuva osallistuisi myös hyvinvointikeskusteluun. Kirjoittaja Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on TtM, kouluttajapsykoterapeutti ja toimintaterapeutti. Hän toimii Uraohjain+ -hankkeen asiantuntijana hyvinvointikeskustelujen ja toimintaterapian osalta. Lähteet Työttömyys (duunitori.fi) Työttömät (julkari.fi) Työttömyys kytkeytyy terveyseroihin (soste.fi) Maier R, Egger A, Barth A, Winker R, Osterode W, Kundi M, Wolf C, Ruediger H. Effects of short- and long-term unemployment on physical work capacity and on serum cortisol. Int Arch Occup Environ Health. 2006 Mar;79(3):193-8. doi: 10.1007/s00420-005-0052-9. Epub 2005 Nov 9. PMID: 16283362. Deci, Edward L. & Ryan, Richard M.: The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry, 2000, nro Vol. 11, No. 4, s. 227–268 Aarnio, J. Korkea subjektiivisen hyvinvoinnin taso ja työttömyys - Tutkimus perustyöttömyysturvan saajien subjektiivisesta hyvinvoinnista, 2017. (PDF) Wagman, P., Håkansson, C., & Björklund, A. (2011). Occupational balance as used in occupational therapy: A concept analysis. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 19(4), 322–327. Taylor et al. (2023). Kielhofner’s Model of Human Occupation, 6th Edition. Stressi (terveysportti.fi) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Occupational Self Assessment (OSA) Version 2.2 (2006) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Toimintamahdollisuuksien itsearviointi (OSA) Version 2.2 (2006). Suomennettu 2007.
Development of an Innovative Digital Environments in Kosovo for learning, eHealth, and eRehabilitation
According to the World Health Organization (1) there is a shared understanding that most health workers have to be prepared to use digital health technologies in their work. According, (2) digital capacity-building must be tailored to individual and national circumstances. The Student-run Interdisciplinary Allied Health Digital Practice Centre (3) project was a groundbreaking initiative aimed at revolutionizing the digital learning landscape in Kosovo. With a primary focus on enhancing interdisciplinary and transdisciplinary co-creation and education, the project carved out a new path for developing skills and knowledge in the fields of eHealth and eRehabilitation, particularly within the allied health sciences. The goal was to equip Kosovo’s higher education institutions (HEIs) with innovative tools and frameworks to enhance the virtual and digital practice-oriented education in allied health sciences through lifelong-learning (LLL) for both students and academic staff. Co-creation was main development method in the project. Especially, importance of co-creating value for users was in focus (4), as well as co-creation and testing: engaging stakeholders from academia, industry and healthcare to co-create and iteratively test new digital platforms and solutions. Co-Creation as a Driving Force for Development One of the standout features of the SIAHDPC project was its dedication to co-creation as a central development method. Co-creation, which emphasizes value creation through collaboration with end-users, was demonstrated in practice during a pivotal moment at Metropolia University in Helsinki. Here, occupational therapy students played a crucial role in the project by planning and organizing its final evaluation using co-creative methods. This hands-on experience highlighted the importance of involving end-users – such as students, staff, and healthcare professionals – in the development of new educational tools and frameworks. A Pioneering digital learning framework and platforms in Kosovo The SIAHDPC project was to establish a pioneering digital learning framework and platforms in Kosovo, targeting the enhancement of interdisciplinary and transdisciplinary co-creation and education, particularly within the domains of eHealth and eRehabilitation in allied health sciences. Additionally, the project aimed to develop evidence-informed practice competences through training and learning materials for the Kosovo HEI staff and students, primarily. The project also contributed to the development and updating the relevant curricula in education with the interdisciplinarity as the key point. A concrete example of co-development was experienced at Metropolia in Helsinki, where occupational therapy students planned and organized a final evaluation for the project using the methods of co-creation. Especially, importance of co-creating value for users was in focus (3). Even there were other relevant approaches as well, such as Interdisciplinary and transdisciplinary learning: ensuring a holistic co-creation approach. Digital tools and simulation: implementation of advanced digital tools, including remote simulations and to replicate authentic healthcare scenarios. Another vital component of the SIAHDPC project was its emphasis on leveraging cutting-edge digital tools. These tools, including simulation technologies, are designed to replicate authentic healthcare scenarios, allowing students to gain practical experience in a controlled, virtual environment. Remote simulations further enable students to collaborate and practice real-world skills, even when physical presence is not possible. This is especially relevant in the context of eHealth, where digital healthcare solutions are becoming increasingly integrated into everyday practice. Digital platforms for teaching purposes As a part of the result of the project, it has strengthened the capacity of the operators to develop and integrate new types of digital platforms as part of teaching. Students involvement, collaboration between different disciplines and overall co-development approach was important in such RDI processes. The main results of the project can be divided into five categories as follows. Developed comprehensive digital platforms to support the educational needs of students, professionals, and businesses in allied health. Co-created, developed and tested new digital tools, products and services in a simulated and authentic environment. Platforms were co-designed and -created. Facilitated continuous professional development through access to the latest digital technologies. Enhanced learning experiences. Promoted the growth of knowledge, practical skills, digital literacy and competences in eHealth and eRehabilitation. Improved participants’ abilities to develop complex and user-centered digital services. During the project education in Kosovo has been promoted by integrating innovative digital solutions and fostering a collaborative environment for learning and development. Additionally, the project also contributes to the development and updating the relevant curricula in health education with the interdisciplinarity as the key point. The SIAHDPC project stands as a significant step forward in the modernization of Kosovo’s higher education system. By fostering an environment of interdisciplinary learning, integrating digital tools, and promoting co-creation, the project was not only enhancing healthcare education but also laying the groundwork for sustainable, long-term improvements in the country’s health and education sectors. Authors Eija Raatikainen Principal Lecturer, An Associate professor (UEF), Project Manager at Metropolia University of Applied Sciences Panu Karhinen Team Leader, Senior Lecturer, Project Manager at Metropolia UAS Anna Kaipainen Physiotherapist, Master of Rehabilitation, Project Manager in Metropolia UAS Ari-Pekka Åker Master of Health Care, Senior Lecturer in Emergency Care, Head of Simulation Learning environment, Metropolia UAS. References World Health Organization. (2021). Global strategy on digital health 2020-2025 (who.int). World Health Organization. License: CC BY-NC-SA 3.0 IGO. United Nations General Assembly (2020). Road map for digital cooperation: Implementation of the recommendations of the High-level Panel on Digital Cooperation. Report of the Secretary-General. 29 May 2020, accessed 7 October 2020. The SIAHDPC - Student-run Interdisciplinary Allied Health Digital Practice Center (metropolia.fi) Durugbo, C., & Pawar, K. (2014). A unified model of the co-creation process. Expert Systems with Applications, 41(9), 4373-4387.
Hankehississä, kuinka rakentaa toimiva tiivistys tekemisestä
Hissipuhe, jos joku, on tullut tunnetuksi start up -maailmasta. Sana on tuttu ja ajatus saattaa tulla vastaan monessa yhteydessä. Hissipuhe on oikein tehtynä tehokas viestinnän työkalu, joka osoittaa, että ymmärrät toimintasi niin hyvin, että osaat tiivistää sen toimivaksi sanalliseksi paketiksi. Kerromme tässä artikkelissa, kuinka voit rakentaa hankkeestasi toimivan hissipuheen, joka auttaa kertomaan siitä tiiviissä paketissa. Hissipuheen merkitys hankkeen onnistumisessa Ash Maurya kertoo kirjassaan Running Lean oman tapansa rakentaa hissipuhe. Suurin syy, miksi start upit epäonnistuvat on, että ne rakentavat jotain, mitä kukaan ei halua. Toinen merkittävä syy on, että se ei saa oikeita sidosryhmiä ostamaan ideaansa. Jos innovointi tapahtuu suuren organisaation kontekstissa, on mahdollista, että aloittava innovaatio tarvitsee liiketoimintasuunnitelman tai vastaavan päästäkseen eteenpäin. Näin innovaatio saattaa kuolla jo ennen kuin päästään vaiheeseen, jossa pystytään turvaamaan resurssit palvelun eteenpäin kehittämiseen. Tämän välttämiseksi on olennaista rakentaa toimiva hissipuhe, jotta saat muut näkemään saman kuin itse näet. Usein haasteeksi muodostuu, että hissipuheesta tulee liian ratkaisukeskeinen ja se on täytetty sanoilla, jotka ovat hienoja mutta eivät oikeastaan tarkoita mitään. Hissipuheen idea ei ole selittää ratkaisua, vaan saada kuulija kiinnostumaan ja kysymään lisää. Hankkeiden kontekstissa on helppo tunnistaa samat haasteet. Hanke, jota ei ole rakennettu pitäen mielessä ne kohderyhmät, joita mukaan halutaan, todennäköisyys epäonnistua on korkeampi kuin hankkeen, joka on rakennettu palvelemaan kohderyhmän oikeaa tarvetta. Toinen haaste liittyy juuri viestintään ja sidosryhmien mukaan saamiseen. Hankkeita on paljon, toimijoita on runsaasti ja yritysten huomiosta voi olla kilpailemassa muitakin hankkeita ja korkeakouluja. Hankkeita usein yhdistää myös monimutkainen kieli ja sanat, jotka eivät tarkoita oikeastaan mitään. Tässä kentässä kyky tiivistää ja herättää huomiota on olennainen etu. Kuinka hissipuhe rakennetaan Maurya tarjoaa kirjassaan seuraavan kaavan hissipuheen kirjoittamiseen: Kun asiakkaat kohtaavat laukaisevan tekijän, heidän tarvitsee tehdä jokin asia, (job-to-be-done) saadakseen toivotun tuloksen. Normaalisti he käyttäisivät olemassa olevaa vaihtoehtoa, mutta koska on ilmennyt laukaiseva tekijä, nämä olemassa olevat vaihtoehdot eivät enää toimi uusien haasteiden edessä. Jos näitä haasteita ei ratkota, silloin tapahtuu jotain epätoivottua. Joten me rakensimme ratkaisun, joka helpottaa asiakkaita saavuttamaan halutun lopputuloksen. auttamalla heitä tuottamaan ainutkertaisen arvolupauksensa. Maurya lainaa Seth Godinin kirjaa Kaikki markkinoijat kertovat tarinoita, ja toteaa että hyvä markkinointi ei ole henkilön maailmankuvan muuttamista, vaan oman tarinasi muokkaamista kuulijasi olemassa olevan maailmankuvaan sopivaksi. Millainen hankkeen hissipuhe voisi olla? Millainen hankkeen hissipuhe yllä esitetyllä kaavalla voisi sitten muodostua. Meillä Metropolian puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä ratkotaan kestävyyshaasteita teknologian keinoin ja meillä on osaamista ja infrastruktuuria vertikaaliviljelyteknologian, tekoälyn ja robotiikan aloilta. Näistä yhdistämällä olisi mahdollista rakentaa hanke, jossa käytetään tekoälyä ratkaisemaan vertikaaliviljelyn haasteita. Tästä voisi rakentaa seuraavan kaltaisen hissipuheen Kun vertikaaliviljelyteknologioita kehittävät yritykset kohtaavat omia asiakkaitaan, heidän tarvitsee perustella miten heidän teknologiansa auttaa tehostamaan heidän asiakkaidensa viljelyprosessia saadakseen teknologiaansa kaupaksi. Normaalisti he käyttäisivät omaa osaamistaan tämän todistamiseen, mutta koska tämä vaatii infrastruktuuria, jota heillä ei ole, tämä ei enää toimi koska kaikkein ei kannata rakentaa omaa tutkimusinfrastruktuuria. Jos tätä haastetta ei ratkota, yritykset eivät pysty validoimaan tuotteitaan ja tämä hankaloittaa markkinoille pääsyä. Joten me rakensimme hankkeen, joka helpottaa yrityksiä saavuttamaan teknologian validoinnin auttamalla heitä testaamaan teknologiaansa kontrolloidussa kasvatusympäristössä käyttäen hyväksi tekoälyn mahdollisuuksia. Tällä tavoin on mahdollista tiivistää hankkeen hyöty tehokkaaksi ja toimivaksi paketiksi, jonka varaan on mahdollista rakentaa sitten myyntipuhe, esitysmateriaalit ja muu viestintä. Se määrittelee mitä, kenelle, miksi ja mitä siitä seuraa. Tämä kaava on myös niin yleisluonteinen, että mikä tahansa Metropolian minkä innovaatiokeskittymän hanke tahansa voi käyttää samaa kaavaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media
Miten tehostaa innovatiivista ajattelua mikroyrityksissä
Innovaatio saattaa kuulostaa ylimuodikkaalta tai juhlavalta ja olla alkutaipaleella olevalle ammatinharjoittajalle tai mikroyrittäjälle käsite, jota voi olla vaikea ajatella sovitettavaksi omaan liiketoiminta-ajatukseen. Tämä voi tulla eteen erityisesti silloin, jos kyseessä on ala, joka nojaa perinteisiin ja totuttuihin toimintatapoihin ja konkreettisiin ehkä pitkään muuttumattomina olleisiin työkaluihin tai vaikkapa käsityöhön. Innovaatiotoiminnan voi myös helposti mieltää toiminnaksi, jota vain suuret yritykset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut voivat tehdä, koska niillä on siihen aikaa ja resursseja. Saatetaan ajatella, että koska pien- ja mikroyrityksien aika joka tapauksessa kuluu päivänpolttavien ongelmien tai vaikka tilauksien hoitamiseen, ei ylimääräiseen ajatteluun tai kehittämiseen löydy aikaa. Innovaatio on yleisesti ottaen kuitenkin vain ideasta konkretisoitunut, uusi, aiemmin tuntematon, keksinnöllinen tulos tai ratkaisu, jolla on markkinoita tai se voi muuten hyödyttää yhteiskuntaa tai käyttäjäänsä. Tärkeää on huomata, että määritelmä ei ota kantaa siihen, tuleeko innovaation olla sellainen, että se muuttaa maailmaa, lisää kilpailukykyä tai tuottaa valtavasti rahaa. Se voi tehdä sopivassa tilanteessa niitäkin. Mutta yhtä lailla innovatiivinen ajattelu voi merkitä jotakin pientä ja hyödyllistä, mutta joka edistää vaikkapa käsi- ja taideteollisuusalalla työskentelevän mikroyrittäjän arkea. Luova yrittäjyys pureutui innovaatioajattelun saloihin Metropoliassa vastikään käynnissä olleessa Luova yrittäjyys- opintojaksossa pohdittiin osallistujien kanssa, millaisia uusia lähestymistapoja oman yrittäjyyden tekemiseen tai uuden yrittäjyyden käynnistymiseen voi olla. Opintojaksolla tunnistettiin tehtävien ja yhteisten keskustelujen avulla omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita ja pohdittiin, millaiset työkalut parhaiten hyödyttäisivät omaa yrittäjyyttä. Opintojakson kuluessa osallistujat tekivät myös Metropoliassa rakennetun palvelumuotoilun MOOC-kurssin (1), jonka avulla he saattoivat perehtyä muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteisiin. Millaisia konkreettisia keinoja on, jos kyseessä on erittäin pieni tai vasta alkava yritys? On ymmärrettävää, että mikroyrittäjä voi kokea olevansa liian ”tavallinen” ollakseen myös innovatiivinen kehittäjä. Toisaalta juuri innovatiivinen ajattelu, uuden luominen ja asioiden tarkasteleminen uudesta näkökulmasta on keskeistä, jos halutaan, että yritys ylipäänsä menestyy ja kasvaa. Vaikka pelkkä idea, mielessä muhiva ajatus ei ole vielä innovaatio, se voi olla sille hyvä alku. Ajattelua ja pohdintaa voi tehdä myös arkista asiakastyötä tehdessä! Ainakin seuraavia asioita kannattaisi pohtia sopivin väliajoin, ja peilata niitä oman yritystoiminnan kanssa: Minkä ongelman yritykseni palvelu tällä hetkellä ratkaisee? Mihin markkinoilla tai jossakin käyttäjäryhmässä olevaan haasteeseen tarjoan parannusta? Onko ongelma sellainen, että se kannattaa ratkaista? Kuka on tai olisi palveluni käyttäjä? Millä työkaluilla ratkaisen tätä ongelmaa, ja mitä muita tapoja voisi olla? Lista ei missään nimessä ole täydellinen, mutta oleellista on, että senhetkistä tai suunnitteilla olevaa toimintaa tarkastelee monista näkökulmista, koska jokin niistä voi tarjota myös tilaisuuden uudelle ja innovatiiviselle ratkaisulle. Metropolia Minno® pienenkin yrittäjän apuna Mikroyrittäjän ei myöskään tarvitse, uuden kehittämisidean tullessa kohdalle, ponnistella yksin. Metropoliassa on tarjolla palveluita, joiden avulla yrittäjä saa käyttöönsä vaikkapa opiskelijatiimin potentiaalin. Yksi tällainen työkalu on Metropolia Minno®. Opiskelijoiden tekemien projektien ajatus on yksinkertainen: opiskelijatiimi, joka on yleensä moniammatillinen, pyrkii löytämään yrityksen esittämään visaiseen kysymykseen, haasteeseen, uudesta näkökulmasta ongelmaa tarkastelevan ratkaisuehdotuksen. Työ on kokeneiden ammattilaisten ohjaamaa. Yrittäjä voi hyödyntää tulosta omassa kehittämistyössään, samalla, kun opiskelijatiimi oppii uusia työkaluja ongelmaratkaisuun. (2) Kaikki suuri alkaa ensin jostakin pienestä Mikroyrittäjä voi olla nykytilaansa aivan tyytyväinen, jos hän vaikkapa tekee yrittäjyyttään sivutoimisesti. Ja se hänelle suotakoon. Ketään ei ole tarpeen pakottaa kasvuun. Mutta toisaalta suuryritysten innovaatiotoiminnalle saattaa olla monesti enemmän esteitä ja hidasteita, kuin mikroyrittäjälle. Panoksena riskinotolle kun voivat olla osakkeenomistajien rahat tai työntekijöiden tulevaisuus. Siksi voisi ajatella, että mikroyrittäjällä on paremmatkin mahdollisuudet hyödyntää innovatiivista ajattelua. Hän voi ketterästi kääntää suuntaa, mikäli kokeilu ei toimi, ja pohtia jotakin muuta lähestymistapaa palvelunsa kehittämiseen. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet 1: Palvelumuotoilun MOOC-kurssi. Verkossa kaikille avoin, Metropoliassa rakennettu kurssi sisältää muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteet ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden omaksua niiden keskeiset sisällöt osaksi omia kehittämistöitä. 2: Lue lisää Metropolia Minno® -toteutuksista ja muista Metropoliassa yrityksille tarjolla olevista palveluista ja kehittämismahdollisuuksista Pamela Spokesin blogista (englanniksi)
90 päivää hanketta: kuinka saada mahdollisimman paljon aikaan?
Ash Maurya esittelee kirjassaan Running Lean käytännön projektityön pohjaksi 90 päivä syklin. Tämä on sopiva tahti tiimin ja toimintamallin ulkoiselle tulosvastuulle. Tässä ajassa on mahdollista tarttua toimeen ja saavuttaa mitattavaa edistymistä, ollen kuitenkin sen verran lyhyt aika, että kiireen tunne säilyy. Tämä on hyvä aika myös hanketoiminnan tekemiseen. Silloin tiedetään paremmin, milloin minkäkin tulisi olla valmiina ja miten systemaattisesti edetään kohti tavoitetta. Kolmen vuoden hanke tarkoittaa 12 kappaletta 90 päivän sykliä. Miten 90-päivän sykli rakennetaan? Jokaisella syklille määritellään traktiotavoite, jota mitataan tavoitteiden ja avaintulosten kautta. Selkeä tavoite, joka linkittyy toimintamalliin ja siihen sopiviin kriteereihin sekä linkittyy hankkeen tavoitteisiin, linjaa tiimin kohti yhteistä missioita, mutta mahdollistaa toimenpiteiden vapaan valinnan. Tavoitteiden saavuttaminen voi vaatia useamman 90 päivän kampanjan. Kampanjoita voi olla useita päällekkäin ja tai ne voidaan ryhmittää 90 päivän syklin mukaan. Nämä kampanjat taas jaetaan kahden viikon sprintteihin, jotta saadaan enemmän rakennetta tekemiseen ja samalla lyhyemmät palautekierrot. Näin voidaan tehdä nopeita testejä, jotta saadaan selville mikä toimii ja ei toimi. Tiivistäen: tavoitteet määrittävät mission kampanjat määrittävät strategiat, joilla päästään tavoitteeseen sprintit testaavat näitä strategioita Maurya jatkaa, että tyypillinen sykli sisältää kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe on mallintaminen ja priorisointi, joka vie kaksi viikkoa. Tässä vaiheessa valitaan lupaavimmat kampanjat ja sovitaan toimenpiteet loppujaksolle. Seuraavat 10 viikkoa käytetään kampanjoiden testaamiseen ja tekemiseen. Sykli päättyy aina sen arviointiin ja seuraaviin toimenpiteisiin pääsemiseen. Mallintaminen aloitetaan sopimalla tavoitteet, oletukset ja rajoitteet. Tässä vaiheessa käydään läpi toimintamallit, joita on luotu aiemmin, ja on olennaista muistaa päivittää toimintamalleja siinä vaiheessa, kun kerätty ymmärrys kasvaa. Nämä mallit on suunniteltu kevyiksi juuri siksi, että niitä voidaan nopeasti ja helposti muokata. Olennaista on saada asiakastehdas pyörimään, ja tässä on viisi vaihetta eli hankinta, aktivaatio, pitäminen, tulovirta ja referenssi. Tässä vaiheessa on olennaista olla rehellinen, tunnistaa rajoitukset ja alkuvaiheen oletukset sekä seurata näitä mittareiden kautta. Priorisointivaiheessa valitaan lupaavimmat kampanjat, joilla tavoitellaan syklin objektiiveja. Priorisointivaihe päättyy 90 päivän syklin suunnittelutapaamiseen, jossa tiimin jäsenet jakavat kampanjaehdotuksensa. Tässä vaiheessa tunnistetaan toimenpidettä rajoittavat tekijät, kootaan yhteen tunnistetut haasteet, tuetaan tätä kerätyllä todistusaineistolla, ehdotetaan mahdollisia ratkaisuja ja kerrotaan oletetuista tuloksista. Mikäli kaikkia ei voida toteuttaa, toimenpiteistä äänestetään. Testausvaiheessa toteutetaan valittuja toimenpiteitä, joilla pyritään validoimaan valittuja toimintamalleja. Usein nämä odotukset ovat yksinkertaisia, joissa oletus on, että kun tehdään x niin siitä seuraa y. Tämän haaste on, että tulokset ovat yhtä hyviä kuin annettu hypoteesi on. Maurya tarjoaa malliksi generatiivisia kokeiluja, joilla on mahdollista löytää uusia näkemyksiä. Hyvä validaatiokampanja alkaa haasteilla ennen ratkaisua ja löytämisellä ennen traktiota. Tällä mallilla hyvä validaatio seuraa alla olevaa kaavaa: Löytäminen: onko tunnistettu haaste ratkaisemisen arvoinen Hankinta: Onko riittävän monta ihmistä kiinnostunut Aktivaatio: tuottaako se arvoa Retentio: palaavatko ihmiset takaisin Tulovirta: mikä vaikutus toimella on tähän tai johonkin toiseen järkevään mittariin Referenssit: kertovatko ihmiset toisilleen Traktio: menikö tämä eteenpäin Käytännön soveltaminen Meidän Metropolian puhtaiden ja kestävien ratkaisut innovaatiokeskittymän kontekstissa tätä mallia voidaan hyvin käyttää hanketoiminnan jäntevöittämiseen ja hankkeiden tavoitteiden parempaan saavuttamiseen. Hankeportfoliomme on monipuolinen ja -polvinen, joten niiden sisällöistä voi olla haastava löytää yhdistäviä tekijöitä. Yllä kuvattu malli on kuitenkin riippumaton sisällöstä ja tekemisestä. Toki sen muokkaaminen hankekohtaiseksi on työlästä ja ensimmäiset 90 päivän kokeilut voivat olla haastavia, mutta tällä mallilla meidän on mahdollista kehittää kiinteä toimintamalli, joka ottaa huomioon toimintaympäristön ja sen muutokset, pitää sopivan aikataulupaineen ja mahdollistaa asioiden testaamisen nopeassa tahdissa ja sopivassa rytmissä. Testaamme tätä mallia ensimmäisen kerran sisäisessä tekoälyn kehittämishankkeessa, sillä haluamme testata ja hioa sitä kokemusten perusteella, ennen kuin viemme tämän mallin laajempaan käyttöön. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media
Yritysyhteistyön hyödyt viestinnän näkökulmasta
Yritysten ja korkeakoulun yhteistyöllä voidaan tutkia ja ratkoa ongelmia sekä kehittää toimialoja. Monet projektit ja hankkeet antavat mahdollisuuden yhteistyön eri muodoille. Korkeakoulussa yritysyhteistyö tarjoaa tutkimusmahdollisuuksia, toimintamallien tai menetelmien kehittämistä, uuden tiedon oppimista ja tilaisuuden verkostoitumiseen. Tässä tekstissä käsittelen yritysyhteistyön hyötyjä viestinnällisestä näkökulmasta. Mitä yritysyhteistyö on? Yritysyhteistyö-termin merkitys vaihtelee eri yhteyksissä, markkinointiviestinnän näkökulmasta se tarkoittaa sponsorointia. Sponsori-termi vastaa rahoittajaa, ja sponsoroida puolestaan rahoittajan sekä kohteen välistä sopimukseen perustuvaa toimintaa. Nykyaikainen ja tasavertainen kuvaus sponsoroinnista on yhteistyökumppanuus. Siinä molemmat osapuolet ovat tasavertaisia sopimuskumppaneita. (1) Yritysyhteistyön voi siis määritellä yhteistyökumppanuudeksi, jossa molemmat sekä hyötyvät sopimuksesta että tekevät töitä sen eteen. Miten yritykset ovat mukana TKI-toiminnassa? Kuva 1. Yhteistyöprojekti syntyy yrityksen tarpeista sekä siitä, mitä korkeakoulu voi tarjota yritykselle. Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) eri projekteissa ja hankkeissa on mukana lukuisia yrityksiä. Kaupallisessa TKI-toiminnassa yritykset ovat usein projekteissa mukana sopimuskumppaneina. Riippuen projektin laajuudesta siinä voi olla mukana yksi tai useampi yritys. Tarjouksen perusteella tehdyn sopimuksen avulla korkeakoulu mahdollistaa yrityksille tutkimus- ja kehittämispalveluja, joiden tavoitteena on luoda uutta tutkimustietoa tai tuloksia alalle (2). Kaupallisessa TKI-toiminnassa yrityksien kanssa tehdään siis tiivistä yhteistyötä sekä kehitetään samalla toimialaa. Viisi tapaa hyötyä TKI-toiminnasta viestinnän näkökulmasta Mitä hyötyä yrityksille on yhteistyöstä korkeakoulun TKI-toiminnan kanssa? Ideaalissa tilanteessa yritys voi hyötyä monin tavoin, mutta tarkempi sisältö määritellään sekä sovitaan itse projektisuunnitelmassa ja sopimuksessa. Hankeviestinnän tekijänä tunnistan ainakin viisi tapaa, miten yritykset voivat hyötyä hankkeisiin osallistumisesta tai kaupallisesta TKI-toiminnasta. 1. Osallistuminen seminaareihin ja webinaareihin Hankkeet toteuttavat usein erilaisia tapahtumia. Riippuen hankkeesta tai projektista osa tapahtumista voi olla seminaareja, joissa voi verkostoitua henkilökohtaisesti. Monet webinaarit mahdollistavat osallistujien keskinäisen viestittelyn webinaarin aikana, jolloin voi jättää terveisiä toisille osallistujille. Hyödyllistä voi olla, jos yritys pääsee esille tapahtuman ohjelmaan, esimerkiksi panelistiksi tai pitämään puheenvuoron ajankohtaisesta aiheesta. Riippuen sisällöstä tapahtumaan osallistuminen antaa yrityksille myös mahdollisuuden saada uutta tietoa suoraan tutkimuksen tai projektin tekijöiltä (3). 2. Sponsorointiyhteistyö tapahtumissa Sponsorointiyhteistyöllä on eri muotoja, joissa molemmat tahot ovat hyötyjinä. Yksi esimerkki voisi olla näytteilleasettajan paikka tapahtumassa, jolloin yritys saa uusia kontakteja tai potentiaalisia asiakkaita. Vaihtoehtoisesti yritys voi tarjota projektille tapahtumatilat ja saada vastineeksi näkyvyyttä tapahtuman viestintäkanavilla. 3. Kokemusten vaihtaminen ja tiedon levittäminen Tapahtumissa on luontevaa, että asiantuntijat pääsevät kertomaan kokemuksistaan sekä vaihtamaan ajatuksia erilaisista tutkimistaan aiheista. Nämä voivat liittyä tapahtuman teemaan ja ajankohtaisin ilmiöihin, kuten kestävään kehitykseen tai digitaalisuuteen. Kokemuksia vaihtamalla voi samalla oppia ja oivaltaa toisilta jotakin uutta. Hankkeen tulosten levittäminen suurelle yleisölle voidaan toteuttaa avoimesti saatavilla olevan loppujulkaisun avulla. Sisällöltään se voi liittyä edellä mainittuihin, kokemuksiin ja ongelmakohtiin, joita on vaikkapa hankkeen avulla ratkottu. Yksi vaihtoehto on myös dokumentoida hankkeesta saatu tieto videosarjan tai podcastin muotoon. Tulokset voivat olla myös koottuna oppaaksi, jota voi käyttää perehdytysmateriaalina tai opetuksessa. Yhdessä tuotetulla julkaisulla on potentiaalia saavuttaa uutta yleisöä aivan toisilta aloilta, joita kiinnostaa samoihin aiheisiin tutustuminen. 4. Verkostoituminen ja uusien kontaktien luominen Tapahtumat ovat myös hyvä keino verkostoitua, vaihtaa kuulumisia ja saada uusia kontakteja. Erityisesti päästä näkemään asioita toisesta näkökulmasta kuin mihin on tottunut, sillä aidon verkostoitumisen ydin, on ajatusten jakaminen. Jokainen meistä tekee verkostoitumista jollain tavalla enemmän tai vähemmän, kun tapaamme uusia ihmisiä ja vaihdamme kuulumisia kollegoidemme kanssa. Tässä auttaa se, että on aidosti kiinnostunut muista ihmisinä. (4) Verkostoituminen ei ole vain yksipuolista hyötymisen tavoittelemista, ja sitä ei tehdä tietyn kaavan mukaan. Tarkoituksena on inspiroitua ja saada uusia ideoita. TKI-toiminnassa molemminpuolisia verkostoitumisen etuja voivat olla innovaatioiden kehittäminen ja soveltaminen käytännössä sekä uusien yhteistyökumppanuuksien luominen. Opiskelijoita ei myöskään kannata unohtaa, sillä he ovat potentiaalisia tulevia työntekijöitä. Tarvitsemme verkostoja, ja etenkin toisia ihmisiä, menestyäksemme. (3, 4) 5. Hankkeiden koulutukset Hankkeiden koulutuksiin osallistumisella yrityksen työntekijät voivat päivittää ja laajentaa omaa ammattiosaamistaan. Moni hanke tarjoaa avoimia ja maksuttomia koulutuksia, joihin voi osallistua matalalla kynnyksellä. Osa koulutuksista voi olla lyhyitä itsenäisesti ja etänä suoritettavia kursseja tai koulutuskokonaisuuksia. Vaihtoehtoisesti jotkut hankkeet voivat tarjota työpajamaisia lähitapaamisia, jotka perustuvat dialogisuuteen ja yhdessä tekemiseen. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Valanko, E. (2009). Sponsorointi. Yhteistyökumppanuus strategisena voimana. Talentum Media Oy. Tilastokeskus. (2024). Tietoa tilastoista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. Löfström, E. (15.3.2018). Yritysyhteistyö ihmistieteellisessä tutkimuksessa. Vastuullinen tiede. Lindsberg, L. (2024). Verkostoitumisen taito (e-kirja). Alma Talent.
Innovaatio voi olla pieni mutta suuri
Saksalainen Artur Fischer (1919-2016) oli monipuolinen, mutta ehkä vähemmän julkisuudessa tunnettu keksijä. Tuloksena ehtymättömästä kiinnostuksestaan ongelmanratkaisuun Fischer jätti hämmästyttävät 2252 patentti- ja hyödyllisyysmallihakemusta (1) Eräs hänen mainioista oivalluksistaan oli pieni keksintö, joka vaikutti rakennusteollisuuteen pysyvästi. Se oli seinätulppa, eli kansaomaisemmin proppu, joka on vuosikymmeniä helpottanut asennuksia, kodeissa vaikkapa taulun tai hyllyn ripustamista seinälle. Sille hän sai patentin vuonna 1958 (2). Innovaatio on uudiste, jolla ei ole mittakaavaa Innovaatiopuhe, jollaista tiedotusvälineissä monesti näkee ja kuulee, voi antaa innovaatiotoiminnasta kuvan, että ollakseen onnistunut innovaation tulee olla jollakin tavalla massiivinen tai läpimurto. Vaikkapa jokin tutkimus- tai kehitystulos, joka muuttaa suuryrityksen taloustilannetta radikaalisti tai ratkaisee jonkin ympäristöongelman. Totta on, että innovaatiot ovat keskeisessä roolissa, kun halutaan esimerkiksi kestävämpiä tuotantotapoja ja energiaratkaisuja, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta. Ja jos suuria haasteita (Grand Challenges) onnistutaan ratkomaan, voimme olla pelkästään tyytyväisiä. Yhteiskunnat, elämänlaatu ja hyvinvointimme kohenee. Liioiteltu kuva saattaa paineistaa esimerkiksi korkeakoulumaailmassa työskentelevää tai opiskelevaa ajattelemaan, että omassa työssä syntyvissä tuloksissa ei voi olla mitään riittävän merkittävää, ”suurta”, joka täyttäisi innovaatioilta odotettavat juhlapuhetason kriteerit. Innovaatiolla ei kuitenkaan ole mittakaavaa. Innovaatio on uudiste, eli jokin entuudestaan tuntematon keksinnöllinen asia, jolle on olemassa hyödyntämisväylä. Ollakseen innovaatio tulos voi olla käyttökelpoinen ja hyödyllinen, vaikka se olisikin pieni, joko fyysisesti, tai keskittyen vain jonkin hyvin fokusoituun asiaan. Kunhan se on jotakin, joka ratkaisee jonkin ongelman uudella aiemmin tuntemattomalla tavalla. Tulosten tunnistamisessa on parannettavaa Korkeakoulutasolla innovaatiotoiminnan tehokkuutta lisää, kun ollaan paremmin selvillä, mitä kehitystyössä tapahtuu. Maailmanlaajuisen World Intellectual Property Organisation (WIPO) tilaston mukaan yliopistot jättivät Suomessa vv. 2020-22 vai noin 3% patenttihakemuksista (3) Patenttihakemusten määrä ei tietenkään kuvaa koko innovaatiomaastoa. Suuri osa korkeakouluissa ja yliopistoissa syntyvästä tulosaineistosta on sellaista, että sitä ei voisi suojata patentilla, vaikka sitä voisi muutoin hyödyntää. Mutta tilasto antaa viitteen siitä, että voi olla, että korkeakouluissa ja yliopistoissa kehitetyistä tuloksista osa jää sinälleen, koska niitä ei tunnisteta, tai niille ei löydetä hyödyntämistapaa. Yksi tapa kohentaa tilannetta on tehdä korkeakoululähtöisten tulosten, keksintöaihioiden ja jopa valmiiden keksintöjen etsimisestä mielekästä. Sitä voidaan ryydittää sopivilla taloudellisilla kannustimilla. Mutta erityisesti tarvitaan järkeviä polkuja siihen, miten kehittäjä voi paremmin hyödyntää tulosaineistoa. Keskeneräistä ideaa tai edes keksintöä, on tietenkin vaikea kaupallistaa ilman, että sen käyttökelpoisuudesta ja hyödyllisyydestä olisi jokin todiste. Pelkästä oivalluksesta tai jopa keksinnöstä on yleensä pitkä matka liiketoimintaan. Tarvitaan tuki-instrumentteja, joilla voidaan tarkastella ja mitata syntyneiden tulosten käyttökelpoisuutta ja tukea niiden jalostamista hyötykäyttöön, innovaatioiksi tai esimerkiksi pohjaksi yritystoimintaan. Tämä ei ole pelkästään korkeakoulujen sisäisten prosessien vastuulla. Innovaatiokentässä tarkkana Kaikki alkaa siitä, että tunnistaa ongelman, joka edellyttää ratkaisua. Ikkunoiden kaihtimet, jotka eivät pysyneet kiinni seinässä, saivat Artur Fischerin miettimään, miten kiinnityksen voisi tehdä paremmin. (4) Ongelman ratkaisusta, pienestä muovitulpasta syntyi loppujen lopuksi mittava tulos ja liiketoimintaa: kiinnitystarvikkeita valmistava globaali yritys. Siksi myös yksittäiset oivallukset, joissa voi olla innovaatio tai sen lähtökohta, tulee arvioida huolellisesti. Kukaan kun ei voi väittää tietävänsä etukäteen, miten arvokas jokin tulos voi olla, tai miten jokin pieni oivallus voi muokata arkeamme. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Saksan kansallisen patenttiviraston (DPMA) esittely Artur Fischeristä (dpma.de). Artur Fischerin patentti seinätulpalle (Patentti DE1038740) WIPOn (World Intellectual Property Organisation) tilasto (PDF) European Patent Office (EPO) esittely Artur Fischeristä (epo.org)
Making Europe the Best Place for Game Development: 2024-2029 Manifesto published
Video Games Europe (1) published their annual Key Facts report at the end of August, with the latest data on Europe’s video games sector. Alongside the promised key facts and figures, the report included 12 steps manifesto for the European Union on how to ensure that Europe is the best place to develop games and invest in games. In 2023, the European video game market grew 5% and the revenue was 25.7 billion euros (1). According to the report, video game industry in Europe is at a crossroads. With the rapid evolution of technology and creative innovation combined to the global skill and labour gap, it is crucial for the European Union to support and nurture the sector to ensure growth is also possible in the future. (1) Video Games Europe's manifesto includes requests to the EU for the period from 2024 to 2029. 1. Protecting the Unique Status of Video Games Video games are a blend of technology and creativity, requiring a specific combination of both in the workforce that creates them. Unlike traditional audiovisual media, they offer interactive experiences that engage players in ways films and television cannot. The lifespan of a game also requires upkeep after its original release. (1) Video Games Europe stresses the importance of maintaining the distinct status of video games within EU regulations. Forcing video games into the audiovisual sector could stifle innovation and make the EU a global outlier. It is essential that the EU recognizes the special nature of video games and adapts its policies accordingly. In concrete terms, this could involve extending the General Block Exemption Regulation (GBER), which enables EU governments to provide higher amounts of public funding to companies, to include video game companies. (1, 2) 2. Fostering an Open and Competitive Market To continue thriving, the video game industry needs a market environment that encourages and supports both investment and innovation. Video Games Europe calls on the EU to avoid imposing additional levies, taxes, or fees that could deter investment in the sector. The focus should be on assessing current regulations to ensure they are effective and do not unintentionally hinder the industry’s growth. (1) It is also important that the EU continues to maintain a strong structure for the enforcement of intellectual property (IP) law to support and secure innovation. Adapting NACE codes could help EU see the economic value and protect this IP intensive industry. (1) 3. Investing in Skills and Talent The future of the video game industry depends on the availability of skilled professionals who can drive innovation. The same statement can be found from publications by other national actors. Neogames Finland, an independent umbrella organization dedicated to supporting the growth and development of the Finnish game industry, expresses a similar concern. According to the organization, sourcing experienced professionals has been one of the greatest challenges facing the Finnish game industry, thereby hindering its growth (3). A similar situation is seen as a long-term problem in Sweden, according to their local trade association for video game companies, Dataspelsbranschen (4). Video Games Europe urges the EU to invest in education to bridge the digital skills gap. This includes promoting STEAM (Science, Technology, Engineering, Arts, and Mathematics) programs, encouraging girls to pursue careers in technology, and upskilling teachers. Additionally, the EU should use Horizon programme funding to map the video game workforce and identify areas where skills development is needed. By building a strong talent pipeline, Europe should be able ensure its continued leadership in the global video game industry. (1) Summary Many of the actions suggested support each other, for example by promoting an open and competitive market, Europe might help to attract and retain the best talent needed to drive the industry’s growth forwards. The demands outlined by Video Games Europe are clear and coherent: protect the unique nature of video games, foster a competitive market, and invest in the future talent that will drive the industry forward. By responding to these calls, the EU can make Europe the best place in the world to create and invest in video games. (1) Author Ria Gynther has focused on development projects related to the game industry and is currently working as a project coordinator for the Gamebadges project at Metropolia since 2017. The Gamebadges project is dedicated to designing and implementing a pioneering, European-wide competence-based open badge ecosystem aimed at the European game industry and game education. Sources Video Games Europe. 2024. 2023 Key Facts about the European video games sector (videogameseurope.eu). Cited 3.9.2024. EUR-Lex. 2020. General Block Exemption Regulation (europa.eu). Cited 3.9.2024. Neogames. 2023. The Game Industry of Finland: Report 2022 (PDF). Cited 3.9.2024. Dataspelsbranschen. 2023. Swedish Games Industry 2023: Game Developer Index (PDF). Cited 3.9.2024.
Connecting Local Businesses to Expertise at Universities of Applied Sciences
One of the goals of the Research, Development, and Innovation (RDI) functions at Universities of Applied Sciences (UAS) is to connect the surrounding society to the outcomes of the work that they undertake. Each year many projects and research are started, continued and completed by UASs throughout Finland that can have a great impact on the surrounding local society. From the institutional perspective, it can be difficult to make the outcomes or relevance of these projects known outside of the institution in a coherent way. But the entire purpose of them is to improve society in some capacity. It is important that companies and organisations know that they can reach out to UAS institutions and figure out if there is anything that would help develop services, products, customer’s experience, or even processes. There are many ways to get connected to work that is happening in your local community. This post aims to list the most common ways that business, organisations, and even individuals with ideas can reach out to UASs to benefit from their research, development and innovation (RDI) work. There are also many different ways to benefit from this work. It can be on an individual level, unit level, or entire organisational level. This will depend on your own preference or capacity. Here are some ways that you or your organisation can connect with the university of applied science in your area (or beyond). Multi-disciplinary Innovation Projects It is becoming more common for institutions to create experiential learning in regards to different aspects of business development. This allows students to work with organisations and businesses to solve real problems. At Metropolia University of Applied Sciences there is MINNO (multi-disciplinary innovation) Projects. These are experiential courses available for all students to take. It is a course that consists of 10 ECTS for the students. But more importantly, it is the ability for organisations to connect with the institution and to bring challenges for a diverse group of students to work on. The MINNO Project was recently lauded by the World Economic Forum as one of their 13 Skills-First Lighthouses. “The Skills-First Lighthouse recognition is given for practical and innovative activities that benefit society and individuals by identifying, strengthening and articulating skills in a work-life context.” This will require your organisation to work together with the students to look for innovative solutions to the real problems you bring. If you want to consider putting your company forward to take part in MINNO, you can find more information about how to do it on the Metropolia website. Accessing Available Courses for Upskilling If there is a need or want to upskill individuals in an organisation, there are many courses available that have been created by the institutions from the work that has been completed in the Research, Development, and Innovation units and other units. These can be taken for free or with a small fee and cover a large range of topics. Most of the courses created by UASs come with academic credits attached but whether these are utilised or not is up to the individual. Metropolia UAS, Haaga-Helia UAS, and Laurea UAS work together under the 3UAS (or 3AMK in Finnish) brand and through this website, it is possible to access the courses that are available. There are courses at almost every institution in Finland. In the future, there will the possibility to also access courses that are given through the U!reka European University partners also. The extent of which will become clearer in the next year or two. While the MINNO project has companies working with groups of students on real business problems, there are many individual courses or even mini-courses that can be taken by anyone. In 2023, Metropolia launched the Service Design Sprint MOOC (Massive Online Open Course) which is available to anyone at anytime. It is free of charge and, if desired, can earn the participant 2 ECTS credits. This course will guide the participant through the process of using service design to solve business problems. It will also show you how it is possible to do this in a rapid and controlled manner. Because this course is available any time and for anyone, it could easily be done in someone’s free time or sponsored by a company with time given to complete the course. Open University For many years, open university courses have been available for anyone to take. This has not changed. In fact, open university courses from different educational institutions are becoming increasingly popular. It is important to note that the ‘open university’ in Finland is not one thing (like it is for example in the UK), each institution has its own version and these must be searched individually on each institution’s own portal. Live Cohort Courses Another way to access knowledge and upskilling opportunities is to join specific offerings through individual projects themselves. The Luovi project is a great example of how individuals and companies or organisations can take part in what is happening in their local UAS. Luovi is a set of trainings and upskilling for individuals working in the creative sector. It covers general working skills but in entrepreneurship, sustainability, digital skills, marketing, and branding. These skills are to support those in the creative sector who need to upskill in these areas. The other benefit of this kind of course is networking. You will get to meet people who are in similar or adjacent fields as yourself and create a community around the skills you learn. This is just one example of this kind of course. Contact the UAS near you to see if there are any courses that you could take part in. Connecting With Classes An additional, yet more informal, way to interact with the UAS expertise is to connect with lecturers of certain classes that are teaching what you are interested in. This can help provide the students with real cases with real organisations. For example, a small company (~6 employees) from the food industry connected with a lecturer in a marketing class to help them to explore some possibilities for market expansion. The company did not have enough staff, expertise, or financial resources to achieve usable results on their own, so they provided the problem to the students and allowed them to work on this real case and provide some real results for the company. Connecting with Collaborative Platforms Metropolia UAS has three innovation hubs which encompass seven collaborative platforms where collaboration is essential. The Hubs cover three thematic areas that are important to the institution: Clean and Sustainable Solutions Smart and Creative City Future Proof Health and Wellbeing Companies or organisations who work in these thematic areas are welcome to contact the Hubs and Collaborative Platforms. More information is available on each of their webpages: Carbon Garage - supports companies with their green transition and bringing sustainability solutions into action. CuWeRe - aims to build a more meaningful cultural wellbeing field in Finland and beyond. Garage - includes the Robo Garage and the AIoT Garage where they offer a physical location, resources, and equipment for quick and longer experiments as well as large-scale implementation projects. Helsinki XR Center - is the largest innovation, development and startup center in the Nordics dedicated to Extended Reality (XR) technologies. Metropolia Workshop - (the Koskelo Workshop) is a flexible project workshop for automotive and mechanical engineering research, development and innovation (RDI) projects. Along with students and expert staff, they can implement projects from small-scale testing to larger projects. SmartLab - this smart home platform allows technologies, interfaces, and practices to be tested and developed and can be used to develop user-friendly solutions that serve housing. Urbanfarmlab - consists of show-room and co-working space as well as controlled indoor farming spaces for technical and other pilots including generating new business models, indoor farming technologies and solutions. There are many different opportunities to collaborate with your local Universities of Applied Sciences as business owners or organisations. You can do small projects, individual professional development, and even larger business and product or service development projects. The first step is to determine what is the scope of the development you are wanting or willing to commit to. Then to search through the University of Applied Sciences website that you want to work with to see what options might be available. There will always be someone on the other end that will help to find the right people to collaborate with. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
The Role of the Network Council in Developing a European wide Open Badge Ecosystem
When creating an ecosystem meant to serve all of Europe, the key to success surely lies in cross-border collaboration. The situation is no different when creating an open badge ecosystem for the game industry. As these open badges cater to both educational institutions and companies, it is essential that the supporting Council has a similar composition. At its best, the Council serves as a pivotal platform to share insights, align game education with industry standards, and contribute to the development of a competence-based digital badge system. Gamebadges project creates value for European game industry In February 2024, the Gamebadges project embarked on a mission to establish Europe's first-ever Open Badge ecosystem tailored for the game industry. The assessment will be based on a review process and the badges will be competence-based. (1) Coordinated by Metropolia University of Applied Sciences, this initiative aims to standardize professional competencies and foster collaboration between game industry experts and educators. By providing a comprehensive digital platform grounded in an up-to-date Competence Map, Gamebadges not only offers recognition for professionals but also aligns game education with industry demands. Supported by nine Full Partners and over 20 Associated Partners, and co-financed through Erasmus+ Alliances for Innovation, Gamebadges is working towards this goal until January 2027. Annual Network Council supports collaboration At the center of the Gamebadges project is collaboration among a broad network of partners from both industry and education, as well as organizations supporting the field. Full Partners are primarily responsible for executing the project, while Associated Partners play a supportive yet valuable role. Together, these partners form the Gamebadges consortium. The consortium is roughly equally divided between education and industry experts, with representation from eight different countries. Gamebadges consortium members are listed on project website. To foster this collaboration, Gamebadges is hosting an annual Network Council online gathering for the consortium members. The first meeting took place in June 2024 and was organized by Metropolia. This Council aims to enhance interaction and cooperation among consortium members. The project relies on the expertise and networks of each partner, and understanding the strengths and goals of each is important. Sharing this information with all members can foster greater collaboration. The first Network Council built up trust During the first Network Council meeting, participants were briefed on the project timeline and introduced to the latest progress. Although the project has only just begun, consortium members have already shared their expertise and participated in surveys and interviews aimed at updating the Competence Map, on which the badge ecosystem will be based. The work is extensive and nearly impossible without large-scale support throughout Europe. After the updates, rest of the meeting was dedicated to partnership building. This was the first time when majority of the consortium was gathered, and the list of organization names was actualized. Some partners had already used the previous version of the Competence Map and shared concrete cases on where and how it can be used. The participants also had the opportunity to contribute to the current development of the competence map co-creation during the meeting. Future of the Network Council In the future, council members will be able to share with each other the different ways they have used the badge ecosystem and the Competence Map. Feedback will be valuable not only for the partners developing the badge ecosystem but also for generating more ideas on how the system can benefit all consortium members and future user. Later in 2024, Gamebadges will launch a prototype of the new map structure and begin developing the actual badges. In 2025, consortium members will test the badge ecosystem in their organizations and become early adopters of this pioneering system. Author Ria Gynther has been focusing on game industry related development projects and is currently working as a project coordinator for the Gamebadges project at Metropolia since 2017. Sources Council of Europe 2024. Digital Open Badges. (eu.coe.int)
3D-tulosta ajatuksesi – tulevaisuusohjausta Legoilla
Ennakoiva suhtautuminen tulevaisuuteen edellyttää niin kutsuttuja tulevaisuustaitoja. Niitä ei voida opettaa samalla tavoin kuin muita aineita oppilaitoksissa, sillä tulevaisuudesta ei ole olemassa valmiiksi tietoa, jota opettaa. [1] Tulevaisuustaitojen opettamisessa kokemuksellinen lähestyminen ja toiminnalliset menetelmät ovat erityisen tärkeitä, sillä perinteiset opetusvälineet soveltuvat tulevaisuuden käsittelemiseen huonosti tai vain osittain. Keinoina voivat tällöin olla esimerkiksi simulaatiot, pelit tai taidelähtöiset menetelmät [1]. Me valitsimme esitys- ja teatteritekniikan opiskelijoiden tulevaisuusohjauksen yhdeksi välineeksi Legot. Merkityksistä vapautetut palikat ajatusten 3D-tulosteena Kun ajattelun ja toiminnan tueksi annetaan keinoja varautua tulevaisuutta koskeviin odotuksiin ja erilaisiin tapahtumaketjuihin, puhutaan tulevaisuusohjauksesta. Tulevaisuusohjauksessa näkökulma on lineaaristen jatkumoiden sijaan laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa. Tulevaisuusohjaus rakentaa myös kykyä nähdä itsensä tulevaisuudessa, osana yhteisöä ja ympäristöä. [2] Tulevaisuusohjauksen onnistumiseen on suuremmat mahdollisuudet perinteisistä opetusmetodeista poikkeavien keinojen avulla. Kokemuksellisuuden tuottama vaikutus ja kehollisuus jättävät erityisen muistijäljen ja täten vaikutusarvo osallistujiin on tunteiden aktivoitumisen takia suurempi. Esitys- ja teatteritekniikka-alan Skills for Live Tech -täydennyskoulutushankkeessa testasimme tulevaisuusohjausta Lego SeriousPlay-metodia käyttäen [3]. Lego-työpajan tavoitteena oli kehittää osallistujien tulevaisuustaitoja ja avata heille uusia ajatuksia koskien omaa opiskeluaan, osaamistaan ja uraansa. Työpajalla haluttiin auttaa osallistujia tunnistamaan omaa osaamistaan ja pohtimaan reittejä heidän mielekkääksi kokemiinsa tulevaisuuden työuriin ja osaamisiin. Lego-palikoiden avulla osallistuja voi esittää ajatuksensa 3D-muodossa, mutta Lego SeriousPlayn ytimessä on legopalikoiden vapaan merkityksen korostaminen ja se että rakennelmien ei tarvitse olla esittäviä eikä ns. hienoja. Yhtä tärkeä osa kuin rakentaminen on rakennelmien selittäminen muille. Legoilla rakentamiseen annettu aika on tehtävänannoissa rajattu. Työpajan tehtävinä voi olla esimerkiksi rakentaa neljässä minuutissa omaa ajankäyttöä kuvaava malli tai täydentää tehty rakennelma kahdessa minuutissa oman ajankäytön ihannemalliksi. Esimerkiksi ihanneajankäytön pohdinta suuntaa parhaimmillaan osallistujien ajattelua siihen, että he voivat omilla teoillaan ja valinnoillaan vaikuttaa siihen millaiselta heidän tuleva aikansa näyttää. Toteutimme Lego SeriousPlay -metodia mukailevan tulevaisuusohjauspajan Skills for Live Tech -hankkeen kahden eri osaajakoulutusryhmän opiskelijoille koulutusten alkutapaamisessa. Opiskelijat jännittivät uusien ihmisten tapaamista ja osa myös opiskelun aloitusta pitkän tauon jälkeen, mutta kolmen tunnin kuluttua he esittelivät jo innokkaina legorakennelmiaan toisilleen. Osa ei ollut koskenut legoihin sitten lapsuuden, toiset leikkivät niillä lastensa kanssa päivittäin. Jokainen sai tulkita tehtävänantoja omien valmiuksiensa mukaan ja opiskelijoiden persoonat tulivatkin rakennelmista ja etenkin niiden selityksistä erinomaisesti esille. Tällä tavoin opiskelijoihin pääsi tutustumaan myös fasilitaattorin roolista käsin. Kokemus on siis antoisa myös vetäjälle! Tulevaisuusohjauksen mahdollisuudet opinnoissa Työelämän monimutkaistuvien haasteiden edessä vain ammattiin ja uraan keskittyvän uraohjauksen sijaan ohjauksen näkökulma on hyödyllistä kääntää kohti tulevaisuusajattelua. Skills for Live Tech -hankkeessa tulevaisuusohjauksen tarve on tunnistettu osana opiskelijoiden ja potentiaalisten opiskelijoiden henkilökohtaisen ammatillisen polun kehittämistä. Erityisesti alalla vasta aloittaneet opiskelijat hyötyvät tulevaisuuden mahdollisuuksiensa pohtimisesta tulevaisuusohjauksen työkalujen avittamana. Tulevaisuutta pohtiessa usein myös alan trendit ja tarpeet avautuvat henkilökohtaisen tason lisäksi uudella tavalla opiskelijoille mistä voi olla hyötyä esimerkiksi yritystoimintaa harkitessa. Hankkeessa toteutetun tulevaisuusohjauksen tavoitteena oli luoda alalla aloittaneille selkeitä suuntia, joita kohti kulkea ja selventää heidän edessään aukeavia mahdollisuuksia opiskelun tarjoamana sekä myös niiden ulkopuolella. Yksilökeskeisen uraohjauksen sijaan ryhmämuotoisena toteutettu tulevaisuusohjaus toimi erinomaisesti myös opiskelijoiden ryhmäytymisen ja verkostoitumisen edistäjänä. Toinen merkittävä tulevaisuusohjauksen mahdollisuus on tunnistettu esitys- ja teatteritekniikan tutkinto-ohjelman päivätoteutuksen kolmannen vuoden alussa, jolloin opiskelijoiden odotetaan ottavan itsenäisempää otetta omista opinnoistaan. Tulevaisuusohjauksen avulla opiskelijoita voisi olla mahdollista valmistella paremmin oman polun etsintään ja itsenäisesti ohjautuvan opiskelun ja urasuunnittelun pariin. Fasilitoitu tulevaisuusohjaustyöpaja on sovitettavissa myös ryhmämuotoiseen opetukseen resurssi-intensiivisten henkilökohtaisten tapaamisten tilalle. Tulevaisuusohjauksen työpajassa osallistujilta on mahdollista kerätä heidän näkemyksiään ja kartoittaa heidän tulevaisuuden vaihtoehtojaan sekä jakaa tietoa siitä millaisia työ- ja uramahdollisuuksia heitä alalla odottaa. Tämä olisi myös helposti yhdistettävissä alalla jo toimivien ammattilaisten puheenvuoroihin, odotuksiin ja toiveisiin. Työelämäyhteistyön näkökulmasta tulevaisuusohjauksen tai pienen tulevaisuustyöpajan ja -tutkimuksen avulla on myös mahdollista kartoittaa pidemmän tähtäimen näkymiä alan osaamis- ja työntekijätarpeista. Esitys- ja teatteritekniikan alalla jo työskentelevistä tulevaisuusohjauksesta hyötyisivät nähdäksemme erityisesti he, jotka hakevat etenemismahdollisuuksia tai jotka etsivät osa-aluetta, johon erikoistua. Toisaalta kentällä on töissä paljon henkilöitä, joilla ei välttämättä ole alan koulutusta, mutta heidän osaamisensa voi jollain osa-alueella olla hyvinkin edistynyttä. Tulevaisuusohjaus voisi auttaa heitä hahmottamaan kokonaiskuvaa omista mahdollisuuksistaan ja osaamisen kehittämisen suunnista paremmin. Legojen käyttö välineenä on kokemuksiemme mukaan erinomainen metodi irrottamaan osallistujat heidän omaksumistaan oppimistraditioista, kun heidän ei odoteta olevan passiivisia vastaanottajia, vaan oman rakennelmansa ja ajatustensa - sekä tulevaisuutensa - insinöörejä. Menetelmä on toiminut erinomaisesti jäänsärkijänä myös toisilleen ennalta tuntemattomien opiskelijoiden ryhmäyttämisessä ja varsin nopeastikin legojen varjolla opiskelijat ovat intoutuneet kertomaan toisilleen suurimmista saavutuksistaan ja tulevaisuuden visioistaan. Lähteet 1. Ollila, Johanna 2022. Suomalainen koulujärjestelmä on liikaa kiinni nykyajassa – miten tulevaisuustaitoja tulisi opettaa? (mustread.fi) 2. Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus. Mitä on tulevaisuusohjaus? (tulevaisuusohjaus.fi) 3. SeriousPlay Finland (seriousplay.fi) Kirjoittajat Essi Santala on Skills for Live Tech -hankkeen projektipäällikkö, freelancevalosuunnittelija ja opettaja. Hän on työskennellyt lukuisissa teatteriproduktioissa valosuunnittelijana sekä laitosteattereissa että vapaan kentän projekteissa. Santala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta 2019 ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2011. Kiika Sarpola toimii Skills for Live Tech -hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisesti koulutusta, kehittämistyötä, viestintää ja tapahtumia sisältävissä hankkeissa ja projekteissa kulttuurialalla. Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Skills for Live Tech – S4LT -hankkeen henkilökuntaa. Hanke tarjoaa joustavaa korkeakoulutasoista koulutusta ja ohjausta esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle. Hankkeen järjestämät osaajakoulutukset ovat 30 opintopisteen laajuisia opintokokonaisuuksia erilaisin sisällöllisin painotuksin. Osaajakoulutuksia on järjestetty hankkeessa yhteensä kolme. Skills for Live Tech – S4LT -hanke ajoittuu syyskuun 2022 ja vuoden 2024 joulukuun väliselle ajalle. Hankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja sitä on rahoittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPA.
Muotoiluajattelua voi käyttää moneen tarkoitukseen
Sukututkimukseen liitetään usein mielikuva harmaatukkaisesta seniori-ikäisestä, joka tutkii pölyisiä kirjoja ja mikrofilmejä arkiston hämärässä. Se ei enää ole koko kuva: sukututkimusta tehdään monista syistä ja harrastajien joukko ja motiivit ovat nykypäivänä huomattavan monipuolisia. Digitalisaatio on mahdollistanut uusia työtapoja. Suomessa olemassa olevat kirkolliset aineistot on suurelta osin digitoitu ja useimmiten sukulaisten polkuja voi seurata kotisohvalta käsin melko helposti jopa 1500-luvulle asti; jos siis tyytyy selvittelemään pelkkiä esivanhempien sukulaisuussuhteita. Aineistoista on kiittäminen Ruotsin lainsäätäjiä, joiden 1600-luvulla antamien kauaskantoisten asetuksien mukaan kirkon oli pidettävä kirjaa kaikista syntyneistä, vihityistä ja kuolleista. Kyse ei ollut pelkästään hyvän tahdon eleestä. Kun tiedettiin, keitä missäkin pitäjissä tai kaupungeissa asui, saatiin selville, mitä he tekivät työkseen ja millaista varallisuutta heillä oli. Silloin voitiin tehokkaammin verottaa ja varustaa sotaväkeä laajentumishaluisen Ruotsin kuningaskunnan tarpeisiin. Oma sukututkimusharrastukseni alkoi reilu kymmenen vuotta sitten. Tutkimuskohteeni on hieman poikkeuksellinen eikä rajoitu vain pelkän sukupuun rakenteluun. Olen päättänyt, että ratkaisen erään suvussamme olevan noin 120 vuotta vanhan arvoituksen, johon liittyy vielä tuntemattomia henkilöitä. Siitä ei ole olemassa kuin arveluita ja perimätietoa. En siksi voi tukeutua pelkästään kirkonarkistoihin. Millaisia työkaluja voisi hyödyntää kysymyksessä, johon arkistot eivät anna vastausta ja elossa olevia henkilöitä, jotka voisivat tietää jotakin, ei ole? Muotoiluajattelu avartaa näkökulmia Muotoiluajattelun prosessissa päätavoitteena on, kuten Metropolian Palvelumuotoilun sprint -verkkokurssilla määritellään, ymmärtää käyttäjiä, määritellä heidän todelliset ongelmansa, eliminoida olettamuksia ja kehittää hyödyllisiä ja luovia ratkaisuja, joista luodaan prototyyppi ja jotka testataan ennen lopullista toteutusta. Muotoiluajattelulle ominaista on, että lopputulokset voivat olla odottamattomia, vastauksia ei etukäteen ole tiedossa ja ollaan avoimia uusien oivallusten syntymiselle. (1) Tunnettu muotoiluajattelun malli on Stanfordin yliopiston d.School-prosessi. Siinä on viisi vaihetta: Empatisoi Määrittele Ideoi Prototypoi Testaa (2) Empatisoinnin tavoitteena on ymmärtää käyttäjää, ihmistä. Muotoiluprosessissa tämä tehdään haastattelemalla, kyselemällä, ja tarkkailemalla. Se ei omassa projektissani ole mahdollista, mutta olen koettanut kerätä monipuolista ja -näkökulmaista taustatietoa, ja sen perusteella ymmärtää tutkimuskysymykseni keskiössä, tapahtumien äärellä olleita henkilöitä, heidän maailmaansa, ajattelutapaansa, asuinympäristöä, kotioloja, sosiaalista asemaa, varallisuutta, vuodenaikaa, jopa tapahtuma-aikoina vallinnutta säätilaa. Näin saadaan taustoittava kokonaiskuva, joka on huomattavasti kattavampi, kuin pelkkä arkistoaineistoon tukeutuminen. Määrittelyvaiheessa kokonaiskuvaa jalostetaan. Edellisen vaiheen tietojen perusteella tehdään rajaamista, tavoitteena tunnistaa keskeisiä kehittämiskohteita ja terävöitetty näkemys. Mitä ollaan ratkaisemassa? Mikä keskeinen ongelma on? Ja miten siitä tehdään ratkaistavissa oleva? Ideointivaiheessa luodaan suuri määrä ideoita ja niiden avulla pyritään tarkastelemaan ongelmaa mahdollisimman monesta kulmasta. Sukututkija voi myös luoda suuren määrän ideoita (pohdintaa) tutkittavana olevasta asiasta. Näistä rajataan myöhemmin käyttökelpoisimmat jatkokehitettäväksi. Prototypoinnissa rakennetaan edellä saatujen havaintojen ja tietojen perusteella hahmotelmia ratkaisuiksi. Niitä testataan seuraavassa vaiheessa käytännössä. Sukututkijakin voi rakentaa prototyyppejä. Tässä tapauksessa se on tapahtumien järjestystä ja kulkua kuvaavia aikajanoja, kaavioita ja taulukoita. Lisäksi olen tuottanut liudan erilaisia skenaarioita, joista olen rajannut todennäköisimpiä jatkoon. Testausvaiheessa muotoilija testaa ratkaisuehdotustaan käytännössä. Hän menee kentälle, saadakseen käyttäjien palautetta idean jatkokehittämiseksi. Sukututkijalle tämä on vaikeaa, mutta tässä vaiheessa voi testata työpöydällä eri vaihtoehtojen todennäköisyyttä, esim. peilaten niitä aiemmin kerättyihin taustatietoihin ja ajankuvaan. Menneisyyttä voi tutkia uusin työkaluin Käytännössä sukututkija joutuu usein toimimaan, kuin muotoiluprosessissa, jossa ollaan suunnittelemassa jotakin uutta ja ennen tuntematonta ratkaisua. Hän joutuu keräämään aineistoa, yhdistelemään niitä eri tavoin, kokoamaan pienistä signaaleista ja tiedonmuruista kokonaiskuvaa, päättelemään puuttuvia osia, ja tehtyjen havaintojen perusteella kokeilemaan ja testaamaan erilaisia ratkaisumalleja. Siksi sukututkijallekin on hyödyksi etsiä uusia työkaluja, miten ongelmaa voi lähestyä, miten sen voi jakaa ja muokata sellaiseksi, että se on ratkaistavissa, ja - miten sen voi tarvittaessa kiertää. Sukututkimuksen ei siis tarvitse tukeutua vain perinteisiin menetelmiin. Ihastu ongelmaan Kun omassa projektissani edelleen oleva keskeinen kysymys toivottavasti joskus saa vastauksensa, se on toki pienen juhlan aihe. Mutta tutkimuksen tarkoitus yleisemmin on paitsi löytää uusia tietoja, joita joka tapauksessa vuosien varrella on jo kertynyt rutkasti, myös kysyä uusia kysymyksiä. Entä, jos vastausta ei löydy? Silloin voi lohduttautua, että niin tutkimuksessa kuuluukin olla. Tulos voi myös olla, että sitä ei saada. Startup-maailmassa paljon käytetty lause, Fall in love with the problem, not the solution, on hyvä ohjenuora kehittäjälle, joka on tunnistanut ongelman ja haluaa ratkaista sen uudella tavalla. Ja yhtä hyvin sukututkijan kannattaa muistaa se. Vaikka jonkin asian selvittäminen lopullisesti onkin makoisaa, selvitystyö voi itsessään olla palkitsevaa. Uuden luominen ja löytäminen matkan varrella kannustaa innovaattoria tai uuden kehittäjää - ja myös sukututkijaa - jatkamaan. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Palvelumuotoilun MOOC-kurssi. Verkossa kaikille avoin, Metropoliassa rakennettu kurssi sisältää muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteet ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden omaksua niiden keskeiset sisällöt osaksi omia kehittämistöitä. Stanford.edu: Stanford.d school -malli (PDF)
3D-virtuaalituotteilla lisäarvoa matkailupalveluille
Virtuaaliset palvelut ja elämykset ovat nykyään osa monen ihmisen elämää. Niiden potentiaali lisäarvon tuojina on valtava, jos ne pystytään kehittämään merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi olemassa olevien tuotteiden ja palveluiden rinnalle. Virtuaalisilla elämyksillä voidaan saada aikaan wau-efektejä, mutta pelkästään se ei riitä liiketoiminnan kehittämiseen. Virtuaaliset tuotteet ovat tätä päivää eivätkä tulevaisuuden juttu, vaikka erilaiset teknologiat, joilla niitä voidaan kokea, ovat hyvin erilaisia ja osittain vasta marginaalisesti käytössä. Esimerkiksi virtuaalitodellisuuslaitteiden tai lisätyn todellisuuden ominaisuuksien (AR, augmented reality) käyttäminen ei ulotu laajasti yhteiskuntaan. Toisaalta suurin osa suomalaisista käyttää internetiä sekä omistaa älypuhelimen (1), joten virtuaalisten tuotteiden tarjoaminen vaihtoehtona on hyvin kannattavaa. Virtuaalisten palveluiden ja -tuotteiden kehittämisessä on tarpeen lähteä samoista lähtökohdista kuin minkä tahansa muun palvelun tai tuotteen kehittämisessä, on osattava löytää tarve tai ongelmakohta, johon pyritään vastaamaan, sekä tunnistamaan asiakaskohderyhmä, joka palvelua tai tuotetta käyttää. Keskeisimmät virtuaalisuuden lisäarvoa tuovat elementit Kun käyttötarve on löydetty, voidaan alkaa pohtimaan virtuaalituotteen laajuutta. Onko se iso, lähes yksinäinen tuotteensa vai onko se osa jotain kokonaisuutta, mihin kuuluu muunkinlaisia osia. Parhaimmillaan virtuaalinen tuote täydentää olemassa olevaa palvelua tuoden siihen näkökulman, jota muut osat eivät pysty tuomaan. Virtuaalisesti pystytään esittämään paljon tietoa tiiviissä paketissa, 3D-malleihin tai kuviin voidaan lisätä tietoa visuaalisesti, äänin tai tekstein. Virtuaalisesti pystytään esittämään asioita, joita on vaikea esittää muin keinoin, vuoden aikoja voidaan vaihtaa lennosta, historiaa voidaan esittää elävöitetysti tai kukat voidaan saada kukkimaan talvella. Sisällöt voidaan myös tuoda kaikkien ulottuville, ei tarvitse päästä paikan päälle tutustuakseen kohteisiin. Virtuaaliset tuotteet voivat korvata erilaisia fyysisiä tuotteita, jolloin ne edistävät kestävää kehitystä, esimerkiksi paperiset kartat voidaan korvata virtuaalisilla. Virtuaalituotteet kehittyvät matkailualan hankkeessa Virtual Nature -hankkeessa pyritään ohjaamaan ja tukemaan matkailutoimijoita tuottamaan virtuaalisia luontomatkailupaketteja eri kohderyhmien tarpeisiin Metropolian, Haaga-Helian ja Humakin yhteisvoimin (2). Hankkeen aikana Metropolian Helsinki XR Centerin (3) tiimi kehittää virtuaalisia pilottisovelluksia yhteistyössä yritysten kanssa pohtien heidän tarpeitaan. Vuoden 2024 kevään ja kesän aikana hankkeessa toteutettiin kaksi virtuaalisovellusta. Molemmissa työskenteli sekä 3D-artisteja että koodaajia, ketkä yhteistyössä loivat sovelluksille interaktiiviset toiminnot, käyttöliittymät sekä visuaaliset ilmeet 3D-ympäristöön. Aluksi kartoitettiin yrityksen tarpeet ja toiveet ja niiden pohjalta kehitettiin ideat, joita lähdettiin työstämään sekä kehitystiimin sisällä että yhteisissä palavereissa ja sähköpostikeskusteluissa yrittäjien kanssa. Pelillistetty 3D-kartta mobiililaitteille Ensimmäisessä kohteessa oli tunnistettavissa selkeä tarve kartalle. Lisäksi toiveena oli lisätä kävijöiden viipymää. Kehitystyössä kävi hyvin selväksi, että sovelluksen käyttö on kätevintä kävijöiden omilla mobiililaitteilla, eikä esimerkiksi kohteessa olevilla lainalaitteilla. Sovellukseen tehtiin 3D-kartta koko kohteesta, jolloin isosta kohteesta voi saada kokonaiskuvan. Kohteessa ei pysty käyttämään GPS:ää, joten sovellukseen kehitettiin systeemi, jossa kohteesta voi löytää koodisanoja ja syöttämällä ne sovellukseen, näkee missä kohtaa karttaa itse on. Lisäksi pelillistämisen tehostamiseksi koodisanan syötön jälkeen karttaan ilmestyy lisää eloisuutta värein ja animaatioin. Näin sovelluksesta tuli eräänlainen aarteentsintäpeli. Kartalla kohteen eri alueista saa myös informaatiota tekstimuodossa. Interaktiivinen 3D-markkinointityökalu Toinen pilottisovellus kehitettiin hieman erilaisella kulmalla, sen tarkoituksena oli markkinoida kohdetta, jonne etsitään kestävän kehityksen toimijoita tuomaan palveluitaan matkailijoiden käyttöön eri alueilla. Kohteesta oli olemassa 2D-havainnekuva, mutta siitä oli vaikea hahmottaa koko kohdetta, sen erilaisia alueita sekä tuoda samalla informaatiota niistä. Kehittelimme havainnekuvan ja Googlen maastokartan avulla 3D-mallin kohteesta. Koska idea on etsiä erilaisia toimijoita eikä markkinoida mitä siellä jo on, sovellukseen lisättiin tärkeimmille alueille muutama erilainen toteutus, joita voi vaihdella napauttamalla karttaa. Lisäksi kohteen jokaiseen alueeseen lisättiin informaatiota, jonka saa auki napauttamalla alueen kohdalla olevaa merkkiä. Tulevaisuus virtuaalisten tuotteiden käytössä Matkailupalveluiden parissa virtuaalisilla tuotteilla on kysyntää, mutta vähän osaamista. Tärkeää olisi saada tietoa virtuaalisten ratkaisujen mahdollisuuksista matkailupalveluita tuottaville yrityksille ja yrittäjille, jotta he osaisivat aloittaa projekteja niiden parissa. Lisäksi täytyy saada matkailupalveluiden edustajia kohtaamaan ammattilaisia, jotka osaavat nähdä virtuaalisuuden arvon ja tuottaa virtuaalisia tuotteita. Metropolia on vahvasti mukana virtuaalisten tuotteiden ammattilaisten kouluttamisessa. Esimerkiksi 3D-animoijat, -visualisoijat, XR designerit, digitaaliset muotoilijat ja informaatioteknologit ovat kaikki mahdollisia tulevaisuuden virtuaalisten tuotteiden suunnittelijoita ja toteuttajia. Kirjoittaja Janina Rannikko toimii TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä Metropolian Helsinki XR Centerillä. Hänen tietämyksensä akateemisesta tutkimuksesta perustuu filosofian tohtorin tutkintoon paleobiologian alalta ja virtuaaliteknologioiden, tietokoneiden sekä pelaamisen ymmärrys harrastuneisuuteen digitaalisen elämäntyylin ympärillä. Sydäntä lähellä ovat luonto, lautapelit, teknologiavimpaimet ja kaikenlainen nörtteily. Lähteet Tilastokeskus. Digitalisation Finland (stat.fi) Virtual Nature -hanke (haaga-helia.fi) Helsinki XR Center (helsinkixrcenter.fi)
Miten viestiä salaisista projekteista?
Viestintä on vuorovaikutusta, mikä on tyypillinen ominaisuus ihmislajille. Viestinnän avulla ilmaistaan tietoa kielellisesti sanoin tai nonverbaalisesti, eli sanattomasti ilmein tai elein. Välitämme viestejä ja kerromme tarinoita toisillemme, niistä usein syntyy ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita sekä erilaista toimintaa. Viestintä toimii siis tiedonvälittäjänä, jolla vaikutetaan ihmisten tekemisiin, ajatteluun ja asenteisiin. Muiden kanssa jaettuna viestit ja ajatukset saavat usein myös uusia merkityksiä. Aina viestintä ei ole yksiselitteistä. Viestiä ei saateta ymmärtää haluamallamme ja odottamallamme tavalla, vaikka kuinka pitkäjänteisesti ohjaisimmekin sitä. (1) Ilman viestintää ei olisi organisoitua toimintaa eikä organisaatioita, kertoo Elisa Juholin kirjassaan Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun. Projekteja harvoin tehdään yksin, vaan usein ne toteutuvat tiimityönä. Viestintä ohjaa projektia hallinnoivaa organisaatiota, ja viestinnän avulla välitetään tietoa organisaatiossa. Jos tieto ei kulje, ei myöskään projekti etene. Projektilla on tavoitteet ja toimenpiteet, joista tulee siis viestiä. Täten viestinnällä voi olla suuri merkitys sen onnistumiseen tai lopputulokseen. Myös siihen, mitä kerrotaan projektin organisaation ulkopuolelle. Täten viestintä tulisi ottaa huomioon projektin jokaisessa vaiheessa, etenkin alussa sopimuksia ja suunnitelmia luodessa. Seuraavaksi avaan näkemyksiä siitä, miten viestintä tulee huomioida kaupallisen TKI-toiminnan salaisissa projekteissa. Kaupallinen TKI-toiminta korkeakoulussa Tutkintokoulutuksen rinnalla ammattikorkeakouluissa on TKI-toimintaa. Kyseessä on lakisääteinen tehtävä, joka velvoittaa ammattikorkeakouluja edistämään työelämää ja aluekehitystä sekä uudistamaan alueen elinkeinorakennetta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan avulla. (2) Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnoissa (TKI-toiminta) ja innovaatiokeskittymissä tehdään kaupallista TKI-toimintaa. Kaupallinen TKI-toiminta tarkoittaa tarjouksen perusteella myytäviä tutkimus- ja kehittämispalveluja (TK-palvelu), jotka täyttävät Tilastokeskuksen määritelmän. Tässä yhteydessä tutkimuksella ja kehittämisellä tarkoitetaan luovaa ja suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on luoda uutta tietoa ja tuottaa uusia tuloksia. Kyseessä ei ole jo olemassa olevan tiedon soveltamista uusien prosessien, tuotteiden tai ratkaisujen kehittämiseksi. (3) Kaupallisessa TKI-toiminnassa osapuolten välille tehdään usein sopimus, jossa sovitaan tutkimus- ja kehittämisprojektin kohdista tarkemmin. Usein tuo sopimus on salassapitosopimus (NDA, non-disclosure agreement), joka on oikeudellinen sopimus. Sillä halutaan suojata tiedon leviäminen kilpaileville tahoille, kyseessä on siis luottamuksellisuutta käsittelevä sopimus. Viestintä kaupallisessa TKI-toiminnassa Usein, kun yrityksellä kauppa käy, niin siitä halutaan myös viestiä, luoda positiivista mielikuvaa ja kertoa, että meillä menee nyt hyvin. Toisinaan, kun myynti on vähäistä, niin markkinoinnilla sitä pyritään puolestaan nostamaan. Viestintä ja markkinointi ovat hyvin samanlaisia, viestintä on informatiivista ja usein yksisuuntaista. Markkinointi taas on myynnin edistämistä, se on keino, jolla halutaan vaikuttaa potentiaalisen ostajan ostopäätökseen. Projektin kohdalla, josta on tehty salassapitosopimus, viestiminen on tyypillisesti haastavaa tai sitä ei välttämättä voida tehdä ollenkaan. Viestittävistä asioista on saatettu erikseen sopia, mutta itse olen huomannut, että usein niitä kohtia ei olla edes mietitty. Viestintä on monesti myös jätetty kokonaan pois aivan alussa, jo sopimusta tehdessä. Täten olisi tärkeätä sopimuksia tehdessä, että niiden tekijällä olisi riittävän hyvä ymmärrys ja näkemys viestinnästä koko projektin elinkaaren ajan. Ohjeita salaisten projektien viestimiseen Salassapitosopimuksia koskeviin projekteihin, kuten muihinkin projekteihin, tehdään yleensä projektisuunnitelma. Siinä on avattu tarkemmin projektin aihetta ja tavoitteita sekä haluttuja tuloksia. Suunnitelmaan kirjataan myös toimenpiteet, eli millä tavalla projekti toteutetaan, ja missä aikataulussa. Myös viestintä tulee ottaa huomioon projektisuunnitelmaa tehdessä. Viestinnän osalta voidaan kirjata viestinnällisiä tavoitteita ja aiheita, julkaisukanavia tai vaikkapa tehdä ihan toteutusaikataulu. Vinkkejä viestinnän suunnitteluun sopimusvaiheessa Sovi ja kirjaa ylös tarkkaan, mistä projektin eri vaiheista ja asioista on tarpeen viestiä Sovi jo sopimusvaiheessa, mistä asioista ei saa viestiä ja kirjaa ne sopimukseen Tee viestintäsuunnitelma kullekin projektille yhdessä yrityksen kanssa Ohjenuorana voisin sanoa, että sovi asiakkaan kanssa mistä asioista on hyvä viestiä ja kirjaa ne projektisuunnitelmaan sekä sopimukseen. Konsultoi tarvittaessa viestinnän asiantuntijaa Ihmisiä kiinnostaa kuulla projektin taustalla olevista ideoista ja aiheista, maailmanlaajuisista teemoista sekä uusista innovaatioista. Myös siitä, mitä projektissa tapahtuu, projektien tuotoksista ja tuloksista sekä niiden jatkokehityksistä. Nämä kaikki tulisi osata ottaa huomioon jo ennen sopimusta sekä sitä tehdessä. Yhtenä vaihtoehtona olisi, että sopimusvaiheessa sovitaan erikseen tarkasti ne kriteerit ja aiheet, joista viestitään. Myös millä tavalla viestitään, viestitäänkö projektin aikana eri vaiheista tai vasta, kun projekti on valmis. Tarvittaessa olisi hyvä konsultoida viestinnän asiantuntijaa, jos viestintä ei ole tuttua itselle. Viestintä ei ole erillinen osio, vaan osa projektin kokonaisuutta ja toteutusta. Hankkeissakin jo rahoitushakemukseen liitetään viestintäsuunnitelma mukaan, tai viestintä on huomioitu siinä jollakin tavalla. Salaisten projektien kohdalla pätevät siis samat keinot kuin projektien viestinnässä yleisesti. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Juholin, Elisa (2022). Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun (e-kirja). Helsinki: Infor / Management Institute of Finland MIF. TKI.fi (2024). Mikä ihmeen TKI? (tki.fi) Tilastokeskus (2024). Tietoa tilastoista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. (stat.fi)
Askel kerrallaan rahoittajia lähestyttäessä
Korkeakoululähtöisten, alkavien yritysten on vaikea löytää rahoitusta tuotteidensa tai palveluidensa kehittämiseen. Tämä on valitettava tosiasia. Metropoliassa Turbiini-kampushautomon käyneet tiimit voivat hakea varhaisen vaiheen kehittämiseen, esimerkiksi alustaviin markkina- ja kilpailuselvityksiin Nanobuusti-tukea (1). Mutta kun lähdetään liikkeelle ja mennään korkeakoulun ulkopuolelle, haasteet kasvavat. Julkiset rahoitusinstrumentit eivät aina sovellu tuotteen ja liiketoiminnan varhaisempien kehitysvaiheiden tukemiseen. Usein rahoituksen ehtona on, että taloudellinen kannattavuus on jollakin tavalla todennettu ja että kehitelmän ympärillä on kasvupotentiaalia tai jo olemassa olevaa yritystoimintaa. Sitä taas voi olla vain, jos tuote on kunnossa. Tässä blogikirjoituksessa en esittele oikotietä löytää rahoitusta, mutta tarkastelen, mitä ainakin kannattaa tehdä, jotta rahoittajalle olisi helpompi kommunikoida mistä oikeastaan on kyse. Keskeneräisyys paistaa aina läpi On helppo olettaa, että viimeistelemätön, mutta jo toimiva tuote- tai palveluidea on sellaisenaan hyvä. Kehittäjät uskovat konseptiinsa - ja niin pitääkin. Mutta keskeneräisyyttä tai vasta hahmotelman asteella olemista sekään ei selitä. Ehkäpä ajatellaan, että kun oikein lennokkaasti asia esitetään, rahoittaja ei huomaa, että jokin kriittinen paikka on vielä miettimättä. Ja yhtä usein sitten petytään, kun ei kyetä selittämään, miksi kyseinen yksityiskohta ei toimi. Omiin ideoihin ja hartaudella rakennettuihin tuotteisiin on helppo ihastua. Tosiasioiden vältteleminen ei ole viisauden alku. On kiusallista keskustella sellaisen kehittäjätiimin kanssa, joka tietää, ettei tuote ole valmis, muttei myönnä, vaan uskottelee itselleen ja muille, että se on. Tuotteen pitää olla kaikin puolin kunnossa, ennen kuin lähdetään hankkimaan rahoitusta, jotta kaikkiin esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata. Rahoittajat ja sijoittajat pitävät itseisarvona, että tuotteen tai palvelun ympärille on jo olemassa liiketoimintaa, tai ainakin selkeä polku sitä kohti. Niiden avulla asian uskottavuus, potentiaali ja riskien hallinta on hahmotettavissa. Tällaiseen pöytään ei voi mennä keskeneräisen vekottimen kanssa, koska jonossa luultavasti on jo odottamassa tiimi, jolla tuotteen ominaisuudet on huolellisesti hiottu. Ja jonka ansiosta heillä voi olla myös liiketoimintaa. Varhaiset versiot auttavat ymmärtämään mikä on tärkeää Kehitystyötä tekevän tiimin on erotettava eri työvaiheet toisistaan. Ideointi, luonnostelu ja prototyyppien rakentaminen ja toisaalta - varsinainen kehitystyö. Olipa uusi asia, jonka ympärille halutaan liiketoiminnan kehkeytyvän, mitä tahansa, sitä pitää ensin prototypoida (2). On rakennettava varhaisia versioita, joilla tutkitaan, mitä kaikkea kehitettävän asian tulee pitää sisällään, ja toisaalta, kannattaako kyseinen asia ylipäänsä rakentaa. Aivan liian usein nimittäin ajatellaan, että prototyyppi on lopullisen tuotteen hieman keskeneräinen versio Ennen kuin tuotteen ensimmäiseen versioon päästään, on täytynyt rakentaa useita erilaisia versioita, joilla on testattu, kannattaako asiasta ylipäänsä toteuttaa todellinen esittelyversio. Tai kokeillaanko jotakin muuta. Kun tämä vaihe on tehty, ja mahdolliset toiminnallisuudet ja muut yksityiskohdat on pohdittu, voidaan jo testata, miten asia voisi tuottaa liiketoimintaa. Ja vasta siitä vaiheesta rakennettu malli esitellään, pitchataan, rahoitusta haettaessa.(3) Rohkeasti ulos kokeilemaan ja tietoa keräämään Loputon hinkkaaminen ei ole järkevää. On hedelmätöntä, koetella onneaan esittelemällä keskeneräistä työtä ajatuksella, että kyllä joku ostaa tämän jatkokehitettäväksi. Yhtä hedelmätöntä on käyttää määräämättömästi aikaa työpajassa tai laboratoriossa kunnes - kuvainnollisesti - ovet avataan fanfaarien soidessa ja keskellä jalustalla kimaltelee valonheittimien paisteessa tuote, joka voittaa kaikki kilpailijat nerokkuudellaan. Tällainen kuvasto kuuluu muutaman jättiyrityksen maineen- ja brändinhallintaan, mutta hyvin harvoin tosielämään. Mieluummin vaiheistetaan toimintaa. Mennään työpajasta ulos. Pohditaan, tehdään taustatyötä, kehitetään, testataan, hankitaan väliversioilla näkemyksiä ja tietoa ja sitten taas palataan, hiomaan tuotetta saatujen tietojen perusteella. Kun asiat tehdään huolellisesti alusta alkaen ja ymmärretään kehitystyön luonteenomainen vaiheellisuus, ollaan valmiimman tuotteen äärellä. Ja tukevammalla pohjalla, kun on aika lähestyä rahoittajatahoja. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lue lisää Nanobuusti-mikrorahoituksesta Turbiini-yrityshautomon sivuilta Prototypoinnista: Tikissä-blogi: Using prototyping to develop services Tikissä-blogi: Näkökulmia prototyyppeihin Pitchaamisesta: Tikissä-blogi: Pitching like your idea's life depends on it
Tuoko tekoäly mitään uutta TKI-toimintaan tutkimusetiikan näkökulmasta?
Tutkimus- tai tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) näkökulmasta nykyiset tekoälysovellukset eivät voi korvata tutkijan osaamista, asiantuntemusta ja vastuuta. Mutta niitä voidaan käyttää tutkijan aikaa ja resursseja säästävänä työkaluna, kun vain käytön eettiset näkökulmat huomioidaan. Tekoälyn eettisestä käytöstä TKI-prosessissa on linjattu Metropolia ammattikorkeakoulussa toukokuun 2024 alkupuolella. Nykyisille tekoälysovelluksille on tunnistettu käyttökohteita ainakin seuraavissa tutkimusprosessin vaiheissa (1): tutkimussuunnitelma ja rahoitushakemus (esim. ideointi ja suunnittelu) kirjallisuuskatsaus toteutus (esim. aineiston kerääminen, analysointi, mallien luominen) raportointi (esim. tekstin ja kuvien generointi ja muokkaaminen) julkaisujen arviointi Mitä on tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa? Hyvän tieteellisen käytännön ja vastuullisen tutkimuksen periaatteet pätevät kaikkeen TKI-toimintaan, riippumatta siitä, hyödynnetäänkö siinä tekoälyä vai ei. Tutkija on aina vastuussa tutkimuksensa eettisestä ja vastuullisesta toteutuksesta, eikä vastuuta voi siirtää työkalulle. Tutkijana vastaat itse tulostesi luotettavuudesta ja oikeellisuudesta, muiden tutkijoiden työn kunnioituksesta ja tutkittaviin kohdistuvan riskin minimoinnista (2,3). Tekoälyn käyttö tutkimusprosessin eri vaiheissa saattaa vaarantaa edellä mainitut perusperiaatteet, ellet kiinnitä niihin erityistä huomiota. Voitko olla varma tulosten luotettavuudesta ja oikeellisuudesta? Tietojenkäsittelytieteessä tunnettu GIGO-konsepti ”garbage in, garbage out” pätee erityisen hyvin tekoälyn tuotokseen. Tekoälyä koulutetaan suurilla datamassoilla, jotka voivat sisältää tahallisia tai tahattomia vinoumia. Lisäksi vinoumat voivat muuttua mallin kehittyessä. Tekoälyn tuotos voi olla yllättävä ja vaikuttaa jopa innovatiiviselta, mutta voitko luottaa käytetyn datan laatuun ja olla varma tuloksen oikeellisuudesta? Sinun on arvioitava, onko esittelemälläsi tuloksella ylipäätään mitään tietoarvoa. Voitko viitata toisten tutkijoiden työhön asianmukaisesti ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen? Tieteellisen tekstin tekijänä vastaat itse siitä, että kunnioitat muiden tutkijoiden oikeuksia viittaamalla heidän työhönsä asianmukaisesti. Käyttäessäsi tekoälyä työvälineenä sinun pitää aina arvioida, pystytkö jäljittämään alkuperäiset lähteet ja viittaamaan niihin hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti ja tekijänoikeuksia kunnioittaen. Onko tutkimuksesi arvioitavissa ja toistettavissa? Jotta tutkimus on arvioitavissa ja toistettavissa, käytetyt menetelmät ml. tekoäly on kuvattava avoimesti ja riittävällä tarkkuudella. Tekoälyn käytön yksityiskohtainen dokumentointi on erityisen tärkeää, koska usein päivittyvien tekoälysovellusten toimintaa ei välttämättä ole mahdollista toistaa täysin samanlaisin tuloksin. Kuvaa siksi aina vähintään: a) käyttämiesi sovellusten versiot ja sovellusten käyttötarkoitukset, b) käyttämäsi kehotteet ja niillä saadut vastaukset ja tuotokset sekä c) tekniset yksityiskohdat ja parametrit, jotka mahdollistavat tulosten tarkistamisen. Käytettyyn sovellukseen tulee viitata asianmukaisesti hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen paitsi tutkimustuloksia julkaistaessa, myös kaikissa muissa tutkimuksen elinkaaren aikana syntyvissä dokumenteissa (esim. tutkimussuunnitelmassa, rahoitushakemuksessa, sopimuksissa, tutkittavien tiedotteissa ja erilaisissa lupahakemuksissa) Tarvitseeko tutkittavien tietää, jos aiot käyttää tekoälyä? Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen merkittävä eettinen riski liittyy tutkittavien tietosuojaan. Tutkittavien anonymiteetti voi pettää, ja yksittäinen tutkittava saattaa olla tunnistettavissa paitsi tuloksista, myös jatkokäyttöön tallennetusta ja jopa avatusta tutkimusaineistosta. Tekoälyn käyttö saattaa lisätä tätä riskiä merkittävästi: vaikka sovellukseen syöttämäsi aineisto ei sisältäisi henkilötietoja, ”kaikkea verkosta löytyvää materiaalia yhdistävä” tekoäly saattaa palauttaa aineistoon tietoja, joilla yksittäinen tutkittava onkin tunnistetavissa kohtuullisin keinoin. Siksi sinun on aina kerrottava tutkittaville, jos aiot käsitellä tutkimusaineistoa tekoälysovelluksen avulla. Näin tutkittavat tietävät mahdollisesta riskistä, ja voivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen osallistua tai olla osallistumatta tutkimukseen. Ja lopuksi: entä kun olet riskit punninnut ja edelleen haluat hyödyntää tekoälyä TKI-toiminnassa? Tekoälysovellus on sähköinen työväline, ja sen hankinta ja käyttöönotto tapahtuu kunkin organisaation omien ohjeiden mukaisesti, Metropoliassa Tietohallintopalveluiden kautta. Prosessissa arvioidaan mm. ettei ehdotettu työväline ole ristiriidassa Metropolian tietoturvaperiaatteiden kanssa. Tekoälysovellukset, niiden käyttökohteet ja riskit muuttuvat koko ajan. Edellä kuvatut TKI-toiminnan eettisyyteen liittyvät riskikohdat tunnistettiin keväällä 2024 työryhmässä, joka valmisteli ”Tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa - Metropolian linjaukset”. Linjauksia sovelletaan kaikkeen Metropolian TKI-toimintaan ja niitä tarkentavia ohjeita ja suosituksia annetaan tarvittaessa TKI-toiminnan eri vaiheisiin. Kirjoittaja Susanna Näreaho (FT, dosentti) toimi aiemmin ympäristöalan tutkijana. Nykyisin hän työskentelee erityisasiantuntijana Metropoliassa vastuullisen TKI-toiminnan parissa. Vastuullinen TKI-toiminta on tapa tuottaa, julkaista ja arvioida tietoa luotettavasti ja yhteisesti hyväksytyillä tavoilla. Susanna on muun muassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen, Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan entinen puheenjohtaja ja mukana työryhmässä, mikä valmistelee luontoon ja ympäristöön kohdistuvan tutkimuksen eettisiä suosituksia. Teksti pohjautuu ”Tekoälyn eettinen käyttö TKI-toiminnassa - Metropolian linjaukset” dokumenttiin. Metropolian TKI-johtajan 7.5.2024 hyväksymän linjauksen tekijät ovat: Susanna Näreaho, Joona Koiranen, Mika Hämäläinen, Roope Rannikko, Anni Salonen, Sanna Saarnia, Lotta Kuosmanen ja Kimmo Leiviskä. Se on julkaistu CC-Nimeä -lisenssillä. Lähteet Glerean, Enrico and Silva, Pedro E. S. (2023). Artificial Intelligence and Research Work. (zenodo.org) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsittely Suomessa. (tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. (tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Lisää aiheesta Aalto-yliopiston ohjeistus: Tekoälyn vastuullinen käyttö tutkimusprosessin aikana (aalto.fi) (poimittu 27.4.2024) Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille (arene.fi) 10.5.2023. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (tekoälysäädös) ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta (eur-lex.europa.eu) (SEC (2021) 167 final) ERA Forum Stakeholders’ document: Living guidelines on the Responsible Use of Generative AI in Research (ec.europa.eu), 2024 Itä-Suomen yliopiston ohjeistus: Tekoälyn käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa (kamu.uef.fi) (poimittu 27.4.2024)
Sukupuolijakautunut yrittäjyysinto
Viimeisten viikkojen aikana on uutisoitu useista kasvuyrittäjyyteen liittyvistä teemoista – sukupuolten noustessa keskustelussa pintaan. Syyt sukupuolijakautuneeseen yrittäjyysintoon sekä pääoman sijoittumiseen ovat monisyiset – korjattavaa löytyy niin yhteiskunnan rakenteista, asenteista kuin arvovalinnoista. Helsingin Sanomat uutisoi 26.5. miesten kahmivan valtaosan Suomen innovaatiorahoista. Uutisen mukaan Business Finlandin innovaatiotuista noin 87 prosenttia myönnettiin miesten edustamille hankkeille. Vain viidesosa hakemuksista tuli naisilta. Talouselämän viikonlopun kannessa (22/2024) paistatteli otsikko ”Liian vähän naisia – Sandra Lounamaa ja Meri-Tuuli Laaksonen kertovat miksi yrittäjäksi kannattaa ryhtyä.” Helsingin Sanomat uutisoi 4.6. Kasvuyritystapahtuma Slushin entisten johtajien perustaneen oman yrityksen, ja sitä rahoittamassa ovat Suomen startup-yhteisön kärkikaarti eli ”Slush-mafia”. Uutisessa mainittiin yksi nainen. Tekninen ja teknologinen kiinnostus sukupuolittunutta jo peruskoulussa Yksi selitys löytyy matemaattis-teknillisten ja insinööritieteiden (STEM-aineiden) suosiosta poikien keskuudessa. Useat innovaatiot liittyvät juuri teknologiaan ja teknologia-ala on miesvaltainen. Tämän lisäksi oman osansa vyyhdistä saavat perhevapaiden jakaantuminen pääsääntöisemmin äideille niin, että he ovat pidempään poissa työelämästä. Mother in Business -verkoston toiminnanjohtaja Annica Moore toteaa Talouselämän artikkelissa naisten olevan myös varovaisempia riskien ottamisen suhteen. Miksi yrittäjien sukupuolijakaumaan kannattaa kiinnittää huomiota? Valtion taloudellisten tutkimuskeskuksen (VATT) mukaan liian suuri osuus lahjakkaista naisista ei päädy innovaatiotoimintaan mukaan ja tämä hidastaa tuottavuuskasvua. Innovaattorit kehittävät innovaatioitaan usein omalle kohderyhmälleen ja naisten poissaolo luo näkyvät seuraukset – esimerkiksi naisten sairauksia tutkitaan vähemmän ja OECD on kiinnittänyt huomiota suomalaisen terveydenhuollon eriarvoisuuteen. Talouselämän haastattelemat Lounamaa sekä Laaksonen kuuluttavat roolimallien perään. Lounamaan ja Laaksosen perustaessa yhteistä yritystä, he osasivat nimetä yhden menestyneen naiskasvuyrittäjän. Myös Helsingin kaupungin selvityksessä tärkeimmäksi syyksi tyttöjen ja nuorten naisten startup-yrittämisen tielle nousivat esikuvien ja tiedon puute. Yrityshautomotoiminnalla kannustusta ja onnistumisen tunnetta Helsingin kaupunki on tukenut vuodesta 2021 alkaen Helsingin korkeakoulujen kampuksilla tapahtuvaa yrityshautomotoiminnan kehittämistä. Metropolia Ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden ensiaskeliin kannustaa yrityshautomo Turbiini. Turbiini keskittyy yrittäjyyskasvatukseen ja hautomotoiminta on esiasteista, mukaan voi tulla ilman ideaakin, mikäli yrittäjyys kiinnostaa. Suoria prosenttilukuja osallistujien sukupuolten mukaan ei ole, mutta karkeasti voisi sanoa, että erityisesti sosiaali- ja terveysalaan keskittyvän esihautomo-ohjelman osallistujista niukka enemmistö on naisia. Yhtenä toimenpiteenä panostamme sukupuolten tasa-arvon edistämiseen roolimallien avulla. Valtaosa tapahtumiemme puhujista ovat olleet naisia. Pinnan alla kuplii, sillä emme varsinaisesti ole valinneet puhujia pelkästään sukupuoleen katsoen, vaan katseemme ovat kohdistuneet mielenkiintoisiin yrittäjiin sekä ilmiöihin, kuten Hoiwa Oy:n Fadumo Aliin sekä valtakunnallisen aseman naisten sijoitusinnon lähteenä olevaan Mimmit sijoittaa -mediaan. Pohjatyöllä on suuri merkitys, sillä yrittäjyydestä ei tarvitse maalailla pelottavaa kaiken vievää mörköä vaan yrittäjyys voidaan tuoda lähemmäs opiskelijoita, yhtenä varteenotettavana uravaihtoehtona. Vaikka puhe naisyrittäjyydestä tuntuu vanhanaikaiselta, on silti tärkeää liputtaa sukupuolten tasa-arvon edistämisen puolesta ja tapoja tähän ovat – rakenteellisten muutosten lisäksi - kannustaminen, ensimmäisten askelien helpottaminen sekä esikuvien valottaminen. Pystyvyyden tunteeseen vaikuttaa myös se, että vertaisesi ovat saavuttaneet asioita, joista haaveilet. Ja mitä riskeihin tulee – hautomo-ohjelmissa korostetaan myös sitä, että liian varhaisella tai kestämättömällä idealla ei kannata lähteä eteenpäin. Sekin on tulos, kun toteaa jonkin asian toimimattomaksi. Kirjoittaja Sara Jokiniemi toimii viestintäasiantuntijana yrityshautomo Turbiinissa. Hän on kasvatustieteilijä, jonka sydän sykkii viesteille, joiden ääreen haluat pysähtyä. Jokiniemi on työskennellyt yrittäjyyskasvatuksen lisäksi kestävyys- ja vastuullisuusteemojen äärellä.
Pitching Like Your Idea’s Life Depends on It (because it does)
Many times, people focus a lot of their time crafting the business idea. Sometimes people can spend too much time on the logo and the branding of the company as a distraction from the real work of building a business. One of the things that happens quite a lot is that people forget to work on how they will tell people about their idea (or concept or business). What is a Pitch? Pitching is a form of public speaking. A person can pitch to an individual, a small group or to a giant audience. It is a form of condensed public speaking where you are expected to convey your message in a soundbite lasting from the 30-seconds Elevator pitch through to the longer form pitch that is 6+ minutes. The pitch itself is a combination of marketing and personal performance. When Do We Need Pitching? Pitching is needed in many more places than you think. Pitching is done by entrepreneurs and by employees alike. This means that pitching can happen to internal audiences and to external audiences. For the most part, pitching is mainly seen as an external activity but when we approach colleagues and bosses about new ideas, new industries, or new potential markets, we are also pitching to them. Pitching Internally Good employees are usually looking for ideas to help their company improve; to become more profitable, more sustainable, more efficient, more impactful, etc. They may have initial ideas of how this can be done but if you want others to buy-in to your idea, you need to do your research and have a solid plan in place to make it happen. You will need to figure out which departments and which personnel should be involved, how many hours it will take, what the cost structure is, what the business model should be, etc. This requires a lot of people to buy-in to your idea. Pitching your idea to all levels involved is usually necessary. This isn’t even necessarily limited to your professional life. If you want your family to go on a certain holiday or buy a certain car, you may be motivated enough to figure out how to pitch them these ideas to be successful. Daniel Pink discusses pitching using anecdotes, studies, and insights in his 2013 book To Sell Is Human. He explores how we are all ‘working in sales’ in every part of our lives. He also has some useful templates for creating different kinds of pitches. Pitching Externally Many people are also pitching externally. Most notably, we see entrepreneurs and soon-to-be entrepreneurs as the quintessential pitchers. Entrepreneurs are pitching to investors to get funding or mentorship, to individuals to attract employees, or when they are looking for a co-founder. Sales people and company leaders are also engaged in external pitching on a daily basis. Essentially, you need to make your offer interesting enough for someone not connected to your company to give you money, access, or influence. Pitching is an often-overlooked skill at any level of an organsation. 4 Key Ingredients for Successful Pitching So what are the elements that will help your pitch go smoothly and set you up for success? 1) Knowing Your Idea Inside and Out You should be able to tell someone the real problem that you are solving almost in one line. This deep understanding comes from the customer research that you have done. Although you will not include all the information directly into your pitch, you will know, from the customer’s perspective, what problem they are having, how they are currently solving it, and what is most important to them. In addition to this, you will also understand how your specific solution will solve their specific problem and why they would choose your product over someone else’s. You will have also tested the idea through customer interviews and/or prototyping. You should know the problem, the solution, the customer, the market and how you fit in it inside out. 2) An Impactful Story Doing good initial customer research allows you tap into the struggles that people are facing. These struggles will allow you to humanise the impact your solution will have on their lives; whether this is saving them money, time, mental stress, or something else. From this you can craft an impactful story to tell to the listener. A great example of this is the micro-finance organisation Kiva. Their co-founder, Jessica Jackley, has spoken many times about the importance of an impactful story on different aspects of the organisation. She can be heard speaking about this topic on the Inside Influence podcast in episode 123. 3) The Pitch Deck When doing a 30-second pitch (a.k.a the elevator pitch), you will never have any “supporting materials” such as a slide deck (a PowerPoint presentation or the like). If it is from 2 mins onwards, your will probably have the opportunity to use a slide deck. The less time you have, the more concise you will need to be with your slides. The slides should not be stuffed full of content but have very little (but relevant) text and/or visuals. For a balanced pitch, you need to have at least these 8 slides: Problem - explains clearly the problem you are solving Solution - shows how you plan to solve it Value proposition - tells why customers would choose you to solve their problem Business model - examines how your business plans to make money Landscape - recognises your competition with and that you understand the market Team - represents who builds this with you Current & future status - chronicles your process of discovery and what you plan to do next Ask/call to action - describes what you need next from the audience Once you have slides that are clear, visually appealing, and informative, you will begin to work on your pitch script and delivery. 4) Delivering The Pitch The actual delivery of the pitch can be divided into two parts: the creation of the pitch script (what you will say) and your stage presence (what you do with your hands, your voice projections, etc). Both parts are essential to practice. The Pitch Script The very first time you create the words that you want to use, you can either just talk and see how long it takes and then begin to refine it from there, or you can create a written script for each of the slides and then see how long it takes to get through this. You can record (or not) this first attempt. You can see where you stumble, where the words don’t seem to work or where you are spending too much time. Each time you go through your pitch, refine the words, maybe even what is on the slide. If it is taking too long, you will need to think about how you might say it more briefly. You can also make very brief notes for each slide with key words to help in case you stumble or go blank. You may also want to craft some answers to follow-up questions that you have not addressed in your slides in case they are asked. The Pitch Delivery The delivery is the public speaking portion of the pitch. Public speaking (even if it is just to one person) is a skill that needs practicing. How your pitch is received will be down to how much you practice. Actors in a play do not get up on stage the first day that they get the script, they generally practice for weeks before they are required to perform for an audience. Your pitch delivery, make no mistake, is a performance. Luckily, it is a short one. But it still requires you to practice. You need to make sure that: You can do it in the time allotted You can do it in a smooth manner You are clear Your voice is appropriately loud (find out if you will get a microphone or not) You can give it without looking directly at your slides Don’t turn your back to the audience You cover all the necessary points Practice, Practice, Practice Practicing with a stopwatch and a camera will help you to see where you need improvement. These might be where you put your hands, how much hand movement you have, where your words are not clear, where you are not changing the slides to keep up with your talking, etc. Sometimes, with so little time, you need to speed up the way you speak and this can be difficult for some. But you also need to make sure that you are not speaking too quickly that you are hard to understand. The tendency to rush when we are speaking to an audience is real and to control this, it is best to make sure that when you are pitching, it isn’t the first time you are doing it. It is also important to practice doing all of this with your slides. This adds another level of complexity to the whole operation. Making sure that you are changing your slides at the appropriate times when you are talking in front of an audience, is just as important to practice as the speaking. Pitching ideas, whether internally or externally, can be difficult and people will ask you questions that you either didn’t anticipate about or do not have immediate answers for. This is normal. You can try to anticipate what these might be by watching other pitching events and see what information they present and seeing what questions they are asked. This will help you to shape your answers or even change what you present in the first place. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Ratkaisuja ongelmiin, joita ei ollut
Monille keksinnöt tarkoittavat suurista oivalluksista syntyneitä ratkaisuja, joista on seurannut historiallisia mullistuksia. Sellaisia, kuten kirjapainotaito, höyryvoima, hehkulamppu, lentäminen tai internet. Mutta, kun selailee patenttitietokantoja tai lukee keksinnöistä, voi havaita, että paljon on myös keksitty pelkästä keksimisen ilosta. Monasti on myös koetettu ratkaista ongelmaa, jota ei tosiasiassa ole ollut. Keksintöjen värikkäästä maailmasta löytyy lukemattomia esimerkkejä. Tässä muutama. Kekseliäästi kohtelias Vielä noin sata vuotta sitten länsimaissa hattu tai jokin päähine laitettiin aina päähän, kun lähdettiin ulos. Yhteiskuntaluokasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Paljain päin ei yleensä liikuttu. Vastantulijoita, myös tuntemattomia, tervehdittiin nostamalla hattua, tai ainakin koskettamalla sen lieriä. Mutta mikä avuksi, jos käsissä oli kantamuksia ja hatun nostaminen oli mahdotonta? Yhdysvaltalainen James C. Boyer tunnisti mielestään vakavan ongelman. Hän rakensi hatun sisään tulevan jousivoimalla toimivan koneiston. Se tukeutui päätä vasten metallisilla jaloilla. Jousi viritettiin, sitten vain hattu koneiston päälle ja ulos. Mekanismin avulla hattua saattoi nostaa ilman käsiä, kun päätä nyökäytti. Boyer jätti keksintönsä patenttihakemuksen 1897. 1 Boyerin patentti on hyvä esimerkki toimivasta keksinnöstä, jolla ei todennäköisesti ole edellytyksiä kaupallistumiseen. Hyödyntämisväylän puuttuminen tarkoittaa, että siitä ei tullut innovaatiota. Ainakin vaikuttaisi siltä, että keksintö ei jostakin syystä ole yleistynyt. Kyllä lähtee! Loishäätöä 1800-luvun tyyliin Menneinä aikoina huonon elintarvikehygienian takia monenlaiset loiset olivat ihmisten vitsauksina. Hienommallakin väellä saattoi suolistossa lymyillä valkoinen nauhamainen lapamato. Se oli kiusallinen, joskaan ei aina hengenvaarallinen vaiva. Tartunta saattoi tulla esimerkiksi huonosti kypsennetystä lihasta. Ongelma oli siis todellinen, mutta aikakauden lääkkeet olivat arveluttavia ja usein vaarallisempia kuin itse mato. 1800-luvun puolivälissä kekseliäs lääkäri Alpheus Myers tarkasteli asiaa toisesta näkökulmasta ja kehitteli ratkaisuksi pyydyksen. Se oli pitkän narun päässä oleva pieni metallinen putkilo. Putkessa oli jousella toimiva luukku, joka napsahtaisi kiinni, kun mato nappaa putken sisään asetetun maittavan syötin. Käyttö olisi yksinkertaista. Potilas nielaisee loukun naruineen ja jää muutamaksi päiväksi odottelemaan, että loukku ehtii suolistoon ja narussa tuntuu nykäisy. Sitten vain kiskotaan, kunnes loukku ja siinä kiipelissä oleva mato saadaan suun kautta ulos. Pelkästään koko ajatuksen kirjoittaminen tuntuu vatsaa vääntävältä, saatikka sitten kun loukku olisi aidosti käytössä, ja mato riippumassa toisessa päässä. Keksinnön mekaniikka kyllä toimi, mutta keksintö ei. Myers ehkä kuvitteli, että loinen olisi tiedostava olento, jolla olisi kyky liikkua suolistossa ja vatsassa ja tuntea houkutusta sille asetettuun syöttiin. Ilmeisesti patentti-insinöörikään ei tätä tiennyt, sillä Myers sai keksinnölleen patentin vuonna 1854. 2 Nykyään Myersin ratkaisu ei saisi patenttia. Keksinnön pitää toimia siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu. Lisäksi ihmisten ja eläinten kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavalle menetelmälle ei voi hakea patenttia. Kun valtio päätti tanssin tahdin Vuosina 1949-90 Euroopassa sijainnut DDR, Itä-Saksa, oli Neuvostoliiton tiukassa kontrollissa ollut valtio, jossa vapaasti muokkautuva länsimainen kulttuuri nähtiin yhteiskunnan yhtenäisyyttä vaarantavana tekijänä. 1950-luvun lopulla tuolloin vastikään Amerikassa syntynyt rock’and’roll tunkeutui Itä-Saksaan, maan kontrolloitujenkin rajojen yli. Viranomaiset tuohtuivat. Nuorten ei todellakaan ollut sopivaa vääntelehtiä dekadenteilla tavoilla, sillä heidän oletettiin pitävän katseensa tiukasti suunnattuna kohti kirkasta kommunistista tulevaisuutta. Yksilön vapautta ja hedonistisia nautintoja korostava tyyli ei jäykkään sosialistiseen yhteiskuntaan kuulunut. Jotta itäsaksalainen nuoriso saataisiin ruotuun, järjestelmä puuttui asiaan. DDR:n kulttuuriministeriön määräyksestä nuorisolle kehitettiin oma sosialistinen tanssityyli. Se sai nimekseen Lipsi (latinaksi Leipzig). Siinä parit liikkuivat - rokkitanssien sijaan - tiukasti määrätyssä askelkuviossa 6/4-tahtiin. Ja tietenkin ilman rokkiklubeista tuttuja villejä improvisoituja liikkeitä. Kapellimestari ja säveltäjä René Dubianski kirjoitti ensimmäiseksi hitiksi ajatellun kappaleen ”Lipsi Nr. 1”. DDR:n kulttuuriviranomaiset haaveilivat, että Lipsi olisi myös huikea vientituote, joka peittoaisi dekadentiksi ajatellun rockin suosion. Tanssi esiteltiin vuonna 1959 myös Leipzigin messuilla, jossa kansainväliselle yleisölle luotiin kuvaa edistyksellisen maan teknologiasta ja kulttuurista. 3 Lipsi-tanssille väitetään haetun jopa patenttia. Arkistoista ei tosin löydy tästä jälkeä. Ainakaan nykyisin tanssin askelkuviolle olisi hankalaa saada patenttia. Se todennäköisesti luokiteltaisiin taiteelliseksi luomukseksi, jota suojaa tekijänoikeus. Tai ehkä säännöksi älyllistä toimintaa varten, joka ei voi saada patenttisuojaa. Patentti tai ei, Lipsi epäonnistui. Itäsaksalainen nuoriso ei suostunut tanssimaan valtion tahtiin. Rockin riemu on rajaton ja Lipsi-projekti sen sijaan haudattiin vähin äänin. Muista kolme asiaa Keksiminen on hauskaa ja uuden luominen palkitsevaa. Mutta kehitystyössä on aina hyvä muistaa kolme perustavanlaatuista kysymystä: Olenko tunnistanut ongelman, joka kannattaa ratkaista? Onko esittämäni ratkaisu oikea ratkaisu tähän ongelmaan? Haluanko tosiaan ratkaista sen?4 Edellä kuvatut keksinnöt ja kehitelmät ovat sellaisia, että nämä kysymykset taisivat jäädä vähemmälle huomiolle. Joka tapauksessa ne osoittavat paitsi ihmismielen ehtymätöntä mielikuvitusta, myös, että ongelmia voi ratkaista monella tavalla. Monesti saattaa olla, että teknologia tai vielä vähemmän ideologia ei tuo ongelmaan toivottua ratkaisua. Ja aina kannattaa pitää mielessä, että pelkkä patenttiasiakirja ei tuota vielä mitään. Keksintö pitää voida hyödyntää. Vasta silloin ollaan innovaation äärellä. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Patentti CA56332, 17.5.1897: Saluting Device Patentti US11492, 14.11.1854: Tapeworm-trap Peter, B. (2022). To dance or not to dance? Aesthetic subversion of the body politic in the GDR. Popular Music History, 14(2), 183-197. Croll, A. & Peters, B. (2020) Lean Analytics. Use Data to Build a Better Startup Faster. O’Reilly, 36. (käännös JJ)
Strategiset kyvykkyydet yrityksen kilpailuetuna
Strateginen johtaminen mahdollistaa yrityksen kilpailuedun tunnistamisen ja tulevaisuuskestävän toiminnan rakentamisen. Valittu strategia edellyttää kykyä viedä se käytäntöön ja useimmiten se tarkoittaa muutosta, uudistumista ja vanhoista toimintamalleista luopumista. Strateginen johtaminen liittyy tiiviisti muutosjohtamiseen ja organisaation transformaatioon, jonka edellytyksenä ovat ns. strategiset kyvykkyydet (strategic capabilities). Miten strategiset kyvykkyydet määritellään? Kyvykkyys nähdään aineettomana pääomana ja erityisesti organisaation osaamisena, joka vahvistaa organisaation kilpailukykyä. Tässä yhteydessä puhutaan myös ns. ydinkyvykkyydestä (core competency), joka tarkoittaa ylivoimaista osaamista verrattuna kilpailijoihin. 1 Tällöin keskeiseksi asiaksi muodostuu kyvykkyyksien ja osaamisen ennakointi, tunnistaminen ja kehittäminen liiketoiminnan tarpeita vastaavaksi. Strategiset kyvykkyydet puolestaan erottavat organisaation muista toimijoista ja niitä on vaikea kopioida. Ne ovat usein ns. dynaamisia kyvykkyyksiä, jolloin yritys muokkaa ja laajentaa resurssejaan vastatakseen muuttuvaan toimintaympäristöön. 2 Näitä voivat olla esimerkiksi kyky tarttua uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin muita nopeammin, yrityksen toimintamallin muuttaminen muita asiakaslähtöisemmäksi ja organisaatiokulttuurin valjastaminen tukemaan muutosta muista erottuen. Organisaation strategia ja toimintaympäristö määrittelevät sen, mitkä kyvykkyydet ovat tarkoituksenmukaisia eri tilanteissa. Mitä strategiset kyvykkyydet ovat käytännössä? Strateginen kyvykkyys varmistaa organisaation kilpailukyvyn pitkällä aikajänteellä ja sen varaan voidaan rakentaa toimintaa, joka luo lisäarvoa muista erottuvalla tavalla. Strategista kyvykkyyttä voidaan rakentaa yrityksen vahvuuksista käsin (inside-out), jolloin liiketoimintaa uudistetaan yhdistämällä ja uudistamalla nykyisiä kyvykkyyksiä uudella tavalla. Tästä voi olla esimerkkinä uudelle toimialalle laajentuminen nykyisiä resursseja uudelleenorganisoimalla tai uusien liiketoimintojen rakentaminen erilaisella ansaintalogiikalla. Toinen vaihtoehto strategisen kyvykkyyden rakentamiseen on mukautua toimintaympäristön tarpeisiin uudistamalla kyvykkyyksiä sen mukaisesti (outside-in). Tästä voi olla esimerkkinä liiketoiminnan laajentaminen verkostoyhteistyön ja uuden osaamisen avulla tai toiminnan uudelleen asemointi muuntamalla liiketoiminta vastaamaan uusia asiakastarpeita. Näissä tapauksissa strategisten kyvykkyyksien kehittäminen voi olla hidasta riippuen siitä millainen muutostarve on. Tämän vuoksi tähän pitää varata riittävästi aikaa, vähintään 3-5 vuotta tilanteesta riippuen. 3 Strategiset kyvykkyydet voivat liittyä teknologiaan, liiketoimintamalliin, verkostoyhteistyöhön, innovointikykyyn, ylivertaiseen osaamiseen asiakaslähtöisessä liiketoiminnassa, työntekijäymmärryksen tehokkaaseen hyödyntämiseen, toimintakulttuuriin ja muutoskyvykkyyteen. Näiden pohjalta voidaan rakentaa etumatkaa kilpailijoihin ja siten vahvistaa yrityksen strategista kapasiteettia (strategic capacity). Miten strategialähtöisistä kyvykkyyksistä tulee kilpailuetu? Strategialähtöinen organisaatio korostaa toiminnassaan onnistunutta strategian mukaista toimintaa, jossa uudistuminen ja strategian toteutus on varmistettu tunnistamalla strategiset kyvykkyydet. 4 Tämä edellyttää holistista näkemystä organisaation toiminnasta: toimialatuntemus, strategia, uudistuminen, kyvykkyydet ja toimintakulttuuri muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla luodaan kilpailuetua. Toimialatuntemus määrittää, minkälaisilla kyvykkyyksillä pärjätään tietyssä toimintaympäristössä. Strateginen johtaminen kuvaa sitä, millä keinoilla kilpailussa pärjätään ja mitä strategiassa kannattaa painottaa. Resurssipohjainen strategia-ajattelu korostaa osaamista keskeisimpänä kilpailutekijänä, jonka avulla koko organisaatio voi uudistua. Strategiset kyvykkyydet varmistavat sen, että strategia saadaan toteutettua ja koko organisaatiolla on valmius uudistua strategian mukaisesti. Toimintakulttuuri määrittää sen, tukeeko se strategian mukaista uudistumista vai onko se mahdollisesti este kyvykkyyksien hyödyntämiselle. Mikäli organisaatiolla on kilpailijoihinsa nähden suhteellisesti paremmat ja nopeammin kehittyvät kyvykkyydet, kyvykkyydet ovat sen strateginen kilpailutekijä. Strategisten kyvykkyyksien avulla varmistetaan strategian toteutus ja sen edellyttämä muutos ja uudistuminen. 5 Strategian käytäntöön viennissä voi kuitenkin jäädä liian vähälle huomiolle se, ovatko organisaation kyvykkyydet ja henkilöstön osaaminen riittäviä tulosten aikaansaamiseksi. Usein kuultu perustelu liittyy siihen, että kyvykkyydet ja osaaminen ovat asioita, joita on vaikea kytkeä strategisiin tavoitteisiin tai että ne ovat perinteisesti olleet henkilöstöjohdon vastuulla. Nämä teemat eivät myöskään välttämättä ole johtoryhmän agendalla strategiaa määriteltäessä, jolloin keskustelu ja syväymmärrys organisaation kyvykkyydestä ja henkilöstön osaamisesta voi jäädä vähäiseksi. Ne voidaan nähdä joskus pelkästään kulueränä, jolloin keskustelu aineettomaan pääomaan investoimisesta on uusi ja vaikutusten arviointi vaikeaa. Mitä osaamisintensiivisempi toimiala on kysymyksessä, sitä keskeisemmäksi nousee strategisten kyvykkyyksien tunnistaminen organisaatiotasolla. Sen lisäksi keskeinen asia on näistä johdettu osaamisen johtaminen: osaamisten tunnistaminen, osaamisen kehittäminen ja osaamisista luopuminen. Johtamistyön keskiöön nousee tällöin kokonaisvaltainen uudistumisen johtaminen, joka koskee koko organisaatiota. Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Tampereen Yliopistossa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, osaamisen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Hän toimii UUTOS – Uusi työ ja osaamisen johtaminen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet Barney, Jay B. (1991) Firm resources and sustained competitive advantage. Journal of Management 17:99–120. Eisenhart KM & Martin JA (2000) Dynamic capabilities: What are they? Strategic Management Journal 21: 1105–1121. Oiva Annukka (2007) Strategiakeskeinen kyvykkyyden johtaminen ja organisaation strateginen valmius. Väitöskirja. Oulun Yliopisto. Teece, D.J., Pisano, G. and Shuen, A. (1997). Dynamic capabilities and strategic management. Strategic Management Journal, 18, 509–533. Tanner, Riika (2024) Strategiasta käytäntöön. Helsinki. Alma Kiinnostaako tämä teema yritystäsi? Tule mukaan syksyllä 2024 jatkuvaan hankkeeseen. Lue lisää Uutos-hankkeen sivuilta.
Ennakoinnista korkeakoulun yhteinen kyvykkyys?
Korkeakoulun kyvykkyys näkyy sen toiminnassa. Kun kyvykkyyttä kehitetään, huomion kohteena tulisi olla toiminta. Tämä itsestään selvältä tuntuva toteamus on kuitenkin monille organisaatioille – myös ammattikorkeakouluille – haaste. Kehittämisessä painopiste on usein hallinnollisessa muutostyössä, johtamisjärjestelmissä ja hallinnon rakenteissa. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme Metropolian kaksivuotisessa ennakointikyvykkyyden kehittämishankkeessa MEKYssä (2022–2023) tekemiämme huomioita ennakointikyvykkyyden kehittämisestä toisaalta strategiayksikön ja johtamisen kehittämisen näkökulmasta, toisaalta kaikkien toimijoiden kyvykkään ennakointitoiminnan käynnistämisen kannalta. Blogikirjoituksessa ehdotamme, miten koko organisaation yhteinen oppiminen voisi yhdistää näitä näkökulmia. Ennakointi kyvykkyytenä Kun organisaation tai yrityksen ennakoinnista puhutaan kyvykkyytenä, lisätään väliin usein sana ”strateginen”. Lisämäärittely on sinällään tarpeen, sillä ennakointiin liittyy aina jokin konteksti ja tarkoitus. Strateginen ennakointi tarkoittaa mahdollisten tulevaisuudennäkymien ja niihin liittyvien mahdollisuuksien ja haasteiden tarkastelua päätöksen teon tueksi. Strategisessa ennakoinnissa on siis kyse erilaisten kehityssuuntien kartoittamisesta, päätösten vaikutusten arvioinnista eri kehityssuunnissa sekä toimintaympäristön muutoksiin varautumisesta – ei tulevaisuuden ennustamisesta (1). Strateginen ennakointi on tullut organisaatioissa ja yrityksissä yhä tärkeämmäksi kehittämisen kohteeksi sitä mukaa, kun tulevaisuus on muuttunut epävarmemmaksi ja muutostahti on nopeutunut (2). Vaikka edelläkävijäorganisaatioissa on jo olemassa sujuvat prosessit ennakointitiedon tuottamiseen, tulkintaan ja hyödyntämiseen, ovat monet organisaatiot vasta havahtumassa ennakoinnin tarpeellisuuteen. Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistettiin ennakointikyvykkyyden kehittäminen vuonna 2022, kun todettiin aiemman, pistemäisesti toteutetun ennakoinnin olevan riittämätöntä tulevaisuuskestävän toiminnan toteuttamiselle. MEKY-projektissa tavoitteena oli löytää keinoja kyvykkyyden lisäämiseksi: Miten löytää, tulkita ja konkretisoida olemassa olevaa tulevaisuustietoa oppimistoiminnan, TKI-työn, johtamisen ja päätöksenteon tueksi? Miten lisätä osallisuutta ennakointitoimintaan ja siten laajentaa tulevaisuusvaltaa? Miten lisätä moninäkökulmaisuutta vaikuttavan ennakointitiedon turvaamiseksi? Keinoja kartoitettiin tulevaisuudentutkimuksen, strategisen ennakoinnin ja organisaatioiden kehittämisen tutkimuskirjallisuudesta. Monet strategista ennakointia käsittelevät tutkimukset ovat kartoituksia, pienempiä aihekokonaisuuksia koostavia metatutkimuksia tai ne keskittyvät määrittelyihin ja työkaluihin (2). Valmista mallia, joka kattaisi korkeakoulun tehtävät ja toiminnot (3) ei ollut suoraan tarjolla. Niinpä Metropoliaan soveltuvan mallin rakentaminen aloitettiin tammi-huhtikuussa 2022 pilottikokeilulla Metropolian osaamisalueen ja innovaatiokeskittymän sekä konsulttiyritys KPMG:n yhteistyönä. Tuloksena hahmoteltiin korkeakoulun mahdollisuuksiin ja haasteisiin sopiva strategisen ennakoinnin malli (kuva 1). MEKY-projektissa tunnistettiin pilotin, eri tiimien kanssa käytyjen dialogien perusteella sekä tutkimuskirjallisuuden perusteella keskeisiä toiminnan solmukohtia, joissa ennakointikyvykkyyttä voi ilmetä ja joissa sitä kannattaa kehittää ja vahvistaa: Ennakointikyvykkyys näkyy laajassa osallistumisessa ennakointitoimintaan (avaintoimijat, sidosryhmät ja verkostot) Ennakointikyvykkyyden kehittäminen perustuu tilannekuviin, jossa huomioidaan organisaation eri puolilla yhtä aikaa vallitsevat käsitykset ja tarpeet (organisaatio ja organisoituminen). Keskeinen edellytys kyvykkyyden kehittymiselle on turvallinen, dialoginen toimintakulttuuri ja toiminnan kriittisen arvioinnin säännöllisyys (avoin ja osallistava toimintakulttuuri). Ennakointitoiminta on ketterää, jos kulloisiinkin tarpeisiin sopivia ennakointimenetelmiä käytetään itseohjautuvasti ja jos käytössä on yhteinen, tekoälypohjainen datankäsittely-ympäristö (menetelmät, työkalut ja AI, foorumit ja työpajat). Ennakointikyvykkyys ilmenee ennakointitiedon hyödyntämisessä kaikessa toiminnassa läpi koko organisaation (tietojohtaminen). Ennakointikyvykkyyttä edistää yleinen tulevaisuustaitojen lisääminen (ennakointiosaaminen) Lisäksi malliin liitettiin kolme yleistä Metropolian ennakointitoimintaa määrittävää näkökulmaa: Kyvykkyyden kehittämisen perustaksi nähtiin yhteisen ymmärryksen dialoginen rakentaminen ja ylläpitäminen. Kun toimintatavat ja ympäristö muuttuvat nopeasti, yhteinen hahmottaminen eli ”tolkun tekeminen” tai ”sensemaking” (6) edellyttää säännöllisiä dialogeja ja koko kattavasti organisaation ja sidosryhmät yhteen kutsuvia ennakointifoorumeita. Metropolian ennakointitoiminnan tavoitteeksi asetettiin kestävän elinvoiman turvaaminen kaikilla ammattikorkeakoulun toiminnan sektoreilla (Ennakointitoiminnan vaikuttavuus). Ennakointikyvykäs ammattikorkeakoulu on mukana rakentamassa alueen ja koko yhteiskunnan ekologista, sosiaalista ja taloudellista tulevaisuuskestävyyttä (Konteksti). Yhdessä oppiminen kyvykkyyden rakentajana Ennakointikyvykkyyden kasvaessa toiminta muuttuu kyvykkääksi. Kyvykkyyden kasvattaminen tarkoittakin koko organisaation yhteistä ja jatkuvaa oppimista. Sen sijaan, että keskityttäisiin rakenteiden ja tehtäväroolien uudistamiseen, olisi tärkeää tukea pitkäjänteisesti yhdessä oppimista. Monet ennakointitiedolle ominaiset piirteet, kuten systeeminen ajattelu, vaativat aikaa, moninäkökulmaista ja laajaa osallistumista toimintaan sekä sitoutumista toimimaan toisin yhteisen ymmärryksen kasvaessa. Oppimisen ja kyvykkyyden kehittämisen yhdistäminen nostaa esiin kysymyksen siitä, miten yhdessä oppimista voitaisiin tukea ja vauhdittaa jatkuvana toimintana, eikä vain pistemäisinä työpajoina tai kurssituksina. Miten onnistuttaisiin varaamaan aikaa säännölliseen yhdessä ajatteluun ja oppia pois turhista kokoontumisista? MEKY-pilotti osoitti, kuinka helposti turvaudutaan konsulttien apuun, kun halutaan opettaa orhnaisaatiolle tai sen osalle jotakin uutta. Johtaminenkaan ei aina auta ja tue yhteistä oppimista ja uuden ajattelun mukaista toimintaa, kuten MEKY-projektin tulosten (4) hautautuminen lukuisten, sinällään onnistuneiden kehittämishankkeiden joukkoon osoittaa. Kyvykkyyden kehittäminen johtaa muutokseen vain, jos oppiminen konkretisoituu uudenlaisena toimintana ja käyttäytymisenä organisaation arjessa. Elävässä prosessissa mallitkin muuttuvat, tarkentuvat ja kehittyvät yhteisen ymmärryksen kannattelemina. Kirjoittajat Marita Huhtaniemi on tulevaisuustyön, strategian, innovaatiotoiminnan ja liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä. Hän toimi MEKY-hankkeessa vuosina 2022-2023 strategia-asiantuntijana. Leena Unkari-Virtanen on tutkija, työnohjaaja, prosessikonsultti ja lehtori Musiikki ja kulttuuripalvelut -yksikössä. Hän toimi ”tulevaisuuden työ ja osaaminen” -hankesalkun teemavastaavana sekä MEKY-hankkeessa vuosina 2022–2023 projektipäällikönä ja yliopettajana. Lähteet Strateginen ennakointi. Euroopan unionin virallinen verkkosivusto.(commission.europa.eu) Viitattu 2.5.2024. Marinkovic, M., Omar Al-Tabbaa, O., Khan, Z & Jie Wu, J. (2022). Corporate foresight: A systematic literature review and future research trajectories. Journal of Business Research 144 (2022) 289–311. Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. (finlex.fi) Viitattu 2.5.2024. Unkari-Virtanen, L. (toim.) 2024. Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. (theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 128 Helsinki. Haettu 25.3.2024. Rohrbeck, R. (2011). Corporate Foresight. Towards a Maturity Model for the Future Orientation of a Firm. Berlin Heidelberg: Springer-Verlag. Weick, K.E., Sutcliffe, K.M. & Obstfeld, D. (2005). Organizing and the process of sensemaking. Organization Science, Vol. 16 No. 4, 409–421
Innovation Challenges as a Professional Development Method
One of the most rewarding parts of my work is facilitating change. Especially mindset change in individuals. This can come in many forms and the one that I think is the best is in more intensive learning experiences such as innovation challenges. Learning what is possible in a short amount of time can be a real mindset shift for many people. This mindset shift is what is needed in almost every business and organisation today to move away from older, more traditional methods of development where it can take months or even a year to develop products or services. Every Organisation Needs Adaptability It isn’t that the older way of doing things is necessarily all bad. But the world moves at such a pace now, that having speedier tools that can be deployed, when necessary, will give individuals and their organisations an advantage. This agility and adaptability allow people to think in more diverse ways, include people they may not have done previously, and give them tools to try new ways in a more simple and straightforward way. Facilitating Change Mindset The first thing that is required by everyone involved in any of these intensive learning events is an open mind that is willing to look beyond the regular boundaries for what is possible. Open to developing a mindset that includes things like: valuing and enhancing creativity increased tolerance towards ambiguity a higher willingness to take risks being intrinsically motivated through curiosity and, very importantly, a willingness to accept failure as not only a valid outcome but viewing it as a learning experience. During the event, the participants will be practicing and enhancing these different mindset skills as well as learning new tools and methods for problem-solving. In essence, they will be reinforcing the new mindset by learning tools and methods that reinforce their use in the future. The mindset described above is often referred to as the Entrepreneurial Mindset. Learning By Doing Learning by doing is used in many institutions. It is an “active learning methodology based on experience to assimilate concepts through actions.” (1) This methodology is used slightly differently in different places, but it is not new at all. When you look way back into education and history, you can read that as early as 4th century, Aristotle says in Nicomachean Ethics Book 2 “We learn an art or craft by doing the things that we shall have to do when we have learnt it” [often quoted as ‘What we have to learn to do, we learn by doing’]. (2) The objective of this learning by doing method is to build fundamental memories of how to do something. To avoid the natural forgetting that often happens when we only hear or read about how to do something. Using the learning by doing method, the participant internalises the concept more deeply when it is an experience rather than just a mental memory. Intense Learning Experiences: Sprints, Jams, and Hackathons With this learning by doing method in mind, intense learning experiences are important framework for quickly embedding new methods and mindsets into participants. This framework is both flexible and modern. Intense learning experiences are when groups of participants come together for a limited amount of time. Ideally this timeframe would be 2-10 days but can be just one day for a very short learning experience. This experience will be simultaneously rigorously scheduled while the progress and content are ambiguous. Participants work in teams with a challenge that has been either provided by the trainer or an organisational partner. The process that everyone uses is standardised - like the service design methodology. This allows for everyone to follow the process and understand what is expected of them in the present and what will come next. A shared process creates a clarity in the face of the ambiguous (and ambitious) task at hand. It is important to make sure each participant of a group knows what is happening and to be able to contribute appropriately. This also allows any organisational partners to feel secure that their time is not being wasted and that it is not too chaotic to follow the progress of the team. All the while, the participants are learning and using a reusable set of methods that they can apply elsewhere once the event is over. The teacher also has a framework for which to base learning progress and assessment on if assessment is part of the learning journey of the participants. There are many different types of innovation challenges, three of them are more fully explained in previous blog posts: Service jams, Hackathons, and Design sprints. Each of which are for a different purpose. Skills practiced and developed The skills that are developed during an intense include: the process that is being used (design thinking, design sprint, etc) teamwork skills tolerating ambiguity/uncertainty taking learnings from failures being user-centric user/customer research methods ideation creating concepts from individual ideas prototyping & testing concepts knowing where to spend time and where to speed up There are certainly more that will come from this kind of event, it really depends on the individuals. The last bullet point is illustrated better in another blog article called Slowing Down to Speed Up – From First Idea to Prototype. Sprinting skills can be really helpful to move a project forward much more quickly than previously attempted. These skills are useful for most people in most jobs. Change is hard but having an agreed upon method is already an important step. Having this will help many people to move projects along faster than usual. This can help organisations succeed faster but also to move on from failures faster. Both of these save staff time and the organisation’s financial resources. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Resources Learning by doing: what is it and what is its methodology? (smowl.net) Oxford Essential Quotations (5 ed.) Aristotle 384–322 BC, Greek philosopher. (oxfordreference.com)
Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeet palliatiivisessa hoidossa
Lasten ja nuorten kuolemat ovat harvinaisia. Suomessa kuolee vuosittain noin 250 lasta tai nuorta. Kuolinsyyt vaihtelevat ikäryhmittäin. Niitä ovat varhaislapsuudessa epämuodostumat ja kromosomihäiriöt, myöhemmin tapaturmat. Kaikissa lasten ja nuorten ikäryhmissä syöpäsairaudet johtavat kuolemaan. Koska lasten ja nuorten kuolemat ovat harvinaisia, vaatii se hoitohenkilökunnalta erityistä osaamista. (1) Lasten ja nuorten palliatiivisessa hoidossa autetaan parantumattomasti sairaita lapsia, joilla voi olla esimerkiksi syöpää tai muita vakavia sairauksia. Tavoitteena on tehdä heidän elämästään mahdollisimman hyvää ja mukavaa sekä auttaa ja tukea myös heidän perheitään. Tätä hoitoa voi saada terveyskeskuksissa, erikoissairaanhoidossa tai jopa kotona. Lasten palliatiivisessa hoidossa huomioidaan lapsen ja perheen tarpeet monin eri tavoin, myös kuoleman jälkeen. (2) Tarkkaa tilastotietoa ei ole saatavilla lasten ja nuorten palliatiivisesta hoidosta (1). Tässä blogissa tarkastellaan palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeita, joiden tunteminen on hoitohenkilöstölle tärkeää korkea tasoisen ja potilaslähtöisen hoidon järjestämisessä. Metropolia on mukana eurooppalaisessa PALLIAKID-tutkimushankkeessa, jossa kehitetään lasten palliatiivista hoitoa. Osana hanketta kehitetään digitaalisia työkaluja lasten palliatiivisen hoidon tarpeiden arvioimiseksi sekä ennakoivan hoitosuunnitelman tekemiseksi. Moninaiset ja ajassa muuttuvat tarpeet Palliatiivisessa hoidossa olevilla lapsilla ja nuorilla sekä heidän perheillään on hyvin monenlaisia ja ajassa muuttuvia tarpeita. Tarpeet liittyvät tukeen, tietoon ja eettisiin tekijöihin. Lisäksi saattohoitoon liittyy erityispiirteisiä tarpeita. Fyysiset tuen tarpeet kohdistuvat fyysisen hyvinvoinnin ja oireiden hallintaan (3, 4). Psyykkisellä alueella vanhemmat tarvitsevat tukea toivon säilyttämiseen ja ahdistuksen hallintaan vaikeassa elämäntilanteessa (5). Lisäksi sairaan lapsen tai nuoren sisaruksen selviytymiskykyä tulee tukea (3, 6, 7). Sosiaalisella alueella tuli esiin vanhempien tarve saada vertaistukea (3, 5, 8, 9). Spirituaaliset tuen tarpeet liittyvät hengellisten kysymysten lisäksi hämmennykseen ja ristiriitaisiin tunteisiin vanhemmuudesta (5, 8). Konkreettisesti tuen tarve esiintyy monipuolisten ja oikea-aikaisten palveluiden saavuutena (5, 8) esimerkiksi omaishoitajien lomapalvelut (3, 5, 6). Oikea-aikaisen ja luotettavan tiedon tarve Lasten ja nuorten palliatiiviseen hoitoon liittyvien tiedollisten tarpeiden perustana on palliatiivisen hoidon merkityksen ymmärtäminen, johon sisältyy myös omaishoitajan rooli. (3, 4) Luotettavan tiedon löytäminen on olennaista tietoon perustuvien päätösten teossa ennakoivassa hoitosuunnitelmassa (3). Kotihoidossa tarvitaan konkreettista ohjausta sairaan lapsen hoitoon. Ajantasaiset tiedot saatavilla olevista palveluista, taloudellista tuista ja yhteystiedot palvelutiimeille ovat olennaisia vanhemmille, jotta he voivat saada tarvitsemaansa tukea (3, 5, 6). Tiedonvälitys tulisi olla hyvin suunniteltua, selkeää, ymmärrettävässä muodossa (3, 4, 6) ja vuorovaikutteista (6). Usein vanhemmat joutuvat toistamaan samoja asioita eri yhteyksissä, minkä vuoksi he toivovat hyvää dokumentointia ja raportointia eri palveluntarjoajien välillä (4, 5). Ammattilaisilta odotetaan asiantuntemusta ja kunnioittavaa kohtelua Eettisissä tarpeissa tarkastellaan jaettua päätöksentekoa ja ammattilaisiin kohdistuvia odotuksia. Vanhemmat odottivat mahdollisuutta tehdä valintoja lastensa hoidosta, mukaan lukien mahdollisuuden osallistua ennakoivan hoitosuunnitelman laadintaan. (3, 4, 5). Palliatiivisessa hoidossa olevat lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa kohdistavat odotuksia ammattilaisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, käyttäytymiseen ja taitoihin. Ensisijaisesti he arvostavat rehellistä ja avointa vuorovaikutusta (3, 6). Lisäksi vanhemmat kaipaavat ammattilaisilta kunnioittavaa kohtelua, tunnustusta ja arvostusta roolissaan lapsen ensisijaisina hoitajina (4). Ammattilaisilta odotetaan ammatillista osaamista, luotettavuutta ja saavutettavuutta hoidon turvallisuuden takaamiseksi (5, 6). Saattohoidon eksistentiaaliset kysymykset Saattohoidossa nousee useita kriittisiä ja eksistentiaalisia kysymyksiä, jotka ovat olennaisia perheille tämän haastavan ajanjakson läpikäymisessä. Perheille riittävän ajan, tilan ja yksityisyyden tarjoaminen kuolevan potilaan luona on ensiarvoisen tärkeää, jotta potilaan oloa ja merkityksellistä vuorovaikutusta voidaan helpottaa. Lisäksi normaaliuden tunteen ylläpitäminen on olennaista. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa helpottaessaan keskusteluja saattohoidosta ja lähestyvästä kuolemasta. Surun tukeminen on myös olennaista perheille menetyksen kanssa selviytymisessä. Käsittelemällä loppuvaiheen hoidon ja kuolemaan siirtymisen ulottuvuuksia ammattilaiset voivat paremmin tukea perheitä tänä äärimmäisen vaikeana aikana (4). Palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeet pääosaan Jotta palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeisiin voitaisiin vastata, tulisi huomioida seuraavat seikat: Tarpeet ovat yksilöllisiä ja ne muuttuvat sairauden kulun myötä Potilaslähtöisen hoidon kehittäminen edellyttää ammattilaisilta tarpeiden tuntemusta Lisää tietoa tarvitaan kulttuurisensitiivisiin ja spirituaalisiin tarpeisiin liittyen Usein tieto palliatiivisessa hoidossa olevien lasten tarpeista saadaan vanhempien kautta. On kuitenkin tärkeää saada tietoa suoraan potilaista hoidon potilaslähtöisyyden saavuttamiseksi. Lisää tietoa tarvitaan palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sisarusten tarpeista. Kirjoittajat Jukka Kesänen työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa ja lehtorina terveyden osaamisalueella. Hanna Repo Jamal työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa sekä lehtorina ja projektipäällikkönä Tulevaisuukestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä. Lähteet Olkinuora, H. & Luopajärvi, K. 2022. Lasten ja nuorten saattohoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 138(22):2027–34. WHO. 2020. Palliative Care (who.int) Gill, F. J., Hashem, Z., Stegmann, R., & Aoun, S. M. (2021). The support needs of parent caregivers of children with a life-limiting illness and approaches used to meet their needs: A scoping review. Palliative Medicine, 35(1), 76–96. Melin-Johansson, C., Axelsson, I., Jonsson Grundberg, M., & Hallqvist, F. (2014). When a Child Dies: Parents’ Experiences of Palliative Care—An Integrative Literature Review. Journal of Pediatric Nursing, 29(6), 660–669. Constantinou, G., Garcia, R., Cook, E., & Randhawa, G. (2019). Children’s unmet palliative care needs: a scoping review of parents’ perspectives. BMJ Supportive & Palliative Care, 9(4), 439–450. Winger, A., Kvarme, L. G., Løyland, B., Kristiansen, C., Helseth, S., & Ravn, I. H. (2020). Family experiences with palliative care for children at home: a systematic literature review. BMC Palliative Care, 19(1). Rajendran, P., Jarasiunaite-Fedosejeva, G., İsbir, G. G., & Shorey, S. (2024). Healthy siblings’ perspectives about paediatric palliative care: A qualitative systematic review and meta-synthesis. Palliative Medicine, 38(1), 25–41. Engel, M., Brouwer, M. A., Jansen, N., Leget, C., Teunissen, S. C., & Kars, M. C. (2023). The spiritual dimension of parenting a child with a life-limiting or life-threatening condition: A mixed-methods systematic review. Palliative Medicine, 37(9), 1303–1325. Malcolm, C., Knighting, K., & Taylor, C. (2020). Home-Based End of Life Care for Children and their Families – A Systematic Scoping Review and Narrative Synthesis. Journal of Pediatric Nursing, 55, 126–133.
Epävirallisen osaamisen tunnistamisen hyödyt
Työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö asettivat kesällä 2021 Osaamisen tunnistamisen työryhmän, jonka tehtävänä on edistää epävirallisen osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Tässä yhteydessä epävirallisella osaamisella tarkoitetaan viralliseen koulutusjärjestelmään ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta ja oppimista. Esimerkkinä vaikkapa yritysten sisäiset henkilöstökoulutukset tai ammattiliiton tarjoamat työelämä- ja teemakoulutukset. (1) Osaamisen tunnistamisen elementit Eedla Rahikainen jakoi Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt -verkkotilaisuudessa (2) samannimisen hankkeen tekemän selvityksen keskeisiä tuloksia. Hankkeen aikana on todettu, etteivät työnantajat osaa tunnistaa tai myöskään hyödyntää henkilöstön epävirallista osaamista siinä laajuudessa kuin se olisi mahdollista. Esteenä osaamisen tunnistamiselle voivat olla yrityksen sisäiset rakenteet, jotka keskittyvät vain formaalin osaamisen tunnistamiseen sekä tutkintokeskeiset mielikuvat osaamiseen liittyen. Koulutuksen, sertifikaattien tai työn kautta hankittu osaaminen tunnistetaan melko hyvin, mutta epävirallinen osaaminen, joka on hankittu vaikkapa harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta, jää useasti pimentoon. Toisaalta myös työntekijöillä voi olla hankaluuksia sanoittaa ja tehdä näkyväksi omaa osaamistaan. Rekrytointitilanne on työpaikoilla edelleen tyypillisin ja ehkä usein myös ainoa tilanne, jossa yksilön osaaminen arvioidaan perusteellisesti. Hankkeen loppuraporttiin on koottu laaja tietopaketti osaamisen tunnistamisen tueksi. Mukana on hyviä käytänteitä sekä konkreettisia menetelmiä, kuten osaamismerkit, osaamisen viitekehykset sekä tekoälypohjaiset työkalut. (3) Itse osaamisen tunnistaminen on jaoteltu selkeäksi, viisivaiheiseksi prosessiksi: Osaamisen huomaaminen Osaamisen sanoittaminen Osaamisen näkyväksi tekeminen Osaamisen arvonanto Osaamisen todentaminen Digitaaliset osaamismerkit Digitaalinen osaamismerkki on todennettu ja tunnustettu todiste aiemmin hankitusta osaamisesta. Osaamismerkin saadakseen hakijan on jollain tavoin todistettava osaamisensa merkin myöntävälle taholle. Merkki itsessään sisältää tiedon siitä millainen osaaminen on kyseessä, kuinka osaaminen on osoitettu ja arvioitu, ja kuka merkin on myöntänyt. Osaamismerkit ovat yksi tapa todentaa epävirallista osaamista joustavasti, sillä niiden myöntäjän ei tarvitse olla oppilaitos eikä hakijan tarvitse olla opiskelija. (4, 5) Osaamismerkit toimivat yhteen osaamisen tunnistamisen kaikkien viiden vaiheen kanssa. Työelämän ja rekrytoinnin näkökulmasta osaamismerkit antavat konkreettisen ja helposti vertailtavissa olevan tavan tunnistaa työnhakijan osaamistasoa. Osaamismerkeistä on erityisesti hyötyjä aloilla, joilla formaali koulutus ei ole osaamisen keskiössä, ammattinimikkeet eivät ole vakiintuneet ja joissa osaamistarpeet muuttuvat suhteellisen nopeasti. Esimerkiksi sopii mainiosti peliala. Vaikka osaamismerkeissä ei ole merkitystä sillä, missä osaaminen on hankittu, on niiden hyödyt huomattu myös oppilaitoksissa. Euroopassa monet yliopistot ovat ottaneet osaamismerkit käyttöön opiskelijoiden osaamisen tunnustamisen välineinä. Suomessa sen sijaan ammattikorkeakoulut ovat aktiivisemmin kehittäneet osaamismerkkijärjestelmiä. Oppilaitosten lisäksi muun muassa erilaiset yhdistykset ja kuntatoimijat ovat luoneet omia osaamismerkistöjä osaamisen tunnistamiseen. Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:llä digiosaamismerkkejä on käytetty tukena osaamisen johtamisessa. Metropolia kehittää pelialan osaamisen tunnistamista Metropolia koordinoi kuuden oppilaitoksen yhteishanketta ‘Osaamisen pelimerkit’ vuosina 2017-2020. Hanke kartoitti pelialan moninaisten nimikkeiden ja työtehtävien taustalta löytyviä yksittäisiä osaamisia ja loi niiden avulla uuden osaamiskartan, alakohtaisine osaamistavoitteineen. (6) Alkuvuodesta 2024 Metropoliassa käynnistyi uusi Gamebadges – Skill Mapping and Micro-Credentials for the Game Industry -hanke joka hyödyntää tätä aiemmin luotua pohjaa tuodakseen pelialan osaajien ulottuville Euroopan laajuisen pelialan osaamismerkki-ekosysteemin. Yhtenäinen malli tarjoaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineet sekä junioritason osaajille, kuten valmistuville opiskelijoille, että pidempään työelämässä toimineille. Näin sekä oppilaitokset että yritykset voivat ottaa osaamismerkit käyttöön sopivaksi katsomassaan laajuudessa. Gamebadges toteutetaan yhdeksän eurooppalaisen organisaation yhteistyönä ja hanketta rahoitetaan Erasmus+ Innovaatioyhteenliittymät -ohjelmasta. (7) Kirjoittajat Ria Gynther on vuodesta 2017 lähtien keskittynyt pelialan kehittämiseen, ja tällä hetkellä hän toimii projektikoordinaattorina Metropolian Gamebadges-hankkeessa. Saija Heinonen on Gamebadges-hankkeen projektipäällikkö ja luotsasi myös 2020 päättynyttä Osaamisen pelimerkit -projektia. Lähteet 1. Valtioneuvosto. 2021. Osaamisen tunnistamisen työryhmä (valtioneuvosto.fi). OKM044:00/2021 2. Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt -verkkotilaisuus 16.4.2024, Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt -hankesivu (tieke.fi) 3. Rahikainen, E. et al. 2024. Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt. Loppuraportti (PDF). 4. Sjöblom, M. 2024. Tunnistetaan ja näytetään osaaminen osaamismerkein (tieke.fi) Tieke 5. Tampereen yliopisto. 2022. Digitaaliset osaamismerkit (tuni.fi). 6. Osaamisen pelimerkit. 2021. Osaamisen tunnistaminen osaamismerkeillä – pelialan osaamistavoitekartta. 7. Gamebadges. 2024. Gamebadges – Skill Mapping and Micro-Credentials for the Game Industry (gamebadges.eu). Kuvat RosZie. 2022. Teamwork-team-together-community-7423957 (pixabay.com). Pixabay
Asiakkaiden ja ammattilaisten osaamisella sosiaali- ja terveysalan digikuilujen yli
Jotta sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden on mahdollista hyötyä digipalveluista, on ylitettävä digikuilut. Kolme kriittistä digipalveluiden kuilua ovat toimivan internetyhteyden saatavuus, palvelun tarjoajan ja käyttäjän digitaidot sekä digilukutaito ja kyky käyttää digitaalisia etäpalveluita tavalla, joka hyödyttää asiakkaita ja ammattilaisia. Nämä kolme digikuilua on tunnistettu aiemmassa tutkimuksessa ja niiden olemassaolo tunnistettiin myös Hyvinvointia hybridisti -hankkeen aikana, jossa näkökulmana oli digiteknologiavalmiuksien, vuorovaikutusosaamisen ja palvelujen arviointiosaaminen. Sosiaali- ja terveysalan etäpalvelujen toteuttaminen haastaa ammattilaiset Teknologia tuo mukanaan erilaisia haasteita, mutta se myös mahdollistaa uusia tapoja pitää yhteyttä asiakkaisiin ja esimerkiksi erilaiset tavat muistuttaa asiakkaita sovituista asioista tai tulevista ajanvarauksista voivat helpottaa niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin arkea. Teknologia mahdollistaa myös aiempaa säännöllisemmän yhteydenpidon matalammalla kynnyksellä ja helpottaa tiedon jakamista. Joillekin asiakkaille voi myös olla helpompaa osallistua tai sitoutua hoitoon etäyhteyksin kuin paikan päälle tulemalla, joten teknologia saattaa myös joidenkin asiakkaiden osalta edistää palveluiden saavutettavuutta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vaaditaan monipuolista osaamista etäpalveluita toteutettaessa. Ammattilaisten pitää olla kykeneviä käyttämään erilaisia laitteita ja myös opastamaan asiakasta niiden käyttöön. Lisäksi ammattilaisten tulee hallita tietoturvaan sekä tietosuojaan liittyvät periaatteet ja osata viestiä näistä myös asiakkaalle. Hankkeen aikana syntyneen ymmärryksen perusteella ammattilaiset tarvitsevat myös erityistä vuorovaikutusosaamista nimenomaan etäpalveluiden näkökulmasta, kuin myös arviointiosaamista potilaan tilanteen ja valmiuksien arviointiin. Ammattilaisille tulisi järjestää koulutusta tietotekniikkaan, tietoturvaan, tietosuojaan sekä etävuorovaikutukseen liittyen sekä työnohjausta näistä aiheista. Työkokemus edistää vuorovaikutustaitoja ja kollegoilta saatu tuki ja opastus on usein avainasemassa osaamisen kehittymisessä. On siis tärkeää, että myös työpaikoilla tunnistetaan eri osaamisalueiden osaajat ja hyödynnetään heidän osaamisensa työyhteisön ja palveluiden hyväksi. Etätapaamiseen on keskityttävä Etävuorovaikutuksen edellytyksiä ovat toimivat laitteet ja yhteydet. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä, vaan tapaamiseen tulee olla varattuna riittävästi aikaa, jonka lisäksi sekä ammattilaisen, että asiakkaan tulee keskittyä tilanteeseen eikä yrittää tehdä useaa asiaa samanaikaisesti. Tämä tarkoittaa ammattilaisen näkökulmasta läsnäolon lisäksi asiakkaan aktiivista kuuntelua sekä keskustelun yhteen vetämistä lopuksi. Asiakkaan osalta etävuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttavat myös asennoituminen tilanteeseen sekä osaaminen. Ammattilaisten tulisikin paitsi tukea asiakkaita etäpalveluiden käytössä myös tuoda esiin erilaisia etäpalveluiden mahdollisuuksia ja kannustaa asiakkaita kokeilemaan niitä. On tärkeää, että asiakkaat ymmärtävät miksi ja milloin etäpalveluita on mahdollista käyttää, että asiakkaat tunnistavat mahdollisuuksia niiden käytössä, mutta toisaalta vältytään myös väärinkäsityksiltä. Asiakkaiden osalta etäpalveluiden käytössä on hyvä huomioida erilaiset toimintakyvyn haasteet, kuten esimerkiksi heikko näkö- tai kuuloaisti tai kognition alenema. Joissain tapauksissa myös asiakkaat saattavat suhtautua etätapaamiseen huolettomammin, kuin lähitapaamisiin, jolloin tilanne voi olla hälyinen tai asiakas tekee muita asioita yhtäaikaisesti. Tällaisissa tilanteissa vuorovaikutuksen rakentaminen voi olla haasteellista, ellei jopa mahdotonta. Ryhmätilanteisiin tarvitaan selkeät pelisäännöt Sosiaali- ja terveysalan ryhmässä toteutettavat palvelut ovat siirtyneet osittain etäpalveluiksi ja ne vaativat ammattilaiselta yksilötapaamisiin verrattuna vielä moninaisempaa osaamista ja erityisen huolellista suunnittelua. Ryhmätilanteessa on tärkeää, että tilanteen ohjaajana toimiva ammattilainen määrittää ja viestii selkeästi tapaamisen tarkoituksen, keston sekä selkeät pelisäännöt. Tärkeää on myös osallistujien tasavertaisuudesta huolehtiminen sekä puheenvuorojen jakaminen huolehtien siitä, että kaikki pääsevät ääneen. Kuten yksilötapaamisiin, myös ryhmätilanteisiin tulee olla riittävästi aikaa sekä riittävästi ammattilaisia osallistujien lukumäärään nähden. Ammattilaisella on myös merkittävä rooli ryhmätilanteen tunnelman luomisessa. Ammattilaisen tulee huolehtia tasavertaisuuden, turvallisuuden, välittömyyden, ryhmäytymisen, rauhallisen ympäristön sekä osallistujien tasavertaisuuden varmistamisesta. Vuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttavat ryhmätilanteissa edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös niin ammattilaisten kuin asiakkaiden mielentila ja asenteet. Ihanteellinen etänä tapahtuva vuorovaikutustilanne on rauhallinen, kiireetön, innostava ja sellainen että kaikki tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi. Tilanteen tulee olla myös kaikille osallistujille turvallinen sekä selkeästi fasilitoitu. Tärkeää on myös suunnitelmallisuus, vastavuoroisuus sekä yksilöllinen kohtaaminen. Näiden tavoitteiden saavuttamista edesauttaa hyvä vuorovaikutus, joka pitää sisällään aidon, yksilöllisen sekä empaattisen kohtaamisen, molemminpuolisen luottamuksen sekä läsnäolon. Vuorovaikutuksen lisäksi tärkeää on selkeä struktuuri eli kaikille selvät työnjako, tavoitteet, työtavat sekä ajanhallinta. Edellä mainittujen lisäksi tärkeää on myös, että kaikilla osapuolilla on toimivat yhteydet ja laitteet, joissa on toimiva ääni- sekä kuvayhteys. Vuorovaikutusosaaminen korostuu etäpalvelun tuottamisessa Hyvän etäpalvelun edellytyksissä korostuu erityisesti ammattilaisen ja asiakkaan osaamisen ja asenteen merkitys sekä yhteyksien ja laitteiden toimivuus. Ammattilaisella on oltava erityistä vuorovaikutusosaamista pystyäkseen hallitsemaan sanatonta ja sanallista viestintää myös etänä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Niin ammattilaiset kuin asiakkaan tarvitsevat myös teknistä osaamista laitteiden käyttöön. Tärkeää on myös arvioida asiakkaan toimintakyky ja mahdollisuus etäpalveluiden käyttöön. Vuorovaikutuksen kannalta toimiva videoyhteys on etäpalveluissa hyvin merkittävässä roolissa. Videoyhteys on hyvin tärkeä työkalu vuorovaikutuksen edistämisessä ja katsekontaktin merkitys onnistuneelle vuorovaikutukselle on kiistaton. Lisäksi on tärkeää huomioida se, että myös etäpalveluihin on varattava riittävästi aikaa. Vuorovaikutuksen toteutuminen etäpalveluissa vaatii tilanteeseen rauhoittumista ja rauhallista tilaa. Usean asian yhtäaikainen tekeminen heikentää vuorovaikutusta. Etäpalveluiden toimivuutta ja hyödyllisyyttä estäviä tekijöitä ovat puuttuvat tai puutteelliset laitteet, asiakkaan heikko toimintakyky, joka voi pahimmillaan vaarantaa asiakkaan turvallisuuden. Myös asiakkaan kielteisellä asenteella voi olla vaikutusta etäpalveluiden käyttöön ja usein asenteisiin ymmärrettävästi vaikuttavat aiemmat huonot kokemukset ja ennakkoluuloja, jotka ovat voineet syntyä esimerkiksi jonkun perheenjäsenen tai tuttavan kokemuksista. Lisäksi asenteisiin vaikuttaa motivaation puute sekä sitoutumattomuus, jotka voivat johtua muun muassa siitä, että etäpalveluiden tarkoitus ja hyödyt ovat jääneet asiakkaalle epäselviksi, tai etäpalveluun ei suhtauduta samalla vakavuudella kuin lähitapaamisiin. Hyvinvointia hybridisti -hankkeen aikana on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja hanketyöntekijöiden kesken tunnistettu yhdeksi merkittäväksi käyttöä estäväksi tekijäksi asiakkaiden turvattomuuden tunne etäpalvelussa. Turvattomuus voi liittyä huoleen omien arkaluontoisten tietojen salassa pysymisestä, luottamuksellisuuden toteutumisesta tai fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Yhtenä tekijänä tunnistettiin myös asiakkaan usko omiin taitoihinsa käyttää digipalveluita ja niihin tarvittavia laitteita. Kokemus omasta osaamattomuudesta voi tehdä joillekin asiakkaille kynnyksen palveluiden piiriin hakeutumiselle, jolloin asiakas jää hyötymättä digitaalisesti tuotettavan palvelun hyödyistä tai pahimmassa tapauksessa jää kokonaan jonkun palvelun ulkopuolelle. Myös tutkimuksissa on tunnistettu teknologiaan liittyvän ahdistuksen, negatiivisten asenteiden sekä pelkojen merkitys digilukutaitoon ja muuhun kykyyn käyttää digitaalisia etäpalveluita tavalla, joka hyödyttäisi asiakkaita. Teknologiaan liittyvään ahdistukseen liittyy tutkimusten mukaan muun muassa häpeän tunteita, epämukavuutta sekä epävarmuutta. Tätä kuilua on mahdollista kaventaa muun muassa tarjoamalla matalan kynnyksen etäpalveluita, joiden avulla asiakkaat tulisivat tutuksi digitaalisten palveluiden ja laitteiden kanssa. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään koulutukseen ja opastukseen niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Ammattilaiselta saatu ohjaus ja tuki sekä erityisesti kannustaminen etäpalveluiden kokeiluun voivat olla ratkaisevassa asemassa madaltamaan etäpalveluihin hakeutumisen kynnystä. Lisäksi myös omaisten myönteinen suhtautuminen digipalveluihin ja ihanteellisessa tapauksessa myös opastaminen niiden käyttöön ovat merkittävässä roolissa. Kirjoittajat Lotta Kuosmanen (SH ylempi AMK, AmO, väitöskirjatutkija) on lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueen ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Lisäksi hän työskentelee Metropolian hankkeissa muun muassa inkluusion parissa. Pekka Paalasmaa on yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on lääkintävoimistelija ja neurobiologian dosentti ja kiinnostunut kuntoutujan aseman vahvistumisesta työssään Kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelmassa. Teksti on tuotettu osana Hyvinvointia hybridisti -hanketta, jota rahoitti ESR (Euroopan Sosiaalirahasto). Hanke (2021-2023) rahoitettiin osana Euroopan unionin koronapandemian johdosta toteuttamia toimia. Hankkeessa Metropolia Ammattikorkeakoulu koordinoi yhteistyötä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kanssa. Lähteet Rasi-Heikkinen, P., & Doh, M. (2023). Older adults and digital inclusion. Educational gerontology, 49(5), 345-347. (tandfonline.com) Immonen, M., & Sintonen, S. (2015). Evolution of technology perceptions over time. (emerald.com) Information technology & people (West Linn, Or.), 28(3), 589-606. Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen, J., Wilska, T-A. (2019). Digitaalinen Suomi – Yhdenvertainen kaikille: Digi arkeen -neuvottelukunnan toimintakertomus (valtioneuvosto.fi) Valtiovarainministeriö. Kim, H., Freddolino, P. P., & Greenhow, C. (2023). Older adults' technology anxiety as a barrier to digital inclusion: A scoping review. (tandfonline.com) Educational gerontology, ahead-of-print(ahead-of-print), 1-18.
Vinkkejä verkkokurssin rakentamiseen
Verkkokurssikokonaisuuden suunnittelu voi olla haastavaa puuhaa. Erilaisissa julkisesti rahoitetuissa hankkeissa tuotetaan maksuttomia täydennyskoulutuskokonaisuuksia, jotka tarjoavat uutta tietoa ja oppeja ammatissa toimiville tai alanvaihtajille. Opiskelua suoritetaan lähtökohtaisesti verkko-opintoina, jossa mielekkään oppimisympäristön tuottaminen palvelumuotoilun menetelmin on tärkeässä roolissa laadukkaan verkko-opintokokonaisuuden luomiseksi. Tässä artikkelissa jaan muutamia toimiviksi todettuja vinkkejä. 1. Markkinoi ja viesti selkeästi Ole helposti löydettävä. Mieti verkkokurssin kohderyhmä ja viesti kohderyhmälle sopivissa kanavissa. Verkkokurssille tulijalta ei vaadita ennakkotietoa tai tuntemusta järjestävästä tahosta tai ammattia koskevasta jargonista. On todennäköisempää, että energia-alan verkkokurssista kiinnostunut käyttää hakusanoja "aurinkosähkö sertifiointikoulutus" kuin "uusiutuvan energian RES-direktiivin mukainen koulutus". Ole tarkka viestinnässä ja tee vain niitä lupauksia, jotka voit lunastaa. Viesti selkeästi mistä verkkokurssista on kyse ja miten opiskelu tapahtuu. Varmista et myös he, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin osallistuneet verkkokursseille, ymmärtävät kuinka verkkokurssilla toimitaan. Aseta itse odotukset, joita käyttäjillä on verkkokurssiasi kohtaan. Kerro selkeästi, miten verkkokurssille osallistutaan, maksaako kurssi, sekä mitä vaaditaan, että kurssin voi suorittaa hyväksytysti. Varmista myös, että kurssille ilmoittautuminen tapahtuu vaivattomasti ja tarvittaessa opiskelija pystyy ottamaan yhteyttä suoraan kurssin järjestäjään. 2. Mahdollista helppo opiskelu Älä oleta, vaan anna heti kaikki oleellinen tieto. Joskus asiat tuntuvat itsestäänselviltä, mutta se ei välttämättä ole sitä muille. Kiinnitä muun muassa huomiota siihen, puhutko etäosallistumisesta, ja kerrotko heti alussa, että opiskelijan tulee ladata Zoom, jotta opiskelija voi osallistua etäopetukseen. Hyvä vinkki on esimerkiksi lähettää infokirje hyvissä ajoin ennen ensimmäistä oppituntia, jossa kerrotaan mihin palveluihin pitää kirjautua ja neuvoa, miten se tehdään. Mahdollista se, että jokainen pystyy tekemään sen, mitä on tullut tekemään. Yksi helppo keino tähän on pitää työtavat tuttuina. Pyri käyttämään oppimisympäristön työkaluja monipuolisesti ja loogisesti, mutta kaikkein uusimpia tai hyvin rajatun alan suosiossa olevia työtiloja ja sovelluksia ei välttämättä kannata ottaa käyttöön, koska opiskelijalla ei tarvitse olla ennalta tietoa alustasta, jolla verkkokurssi suoritetaan. Kun oppimisympäristö on valittu, pidä kurssilla eteneminen, työtavat ja vaatimukset yhdenmukaisena ja loogisena. Varmista myös, että kaikki materiaalit ovat saavutettavuusdirektiivin mukaiset. Tarkista, että verkkokursseilla pystyy opiskelemaan ilman, että koko oppilaitoksen toimintakulttuuri tulee tutuksi. Tuo vain oleellinen tieto oppilaitoksesta ja hankkeen rahoittajasta esille ja tarjoa helppo keino etsiä lisää tietoa, jos tarve vaatii. 3. Luo turvallinen ja tuottelias ympäristö Oppimisympäristön tulee tukea kaikkia osallistujia turvalliseen ja tuotteliaaseen käyttäytymiseen. Jos ongelmatilanteita tapahtuu, vastaa niihin nopeasti ja selkeästi, ja vaikka kyseessä on verkkokurssi, myös ihmiset kurssin takana tulee olla helposti saavutettavissa. Vaikka digipalvelut mielletään elämää helpottavaksi ja kasvottomiksi palveluiksi, on kuitenkin hyvä tuoda esille, että palvelun takana on ihan oikeat ihmiset. Oman alansa asiantuntijoita, jotka haluavat jakaa tietoa ja oppeja eteenpäin opiskelijoille, jotka myös ovat ihmisiä ja käyttävät palvelua omista lähtökohdistaan. Periaatteista käytäntöön Metropolian Uudet osaamispolut energia-alalle -hanke järjestää maksuttomia täydennyskoulutuskokonaisuuksia energia, - kiinteistö- tai rakennusalalla työskenteleville ja alalle tuleville. Opiskelu suoritetaan mahdollisimman paljon verkko-opintoina, ja käynnissä on myös kokonaan uusien verkkokurssien tekeminen. Hankkeessa on alusta asti ollut mukana palvelumuotoilun näkökulma, jonka avulla pyrimme saavuttamaan hankkeen lopputuloksena laadukkaan verkko-opintokokonaisuuden, jonka opiskelija pystyy suorittamaan täysin itsenäisesti. Uudet osaamispolut energia-alalle -hankkeen opintokokonaisuuden luonti on ollut mielenkiintoista. Välillä on vauhtia ja auringon paistetta, mutta hetkittäin olemme myös kiivenneet ylämäkeä toisiamme tukien. Palvelumuotoilun ajatuksen mukaan tuominen heti hankkeen alussa mahdollistaa sen, että me voimme rohkeasti välillä pysähtyä, kuunnella palautetta ja muuttaa toimintatapoja ilman tunnetta, että koko opintokokonaisuus menee pilalle. Useimmat hankkeen aikana tehdyistä muutoksista koskevat meitä työntekijöitä ja meidän työnkulkuamme, eikä muutokset välttämättä edes näkyneet opiskelijoille. Hanke on nyt puolivälissä ja meillä alkaa täysin verkko-opintoina suoritettavia kokonaisuuksia, joten pääsemme myös itse testaamaan uudestaan yllä olevia vinkkejä. Luulenpa, että jatkamme hankkeen loppuun asti ketterää kehitystä palvelumuotoilun vinkit taskussa. Kirjoittaja Jonna Suvanto työskentelee Metropoliassa projektiasiantuntijana Uudet osaamispolut energia-alalle -hankkeessa ja on taustaltaan muotoilija AMK. Lue lisää aiheesta Uudet osaamispolut energia-alalle -hankkeen kotisivut WCAG 2.2 direktiivi, Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämästä verkkosivustosta Palvelumuotoilun perusteita (good.services)
Lasten ääni kuuluviin elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa
Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee palliatiivisen hoidon eli oireenmukaisen hoidon, kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaiseksi hoidoksi, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä sekä ylläpitämään elämänlaatua. Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille ilman diagnoosirajoituksia. (1) Lasten palliatiivinen hoito on lapsi- ja perhekeskeistä, moniammatillista hoitoa, joka tähtää lapsen ja hänen perheensä tukemiseen, oireiden ja kärsimyksen lievittämiseen sekä parhaaseen mahdolliseen elämänlaatuun parantumattomasti sairailla lapsilla (2). Lasten palliatiivisen hoidon tarve on kasvussa pienentyneen lapsikuolleisuuden ja tästä seuranneen elossa olevien erilaisia vakavia sairauksia sairastavien lasten määrän kasvun johdosta (3). Suomessa kuolee vuosittain eri syistä noin 250 0-19-vuotiasta lasta (2). Metropolia on mukana eurooppalaisessa PALLIAKID-tutkimushankkeessa, jossa kehitetään lasten palliatiivista hoitoa. Osana hanketta kehitetään digitaalisia työkaluja lasten palliatiivisen hoidon tarpeiden arvioimiseksi sekä ennakoivan hoitosuunnitelman tekemiseksi. Ennakoiva hoitosuunnitelma perheiden ja ammattilaisten tukena Ennakoivalla hoitosuunnitelmalla (advance care planning, ACP) tarkoitetaan keskusteluita potilaan, perheenjäsenten ja ammattilaisten välillä, missä varaudutaan elämän loppuvaiheeseen liittyviin asioihin, kuten saattohoitoon ja kuolemaan. Keskusteluissa käydään läpi hoitoon liittyviä päätöksiä, lapsen ja perheen omia toiveita ja pelkoja sekä tavoitteita elämän loppuvaiheen hoidon osalta. (4, 5) Jatkuvat ACP-keskustelut lisäävät lasten ja perheiden osallisuutta päätöksentekoon ja näin myös perheen omat toiveet ja arvot tulevat paremmin huomioiduiksi (6, 7). ACP-keskustelut herättävät kaikissa osapuolissa monenlaisia tunteita ja yleisesti ne koetaan vaikeiksi, mutta kuitenkin myös välttämättömiksi ja hyödyllisiksi (8, 9). ACP-keskusteluita varten on tehty useita erilaisia interventioita ja työkaluja, mutta tiedossa ei ole, mikä tai mitkä niistä ovat parhaita (10, 9), sillä empiirinen näyttö on hajanaista (9). Työkalujen ja interventioiden soveltuvuutta eri ikäisille (11) sekä eri kulttuuritaustoista tuleville perheille (8, 10, 12, 11) tulisi arvioida. Useimmilla interventioilla ei ole kunnollista teoreettista taustaa (9) ja ne on kehitetty länsimaisille vanhemmille lapsille ja nuorille aikuisille (11). Ammattilaisilla ja vanhemmilla erilaisia mieltymyksiä ja toiveita Terveydenhuollon ammattilaisilla ja vanhemmilla on erilaisia mieltymyksiä ACP-prosessiin liittyen, mutta yhteinen piirre on, että sen tulisi olla jatkuva ja iteratiivinen prosessi perheen ja luotetun ammattilaisen välillä sen sijaan, että se olisi yksittäinen tapahtuma (10, 8, 13). Vanhempien kokemus ACP:stä painottuu heidän perheensä arvojen, tarpeiden ja toiveiden ympärille, jotka vaikuttavat heidän lapsensa jokapäiväiseen elämään ja hoitamiseen (8). Tästä syystä ACP:n ei tulisi keskittyä pelkästään hoitojen rajoitusten ja elämän loppuvaiheen suunnitelmien dokumentointiin (13). Vanhemmat toivovat, että hoitovaihtoehdot pysyvät avoinna (8, 14) ja he keskustelevat mieluummin perhearvoista, peloista ja tavoitteista (8) kuin lääketieteellisistä päätöksistä. Terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta standardoitu lähestymistapa, jota tuetaan koulutuksella, ohjeilla ja kliinisillä työkaluilla, on tarpeen (10, 13). Vanhemmat taas eivät välttämättä koe ACP-työkaluja hyödyllisiksi (8). ACP-keskustelut tulisi aloittaa mahdollisimman varhain (15, 13). Kuitenkin epävarmuus sairauden ennusteesta voi viivästyttää ACP:n aloittamista. ACP-keskustelu saattaa tapahtua liian myöhään siten, ettei lapselle ja vanhemmille jää aikaa heidän tavoitteidensa tai toiveidensa harkitsemiseen ja toteuttamiseen (13). Lasten ääni kuuluviin Tutkimukset osoittavat, että potilaiden eli lasten ääni jää usein huomioimatta. Erityisesti pienet, alle kouluikäiset lapset, puuttuvat tutkimusaineistoista täysin. Pienten lasten osallistumisesta ja mieltymyksistä ACP:ssä ei siis tiedetä paljonkaan. (15, 10, 11, 14, 16) Tutkimus ja työkalut keskittyvät vanhempiin lapsiin ja nuoriin aikuisiin. PALLIAKID-hankkeessa kehitettävien työkalujen tulisikin ottaa huomioon myös pienemmät lapset, arvioida työkalujen soveltuvuutta eri ikäryhmille ja järjestää osallistumismahdollisuuksia eri ikäisille lapsille (15, 11, 15). Vanhempien ja lasten välillä on havaittu eroja hoitoon liittyvissä mieltymyksissä ja toiveissa (15). Tästäkin syystä lasten oman äänen kuuluminen on erityisen tärkeää. PALLIAKID-hankkeen työkaluissa tulisi pohtia esimerkiksi pelillistämistä sekä muita erilaisia pedagogisia ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat lasten osallistumisen omaan hoitoonsa liittyvään päätöksentekoon, vaikka toimintakyky olisikin rajallinen. Tämä tulisi huomioida erityisesti lasten digitaalisia käyttöliittymiä kehittäessä. Kirjoittajat Hanna Repo Jamal työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa sekä lehtorina ja projektipäällikkönä Tulevaisuukestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä. Jukka Kesänen työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa ja lehtorina terveyden osaamisalueella. Lähteet WHO. 2020. Palliative Care. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/palliative-care Olkinuora, H. & Luopajärvi, K. (2022). Lasten ja nuorten saattohoito. Duodecim-lehti. Vol. 138 (22), 2027-2034. Clelland, D., van Steijn, D., Macdonald, ME., Connor, S., Centeno, C., Clark, D. (2017). Global development of children's palliative care: An international survey of in-nation expert perceptions in 2017. Wellcome Open Research, 14(5), 99. doi: 10.12688/wellcomeopenres.15815.3 Care Quality Comission. 2022. Universal Principles of Advanced Care Planning (ACP). https://www.england.nhs.uk/wp-content/uploads/2022/03/universal-principles-for-advance-care-planning.pdf NICE Guideline NG61. End of life care for infants, children and youngmpeople with life-limiting conditions: planning and management. (gov.uk) National Institute of Health and Care Excellence. Published 2016, Revised 2019. Trang, J., Herbert, A. & Sansom-Daly UM. (2022). How can advance care planning tools help young people's voices be heard? Journal of Paediatrics and Child Health (wiley.com), 58 (8), 1317-1322. van Driessche, A., Gilissen, J., De Vleminck, A., Kars, M., Fahner, J., van der Werff ten Bosch, J., … Beernaert, K. (2022). The BOOST paediatric advance care planning intervention for adolescents with cancer and their parents: development, acceptability and feasibility. (biomedcentral.com) BMC Paediatrics, 22(1), 210–210. Bennett, H. E., Duke, S., & Richardson, A. (2023). Paediatric advance care planning in life-limiting conditions: scoping review of parent experiences. (bmj.com) BMJ Supportive & Palliative Care, 13(2), 161–173. Fahner, J. C., Beunders, A. J. M., van der Heide, A., Rietjens, J. A. C., Vanderschuren, M. M., van Delden, J. J. M., & Kars, M. C. (2019). Interventions Guiding Advance Care Planning Conversations: A Systematic Review (sciencedirect.com). Journal of the American Medical Directors Association, 20(3), 227–248. Lusney, N., van Breemen, C., Lim, E., Pawliuk, C., & Hussein, Z. (2023). Paediatric Advance Care Planning: A Scoping Review. (mpdi.com) Children (Basel), 10(7), 1179-. Brunetta, J., Fahner, J., Legemaat, M., van den Bergh, E., Krommenhoek, K., Prinsze, K., … Michiels, E. (2022). Age-Appropriate Advance Care Planning in Children Diagnosed with a Life-Limiting Condition: A Systematic Review. (mpdi.com) Children (Basel), 9(6), 830-. Neefjes, V. (2023). Parental Ethical Decision Making and Implications for Advance Care Planning: A Systematic Review and Secondary Analysis of Qualitative Literature from England and Wales, Germany, and the Netherlands. (liebertpub.com) Journal of Palliative Medicine, 26(12), 1728–1743. Carr, K., Hasson, F., McIlfatrick, S., & Downing, J. (2021). Factors associated with health professionals decision to initiate paediatric advance care planning: A systematic integrative review. (sagepub.com) Palliative Medicine, 35(3), 503–528. Hughes, B., O’Brien, M. R., Flynn, A., & Knighting, K. (2018). The engagement of young people in their own advance care planning process: A systematic narrative synthesis. (sagepub.com) Palliative Medicine, 32(7), 1147–1166. Aasen, E. R. H. V., Søvik, M. L., Størdal, K., & Lee, A. (2023). Are We on the Same Page? Exploring Pediatric Patients’ Involvement With Advance Care Planning. (sciencedirect.com) Journal of pain and symptom management. Hiscock, A., Kuhn, I., & Barclay, S. (2017). Advance care discussions with young people affected by life-limiting neuromuscular diseases: a systematic literature review and narrative synthesis. (sciencedirect.com) Neuromuscular Disorders : NMD, 27(2), 115–119.
Ovatko innovaatio ja keksintö sama asia?
Työelämän arkikielessä vilisee erilaisia käsitteitä, joiden merkitystä ei välttämättä pysähdytä miettimään. Muodikkaat ilmaisut tulevat ja menevät. Tuotekehityksessä koetetaan ajatella laatikon ulkopuolelta, tai siis yritetään löytää epätavallisia ja käänteentekeviä ratkaisuja. Tuotesuunnittelusta lähtöisin oleva muotoilu-sana taas kattaa jatkuvasti laajenevan kentän erilaisia toteutumisen tapoja. Startupit vaikkapa hakevat tractionia, suomeksi huomiota, eli tuotteet tai palvelut synnyttävät riittävää tarttumapintaa kohderyhmässä. Se on liiketoiminnassa keskeinen asia. Juhlapuheissa ja päivänpolitiikassa kuulutetaan innovaatioita, eli uudisteita talouden kehittämiseen. Jotkut myös puhuvat, miten samaan tarvitaan inventioita, eli keksintöjä. Arjessa keksintö ja innovaatio siis vaikuttavat tarkoittavan samaa asiaa. Keksintöjen ja keksinnöllisten tulosten käsittelyn teknisempiä reunaehtoja kuten patentointia ja muita suojamuotoja olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani Keksijän muistilista ja Mikä suojamuoto mihinkin. Tässä blogimerkinnässä tarkastelen, miten keksintö ja innovaatio eroavat toisistaan. Mikä on keksintö? Kun työskennellään kehittämisen parissa, voi syntyä keksintö. Se on aina jotakin, joka on uusi, aiemmin tuntematon ratkaisu johonkin ongelmaan. Se voi olla tekninen, esimerkiksi jokin laite tai mekanismi, mutta se voi myös olla menetelmä tai käyttötapa. Keksiä-sanaa voi käyttää monella tavalla. Jotakin voi keksiä, hoksata, äkätä tai se voi olla päähänpisto. Tai vaikkapa hätävalhe, joka keksitään, jotta päästään pälkähästä. Keksiminen voidaan siksi helposti mieltää yhtäkkiseen tapahtumaan, jossa päähän pälkähtäneestä asiasta tulee itsessään jotakin merkityksellistä. Kuten sarjakuvahahmo Pelle Pelottomalle aina käy: hetkellinen älynväläys. Tarkalleen ottaen silloin kyse on vasta idean syntymisestä. Voi olla, että idea eli oivallus on sellainen, että siitä voi lähteä jalostamaan jotakin, josta sitten tulee jotakin keksinnöllistä. Ja jos keksintö on riittävän uusi, se voi olla patentoitavissa. Vaikka se ei olisi, se voi silti olla merkittävä kehitysaskel tai oivaltava ratkaisu johonkin tunnistettuun ongelmaan. Mutta sen jälkeen varsinainen työ vasta alkaa. Keksijänero Thomas A. Edisonin kuuluisa sanonta, nerous on 1% inspiraatiota ja 99% perspiraatiota, pitää useimmiten hyvin paikkansa. Ideasta on yleensä pitkä matka varsinaiseen keksinnölliseen tulokseen. Paperilla mikä tahansa uusi asia voi näyttää hyvältä. Mutta toimiiko se käytännössä? Millä edellytyksillä? Onko sille jokin hyödyntämisen tapa? Kuka sitä hyödyntäisi? Mikä on innovaatio? Keksinnöt ovat hieno asia. Kaiken takana on ihmismielen kyky kysyä, kyseenalaistaa ja ajatella uudella tavalla. Onnistuneen keksinnön tekijällä voi olla käsissään jotakin, joka on myös taloudellisesti tuottoisaa. Toisaalta, mikään keksintö ei itsessään tuota vielä mitään, olipa se patentoitu tai ei. Esimerkiksi patenttiviranomainen ei ota kantaa keksinnön taloudelliseen hyödyntämiseen. Patentin myöntämiselle riittää, että keksintö toimii oikein ja se täyttää muutenkin patentoitavuudelta vaadittavat kriteerit. Keksintöä pitää voida hyödyntää jossakin. Se on keskeisin asia matkalla keksinnöstä innovaatioksi. Hyödyntämistapa on useimmiten kaupallistaminen. Keksintöä jalostetaan, kunnes siitä saadaan myytävä tuote, tai muutoin rahallisesti kannattava, esimerkiksi jonkin prosessin uusi osa. Toisinaan keksinnön hyödyt ovat muualla, kuin välittömässä taloudellisessa edussa. Keksintö voi olla sosiaalinen, eli se ei välttämättä tuota suoraa rahallista etua, mutta hyödyttää yhteiskuntaa, jolloin aikaansaadut säästöt ovat välillisiä. Patentoimaton keksintö voidaan myös saattaa yleisön saataville, kenen tahansa hyötykäyttöön. Patentti voidaan tietenkin myös lisensoida tai myydä. Olipa hyödyntämistapa mikä tahansa, vasta, kun se on tunnistettu ja liitetty keksintöön, voidaan puhua innovaatiosta. Sama mutta eri Innovaatio ja keksintö eivät siis ole sama asia, mutta ilman toista ei voi olla toista. Kukaan ei estä käyttämästä näitäkään ilmaisuja ja käsitteitä arkikielessä haluamallaan tavalla. Jos käsitteistä halutaan hyödyllisiä, eli että niiden avulla voidaan määritellä asioita, esimerkiksi kehitys- ja tutkimustuloksia, on niiden sisältöön pureuduttava tarkemmin. Kun tulokset saadaan käyttöön, myös kehitystyöhön käytetyt resurssit voivat parhaassa tapauksessa maksaa itsensä takaisin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Fostering Creativity at Work to Develop Your Entrepreneurial Mindset
The Entrepreneurial Mindset is important to foster for all kinds of reasons. Whether you are planning to become and entrepreneur or not. That is because an Entrepreneurial Mindset is a set of definable, specific skills. In 2017, Finland’s Ministry of Education and Culture defined entrepreneurial education as “... a set of skills that enable people to identify and make the most of opportunities, overcome and learn from setbacks, and succeed in a variety of settings.” (1) This sets the foundation for defining the entrepreneurial mindset that they want to build from basic education to higher education. Through further research, we have broken this down into 9 learnable skills at Metropolia. Entrepreneurial Mindset at Metropolia University of Applied Sciences At Metropolia, we have defined these 9 skills as: Ability to innovate Creativity Proactiveness Teamwork Tolerance to risk-taking Tolerance of failure Plan & reach objectives Problem-centred Networking Each of these skills is important in their own right to build a well-rounded mindset for moving forward in the 21st century. This is part of lifelong learning and continual improvement. In this post, we are looking more deeply into is CREATIVITY. Creativity as a Practicable Skill Creativity is something that has propelled the human race forward for hundreds of thousands of years and it is essential to fostering an entrepreneurial mindset. When you search Google, you get the dictionary definition creativity is “...the use of imagination or original ideas to create something; inventiveness...” What can be surprising to many people is that there is nothing about art or drawing or even physical abilities of any kind. It only refers to your brain. It is about how you think about things, how you apply knowledge and insights, and how you make connections. As a concept, creativity is really made up of multiple skills in itself. Problem-solving Artistic expression Innovation Critical Thinking Imagination and Exploration Collaboration Adaptability Looking at this list, you can see that artistic expression is listed as one of the seven skills of creativity. It is there as one way to be creative but it is just one way. It is a very visual and sometimes visceral way of showing creativity and that is why it gets so much attention. It is easy to point out and to share but that does not mean that it is the only way; it is just the most obvious. When looking at how to use creativity and to practice creativity in the world of work, it requires something from the individual and something from the organisation where that person works. Open Minds and Being Wrong From the individual, exercising creativity require you at the very least to have an open mind (willing have and receive ideas from others) and a willingness to be wrong. Fundamentally understanding that you can and will sometimes be wrong can be difficult for many people. Being open and happy to be wrong is even a step further. This requires and acceptance of ambiguity or uncertainty. This is difficult for humans as a whole. Research shows that people would rather guarantee a bad experience than an uncertain one. Another way of saying that is that people would rather guarantee badness (2) than to have the uncertainty that the outcome may be good. Acceptance of Failure as Learning From an Organisation, being able to exercise creativity in their work, people must fee free to fail. Organisations need to cultivate a culture that accepts that failure as learning but also funds failure as a valid outcome. Daring greatly and creating a safe space for experimentation is not cheap either emotionally or financially for an organisation. But the rewards of success can be great. Having an engaged and interested workforce is not very common according to multiple Gallup polls over the past several years. But one great side effect of being able to use creativity on work is that it fosters engagement and a sense of worth. Creativity Can Be Practiced Many people say that if you are trying something new, then you are practicing creativity. That can be anything: playing an instrument, reading a book that is out of your normal genre, learning about a new topic, visiting places you have never been before, etc. But the first step is to really believe that creativity may look different than what you have allowed yourself to believe. So, change your mindset. It is also important to understand that creativity is a tool for mental well-being as much as innovation. According to research conducted in 2016, practicing creativity can improve your mood for up to 24 hours. When you orient yourself to focus on enjoyment not success, that is when you get the most benefits from using creativity. Which means it doesn’t matter how well your activity turns out, it is doing it and enjoying the process and not determining success from the outcome. It is time to start asking yourself how you can begin to practice creativity in your life to begin to reap the benefits. Also asking yourself what creative things have you been putting off until you could be more successful at them? Success in these endeavours is not the goal, enjoying the process is. Rest as a Necessity for Creativity One of the most important things that you can ever do for your creative muscles is to rest. Now this doesn’t mean sleep, although it could definitely include sleep. It means being in a state of non-distraction. No phones, tablets, TV, etc. Rest should also incorporate walking outside…or at least being outside. No podcast, no audiobook, just outside. Spending time with friends is also considered rest. So, your friend could join you for a walk or you could chat over tea. This offline connection is so important to humans that it is actually restorative. This rested state is a much better place in which to be creative. This blog post has been adapted from a presentation given during the Turbiini Lunch and Learn Series where they explored Creativity which is one of the 9 skills of the Entrepreneurial Mindset. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. She is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. References Potinkara H. (2018) Dare to be enthusiastic! Teacher´s guide to entrepreneurial skills. Published by the Finnish Federation of Finnish Enterprises. (PDF) Small, A., & Schmutte, K. (2022). Navigating ambiguity: creating opportunity in a world of unknowns. Ten Speed Press. Resources Guidelines for entrepreneurship education 2009 (valtioneuvosto.fi) Entrepreneurship for Education Guidelines 2017 (PDF) How To Encourage And Reward Creativity In The Workplace (personatalent.com) The Connection Between Creativity and Mental Well Being (swifttech.com) Creativity in the Workplace: How to bolster engagement and productivity at work (thedesicionlab.com) Conner, T. Everyday creative activity as a path to flourishing (The Journal of Positive Psychology) Gallup’s State of the Global Workplace: 2022 Report (gallup.com)
Gaming (in) the global downturn
In 2022, the global revenue of the video game industry took a hit, according to Newzoo. While the market is now slowly recovering, the global economic downturn is affecting the funding market and attitudes; currently, the industry is very risk-averse. Budgets are stalling, teams are smaller, and many studios lean on known IP (intellectual property) to minimize risks. Interestingly, the situation may end up benefiting creative and nimble indie studios, if they’re able to bootstrap, or manage to secure funding despite the general climate. A lean year ahead 2024 is predicted to be a lean year for the industry. While the market is likely to keep recovering, funding is significantly harder to acquire than a couple of years ago. AAA studios - i.e. large, established ones - are unlikely to prioritize starting massive new projects, but instead tap into less risky ventures. The wave of layoffs that ran rampant in 2023 has quite literally made many studios significantly smaller, and they are likely to be working on smaller projects, too. Old IP as safe havens Working on games with well-known IPs is a common risk-reduction strategy for game studios, whether it means sequels for their previous games or licensing an IP from someone else. Creating an attractive new IP is often slow and expensive. Furthermore, known IPs are often easier - and cheaper - to market, since the audience already recognises them, and they may even have an eager fan base waiting. 2024 is likely to see plenty of sequels, remakes and spin-offs, and games based on movies, TV series, and so on. Additionally, existing live-service games may attempt to retain and reacquire players with nostalgia, in the footsteps of Fortnite OG. The era of the indie? AAA budgets are stalling, teams are smaller, and studios concentrate on their existing IPs. The wave of layoffs has left many experienced game developers unemployed, wondering about their next move, often working on their private passion projects. Simultaneously, a significant portion of players is growing unsatisfied with a flood of sequels and remasters from established studios. Innovative, creative indie projects do not need hundreds of developers to get made, are not held down by the pressure to please shareholders. This is not to say they have it easy – they most definitely don’t, when there’s next to no funding available, and the competition is as fierce as ever. However, those who do their market research and are able to either raise some funds or bootstrap their game into existence might have opportunities waiting for them. The players are eager to try something new; the top ten highest-grossing games of Q1/2024 on Steam can be classified as indie. Author Suvi Kiviniemi works as a Specialist in Metropolia’s RDI team. Their main responsibility is running LGIN (Living Game Intelligence Network), the peer support and mentoring network and incubation program for game entrepreneurship, as a part of Turbiini’s campus incubation services. Suvi is a firm believer in the power of genuine, open communities, peer learning, and mentorship. They’ve been deeply embedded in the game industry since 2013, love working in international environments, and have an entrepreneurial background.
Matkalla kohti entistä vaikuttavampaa korkeakoulutoimijuutta
Viime vuosina on yhä painokkaammin tuotu esiin koulutuksen, kasvatuksen ja sivistyksen keskeistä muutosvoimaa YK:n Agenda 2030:n kestävyystavoitteiden saavuttamisessa (1). Kestävyyskriisin taustalla on korostettu ajassamme näyttäytyvää historiallista murrosta sekä kriisin ratkaisemisen edellytyksenä perustavalaatuisia muutoksia korkeakoulun rooliin, ajatteluun ja toimintaan (2,3,4). Kriittistä näkemystä on nostettu esiin myös korkeakouluohjaukseen ja korkeakoulutuksen taustalla näyttäytyvään ideologiaan liittyen (5,6). Toisaalta on peräänkuulutettu korkeakoulujen profiloitumista (OKM:n ohjaus) sekä hahmoteltu muun muassa ammatillisen korkeakoulutuksen erilaisia tulevaisuuskuvia laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa (7). On kuitenkin ollut hämmentävää havaita, että vaikka on tehty useita keskustelunavauksia ja on olemassa paljonkin tutkimustietoa, laajempaa yhteiskunnallista keskustelua korkeakoulujen roolista ja muutoksesta ei ole vielä Suomessa syntynyt. Tämä siitäkin huolimatta, että korkeakoulujen merkitys yhteiskunnassamme on lähtökohdaltaan suuri, ja että niiden rooli murroksellisesti muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa voisi parhaimmillaan olla vieläkin vahvempi ja näkyvämpi. Maailma ja yhteiskunta odottavatkin korkeakouluilta paitsi uudistumista omassa toiminnassaan myös vahvaa panostusta koko yhteiskunnan uudistumisen vauhdittamiseen. Onnistuminen näissä molemmissa haasteissa on ratkaisevaa korkeakoulun muutosvoiman kasvattamiseksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, millaista muutosvoimaroolia Metropolia ammattikorkeakoulu pyrkii strategiansa kautta omaksumaan ja millaisia askeleita korkeakouluyhteisö on toistaiseksi onnistunut ottamaan omalla muutosmatkallaan. Blogiteksti pyrkii omalta osaltaan herättämään keskustelua ammattikorkeakoulujen mahdollisista tulevaisuuksista, mutta myös siitä, millaisten muutosprosessien kautta korkeakoulut voisivat edetä kohti kestävää tulevaisuutta. Strategia haastaa vallitsevan ajattelun ja toiminnan Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Metropolian strategian lähtökohtana on käynnistänyt muutosmatkan. Strategisen tahtotilan — osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja — mukaiseen rooliin ja toimintaan ei kuitenkaan siirrytä hetkessä. Ennen kaikkea tarvitaan radikaalia ajattelun uudistamista, mutta myös sinnikästä ja systeemistä toimintamallien ja -kulttuurin muutosta. Vain siten noin 18 000 yksilön korkeakouluyhteisö voi luoda onnistumisen edellytyksiä sekä oman toiminnan että yhteiskunnan tulevaisuuskestävälle uudistumiselle. Perusta Metropolian strategialle on luotu vuonna 2018. Silloin strategian ytimeen on tuotu näkemys toimintaa ohjaavasta uudenlaisesta ajattelusta: ihmislähtöisestä jatkuvasta oppimisesta, ilmiölähtöisistä innovaatiokeskittymistä ja yhteistyöalustoista sekä kestävästä kehityksestä läpileikkaavana teemana. Lisäksi on korostettu näille kolmelle strategiateemalle onnistumisen mahdollisuuksia tukevia teemoja: ihmisiä ja kulttuuria sekä digitalisaatiota. Syvimmillään strategia on ulotettu arvoperustaan — vastuullisuus, ratkaisukeskeisyys, inhimillinen ote ja uudistuva osaaminen — sekä eettisiin toimintaperiaatteisiin. Metropolian strategiassa kestävä kehitys ohjaa kaikkea toimintaa. Korkeakoulun näkemyksen mukaan kestävä tulevaisuus edellyttää sekä kestävän tulevaisuuden osaamista että vaikuttavia, innovatiivisia ratkaisuja. (8) Edellä kuvattu strateginen näkemys pohjautuu toimintaympäristön keskeisimpien kehityskulkujen ja hiljaisten signaalien aktiiviseen ennakointiin ja tulkintaan, ulkoisen ja sisäisten sidosryhmien odotusten tunnistamiseen sekä näistä kaikista avautuviin mahdollisuuksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksen pitkä aikahorisontti on viisaasti tehnyt tilaa perinteisten ajattelu- ja toimintatapojen kyseenalaistamiselle. Ja mikä tärkeintä, vauhdittanut irrottautumista vallitsevista korkeakoulukeskeisistä ja lineaarisista ajattelun ja toiminnan malleista. Tämä antanut mahdollisuuden edistää uudenlaista korkeakoulutoimijuutta ja jossain määrin jopa toimialan uudistumista. Tulevaisuuskuvat konkretisoivat suuntaa Strategian käytäntöön vieminen ja muutoksen johtaminen kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Erityisesti silloin, kun strategian lähtökohtana on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja muutoksen fokuksessa sekä oman toiminnan että yhteiskunnan uudistumisen vauhdittaminen. Valmista ratkaisua ei ole saatavilla, joten on ollut tarpeen itse löytää sopivimmat keinot strategian arjeksi elämiseen. Lineaarisen ’ensin-strategia-sitten-muutos’ -ajattelutavan sijaan muutosta on pyritty vauhdittamaan monin tavoin jo strategiatyön aikana. Yksi merkittävimmistä muutosta kirittävästi keinoista on ollut aktiivinen tulevaisuustyö ja sen osana näkemyksellisten tulevaisuuskuvien muotoilu. Transformatiivisen tulevaisuustyön hengessä rakennettujen tulevaisuuskuvien — Metropolia Match® ja ”IK-seitti” — tehtävänä on ollut kuvitella ja tehdä näkyväksi tavoiteltua tulevaisuutta sekä ihmislähtöisen jatkuvan oppimisen (Metropolia Match®) että ilmiölähtöisten innovaatiokeskittymien (”IK-seitti”) ja niiden toimintaa mahdollistavien yhteistyöalustojen kuten Hiilitalli, HyMy-kylä ja Smart Lab sekä Helsinki XR Centerin konteksteissa. Esimerkiksi IK-seitissä näkyväksi tuodut muutosalueet, kuten TKI-hankkeet, MINNO, TKIO, alustat ja ekosysteemiyhteistyö, ohjaavat Metropolian toiminnan mittavaa muutosta. Tulevaisuuskuvien roolista niin strategian konkretisoijina kuin yhdessä oppimisen välineenä on käyty monenlaista dialogia osin jo pidempään (Metropolia Match®) ja toisaalta vasta viime aikoina (”IK-seitti”). Keskusteluja on käyty erityisesti strategiapäivillä, johtamisfoorumissa, johtotiimeissä sekä johtoryhmän kokouksissa. Ajankohtaisen strategiatyön yhteydessä tulevaisuuskuvat on integroitu osaksi strategisen toiminnanohjauksen kokonaisuutta, mikä on mahdollistanut sen, että johdonmukaisia muutosaskelia voidaan entisestään vahvistaa. (9) Transformaatioprojektit rakentavat kyvykkyyttä ja edistävät ekosysteemiyhteistyötä Proaktiivista tulevaisuutta on tulevaisuuskuvien lisäksi rakennettu transformatiivisten kehittämisprojektien avulla. Tällaisia kehittämisprojekteja Metropoliassa ovat olleet tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhdistäminen opetukseen ja oppimiseen (TKIO) sekä Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY). TKIO-projektin (2022-23) keskeisenä tavoitteena on ollut avoimien TKIO-toimintamallien kehittäminen ja hyödyntäminen sekä Metropolian sisäisen toiminnan että innovaatio- ja oppimisekosysteemien tasoilla. Sisäisen toiminnan näkökulma painottuu Metropolian pedagogiseen pääomaan, pyrkien kehittämään sitä tutkintojen ja innovaatiokeskittymien yhteiseksi kyvykkyydeksi. Vastaavasti strategian tulokulmasta tarkasteltuna TKIO:n painopiste on ollut vaikuttavuuden kasvattamisessa: mikrotasosta metatasoon, opiskelijoista ja yrityksistä ekosysteemeihin. Vaikuttavimmillaan TKIO näyttäytyy kansainvälisenä, kestävää tulevaisuutta rakentavana ekosysteemiyhteistyönä. Esimerkkinä tällaista TKIO-toiminnasta on eurooppalainen korkeakouluallianssiyhteistyö (U!REKA SHIFT), joka tähtää pitkäjänteiseen strategiseen yhteistyöhön EU:n ilmastoneutraalit ja älykkäät kaupungit -haasteiden ratkaisemisessa. (10, 11). MEKY-projektissa (2022-23) keskeinen tavoite on ollut kasvattaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä ja systematisoida Metropolian tulevaisuustyö saumattomaksi osaksi korkeakoulun päätöksentekoa. Projektin keskeisenä tuloksena on syntynyt muun muassa ennakoinnin kypsyysmalli, systeeminen tietojohtamisen malli sekä suosituksia ennakoinnin ja tulevaisuustyön rakenteiksi. (12). Ennakointitoimintaa on lähestytty myös ekosysteemiyhteistyön näkökulmista. Näistä esimerkkeinä ovat muun muassa Metropolian rooli Vantaan alueen ennakointimallin rakentamisessa (VALUE-hanke) ja ihmiskeskeisen osaamisdataekosysteemin rakentamisessa (DS4skills, data space for skills - kansallinen työryhmä). Uudistuva johtaminen sujuvoittaa muutosmatkaa Johtamista on uudistettu kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti. Tavoitteena on ollut varmistaa, että se tukee korkeakouluyhteisön navigointia murroksellisessa toimintaympäristössä sekä mahdollistaa ja sujuvoittaa vaikuttavuuslähtöisen strategian toteuttamista käytännössä. Johtamisen uudistamisessa on lähdetty liikkeelle laventamalla johtamisen horisonttia ja ottamalla johtamisen kompassiksi Kolmen horisontin malli (13). Vaikka malli auttaa hahmottamaan johtamista kolmella eri horisontilla sekä vallitsevien ja uusien ajattelu- ja toimintamallien näkökulmista, se ei yksin riitä vastaamaan transformatiivisen muutoksen haasteisiin. Lisäksi tarvitaan strategiaan sisäänrakennettujen ajattelu- ja toimintaperiaatteiden — eli ihmis- ja ilmiölähtöisyys, avoimuus, systeemisyys ja kestävä kehitys — integroimista osaksi johtamisjärjestelmää. Ja mikä tärkeintä, radikaalisti muuttuneen ajattelun omaksumista osaksi arjen päätöksentekoa. Johtamista on pyritty kehittämään myös muilla keinoin, kuten uudistamalla toiminnanohjausta ja mittareita, mukaan lukien vaikuttavuusmittarit, vahvistamalla osallistuvaa, yhteisöllistä ja kokeilevaa toimintakulttuuria sekä tunnistamalla ja kehittämällä strategisia kyvykkyyksiä. Paljon on siis jo tehty. Silti muutosmatka kohti laajasti vaikuttavaa korkeakoulutoimijuutta on monella tapaa vasta aluillaan. Uskomme kuitenkin yhä korkeakoulujen muutosvoimaan kestävämmän maailman ja yhteiskunnan rakentamisessa. Siitäkin huolimatta, tai ehkä entistä enemmän siksi, että tuoreiden tutkimusten mukaan vain pieni osa (15 %) YK:n vuoteen 2030 astetuista kestävän kehityksen tavoitteista on edistynyt tavoitellussa aikataulussa (14). Niinpä sinnikäs työ korkeakouluyhteisön ajattelun, toimintamallien ja -kulttuurin mittavaksi uudistamiseksi jatkuu. Kirjoittaja Marita Huhtaniemi on tulevaisuustyön, strategian, innovaatiotoiminnan ja liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä Lähteet 1. Unesco (2020). Education for sustainable development: a roadmap. (unesco.org) Haettu 25.3.2024. 2. Laininen, E. & Salonen, A.O. 2019. Koulutusorganisaatiot yhteiskunnan uudistajina. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 20. Haettu 25.3.2024. 3. Laininen, E. Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistyksen mahdollistajana. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakausikirja 20 (5), 16-38. OKKA-säätiö. Haettu 24.3.2024. 4. Salonen, A.O. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. (journal.fi) Aikuiskasvatus, 38(2), 84-101. Haettu 25.3.2024. 5. Wolff, L., Laherto, A., Cheah, S.L., Vivitsou, M & Autio, M. (2022). Transformation toward sustainability in Finnish teacher education policy: Promises and shortcomings. (frontiersin.org) Frontiers in education.vol. 7. 856237. Haettu 25.3.2024. 6. Brunila, K. & Tähkäpää, O. (2024). Huolettomista oppijoista neuroottiseksi osaajaksi - mitä tapahtui Suomen koulutusihmeelle? Podcastissa Horisontti, Elämän syviä virtauksia etsimässä. (yle.fi) Haettu 25.3.2024. 7. Kantola, M., Friman, M., Rauhala, P., Kotila, H., Huttula, T. K. (2024). Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Futura-lehti 3/2023. Tulevaisuuden tutkimuksen seura r.y. 8. Huhtaniemi, M (2023). Vaikuttavalla strategialla rakennetaan kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Unkari-Virtanen, Huhtaniemi, M. (toim). TKIO - tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista. 12-17.(theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 110 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 9. Huhtaniemi, M. (2024) Match®-malli ja ”IK-seitti” korostavat antisipaatiota ja transformatiivista tulevaisuustyötä. Teoksessa Unkari-Virtanen,L. (toim.) Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. (theseus.fi) 73-75. Metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 128 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 10. Unkari-Virtanen, L. (2024). TKIO:n kypsyysmalli. Teoksessa Unkari-Virtanen, L.(toim.) TKIO- transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. 15-56. (theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 131 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 11. Huhtaniemi, M. (2024). TKIO:n vaikuttavuuden tasot. Teoksessa Unkari-Virtanen, L.(toim.) TKIO- transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. 57-74. (theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 131 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 12. Unkari-Virtanen, L. (toim.) 2024. Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa (theseus.fi) Metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 128 Helsinki. Haettu 25.3.2024. 13. Huhtaniemi, M. (2023). Kolmen horisontin malli johtamismuotoilun kompassina. Edelläkävijät-blogi 21.2.2023. (edellakavijat.fi) Helsinki: Vere Design. 14. Lipponen, K., Ramm-Schmidt, M., (2024). Vastuullisuus on rikki - yritysten on siirryttävä uudistavaan liiketoimintaan (fibsry.fi)
Mikä suojamuoto mihinkin tulokseen?
Hankkeissa ja projekteissa on pidettävä silmät auki, eritoten, jos tuloksia alkaa tulla. Kun jokin kiintoisan tuntuinen asia on työpöydällä, on selvitettävä, olisiko tarkoituksenmukaista suojata se. Voi nimittäin olla, että sille voidaan hakea patentin, hyödyllisyysmallin tai mallioikeuden suojaa. Patentti Aiemmassa blogikirjoituksessani Keksijän muistilista käsittelin patentoitavia keksintöjä. Jos tulos on jotakin, joka on uusi, keksinnöllinen ja entuudestaan alan keskimääräiselle asiantuntijalle tuntematon ratkaisu, se voi olla keksintö. Jos keksintö on lisäksi teollisesti käyttökelpoinen ja toistettavissa, se voi olla patentoitavissa. Tulos voi olla hieno ja oivaltava vaikka se ei välttämättä täyttäisikään patentoitavalta keksinnöltä edellytettyjä ominaisuuksia. Siksi sitä ei kannata silti jättää hyllylle pölyä keräämään. Se voi olla suojattavissa muilla keinoin. Hyödyllisyysmalli Hyödyllisyysmalli (1) on tarkoitettu ratkaisuun, joka ei välttämättä saisi patentin suojaa, mutta joka on silti keksinnöllinen. Hyödyllisyysmallin oleellinen ero patentista, (jolla voidaan suojata myös uutta käyttötapaa tai menetelmiä) on siinä, että se voidaan myöntää vain tekniseen ratkaisuun, käytännössä siis vaikka tuotteeseen tai laitteeseen. Hyödyllisyysmallin hakuprosessi on patenttia nopeampi, koska siinä ei tehdä erillistä uutuudellisuuden ja keksinnöllisyyden selvitystä, vaan ne ovat keksijän vastuulla. Mutta kuten patentinkin kohdalla, hyödyllisyysmalli voidaan myöntää vain keksintöön, joka ei ole alan asiantuntijalle ilmeinen ratkaisu. Hyödyllisyysmallihakemuksen voi myös muuttaa patenttihakemukseksi, ja päinvastoin. Hyödyllisyysmalli on voimassa 10 vuotta. Mallioikeus suojaa esineen ulkomuotoa Mallioikeus (2), eli mallisuoja suojaa esineen ulkomuotoa. Mallioikeuden hakija saa sen avulla yksinoikeuden mallioikeuden suojaamien tuotteiden muotoiluun. Mallioikeudella voidaan suojata monenlaisia esineitä, esimerkiksi pakkauksien, huonekalujen tai jopa rakennuksen ulkomuotoa. Mallioikeudella voidaan suojata myös graafisia esityksiä. Tästä tyypillinen esimerkki, jossa mallioikeuden suojaa haetaan, on kankaan kuvioinnin malli. Mallioikeus on käytännössä ainoa tapa suojata muotoilua. Mallioikeutta haetaan suojattavasta asiasta tehdyillä kuvallisilla esityksillä. Mallioikeus on voimassa 5 vuotta. Tavaramerkki erottaa muista samankaltaisista tuotteista Toisinaan voi olla tarkoituksenmukaista hakea tavaramerkin (3) suojaa. Tavaramerkillä suojataan esimerkiksi kuvioita (logoja), värejä, sanoja, iskulauseita, palveluita, joskus myös ääniä tai jopa tuoksuja. Tavaramerkin tarkoitus on erottaa tavarat ja palvelut muista vastaavista kilpailevista tavaroista tai palveluista. Sen avulla voidaan myös vahvistaa kyseisen tuotteen näkyvyyttä ja identiteettiä. Tavaramerkki voi olla yhdistelmä erilaisista asioista, kuten sanoista, väreistä, kuvasta ja logosta. Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus päättää tavaramerkin käytöstä. Rekisteröidystä tavaramerkistä käytetään ympyrän sisällä olevaa® -symbolia. Sitä voi käyttää vain, kun kyseessä on hyväksytysti rekisteröity tavaramerkki. Toisinaan näkee käytettävän myös™ -merkkiä. Sitä voidaan käyttää myös silloin, kun kyseiselle asialle on vasta haettu tavaramerkin suojaa. Miten edetä? Tuloksien suojaaminen maksaa. Siksi sopivan suojamuodon määrittely edellyttää aina huolellista tuloksen arviointia ja ennakkosuunnittelua, jotta tarkoituksenmukaisin tapa löytyy. Erittäin tärkeää on, että tuloksen omistus- ja hyödyntämisoikeudet ovat selvillä, ennen kuin mahdollinen suojaaminen aloitetaan. Esimerkiksi hankkeissa nämä on yleensä määritelty hankesopimuksessa tai rahoitusehdoissa. Korkeakoulukeksintölaki taas koskee Suomessa patentilla suojattavissa olevia keksintöjä, jotka on tehty palvelussuhteessa korkeakouluun. Lisäksi on tietenkin päätettävä, kannattaako kyseisen tuloksen suojaaminen vai onko järkevämpää tarjota tulosta mahdollisimman laajalla jakelulla kaikille halukkaille hyödyntäjille. Metropoliassa neuvoja ja tukea keksinnön tai muun uuden tuloksen käsittelyyn saa Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -tiimistä, innovaatioasiantuntijalta. Keksiminen ja uuden luominen joka tapauksessa kannattaa. Yleisesti ottaen, kaikille mieluisaa on, jos esimerkiksi hankkeeseen käytetyt resurssit ja tulokset tuottavat jotakin yhteistä hyvää. Kaupallistuneen tuotteen, palvelun tai vaikka uutta yrittäjyyttä. Syytä korkeakoululähtöisten tulosten tehokkaampaan löytämiseen ja hyödyntämiseen on. Yleensä myös lisärahoitus seuraa hyviä tuloksia. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) hyödyllisyysmalli (prh.fi) PRH mallioikeus (prh.fi) PRH tavaramerkit (prh.fi)
Kuinka rakentaa Twitch-striimauskanava ja -studio? Osa 2: Striimauskonsepti
Twitch- tai Youtube-striimauskonseptin luominen, suunnittelu ja rakentaminen on erittäin mielenkiintoista, hauskaa ja jännittävää. Tässä blogisarjan toisessa osassa käsitelään striimauskonseptia ja miten rakentaa se omannäköiseksi. Alla on joitain askelia, joita seuraamalla voit päästä alkuun. Rutiini, toistuvuus ja johdonmukaisuus toimivat striimauskonseptin vahvistajina. Sarjan ensimmäisessä osassa mainittiin Twitch-striimaajan Hasanabin avanneen oman IP-oikeuksiensa käytön muille. Hasanabin striimauskonsepti onkin toiminut inspiraation lähteenä, jonka vuoksi hänen konseptiaan tullaan soveltamaan Turbiini-striimin rakentamisessa. Valitse aihe, joka sytyttää Ensimmäiseksi, striimiä varten on hyvä valita aihe, josta olet todella hyvin perillä tai jota kohtaan olet todella intohimoinen. Aiheet voivat liittyä esimerkiksi harrastuksiin, pelaamiseen, työhön tai päivittäisiin aktiviteetteihin. Nämä tekijät helpottavat yleisöä samaistumaan sinuun ja auttamaan sinua vuorovaikuttamaan läheisemmin heidän kanssansa sekä tuottamaan merkityksellistä sisältöä. Riippuen pelaatko pelejä, luotko taidetta tai puhutko ja keskusteletko tietystä aiheesta, tämä valinta määrittää striimauksen formaatin. Brändää striimisi Toiseksi, pohdi myös minkälaisen teeman tai brändin haluat striimauskonseptillesi. Valitse jokin koukuttava nimi, logo ja graafinen ilme, joka edustaa striimauskonseptiasi ja itseäsi. Internetyhteisöissä meemit ja kaikenlaiset vitsit ovat jo vahvasti edustettuina, mutta uusille tuoreille tyyleille on aina kysyntää. Turbiini-striimissä aiheet tulevat käsittelemään yrittäjyyttä. Striimi tehdään Turbiinille, joten kaiken kattava teema pyörii siis yrittäjyyden, esihautomo- ja startup toiminnan ympärillä. Lisäksi formaatti on koulutuksellinen, keskusteleva ja dialogimainen, mikä tarkoittaa, että sisältönä on sivistävän tiedon jakamista eri tavoin. Turbiini on jo valmist brändi, joten teemassa näkyy Turbiinin graafisen ilmeen osia, komponentteja ja elementtejä. On hyvä huomioida, että mikään ei tietenkään poissulje mahdollisuutta, että monia toisistaan irrallaan olevia asioita voisi käsitellä striimissä. Hasan Piker esimerkiksi pelaa aina striiminsä lopussa, kun päivän tärkeimmät uutiset ovat käsitelty. Tätä osuutta striimissä voisi kutsua vaikka ”outroksi”. Turbiinin striimissä yksi idea on tuoda mukaan ulkopuolisia vieraita, jotka toimivat yrittäjyyden skenessä enemmän tai vähemmän, substanssiasioiden käsittelyn lisäksi. Tarkoitus on tutustuttaa vieraat Turbiinin seuraajille, ulkopuolisille katsojille ja yleisölle, jotta he voivat olla vieraisiin yhteydessä, kun elämäntilanne sitä vaatii tai tarvitsee, koska he toimivat pääkaupunkiseudun yrittäjyysekosysteemissä. Kolmanneksi striimin mainostaminen on olennaista. Livestriimin elinkaaren alkuun on aina vaikea saada suurta massaa liikkeelle. Alussa yleisön saamisessa tulee muna-kana-efekti vastaan. Siksi Turbiini-striimin taktiikka perustuu sille, että jokaisesta livestriimin tallenteesta tehdään editoituja 15–50 minuutin lyhytvideoita, jotka ladataan Turbiinin Youtube-kanavaan. Ajan myötä Youtubeen kertyy valtavasti sisältöä, kun monien tuntien livestriimeistä saadaan paljon editoituja videoita tehtyä. Mainostettavia kanavia tulee olemaan siis kaksi. Ajatus tämän takana on se, että Youtubeen on aina helpompaa johdattaa seuraajia. Kun seuraajat pääsevät sisällön makuun, alkavat he sitten siirtymään livestriimeihin. Tämän lisäksi lyhyille, tiivistetyille videotallenteille on aina kysyntää, joita katsojat mielellään kuluttavat, kun heille itselleen ajallisesti sopii. Alla on kuva, mikä havainnollistaa Twitchin ja Youtuben suhdetta striimauksen tuotantoketjussa Hasan Pikerin mukaan. Yleisön kerryttyä livestriimeihin, sen sitouttamista voi lisätä vuorovaikuttamalla: vastaamalla chatissa esiintyviin kysymyksiin, kommentteihin ja ajatuksiin. Näillä perusvuorovaikuttamisen keinoilla on mahdollista rakentaa lojaalia yhteisöä ja seuraajien yleisöä. Katsojien muuntauduttua seuraajiksi, seuraava tavoite on pitää seuraajat otteessa. Tämän voi toteuttaa monella tapaa, mutta yleisin keino monen striimaajan keskuudessa on käyttää esimerkiksi Discordia eli chat- ja videopuhelutyökalua. Discordiin on mahdollista rakentaa yhteisöjä, jolle voi suoraan viestiä seuraavasta livestriimistä tai uutisisoida aikataulumuutoksista, jos jotain esteitä on tullut vastaan. Lisäksi Discordin kautta on mahdollista tehdä yhteistyötä muiden striimaajien kanssa. Rutiinit palvelevat striimaajaa ja yleisöä Lopuksi: rutiini, toistuvuus, johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys on avain onnistuneeseen striimauskonseptin rakentamiseen, varsinkin Twitch-alustalla. Twitchin toimitusjohtaja Emmett Shearin sanoi taannoin Slush-konferenssissa 2022, että alusta poikkeaa muista sosiaalisista medioista, koska alustalla ei voi mennä “viraaliksi” toisin kuin Youtubessa, TikTokissa, Twitterissä tai Instagramissa. Tämä johtuu algoritmin suunnittelusta ja alustan muotoilusta, mikä kuuluu siis palvelun ominaisuuksiin - “it’s by design”. Siksi on hyvä yrittää striimata aina samaan kellonaikaan joka päivä, jotta kyetään rakentamaan säännöllistä yleisöä. Jos et pysty joka päivä striimaamaan niin vähintään tiettynä aikana päivästä ja tiettynä päivänä viikosta. Toivon, että nämä ajatukset auttavat rakentamaan hyvää striimauskonseptia. Jos sinulle tulee kysymyksiä, niin ole allekirjoittaneeseen yhteydessä! Seuraavaksi blogisarjan kolmannessa osassa on striimausstudio käsittelyssä. Vertaile muihin Viimeinen vinkki: seuraa mahdollisimman monia erilaisia striimejä, podcasteja ja Youtube-kanavia, jotta voit muodostaa oman käsityksen eroista ja yhtäläisyyksistä, hyvistä ja huonoista ominaisuuksista, joita näillä striimaajilla ja striimauskonsepteilla on. Hasanabin konseptia on jatkuvasti pyritty soveltamaan Turbiinin striimauskonseptin suunnittelussa. Kirjoittaja Hannes Jesar on kaikkien suomalaisten lempiturkulainen ja Helsingin startup ekosysteemin Bruce Lee, joka työskentelee Metropolian Innovaatiotoiminta ja yrittäjyystiimissä projektipäällikkönä. Hannes luotsaa Metropolian yrittäjyyttä edistävää yrityshautomoa, Turbiinia, kouluttaen yrittäjyyden kompetensseja, menetelmiä ja työkaluja. Viimeisimpänä huikeana juttuna täytyy nostaa Turbiini Broadcast, jota Hannes on päässyt vapaasti omalla visiolla ja näkemyksellä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilman kompromisseja. STRIIMAILEMISIIN!
Vihreä kaupunki myy, mutta kuka ostaa?
Kaupungistuminen jatkuu globaalisti ja siten ihmisten tapoja asua, liikkua, työskennellä, elää arkea ja ymmärtää ympäröivää maailmaa määrittää tulevaisuudessa voimakkaasti se, minkälaista kaupunkiympäristömme tulevaisuudessa on. Samalla luonnonympäristömme on moniongelmaisessa kriisissä ja matkalla kohti katastrofia. Ovatko kaupungit pakopaikka, jonne sulkeudumme luonnon tasapainon järkkyessä vai onko niillä elonkirjossa osansa, josta ymmärrämme vielä hyvin vähän? Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhteiskunnallisia ja taloudellisia lähtökohtia luonnonympäristön integroimiseksi osaksi tulevaisuuden rakennettua ympäristöä. Kaupungit systeemisissä muutoksissa Ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja energiajärjestelmän kestämättömyyteen herättiin 2000-luvun alussa ja myös yhdyskuntarakenteen ja energiankulutuksen yhteys tunnistettiin. Samalla tiiviin ja toiminnoiltaan sekoittuneen, monikerroksellisen kaupunkirakenteen mahdollisuudet ja uudet urbaanit ideaalit nousivat vastavoimaksi automarketeille ja pelloille levittäytyville omakotitaloalueille. Kaupunkisuunnitteluun syntyi tiivistämisen paradigma, joka on vuosien varrella herättänyt myös runsaasti julkista keskustelua. Tutkimusten valossa (arcgis.com) näyttää, että kaupungistuminen Suomessa todella on kehittynyt tiiviimmän yhdyskuntarakenteen suuntaan viimeisen 10-15 vuoden aikana, joskin kehityslinjoja on monia ja rakentaminen painottuu välillä kauaskin kaupunkikeskustoista. Kaupunkien haasteet luonnonvoimien kuten rankkasateiden ja helleaaltojen armoilla on jo tunnistettu. Myös elävän luonnon mahdollisuudet osana rakennettua ympäristöä alkavat olla laajan kiinnostuksen kohteena. Hulevesien hallinta, lämmön sääntely ja ilmanlaadun parantaminen ovat konkreettisia tarpeita, joihin vihreällä infrastruktuurilla (bgreen-handbook.eu) ja luontopohjaisilla ratkaisuilla (luke.fi) voidaan vastata. Kaupungeille asetetaan toiveita myös luontokadon torjunnalle, elinympäristöjen suojelulle ja jopa hiilensidonnalle. Tarve laadukkaille luontokokemuksille korostuu tiiviisti rakennetussa ympäristössä, jossa ihmisiä on paljon mutta tilaa vähän. Ajatuksena on hyödyntää elävää luontoa systemaattisesti verkostomaisena osana rakennettua ympäristöä monipuolisten hyötyjen (forumvirium.fi) tuottajana. Olemmeko siis siirtymässä kaupunkikehittämisessä Vihreän kaupungin paradigmaan? Kysyntä ja tarjonta - kohtaavatko ne? Vaikka oma piha ja luonnon läheisyys ovat perinteisesti suomalaisille tärkeitä asumispreferenssejä niin kysyntää kaupunkimaiselle asumiselle, liikepaikoille ja toimitiloille on ja rakentajia niille löytyy. Lisäksi tiiviimpi yhdyskuntarakenne on infrastruktuurin osalta kustannustehokas ja kuntataloudelle tuottoisampi. Tiiviille kaupungille löytyy siis myös taloudellinen ajuri - miten on vihreän kaupungin laita? Luontopohjaisten ratkaisujen ja kaupunkiluonnon moninaiset hyödyt voidaan myös mitata rahassa. Kustannusten ja hyötyjen jakaantumisen hahmottaminen voi olla kuitenkin varsin kompleksista. Esimerkiksi hulevesien matka voi kulkea yksityisen kiinteistön katolta kaupungin omistamille katualueille ja sadevesiviemäriin ja edelleen vesistöihin kuljettaen mukanaan erilaisia epäpuhtauksia kuten mikromuoveja laajalle luontoon. Toisaalta kyseessä saattaa olla niin sanottu julkishyödyke eli hyödyke, jonka kulutus ei vähennä eikä rajoita muiden mahdollisuuksia kuluttaa sitä. Viherseinän esteettiset ja kokemukselliset annit ovat kaikkien ohikulkijoiden saatavilla eikä heitä voi siitä laskuttaa. Luonto eri muodoissaan vaatii myös oman tilansa ja tiiviisti rakennetussa ja asutussa ympäristössä tilaa on väistämättä vähän ja vaihtoehtoisia käyttöjä tilalle todennäköisesti on. Näihin haasteisiin haetaan sekä innovatiivisia käytännön ratkaisuja että taloudellisia insentiivejä PilotGreen -hankkeessa. Jotta toivottua ympäristöä rakennettaisiin, täytyy kysynnän ja tarjonnan aidosti kohdata käytännön tasolla. Julkisella sektorilla on luonnollisesti merkittävä rooli sekä rakennetun ympäristön kriteerien asettajana että infrastruktuurin hankkijana. Oma kysymyksensä (sciencedirect.com) onkin miten esimerkiksi kunnallisorganisaatio omaksuu läpileikkaavasti vihreän infrastruktuurin merkityksen ja mahdollisuudet. Iso osa rakentamisesta on kuitenkin yksityisiä hankkeita tai yksityisen ja julkisen sektorin yhteisiä. Tarjontapuolella viherrakennus-, maisemasuunnittelun sekä hoidon ja ylläpidon yritykset ovat olennaisia. Näillä aloilla on tahtoa ja kiinnostusta kehittää liiketoimintaa entistä vihreämpään (vyl.fi) suuntaan ja tilaa myös uusille toimijoille. Lisää tietoa, kunnianhimoa ja uusia liiketoimintamalleja Tähän mennessä olemme saaneet selville että rakennetun ympäristön markkinoiden ravistelu vaatii hyvin moniulotteista muutosta. Viherkertoimen kaltaiset vahvat ohjurit tulisi laajentaa kaikkeen suunnitteluun. Ylläpidon rooli on keskeinen ja samalla ongelmallinen. Viherympäristön hoitoon ei ole riittävästi rahaa. Toisaalta hankittavilta ratkaisuilta ei vaadita elinkaaren aikaisten kustannusten ja vaikutusten arviointia - eikä sellaisia vielä osata tarjotakaan. Uusille liiketoimntamalleille on siis tilausta! Ekologisista, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista tarvitaan tarkemmin mitattua ja artikuloitua tietoa. Tarvitaan isomman mittakaavan kokeiluja, jotka osallistavat monialaisesti niin tilaajia, tarjoajia ja käyttäjiä. Lisää voit lukea 2023 pidettyjen tarvekartoitusten yhteenvedosta (Google Drive). Uskon että tulevaisuudessa näemme kaiken ympäristön - myös rakennetun - osana luontoa. Tämä tulee vaatimaan kuitenkin isoja muutoksia, niin ajattelutavoissamme, arvoissamme sekä päätöksenteon ja talouden toimintamalleissamme. Kirjoittaja Jaakko Lehtonen on työskennellyt vuoden 2023 alusta projektipäällikkönä Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymässä. Hän on kasvattanut kaupunkivihreää erilaisissa projekteissa niin järjestö- kuin kaupallisenkin toiminnan parissa viidentoista vuoden ajan.
Developing Employee Intrapreneurship
We have all heard about entrepreneurship, even if it is hard to say and even harder to spell, the concept itself is understood. Many of us don’t identify with it because of what it has traditionally meant - “someone who makes money by starting their own business, especially when this involves seeing a new opportunity and taking risks”. Not everyone is born to be an entrepreneur and they don’t feel comfortable with taking on that level of financial risk. Many more people are interested in seeking new opportunities and making an impact that way. This is the other part of the entrepreneurial equation - the entrepreneurial mindset and skills. Deconstructing Entrepreneurship The deconstruct the definition of entrepreneurship into mindset and skills versus company building there is a lot that you can do with this. The mindset and skills of entrepreneurship are lifewide skills. These are skills that you can use in all different areas of your life. One of those places is in your job. Your workplace, as strange as it may sound, will benefit from employees upskilling with more entrepreneurial skills. This combination of paid work (being an employee) and entrepreneurial mindset and skills has come to be known as intrapreneurship. There are two ways to understand employee intrapreneurship one is about identifying opportunities for the business while taking ownership and helping to build pathways for the projects internally while the other is more deeply rooted in the traditional concept of entrepreneurship - helping the company build concepts/products into other businesses. What is an Intrapreneur? HubSpot.com defines an intrapreneur as someone who “…works to create new business opportunities or products at their company and find paths for innovation. The main goal of an intrapreneur is to drive innovation within their company.” This is more firmly planted in the first way of understanding intrapreneurship. It is a mindset shift and it is a form of empowerment that can propel the organisation to take on new directions and challenges if they are open to fostering it. While the second way of understanding intrapreneurship - building companies around products/services - requires a much more developed infrastructure and company culture than most places have available. Lifewide Intrapreneurship Entrepreneurial mindset and skills, whether utilised in their own business or their workplace, are important for everyone. When an organisation invests in developing the entrepreneurial mindset in their employees, they are investing in such skills as creativity resilience experimentation teamwork problem-solving being proactive tolerance to failure, and many more important skills. These are all necessary for innovation and creative problem-solving whether it is how to utilise a new technology that your organisation has been developing, figure out how to bring many diverse people along in the process, or how to solve complex problems in your own life. Having employees that feel empowered enough to solve problems through creativity and to understand how the outcome is important to the organisation will increase work satisfaction and allow a more innovative way of doing things. 9 Entrepreneurial Mindset Skills These 9 entrepreneurial skills can be learned and nurtured people. These are learnable skills. They just need to practiced. Here is what each skill brings to the individual and the organisation. Ability to Innovate The ability to innovate means that individuals can spot opportunities and the willingness to try solving problems that they see. It also includes taking ownership and directing opportunities to address needs that have not yet been met. Creativity Creativity is not only about creating paintings or being able to do something with their hands. When talking to talented coders, they speak about how coding is creative. This is because creativity is a much wider, more pervasive skill, than we give it credit. Creativity is something that is anything that uses the imagination or original ideas to create something new and valuable. Both tangible and intangible things. We are all creative in our own way. When one uses an item for something that it wasn't intended for, then this is displaying creativity. Proactiveness Planning ahead, getting started even before being ready, and even to stop procrastinating because something isn't perfect yet. When something is proactively created using simple versions of things, there is time to test and iterate it. Teamwork Being good at teamwork is a common claim from people in their CVs/resumes but it isn't always reality. And yet it is another skill that can be practiced as long as it is understood what it consists of. Teamwork consists of skills such as: accepting diversity (and people's differences) emotional intelligence (such as empathy, ability to express yourself, ability to solve conflicts) active listening ability to play different roles in a team and being open to collaborate and cooperate with new people Tolerate Failure There is a lot of weight with the word failure. Nobody likes to think that they have failed at something. Often confusing failing with being a failure. But failing is not inherently bad. It only means that something that was tried did not work. It is illogical to think that everything that is tried will work out the first time. The best way to get more comfortable with not succeeding is to reframe the concept as learning. Because that is what it is. No matter if we are trying to paint for the first time or to launch a new product, time is needed to learn the nuances of what will happen and what should happen. Tolerate Risk The flip side of tolerating failure is the ability to tolerate risk. Increasing risk tolerance is about going beyond any comfort zone and doing things that are out of a regular routine. Absolutely not about engaging in risky behavior that endanger people, it is about pushing the limits of a comfort zone so that may include things such as speaking up in a meeting when there is something to say, willingness to initiate contact with an unknown person if there is a good reason, trying something new to expand enjoyment or work skills. All of these things can feel 'risky' when in the big picture, they are not. It is about building confidence and becoming comfortable with being uncomfortable. Plan and Reach Objectives In order to drive projects forward and to follow up on their performance, knowing how to plan and reach objectives is vital. Being able to track goals and know when to have milestones and how to assess their success is how to move forward in a controlled way. This works for both personal and professional lives. Problem-centred Love the problem, not the solution is the mantra of every great problem solver. Any one problem can have a myriad of solutions. There isn’t just one way to solve each problem. This foundational realisation is paramount to incorporating the entrepreneurial mindset and becoming an intrapreneur. When someone goes into a problem-solving session with a ready-made solution, they have no idea what they are solving. Often times, problems can present themselves one way but in reality, the very core of the problem is something else. In other words, treating the symptom rather than the disease. Take some time, refrain from judgement, and explore the problem thoroughly. Networking Networking a good complementary skill to team work. But it also encompasses many of these other skills like tolerating risk and proactiveness. Networking is about connecting with new people around individual and shared interests as well as work objectives and knowledge. Networking can be challenging for many people. When thinking about networking, it is helpful to remember that it is about creating value for others. With this in mind, it is about offering help even more than asking for it. Promoting and Developing Intrapreneurship in Your Organisation For organisations to benefit from their employees’ intrapreneurship skills, employers need to first be willing to offer training and opportunities to practice these above skills. Fostering the development of these skills and competences require a structure and organisational culture that values these skills and allows people to be open to new possibilities. Making sure that ‘failure’ is not forbidden and calculated risk-taking is supported. It requires the organisation to also practice many of these skills themselves. Tolerating risk for the organisation is important as changing the way you work is inherently risky (especially psychologically). Giving opportunities for networking between teams and potential silos to support the potential creation of new opportunities. Being problem-centred rather than insisting on solutions first will help the organisation to solve problems with real impact. The organisation itself needs to be proactive in offering upskilling and opportunities for employees to practice and share these skills. Recognise and support employees using and practicing their ability to innovate, and understand the role of creativity in how individuals and teams develop their work. This will support people becoming more engaged in the work that they do. By illustrating each of these skills individually, it allows you to develop your own skillset to become more entrepreneurial and intrapreneurial. By looking up each of these skills online, you can find exercises and activities that will help you understand how to exactly practice each of these. Developing capacity at Metropolia Developing this capacity for the staff to access has been a topic of discussion within the Research, Development, and Innovation team at Metropolia (RDI in English or TKI in Finnish) along with other necessary skills. Starting in February 2024, there will be a series of Lunch and Learn events sponsored by Turbiini, Metropolia’s business incubator. There is also a goal to create an Innovator’s Lab here at Metropolia that will act as a place where the institution’s staff can learn different innovation and innovation-supporting methods. These are things like facilitation fundamentals, service design, prototyping, and so on. These classes will be created also in conjunction with the U!reka Shift project in Work Package 5 & 6 looking at staff development, training, and entrepreneurship. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Please contact Pamela Spokes (pamela.spokes@metropolia.fi) if you are interested in hearing more about the developments taking place in regards to the Innovator’s Lab or the Lunch and Learn series. Source Entrepreneur (dictionary.cambridge.org)
Lämmitysenergian säästökeinoja taloyhtiössä on monia, asukkaiden yhteinen tahtotila ratkaisee
Energia-ala on ollut poikkeuksellisen nopeassa murroksessa viimeiset kaksi vuotta ja myös ilmastonmuutoksen torjunta vaatii laajoja energiansäästötoimia. Suomessa yli neljännes energiasta kuluu tilojen lämmittämiseen, joten kun lämmitysenergian hinta nousee, erilaiset energiansäästötoimet muuttuvat aiempaa kannattavammiksi. Energiakustannuksissa voi taloyhtiössä säästää monin erilaisin keinoin. Yksi esille noussut kustannuksia alentava ratkaisu on erilaiset alueelliset energiatoimenpiteet, joissa energiantuotantoa ja -kulutusta katsotaan useamman toimijan kanssa yhteisesti samaa aluetta tarkastellen, ei vain yhden taloyhtiön näkökulmasta. Esimerkkinä ratkaisusta voisi olla tilanne, jossa asuinalueella sijaitsevien yritysten tuottamaa hukkalämpöä hyödynnetään asuintalojen lämmityksessä. Tässä artikkelissa nostamme esiin taloyhtiöiden energiaremonttiin liittyviä asioita ja esittelemme alueellisten ratkaisujen yhteiskehittämisen mallia, jota BLOCKCC-hankkeessa on kehitetty. Taloyhtiöissä energiakustannusten kasvu on huomattu Kun energiansäästötoimet ovat muuttuneet kannattavammiksi, on raha motivoinut monet taloyhtiöt suunnittelemaan ja toteuttamaan viime aikoina laajojakin energiaremontteja. Kiinteistöliiton taloyhtiöille osoittaman vuoden 2022 Energia- ja ilmastokyselyn tulokset osoittavat, että yli neljännes kyselyyn vastanneista helsinkiläistaloyhtiöistä on seuraavan viiden vuoden aikavälillä vaihtamassa pääasiallista lämmitystapaa. Rivien välistä voi tulkita, että moni suunnittelee irtaantuvansa merkittävästi kallistuneesta kaukolämmöstä. Alueilla, missä kaukolämmön hinta on alhaisempi, kiinnostus irtaantumiseen on matalampi. Energiakustannuksissa voi taloyhtiössä säästää sekä nopeasti toteutettavin keinoin että isomman remontin avulla. Isommissa remonteissa investoinnin takaisinmaksuaika pohdituttaa, kun ostoenergian hinta ja korot muuttuvat, ARA-avustukset poistuvat ja tulevaisuus erilaisten asuinrakennusten saamien energiatukien suhteen on hämärän peitossa. Kiinteistöliiton tutkimuksen mukaan suurin osa taloyhtiöistä odottaa, että takaisinmaksu energiainvestoinnille olisi enintään kymmenen vuotta. Taloyhtiön energiansäästötoimien näkökulmia Monesta kanavasta jaetaan energiansäästöniksejä. Asukkaita opastetaan muun muassa lämpimän käyttöveden säästämiseen, ikkunoiden tiivistämiseen ja huonelämpötilan laskemiseen. Neuvoja löytyy listattuina ainakin seuraavilta tahoilta: Helsingin kaupungin energianeuvojilta (helsinginilmastoteot.fi) Kiinteistöliitolta (kiinteistoliitto.fi) Motivalta (motiva.fi). Vinkkilistoja tutkiessa ja energiaremontteja suunnitellessa on oleellista katsoa myös taloyhtiön pitkän aikavälin korjaussuunnitelmaa (PTS). On hyvä miettiä, mitkä energiainvestoinnit kannattaa toteuttaa muiden remonttien yhteydessä ja loogisesti. Kannattaako joitain suunniteltuja remontteja aikaistaa ja mitä toimia ei ainakaan kannata tehdä, ennen kuin joku toinen asia kunnossa? Tuoko tulevaisuus uusia innovaatioita, joita kannattaisi odottaa? Energiaremontti asunto-osakeyhtiössä vaatii yhtiökokouksen suostumuksen Asunto-osakeyhtiössä päätöksentekoprosessi isompiin investointeihin voi olla monivaiheinen ja pienemmätkin remonttikustannuksetkin pitää hyväksyttää osana budjettia yhtiökokouksessa. “Ilmaisissakin” toimenpiteissä on omat rajoitteensa. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiön hallitus voi omalla päätöksellään päättää yhden asteen sisälämpötilan laskemisesta. Asumisterveysasetuksen mukainen +18 celsiusasteen huonelämpötila on kuitenkin minimi, jonka alle asuinhuoneiston lämpötilaa ei saa laskea edes yhtiökokouksen valtuutuksella. Yleisissä tiloissa kuten kellarissa ja rapuissa tilanne on toinen, mutta tällöinkin on oltava varma esimerkiksi siitä, ettei kosteus kondensoidu rakenteisiin. Sisätilojen lämpötilanlaskun lisäksi kannattaa harkita lämmitysverkoston tasapainottamista ja erilaisia kysyntäjoustoon liittyviä toimenpiteitä, joissa lämpimän käyttöveden kulutuksen huippuja ja sisälämpötilansäätöä optimoidaan tarvittavan lämmitystehon näkökulmasta. Automaatiotekniikka pystyy tämän synkronisoinnin hoitamaan jo nyt, ainakin periaatteessa. Markkinoilla on erilaisia älytermostaatteja, jotka voivat säätää huoneistokohtaisia lämpötiloja esimerkiksi vuorokauden ajan mukaan. Tarjolla on myös tuotteita ja palveluita, joiden tarkoituksena on tasoittaa eri huoneistojen lämpötiloja ja hyödyntää lämmityksen optimoinnissa esim. sääennusteita. Katse kannattaa myös luoda perinteisten asukasosakeyhtiörajojen ulkopuolelle, jolloin erilaiset alueelliset energiaratkaisut voidaan huomioida. On hyvä miettiä, saavutettaisiinko esimerkiksi naapuriyhtiön kanssa hyötyä yhteishankinnoista tai energiaosuuskunnan perustamisesta tai yhteisellä tilauksella. Voisiko kivijalan päivittäistavarakauppa olla hyödynnettävän hukkalämmön lähde? Tai kannattaisiko vuokratiloja tarjota yritykselle, joka tuottaisi hukkalämpöä? Näihin ja moneen muuhun alueellisen energiayhteistyön ja erilaisiin sektori-integraation kysymyksiin etsitään vastauksia BLOCKCC-hankkeessa. Yhteiskehittäminen vauhdittaa ratkaisujen innovointia BLOCKCC-hankkeessa yhteiskehittämistä tehdään kahdessa viiteryhmässä, joista Metropolia vastaa olemassa olevaan asuinalueeseen keskittyvästä ryhmästä. Viiteryhmässä kuullaan muun muassa energia-alan yritysten, taloyhtiön edustajien, koulutustahojen ja muiden asiantuntijoiden kommentteja hankkeen toimintaan ja ratkaisuehdotuksiin liittyen. Ensimmäisessä Metropolian viiteryhmän tapaamisessa kysyimme osallistujilta, mitä ehdotuksia heillä olisi yksinkertaisiksi energiansäästöratkaisuiksi pilottikohteeseen, eli Helsingin Käpylässä sijaitsevaan 50-luvun taloyhtiöön. Ehdotukset on kuvattu alla sanapilvessä. Kuvan 1 sanapilvestä nähdään, että ideat eivät sinänsä tarjoa mitään mullistavia ratkaisuita, mutta erilaisten energia-alan toimijoiden, asukkaiden ja alueella toimivien yritysten nopeatempoinen ideoidenvaihto vauhdittaa käyttäjälähtöisten ja monitavoitteisten ratkaisuiden innovointia. Kun viiteryhmätapaamisten välillä sanapilveä pöyhitään, seuraava tapaaminen luo mahdollisuuden aloittaa työstämään jo ”sulattelussa” olleita toimenpideideoita. Yhteiskehittäminen ja sopivien työpajatoimintamallien löytäminen on keskeistä hankkeessa, jotta kaikki toimijat tulevat kuulluksi ja hyötyvät osallistumisesta. Esimerkkinä tarkastelemme myös Sparcs-toimintamallia (espoo.fi), joka on kaupunkialueiden muutoksen yhteiskehittämisen malli. Taloyhtiössä paikan päällä käyminen tuo lisäarvoa viiteryhmässä ideointiin ja olosuhdemittaukset ja korjaushistoria antavat syötteitä ja reunaehtoja yhteiskehittämiselle. On myös selvää, että kun viiteryhmä on ensimmäisen kerran kokoontunut, voi olla järkevämpää jatkaa teemakohtaisissa alaryhmissä, kuten teknistaloudellisesti järkeviin ratkaisuihin keskittyvään ryhmään ja asunto-osakeyhtiöiden välisen yhteistyön kehittämiseen keskittyvään ryhmään. Miten ratkaisut arvotetaan niin, että yhtiökokouksen päätöksellä niitä päästään toteuttamaan? Miten alueella toimivat yritykset ja muut taloyhtiöt pystyvät olemaan osa ratkaisua, jossa aluetta katsotaan kokonaisuutena, mikä ei katkea tontin rajaan. Näitä teemoja pohditaan hankkeen tulevissa viiteryhmän työpaja-tapaamisissa, joiden muoto ja sisältö kehittyy hankkeen edetessä. Kirjoittajat Kaisa Rapanen työskentelee projektipäällikkönä kahdessa energia-alan hankkeessa Metropoliassa. Hän on aiemmin työskennellyt hankkeissa, projekteissa ja tapahtumissa eri aloilla, muun muassa luovien alojen ekologisen kestävyyden asiantuntijana. Koulutustaustana hänellä on Ympäristöalan erikoisammattitutkinto sekä Kulttuurituottajan (AMK) ja Tradenomin (BBA) tutkinnot. Antti Tohka on vuodesta 2010 Metropoliassa työskennellyt energia-alan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Nykyisin hän toimii yliopettajana Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella. Tohkan mukaan kaupunkiympäristössä energiamurros muuttaa energian myyjän ja ostajan roolien luonnetta vauhdilla. On tärkeää löytää ratkaisut, prosessit ja osaaminen siihen, miten pullonkaulat minimoidaan ilmastonmuutoksen taklaamiseksi. -- BLOCKCC – Energiakorttelit -alueelliset toimintamallit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – Block the Climate Change -hankkeessa kehitetään kokonaisvaltaista tapaa edesauttaa alueellista energiayhteistyötä. Hankkeessa kehitetään alueellisia energiaratkaisuja ja -yhteisöjä taloyhtiöiden, energia-alan yritysten ja paikallisten yhteisöjen/yritysten kanssa. Käytännössä aitojen taloyhtiökohteiden tarkastelun pohjalta simuloidaan erilaisia ratkaisuja. Lisää hankkeen verkkosivuilta (gnf.fi).
Näin palvelumuotoilua hyödynnetään rakennusalalla
Palvelumuotoilu ei ole enää pelkkä muodikas termi, vaan se on monipuolinen menetelmäkokonaisuus, joka on vakiinnuttanut paikkansa tehokkaana työkaluna rakennusteollisuudessa. Palvelumuotoilua sovelletaan nykyään kaupunki-, maisema-, liikenne- ja rakennussuunnittelussa sekä uudis- ja korjausrakentamisessa, ja sitä käytetään myös osana konsulttiyritysten toimintaa. (1, 2) Tässä blogissa käsitellään palvelumuotoilua, sen hyötyjä ja menetelmiä sekä sen käyttöä erityisesti rakennusalalla. Kirjoituksen lopussa kerromme, miten aiomme hyödyntää palvelumuotoilun menetelmiä RADIAL-hankkeessa, jota olemme mukana toteuttamassa. Palvelumuotoilu ja sen hyödyt Palvelumuotoilu on kasvava osaamisala, joka keskittyy ihmisläheiseen palvelun kehittämiseen. Käytännössä tämä merkitsee, että palvelun kehittämisen lähtöpisteessä on asiakkaan tai käyttäjän tarve. Koska nimenomaan käyttäjä määrittää palvelun arvon, hänet kannattaa ottaa aktiivisesti mukaan palvelun suunnitteluprosessiin eri vaiheissa. Palvelumuotoilun avulla voidaan fyysisten ja digitaalisten palveluiden lisäksi parantaa myös yritysten liiketoimintaa järjestämällä sisäisiä toimintatapoja ja prosesseja uudella tavalla - siinä tapauksessa kohderyhmänä voivat toimia yrityksen työntekijät, asiakkaat ja muut sidosryhmät. Palvelumuotoilu kuvausmalleja on monta, mutta yleisin on Tuplatimantti, joka jakaa palvelumuotoiluprosessia neljään päävaiheeseen: löydä, määritä, kehitä ja tuota. Löydä-vaiheeseen lähdetään keräämällä ymmärrystä asiakkaan/käyttäjän tarpeesta, haasteista ja nykytilasta. Määritä-vaiheessa kerätty data analysoidaan ja tulokset kiteytetään. Kehitä-vaiheessa käyttäjän paljastuneille haasteille ja tarpeille ideoidaan ja kehitetään mahdollisia ratkaisuja. Tuota-vaiheessa idearatkaisuja testataan ja parannetaan. Vaikka prosessi jaetaan neljään osaan, se on kuitenkin jatkuva ja iteratiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että samaa prosessia tai vaihetta voidaan toistaa useita kertoja, ja jokaisella toistokerralla saatujen tulosten perusteella tehdä parannuksia tai säätöjä. Tämä iteratiivisuus mahdollistaa palvelun jatkuvan kehityksen. Palvelumuotoilun onnistumisen avain on sen osallistavat menetelmät ja työkalut. Kohderyhmää ja muita sidosryhmiä tyypillisesti otetaan mukaan muotoiluprosessiin haastattelujen, kyselyiden, havainnoinnin tai työpajojen avulla. Nämä ovat yleisimpiä menetelmiä kohderyhmän tarpeiden ja kipupisteiden selvittämiseksi palvelun tai prosessin yhteydessä. Samat menetelmät käyvät myös ideoiden ja palautteen keräämiseen. Palvelumuotoilutyökalujakin löytyy laaja kirjo. Suosituimpia niistä ovat persoonat, palvelupolut, ideakartta, Service Blueprint ja niin edelleen. Työkaluja sovelletaan aina tapauskohtaisesti. Iteratiivisen luonteen ansiosta, riskienhallinta ja kustannustehokkuus ovat palvelumuotoilun tärkeimpiä hyötyjä yrityksille. Kun uudet tai uudistuneet palvelut tai prosessit testataan käyttäjien tai sidosryhmien kanssa suunnittelun varhaisessa vaiheessa, ratkaistaan ongelmia nopeammin. Tämä säästää resursseja. Palvelumuotoilu rakennushankkeiden kontekstissa Kiinteistö- ja rakennusalalla palvelumuotoilua on sovellettu laajasti rakennusten suunnittelussa, infrahankkeissa, kaupunginosien ja kokonaisten kaupunkien suunnittelussa sekä opetuksen suunnittelussa. Yksi hyvä esimerkki on maailmanlaajuisesti tunnettu Helsingin keskuskirjasto Oodi. Kirjaston rakennusvaiheessa henkilökunnalta ja kaupunkilaisilta työpajoissa ja erilaisilla kampanjoilla kerättiin ideoita, toiveita ja tarpeita kirjaston jatkosuunnittelutyötä varten. Palvelumuotoilua hyödynnettiin myös Oodin opasteiden ja kalusteiden suunnittelussa sekä aineiston suunnittelussa. Käyttäjien suunnitteluprosessiin osallistamisen ansiosta kirjastosta saatiin houkutteleva tapaamispaikka, jonne kuka tahansa voi tulla viettämään vapaa-aikaansa, varaamaan työskentelytiloja, kokeilemaan VR-laseja, nauttimaan kahvista, soittamaan sähkökitaraa tai opettelemaan musiikin miksaamista. (2) Toinen esimerkki on Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus, jossa SOTE-henkilökunta, kuntapäättäjät ja kuntalaiset osallistettiin rakennuksen suunnitteluun mallintamisen ja toiminnan visualisoidun simuloinnin avulla. Rakennuksen suunnitteluvaiheessa keskeinen rooli oli VALO-sessioilla, joissa käyttäjille esiteltiin tilojen ratkaisuja virtuaalisessa CAVE-ympäristössä. Kaikissa sessioissa käyttäjiltä kerättiin palautetta. Sessioissa huomattiin esimerkiksi, että huoneita voitiin pienentää, jotta ne toimisivat käytössä paremmin. Lisäksi rakennuksen käyttöönoton jälkeen käyttäjiä osallistettiin myös ylläpidon organisointiin ja kohteen pieniin muutostöihin. Lopputuloksena saatiin uusi parempi SOTE-prosessi. (2) Palvelumuotoilua on hyödynnetty myös rakennusalan koulutuspuolella. Opinnäytetyössään Anni Remes suunnitteli sisustusarkkitehdeille tietomallintamisen opintopolkua palvelumuotoilumenetelmien avulla. Remes käytti vertailuanalyysiä, kyselyitä, haastatteluja ja yhteiskehittämistyöpajaa selvittääkseen, miten Archicad-ohjelmiston opinnot saadaan vastaamaan työelämän tarpeita nykyistä paremmin. Lopuksi hän esitti yhteenvedon Metropolia Ammattikorkeakoulun sisustusarkkitehtuurin uudesta opintolinjasta, joka koostuu kolmesta opintojaksoista: 3D-ohjelmat, Tietomallinnus ja Monialainen projekti. Hänen ratkaisuehdotuksensa sisältää myös Archicad-kliniikan, jonka tarkoituksena on tarjota opiskelijoille jatkuvaa tukea yritysyhteistyön avulla. Vaikka opintojaksojen pilotointia ei ollut vielä toteutettu, Remeksen työ antaa hyvän katsauksen opetuksen nykytilanteeseen sekä kehittämismahdollisuuksiin. (3) Yllä mainitut esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskehittämisen menetelmät tarjoavat rakennusalalle innovatiivisen ja käyttäjälähtöisen lähestymistavan, joka parantaa rakennusten ja rakennusalaan liittyvien palveluiden laatua, vähentää riskejä ja tehostaa resurssien käyttöä. Sen lisäksi palvelumuotoilun avulla rakennuksista voidaan tehdä monitoimisempia, jotta ne soveltuvat paremmin käyttäjien tarpeisiin. Palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen RADIAL-hankkeen työssä Käytännössä palvelumuotoilun menetelmät hyödyttävät RADIAL-hankkeen toimenpiteitä monin tavoin. Hankkeen tavoitteena on auttaa yrityksiä ja julkisia toimijoita valmistautumaan rakentamislain muutoksiin, jotka tulevat voimaan 2025. Hanketyöllä vahvistetaan osaamista tuottaa ja ylläpitää rakennusten ajantasaisia digitaalisia malleja. Alla olevassa kuviossa on esitetty hankkeen työvaiheet. Hankkeen työvaiheet jakautuvat neljään osaan: Ongelma-vaiheessa määritellään, minkälaista tietomallien hyödyntämisen puutteita rakennusalalla on havaittu tähän mennessä. Tarvekartoitus-vaiheessa hankkeen käynnistyessä lähdetään selvittämään, kuinka alan toimijat päivittävät tietomalleja toteumamalleiksi, millä tekniikoilla tai työkaluilla ja millaisia haasteita he kohtaavat toteumamallien laatimisessa. Tarvekartoituksessa hyödynnetään suosittuja palvelumuotoilumenetelmiä kuten haastatteluita, kyselyitä ja työpajoja. Ratkaisujen selvittäminen -vaiheessa kartoitetaan uusia lupaavia teknologioita ja käytäntöjä sekä testataan niitä eri koekohteissa. Tiedon ja osaamisen leviäminen -vaiheessa pilottikohteissa onnistuneista käytännöistä ja teknologioista laaditaan kuvaukset ja tietopaketit, jotka koulutuksissa ja työpajoissa levitetään yleisölle. Kirjoittajat Lada Stukolkina työskentelee projektisuunnittelijana Metropolian RADIAL-hankkeessa. Hän on koulutukseltaan palvelumuotoilija (YAMK) ja restonomi (AMK). Ladan intohimona on uusien ratkaisujen yhteiskehittäminen ja palvelukonseptointi. Nikolai Gordeev toimii projektipäällikkönä Metropolian RADIAL-hankkeessa. Hän on AMK rakennusinsinööri jolla on kokemusta tietomallien käsittelemisestä ja laskennan tehtävistä. Hän on kiinnostunut BIM maailmasta ja kestävästä kehityksestä. Lähteet Lindberg, P. 2019. Palvelumuotoilu rakennuttamistehtävissä (theseus.fi). RT 103058. 2019. Palvelumuotoilu kiinteistö- ja rakentamisalalla (rakennustietokauppa.fi) Remes, A. 2022. Tietomallintamisen opetus sisustusarkkitehtuurin opinnoissa (theseus.fi) -- Lisätietoa RADIAL-hankkeen verkkosivulta.
Verkostot ovat yksinyrittäjän välttämättömyys
Alkava korkeakoulusta valmistunut yrittäjä voi kuvitella voivansa, osaavansa ja jaksavansa tehdä kaiken itse. Jotta ensimmäiset työtilaukset saa, pitäisi voida venyä moneen suuntaan. Koska kentällä on muitakin saman palvelun tarjoajia, on pystyttävä kilpailemaan. Jos samaa asiaa on tarjoamassa myös suurempia toimijoita, yksin yrittävän uskottavuus on koetuksella. Aivan liian moni yritysidea on kohdannut loppunsa alkumetreillä. On otettu isoja riskejä, lähdetty väärin odotuksin liikkeelle ja tavoitteet ovat olleet epärealistiset. Olipa palvelu mikä tahansa, yksinyrittäjän kannattaa pohtia, mitä muuta osaamista hän tarvitsee ympärilleen, jotta toiminnalla olisi menestymisen edellytykset. Tuskin kukaan voi yksinään tarjota avaimet käteen-palvelua, jos kyseessä on vaikkapa mittava tuotesuunnittelu- tai markkinointitehtävä. Mitä kovempi kilpailu, sitä oleellisempaa on voida tarjota jokin ainutlaatuinen palvelulupaus. Yksinyrittäjä ei välttämättä sitä voi antaa, mutta sellainen voi tulla verkoston avulla. Kampushautomoissa voi harjoitella verkostoitumista Metropoliassa Turbiini-hautomotoiminta tarjoaa tukea, että alkava yrittäjä oppii määrittämään realistiset mutta samalla riittävän kunnianhimoiset tavoitteet itselleen. Kampushautomoissa autetaan saamaan kuva siitä minkä tyyppinen yrittäjyys voisi olla järkevintä kyseisellä alalla ja esimerkiksi mitä riskejä yksinyrittämiseen liittyy. Tällä helpotetaan yrittäjyyden aloittamista, kun se lopulta esimerkiksi valmistumisen jälkeen alkaa. Kampushautomo mahdollistaa tiimin rakentamisen ja muiden alojen osaajien kohtaamisen. Mikäli alkavan yrittäjän tavoitteena ei ole rakentaa ympärilleen tiimiä, niin hänen kannattaa ainakin pohtia miten voi verkostoitua. Silloin hänellä on tukevampi pohja menestymiselle. Työosuuskunnat verkottavat yksinyrittäjiä Työosuuskuntatoiminta on viime aikoina saanut lisää suosiota yksinyrittäjien parissa. Se nähdään myös vaihtoehtona kevytyrittäjyydelle. Yrittäjä on työsuhteessa osuuskunnan kautta. Tarkoitus on, että jäsen, vaikkapa keikkatyöläinen, tai freelancer voi keskittyä oman osaamisensa tarjoamiseen ja osuuskunta huolehtii muusta, esimerkiksi laskuttamisesta ja työnantajan velvoitteista. Koska osuuskunnan jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista, se on myös taloudellisesti esimerkiksi pelkkää yksinyrittämistä riskittömämpi. (1) Osuuskuntaan ei kuitenkaan kannata lähteä mukaan siksi, että yrittäjyyden hallinnolliset asiat eivät innosta. Jotta toiminta on tuloksellista, se edellyttää kaikilta jäseniltä sitoutumista, yhteistyökykyä ja aloitteellisuutta. (2) Vastapainona omalle aktiiviselle toiminnalleen yksinyrittäjä voi verkostoitua muiden osaajien kanssa. Samalla yksinyrittäjä saa verkoston kautta omaa osaamistaan paremmin esille. Tavoitteita on yhtä monta kuin yrittäjiäkin Yksinyrittäjät eivät ole yhtenäinen ryhmä. Joku saattaa ensisijaisesti halutakin vapautta ja toimii siksi yksin. Joku haluaa tehdä muutakin, ja työn ajoittaisuus tai mittaluokka ei edellytä laajempaa verkostoa. Mutta jos yrittäjyydestä on tarkoitus tehdä vakaampaa ja pääasiallinen työura, on otettava huomioon, että yksin tehdessä edessä saattaa olla työkuorma tai taloudellinen haaste, joka lopulta lannistaa yrittäjän. Verkottuminen ja eri alojen osaajien löytäminen oman osaamisen tueksi on käytännössä elinehto, jota ilman uusi, oivaltavakin liikeidea voi jäädä puolitiehen. Verkottuminen mahdollistaa paitsi voimien riittävyyden, kun tekemistä voi jakaa eri toimijoiden kanssa, myös erikoistumisen ja sitä kautta kilpailuetua. Pienikin voi pärjätä, kun toimii muiden kanssa yhdessä. Yksin ei kannata jäädä. Siksi on järkevää koettaa löytää ympärilleen muita samanmielisiä osaajia, joiden kanssa työtä voi jakaa. Kaikki saavat osansa menestyksestä. Kaikkia yrityksiä ja yrittäjyyden muotoja, kun kuitenkin yhdistää se, että niiden tarkoitus on ohjata rahaliikennettä ja tuottaa jotakin. Pientä tai suurta, mutta myös yrittäjän hyväksi. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Remes, Matti. 2023. "Osuuskunnan imussa työhön". Taloustaito 9/23, 19-23 Osuuskunnan perustajan opas (pellervo.fi).
Hankerahoituksen monipuolistaminen asettaa uusia vaatimuksia julkaisemiselle
Ammattikorkeakoulut tavoittelevat yhä monipuolisempaa rahoituspohjaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalleen (TKI). Se tarkoittaa, että rahoitusta haetaan jatkossa useammin tutkimukseen, kun hankkeissa on tähän mennessä pääsääntöisesti toteutettu ammattikorkeakoulujen lakisääteistä aluekehittämisen tehtävää, etenkin Euroopan sosiaali- ja aluekehitysrahastojen tuella. Uusien rahoitusmuotojen tavoitteleminen muuttaa väistämättä myös ammattikorkeakoulujen toimintaa. Tutkimusrahoitus esimerkiksi Suomen Akatemialta tai Horisontti Eurooppa -ohjelmasta edellyttää näyttöä laadukkaasta tutkimustoiminnasta. Sitä mitataan muun muassa tieteellisten julkaisujen määrän ja laadun avulla. Vuonna 2022 ammattikorkeakoulujen kirjallisista julkaisuista vain 10,3 % oli vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, kun vastaava luku yliopistoilla oli 75,3 %. Kun katsotaan artikkelien lukumäärää, ero näyttää vielä hurjemmalta. Ammattikorkeakoulujen asiantuntijat tekivät 984 tieteellistä artikkelia, yliopistoissa niitä tehtiin 20 475. Perinteisesti tieteellinen julkaiseminen onkin ollut nimenomaan yliopistojen toimintaa. Tarkoituksena ei ole lähteä kilpailemaan yliopistojen kanssa. Ammattikorkeakoulujen vahvuus on työelämälähtöisyys ja tutkimus- ja kehittämishaasteet, jotka nousevat yhteiskunnan käytännön tarpeista. Tehdään soveltavaa tutkimusta. Jotta ammattikorkeakoulut onnistuisivat saamaan tutkimusrahoitusta tähän, tulee niiden tutkimustoiminnan kehittyä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiantuntijat tulevaisuudessa julkaisevat yhä enemmän myös tieteellisesti. Tässä tekstissä nostan esille kolme tapaa, jolla julkaisemista voidaan kehittää tukemaan tieteellisten artikkelien syntymistä. Tutkimuksellisen osaamisen kehittäminen Tieteellinen julkaiseminen vaatii tutkimuksellista osaamista. Se tarkoittaa esimerkiksi, että tutkimusetiikka ja -menetelmät sekä aineistonhallinta ovat hallussa. Jotta osaaminen kehittyisi, näitä periaatteita tulisi soveltaa myös sellaisiin hankkeisiin, joissa lähtökohtaisesti ei tehdä tieteellistä tutkimusta. Yhteistyö yliopistojen kanssa on otollinen keino syventää ammattikorkeakoulujen tutkimusosaamista. Kun perusta on kunnossa, voidaan kehittää myös tieteelliseen julkaisemiseen liittyvää osaamista, muun muassa kirjoittamistaitoja. TKI-hankkeiden työn tuloksia tehdään jo nyt näkyväksi kirjoittamalla. Suurin osa on kuitenkin suurelle yleisölle suunnattuja yleistajuisia tai ammattiyleisölle suunnattuja julkaisuja. Omassa työssäni olen huomannut, että tieteellisen artikkelin muoto on useimmille tuttu. Tieteellisessä kirjoittamisessa tulisikin kiinnittää huomiota argumentointiin ja ilmaisuun. Näitä voi harjoitella myös yleistajuisissa ja ammatillisissa julkaisuissa. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä tieteellisten lehtien julkaisuprosesseista. Kun tavoitteena on julkaiseminen kansainvälisissä tiedelehdissä korostuu akateemisen englannin kielen haltuunotto, sillä vakuttava tutkimus julkaistaan kansainvälisesti. Vuonna 2022 ammattikorkeakoulujen tieteellisistä artikkeleista 101 ilmestyi suomalaisissa ja 521 kansainvälisissä lehdissä. Englanninkielisten artikkelien osuus on siis varsin hyvä. Valtaosa ammattikorkeakoulujen kirjallisesta julkaisemista tapahtuu kuitenkin kotimaisilla kielillä (80 %). Jos halutaan kasvattaa kansainvälisten julkaisujen määrää ja osuutta, tulee kieliosaamiseen panostaa. Suoraa tukea tieteelliseen julkaisemiseen Osaamisen kehittämisen lisäksi tarvitaan myös suoraa tukea tieteelliseen julkaisemiseen. Se voi esimerkiksi olla sopivien tieteellisten julkaisukanavien löytämistä ja niiden arviointia tieteellisten artikkelien toimittamista ja kielenhuoltoa avoimesta tieteellisestä julkaisemisesta aiheutuvien julkaisumaksujen (APC-maksu, article processing charge) kattamista. Koska ammattikorkeakoulujen tutkimus on moni- tai poikkialaista ja soveltavaa, voi soveltuvien julkaisukanavien löytäminen olla työlästä. Se vaatii ymmärrystä sekä tieteellistä kanavista että ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan sisällöistä. Kieliasuun ja julkaisumaksuihin liittyvä tuki ovat sen sijaan ensisijaisesti resursointikysymyksiä. Mistä budjettikohdasta nämä katetaan? Miten tuki organisoidaan käytännössä, kuka tukee ja kuka on tukeen oikeutettu? Vahvempaa julkaisemisen kulttuuria Jotta ammattikorkeakoulut onnistuisivat kasvattamaan tieteellisten artikkelien määrää, pitää niissä olla vahva julkaisemisen kulttuuri. Kirjoittamisen tulisi olla luonnollinen osa työn tekemistä ja sille tulisi löytyä aikaa työsuunnitelmista ja kalentereista. Myös kirjoittamisen kulttuurin kehittymistä voidaan tukea. Käytännössä se voi olla esimerkiksi kirjoitusretriittien järjestämistä tai kirjoitusryhmien perustamista. Niiden avulla lisätään yhteisöllisyyttö ja kirjoittajille on tarjolla vertaistukea. Kirjoitusryhmillä tuetaan etenkin säännöllistä kirjoittamista. Näin julkaisutyön tekemiseen syntyy rutiinia, eikä kynnys tarttua tekstin tuottamiseen ole niin korkea. Ensiaskeleet otettu Olemme Metropoliassa ottaneet ensimmäisiä askeleita tutkimuksellisuuden vahvistamiseksi ja tiedejulkaisujen kasvattamiseksi. Viime syksynä uudistettiin organisaatiota, että TKI-toimintaa voidaan johtaa yhä systemaattisemmin. Se mahdollistaa myös tieteellisen julkaisemisen osaamisen suunnitelmallista kehittämistä. Tiedejulkaisemisen osaaminen tulee muistaa niin nykyisen henkilökunnan osalta kuin uusien työntekijöiden rekrytoinneissakin. Suora tuki tieteellisen julkaisemisen on vielä vaatimatonta. Kirjasto tarjoaa avoimen julkaisemisen etuuksia, jotka sisältyvät e-aineistosopimuksiin. Lisäksi meillä on tämän vuoden alusta keskitetty budjetti avoimesta julkaisemisesta aiheutuvien maksujen kattamiseen. Myös kansainvälisten artikkelien kielentarkastusta on tuettu, jos tutkimus on tukenut meidän innovaatiokeskittymien teemoihin liittyvää uuden osaamisen syntymistä tai kehittymistä. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä, että saadaan soveltavaa tutkimusta ja tieteellistä julkaisemista tukevat rakenteet ja toiminta kuntoon. Itse koen, että tärkeimpiä tehtäväni on kehittää Metropolian julkaisemisen kulttuuria. Innostamalla kirjoittamisen ja muun julkaisemisen pariin, olen tukemassa TKI-tulosten hyödyntämistä ja siten toiminnan vaikuttavuutta. Erilaiset työpajat ja koulutukset ovat tähän mennessä olleet pääasiallinen keinoni. Tänä vuonna on luvassa myös kirjoitusretriitti, joka järjestetään yhdessä Haaga-Helian ja Laurean kanssa. Kirjoittaja Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntija. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta ja TKI-hankkeiden tuloksia korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla.
Kuinka rakentaa Twitch-striimauskonsepti ja –studio? Osa 1
Uusi vuosikymmen on striimauksen aikakausi, jolle pandemia toimi trendin valtavirtaistajana. Metropolian yrityshautomo Turbiini pilotoi viime vuonna uudenlaisen tavan tuottaa opetussisältöjä opiskelijoille - striimaamisen kautta. Tässä blogikirjoitusten sarjan ensimmäisessä osassa kerron, mitä striimaaminen on, sekä millä tavoin striimauskonsepti ja -studio voidaan lähteä rakentamaan. Mitä on striimaaminen? Striimaaminen tarkoittaa videon tai äänen suoratoistamista internetin kautta reaaliaikaisesti. Se on tapa jakaa sisältöä verkossa ilman, että käyttäjän tarvitsee ladata koko tiedostoa ennen katsomista tai kuuntelemista. Striimaus on erityisen suosittua esimerkiksi musiikin, pelien ja televisiosarjojen suoratoistossa. Twitch on yksi alusta monien suoratoistopalveluiden rinnalla, mutta se on ennen kaikkea keskittynyt livestriimaamiseen. Henkilöt, jotka välittävät videota tai ääntä suoratoistamisella internetin kautta reaaliaikaisesti, kutsutaan sisällöntuottajiksi, striimaajiksi tai tubettajiksi. Miksi striimaaminen on suosittua? Vuonna 2020 maailmaa muutti koronapandemia, joka ajoi useimmat kotiin ja suojautumaan sairastumiselta. Poikkeustilasta huolimatta - tai juuri sen vuoksi - internetin innovatiivisimmat yksilöt miettivät, miten tilannetta voidaan hyödyntää. Suuri yleisö kulutti pandemian kourissa suoratoistopalveluita, kuten Netflixiä, HBO:ta ja Disney+: -palvelua, ennennäkemättömällä tavalla (1). Näiden lisäksi nuorten suosimat videopalvelut, Youtube sekä tuorein valtavirran löytö Twitch, kasvoivat. Kanaviin virtasi yleisöä, jotka janosivat uutta ja tuoretta viihdettä. Pandemia-aika edisti niin kutsuttua digiloikkaa harppauksin. Työ sopeutettiin etäyhteyksien päähän, mutta siirtymä ei tapahtunut täysin kivuttomasti. Moni yhteistyötapa, johon aiemmin pystyi hyödyntämään liitutaulua tai post-it -lappuja, piti miettiä nyt uudestaan. Kysymyksiin nousi: kuinka ideoida yhdessä, mutta etänä? Miten lisätä vuorovaikutusta, kun et näe toisen ilmeitä tai pysty reagoimaan ilman mikin avaamista, pelkona puhua samalla jonkun toisen päälle? Opettajat kohtasivat myös haasteita suljettujen kameroiden ja hiljaisuutta huutavan chatin ääressä. Turbiini Yrityshautomo -opintojakso perustuu pitkälti yhdessä tekemiseen, dialogiin sekä innovatiiviseen ideointiin. Etäopiskelujen pakon edessä, Turbiinin projektipäällikkönä jouduin pohtimaan uusia tapoja lähestyä yrityshautomotoimintaa. Sain joitakin vastauksia kysymyksiini, mutta vasta kahden ja puolen vuoden jälkeen, kun sattumalta törmäsin Helsingin Sanomien 14.6.2022 julkaistuun juttuun, jossa kerrottiin Hasanabi-nimisestä Twitch-striimaajasta, oikealta nimeltään Hasan Piker (2). Twitch oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta en ollut siihen mennessä löytänyt itselleni täysin sopivaa sisältöä. Hasan Pikerin striimatessa politiikasta, ajankohtaisista uutisista ja yhteiskunnallisista aiheista, vakuutuin. Hasan Pikeria seuraa päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä samanaikaisesti. Hasanin kommentit politiikasta ja uutisista ovat maustettu sisällöntuottajille ominaiseen tapaan vahvoilla reaktioilla ja kärjistetyillä kommenteilla. Hasan Pikerin sisältö kylvi idean siemenen siitä, miten myös Turbiinin toisteisia sisältöjä voitaisiin tuottaa - kuitenkin kiinnostavalla, mutta koulutuksellisella kulmalla. Twitchin lyhyt historia Twitch.tv on livestriimausalusta, mikä on pääsääntöisesti keskittynyt videopelien striimaamiseen, mutta myös muiden viihdeformaattien, kuten musiikin, keskusteluohjelmien ja luovien sisältöjen striimaamiseen. Twitch lanseerattiin alun perin nimellä Justin.tv kesäkuussa 2011 yleisenä livestriimauspalveluna. Justin.tv uudelleen brändäsi yrityksen Twitch.tv:ksi ja keskittyi pääasiallisesti videopelien striimaamiseen. Alusta kasvoi nopeasti ja sai suosiota pelaajien keskuudessa, vuoteen 2013 mennessä siitä oli tullut laajin internetliikenteen lähde Yhdysvalloissa. Vuonna 2014 Amazon osti Twitchin 970 miljoonalla dollarilla ja siitä asti Twitch on jatkanut kasvua ja laajentumista, lisäten uusia ominaisuuksia, kuten musiikkistriimauspalvelun. Twitchistä on tullut suosittu myös muiden kuin pelisisällöntuottajien keskuudessa, se tarjoaa esimerkiksi musiikkiesityksiä ja kokkausohjelmia. Mitä striimauspalvelut ovat Striimauspalvelut ovat internetissä toimivia palveluita, jotka mahdollistavat videon tai äänen suoratoistamisen reaaliaikaisesti. Yleisimmät striimauspalvelut ovat: Twitch: erikoistunut videopelien striimaukseen, mutta tarjoaa myös muita sisältöjä, kuten musiikkia, talk show-ohjelmia, kokkausohjelmia ja muuta luovaa sisältöä. Youtube Live: Youtuben oma striimauspalvelu palvelussaan, joka on saatavilla kaikille Youtube-käyttäjätunnuksen omistajille. Facebook Live: Facebookin some-kanavalla toimita palvelu, joka on kaikille Facebook-profiilin tai sivun omistajille. Mixer: Microsoftin omistama striimauspalvelu, joka on erikoistunut interaktiiviseen striimaamiseen. Periscope: Twitterin omistama striimauspalvelu, joka mahdollistaa helpon käytön ja striimaamiseen mobiililaitteilla. Muita olemassa olevia striimauspalveluja ovat Instagram Live, TikTok Live sekä LinkedIn Live. Turbiini Broadcastin ensiaskeleet Turbiini Broadcastin ensimmäinen jakso julkaistiin toukokuussa 2023. Tämän lisäksi rinnalla kulki Food SystemiCityn rahoittama Sustainable Stream, jossa tehdään löytöretki kestävään ruuantuotantoon. Tätä kirjoittaessani, jaksoja on julkaistu yhteensä 40 kappaletta ja striimissä on vieraillut yli 20 henkilöä. Kun olin koko kesän seurannut Hasan Pikerin striimiä, minulle kirkastui, kuinka korona-aikana olisi itsekin pitänyt rakentaa omat etäluennot ja -työpajat. Ymmärsin, kuinka voisin soveltaa Hasanabin striimauskonseptia omassa työssäni ja antaa kyseisen konseptin päälle oman mausteeni. Tärkeimmät tekijät Turbiini Broadcastin striimausstudion sekä -konseptin rakentamisessa ovat olleet konseptointi, kattava ja hyvin taipuva laitteisto sekä oma tyyli. Striimausta suunnitellessa on hyvä rakentaa oma striimauskonsepti. Hasan Pikerin striimin menestysreseptiin kuuluu IP-oikeuksien (Intellectual Property) käyttö uusien Youtube-kanavien tekemisessä, joissa on hyödynnetty Hasanabi-striimin lyhennettyjä ja editoituja koostevideoita. Seuraajat, jotka tätä tekevät, saavat myös tienata mainostuloja, mikä täten toimii kannustimena tuottaa jatkuvasti uutta sisältöä sosiaalisen median kanaviin Hasanin tuottamista tallenteista. Tämä on vain yksi ulottuvuus siitä, kuinka Hasan Pikerin IP-oikeuksia voi käyttää. Elementit, joista myös Turbiini Broadcast on ottanut vaikutteita ja inspiraatiota liittyvät striimauksen-, kuvauksen-, “käsikirjoituksen”- ja rekvisiitan tyyleihin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, millaisia asioita käsitellään ja miten. Lisäksi myös Turbiini Broadcastissa on toistuvia rutiineita, joita katsojat näkevät jokaisessa livestriimissä. Toiseksi striimauskonseptin hahmottelun jälkeen tullaan striimausstudioon. Striimausstudio ja sen sisustus määrittelevät, mitä hienovaraisia signaaleja ja nyansseja välität katsojille. Studio ja sen ympäristö välittävät tyyliäsi sekä habitustasi. Sisustukseen on aina hyvä kiinnittää huomiota ja jopa parempi panostaa sen sijaan, kuin että peittää seinät “green screenillä”. Omaperäinen sisustus toimii erottautumistekijänä. Pyri välttämään imeliä ja kliseisiä valintoja, kuten valaistusta neonvalolla tai viherseinää. Lopuksi, studion laitteiston on hyvä olla kunnossa alusta asti. Laitteisto määrää sen, mitä kaikkea voit hallita striimissäsi ja mihin tekniikka taittuu. Useimmat katsojien antamat kommentit ja palautteet liittyvät aina kuvan- ja äänenlaatuun sekä niiden parantamiseen, jos ne ovat huonolaatuisia, kuten menestynein Youtube-hahmo Mr Beast on sanonut (3). Blogisarjan jatko-osissa käsitellään kattavammin striimauskonsepti striimausstudio laitteisto (hardware) ohjelmistot. Ensi kerralla on vuorossa striimauskonsepti ja sen rakentaminen, joten pysy siis linjoilla. STRIIMAILEMISIIN! Kirjoittaja Hannes Jesar on kaikkien suomalaisten lempiturkulainen ja Helsingin startup ekosysteemin Bruce Lee, joka työskentelee Metropolian Innovaatiotoiminta ja yrittäjyystiimissä projektipäällikkönä. Hannes luotsaa Metropolian yrittäjyyttä edistävää yrityshautomoa, Turbiinia, kouluttaen yrittäjyyden kompetensseja, menetelmiä ja työkaluja. Viimeisimpänä huikeana juttuna täytyy nostaa Turbiini Broadcast, jota Hannes on päässyt vapaasti omalla visiolla ja näkemyksellä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilman kompromisseja. Lähteet Rajan, A. TV watching and online streaming surge during lockdown, 5.8.2020 (BBC.com) Jussila, J. Yhdysvaltalaismies puhuu joka päivä jopa kymmenen tuntia putkeen politiikasta ja uutisista, ja valtava määrä nuoria seuraa: Tästä on kyse Twitchissä jylläävästä uudesta suositusta genrestä, 14.6.2022 (hs.fi) Forbes: MrBeast Unfiltered: An Exclusive Interview With The World’s Millionaire Top-Earning Creator, 22.12.2022 (youtube.com)
Audiovisuaaliselle alalle kaivataan avoimempaa rekrytointia
Audiovisuaalisella alalla on puhuttu viime vuosina paljon tekijä- ja osaajapulasta. Kovin pula on ollut etenkin kokeneista erityisosaajista (1). Samaan aikaan uraansa aloittelevien nuorten työntekijöiden on kuitenkin ollut vaikeaa löytää tietään työelämään. Etenkin jos kontaktiverkostot ovat jääneet opintojen aikana puutteellisiksi ja työkokemusta ammattituotannoissa ei ole kertynyt riittävästi, työllistyminen on ollut usein hyvin hankalaa. Av-alan toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Ajanjaksoa ovat kuvanneet jyrkät suhdannevaihtelut laidasta laitaan. Suurista tuotantovolyymeistä, työvoimapulasta ja ylikuumenemisesta on päädytty nopeasti tilanteeseen, jossa tuotantoja siirretään, peruutetaan tai ei edes aloiteta (2). Samalla av-alan mahdollisuudet työllistää nuoria työntekijöitä ovat heikentyneet. Hankalinta työllistyminen on ollut laskusuhdanteen aikana, jolloin tuotantoja on vähän ja tuottajat välttävät kaikkia taloudellisia ja tuotannollisia riskejä – eli tuoreita, vielä vähän epävarmoja ja edelleen ammattiaan opettelevia työntekijöitä. Tieto av-alan työpaikoista kulkee sisäpiirissä Metropolian Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -ESR-hankkeessa on etsitty keinoja, joilla audiovisuaaliselle alalle valmistuneet alle 30-vuotiaat nuoret pääsevät paremmin ja nopeammin työelämään. Hankkeessa on haastateltu 25 työelämän edustajaa ja 30 vastavalmistunutta tai uransa alkuvaiheessa olevaa nuorta av-alalle työllistymisestä (3, 4). Haastattelujen perusteella työllistymisen pullonkaula on av-alan rekrytointikäytäntöjen vanhanaikaisuus. Tällä hetkellä tieto työpaikoista kulkee pääosin vain alan sisällä ja rekrytoinnit tehdään käsinpoiminnalla. Rekrytointipäätökset perustuvat pitkälti rekrytointia tekevien henkilöiden omiin verkostoihin ja kokemuksiin tai niin kutsuttuun puskaradioon eli kollegoiden antamiin suosituksiin. Vain harvoista työpaikoista ilmoitetaan julkisissa tai puolijulkisissa kanavissa. Merkittävin julkinen rekrytointipaikka on Facebookin TV-friikuille töitä -ryhmä, jossa haetaan tyypillisesti työntekijöitä lyhyille keikoille ja jossa työnhakijat voivat esitellä itsensä. Työnantajat ja työntekijät näkevät rekrytoinnin eri tavoin Haastatellut työnantajat pitävät av-alan rekrytointikäytäntöjä suhteellisen toimivina. Verkostot ja suositusjärjestelmä auttavat työnantajien näkökulmasta hallitsemaan rekrytointeihin liittyviä riskejä. Toisaalta on havaittavissa, että alan rekrytointimenetelmät ovat kuormittavia, nopeatahtisia ja tieto työpaikoista liikkuu vain verkoston sisällä. Tästä seuraa etenkin uusia työntekijöitä koskettava vaikeus päästä sisään alan työelämään. Sen sijaan av-alaa vasta opiskelevan tai alalle juuri valmistuvan näkökulmasta työllistyminen ja rekrytointi vaikuttaa sekavalta ja sattumanvaraiselta prosessilta. Moni äskettäin valmistunut nuori kokee alan sisäänpäin lämpiäväksi. Suurin osa haastatelluista nuorista mainitsee, että alan työpaikoista on hyvin tai melko vaikeaa löytää tietoa. Nuoret ovat kokeneet, että työnantajiin on vaikea saada kontaktia, työpaikat ovat piilossa ja rekrytointi tapahtuu sisäpiirissä. Työhakemuksista ei anneta palautetta, kyselyihin ei vastata tai rekrytoinnissa ei keskitytä yksilön ominaisuuksiin. Nuoret odottavat työnantajilta aktiivisuutta Re:connect-hankkeen havaintojen mukaan av-alan rekrytointikäytäntöjä tulee kehittää ja monipuolistaa, jotta mahdollisimman monella olisi todellinen mahdollisuus hakea ja saada töitä. Hankkeen haastattelemat nuoret toivovat työnantajilta parempaa kommunikaatiota, empatiaa ja inhimillisempiä työsuhteita avoimempaa rekrytointikulttuuria, jotta uudet tekijät pääsisivät töihin helpommin enemmän työmahdollisuuksia vähäisellä kokemuksella töitä hakeville. Nuoret peräänkuuluttavat työnantajien omaa aktiivisuutta uusien tekijöiden etsimisessä. Etenkin nuoret toivovat, että työnantajat kutsuisivat työhaastatteluihin ja antaisivat palautetta, vaikka ei tulisikaan valituksi työhön. Läpinäkyvä ja inklusiivinen rekrytointikulttuuri on myös tuotannon etu Suljetun tuttavapiirin suosituksiin perustuva rekrytointikulttuuri on osa suurempaa ongelmaa, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset eivät pääse osallisiksi tai työllisty. Av-alan epätasa-arvo ja moninaisuuden puute ovat olleet viime vuosina aiheina useissa hankkeissa ja tutkimuksissa, niin työntekijöiden, rahoituksen kuin sisältöjenkin näkökulmasta (5, 6, 7, 8, 9). Verkostojen ja suositusjärjestelmän rinnalle olisi aika saada läpinäkyvämpiä ja inklusiivisempia toimintatapoja. Näitä voisivat olla: julkisten tai laajasti käytettyjen rekrytointipalvelujen hyödyntäminen somejäteistä riippumaton alan oma rekrytointialusta ammattimaisten rekrytointiagenttien hyödyntäminen. Rekrytoinnin ulkoistamista pidetään yleisesti liian kalliina tuotannolle, mutta samalla ollaan valmiita maksamaan rekrytointeja tekevälle omalle työntekijälle. Kun tuotantopäätöksiä tehdään hyvinkin viime hetkellä ja rekrytoinnit pitää saada hoidettua jopa parissa viikossa, ammattimainen rekrytointiagentti voisi suoriutua tehtävästä nopeammin ja tehokkaammin ja ennen kaikkea minimoida rekrytointeihin liittyviä riskejä. Kirjoittajat Antti-Veikko Salo on Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeen projektipäällikkö ja taustaltaan elokuvatuottaja. Aura Kaarivuo on Metropolian elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tutkintovastaava ja on toiminut Re:connect-hankkeen projektikoordinaattorina. Lähteet Business Finland (2021). Kotimainen av-ala kiihtyvässä muutoksessa. Pula osaajista kasvun esteenä (businessfinland.fi). Toimialaselvitys 6/2021. Haapalainen, M. 2023. Tv-kanavat ja suoratoistopalvelut ovat rahavaikeuksissa ja hallitus poisti tuotantokannustimen. Miten käy suomalaisten tv-alan ammattilaisten? (journalisti.fi). Verkkouutinen. Journalisti 13.10.2023. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke (2023 a). Kysely tuotantoyhtiöille. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke (2023 b). Valmistuneiden opiskelijoiden haastattelut. Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Diversiteetti audiovisuaalisella kentällä -työryhmä (2023). Roolihahmojen diversiteetti suomalaisissa television draamasarjoissa ja elokuvatuotannoissa vuonna 2022 (pdf). Tilasto. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Maskulin, Nina & Reinola, Kirsi (2020). Action!-hanke. Kyselyraportti täydennyskoulutustarpeista ja tasa-arvon toteutumisesta av-alalla (urn.fi). Aalto-yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI 4/2020. Savolainen, Tarja (2017). Sukupuolten tasa-arvo elokuvatuotannossa – Julkisen rahoituksen jakautuminen (pdf). Cuporen verkkojulkaisuja 43. Helsinki: Cupore. Tenkanen, Tiina (2022). Av- ja elokuva-ala vaatii tasa-arvoa ja moninaisuutta (teme.fi). Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton verkkojulkaisu Meteli 6.4.2022. Women in Film & Television Finland (2023). Mikä on WIFT Finland? (wift.fi). Re:connect-hankkeen johtopäätökset koottuna yksiin kansiin: Osaajapulaa ja työttömyyttä – Nuorten mutkikas tie av-alalle (theseus.fi)
Using Prototyping to Develop Services in Small or Medium Businesses
When we think about prototyping, we may imagine Tesla’s first autonomous vehicle out on the roads or a robot that you want to teach to walk. But these are just the versions of prototyping that make the news. Everyday prototypes are being carried out in small ways. What is Prototyping? Dictionaries rely heavily on a mechanical definition of prototyping. Meaning that they mostly define prototyping of the things mentioned above. But prototyping has grown to encompass many different types of products and services. Not everyone is ignoring its expansion. The Merriam-Webster online dictionary expands on the word by adding this context: The prefix prot-, or proto-, comes from Greek and has the basic meaning "first in time" or "first formed." A prototype is someone or something that serves as a model or inspiration for those that come later. A successful fund-raising campaign can serve as a prototype for future campaigns. When you prototype something in your business, you are testing something’s viability. You are asking yourself: Does this make sense for my customers? Does this make sense for me and my company’s ability? Does this make sense financially? Is this option sustainable? Why Prototype? When you are prototyping something in your business, you are answering questions for yourself, your customers and your business. The answers to your questions will allow you to move forward more quickly and more confidently that whatever it is you are trying to do will work. The most important reason to make a prototype is to find all your inconsistencies and fix them. Because you will not succeed if your customers do not think your solution is sustainable, usable, or desirable. Unlike finished products ready for purchase, prototypes are imperfect and impermanent by design (Willhoft, 2022) It is also very important to note that creating a prototype is not just about the thing itself. It is about how your product or service serves the customer and your business. When launching a new product, service or even whole business, there should be a balance between company health and customer usefulness. Additionally, it should also be done in the most sustainable way possible in economical, social and ecological perspectives. This will also serve your business and your customers. General Prototyping There are many ways to prototype. Each of these will give you insights to help you move onto the next iteration of your offering. You do not need to do all of these; you just need to do those that make sense for what you are creating. The most usual are: Roleplay Cardboard recreation/staging Lego Stuff/Proximity prototyping Paper ‘digital’ mockups Digital mockups (Marvel app, etc) 3D printing Roleplay This means acting out your service or product. It could be acting out how a person will buy or use your product. Cardboard recreation/staging You may need quite a bit of cardboard or any kind of larger objects (tables, etc) to design the space you need. This allows you to move around your space to see if it works. Lego Lego is a great way to represent many different kinds of interactions through building them in miniature form and walking through it. Or maybe you are using Lego as a way to represent an actual product. Stuff/Proximity prototyping This just means that you are using found objects (whatever if around you) to create prototypes of what you are talking about. You can tape paper and bits of anything together to represent a size proximation, etc. 3D printing It is not becoming a very real option that you can 3D print a version of a product before you commission anything real. Paper ‘digital’ mockups These are representations of digital experiences without ever needing to code anything. There are services available online that allow you to draw on paper a wireframe of an app or computer interface and then photograph it, upload it to their service and then add on “hot spots” or places that you can tap to move to the next screen. It is really amazing how low-fidelity you can make something to see how it looks and feels. Digital mockups One step further on from paper digital mockups are digital mockups. These are able to look much sleeker than the first-round paper ones and can start to begin to really feel like a real product (all while not at all needing the intense amount of time and skill to create a real version). Prototyping a Business Model There are many things with a business that can be prototyped. One very important one is your business model. This means how your business will make money. You need to see what customers want in terms of how and when they pay you and what they are willing to pay for. This really depends on so many variables that doing your customer research before you launch is really important. Once you have some insights from your potential or actual customers (this can depend on if you have already started your business or not), you can begin to ‘try on’ different business models. BMI Lab has a great tool for this called Business Model Navigator where you can check out the 55 business model patterns that they have identified to see which might work best for the product/service you have and the customers you will be serving. These pattern cards explain the business model, how it works, and which companies you may know that are currently using it. With this detail, you can begin to imagine how your customers would interact with your company depending on the business model. Prototyping a Service Very similar to any other kind of prototyping, you need to figure out what it is that you are testing. Are you testing how someone accesses the service, how they interact online with the service, how they interact in person with the service, how they pay for the service, etc.? This need will determine the best way to prototype it. Services can be either physical or digital, or they can even be either or both. For example, going to your local health service can be prototyped by doing a walk through - How easy is it to get to by public transport? Is there enough parking for personal vehicles? What is it like to access the place to register? Is it obvious where the customer needs to go and what they can do there? When they get there, the customer may be able to register in person or digitally. Are these obvious? Are they easy to understand? Where does the person need to wait? How will you tell them where to wait or how they will be called into the medical office - is it a number on a screen or will someone call by name? Each of these is part of the service that the health service is offering. Within this example, you can see that there is also an opportunity to prototype the digital screens that are used. These can first be done with paper prototyping and then with more sophisticated digital mockups. These can be tested with potential or current customers. The most important thing you can do with your prototype is to show it to people. The Value in Prototyping The value in prototyping comes only when you show them to others. As the designer of the service or product, you and your team will always have an inherent advantage in knowing what you were trying to achieve. This can blind you to what you to the reality if what was created. Show it to those who will most benefit from it. Not your friends or your team members. By doing quick and easy prototypes, you are giving yourself permission to not get everything right the first time. It shouldn’t be right the first time. Prototyping is about quickly putting something together and then seeing what needs to be fixed. Then fixing it and testing again. There can be a few rounds and the time that you spent on getting it incrementally better will save you money, time, and effort. You will be making cheap and easy fixes on a prototype rather than expensive and lengthy changes to a finalised product or service. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Reference Willhoft, Scott. (2022). This Is a Prototype: The Curious Craft of Exploring New Ideas, Ten Speed Press.
Mikrorahoituksella vauhtia yritystoiminnan kehittämiseen
Piinallinen alkavan yritystoiminnan ongelma on usein se, että tuotetta tai palvelua ei päästä kunnolla kokeilemaan, koska tiimillä ei ole mahdollisuuksia esimerkiksi alustavan prototyypin valmistukseen. Jää arvailtavaksi, kuinka moni potentiaalinen idea on vuosien varrella jäänyt puolitiehen tuen puuttuessa, vaikka tarvittava tukisumma olisi ollut vaatimaton. Mikrorahoitus Mikrorahoitus-käsite syntyi 1970-luvulla. Se tarkoitti rahoitusta, jonka tavoitteena oli tukea kehitysmaissa toimivia alle 10 työntekijän mikroyrityksiä ja heikommassa asemassa olevia. Tuki oli suunnattu niille, jotka haluaisivat kehittää liiketoimintaa, mutta joilla ei eri syistä ole ollut mahdollisuutta saada rahoitusta pankeista. Mikrolainoilla ja -rahoituksilla on myös EU-alueella edelleen tärkeä merkitys työllisyyden ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden kehittäjänä. (1) Sittemmin käsitettä on alettu käyttää myös muista, vastikkeettomista pienistä tukimuodoista, joilla voidaan edistää esim. alkavien yritysten kehittämistä. Alkuvaiheen ideoilta on puuttunut sopiva tuki Yritystoiminnan aloittaminen epävarmuuksia täynnä olevan konseptin ympärille on riskialtista. Tilanne on kuin epätoivoisella kesätyön hakijalla, joka ei pääse työhön, koska ei ole aiempaa kokemusta, ja kokemusta ei voi saada, koska ei pääse työhön. Aiempina vuosina Metropolia on ollut mukana Keksintösäätiön rahoittamassa Tuoteväylä-palvelussa, jonka tavoitteena oli löytää lupaavat ideat ja keksinnöt, joilla on mahdollisuuksia kasvuun ja kansainväliseen liiketoimintaan. Tuloksellisesti toiminut palvelu lakkautettiin vuonna 2014, jolloin alkavien yritysten neuvontapalvelu siirtyi ELY-keskuksiin. Uusia vastaavia tukimuotoja ei toiveista huolimatta kuitenkaan saatu tilalle. Helppokäyttöisten, matalan kynnyksen tuki-instrumenttien puute on ollut korkeakoulujen innovaatiotoiminnalle merkittävä haaste. Ennen kuin tiimi voi päästä esimerkiksi Business Finlandin monipuolisten rahoitusmuotojen äärelle, sen pitää voida todentaa idean kannattavuus ja toimivuus ja aloittaa oikea yritystoiminta. Metropolian Turbiini -yrityshautomo-ohjelman palvelupaletissa on uusi, Turbiini-ohjelman läpikäyneille tiimeille tarkoitettu tukimuoto, mikrorahoitus Nanobuusti. Tarkoituksena on, että Metropolian yrityshautomo Turbiinissa toimintansa ensiaskeleita ottavien tiimien matka ei pysähdy esimerkiksi siinä vaiheessa, kun pitäisi kehittää prototyyppi, rakentaa malli tai tehdä kevyt selvitys liiketoiminnan mahdollisuuksista. Nanobuusti-tuki voi tässä kohdin tarjota mahdollisuuden eteenpäin. Buustia prototypointiin ja kokeiluihin Nanobuustilla voidaan hankkia esimerkiksi asiantuntijapalveluita kaupallisen potentiaalin arviointiin. Tukea voidaan käyttää alustaviin markkina- ja kilpailuselvityksiin, liiketoimintasuunnitelman sparraukseen tai vaikkapa prototyypin rakentamiseen tarvittaviin tarvikkeisiin. Nanobuustin avulla voidaan rakentaa siltaa hautomotoiminnassa syntyvien yrityskonseptien ja ulkomaailman välille. Sen avulla tiimi voi vankentaa näkemyksiään ja selvittää, mihin suuntaan sen kannattaa jatkaa. Joskus voi olla niinkin, että konseptin edistäminen ajatellussa muodossaan ei vielä ole kannattavaa. Varhaisessa vaiheessa tunnistettu ongelma tai kehittämiskohde liiketoimintakonseptissa tai tuoteideassa on huomattavasti edullisempaa oikaista, kun tiimi on vielä korkeakoulumaailmassa. Sen sijaan, että tiimi perustaisi yrityksen teknisesti tai liiketaloudellisesti kannattamattomalle pohjalle. Esimerkiksi alustavan prototyypin toteuttamalla tiimi voi hyvissä ajoin tutkailla, mitä tai miten johonkin markkinoilla tunnistettuun ongelmaan kannattaisi rakentaa ratkaisu. Ja olisiko heidän oivalluksensa juuri se, joka ongelman ratkaisisi? Nanobuustin hakuprosessissa on varmistettu riittävä yksinkertaisuus. Alkuun pääsee, kun ensin käy asian läpi Turbiinin asiantuntijan kanssa. Näin varmistetaan, että tuelle on perusteltu tarve ja koko. Turbiini huolehtii palveluntarjoajan kanssa tehtävistä sopimuksista ja laskutuksesta. Nanobuustin tarkoitus on olla helppokäyttöinen työkalu, joka auttaa eteenpäin. Näin tiimi voi mahdollisimman paljon keskittyä oman konseptinsa kehittämiseen Nanobuustin tukemana, ilman hallinnollista tekemistä. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähde Microfinance in the European Union: Market analysis and recommendations for delivery options in 2021–2027. Final report. 2020 (europa.eu). European Commission Directorate-General for Employment, Social Affairs and Inclusion
How to Access Collective Intelligence in Your Teams: The CoDev Collaboration Method
For most organisations, whether public or private, there is barrier to accessing collective intelligence, sharing institutional knowledge, and developing professional practices through collaboration. This means that it can take longer for individuals to solve issues that come up when they lack the experience in doing so. Whether these be inter-personal, logistical, time management, product development, etc. Each organisation has myriad skills and knowledge that cannot be quickly identified and utilised in peer groups. Sharing Knowledge and Collective Intelligence People have a variety of past professional experiences both inside their current organisation and in previous work experiences. This means that there is a lot of uncatalogued and untapped knowledge present at any one time in any one space. It is the aim of CoDev to open this experience up and make it accessible to the peer team around them. CoDev Collaboration Requirements The CoDev collaboration method (short for co-development) is an innovative professional co-development model that is becoming increasingly popular to begin to create shared knowledge and problem-solving in organisations while also developing leadership skills. Developed in the 90s by two French-Canadians,this method is predicated on sharing between teams and within teams depending what the issues to be tackled are. It is ideal for smaller groups of between 5 and 8 participants. And can be a regular meet up or set up ad-hoc when an important problem requires this kind of approach. The method consists of 6 official steps and one additional unofficial pre-step (or a step 0). This method can take anywhere from 90 minutes if you want to deal with just one problem or longer if you want to tackle more than one. In this simple technique, there are many underlying elements that must be understood to get the most from it. 5 Foundational Pillars For the CoDev method to really work, it is essential that each person comes to the session from a place of empathy. This is because it requires: Active listening Kindness Commitment Confidentiality Truthfulness In order for all of these conditions to be met and accessible, the participants need to want to be there and be open to hearing what others have to say. And at appropriate times, each person will need to commit to being silent - no matter how much they wish to interrupt or to say something. Each participant must understand that their experience will be heard and it will be duly considered and valuable - whether it is used to move the issue forward or not. Holding Space and Withholding Judgement Another important aspect of this CoDev method is the space that is held for people to be vulnerable while asking for help. This encompasses kindness, active listening, and confidentiality. By doing this, holding the space and judgement, a participant feels able to be truthful and committed to the process. A Time-Based Framework The CoDev approach is time-based. This means that each step has a set time limit. This time-based approach allows the process to move forward and avoids conversations becoming unproductive or off-topic. A time limit helps to make sure participants keep their advice to the point. Respecting the time set aside for each part is essential even when it may be frustrating for the participants. Deterring Early Solutions Another reason to enforce the process as it stands is to deter any early suggestions of solutions. Humans are natural problem solvers and we love to help people in general. This is mostly a good quality but when it comes to exploring problems and hearing their context and needs, suggesting solutions too early in the process can stifle creativity and deeper understanding. By sticking to the process as it is laid out, you make sure that the problem is fully explained and understood as possible for any ideas, comments, or solutions begin to direct the discussion in a specific direction. CoDev Participant Roles In this collaboration process there are 2 roles available. There is the problem owner (sometimes called the “client”) and there are consultants. The problem owner is taking their problem to the consultants for a consultation. This consultation will consist of many things based on the consultants’ previous professional experience. This process is meant to prioritise actual professional experience rather than expertise or academic training. The 6-Step (+1) CoDev Process Step 0 - Choosing the Problem Although this is not an official first step, it is an important one. An individual participant’s problem must be chosen to discuss. Step 1 - Presenting (the Situation) The problem owner starts by providing as much detail as possible while being as clear as possible. At this time, all consultants are silent. Step 2 - Clarifying (the Problem) The problem owner is only answering the consultants’ questions as briefly as possible. At no point should a solution be put forward and the questions are only for clarifying and understanding the problem. There is no judgement about the problem. Step 3 - The Contract This is the time where the problem is fully defined and the problem owner states what they are looking for from the consultants. Step 4 - Consultation This step requires each consultant (going around the table one-by-one) to share their thoughts, impressions, opinions, comments, ideas, suggestions with the problem owner. The problem owner is expected to stay silent. Step 5 - Summary & Action Plan The problem owner recaps what they have heard and shares it back to the consultants and then creates an action plan for going forward which the consultants can also contribute to. Step 6 - Review In this last step, all participants take stock of the session and share how they felt about it. Each person can evaluate the CoDev session and determine what they key learnings were. Benefits of this Approach The benefits of this approach are many for each peer group. First, the ability to solve sometimes complex problems in the organisation through the group’s experience (collective intelligence). Second, building a collaboration mindset in the organisation. Third, developing skills such as active listening, feedback, perspective-taking, cooperation, and trust. This approach is best used as a recurring session with the same people. This allows them to build trust in the group and to dig deeper and be more honest about struggles. It is also important to make sure that there are no hierarchy (peer groups) issues and allows them to create a learning community amongst themselves. Many of these can exists at the same time within an organisation of course. This is encouraged. This is a simple approach with a multifaceted outcome. It requires each participant to fully participate and respect the rules for it to be fully effective and it also requires a dedicated facilitator. The facilitator must be willing to move the process along when they see that it is moving off task or running over time. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Source Payette, A., & Champagne, C. (1997). Le groupe de codéveloppement professionnel. PUQ.
Eri-ikäisten ja moninaisuuden johtamisen opiskelu on tärkeää
Ikädiversiteettia toteuttava rekrytointistrategia on ymmärrettävä tärkeänä imagotekijänä ja keskeisenä työnantajabrändin osana nykypäivänä. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työyhteisöjen ikädiversiteetin kehittäminen on merkityksellinen, sillä työvoimapula on haaste. Kaikki työntekijät on pidettävä henkilöstöresurssin vahvistamiseksi työssä - niin ikääntyneet konkarityöntekijät kuin kaiken ikäiset ulkomaalaistaustaiset työntekijät. Siksi ikädiversiteetin ja laajemmin moninaisuuden johtaminen ovat sosiaali- ja terveysalalla tärkeitä kehittämisteemoja. On hyvä, että Yhdysvalloista Eurooppaan ja Suomeen levinnyt moninaisuuden johtaminen on saanut organisaatioissa ja työyhteisöissä vakiintuneen aseman (1) Kaiken ikäisillä työntekijöillä on halu vaikuttaa työhönsä omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan. Iäkkäillä työntekijöillä on suomalaisten tutkimuksen mukaan työssään vähemmän etenemismahdollisuuksia, he kokevat työnsä usein kuormittavammaksi kuin nuoremmat, eivätkä saa työlleen tarvitsemaansa tukea. Toisaalta yli 55-vuotiailla on mielestään enemmän vaikutusmahdollisuuksia työssä kuin nuoremmilla työntekijöillä. Myös yli 45-vuotiaat haluavat vaikuttaa pitämiinsä taukoihin, työjärjestykseen, työmenetelmiin ja työtahtiin. (2) Ikädiversiteetin kehittäminen ja johtaminen on työyhteisöjen etu, koska: Iän on todettu rakentavan monimuotoisuutta työyhteisöissä ja organisaatioiden käytännön toimintatavoissa Eri ikäisillä on omat vahvuutensa, ja kun vahvuuksia ymmärretään ja niitä osataan sovittaa yhteen, voidaan vahvistaa organisaation tuottavuutta. Työyhteisön kulttuuri on hyvä, jos se mahdollistaa kokeneiden ja nuorempien työntekijöiden yhdessä työskentelyn tuloksellisesti. Mitä on moninaisuuden johtaminen omakohtaisesti koettuna? Omakohtaiset kokemukset, ajatukset ja tuntemukset ovat moninaisuuden johtamisessa tärkeitä. Usein ne liittyvät työyhteisön kohtaamisiin ja tilanteisiin, joissa ikädiversiteetti ja eri-ikäisyys voivat toimia mahdollisuutena tai haasteena. Millaisia kehittämisen kohteita ja voimavaroja moninaisissa työyhteisöissä on? Moninaisuus tuo työyhteisöihin positiivisia mahdollisuuksia, joskus moninaisuuteen liittyvää erilaisuutta voi olla vaikea sietää. Seuraavat omakohtaisuutta peilaavat kysymykset auttavat tunnistamaan moninaisuutta työyhteisöissä: Mitä työntekijöiden ja työyhteisön moninaisuuteen liittyviä ilmiöitä ja asioita tunnistat olevan omalla työpaikallasi tai työyhteisössäsi? Miten moninaisuuteen liittyvät asiat tai ilmiöt vaikuttavat työntekijöiden kanssakäymiseen, työyhteisön toimintaan ja työn tekemiseen? Miten moninaisuuteen liittyvät asiat tai ilmiöt vaikuttavat johtamiseen tai ilmenevät esihenkilöiden toiminnassa? Mitä moninaisuuteen kuuluvia asioita tai ilmiöitä sinun on vaikea sietää työyhteisössä? Miten eri-ikäisyys on vaikuttanut työyhteisösi toimintaan? Kun edellä mainittuja kysymyksiä pohtii nykyisen tai jokin aiemman työpaikan kokemusten sekä kirjallisuuden avulla saa vahvan pohjan moninaisuuden käsitteelle omakohtaisesti koettuna. Moninaisuuden johtamisen omakohtaiset kokemukset ovat tärkeitä, sillä niitä kehittämällä työyhteisön paikallisissa toimintatavoissa vahvistetaan työntekijöiden työuria ja työhön sitoutumista (3) Moninaisuuden johtamiselle on erilaisia kehittämismalleja ja -näkökulmia Moninaisuuden johtamista voi kehittää eri näkökulmista työyhteisöissä ja organisaatioissa. Toisinaan työyhteisöissä tarvitaan ristiriitojen ratkaisujen malleja, sillä työntekijöiden erilaiset näkemykset voivat joutua toisinaan törmäyskurssille ja niitä pitää osata sovittaa (4). Erilaiset ikäjohtamisen mallit ovat puolestaan moninaisuuden johtamisessa keskeisiä (5). Ratkaisuja on haettu myös etäjohtamisen ja etäjohtamistyökalujen malleista, sillä nekin kehittämisteemoina jäsentävät moninaisuuden johtamista. On todettu, että ihmiset selviytyvät esimerkiksi eri tavoin etätyöskentelystä (6). Toisille työntekijöille se on helpompaa toisten kokiessa siinä haasteina. Palvelutoimintaa tulee kehittää myös moninaisesta näkökulmasta, jolloin moniammatillisuuden korostaminen nousee keskeiseksi. Moninaisuutta voidaan tarkastella myös esihenkilötyön ja johtamisen kehittämisen näkökulmista. Moninaisuus voidaan liittää johtamisen teorioihin, kuten positiiviseen tai autenttiseen johtamiseen. Positiivinen johtaminen näkee työntekijät kehittämisvoimavarana ja keskeisenä resurssina työyhteisön kehittämisessä erilaisuudestaan riippumatta (7). Autenttinen johtaminen näkee jokaisen työntekijän tärkeänä, jonka kokemuksia tulee kunnioittaa, eikä niitä voi sivuuttaa (8). Kokemukset moninaisuudesta ovat aina todellisia työntekijälle itselleen ja siksi aina ainutkertaisia. Työntekijöiden ikä jäsentää työyhteisöjen moninaisuutta. On tärkeää ymmärtää moninaisuuden johtamista myös omakohtaisena kokemuksena, sillä omien kokemusten reflektointi auttaa kehittämään ja ymmärtämään työyhteisöjä. Erilaiset kehittämismallit auttavat työyhteisöjen johtamisen haasteissa ja mahdollisten ristiriitojen ratkaisuissa. Moninaisuuden johtaminen on vakiintunut pysyväksi osaksi suomalaista työelämään ja siksi sen opiskeleminen on tärkeää. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntijalehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Jaatinen, K. 2015. Työorganisaation moninaisuus ja moninaisuusjohtaminen - katsaus käsitteen ja tutkimuksen kehittymiseen. Liisa Timonen, Jaana Mäkelä & Anne-Mari Raivio (toim.) Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. Mosaiikki - erilaisuus vahvuudeksi (docplayer.fi), luettu 10.12.23 Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165042 Tomperi, H. (2015). Eettinen johtaminen tiimeissä. Yritysetiikka 1(1), 14 - 27. Työkaari. Työkaariarvio (ttk.fi). Työturvallisuuskeskus. Luettu 22.11.2023. Nadiv, R. (2021) Home, work and both? The role of paradox mindset in a remote work environment during the covid -19 pandemic. International Journal of Manpower. Cameron, K. S., Dutton, J. E., & Quinn, R. E. (2003). Positive organizational scholarship: Foundations of a new discipline. San Francisco, CA: Berrett-Koehler. Avolio, B. J. & Gardner, W.L. (2005). Authentic leadership development: Getting to the root of positive forms of leadership. The Leadership Quarterly, 16(3), 315-338.
Osallistuvaa TKI-kumppanuutta uudessa eurooppalaisessa Bauhausissa
Viime kesän aikana saimme lukea uutisia Etelä- ja Keski-Euroopan lämpöennätyksistä, mittavista maastopaloista ja näistä seuranneesta inhimillisestä hädästä. Kriisi ei enää ole abstrakti tulevaisuutta varjostava pilvi, vaan ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo tässä ja nyt. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporteissa (1) on jo vuosia korostettu pikaisten toimenpiteiden tarvetta, sillä tällä vuosikymmenellä tehtävien toimien ja päätösten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Albert Einsteinin sanontaa lainaten: "Ongelmat eivät ratkea samalla ajattelulla, jolla ne luotiin." Kompleksisen maailman haasteet eivät ratkea yhden yksittäisen tieteenalan tai ammattiryhmän tietämyksellä, vaan tarvitsemme moninäkökulmaista osaamisen yhdistelyä. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-kumppanuus tarkoittaa lähestymistapaa, jossa eri taustoista tulevat kohtaavat yhdenvertaisina tutkimusaiheen äärellä tuoden oman erityisen asiantuntemuksen yhdessä määritettävän haasteen ratkomiseen (2). Osaamisen uudenlainen yhdistely mahdollistaa tulevaisuuskestäviä innovaatioita. Eurooppalaisella yhteiskehittämisellä kohti kestävyyssiirtymää EU:n Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloite (New European Bauhaus, NEB) pyrkii vauhdittamaan kestävien, kauniiden ja osallisuutta edistävien elinympäristöjen kehittämistä (3). EU-kontekstissa poikkeuksellisesti yhteiskehittämällä toteutettu aloite kerää yhteen eurooppalaisia organisaatioita ja toimijoita, jotka haluavat oman toimintansa kautta edistää kestävyyssiirtymää, ja sillä on paljon yhtymäkohtia osallistuvaan TKI-kumppanuuteen (4). Metropolia liittyi aloitteen kumppaniksi kesällä 2021 ja käynnisti sen puitteissa helmikuussa 2023 NEB Stewardship Lab -kehittämiskumppanuuden yhdessä Amsterdamin ammattikorkeakoulun, Torinon yliopiston, Kypros-instituutin, NABA- ja IADE-korkeakoulujen sekä kolmannen sektorin Green Growth Generation -toimijan kanssa (5). NEB Stewardship Labin käynnistämisessä olemme hyödyntäneet Metropolian TKI-toiminnan profiloitumisen Hytke ja ReCoRDI -hankkeissa kehitettyjä osallistuvan TKI-kumppanuuden jäsennyksiä ja työkaluja. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa ydintekijöinä on mahdollistaa yhdenvertaista osaamista, moninäkökulmaista osaamisen yhdistelyä ja systeemista kehkeytymistä TKI-prosessin kaikissa vaiheissa (2). Tässä kirjoituksessa kuvaan havaintoja osallistuvan TKI-kumppanuuden soveltamisesta käytäntöön. Havainto I: Kehkeytyvä kumppanuus ei etene suoraviivaisesti Osallistuva TKI-kumppanuus ei ole suoraviivainen prosessi vaan eri vaiheet limittyvät toisiinsa iteratiivisesti (katso kuvio 1). Syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana liikuimme joustavasti prosessin neljän ensimmäisen vaiheen välillä, palaten tarvittaessa aiempiin vaiheisiin, tutkimusnäkökulman laajentuessa ja tarkentuessa yhteisen ymmärryksen kasvaessa. Havainto II: Motivaatio ja yhteinen suuntima pitävät joukon yhdessä Kehkeytyvässä prosessissa on paljon epävarmuutta, jolloin osallistujien motivaatio muodostuu tärkeäksi eteenpäin liikuttajaksi ja jaettu visio kumppanuutta ylläpitäväksi liimaksi. NEB Stewardship Lab -yhteistyössä liimana on ollut osallistujien palo ja käytännössä havaitsema tarve korkeakoulujen roolin ja toimintatapojen uudistamiselle aikakautena, jolloin ihmisen toimet, kuten maanviljelys, teollistuminen ja ydinkokeet ovat jo jättäneet pysyviä jälkiä maapallon toimintaan. Haaste on valtava ja sen palasteleminen käytännön askeleiksi vaatii paljon yhteistä pohdintaa ja käytännön kokeiluja. Kumppanuuden pohjana ja suunnan määrittäjänä toimii Metropoliassa hahmoteltu, NEB-aloitetta ja kestävyystieteen stewardship-konseptia yhdistävä viitekehys (6). Kumppanuuden tavoitteena on selvittää, miten korkeakoulut voisivat toiminnassaan vahvistaa paitsi tiedon, myös toimijuuden ja huolenpidon ulottuvuuksia. NEB Stewardship Labin viitekehyksessä nämä kolme ulottuvuutta nivoutuvat yhteen NEB-aloitteen arvojen – kestävyys, kauneus ja osallisuus – kanssa ja laajentavat aloitteesta käytävää keskustelua toimijan eli aloitteen tavoitteita toteuttavan yksilön tai yhteisön tarvitsemien kyvykkyyksien tarkasteluun. NEB Stewardship Lab -kumppanuuden tiivis yhteys Euroopan komission NEB-aloitteeseen varmasti vahvistaa osaltaan sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta, sillä sen kautta on mahdollista nostaa ehdotuksia ja näkökulmia Euroopan tason keskusteluun. Havainto III: Arvosta ajankäyttöä ja tee näkyväksi, miten pitkälle on jo tultu Koska NEB Stewardship Lab -yhteistyön taustalla ei vielä tässä yhteistyön rakentamisen vaiheessa ole ulkoista rahoitusta mahdollistamassa työtuntien resurssointia, kumppanien aikaa on kunnioitettava erityisen tarkkaan. Onkin tärkeää suunnitella yhteistyön puitteet niin, että palavereissa ja työpajoissa pystytään keskittymään yhteiseen kehittämiseen ja että suunta pysyy osallistujille selkeänä kehitysprosessin käänteistä huolimatta. Myös yhteisen ymmärryksen kertyminen on keskeistä havaita ja tehdä se säännöllisesti näkyväksi kaikille osallistujille - näin yhteisen työn arvo konkretisoituu. Tämä vaatii osallistuvan TKI-kumppanuuden “vetäjältä” valmistautumis- ja suunnitteluaikaa. Havainto IV: Avoin kumppanuus - tavoitellako laajaa osallistujajoukkoa vai keskittyäkö ymmärtämään ydinjoukon tarpeita? NEB Stewardship Labin kevätkausi 2023 painottui toimiin osallistujajoukon laajentamiseksi edelleen seitsemän eri organisaation ihmisistä koostuvasta koordinaattoritiimistä. Kevään aikana järjestimme neljä työpajaa, kolme eri maissa ja yksi verkossa. teimme kyselyn korkeakouluissa ja niiden kanssa toimiville NEB Stewardship -viitekehyksen tarpeellisuudesta, toimivuudesta ja mahdollisista sovelluskohteista. Nämä toimet veivät leijonanosan koordinaatiotiimin yhteisestä ajasta ja loppukeväästä kehittämiskumppanimme esittivät selkeän toiveen, että ennen joukon laajentamista olisi tärkeää palata yhteisen tavoitteenasettelun äärelle, jotta yhteinen kehittämistyö palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia osallistujia. Palasimme yhteisen ymmärryksen tuottamisen vaiheesta tutkimuksen vastavuoroiseen yhteissuunnitteluun ja päätimme kevään kahteen koordinaattoritiimille järjestettyyn visiotyöpajaan, joissa kirkastimme yhdessä kumppanuuden pitkän aikavälin tavoitetta ja hahmotimme askelia sitä kohti. Havainto V: Harppaus abstrakteista käsitteistä käytäntöön vaatii tukea Koska NEB Stewardship -viitekehys on varsin abstrakti ja sen ulottuvuudet monimerkityksisiä, kehittämistyön ensimmäinen askel oli tuoda niitä lähemmäs käytäntöä ja määritellä käytettyä sanastoa yhteisen keskustelun mahdollistamiseksi. Yhteisen sanaston luomiseksi tarkastelimme jo toteutettuja, kestävää kehitystä edistäviä projekteja viitekehyksen ulottuvuuksien – tieto, toimijuus ja välittäminen – kautta. Laadimme myös NABA-korkeakoulun johdolla työpajakonseptin, jossa perehdytimme esimerkein laajempaa osallistujajoukkoa NEB Stewardship -ulottuvuuksiin ja keräsimme samalla heidän näkemyksiään käsitteiden määrittelyn tueksi. Lisäksi pyrimme työpajoissa tunnistamaan, miten kolmen ulottuvuuden toteutumista voitaisiin entisestään vahvistaa esimerkkiprojekteissa sekä tätä kautta rakentamaan ymmärrystä siitä, miten korkeakoulut voivat näitä ulottuvuuksia toiminnassaan edistää. Havainto VI: Ollako vetäjä vai kehittäjäkumppani muiden joukossa? Osallistuvan TKI-kumppanuuden käynnistäminen ja ylläpito vaatii aikaa ja suunnittelua. Vapaaehtoisista koostuvassa kumppanuudessa vastuu tuntuu helposti – jo ajankäytöllisistäkin syistä – valuvan sen käynnistäjälle ja häneltä myös odotetaan näkemyksiä ja “johtajuutta” prosessin eteenpäin viemiseksi. Tästä helposti muodostuvasta valta-asetelmasta on tärkeää olla tietoinen ja pyrkiä purkamaan sitä muun muassa jakamalla vastuuta eri kumppaneille. Toisaalta, jos kumppanuuden käynnistäjä asettuu pelkästään fasilitaattorin rooliin, hän ei (ainakaan työpajoissa) pääse samalla tavalla itse osallistumaan kehittämistyöhön huomion kohdistuessa yhdenvertaisen tilanteen luomiseen muille. Tällöin hänen muu asiantuntemuksensa jää hyödyntämättä. Työpari helpottaa tilannetta ja mahdollistaa roolien vaihtelun fasilitaattorin ja osallistujan välillä. Havainto VII: Kansainvälinen konteksti lisää haastetta - mutta myös kiinnostavuutta! NEB Stewardship Labin koordinaattoritiimi muodostuu aiemmin toisilleen tuntemattomista, mutta samoja kiinnostuksen kohteita jakavista korkeakoulutuksen parissa toimivista ihmisistä. Luottamuksen ja yhteisen näkemyksen rakentuminen vaatii tässä kontekstissa aikaa, paljon yhteistä keskustelua ja kohtaamisia myös kasvokkain. Yhteisten pelisääntöjen ja arvojen sopiminen sekä niiden johdonmukainen seuraaminen helpottaa prosessia. Johdonmukaisuudesta huolimatta yhteistyö edellyttää tasapainottelua asioiden syvällisen kertaamisen ja eteenpäin siirtyvän otteen välillä. Samalla kehittämiskumppaneiden kontekstien moninaisuus ja eri kulttuurit ovat myös suuri rikkaus ja inspiraation lähde joka ruokkii yhteistä kehittämistä. Eri näkökulmat, tai joskus jopa väärinymmärrykset herättävät kyseenalaistamaan totuttuja ajatuskaavoja ja ajattelemaan uudelta kantilta. Opittavaa on paljon ja kansainvälinen yhteiskehittäminen tarjoaa siihen erinomaiset puitteet! Kirjoittaja Päivi Keränen (TaM) toimii Hytke - Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeen asiantuntijana ja koordinoi Uusi eurooppalainen Bauhaus -kumppanuutta Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus yhteiskehittämisestä ja kansainvälisestä verkostoyhteistyöstä muotoilun menetélmiä hyödyntäen. Lähteet IPCC 2023. Summary for Policymakers (PDF) [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, E.S. Poloczanska, K. Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., Salonen, A.O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2022a;24(4):10-27. Euroopan komissio 2021. New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion.(ec.europa.eu) Haettu 1.11.2023. Keränen, P. 2023. Uusi eurooppalainen Bauhaus! Osallistuvalla TKI-kumppanuudella kohti kestävää hyvinvointia. (PDF) Teoksessa Tulevaisuustyöpajoilla kohti kestävää hyvinvointia.[Linkola, Jussi & Väisänen, Sara (toim.)] Metropolia Ammattikorkeakoulu, 40-43. Haettu 1.11.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu 7.2.2023. NEB Stewardship Lab — enhancing the role of higher education in New European Bauhaus. Keränen, P. 2022. Stewardship in the New European Bauhaus. Tikissä-blogi 10.5.2022. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 1.11.2023. https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2022/05/10/stewardship-in-the-new-european-bauhaus/ Sipari S & Vänskä N & Lehtonen K & Helenius S & Väisänen S & Harra T 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Pidetään ääntä hiljaisesta tiedosta!
Einstein ajatteli, että opettamisessa tärkeintä ei ole faktojen välittäminen vaan sellaisen hiljaisen tiedon välittäminen, jonka varaan oppilaat rakentavat koko loppuelämänsä (1). Muistamme todennäköisesti lapsuudestamme, kun vanhempamme ja isovanhempamme jakoivat ”vanhan kansan tietoa”. Sitä tietoa, kuinka maakellarin kansi jätetään mökillä auki talveksi homeen estämiseksi, miten pääskysten lentokorkeudesta voidaan päätellä seuraavan päivän poutasää, tai miten saunan lämmityksestä nousevan savun liike kertoo ilmanpaineesta. Omasta lapsuudestani muistan, että mummo tunnisti leivinuunissa olevien ruisleipien olevan valmiita pelkän hajun perusteella, tietämättä leivinuunin tarkkaa lämpötilaa tai kokeilemalla ruisleipiä haarukalla. Onko tuo taito hiljaista tietoa, vai kenties intuitiota, jonka olen joskus kuullut olevan tiivistynyttä kokemusta? Tunnistammeko nykypäivän hiljaista tietoa ja kuinka välitämme sen toisille? Miten saamme hiljaisen tiedon esiin? Hiljaista ja avointa tietoa Hiljaisen tiedon käsitteen luojan, Michael Polanyin mukaan ”tiedämme enemmän kuin osaamme ääneen lausua” (2). Hiljainen tieto tunnistetaan tärkeäksi tietolähteeksi joskus liian myöhään, esimerkiksi työntekijän eläköityessä, kun joku aiemmin hyvin sujunut prosessi takkuaa. Valveutuneissa organisaatioissa hiljaista tietoa kerätään ja jaetaan − se tehdään näkyväksi. Mutta kerätäänkö hiljaista tietoa sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät vielä ole ikänsä tai kokemuksensa puolesta meritointuneet hiljaisen tiedon lähteeksi? Hiljaista tietoa pohdittaessa on hyvä puhua myös avoimesta tiedosta. Katsoin avoimen tiedon määritelmän avoimen tiedon lähteestä, Wikipediasta. Sen mukaan avoimella tiedolla viitataan ”digitaalisessa muodossa oleviin sisältöihin ja dataan, joita kuka tahansa voi vapaasti ja maksutta käyttää, muokata ja uudelleen jakaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen” (3). On ehkä tässä kohtaa myös hyvä tarkentaa datan ja tiedon eroja: tieto muodostuu erilaisista datakokonaisuuksista, mutta pelkkä yksittäinen data ei välttämättä muodosta selitettävää tietosisältöä. Lisäksi dataan liitetään muun muassa käsitteet big ja small data. Avoimesta tiedosta käytetään tieteessä nimitystä open access, jolla halutaan varmistaa, että tieto eli tutkimukset ovat kaikkien saatavilla ja esteettömästi luettavissa, tulostettavissa ja kopioitavissa käyttöoikeuslisenssien määrittelemällä tavalla. Meille metropolialaisille avoin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tarkoittaa erityisesti vastuullista tiedon ja osaamisen tehokasta välittymistä oppijalta toiselle. Haluamme edistää avointa toimintakulttuuria, tutkimusaineistojen ja -menetelmien sekä julkaisujen avoimuutta sekä avointa oppimista. (4) Euroopan komission mukaan avoimen tieteen tulee olla ”niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä” (5). Hiljainen tieto hiipii esiin dialogissa Hiljainen tieto kaipaa psykologisesti turvallista ilmapiiriä tullakseen esiin, sillä sen sanoittamiseen ja tietoon itsessään saattaa liittyä pelkokertoimia: epävarmuutta, häpeää ja pelkoa. Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä kokemuksia voidaan jakaa esimerkiksi dialogiringissä. Dialogiin kuuluu neljä perusperiaatetta, jotka voidaan jakaa dialogitimantin muotoon. Avoimuus: kerron avoimesti ja sydämestäni, mitä ajattelen. Kuuntelu: kuuntelen aidosti toista ja olen läsnä. Odotan vuoroani: en puhu päälle ja annan toiselle tilaa. Jäävään itseni ennakkoluuloista: en tee oletuksia etukäteen ja kunnioitan toisten näkemyksiä sekä mielipiteitä, vaikka ne eroaisivat omistani. (6) Dialogin ja keskustelun isoin ero on se, että keskustelun tavoite on kulkea kohti ratkaisua ja sinne pyritään pääsemään erilaisia vaihtoehtoa eliminoimalla. Dialogin suunta taas katsoo taaksepäin: tavoitteena ei niinkään ole löytää ratkaisua, vaan rikastuttaa omaa ja muiden ajattelua jakamalla omia kokemuksiaan ja kuulemalla toisten. Dialogin avulla voidaan jakaa monipuolisesti kokemuksia, rikastuttaa osallistujien ajattelua, mahdollistaa vertaisoppiminen ja fasilitoida hiljaisen tiedon esiintuloa. Lisäksi, oman puheenvuoron validointi muiden kuulijoiden läsnäolon ja hyväksynnän kautta lisää hyvän kierrettä kertoa samankaltaisia asioita uudestaan. Kun tiimioppimista saadaan synnytettyä monialaisissa tiimeissä, jaetaan myös valtava määrä sellaista tietoa, johon Wikipedia ei ulotu. Hiljaisen tiedon pankki Metropoliassa on lähes 17 000 hiljaisen (opiskelija)tiedon lähdettä, sekä yli tuhat ammattilaista eri tehtävissä. Se tarkoittaa, että meillä on aivan valtavasti tietoa työelämässä tapahtuvista asioista harjoittelujen kautta, opiskelijan kohtaamista arjen haasteista opintojen ja muiden velvollisuuksien yhdistämisessä, erilaisten oppijoiden erityispiirteistä, ja opetusvinkeistä, joilla saadaan synnytettyä mielekästä oppimista ja pitovoimaa opintoihin. Perustimme omassa tiimissämme hiljaisen tiedon pankin, jonne keräämme anonyymisti eri tilanteissa havainnoituja juttuja, kokemuksia tai sananparsia asiakkailtamme − olisiko tässä hyvä soveltaa myös Metropolian avoimen datan periaatteita ja saattaa hiljainen tieto kaikkien saataville, sillä näitä tiedonmurusia - dataa - yhdistelemällä saatamme huomaamattamme tuottaa kaikille hyödyllistä tietoa joka auttaa arjen työssä navigointia? Opiskelijoiden arvokkaita näkemyksiä keräämme systemaattisesti MINNO-opintojaksoilla. Lisäksi helposti toteutettava hiljaisen tiedon jakamisen paikka olisi esimerkiksi harjoittelujen jälkeinen dialogirinki, joissa jaetaan juuri koetut opit ja kopit − myös ne hyvät jutut. Hiljaisten tiedonmurujen jakaminen kaikkien kompetenssin kohottamiseen tai sanojen ja tekojen kautta reagointi esimerkiksi opiskelijahyvinvointia koskeviin teemoihin tulee olla systemaattista. Psykologisen turvallisuuden edistämisen ja säilyttämisen näkökulmasta tietoon reagointi, sen validointi, on myös tärkeää, sillä Einsteinin pohdintoihin nojaten, olemmehan kaikki ikuisia oppijoita! Kirjoittaja Minttu Ripatti on MINNO®-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, kymmeneltä eri ammattialalta ja 15 eri työyhteisöstä hiljaista tietoa kerännyt omasta keramiikkapajasta haaveileva äiti. Lähteet Ma, Y. & Mukherjee, S. & Uzzi, B. 2020. Mentorship and protégé success in STEM fields (pnas.org). PNAS 117 (25). 14077-14083. Wikipedia: Michael Polanyi. Viitattu 12.12.2023. Wikipedia: Avoin data. Viitattu 12.12.2023. Näreaho, S. & Latvanen, J. & Päällysaho, S. 2022. Avoimuuden perusteet tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa - Opas ammattikorkeakoulujen toimijoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 51. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)28.4.2021/695. (eur-lex.europa.eu) Isaacs, W. 1999. Dialogue: The Art of Thinking Together. New York: Crown Currency.
Elämää kierrätystaloudessa – matkalla kohti kiertotaloutta
Törmäämme arjessa usein mainoksiin siitä, paljonko kierrätysmateriaalia on ostamissamme tuotteessa käytetty. Tästä voi helposti saada vaikutelma, että materiaalin kierrätys on varsin hyvällä tolalla. Se, että ostetun tuotteen valmistuksessa on käytetty 100 % kierrätettyä uusiomateriaalia ei kerro siitä kuinka hyvin me olemme onnistuneet kansalaisina, kuluttajina ja kansakuntana kierrätyksessä. Elämme kierrätystaloutta, jossa materiaalin hallinta perustuu jätteen kierrätykseen. Kierrätys kulminoituu kolmen avaintoimijan ympärille. Tavaran valmistajan rooli on tehdä tavaroita ja hyödykkeitä hyödyntäen kierrätettyjä raaka-aineita eli jätettä. Kuluttaja käyttää ja toimittaa tavarat elinkaaren päässä jätehuollon lajittelupisteeseen eli toimii tärkeässä roolissa tavaran muuttamiseksi jätteeksi, joka voidaan kierrättää. Nykyinen toimintatapa ei varsinaisesti palkitse tai tähtää jätteen määrän vähentämiseen. Suomi on EU-tilastoissa jätteiden kierrätyksen ja kiertotalousmittarien osalta parhaimmillaan vain EUn keskikastia. Kierrätys (eng. recycling) tarkoittaa jätteiden käyttämistä raaka-aineena muun muassa tavaroiden valmistuksessa. Jätteiden energiakäyttö ei ole kierrätystä, vaikkakin se on resurssien hyödyntämistä. Sekajätteen mukana kierrätyskelpoista materiaalia päätyy poltettuna taivaan tuuliin. Suomessa kerätystä yhdyskuntajätteestä noin 60 % poltetaan energian tuotannossa ja loput 40 % kierrätetään. Sekajätteen kierrätyspotentiaali Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyy yhdyskuntajätettä jokaista suomalaista kohti noin 600 kg vuodessa eli reilu 3 miljoonaa tonnia vuodessa. Kierrätysaste on viime vuosina ollut laskussa ja vuonna 2021 vain 37 % (1). Tämä tarkoittaa, että yhteiskuntajätteen keräyksessä saadusta materiaalista häviää yli puolet kun se hyödynnetään energian tuotannossa. Suomi on sitoutunut kierrättämään yhdyskuntajätteistä vähintään 55 % vuonna 2025 ja 60 % vuonna 2030. Tällä hetkellä asetettuihin tavoitteisiin ei tulla pääsemään. On ilmeistä, että sekajätteen tarkemmalla lajittelulla voitaisiin saavuttaa merkittäviä parannuksia kierrätysasteeseen. Kuluttaja ja jätehuollon toimijat voivat vaikuttaa merkittävästi sekajätteen kierrätykseen. Toisaalta tämä johtaa jätteenpolttolaitoksilla polttoaineen (eli sekajätteen) määrän vähenemiseen, mikä osaltaan voi selittää sekajätteen teollisen lajittelun vähyyttä Suomessa. HSY on tutkinut sekajätteen koostumusta (2), jota pääkaupunkiseudulla kotitalouksissa muodostui vuonna 2021 noin 130 kg vuodessa asukasta kohti. Nyt asukasta kohti sekajätteeseen päätyy vuodessa biojätettä 51 kg (40 %) muovia 18 kg kg (14 %) kartonkia ja pahvia 9 kg (7 %). Sekajätteestä 80 % olisi ollut lajiteltavissa kierrätykseen, joten potentiaalia kierrätyksen lisääntymiseen on runsaasti. Suomessa sekajäte hyödynnetään jätteenpolttolaitoksissa energiantuotannossa ja siitä saadaan sähköä ja kaukolämpöä. Tämä on jätteen hyödyntämistä, mutta sitä ei katsota kierrättämiseksi eikä se lisää Suomen kierrätysastetta. Suomen nykyinen kierrätystalous hävittää neitseellistä materiaalia merkittäviä määriä kun kierrätysaste jää alle 50 %. Olemme kierrätyksessä EU-maiden keskikastia tai sen alle monien tilastojen valossa. Tilannetta voisi parantaa sekajätteiden lajittelua tehostamalla ja myös pyrkiä jätteen kokonaismäärän määrän vähentämiseen esimerkiksi panostamalla laadukkaisiin, pitkäikäisiin ja korjattaviin tuotteisiin. Materiaalien kiertotalousaste EU on kierrätyksen ja vihreän siirtymän edelläkävijä. Materiaalien kiertotalousaste (eng. CMU, Circular material use rate) kuvaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin, joka huomioi myös muun muassa energian käytön sekä tuonnin ja viennin vaikutuksia. EU-tasolla kaikkien materiaalien osalta kiertotalousaste on pysytellyt noin 12 % tasolla (3). Tämä havainnollinen mittari kertoo karua todellisuutta nykyisesti neitseellisten luonnonvarojen käytöstä ja toisaalta palauttaa pohtimaan materiaalien kierrätyksen riittävyyttä ja tehokkuutta. Nykyinen kierrätystalous on lineaaritalouden lieveilmiö (valmista-käytä-hävitä), jolla vastataan jätteiden määrän valtavaan kasvuun, mutta samalla maksimoidaan myynnin määrää. Muodostuvan jätteen määrää ei lähtökohtaisesti pyritä vähentämään vaan kehitetään kierrätysmenetelmiä ja jätehuoltoa tehokkaammaksi kasvavien jätemäärien käsittelyä varten. Kuten kierrätysaste- ja kiertotalousastetilastot osoittavat, nykyinen jätehuolto ja kierrätys eivät ole kovinkaan tehokasta, koska haaskaamme suurimman osan (noin 90%) käyttämistämme neitseellisistä raaka-aineista. On ilmeistä, että nykyinen kierrätystalous vaatii isoa muutosta, jotta pääsemme kestävän kehityksen mukaiseen kuluttamiseen ja liiketoimintaa. Yksi vastaus resurssien kestämättömään käyttöön pohjautuvaan liiketoimintaa ja kulutukseen on kiertotalous, joka lähtee siitä, että jätehuoltoa ja kierrätystä ei tarvita, koska kiertotaloustoiminnot ja -prosessit eivät lähtökohtaisesti synnytä jätettä. Tämä on mullistava ajattelun muutos, jossa arvokkaat neitseelliset materiaalit ja hyödykkeet pidetään hyötykäytössä eikä niistä anneta koskaan muodostua jätettä nykyisen kierrätystalouden rattaisiin. Metropolia-vetoisessa Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa tuotetuissa mikro-opintokokonaisuuksissa ja työpajoissa on käsitelty vihreän siirtymän teemoja kuten kiertotaloutta, vastuullisuutta ja uusiutuvan energian tekniikoita. Kirjoittaja Esa Toukoniitty (TkT, dosentti) on kiertotalouden teemavastaava puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Hän toimi kiertotalousasiantuntijana mm. Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa. Lähteet Tilastokeskus, Jätetilasto 2021 (stat.fi). Luettu 7.12.2023. HSY. Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2021 - Kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksen loppuraportti, (hsy.fi) Verkkoaineisto. Luettu 7.12.2023. Eurostat. EU’s circular material use rate decreased in 2021 (ec.europa.eu) Verkkoaineisto, 13.12.2022. Luettu 7.12.2023.
Henkilöstötuottavuus ja sen kehittämisen mahdollisuudet
Henkilöstötuottavuus on työelämäilmiö, jota voi ja pitää mitata. Se on organisaatiolle kilpailuetu ja tuo lisäarvoa toimintaan vahvistaen taloudellisuutta. Henkilöstötuottavuuden korostaminen on myös arvo. On merkityksellistä kehittää organisaatiota henkilöstön kehittämisen näkökulmasta. Silloin vaikutetaan sosiaaliseen kestävyyteen, luodaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja vahvistetaan työuria, joita Suomen hallitus edellyttää (1). Työntekijöiden sitoutuminen, hyvä esihenkilötyö ja hyvin toimivat tiimit lisäävät organisaation henkilöstötuottavuutta. Yleensä työntekijöiden työhyvinvointiin ja vaihtuvuuden vähentämiseen vaikuttavat asiat ovat avaintekijöitä henkilöstötuottavuuden vahvistamisessa. (2) Hyvinvoivissa organisaatioissa työntekijät nähdään kehittämisen voimavarana ja johtamisessa edellytetään työntekijöiden osallistumista ja aktiivisuutta toiminnan kehittämiseen. Mitä työntekijälähtöisempää kehittäminen on, sen paremmin sen katsotaan vahvistavan henkilöstötuottavuutta. Esihenkilötyö on henkilöstötuottavuuden kriittinen tekijä Vahvistamalla esihenkilötyötä parannetaan organisaation henkilöstötuottavuutta, sillä esihenkilöt kykenevät toiminnallaan parantamaan työntekijöiden motivaatiota, työhön sitoutumista ja työhyvinvointia. Henkilöstötuottavuus on yhteydessä myös itseohjautuvuuden mahdollistamiseen ja johtamiseen. Johtajuus on parhaimmillaan paitsi tuettua myös jaettua. (3) Työntekijöiden sairauspoissaolot vähentävät henkilöstötuottavuutta ja vaikuttavat tuloksellisuuteen. Organisaatioiden johtamisessa kyetään vaikuttamaan sairauspoissaoloihin, sillä esihenkilöt kykenevät hyödyntämään esimerkiksi työntekijöiden työhyvinvointia vahvistavaa aktiivista tukea (4). Aktiivisella tuella tarkoitetaan sitä, että työntekijöiden työn sujumista tuetaan esimerkiksi työtä muokkaamalla. Työn sujumisen tukemisessa voi esihenkilön ohella olla mukana myös tarvittaessa työterveyshuolto. Työntekijöiden ja tiimien itseohjautuvuus vahvistaa henkilöstötuottavuutta Nykyisen johtajuuskäsityksen mukaan työntekijät ovat itse itseään johtavia ja vahvistavat tuottavuutta. Työntekijät ovat aktiivisia, motivoituvia, itseohjautuvia eli kykenevät ohjaamaan työtään itse (5). Työelämässä työntekijöiden itsemääräämisoikeus ja itseohjautuvuus ovat tärkeitä asioita hyvän elämän ja autenttisuuden eli aitouden rakentumisessa (5, 6). Työntekijöille on tärkeää saada toteuttaa itseään, tehdä arvovalintojaan ja suunnitella työtään itse. Nämä asiat vaikuttavat myönteisesti myös työntekijöiden sitoutumiseen. Itse- ja yhteisöohjautuvuus ovat tämän päivän työelämän käsitteitä, mutta myös henkilöstötuottavuuden edellytyksiä. Hyvä työilmapiiri ja myönteinen vuorovaikutus tukevat moni-ikäisten tiimityötä ja vähentävät työntekijöiden vaihtuvuutta. Parhaimmillaan tiimit jakavat kriittistä tietoa toinen toisilleen itse, ja tarkastelevat oman tuloksellisuutensa toteutumista. Parhaimmillaan kokeneet konkarit ja nuoremmat työkaverit jakavat hiljaista tietoa toinen toisilleen. Henkilöstötuottavuuden kehittäminen on tiedolla johtamista Henkilöstötuottavuuden kehittäminen on ennakointitietoa hyödyntävää tiedolla johtamista. Tarkoituksena on luoda organisaatioille inhimillisesti kestävän tuottavuuskehityksen arviointi ennakoiden tulevaisuutta vahvistamalla nykytilan kuvausta ja vahvistamalla kehittämistavoitteita kohti inhimillistä kestävää ja tuottavaa työelämää. Tuottavuuden vahvistaminen on toimenpiteitä, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja joita varten on olemassa arviointimenetelmiä (7). Hyvissä henkilöstötuottavuuden kehittämisen hankkeissa organisaatioille luodaan jopa kymmenen vuoden kehittämisskenaarioita, joissa keskitytään muun muassa sairauspoissaolojen vähentämiseen ja työelämän laadun parantamiseen. Luonnollisesti on niin, että ennakointitiedon keruu, tavoitteet ja toimenpiteet auttavat organisaatioista luomaan taloudellisia parannuksia, jota henkilöstötalouden kehittäminen tuo (7). Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntijalehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. (valtioneuvosto.fi) Aura, O, Eskelinen, J, Ahonen, G, Kuosmanen, T (2019) Johtaminen ja tuottavuus - Henkilöstön johtaminen menestystekijänä (aaltodoc.aalto.fi). Aalto-yliopiston julkaisusarja, Crossover 1/2019. Helsinki. Ahonen, Aura, Hussi, Ilmarinen (2021) The financial impact of management by self-determination - empirical evidence from Finland. European Journal of Management Volume 21, Issue 1, p93-110, March 2021 Komulainen, M. 2011. Aktiivinen tuki yhteistoiminnan työkaluna. Työturvallisuuskeskus. Ryan, R. M. K & Deci, E. L. (2017) Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. The Guilford Press. Martela, F. & Ryan, R. M. (2016) The Benefits of benevolence: Basic psychological needs, beneficence, and the enhancement of well-being: Benefits of Benevolence. (onlinelibrary.wiley.com) Journal of Personality 84(6), 750-764. Uusi analysointimenetelmä edistää henkilöstötuottavuutta. Lapin yliopisto uutiset 25.10.2023, luettu 7.12.2023
Työn kehittämisellä ja muokkaamisella kohti hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä työuria
Työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen ovat suomalaisen yhteiskunnan tavoitteita. Henkilöitä, joilla sairaus tai vamma rajoittaa työn tekoa, ei tulisi enää lähtökohtaisesti luokitella työkyvyttömiksi. Työn muokkaaminen on sosiaaliseen kestävyyteen perustuva keino hyödyntää työntekijän jäljellä olevaa työkykyä. Pitkän työuran tavoitteleminen sekä työn muokkaaminen ja kehittäminen hyödyttävät työnantajaa, työntekijää ja yhteiskuntaa. Kehittämisen taustalla ikäjohtaminen Ikäjohtaminen on tämän päivän kehittämisen tärkeä näkökulma, sillä hallitusohjelman tavoitteena on nostaa eläkeikää ja pidentää työuria monin tavoin. (1) Fyysisen iän karttuessa konkareiden motivaatio jäädä työelämään voi olla kiinni työnantajan mahdollisuuksista ja osaamisesta muokata työtä. Työntekijän ikääntyessä työtä tulisi myös muokata säännöllisesti. Luonnollisesti myös nuorilla työntekijöillä on erilaisia tarpeita, jotka tulee huomioida työyhteisön työn muokkaamisessa. Ikääntyneen työntekijän paras työn muokkaaja on työntekijä itse. Puhutaan vapaudesta tehdä työtä, määritellä itse omia aikatauluja ja tekemisen rajoja. Jos työntekijä kykenee muokkaamaan työtään itse, tuottavassakin työssä eläke ikää karttuu. Työntekijällä itsellään on myös vastuuta työkykynsä säilyttämisestä. Vain työntekijä itse kykenee huolehtimaan työterveyden edistämisen näkökulmista kuten riittävästä liikunnasta, oman terveyden seurannasta tai terveellisestä ravinnosta. Työkaariarvio ja Ratko-menetelmä työn kehittämisen menetelminä Pitkät työurat eivät ole onnellisten tapahtumien summa. Työuria pitää ymmärtää ja kehittää. Ikäjohtamisen kehittämiseen on erilaisia malleja. Niistä yksi on Työturvallisuuskeskuksen kehittämä Työkaariarvio-kysely, jonka avulla kartoitetaan millä tavoin työpaikoilla tuetaan ja kehitetään ikäjohtamisen käytäntöjä. Kyselyn tulosten avulla voi pohtia ja kehittää sitä, miten työntekijöinä voimme vaikuttaa oman työuran edistymiseen. (2) On tärkeä ymmärtää työuria ja kehittää niitä työntekijän iän näkökulmista. Myös organisaation kehittämismyönteinen kulttuuri vaikuttaa asiaan. Työkaariarvio-kysely käsittelee ikäjohtamisen aihetta seuraavista näkökulmista: Työkaarijohtaminen Työuran ja työssä jatkamisen suunnittelu Työn hallinnan varmistaminen: osaaminen ja ammattitaito Työaikajärjestelyt Työn muokkaaminen ja työjärjestelyt Työterveysyhteistyö ja työkykyä tukevat terveystarkastukset Terveellisten elämäntapojen ja elämänhallinnan edistäminen Ikääntyneellä työntekijällä on tarve tunnistaa omia työkykyyn vaikuttavia riskejä esimerkiksi työterveyshuollon tuella. Tukea tarvitaan usein myös organisaation yhteisen toiminnan kehittämiseen. Organisaatioiden kehittymisen näkökulmasta tarkasteltuna ikääntyneiden työntekijöiden on merkityksellistä osallistua työyhteisön kehittämistilaisuuksiin, jotta hiljainen tieto ja osaaminen siirtyy työyhteisössä muille työntekijöille. Yhdessä kehittäminen työyhteisössä on merkityksellistä. Konkari työntekijöiden on itse syytä pohtia ja listata, millaista hiljaista tietoa juuri minun kannattaa siirtää ja miksi se on merkityksellistä organisaation kannalta. Työn muokkaaminen palvelee ikäjohtamista. Työn muokkaamista voidaan tehdä työyhteisöissä esimerkiksi Ratko-menetelmällä (3, 4). Aloite työn muokkaamiseen voi tulla työntekijältä itseltään, työnantajalta tai työterveyshuollosta. Myös työyhteisö voi olla työn muokkaamisen alullepanija. Työn muokkauksen kohteita voivat olla esimerkiksi Työaika ja -joustot Työn organisointi ja jäsentely Työympäristö kuten oma huone tai keskittymistä tukevat väliseinät Teknologia ja apuvälineet Avun saaminen ja töiden toisin jakaminen Työmatka ja etätyö Sekä vuorovaikutuskanavien muokkaus. Työn muokkaamisessa prosessissa arvioidaan, mitä nämä edellyttävät työntekijältä, tiimiltä ja työpaikalta, mitä hyötyä ne tuottavat ja millaisia kustannuksia niihin liittyy. Työn muokkaamisen arviointiin tulee osallistaa niin työnantaja kuin työntekijä. Työn muokkaus voi tarkoittaa työntekijän itsensä tekemiä pieniä muutoksia perustehtävässä tai työnantajan tuella tehtäviä muutoksia työntekijöiden työssä. Työ muokkaamisen muutokset voivat liittyä työntekijän työkyvyn tukemiseen aktiivisen tuen toiminnan avulla esimerkiksi mahdollistamalla kuntoutustoimenpiteitä yhdessä työterveyshuollon kanssa (5). Työelämän veto- ja pitovoiman kehittämiseksi tarvitaan työn muokkaamista ja kehittämistä. Kun työurat pitenevät työtä muokkaamalla, vahvistuu samalla työntekijöiden saatavuus ja työn merkityksellisyys. Hyvä henkilöstöpolitiikka tukee organisaation yhteistoiminnallista kehittämistä, jossa tarvitaan kaiken ikäisten työntekijöiden näkökulmia ja osaamista. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntijalehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Valtioneuvosto 2023: Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023 (valtioneuvosto.fi) Työturvallisuuskeskus. Työkaariarvio (ttk.fi) Luettu 22.11.2023. Olkkonen, M., 2019. Muokatun työn mallin kehittäminen (PDF). Saimaan ammattikorkeakoulu. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö. Esteetön rekrytointi (esteetonrekrytointi.fi) Luettu 22.11.2023. Komulainen, M. (2011). Aktiivinen tuki yhteistoiminnan työkaluna. Työturvallisuuskeskus
Yhteisö oppimisen tukena
Yhteisö antaa merkityksen moneen tekemiseen. Kuuluminen johonkin on yksi elämän perustarpeista. Yksilön ja yhteisön tarpeet ovat joskus ristiriidassa ja parhaimmillaan ne tukevat toinen toisiaan. Yhteisö kantaa. Yhdessä toisten kanssa ihminen on vahvempi kuin yksinään. Yhteisön merkitys nousee aika ajoin esiin eri yhteyksissä ja eri painotuksin. Tässä kirjoituksessa on keskiössä yhteisön merkitys oppimisessa. Vieläkin koronan vaikutukset heiluttavat kunkin kokemusta yhteisöllisyydestä tai sen merkityksestä. On aikamoinen kokemus tulla ensin eristetyksi ja sitten kun on oppinut olemaan yksikseen, tuleekin kutsutuksi takaisin yhteisöön. Monet ovat kadottaneet jotakin liittymishalustaan, vaikka se on niin perustava ihmisen tarve. Yhteisö on parhaimmillaan turva. Siellä on ihmiset, jotka tunnen, tehtävä, joka minulla on ja toiminnat, joiden osa saan olla. Psykologinen turvallisuus on toimintakyvyn perusta ja hyvä yhteisö tuottaa sitä hyvin toimiessaan päivittäin. Se on voimavara, jonka merkityksen ymmärtää usein vasta, kun siitä joutuu luopumaan tai sen menettää syystä tai toisesta. Nyt on tärkeää muistuttaa ja muistaa, kuinka arvokasta on saada kuulua yhteisöön ja toimia yhdessä muiden kanssa. Miten rakennetaan hyvä yhteisö? Usein emme huomaa, että hyvä yhteisö ei synny eikä pysy itsestään. Sitä täytyy tietoisesti rakentaa ja siitä on syytä pitää huolta. Elinvoimainen, jatkuvasti toiminnastaan oppiva yhteisö on kullan arvoinen jokaiselle jäsenelleen. Sen rakentaminen perustuu tietoisuuteen ja toimintaan siitä, mitkä tekijät vaikuttavat hyvän syntymiseen, elinvoiman uudistumiseen ja tavoitteellisuuden säilymiseen. Hyvä yhteisö syntyy toimintaedellytyksistä, selkeästä perustehtävästä, todellisista arvoista, hyvästä johtajuudesta ja yhteisöllisyyttä arvostavasta tavoitteellisesta toimintakulttuurista. Elävä yhteisö ei vain toista jo löydettyä, vaan uusiutuu toimintansa myötä. Se uskaltaa katsoa itseään peiliin, korjaa toimintaansa ja kuulee jäseniensä ajattelua ja tarpeita. Yhteisö havainnoi omaa toimintaansa rankaisematta sen jäseniä tehdyistä virheistä. Se kannustaa jäseniään palkitsemalla yhteisön hyväksi tehdystä työstä ja juhlii saavutuksiaan. Se löytää aktiivisen toiminnan ja levon tasapainon. Se näkee saavutetun ja se löytää kehittymisen suunnan aikaansa seuraten. Se on sitkeä, pitkäjännitteinen ja nopea toipumaan epäonnistumisistaan tai vääristä valinnoistaan. Se luo sitoutumista hyvällä toiminnallaan käskyjen sijaan. Ryhmän voima oppimisen tukena Ryhmä luo aina painetta tiettyyn yhdenmukaisuuteen tai sen toimintakulttuurin noudattamiseen. Tuo paine on parhaimmillaan kutsuva voima oppimiseen. Voi olla hienoa oppia ja kehittää yhdessä muiden mukana ja vuorotellen olla se, jonka avulla muutkin etenevät oppimisessaan. Pitkä kokemukseni ryhmälähtöisessä opettamisessa on vakuuttanut minut niistä valtavista voimista, jotka ryhmäläiset voivat antaa toisilleen. Opettaja jää väistämättä toissijaiseksi sen jälkeen, kun hän on osannut antaa oppijat toisilleen. Pienryhmät ryhmien sisällä tukevat ja innostavat toisiaan oppimaan, kun oppiminen muodostuu palkitsevaksi ja kaikille on tarjolla riittävä tuki omaan oppimiseen. Oppia ikä kaikki Tuttu lausahdus on totta tänäänkin. Yhteisöllisyyden voimaa on myös lupa opetella. Metropoliassa on toteutettu opetushallituksen (OPH) rahoittama Yhteisöllisyys ja tarinallinen oppiminen -täydennyskoulutuskokonaisuus vuoden 2023 aikana. Sen prosessissa on syntynyt Reittiopas yhteisöllisyyteen, jonka vuorovaikutteinen materiaali on jokaisen yhteisöllisyydestä kiinnostuneen käytettävissä ilmestyessään. Kirjoittaja Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ryhmien luovat prosessit. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana ja kouluttajana.
Kolme vinkkiä, joiden avulla tarjoat ja vastaanotat tukea paremmin hajautetussa tiimissä
Tuen tarjoaminen on tiimityöskentelyssä tärkeää, jotta tiimi voi toimia tehokkaasti ja onnistuneesti. Supportiivinen viestintä on tuen tarjoamisen muoto. Tässä blogitekstissä esittelen kolme vinkkiä, joilla supportiivista viestintää on mahdollista edistää, jotta hajautetussa tiimissä olisi mahdollista yltää mahdollisimman hyviin tuloksiin. Ammattikorkeakoulumaailmassa monet hankkeet toteutetaan nykyisin useamman kumppanin yhteistyönä. Tästä on usein monenlaista etua sillä se tarkoittaa, että hankkeeseen saadaan resursseja useammasta lähteestä ja että hanke tavoittaa ihmisiä laajemmalta alueelta. Ammattikorkeakoulujen yhteistyö tarkoittaa kuitenkin sitä, että ihmiset päätyvät usein työskentelemään hajautetuissa tiimeissä, koska hankekumppanit sijaitsevat maantieteellisesti toisistaan erillään. Etätyössä on puolensa, kukapa meistä ei nauttisi ajansäästöstä työmatkoissa ja muista etätyön eduista. Hajautetun tiimin toimintaan ja etätyöhön liittyy kuitenkin omat haasteensa, joita on mahdollista ratkoa tukea tarjoamalla. Supportiivinen viestintä on tuen tarjoamisen muoto. Mitä supportiivinen viestintä tarkoittaa? Supportiivisella viestinnällä voidaan tukea etätyötä ja hajautettujen tiimien toimintaa. Supportiivisella viestinnällä tarkoitetaan prosessia, jossa haetaan, tuotetaan ja vastaanotetaan informatiivista ja emotionaalista tukea (1). Supportiivinen viestintä voi olla esimerkiksi tiedon jakamista tai toisen henkilön lohduttamista. Supportiivinen viestintä parantaa henkilöiden työssä suoriutumista, lisää työntekijöiden kykyä hallita työhön liittyvää stressiä ja sillä on vaikutusta ihmisten työmotivaatioon, sitoutumiseen ja työtyytyväisyyteen (1). Monipuolisten hyötyjen takia supportiiviseen viestintään kannattaa panostaa. 1. Avaa keskustelu hanketiimin kesken supportiivisesta viestinnästä Koska supportiivisen viestinnän voidaan nähdä tukevan henkilöiden työstä suoriutumista ja työhyvinvointia, on tärkeää, että sitä toteutetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Kaikilla henkilöillä ei välttämättä tiimissä ole valmiiksi tietoa siitä, mitä supportiivinen viestintä tarkoittaa ja kuinka sitä voi harjoittaa. Hanketiimin kesken kannattaa hankkeen alussa keskustella siitä, minkälainen merkitys supportiivisella viestinnällä on ja kuinka supportiivista viestintää voi harjoittaa. Yhteinen ymmärrys siitä, että hanketiimistä voi hakea tukea, lisää todennäköisyyttä sille, että ihmiset uskaltavat ja osaavat tukeutua toisiinsa. 2. Tunnista, minkälaisilla keinoilla itse haet tukea ja muuta tapoja tarpeen mukaan Supportiivista tukea on mahdollista hakea suoraan ja epäsuoraan, verbaalisesti ja non-verbaalisesti (2). Helpoiten tunnistettava tuen hakemisen muoto on avun ääneen pyytäminen. Saatamme kuitenkin tietoisesti tai tiedostamatta hakea tukea myös muilla tavoin, esimerkiksi puhumalla negatiiviseen sävyyn jostakin asiasta tai kysymällä ihmisten mielipidettä. Emme kuitenkaan aina saa sellaista tukea kuin olisimme tarvinneet. Emme myöskään välttämättä aina itsekään tunnista, että olemme yrittäneet hakea tukea ja jääneet ilman sitä. Mikäli sinusta tuntuu usein siltä, että jäät asioiden kanssa yksin, voi kyse olla siitä, ettet saa hakemaasi supportiivista tukea. Mikäli näin on, kannattaa pysähtyä pohtimaan, että minkälaisin keinoin olet yrittänyt hakea tukea. Omia tuenhakukeinoja kannattaa pyrkiä muuttamaan, mikäli ei saa työssä tarpeeksi supportiivista tukea. Muutoksia voi tehdä esimerkiksi sen suhteen, miten sanoittaa omaa tuen tarvetta ja minkälaisissa tilanteissa hakee tukea. Kannattaa myös muistaa, että tukea tilanteisiin voi hakea myös jälkikäteen. Mikäli jokin asia jää mietityttämään, ei sen kanssa tule jäädä yksin, vaan asia kannattaa ottaa esille. 3. Tarkastele minkälainen tuen antaja itse olet Oletko huomannut, että työkaverisi lähestyvät sinua usein jonkin ongelman kanssa, johon he pyytävät konkreettista neuvoa? Tai kenties luoksesi tullaan usein, kun kaivataan lohdullisia sanoja. Hakiessa tukea, ihmiset kääntyvät usein sen henkilön puoleen, jolta uskovat saavansa juuri siihen tilanteeseen sopivaa tukea (3). Hankkeissa työskennellään kuitenkin usein uusien ihmisten kanssa, joten ihmiset eivät välttämättä tiedä keneltä heidän kannattaa minkäkinlaista tukea hakea. Ennen kuin lähdemme toteuttamaan meille ominaisinta tapaa tarjota tukea eli annamme henkilölle esimerkiksi neuvoja tai vertaistukea, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa minkälaista tukea toinen henkilö kaipaa. Yksinkertainen kysymys kuten ”Tahdotko, että vain kuuntelen vai kerronko, mitä itse ajattelen?” voi tehdä hyvää tilanteessa, jossa emme ole varmoja, minkälaista tukea ihminen kaipaa. Supportiivisen viestintään kannattaa suhtautua avoimin mielin. Meistä kukaan ei aina onnistu täydellisesti tuen hakemisessa eikä sen tarjoamisessa. Usein avoin vuorovaikutuskulttuuri voi kuitenkin lisätä onnistumisten mahdollisuuksia, joten on koko tiimin etu, mikäli siinä työskentelevät ihmiset ovat valmiita keskustelemaan asioista. Kehittääksesi supportiivisen viestinnän taitojasi, suhtaudu tilanteisiin siis avoimin mielin ja ole valmis kysymään ja keskustelemaan. Kirjoittaja Sara Kovalainen on humanististen tieteiden kandidaatti, joka toimii Metropoliassa viestinnän harjoittelijana AMK-osaaja -hankkeessa. Lähteet Mikkola, L., 2020. Workplace communication. New York: Routledge, 154-159 Barbee, A. P., Rowatt, T. L., & Cunningham, M. R. 1998. When a friend is in need:Feelings about seeking, giving and receiving social support. In P. A. Andersen & L. K.Guerrero (Eds.)Handbook of communication and emotion: Research, theory, applications, andcontexts. San Diego, CA: Academic Press, 281–301 Dirks, S. E. & Metts, S. 2010. An investigation of the support process: Decision, enact-ment, and outcome.Communication Studies61(4), 391–411
Suuret päätökset, ennakoimattomat seuraukset
Yksilöt ja yhteisöt joutuvat elämänsä varrella kohtaamaan monenlaisia päätöksiä, joiden seurauksia ei voi etukäteen tietää. Osa näistä päätöksistä tulee yllättävistä olosuhteiden muutoksista, osa aikakauteen tai yhteiskunnallisiin olosuhteisiin liittyvistä vääjäämättömistä käänteistä ja osa omien tarpeiden luomista siirtymistä. Mitä päätöksiä olet itse tehnyt tai mitä tunnistat organisaatiosi tehneen? Mikä niihin johti ja mitä niistä seurasi? Lienee mielenkiintoista pysähtyä hetkeksi miettimään. Minkäänlaisten päätösten seurauksia ei voi kukaan tietää, vaikka ennakointi ja erilaiset tulevaisuuden skenaariot voivat antaa vaihtoehtoisia aavistuksia siitä, mitä voi tapahtua tehdyn päätöksen seurauksena. Niistä aavistuksista jotkin voivat toteutua ja osa muuntua yllättävillä tavoilla. Ihminen on usein turvaton näissä tilanteissa, mutta kukaan ei selviä kokonaan ilman siirtymiä tuntemattomaan. Joskus luopuminen entisestä on vaikeaa, joskus helpompaa. Asioita on päätettävä ja asioista on päätettävä, ja jotkin asiat päättyvät joskus lopullisesti, vaikkemme haluaisi niin tapahtuvan. Yhteiskunnallisten ilmiöiden havainnoinnista hankkeiksi Pitkän ammattikorkeakoulussa eletyn työuran aikana moni työntekijä on ehtinyt toimia monissa hankkeissa ja nähdä niiden toiminnan vakiintuvan, voimistuvan ja liittyvän yhä kiinteämmin yhteiskuntaamme kehittäväksi voimaksi. Tämä elävä yhteys koulun ulkopuoliseen elämään on mielestäni yksi huikea mahdollisuus ja ammattikorkeakoulun ominaislaatu, joka kehittyy koko ajan. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan todellinen voimavara yhteiskunnan yhteiseen kehittämiseen. Oppiminen ei vain koulua, vaan elämää varten toteutuu yhä konkreettisemmin Hanketoimijat havainnoivat koko ajan yhteiskunnallisia ilmiöitä nähdäkseen asioita, joiden edistämistä se voisi tukea ja joiden edistämiseen se voisi tuoda osaamista ammattikorkeakoulun tuella. Tässä tekstissä on esillä aihe, joka on yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen. Miten tukea ihmisten siirtymää uuteen elämänvaiheeseen jopa niin, että aiemmasta toimijasta voi tulla kohde tai niin, että iän tuoma kokemus voisi löytää uuden merkityksellisen tavan olla osa aktiivista yhteiskuntaa osallistumista. Ehkä tässä on jälleen uusi hankeaihio Metropolian aktiiviseen hanketoimintaan. Miten päättää koko elämää muuttavasta asiasta? Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka on tehtävä päätös siitä, milloin haluaa siirtyä eläkkeelle. Luonnollinen ja vääjäämätön päätös jokaiselle, joka on saanut elää näinkin kauan. Tämä hämmästyttävän merkittävä päätös koskee monia ikäluokkaani kuuluvia ihmisiä. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 1,65 miljoonaa eläkkeensaajaa (1). Pelkkää työeläkettä sai reilu miljoona. Työ- ja Kelan kansaneläkkeen yhdistelmää sai noin 480 000 ihmistä. Vuonna 2022 työeläkkeelle siirtyi 71 500 henkilöä, joista vanhuuseläkkeen sai 54 000. Edellisvuodesta eläkkeelle siirtyneiden määrä nousi 10 000 vakuutetulla. Lähes koko 10 000 henkilön joukko jäi varsinaiselle vanhuuseläkkeelle. Suomessa jäi siis 54.000 ihmistä eläkkeelle vuonna 2022. Sama tahti jatkuu vielä vuosia. Päätös koskettaa siis todella monia ihmisiä. Kiinnostuuko minusta enää kukaan? Monet kysyvät, minkälaista elämä on sitten, kun en enää kuulu tuttuun yhteisöön eikä arkeani määrittele työtehtäväni? Kuka minä olen ja kuka minusta tulee, kun saan uuden nimityksen, eläkeläinen? Tulenko sivuutetuksi ja kiinnostuuko minusta enää kukaan? Miten rahat riittävät ja mikä täyttääkään elämäni? Onko minulla riittävästi läheisiä, vaan jäänkö yhtäkkiä yksin? Kenen kanssa voin keskustella näistä kysymyksistä, joiden ilmestymistä en oikein koskaan odottanut, enkä tajunnut niiden oikeasti koskettavan myös itseäni. Monet ihmiset ajattelevat, että eläkkeelle pääseminen on yhtä juhlaa ja siitä onni aukeaa, kun ei tarvitse tehdä mitään ja ennen kaikkea siitä, että saa päättää itse omasta ajankäytöstään. Monesti kuulee kerrottavan hauskoja juttuja, miten eläkkeelle jäänyt on niin kiireinen, ettei enää ymmärrä, miten on joskus työssä ehtinyt käymäänkään. Kenties näin ja jollakin toisella toisin päin. Elämän mielekkyys häviää ja elämänpiiri kapeutuu ja elämänilo surkastuu. Työuran päättäminen on yksi elämän suurista päätöksistä, joilla on ennakoimattomat seuraukset. Kaikille tässä tilanteessa oleville soisi mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja löytää jokin tapa hahmottaa omaa tarinaansa työnsä tekijänä. Uuteen siirtyminen on helpompaa, kun tiedostaa, missä sai olla mukana, mitä sai aikaiseksi ja mikä siinä kaikessa oli itselle tai jollekin toiselle tärkeää. Mitä kaikesta jää jäljelle, vai katoaako kaikki savuna tuuleen. Miten tehdä päätöksiä Mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten kukin päätöksensä tekee ja siirtymisensä ajoittaa. Tuttuja vaikuttimia lienevät ainakin terveydentila, päätöksen vaikutus hyvinvointiin, työssä jaksamisen kokemukset, työyhteisön tarpeet omalle osaamiselleni, taloudelliset seikat, lapsien tai muiden omaan elämänpiiriin kuuluvien yhteisöjen tarpeet. Monenlaisten taustavaikuttimien seassa yksi tempaisee päätöksensä yhtäkkiä ja toinen pitkän pohdinnan tuloksena. Toinen kuulostelee tuntemuksiaan ja toinen miettii hartaasti kumpaankin vaihtoehtoon kuuluvia myönteisiä ja negatiivisia puolia ja tekee päätöksen vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Elon eläkeneuvontapäällikkö Satu Saulivaara määrittelee blogissaan (1) eläkkeelle siirtymiseen kuuluvan neljä vaihetta, jotka kannattanee jokaisen työelämän muutosta suunnittelevan miettiä. Eläkesuunnitelmien tekeminen Eläkkeen hakeminen Luopuminen työroolista ja työyhteisöstä Sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen Vaikka seurauksia ei voi minkään päätöksen suhteen ennakkoon tietää, voi olla hyvä hahmottaa muutokseen liittyviä vaiheita edellistä jaottelua soveltaen. Tee suunnitelma, selvitä konkreettiset reunaehdot ja tiedosta, miten päätöksesi vaikuttaa ihmissuhteisiisi ja mitä unelmoit tulevaisuudelta. Eläkeelläkin osana työelämää Yhteiskunnallisessa keskustelussa tehdään tällä hetkellä tilaa eläkkeellä tehtävään osa-aikatyöhön, johon yllättävän monet palaavat levähdettyään hetken ja huomattuaan tulotason heikentymisen tuomat rajoitteet. Kolmas sektori toivoo joukkoonsa elinvoimaisia eläkeläisiä. On kiinnostavaa nähdä, mihin ikääntyneiden työelämä kehittyy ja kuinka monet meistä jatkavat palkka- tai vapaaehtoistyössä, vaikka eläkettä monet ovat odottaneet vuosikausia. Olennaista on kuitenkin löytää itsensä muunkin kuin työelämän kautta. Kuka minä olen, on hyvä kysymys muulloinkin, kuin jokin tärkeä on päättymässä. Kuka minusta tuli, on yhtä lailla merkittävä kysymys, kun siirtymä on jo mahdollistanut jotain uutta. Elämä uudistuu koko ajan ja suurten päätösten ja ennakoimattomien seurausten seassa, voi aina löytää jotain arvaamattoman arvokasta. Kirjoittaja Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ihminen ja hänen päänsisäiset näytelmänsä. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja enne kaikkea osykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana. Lähteet Eläketurvakeskus, 2023. Eläkkeelle siirtymisaika (etk.fi) Saulivaara, S. 2023. Vanhuuseläkkeelle jäämisen neljä vaihetta (elo.fi).
Keksijän muistilista
Ideointi on helppoa. Olemme kaikki luovia. Totta on, että kuka tahansa voi sopivasti ohjattuna tuottaa satoja ideoita muutamassa tunnissa. Ainakin periaatteessa. Mutta kuinka moni ideoista on toteuttamiskelpoinen, tai edes sellainen, että sitä kannattaa harkita? Todennäköisesti vain muutama. Hyviä ideoita on paljon vaikeampi kehittää. Todella hyvien ideoiden keksiminen on todella vaikeaa. Kun siinä onnistutaan, ja todella hyvä idea viedään jatkotyöstöön, se saa ympärilleen konkretiaa ja siitä kehitetään jonkinlainen ratkaisu, tuloksena saattaa olla jotakin keksinnöllistä. Mitä silloin tulisi tehdä? Altista työsi uusille mielipiteille, mutta älä esittele mahdollista keksintöä Tekeillä olevan ratkaisun altistaminen mielipiteille voi olla hyödyllistä: joku voi huomata jotakin, jonka kehittäjä on epähuomiossa sivuuttanut. Ja kun kehitetty uusi asia on kovan työn jälkeen viimein valmiina, sitä on mieluisaa esitellä muillekin. Jos ei ole varma, onko kyseinen uusi ratkaisu jopa patentilla suojattavissa oleva keksintö [1], pitää malttaa mielensä. Mahdollisen keksinnön julkinen esittely nimittäin estää keksinnön suojaamisen patentilla. Keksintö itsessään ei tietenkään mene pilalle. Mutta periaatteessa kenellä tahansa voi sen jälkeen olla mahdollisuus esitellä sama asia omana keksintönään. Kaikki kehitystulokset eivät kuitenkaan ole suojattavissa. Jotta ratkaisu voi olla patentoitavissa, sen pitää täyttää seuraavat ehdot. Sen pitää olla uusi, eli keksinnön pitää oleellisesti erota siitä, mikä on ollut tunnettua ennen keksinnön patenttihakemuksen tekemistä. Keksintö ei myöskään saa olla alan keskimääräiselle ammattilaiselle itsestään selvä ratkaisu. tekninen: keksintö on jokin menetelmä, laite, tuote tai uusi käyttötapa teollisesti käyttökelpoinen. Eli se pitää olla toistettavissa ja sellainen, että alan ammattilainen kykenisi patenttihakemuksen perusteella toteuttamaan keksinnön. Muut luovuuden tulokset, kuten vaikkapa taideteos, musiikki tai kaunokirjallisuus eivät ole patentoitavissa. Niitä suojaa tekijänoikeus. Mikä on tavoitteesi? Vaikka itse keksintö olisikin hieno, kyse on aina siitä, miten keksinnöstä voi hyötyä. Toisinaan oletetaan, että patentointi on automaattisesti keino ansaita rahaa. Patentti on kuitenkin vain kielto-oikeus. Keksijä estää sen avulla muita käyttämästä keksintöään ilman lupaa. Jos hyödyntämisväylää ei ole, keksijälle jää myönnetystäkin patentista vain kulueriä. Patentinhaun kustannusten lisäksi on voitava olla valmis puolustamaan keksintöään mahdollisia patenttiloukkauksia vastaan. Keksinnön tai muun tuloksen hyödyntämistavan pohdintaan kannattaa käyttää aikaa. Ota huomioon ainakin seuraavia asioita: Kuka tuloksen omistaa? Miten se on syntynyt? Työtehtävien yhteydessä, kuten hankkeessa syntyneen tuloksen omistajuus voi olla erilainen, kuin omalla ajalla tehty keksintö. Vai onko se syntynyt opintojen yhteydessä? Kuinka tarpeellinen tulos/ratkaisu/keksintö on? Minkä ongelman se ratkaisee? Onko sille käyttötarkoituksia? Kenelle se on tarkoitettu? Mikä tai kuka on kohderyhmä? Millaiset markkinat sillä voi olla? Kuka sitä markkinoisi? Korkeakoulussa opiskelevan tai henkilökunnan jäsenen ei tarvitse kuitenkaan tuskailla keksintöasiansa kanssa yksin ja neuvojen haku kannattaa aloittaa oman talon sisältä. Metropoliassa saa neuvoja muun muassa innovaatioasiantuntijalta, joka tukee keksinnöllisyyden ja suojaustavan (patentti, hyödyllisyysmalli [2] tai tuotteen ulkomuotoa suojaava mallioikeus [3]) arvioinnissa. Huolelliset esityöt eivät mene hukkaan. Vaikka ratkaisua ei voisikaan suojata, se voi silti olla tärkeä ja hyödyllinen parannus. Pelkkä patenttiasiakirja kun ei lihota lompakkoa, päinvastoin. Mutta parhaimmassa tapauksessa se taas voi olla todellinen arvopaperi. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Patentti- ja rekisterihallitus: Patentoinnin abc (prh.fi) Patentti- ja rekisterihallitus: Hyödyllisyysmallit (prh.fi) Patentti- ja rekisterihallitus: Mallioikeudet (prh.fi)
The critical role of research managers and associates in securing the future of RDI
Research managers and associates (RMAs) play a pivotal role in simplifying administrative processes, promoting ethical research, and enhancing research productivity for researchers. In this blog we highlight the evolving role of RMAs, the challenges and skills of RMAs, and the importance of recognizing and upskilling professionals in various areas in the research, development, and innovations (RDI) field. We also emphasize the significance of networks like EARMA and EU initiatives to support RMAs. Currently the greatest challenges the RMAs perceive are the recognition of the profession, AI, increasing competition of funding, and complexity of the professional landscape. The needed future skills include flexibility, resilience, communication, multitasking, and empathy. This was surveyed during the European Association for Research Managers and Associates (EARMA) annual conference in Prague in April 2023, with 1400 participants. Evolving roles and needed skills of research managers and associates RMAs play a crucial role in supporting and facilitating research activities within research performing organizations. Many studies show that RMAs are valuable in simplifying administrative tasks, providing resources, and offering comprehensive support to researchers, enabling them to focus on their research while navigating the complexities of the research landscape. This support enhances the quality of research, efficiency, and effectiveness of research activities within institutions (1). Moreover, these identified skills as well as major challenges are largely also on the agenda of the EU. To strengthen the EU’s position in the global RDI landscape, the European Commission introduced a common European Research Area (ERA) in 2000. This New ERA was adopted by the European Council in 2021, also putting forward the first ERA policy agenda with 20 action points to address the current challenges Europe is facing (2). One part of this policy agenda is Action 17, which addresses the strategic capacity of Europe’s public research performing organizations (including universities, universities of applied sciences, research centers etc.) (see also EARMA, 2023). The aim of the action is to strengthen the European area in the global research landscape, and, in practice, this means that the EU wants to respond to and develop solutions for the issues that research managers and administrators (RMAs) in Europe face. Important for us is that Finland, among 14 other member states, has announced its support for this action. Addressing European-wide RDI challenges with strategic actions As a response to challenges, the European Commission envisions building strategic capability of RMAs in four key areas: (1) upskilling, (2) recognition, (3) networking, and (4) capacity building. This will be facilitated by existing RMA communities and organizations, such as EARMA (3). In addition, two EU-wide development projects have been initiated: the RM Roadmap (earma.org) and the CARDEA Horizon Europe projects (ucc.ie). The European Commission coordinates the existing projects, aligns the initiatives on the European level and provides funding together with the Member States for activities on a national level. In Finland, the national organization Finn-ARMA (Finnish Association of Research Managers and Administrators) is taking forward the initiatives by the RM Roadmap project. We can think of at least three reasons why this is a critical development of both from the institutional perspective as well as individual level. From the institutional perspective this provides better opportunities to facilitate securing the talented RMA professionals in their ever challenging and demanding roles through better recognition of the profession and providing diverse professional opportunities for them - the role of RMAs is a critical but often invisible intermediary between science and administration (4). Moreover, funding to facilitate capability building of RMAs will be available to facilitate the development of activities at the research organizations. And finally, providing upskilling and training in a coordinated manner at the European level benefits especially small institutions, such as Laurea, Metropolia and Haaga-Helia, as we have less internal resources for training of staff. From the individual perspective, this provides a better opportunity for all professionals involved in RDI to formally get recognized and merited for the critical and highly demanding work that RMAs, such as Specialists, Coordinators, Project Managers, Grant writers, and Data and open science experts do. Moreover, this also encourages the professionals to get involved in networks, such as EARMA to meet fellow colleagues and to engage in professional development activities. As universities of applied science are still fairly small and young in terms of RDI activities, these communities and networks provide an excellent opportunity for knowledge sharing and learning from peers. And finally, soon there will be a number of training and upskilling activities provided for the professionals, facilitating professional development. As an example of bringing the developmental aspirations into practice, in Haaga-Helia, profile streams have been identified and developed for RMAs. The focus of the experts can be in RDI support (with special focus e.g. on open science, PM knowledge), EU affairs, or research development. Experts can be hired as a Specialist or Senior Specialist. Finnish Universities of Applied Sciences’ impactful collaboration In the Finnish capital region, 3UAS alliance with universities of applied sciences Haaga-Helia, Laurea and Metropolia, we are working together to facilitate the achievement of ever growing impactful RDI objectives of Finland. The parliamentary research and development working group has outlined the goals of raising the level of spending on research and development to four percent of gross domestic product by 2030 (5). In order to succeed in this, we need to for example encourage collaboration between academia, industry, and government to foster innovation and knowledge transfer. promote partnerships, joint projects, and knowledge-sharing. to participate in international research collaborations and programs to leverage resources and share expertise. Authors Maarit Haataja works as R&D Manager at Metropolia University of Applied Sciences. Maarit has a doctorate in biology and has worked for the past 25 years in the fields of research, research funding, business cooperation, research impact and as a supervisor. Virpi Turkulainen works as Head of Research Services in Haaga-Helia University of Applied Sciences. She has a doctorate in industrial management and has worked in research and higher education for 20 years in Europe, USA and Asia. -- EARMA is the European Association for Research Managers and Administrators and the main European organization for research managerial and administrative professionals. This year’s EARMA Conference took place in Prague, in the Czech Republic, April 24-26, 2023. Over 1400 participants gathered in a Prague Congress Centre. The conference provides an opportunity to network, share best practices, and connect with research managers and administrators from all over the world. References Andersen, J., Toom, K., Poli, S., Miller, P.F. (2017). Research Management Europe and Beyond, Elsevier, 378 pp. European Commission (2021). European Research Area Policy Agenda - Overview of actions for the period 2022-2024 (PDF). EARMA (2023). Action 17 and its potential for the RMA community (earma.org) Santos, J.M.R.C.A., Varela, C. & Kerridge, S. (2021). Professionals at the interface of science: is there more than meets the eye? Perspectives: Policy and Practice in Higher Education, 25:3, 100-105. Valtioneuvosto (2023). Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen käyttöä koskeva monivuotinen suunnitelma: Parlamentaarisen TKI-työryhmän 2022 loppuraportti (PDF). Valtioneuvoston julkaisuja, 2023:13, 70 pp.
Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin haasteet näkyvät tutkimuksissa
Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että opiskelijoiden hyvinvointi on viime vuosina ollut kovilla koetuksilla, ja se on entisestään heikentynyt erityisen huolestuttavalle tasolle. Selviä syitä tähän hyvinvoinnin vajeeseen ovat muun muassa pandemia ja yleinen maailmantilanne. Opiskelijoiden hyvinvointi, opinnoissa viihtyminen ja niistä suunnitelmien mukainen selviytyminen ovat kiistatta kaikille korkeakouluissa toimiville yksi tärkeimmistä työn tuloksellisista saavutuksista. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan jopa 40 % opiskelijoista arvioi terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi (1,2). Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) kyselyn mukaan 62% opiskelijoista koki pandemian aiheuttaneen motivaation laskua ja lähes yhtä monella oli opiskelukykyyn vaikuttavia jaksamisen ja mielenterveyden haasteita. (3) Vuonna 2021 toteutetun toisen kyselyn mukaan yli puolet opiskelijoista oli huolissaan omasta mielenterveydestään ja jaksamisestaan (4). Myös Metropolian opiskelijakunta METKA on selvittänyt opiskelijoiden hyvinvointia Metropoliassa, jonka tulosten mukaan opiskelumotivaatioon vaikuttavat opiskeluyhteisö, hyvä ilmapiiri ja yhteisö, motivoituneet opiskelutoverit sekä opettajat. (5) Miten korkeakoulu voi tehokkaammin tukea opiskelijoiden hyvinvointia? Korkeakouluilla on lukuisia omia tukimuotoja opiskelijoille, joita täydennetään kolmannen sektorin palveluilla. Opiskelijahyvinvointipalveluiden kysynnän kasvaessa on tarpeen pilotoida uudenlaisia palvelumuotoja ja panostaa entistä enemmän ennaltaehkäisevään ja hyvinvointia vahvistavaan toimintaa. Metropoliassa on pilotoitu uusia opiskelijan tuki- ja ohjausmuotoja muun muassa Ohjauksella hyvinvointia (OHJY) -hankkeessa. Sen on tarkoituksena edistää korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia opiskelukyvyn, jaksamisen sekä elämänhallinnan paraneminen yhteistoiminnallisesti kehitettyjen tuki- ja ohjausmenetelmien avulla. Lisäksi toimenpiteillä vahvistetaan henkilöstön hyvinvointiosaamista sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemuksia. Hankkeen aikana on pilotoitu kahdenlaisia ohjausmalleja: Opintoihin kiinni -tapaamiset kohdistetaan ensimmäisen lukukauden opiskelijoille, joilla on opinnoista alle 20 op:n verran suorituksia. Otetta opintoihin –tapaamiset kohdistetaan opiskelijoille, joilla opinnot ovat jääneet syystä, tai toisesta tauolle, tai opiskelijoilla, joille on kertynyt paljon rästejä. Opintojen etenemisen haasteista kuormittuneiden opiskelijoiden tukitoimintaa jatketaan, koska tällä tiedetään olevan suora vaikutus opintojen edistymiseen ja opiskelijoiden hyvinvointiin sekä toimintakykyyn. Edellä mainitut pilotteina testatut ohjausmallit jäävät pysyväksi osaksi Metropolian tuki- ja ohjaustoimintaa. Verkko-opintojakso opiskelijahyvinvoinnin tukena OHJY-hankkeessa on kehitetty verkko-opintojakso, jonka tavoitteena on edistää korkeakouluopiskelijan hyvinvointia ja terveyttä sekä kiinnittymistä korkeakouluyhteisöön ja -opintoihin. Nämä tavoitteet näkyvät sekä opintojakson sisällöissä että sen pedagogisessa suunnittelussa. Verkko-opintojakson suunnittelua ja sisällön laadun varmistusta ovat ohjanneet “eAMK-kriteerit” (6). Kriteeristö korostaa opiskelijan näkökulmaa siten, että jo verkko-opintojen suunnitteluvaiheessa tulee arvioida opiskelijoiden laatukokemuksia (6). Opintojakson aikana opiskelijoiden motivaatiota ylläpidetään opintojen loppuunsaattamiseen, muun muassa edistymisen seurannan, vuorovaikutuksen mahdollisuudella sekä palautteen saamisen keinoin. Oppimiskokemuksen ja motivaation parantamiseksi on suunnittelussa painotettu myös virikkeellisyyttä ja monimuotoisia suoritustapoja. Vaihtoehtoiset tavat suorittaa tehtävä tukevat kognitiivista saavutettavuutta, ja siten ne mahdollistavat erilaisille oppijoille opintojaksolla etenemisen. “Miten sulla menee? Avaimia kestävään hyvinvointiisi” on itsenäinen verkko-opintojakso, joka tukee tiedon, esimerkkien ja harjoitteiden avulla opiskelijan henkisestä kapasiteettia, kykyä selviytyä toimintakykyisenä sekä hyvinvoivana läpi elämän kriisien ja kuormittavien tilanteiden. Verkko-opintojakso (5 op) koostuu kuudesta valinnaisesta 1 op:n laajuisesta osa-alueesta: Arjen peruspalikat Tietoisuus- ja tunnetaidot Oma kestävän hyvinvoinnin kehittäminen Sosiaaliset voimavarat Kuormitus ja palautuminen Opiskelun tuki Verkko-opintojakso on CampusOnlinen tarjonnassa ensimmäistä kertaa syyslukukaudella 2023 kaikille Suomen ammattikorkeakoululaisille. Näin ollen sillä tavoitetaan maanlaajuisesti merkittävä määrä opiskelijoita, joiden hyvinvointia ja toimintakykyä voidaan edistää. Englanninkielinen versiokin on tulossa tarjontaan. Junaratamalli opiskelijaohjauksen tukena Opiskelun eri vaiheissa voidaan siis tarjota tukea monipuolisilla ohjaus- ja tukimenetelmillä tarpeiden mukaisesti. On tarve ohjata entistä paremmin opiskelijoiden opintoihin sitoutumista, opiskelumotivaatiota sekä asiantuntijaksi kasvamista. Erilaiset hankkeen aikana tunnistetut opiskelupolun uhka- ja vaarakohdat on kuvattu yhteiseen malliin, Varhaisen tuen tunnistaminen ja tuki -oppaaseen. Malli jakautuu 12 eri teemaan ja kuvattu junaratana. Oppaan junaratamalli kuvastaa opiskelijan opiskelupolkua, jonka varrella on pysäkkejä, joilla voi olla vaara opintojen hidastumiseen, keskeytymiseen, tai opiskeluhyvinvoinnin heikkenemiseen. Jokaista tunnistettua tuen tarvetta on käsitelty teemaan liittyvien tyypillisten pulmien ja varhaisen puuttumisen käytänteiden näkökulmista. Opas toimii käsikirjana opiskelijoiden ohjaajille. Opiskelijat aktiivisina toimijoina hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisessä Aidosti käyttäjälähtöisiä ratkaisuja voidaan saada aikaan yhteistoiminnallisen kehittämisen keinoilla. Opiskelijahyvinvointia korkeakouluissa ei voi kehittää ilman opiskelijoita, ja opiskelijat ovat olleetkin vahvasti mukana OHJY-hankkeessa alusta saakka kehittämässä ja muotoilemassa uudenlaisia ratkaisuja oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Opiskelijat ovat toimineet erilaisissa rooleissa, kuten harjoittelijoina, testaajina, kehittäjinä, opinnäytetöiden tekijöinä ja monialaisten innovaatioprojektien innovaattoreina. Opiskelijat ovat hyödyntäneet kehittämistöissään tutkittua tietoa ja omia kokemuksiaan. Hankkeen aikana on valmistunut useita opinnäytetöitä ja monialaisia innovaatioprojekteja – kaikki opiskelijoilta opiskelijoille. Mainittavia tuloksia opiskelijoiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseen saatiin: Positive Psychology’s PERMA Model as a Supporting Method for Student’s Wellbeing Performance (PDF) sosionomitutkinnon toiminnallisessa opinnäytetyössä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia positiiviseen psykologiaan perustuvan PERMA-mallin hyödyllisyyttä opiskelijoiden hyvinvointia tukevana tekijänä. PERMA-malliin perustuvien työpajojen huomattiin soveltuvan vaihtoehtoisina menetelminä opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiselle. Lisäksi sen käyttötarkoitus on laaja, koska sitä voidaan soveltaa yksilö-, sekä ryhmätasolla ja myös eri-ikäisten ihmisten kanssa. Tämän erinomaisen opinnäytetyön tuloksia tulisi hyödyntää, kun ammattikorkeakouluissa kehitetään opiskelijoiden lisääntyneisiin hyvinvointivajeisiin kohderyhmälähtöisiä, matalan kynnyksen helppokäyttöisiä hyvinvointia tukevia menetelmiä. Terveydenhoitajaopiskelijoiden näyttöönperustuvan kehittämistyön “Lupa löysätä, kun opiskelu-uupumus yllättää”, tuloksena tunnistettiin viisi opiskelijalähtöistä keinoa ja suositusta opiskelu-uupumuksen ehkäisyyn: Itsensä johtaminen ja itsensä tuntemisen taidot. Opiskelijoita voisi enemmän kannustaa ajattelemaan kursseja, tehtäviä, kouluasioita ja omaa hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä projekteina. Huomioidaan erilainen oppijuus ja erilaiset tavat opiskella ja kannustetaan opiskelijoita tuomaan esiin itsensä ja omat tarpeet. Nuorten arvomaailma tulee kohdata. Yhteisöllisyyden merkitys. Kaiken keskiössä ovat hyvinvoivat opiskelijat, joita on koko kehittämisprosessin ajan kuunneltu. OHJY-hankkeen tulokset ovat vahvasti myös opiskelijoiden itse itselleen ja toisilleen muotoilemia. Kirjoittajat Teija Rautiola toimii lehtorina Metropolian Terveys OA:lla ja OHJY-hankkeessa projektipäällikkönä. Hanna Repo Jamal toimii Metropoliassa lehtorina ja OHJY-hankkeessa asiantuntijana. Hanna Gröndahl toimii Metropoliassa hankkeissa projektityöntekijänä muuntokoulutusten ja verkko-oppimisen kehittämisessä. Lähteet KOTT. 2021a. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus. KOTT 2021 –tutkimuksen tuloksia (terveytemme.fi). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.9.2023 KOTT. 2021b. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus. Etäopinnot ja yksinäisyys ovat koetelleen korkeakouluopiskelijoita (thl.fi). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.9.2023 SAMOK 2021. Suomen opiskelijakuntien liitto. AMK- opiskelijoiden etäopiskelukyselyn tulokset (PDF) Erkkilä M. & Hämäläinen I. 2022. Korkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeet ja korkeakoulujen rooli opiskelijahyvinvoinnin edistäjänä: “Kahdenkeskisissä keskusteluissa hyväksyvällä läsnäololla on suuri merkitys, siinäkin voi välittyä viesti: nyt ei tarvitse suorittaa”. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. Opiskelijakunta METKA “Metropolia on the Move”& “ MMKK” (Metkasti Metropoliassa Kohti Kukoistusta). Hyvinvointitutkimus. Metropolia AMK, 2023. Hohenthal, T. & Varonen, M. 2017. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit (eamk.fi). Luettu 3.10.2023. -- Ohjauksella hyvinvointia – OHJY (korkeakoulutukee.fi) on Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittama hanke, jonka toimintakausi on 6.4.2021–31.12.2023 ja päätoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Sosiaalialan ohjauspalveluiden kehittäminen vaatii tilanteen rakentamista
Elämän varrella tulee vastaa tilanteita, jotka tuntuvat mutkikkailta eivätkä ole arkitiedolla ratkaistavissa. Näihin tilanteisiin on tarjolla erilaisia ohjaus- ja neuvontapalveluja. Ne kuitenkin kaipaavat usein kehittämistä. Lähdimme Hytke-hankkeessa kehittämään sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Eksyimme heti ensi metreillä, koska lähdimme matkaan ilman, että kysyimme, haluaako kukaan muu tulla mukaan. Kun valitsemamme tapa ei tuottanut tulosta, jouduimme etsimään uutta suuntaa. Ohjaaminen luisuu labyrintiksi Laki velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan asukkailleen neuvontaa ja ohjausta sosiaalihuollon kysymyksiin liittyen. Laissa edellytetään myös, että neuvontaa ja ohjausta tulee tarvittaessa tarjota yhteistyössä terveysneuvonnan ja muiden toimialojen kanssa. (1.) Ohjausta ja neuvontaa ei tapahdu yksinomaan julkisen sektorin yksiköissä, vaan esimerkiksi järjestöt tarjoavat monenlaisia palveluita. Velvoitteista huolimatta ohjaus- ja neuvontapalveluissa on runsaasti kehittämistarpeita. Esimerkiksi maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluiden on todettu vaativan yhtenäistämistä niin tavoitteiden, palvelun tunnuspiirteiden kuin osaamisenkin osalta (2). Kehittämistarpeita mutkistaa se, että monet elämän ongelmat ovat muuttuvia ja vaikeasti rajattavissa olevia, minkä lisäksi ne usein kietoutuvat toisiinsa ongelmakimpuiksi. Monimutkaisuus saa aikaan sen, että ohjauksen ja neuvonnan kenttä on usein tuskainen labyrintti niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Unohtuiko kehittämisestä jotain? Tartuimme sosiaalialan tutkinnossa ohjauksen ja neuvonnan kehittämishaasteeseen miettimällä, keitä kehittämistyössä tulisi olla mukana. Beresfordin (3) mukaan yksi ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämisen keskeinen kompastuskivi on se, että poliittiset päätökset ohjaavat vahvasti niiden suuntaa. Tällöin kehittämistyöhön osallistujien joukosta unohtuvat usein palveluiden käyttäjät ja asiakastyötä tekevät työntekijät, mikä johtaa helposti palveluihin, jotka eivät vastaa tarpeita eivätkä löydä asiakaskuntaansa. Omaan kehittämissuunnitelmaamme halusimme asiakkaiden ja työntekijöiden lisäksi ottaa mukaan sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia. Mietimme, keitä ohjauksen ja neuvonnan kehittäminen voisi kiinnostaa ja lähestyimme muutamaa heistä pyytäen mukaan ideoimaan kehittämistarvetta eri tahoista ja toimijoista koostuvalla porukalla. Yhteydenottomme eivät tuottaneet tulosta. Aikataulun kiriessä eteenpäin päätimme muuttaa alkuperäistä ajatusta ja hahmotella kehittämisideaa erikseen ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa. Alun käynnistymisvaikeuksien syyt on etenkin jälkikäteen helppo havaita: tilanteen rakentaminen oli lähdön innostuksessa unohtunut tyystin. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tilanteen rakentaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mukana olijoilla on yhteinen suunta ja kehittämisen tarve. Sen lisäksi tulee olla riittävästi mahdollisuuksia keskustella yhteistoiminnan sisällöistä, kumppaneista ja keskinäisen toiminnan säännöistä. Tällöin on mahdollista luoda selkeä yhteinen suunta, jota kohti yhteistyöllä ja dialogilla pyritään. (4.) Suunnan etsiminen vaatikin tunnustelukierroksen, jolla hahmottaa minkälaisia ajatuksia ohjauksesta ja neuvonnasta on. Samalla myös täsmentyi, mitä ohjauksella ja neuvonnalla missäkin ympäristössä tarkoitetaan ja mikä niissä koetaan oleellisimmaksi. Käymämme keskustelut ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa vahvistivat dialogisen kohtaamisen merkitystä kehittämistyön alkumetreiltä lähtien. Tunnustelukierroksella etsitään myös kumppanuuden edellytyksiä. Niitä tarvitaan, jotta on mahdollista herättää uudistamisen tahtoa ja uudistua yhdessä (4). Ohjaukseen ja neuvontaan liittyvässä kehittelyssämme yhtenä keinona tähän oli se, että keskusteluja käytiin mahdollisten kehittämiskumppaneiden omissa toimintaympäristöissä. Se tarjosi keskusteluille rauhallisen ja turvallisen ympäristön, joka korosti asiakkaiden ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ohjauksen ja neuvonnan asiantuntemusta. Keskusteluissa keskeistä oli kohtaamisen vuorovaikutuksellisuus, joka syntyi vapaamuotoisen mutta samalla ennalta sovitun teeman ympärillä käydyssä keskustelussa (katso 5). Tämä loi sopivan pohjan sille, että tapaamisessa oli tilaa kokemuksien kertomiselle sekä omien ajatusten ja toiveiden esiin tuomiselle. Ne myös mahdollistivat tarkastella, onko kehittämiselle luotavissa yhteistä suuntaa ja tahtoa. Huoneentaulu tuleville kehittämiskierroksille Alkuvaiheen rämpiminen tarjosi oivan mahdollisuuden pysähtyä miettimään miten kehittämiskumppanuuksien virittelyä kannattaa tehdä. Kirjasimme huomiot huoneentauluksi, jota on helppo vilkaista kehittämisajatusten herätessä: Virittäydy yhteiskehittämiseen tyhjentämällä pää tietämisestä Anna tilaa heille, joilla asiasta on ensi käden tietoa. Anna ideoiden syntyä vuorovaikutuksessa Sovi ensitapaamiselle tila, joka on turvallinen eikä aseta lisäpaineita. Kysy, ole avoin ideoille ja ihmettele Kirjoittajat Heli Määttänen (sosionomi YAMK, AmO, työnohjaaja) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin osaamisalueella sosiaalialan koulutusohjelmassa (AMK) Niina Pietilä (VTL, työnohjaaja, ammatillinen opinto-ohjaaja) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa. Kirjoittajat ovat mukana Hytke-hankkeessa asiantuntijoina. Hytke – Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hanke rakentaa osallistuvaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoululle ja verkostoissa hyödynnettäväksi. Lähteet Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. (finlex.fi) Karinen, R. & Luukkonen, T. & Oosi, O. 2020. Maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalvelut (PDF). Selvityksen loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:27. Beresford, P. 2008 Service user values for social work and social care. Teoksessa A.Barnard., N.Horner. & J.Wild (toim.) The value base of social work and social care. Maidenhead, England: McGraw-Hill Education, 83-96. Sipari, S. & Helenius, S. & Vänskä, N. & Foster, R. & Salonen, A.O. 2022. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. 24(4), 10-27. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus
Hanketyön sivuvirrat hyötykäyttöön
Hankkeen toiminnassa syntyy usein sivutuotteena havaintoja aiheista tai toimintatavoista, joihin saattaa liittyä kitkaa ja kehittämisen tarvetta. Hankkeiden toimintaa ohjaavat niille määritellyt tavoitteet ja niitä rajoittavat rajallinen kesto, rahoitusohjelman reunaehdot sekä käytettävissä olevat resurssit. Siksi hanketyössä joudutaan tekemään paljon rajausta siitä, mitä toimia toteutetaan. Sivumennen tullaan kuitenkin kohdanneeksi erilaisissa törmäyspisteissä ja rajapinnoissa paljon kehityskohteita, joihin olisi yhtä lailla tarpeen puuttua tai tarttua. Kenen kuuluisi tarttua toimeen, jos asia hiertää kaikkia vähän mutta ei oikeastaan kuulu kenellekään? Miten hankkeen sivuvirrat saataisiin silti hyödynnettyä ja kehitettyä eteenpäin uusiksi ideoiksi tai uusien toimintatapojen siemeniksi? Kuuntele huokauksia ja ohimennen sanottua Kehittämisen parissa työskennellessä aistit virittyvät havaitsemaan muitakin kuin hankkeen tavoitteiden mukaisia kehittämistarpeita. Usein esillä on näkökulmia varsinaisen työn reunamilta tai aiheista jotka sisältyvät tekemiseen läpileikaten, mutta joihin ei voida hankkeen toiminnassa tarttua täysillä. Kutsumme tällaisia hankkeen pääasiallisen toiminnan ohessa esiin nousevia kehittämistarpeita tässä sivuvirroiksi. Suuressa kuvassa tällaisia aiheita olemme omassa hankkeessa huomanneet olevan muun muassa kestävän kehityksen teema, tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistäminen tai tietyn alan yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Pienemmässä mittakaavassa hanketyössä sivutaan useita erilaisia prosesseja ja tehdään havaintoja niiden sujuvoittamiseksi. Hanketyöhön sisältyy paljon kohtaamisia, jotka ovat erinomainen tilaisuus sivuvirtojen havaitsemiseen. Kun ensin on puhuttu agendalla olleet asiat valmiiksi, pääsee keskustelu rönsyilemään sivupoluille. Jos kuulet kollegan, opiskelijan, yhteistyökumppanin tai vaikka tapahtumasi osallistujan huokailevan tapaamisen jälkeen “olispa hyvä, jos…” tai “voi kunpa joku…”, kaiva esiin muistiinpanovälineet. Näissä lausahduksissa päästään sivuvirtojen ytimeen: mikä ongelma kaipaa vielä ratkaisua tai mitä näkökulmia asiaan vielä liittyy, mutta jäi aiemmin sanomatta. Jos esiin tullut ongelma on monimutkainen ja laaja tai jos se ei mahdu oman työsi reunaehtojen sisälle, voi tuntua helpommalta jättää asia sikseen. Ehkä joku muu hoitaa, vaikka et edes tiedä kuka tämä “joku muu” voisi olla. Sivumennen ääneen lausutuissa toiveissa saattaa kuitenkin piillä tulevaisuuden megatrendi [1]. Haluatko todella päästää näistä irti vai tulisiko niitä sittenkin pysähtyä miettimään? Kymmenellä eurolla vähän Slushia Yksi esitysteknisellä alalla vastaamme tullut huokaus on esitysteknikoilta kuultu ärtymys siitä, kuinka työ olisi helpompaa, jos tilaaja osaisi tilata tekniikkaa. Toisaalta voimme samaistua tapahtumatekniikan tilaajan asemaan, joka huokailee firman tyky-päivää järjestäessään, mitä pitäisi tilata, kun tekniikka on hänelle täysin vierasta. Pysähdyimme Skills for Live Tech -hankkeessa tämän kysymyksen äärelle paneelikeskustelussa, jonka järjestimme Audiovisual Expo -messuilla 11.10.2023. Panelisteina olleet tekniikan toimittajat sekä tilaajat olivat keskustelussa yksimielisiä siitä, miten asia hoituu helpoiten: selkeä tapahtuman ja sen tavoitteiden kuvaus, avoin keskustelu budjetista ja tilauksen tekeminen hyvissä ajoin nähtiin selkeästi tarpeellisiksi molemmin puolin. Pinnan alle jäivät kuitenkin kytemään ne vaikeammat kysymykset: Missä määrin tekniikan toimittajan pitäisi osata asettua tilaajan asemaan ja olla hänen tukenaan? Kumpi määrää - tekninen ratkaisu vai sisältö? Mikä on kalliin tekniikan hyöty ilman mietittyä ohjelmaa ja ammattimaisesti tuotettua sisältöä? Onko teknikoiden tarpeista ymmärretty huolehtia? Kuka vastaa teknikoiden tauoista ja ruokailusta? Kuka huolehtii siitä, että puhujat ja esiintyjät astelevat lavalle huoletta? Miten määritellään tilaisuudelta toivottavan vaikuttavuuden eli haettavan wow-efektin määrä? Kuinka paljon Slushia on mahdollista saada kymmenellä eurolla? Jos näitä kysymyksiä ei ymmärretä kysyä etukäteen, voi tapahtumapäivänä olla monta ylimääräistä estettä ylitettävänä. Tekniikan toimittajien ja tilaajien välillä on ajoittain kuilu, jonka vastakkaisilla reunoilla puhutaan eri kieltä. Kun yhteinen kieli puuttuu, toisen asemaan asettuminen vaikeutuu ja ymmärtämättömyys vaikkapa vaaditusta työmäärästä tekee tilaajan toiveista epärealistisia. Kukaan ei ole tietämätön tahallaan, joten väliin tarvitaan tulkkia - tai tietoa. Olisiko siis ratkaisuna tuottaa tilaajien avuksi esimerkiksi tarkistuslistoja, “kerro ainakin nämä kun tilaat tekniikkaa”, vai pitäisikö tekniikan toimijoiden asiakaspalvelu-, palvelumuotoilu- ja empatiataitoja kehittää [2]? Tekniikan toimittajien ja sen tilaajien välisen rajapinnan hiominen sileämmäksi ei isossa kuvassa välttämättä vaikuta merkitykselliseltä, niin että kukaan tarttuisi siihen yksin. Yhä uudelleen päädytään huokailemaan liian suppean tilauksen äärellä tai vastapuolella googlataan mitä tarkoittaa tarjouksessa mainittu “PA” (public address, yleisötilaisuuden äänentoistojärjestelmä). Sivuvirtojen hyödyntäminen Edellä kuvattuun esimerkkiin linkittyy lopulta paljon enemmän kuin vain yksittäisen tapahtuman onnistuminen. Kyse on esitysteknisen työn merkityksen ymmärtämisestä, arvostamisesta ja sitä kautta sen hinnoittelemisesta. Yhtä lailla kyse on tuottajan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta onnistuneen tapahtuman mahdollistajana. Kyse on myös tilaaja-asiakkaan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta, esimerkiksi yrityksen imagon tai työnantajamaineen näkökulmasta. Kaikkien kohdalla yhteisesti kyse on liiketoiminnasta ja tuloksen tekemisestä. Pieneltä vaikuttavat ongelmatkin kytkeytyvät aina osaksi isompaa kuvaa, eivätkä lopulta olekaan täysin merkityksettömiä. Niille soisi löytyvän ratkaisuja siinä missä isoille muutostarpeillekin. Ammattikorkeakouluympäristössä luonnollinen mahdollisuus erilaisten haasteiden ratkaisijaksi ovat oppilaitoksen opiskelijat ja erilaiset oppimisympäristöt. Koulu tarjoaa opiskelijoille paljon mahdollisuuksia kehittämistyöhön esimerkiksi erilaisten innovaatio- tai kehitysprojektien muodossa. Tutkintoihin kuuluvissa opinnäytetöissä näkökulma on luonnostaan alan kehittämisessä. Opinnäytetyöt itsessään ovat myös ehtymätön puro uusille tutkimusaiheille, kun töihin kirjataan säännönmukaisesti jatkokehitystarpeita [3]. Toistaiseksi ratkaisematta jää se, miten tällaisia sivuvirtoja tulisi hankkeissa tallentaa ja dokumentoida? Hankkeiden dokumentointia lienee syytä miettiä myös pakollisen raportoinnin ohi. Hankkeen oppien tallentamiseen olisi hyvä sisällyttää listaus myös niistä havainnoista, joihin kulloinkin meneillään olevassa tai päättyneessä hankkeessa ei ehditty, voitu tai haluttu syystä tai toisesta paneutua. Sivuvirroissa piilee paljon potentiaalia tuleville tutkimuksille ja kehitystoimille. Ja lopuksi, tässä kirjoituksessa esiin nostettuihin haasteisiin saa vapaasti tarttua! Kirjoittajat Essi Santala on hankkeen projektipäällikkö, freelancevalosuunnittelija ja opettaja. Hän on työskennellyt lukuisissa teatteriproduktioissa valosuunnittelijana sekä laitosteattereissa että vapaan kentän projekteissa. Santala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta 2019 ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2011. Kiika Sarpola toimii Skills for Live Tech -hankkeen projektikoordinaattorina.Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Skills for Live Tech – S4LT -hankkeen henkilökuntaa. Hanke tarjoaa joustavaa korkeakoulutasoista koulutusta ja ohjausta esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle. Hankkeen tavoitteena on kehittää alan työntekijöiden osaamista, työllistymismahdollisuuksia ja työssä pysymistä sekä tarjota uusia opiskelumahdollisuuksia alasta kiinnostuneille. Skills for Live Tech – S4LT -hanke ajoittuu syyskuun 2022 ja vuoden 2024 joulukuun väliselle ajalle. Hankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja sitä on rahoittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPA. Lisälukemista Sitra.fi: megatrendit 2023 Essi Santala & Kiika Sarpola: Osaamisen uusi normaali – esitystekniikka-alan taitojen kehitys 2019–2022 (theseus.fi) Metropolian esitys- ja teatteritekniikan opinnäytetöitä voi etsiä ja lukea Theseuksesta
Inkontinenssihanke yhteistyönä kokemustoimijoiden, ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa
Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on merkityksellinen ja yhä vaiettu aihe, vaikka se koskettaa jopa miljardia ihmistä. Vaiva koskee erityisesti naisia, mutta myös yli 70-vuotiaista miehiä. Kokosimme moniasiantuntijaisen verkoston suunnittelemaan inkontinenssihanketta, jonka pitkän aikavälin tavoitteena on virtsankarkailun ennaltaehkäisy ja lievän virtsankarkailun hoitaminen kustannustehokkaasti. Moninäkökulmainen verkosto mahdollistaa ammattilaisten, kokemusasiantuntijoiden ja tutkijoiden toisiaan täydentävän osaamisen ja asiantuntemuksen huomioimisen jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Myös hankesuunnitelman laatimisessa hyödynnetään laajasti työelämäkumppaneiden ja kokemusasiantuntijoiden verkostoa, mikä mahdollistaa ilmiön moninäkökulmaisen tarkastelun ja erilaisten innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen. Virtsainkontinenssi koskettaa jopa miljardia ihmistä Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi koskettaa jopa miljardia ihmistä, erityisesti naisia. Oireet vaikuttavat elämänlaatuun heikentävästi ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia (1, 2, 3). Virtsankarkailua esiintyy nuorilla hedelmällisessä iässä olevilla eli fertiili-ikäisillä naisilla synnytyksen jälkeen, mutta myös vaihdevuosien jälkeen sekä ikääntyvillä naisilla. 40–60-vuotiaista suomalaisnaisista naisista 20 % kärsii virtsankarkailusta ja yli 70-vuotiaista jopa joka toinen, sillä virtsankarkailu lisääntyy iän myötä. (4, 1). Miehillä virtsanpidätyksen häiriöt ovat nuorella aikuisiällä ja keski-iässä harvinaisia. Yli 70-vuotiaista miehistä noin joka neljännellä esiintyy haittaavaa virtsanpidätyksen häiriötä. (5). Ulosteinkontinenssi tarkoittaa ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Noin 5 % suomalaisista kärsii siitä kuukausittain (6). Inkontinenssi vaikuttaa elämänlaatuun, lisää kustannuksia ja kuormittaa ympäristöä Inkontinenssi vaikuttaa elämänlaatuun (1; 6) aiheuttaen fyysistä epämukavuutta ja rajoittaa päivittäisiä toimintoja, kuten liikkumista ja nukkumista. Sekä miehet että naiset voivat kokea stressiä, ahdistusta ja masennusta inkontinenssin takia, mikä vaikuttaa kielteisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteiskunnallinen eristäytyminen ja häpeän tunne voivat olla myös inkontinenssin seurauksia ja sosiaalisia tilanteita voidaan vältellä. Hoitoon ja suojavälineisiin liittyvät kulut voivat olla merkittäviä, ja ne voivat vaikuttaa taloudelliseen hyvinvointiin (3). Kertakäyttöiset suojavälineet, kuten vaipat, voivat aiheuttaa ympäristökuormitusta (7). Kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeää harkita ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja vähentää jätteen määrää. Terveydenhuollon niukkenevat resurssit ovat haaste (8) ja toiminnan tulisi olla kustannustehokasta, mutta silti laadukasta (9). Lisääntynyt tarve inkontinenssin hoitoon vaatii resursseja diagnosointiin, hoidon tarjoamiseen ja potilaiden tukemiseen. Tämän vuoksi inkontinenssin ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa. Inkontinenssi vaikuttaa ihmisten elämään, mutta myös terveydenhuoltojärjestelmään ja ympäristöön. Ennaltaehkäisy ja ohjaus, terveydenhuollon ammattilaisten koulutus ja yleinen ympäristötietoisuus voivat ehkäistä vaikutuksia ja edistää kestävää kehitystä samalla kun parannetaan elämänlaatua. Asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyöllä kohti uudenlaista hoitomallia Inkontinenssi -pilottihanke tähtäsi moniammatillisen asiantuntijaryhmän perustamiseen ja myöhemmin inkontinenssin uudenlaisen hoitomallin kehittämiseen. Inkontinenssi -pilottihankkeen keskeinen tarkoitus oli koota asiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita sisältävä työryhmä, jonka kanssa yhdessä voitiin valmistella myös varsinaista inkontinenssihanketta. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus mahdollistaa yhdenvertaista osallistumista aiheeseen liittyville toimijoille prosessin alusta alkaen. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tärkeä lähtökohtana on kutsua tutkimus- ja kehittämistarpeen äärelle moniasiantuntijainen joukko, jolla on toisiaan täydentävää osaamista ja asiantuntemusta kuten ammattilaisia, kokemusasiantuntijoita ja tutkijoita. Yhteistä toimintaa ja suuntaa muotoillaan yhdessä siten, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja erilainen osaaminen rikastaa ymmärrystä hankkeen aiheesta. (10) Metropolia ammattikorkeakoulussa osallistuvaa TKI-kumppanuutta kehitetään opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) profiloitumisrahoituksella HYTKE - kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa. Hyödynsimme tätä osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (10) inkontinenssi -pilottihankkeen suunnittelussa ja kumppanuuden rakentamisessa moninäkökulmaisessa verkostossa. Inkontinenssi -pilottihankkeen suunnittelu eteni vaiheittain Inkontinenssi -pilottihankkeen suunnittelu eteni vaiheittain ja kokouksia järjestettiin kolme. Kokouksiin kutsuttiin asiantuntijoita monialaisesti ympäri Suomea ja useat vastasivat kutsuun myönteisesti. Ensimmäisen kokouksen tarkoituksena oli perustaa työryhmä, kartoittaa kehittämistarpeita ja keskustella pilottihankkeen fokuksesta ja tehdä yhteinen päätös jatkokehittämisestä. Toisessa kokouksessa keskusteltiin kunkin asiantuntijan erityisosaamisesta ja panoksesta pilottihankkeeseen. Lisäksi luotiin yhteinen alustava käsitys kehittämistarpeesta ja tavoitteista. Kolmannessa kokouksessa tarkennettaan toteuttamisideoita ja valitaan jatkoon menevät ideat. Lisäksi varmistetaan sitoutuminen varsinaisen hankkeen suunnitteluun. Keskustellaan projektiryhmästä, ohjausryhmästä, vastuuhenkilöistä ja rooleista. Laaditaan alustava aikataulu kevään kokouksille. Resurssit, budjetti ja viestintäsuunnitelma laaditaan varsinaisen hankkeen suunnitteluvaiheessa. Pilottihankkeessa opittua Pilottihankkeen aikana huomasimme, että huolemme asiantuntijoiden kiinnostuksesta tulla mukaan oli turha. Saimme koottua upean monialaisen asiantuntijaryhmän, jolla oli intoa lähteä ideoimaan inkontinenssin hoitoa ja ennaltaehkäisyä eteenpäin. Kokemusasiantuntijoiden tavoittaminen oli haasteellisempaa, mutta siinäkin onnistuttiin uuden asiantuntijakontaktimme avulla. Hyödynsimme Metropoliassa kehitettyä osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (10), koska se mahdollisti monialaisen ja yhdenvertaisen osallistumisen ammattilaisille, kokemusasiantuntijoille ja tutkijoille hankkeen alusta alkaen. Monilaisessa ryhmässä kaikilla ryhmän jäsenillä oli mahdollisuus vaikuttaa: erilainen osaaminen rikastutti aiheeseen liittyvää ymmärrystä ja hankkeen tavoitetta ja toimintaa oli mahdollista muotoilla yhdessä. Kirjoittajat Pirjo Koski (TtT) toimii Metropoliassa kätilötyön lehtorina, sekä inkontinenssi-pilotin koordinaattorina ja asiantuntijana. Maija-Riitta Jouhki (TtT) toimii Metropoliassa kätilötyön lehtorina sekä inkontinenssi-pilotissa asiantuntijana. Lähteet Virtsankarkailu (naiset). Käypä hoito -suositus (kaypahoito.fi). Helsinki: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. Luettu 2.9.2023. Tähtinen R. 2018. The Impact of Women’s Smoking, Obesity and Mode of Delivery on Urinary Incontinence. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Vuorela P. 2017. Virtsankarkailun taloudellinen arviointi. (kaypahoito.fi). Luettu 4.10.2023. Tiitinen A. 2022. Virtsankarkailu naisella (terveyskirjasto.fi). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 4.9.2023. Saarelma O. 2021. Virtsankarkailu miehellä (terveyskirjasto.fi). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 4.9.2023. Tunturi S. 2021. Ulosteen pidätyskyvyttömyys (ulosteen karkaaminen, ulosteinkontinenssi) (terveyskirjasto.fi). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 4.10.2023. Thompson Brewster E, Rounsefell B, Lin F, Clarke W, O'Brien K R. 2022. Adult incontinence products are a larger and faster growing waste issue than disposable infant nappies (diapers) in Australia. Waste Management, vol. 152, s. 30-37. Kosonen S. 2020. Terveydenhuollon resurssit on saatava kuntoon. Lääkärilehti, 45/2020 vsk 75s, 2392 – 2393. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026 (valtioneuvosto.fi). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18. Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50, Helsinki 2022.
Tekoäly yritystoiminnan tukiälynä
Tekoäly (artificial intelligence, AI) voi olla tukena, kun yritys haluaa parantaa tehokkuutta, vähentää kustannuksia tai kehittää asiakaskokemusta, tuotteita ja palveluja. Tämä blogikirjoitus esittelee tekoälyn soveltamismahdollisuuksia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten yleisten tarpeiden näkökulmasta. Yrityksillä on luonnollisesti myös varsinaiseen liiketoimintaan liittyviä vaatimuksia, joita pitää käsitellä sekä yritys- että toimialakohtaisesti. Tekoälyn tehokkuus on yksi sen arvostetuimmista ja pelätyimmistä puolista. On tärkeää, että yritykset arvioivat huolellisesti tekoälyn mahdolliset hyödyt ja haitat ennen sen käyttöönottoa. Yritykset voivat vähentää mahdollisia haittoja hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella. Tekoälyn hyödyt ja haitat yritystoiminnassa Tekoäly on väsymätön toimija siinä ympäristössä, johon se on opetettu. Koneen herpaantumaton tarkkaavaisuus voi ehkäistä ihmisen väsymyksestä johtuvia inhimillisiä virheitä. Usein tekoälyjärjestelmiä otetaan käyttöön rutiininomaisten tai työläiden tehtävien automatisoimiseksi. Tällä tavoitellaan kustannussäästöjä, jota perustellaan esimerkiksi siten, että työntekijöiden aikaa vapautuu tuottavampiin tehtäviin tai luovempiin töihin. Automatisointi näkyy esimerkiksi asiakaspalvelun tehostamisessa. Tekoäly jaksaa toistaa samaa tehtävää eli tarjota tietoa ja tukea asiakkaille ympäri vuorokauden. Se tunnistaa ja ratkaisee asiakaspalvelutarpeita sekä osaa yksilöidä asiakaskokemusta. Uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseksi tekoälyjärjestelmää voidaan käyttää tukena esimerkiksi uusien markkinoiden tunnistamiseen, asiakaskäyttäytymisen analysointiin sekä uusien ominaisuuksien kehittämiseen. Tehokkuuden kääntöpuolena on mahdollista, että tekoälyjärjestelmiä voidaan käyttää korvaamaan ihmisten työtä. Tämä voi johtaa työpaikkojen menetykseen, erityisesti niissä toiminnoissa, jotka ovat toistuvia ja rutiininomaisia. Yritysten on ratkaistava, mihin suuntaan ne haluavat viedä kehitystä. Järjestelmiä voidaan käyttää myös keräämään ja analysoimaan henkilökohtaisia tietoja. Jos näitä tietoja ei käytetä asianmukaisesti, se voi johtaa yksityisyyden loukkaamiseen. On mahdollista, että tekoälyjärjestelmiä kehitetään ja käytetään tavalla, joka voi johtaa tasa-arvoisuuden heikkenemiseen. Esimerkiksi käyttämällä huonosti suunniteltua aineistoa tekoälyjärjestelmien opettamiseen voidaan aiheuttaa syrjintää työmarkkinoilla tai sosiaalisesti. Tekoäly henkilöstöhallinnon tukena Tekoälyllä on potentiaalia parantaa merkittävästi henkilöstöhallinnon tehokkuutta ja tarkkuutta. Se voi myös auttaa yrityksiä säästämään rahaa ja tarjoamaan paremman työntekijäkokemuksen. Tekoälyä voidaan käyttää henkilöstöhallinnossa esimerkiksi seuraavasti: Rekrytointiprosessi: Hakemusten käsittelyn automatisointi, ansioluetteloiden analysointi ja haastatteluihin kutsuttavien henkilöiden valikoiminen. Se voi myös parantaa rekrytointiprosessin osuvuutta. Perehdytys ja koulutus: Erilaisten perehdytys- ja koulutusaineistojen tuottaminen tai työntekijöiltä edellytettyjen perehdytysten tai koulutusten suoritusten valvonta. Työntekijän suorituskyvyn arviointi: henkilöstön lisäkoulutus- tai kehitysmahdollisuuksien tunnistaminen. Palkkauksen ja etujen hallinta: palkka- ja etujärjestelmien kilpailukyvyn tai yrityksen etujen mukaisuuden varmistaminen. Työsuhdehallinto: automatisoitu lomien ja sairasvapaiden hallinnointi, työsopimusten laatiminen ja työsuhteiden päättyminen. Tekoäly voi tukea yrityksiä myös, kun ne haluavat varmistaa työsopimustensa vastaavan alan työsopimusehtoja. Tekoäly toiminnanohjauksen apuna Tekoälyllä on potentiaalia parantaa merkittävästi toiminnaohjauksen tehokkuutta ja tarkkuutta. Tekoälyä voidaan käyttää resurssienhallinnassa työntekijöiden, laitteiden ja materiaalien tehokkaaseen hallintaan. Tämä voi auttaa yrityksiä varmistamaan, että heidän resurssinsa ovat käytettävissä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tuotannon hallinnassa tekoäly tukee tuotannon prosessien optimointia, esimerkiksi tuotannonlinjojen nopeuttamisessa ja virheiden vähentämisessä. Tämä voi auttaa yrityksiä parantamaan tuotantokapasiteettiaan ja vähentämään kustannuksia. Tekoälyä voidaan käyttää kustannusten seurantaan ja analysointiin, esimerkiksi materiaali-, työvoima- ja energiakustannusten seuraamiseen. Tämä voi auttaa yrityksiä tunnistamaan kustannuksia, joissa voidaan säästää. Laadunhallinnassa tekoäly voi tukea esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden laadun mittaamisessa ja parantamisessa. Tämä voi auttaa yrityksiä kehittämään asiakastyytyväisyyttä ja vähentämään tuotepalautuksia. Logistiikan hallinnassa tekoälyä voidaan käyttää prosessien optimointiin, esimerkiksi toimitusten seuraamiseen, varastotilan hallintaan ja kuljetusten suunnitteluun. Tämä voi auttaa yrityksiä parantamaan toimitusvarmuutta ja vähentämään kustannuksia. Toimitusketjun hallintaa tekoälyn avulla Valmistavassa tuotannossa toimitusketju on keskeisessä roolissa. Tekoälyn hyödyntäminen eri toiminnoissa voi auttaa yrityksiä parantamaan toimitusvarmuutta, ennakoitavuutta ja asiakaspalvelua sekä vähentämään kustannuksia. Toiminnoittain sitä voidaan lähestyä seuraavasti: Varastonhallinta: tuotteiden ja materiaalien varastotilan hallinnan, tilausten ennakoinnin sekä toimitusaikojen optimointi. Kuljetusten hallinta: suunnittelun, aikataulujen seurannan ja jäljittämisen optimointi. Tilausten käsittely: tilausten automatisointi, vastaanotto, maksujen käsittely ja toimitusten suunnittelu. Riskien hallinta: toimitusketjun häiriöiden tunnistaminen ja ennustaminen. Tietojen analysointi: toimitusketjun tietojen analysointi, esimerkiksi kysynnän ennustaminen, tehokkuuden mittaaminen ja suorituskyvyn parantaminen. Tekoälyllä on potentiaalia parantaa toimitusketjujen tehokkuutta, tarkkuutta ja joustavuutta. Tämä voi auttaa yrityksiä tekemään parempia päätöksiä toimitusketjun hallinnassa. Maksuliikenteen hallinta tekoälyn avustamana Tekoälyä voidaan käyttää osto- ja myyntireskontran hallintaan monin tavoin. Tekoälyllä on potentiaalia parantaa merkittävästi yritysten osto- ja myyntireskontran toiminnan tehokkuutta, tarkkuutta ja joustavuutta. Tekoäly tukee taloushallintoa esimerkiksi seuraavasti: Laskujen käsittelyn automatisointi, tietojen tarkistaminen ja maksaminen. Maksujen hallinta, käsittely, seuranta ja viivästymisvaroitusten lähettäminen. Tämä voi auttaa yrityksiä varmistamaan, että heidän laskunsa maksetaan ajallaan. Riskien hallinnan parantaminen, esimerkiksi maksuhäiriöiden tunnistaminen ja ennustaminen. Tietojen analysointi, esimerkiksi osto- ja myyntidata, trendien tunnistaminen ja ennusteet. Tekoälyn tarjoama tuki voi auttaa yrityksiä tekemään parempia päätöksiä osto- ja myyntitoiminnan hallinnassa. Myynti ja markkinointi tekoälyn tuella Tekoälyä voidaan käyttää myynnin ja markkinoinnin parantamiseen monin tavoin, esimerkiksi prospektointiin eli potentiaalisten asiakkaiden löytämiseen ja heidän kontaktitietojensa keräämiseen. Lisäksi tekoälyä voidaan käyttää kohdennettuun mainontaan, esimerkiksi mainosten näyttämiseen toimijoille, jotka ovat todennäköisemmin kiinnostuneita tarjottavista tuotteista tai palveluista. Asiakaspalvelussa tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi asiakkaiden kysymyksiin vastaamiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja palautteen keräämiseen. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi myyntidatan analysointiin, trendien tunnistamiseen ja ennusteisiin. Nämä voivat auttaa yrityksiä tekemään parempia päätöksiä myynnissä ja markkinoinnissa. Jääkö ihmisen tehtäväksi vain arvioida tekoälyn käytön hyödyllisyyttä? Tekoäly tukiälynä tarjoaa pk-yrityksille mahdollisuuksia omien tukitoimintojen optimointiin ja automatisointiin. Edellä on esitetty potentiaalisia sovellusalueita perusteluineen. Käyttöönottoa harkittaessa kannattaa kuitenkin punnita huolellisesti mahdolliset hyödyt ja haitat. Mukaan pitää joka tapauksessa lähteä, ainakin selvittämään nykytilaa, oletettua tulevaisuutta ja sopivuutta omiin toimintoihin. Nämä ovat parhaiten saavutettavissa yhteistyökumppanien kanssa, jolloin myös erilaisten vertaisarviointien tekeminen on helpompaa ja joustavampaa. Metropolia-vetoisessa Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa tuotettavissa mikro-opintokokonaisuuksissa ja osassa järjestettäviä työpajoja on ollut mukana myös tekoälyä hyödyntäviä osuuksia. Niistä saatuja kokemuksia ja laajojen kielimallien palveluja on hyödynnetty tässä tekstissä. Kirjoittaja Aarne Klemetti (DI) on tutkijaopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulun ICT ja tuotantotalous -osaamisalueella. Hän toimii tekoälyasiantuntijana Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa. Lisälukemista Tekoäly (wikipedia.org) Tekoäly 4.o raportti: Suomella mahdollisuus olla eettisen, digitaalisen ja vihreän siirtymän edelläkävijä (valtioneuvosto.fi) Artificial Intelligence pros and cons (rockcontent.com)
Tuumasta toimeen Brysselissä – miten aktivoitua EU-vaikuttamiseen?
Ammattikorkeakoulujen roolia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) vaikuttavana toimijana on kirkastettava. Se edellyttää strategisten suhteiden ja kontaktirajapintojen luomista ja ylläpitämistä Brysselin keskeisiin EU-päättäjiin, sidosryhmiin ja verkostoihin. Miten edunvalvontamatka paikan päällä toimii? Euroopan komission virkamiehet kuuntelevat mielellään EU-hankkeiden edunsaajien kokemuksia EU-rahoituksen hakuprosessien toimivuudesta, EU-rahoitusohjelmien soveltuvuudesta erilaisten edunsaajien tarpeisiin ja EU-hankkeiden vaikuttavuudesta paikallisella, alueellisella ja eurooppalaisella tasolla. Tälläkin hetkellä komission eri pääosastot ja toimeenpanovirastot arvioivat EU-rahoitusinstrumenttien tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta osana EU:n monivuotisen rahoituskehyksen (2021-2027) väliarviointia. Komissiolle annettu palaute vaikuttaa osaltaan myös tulevien EU-rahoitusohjelmien suunnitteluun seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2028 - 2034). Miksi matkustaa - agenda kirkkaana Pääkaupunkiseudun kolmen ammattikorkeakoulun Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian 3AMK-liittouma tekee kansainvälisesti merkittävää TKI-työtä, jonka mahdollistamisessa EU-rahoitusohjelmilla on yhä suurempi merkitys. 3AMK:n edustajat saivat tilaisuuden esitellä nostoja EU-hankeportfoliostaan Brysselissä. Uskomme, että 3AMK-liittouman edustajien EU-hankeportfolion esittely vahvistaa sekä liittouman kansainvälistä profiilia että pohjustaa EU-vaikuttamistyötä komission suuntaan. Vaikuttamismatka toteutettiin 3AMK-liittouman EU-vaikuttamissuunnitelman pohjalta. Vierailuohjelman suunnittelun ja toteutuksen aktiivisina taustavoimina toimivat blogitekstin kirjoittajat Mikael Vainio, Metropolian EU-rahoituksen grant writing -asiantuntija ja Anniina Heikkinen, Haaga-Helian EU-asiantuntija. Vainio työskenteli aikaisemmin Helsinki EU Officen palveluksessa. Keneen ja mihin vaikutetaan - delegaatio ja tapaamiset 3AMK-liittouman TKI-johdon delegaatio sai edunvalvontamatkalla tilaisuuden esittää ydinviestejään, TKI-toiminnan kärkiään sekä laajaa hanketoimintaa EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikan keskeisille toimijoille ja vaikuttajille. Tavattavina olivat muun muassa Suomen pysyvän EU-edustuston tutkimus- ja innovaatiopolitiikan erityisasiantuntija Niina Nurkkala, europarlamentaarikko Ville Niinistö sekä Euroopan komission TKI-pääosaston strategisen ohjelmasuunnittelun yksikönpäällikkö Massimiliano Esposito ja innovaatiopolitiikan yksikön varapäällikkö Jekaterina Novikova. Tämän ohella delegaatio vieraili EU-komissaari Jutta Urpilaisen kabinetissa, jossa keskusteltiin lupaavista kansainvälisistä yhteistyömahdollisuuksista suomalaisille korkeakouluille EU:n ulkopuolisissa kumppanimaissa. Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston strategisen ohjelmasuunnittelun yksikönpäällikkö Massimiliano Espositon tapaamisessa keskustelu kilpistyi Horisontti Eurooppa -puiteohjelman loppukauden strategisen suunnitelman valmistelutyöhön, jonka painotukset heijastuvat puiteohjelman konkreettisiin työohjelmiin ja rahoitushakuihin loppukaudella (2025-2027). Itse asiassa, komissio julkisti pian tapaamisen jälkeen valmistelutyötä tukevan kattavan analyysin (europa.eu). Tapaamisen myötä vakuutuimme, että 3AMK-allianssin soveltavan tutkimuksen vahvuusaloilla on paljon annettavaa Horisontti Eurooppa -ohjelmasta tuettaviin monialaisiin eurooppalaisiin yhteistyöhankkeisiin, joilla ratkaistaan laajoja globaaleja haasteita. Keskustelussa todettiin, että Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan vaikuttaa osittain myös EU:n TKI-toiminnan painopisteisiin. Esposito arvioi, että keskeisiä rahoitettavia tutkimusaloja ovat jatkossakin kestävä energia, ruokaturvallisuus, kansalaisturvallisuus, terveydenhoito, ikääntyvä väestö, ilmastonmuutos sekä muuttoliikkeet. Esposito rohkaisi delegaatiota tutustumaan myös ohjelman kolmannen pilarin mahdollisuuksiin: Euroopan innovaationeuvosto keskittyy koko innovaatioketjun tukemiseen, kun taas Euroopan innovaatioekosysteemit -kokonaisuudella tavoitellaan eurooppalaisten innovaatioekosysteemien tiiviimpää kytkeytymistä toisiinsa. Milloin - ajoituksen kytkeminen ajankohtaisiin tapahtumiin Matkan ajankohta oli harkittu tarkkaan, sillä delegaatiolla oli samalla tilaisuus osallistua eurooppalaisten ammattikorkeakoulujen UAS4EUROPE-verkoston vuosikonferenssiin Brysselissä. Verkostoitumistapahtumaan osallistuminen oli jo itsessään erinomainen mahdollisuus vahvistaa 3AMK-liittouman strategista profiilia ja luoda uusia kontakteja Brysselissä. UAS4EUROPE-verkosto toimii yhteisenä vaikuttamisalustana yli 450 eurooppalaiselle ammattikorkeakoululle ja suomalaiset ovat siinä hyvin edustettuina. Verkosto julkaisi vuosikonferenssin yhteydessä myös päivitetyn strategiansa vuosille 2023-2026. Eurooppalaisia verkostoja on kannattavaa hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti EU-vaikuttamisessa, ja suhdetyöhön on järkevää käyttää aikaa. Tänä vuonna UAS4EUROPE-verkostoitumiskonferenssi toi yhteen eurooppalaisten ammattikorkeakoulujen edustajat keskustelemaan soveltavan tutkimuksen painoarvosta eurooppalaisella TKI-kentällä. Tapahtuma keskittyi EU:n tutkimuksen ja innovointialan Horisontti Eurooppa -puiteohjelman väliarviointiin. Keskustelujen ytimessä olivat luonnollisesti ammattikorkeakoulujen valmiudet, potentiaaliset vahvuudet ja kehityskohteet, Horisontti Eurooppa -rahoituksen saannon kasvattamisessa. Suomessa ammattikorkeakoulujen osuus kaikille suomalaisille organisaatioille myönnetystä Horisontti-rahoituksesta yltää vain noin yhteen prosenttiin, kun taas perinteisten tiedeyliopistojen osuus yltää 36 prosenttiin (Business Finlandin yhteenveto, 8.2.2023). EU-vaikuttamisen jatkuvuuden kannalta on tärkeää huomata, että nykyinen väliarviointi luo jo syötteitä tulevaan eli EU:n seuraavan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman (FP10) valmisteluun (2028 - 2034). Jatkosuunnitelmat valmiina Matkan päätteeksi totesimme, että ammattikorkeakoulujen soveltavalla, ilmiölähtöisellä ja ratkaisukeskeisellä TKI-toiminnalla on yhä enemmän kysyntää koko Euroopan laajuisten suurien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa. Tästä huolimatta EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan vaikuttavien sidosryhmien joukko on laaja. Viime aikoina perinteiset eurooppalaiset tiedeyliopistot ovat peräänkuuluttaneet, että Horisontti Eurooppa -rahoitusta olisi kohdennettava soveltavan tutkimuksen sijaan enemmän perustutkimukseen - erityisesti ohjelman toisen pilarin eurooppalaisissa yhteistyöhankkeissa. Olemme vakuuttuneita, että myös ammattikorkeakoulujen kannattaa panostaa yhä enemmän suunnitelmalliseen, aktiiviseen ja pitkäjänteiseen EU-vaikuttamistyöhön. 3AMK-liittouman ääni ansaitsee tulla kuulluksi Brysselin areenoilla. Kirjoittajat Mikael Vainio (YTM) on EU-rahoitukseen ja EU-politiikkaan erikoistunut asiantuntija. Hän työskentelee TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä Metropolian ammattikorkeakoulussa. Aikaisemmin Vainio on työskennellyt EU- asiantuntijatehtävissä Helsinki EU Officen toimistossa Brysselissä. Anniina Heikkinen (MSc) on EU-rahoitukseen ja EU-politiikkaan erikoistunut asiantuntija. Hän työskentelee tutkimuspalveluissa Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Aikaisemmin Heikkinen on työskennellyt EU-asiantuntijatehtävissä Länsi-Suomen Eurooppa-toimistossa Brysselissä. Lähteet Business Finland (2023): Lyhyt yhteenveto Suomen HE-osallistumisesta (businessfinland.fi), 8.2.2023. European Commission, Directorate-General for Research and Innovation (2023): Horizon Europe strategic plan 2025-2027 analysis (europa.eu). UAS4EUROPE (2023): UAS4EUROPE Networking Conference 2023 – Executive summary (uas4europe.eu). UAS4EUROPE (2023): Strategy 2023 - 2026: Empower Europe to rise to global challenges (PDF. uas4europe.eu) -- Tämä kirjoitus on osa Uudenmaanliiton rahoittamaa Horisonttia Uudellemaalle-hanketta (2021–2023). Käsittelemme kirjoituksissamme vaihtuvia aiheita EU-vaikuttamisen ja näkyvyyden tematiikassa. 3AMK-liittouma toteutti vaikuttamismatkan Brysseliin 21. - 24. toukokuuta 2023. 3AMK-TKI-johdon delegaatio tapasi matkan aika strategisesti merkittäviä EU-päättäjiä ja osallistui eurooppalaisille ammattikorkeakouluille suunnattuihin sidosryhmätapahtumiin Brysselissä.
Vetovoimaprojekti paljasti ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielikuvat huolinta- ja logistiikka-alasta
Osaavasti hoidettu vienti ja tuonti ovat maamme talouden voimavara. Ulkomaankaupan sujuvoittamisessa huolitsijoilla on keskeinen rooli, ja heidän käsittelemänsä tavaran arvo on vuosittain 70–100 miljardin euron luokkaa. Alalla toimii noin 300 yritystä ja yli 4000 työntekijää. Yksi tulevien vuosien haaste on osaavan henkilökunnan saatavuus. Nuoret eivät aina hahmota alaa ja sen mahdollisuuksia. Siksi he eivät ehkä valitse tutkintoonsa huolinnan ja logistiikan opintoja. Kun pääkaupunkiseutu edustaa Suomen logistiikan merkittävää solmukohtaa, Metropolia ja Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ovat tehneet yhteistyötä alan vetovoiman lisäämiseksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Ratkaisuna laaja-alainen ja pitkäjänteinen kehittämistyö Metropolia on panostanut vuodesta 2019 alkaen logistiikka-alan opintotarjontaan, alan näkyvyyteen opiskelija-arjessa, nuorten asenteisiin luoda ammattiura logistiikan ja huolinnan parissa sekä siihen, että taustasta tai tutkinnosta riippumatta kenellä tahansa Metropolian opiskelijalla on mahdollisuus valita opintojensa osaksi alan kursseja. Tulokset ovat tulleet näkyviin monessa eri muodossa. Metropoliassa on ollut tämän yhteistyön ansiosta tarjolla esimerkiksi vuodesta 2020 alkaen vapaasti valittavina opintoina verkkopohjainen viiden opintopisteen laajuinen opintojakso Logistiikan perusteet. Sen ideana on ollut, paitsi antaa alasta perusteiden hallinta, myös räätälöidä oppimistehtävät osallistujan tutkinnon perusteella. On tärkeää, että vaikkapa kulttuurituotannon tai vaatetusalan opiskelija tunnistaa tulevan ammattinsa mukaisia logistiikan ilmiöitä siinä missä tuotantotalouden tai rakennusalankin opiskelija omiaan. Heti ensimmäisellä kerralla kurssille ilmoittautuneiden koulutustaustat olivat moninaiset: autotekniikasta 23 konetekniikasta 5 bio- ja kemiantekniikasta 4 rakennus- ja talotekniikasta 9 rakennusalan työnjohdon tutkinnosta 2 sähkö- ja automaatiotekniikasta 8 energia- ja ympäristötekniikasta 4 muotoilusta 1 kulttuurituotannosta 4 esitys- ja teatteritekniikasta 2. Tarve tietää logistiikasta ja huolinnasta on ollut siis huomattavan laajaa. Lisäksi ajasta ja kampuksesta riippumaton suoritustapa on koettu motivoivalta. Logistiikan maailma integroitu opetukseen Yhtenä tärkeänä päämääränä yhteistyössä on ollut kehittää alan tunnettuutta Metropoliassa, lisätä työelämäyhteyksiä ja luoda opintotarjontaa, jossa hyödynnetään valmista alan keskeistä ja jatkuvasti päivittyvää materiaalia. Yksi tällainen materiaalipankki on Reijo Rautauoman säätiön rakentama ja ylläpitämä verkkosivusto Logistiikan maailma, jossa käy vuosittain yli miljoona alalta tietoa ja hyviä käytäntöjä etsivää vierailijaa. Sivusto on Suomen käytetyin logistiikan perustietojen tietolähde ja siksi myös opiskelijoiden työelämävalmiuksien kannalta se on tärkeä tuntea. Metropoliassa sen hyödyntämistä on suunniteltu pedagogisesta näkökulmasta, sillä kokonaisuutena se on liian laaja opiskelijoiden suoraan omaksuttavaksi. Video- ja Jodel-kampanja alan vetovoiman lisäämiseksi Helmi- ja huhtikuun välillä 2023 Metropolia toteutti sosiaalisen median kampanjan, jonka tavoitteena oli kirkastaa nuorten mielikuvia logistiikka- ja huolinta-alasta ja tehdä siitä vetovoimaisemman. Metropolian elokuvaopiskelijoilta tilattiin video, jonka he toteuttivat käsikirjoituksesta alkaen ja jonka ideana oli saada tarinankerronnan avulla viesti huolinnasta ja logistiikasta varteenotettavana asiantuntija-alana tekijöiden itsensä ikäisille nuorille. Tuloksena tuli ammattitasoa vastaava, teknisesti korkeatasoinen 2:21 minuutin mittainen Munat matkaan – Eggs on the Road, Metropolian Youtube-kanavalla helmikuun alussa julkaistu video sai kuukauden sisällä yli 1300 katsojaa. Samalla viestintää toteutettiin monipuolisesti Metropolian sosiaalisen median kanavissa. Huumoria ja tarinallisuutta sisältävää videota markkinoitiin pääasiassa nuorten suosiman Jodel-sovelluksen kautta. Jodelissa hyödynnettiin myös kyselyitä ja logistiikka-alan opettajien läsnäoloa interaktiivisuuden saavuttamiseksi. Kampanjan toteuttajaksi palkattiin työharjoitteluun Metropolian graafisen suunnittelun opiskelija Tia Tast, joka kohderyhmään itse kuuluvana pystyi varmistamaan, että kampanjassa hyödynnettiin oikeita ratkaisuja. Hän suunnitteli kampanjaa varten kuvakkeita, infograafeja ja display-videoita. Räätälöity kysely alan houkuttelevuudesta Loppukeväästä 2023 Metropolia toteutti laajan kyselyn opiskelijoilleen. Tavoitteena oli selvittää, millaiset mielikuvat opiskelijoilla oli alasta kolmen vuoden mittaisen logistiikan ja huolinnan vetovoimaprojektin jälkeen. Oliko opintojen aikana tullut esiin uramahdollisuudet alan yrityksissä? Millaiset tehtävänimikkeet koettiin houkutteleviksi ja mitkä eivät herättäneet kiinnostusta? Millainen aloituspalkka oli opiskelijoiden mielestä sekä kilpailukykyinen että realistinen? Lisäksi kysyttiin, tunsivatko opiskelijat Logistiikan maailma -sivustoa ja miten Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ry voisi kehittää yhteyksiään Metropolian opiskelijoihin. Sähköisen kyselyn rakentamiseen panostettiin erittäin paljon. Jos kysymykset ovat epämääräisiä, myös vastaukset ovat sellaisia. Jos kysely on vaivalloinen ja pitkä, vastauksia tulee niin vähän, ettei niiden avulla pysty tekemään analyysia. Jos opiskelijat pitävät kyselyä hutaisten tehtynä, he saattavat vastata samalla mitalla ja vastata huvikseen mitä sattuu. Liian usein törmää kyselyihin, joiden kohdalla ei ole riittävän huolellisesti mietitty sitä, mitä kullakin kysymyksellä tavoitellaan. Sanamuodoilla ja itse kysymyssananalla on väliä. Avovastausmahdollisuuksienkin liiallinen viljely vesittää tarkoituksen, sillä yleensä vain kaikkein innokkaimmat tai kaikkein kielteisimmin asiaan suhtautuvat jaksavat tuottaa arjen keskellä aiheesta omaa pohdintaa. Muut jättävät avokysymyksiin helposti kokonaan vastaamatta. Kyselyn toteutus ja tulokset tekniikan ja liiketalouden opiskelijoiden osalta Metropolian kysely lähetettiin harjoitteluinsinöörien, opinto-ohjaajien tai tutkintovastaavien kautta kaikille tekniikan ja liiketalouden opiskelijoille. Kulttuurialan opiskelijat tavoitettiin sen opiskelijayhdistys Demoni ry:n Instagram-tilin kautta. Tällä kertaa kyselyä ei ulotettu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, sillä heille on suunnitteilla omaan alaan liittyvä toteutus logistiikan perusteista. Vastauksia kyselyyn tuli 288, mikä on erittäin hyvä määrä: tekniikasta 114 liiketaloudesta 85 kulttuurista 82 sosiaali- ja terveysalalta 7 siitä huolimatta, ettei kyselyä markkinoitu sinne. Kyselyyn vastanneet ovat iältään melko nuoria. Noin 75 % heistä kuuluu ikäryhmään 18–25-vuotiaat ja 26–35-vuotiaisiin noin 20 %. Valtaosa on taustaltaan ylioppilaita, mutta ammatillinen tutkinto löytyy neljänneksellä vastaajista. Noin 10 %:lla on jo taustallaan yksi korkeakoulututkinto. Kyselyn tulokset koottiin raportissa osittain yhteen ja osittain niputettiin tekniikan ja liiketalouden opiskelijat yhteen sekä kulttuuri- ja sote-alan opiskelijat omaksi ryhmäkseen. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, että logistiikka-alan yritykset pitävät todennäköisesti tulevia insinöörejä ja tradenomeja keskeisimpänä rekrytointipohjana ja haluavat tutustua erityisesti heidän vastauksiinsa. On kuitenkin hyvä huomata, että niin kulttuurialalla kuin sosiaali- ja terveysalalla on ammatteja, joissa on tärkeä tietää ainakin perusteet logistiikasta ja huolinnasta. Vastaajien aiempi työkokemus on hyvin kirjava. Kymmenen vastaajaa kertoo toimineensa logistiikan parissa, heillä kaikilla tutkinnon alat vaihtelevat: International Business and Logistics, liiketalous, tuotantotalous, sähkö- ja automaatiotekniikka, viestintä, konservointi, kulttuurituotanto ja vaatetusala. Aiemmasta logistiikka-alan työkokemuksesta valtaosa oli varastoinnin tai kuljetusten parista, muut työtehtävät hajaantuivat yksittäisiin mainintoihin, kuten esimerkiksi lentorahtien suunnittelu tai työskentely terminaaleissa. Mielikuvat sanoista ”huolinta” ja ”logistiikka” Kysyttäessä opiskelijoilta mitä heillä tulee mieleen sanasta ”huolinta” tekniikan ja liiketalouden edustajien vastauksissa painottuivat kuljetusketjujen, lähetysten seurannan ja kuljetusten kustannustehokkuuden varmistukseen, raaka-aineiden kuljetusten, vastaanoton ja varastoinnin suunnitteluun, sujuvan ulkomaankaupan ja kuljetusten asiantuntijana toimimiseen sekä vientiin ja tuontiin liittyvien sopimusasiakirjojen ja tullauksen sujuvaan hallinnointiin liittyvät tehtävät. Vastaavasti mielikuvat sanasta ”logistiikka” toivat mieleen erityisesti tavaran ja siihen liittyvän tiedon liikuttamisen, varastoimisen ja perille toimittamisen sekä ahtaus-, rahtaus-, varastointi- ja jakeluliiketoiminnan kokonaisuuden. Tekniikan ja liiketalouden opiskelijoille ei ole Metropoliassa vastausten mukaan kerrottu erityisen aktiivisesti uramahdollisuuksista huolinta- ja logistiikka-alan yrityksissä. Viisiportaisella asteikolla (0= ei lainkaan, 1= vähän, 2=jonkin verran, 3= melko paljon ja 4=erittäin paljon) mitattuna keskiarvo oli 1,6 eli vastausvaihtoehtojen ”vähän” ja ”jonkin verran” keskivaiheilla. Vain osa alan ammattinimikkeistä kiinnostaa nuoria Kysyttäessä huolinta- ja logistiikka-alan korkeakoulutettujen ammattinimikkeistä ja niiden kiinnostavuudesta vastausten viesti oli erittäin selvä. Nimikkeellä on väliä. Huolitsija- ja rahdinkäsittelijä- nimikkeitä ei koettu vetovoimaisina tai nykyaikaisina, vaihtoehdoiksi toivottiin avovastauksissa englanninkielisiä Supply Chain Manager -tyyppisiä nimikkeitä. Jos esimerkiksi yritys haluaa rekrytoida insinööritaustaisia valmistumassa olevia opiskelijoita, tehtävänimikkeen jälkiosan kannattaa olla ”-insinööri”, esimerkiksi tyyppiä kehitysinsinööri, suunnitteluinsinööri ja niin edelleen. Myös päällikkötehtäviä pidettiin kiinnostavina, kuten nimikkeitä logistiikka-, palvelu-, terminaali- ja avainasiakaspäällikkö. Houkuttelevan alkupalkan haarukka maltillinen Vastauksissa kysymykseen ”Minkä suuruinen bruttopalkka (euroa/kk) olisi mielestäsi realistinen ja samalla kilpailukykyinen aloittavana asiantuntijana huolinta- ja logistiikka-alalla?” noin 42 prosenttia päätyi palkkatasoon 2500 ja 3000 euron välillä. 35 prosenttia vastanneista katsoi, että alkupalkan tulisi olla 3000 ja 3500 euron välillä ollakseen houkutteleva. Vastauksia lähemmin tarkastellessa on huomattavissa jonkin verran eroa sen suhteen, oliko vastaaja itse kiinnostunut urasta logistiikan ja huolinnan parissa. Jos selvästi suuntautui jollekin muulle alalle, niin silloin usein alkupalkaksi oli merkinnyt hieman alemman tason kuin mihin ehkä itse jollain muulla alalla tähtäsi. Alan kansainvälisyys tunnetaan hyvin Mielikuvat urasta huolinta- ja logistiikka-alalla liittyivät eniten kansainvälisyyteen, monipuolisiin urapolkumahdollisuuksiin, toiminnan näkemiseen tulevaisuuden alana ja tarjolla olevien työpaikkojen runsauteen. Vähiten paikkansa pitäväksi arvioitiin väittämä ”uraa huolinta- ja logistiikka-alalla arvostetaan”. Tunne arvostuksen puutteesta voi johtua siitä, ettei alaa vielä tunneta riittävästi yhteiskunnassa tai omien verkostojen parissa eikä niissä tunnisteta sen tarjoamia asiantuntijatehtäviä. Esimerkiksi Petri Laitinen ja Anna Haakana viittaavat vuoden 2021 blogikirjoituksessaan nuorten käsityksiä selvittäviin tutkimuksiin, joissa huolinta- ja logistiikka-ala on saanut kuvauksia kuten ”tylsää”, ”rekalla ajamista”, ”varastotyötä”, ”raskasta” ja ”ei tietoa”. Tällaisten mielikuvien viljely nuorten keskuudessa on harmillista, sillä ne ruokkivat tarpeettomasti aikansa elänyttä kuvaa alasta ja vaikuttavat siihen, ettei uskota alaa arvostettavan. Liiton opiskelijasivuille tarvitaan näkyvyyttä Varsinaisesti Metropolian huolinta- ja logistiikka-alan vetovoimaprojektiin ei ole kuulunut Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliiton (SHLL ry.) tunnettuuden lisääminen. Vastaajista 86,4 prosenttia ei ollut koskaan kuullut liitosta. Tulevaisuudessa SHLL voisi harkita näkyvyytensä lisäämistä opiskeluarjessa lähinnä siitä näkökulmasta, että sen sivuilla kuitenkin on hyödyllistä tietoa alasta yleisesti, mutta myös alan opiskelusta erityisesti (ks. Huolinta- ja logistiikka-alan opiskelu ja työtehtävät). Logistiikan maailma -sivustoa oli hyödyntänyt 37,2 prosenttia vastaajista ja sen lisäksi sen tunsi 11,5 prosenttia, vaikkei ollut toistaiseksi sitä käyttänyt. Opiskelijat antoivat myös vinkkejä SHLL:lle siitä, mitkä olisivat parhaat keinot tavoittaa heidät opiskeluvaiheessa. Huolinta- ja logistiikka-alan tehtävissä toimivien entisten opiskelijoiden vierailut Metropoliassa koettiin kaikkein tepsivimpänä tapana tavoittaa nykyiset opiskelijat. Metropolian kampuksille suunnatut rekrytointitapahtumat valmistuville ja ekskursiot huolinta- ja logistiikka-alan yrityksiin olivat suosittuja vaihtoehtoja. Sen sijaan sosiaalisen median vaikuttajien eli influenssereiden vinkit somessa eivät herättäneet opiskelijoissa positiivista vastakaikua ollenkaan. Kesätyöpaikkoja yritysten kannattaisi tarjota joko Metropolian sivujen työpaikkailmoitusten tai Metropolian opettajien, harjoitteluinsinöörien tai koulutussuunnittelijoiden kautta. Opiskelijat eivät niinkään pysty etsimään mahdollisuuksia yritysten omilta nettisivuilta eivätkä ehkä tunne tarpeeksi sellaisia alan yrityksiä, joista kannattaisi kysellä kesätyö- tai harjoittelupaikkaa. Sen sijaan valmistuneita kannattaisi houkutella töihin yleisten työpaikkasivustojen (esim. Oikotie, Monster, Duunitori), Metropolian opettajien tai rekrytointitapahtumien avulla. Kyselyn tulokset kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysalan osalta Kulttuuri- ja sotealan opiskelijat eivät saa kyselyn mukaan tietoa opinnoissaan uramahdollisuuksista logistiikka-alan yrityksissä. Kysymyksen “Onko opinnoissasi kerrottu uramahdollisuuksista huolinta- ja logistiikka-alan yrityksissä?” vastausten keskiarvo jäi 0,5:een asteikolla 4=erittäin paljon, 0= ei lainkaan. Tekniikan ja liiketalouden alalla keskiarvo oli sekin matala (1,6), mutta selvästi kulttuuri- ja sotealaa korkeampi. Tämä saattaa olla tärkeä signaali niin Metropolialle kuin huolinnan yrityksille. Useat kulttuuri- ja sotealan vastaajien opiskelemat tutkinnot voisivat antavat hyvät valmiudet myös huolinta- ja logistikka-alan tehtäviin ja varsinkin kulttuurialan kielitaitoiset ja kurinalaisesti toimivat opiskelijat olisivat potentiaalista työvoimaa alalle. Kulttuuri ja sotealan vastaajien mielikuvia huolinta- ja logistiikka-alasta kartoittavassa kysymyksessä esiintyi useita “en tiedä” -vastauksia, mikä kertoo alan olevan tuntematon. Suosittujen ammattinimikkeiden lista oli sekin hyvin erilainen kuin tekniikan ja liiketalouden alalla: kolme eniten mainintoja saanutta työnimikettä olivat verkostosuunnittelija, HR-asiantuntija ja viestintäkoordinaattori. Ideoita yhteyksien tiivistämiseen ja alan tunnettuuden kehittämiseen Kyselyssä viimeisenä osiona oli mahdollisuus esittää vapaamuotoisesti toiveita Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitolle ja ehdottaa, miten se voisi kehittää yhteyksiään opiskelijoihin. Yhteensä 39 kommentista useat koskivat toivetta aidon rekrytointitapahtuman järjestämiseen niin että opiskelijoille tarjottaisiin konkreettista ymmärrystä urakehityksestä, siitä mistä pääsee aloittamaan ja mitä tarvitsee osata tullessaan alalle. Kommentit ja vinkit olivat usein toiveita kohdata eri alojen edustajia enemmän kampuksilla ja tapahtumissa, esimerkiksi: ”Osallistukaa korkeakoulujen ja opiskelijoiden järjestämiin tapahtumiin jollain tavalla." ”Mainostakaan alan työpaikkoja opiskelijoille. Kun alumneja kertyy enemmän alalle, niin maine opiskelijoiden keskuudessa kasvaa. Alumneja kannattaa myös yrityksissä ja liitossa hyödyntää, sillä he tuntevat Metropolian ja osaavat neuvoa miten luoda yhteyksiä korkeakouluun.” ”Moni muu liitto ständeilee koululla ja Metropolia jakaa liittojen tapahtumia tai muuta sisältöä. Nämä ovat näkyvyyden kannalta toimineet minulle.” Yhteistyön osalta toivottiin myös enemmän kontakteja opiskelijajärjestöihin: ”Järjestäkää tapahtumia opiskelijayhdistysten kanssa. Tulemalla esille näkyvyydellä tapahtumissa voi syventää pääsyään opiskelijoiden piireihin. Enemmän tukea opiskelijayhteistyötä tekeville henkilöille.” Opiskelijat suhtautuivat kaiken kaikkiaan myönteisesti alaan ja mahdollisesti lisääntyvään aktiivisuuteen, mitkä tavat sitten ovatkaan: ”Olisi ihan kiva kuulla tästä enemmän kuin nyt.” ”Enemmän toimintaa kampuksilla.” ”Käyttäkää henkilökuntaa apuna tiedon tarjoamisessa. Rekrymessut, harkkainssit ja Metropolian intranet (OMA) sekä opetussuunnitelmaan sidotut tapahtumat toimivat kanavana hyvin.” Ovi on siis saatu raolleen ja kaikkia osapuolia motivoivan yhteistyön työn avulla se saadaan tulevaisuudessa apposen auki niin opiskelijoille kuin työvoimaa tarvitseville yrityksille! Tutustu Metropolian opiskelijoille 2023 tehdyn kyselyn tuloksiin PDF-raportista (wiki.metropolia.fi) Lähteet Ojala, Lauri, Aleksi Paimander, Eeli Friman ja Ilona Kairinen 2020. Huolinta – avain toimivaan ulkomaankauppaan (PDF) (huolintaliitto.fi). Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliitto ry. Laitinen, Petri ja Anna Haakana 2021. Tuntematon huolinta-ala – merkittävä ja kokoaan suurempi ulkomaankaupan edistäjä. Merkintä Metropolian blogissa Vuoropuheluja. Kirjoittaja Tuire Ranta-Meyer FT, dosentti, yliopettaja on koordinoinut yhteistyötä Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliiton (SHLL ry), Reijo Rautauoman säätiön sekä Metropolian osaamisalueiden ja tutkintojen välillä.
Valmentava johtajuus hanketyössä
Kun tehtävänä on johtaa hanketta onnistuneesti kohti tavoitteita, johtamistyylillä on merkitystä. Moderni projektipäällikkö tekee työnsä mentoroiden ja antaen palautetta. Se auttaa hankkeen työntekijöitä kehittymään ja tekemään parhaansa. Tällöin kyseessä on valmentava johtajuus. Tässä tekstissä tarkastelen, mitä valmentava johtajuus on niin teoreettisesti ja miten olen soveltanut sitä käytännön työssäni projektipäällikkönä. Valmentava johtajuus Valmentavassa johtajuudessa toiminta perustuu henkilöiden väliseen luottamukseen, avoimuuteen ja asioiden väliseen keskusteluun. Puhutaan kokonaisvaltaisesta johtajuudesta, jossa vaikutetaan ja tullaan vaikutetuiksi. Tärkeintä on yhteinen tavoite ja tahtotila onnistumiseen sekä oppimiseen toisiltamme (1). Valmentavaa johtajuutta tarvitaan muutosten läpiviemiseen. Valmentava johtaja tietää, että kaikissa ihmisissä on käyttämättömiä mahdollisuuksia ja voimavaroja. Ne saadaan käyttöön vain kannustaen, tukemalla työntekijöiden tapaa tehdä ja toteuttaa asioita. Hanketyössä on mahdollisuus hyödyntää tekijöiden erilaisuutta, johtaa erilaisia pedagogisia menetelmiä käyttäen, tasa-arvoisesti sekä arvostavasti. Meillä jokaisella on myös erilaisia käyttäytymistapoja, ja kuulumme erilaisiin ihmistyyppeihin. Viisaus piileekin siinä, miten päästään erilaisten ihmisten kanssa samalle tai ainakin hyvin lähelle samaa aaltopituutta. Valmentavan johtajuuden opit ovat samat kuin puhuttaisiin ihmisen kohtaamisesta toista arvostaen ja kunnioittaen. Jokainen on oma johtajansa Hankkeen koordinaattorin, projektipäällikön tai johtajan ei tarvitse osata kaikkea. Hän johtaa toimintaa tai ehkä enemmänkin koordinoi hankkeessa tapahtuvia toimintoja ja toimii yhteyshenkilönä rahoittajaan päin hankkeen aikana. Vaikka olemme kaikki itse itsemme johtajia, jokainen meistä tarvitsee välillä myös johtajaa. Henkilöä, joka on vastuussa kokonaisvaltaisesta toiminnasta ja kantaa vastuun loppupeleissä asiasta, jota tehdään tai vaikka vain henkilöä, johon tukeutua kun kaipaa kuuntelijaa. Kaikkia toimijoita tarvitaan. Hyvä olisi, että kaikki johtaisivat omaa toimintaansa, omaa tekemistä ja itseään, osittain omalla tavalla, mutta yhteisiä pelisääntöjä noudattaen. Tavoite toki on, että asiat rullaavat omalla painollaan, ilman että kukaan hengittää niskaan. Silloin tekijät saavat tarvittavan työrauhan, mikä mahdollistaa parhaimman työntuloksen ja työnlaadun. Siinä matkassa on vain voittajia. Kohtaamiset ja keskustelut ovat tärkeitä hetkiä yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Ristikangas (1) kuvaa kirjassaan valmentavan johtamisen kysymystyypit kahteen kategoriaan: Kuvailevat kysymykset mahdollistavat johdettavaa selvittämään itse omaa tilannetta ja kertomaan oman näkemyksensä asiasta. Kontekstuaaliset kysymysten avulla tuetaan johdettavaa löytämään oman toiminnan syy-seuraussuhteet. Nämä ovat niitä kysymystyyppejä, joita itsekin hyödynnän päivittäin, niin kotona ja töissäkin. Toki tiedon jakamiselle suoraan kertomalla voi olla paikkansa, mutta aina se ei tuota haluttua lopputulosta. Erilaisten kysymysten avulla ohjaan henkilöitä oivaltamaan ja aktivoimaan heidän omaa tapaa prosessoida tietoa ja ajatuksen juoksua. Toimiessani eri henkilöiden kanssa käytän avoimia kysymyksiä asioita oivalluttaen. Niihin ei voi vastata vain yhdellä lauseella, vaan tarvitaan laajempaa asian perehtymistä ja asian avaamista. Kysymykset luovat tilaa oivalluksille kysyttävästä asiasta. Avoimesti läsnä hetkessä Olen hyödyntänyt valmentavaa johtajuutta, niin jutellessa kuin viestiessä eri toimijoille. Olemalla läsnä, varsinkin silloin kun sitä minulta kaivataan ja odotetaan. Voisinko jopa käyttää Tommi Hellstenin sanomia ja syvällisiä sanoja: minä johdan läsnäololla (2). Asiat, jotka menneisyydessä olivat toimivia tapoja toimia, eivät välttämättä toimi enää. Me tarvitsemme niin yksilöinä kuin yhteisönä uusi tapoja toimia, koska niin maailma kuin me olemme muutoksessa. Aina on hyvä olla avoin, kuunnella sekä katsella ympärille ja avata ovi uudelle. Tämä on minun mottoni ja tapani toimia ja tehdä asioita. Kun puoleeni käännytään, tuon omasta tausta- ja kokemuspohjasta esille kuuntelijan ja kiinnostujan, en niinkään kaikkitietävää koordinaattoria. Kaikkea ei tarvitse kantaa omissa käsissä eikä osata edes itse. Yhdessä voimme opettaa ja ohjeistaa toisiamme. Mistä sitä tietää, voihan uusista toiminnoista muotoutua jotain uutta, joka auttaa meitä jaksamaan ja voimaan paremmin. Uuden opetteluun ja muutokseen tarvitsemme avoimuutta. Pohdintaan jää kysymys, oletko valmis? Johtajan vahvuus mitataan kiireessä Tekeminen lähtee ”oikeanlaisesta” johtajuudesta. Kun henkilöitä johdetaan kunnioittaen ja arvostaen, tarpeeksi vastuuta ja tukea antaen, saadaan tulosta, joka tyydyttää kaikkia. Tämä olisi tärkeää muistaa joka päivä, olemmehan kaikki yksi osa, yrityksen tärkeistä voimavaroista. Valmentava johtajuus on ollut toimintatapana Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT-EU) -hankkeessa, jossa tavoitteena oli yrittäjien ja yritysten osaamisen kehittyminen ja lisääminen. Osaamista pääsi kartuttamaan niin työpajojen, tapahtuminen kuin mikro-opintojenkin muodossa. Toimijoita on yhdeksästä ammattikorkeakoulusta ja hankkeen tekijöitä yli 50, asiantuntijoista hankkeen muihin toimijoihin. Rahoittaja ja rahoitusinstrumentti tuovat hankkeen toimintaan raamit sekä osan säännöistä, unohtamatta jokaisen ammattikorkeakoulun omia toimintatapoja. Tässä on jo itsessään useita eri variaatioita. Juuri silloin vaaditaan jo käytäntöön vietyjä keinoja ja tapoja tehdä, jotain mihin nojata. Tilanteista selviää kyllä, toisia kuunnellen ja arvostaen. Mahtavaahan se on juurikin silloin, kun vastaan saat osaamista kannustaen ja ymmärtäen. Kiireessä ja hektisyydessä, varsinkin monipuolisessa ja laajassa hanketyössä valmentavan johtajuuden opit punnitaan. Olen huomannut, että tämän työn juju piilee siinä, että jokaisella hankkeen tekijällä on omat vahvuudet, tiedot ja taidot töitä tehdessä. Yhdistettynä tekijät toisiinsa, olemme kokonaisuus, jota ilman hanke ei etene. Asioita ei ole tarpeen tehdä juuri minun tyylisesti ja minun tavoin, vaan samaan lopputulokseen voidaan päästä erilaisilla menetelmillä ja toiminnoilla. Tarvitaan vain keskustelua ja avoimuutta menossa olevista asioista. Kaikkia tarvitaan Ihmisinä olemme erehtyväisiä ja elämän mittaisella matkalla kehittymässä parhaimmaksi itseksemme. Ihannetilanteessa käyttäisimme olemassa olevan ajan kunnioitettavaan tekemiseen ja sanomiseen, toiset huomioiden. Vahvuuksia korostaen ja kehitettäviä omaisuuksia tukien. Konkreettisesti olen kohdannut erilaiset ihmiset heidän tavoillaan. Jotta näin pystyy toimimaan, tulee olla kiinnostunut kanssapelurista ja siitä, mikä on hänelle luonteva tapa toimia. Tästä puhuu myös Thomas Erikson kirjassaan, miten ymmärtää muita ja itseään erilaisissa tilanteissa (3). Minulla tässä onnistuminen on vaatinut vuosien harjoittelua ja erilaisten ihmisten kohtaamisia. Tavatessani uuden ihmisen, kiinnostun hänestä ja hänen tavastaan ajatella sekä tuottaa puhetta. Tämä voi kuulostaa melko pelottavalta ja ehkä jopa hurjalta tavalta toimia, mutta tämä tapa opettaa valtavasti. Inhimillinen korjaava ote Kukaan ei ole täysin erehtymätön. On asioita, joiden taakse voimme piiloutua, voimme yrittää perustella omaa käyttäytymistä sanoin, vaikka välillä kaivataan enemmän tekoja. Hyvät mahdollisuudet onnistumiselle saadaan myönteisellä ja kannustavalla palautteella. Tämä pätee myös silloin, kun on puututtava ei-toivottuun käyttäytymiseen. Virheitä tapahtuu, se on luonnollista. Kaikesta tekemisestä ei tarvitse tykätä tai pitää. Ongelmat eivät kuitenkaan katoa maton alle, joten välillä asioihin tarvitaan vastuullista asioihin puuttumista. Se voidaan tehdä yksilön tuen ja kannustamisen tarpeet huomioiden.. Hellsten korosti luennossaan, että johtajan tulee olla valmis ratkaisemaan vaikeitakin asioita ja parhaiten tämä tapahtuu tietoisuuden tilasta käsin. Ole läsnä juuri siinä hetkessä, menneisyyteen ei tarvitse palata ja tulevaisuus tulee kyllä. Vain tämä hetki merkitsee, koska huomenna on taas uusi tämä hetki. Näin vastapeluri tulee nähdyksi ja kuulluksi oman asiansa kanssa. Tämän vuoksi uskonkin, että näin voidaan saada yhteisesti puhaltava hanketiimi, tiimi tai olemassa oleva yhteisö, joissa mielellämme toimimme, niin sinä kuin minäkin. Voikaamme siis kaikki hyvin, yksin ja yhdessä. Kirjoittaja Veera Udd toimii Metropoliassa projektipäällikkönä. Taustaltaan hän on insinööri sekä pitkän linjan valmentaja, ohjaaja ja kouluttaja. Hän on hyödyntänyt taustansa tuomaa osaamista ja soveltanut sitä käytännön työssä Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT-EU) - hanketta koordinoiden. Lähteet Ristikangas, M. & Ristikangas, V.: Valmentava johtajuus (2017). Alma Talent. Hellsten, T. Luento 22.9.2023 aiheesta, Inhimillisen kohtaamisen voima – tie rohkeaan ja levolliseen vaikuttamiseen. Erikson, T. Idiootit ympärilläni (2022). Otava.
Turning Regrets into Impact: 6 Lessons Learned from a Bankruptcy
Five years ago, in 2018, my game company went bankrupt. Or, more precisely, the company I co-founded started a lengthy bankruptcy process that spanned several months. We had over five years of operations and two published games behind us; in our heyday, we had nine employees and a small but comfortable office at Katajanokka, Helsinki. While it's tempting to attribute our bankruptcy solely to a lack of funds or inability to secure additional funding, bankruptcy stories are always more complicated than that. The bankruptcy was a great teacher. Those learnings became one of the keystones of my career when I started supporting new game companies at Metropolia, first with three test runs of game incubation with the BGI project, then by building a peer support and mentoring network and an incubation program for game entrepreneurs, the LGIN (Living Game Intelligence Network). Here are my main lessons, which I’ll dive deeper into shortly: Be clear on the Why — know yourself, understand your deepest motivations, and be open about them. Take your time with the co-founders — find people you can trust, and take the time to build trust with them. Build a culture that welcomes dissent — make sure you hear the diverse viewpoints of your team. Plan space for failure — most projects will fail, and your strategy should be designed with that in mind. Make sure you learn your lessons — every failure is a lesson you paid for, and taking the time to analyse them is essential. Find your tribe — connect with peers and mentors outside of your company; often they see your errors more clearly than you do. I have no regrets about setting up the company — it was a one-of-a-kind learning journey. However, I do regret some of the choices I made during that journey. By now, those regrets have turned into learnings that guide me forward, and that's why I'm writing this blog post. I wish to share my learnings, and potentially help someone else avoid making the same mistakes. 1. Be clear on the Why Formulating the company vision can sometimes feel like just another checkbox to cross or only a marketing tool. However, if you peek behind the vision statement on the website, you will see the founders, each with their unique drivers, purposes, and motivations — whether they are aware of them or not. This is what I call their “why”. The “why” is about their definition of success beyond just money, and how they want the company to change their life and the world around them. When we set up our company in 2012, I had not yet done the serious soul-searching required to understand my own “why”. When I did not understand it, I couldn’t make sure the other founder was aligned with what I wanted and needed. There was some mismatch, which I only understood much later. It’s not that the founders’ “whys” have to be exactly the same, but today, I would not set up a company with anyone my “why” conflicts with. I definitely wouldn’t try to convince anyone with a conflicting “why” to change their mind about it. Not everyone is meant to be my co-founder, even if they have the exact skill set I'm looking for, and that’s alright. The one course I teach, Turbiini: Introduction to Game Business, starts with “why”, quite literally. The first day of lectures invites all the students to explore their deepest motivations and drivers. I also ask them to think about what kind of companies would fit their “why” — not just one option, but several. Most every startup will pivot — i.e., make significant changes to the core of the business idea — at least once or twice. The vision and mission might change completely. If the company is clear on the “why”, it has a good foundation for planning a pivot that keeps things engaging and motivating for the founders. The company can change direction without losing its way. 2. Take your time with the co-founders I founded my company with a university friend. We had some personal chemistry and occasionally were quite open and honest with each other. Still, we never took the time to purposely build healthy communication patterns, and our relationship became somewhat imbalanced — and during rough times, it started to fall apart. If I were to embark on the journey of founding a company today, I would take my time to find co-founders I can build trust with, and yet more to build it. I would talk about my hopes and fears honestly and openly, deep and wide, and if despite all my efforts I couldn't get to where I want to be with communication, I would not hesitate to move on and find other co-founders. Running a startup is hard. Having some trusted people to share it with makes the journey easier. Finding the right people, building trust, and establishing healthy communication can be frustratingly slow. Still, it is crucial to ensure that the founders can also discuss painful, vulnerable topics openly. There will be times when they have to, and it's even harder if the first time is during a crisis. 3. Build a culture that welcomes dissent We failed to build a company culture to support open, honest, respectful disagreement and discussion. Or, rather, we didn’t even try. I’m sure we knew we should, but we never prioritized it. The lack of a culture that encourages dissent led to people, me included, not voicing some serious doubts we had. And people not voicing their doubts is a waste of their unique, diverse points of view. Not hearing those voices hurt us. Today, I would place a dissent-welcoming company culture among the top 3 priorities and keep iterating on it all through the company lifecycle. The support structures of LGIN are designed to help fresh founders encounter different points of view and dissenting voices early on. Surrounding yourself with people who stroke your ego can be tempting, especially in the constant turbulence and uncertainty of startup life. Working with people who are quick to fall in love with your ideas and support them no matter what can help you hold on to your motivation. In contrast, people who don’t hesitate to disagree with you and voice their doubts can seem like they’re trying to undermine your confidence. However, looking at ideas from different angles does not undermine them, but validates and strengthens them. Unless, of course, it doesn’t — in which case you’re better off moving on from that idea before pouring too many resources into it anyway. 4. Plan space for failure Failure will happen. We published two games, and both failed; this is normal, even to be expected. Games are very hit-driven, and it’s rare the first, let alone every game is a hit. The income from a few games will have to pay for the development of many more. Our mistake was not planning for this. We should have bootstrapped for longer. We should have researched the market more carefully and tested ideas earlier. We should have tried and killed more projects. Maybe we could have built alternative income streams. We did not. And as a result, we took risks that were too big for us. A decade ago, the funding landscape was slightly different than now, and we secured some funding before gaining traction, which usually isn’t possible anymore. But once we had funding, we also started to stack up expenses, which were hard to give up when things got rough. We took loans, some of which I had to guarantee personally, to bolster other funding efforts. Paying them back after the company went bankrupt was rough. We should have found ways to validate the business while bootstrapping, and only then raised funds. Offering a safe space for experiments and failures is a large part of what incubation programs do. The support we offer at LGIN helps founders avoid risks that are too big for them by encouraging them to try out smaller things faster and learn step by step. 5. Make sure you learn your lessons In our company, we threw away too many lessons. Instead of admitting and analyzing the mistakes we made and using them as bricks for a strong foundation, we started working on something new without missing a beat. Because of this, some fundamentally broken hidden assumptions never got properly questioned, which harmed us severely. Failures can be great teachers. Falling into the trap of "I have no regrets" can effectively stop you from learning from the things that went wrong. Taking the time to mourn, regret, and learn what exactly you are or should be regretting is a valuable asset for the future. Talking about them with others can take you even further. Do not throw away the lessons you paid for. 6. Find your tribe I’ve loved the game industry communities ever since I joined them. I have found a lot of belonging, acceptance, and openness around me. However, when it came to openly discussing our challenges with other companies' founders, I wasn’t brave enough to face the harsh realities they likely would have pointed out. I’m sure that would have hurt. It also could have saved us from a lot of further trouble, debt, and more serious pain. Founders need community, peer support, and diverse viewpoints. No one can tell you exactly how to build a successful (game) company since the path is slightly different for everyone, but many people you encounter have bits and pieces of your puzzle. Talk with everyone to make sure you find them. Turning my expensive regrets into impact What was I left with after all this hardship, then? Already during the bankruptcy process, I pivoted my career into support for game companies. LGIN is built to help fresh entrepreneurs find their tribe and build on a strong foundation from the get-go. We, the teams and mentors of LGIN, are a community that gives founders time and space to fail and learn. We provide them with many alternate viewpoints and shared lessons, and do our best to welcome and provide respectful disagreement. Thanks to LGIN, my startup failure has already been a piece of the success puzzle for many others and will continue to be so. The path of turning my regrets into personal growth has been longer and more winding. Dealing with all the emotions that come with bankruptcy — sorrow, anger, guilt, shame, and so on — is not an easy task. “What doesn’t kill you makes you stronger” is most definitely not true; it is not the pain, but the healing of that pain that has the potential to make you stronger. It takes time, effort, huge amounts of energy, and support from your tribe to get there. I have been privileged enough to gather all of those during the past five years, and it has made me a better person. I was able to learn the lessons I paid for, thanks to the time I had to be introspective and my supportive tribe. Author Suvi Kiviniemi works as a Specialist in Metropolia’s RDI team. Their main responsibility is running LGIN (Living Game Intelligence Network), the peer support and mentoring network and incubation program for game entrepreneurship, as a part of Turbiini’s campus incubation services. Suvi is a firm believer in the power of genuine, open communities, peer learning, and mentorship. They’ve been deeply embedded in the game industry since 2013, love working in international environments, and have an entrepreneurial background.
Moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtaminen vahvistaa organisaatioiden sosiaalista kestävyyttä
Organisaatioiden sosiaalista kestävyyttä voi rakentaa moninaisuuden ja inklusiivisen johtamisen keinoin. Työntekijöiden osallistumismahdollisuudet oman työnsä ja työyhteisön toiminnan kehittämiseen vaikuttavat merkittävästi työhyvinvointiin, työhön sitoutumiseen ja sosiaalinen kestävyyteen. Nämä edistävät organisaatioiden ja työyhteisöjen pito- ja vetovoimaa sekä sosiaalista kestävyyttä. Moninaisuuden johtaminen on parhaimmillaan luottamusta edistävää vuorovaikutusta Moninaisuuden johtaminen on merkityksellinen johtamisen näkökulma. Moninaisuuden johtaminen työyhteisöissä tarkoittaa vastuullista vuorovaikutteista johtamista, joka vahvistaa organisaation sosiaalista kestävyyttä. Jokainen esihenkilö tietää, miten ihmisten erilaiset käsitykset, näkemykset ja arvot keskusteluttavat työyhteisöissä ja miten jokaisella työntekijällä on omat tarinat kerrottavaan ristiriitaisissa tilanteissa. Erilaiset käsitykset, näkemykset ja arvot jakavat työntekijöitä työyhteisöissä (1). Siksi moninaisuuden johtamisen näkökulma on esihenkilötyössä tärkeä ja se valitaan kehittämisen kohteeksi yhä useammin organisaatiossa (2). Työyhteisöjen moninaisuuden edistämisen sanotaan olevan myös organisaation innovatiivisuuden ja kehityksen kulmakivi. Merkityksellisen moninaisuuden johtamisesta tekee se, että mitä enemmän esimerkiksi eri kulttuurillisista lähtökohdista olevat työntekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään erilaisuudestaan huolimatta, sitä innovatiivisempia he keskinäisessä työssään ovat. Samalla vahvistuu organisaation inkluusio, organisaation oppimisen ja osallistumisen esteiden poistaminen sekä työntekijöiden halu jakaa tietoa toinen toisilleen (3). Inklusiivinen johtajuus luo mahdollisuuksia työntekijöille ja edistää innovatiivisuutta Inkluusio työyhteisötason käsitteenä on moninainen ja vaihteleva. Inkluusiolla pyritään edistämään organisaation työyhteisöjen monimuotoisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää. Inkluusiolla korostetaan jokaisen yksilön ainutlaatuisuutta ja mahdollisuutta tuoda oma panoksensa osaksi organisaation tavoitteita. Inkluusiolla tarkoitetaan sitä, että kaikkien työntekijöiden, taustasta tai työroolista riippumatta, pitäisi kokea itsensä tärkeänä osana organisaation prosesseja ja päätöksentekoa. Siksi työntekijöillä pitäisi olla pääsy myös tietoon, tarvittaviin resursseihin ja mahdollisuus osallistua työn tavoitteiden määrittelyyn sekä suunnitteluun. (4) Monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden vahvistaminen työyhteisössä edellyttää inklusiivisia arvoja edistävää johtajuutta ja työntekijöiden vuorovaikutuksen johtamista. Inklusiivisessa työyhteisössä jokaisen työntekijän näkemykset ja arvot huomioidaan tasa-arvoisesti ja työntekijöiden ainutlaatuisuutta arvostetaan. Inklusiivinen johtajuus poikkeaa muista vastaavista johtamismalleissa nimenomaan siinä, miten työntekijöiden yksilöllisyyttä sekä ainutlaatuisuutta arvostetaan ja miten yhteenkuuluvuutta edistetään ja vaalitaan (5, 4). Inklusiivisessa johtamisessa tärkeää on, että kaikkien työntekijöiden ideat tulevat kuulluksi roolista tai taustasta riippumatta (4). Inklusiivinen työyhteisö ei synny itsestään, vaan se vaatii johtajilta ja esihenkilöiltä määrätietoista otetta ja työkulttuurin kehittämisen tavoitteellistamista (6) Tällöin esimerkiksi päätöksenteossa huomioidaan eri taustaiset työntekijät ja sidosryhmät tasapuolisesti (6, 7). Tämä edistää paitsi päätöksenteon laatua ja innovatiivisuutta, myös työntekijöiden osallisuuden kokemusta, sitoutumista työhön ja mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon (7). Vuorovaikutusta ei voi korostaa liikaa organisaation jokaisella tasolla Inklusiivinen päätöksenteko edellyttää dialogista vuorovaikutusta työntekijöiden kesken, joka puolestaan edellyttää luottamuksellisuutta. Onnistuneen dialogin apuna voidaan käyttää erityisiä vuorovaikutusta vahvistavia menetelmiä. Ideoiden jakamiseen ja rakentamiseen voidaan esimerkiksi työyhteisöissä hyödyntää sähköisiä alustoja, joilla varmistetaan, että kaikki saavat ideansa esitettyä ja äänensä kuuluviin. (4) Yhtenä vuorovaikutuksen kehittämisen esimerkkinä ovat digitaaliset alustat ja ratkaisut, jotka mahdollistavat työntekijöiden anonyymin ja matalan kynnyksen rohkean ideoinnin ja keskustelun. Näin varmistetaan se, että jokaisen ääni tulee työyhteisössä kuulluksi ja syntyy kokemus siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Inklusiiviseen johtajuuteen kuuluu paitsi työyhteisön sisäisten vuorovaikutussuhteiden mahdollistaminen, myös ulkoisten kumppanuuksien kehittäminen (8). Inkluusio vahvistaa osallisuutta ja kuulumisen tunnetta laajasti. Inkluusio ja tunne yhteenkuuluvuudesta lisäävät työntekijöiden psykologista turvallisuutta ( 7). Psykologinen turvallisuus vahvistaa aitoa uskallusta ilmaista itseään, esittää rohkeita uusia ideoita ja näkemyksiä sekä kyseenalaistaa perinteitä pelkäämättä niiden seurauksia (7). Psykologisen turvallisuuden kokemukset ja inklusiivisia arvoja edustava johtajuus vahvistaa työntekijöiden sisäistä motivaatiota tehdä työtä (7). Inklusiivinen johtajuus vaikuttaa näin ollen työntekijöiden työsuorituksiin ja luovuuteen (6) sekä innovatiivisuuteen (7, 5). On selvää, että työntekijöiden monipuoliset näkökulmat päätöksenteossa edistävät uusia innovaatioita ja kestäviä ratkaisuja (5). Työn muutokset edellyttävät kuulumisen tunteen ja osallisuuden vahvistamista Työn muutokset, kuten tunnetuimpana digitaalisuus, edellyttävät enenevässä määrin moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtamisen hallintaa. Nopeasti kehittyvässä työssä kiehtoo mahdollisuus yhdistää lähi- ja etätyön parhaita puolia. Digitaalisuus haastaa organisationaalisen luottamuksen, kun kasvokkaisia kontakteja on aiempaa vähemmän. Työn muutosten vuoksi työntekijät odottavat yksilöllisempää johtamista kuin aiemmin ja siksi moninaisuuden johtamisesta on tullut pysyvä osaamisvaade. Työntekijöiden organisaatioon kuulumisen tunteen tarve on työelämän muutoksissa erityisen vahva. Osallisuuden ja inkluusion kehittäminen on organisaatioille tulevaisuuden kilpailutekijä. On tosiasia, että etänä tapahtuva työskentely haastaa työntekijöiden yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunteita (8). Mitä enemmän organisaatiot kykenevät kuitenkin muuttuneissa digitaalisissa työtavoissaan vahvistamaan työntekijöiden kokemaa luottamusta, osallisuutta ja vuorovaikutusta, sitä enemmän toimintavapauksia ja päätösvaltaa on heille mahdollista antaa (9). Moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtamisen osaaminen on tulevaisuuden kestävyyttä vahvistava perusta ja mielenkiinnon kohde. Kirjoittajat Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lotta Kuosmanen (Sh YAMK) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa asiantuntija-lehtorina. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee Metropolian hankkeissa muun muassa inkluusion parissa. Lähteet Komulainen, M. (2015). Uupua vai menestyä? Esimies moninaisuuden hyödyntäjänä. Auno, P., Collins, J., Huppunen-Vänskä, M., Jaatinen, K., Kihman, R., Komulainen, M., Timonen, L. (2015). Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Mitä on moninaisuus? (kulttuuriakaikille.fi) Boekhorst, J. A. (2015). The Role of Authentic Leadership in Fostering Workplace Inclusion: A Social Information Processing Perspective (wiley.com). Human resource management, 54(2), 241-264. Roberson, Q., & Perry, J. L. (2022). Inclusive Leadership in Thought and Action: A Thematic Analysis (sagepub.com). Group & Organization Management, 47(4), 755–778. Qi, L., Liu, B., Wei, X., & Hu, Y. (2019). Impact of inclusive leadership on employee innovative behavior: Perceived organizational support as a mediator (plos.org). PloS One, 14(2), e0212091–e0212091. Randel, A. E., Galvin, B. M., Shore, L. M., Ehrhart, K. H., Chung, B. G., Dean, M. A., & Kedharnath, U. (2018). Inclusive leadership: Realizing positive outcomes through belongingness and being valued for uniqueness (sciencedirect.com). Human Resource Management Review, 28(2), 190–203. Javed, B., Naqvi, S. M. M. R., Khan, A. K., Arjoon, S., & Tayyeb, H. H. (2019). Impact of inclusive leadership on innovative work behavior: The role of psychological safety.(cambridge.org) Journal of Management & Organization, 25(1), 117–136. Byrd, M. Y. (2022). Creating a culture of inclusion and belongingness in remote work environments that sustains meaningful work. (tandfonline.com) Human Resource Development International, 25(2), 145–162. Alasoini, T.& Selander, K. (2023). Etätyö organisaation resilienssitekijänä: MEADOW-työnantajakyselyyn perustuva analyysi. Focus Localis, 51(1), 1.
Tiedolla johtamisen ja teknologisten megatrendien mahdollisuudet, haasteet sekä vaikuttavuus Suomen vihreässä siirtymässä
Vihreän siirtymän tukeminen teknologian avulla on entistä tärkeämpää, kun kasvavat ilmastonmuutoksen ja taloudellisen epävarmuuden haasteet vaativat kestävämpiä, muutoksiin mukautuvia ja resurssitehokkaampia ratkaisuja. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rooli on murroksessa siirryttäessä osaamisen kehittämisen lisäksi aktiiviseen osallistumiseen uusien teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa. Globaalit kriisit, kuten COVID-19-pandemia ja Ukrainan sota, ovat tuoneet monimutkaisia haasteita ja samalla uusia mahdollisuuksia organisaatioille. Teknologiset megatrendit luovat uusia liiketoiminta- ja kehitysmahdollisuuksia kaikille sektoreille. Kriisit ovat vaikuttaneet kestävyyteen monin tavoin. Vaikka ne ovat vauhdittaneet uusiutuvien energialähteiden käyttöä, niin sosiaalinen kestävyys ja kiertotalous ovat jääneet taka-alalle. Vihreällä siirtymällä on Suomessa merkittävä teknologiakehitys- ja investointipotentiaali Suomi on sitoutunut Green Deal -sopimukseen päästö- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä. Uusi EU:n CSRD-vastuullisuusraportointistandardi vaatii isoilta yrityksiltä säännöllistä raportointia liiketoiminnan riskeistä ja vaikuttavuudesta yhteiskuntaan sekä ympäristöön. Yritysten tulisi nähdä nämä kansainväliset sitoumukset ja lainsäädännölliset uudistukset mahdollisuutena luoda uusia liiketoimintamalleja, kumppanuuksia sekä teknologisia innovaatioita. Erityisesti pienillä ja keskisuurilla (pk-) yrityksillä on haasteita sijoittaa vihreisiin teknologioihin, eikä heiltä usein löydy riskinottokykyä odottaa pitkän aikavälin tuottoja ja hyötyjä (1). Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmän loppuraportin mukaan uusien teknologiaratkaisujen kehittämisellä on keskeinen rooli kohti kestävämpiä toimintamalleja. Suomeen tarvitaan vähintään 100 miljardia euroa lisäinvestointeja vuosina 2020-2050 vihreän siirtymän edistämiseksi. Tämä tarjoaa yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joille tulee olemaan kysyntää kotimaassa ja globaalisti (2). Boston Consulting Groupin tuoreeseen “Finland’s Moonshots for Green Growth” (bcg.com) (3) raporttiin koottiin Suomen vihreän siirtymän mahdollistajat muun muassa luonnonvaroihin sekä teknologiaosaamiseen liittyen. Yksityinen sektori voi hyödyntää näiden raporttien ja selvitysten skenaarioita tunnistamalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä hyödyntämällä osaamis- ja teknologiakehityksen kulkusuuntia. Yritykset testaavat jatkuvasti uusia liiketoimintamalleja, tuotekehitysprosesseja, materiaali- ja energiaratkaisuja sekä muita bisneksen kannattavuutta, mainetta tai kustannustehokkuutta parantavia lähestymistapoja, joista hyötyä vihreässä siirtymässä. Teknologiset megatrendit kiertotaloudessa Teknologiset megatrendit tarjoavat valtavia mahdollisuuksia edistää kiertotaloutta. Tässä muutamia esimerkkejä niistä: Tekoäly: Tekoälyn käyttö resurssien optimoinnissa ja jätteenkäsittelyn tehostamisessa sekä uusiokäytössä voi merkittävästi vähentää ympäristövaikutuksia. Tekoäly pystyy analysoimaan suuria määriä dataa sekä tunnistamaan säästökohteita, optimoimaan tehokkuutta ja löytämään mahdollisuuksia jätteiden tai materiaalien uusiokäyttöön. Esineiden internet (IoT): IoT-teknologia mahdollistaa fyysisten laitteiden ja esineiden verkottumisen. Tämä voi parantaa resurssien seurantaa ja lisätä läpinäkyvyyttä toimitusketjussa varsinkin teollisuudessa. Lohkoketjut: Lohkoketjut mahdollistavat datan keräämisen ja jakamisen koko raaka-aineiden toimitusketjussa. Sovelluskohteita on myös luotettavassa ympäristösertifikaattien sekä sidosryhmän odotusten vaatimusten täyttämisessä. Tästä isoja aloitteita ovat tehneet jo muun muassa IBM ja Suomessa Neste. 3D-teknologiat (AR/VR/XR): 3D-tulostus voi vähentää materiaalien tarvetta ja vähentää jätteen määrää sekä mahdollistaa varaosien paikallisen valmistuksen, mikä vähentää tarvetta pitkille toimitus- ja logistiikkaketjuille. 3D-teknologioiden kasvava sovellusalue on simulaatiot, joilla voidaan analysoida yritysten resurssivirtoja, suunnitella ratkaisuja yhteistyötiloissa tai ennakoida muuttuvien sääolosuhteiden vaikutusta organisaatioiden infrastruktuuriin, strategiaan ja muihin toimintoihin. Suomessa CSC on kehittänyt LUMI-supertietokoneen (csc.fi), jota on tarkoitus soveltaa ilmastojärjestelmän simulointiin. Mikä on tiedolla johtamisen potentiaali ja vaikuttavuus vihreässä siirtymässä? Ammattikorkeakoulut voivat olla avainasemassa puuttumalla tiedolla johtamisen ja teknologian kehittämisen haasteisiin sekä edistämällä monialaisia innovaatioekosysteemejä yritysten kanssa. Tiedolla johtaminen perustuu tiedon systemaattiseen hyödyntämiseen sekä analysointiin operatiivisen ja strategisen päätöksenteon tueksi. Se koostuu tiedon tuottamisesta, hallinnasta, analysoimisesta ja säilyttämisestä sekä organisaation tavoitteiden määrittelystä tiedon pohjalta (4). Vihreän siirtymän sekä kiertotalouden kehityskohteet vaativat järjestelmällistä datan analysointia, jotta päätökset voidaan tehdä perustuen perusteelliseen ymmärrykseen ympäristövaikutuksista sekä resurssien käytöstä prosesseissa ja liiketoiminnassa. Eräässä tutkielmassa (5) todetaan, että kiertotalouden pk-yrityksissä tiedolla johtamisen käytänteet ovat usein tarvelähtöisiä, joka on joko liiketoimintakriittinen tai viranomaislähtöinen. Vihreään liiketoimintaan tähtäävillä yrityksillä raportointi- ja tiedon jakamisen tarpeet ovat usein toimialakohtaisia sekä myös data-, tietoarkkitehtuuri ja analytiikkatarpeissa ilmenee tutkimuksen mukaan paljon hajontaa sekä eroavaisuuksia. Tiedolla johtaminen tukee vihreää siirtymää esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Resurssien optimointi: Tiedolla johtaminen mahdollistaa tarkastella resurssien käyttöä ja tunnistaa mahdollisia pullonkauloja tai hukkaa prosesseissa. Analysoimalla tuotannon ja liiketoiminnan dataa voidaan optimoida resurssien käyttöä ja minimoida ympäristövaikutuksia. Vastaavia sovelluskohteita ovat esim. energiatehokkuuden parantaminen ja toimitusketjujen optimointi. Datavetoiset tuote- ja palveluinnovaatiot: Usein resurssitehokkuuden edistäminen on hyvin tietointensiivistä ja vaatii uusien analytiikka- ja tiedonkeruumenetelmien kehittämistä, josta “sivutuotteena” tunnistetaan uusia tuote- ja palveluinnovaatioita. Ympäristötiedon seuranta ja kvantifiointi (määrällistäminen): Tiedon kerääminen ympäristövaikutuksista ja ekologisista jalanjäljistä on keskeistä vihreän siirtymän edistämisessä. Kerättyä ja analysoitua dataa voi peilata esim. tarkkailemalla energiankulutusta, päästöjä ja jätteen määrää. Näin voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kestävien käytäntöjen vahvistamiseksi. Kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals eli SDG:t YK:n määritelmän mukaan) seurantaan ja mittaamiseen on monta työkalua eri tarkoituksiin, kuten GRI-raportointistandardi, GHG-protokolla (Scope 1-3 päästöt) ja Science-Based Targets (SBT) Kaikkia yllämainittuja tapoja tukee LCA (elinkaarianalyysi), koska se auttaa määrällistämään ympäristövaikutukset, vertailemaan materiaaleja ja energialähteitä keskenään sekä usein tuo yrityksille uutta tietoa prosesseista ja tuotantoketjuista. Yhdistämällä LCA:han kiertotalouden periaatteet sekä elinkaarikustannusten (LCC) arviointi yritykset voivat merkittävästi parantaa datavetoista päätöksentekoa sekä prosessien ja materiaalien jäljitettävyyttä (6). Tiedolla johtamisen hyvät käytänteet REACT-EU-hankkeessa Ammattikorkeakoulujen osalta tässä yhtälössä on tärkeää tietotaidon ja avoimen datan jakaminen osana monialaisia yhteistyöverkostoja. Tämä periaate on toteutunut tiedon ja hyvien käytänteiden jakamisena REACT-EU hankkeessa, jota on toteutettu valtakunnallisesti 22 ammattikorkeakoulun kesken. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut tunnistaa uusia yhteistyömalleja ammattikorkeakoulujen ja yritysten välillä. Tiedon hallintaan REACT-EU -hanke on hyödyntänyt yhteisiä Microsoft Teams -yhteistyötiloja, joihin hankkeen tuotetut sisällöt, raportointipohjat sekä tulokset organisoidaan osatoteuttajien kesken. Verkostointitapahtumien ja työpajojen lisäksi tiedon jakamista on tuettu myös mm. valtakunnallisella Slack-keskusteluryhmällä, jossa hankkeen osatoteuttajat jakavat ajankohtaista tietoa hankkeen teemoista osallistuneille pk-yrittäjille. Tiedolla johtaminen kohtaa vihreän siirtymässä haasteita erityisesti tiedon saatavuudessa koskien teollisuuden sivuvirtoja sekä jätteiden jälkikäsittelyä. Haasteena on myös puutteet osaamis- ja teknologiakyvykkyyksissä sekä monialaisten innovaatioekosysteemien muodostamisessa (7). Näiden haasteiden ratkaisussa ammattikorkeakouluilla on kasvavan tärkeä rooli. REACT-EU -hankkeessa oikean tiedon saatavuus esim. EU-raportointi standardeista on ollut haaste ja tätä helpottaakseen Metropolia on hyödyntänyt Miro-yhteistyöalustaa (miro.com), johon on kerätty hyviä käytänteitä hanketyöstä projektityöntekijöiden saataville. Metropolian koordinoimassa REACT-EU -hankkeessa on tuettu pk-yrittäjien osaamista vihreässä siirtymässä, muutoskyvykkyyksissä sekä digitalisaatiossa. Hankkeen toteuttamat työpaja- ja mikro-opintokokonaisuudet uusien teknologioiden (AI, XR, robotiikka yms.) hyödyntämisestä ja tiedolla johtamisen perusteista löytyvät hankkeen verkkosivulla (yritystenmuutoskumppanina.fi). Tiedolla johtamisen haasteet huomioitava Tiedolla johtamisen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen liittyy mahdollisuuksien lisäksi myös haasteita. Tärkeitä huomioitavia osa-alueita ovat muun muassa tietoturva esimerkiksi avointa dataa jaettaessa, liiketoiminnan vastuullisuus ja läpinäkyvyys, reilut pelisäännöt kumppanuusmalleissa sekä tekoälyn ja muiden uusien teknologioiden soveltamisen eettiset kysymykset. Näistä huolimatta tiedolla johtaminen ja teknologiset megatrendit ovat ratkaisevia voimavaroja vihreän siirtymän ja kiertotalouden edistämisessä. Ammattikorkeakoulujen rooli on keskeinen uusien teknologioiden kehityksessä ja soveltamisessa kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Kirjoittaja Elja-Ilari Suhonen on intohimoinen innovaattori, suunnittelija ja kehittäjä kestävän liiketoiminnan, tiedolla johtamisen sekä ketterän teknologiakehityksen risteyksessä. Elja työstää YAMK-gradua datavetoisesta päätöksenteosta vihreässä siirtymässä Lapin ammattikorkeakoulussa sekä on päivätöissä Metropolialla REACT-EU hankkeessa projekti-insinöörinä. Hän on rakentanut työkokemuksensa pohjalta DIGICISU-viitekehystä edistämään kestävää liiketoimintaa ja vihreitä innovaatiota. Eljalla on 10 vuoden kokemus kasvun kiihdyttämisestä, teknologiainnovaatioiden rakentamisesta ja kansainvälisestä liiketoiminnasta eri toimialoilla. Hän on suorittanut kolme tutkintoa: BBA (Haaga-Helia), Ympäristöalan erikoisammattitutkinto resurssitehokkuudesta (Suomen Ympäristöopisto Sykli), Data-analytiikan ja koneoppimisen asiantuntijasertifiikkatti (Aalto-yliopisto) sekä paljon itsenäisiä opintoja kestävyys- ja teknologiateemojen parissa. Lähteet Allam, Zaheer, Simon Elias Bibri, and Samantha A. Sharpe. 2022. The Rising Impacts of the COVID-19 Pandemic and the Russia–Ukraine War: Energy Transition, Climate Justice, Global Inequality, and Supply Chain Disruption (mpdi.com). Viitattu: 3.8.2023 Valtioneuvosto Helsinki 2022. Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmä - Loppuraportti (valtioneuvosto.fi). Viitattu 4.8.2023 Ibounig E., Saarela L., Belt A., Inovaara S., Wilkko W., Kangas O., Kaskinen T. & Turkki J. 2023 Finland’s Moonshots for Green Growth (bcg.com). Boston Consulting Group Viitattu: 3.8.2023 Kosonen, M. 2019. Tiedolla johtamisen käsikirja. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (theseus.fi). Viitattu 3.8.2023 Salonen 2021. Tiedolla johtaminen suomalaisissa kiertotalouden yrityksissä (jyu.fi). Jyväskylän yliopisto, Informaatioteknologian tiedekunta. Viitattu 7.8.2023 Pre Sustainability 2021. The Circular Economy and LCA: Make Each Other Stronger (pre-sustainability.com). Viitattu 9.8.2023 Lapin Ammattikorkeakoulu. Kiertotalous tulee - mutta miten sitä mitataan? (uasjournal.fi) Henri Saarela 2022 (sisältää useita lähteitä). Viitattu 3.8.2023 Lisämateriaalia Perehdy aiheeseen myös videoina YouTubessa Webinaari - IoT-ratkaisut kiertotaloudessa (youtube.com) Webinaari - Tekoäly kiertotaloudessa (youtube.com) 3D-teknologioiden hyödyntäminen kestävässä kehityksessä ja kiertotaloudessa (youtube.com)
Projektiopinnot ovat joustava ja käytännönläheinen tapa uuden oppimiseen
Haluatko kehittää työelämässä tarvittavaa osaamistasi ja soveltaa oppimaasi suoraan käytäntöön? Tai tarvitsetko jotain tiettyä osaamista edetäksesi uudelle työuralle? Työikäisille aikuisille projektiopinnot tarjoavat joustavan mahdollisuuden uuden substanssin sekä tutkimus-, kehittämis- että innovaatio-osaamisen kehittämiselle. Joustavat uudet tavat vahvistavat oppimista Koulutusorganisaatioiden tulee luoda perinteisten oppimisen tapojen rinnalle uudenlaisia, joustavia tapoja oppia, jotka vastaavat nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin. Perinteiset tavat eivät riitä nykyajassa, vaan rinnalle tarvitaan uusia ketterämpiä tapoja oppia. Projektiopinnoissa oppijan aktiivinen rooli oppimisen muotoilussa ja tavoitteiden asetannassa vahvistaa oppimista. Tarkoituksenmukaista on vahvistaa sellaista osaamista, josta kokee olevan itselle hyötyä esimerkiksi oman työn kannalta. Valmiissa tarjonnassa olevan koulutuksen oppimistavoitteet ja sisällöt ovat yleensä valmiiksi määriteltyjä muiden toimesta. Perinteinen kurssimuotoinen tai verkossa toteutettava itseopiskeltava opintojakso ei välttämättä siten tarjoa mahdollisuuksia omien oppimistavoitteiden muotoiluun. Usein aikuisilla työssä käyvillä aikuisilla olisi kuitenkin tarve juuri tietyn tiedon tai taidon päivittämiseen. Taustalla olevan tutkinto-opiskelun sekä työkokemuksen myötä moni myös tietää, millainen oppimistapa on itselle sopivin. Projektiopinnoissa omia oppimistavoitteita voi muotoilla itse Projektiopinnoissa oppija pääsee vaikuttamaan omien oppimistavoitteiden ja -tehtävien muotoiluun. Projektiopintojen aikana voi oppia niin substanssiin kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovointiin (TKI) liittyviä uusia tietoja ja taitoja. Oppijalla on aktiivinen rooli oman osaamisen sekä kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja määrittelyssä. Oppijalla saattaa olla oman työn näkökulmasta tarve päivittää omaa osaamistaan tietyn substanssin osalta. Osa haluaa käytännönläheistä tapaa oppia uutta, saadakseen samalla näyttöjä tai verkostoitumismahdollisuuksia uuden työuran rakentamiseksi. Uutta projektiopintojen ja TKI-kumppanuuden mallia on kanssamme ollut pilotoimassa tietojohtamisen asiantuntija KTM Reetta Kilpeläinen, jonka tavoitteena on projektiopintojen aikana täydentää ennakointiosaamistaan. Hänen mielestään projektiopinnot ovat olleet työssä käyvän aikuisen oppimisen näkökulmasta erinomainen tapa oppia, sillä tämä oppimismuoto on hyvin käytännönläheinen. Metropolian jatkuvan oppimisen asiantuntijat ovat tukeneet hänen oppimisprosessiansa ja mahdollistaneet erilaisia oppimisen tapoja. “Olen saanut itse miettiä millaisilla keinoilla opin parhaiten ja mitkä ovat omat oppimistavoitteeni. Oppijana olen saanut myös vaikuttaa siihen, mitä haluan oppia ja miten.” Projektiopinnoissa oppiminen pyritään sitomaan TKI-hankkeen teemaan ja kontekstiin. Varsinaiset oppimistavoitteet määritellään ja muotoillaan kuitenkin yhdessä oppijan ja ohjaajien kesken sekä sovitaan oppijakohtaisesti projektiopintojen suoritustavoista. Projektiopintojen onnistumisen kannalta on tärkeää, että oppija otetaan mukaan yhteisen kehittämishankkeen arkeen. Se mahdollistaa tasavertaisen reflektoinnin ja sparrailun käsiteltävän aiheen äärellä. Aikaa kannattaa käyttää myös siihen, että vastuista ja rooleista keskustellaan avoimesti. Oppijalta oppimismuoto vaatii joustavuutta, yhteistyötaitoja, laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja muutoskyvykkyyttä. “Erityisesti olen pitänyt eri alojen ammattilaisten tapaamisista sekä keskusteluista. Sitä kautta projektiopinnot ovat mahdollistaneet oman ammatillisen verkostoni kasvattamisen.” Oppimisen keskeisenä kontekstina toimivat Metropolian ja yhteistyökumppanien TKI-hankkeiden tarjoamat puitteet, jotka linkittyvät usein työelämään eri näkökulmista. Oppimistehtävät eivät ole hankkeeseen kirjattuja tehtäviä, vaan ne muotoillaan täysin oppijalähtöisesti. Hankkeen yhteydessä oppijalla on mahdollisuus tavata toimijoita eri organisaatioista, verkostoitua sekä täydentää omaa osaamistansa. Projektiopinnoissa ei ole suoraan mahdollista kehittää omaa työtä, mutta hankittua osaamista kannattaa hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla omassa työssä projektiopintojen aikana ja niiden jälkeen. Olemme Metropolia Ammattikorkeakoulussa kehittämässä osana OKM-rahoitteista HYTKE-hanketta osallistumista mahdollistavia TKI-kumppanuuden käytänteitä ja uudenlaista tapaa tavoitteelliseen oppimiseen ammattikorkeakoulussa (1). Tarjoamme työikäisille oppijoille mahdollisuuden osallistua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeen kontekstissa oman osaamisen täydentämiseen. Kirjoittajat Kati Marin toimii jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja kehittäjänä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja kohta valmis tradenomi (YAMK). Työssään hän kehittää erilaisia uusia oppimispalveluita, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin osaamistarpeisiin. Uudet oivallukset syntyvät yhdessä tekemisen ja erilaisten ajatusten ristiinpölyttämisen kautta. Linkki Katin LinkedIn-profiiliin. Elina Taponen työskentelee jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja projektipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan KM, AmO sekä on suorittanut tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon. Elina kehittää työssään erilaisia oppimisratkaisuja työelämän tarpeisiin. Häntä kiinnostavat osaamisen johtaminen, työssä oppimisen ratkaisut sekä yritysten ja koulutusorganisaatioiden välisen yhteistyön kehittäminen. Linkki Elinan LinkedIn-profiiliin. Lähteet Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., & Salonen, A. O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(4), 10–27.
Kaksikielinen koulutus avaa eettisesti kestävän tien sairaanhoitajaksi
Suomessa vallitsee vakava työvoimapula sosiaali- ja terveysalalla, joka pahenee lähivuosina merkittävästi (1, 2). Työperäistä maahanmuuttoa on esitetty yhdeksi ratkaisuksi tähän haasteeseen, mutta tämäkään ratkaisu ei ole aivan ongelmaton. Erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevat hoitajat saattavat Suomessa esimerkiksi joutua koulutustaan alempiin tehtäviin vailla urakehitysmahdollisuuksia (3, 4). Juuri julkaistun selvityksen mukaan myös suomalaisten sote-alan työpaikkojen valmistautuminen ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden vastaanottamiseen on puutteellista (5). Tässä kirjoituksessa kerrotaan, miten kaksikieliset koulutusohjelmat voivat tarjota eettisesti kestävämmän tien työllistyä Suomessa eri sote-alan ammatteihin. Kaksikielisellä koulutuksella varmistetaan maahanmuuttajataustaisen henkilön sekä ammatillinen että kielellinen osaaminen. Koulutuksen aikana opiskelijalle muodostuu hyvä ymmärrys suomalaisesta työelämästä ammattitaitoa edistävän harjoittelun ja uraohjauksen kautta. Koulutukseen hakeutuessa ei vaadita suomen kielen osaamista, vaan opiskelija oppii kielen muiden opintojen yhteydessä. Tämä voi nopeuttaa osaajien siirtymistä työmarkkinoille, sillä kielen ja ammatin opiskelu tapahtuvat yhtäaikaisesti, eikä aikaa kulu erillisiin suomen kielen opintoihin. Kaksikielinen koulutus myös tukee opiskelijan integraatiota Suomeen ja näin ollen osaajat ovat motivoituneita valmistuttuaan jäämään Suomeen töihin ulkomaille muuton tai kotimaahan paluun sijaan. Kaksikielisen koulutusmallin kehittäminen TOKASA-hankkeessa Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus (TOKASA) -hankkeen tavoitteena on kehittää pysyvä tutkintokoulutusmalli, jossa suomen kielen opinnot on integroitu osaksi substanssiopintoja. Koulutukseen hakeutumisvaiheessa ei ole suomen kielen osaamisen vaatimusta vaan tavoitteena on, että valmistuttuaan opiskelija hallitsee ammatin lisäksi myös suomen kielen työelämän edellyttämällä tasolla. Opetus toteutuu suomen ja englannin kielillä hoitotyön ja S2-opettajan tiiviissä yhteistyössä. Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - koulutusmalli ja keskeiset suositukset julkaistiin syyskuussa 2023 (6, 7). Tokasa-hanketta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön Talent Boost -ohjelmasta vuosina 2021-2024. Hanketta toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Koulutusmalli perustuu tutkimukseen Tokasa-hankkeen yhtenä keskeisenä tehtävänä on koulutusmallin kehittäminen ja arviointi. Koulutusmallin kehittäminen käynnistyi taustatyöllä vuonna 2021, jolloin käytiin systemaattisesti läpi eri opetussuunnitelmia, tunnistettiin eri toimijoiden olemassa olevia hyviä käytänteitä sekä tehtiin kirjallisuuskatsaus aiemmasta tutkimuksesta. Laajemman arviointitutkimuksen suunnittelu alkoi syksyllä 2021. Ensimmäiset Tokasa-ryhmät aloittivat opintonsa tammikuussa 2022, jonka jälkeen haluttiin systemaattisesti kerätä ja analysoida arvokasta tietoa opiskelijoilta, opettajilta ja harjoittelun ohjaajilta. Vuoden 2022 aikana haastateltiin 23 Tokasa-opiskelijaa, 9 opettajaa sekä 11 harjoittelun ohjaajaa. Lisäksi opiskelijat arvioivat harjoitteluympäristöä ja ohjausta strukturoidulla mittarilla. Edellä mainitun lisäksi mallin kehittämisessä on hyödynnetty opintojaksopalautteita, työelämän palautteita sekä webinaarien ja kokousten yhteydessä muodostuneita asiantuntijanäkemyksiä. Suomen kielen integraatio ja yhteistyö mallin keskiössä Koulutusmalli koostuu seitsemästä keskeisestä elementistä ja niihin liittyvistä suosituksista: Koulutuksen markkinointi ja valintakoe Kielitaitotason arviointi ja kielipolut Substanssin opetuksen pedagogiset ratkaisut Suomen tai ruotsin integrointi substanssiopintoihin (S2-integraatio) Ammattitaitoa edistävä harjoittelu Työelämäyhteistyö Ohjaus, integraatio ja sosiaalinen tuki Mallin keskiössä on suomen kielen integraatio substanssiopintoihin ja tämän mahdollistaminen opettajien välisellä yhteistyöllä ja erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla. Malli painottaa toiminnallista pedagogiikkaa sekä substanssin että kielen oppimisessa. Koska kahdella kielellä opettaminen vie enemmän aikaa kuin yhdellä, on opetettavan substanssin ydinainesanalyysiin ja opettajien väliseen yhteistyöhön erityisen tärkeää panostaa. Malli huomioi myös jatkuvan työelämäyhteistyön sekä työyhteisöille tarjottavan tuen kieli- ja kulttuuritietoiseen työskentelyyn. Eri aloille sovellettavan koulutusmallin kehitystyö jatkuu Koulutusmalli on luonteeltaan geneerinen ja dynaaminen. Mallin voi ottaa käyttöön joko kokonaan tai osittain millä tahansa koulutusalalla. Mallin kehitystyö jatkuu tiiviinä hankkeen loppuun saakka. Ensi vuoden aikana kerätään uusi tutkimusaineisto opiskelijoilta, heidän harjoitteluidensa ohjaajilta sekä opettajilta. Uuden aineiston avulla on tarkoitus kuvata opintojen ja harjoitteluiden nykytilaa sekä myös arvioida ajan myötä tapahtuneita muutoksia vertailemalla uutta aineistoa vuonna 2022 kerättyyn aineistoon. Kirjoittajat Hanna Repo Jamal toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa Tokasa-hankkeen projektipäällikkönä ja vastaa arviointitutkimuksesta. Päivi Vartiainen toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa Talent Boost -ohjelman ja SIMHE-palveluiden päällikkönä sekä vastaa Tokasa-arviointitutkimuksesta. Lähteet Keva. 2022. Kunta-alan eläköitymisennuste 2022-2039 (keva.fi) Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. TEM toimialaraportit 2021:2. ISBN: 978-952-327-812-7 Vartiainen, P. (2021) Säädellysti Suomeen – kohti hoitoalan kansainvälisen rekrytoinnin ratkaisuja. Työelämän tutkimus, 19(2), 264-277. Vartiainen, Päivi (2019) Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen: Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Akateeminen väitöskirja, University of Tampere Tehy. 2023. Selvitys kansainvälisestä rekrytoinnista (PDF) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - koulutusmalli ja keskeiset suositukset (tokasa.fi) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - koulutusmalli ja keskeiset suositukset (PDF)
Rakennusalan menestys vaatii monialaista yhteistyötä ja uusia toimintatapoja
Rakennettu ympäristö käsittää hyvin laajasti eri toimijoita, joten osaaminen ja uusin tieto eivät aina välity osapuolten kesken. Alan oppilaitokset, tutkimuslaitokset, yritykset ja muut toimijat toteuttavat kehittämistoimintaa omissa erillisissä siiloissaan. Tämä hajautettu lähestymistapa estää usein uusien käytäntöjen ja teknologioiden tehokkaan leviämisen koko toimialalle. Se myös lisää turhaa päällekkäistä työtä, kun eri toimijat kehittävät samankaltaisia ratkaisuja tietämättä toistensa toimista. Tässä kirjoituksessa kerron, miten alan ekosysteemi tarjoaa tavan kehittää yhteyksiä elinkeinoelämään ja edistää tunnettavuutta kansallisesti ja kansainvälisesti. Lisäksi kuvailen, miten tärkeää hanketoiminta on alan ekosysteemien kehittymiselle. Rakennusteollisuus RT:n osaamistarveselvityksen mukaan osaavan työvoiman puute on suurin tekijä rakennusalan kasvun tiellä. Tulevaisuudessa työikäisten määrän vähentyessä on entistä tärkeämpää tunnistaa, millaista osaamista tarvitaan ja miten alan vetovoimaisuutta voidaan lisätä. Useiden tutkimusten mukaan poikkitieteellisellä rakennusalalla tulee lisätä riittävästi resursseja koulutukseen ja tutkimukseen, jotta osaavan työvoiman saaminen varmistetaan tulevaisuudessa ja voidaan edistää monipuolisesti alan digitalisaation ja vihreään siirtymään linkittyvää kehitystä. Osallistuvan tutkimuskumppanuuden avulla rakentuu yhteistyön kestävä perusmuuri Tutkimuksissa ja selvityksissä on tunnistettu, että eri koulutusorganisaatioiden yhteistyö on yksi pullonkaula koko rakennusalalla. Metropolia ammattikorkeakoulu toteuttaa noin 100 tutkimus- ja kehityshanketta vuosittain yhdessä kumppaneiden kanssa. Hankkeissa keskitytään yhteiskuntamme merkittävien ilmiöiden ympärille. Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueen sekä tieto-ohjatun rakentamisen innovaatiokeskittymän yksi merkittävimmistä ilmiöistä keskittyy rakennetun ympäristön tulevaisuuden osaamistarpeiden määrittämiseen, alan osaajapulan taklaamiseen sekä alan vetovoimaisuuden kasvattamiseen. Useiden hankkeiden osalta yhteistyötä on tehty jo vuosia, ja yhteinen tekeminen on perustunut vahvaan luottamukseen osapuolten kesken. Näiden merkittävien haasteiden kimppuun tartuttiin noin vuosi sitten uudenlaisella rakennusalan oppilaitos- ja tutkimusverkoston yhteistyöllä. Metropolian, Stadin aikuis- ja ammattiopiston (Stadin ao) rakennusalan yksikön sekä Aalto yliopiston Mittauksen ja mallinnuksen laitoksen (MeMo) jakama yhteinen tahtotila oli kehittää yhteistä tekemistä ja koota yhteen pääkaupunkiseudun kolme merkittävää rakennetun ympäristön alan oppilaitosta. Tavoitteena oli toteuttaa kansainvälisesti korkealuokkainen oppilaitos- ja tutkimusverkosto. Yhteistyötä kutsuttiin aluksi nimellä KIRA Osaamiskeskittymä. Yhteinen visio ekosysteemistä toimijoita osallistamalla ja yhteiskehittämällä Yhteistyön alussa päätettiin osallistua mukaan HYTKE -hankkeen osallistavan tutkimuskumppanuuden pilottiin loppuvuodesta 2022, jonka tavoitteena oli auttaa KIRA Osaamiskeskittymän osapuolten sitouttamisessa ja muotoilla yhteistyöstä hankekokonaisuus, johon käynnistettäisiin rahoitushaku kevään 2023 aikana. Hankevalmistelussa oli tarkoitus hyödyntää HYTKE-pilotin mukana tuomia yhteiskehittämisen menetelmiä alkuvaiheen hanketavoitteiden määrittämiseen. Osana pilottia toteutettiin muun muassa fasilitoitu työpaja hankekumppaneiden kartoittamiseen ja tavoitteiden määrittämiseen. Työpajaan osallistui hankeorganisaatioiden osapuolia laajasti sekä Rakennusteollisuuden asiantuntijoita. Työpajasta koostettiin analyysi ja yhteenveto, jota hyödynnettiin hankevalmistelun edistämisessä. Työpajan tavoitteena oli synnyttää yhteinen visio: luoda oppilaitos- ja tutkimusverkosto, rakennetun ympäristön alan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yhteistyön ekosysteemi, joka nostaa alan tunnettavuutta, kasvattaa yritysten kilpailukykyä ja lisää vetovoimaa rakentamisen toimialalla. Yhteistyön olisi tarkoitus kattaa koko rakennetun ympäristön ja rakentamisen elinkaari kaavoituksesta, suunnittelusta aina korjaamiseen ja purkamiseen asti. Monitahoinen rakennusalaa laajentava yhteistyö toisi selvästi lisää potentiaalia luoda innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. Työpajasta ammennetun tiedon ja näkemysten pohjalta päätettiin hakea Helsingin kaupungin Innovaatiorahastolta rahoitusta keväällä 2023 vision eteenpäin viemiseksi. Aidon yhteistyön muodostuminen vaatii pitkäjänteistä ponnistelua Innovaatiorahasto myönsi rahoituksen kesäkuussa 2023 kaksivuotiselle hankkeelle Rakennusalan tieto- ja taitokeskittymä - Helsinki Myllypuron kampus. Hankkeessa profiloidaan ja käynnistetään keskittymän toiminta Metropolian koordinoimana. Hankkeessa syntyvä rakennusalan ekosysteemi vahvistaa alan yhteistyötä, avoimuutta ja uudistamista rakennetun ympäristön toimialan yritysten keskuudessa niin alueellisesti kuin kansainvälisestikin. Kaikki hankeosapuolet hyötyvät merkittävästi ekosysteemistä. Kynnys eri koulutusasteiden väliseen yhteistyöhön madaltuu ja toimita arkipäiväistyy, kun käytössä on yhteisiä oppimisympäristöjä ja valmiiksi mietittyjä toimintatapoja. Oppimisympäristöissä vertaisoppiminen tehostuu kun työn tekemisessä tarvittavaa tietoa ja osaamista lisätään tietoisesti ja tiedostamatta seuraamalla ja havainnoimalla toisten työskentelyä jakamalla hyviä käytäntöjä ja kokemuksia kysymällä ja neuvomalla toisia etsimällä ja pohtimalla yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin. Yhteistyön avulla voidaan jakaa oppeja asiantuntijoiden kesken sekä edistää entisestään jo nykyisin tiivistä ja monimuotoista työelämäyhteistyötä. Hankkeen fyysinen toiminta keskittyy Helsingin Myllypuroon, minne Helsingin kaupunki on keskittänyt rakennusalan opetusta. Myllypuroon on rakennettu kahteen kiinteistöön modernit oppimisympäristöt ja -tilat. Ammattikorkeakoulu noin 2000 kiinteistö- ja rakennusalan sekä 5000 sosiaali- ja terveysalan alempien AMK- ja ylempien YAMK-tutkintojen opiskelijalle sekä toisen asteen oppilaitos 1100 rakennus- ja talotekniikka -alojen ammattiin opiskeleville. Lisäksi toimintaan osallistuu täydennyskoulutuksen ja muiden opintojen opiskelijoita. Kampuksilta ja lähialueelta löytyy myös erilaisia rakennusalan oppimiseen sekä TKI -toimintaan kehitettyjä tutkimus- ja oppimisympäristöjä. Hanke tukee Metropolian ydintehtäviä, jossa keskiössä on jatkuva, ilmiölähtöinen oppiminen. Lisäksi hanke tukee Metropolian ja Stadin ao:n modernien kampusten ja oppimisympäristöjen parhaan potentiaalin hyödyntämistä. Hanke tukee myös Metropolian ja Aalto-yliopiston TKI-toiminnan ja opetuksen yhdistämistä, sekä teknologiakehityksen siirtoa ja tutkimustulosten teollista hyödyntämistä alueella. Osallistavan tutkimuskumppanuuden menetelmien avulla onnistuttiin rakentamaan yhteistyön kestävä perusmuuri, jossa toiminta on järjestelmällistä ja yhteiseen tekemiseen on osapuolten vahva sitoutuminen. Yhteistyö ei jää vain hankkeen aikaiseksi, vaan tästä se yhteistyö vasta alkaa. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Tieto-ohjatun rakentamisen innovaatiokeskittymässä. Hän on koulutukseltaan rakennusinsinööri (YAMK). Anna-Stina on työskennellyt noin 8 vuotta vuotta rakennusalalla työnjohto- ja rakennuttamistehtävissä sekä lähes viiden vuoden ajan Metropoliassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan parissa. -- Metropolian Tieto-ohjattu rakentaminen innovaatiokeskittymä haluaa vastata meneillä olevaan rakennusalan murrokseen yhdistämällä tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan sekä alan osaamistarpeet rakennusalaa palvelevalla tavalla. Tieto-ohjatun rakentamisen teemakokonaisuudet vuodelle 2022 on tiivistetty Metropolian laaja-alaisen osaamisen ja edistyksellisen kehitystyön tuloksena kolmeen kokonaisuuteen: Älykkäät kiinteistöt, Rakentamisen digitalisaatio ja Energiasiirtymä. Hytke-hanke rakentaa osallistuvaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoululle ja verkostoissa hyödynnettäväksi. Tavoitteena on kestävä hyvinvointi ihmisten arjessa teknologiaa hyödyntämällä.
Monialaisuus innovaatiokyvykkyyden vahvistajana
Oppivan tiimin yksi tärkeimpiä peruspilareita on tiimin kompetenssin eli kaikkien sen jäsenten tietotaidon vahvistaminen monialaisen ajattelun avulla. Tiimin jäseniltä esiin tulevat monipuoliset näkökulmat, kriittinen ja luova ajattelu sekä sanoitettu hiljainen tieto syventävät innovaatioprosessissa syntyvää ratkaisua. Osallisuuden kokemukset opettavat tärkeitä, itsetunnistettavia työelämätaitoja − ratkaisemisen taitoja (1) tulevaisuuden kompleksissa, ei-lineaarisessa työelämässä monialaisia ongelmia ratkoville opiskelijoillemme. Monialaisuuden mahdollisuudet Oppimista tapahtuu tiedostamattamme työssä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Monipuoliset, tiedostetut tai tiedostamattomat näkökulmat ovat tärkeitä haasteiden ratkaisussa, ideoiden kehittämisessä sekä yhteisen ymmärryksen lisäämisessä ja yhdistävien kokemusten löytymisessä, joiden avulla parhaimmillaan jaetaan ja pölytetään opiskelijoiden välisiä kulttuurisia ja sosiaalisia konventioita ja konstruoidaan ymmärrystä erilaisuuden mahdollisuuksista. Tämä on tärkeä näkökulma monialaisuuden näkökulmasta mutta myös kansainvälisten osaajien integroitumisessa; haluamme fasilitoida orgaanisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken lisätäksemme yhteistä ymmärrystä vahvistavaa dialogia. Innovaatioiden kehittämisessä oleellista on ratkaistavan haasteen ja ratkaisun käyttäjä- ja kokijaryhmien aito ymmärtäminen − ilman tätä ymmärrystä ratkaistaan väärä asia. Moniammatillisuus, -näkökulmaisuus, -kulttuurisuus ja -puolisuus eivät poissulje syväosaamisen tärkeyttä vaan mahdollistavat sen ymmärtämistä ja tiedon implementointia − innovointia − eri alojen kesken. Monialaisuuden mahdollistaminen Miten mahdollistetaan monialaisen tiimin oppiminen ja erilaisten näkökulmien esiintulo? Google toteutti vuosina 2012−2016 Project Aristotle -projektin tahtonaan selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat toimivan ja kyvykkään tiimin. Satojen tiimien syväanalyysin pohjalta tärkeimmäksi tekijäksi nousi psykologinen turvallisuus. Seuraaviksi tärkeimpinä mainittiin luotettavuus, selkeys ja rakenne, merkitys, ja vaikuttavuus (2). Terminä psykologinen turvallisuus tarkoittaa yksilön uskoa siihen, että on turvallista ottaa erilaisia riskejä esimerkiksi tiimissä: ilmaista mielipiteensä, huolensa ja ideansa sekä pyytää apua ja palautetta ilman pelkoa nöyryytetyksi, hylätyksi tai rangaistuksi tulemisesta. Psykologisesti turvallisessa tiimissä on turvallista ottaa riskejä, tehdä virheitä ja puhua virheistä (3). Metropoliassa on tehty jo pitkään systemaattista työtä innovaatiotoiminnan parissa. Moniammatillinen MINNO® kerää vuosittain satoja opiskelijoita innovoimaan yhdessä. Koko Metropolian laajuinen ponnistus on hieno mahdollisuus varmistaa opiskelijoillemme laadukas oppimiskokemus. Projektien opeilla yrityskumppanimme ja tulevat työelämän organisaatiot saavat osaavia, innostuneita ja kehityskyvykkäitä ajattelukumppaneita, metropolialaisia, ratkomaan kompleksisia haasteita talouskasvua ja kestävää (työ)elämää turvaamaan, huomioiden itseohjautuvuus- ja projektitaidot, joiden avulla hybridimallin opinnot, työharjoittelut ja kansainvälistä osaamista vahvistavat virtuaali- tai läsnävaihdot sujuvat ketterämmin. Opiskelijan kehittyvän itsetunnon, ammattitaidon ja minäpystyvyyden vahvistaminen psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä mahdollistaa eri elämänkokemuksella ja eri tutkinto-ohjelmissa opiskelevien yksilöiden taitojen sekoittumisen, kun tiimin jäsenet uskaltavat ideoida rohkeasti tietotaitonsa pohjalta. Niistä rakentuu yhteisiä ideoita eri näkökulmien ohjaamina sekä ketterää kokeilemista ilman pelkoa ”nolaamisesta”. Valmiimpi tiimi tuottaa myös valmiimpaa ajattelua projektien hanke- ja yrityskumppaneillemme sekä työelämää rohkeasti uudistavia ammattilaisia eri aloille. Monialaisuudesta vipuvoimaa työmarkkinoille ”Elinikäisen oppimisen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää ajatusmallien törmäyttämistä ja yksilön asettamista ajattelun keskiöön”, toteaa SITRA vuoden 2021 elinikäisen oppimisen raportissaan (4). World Economic Forumin 2023 selvityksen mukaan työikäisistä 44 % eli kuusi kymmenestä tarvitsee ydintehtävän perusosaamisen muuttamista seuraavan viiden vuoden aikana (5), joista tärkeimmäksi uudistuvan oppimisen taidoksi on nimetty luova ajattelu. Meillä osaamisen rohkealla uudistajalla ja kestävän tulevaisuuden rakentajakorkeakoululla on tässä(kin) valtava mahdollisuus, jopa velvollisuus, toimia monialaisuuden inklusiivisena maaperänä, luovan ajattelun vahvistajana ja tiedonjyvän istuttajana. Ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymät, U!REKA-puheenjohtajuus, vahva toimialaosaaminen ja toimintakulttuurimme ovat jo syvällä meissä. On tärkeää ymmärtää, millaisia kumulatiivisia vaikutuksia toiminnallamme on. Nähkäämme tämä mahdollisuutena. Tiimioppimisen syväosaajan Veijo Hämäläisen sanoja lainaten, ”aina tulee aika, kun kaikki kasvaa, vaikka ei kasvattaisikaan”. Kirjoittaja Minttu Ripatti on Metropoliassa vasta aloittanut, MINNO® innovaatio-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, lukion aikoinaan kesken jättänyt ja pitkälle aikuisuuteen kilpaurheillut vatsastapuhuva työmatkapyöräilyyn hurahtanut äiti. Lähteet Vehkaperä, U. 2022. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, Kaisa & Vuorijärvi, Aino & Pakarinen, Saila & Elomaa-Krapu, Minna (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 96–100. The New York Times 2016. What Google learned from it´s quest to build the perfect team. Viitattu 18.09.2023 Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. New Jersey: Wiley & Sons. SITRA 2021. Millä suosituksilla? − Kohti elinikäisen oppimisen Suomea (PDF). Viitattu 18.09.2023 World Economic Forum 2023. The Future of Jobs -raportti. (weforum.org) Viitattu 18.09.2023
Taide rakentamassa tulevaisuuden vaihtoehtoja
Ennakoinnissa on vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien luominen tunnistettu erityiseksi haasteeksi. Ilman vaihtoehtoja emme voi valita hyvää tulevaisuutta rakentavia tekoja ja päätöksiä, varautua kriiseihin tai välttää huonoja ratkaisuja. Mutta kun tulevaisuuskuvia rakennetaan, lähdetään usein kuvittelemaan tulevaisuuksia tuttujen, omaa ajattelua määrittävien oletusten, mielen mallien ja itsestäänselvyyksien puitteissa. Näin tulevaisuutta koskeva tieto jää tavoittamatta, näkökulmat ja vaihtoehdot jäävät turhan rajallisiksi ja ennakointityö vaille toivottua vaikutusta. Tulevaisuustiedon luonnetta on pohdittu jo kauan. Tulevaisuutta koskeva tieto ei voi perustua pelkästään nykyhetken aistimuksiin eikä menneisyyden muistamiseen. Tulevaisuustiedolla onkin oma erityinen luonteensa ja on ollut tieteellisen tutkimuksen kohde jo usean vuosikymmenen ajan. Tulevaisuutta koskeva tieto ymmärretään luonteeltaan avoimeksi, kompleksiseksi ja muuttuvaksi, mutta ennen kaikkea se on mielellistä, tietoisuudessa olevaa. ”Ennakointi on ennen kaikkea ajattelun taitoja, jossa keskeistä on omien ajattelumallien, olettamusten ja ajattelun rajoitusten tunnistaminen ja kyseenalaistaminen”, toteaa Sanna Ahvenharju Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta (1). Ennakointitietoa luodaan, ei keräillä Koronapandemia yllätettyä niin Suomen kuin koko ihmiskunnan tilasi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tutkimuksen ennakointitiedon merkityksestä ja hyödyntämisestä kriiseihin varautumisessa ja päätöksenteossa (2). Tutkijaryhmä teki kolme huomiota: Ennakointitiedosta ei ole puutetta. Päinvastoin informaatiota on usein liikaa. Ennakointikyvykkyyttä on vahvistettava niin hallinnossa kuin muissakin organisaatioissa. Ennakoinnin tulee olla jatkuvaluonteista ja joustavaa, sillä tulevaisuutta ei pystytä täydellisesti ennustamaan eikä kaikkia mahdollisia kehityskulkuja tunnistamaan. Hyvällä ennakointikyvykkyydellä varustetut yksilöt ja organisaatiot kykenevät soveltamaan saatavilla olevaa tulevaisuustietoa omaan toimintaympäristöönsä, mutta myös varautumaan yllättäviin ja osin jopa ennalta tiedostamattomiin mahdollisuuksiin. Kehitetään tutkimukseen perustuvia toimintamalleja, joilla ennakointitieto kytketään suoremmin osaksi poliittista päätöksentekoa ja huomioidaan erityisesti heikot signaalit ja villit kortit nykyistä paremmin. (siteerattu 1 mukaan) Tutkimusryhmän huomiot ovat kuitenkin ristiriitaisia. Toisaalta todetaan, että ennakointitietoa on ja jopa niin paljon, että sitä tulisi seuloa ja koostaa yhteenvedoiksi. Samaan aikaan ennakointikyvykkyyttä, muun muassa kykyä tulkita tietoa ja käyttää sitä hyvän tulevaisuuden rakentamisessa, tulisi vahvistaa ja ennakointitietoa tulisi kyetä soveltamaan eri toimintaympäristöihin. Seulottu ja tiivistetty ennakointitieto sisältää väistämättä vähemmän yksityiskohtia kuin alkuperäinen aineisto. Tiedon valinta on jo osa ennakointitiedon tulkintaprosessia. Muualla tuotetun tiedon kokoaminen ja tiivistäminen ei siksi mahdollista samanlaista tulevaisuuskuvien sisäistämistä ja syvällistä ymmärtämistä kuin alkuperäinen aineisto. ”Ennakointi on paitsi todennäköisen tulevaisuuden tuntemusta, myös kriittisyyttä ja luovuutta. Sitä ei voi ulkoistaa pelkästään tiedonhankintana, vaan se on ajattelun taito, joka jokaisen tulee opetella itse,” korostaa Ahvenharju (1). Tulevaisuustieto on luonteeltaan kompleksista, ihmismieli on suuntautunut hahmottamaan ja käsittelemään yksinkertaisia kokonaisuuksia. Toisinajatteleva kiinalaiskirjailija Xu Zhiyuan toteaakin, että ihmiset "jättävät huomiotta lähtökohtaisen monimutkaisuuden, ja, tehtyään siistit vertailunsa nykyhetken ja menneisyyden välillä tai löydettyään tyydyttävän kuvaavan nimikkeen, he nojaavat taaksepäin itsetyytyväisinä siitä, että he ymmärtävät asioita". (3) Ennakointitieto on elämänmakuisia tulevaisuuskuvia Skenaarioita laadittaessa pyritään luomaan mahdollisimman elämänmakuisia ja yksityiskohdiltaan rikkaita kuvauksia ja visualisointeja, koska siten tulevaisuuskuvat aukeavat parhaiten skenaarioihin tutustuville. Latteat skenaariokuvaukset eivät herätä ajatuksia eivätkä tunteita, eivätkä ne siksi myöskään kovin helposti johda mihinkään johtopäätöksiin tai konkreettisiin toimenpiteisiin. Toisin sanoen niillä ei ole vaikuttavuutta. Ennakoinnin ja sen vaikuttavuuden parantamiseksi eivät seulonta ja tiivistäminen sekä ennakointikyvyn kehittäminen riitä. Se vaatii myös aikaa ja vaivaa monilta ja erityisesti päättäjiltä. Vaikka Metropoliassa ei ole tehty laajoja tulevaisuuskuvia rakentavaa skenaariotyötä, on kuitenkin jo tunnistettu se, että nopeasti muuttuva, kompleksinen toimintaympäristö edellyttää laajaa ymmärrystä yhteiskunnan ja työelämän toimintaympäristöjen kehityskuluista. Metropoliassa toteutetaan koko ajan monenlaista ennakointitoimintaa eri tahoilla, mutta kokonaisuutta ei toistaiseksi toteuteta systemaattisesti. Metropolian ennakointitarpeet ovat hyvin monenlaisia, kunkin yksittäisen tutkinnon osaamistarpeista koko yhteiskuntamme koulutuspolitiikkaan. Vaikka ennakoinnin osa-alueet kytkeytyvät toisiinsa, kuvaa kokonaisuuden hahmottamisen ongelma hyvin sitä, miten hankalaa ennakointitiedon tiivistäminen on. Tutkintojen osaamistarpeista ei voi tiivistää koulutuspolitiikan kokonaisuutta eikä pelkästä koulutuspolitiikan ennakoinnista voi päätellä mitä osaamisia yksittäisissä tutkinnoissa opiskelevat tarvitsevat valmistumisensa jälkeen ammatissa toimiessaan. Näiden perusteella on ymmärrettävissä, että ennakointitoiminnan pohjalta muodostettuja tulevaisuusnäkemyksiä ei Metropoliassa vielä hyödynnetä päätöksenteossa ja toiminnassa aktiivisesti. Tulevaisuuden kehityskulkuja hahmottavan ennakointityön kehittämistarve on tunnistettu ja kirjattu strategiaan, ja strategian konkretisoimiseksi valmistuu syksyllä 2023 malli Metropolian ennakointikyvykkyyden pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tarvitaan tottumusten näkyväksi tekemistä Uskommekin, että organisaatiot pystyvät parhaiten hyödyntämään jatkuvasti päivittyvää ennakointitietoa, jos yksilöt ymmärtävät ennakointitiedon luonteen ja siihen kuuluvat erilaiset skenaariot. Tämä vaatii aikaa ja paneutumista. Paras keino ymmärtää tulevaisuustietoa on osallistua itse tiedon tuottamiseen. Tulevaisuustiedot tuottamisessa tulee väistämättä vastaan myös omien ennakkokäsitysten, toiveiden ja pelkojen tunnistaminen. Oman toiminnan sisäisten, usein tunnistamattomien rakenteiden ja tottumusten näkyväksi tekeminen on vaikeaa, ja niiden näkyväksi tekeminen ulkopuolisten toimesta koetaan usein kritiikiksi (4). Erityisen tärkeää on, että päätöksentekijät sisäistävät ennakointitiedon. Organisaatioiden strategisen suunnittelun ja johtamisen menetelmät ovat vakiintuneita. Ne johtavat toimintaa väistämättä oikeaan (tai todennäköisimmin oikeaan) suuntaan, kunhan niiden lähtökohdaksi on käytettävissä toimintaympäristöä koskevaa, esimeriksi markkinatietoa ja sisäistettyä ennakointitietoa. Ennakointitiedon hyödyntäminen perustuu siis yksilöiden ajatteluun ja ennakointitiedon syvään ymmärtämiseen. Taide tulevaisuustiedon vauhdittajana Niinpä tulevaisuudentutkimuksen piirissä onkin kiinnitetty huomiota taiteen mahdollisuuksiin tehdä näkyväksi totuttuja rakenteita ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Taide liittyy tulevaisuudentutkimukseen kolmella tavalla (5): Voimme tutkia taiteen tulevaisuuksia. Voimme tarkastella, miten taide tekee tulevaisuuskuvia näkyväksi. Voimme soveltaa taiteen menetelmiä tulevaisuuskuvien luomisessa. Parhaiten tunnettu esimerkki taiteen ja tulevaisuuden yhteydestä lienee tieteiskirjallisuus. Kirjailijat ovat luoneet tulevaisuuskuvia ja ovat tekstillään ja rikkaalla tapahtumien ja ihmisten elämän kuvailulla saaneet lukijat ymmärtämään ja sisäistämään nämä tulevaisuuskuvat erittäin hyvin. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n kesäseminaarissa elokuussa 2023 käsiteltiin muita taiteen ja tulevaisuuksien tutkimuksen yhteyksiä useasta näkökulmasta. Tulevaisuuskuvien sisäistämiseen liittyen esiteltiin teatterin menetelmien käyttöä. Ne voivat tuoda uusia välineitä tulevaisuustyöhön osallistuvien keskinäiseen vuoropuheluun, kannustaa moniääniseen keskusteluun ja tehdä kokemuksellista tietoa näkyväksi. Draamamenetelmät mahdollistavat ”pinnan alle” sukeltamisen ja subjektiivisten näkökulmien (teot, maailmakuvat, ajatukset, tunteet, asenteet) kautta tarkastelun. Käytettävissä on työpajamenetelmiä, jotka eivät edellytä osallistujilta draaman erityistaitoja. Kehollisuus ja tanssikin voivat olla osa tulevaisuuskuvien syvällistä ymmärtämistä. Kuvataitelija työstää taidetta tehdessään omia tai muiden tulevaisuuskuvia. Taiteen kokijalle voidaan välittää kuvia ja tunteita, herätellä kysymyksiä pohdittavaksi sekä ohjata kokija tietylle intuition polulle. Teos ja sen kohtaaminen sellaisena kuin se on sekä siinä heräävät ensiajatukset ja -kokemukset ovat tärkeitä, sillä niissä voi piillä teoksen tulkintaan liittyvä ainutlaatuinen kulma tai oivallus. Teokseen liittyvä teksti täydentää kokemuksen luomalla kontekstin ja avaamalla merkityksen tai sanoman sekä joskus myös haastaa ensivaikutelman. Ennakointi voi vaikuttaa tulevaisuuteemme, kun meillä on riittävästi mahdollisuuksia ymmärtää ja sisäistää ennakointitietoa joko osallistumalla itse sen tuottamiseen tai rakentamalla tulevaisuustiedon syvää ymmärtämistä. Taiteen menetelmät ovat hienoja tapoja tukea ymmärtämistä ja sisäistämistä. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on musiikin tohtori, hän toimii tutkija-projektipäällikkönä Metropolian TKIO:n ja ennakointikyvykkyyden kehittämishankkeissa. Tapani Martti on diplomi-insinööri, tulevaisuuden tekijä ja toiminnan kehittäjä. Hän toimii lehtorina Metropolian ICT ja tuotantotalous -osaamisalueella. Lähteet Turun yliopisto, mediatiedote 2021. Selvitys: Tuotettu tulevaisuustieto ja käyttäjien tietotarpeet tulisi saada paremmin kohtaamaan (utu.fi). Ahvenharju, Sanna – Pouru-Mikkola, Laura – Minkkinen, Matti & Ahlqvist, Toni 2020. Tulevaisuustiedon lähteillä. Analyysi ennakointiraporteista ja tulevaisuuden ilmiöistä (PDF). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2020. Baggini, Julian 2022. Ajatteleva maailma. Eurooppalaisen filosofian seura, niin & näin -kirjat 131. Ilmola-Sheppard, Leena 2021. Taiten eriarvoistavat mekanismit: merkityksenrakentamisprosessi(na) systeemianalyysi ja skenaariot työkaluina. Futura 1/2021, 56–67. Salminen, Hazel & Viherä, Marja-Liisa 2021. Taiteesta ja tulevaisuuksista – tunne ja mielikuvitus? Futura 1 / 2021, 1–3.
Työllisyystilanteen nopeat vaihtelut vaikuttavat av-alan opiskelijoiden verkostoitumiseen
Audiovisuaalinen (av) ala on eläväinen ja jatkuvasti muuttuva toimiala, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luoville ja taitaville ammattilaisille. Opiskelu ja työ av-alalla on monen haaveiden täyttymys, mutta samalla alan nopeat työllisyystilanteen vaihtelut ovat asettaneet opiskelijoille ja työelämää aloitteleville uudenlaisia haasteita. Erityisesti työllisyystilanteen heilahtelut voivat vaikuttaa alalle vasta saapuvien verkostoitumiseen ja tulevaisuuden työmahdollisuuksiin. Työllisyystilanteen vaihtelun haasteet Av-ala on altis talouden heilahteluille ja teknologisille muutoksille, mikä aiheuttaa työllisyystilanteen nopeita vaihteluita. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet poikkeuksellisen aallokkoisia. Jyrkät suhdannevaihtelut, pandemia, kustannusten nousu ja talouden taantuminen ovat näkyneet suoraan tuotantojen toteutumisissa, rahoituksessa, sisältöjen tilauksissa ja sen myötä työllisyystilanteessa (1). Tämä on luonut epävarmuutta ja stressiä opiskelijoille, jotka valmistuvat alalle vaihteluiden keskellä. Vaikeina aikoina yritykset ovat vähentäneet rekrytointejaan tai lomauttaneet henkilöstöään, mikä on hankaloittanut vastavalmistuneiden työllistymistä. Kun suhdanne on vaihtunut ja alan toiminta jälleen virkistynyt, alalla onkin ryhdytty puhumaan vakavasta tekijäpulasta ja etsitty nopeita keinoja tuottaa osaavaa työvoimaa. Puoli vuotta myöhemmin tuotannot ovat jälleen milloin seisahtuneet, lykkääntyneet tai niitä ei ole käynnistetty lainkaan. Maailmantilanteet ja media-alan ailahtelevuus ovat vaikuttaneet suoraan myös alan opintojen toteuttamiseen. Poikkeusoloissa opintoja järjestettiin etänä tai hybridimenetelmillä, mikä on ryhmätyösketelyyn painottuvalla alalla ongelmallista. Moni taito on jäänyt vähälle harjoittelulle ja etenkin ryhmätyöskentelyn ja työelämäsimulaatioiden toteuttaminen on ollut haastavaa. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat kokivat pandemian vaikuttaneen kielteisesti muiden opiskelijoiden kanssa verkostoitumiseen, opetuksen laatuun ja osaamisen kehittymiseen. Raskaimmin pandemian kokivat taide- ja kulttuurialojen opiskelijat, joista 44% arveli pandemian vaikuttavan kielteisesti työllistymiseen opintojen jälkeen (2). Aivan väärässä opiskelijat eivät ole olleet, sillä esimerkiksi Metropolian Re:connect-hankkeessa tehtyjen havaintojen perusteella äskettäin av-alalle valmistuneilla on nähtävissä vaikeuksia työelämään siirtymisessä ja alalle verkostoitumisessa. Verkostoitumisen merkitys työllistymisessä Pahiten maailmantilanteen ja suhdanteiden vaihteluista ovat kärsineet työharjoittelut, jotka ovat keskeinen osa ammatti- ja ammattikorkeakouluopintoja. Av-alan harjoittelupaikan saaminen on täysin riippuvainen työtilanteesta ja tuotantojen määrästä. Verkostoituminen on yksi avainasemassa oleva tekijä (3), kun haetaan töitä av-alalta. Re:connect-hankkeessa toteutetun kyselytutkimuksen (4) mukaan työnantajat pitävät harjoitteluiden onnistumista työllistymisen kannalta yhtenä keskeisimpänä verkostoitumisen ja osaamisen kehittämisen tekijänä (5, 6). Kyselytutkimukseen osallistuneiden yli 20 av-alan tuotantoyhtiön edustajan mukaan työpaikkoja avautuu vastavalmistuneelle varmimmin silloin, kun opiskelija on onnistunut luomaan kontakteja alan ammattilaisten kanssa jo opintojen aikana. Verkostojen kautta saa tietoa avoimista työpaikoista, suoria työtarjouksia ja hyvin tehty työ johtaa seuraavaan. Osaavia työntekijöitä suositellaan alan sisällä seuraaviin projekteihin. Av-alan toimintaympäristö on Suomessa niin pieni, että paras valttikortti nuorelle työntekijälle on hyvä maine työnantajien “puskaradiossa”. Nopeilla aikatauluilla ja tiukilla rahoituksilla toteutettavissa tuotannoissa tuntemattoman uuden työntekijän palkkaaminen koetaan liian suureksi riskiksi. Jos syystä tai toisesta verkostoa ei opiskeluaikana ole syntynyt, työllistyminen, tai edes työmahdollisuuksien löytäminen voi olla vaikeaa. Koko alan työllisyystilanne – onko työvoimapulaa olemassa? Av-alan tueksi kehitetty kasvusopimus (7) perustuu ajatukselle, että alan kasvu on nopeaa ja se tulee jatkumaan seuraavina vuosina. Vuonna 2023 monet alan toimijat ovat kuitenkin olleet vaikeuksissa kustannusten noustessa, rahoituksen pienentyessä ja sisältöjen tilauspäätösten vähentyessä. Alalla pitkään toimineet, kovan luokan ammattilaisetkin etsivät töitä ja menevät useimmiten rekrytointitilanteissa vasta-alkajien edelle. Kovin pula alalla on kokeneista erityisosaajista, ei niinkään aloittelijoista. Voiko av-alan tulevaisuutta perustaa jatkuvan kasvun varaan, vai pitäisikö varautua paremmin myös taantumiin? Alan osaaja- ja työvoimapulakaan eivät vaikuta erityisen akuuteilta ainakaan vuonna 2023. Työllistymistä tulisikin pohtia pidemmällä aikajänteellä, koko työuran näkökulmasta. Jos valmistuneiden urakehitys tyssää jo ensimmäisen työpaikan hakuun, ei alalle saada koskaan uusia huippuammattilaisia kansainvälisiin tuotantoihin. Alan työtehtäviin kasvetaan, syväosaajia syntyy työkokemuksella. Oikoteitä ei ole, eikä kannata rakentaakaan. Vahvempaa tukea työelämään siirtymiseen Ailahtelevalla kentällä vastavalmistunut untuvikko putoaa helposti kyydistä ja usko omaan osaamiseen on koetuksella. Nuoren on vaikea hahmottaa milloin työllistymistä vaikeuttavat alan suhdannevaihtelut ja milloin kyse on omasta osaamisesta tai työnhakutaidoista. Av-alalla työllistyminen eroaa merkittävästi monien muiden alojen työllistymistavoista, eivätkä esimerkiksi työllisyyspalvelut aina osaa olla avuksi. Re:connect-hankkeessa av-alan työnantajille ja oppilaitoksille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella rekrytointikäytännöt ja työllistymisen menetelmät eivät ole modernisoituneet tai kehittyneet juurikaan vuosikymmenien kuluessa. Työpaikkoja ilmoitellaan harvoin julkisesti, rekrytointeja tehdään käsinpoiminnalla ja suositusten perusteella. Yrityksistä ja kokeiluista huolimatta alan tekijöille ei ole yhteistä, vakiintunutta, keskitettyä osaajien ja työnantajien kohtaamispaikkaa. Työnantajien ja oppilaitosten edustajien näkemys on, että opiskeluaikana tulisi panostaa erityisesti monipuoliseen osaamiseen ja verkostojen rakentamiseen työllistymisen tukemiseksi. Monipuolinen osaaminen korostuu, sillä nopeasti vaihtelevassa työllisyystilanteessa monipuolisuus on valttia. Opiskelijoiden kannattaa hankkia taitoja media-alan eri osa-alueilta, jolloin mahdollisuudet työllistyä monipuolisesti erilaisiin tehtäviin kasvavat. Useimmat työnantajat liputtavat joustavuuden ja ketteryyden puolesta. Media-ala muuttuu jatkuvasti, ja työllisyystilanteen vaihtelut voivat edellyttää nopeaa sopeutumista uusiin tilanteisiin. Opiskelijoiden tulisi olla valmiita oppimaan uutta ja muuttamaan suuntaa tarvittaessa. Verkostojen rakentamisen keinoja on monia. Osallistuminen erilaisiin projekteihin, tapahtumiin, festareille ja verkostotapaamisiin auttaa opiskelijoita luomaan kontakteja ja näyttämään osaamistaan käytännön tilanteissa. Työharjoittelupaikat kannattaa harkita tarkkaan ja miettiä miten ne tukevat parhaiten osaamista ja verkoston kehittämistä. Yhteistyöprojektit voivat myös tarjota mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja laajentaa verkostoja. Etenkin opintojen loppuvaiheessa katse tulisi kääntää oppilaitoksen sisältä kohti työelämää. Opiskeluissa tehtyä omaa teosta kovempaa valuuttaa ovat kontaktit ja kentän tuntemus. Harjoitteluiden lisäksi opinnäytetöitä voisi useammin toteuttaa yritysyhteistyössä. Tämä tukisi opiskelijoiden pysymistä ajan tasalla alan trendeistä ja kehityksestä, mikä puolestaan auttaa ennakoimaan mahdollisia muutoksia työllisyystilanteessa ja valmistautumaan niihin. Kirjoittajat Antti-Veikko Salo on Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeen projektipäällikkö ja taustaltaan elokuvatuottaja. Aura Kaarivuo on Metropolian elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tutkintovastaava ja Re:connect-hankkeen projektikoordinaattori. Lähteet Koljonen, Johanna (2023). Nostradamus Report: Everything Changing All At Once. Mäkelä, Joona. (2023) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2023:2. Korkeakouluopiskelijoiden ajankäyttö ja Covid-19-pandemia. Opetus- ja kulttuuriministeriö (valtioneuvosto.fi). Helsinki. Opetushallitus. (2020). Media- ja viestintäalan osaamistarpeet (oph.fi). Raportit ja selvitykset 2020:3. Metropolia. (2023) Kysely tuotantoyhtiöille. Re:connect-hanke. Julkaisematon. Business Finland. (2021). Finnish Audiovisual Industry Roadmap (businessfinland.fi). Report 4/2021. Nordic Institute of Business & Society. (2020). Mediaosaaja 2030. (PDF) Työ- ja elinkeinoministeriö. (2023) Av-alan kasvusopimus. (valtioneuvosto.fi) Metropolian Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeessa pyritään tukemaan av-alalle työllistymistä ja rakentamaan siltaa opintojen ja työelämän välille.
Kulttuuriset sillat ja kielelliset kohtaamiset innovaatioiksi
Äidinkieli, sydämen kieli ja juuret omassa kulttuuritaustassa ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja elämänlaadun lähteitä - erityisesti ihmisen ikääntyessä. Miten suomalaisen kulttuurin tuntemus ja kulttuurinen osaaminen voivat edistää ikääntyneiden hyvinvointia? Ikääntyessä ja erityisesti laitosmuotoiseen hoivaan siirryttäessä oma äidinkieli ja kulttuuri ovat tärkeitä turvallisen ja hyvinvointia edistävän ympäristön elementtejä (1,2). Annikki Arolan (3) väitöstutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että oman äidinkielen käyttämisen mahdollisuus ja yhteyksien säilyminen kotimaahan edistävät arjen merkityksellisyyden kokemusta ja sitä kautta hyvinvointia. Uusia innovaatioita hyvinvointiin moniammatillisissa opiskelijatiimeissä Jokaisen Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijan tutkintoon kuuluu innovaatio-opintoja (MINNO®-projekti). MINNO-projektissa työelämän edustajat esittävät ajankohtaisen haasteen, jonka opiskelijat ratkaisevat monialaisissa tiimeissä ja rajallisessa ajassa. Projekteissa kehitetään uusia tai uudistetaan olemassa olevia palveluita, menetelmiä tai tuotteita, tiiviissä yhteistoiminnassa työelämäkumppaneiden kanssa. Lukuvuonna 2022-23 Språk och kulturkompetens som brobyggare, Språkbroar -hankkeen toimijat haastoivat työelämäkumppanin roolissa opiskelijat etsimään konkreettisia ja raikkaita ratkaisuja suomalaisen kulttuurin tuntemuksen ja kulttuurisen osaamisen hyödyntämiseksi ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Syksyn haasteessa oli mukana 26 opiskelijaa, joista muodostui kuusi ryhmää. Opiskelijoita oli sosiaalialan, toimintaterapian, kätilötyön, sairaanhoitotyön, apuvälinetekniikan, terveydenhoitotyön, bioanalytiikan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmista. Opiskelijaryhmien ratkaisut olivat: Suomi-sunnuntai sisältää vuoden jokaiselle kuukaudelle ehdotetun aktiviteetin materiaaleineen ja ehdotuksen tarjoilusta tilaisuuksissa. Muistojen iltamat -materiaali sisältää vinkkejä ja linkkejä suomalaiseen kulttuuriin. Se sisältää myös kuvavisan, muistelukortteja ja idean hyödyntää Google Maps - palvelua Suomen tuttujen paikkojen katselemiseen. Ystävyysvanhainkoti -konseptissa kuvataan suomalaisen ja ruotsalaisen hoivayksikön yhteydenpitoa ja toimintaehdotuksia tapaamisiin. Kulttuurinvaihto on toimintamalli opiskelijoiden vapaaehtoistyölle joko Ruotsissa tai etäyhteyksin. Äänitarinatoiminnassa mahdollistetaan oman tarinan kertominen ja tarinoiden kuunteleminen omalla äidinkielellä. Suomi uusin silmin -konsepti on suomalaista kulttuuria ja historiaa käsittelevän koulutuspaketin tuottaminen Ruotsissa opiskeleville hoitotyönopiskelijoille, opettajille ja vapaaehtoisille. Keväällä 2023 haasteita ratkottiin MINNO-projekteina uusien opiskelijoiden ja hankkeen työelämäkumppaneiden kanssa yhdessä. Tällä kierroksena syntyivät: Kuinkas sitten kävikään? -tarinatuokioiden ideana on palauttaa mieleen suomalaisia kansantarinoita, suomalaisen urheilun tähtihetkiä sekä tarinoita Suomen historian varrelta. Tarinoiden kuuntelemisen lisäksi tarinatuokioissa päästään yhdessä muistelemaan ja arvuuttelemaan, kun kesken tarinan tuleekin kysymys: ”kuinkas sitten kävikään?”. Nettikaveri (Onlinevän) on konsepti, jossa suomalaiset sote-alan opiskelijat ja Ruotsissa asuvat suomenkieliset ikäihmiset käyvät keskusteluja etäyhteydessä. Leikkipakki sisältää erilaisia suomalaisia perinneleikkejä, joiden kautta voidaan ylläpitää kaikenikäisten osallistujien kielitaitoa, muistella aiempaa elämää Suomessa sekä edistää suomalaisen kulttuurin tuntemusta yhdessä mukava tekemisen kautta. Muistelukortit puolestaan tukevat yhdessä muistelua tarjoamalla konkreettiset kortit muistelun tueksi. Kortit on jaettu eri teemojen mukaan ja ne sisältävät myös konkreettisia apukysymyksiä muisteluun. Hanketyö konkretisoituu opiskelijoille opintopisteinä ja uusina mahdollisuuksina Opiskelijat ovat olleet innostuneista annetuista MINNO-haasteista ja oppimistehtävistä. He ovat tarttuneet ripeästi annettuihin haasteisiin ja esitelleet uusia ratkaisuja. Uudet ideat ja konkreettiset välineet ovat otettavissa käyttöön hoito- ja kuntoutustyössä. Opiskelijoiden MINNO-töitä julkaistaan hankkeen kotisivuilla (kielijakulttuurihoitotyossa.fi), joiden uudistamisessa opiskelijat olivat vahvasti mukana. Metropolian Digitaalinen muotoilu -tutkinto-ohjelman opiskelijat päivittivät vanhat kotisivut uusiksi, ja nyt kotisivujen ilme on raikkaan moderni niin sisällöltään kuin kuvitukseltaan. Samalla opiskelijat saivat tuntumaa erilaisiin käytännön tilanteisiin, haasteisiin ja ratkaisumahdollisuuksiin. Språkbroar-hankkeessa edistetään kieli- ja kommunikaatiotaitoja sekä kulttuurista osaamista, asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Tarkoituksena on edistää suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja kulttuurisen osaamisen hyödyntämistä ikääntyneiden hoito- ja kuntoutustyössä Ruotsissa. Yhteistyökumppanina hankkeessa ovat Tukholman Suomi-instituutti ja Gävlen kunta Ruotsissa. Hanke käynnistyi elokuussa 2021, ja tähän mennessä hankkeessa on valmistunut lukuisia ruotsin kielen opintoihin liittyviä oppimistehtäviä suullisen kielitaiton näyttöjä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen eli AHOT-prosessiin liittyvää osaamisen osoittamista sekä vapaasti valittavia opintoja. Hankkeessa on myös tuotettu opinnäytetöitä ja järjestetty ruotsin kielen vapaasti valittavia opintojaksoja. Elokuussa Tukholmassa järjestetyssä loppuseminaarissa oli hankkeen toimijoiden lisäksi mukana kymmenen hankkeessa mukana ollutta opiskelijaa esittelemässä hankeen tuotoksia suomenkielisten hallintoalueiden edustajille ja kaikille asiasta kiinnostuneille. Loppuseminaarin oli osallistujia yli 50 Ruotsista ja Suomesta. Loppuseminaarissa konkretisoitui onnistunut yhteistoiminta hankkeen, työelämän, opiskelijoiden kesken asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kirjoittajat Katja Hämäläinen ruotsin ja englannin kielen lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa projektipäällikkönä. Krista Lehtonen on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikoreakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Miia Pulkkinen on lehtori Metropolia Ammattikoreakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Raija Airaksinen-Björklund edustaa hankkeessa Suomen Tukholman-instituuttia. Lähteet Heikkilä K. 2004. The role of ethnicity in care of elderly Finnish immigrants. Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden (väitöskirja) Heikkilä, Kristiina & Sarvimäki, Anneli & Ekman, Liisa 2007. Culturally congruent care for older people: Finnish care in Sweden. Scandinavian Journal of Caring Science 21 (3). 354–361. Arola Annikki (2018). Capturing the experience of health among persons aging in a migration context. University of Gothenburg, Gothenburg, Sweden (väitöskirja).
6 Startup Failures Service Design Can Help Avoid
Service design has a strong emphasis on deep customer research. And in the service design context, customer research means that you actively find out how your service would fit into someone’s life and what problems it solves for them. In addition, you will find out what kind of business model would be acceptable and probably even the pricing level. There is a lot of data that you can get using ethnographic or qualitative research. Startup Post-Mortems: Identifying Gaps In 2018, CB Insights released its top 12 reasons startups fail report and it included this one visual below. Using the information of 111 startup “post-mortems” they were able to ascertain what critical failures they had. Startups are coached generally using the Lean Startup methodology which does little and very shallow customer research and prioritises building and launching. Looking at this data (and these outcomes) with a service design lens allows us to see where service design can help to mitigate at least 6 of these fatal issues. 3 Common Failure Themes Analysing the graphic by CB Insights, the 12 reasons can be categorised into 3 failure themes Timing Money Market Whether it took too long to get to market, they burned through their cash, there was no market need for the “solution”, or there were pricing issues or business model issues, the lean methodology says launch fast, fail fast, regroup. It also does cursory customer research like setting up a “dummy” web page to collect interested parties' email addresses to gauge interest. But with limited information available, it is hard to understand what people are signing up for or what they expect. Service design’s focus on deep customer research combined with prototyping will make some of these reasons for failure much less likely. It can help to address some of each of the three areas of problems. 6 Issues Where Service Design Can Help Service design can help if you want to limit wasted time and/or money on these 6 top issues: No market need Got outcompeted Failed Business model Pricing/ cost issues Product mis-timed Poor product As you can guess, some of these failure points cross over and are part of two of the three problem themes. With Timing, service design can help determine early on if the product or service is mis-timed. With Money, service design research can help determine early on if you are using the right business model (how do customers expect/are willing to pay for this service?) what people are willing to pay for With Market, service design tools and methods can help determine early on how they feel the solution will fit into their life, what real problems they are trying to solve how they currently solve the same or similar problems (this will also give you insights into why they purchase from competitors, etc.) These insights will help you make the right investments and decisions at the right times. Understanding that the right decision might be when it is time to pack up and go home. If the market is not ready for your solution or your technology, you can save a lot of time and money by figuring that out early in the process. The same research may also tell you that this solution won’t work or that the technology is not a fit for something but may reveal other opportunities. Start Research at the Beginning of the Development Process The pre-launch or idea phase is where research starts, but it does not stop here. Once the customer research is done and a low fidelity prototype is done, then it is time to “hit the streets” again and do some testing and research. Using research along the way will help to alleviate most of these 6 customer/product related problems and help to reach the elusive product-market fit earlier. When you prototype your ideas and concepts early enough, you have not made huge investments into their development yet and this means that the time you invest is less, the learning timeline is shortened, and you get a tested concept onto the market much faster with fewer problems. This saves time and money. And it also makes sure that the market is ready for what you are offering, because you have already asked and tested it. The Problem of Sunk Cost Unfortunately, many times, businesses continue down development routes that aren’t looking promising because of the concept of sunk cost. Identified in the late 1970s and early 1980s by Behavioural Scientist Richard Thaler, sunk cost explains why some people make irrational decisions and have “a greater tendency to continue an endeavour once an investment in money, effort, or time has been made”. When very little preparatory research is done before spending a lot of time, money, or effort on a project, it leads down avenues that may not be successful in the long run. Being able to mitigate these failure points as much as possible, is the aim of service design and deep customer research. Your research may end your dream of that project in the short term, but it will help negate much bigger losses in the medium-to-long term. If you want to learn more about how to conduct good quality, early research for your idea, you can check out Metropolia’s free Service Design Sprint MOOC (Massive Open Online Course). Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Sources https://theleanstartup.com/principles https://thedecisionlab.com/biases/the-sunk-cost-fallacy
Digitaalisen muotoilun eettiset haasteet – opiskelijat ja työelämä yhteiskehittäjinä
Digitaalisen muotoilun pääaineessa havaittiin tarve tietää enemmän oman alan eettisistä haasteista ja kokeiltiin toimintamallia, jossa työelämä ja opiskelijat kohtasivat epäformaalisti ja tasa-arvoisesti. Tässä kirjoituksessa käsitellään pilotoinnin kulkua ja tuloksia. Pilotin tavoitteena oli kartoittaa digitaalisen muotoilun alalla esiintyviä eettisiä ja kestävän kehityksen haasteita sekä selvittää, olisiko alan toimijoissa halukkuutta näiden ongelmien ratkaisemiseen. Ala on nuori ja sen toimintatavat ja teknologiset murrokset ovat synnyttäneet useita eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttäjien yksityisyyden vaarantuminen, algoritmien epäoikeudenmukaisuus, digipalveluiden käytön aiheuttamat mielenterveysongelmat, toimialan suunnittelutapojen epätasa-arvoisuus ja digitaalisten alustojen ympäristövaikutukset ovat herättäneet moraalisia kysymyksiä (1, 2, 3, 4). Pilotissa painottui yhdenvertaisuus osallistujien kesken Pilotin suunnittelusta ja fasilitoinnista vastasimme minä ja kollega Mari Silver. Kokeilussa oli tarkoitus pyrkiä luomaan dialogia korkeakoulun ja työelämän välille ja siten saada aiheeseen erilaisia toisiaan täydentäviä näkökulmia. Pyrimme epäformaaliin ja turhia hierarkioita välttelevään toimintamalliin (5). Metropoliassa oli jo aiemmin kehitetty yhteistoimintaa ja yhdenvertaista osallistumista edistävää TKI-toimintakulttuuria Hytke-hankkeessa. Aloitimme taustatyöllä tutustuen alan eettiseen keskusteluun muun muassa kirjallisuuden kautta. Teimme omille alumneillemme lyhyen kyselyn ja muutamia taustahaastatteluja. Tarkoituksena oli näiden toimenpiteiden avulla luoda sopivaa tietopohjaa toisen vuoden opiskelijoillemme. Pilottiin integroitiin Digitaalinen muotoilu osana yhteiskuntaa -niminen opintokokonaisuus, jossa opiskelijat tutustuivat alan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Hahmotimme näitä erityisesti kestävän kehityksen käsitteen kautta pyrkimällä näkemään alan ilmiöiden kestävän kehityksen ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet. Taustahaastatteluiden pohjalta opiskelijat loivat omat haastattelurunkonsa, joiden avulla haastateltiin kymmentä alalla toimivaa suunnittelijaa. Tavoitteena oli erityisesti hahmottaa, kuinka he näkevät alan kestävän kehityksen haasteet. Analysoimme haastattelut yhdistelemällä ja tyypittelemällä vastaukset kestävän kehityksen teemoihin ja näistä luotiin hahmottamista helpottavat miellekartat. Opiskelijoiden tehtävä oli poimia ammattilaishaastatteluiden tuloksista omasta mielestään kiinnostava näkökulma ja kehittää sen ympärille pienryhmässä lyhyt, noin kahden tunnin työpaja, jossa pyrittäisiin hakemaan mahdollisia ratkaisustrategioita valittuun haasteeseen. Työpajoja järjestettiin yhteensä kolme ja niiden aiheet olivat ekologisen suunnittelun jalkauttaminen miten tehdä kestävä digitaalinen muotoilu houkuttelevaksi kuluttajalle. näkökulmia ja vastauksia suuremmasta haastevalikoimasta, esimerkiksi eriarvoistumisen, tekoälyn, datankeruun aiheuttamista eettisistä ongelmista. Kutsuimme työelämässä olevia osallistumaan työpajoihin. Kiinnostusta oli paljon, mutta huomasimme, että osallistuminen arkipäivänä työaikaan oli haasteellista monille. Saimme lopulta onneksi kolme osallistujaa ja siten kaikkiin kolmeen työpajaan osallistujan työelämastä. Opiskelijat vuorottelivat työpajojen fasilitoijina ja osallistujina. Vaikka ulkopuolisia osallistujia oli vielä vähän, tämä kokeilu toi luottamusta siihen, että jokin tällainen toimintamalli voisi olla toimiva tapa ylläpitää näkemysten vaihtoa työelämän ja korkeakoulun välillä. Myös ulkopuoliset osallistujat pitivät työpajoja antoisina. Prosessin lopussa analysoimme työpajojen tulokset yhdessä opiskelijoiden kanssa ja pohdimme, miten tästä voisi jatkaa eteenpäin aihealueen kehittämisen edistämisessä toimialalla. Pilotin tulokset vahvistivat, että yhteiselle keskustelulle on tarvetta Sekä haastatteluista että työpajoista huomasimme, että vaikka eettiset kysymykset tuntuivat työelämässä toimivien mielestä tärkeältä, aika ja energia niiden pohtimiseen on rajallista kiireisessä työelämässä. Eettisiin näkökulmiin ja haasteisiin tutustuminen ja niiden työstäminen vie aikaa ja resursseja. Työelämä saattaa olla myös omien tavoitteidensa ja päämääriensä takia osittain ristiriitaisessakin asemassa suhteessa eettisiin haasteisiin. Toiminnan täytyy olla myös taloudellisesti kannattavaa, mikä ohjaa kaikkea toimintaa vahvasti. Tämä asetelma voisi olla mahdollisuus korkeakoululle ottaa suurempaa roolia jonkinlaisena eettisen pohdinnan ja arvioinnin toimijana, joka voisi mahdollistaa myös työelämälle sukelluksia aiheeseen. Korkeakoulu toki myös samalla voi varustaa alalle hakeutuvat opiskelijat aihealueen syvemmällä ymmärryksellä. Jälkikeskusteluissa myös pilottiin osallistuneet työelämän edustajat pitivät tämänkaltaista toimintaa kokeilun arvoisena, joten voisi olla mielekästä lähteä suunnittelemaan, kuinka tällainen rooli voitaisiin mahdollistaa korkeakoululle. Ei vaikuttanut myöskään siltä, että työelämän edustajilla olisi ollut syvempää tai kirkkaampaa näkemystä alan eettisistä haasteista kuin meillä opettajilla tai opiskelijoilla. Työelämässä olevat tarjoavat kuitenkin erinomaisen peilipinnan sille, mikä on oikeasti mahdollista ja realistista tämän hetken työssä. Ehkä juuri tästä syystä yhteistyö korkeakoulun ja työelämän välillä voisi olla hedelmällistä aihealueen ympärillä. Idealismi ja realismi voivat saada toisiltaan paljon. Oma arvioni on, että nimenomaan työelämässä toimivien aikapulan takia, olisi tärkeää, että korkeakoululla olisi resurssit valmistella ja mahdollistaa tätä dialogia ja yhteiskehittelyä. Digitaalisen muotoilun toimiala perustuu ihmisten ymmärtämiseen ja auttamiseen, joten kokemukseni on, että halua tehdä eettisesti kestäviä valintoja löytyy. Seuraavaksi vain pitää hahmottaa ja arvioida, miten tätä voitaisiin kokeilla pienimuotoisesti. Kirjoittaja Juhana Kokkonen toimii digitaalisen muotoilun lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa Lähteet Bowles, Cennydd (2018): Future Ethics. NowNext Press. Costanza-Chock, Sasha (2020):Design Justice: Community-Led Practices to Build the Worlds We Need. The MIT Press. Greenwood, Tom (2021): Sustainable Web Design. A Book Apart. Monteiro, Mike (2019): Ruined by Design: How Designers Destroyed the World, and What We Can Do to Fix It. Mule Books. Adler, P., & C. Heckscher (2006). Towards collaborative community. Teoksessa P. Adler & C. Heckscher (toim.): The firm as a collaborative community – Reconstructing trust in the knowledge economy. Oxford.
Aineenopettajat kohtaavat kriisimaista tulevia maahanmuuttajataustaisia oppilaita yläkoulussa
Maahanmuuttajien määrä on kasvanut huomattavasti Suomessa 2000-luvulla [1]. Ilmiön seurauksena myös peruskoulun ja sen henkilöstön on ajankohtaista pohtia maahanmuuttajataustaisten kotoutumista sekä oppimista edistäviä tarpeita ja toimintatapoja yhä laajemmin. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, miten aineenopettajia voidaan tukea kohtaamaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Peruskoululla on tärkeä merkitys lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille Peruskoulu on ainutlaatuinen paikka, jossa kohdataan oppilaita ja pohditaan kunkin lapsen parasta koulupolkua. Näin pyritään varmistamaan oppilaan valmiudet ja kyky osallistua täysipainosesti yhteisöönsä ja yhteiskuntaan. Peruskoulun tavoite on, että lapsi oppii koulussa perustaidot kuten lukemisen ja kirjoittamisen sekä sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, kyvyn huolehtia itsestään ja muista sekä kehittää kriittistä ajatteluaan. Opettajilla ja koulun henkilökunnalla on suuri merkitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Koulussa inkluusio viittaa kaikkien yhdessä opiskeluun omista lähtökohdistaan sekä jokaista oppijaa kunnioittavaan kulttuuriin. Toimivan inkluusion edellytyksiä ovat hyvä suunnittelu ja riittävä resurssointi sekä koulutus. Moniammatillisuus ja oppilashuolto kuuluvat osaksi inklusiivista yläkoulua. [2] Voimaa ja tukea maahanmuuttajataustaisten koulupolulle Peruskoulussa järjestetään valmistavaa opetusta maahanmuuttajataustaisille oppilaille suomen tai ruotsin kielen vahvistamiseksi, jotta he saavat valmiudet opiskella perusopetuksessa. Kun oppilaat tarvitsevat tukea, kolmiportainen tuen järjestely auttaa lasta. Sen avulla varmistetaan kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet oppia asiat omalla taitotasollaan. Yleinen ja tehostettu tuki voi tarkoittaa oppilaalle lyhytaikaista tai jatkuvaa ja yksilöllistä koulunkäynnin tukimuotoa, kuten tukiopetusta, opetusjärjestelyjä, eriyttämistä, avustajapalveluita ja apuvälineitä. Jos yleisen tuen jälkeen tehostettu tuki ei riitä voidaan hakea erityistä tukea, jolla pyritään lisäämään oppimisen henkilökohtaistamista. Se muodostuu erityisopetuksen ja muiden tukimuotojen kokonaisuudesta. [3] Tarpeet ja tukimuodot voivat vaihdella yleisestä erityiseen tukeen koulupolun aikana. Vuonna 2021 peruskoulun oppilaista 23 % sai tehostettua tai erityistä tukea [4]. Päätös vahvimmasta tuen portaasta ei kuitenkaan vielä takaa vahvimpia tuen muotoja. [5] Kriisimaista lähteneiden oppilaiden traumaattiset kokemukset On tärkeää, että opettaja tunnistaa tehostetun ja erityisen tuen tarpeet jo varhaisessa vaiheessa. Näin oppilaalla tuki säilyy tarvittaessa koko perusopetuksen ajan. Tuen tarvetta tarkastellaan moniammatillisesti ja säännöllisesti. Sitä pyritään toteuttamaan inklusiivisesti oman ryhmän mukana. [6] Kun oppilaat ovat lähteneet kriisimaista, he ovat voineet kokea traumaattisia tilanteita, kenties tulleet jopa sodan keskeltä. [7;8] Suomeen saapuessaan heidän mielensä saattaa olla myllerryksessä ja rauhoittuminen viedä aikaa. Toisaalta uudessa kotimaassa voi tulla helpotus, enää ei tarvitse olla varuillaan. [Vrt. 9] Koulussa huomioidaan vastatulleiden erityistarpeita, mutta joskus oppilaan hätä tai trauma voi näkyä myöhemmin, kun hän alkaa toipua kriisitilanteesta. Nuori saattaa opiskella tavanomaisessa luokassa aineenopettajan ohjauksessa valmistavan opetuksen jälkeen. Kuitenkaan aineenopettajan koulutuksessa ei välttämättä ole opiskeltu riittävästi kriisimaista tulleiden lasten kohtaamista, jos heillä on erityistarpeita. Hanketyöllä tukea kasvattajille haastaviin tilanteisiin Kasvattajien on tärkeä kyetä vastaamaan oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Breaking Barriers -projektissa osahankkeella, jonka tavoitteena on tukea aineenopettajia kohtaamaan kriisimaista tulevia oppilaita Haagan ja Vesalan yläkouluissa Helsingissä. Yhteistyökumppaneina ovat kouluhallinto Latviassa ja oppilaitos Virossa. Jokaisessa maassa tuetaan erityisen tuen oppilaita omien kohderyhmiensä ja tavoitteidensa parissa. Seuraavassa kuviossa on eritelty hankkeen toiminta Suomessa. Hankkeen Suomen toiminta alkoi tarvekartoituksella, jonka yleisenä tarkoituksena on olla osa yhteistyökoulujen tilanteita. Samalla kartoitettiin suomalaisen peruskoulun tukijärjestelmää ja sen riittävyyttä. Vesalan ja Haagan peruskouluissa järjestetään työpajoja, molemmissa oppilaitoksissa yksi oppilaille ja yksi opettajille. Toiminta perustuu turvallisen koulun periaatteisiin. Aineistoa kerätään aineenopettajien sekä muun henkilökunnan ja erityisen tuen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vahvuuksista ja toiveista sekä heidän tuen tarpeistaan. Työpajojen pohjalta pyritään kehittämään yhdessä kumppanikoulujen kanssa uusia tapoja ja toimintamalleja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Jaamme myös saatua tietoa, tuloksia ja käytäntöjä maasta toiseen Latvian ja Viron kanssa. Tuloksia analysoidaan ja niiden pohjalta järjestetään koulutuksia ja seminaareja opettajille ja muulle henkilökunnalle. Esille nousseista havainnoista ja yhteiskehittelyn tuloksista tehdään loppujulkaisu. Kirjoittajat Katja Ihamäki (VTT, lehtori) toimii yhteiskuntatieteen opettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Toimenkuva sisältää harjoittelujen ja opinnäytetöiden ohjausta. Kansainvälisissä ja kotimaisissa hankkeissa hän työskentelee sosiaalialan asiantuntijana. Jasmi Lassila (KM, luokanopettaja) toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa koulutussuunnittelijana ja tuntiopettajana sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Lisäksi hän työskentelee kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä on lasten ja nuorten myönteisen kasvun ja kehityksen tukeminen hyvinvointitaitoja vahvistamalla. Lähteet 1. Kotoutuminen.fi. Lainsäädäntö ohjaa kotoutumisen edistämistä. Viitattu 5.9.2023 2. Alajoki, Jaana. 2021. ”Miks tää systeemi ei toimi?” Etnografia inkluusiota kohti kulkevasta yläkoulusta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 3. Opetushallitus. 2023. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki (oph.fi). Viitattu 15.5.2023. 4. Tilastokeskus. 2022. Oppimisen tuki (stat.fi). Viitattu 15.5.2023. 5. Lahtinen, Niina. 2023. Erityisopettajia koulutettava lisää. Opettaja 3. 17.2., 18. 6. Opetushallitus. 2017. Perusopetukseen valmistava opetus (PDF, oph.fi). Viitattu 15.5.2023. 7. Li, S. S. Y., Liddell, B. J., & Nickerson, A. (2016). The Relationship Between Post-Migration Stress and Psychological Disorders in Refugees and Asylum Seekers (doi.org) Current Psychiatry Reports, 18(9), 82. Viitattu 16.2.2023. 8. Punamäki, Raija-Leena, Peltonen, Kirsi, Diab, Marwan and Qouta, Samir R. (2021). How Family Relationships Predict the Effectiveness of a Psychosocial Group Intervention among War-Affected Children. Journal on Education in Emergencies 7 (2), 253-288. Viitattu 14.2.2023. 9. Ellis, B. Heidi; Abdi, Saida, M. & Winer, Jeffrey (2020). Mental Health Practice With Immigrant and Refugee Youth. A Socioecological Framework. American Psychological Association. Washington DC.
Yrittäjänaisten digitaidot vauhdittavat kasvua
Oman osaamisen lisääminen, kouluttautuminen ja erityisesti omien digitaitojen kehittäminen ovat yleisestikin yrittäjille tärkeitä asioita, mutta yksinyrittäjillä jopa tärkeämpää kuin muilla yrittäjillä. Yksinyrittäjyys on nimenomaan naisyrittäjyyttä leimaava piirre. Naisyrittäjien digitaitojen kehittämiseen panostaminen on erityisen tärkeää, sillä sukupuoli vaikuttaa edelleen digitaalisiin valmiuksiin ja siten myös naisyrittäjien yritystoimintaan. Samalla tuetaan talouskasvua ja kilpailukykyä ja vähennetään eriarvoisuutta. Naisten digitaalisten taitojen parantamiseen suunnatut investoinnit vauhdittavat naisten etenemistä kaikissa urakehityksen vaiheissa – siis myös yrittäjinä. (1) Digitaitoja oppimassa – naisyrittäjien kokemuksia Oon@2.0 -hankkeessa Vastauksena pienyrittäjänaisten digiosaamisen ja -taitojen kehittämisen tarpeeseen Metropolia ammattikorkeakoulussa on toteutettu vuosina 2020-2023 Oon@2.0 -”Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta” -hanketta. Oon@2.0 tarjosi uudenlaisen, kasvuhaluisten yrittäjänaisten tarpeisiin vastaava koulutuskokonaisuuden. Osallistujille avattiin digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ja tuettiin kasvuhaluisten yrittäjänaisten osaamista digitalisaation hyödyntämisessä. Osana koulutusta tarjottiin myös tarvekartoitukseen perustuvaa yksilöllistä tukea liiketoiminnan kasvattamiseen. Hankkeen digikoulutuksen kokonaisuuteen osallistuneille yrittäjänaisille toteutettiin kyselytutkimus ennen ja jälkeen koulutukseen osallistumisen. Alkukyselyssä arvioinnin kohteena olivat muun muassa yrittäjien arviot oman osaamisen ja yrityksen nykytilasta sekä oman osaamisen ja yrityksen kehittämistarpeista. Myös yrittäjien ajatukset yrityksen kasvuhalukkuudesta ja kasvun esteistä olivat arvioinnin kohteena. Miten meni, muuttuiko mikään? Koulutukseen osallistumisen jälkeen toteutettiin kokoava kysely, jossa teemana oli muutos. Vastanneita yrittäjiä oli 24. Yrittäjät arvioivat omaa osaamistaan ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen. He arvoivat myös yrityksensä jäljelle jäänyttä kehittämistarvetta. Lopuksi vastaajat arvioivat hyötyä, jota kokivat saaneensa koulutuksesta sekä koulutuksen jälkeen tekemiään digitaalisia tekoja. Oman osaamisen muuttuminen Osallistuneet naisyrittäjät arvioivat oman osaamisen tasoa ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen 11 eri teeman kautta. Skaala oli 1-6, jossa 1= en osannut/osaa ollenkaan ja 6= osasin tosi hyvin/osaan tosi hyvin. Teemat olivat: Digiosaamiseni yleisesti Markkinointi sosiaalisessa mediassa Hakukonemarkkinointi Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa Verkkosivujen tekeminen Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt Verkkokaupan tekeminen Verkkokaupan ylläpitäminen Myynti sosiaalisen median kanavissa Yrityksen tietoturva Yrittäjien arviot osaamisestaan ennen koulutusta kaikista 11 teemasta olivat välillä 2.0-3.6 (skaala 1-6). Matalimmat arvot ennen koulutusta saivat verkkokauppaan liittyvät teemat ”Verkkokaupan tekeminen” ja ”Verkkokaupan ylläpitäminen”. Nämä molemmat ”Verkkokaupan tekeminen” ja ”Verkkokaupan ylläpitäminen” saivat matalimmat arvot kaikista 11 teemasta myös koulutuksen jälkeen Korkeimman arvon ennen koulutusta yrittäjät antoivat teemoille ”Digiosaamiseni yleisesti” ja ”Markkinointi sosiaalisessa mediassa”. Nämä saivat korkeimmat arvot myös koulutuksen jälkeen. Yrittäjät arvioivat kaikissa 11 teemassa yhdenmukaisesti oman osaamisensa parantuneen koulutuksen jälkeen, arviot olivat väliltä 2.7-4.5. Suurin kasvu yrittäjien arvioimina alkutilanteesta lopputilanteeseen oli teemassa ”Myynti sosiaalisen median kanavissa”. Seuraavaksi suurimmat kasvut olivat teemoissa ”Digiosaamiseni yleisesti” ja ”Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa”. Pienin kasvu tuli teemoihin ”Verkkosivujen tekeminen” ja ”Digitaaliset työvälineet ja ympäristöt”. Muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Oman osaamisen muuttuminen oli hyvin yhdensuuntaista: osaamisen arvioitiin parantuneen jokaisessa teemassa. Kuitenkin erityisesti verkkokauppaan liittyvät seikat: verkkokaupan ylläpitäminen ja tekeminen vaativat vielä lisää opiskelua. Näissä osaaminen oli koulutuksenkin jälkeen matalimmalla tasolla. Taulukossa 1 kyselyvastausten tarkemmat tulokset. Oman osaamisen muuttuminen Ennen koulutusta Koulutuksen jälkeen Digiosaamiseni yleisesti 3.6 4.5 Markkinointi sosiaalisessa mediassa 3.6 4.4 Hakukonemarkkinointi 3 3.8 Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa 3.2 4.1 Verkkosivujen tekeminen 3.1 3.7 Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen 3.4 4.1 Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt 3.5 4.1 Verkkokaupan tekeminen 2 2.7 Verkkokaupan ylläpitäminen 2.1 2.8 Myynti sosiaalisen median kanavissa 2.8 3.8 Yrityksen tietoturva 3.1 3.8 Taulukko 1. Oman osaamisen muuttuminen, skaala 1-6, 1= en osannut/osaa ollenkaan ja 6= osasin tosi hyvin/osaan tosi hyvin. Yrityksen kehittämistarve koulutuksen jälkeen Osallistuneet naisyrittäjät arvioivat oman yrityksensä kehittämistarvetta koulutuksen jälkeen 11 eri teeman kautta. Skaala oli 1-6, jossa 1= ei jäänyt tarvetta kehittämiseen ja 6= paljon vielä kehitettävää koulutuksen jälkeen. Teemat olivat: Digiosaaminen Markkinointi sosiaalisessa mediassa Hakukonemarkkinointi Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa Verkkosivujen tekeminen Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt Verkkokaupan tekeminen Verkkokaupan ylläpitäminen Myynti sosiaalisen median kanavissa Yrityksen tietoturva Yrittäjien arviot yrityksiensä kehittämistarpeista vaihtelivat eri teemojen suhteen. Eniten kehitettävää yrittäjät arvioivat jääneen teemoihin ”Hakukonemarkkinointi” ja ”Markkinointi sosiaalisessa mediassa”. Korkeimman keskiarvon lisäksi näissä molemmissa teemoissa eniten vastattu arvosana oli 6. Vastaajat arvioivat siis yritykseensä jääneen näissä kahdessa teemassa paljon kehitettävää. Kaikissa muissa teemoissa keskiarvot olivat matalampia. Yrittäjät arvioivat, että koulutuksen jälkeen yritykselle ei jäänyt enää paljoa tai ollenkaan kehitettävää. Yrittäjät antoivat matalimmat keskiarvot teemoille ”Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen”, ”Verkkokaupan tekeminen” ja ”Verkkokaupan ylläpitäminen”. Matalien keskiarvojen lisäksi näissä kolmessa teemassa eniten vastattu arvosana oli 1 (=ei jäänyt kehittämistarvetta). Yrittäjät jakautuivat vastauksissaan kahteen hyvin erilaiseen heterogeeniseen ryhmään ja sijoittuivat skaalan eri päihin. Toiset yrittäjät arvioivat yrityksilleen jääneen enemmän kehittämistarvetta ja toiset yrittäjät eivät havainneet enää kehittämistarvetta. Yrittäjien tai yritysten iällä ei ollut vaikutusta annettuihin arvioihin. Hankkeen yleisen onnistumisen arviointi Hankkeen onnistumista yrittäjät arvioivat neljän eri kysymyksen kautta. Käytetty skaala oli 1-6, jossa 1= ei ollenkaan ja 6= tosi paljon. Kysymykset olivat: Valmiuteni hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia liiketoimintani kehittämisessä vahvistui Verkostoiduin ainakin yhden kumppanin kanssa Yrittäjänä toimimiseni vahvistui Hyvinvointini lisääntyi Yrittäjät arvioivat hankkeen onnistuneen parhaiten omien valmiuksien vahvistamisessa hyödyntää digitaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Hiukan yli puolet vastaajista arvioi omien valmiuksien vahvistuneen paljon (arvosana 5 tai 6), yleisin vastaajien antama arvosana oli myös 5. Noin viidennes vastaajista puolestaan ei kokenut tällaista valmiuksien muuttumista (arvosana 1 tai 2). Verkostoitumisen suhteen vastaajat jakautuivat voimakkaammin skaalan eri päihin. Hiukan yli puolet vastaajista koki, että verkostoitumista ei juurikaan tapahtunut (arvosana 1 tai 2), kun taas tyytyväisiä verkostoitumiseen toisten yrittäjien kanssa oli noin kolmannes vastaajista (arvosana 5 tai 6). Myös vastaajien yleisimmin antama arvosana 1 nostaa esille sen, että verkostoituminen oli hankalampaa. Vastaukset yrittäjänä toimimisen vahvistumiseen sijoittuivat skaalan eri päihin. Kolmasosa vastaajista koki yrittäjyytensä vahvistuneen (arvosana 5 tai 6). Toisaalta kolmasosa vastaajista ei kokenut juuri ollenkaan tällaista vahvistumista (arvosana 1 tai 2). Myös hyvinvoinnin lisääntymisen suhteen vastaajat jakautuivat skaalan eri päihin: kolmasosa vastaajista arvioi oman hyvinvointinsa kasvaneen (arvosana 5 tai 6). Noin puolet vastanneista eivät kokeneet hyvinvointinsa kasvaneen (arvosana 1 tai 2) Varsinaisia digitaalisuutta kehittäviä tekoja yrittäjät tekivät ahkerasti. Yli 70 % vastaajista ilmoitti ottaneensa käyttöön vähintään yhden uuden digitaalisen työkalun, 60 % ilmoitti päivittäneensä vähintään yhden vanhan digitaalisuutta hyödyntävän työkalun ja yli 80 % yrittäjistä ylipäätään vahvistaneensa omaa osaamistaan. Taulukossa 2 koottuna kyselyn vastaukset. Hankkeen onnistuminen keskiarvo keskihajonta moodi Valmiuteni hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia liiketoimintani kehittämisessä vahvistui 4.1 1.5 5 Verkostoiduin ainakin yhden kumppanin kanssa 3.0 2.1 1 Yrittäjänä toimimiseni vahvistui 3.3 1.7 1 Hyvinvointini lisääntyi 3.0 1.9 1 Taulukko 2. Hankkeen onnistuminen, skaala 1-6, 1= ei ollenkaan ja 6= tosi paljon. Koulutuksen vaikutukset ulottuvat pitkälle Palautteen perusteella koulutuksella oli vaikutusta osallistujien digiosaamisen kehittämisessä. Muutokset olivat osin hyvinkin suuria. Eräs osallistuja kirjoittikin, että tietämys ja käsitys työkaluista laajeni, nyt tietää enemmän mitä pitää tehdä, mistä hakea apua. Mutta että käyttöönotto vaatii vielä paljon opettelemista, kasvua yrittäjänä, yrittäjäidentiteetin vahvistumista ja valmiutta ottaa selvää ja tietoa vaihtoehdoista. Toinen kirjoitti, että nyt hän ymmärsi kuinka vähän oikeasti tietää. Useampi yrittäjä ilmoitti tehneensä myös verkkokauppaan liittyviä kokeiluja ja jopa avanneensa oman verkkokaupan. Verkkokauppa on tällä hetkellä pienyrittäjille tärkeä väline liiketoiminnan kasvattamisessa ja siihen liittyvää koulutusta pitäisi edelleen olla tarjolla. Tämä tuli myös tuloksissa hyvin esille kehittämiskohteena. Oon@2.0-hankkeessa oli yhdessä tekemistä varten suunniteltu kumppanuusverkostotapaamisia, mutta Covid-19 pandemian takia kaikki toteutettiinkin virtuaalisesti verkossa. Tutkimuksissa suuri osa osallistujista kertoo oppivansa työelämässä toisilta ja tekemällä töitä muiden kanssa. Tällaista luonnollista yhdessä tekemisen innostusta ei tässä hankkeessa kuitenkaan päässyt suuresti kehittymään. Hyvinvoiva yrittäjänainen -pienryhmätoiminnassa kokoonnuttiin livenä ja se tuki juurikin vertaisoppimista ja -sparrausta. Miten oppimista tuetaan tulevaisuudessa? Naisyrittäjille suunnattavilla digikoulutuksilla on edelleen tilausta. Sitran tutkimuksen (2) mukaan uuden oppiminen innostaa ja herättää uteliaisuutta sekä tuottaa yleisesti hyvinvointia. Muuttuvassa maailmassa pärjääminen on myös tärkeä syy oppimiseen. Vastaajajoukko jakautui hyvin monen teeman suhteen vastauksissaan skaalan eri päihin, olivat hyvin heterogeenisia, joten erilaisuuden huomioiminen olisi tulevissa koulutuksissa tärkeää. Toiset yrittäjistä osasivat jo valmiiksi paljon ja kehittyivät nopeasti, kun taas toiset olivat osaamisessaan vielä alkutaipaleella. Koulutusta pitäisi eriyttää enemmän osallistujien lähtötaitojen, erilaisten yritystoimintojen ja tarpeiden mukaisiin ryhmiin. Jatkossa voisi myös miettiä uudentyyppistä oppimismuotoa, itsereflektiota, jossa nostetaan esiin esimerkiksi teemoina minä digiosaajana, mitkä ovat osaamistarpeeni, onko kyse tekniikasta vai sosiaalisesta puolesta, sekä käytettäisiin vertaismentorointia. Yhdessä tekemistä ja oppimista tulisi mahdollisissa jatkohankkeissa vielä lisätä. Kirjoittaja Kaarina Pirilä työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Kaarina on kokenut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kehittäjä. Kaarina toimii parhaillaan tutkijana Metropolian testaus- ja tutkimuspalveluita tarjoavassa Metropolia Proof Health’issä. Lähteet Women and Men in ICT: a Chance for Better Work–Life Balance. Sukupuolten tasa-arvo ja digitalisaatio Euroopan unionissa 2018. EIGE, EU:n sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä tietokeskus. (eige.europa.eu) Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 -tutkimus. 2020. Sitra ja Innolink. — Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeessa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja sekä vahvistamaan yrittäjien hyvinvointia ja verkostoja. Hankkeen toiminta-aika on ollut 1.4.2020-30.6.2023.
Slowing Down to Speed Up – From First Idea to Prototype
It might not sound logical but a Design Sprint actually requires you to slow down at the beginning, or this is how some people perceive it. For some people, they believe they know what they are doing and what the solution is and they just want to jump into the creation part of their idea. But in a group, not everyone will understand the idea the same way from the beginning and not everyone will agree on what solution to create. There is never one way to solve a problem. What is a Design Sprint? The Design Sprint is a specific process with specific exercises done for specific amounts of time that are tailored to developing a feature of a product, service, or message over the course of 4-5 days. There are 2 main elements: the exercises and the time-boxing. The order of the exercises is designed to build off each other and to move the process forward at each moment. The time-boxing keeps people on task so that they are not wasting time with chit-chat or off-topic discussions. It helps to focus everyone on a specific exercise if everyone knows that they only have 15 or 20 minutes to produce ideas or concepts that they will present to the group. These 2 elements are produced within the framework of the Design Sprint process. Image 1 shows the original 5-day Sprint process. Monday: Gathering data through interviews with experts (inside and possibly outside of the organisation), mapping the process, and choosing a target Tuesday: Sketching solutions to choose from Wednesday: Deciding on the best solution (or pieces of solutions) Thursday: Building a realistic prototype Friday: Testing with target customers In a later updated 4-day Sprint process, Day 1 and Day 2 have been combined. On Monday, the gathering data is shortened by swapping individual interviews for a group interview and from that data collected, it is mapped and the sketching happens. Day 2 is already where the decisions are made. Everything else is also shifted a day earlier. Ideation Ideation takes place in very specific ways and with specific instructions. A lot of the design sprint is considered to be “Together Alone” work. This means that ideas are being produced by individuals quietly without discussion while they are in a group. Others call this “brainwriting”. Like brainstorming but without the noise and the voices of only the bold and the loudest being heard. Together alone work allows everyone to have time to think, produce ideas (on sticky notes and A4 paper), and to verbalise them in turn. It is only after the time set aside for ideation that there is a discussion. In order for there to be a discussion there needs to be some idea already formed. This rule helps to reduce the amount to time spend off topic. Including others One of the main reasons to do “Together Alone” work is to make sure that everyone has a chance to “say” what they think. Many times, in meetings or even other kinds of workshops where brainstorming is prioritised, only the loudest and most out-going participants have the opportunity to speak and be heard. Until everyone has been heard, and all the ideas have been analysed and discussed, it is undecided what ‘moving forward’ actually means. Including all voices is very important to get the best outcomes for whatever the Design Sprint is working on. It is this part that sometimes people feel that they are being held back. If they are used to working alone or if they are one of the extroverts of the team, they can be used to going full speed to the next phase of the process. Frontloading interaction to speed up prototyping So, from this ‘slow’ start, you are frontloading the team interaction so that it is much clearer to everyone what is happening and what is agreed upon so that in the building phase will go much smoother and faster. It is faster because there are no new ideas being added at the last minute. if there are different little teams working on different parts of the solution, they know what they each must do. it has been thoroughly discussed and decided collectively. everyone has some ownership of the process and the outcome. This should help in the last two days which are all about building and testing the prototype go much faster as everyone is already on the same page. Case Study: An adapted Design Sprint for Summer XR Design students Inspired by the Design Sprint process, the process was adapted for a group of American Master’s students during an intensive Introduction to XR Design. For this process, we had entirely new concepts that the students were working on. While the Design Sprint itself was not entirely suitable for the project, parts of it and, more importantly, the philosophy of the Design Sprint was. The idea that you can take an idea from almost nothing to something that can be presented to people for initial testing. Each group consisted of 3-5 students. They presented their initial concepts to each other and had to determine which concept, or combination of concepts that they would work on as a group over the 2 weeks. Many concepts started their lives with one creator. It is important when working on the concept that everyone own the idea rather than the idea is seen as the brainchild of one individual in a team, as this can breed resentment and lack of commitment. It is really important to “slow down” in the beginning to make sure that the concepts are shaped and changed by everyone in some way. Everyone must feel heard and considered, even if their ideas are not the ones ultimately chosen. This brings sense of ownership that will carry the project through. Most of the facilitated exercises happened during the first day and a half with the aim to make the concepts team efforts. It was a time for them to slow down (in the sense of not jumping straight to building the prototype) and to really focus on developing the concept with the XR technology they learned during the course and in collaboration with the team. Concept Design Sprint Schedule In this modified Design Sprint, we spent the first day exploring the problem and creating a good How Might We Question that we could center our solutions around and got into the concept sketching exercises. This first day was long and hard and everyone was tired. But it was necessary to get fully on track. The second day was a half day as there was a company visit planned for the afternoon. This day was spent on reviewing the sketches from the day before and to make final decisions as well introduce the need for personas and a journey map. These were required for the final presentation. During day 3 and day 4 there was no facilitated parts. Essentially, the students were left to work on their concepts while 3 lecturers roamed around answering questions and offering to be a soundboard for ideas and technological possibilities. The final day was split where the morning was for finalising their presentations/pitches and then the afternoon was the actual presentations by each team. Team Outcomes In the end the presentations were comprehensive for the short time that they had to develop their concepts. The ability for them to slow down at the beginning of the sprint certainly seemed to have allowed them all to feel a piece of ownership of the concept and to move in one direction together. It is a good outcome as the teams were set up in advance by the lecturer without any prior knowledge of the participants. The slowing down also helped with elements of team building. When a group slows down at the beginning of the process, there is an opportunity for people to come together and hear each other. It also gives them time to think about how they can combine ideas and make sure that they are solving the same problem. With the cohesion and clarity that results from taking time at the beginning of the process, the group is able to jump more confidently into the prototyping phase and move more quickly from that point onwards. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Hypätäänkö jo lentävän auton kyytiin? Katsaus älyliikenteen markkinaympäristöön ja tulevaisuuteen
Ilman kuljettajaa liikkuvat ajoneuvot, automaattiohjauksella kulkevat junat sekä itsenäiset ilma-alukset ja vesilaitteet luovat helposti sci-fi elokuvista tuttuja mielleyhtymiä. Osa näiden ratkaisuiden kaupallisesta toteutuksesta onkin vielä hyvin kaukana tulevaisuudessa. Ohjelmisto-, sensori- ja automaatioteknologian nopeasti etenevä kehityskulku ulottuu yhteiskunnassamme joka tapauksessa myös liikenteeseen ja erilaisiin ihmisten ja tavaroiden liikkumisratkaisuihin. Liikenteen digitalisoituminen ja yhteiskunta Älyliikenteen sovellutuksia otetaan parhaillaan käyttöön ympäri maailmaa, varsinkin erilaisissa suljetuissa ympäristöissä, mutta itsenäisiä robotteja ilmaantuu vauhdilla myös ympärillemme. Liikenteen automatisaatio tulee vaikuttamaan henkilöliikenteen lisäksi raide-, ilma- ja vesiliikenteeseen [1]. Digitaalitekniikan kehitysvauhti vaikuttaa autonomiseen liikenteeseen mahdollisuutena, mutta aiheuttaa samalla potentiaalisia haasteita. Yhteiskunnallisesti ajatellen muutoksen laajuudesta johtuen älyliikenneteknologian laatu- ja turvallisuusvaatimukset ovat luonnollisia hidasteita laajemman käyttöönoton kannalta [2], mutta kaupalliset toimijat haluavat ymmärrettävästi lanseerata ja pilotoida erilaisia uusia välineitä markkinoille - joskus negatiivisin vaikutuksin [3]. Lieveilmiöitä nousee esiin niin Suomessa kuin myös kansainvälisessä mediassa. Globaali kehitystyö etenee eritahtisesti lainsäädännön reunaehdoilla Euroopan unionin edistämä vihreä siirtymä, vähäpäästöinen liikenne ja innovaatiotoiminta ovat mahdollistaneet alan kehitys- ja kokeilutoimintaa meillä ja maailmalla. Julkisen liikenteen sovelluskohteiden puolella Suomessa ollaan ollut jo vuosia aktiivisia erityisesti robottibusseja pilotoivissa hankkeissa, kuten Metropolian älykkään liikenteen innovaatiokeskittymän Fabulous- ja Sohjoa -projekteissa [4]. Eri aluille toteutettujen pilottiprojektien jälkeen kuluvana vuonna 2023 Suomessa starttasi pysyvämpiä julkisen liikenteen sovellutuksia, kun Remoted Oy aloitti maamme ensimmäisen robottibussin etäoperoinnin Tampereella ensin kesäkuussa 2023 [5], ja pian tämän jälkeen Lahteen elokuussa 2023 [6]. Länsimainen lainsäädäntö ei välttämättä mahdollista yhtä nopeita harppauksia tieliikenteen teknologian saralla samalla tavalla kuin muualla. Verrokiksi voi nostaa Arabiemiraatit, jossa kiinalaiselle WeRide-yhtiölle myönnettiin lupa lanseerata autonomiset henkilöautot maan julkisille teille heinäkuussa 2023 [7]. Teknologioiden kehityskulut tuovat paineita liikennelainsäädännön päivittämiseen paitsi Suomessa, Euroopan unionissa kuin myös globaalilla tasolla. Autonominen tavarankuljetus on jo arkipäivää Joukkoliikenteen lisäksi uusiin liikkuvuusratkaisuihin lukeutuu myös joukko muita älyteknologioiden ilmiöitä. Näkyvillä olevien automaattisesti kulkevien laitteiden kirjo ulottuu nykyään lajittelu- ja varastotyöhön kykenevistä mobiiliroboteista toimituslogistiikkaan. Keskustakirjasto Oodissa on käytetty lajittelujärjestelmään integroituja autonomisia lajittelijoita Cobotteja jo usean vuoden ajan [8]. Yhdysvaltalainen teknologiajätti Amazon on puolestaan kehittänyt vuodesta 2012 alkaen lajittelukeskustensa robotiikkaa kohti täyttä autonomiaa, joka on toteutunut yrityksen mukaan kesäkuusta 2022 alkaen, kun Proteus-varastorobotti on toiminnallaan täydentänyt yhtiön pitkälle kehittynyttä logistiikka-automaatiota [9]. Toimitusrobotiikka on löytänyt tiensä myös Suomessa julkiseen ympäristöön. Starship-yhtiön kuljetusrobotteja pilotoitiin näkyvästi Espoossa vuoden 2022 aikana. HOK-Elannon Alepa otti tuolloin käyttöön ruoan robottitoimitukset myymälöistä asiakkaan määrittelemään toimitusosoitteeseen. Vuonna 2023 toiminnan on määrä laajentua pk-seudulla Helsinkiin ja Vantaalle [10]. Oletettavaa on, että kilpailijat seuraavat perässä, jonka lisäksi myös uusia sovelluskohteita ilmaantunee tämäntyyppisten autonomisten ratkaisuiden yleistyessä. Vaaratilanteilta ja onnettomuuksilta ei ole kuitenkaan vältytty. Itsenäisen logistiikka- ja henkilöliikenteen kohdalla on ilmentynyt monenlaisia teknologiasta johtuvia hengenvaarallisia puutteita julkisilla teillä yhtä lailla koti- ja ulkomailla [11],[12]. Nyt murrosvaiheessa teknologioiden turvallisuusnäkökohdat ja ohjaavan lainsäädännön kehitystyö ovat keskeisimpiä ratkaistavia tekijöitä yhteiskunnan tasolla liikenteen digitalisoituessa. Tulevaisuuden työtehtävinä etäohjausta ja liikenteen seurantaa Teknologia vaikuttaa keskeisesti yhteiskuntaan ja työelämään, joten uusia työtehtäviä syntyy ja perinteisiä työrooleja poistuu väistämättä. Autonomisesta kulkuneuvosta ja tämän tehtävästä riippuen uusia työtehtäviä on jo syntynyt etähallinnan ja -ohjauksen tarpeisiin. Erilaisia esimerkkejä ajoneuvojen seurannasta ja avustamisesta löytyy niin tie-, raide-, vesi- kuin ilmailuliikenteestäkin. Nykyhetkellä etähallintateknologioilla on suuri merkitys liikenteen digitalisoitumisessa. On tehtävä kuitenkin selvä ero valvonta- ja ohjaustyön välille, vaikka joissain tapauksissa sama henkilö voikin suorittaa molempia rooleja. Etäohjaaja ajaa käytännössä kulkuneuvoa olematta itse sen kyydissä. Etähallinnassa tai -operoinnissa automaattista ajoneuvoa tai niiden joukkoa valvotaan ja niiden suoriutumista seurataan operointikeskuksesta mahdollistaen esimerkiksi vikojen havainnoinnin ja käyttödatan keruun. Tämänhetkisessä kehitysvaiheessa etähallinta ymmärretään monisäikeisenä asiantuntemusta vaativana työroolina; Varsinkin usean itsenäisen ajoneuvon samanaikainen liikkuminen ja seuranta muodostaa yhä suuremmat riskit etähallinnalle. Inhimillisen toiminnan ja kyberturvallisuuden tekijät ovat keskeisiä syitä tulevaisuuden riskeille [13]. Liikennöitsijöiden, laitevalmistajien ja palveluiden käyttäjien välimaastossa toimiessa etäoperaattorin tuleekin ymmärtää käytettävien ohjelmistoratkaisuiden lisäksi ajoneuvokohtaista teknologiaa ja ympäröivän yhteiskunnan toimintaa, liikennettä ja ennen kaikkea turvallisuustekijöitä. Etäoperaattorin työ ulottunee tulevaisuudessa valvonta-, arviointi- ja päätöksentekorooleihin sekä jollakin asteella mahdollisesti asiakaspalveluun. Työsuoritusten moninaisuudesta johtuen roolien välinen vaihto on selvästi nykyään yksi keskeinen riskipiste [14]. Teknologisia avaintekijöitä ovat puolestaan ajoneuvon omat paikannus ja mittausominaisuudet [15], sekä datan siirron saumattomuus ja turvallisuus liikenteessä olevan kulkuneuvon, etäoperointipisteen tai joissain tapauksissa muiden itsenäisten ajoneuvojen välillä. Metropoliassa käynnissä oleva Älykäs autonominen liikenne EAKR-hanke pyrkii valottamaan autonomian ja etähallinnan kiinnostavia erityispiirteitä ja alan liiketoimintaympäristöä. Hankkeessa tarkastellaan autonomisen liikkuvuuden käsitettä rajauksella, jossa ajoneuvo pystyy ohjautumaan pääosin itsenäisesti, eikä ole suoranaisesti työntekijän hallitsema. Aika näyttää minkälaisia työtehtäviä itsenäinen älyliikenne luo. Nykyhetkellä vielä arvuutellaan värikkäitä tulevaisuusskenaarioita vasten eri työroolien todennäköisyyksillä ja tarpeellisuuksilla, kuten: Tulevaisuuden Ajojärjestelijä huolehtii ajoneuvoresurssien optimaalisesta sijoittumisesta Liikennetiedon analyytikko suunnittelee uusia ajo-ohjeita ja liikennejärjestelmän säätöä Kauko-ohjaaja valvoo ja toimii tukena Etäavustaja on asiakkaiden tukena ja kontaktipiste henkilövahinkotilanteissa [1]. Vaikka moni edellisistä työrooleista saattaa kuulostaa loogiselta etenemiseltä kohti älyliikenteen huomista, tulevaisuusskenaarioiden toteutuminen riippuu monista arvaamattomistakin tekijöistä. Älyliikenteen tulevaisuus ei synny tyhjiössä Liikenteen digitalisoituminen ja autonomisten ratkaisujen soveltaminen etenee, kuvainnollisesti ja käytännöllisesti sanoen monia eri kaistoja pitkin. Autonomisen liikenteen teknologiaa kehitetään ja sen hyödyntämistä pyritään laajentamaan jatkuvasti eri käyttökohteisiin yhden kehityssuunnan sijaan, pitkälti turvallisuutta koskevan lainsäädännön ohjaamana. Muutokset tämänhetkisessä markkinassa, kuten ranskalaisen robottibussivalmistaja Navyan taloushaasteet ja suomalaisen Sensible4:n tuoreet konkurssiuutiset (06/2023) osoittavat liiketoimintaympäristön olevan hyvin vaikea. Varsinkin julkisen liikenteen kohdalla alan tilausten vähyys haastaa liiketoiminnan kannattavuutta. Haastavaksi alan tekee se, että autonominen kulkuneuvo on täysin riippuvainen saumattomasti toimivasta tietoliikenneyhteydestä, joka muodostaa häiriötilanteessa korkean luokan riskin. Autonomiset kulkuneuvot eivät ole turvassa kyberhyökkäyksiltä ja tietomurroilta. Kohdistuessaan vaikkapa paikannussensoreihin kuten LIDAR:in hakkerointi voi vaikuttaa kulkuneuvon ymmärrykseen sen sijainnista toiseen ajoneuvoon tai muuhun esteeseen [16]. Lähitulevaisuuden liikenteessä tullaan näkemään yhä sulautuneempia teknologioita, älykästä infrastruktuuria, digitalisoituvaa rahtiliikennettä ja kyberturvallisuuden ratkaisuita — vaikka monimuotoista robottiliikennettä seuraavat etähallintakeskukset järjestelmät saavat vielä odottaa hyvän aikaa. Älykäs liikenne voidaan myös nähdä eräänlaisena modernin yhteiskunnan statuskysymyksenä, jolloin kaupunkien ja maiden kesken käytävä kilpajuoksu uusien teknologioiden pilotointiin ja soveltamiseen on ymmärrettävä ilmiö. Aika näyttää minkälaisia työtehtäviä itsenäisen älyliikenteen ja etähallinnan kokonaisuus luo tulevaisuuden osaajille. Kirjoittaja Pekko Lindblom työskentelee Metropoliassa lehtorina ICT:n ja tuotantotalouden osaamisalueella, Älykäs autonominen liikenne -hankkeen projektipäällikkönä ja teemavastaavien verkostossa. Tämän ohella hän toimii rahoitushakemusten valmistelussa ja Metropolian sidosryhmäsuhteiden edistämisessä hankkeiden puitteissa. Lindblomin ammatillinen tausta ja kiinnostus ulottuu digitalisaation myötävaikutuksiin kaupunki- ja aluekehityksessä, johon liittyvää jatkotutkimusta hän valmistelee Turun yliopistossa. Lähteet Linturi, Risto & Kuusi, Osmo: Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Helsinki, Tulevaisuusvaliokunta, 2018. 455 s. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Viitattu 20.8.2023. Kettwich, C., Schrank, A., Avsar, H., & Oehl, M. (2022). A Helping Human Hand: Relevant Scenarios for the Remote Operation of Highly Automated Vehicles in Public Transport (mpdi.com). Applied Sciences, 12(9), 4350. Moottori-lehti. Uutinen verkkosivuilla 3.3.2023. (moottori.fi) Viitattu 30.8.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy. 2023. Verkkosivu. Viitattu 20.8.2023. STT-info. Tiedote 5.6.2023. Business Tampere (sttinfo.fi) YLE uutiset. Artikkeli 22.8.2023 (yle.fi). Viitattu 25.8.2023. WeRide, 2023. Yhtiön verkkosivu (weride.ai). Viitattu 20.8.2023. Oodi, 2019. Verkkosivu (oodihelsinki.fi). Viitattu 22.8.2023. Amazon, 2022. Yhtiön verkkosivu. (aboutamazon.com). Viitattu 20.8.2023. HOK-Elanto, 2023. Yhtiön verkkosivu (hok-elanto.fi). Viitattu 25.8.2023. Washington Post. Artikkeli 10.6.2023. (washingtonpost.com). Viitattu 28.8.2023. Yleisradio. Artikkeli 19.1.2023. ”Tampereen liikenteessä 20 kilometrin tuntivauhdilla kulkevat robottibussit aiheuttavat välillä jo aggressiivisia ohituksia.” (yle.fi). Viitattu 25.8.2023. Skogsmo, I., Andersson, J., Jernberg, C., Aramrattana, M. 2022. One2Many - Remote Operation of Multiple Vehicles. (PDF, diva-portal.org) VTI rapport 1164. VTI: 2022/0096-8. Viitattu: 26.8.2023 Habibovic, A. 2021.Conference proceedings in EUCAD 2021 “Connected automated driving” (PDF, connectedautomateddriving.eu), 22.4.2021. Viitattu 25.8.2023. Bellone, M., Rutanen, E., Ismailogullari, A., & Sciences, Metropolia A. A. U. of A. (2020). Technology and Safety Requirements – Sohjoa Baltic. The Roadmap to Automated Electric Shuttles in Public Transport [Publication] (theseus.fi). Viitattu 25.8.2023. Khan, S., H., Shiwakoti, N., Stasinopoulos, P. 2022. A conceptual system dynamics model for cybersecurity assessment of connected and autonomous vehicles, Accident Analysis & Prevention. (sciencedirect.com) Volume 165. 2022. ISSN 0001-4575. Viitattu 25.8.2023.
Merkityksellistä yhteistoimintaa osallistuvassa TKI-kumppanuudessa
Yhteistoiminta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioprosessin (TKI) kaikissa vaiheissa on tunnistettu keskeiseksi edellytykseksi tarpeeseen vastaavalle ja käytännössä sovellettavalle TKI-toiminnalle. Mutta millaisia osallistumisen muotoja tutkimuksen yhteistoiminnassa voi olla kokemustoimijan näkökulmasta? Tässä artikkelissa esittelemme mitä on osallistuva TKI-kumppanuus ja miten käytännössä mahdollistuu osallistuminen tutkitun tiedon tuotantoon yhteistutkimusprojektissa, joka toteutettiin Suomen Klubitaloilla. Mitä on osallistuva TKI-kumppanuus Ymmärrys siitä, mitä on merkityksellinen osallistuminen TKI-toiminnassa on muutoksessa. Tutkitun tiedon ja innovaatioiden tuottamisessa ja hyödyntämisessä yhteisöjen jäsenet ovat osallistumassa uusiin rooleihin kumppaneina yhdessä tutkijoiden ja muiden toimijoiden kanssa. Omakohtainen kokemus tutkittavasta ilmiöstä, ymmärrys yhteisön toiminnasta, merkityksistä ja rakenteista, sekä toimivista ratkaisuista arjessa tunnistetaan arvokkaaksi asiantuntijuudeksi tutkijoiden akateemisen osaamisen sekä ammattilaisten käytännön tuntemuksen rinnalla. (1, 2, 3). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa ilmiöihin ja arjesta kumpuaviin tarpeisiin tartutaan yhdessä erilaista osaamista yhdistellen (1). Yhdenvertainen osallistuminen mahdollistaa yksilölle kokemusta siitä, että hänen ainutlaatuista osaamista ja asiantuntijuutta arvostetaan sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta merkitykselliseen tutkimusyhteisöön, joka yhdessä muotoilee toimintaa ja ponnistelee jaettua päämäärää kohti (2). TKI-toiminnan tuloksellisuus vahvistuu, kun kumppanuudessa tuotetut tulokset vastaavat tarpeisiin ja ovat merkityksellisiä sekä käyttökelpoisia yhteisöjen arjessa (4). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa toimijoiden osallistamisen sijaan on kyse osallistumisesta, jolloin TKI-toiminta kiinnittyy arkeen, käytänteisiin ja osallistuminen on luonteeltaan yhdenvertaista ja kumppanuuteen perustuvaa (1). Kun osallistuminen perustuu vastavuoroiseen yhteistoimintaan kumppaneiden kesken läpi TKI-prosessin, voidaan TKI-toiminnassa soveltaa osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (2). Viisivaiheisessa mallissa tutkimuskumppanuuteen liittyy seuraavia tehtäviä, jotka voivat edetä osin yhtäaikaisesti ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään: tutkimuskumppanuuden käynnistäminen tutkimusryhmän rakentaminen vastavuoroinen tutkimuksen yhteissuunnittelu uuden tutkimustiedon tuottaminen yhdessä tutkimustiedon hyödyntäminen arjessa. Kaikissa vaiheissa mielekkäistä osallistumisen muodoista ja yhteistoiminnan käytänteistä sovitaan yhdessä jokaisen osaamista ja mielenkiinnonkohteita hyödyntäen sekä resurssit huomioiden. Kehittävä ja eettinen arviointi liittyy kaikkiin mallin vaiheisiin. (2) Yhdessä tutkimiselle ja kehittämiselle on monta nimeä Yhteisöjen jäsenten osallistumista painottavalle TKI-toimintakulttuurille on käytössä monia käsitteitä sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Eri tieteenaloilla osallistuminen on myös luonteeltaan erilaista ja erimuotoista vaihdellen aineistonkeruun joukkoistamisesta kumppanuuteen tutkimusryhmän tasa-arvoisena jäsenenä. Yhdessä tutkimiselle ja kehittämiselle on siis monta nimeä, mutta toiminnan luonteesta ja kontekstista riippuen, myös erilaisia osallistujaryhmiä, tarkoitusperiä ja lähtökohtia. (4) Suomessa osallistuvaa TKI-kumppanuutta kehitetään Metropolia Ammattikorkeakoulussa opetus- ja kulttuuriministeriön TKI-toiminnan profiloitumisrahoituksella. Tämänkaltaista tutkimuskulttuuria edistää myös kanssatutkimuksen tutkijaverkosto. Ossi-hankkeessa kanssatutkimus-käsitteen ohessa on käytetty myös yhteistutkimuksen käsitettä. Kutsu kumppanuuteen Ossi-hankkeessa Osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa tutkittavan ilmiön äärelle kutsutaan kumppaneiksi ihmisiä, joilla on erilaista osaamista, kokemusta ja ymmärrystä aiheesta sekä jotka ovat vapaaehtoisia osallistumaan ilmiön tutkimiseen ja kehittämiseen yhdessä (1). Ossi-hankkeen tavoitteena oli edistää kuntoutujien liittymistä ja osallistumista Klubitaloissa sekä siirtymistä myös Klubitalojen ulkopuolelle. Ossi-hankkeessa kutsu kumppanuuteen lähetettiin Klubitalon kokemustoimijoille, joilla oli mahdollisuus työskennellä projektissa toimeksianto- ja tuntityösopimuksella. (3, 5) Seuraavassa kuvautuu yhden kokemustoimijan matka OSSI-hankkeen yhteistutkimusprosessissa. Miten tulla kanssatutkijaksi? ”En ollut täysin toimintakuntoinen, että olisin voinut mennä oikeisiin töihin, mutta olin valmis aloittamaan jotakin uutta, Klubitalon tuttujen työtehtävien sijaan.” Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn kolmivuotinen Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin (OSSI) -hanke toteutti tutkimusta, johon haettiin Klubitaloilta osallistujia kanssatutkijoiksi. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostamia, yhdenvertaisia yhteisöjä. Opinto- ja työyksikön työvalmentaja auttoi ja kannusti hakijoita osallistumaan projektiin. Mukaan hyväksyttiin aluksi kolme kanssatutkijaa sekä kokemustaustainen tutkimusavustaja. ”Kaikki tekemämme työ perustui vapaaehtoisuuteen ja saimme tehdä töitä oman jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Alusta saakka tiimimme oli todella sitoutunut projektiin, eikä kukaan jäänyt pois mistään yhteisestä palaverista, ellei ollut pakottavaa syytä.” Moninaisia tehtäviä ja oppimista kanssatutkijana Kanssatutkijan työtehtäviin OSSI-hankkeessa kuului lukuisia erilaisia työtehtäviä. Selvitettävänä oli kartoituskysely Suomen 23:n Klubitalon jäsenille ja työntekijöille. Tukena oli New Yorkin Klubitalo, jolta saatua kysymyspatteristo käännettiin ja pilotoitiin kanssatutkijoiden vertaisten kanssa ennen varsinaista kyselyn toteuttamista. "Minulla oli olo kuin olisin jokin reportteri, kun laitoin tietokoneen olkalaukkuun ja lähdin haastattelemaan ystäviäni. Tuntui hyvältä tehdä jotain merkityksellistä ja hyödyllistä." Kanssatutkijat osallistuivat esimerkiksi pareittain toteutettuihin haastatteluihin ja kyselyn analyysiin, mutta varsinainen tilastotieteen analyysiohjelman käyttö oli ulkopuolisen avustajan vastuulla. Haastatteluihin annettiin koulutus henkilöltä, jolla oli vankka kokemus kanssatutkimuksesta ja tutkimushaastatteluista. Harjoittelun ansiosta haastattelut sujuivat hyvin. Kanssatutkijat pääsivät vaikuttamaan myös siihen, mitkä olivat merkityksellisiä aiheita nostaa keskusteluun. Haastattelujen analyysivaiheessa valitsimme jokainen oman näkökulman ja kysymyksen, jonka valossa aloimme toteuttaa hankkeessa kehitettyä kokemusohjautunutta analyysiä. ”Minulle tärkeäksi muotoutui kysymys, haluatko saada jotakin merkittävää aikaan Klubitalon ulkopuolella. Saavutukset kutkuttavat mieltä, vaikka olen joutunut lopettamaan useasti opinnot ja työnteon sairastumisen vuoksi. Haluan tietää, onko muiden Klubitalojen jäsenillä ollut samansuuntaisia kokemuksia tai ajatuksia." Kanssatutkijoiden haastattelutehtävän jälkeen he litteroivat haastatteluvideot tekstiksi ja analysoivat haastatteluaineistoa siihen tarkoitelulla ohjelmalla. ”Atlas.ti on analyysiohjelma, josta opin pitämään. Oli todella mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia ja tunnistaa samoja, mutta myös eri ajatuksia aiheeseen kuin mitä itse ajattelen.” Kanssatutkijana saattoi osallistua myös tutkimustulosten levittämistä varten järjestettyjen työpajojen vetämiseen Klubitaloilla. Työpajojen tarkoituksena oli kehittää kutakin Klubitaloa hyödyntämällä tutkimuksen tuloksia keskustelujen virittäjinä, ideoinnin aineksina ja yhteiskehittämisen kannustimena. Ossi-hankkeen toiminnasta ja tuloksista kanssatutkijat kertoivat esimerkiksi Klubitaloissa, ammattikorkeakouluissa ja hyvinvointialueilla. Sen lisäksi tilaisuuksia puheenvuoroihin on tarjoutunut kansainvälisiin konferensseihin. ”Pidin puheenvuoron muun muassa European Conference on Mental Health (ECMH) -tapahtumassa 2021. Kanssatutkijana toimiminen on ollut monin tavoin oppimismatka, jolla olen viihtynyt ja josta olen hyötynyt työ- ja toimintakykyni näkökulmasta. Olen valmis tarttumaan uusiin haasteisiin Ossi-hankkeen jälkeen.” Osallistumisen monet muodot ja hyödyt Osallistuminen kumppanina tiedon tuotantoon ja hyödyntämiseen tutkimusprosessissa on monimuotoista, yhdessä muotoutuvaa ja osin ennakoimatonta (3). Osallistuva TKI-kumppanuus on kiinni arjessa, käytännöissä ja elämässä. Siten sen saamia muotoja ja vaiheita ei voi ennakoida samoin kuin laboratorio-olosuhteissa toteutettua perustutkimusta (jos aina sitäkään). Osallistumisen tuottamat hyödyt ovat vastaavasti myös moninaisia, yksilöllisiä ja yhteisiä, yllättäviäkin. Osallistuminen tuottaa parhaimmillaan uutta osaamista, merkityksellisyyden ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia jokaiselle kumppanille (1). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa arvoa ei tuoteta vain sen tuloksilla, vaan hyödyllisellä ja merkityksellisellä matkalla. Merkityksellinen ja vaikuttava TKI-toiminta tehdään yhdessä. Kirjoittajat Antti Pitkänen on kanssatutkija ja ollut Lahden Klubitalon jäsenenä jo 13 vuotta. Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin (OSSI) -hankkeessa (2020-2022) hän on ollut alusta asti hankkeen päättymiseen saakka. Kanssatutkijana hän on oman elämänsä asiantuntija ja tasavertainen tutkimuskumppani. Nea Vänskä on lehtori ja toimii projektipäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeessa, jossa kehitetään osallistuvaa TKI-toimintakulttuuria Metropoliaan ja verkostoihin OKM:n TKI-toiminnan profiloitumisrahoituksella (Hytke). Outi Hietala on sosiaaliantropologi, joka on väitellyt yhteiskuntapolitiikasta. Hän on tutkinut ja kehittänyt päihde- ja mielenterveyskuntoutusta sekä edistänyt kokemusasiantuntemusta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittämistä. Parhaillaan hän toimii vapaana tutkijana kehittäen mm. yhteis- ja kanssatutkimuksen menetelmiä. Lähteet Sipari S, Helenius S, Vänskä N, Foster R, Salonen A.O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2022a;24(4):10-27. Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. (Theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50, Helsinki 2022b. Kulmala M, Spišák S, Venäläinen S, Laiho M, Hakala K, Rättilä T. Mitä on kanssatutkimus? Teoksessa Kulmala M, Spišák S, Venäläinen S. (toim.) Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt (tuni.fi). Tampere, Tampere University Press, 2023: 11–31. Vaughn LM, Jacquez F. Participatory Research Methods – Choice Points in the Research Process (Scholasticahq.com). Journal of Participatory Research Methods 2020;1(1). Hietala O, Ylitalo S. Klubitalot mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukena. Kuntoutus 2021; 44(4): 40-48.
How to Create an Engaging MOOC
It can be difficult for some to tell the difference between an online course and a MOOC - a Massive Online Open Course - but there are differences. Primarily these differences fall into two issues: audience and access. Often an online course, if created by an institution is meant primarily for students and there is some kind of access barrier; like requiring a institution login. If the course is not made by an institution the difference is more likely to be related to payment. Access to a MOOC requires no payment (although some may debate this). Sometimes, you will find that MOOCs will allow you to audit a course for free (consume the information) but if you want the certificate of completion, you will need to pay for that. This post is aimed at helping those who would want to create a MOOC for their subject. Definition of MOOC A MOOC is an acronym for a Massive Open Online Course (MOOC) and this means (is, by definition) that they are: Online courses accessible with computer and internet connection Accessible barrier-free (no need to wait to be accepted by an institution, no pre-requisites, no fees, etc.) Open to anyone (the numbers are not capped) 8 Main Considerations for Creating a MOOC There are a lot of different decisions that need to be made before the first paragraph of your course is made but do not let that stop you from pursuing creating a MOOC if you really believe that it is something that the audience wants and needs. MOOCs are very good at being an introduction to a specific topic that may lead learners to deeper investigations into the topics they cover. 1. Audience Determining who the audiences are for your MOOC is one of the first decisions you need to make. This will determine how you write it, the visuals you use, the interaction that might be wanted, what kind of assessments you need, etc. During our research, we found that the audiences of MOOCs have shifted over the past decade - away from the education market to professional learners looking to achieve professional and career growth. This is because of the need to constantly adapt to the changing job market. Once you have determined your audience(s), make sure to begin to think about marketing. How does your audience want to learn about this course? Doing research into how they use social media, how they usually consume (online) courses, where they “gather” is so important for your course to actually have an impact. 2. Platform There are many platforms out there but most of them have been developed by engineers centered around functionalities rather than the needs of the users’ experiences. Many of these platforms have settled into a very familiar setup - left hand accordion navigation with text, videos, or photos in the centre-right position. The open-source platform that was utilised for the Service Design Sprint MOOC and it has been created and is developed in the University of Helsinki. This makes the platform local and meets many of the requirements surrounding data processing which can be problematic with some of the other, even more popular, platforms. The learning curve for this platform is quite reasonable and it is quite adaptable. 3. Content Writing in a tone that you would like to be taught in and that the content requires is important. One of your first content decisions will require you to decide if you will include videos or not. Some courses are just text based like the Service Design Sprint course is. Others determine that video should be the delivery method. If you decide to create videos you will need to determine how they will be produced and, if there are updates in the future, how you will update them. For us one of our decisions was that having a text-based course would be easier in the long run to update and iterate when needed. Video, while undoubtedly more engaging, involved many people and many skills when an update or an iteration on the content needs to happen. Another decision that you will need to make for the content is how academically rigorous will it be and adjacent to that, how will you use references/cites in the course. You will always want to make an accurate and factual course but you also need to balance that with the experience the user has. This means readability, understandability, clarity, etc. This again will depend on the audience that you defined earlier. If people will primarily use the course as a stepping stone to the next level, then it is important to reference well and thoroughly but if your goal is to have people understand the topic and implement the learnings fairly immediately, academic referencing can be done in a less distracting way so as not to interrupt the flow of learning. 4. Accessibility Accessibility can be seen from different perspectives, from a disability perspective, to a timing issue, to where it exists online. Accessibility in terms of being useable by all is another big decision and may need an additional specialist that can help design for accessibility. A good UX/UI designer will know how to make the course better accessible to everyone. The timing of the course is an early decision you need to make and there are two choices: the course will open and close on certain dates or it will be continuously open. This impacts how people find and do your course. And finally, where your course will live online. This depends on the platform that you choose and will determine if you have direct access to update your course or if you need help from the platform to make those changes. 5. Visual identity Visuals are an important part of a course. As mentioned, the course we created was text based and while this was a deliberate decision, it also meant that we needed to really consider the visual element we wanted to add. The balance we needed to keep was one of engaging but not distracting. Visuals that added to the content but that did not take away from it. The human brain “processes visual content 60,000 times faster than text”1. This is why visual elements help process the information and can also be a distraction. It is very important that any visuals used reflect the concepts that you are trying to communicate in your content. Otherwise, the student may wonder how it relates and think that they are not understanding properly. This becomes a huge distraction. 6. Interaction Will the students interact with a lecturer? Will the student interact with each other? If they interact with each other, will this course be done in cohorts? There are many questions to answer in terms of interaction as this will determine how much time it will take to administer at any given time. For peer-to-peer interaction, it often requires a 3rd party platform to add that functionality. So you need to see what options the platform that you are using - whether this is built-in or if it requires you to connect the two systems somehow. This functionality would also require moderation and interaction by the lecturer as it is likely that there will be questions that cannot always be answered peer-to-peer. For student/lecturer interaction, including certain kinds of assessments (see below), this is also a discussion that needs to be had with the platform provider. 7. Credits For institutions in Finland, recording credits is an important funding consideration. Credits are also important for any students who wish to take the course. But not all participants in a MOOC will need credits. What they might all want is a certificate of completion. For some, this is recognition enough. But your user research will tell you what your audience would like and need. For a MOOC, students (whether at your institution or another Finnish institution) are not necessarily the main audience for a MOOC. This makes credits not as clear cut a decision. There will be some set up time for creating pathways to obtain credits but if you know the process, it isn’t too difficult. 8. Assessment The assessment will be determined by the audience you are serving. It will also depend on the platform that you have chosen. There will be limitations in each platform to the types of assessment that you can do. One of the bigger decisions that you need to make is whether you want students to submit text responses for assessment. The outcome of open text is that there will need to be someone who reads, assesses, and returns those. It may also be possible to set up a separate assessment process for those who want to take the course for credits or if you want to include the MOOC inside another course that you are teaching. Since not all people will want or need actual ECTS credits, requiring them to participate in more rigorous assessment may be a deterrent to their participation. This is just something to keep in mind as you make these decisions. Creating Metropolia's Next MOOC These 8 guidelines were the outcome of the most recent MOOC created at Metropolia - Service Design Sprint (in English) or Palvelumuotoilun sprint (in English) - with a Ukrainian version under development. The creation of this MOOC was part of the project that saw funding become available because of Helsinki Region’s designation as a European Entrepreneurial Region (EER) through Uudenmaanliito 2021-2023. From Metropolia’s perspective, it aimed to create access to knowledge about modern business development to local small and middle-sized entrepreneurs (SMEs) in the post-covid recovery period. But we can take the lessons learned from this project and create a collection of MOOCs on various subjects at Metropolia. By making your course more accessible and relatable, both content-wise and visually, more people will complete your course and be inclined to pursue the topic more. Impact like this is what all course creators are looking for. It is the kind of learning that will help RDI teams to spread their knowledge to the surrounding society and possibly have an impact even beyond. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Source Thermopylae Sciences & Technology 2014: Humans process visual data better (t-sciences.com)
Edelläkävijäorganisaatioissa keskitytään toimivan oppimiskulttuurin luomiseen
Toimintaympäristön nopeiden muutosten ja aiempaa suuremman ennakoimattomuuden myötä yritysten tulee kiinnittää huomiota yhä systemaattisemmin osaamisen kehittämiseen ja mahdollistaa työpaikalla tapahtuva ketterä jatkuva oppiminen. Systeemisessä toimintaympäristössä tarvitaan nykyistä monimuotoisempaa ja yhteisöllisempää tietoa, jonka avulla pystymme hahmottamaan viheliäisten ongelmien keskinäisriippuvuuksia ja eri asioiden välisiä yhteyksiä (1). Ongelmia ei ratkota enää yksin. Organisaatioiden kehittyminen tapahtuu enenevässä määrin verkostoissa ja kompleksissa ympäristöissä, eikä välttämättä enää rakennukaan täysin yksilöiden ominaisuuksien varaan. (2). Osaamista, tietoa ja kokemuksia jakamalla syntyy ratkaisuja Käytäntöyhteisöt ovat yksi esimerkki verkostosta, jossa opitaan. Tunnusomaista niille on se, että yhteisöön kuuluvia ihmisiä yhdistää kiinnostus ilmiöön, jonka äärellä he työskentelevät ja ratkaisevat kompleksisia ongelmia. Yhteisön keskuudessa jaetaan tietoa, materiaaleja, kokemuksia sekä yleisesti omaa osaamista aiheesta. Käytäntöyhteisöllä ei välttämättä ole yhteisesti jaettua päämäärää tai toimeksiantoa. Yksilöt kokevat yhteisön merkitykselliseksi siksi, että se kokoaa samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä yhteen ja auttaa oppimaan merkityksellisiä asioita omien työtehtävien tai intressien näkökulmasta. (3) Parhaimmillaan käytäntöyhteisö luo yhteisesti jaettua käsitystä ongelmista ja niiden ratkaisuista ja tukee näin yhteisten organisaatiotavoitteiden saavuttamista. Modernissa organisaatiossa oppiminen ei välttämättä olekaan niin suoraviivaisesti johdettavissa. Tärkeämpää on luoda edellytyksiä sille, että työntekijät ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jakavat omaa osaamistaan ja hiljaista tietoa yhdessä tekemisen, keskustelujen sekä reflektion kautta. Opitut asiat ja uudet ratkaisut integroidaan organisaation rakenteisiin toimintamalleiksi, joiden kautta poisopitaan vanhasta ja sovelletaan uutta osaamista. (4) Tämän lisäksi, yritykset ja työntekijät hyötyvät myös siitä, että ne liittyvät osaksi ekosysteemejä. Niiden kautta yritykset voivat löytää aiempaa vaikuttavampia toimintatapoja ja puuttuvaa osaamista monimutkaisten ja liiketoiminnan kannalta oleellisten ongelmien ratkaisemiseen. (5) Edelläkävijäorganisaatioissa ei keskitytä enää vain kompetenssien johtamiseen vaan huomiota kiinnitetään toimivan oppimiskulttuurin ja -käytänteiden sekä verkostojen luomiseen (6). Verkostoituminen, ideoiden ristiinpölyttäminen ja reflektointi ei ole suoraviivainen prosessi. Siksi yritysten tulee uskaltaa antaa henkilöstölle aikaa ja lupa uuden oppimiselle. Opitaan arjessa –toimintamalli auttaa yrityksiä luomaan oppimista tukevan toimintakulttuurin Verkostoitumista ja yhteistä tiedon rakentelua voi edistää ja mahdollistaa erilaisten toimintamallien ja yhteiskehittämistä tukevien teknologioiden avulla. On tärkeää luoda toimintakulttuuria, jossa kysyminen, avun pyytäminen ja epäonnistuminenkin on sallittua. Turvallisessa ilmapiirissä ihmiset uskaltavat jakaa keskeneräisiäkin ajatuksia ja toisaalta haastaa rakentavalla tavalla toinen toistensa ideoita. Usein tämän kaltaiset rakenteet ja toimintakulttuuri ruokkivat työntekijöiden halua oppia uutta ja osallistua yrityksen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. (7) Metropolia on yhteistyössä kumppaneidensa kanssa kehittänyt työssä oppimiseen “Opitaan Arjessa -toimintamallin”. Sen tavoitteena on edistää tiimien oppimista työn arjessa sekä käynnistää yrityksen oppimista tukevan toimintakulttuurin kehittymisen. Toimintamallissa tiimi nostaa itse omasta työstään ajankohtaisen kehityskohteen ja sen ratkaiseminen muodostaa oppimispolun. Tukemalla koko tiimin oppimista lisätään sekä yksilöiden että työyhteisön osaamista. Yksilöisen ja työyhteisön osaamisen kasvattamisen lisäksi Opitaan Arjessa –mallin prosessi vahvistaa tiimien yhteisöllisyyttä ja yhteistyön sujuvuutta, osaamisen jakamisen kulttuuria ja työn merkityksellisyyttä. Työyhteisöjen ja tiimien muutosmatkaa tukevat Metropolia ammattikorkeakoulun asiantuntijat, jotka sparraavat ja fasilitoivat työn arjessa tapahtuvaa oppimisprosessia. He voivat tuoda Opitaan arjessa –mallin valmennuksen osaksi myös korkeakoulussa tuotettavaa uutta tieteellistä ja substanssitason näkökulmaa ja sisältöä. Toimintamallin prosessiin osallistuvia työntekijöitä voidaan palkita korkeakoulun myöntämillä osaamismerkeillä ja opintopisteillä. Toimintamalli on sovellettavissa eri kokoisissa ja eri toimialojen yrityksissä. Kirjoittajat Kati Marin toimii jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja kehittäjänä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja kohta valmis tradenomi (YAMK). Työssään hän kehittää erilaisia uusia oppimispalveluita, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin osaamistarpeisiin. Uudet oivallukset syntyvät yhdessä tekemisen ja erilaisten ajatusten ristiinpölyttämisen kautta. Tutustu Katin LinkedIn-profiiliin. Irina Tikka toimii osaamisen kehittämisen asiantuntijana Oppimisen verkostot ja palvelut -tiimissä. Hän tunnistaa oppimistarpeita ja kehittää oppimisratkaisuja Metropolian kumppaneille. Aiemmin hän on toiminut Metropoliassa muun muassa kansainvälistymisen, opetuksen suunnittelun ja liiketoiminnan kehittämisen tehtävissä. Koulutukseltaan hän on tradenomi (YAMK) ja kohta ammatillinen opettaja. Hänen intohimona on tukea muita menestymään osaamisen vahvistamisen, oppimisen ja oivaltamisen avulla. Tutustu Irinan LinkedIn-profiiliin. Lähteet Joutsenvirta, M. (2022). Miten opitaan tulevaisuudesta käsin? Julkaisussa Työn tuuli. Kyvykkyyden johtaminen organisaation menestystekijäksi. (PDF) Viitattu 12.5.2023. Ryky, P. (2022). Oppimisen johtaminen : Teoreettinen katsaus klassikoihin ja uudempiin malleihin. (PDF) TYÖ2030 - Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Viitattu 12.5.2023. Wenger, E. (2004). Knowledge management as a doughnut: Shaping your knowledge strategy through communities of practice. (PDF) Ivey business journal, 68(3), 1-8. Viitattu 12.5.2023. Nonaka, I., & Konno, N. (1998). The concept of “Ba”: Building a foundation for knowledge creation. (PDF) California management review, 40(3), 40-54. Viitattu 12.5.2023. Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki, I., Vesa, A.-M. & Villanen, J. (2022). Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. Uuden osaamisjärjestelmän kuvaus. (sitra.fi) Viitattu 12.5.2023. Mukamas (2019). Vaietaanko vai voitetaanko? Viisi jatkuvan työssäoppimisen edellytystä. (mukamas.fi) Viitattu 12.5.2023. Siikanen, R. & Härkin, J. (2022). Develop and maintain strategy-driven learning culture. Learning Built With a Purpose to Engage Learniners. (PDF) Viitattu 12.5.2023. -- Jos olet kiinnostunut ottamaan mallin avulla ensimmäiset askeleet kohti oppivan organisaation luomista, ota yhteyttä Irina Tikkaan (irina.tikka@metropolia.fi). Luodaan yhdessä toimivia oppivia organisaatioita.
Advancing medical and health technologies – collaboration between Singapore Institute of Technology and Metropolia University of Applied Sciences Finland
Already for the second time a workshop on the theme of advancing medical and health technologies in collaboration between Singapore Institute of Technology (SIT) and Metropolia University of Applied Sciences was organized in online-hybrid mode in Singapore on the 16th of August 2023. The workshop was opened by SIT Vice President Associate Professor Susanna Leong Su Jan who emphasized the importance of international collaboration in research and development in higher education institutions. The Ambassador of Finland in Singapore Antti Vänskä and Counselor for Education and Science Anna Korpi brought up similarities, strengths and challenges in Singaporean and Finnish societies, higher education and industry as well as the meaning and role of health technology in modern societies. Overall, the focus of the workshop was on the role of technology in healthcare education and applied research in education and industry. Speakers of the seminar comprised Singaporean and Finnish public and private sector companies, health care organizations and higher education institutions. Interesting speeches about health care innovations were delivered by Dr Mabel Yen Ngoc Nguyen, Co-Founder of Elocare Pte Ltd , Singapore, who spoke about Elocare’s mobile solution to manage menopause affecting women particularly in mid-life and Dr Darshan Kumar, Customer Success Manager, Aiforia (Finland) who shared about Aifora’s AI-based solutions for pathology image analysis. We also learned about modifying health through gut microbiome by Kaiyee Toh, Head, Laboratory and Research, AMILI, Singapore. The workshop also featured talks by Associate Professor Alfred Kow, Department of Surgery, and Dr Yujia Gao, Assistant Group Chief Technology Officer, both from the National University Hospital Singapore, who spoke about the need for liberalizing data flow by transforming data silos into a highly networked ecosystem and gave several use case scenarios on the use of AR/VR/AI for medical student education and staff training, which ultimately benefits patient care. Finnish health technology company representants CEO Jouni Ihme from Innomentarium and Corporate Key Account Executive Ossi Koskinen from Siemens Heatlhineers highlighted the importance of health technology companies working together with higher education institutions’ (HEI) students, professors and researchers. Citing CEO Jouni Ihme, “benefits of this kind of collaboration for health technology companies comprise having more resources such as HEI’s student’s and professors’ work participation for their research and development, access to HEI’s laboratory and other facilities needed for research and development as well as the scientific competence of HEIs for their use”. The benefits of collaboration for the universities and their students comprise access to future health technology and research, possibilities to widen networks via health technology companies and advanced funding possibilities with health technology companies. For the students, collaboration with health technology companies give the possibility to study solving real life problems which motivates studying, getting familiar with health technology industries, possibility for internships and even workplaces after graduation. Singapore and Finland are located far apart on the globe. However, with our previous collaboration since 2019, we have vastly similar outlook in vision and the important role of technology applied to the society. Principal Lecturer Eija Metsälä from Metropolia has previously stated, the text in the Finnish Act of the Universities of Applied Sciences about the pivotal role of Universities of Applied Sciences (932/2014) ‘’ to provide higher education for professional expert tasks and duties based on the requirements of the world of work and its development carry out applied research, development and innovation activities and artistic activities that serve education in universities of applied sciences, promote industry, business and regional development and regenerate the industrial structure of the region.’’ This is equally relevant to the Singaporean and global context. Authors Principal Lecturer, Docent Eija Metsälä, Metropolia University of Applied Sciences Associate Professor Frank Guan, Singapore Institute of Technology Assistant Professor Cheryl Pei Ling Lian, Singapore Institute of Technology Associate Professor Cheow Wean Sin, Singapore Institute of Technology
Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto – hanketapahtumat suunnannäyttäjinä
Tapahtumat ovat merkittäviä kohtaamispaikkoja ja tärkeä osa hanketoimintaa. Mitä ympäristönäkökulmia tapahtuman suunnittelussa on hyvä huomioida? Entä kuinka suuri vaikutus yksittäisellä tapahtumalla voi olla? Ympäristönäkökulmaa on hyvä pohtia monissa eri tapahtuman suunnittelun vaiheissa. Yhdellä tapahtumalla voi olla suurempi vaikutus, kuin äkkiseltään arvaisi. Tapahtumilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi ihmisten asenteisiin tai tottumuksiin. Tähän kirjoitukseen on koottu muutamia vinkkejä siitä, miten tapahtuman voi toteuttaa ympäristön näkökulmasta vastuullisesti. Tarkastelunäkökulma on rajattu yritys- (B2B) ja asiantuntijatapahtumiin, jotka järjestetään sisätiloissa. Tämä artikkeli kertoo hankkeessa tehtävästä tapahtumatuotannosta sitä työkseen tekevien näkökulmasta. Hankkeissa järjestetään erilaisia tapahtumia Erilaisia tapahtumia voivat olla seminaarit, keskustelutilaisuudet, työpajat, messut, valmennukset ja koulutukset. Tapahtumien osallistujamäärä voi vaihdella kymmenistä useisiin satoihin tai jopa tuhansiin. Hankkeissa fyysiset tapahtumat tarjoavat kohderyhmälle mahdollisuuden oppia, kehittyä, jakaa ajatuksia ja verkostoitua kasvotusten muiden osallistujien kanssa. Tapahtuma osallistumisen alustana tarjoaa mahdollisuuden markkinoida ja viestiä hankkeen tarjoamista palveluista ja sisällöistä. Tapahtumat ovat siis tärkeä osa hankkeen toimintaa, koska niiden avulla voidaan puhua suoraan tavoitellulle kohderyhmälle ja tapahtuman sisällöt voidaan muokata juuri hankkeen tavoitteita tukeviksi. Lisäksi tapahtumissa on mahdollista käydä dialogia kohderyhmän kanssa ja tarvittaessa saadun palautteen pohjalta muokata hankkeen tulevia sisältöjä. Tapahtumajärjestäjien avuksi on tehty useita erilaisia oppaita ja ohjeita. Helsingin kaupunki on tehnyt Sustainable Meeting Guidelines -oppaan (1) englanniksi, koska kaupungissa järjestetään paljon kansainvälisiä kokouksia ja kongresseja. Monet kaupungit, kuten Lahti (2) ja Oulu (3), ovat tehneet omat vastuullisen tapahtuman järjestämisen oppaat, jotka palvelevat erityisesti ulkotapahtumien järjestämistä. Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto tarkoittaa konkreettisia valintoja Kaikista tapahtumista syntyy päästöjä, ja onkin sanottu, että ympäristöystävällisin tapahtuma on sellainen, jota ei lainkaan järjestetty. Tapahtumilla on myös myönteisiä vaikutuksia. Ne ovat merkittäviä kohtaamisten paikkoja, joten tapahtumia voi ja kannattaa jatkossakin järjestää. Tapahtuman tuottava taho voi vaikuttaa erilaisiin valintoihin liittyen tapahtuman järjestelyihin. Erilaisissa hankkeissa pystymme testaamaan, kokeilemaan ja innovoimaan ympäristöystävällisiä valintoja ja ratkaisuja ehkä korkeakoulujen muuta tapahtumatoimintaa helpommin, ketterämmin ja nopeammin. Osallistujalta kuultua: ”En ole ennen uskaltanut maistaa vegaanista “kinkku”sämpylää, mutta tämähän on hyvää!”. Vaikka vegekinkku ei välttämättä jäänyt hänelle käyttöön arjessa, saattoi kynnys sen, tai muiden uusien ruokien syömiseen hieman madaltua. Hankkeet ovat osa ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), joten hankkeiden kautta saadut positiiviset tulokset voidaan sitä kautta linkittää osaksi ammattikorkeakoulun pysyvämpää toimintaa. Hiilijalanjäljen mittaaminen ohjaa tekemään vastuullisia valintoja Konkreettinen tapa seurata tapahtuman hiilijalanjälkeä on käyttää hiilijalanjälkilaskuria. Verkosta löytyy monia helppokäyttöisiä laskureita, joita tapahtumajärjestäjä voi hyödyntää ilmaiseksi. Ennen kuin laskuria voi käyttää, tulee tapahtumajärjestäjällä olla tiedossaan tarkkoja lukuja tapahtuman tuotantoon liittyen. Joitain lukuja voidaan ennakoida ja ennustaa ennen tapahtumaa, kuten puhujien matkustamiseen liittyvät päästöt. Osa tarvittavista luvuista voidaan laskea vasta tapahtuman jälkeen, kun kokonaiskulutus vaikkapa jätteiden osalta on tiedossa. Muun muassa suomalainen tapahtumatoimisto Tapaus tarjoaa omilla verkkosivuillaan laskurin, jossa kysytään kuutta perustietoa tapahtumaan liittyen (4). Niitä ovat tapahtuman järjestämispaikka osallistujien ja puhujien logistiikan päästöt tilan energiankulutus yöpymisten määrä tarjoilut ja jätteiden määrä. Suurin osa fyysisten tapahtumien hiilijalanjäljestä syntyy liikkumisesta ja logistiikasta, energiankulutuksesta ja tarjottavasta ruoasta. Tapahtumatilaa valitessa kannattaa huomioida ympäristövaikutukset Ensimmäiseksi tapahtumajärjestäjän tulee valita tila tapahtumalle. Valitsemalla oman organisaation tilan voi tapahtumajärjestäjä säästää tilavuokrakuluissa, mutta hän ei välttämättä pääse vaikuttamaan tilan ympäristöratkaisuihin. Metropolia ja Haaga-Helia ammattikorkeakouluilla on monipuolisia tiloja eri kampuksilla. Valitsemalla oman ammattikorkeakoulun tilan voi tapahtuman yhteydessä tehdä kampusta ja sen toimintaa tutuksi osallistujille esimerkiksi järjestämällä opastetun kävelykierroksen osana ohjelmaa. Näin ammattikorkeakoulu ja sen tilat ja toiminnot tulevat konkreettisella tavalla tutuiksi sidosryhmille. Mikäli valitaan joku muu tila, kuten tapahtuma- tai kokoustalo, kannattaa varmistaa, onko sillä jokin ympäristöohjelma tai -sertifikaatti, joka ohjaa koko talon toimintaa. Erilaisia tapahtuma-alan ympäristöohjelmia ovat Ekokompassi (5), Joutsenmerkki (6) ja Sustainable Travel Finland (STF) -status (7). Tapahtumatalon käytössä oleva sertifikaatti tarkoittaa, että toiminta on ulkopuolisen toimijan auditoima. Usein sertifikaatin saatuaan toimijan tulee uusia se tietyin aikavälein. Valitsemalla tilan, joka on helposti julkisilla liikennevälineillä saavutettavissa, voi vaikuttaa yhteen tapahtumien suurimpaan päästökohteeseen eli osallistujien liikkumiseen. Kannusta osallistujia saapumaan kävellen, pyörällä, junalla, bussilla tai kimppakyydein. Mikäli tapahtuma järjestetään hieman syrjäisemmässä paikassa, harkitse voisitko tarjota osallistujille yhteiskyydin jostain liikenteen solmukohdasta. Helposti saavutettavassa sijainnissa oleva tila helpottaa myös tapahtumakalustuksen, kuten tuolien, lavan tai äänitekniikan kuljettamisen tilaan. Usein järkevintä on kuitenkin valita tila, jossa on tapahtumaan soveltuvat fasiliteetit. Tilan energiatehokkuuteen vaikuttaa eniten, milloin rakennus on rakennettu ja milloin sitä on uudistettu. Energiatehokkaissa tiloissa valaisimet ovat ledejä, ilman lämpötilaa voidaan säädellä, valot ja tekniikka ovat päällä vain silloin kun niitä käytetään, ja talolla on vihreä sähkösopimus. Ympäristötietoisessa tapahtumatalossa on myös huomioitu jätteiden keräys, lajittelu ja kierrätys. Tapahtumat ovat usein hektisiä ja ruokatauot lyhyitä, joten jätepisteiden kunnollinen merkitseminen ja selkeät kyltit auttavat siinä, että jätteet lajitellaan oikein. Digitaaliset ratkaisut vähentävät ympäristökuormaa Edes virtuaalitapahtuma ei ole ympäristövaikutuksiltaan neutraali, vaan kulutusta syntyy esimerkiksi päätelaitteiden virrankulutuksesta, runkoverkon datansiirrosta sekä reitittimien ja modeemien liityntäverkon sähkönkulutuksesta. Vaikutusta on myös sillä, millaisella laitteella virtuaalitapahtumaa katsotaan ja kuinka pitkään (8). Rakennetun ympäristön suunnittelutoimisto Sitowise on laskenut yhden korona-aikana järjestetyn virtuaalitapahtuman päästöt. Tämän selvityksen johtopäätöksenä oli, että esimerkkitapahtuman kohdalla yhden ihmisen edestakainen lentomatka Etelä-Euroopasta Suomeen olisi ollut suurempi kuorma ympäristölle kuin virtuaalitapahtuma, johon osallistuisi jopa useita tuhansia ihmisiä. Selvää on, että virtuaalitapahtuman päästöt ovat huomattavasti fyysisiä tapahtumia pienemmät. Sitowisen vertailussa virtuaalitapahtuman päästöt olivat 0,7% verrattuna fyysiseen tapahtumaan. Tapahtumissa on usein kansainvälisiä puhujia, jotka saattavat saapua Suomeen hyvinkin kaukaa, kuten Aasiasta tai Pohjois-Amerikasta. Erilaisissa EU-rahoitteisissa hankkeissa puhujat tulevat usein Keski-Euroopasta. Tehty selvitys osoittaa, että tapahtumajärjestäjien kannattaa ympäristösyistä jatkossa kutsua puhujat etäyhteydellä mukaan, jotta puhujien lentomatkoista ei syntyisi päästöjä. Yritysten muutoskumppanina -hankkeessa kutsuimme toiseen päätapahtumaan puhujaksi Euroopan komission Stefano Soron Brysselistä, ja hänen puheenvuoronsa striimattiin suorana valkokankaalle Teams-alustan avulla. Korona-aikana opimme kaikki paljon uutta verkkotapahtumien järjestämisestä. Osallistujat ovat jo tottuneita siihen, että livetapahtumassa voidaan osa puheenvuoroista seurata valkokankaalta ja vain osa puhujista on paikan päällä. Varmin tapa on tuottaa ennakkoon video puheenvuorosta, joka voi olla myös tekstitetty. Toisaalta liveyhteydellä on mahdollisuus keskustella puhujan kanssa ja syntyy aitoa vuorovaikutusta. Tarjoilujen valinnalla on merkittävä ympäristövaikutus Tarjoilut voivat olla yksi merkittävä tekijä tapahtuman ympäristövaikutuksista. Ruuantuotannon kokonaisympäristövaikutuksista esimerkiksi ruuan kuljetus ja hävikki ovat pienessä roolissa verrattuna ruuan alkutuotantoon. On hyvä pitää silmällä sitä, millä valinnoilla on aidosti vaikutusta. Ruuan alkutuotannon osuus ruuan kokonaispäästöistä on jopa 60 prosenttia (9). Kun nykyisestä suomalaisesta ruokavaliosta vähennettäisiin liha puoleen, ruokavalion ilmastovaikutus vähenisi 13 prosenttia, kun taas kasvipohjaisessa ruokavaliossa ilmastovaikutus vähenisi 37 prosenttia (10). Hävikki nousee helposti otsikoihin ja hävikkiruuan tarjoaminen tuntuu usein trendikkäältä, vaikka hävikin osuus on vain muutama prosentti ruuan kokonaispäästöistä (10). Kuljetuksen osa ruuan kokonaispäästöistä on noin 5 prosenttia, sisältäen kuljetuksen kaikissa tuotannon vaiheissa (9, 11). Kun pohditaan tarjoilujen ympäristönäkökulmaa, suurimman vaikutuksen voi tehdä tarjoamalla kasvipohjaista ruokaa liharuuan sijaan. Muita ruuan ympäristövaikutuksia on hyvä huomioida. Hävikin minimoinnin ja hyödyntämisen lisäksi tarjoilut voivat olla esimerkiksi lähi- tai kausiruokaa. Hanketapahtumissa voidaan valita tarjolle joko täysin kasvipohjaista ruokaa tai kasvisruokaan painottuvaa tarjoilua. Harmillinen ilmiö on hankkeiden järjestämien tapahtumiin ilmoittautuneiden saapumatta jääminen. Tällainen "no-show" -lukema on jopa 50 prosenttia, jolloin myös hävikki on suurta. Hävikin määrää voidaan pyrkiä vähentämään sitouttamalla ilmoittautuneet osallistumaan tapahtumaan esimerkiksi soittamalla ilmoittautuneet henkilöt läpi. Henkilökohtaisella kontaktilla puhelimitse voidaan osallistumisen vahvistamisen lisäksi tehdä kevyttä tarvekartoitusta. Ylijääneet tarjoilut kannattaa tarjota tapahtuman työntekijöille tai kampuksella työskenteleville henkilöille, jolloin ruokahävikkiä ei juurikaan synny. Tapahtumarekvisiitta vuokrattuna ja materiaalit helposti kierrätykseen Usein tapahtumiin tarvitaan erinäistä rekvisiittaa, printtimateriaalia ja muuta tavaraa. On hyvä miettiä, tarvitseeko kaikkea printata vai voiko esimerkiksi tapahtuman ohjelman ja muun oheismateriaalin tarjota osallistujille digitaalisina. Tähän on monia tapoja ja sovelluksia. Jos tapahtuman tila on valittu hyvin, ei erillisiä ohjekylttejä tiloissa liikkumiselle tarvita. Jos kuitenkin tulostat opasteita tapahtumiin, mieti voisitko käyttää niitä myös seuraavissa tapahtumissa. Monenlaista rekvisiittaa voi nykyisin vuokrata, joten kaikkea ei kannata ostaa, jos sille ei tule jatkossa käyttöä. Ennen kuin ostaa tai vuokraa tuotteita, on hyvä tutustua palveluntarjoajan toiminnan vastuullisuuteen. Hankkeiden tapahtumissa hankkeen tiedot tulee olla tapahtumissa näkyvillä. Tähän käytetään perinteisesti roll up -banderolleja. Monesti ympäristönäkökulman huomioiminen voi tuoda taloudellisia säästöjä, myös silloin, jos esimerkiksi tilaa uuden kankaan vanhaan roll up -runkoon. Kannattaa myös pohtia, voiko roll up -banderollin sijaan käyttää esimerkiksi digitaalisia näyttöjä. Haaga-Helian ja Metropolian kampuksilla vierailee tuhansittain ihmisiä vuodessa, joten esimerkiksi opasteet on tiloissa huomioitu hyvin ja diginäyttöjä on helppo hyödyntää. Juuri mitään ylimääräistä rekvisiittaa tai materiaalia ei ole tilattu tapahtumiin. Maata pitkin asiantuntijatapahtumiin Korona-aika muutti hieman käyttäytymistämme, ja ainakin osittain töihin liittyvä matkustaminen väheni. On tehokasta ja ekologista osallistua vaikkapa kansainväliseen seminaariin verkon välityksellä, mutta osa tapahtumista on sellaisia, joihin osallistuja mielellään osallistuu paikan päällä saadakseen parhaan hyödyn irti. Työmatkailu on aikaa vievää, joten voisiko tulevaisuuden seminaarimatkoja tehdä vieläkin hitaammin pintaa pitkin? Suomesta pääsee melko helposti eri puolille Eurooppaa nopeimmillaan vuorokaudessa laivalla ja junalla. Matkustusaikaa voi hyödyntää töiden tekemiseen, jos käytössä on kannettava tietokone ja wifi-yhteys. Suomessa VR:llä oli aiemmin erityinen salonkivaunu, jossa vuonna 2010 Helsingin kaupunginhallitus kokousti, kun se matkusti maakuntamatkalle Kainuuseen. Nykyisin salonkivaunut on poistettu käytöstä, mutta VR tarjoaa mahdollisuuden varata erilaisia työskentelyhyttejä tai ravintolavaunun yläkerran isompien ryhmien yksityiskäyttöön. Näin ollen junassa voisi pitää vaikkapa tiimin suunnittelupäivän tai johtoryhmän kokouksen eli matkustusaika olisi entistä tehokkaampaa. Juna+laiva-yhdistelmä tuottaa arviolta puolet vähemmän päästöjä kuin lentokoneella lentäminen (8), joten olisi merkittävä muutos, jos kansainvälinen työmatkustaminen jatkossa tapahtuisi pintaa pitkin yhä enenevissä määrin. Hiilijalanjälkeä voi kompensoida, kun kaikki muu on jo tehty Kompensaatio tarkoittaa syntyneen ympäristöhaitan kumoamista esimerkiksi istuttamalla puita tai ennallistamalla soita. Yleensä tämä tarkoittaa päästöyksikköjen ostamista ja mitätöimistä jonkun palveluntarjoajan kautta. Kompensaatiota tarjoavia organisaatioita on Suomessa useita. Ympäristöystävällisen tapahtumatuotannon kulmakivet ovat vastuulliset ja ekologiset valinnat koko tuotannon ajan, alkaen suunnittelusta ja päättyen jälkiviestintään. Tärkeintä on hyvällä suunnittelulla minimoida erilaiset päästöt ja etsiä kestäviä ratkaisuja tapahtuman järjestämisen eri osa-alueisiin. Kuten alussa todettiin, on vääjäämätöntä, että tapahtumista syntyy päästöjä, joten yksi vaihtoehto on kompensoida päästöjä jälkikäteen. Jos kompensaatiota käytetään väitteiden kuten “hiilineutraali tapahtuma” tai “päästöt kompensoitu” perusteena, tulee markkinoinnissa tarkentaa, mitä päästöjä on kompensoitu ja miten. Viestintä ei saa antaa kuvaa laajemmasta ympäristöystävällisyydestä (12). Finnwatch arvioi, että vapaaehtoisten kompensaatiopalveluiden kysyntä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Yksi tapa kompensoida päästöjä on poistaa ilmakehästä vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi metsistä, mutta tulevaisuudessa yhä useammin myös niin sanotuista negatiivisten päästöjen teknologioista tai hiilidioksidin poistosta, joihin kuuluu erilaisia teknologisia menetelmiä (12). Voisiko jatkossa hankesuunnitelmiin olla kirjattuna, että ammattikorkeakoulujen TKI-palvelut olisivat mukana kehittämässä uusia teknologisia menetelmiä, joilla voidaan kompensoida hankkeiden päästöjä? Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto ei ole vaikeaa Ympäristönäkökulman huomioiminen ei lopulta ole vaikeaa. Tärkeää on valita kyseisen tapahtuman kannalta oleelliset toimet. Ennen tapahtuman tarkempaa suunnittelua, voi aloittaa päättämällä ympäristötavoitteet tapahtumalle. Sen jälkeen voi selvittää, miten näihin tavoitteisiin päästään, miltä palveluntarjoajilta tilata tuotteita ja palveluita, ja keiden toimijoiden kanssa tehdä yhteistyötä. Kun alat suunnittelemaan tapahtumaa, älä ota liian suurta stressiä siitä, teetkö kaiken oikein ja muistatko kaikki eri näkökulmat. Sinun ei tarvitse muistaa kaikkea ulkoa, sillä netti on pullollaan erilaisia oppaita, joita on helppo hyödyntää pitkin tapahtuman suunnittelua. Myös pienillä teoilla on merkitystä. Jotta pystymme aidosti vaikuttamaan ilmastonmuutoksen etenemiseen, meidän kaikkien on tehtävä ympäristön eteen se minkä roolissamme voimme – kuka muukaan sen tekisi? Ympäristöystävällisistä ratkaisuista kannattaa viestiä osallistujille. Vastuullisuus on brändeille usein myyntivaltti, mutta nykyisin se saattaa olla asiakkaille jopa oletusarvo. Tapahtuman kävijä on usein valveutunut ja kiinnittää huomiota tapahtuman järjestelyihin – etenkin jos järjestelyt on hoidettu huonosti ja vastuullisuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Osallistuja saa tiedon tapahtuman ympäristötoimista vasta, kun niistä viestitään. Osallistuja ei voi esimerkiksi tietää, käytetäänkö rakennuksessa ekoenergiaa, onko tarjottu ruoka tuotettu lähellä, tai onko päästöjä kompensoitu. Jakamalla tietoa tehdyistä valinnoista voi toimia myös esimerkkinä muille. Kirjoittajat Maija Rummukainen työskentelee projektiasiantuntijana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja opiskelee Corporate Environmental Management -maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa. Erika Poikolainen työskentelee tapahtumatuottajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opiskelee kulttuurituottajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Kirjoittajat toteuttavat tapahtumia Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea yrityksiä muutostilanteissa osaamista vahvistamalla. Hankkeessa on mukana yhdeksän ammattikorkeakoulua Etelä-Suomesta, ja tapahtumia toteutetaan sekä itsenäisesti ammattikorkeakoulutasolla että yhteisesti hanketasolla. Lähteet Helsingin kaupunki. Sustainable Meeting Guidelines. (e-julkaisu.fi) Lahden kaupunki. Tapahtumien ympäristöopas. (lahti.fi) Oulun kaupunki. Näin teet vastuullisen tapahtuman. (ouka.fi) Tapaus. Tapahtumien co₂-laskuri. (tapaus.fi) Ekokompassi.fi Joutsenmerkki.fi Sustainable Travel Finland (STF). (visitfinland.fi) Sitowise. Virtuaalitapahtumien hiilijalanjälkeä selvitettiin. (sitowise.com) S. Kurppa ja I. Riipi, 2013. RUOKAKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi ruokasektorilla. (luke.fi) MTT Raportti 95, MTT Jokioinen. Saarinen, M., Knuuttila, M., Lehtonen, H., Niemi, J., Regina, K., Rikkonen, P., Varho, V., Kaljonen, M., Mattila, T. & Seppälä, J. (2019). Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät: RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. (valtioneuvosto.fi) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Policy brief 08/2019. Savikko, R., Himanen, S., Rimhanen, K., Mäkinen, H. (2013). Ruoan ilmastovaikutukset. Luonnonvarakeskus (PDF, ilmastoviisas.fi). Finnwatch. Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa. (finnwatch.org)
Onko mikrokursseista hyötyä yrittäjälle?
Mikrokokoisilla, pienillä ja keskikokoisilla (pk) yrityksillä on usein vähemmän resursseja kouluttaa henkilöstöään verrattuna suurempiin yrityksiin. Kuitenkin kilpailukyvyn ja kasvun saavuttaminen edellyttää jatkuvaa oppimista ja uusien teknologioiden hyödyntämistä. Tässä blogitekstissä käydään läpi, millaisia etuja ammattikorkeakoulujen tarjoamat mikrokurssit tarjoavat mikro- ja pk-yrittäjille, ja miksi niiden suorittaminen voi olla hyödyllistä liiketoiminnan kehittämisen kannalta. Mikä on mikrokurssi? Mikrokurssit tai pienet osaamiskokonaisuudet ovat laajuudeltaan sekä ajankäytöltään tiiviitä voidaan suorittaa ajasta ja paikasta riippumatta, juuri silloin kun oppijalle sopii voidaan suorittaa nopeammin perinteisempiin ja laajempiin oppilaitosten tarjoamiin kurssikokonaisuuksiin verrattuna. Mikrokurssien tuottaminen on tutkintoon tähtääviä opintoja joustavampaa, jolloin kurssivalikoimia on helpompi päivittää kysynnän ja oppimistarpeiden mukaisesti. Mikrokurssit ja jatkuva oppiminen Mielenkiintoisia ja osaamista kehittäviä kokonaisuuksia voidaan tarjota mikromuodossa eri tavoin yhdisteltynä. Laajalla tarjonnalla tuetaan jatkuvaa oppimista, joka on muuttuvassa maailmassa ja varsinkin joidenkin teknologioiden kohdalla erittäin nopeaa. Mikrokurssien järjestämisen tarkoituksena on mahdollistaa silta muutokselle, sekä samalla herättää kurssinsuorittajan mielenkiintoa tutustua aiheeseen syvemmin jatkossakin. Muutos tukee kurssin suorittajan jatkuvaa oppimista, joka on tärkeää muuttuvassa maailmassa. Miksi kiireinen yrittäjä lähtisi suorittamaan mikrokurssia? Yleensä mikrokurssien suorittaminen on riippumatonta ajasta ja paikasta, joten niitä voidaan tehdä silloin kun on aikaa. Laajuutensa puolesta kurssit ovat kompakteja kokonaisuuksia. Kurssien suoritustapa on kustannustehokas muoto yrittäjälle tutustua ja oppia uutta. Tarkoituksena ei ole, että yrittäjät suorittaisivat koko laajan tarjonnan, vaikka sekään ei ole kiellettyä. Tarjonnasta voidaan valita sillä hetkellä kiinnostavimmat kokonaisuudet. Kurssien tarjoaman tiedon lisäksi osallistujien on mahdollista saada uudenlaisia näkökulmia omaan toimintaansa aiheesta riippuen. Oppiessa uutta ajankohtaisista teemoista, yrittäjän on mahdollista saavuttaa tavoiteltua hyötyä tulevaisuutta ja yritystä ajatellen. Tarvitaan vain motivaatiota kehittää ja olla ajan hermoilla mukana, vaikkakin välillä niin hektisessä maailmassa toimimmekin. Voihan olla, että ensimmäisen uuden oppimiskokemuksen saatuaan, yrittäjä jatkaa tarjonnan loppuun syventääkseen ymmärrystään. Ammattikorkeakoulut yritysten uudistumisen tukena Suomen 22 ammattikorkeakoulun yhteinen valtakunnallinen Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hanke tarjoaa mikro- ja pk-yrittäjille ilmaisia, ajankohdasta riippumattomasti saatavilla olevia koulutuksia verkkokurssien muodossa. Hanketyönä tuotetun mikrokurssitarjonnan avulla on mahdollisuus toteuttaa ja tuotteistaa uutta henkilöille, joiden elämässä tutkinnon suorittaminen ei välttämättä tule kyseeseen. Tavoitteena on rakentaa silta tulevaisuuden muutokseen, jossa elämme, sekä madaltaa kynnystä ottaa käyttöön uusia teknologioita tarjotuista aiheista. Koulutukset ovat kaikille avoimia ja niiden tarkoitus on tukea yritysten liiketoiminnan kehitystä sekä kasvamista uusia teknologioita hyödyntäen. Metropolia tuo jatkuvaan oppimiseen oman panoksensa tuottamalla sisältöä kurssien sekä tapahtumien muodossa. Ajankohtaisia aiheita tällä hetkellä ovat esimerkiksi muutoskyvykkyys, digitalisaatio ja vihreä siirtymä. Toteutustapa vaihtelee inspiraatioluennoista mikrokursseihin ja syvempiin kokonaisuuksiin. Hankkeen sivustolta löytyvät opintokokonaisuudet: Muutoskyvykkyyden teema Digitalisaatio ja XR-teknologia Vihreän siirtymän sisällöt Tarjonta tulee kasvamaan hankkeen edetessä. Jokainen löytää varmasti aiheen, johon perehtyä tarkemmin. Kurssien käytännön toteutukset vaihtelevat videoiduista inspiroiduista sisällöistä, perinteiseen ”teoria ja tehtävä” -muodossa toteutettuihin osioihin. Tämäkin tuo mukavaa vaihtelua perinteisiin kurssien suorittamistapoihin ja tukee myös ihmisten erilaisuutta oppia asioita eri menetelmien avulla. Kirjoittaja Heikki Ahokas toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa projekti-insinöörinä Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio -REACT-EU-hankkeessa. Lähteet European Education Area (europa.eu): micro credentials Ely-keskus.fi: jatkuva oppiminen Hankkeen kurssitarjonta: yritystenmuutoskumppanina.fi Tulevat tapahtumat 11/2023 saakka hankkeen verkkosivulta
7 Reasons Why Creativity at Work is Essential
Research has shown that European employees are less engaged at work than in other parts of the world. Gallup’s State of the Global Workplace: 2022 Report (1) puts European employees’ engagement levels at only 14%. This is 7% lower than the global average (21%) and 19% lower than the US and Canada (33%). It has been noted that Europe can be a great place to live but not a great place to work. Gallup notes three big areas that affect employee engagement: Having clear expectations Feeling connected and supported by your team Finding purpose in your work Jari Hakanen, Research Professor at the Finnish Institute of Occupational Health (TTL), stresses that “[F]or work engagement, some of the most important work resources are people being able to use their skills in diverse ways, learn new things, and develop.” (2) All three of these can be practiced and experienced through more creativity at work. Changes mindsets from failure to learning It is really important that people can internalise the difference between failure and learning. At some point, fairly early on, we go from learning to failure. Where things that don’t work out are determined to be failures. In reality, we must fail to succeed in most things. Things do not come out fully formed in any process. Using creativity at work allows people to see failure as learning. Work can be a highly competitive environment but while some competition is good, it is never good to have a workforce that is happy when another part of the company isn’t successful. Ideally, you would want these antagonistic relationships to become collaborative. And to do that, there needs to be a mindset of ‘failing forward’. This is a mindset shift that can be unsettling for both the employees and the management. Trusting that failing is a part of success means that failure needs to be shrunk both in real costs and mental costs. Allows for adaptability When you exercise creativity, you are able to look at things from different angles. You are able to can see customers’ needs from different angles. You are open to new ideas and comments from others to improve the idea. When you are coming from a point of creativity, you want your solution/idea/product to be the best it can be and will be consciously and subconsciously searching for connections and things to improve it. Creativity will also have people looking in unusual directions for possibilities. It will also have people interested in collaborating with people that they normally would not. Encourages innovation and learning Innovation is made up of trial and error (or trial and learning). Innovation is never instant. No service or product has ever sprung from someone’s brain fully mature and ready to be delivered. Thinking creatively and collaboratively will help ideas get better and turn into testable concepts. Those concepts will be influenced by those who can wield creativity more effectively. Creativity is also good when you have constraints because it gives you boundaries. Sometimes those boundaries are what spark innovation. Sometimes open possibilities are too free and can overwhelm. These boundaries allow you to test and try things that you might not otherwise. Fosters growth - because it is about solving problems Humans love a mystery. They are hard-wired to find patterns and solve problems. By solving problems in an organisation, it will inevitably become more efficient and more focused. Growth happens when you do a few things really well. You can see organisations that grow too wide often split up into smaller entities in order to focus better and to foster growth. Using creativity and creative thinking in your organisation will allow individuals to challenge their current way of thinking. This can be seen by more efficient processes, new ideas to be explored, or even completely new niches to dominate in. Improved work satisfaction Allowing more creativity gives people permission to get excited about their work. It also allows people the time to recharge from the day-to-day tasks that they might be taking on. These tasks, while important, may take a lot of energy but do not replenish that energy. Improving work satisfaction is one of the biggest ways to improve engagement at work. A lack of engagement leads to many negative outcomes; most significantly for the organisation is high staff turnover. Boosts productivity and performance When people are excited about their work, they naturally boost their productivity and performance. It is human nature to be curious and curiosity allows for new ideas and new connections to spring forth. Creative thinking uses different parts of the brain than most jobs and these activities can stimulate people’s minds and provide possibilities for serendipity and inspiration. Having permission to think creatively gets people to be more open to possibilities of collaboration and breaking internal (and external) silos that may have formed in an organisation. Creates lasting value When you take all the previous points into account: new mindset around failure, increased adaptability, innovation, solving real problems, improved work satisfaction, better productivity and performance, you give people multiple opportunities for creating lasting value. The process of being creative and being open to new ideas encourages us to solve real problems. By solving real problems, staff are more inspired in their work and take ownership of outcomes. Encouraging an open mind and receptiveness to new ideas also helps to improve diversity in who you serve and in how you serve them, and who gets to create in the organisation. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Resources Gallup’s State of the Global Workplace: 2022 Report TTL.fi press release
Strategialähtöinen osaamisen kehittäminen
Strategisen johtamisen keskeisin tavoite on luoda organisaatiolle strategia, jonka avulla pärjätään kilpailussa ja erottaudutaan toimialan muista toimijoista. Miten rakentaa oppivaa strategiaa aikana, jolloin toimialojen muutos ja osaamisen uudistumisen tarve ovat suurempia kuin koskaan? Yritykset pohtivat parhaillaan sitä, millä tavalla organisaation työnantajakuvaa voidaan vahvistaa ja lisätä henkilöstön veto- ja pitovoimaa. Aito kiinnostus organisaation kyvykkyyden ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen voi olla vastaus tähän. Strategisen johtamisen painopisteet muuttuvat aikojen saatossa Eri aikakausina strategisessa johtamisessa on painotettu erilaisia asioita. 1990-luvulla erityishuomion kohteeksi nostettiin niin sanottu resurssiperustainen strategia (1). Sillä tarkoitettiin yrityksen ainutlaatuisten resurssien tunnistamista ja korostamista osana strategiaa. Tästä kehiteltiin myöhemmin VRIO-malli. Kilpailua luovat resurssit ovat Valuable, arvokkaita: Resurssi alentaa kustannuksia tai lisää tuottoja Rare, harvinaisia: Resurssia ei ole merkittävillä kilpailijoilla Imitability, vaikeasti kopioitava tai korvattava: Resurssia on vaikea nopeasti korvata Organization, organisoitavissa: Resurssia pitää pystyä hyödyntämään organisaation toiminnassa (1) Samoihin aikoihin Prahalad & Hamel (2) nostivat esiin yrityksen ydinkyvykkyydet. Niillä tarkoitetaan osaamista, tietoa ja taitoa, joilla se menestyy. Tämä johti painopisteen suuntaamista osaamisen johtamiseen ja oppivan organisaation rakentamiseen. Tällä hetkellä resurssipohjainen ajattelu strategisessa johtamisessa on mitä ajankohtaisin: onhan toimialojen muutos ja osaamisen uudistamisen tarve suurempi kuin koskaan. Kyvykkyydet varmistavat yritystoiminnan menestystä Kyvykkyyksien tunnistaminen on osa yrityksen strategian määrittelyä. Yrityksen strategiatyössä nostetaan korostuneesti esiin se, millä kyvykkyyksillä ja osaamisella saavutetaan menestystä. Samalla voidaan määritellä osaamisen nykytila ja tulevaisuuden tahtotila sekä se, millä tavalla osaamista jatkuvasti kehitetään ja vahvistetaan osana strategian toteuttamista. Yrityksen keskeiset kyvykkyydet voivat liittyä johtamiseen (esim. visionäärinen johtaminen, muutosjohtaminen) henkilöstön osaamiseen (esim. tiedot ja taidot, toimialaosaaminen, verkosto-osaaminen) toimintakulttuuriin (vuorovaikutus- ja yhteistyökyvyt, uudistumiskyky, ketterä toiminta) ylivertaiseen teknologiaan. Osaaminen voi liittyä henkilöpääomaan (human capital), rakennepääomaan (structural capital) ja suhdepääomaan (social capital) ja osaamispääoman johtaminen on näiden kehittämistä yhdessä (3). Keskeiset kysymykset osaamisen johtamisessa ovat: Mitä mahdollisuuksia meillä on parantaa asemaamme nykyisillä markkinoilla hyödyntämällä olemassa olevaa osaamistamme? Mitä uutta ydinosaamista tarvitsemme suojellaksemme ja laajentaaksemme asemaamme nykyisillä markkinoilla? Mitä uutta ydinosaamista tarvitsemme osallistuaksemme uusille markkinoille tulevaisuudessa? Mitä uusia tuotteita tai palveluita voisimme luoda yhdistämällä luovasti nykyisiä ydinosaamisia? (4) Inhimillisyys on johtamisessa tärkeintä Osaamisen ja kyvykkyyksien tunnistaminen, johtaminen ja kehittäminen ovat keskeinen osa tämän päivän johtamistyötä. Se edellyttää kykyä tarkastella strategisia valintoja näiden kautta, joka ei aina välttämättä ole helppoa. Osaamisen johtaminen edellyttää valmiutta kehittää sekä organisaation kyvykkyyttä että yksilöiden osaamista jatkuvasti kohti tulevaa. Tällöin toiminnan fokus siirtyy inhimillisen pääoman johtamiseen prosessien, toiminnan ja taloudellisten lukujen lisäksi. Tällöin puhutaan inhimillisestä strategisesta johtamisesta, jolloin keskiössä on henkilöstön työn merkityksellisyys, osaaminen ja työhön sitoutuminen. Keskeisiksi asioiksi nousee mm. yhteinen tulevaisuusdialogi, psykologinen turvallisuus, kyky tarkastella asioita tulevaisuudesta käsin, tunne- ja systeemiälykkyys sekä muutosresilienssi (5). Inhimillisen strategian aikaansaamiseksi strategia inhimillistetään organisaatiotasolla, henkilökohtaistetaan yksilötasolla ja sydämellistetään tunnetasolla (6). Millä tavalla strategialähtöistä osaamista kehitetään? Ensimmäisessä vaiheessa määritellään strategia, jossa on kuvattu strategian edellyttämät kyvykkyydet ja osaamiset. Toisessa vaiheessa tunnistetaan nykyiset ja tulevaisuuden kyvykkyydet ja näiden kahden välinen ero. Kolmannessa vaiheessa luodaan toimintamalli organisaation kyvykkyyksien ja osaamisen johtamisen kehittämiseen. Strategialähtöisen osaamisen kehittämisessä kaikkein keskeisintä on kuitenkin johdon kiinnostus ja sitoutuminen inhimillisen pääoman kehittämiseen. Osaamisen kehittämisen rinnalla työelämän murros pakottaa pohtimaan investointeja uudesta näkökulmasta. Toimitila- ja laiteinvestointien lisäksi ja sijasta panostukset inhimilliseen pääomaan voivat olla keskeisin investointi tulevaisuuteen. Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Tampereen Yliopistossa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, osaamisen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Hän toimii UUTOS – Uusi työ ja osaamisen johtaminen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet Barney, J. (1991). Firm resources and Sustained Competitive Advantage. Journal of Management, 17 (1), 99-120. Prahalad, C. & Hamel, G. (1990). The core competencies of organization. Harvard Business Review, May-June, 79-91. Otala, L-M. (2008). Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. SanomaPro. Viitala, R. (2005). Johda osaamista. Osaamisen johtaminen teoriasta käytäntöön. Inforviestintä Oy. Gratton, L. (2000) Living strategy. Putting people at the heart of corporate purpose. Prentice Hall. Kilpinen, P. (2020). Inhimillinen strategia. AlmaTalent. -- Kiinnostaako tämä teema yritystäsi? Tule mukaan syksyllä 2023 jatkuvaan hankkeeseen. Lisätiedot Uutoksen verkkosivulta.
Be the Guide, Not the Hero
Workshop facilitation is a skill that many organisations still do not realise that they need on a wider basis. Facilitated workshops are able to achieve many things that unguided meetings are unable to. This comes from their structure, their pace, their methods to hear difference voices, and having a person whose job it is to keep everyone on track. ‘Be the guide and not the hero’ is a good mantra for all facilitators out there. It is something that may need repeating when you are in the middle of a difficult workshop where some may be looking to the facilitator for answers. What Is Facilitation? The word facilitate is a verb that comes from the 1610s and is descended from French and Latin - "make easy, render less difficult," from French faciliter "to render easy," from stem of Latin facilis "easy to do."[1] The Cambridge Dictionary defines the noun facilitation as “the act of helping other people to deal with a process or reach an agreement or solution without getting directly involved in the process, discussion etc. yourself.” [2] This means that a facilitator is not usually a part of the team and may not even be a part of your organisation. The role of the facilitator is to guide participants through the process to achieve an outcome in the allocated time. It is the facilitators job to make sure that the discussion does not stray too far from the topic at hand and that organisational politics are kept to a minimum. The focus is on the process and the outcome. In other words, facilitation helps groups get things done. Many meetings in organisation are broken. There are many reasons for this. They can be hijacked by the loudest voices or those who are better at office politics than others. There are 4 main issues where a facilitator can help solve: Poor collaboration Unproductive meetings that waste time Companies not getting the best out of their expert employees People lacking ownership over solutions Helping With Objectivity Objectivity is one of the crucial pieces of being a good facilitator and it is something that you always strive for. It is through this objectivity that you are able to help manage the heat, the feelings, the politics, and all the other things that happen when decisions are being made and budgets needing to be allocated or spent. With this objectivity, facilitators help in the four main ways. Collaboration is Broken Alludo’s The State of Collaboration Report 2022 [3] had some very interesting results. It mirrors the sentiments that you can hear around the world when it comes to meetings. It gave 3 statistics that reflect how employees are currently feeling about their work: 70% of employees agree that poor collaboration is limiting their productivity and wasting their time 64% of employees report that they waste a minimum of three hours per week 20% wasting as many as six hours weekly [4] The responsibility for these statistics come down to leadership. 78% reported that their organisation’s leadership for “not doing enough to promote collaboration within the organisation”. This includes not investing or providing the right tools or in training of collaboration tools. Facilitators, in essence, are collaboration tools. Unproductive meetings that waste time Meetings are almost universally disliked and they are also high on the list of things people wish would change in their organisation’s culture. Traditional meetings, while they are suitable for some kinds of actions, are rarely successful in creating an atmosphere that feels productive, collaborative, and effective. Many meetings end with planning the next meeting- either to deal with the things that did not get resolved today or for new issues that came up while trying to discuss something else. Traditional meetings are rarely successful in creating an atmosphere that feels productive, collaborative, and effective. This cycle ends up with people going to meeting after meeting rather than actually being able to do their jobs. Having a facilitator when a decision needs to be made can be really important to a successful outcome. Companies are not getting the best out of their employees Organisations hire experts to add value. Adding value requires getting the best out of their expertise. Just because someone is an expert in one thing does not mean that they are experts in collaboration or in how to share their knowledge effectively with others. It can sometimes be difficult to figure out how to bring experts together and know how to get these experts to work together in a way that they understand each other. People lack ownership over solutions When people don’t feel heard, they step back from the outcome. During a properly facilitated workshop, each participant will have the chance to have their voice heard just as much as anyone else. They will also participate equally in the decisions that are made along the way. One of the reasons that it is important that the facilitator be the guide and not the hero (the one that comes up with the best idea) is because at the end of it, the participants must own the outcome and be willing to do the work that will be needed to bring it to reality. Facilitation Is a Top Future Skill Facilitation does not only help organisations to work better, when learned, facilitation skills help individuals to future-proof their own skillset. According to the 2020 report by The World Economic Forum [5], the top skills employers will prioritize these 10 skills. The last 5 on this list are all practiced and exercised when using facilitation. Leadership and social Active learning and learning strategies Technology design and programming Resilience, stress tolerance Technology use, monitor and control Analytical thinking and innovation Complex problem solving Critical thinking and analysis Creativity, originality and initiative Reasoning, problem-solving and ideation Facilitation helps to give structure to all of these 5 points that helps individuals and organisations accomplish more than they would without it. Being able to give structure to things such as complex problems, innovation, creativity, problem-solving, and ideation is a valuable skill to have. Being the guide and not the hero is emblematic of providing the structure rather than being the content expert. It is the glue that holds the experts together so that they can do their job and actually solve the problems and creating intelligent and innovative solutions. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Sources [1] Etymonline.com [2] Dictionary.cambridge.org [3] Alludo.com [4] Blog.alludo.com [5] Weforum.org
Hankkeen arvioinnista on moneksi
Ammattikorkeakoulun tehtävänä on toteuttaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), joka toisaalta palvelee ammattikorkeakouluopetusta ja toisaalta edistää alueellista elinkeinoelämää (1). TKI-toiminnan keskiössä ovat erilaiset hankkeet, joilla pyritään tuottamaan ratkaisuja yhteiskunnallisiin ja elinkeinoelämän haasteisiin samalla, kun vastataan projektisuunnitelman ja muihin rahoittajan määrittelemiin tavoitteisiin. Hankkeen kokonaisvaltainen arviointi voi tulosten lisäksi kohdistua johtamiseen, vaikuttavuuteen ja toiminnan arviointiin hankkeen eri vaiheissa (2). Toisaalta arvioinnin kohteena voi olla hankkeessa opitun reflektointi ja osallisuuden kokemus. Jokainen hanke on erilainen – ei vain tavoitteiden vaan myös toimijaverkon osalta. Parhaimmillaan hanke tuottaa uusia ratkaisuja elinkeinoelämän ja ammattikorkeakouluun arkeen ja samalla kasvattaa kaikkien toimijoiden osaamista. Arviointi osana hankkeen toimintaa Hankkeen loppuarvioinnissa matkalla kertyneestä arviointiaineistosta koostetaan systemaattisen käsittelyn kautta kokonaiskuva, jonka myötä hankkeen tulokset ja hyvät käytänteet sekä myös kehittämiskohteet tulevat näkyväksi. Arviointi kohdistuu hankkeen tulosten, tavoitteiden, horisontaalisten periaatteiden lisäksi myös moninaiseen toiminnan arviointiin. Dallaten-hankkeessa toiminnan itsearviointia on tehty hankkeen elinkaaren eri vaiheissa, kolmella hanketoimijoille suunnatulla ja samanlaisena toistuvalla anonymisoidulla sähköisellä kyselyllä. Kyselyillä on arvioitu hankkeen johtamista, viestintää, yhteistyötä, työskentelyalustoja, toiminnallisia vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Hankkeen aikana toteutettujen itsearviointien sekä kerättyjen tapahtumien ja koulutusten palautekyselyjen vastaukset ovat ohjanneet toimintaa matkan varrella. Tämän lisäksi kyselytuloksia hyödynnetään osana hankkeen toiminnan loppuarviointia. Hankkeeseen kytkeytynyt toimijajoukko oli taustoiltaan moninainen ja monialainen. Mukana oli edustajia eri ammattikorkeakouluista ja erilaisista lähtökohdista yrittäjyyteen ponnistaneita yrittäjiä. Toimijajoukkoa täydensi vapaaehtoisista senioreista koottu vaikuttajaryhmä. Arviointiaineistoja kerättäessä huomioitiin, että vapaaehtoisista senioreista kaikilla ei esimerkiksi ollut laitteita tai valmiuksia vastata sähköisiin kyselyihin. Hankkeen loppuarvioinnissa hyödynnetään myös ulkoista arviointia, joka toteutetaan osana HYTKE - kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä - hankkeen Osallistuvan TKI-kumppanuuden arviointiviitekehyksen pilotointia (3). Osallistuva TKI-kumppanuus ohjaa kohdistamaan katseen yhdenvertaiseen osallistumiseen, moninaiseen osaamiseen sekä systeemiseen kehkeytymiseen. Loppuarviointiin osallistuivat samansisältöisillä kysymyksillä Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian hanketoimijoiden lisäksi hankkeessa valmennuksessa olleet yritykset sekä hankkeen ohjausryhmä. Hankkeessa mukana ollut vapaaehtoisista senioreista koostunut vaikuttajaryhmä osallistettiin mukaan arviointiin osana vanhustyön opiskelijoiden tekemää opinnäytetyötä (4). Osallistuvan TKI-kumppanuuden viitekehys apuna aineiston jäsentämisessä Dallaten-hankkeessa matkan aikana kertynyt arviointiaineisto on luonteeltaan moninaista. Sirpaleiseksikin luonnehdittavaksi olevan aineiston jäsentämisessä ja analysoinnissa on hyödynnetty edellä mainittua osallistuvan TKI - kumppanuuden arviointiviitekehystä, joka ohjasi kohdistamaan katseen yhdenvertaiseen osallistumiseen, moninaiseen osaamiseen sekä systeemiseen kehkeytymiseen. Eri materiaalien tarkastelu saman viitekehyksen avulla auttoi nostamaan yhtymäkohtia tilanteessa, jossa arvioinnissa käytetty aineisto ei ole muodoltaan yhdenmukaista. Esimerkiksi hankkeeseen osallistuneille yrittäjille suunnatun palautekyselyn vastaukset saivat vahvistusta, kun vastauksia verrattiin seniorivaikuttajaryhmää koskevan opinnäytetyön johtopäätöksiin. Osallistuvan kumppanuuden arviointiviitekehys valikoitui työkaluksi vasta hankkeen loppuvaiheessa. Hankematkaa reflektoidessa kävi ilmeiseksi, että osallistuvan kumppanuuden periaatteiden tarkoituksellinen soveltaminen hankkeen suunnittelusta alkaen – esimerkiksi ottamalla hankkeen kohderyhmään kuuluvia yrittäjiä mukaan jo suunnitteluvaiheeseen – olisi voinut olla erittäin hedelmällistä. Viitekehys tarjosi kuitenkin arvokkaan tarkastelukulman tilanteessa, jossa osallistuvan kumppanuuden teemoista erityisesti syrjimättömyyden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomiointi oli sisäänkirjoitettuna hankkeeseen rahoittajan määrittelemien horisontaalisten periaatteiden myötä. Arvioinnin tulokset kertovat onnistumisista Kun Dallaten-hankkeen arviointiaineistoja peilattiin osallistuvan TKI-kumppanuuden arviointiviitekehykseen, kävi ilmi, että yhdenvertaiseen osallistumiseen ja moninaiseen osaamiseen liittyvät seikat toteutuivat enimmäkseen hyvin tai erinomaisesti hankkeen toiminnassa, vaikka osallistuvan TKI-kumppanuuden mallia ei sovellettu alusta alkaen. Yhdenvertaisen osallistumisen näkökulmasta tarkasteltuna myönteisiä seikkoja olivat reilut toimintatavat kumppanien kesken keskinäistä luottamusta ja arvostusta heijastavat ja vahvistavat toimintatavat tavallisesti ulkopuolelle jäävien tahojen kutsuminen mukaan kumppaneiksi yhteistoiminnan suunnitelmallisuus, koordinointi ja fasilitointi. Moninaisen osaamisen tarkastelussa myönteisinä piirteinä Dallaten-hankkeessa pidettiin seuraavia asioita yhteistyössä on mukana eritaustaisia ihmisiä ja monenlaista osaamista kumppanien välisellä yhteistyöllä luodaan yhdyspintoja eri tahojen ja asiantuntijaverkostojen toimintaan yhteistyön avulla tunnistetaan eri syitä ja tapoja, joista kumppanien kiinnostus ilmiötä kohtaan kumpuaa yhteistoiminta suunnitellaan toimijoita yhdistävien arvojen varaan. Systeemistä kehkeytymistä käsittelevän osa-alueen arvioinnissa oli enemmän hajontaa. Toiminnassa tunnistettiin kuitenkin asioita, joita kannattaa vaalia hanketyössä jatkossakin: kompleksisien asioiden ja ongelmien havainnollistaminen ja ratkominen yhteistyö vaikuttavuuden vahvistamiseksi jatkuvan oppimisen ja yhteisöllisen osaamisen vahvistaminen. Arviointi antaa eväitä oppimiseen Osallistuvan TKI-kumppanuuden viitekehys osana Dallaten-hankkeen loppuarviointia toimi erinomaisena kehittävän arvioinnin työkaluna. Arvioinnin yhteydessä esiin nousi joukko kysymyksiä, joiden pureskeluun on hyvä käyttää aikaa seuraavissa hankkeissa jo hankkeen suunnitteluvaiheesta alkaen: Millaisilla käytännön toimintatavoilla vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta ja dialogisuutta voidaan edistää ja vahvistaa kumppaneiden välillä? Miten yhteistyömuotoja kehitetään osaamisen jakamista edistävään suuntaan? Millaisia esteitä erilaisilla kumppaneilla voi olla tuoda esiin erilaisia näkemyksiä? Onko yhteistyön muodoissa tai toimintatavoissa sellaisia malleja, jotka epäsuorasti ohjaavat toimijoita hakemaan konsensusta silloinkin, kun moninaiset näkökulmat veisivät asioita eteenpäin? Millaisilla toimilla yhteisen toiminnan systemaattisuutta ja pitkäjänteisyyttä voidaan vahvistaa? Osallistuvan TKI-kumppanuuden viitekehys tukee toimintakäytänteistä sopimista ja auttaa tekemään niitä näkyväksi. Kirjoittajat Anna Eskola, FM, toimii Dallaten-hankkeessa projektisuunnittelijana. Hänellä on useiden vuosien kokemus TKI-hankkeista sekä erilaisten toimintamallien kehittämistyöstä. Heidi Stenberg, KM, Lehtori, Th, tuotekehittäjä EAT, toimii Dallaten-hankkeen projektipäällikkönä tuoden toimintaan mukaan moninaisen osaamisen ja kokemuksen projektien johtamisesta, palveluiden kehittämisestä sekä myynnistä ja markkinoinnista eri toimialoilla. Lähteet Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932 § 4 Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932 Koski L. toim. 2014. Hanketoiminnan ja hankkeiden vertaisarvioinnin arviointialueet ja –kriteerit (PDF). Opetushallitus. Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., & Salonen, A. O. 2023. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa (journal.fi). Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24(4), 10–27. Niku H. & Lindqvist P. 2023. Vaikuttajaryhmä senioreiden äänenä: vaikuttajaryhmäläisten kokemuksia Dallaten-hankkeeseen osallistumisesta (theseus.fi). Osallistuvaa TKI-kumppanuutta pilotoidaan osana Metropolian TKI-toiminnan profiilin kehittämistä, Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemana. Lue lisää HYTKE-hankkeen sivulta.
Monenlaista yritystoimintaa kohtaamassa
Valmentajana toimiminen on herkkää aistimista siitä, mitä tarvitaan ja mikä on mahdollista. Valmentaja miettii, millä tavalla osallistujat ovat valmennuksessa valmiita toisiaan ja työtään kohtaamaan. Valmentajan toimintamahdollisuutensa elävät psykologisen turvallisuuden rajoissa. Samalla kun hän pyrkii toiminnallaan sitä vahvistamaan, hän koittaa havahduttaa osallistujia näkemään omaa toimintaansa uudella tavalla ja löytämään mahdollisia kehityskohteita. Tässä kirjoituksessa kerron kohtaamisista yrittäjien kanssa, joihin tutustuin etsiessäni valmennettavia mukaan hankkeen toimintaan. Asiakkaan kuunteleminen on avain menestykseen Usein tunnistamme jokaisen yrityksen toimintakulttuurista jotain jo talon kynnyksellä. Näemme tilan ja saamme siitä vaikutelman. Asiakkaalle on tärkeää, että näkemäni sopii jotenkin siihen, mitä olen tullut hakemaan. Jos odotukset eivät kohtaa, käännyn helposti pois ja etsin itselleni sopivamman yrityksen. Asiakkaat valitsevat itselleen sopivan yrityksen ja siellä elävän yritys- ja palvelukulttuurin. Menestys syntyy, kun tämä kohtaamisen pinta tulee todeksi. Hanketyössä tapaamani pienyritykset ovat näyttäneet matalan hierarkian paikoilta ja ennen kaikkea tekemisen tyyssijoilta. Tarjosin merkittävää ja yritykselle maksutonta mahdollisuutta mielenkiintoiseen yritysvalmennukseen, joka räätälöitiin mukaan tulevan yrityksen tarpeita vastaavaksi, ja jossa yksi tärkeä osa valmennusta oli taiteen mukanaolo yrityksen sosiaalisen pääoman kehittämiseksi. Intensiivistä ja idearikasta yhteistyötä Kun avasin oven pieneen kivijalkatoimistoon ja kysyin, onko pomo paikalla, peräpöydästä mies kommentoi: ”Me emme osta mitään!” Tällä vuoropuhelulla alkoi ensimmäinen kohtaamiseni yrityksen kanssa, jolle halusin tarjota mukaantuloa hankkeen toimintaan. Yhteyden etsiminen jatkui toteamuksellani siitä, että en ole tullut myymään mitään. Mies pyysi minua tässä vaiheessa istumaan ja kertoi, että hänessä on hieman Sulo Vilenin vikaa, joten kaikki maksuton kiinnostaa häntä. Kuullessaan, että valmennukseen kuuluu taiteellista ja luovaa työtapaa, hän innostui ja alkoi kertoa yrityksen aiemmista luovista teoista. Pian kävi ilmi, että juuri hän oli paikan pomo ja kohta meillä oli sopimus yhteistyöstä ja taidelajista, jonka hän koki yritykselle hyödylliseksi. Siten alkoi ideoita pursuava yhteistyöprosessi, joka otettiin kiireisen arjen keskelle. Esimiehen tuella kaikki työntekijät velvoitettiin mukaan ja satasen sakko langetettiin kuulemani mukaan mahdollisesta poissaolosta. Aivan kaikki eivät sakostakaan huolimatta tulleet ensimmäiselle kerralle, mutta siitä välittämättä tapaamisessamme mahdollistui merkittävä keskustelu yrityksen hankalina pidettyjä asioita kaihtamatta. Suora ja ydinasioihin menevä puhe teki vaikutuksen työntekijöihin ja luottamus pomon jälleen kerran tarjoilemaa uutta ideaa kohtaan alkoi kasvaa. Pian alettiin kertoa tarinoita työssä tapahtuneista tilanteista, asiakaskohtaamisista, kummallisista hetkistä, huikeista diileistä ja pieleen menneistä kaupoistakin. Nämä tarinat siirrettiin seuraavalla kerralla videolle ja lopulta niistä rakentui yritysvideo, joka pyörii yhä yötä päivää liikkeen näyteikkunassa. Esittelyvideon tekeminen ja lopputuloksen näkeminen kokosi hajallaan ja itsenäisesti työskenteleviä työntekijöitä vahvemmin yhteen. Tämän yrityksen kiihkeään virtaan päästäkseen oli valmentajan oltava nopea, tehokas ja asioiden ytimeen menijä, nopea oivaltaja ja hyvän tuulen tuoja, ystävällinen ja asiansa osaava. Yrityksen keskeinen moottori ja loputon ideoiden keksijä oli Erkki Murto-Koivisto. Luottamusta ja hyvää johtajuutta Seuraava hankeyhteistyön ovi aukeaa sähköpostikeskustelun jälkeen K-marketin takahuoneeseen. Kauppias on avoin mahdollisuudelle ja tietää heti, miksi valmennus sopisi juuri nyt ja mitä taidetta hän haluaisi henkilökuntansa kanssa kokeilla. Lasinpuhallusta sen olla pitää, koska sitä ei olla koskaan tehty. Aika on sopiva siksi, että korona-ajan päättymistä on syytä juhlia ja hankkeen tarjoamat mahdollisuudet tuntuvat sopivilta. Valmennuksen toteutuessa käy ilmi, että tämä porukka on todellinen tiimi. Päivittäinen työ on hitsannut tämän porukan niin hyvin yhteen, että kaikki tuntuvat puhaltavan siihen kuuluisaan yhteiseen hiilleen. Heille tehdyn sosiaalisen pääoman kyselyn tulokset ovat päätähuimaavan kiitettäviä. Lähes ainoa täysiä pisteitä vaille jäänyt osuus liittyy tiedonkulkuun, joka on yleinen harmia aiheuttava asia kaikissa yrityksissä. Johtajuuteen ollaan tässä marketissa harvinaisen tyytyväisiä ja johtaja on täysien luottamuspisteiden saaja käyttämässämme sosiaalisen pääoman kyselyssä. Tämä on helppo uskoa, sillä hyvä tunnelma todentuu kaupassa käydessä. Katson ensimmäisenä pientä liitutaulua, johon pyydetään kirjaamaan toivotut tuotteet ja siinä vieressä on merkintä, milloin tuote on tilattu ja milloin se tulee tarjolle. Seuraavassa hetkessä näen monikulttuurisen henkilökunnan, kuulen ystävällisen tervehdyksen ja huomaan porukoiden puuhaavan jotain. Hyllyjä täytetään, asiakkaiden kanssa keskustellaan ja ongelmat hoidetaan. Siitä syntyy asiakkaalle mukava tunne. Täällä on ystävällinen tekemisen meininki. Viimeisessä yhteisessä keskustelussa ja podcastin teossa, kaupan nuoret työntekijät kertovat tämän työyhteisön olevan heille toinen koti. Täältä ei lähdetä, vaikka koulutus olisi alun perin johonkin muuhun alaan suuntautunut. Tässä paikassa on sitoutunut ja hyvinvoiva henkilöstö. Täällä on tehty jotain todella oikein. Vapauden tyyssija, verkostomainen yritys, jossa kaikki johtavat omaa toimintaansa Espoolainen kauneuden ja tatuoinnin yritys Inkromatix koostuu itsenäisistä yrittäjistä, jotka ovat yhdistäneet kaksi yllättävää alaa saman katon alle. Heidän työnsä tapahtuu samassa paikassa, mutta he eivät varsinaisesti toimi yhteisönä. Kampaajan työ on hyvin sosiaalista ja tatuoijat pääsääntöisesti aika introverttejä. Molemmat tekevät tarkkaa työtä kauneuden äärellä, vaikka kauneuskäsitys voi olla osin hyvin erilainen. Tämä on kiinnostavan erilainen yhdessä tekemisen muoto, joka näyttää toimivan juuri heille. Paljon vapautta ja riittävästi tukea yhteisestä tilasta ja niistä suhteista, jotka siellä syntyvät. Miten espoolainen rouva hienoja hiuksia etsiessään sopii taustalla tatuointia ottavien henkilöiden kanssa samaan yritykseen? Ilmeisen hyvin, sillä yritys on ollut toiminnassa jo useita vuosia ja selvisi koronankin tuomista rajoitteista kunniakkaasti eteenpäin. Paikan jonkinlainen johtohahmo on tilaa vuokraava, kelloseppä, rakentaja, tatuoija Tommi Ketonen. Erityinen monilahjakas ihminen, joka tekee merkittävää, osin kansainvälistä työtä lasitaiteilijana. Korkean profiilin asiakaspalvelijat Helsingin Korkeavuorenkadulla toimii muodin erikoisliike. Kauppa täynnä unelmia ja upeita iltapukuja. Kauniin tiskin ja aina tuoreiden kukkien takaa kauppaan tulijaa tervehtii muodin ammattilainen. Tähän kauppaan saat tulla palveltavaksi. Kaikki eivät ehkä edes uskalla mennä tällaisen kaupan ovesta sisälle, mutta ne ketkä ovat täältä tyylinsä löytäneet palaavat useimmiten takaisin. Täältä löytää persoonallisia vaatteita eikä tarvitse miettiä, onko naapurilla samanlainen. Kolmen hengen tiimi palvelee ahkerasti ja tyylikkäästi. Aina tuntuu olevan aikaa asiakkaille, eikä kaupan ovi sulkeudu tasan kello kuusi, jos jolla kulla on mekonmetsästys vielä vaiheessa. Palvelu on kanssasi niin kauan kuin sitä tarvitset. Heille, jotka aina palvelevat toisia, voi olla tärkeää saada joskus itse tulla hoidetuksi. Tämän yrityksen henkilökunnan kanssa tulimme meikatuiksi meikkitaiteilija Raili Hulkkosen siveltimen vedoin ja teimme keramiikkaa Raaka Rååssa Leena Kouhian opastuksella Iso Roobertinkadun pienessä yksilöllisten keramiikka-astioiden studiossa, joka toimii myös myymälänä. Joskus kehittäminen on vain yhteen tulemista ja nauttimista. Tässä yrityksessä se tapahtui erityisesti niin. Hiljaisuudessa ja rauhassa rakentuu jotakin, joka kantaa arjen kiireessä ja toisia varten olemisessa. Kaikki tekevät bisnestä - omalla tyylillään Jälleen kerran ihmettelen, miten monenlaisia yrityksiä, yrittäjiä ja heidän ympärilleen rakentuvia yrityskulttuureita on olemassa. Bisnestä voi tehdä monin tavoin, mutta yhtä ei voi ohittaa. Intohimo omaan alaan on voima, joka vie kaikkia menestyviä yrityksiä eteenpäin. Sitä oli viljalti näissä kaikissa Eloisa hankkeen alkuvaiheen valmennuksiin osallistuneissa allekirjoittaneen valmentamissa yrityksissä. Pienyritykset ovat jälleen Ukrainan sodan tuomien haasteiden edessä. Uskon, että sekään ei pysty yrittäjien intohimoa tuhomaan, vaikka se vaikeuttaisi liiketoimintaa uudella tavalla. Lämpimästi kaikkia pienyrittäjiä tervehtien, intohimon lippua liehuttaen ja taiteen voimaa hyvinvoinnin tukena viestittäen. Hankkeen osallistujat oppivat kohtaamisista Yritysvalmennus taidelähtöisin menetelmin oli osa Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea ammattikorkeakoulun toteuttamaa, Euroopan sosiaalirahaston tukemaa Eloisa-hankkeen toimintaa. Hankkeen tavoitteena oli sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja hyvinvoinnin tukemien pandemia-ajan eristyksissä olon jälkeen. Kaikissa valmennuksissa mahdollistui monenlainen kohtaaminen niin taiteen kuin osallistavan ja toiminnallisen keskustelun kautta. Usein ulkopuolinen toimija voi avata keskusteluun uusia näkökulmia ja mahdollistaa turvallisuuden kasvua, jotta niistäkin asioista, joita ei osata ottaa esiin tai joista ei uskalleta puhua, voisi ainakin osittain alkaa avaamaan. Valmentaja voi muun muassa ihmetellä ja ihailla, todeta, kysyä, ehdottaa, vahvistaa ja haastaakin. Parhaimmillaan hän auttaa askeleen eteenpäin ja joskus jopa saattelee johonkin uuteen toimintatapaan tai ymmärrykseen siitä, mitä yritys ja yhteisö tarvitsee. Usein pienissä yrityksissä toimitaan niin kuin on totuttu toimimaan ja mitä omistaja sallii tehtävän. Mahdollisuuksia uuteen ei aina haluta nähdä. Valmentajan tehtävä on vähentää niiden uhkaavuutta ja lisätä niiden kiinnostavuutta. Kehittämisen mahdollisuuksista tietoiseksi tuleminen on jo suuri muutos ja aiheuttaa yleensä myös uudistavia tekoja, jos prosessi on ollut osallistujia kunnioittava, kuuleva ja turvallinen. Kirjoittaja Päivi Rahmel on kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja ja valmentaja. Hänen intohimonsa on juurtunut luovien ryhmäprosessien mahdollistamaan oppimiseen. Hän on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuuripalvelujen lehtori ja Kasvunpaikka nimisen yrityksensä kouluttaja. Päivillä on pitkä kokemus monenlaisten ryhmien luotsaamisesta innovatiiviseen työskentelyyn. Monet ihmiset ovat löytäneet itsensä uudella tavalla Päivin koulutuksissa tai valmennukissa, jotka liittyvät hänen osaamiseensa psykodraamasta ja tarinateatterista.
Korkeakoulujen yrittäjyysjärjestöistä ponnistetaan tulevaisuuteen
Helsingin seudusta on viime vuosikymmenen aikana tullut nopeasti kasvava ja elinvoimainen startup- ja innovaatiokeskus. Vaikka kuhinaa riittää ja tarjolla on hyvin kehittyneitä yrittäjyyspalveluja, opiskelijat kamppailevat edelleen yrittäjyyteen liittyvien kysymysten kanssa. Tässä tilanteessa paikallisten yrittäjäyhdistysten merkitys on tärkeä, sillä ne tarjoavat opiskelijoille verkostoitumismahdollisuuksia ja kestäviä välineitä yrittäjäuran rakentamiseen. Tässä kirjoituksessa kerromme, miten yrittäjäyhteisöjen luomisessa onnistutaan. Tukea tarvitaan yrittäjyystaitojen kehittämiseen Opiskelija voi pohtia, onko hän suuntaamassa tulevaisuudessa yrittäjäksi. Opiskelijalla voi olla myös varmuus yrittäjyydestä, mutta epäselvyys siitä, miten kannattaisi aloittaa. Hän saattaa tarvita perustietoja yrittäjyydestä, tai tukea ja sparrausta oman hahmottumassa olevan yritysidean kanssa. Mistä löytää sopiva tiimi, jonka kanssa tehdä ja kehittää? Monissa korkeakouluissa alkavan yritystoiminnan koulutus- ja tukitoiminnot on keskitetty yrityshautomoihin. Tavoitteena on synnyttää uutta yrittäjyyttä ja tukea eri aloilta tulevien opiskelijoiden pyrkimyksiä kohti vakaata ja menestyvää liiketoimintaa. Avainasemassa opiskelijoiden yrittäjyysasenteisiin vaikuttaminen Pääkaupunkiseudulla toimivissa Laurea-, Haaga-Helia- ja Metropolia ammattikorkeakouluissa opiskelee yhteensä 35 000 henkilöä. Yhdessä nämä alueen kolme suurinta ammattikorkeakoulua muodostavat strategisen liittouman, eli 3AMK-allianssin. Jokaisella 3AMK oppilaitoksista toimii omat, opiskelijavetoiset yrittäjäyhdistyksensä, jotka kulkevat nimellä entrepreneurship society (ES). Niiden tärkeimpinä tavoitteina on opiskelijoiden aktivointi ja innostaminen yrittäjyyteen. Yrittäjyyteen kannustamiseksi yhdistettiin voimat 3AMK toteutti 3AMK Entrepreneurship Society Alliance (3es.fi) -hanketta, jossa yrittäjäyhdistystoiminnan tavoittavuutta ja vaikuttavuutta kehitettiin. Yhteistyössä toteutetun hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ammattikorkeakoulujen yrittäjyysilmapiiriä ja luoda pääkaupunkiseudulle kyvykkäiden tulevien yrittäjien yhteisöä. Hankkeen aikana kolme yrittäjyysjärjestöä yhtenäistivät käytäntöjään, kehittivät yhdessä uusia palvelukonsepteja ja perustivat yhteisiä digitaalisia työtiloja. Tämän lisäksi ne pyrkivät luomaan suurempia tapahtumakokonaisuuksia yhdessä. Kehittämistyön onnistuminen edellytti, että toimijat tapasivat viikoittain hallitusten kesken käsittelemään polttavia aiheita ja tulevia projekteja. Entrepreneurship societyt eli ES:t, niiden palvelut sekä tapahtumat tuotiin näkyvästi opiskelijoiden saataville: Hankkeen aikana järjestettiin yhteensä 227 tapahtumaa, joissa kävijöitä oli yli 7000. Korkeakouluista uusia jäseniä rekrytoitiin lähes 1000 yhteisöön. Tärkeimpänä ponnahduslautana yhteisö toimi alkuvaiheen bisnesideoille, joita generoitiin kolmen vuoden aikana 115. 3AMK ES Alliance -toiminnassa suoritettiin 210 opintopistettä. Toiminnan odotetaan tuottavan lisää laadukkaita liikeideoita jatkojalostettavaksi ammattikorkeakoulujen hautomoissa ja kiihdyttämöissä, kuten Metropolian Turbiinissa tai Haaga-Helian StartUp Schoolissa. Hanketyössä johtajuustaidot ja tiimityöskentely kehittyivät Kolme hankkeessa työskennellyttä avainhenkilöä kokevat hankkeen aikana olleensa mukana luomassa arvoa. Toiminta oli organisaatiorajat ylittävää tiimityötä. Avainasemassa hankkeen aikana oli myös yhteisjohtajuus kolmen korkeakoulun yrittäjäyhteisön välillä. Yhdessä muodostui ydintiimi, jossa naisjohtajuus ja osallisuus oli poikkeuksen sijasta normi. Projektivastaavilla oli laaja tehtäväkenttä ja useita eri vastuualueita projektin onnistumisen varmistamiseksi. Tehtäviin sisältyi projektin kulun hallinta, tavoitteiden kehitys ja toiminnan suunnittelu ja toteutus, sekä uusien hallituslaisten ja vastuuhenkilöiden perehdytys. Hankkeessa työsuhteessa olevat avainhenkilöt toimivat myös yhteyshenkilönä korkeakoulun ja yrittäjyysjärjestön välillä ja varmistivat tehokkaan viestinnän ja yhteistyön näiden tahojen välillä. Viimeisen hankevuoden aikana toteutettiin suurempia tapahtumia kuin koskaan, ja näissä kolmen eri koulun yrittäjähenkiset opiskelijat pääsivät tapaamaan toisiaan. Mieleenpainuvinta ja palkitsevinta oli tutkimus- ja kehitystyö, jota hankkeessa tehtiin. Tavoitteena oli selvittää yrittäjien tarpeita ja haasteita sekä omissa yhteisöissä että koko ekosysteemissä. Esimerkiksi uutta innovaatiosprintin konseptia kehitettiin yhdessä suunnittelutyöpajoissa. Pienistä palasista kohti vaikuttavampaa kokonaisuutta Hankkeen aikana rakennettiin yhtenäisesti toimiva tiimi, joka kehittyi kovaa vauhtia kolmessa vuodessa. Kolme yrittäjyysjärjestöä toivat jokainen oman ainutlaatuisuutensa mukaan yhteiseen toimintaan LaureaES (laureaes.fi) on yksi vanhimmista, ja toi kokemusta sekä toimintatapoja yhteisesti jaettavaksi MetES (metes.fi) syntyi ja muutti muotoaan hankkeen aikana XES Helsinki sai tukea Startup Schoolin innovaatiometodeista ja vaikutteita kansainvälisestä tiimistä. Hanke lisäsi osaltaan tietoisuutta yrittäjyyden uramahdollisuuksista sekä yrittäjyyden merkityksestä yhteisössä. Hankkeen kautta opiskelijat saivat käyttöönsä resursseja ja tukea, joiden avulla he pystyivät kehittämään yrittäjyystaitojaan ja perustamaan uusia yrityksiä. ”Onnistuimme saattamaan opiskelijoita yhteen mentoreiden, alan asiantuntijoiden ja mahdollisten sijoittajien kanssa ja luomaan vahvan yrittäjien verkoston, joka auttoi edistämään kaupungin innovaatiokulttuuria.” “Koen, että pääsimme juurruttamaan yrittäjyyskulttuuria ja järjestöjä sen ympärillä korkeakouluihimme. Järjestöt jatkoivat toimimistaan ja yhteiskehitystä myös hankkeen jälkeen!” Helsingin startup-ekosysteemi nähdään positiivisessa valossa Jokaisella toiminnasta vastanneella on positiivinen kuva Helsingin ekosysteemistä yrittäjyyteen ja startupeihin liittyen. Vuosien aikana järjestöt saivat huomata talkoohengen merkityksen niin tapahtumakumppanuudessa, puhujien ja mentoreiden osallistamisessa, ja muiden ammattilaisten kanssa. “Kun tulin mukaan ekosysteemiin, en uskaltanut monestikaan kysyä. Nyt asenteeni on täysin päälaellaan - ja haluaisinkin rohkaista jokaista ennemmin kysymään apua. Kokeneimmatkin konkarit sattuivat innostumaan ‘uuden yrittäjän tähtipölystä’. Yllätyinkin monessa kohtaa siitä, kuinka valmiita ihmiset olivat auttamaan.” - Sonja Häyhä “Minulla on erittäin myönteinen näkemys Helsingin yrittäjyysekosysteemistä. Koko pääkaupunkiseudulla on vahva innovaatio- ja yrittäjyyskulttuuri, ja startup-yhteisö on hyvin kannustava ja yhteistyökykyinen.” - Lotta Ekblad “Mielestäni meillä on vielä kuitenkin tekemistä ekosysteemin monimuotoisuuden ja osallisuuden osalta, mutta luotan siihen, että meillä on tahtoa ja kykyä kehittyä näillä aloilla. Loppujen lopuksi se on ainoastaan järkevää: monimuotoisuus synnyttää innovaatioita!” - Julia Reinhard Kirjoittajat Sonja Häyhä inspiroitui hankkeen aikana yrittäjyydestä jo muutaman kuukauden jälkeen niin, että päätyi perustamaan toiminimen ja aloittamaan yrittäjyyden ensiaskelia. Sonja löysi myös yhtiökumppanit perustamaan osakeyhtiön, Nordersin. Sonja jatkaa tehtäviään Metropolia ammattikorkeakoulussa Helsingin kaupungin tukemassa Kampusinkubaattorit –hankkeessa. Sonjalle 3AMK ES Alliance tarjosi mahdollisuuden liittyä jo ennestään hyvin osaavaan ja ammattimaiseen tiimiin. Julia Reinhard (BBA in Marketing) jatkoi Haaga-Helian TKI-projektiasiantuntijana kahdessa eri hankkeessa työskentelyä. Molemmat hankkeet käsittelevät tematiikaltaan enemmän tai vähemmän yrittäjyyttä ja inklusiivisuutta. Julia kokee olevansa onnekas saadessaan tehdä näiden asioiden parissa työtäni päivittäin! Lotta Ekblad (Double degree BBA, European business management) Projektipäällikkö, Laurea UAS 3AMK ES Alliance -hankkeesta arvokkaita taitoja ja kokemusta, joiden ansiosta uskon pystyväni tarttumaan moniin erilaisiin haasteisiin ja projekteihin. Hän jatkaa luottamustehtävässään Laurea Entrepreneurship Societyssa hallituksen neuvonantajana. Opintojen loppuun saattamisen ohella hän tekee freelancerina töitä digimarkkinoinnin asiantuntijana ja yrittäjyyskonsulttina. Juha Järvinen (taiteen tohtori, teollinen muotoilija) työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -palveluissa. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Hannes Jesar on kaikkien suomalaisten lempiturkulainen ja Helsingin startup ekosysteemin Bruce Lee, joka työskentelee Metropolian Innovaatiotoiminta ja yrittäjyystiimissä projektipäällikkönä. Hannes luotsaa Metropolian yrittäjyyttä edistävää yrityshautomoa, Turbiinia, kouluttaen yrittäjyyden kompetensseja, menetelmiä ja työkaluja. Viimeisimpänä huikeana juttuna täytyy nostaa Turbiini Broadcast, jota Hannes on päässyt vapaasti omalla visiolla ja näkemyksellä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilman kompromisseja.
Muuttuvalla urapolulla tarvitaan toivoa ja myötätuntoa
”Isona olen ensin ratikkakuski ja kun en enää jaksa olla ratikkakuski, olen laivankuski”, toteaa 4-vuotias. Hän on nähnyt lähipiirissään monta esimerkkiä urapoluista, joilla ammattia vaihdetaan useita kertoja, joten asia tuntuu hänelle täysin luontevalta. Kuitenkin moni työssäkävijä on tehnyt alavalinnan ajatuksella, että se määrittää loppu elämän ja alan vaihtaminen tuntuu vaikealta. Vihreän siirtymän myötä muutoskyvykkyyttä tarvitaan enemmän myös työuralla. Vihreä siirtymä haastaa totutun työelämässä Vihreä siirtymä tarkoittaa siirtymistä kestävään talouteen ja kasvuun. Siirtymä on välttämätön, koska nykyisellään luonnonvaroja ylikulutetaan, mikä vie edellytyksiä elämältä tulevaisuudessa. Vihreä siirtymä tulee muuttamaan elinkeinoelämää ja erityisesti fossiilisiin polttoaineisiin voimakkaasti kytkeytyvien alojen toimintaa. Myös työelämä muuttuu vihreän siirtymän myötä ja osa ammateista voi kadota kokonaan. Varsinkin uransa yhdellä alalla työskennelleelle työpaikan menettäminen voi olla kriisi, joka pysäyttää. Koko tulevaisuus on saatettu suunnitella työpaikan varaan: asunto hankkia työpaikan läheisyydestä ja lainat mitoittaa alan palkkauksen perusteella. Työn menettäminen voi yksilölle tarkoittaa repeytymistä juuriltaan, kun nykyinen asuinpaikka ja siellä olevat verkostot joudutaan jättämään uuden työn tai alan vaihdon takia. Muutosvastarinta kumpuaa epävarmuudesta ja pelosta Ihmisillä on luontainen taipumus vastustaa muutosta ja pyrkiä tekemään valintoja, jotka säilyttävät nykytilan. Muut vaihtoehdot koetaan huonompina nykytilaan verrattuna ja mitä enemmän valintoja on, sitä houkuttelevammalta nykytilan säilyttäminen tuntuu. Ei siis liene ihme, että vihreä siirtymä ja sen tuomat muutokset voivat näyttäytyä uhkana. Kokemus uhasta voi johtaa muutosvastarintaan, jonka pyrkimys on estää vihreän siirtymän etenemistä. Vaikka yksittäisen henkilön vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, voi useamman ihmisen systemaattinen vastustus ja ryhmittäytyminen vihreää siirtymää vastaan vaarantaa sen etenemisen ja muodostaa siten uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Siksi ihmisten kokema näköalattomuus pitää ottaa vakavasti ja miettiä keinoja, miten muuttuva tulevaisuus nähtäisiin uhan sijasta mahdollisuutena myös yksilöiden näkökulmasta. Vaikka vihreä siirtymä on välttämättömyys, ei sen toteaminen poista ihmiseltä huolta omasta toimeentulostaan. Luottamus tulevaisuuteen rakentuu myötätunnolla Kestävässässä työelämässä tarvitaan enemmän toivoa ja mahdollisuuksia luovaa puhetta. Se toimii pohjana positiiviselle asennoitumiselle vihreään, muuttuvaan työelämään. Positiivinen asenne parantaisi yksilöiden hyvinvointia välittömästi ja estäisi vihreän siirtymän pelosta kumpuavaa vastustamista. Se voisi jopa kiihdyttää vihreää siirtymää ihmisten tarttuessa mahdollisuuksiin ja innovoidessa uusia ratkaisuja yhteisiin ongelmiimme. Tietoisuus siitä, että esimerkiksi metsien hakkuiden kanssa työskennelleet voivat hyödyntää osaamistaan metsän ennallistamisessa, on oleellista näkymien avartamiseksi. Työelämässä ja uutta urasuuntaa etsivien tukemisessa myötätuntoiset ja näköoaloja luovat kohtaamiset voivat olla ratkaisevia. On tärkeää korostaa, miten ihmisen koko osaaminen ei vanhene, vaikka työpaikka vaihtuisikin. Aina löytyy osaamista, jonka päälle voi rakentaa uutta. Ristiriitaisia tunteita saa tulla. Muutoksen tuomaa huolta ja jännitystä pitää voida purkaa työpaikalla. Yritysten johdon tehtävänä on luotsata yritysten toimintaa ja suunnitella tulevaisuutta siinäkin tilanteessa, kun nykyinen toimiala on kuolemassa. On sekä yksilön että yrityksen etu, kun työntekijät pidetään muutoksessa mukana tarjoamalla uusia uramahdollisuuksia ja tukea osaamisen kehittämiseen organisaatiossa vanhojen tehtävien poistuessa. Yksilölle tarjoutuu jatkuvuutta pienemmillä muutoksilla kuin täysin uudelleen kouluttautumalla ja yritys saa pidettyä kiinni työntekijöistään, joilla on jo kokemusta yrityksessä. Vihreään siirtymään kytkeytyvälle osaamiselle on kysyntää enemmän kuin tarjontaa, jolloin työntekijöiden sitoutuvuus on entistä tärkeämpää yrityksille. Tunnetaidot auttavat muutosten keskellä Ideaalitilanteessa ajatusmallit, jotka auttavat näkemään muutoksessa mahdollisuuden, on opittu jo nuorena. Tunnetaitoja onneksi opetetaan nykyään jo päiväkodissa. Tulevaisuuden työelämätaitona muutoskyvykkyys on yksi keskeisimmistä. Jo nyt työelämässä on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet useita uranvaihdoksia ja joille alan vaihtaminen ja poukkoileva urapolku on ollut hyvä kokemus. He myös kokevat sen normaalimpana kuin pysymisen samassa yrityksessä koko uransa. Kyseessä on siis taito, joka on omaksuttavissa. Työelämän virta vie eri suuntiin, mutta aina voi luottaa siihen, että jotain työtä löytyy. Tällaista luottamusta olisi hyvä valaa yhä suuremmalle joukolle ihmisiä, jotta vihreiden työpaikkoihin ja vihreän siirtymän tarpeisiin löytyy tarpeeksi tekijöitä. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan inhimillisyyttä Osaajien riittävyys onkin lisähaasteena vihreässä siirtymässä. Suomessa on jo nyt työvoimapulaa ja väestön ikääntyessä pula tulee vain kasvamaan. Työelämää pitäisi parantaa paremmin vastaanottamaan erilaisia ihmisiä, jotta entistä useampi voisi olla töissä omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Siksi tulevaisuuden kestävä työelämä huomioi myös ihmisten erilaiset tarpeet. Omaan työmäärään, työntekopaikkaan ja –aikaan vaikuttaminen lisää hyvinvointia ja jaksamista töissä. Toisaalta esimerkiksi tehdastyöstä alaa vaihtava voi kaivata selkeitä raameja työpaikan ja -ajan suhteen. Erilaisten ihmisten kohtaamisen taito ja myötätunnon opettelu sekä itseä että muita kohtaan nousevat yhä tärkeämpään rooliin. Alussa referoidun nelivuotiaan lausahdukseen kiteytyikin tärkeä oppi tulevaisuuden työelämään. Ollaan uteliaita ja valmiita kokeilemaan erilaisia urapolkuja ja jos valittu polku ei tunnu enää hyvältä, ollaan itsellemme armollisia ja vaihdetaan suuntaa. Muutos ei tarkoita muutosta pahempaan vaan se on mahdollisuus meille jokaiselle parantaa hyvinvointiamme, tehdä merkityksellistä työtä ja elämästämme elämisen arvoista. Kirjoittajat Kaisa Rapanen työskentelee hankeasiantuntijana Vihta-hankkeessa sekä projektipäällikkönä kahdessa energiasiirtymän hankkeessa Metropoliassa. Hän on aiemmin työskennellyt luovien alojen ekologisen kestävyyden asiantuntijana ja kulttuurituottajana - sekä poukkoilevan urapolkunsa aikana yli kymmenessä muussa tehtävässä eri aloilla. Koulutustaustana hänellä on Ympäristöalan erikoisammattitutkinto sekä Kulttuurituottajan (AMK) ja Tradenomin (BBA) tutkinnot. Sini Maunula työskentelee hankeasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hankekokemusta hänellä on noin 10 vuotta, pitkälti vastuullisuuteen ja digitalisaatioon liittyvissä hankkeissa. Hän on suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (MBA) Päätöksenteon ilmiöt johtamisessa, kehittämisessä ja asiakastyössä -koulutusohjelmassa, joka keskittyy ihmisten käyttäytymisen ymmärtämiseen kuluttajina. VIHTA – Digitaaliset ratkaisut vihreään työhön – hankkeen tavoitteena on Helsingin kaupungin työllisyys- ja yrittäjyysasiantuntijoiden sekä korkeakoulujen yrittäjyyden henkilöstön osaamisen vahvistaminen vihreään ja digitaaliseen työhön. Tarkoituksena on edistää siirtymää vihreään ja digitaaliseen työhön.
Yhdenvertaisuuden edistäminen TKI-toiminnassa
Yhdenvertaisuuden edistämisessä teot ratkaisevat. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) on monta vaihetta, missä yhdenvertaisuustekoja voisi tehdä paljon enemmän. Hankkeiden valmistelussa, toteuttamisessa, opinnollistamisessa, rekrytoinneissa ja julkaisujen saavutettavuudessa yhdenvertaisuuden huomioiminen voi olla haastavaa, kun ulottuvuuksia on monia. Tässä kirjoituksessa pohdin teemaa omien kokemusteni kautta. Paperilla se kuulostaa hyvältä Luin työnantajani uuden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Olin töissä hankkeessa, jossa käsiteltiin sukupuolten segregaatioita ja omalle sukupuolelle epätyypillisiä valintoja. Osallistuin työnantajan yhdenvertaisuuspaneeliin, jossa opin, että saavutettavuusnäkökulmasta on hyvä kuvailla omaa ulkonäköä näkörajoitteisille kuulijoille. Tarkastin pari viikkoa sitten opinnäytetyön, jonka aiheena oli saavutettavuus fyysisen esteettömyyden näkökulmasta. Seuraan julkisia - ja yksityisiä - keskusteluja sukupuolten moninaisuudesta, intersektionaalisuudesta, sukupuolikiintiöiden oikeudenmukaisuudesta ja anonyymista rekrytoinnista. Ymmärrykseni näistä asioista on syventynyt ja se muuttuu vähitellen ammatilliseksi osaamiseksi. Tiedän paljon, mutta koen epäonnistuvani yhdenvertaisuuden edistämisessä jatkuvasti. Katvealueita on paljon, enkä määritelmällisesti huomaa niitä kaikkia. Tiedän, että minun ja meidän pitää pystyä parempaan. Ymmärrän, että opin yhdenvertaisuuteen liittyviä käytäntöjä osin mekaanisesti. En näe rakenteellisia esteitä, koska tielläni ei ole niitä. Samaan aikaan ammatillinen osaamiseni perustuu kykyyn arvioida asioida ulkopuolelta, eikä oma kokemusmaailmani ole osaamiseni (ainoa) perusta. Käsityksemme todellisuudesta on aina subjektiivinen kokemus Näen omaan etuoikeutettuun asemaan liittyvän vinouman niin selvästi kuin sen voi nähdä. Yhteiskunnallisia faktoja ei voi johtaa omista kokemuksista, vaan tutkitusta tiedosta. Se tekee yhdenvertaisuuden edistämisestä haastavaa, koska tasa-arvotyön sytyke on usein koettu epäoikeudenmukaisuus. Tasa-arvotyö ei kuitenkaan voi jäädä yksittäisten ihmisten ideologian, kiinnostuksen tai kokemuksen varaan, vaan tekoja täytyy tehdä systemaattisesti kaikkien. Siksi ne pitää kirjata strategiaan ja toteutumista täytyy seurata, kuten Metropoliassa nyt tehdään. Yhdenvertaisemman hanketyön toteuttaminen vaatii aikaa ajattelulle Olen kirjoittanut niin monta horisontaalisten periaatteiden raporttia, että osaan ottaa ne huomioon hanketyössä. Tilaamme reilun kaupan kahvia, matkustamme junalla, huomioimme lomakkeissa sukupuolen moninaisuuden lisäämällä nainen / mies vaihtoehtojen lisäksi kolmannen vaihtoehdon lomakkeeseen. Suomeksi se on yleensä muu, pian joku muu termi voi olla parempi. Otamme sen käyttöön. Tarjoamme vaihtoehtoa "en osaa sanoa". Pyrimme sukupuolineutraaliin ilmaisuun ja vältämme heteronormatiivisuutta esimerkiksi perhemuodon ja parisuhdemuodon olettamilla. Huomioimme saavutettavuuden esimerkiksi julkaisujen saavutettavuusauditoinnilla, yritämme olla tekemättä oletuksia osallistujien sukupuolesta, kielestä, esteettömyydestä ja esimerkiksi poliittisista näkemyksistä. Näiden käytäntöjen sisäistäminen vie aikaa. Hankkeiden alussa on tärkeää antaa tilaa yhteiselle keskustelulle ja ajattelulle, jonka pohjalta yhdenvertaisuutta on mahdollista edistää hanketyön kaikissa vaiheissa. Hankkeiden ympärille muodostuvat työryhmät ovat erilaisia ja yhteisen näkemyksen syntyminen vie aikaa. Tasa-arvokysymykset ovat joillekin tutumpia kuin toisille ja niiden systemaattinen esille tuominen on tärkeää. Projektipäällikkö johtaa myös hankkeiden yhdenvertaisuustyötä ja yhdenvertaisuusosaaminen tulisi nostaa osaksi päällikköroolissa toimivien perehdytystä. Näkyvä moninaisuus on helpoin tunnistaa - ja rekrytoida Työyhteisömme on homogeeninen näkyvillä muuttujilla. Moninaisuutta näkyy ulospäin hyvin vähän. Uudessa yhdenvertaisuussuunnitelmassa painotetaan muun muassa rekrytoinnin avoimuutta ja moninaisuuden vahvistamista. "Toivomme hakemuksia monenlaisista taustoista tulevilta hakijoilta" -lauseen käytännön toteuma jää nähtäväksi. Onko hakemuksia mahdollista painottaa yhdenvertaisuuskriteereillä? Voisiko meillä olla käytössä esimerkiksi sukupuolikiintiöt rekrytoinnissa? Löytyisikö joku parempi tapa varmistaa moninaisen ja yhdenvertaisen työyhteisön vakiintuminen? Näitä ja monia muita asioita Metropolian yhdenvertaisuustyöryhmä pohtii. Korkeakouluyhteisön pitää toivottaa kaikki ihmiset tervetulleeksi. Tarvitsemme ihmisiä, joihin voi samastua, lisää koulutusta niin kauan että jokainen tuntee yhdenvertaisuuden periaatteet ja horjumatonta työtä asian edistämiseksi. Välillä se maksaa, mutta se on oikeudenmukaisuuden hinta. Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM) on Metropolian asiantuntija, opettaja ja yhdenvertaisuusasioiden jatkuva oppija. Hän on työskennellyt useissa Metropolian TKI-hankkeissa.
Ennakoivalla henkilöstövoimavarojen johtamisella kestävää kehitystä rakentamassa
Ennakoiva henkilöstövoimavarojen johtaminen vahvistaa kestävää kehitystä. Tässä tekstissä keskitytään moninaisuuden, henkilöstövoimavarojen arvioinnin ja itseohjautuvuuden tarkasteluun. Näitä asioita tarkastelemalla ja ennakoimalla hallitaan henkilöstövoimavaroja, ja vahvistetaan kestävää kehitystä. Moninaisuuden johtaminen työyhteisöissä Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti moninaisuuden johtaminen on merkityksellinen johtamisen näkökulma. Ihmisten erilaisuus, erilaiset arvot ja näkemykset vaikuttavat ja keskusteluttavat ihmisiä työyhteisöissä. Moninaisuudesta on hyötyä jos se saadaan käännettyä innovatiiviseksi voimavaraksi. Esihenkilötyössä paitsi kuunnellaan jokaista työntekijää omine tarpeine ja tunteineen (1), myös mahdollistetaan työntekijöiden keskinäinen toiminta. Työntekijöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa työyhteisön moninaisuus on hyvä voimavara, ei rasite. Mitä aktiivisemmin työntekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään erilaisuudestaan huolimatta organisaation käytänteissä ja niiden kehittämisessä, sitä vahvemmin organisaation inklusiivisuus kehittyy (2). Työyhteisöissä tarvitaan siis moninaisuuden johtamista, joka edistää organisaation sekä ammattialan veto- ja pitovoimaa. Nuoret ovat usein vailla autonomiaa työuran alkuvaiheessa, ja ikääntyneitä on puolestaan johdettava omalla tavallaan. Työntekijän iän huomioiva työkaari-ajattelu johtamisen näkökulmana on viime aikoina merkittävästi voimistunut (3). Työkaari-ajattelussa moninaisuuden johtamisen näkökulma on tärkeä, sillä ihmiset poikkeavat toisistaan työkaaren eri vaiheissa. Moninaisuuden johtamisessa kannattaa huomioida laajemmin ihmisen koko elämänkaari. Se, mitä on työntekijä on joskus kokenut, saattaa vaikuttaa hänen työuraansa ja työssä selviytymiseensä. Siksi onnistunut moninaisuuden johtaminen vaatii ihmisen koko elämänkaareen liittyvien tilanteiden tarkastelua (4). Henkilöstövoimavarojen ennakoiva johtaminen ja arviointi Henkilöstövoimavarojen johtaminen on johtamisen kokonaisuus, johon on käytettävissä sille tunnusomaisia kehittämis- ja arviointimalleja. Mitä strategisempaa ja ennakoidumpaa henkilöstövoimavarojen johtaminen on, sen tuloksellisempaa sen voidaan sanoa olevan. Työelämän kehittämisessä voi hyödyntää esimerkiksi Työterveyslaitoksen kehittämää henkilöstövoimavarojen johtamisen arviointimallia. Arviointimalli on esitelty Kohti yhtenäisiä henkilöstövoimavarojen johtamiskäytäntöjä -oppaassa. (5) Malli on kehitetty erityisesti sosiaali- ja terveysalalle, mutta tästä näkökulmasta tarkasteltuna johtamisen geneerisyys sallii mallin käytön muillakin toimialoilla. Arviointimallissa henkilöstövoimavaroja kehitetään ja johdetaan etsien hyviä käytäntöjä seuraavien osa-alueiden avulla: Työuran tukeminen Työskentelyn ja suorituksen johtaminen Osaamisen kehittäminen ja jakaminen Organisaatio- ja turvallisuuskulttuurin kehittäminen. Malli on erityisen ajankohtainen siksi, että uusi täydennetty työturvallisuuslaki astui voimaan 1.6.2023. Se tuo mukanaan muutoksia, jotka korostavat työnantajan vastuuta työntekijöiden fyysisestä ja psykososiaalisesta turvallisuudesta entisestään (6). Johtamiskäytännöt ja esihenkilötyö ovat avainasemassa, kun erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden työhyvinvointia edistetään. Työnantajan vastuu korostuu entisestään siinä, että työntekijät eivät työssään kuormitu liikaa fyysisesti tai psyykkisesti. Erityisesti huomio kohdistuu yli 55 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin. Täydennetyn lain tavoitteena on edistää 55 vuotta täyttäneiden työssä jaksamista ja vähentää varhaista työelämästä poistumista. (6) Itseohjautuvuutta on johdettava eettisesti Henkilöstöasiantuntijan tai henkilöstöpäällikön rooleissa nyt ja tulevaisuudessa työntekijöiden itseohjautuvuus on mahdollisuus ja haaste. Miten itseohjautuvuudessa on toimittava esihenkilönä ja työntekijänä, entä miten se vaikuttaa johtamiseen? Henkilöstövoimavarojen johtamisessa työntekijöiden itseohjautuvuus on tarpeellista, unohtamatta yhteisöohjautuvuutta. Tämän päivän johtamiskäsityksen mukaan ihminen on luonnostaa aktiivinen, itseohjautuva ja kykenevä ohjaamaan itse omaa työtään (7). Itseohjautuvuuden mahdollistaminen organisaatioissa on tärkeää, sillä jos siitä puhutaan, se luo odotuksia. Jos työntekijöille syntyy odotuksia siitä, että he saavat itse ohjata työtään, on eettisesti ristiriitaista, ettei se ole mahdollistu käytännön tasolla. Näissä tilanteissa saattaa syntyä eettinen konflikti, jolla tarkoitetaan työntekijöiden odotusten ja johtamisen käytänteiden välistä ristiriita. (8). Eettisiä konflikteja on todettu henkilöstöjohtamisen käytänteissä olevan aika ajoin. Eettiset konfliktit ovat tilanteita, joissa yksilön näkemyksen ja johtamisen käytännön välillä on ristiriita. Eettisiä konflikteja organisaatioissa aiheuttavat esimerkiksi viestinnän toimimattomuus tai johtamisroolien epäselvyys. Johtamisroolien epäselvyyden työntekijä kokee esimerkiksi tilanteessa, joissa ei varmuudella tiedä kuka on hänen esihenkilönsä, jonka puoleen kääntyä avun saamista varten. (8) Henkilöstövoimavarojen johtamisen on hyvä olla ennakoitua. Moninaisuuden johtaminen vahvistaa kestävää kehitystä. Henkilöstövoimavarojen johtamiseen ja arviointiin on tarjolla erilaisia kehittämismalleja. Itseohjautuvien tiimien mahdollisuudet työelämän kehittämisessä ovat osa tulevaisuutta, jolla on merkitystä tulevaisuuden henkilöstövoimavaroja johdettaessa. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Komulainen, M. (2015). Uupua vai menestyä? Esimies moninaisuuden hyödyntäjänä. Auno, P., Collins, J., Huppunen-Vänskä, M., Jaatinen, K., Kihman, R., Komulainen, M., Timonen, L. (2015). Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Boekhorst, J. A. (2015). The Role of Authentic Leadership in Fostering Workplace Inclusion: A Social Information Processing Perspective (doi.org). Human resource management, 54(2), 241-264. Ilmarinen, J. (2006). Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan Unionissa (PDF). Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Eilam-Shamir, G. & Shamir, B. (2013). Essay: Life stories, personal ambitions and authenticity: can leaders be authentic without pursuing the “higher good”? Teoksessa D. Ladkin & C. Spiller (toim.) Clashes, Convergences and Coalescences. Cheltenham, Northampton (Mass.): Edward Elgar, 93 - 119 Pahkin, K. & Lindström, S. (2016) Kohti yhtenäisiä henkilöstövoimavarojen johtamiskäytäntöjä (urn.fi). Sosiaali- ja terveysalan organisaatioille päivitetty arviointimenetelmä. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-695-1, luettu 21.5.2023 Työnantajan työturvallisuusvelvotteita tarkennetaan 2023 (valtioneuvosto.fi), Tiedote 16.2.2023, STM. luettu 21.5.2023 Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2017). Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. The Guilford Press. Lemmetty, S., Collin, K., Keronen, S., & Auvinen, T. (2019). Henkilöstöjohtamisen eettisten konfliktien seuraukset työntekijöille kasvuyrityksissä. Teoksessa Collin, & S. Lemmetty (Eds.), Siedätystä johtamisallergiaan! Vastuullinen johtajuus itseohjautuvuuden ja luovuuden tukena työelämässä (pp. 246-263).
TKI-työ tuo ihmiset yhteen kompleksisten haasteiden ratkaisemiseksi
Ammattikorkeakoulut ovat aktiivisia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimijoita (TKI). Hankkeissa tuotetaan uutta tietoa, kehitetään toimintaa ja luodaan uusia ratkaisuja. TKI-toiminnan volyymi on kasvanut kasvanut yli 100 miljoonalla eurolla vuoden 2015 jälkeen (1), mikä on lisännyt tarvetta löytää vaikuttavia keinoja tutkimus- ja kehittämistyön tulosten laajaan hyödyntämiseen. Jos halutaan välttää yhä uudestaan käynnistyvien ja loppuvien hankkeiden pyörrettä, on syytä suunnata hankkeita missiolähtöiseen, vaikuttavaan ja tulevaisuuskestävään kehitystyöhön. Tämä onnistuu tuomalla TKI-toimijoita yhteiseen keskusteluun. Yhteinen ymmärrys vahvistuu kokoontumalla jaettujen teemojen äärelle Yksi keino vaikuttavuuden edistämiseen ovat ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa yhdistävät teemakonferenssit. Niissä on helppo yhdistää geneerisiä osaamisteemoja koulutusalasta riippumatta. Vuonna 2021 todettiin tarve kehittää erityisesti johtamiseen ja yrittäjyyteen keskittyvä tapahtuma. Ohjelmaan haluttiin alustuksia ajankohtaisista teemoista ja samalla tuotettiin julkaisu konferenssin teemasta asiantuntijaesityksien pohjalta. Arveltiin, että tällainen tapahtuma tekisi myös ammattikorkeakoulujen TKI-työtä tunnetuksi. Näistä lähtökohdista vuosittainen Tulevaisuudenkestävä bisnes -konferenssi sai alkunsa. Konferenssien käynnistämiseen saatiin Liikesivistysrahastolta apuraha ja ensimmäinen, kokonaan virtuaalinen konferenssi järjestettiin Haaga-Helian vetovastuulla Ensimmäisen konferenssin puheenvuorot koottiin julkaisuun 3UAS-konferenssi – Tulevaisuudenkestävä bisnes – osaaminen systeemeissä. Eväitä organisaatioiden uudistumiseen kompleksisessa toimintaympäristössä Hyvien ensikokemusten jälkeen ammattikorkeakoulujen yhteistä TKI-konferenssia päätettiin toteuttaa jatkossakin. Vuoden 2023 konferenssiteeman taustalla olivat havainnot, että aikamme haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan uutta, kompleksisia toimintaympäristöjä ja johtamista käsitteleviä opetussisältöjä paitsi johtamisohjelmiin, myös laajemminkin kaikkeen opetukseen osaksi valmistuvien opiskelijoiden tulevaisuuskestävää osaamista. Kuten Luoma et al. (2) toteavat selvityksessään, kompleksisuusteema on ollut esillä vain muutamassa maisteriohjelmassa. Kompleksisuus on vielä suhteellisen uusi näkökulma jopa korkeakoulujen johtamisen opetuksessa. Tähän haasteeseen konferenssi vastasi nostamalla esiin ajankohtaisia johtamisen paradigman muutokseen liittyviä teemoja ja kokoamalla konferenssiesitykset julkaisuksi, esimerkiksi myöhempään opetuskäyttöön. Järjestämisvastuussa huhtikuussa 2023 oli Metropolia Ammattikorkeakoulu, ja teemaksi muodostui Tulevaisuudenkestävä bisnes - ratkaisuja kompleksisuuden haasteisiin. Konferenssissa johdon konsultti ja tietokirjailija Nando Malmelin avasi omassa puheenvuorossaan näkymiä organisaatioiden radikaaliin uudistumisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin (2). Hänen mukaansa keskeisiä uudistumisen esteitä ovat muun muassa organisaation historia ja vanhat ajattelumallit, tuloksellisuuden paine ja strateginen varovaisuus sekä hyödyntämätön tulevaisuustaito. Uudistumisen esteenä on usein se, että emme pysähdy ajattelemaan riittävästi ja luomaan uutta, vaan arjen työ vie kaiken ajan. (2) Kompleksisuuden haasteissa on keskeistä vahvistaa kasvun ajattelutapaa ja kyseenalaistamisen kulttuuria, ottaa käyttöön kaksikätinen johtaminen, jossa yhdistetään tehokkuus ja innovatiivisuus eli nykytila- ja tulevaisuuslähtöinen johtaminen, sekä vahvistaa organisaatioissa laaja-alaista strategisen ennakoinnin kyvykkyyttä. Uudistuksissa tarvitaan erityisesti sitä, että joku tai jotkut tuottavat ja pitävät yllä muutokseen ohjaavaa ajattelua organisaatiossa – eli ajatusjohtajuutta. (2) Lehtori ja tiimivalmentaja Veijo Hämäläinen avasi omassa puheenvuorossaan ekosysteemeissä ja verkostoissa onnistumisen taitoja. Hänen mukaansa keskeisiä taitoja ovat kyky aitoon dialogiin, oman ajattelun kehittäminen, kokonaisuuksien systeeminen havaintokyky ja kyky saada eri verkostotoimijoita yhteistyöhön uusin tavoin. Erilaisissa yhteistyöhankkeissa ja verkostoissa korostuu erityisesti kyky rakentaa ja ymmärtää yhteisiä tavoitteita, sanoittaa niitä yhdessä, ymmärtää eri toimijoiden toimintatapoja ja kommunikoida myönteisesti ja rakentavasti. Myös itsereflektio, muun muassa omien perususkomusten tunnistaminen, kuuluu tapoihin, joita Hämäläinen suositteli. Hän kertoi itse käyttävänsä päivittäiset bussimatkansa reflektointiin. Osallistujapalautteiden mukaan konferensseille asetetuissa tavoitteissa onnistuttiin hyvin. Palautteissa mainittiin esimerkiksi seuraavaa: Konferenssi antoi mahdollisuuden pysähtyä kuuntelemaan sekä osuvia asiantuntijapuheenvuoroja että teemoittain ryhmiteltyä konferenssiesityksiä. Keskustelut ajankohtaisista teemoista korkeakoulutoimijoiden kanssa saivat kiitosta ja huomion, siitä, kuinka laajasti aikamme tunnistettuihin haasteisiin etsitään ratkaisuja. Konferenssi antoi mahdollisuuden uudistaa omaa ajattelua. Konferenssiin osallistui TKI-toimijoiden ja korkeakoulun henkilöstön lisäksi YAMK-opiskelijoita ja yritysten edustajia. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina Metropoliassa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän vastaa teemavastaavana Tulevaisuuden työ ja osaaminen -hankesalkusta ja on mukana monissa TKI-tehtävissä ja verkostoissa. Hän vastaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä kehittävästä MEKY-projektista sekä TKI-työtä ja oppimistoimintaa kytkevästä TKIO-projekteista. Dialogi, yhteiskehittely ja systeeminen ymmärrys ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä tutkijan, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on myös väitöskirjatutkija Tampereen Yliopistossa teemanaan korkeakoulujen strateginen johtaminen. Kirjoittaja on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Lähteet Arene 2023. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta. (tki.fi) Luoma, M., & Lindell, J., (2020). Johtaminen ja kompleksisuus: kolmijaosta kokonaisvaikutukseen (gaudeamus.fi). Teoksessa P. Vartiainen, & H. Raisio (toim.) Johtaminen kompleksisessa maailmassa: viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen, 60–86. Gaudeamus. Malmelin, N. (2021), Radikaali uudistuminen. Miten johtaa murroksessa? Helsinki: Kauppakamari
Yrityksen kasvuhalukkuus, kasvun keinot ja esteet – pitääkö aina kasvaa?
Usein ajatellaan, että menestyvän yrityksen tulee kasvaa, mutta hakeeko jokainen yrittäjä kasvua? Hinnalla millä hyvänsä? Aikaisemmista tutkimuksista selviää, että Suomen lähes kahdestasadasta tuhannesta yksinyrittäjästä valtaosa hakee liiketoiminnan kasvua. Suomen Yrittäjät ry:n vuonna 2022 toteuttaman yksinyrittäjäkyselyn mukaan 56 % palvelujen ja 68 % kaupan alan yksinyrittäjistä tavoittelee kasvua voimakkaasti tai maltillisesti ja iän myötä kasvuhalukkuus laskee. (1) Kiinnostuneimpia kasvamisesta ovat nuorimmat yrittäjät. Kasvuhalukkuus vähenee, kun yrittäjä vanhenee. Osa yrittäjistä on taas tehnyt tietoisen päätöksen työllistää vain itsensä. Yksinyrittäjän kasvun rajat voivat tulla nopeasti vastaan, sillä yrittäjäjärjestöjen tutkimusten mukaan 25 % yksinyrittäjistä työskentelee yli 50 tuntia viikossa, osa jopa yli 70 tuntia viikossa. Mitä yrityksen kasvulla tai kasvamisella oikeastaan tarkoitetaan? Yrityksen kasvaminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Yleensä yrityksen kasvulla tarkoitetaan liikevaihdon kasvua, johon pyritään vaikkapa myyntiä kasvattamalla, uusia tuotteita ja markkinoita etsimällä, siis yleisesti toiminnan laajentamisella. Kasvu voi olla myös paljon muuta: osaamisen kasvattamista, myynnin tehostamista, kannattavuuden kasvua, digitaalista kasvamista, kasvua yrittäjänä, toimipaikkojen lisäämistä, laajentamista ulkomaille, verkostoitumista toisten yrittäjien kanssa, yrittäjän hyvinvoinnin kasvua ja niin edelleen. Yritysten kasvustrategiat ovat erilaisia ja määrittävät sen, mihin yritys kohdistaa kasvuaan. Naisyrittäjien ajatuksia kasvusta ja sen esteistä on kartoitettu Metropolia Ammattikorkeakoulussa on toteutettu vuosien 2020-2023 aikana Oon@2.0 -Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hanketta. Hankkeen puitteissa on toteutettu osallistuneille naisyrittäjille kyselytutkimuksena kartoitus, jonka tuloksista käy ilmi yrittäjien käsityksiä yrityksensä kasvuhalukkuudesta ja kasvun keinoista, sekä yrityksen keskeisimmistä kasvun esteistä. Hankkeessa selvitettiin myös naisyrittäjien käsityksiä digiosaamisensa nykytilasta ja kehittämistarpeista, sekä yrityksen nykytilasta ja kehittämistarpeista, tulokset on koottu blogitekstiin Yrittäjänaisten digiosaamista tukemassa. Hankkeessa tehdyssä tutkimuksessa yli puolet vastanneista naisyrittäjistä ilmoitti yrityksensä hakevan aktiivisesti kasvua. Tärkeimpänä kasvun keinona oli uusien asiakkaiden ja markkinoiden etsiminen. Noin 30% vastanneista naisyrittäjistä ilmoitti yrityksensä kasvavan mahdollisuuksien mukaan, he eivät hakeneet aktiivisesti kasvua. Suosituimmiksi kasvun keinoiksi yrittäjät nostivat uusien asiakkaiden ja markkinoiden etsiminen sekä oman osaamisen vahvistaminen. Erityisesti verkon käyttäminen, digitaalisuus ja markkinoinnin osaamisen kehittäminen nousivat näissä esille. Oman osaamisen vahvistamiseen liittyi myös verkostoituminen, uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen sekä uusien teknologioiden ja verkkokaupan käyttöönotto. Yrittäjään liittyvät tekijät eli oma jaksaminen, työajan lisäämisen mahdottomuus, yritystoiminnan henkilöityminen yrittäjän omaan ammattitaitoon ja oman osaamisen riittämättömyys olivat keskeiset esteet yrityksen kasvulle. Huomattavaa oli, että osalla yrittäjistä monet kasvun esteet tuntuivat kasautuvan voimakkaasti yhteen. Tällaisia yrittäjiä tulisi tukea enemmän. Yrittäjän hyvinvointia voisi esimerkiksi lisätä verkostoitumalla muiden yrittäjien kanssa enemmän. Tässä tutkimuksessa yrittäjät eivät hyödyntäneet yhteistyötä kovinkaan paljon. Osaamisen kehittämiseen ja oman osaamisen riittävyyden varmistamiseen tulisi myös kiinnittää huomiota. Kasvuhalukkuus voi heiketä iän myötä ”Aloittavana yrittäjänä panostan nyt todella paljon kasvuun”, toteaa naisyrittäjä. Yrittäjänaisilta kysyttiin yleisesti suunnitelmia yrityksen kasvulle. Kasvulla tarkoitettiin tässä kyselyssä liiketoiminnan kasvua. Yrittäjistä suurin osa haki kasvua joko aktiivisesti (N=28, 61%) tai kasvamalla mahdollisuuksien mukaan (N=14, 30%). Yrittäjän ikä vaikutti tilastollisesti merkitsevästi kasvuhalukkuuteen: mitä vanhempi yrittäjä, sitä vähäisempi oli kasvuhalukkuus. ”Mietin kuinka paljon vielä jaksan satsata yritykseen, koska olen jo eläkkeellä!” kirjoitti eräs vastaaja. Useammat naisyrittäjät kertoivat tutkimuksen avoimissa vastauksissa yrityksen kasvuajatuksista monipuolisesti. Erityisesti nousi esille kasvun mahdollistavan oman toimeentulon. ”Yritykseni kasvaa vain siksi, että työllistän näin itseni ja, että palkka vastaisi normaalia vastaavasta työstä vieraalla maksettavaa markkinatasoista asiantuntijapalkkaa. Sitä se ei nyt ole”, mainitsee eräs naisyrittäjä. Samat kasvun keinot eivät toimi jokaiselle yrittäjälle ”Verkkoliiketoiminta on ainoa mihin levitän toimintaani”, kirjoittaa naisyrittäjä. Kasvun keinoja yrittäjät arvioivat kymmenen teeman kautta. Yrittäjät arvioivat kasvun keinoja asteikolla 1-10. Numero 1 tarkoitti ”ei merkitystä/emme käytä” ja numero 10 ”tärkeää/käytämme eniten”. Mitä suuremman arvon yrittäjä ilmoitti, sitä tärkeämmäksi hän arvioi teeman olevan yritykselle. Teemat olivat: Palkkaan uusia työntekijöitä Verkostoidun kumppanin kanssa Vahvistan omaa osaamista Kehitän uusia tuotteita tai palveluja Lisään/etsin uusia asiakkaita/markkinoita Käyttöönotan uusia teknologioita Verkkokaupan avulla Laajennan toiminnan uusille toimialoillemi En hae kasvua ollenkaan Muu keino Tärkeimpänä kasvun keinona yrittäjät ilmoittivat lisäävänsä tai etsivänsä uusia asiakkaita tai markkinoita, jopa 78 % vastanneista arvioi tämän arvosanalla 9 tai 10 (erittäin tärkeää). Naisyrittäjät mainitsivat avoimissa vastauksissa muun muassa verkon käyttämistä uusien asiakkaiden hankintaan, toiminnan muuttamisesta laadukkaammiksi verkkokursseiksi, jolloin pysyy monistamaan asiakaskuntaa ja olemassa olevien asiakkaiden käyttämistä suosittelijoina verkostoilleen. Messujen merkitys ja kansainvälistyminen mainittiin myös uusien markkinoiden hankintakeinoina. Tulokset ovat osin linjassa Suomen Yrittäjien Yksinyrittäjäkyselyn 2022 tulosten kanssa, jossa tärkeimmäksi kasvukeinoksi arvioitiin uusien tuotteiden tai palveluiden lanseeraaminen. Oman osaamisen vahvistaminen oli tärkeä kasvun keino, samoin uusien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen. Ne yrittäjät, jotka arvioivat oman osaamisen vahvistamisen tärkeänä kasvun keinona, arvioivat myös verkostoitumisen, uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisen, uusien asiakkaiden lisäämisen, uusien teknologioiden ja verkkokaupan tärkeinä kasvun keinoina. Avoimissa vastauksissa nousi voimakkaasti esille digiosaamisen kehittäminen ja erityisesti markkinointiin suunnattuna. Näkyvyyden ja tunnettavuuden lisääminen verkon kautta sekä sosiaalisen median markkinointi, tehokkuus ja verkkosivujen nykyaikaisuus mainittiin osaamistarpeena vastauksissa usein. Yritysten kasvu ei välttämättä tuota lisää työpaikkoja Kasvun keinona naisyrittäjät ilmoittivat vähiten käyttävänsä uusien työntekijöiden palkkaamista. Suomen Yrittäjien kyselyssä (2022) työntekijöiden palkkaaminen nousi kolmanneksi tärkeimmäksi kasvun keinoksi – Oona2.0 -kyselyssä tulos oli päinvastainen: vastaajista 63 % vastasi tähän arviolla 1 (ei tärkeää/emme käytä) ja vain 18% arvosanalla 4 tai enemmän. Yrityksen iällä ja uusien työntekijöiden palkkaamisella oli tilastollisesti merkitsevä riippuvuus: mitä nuorempi yritys oli, sitä vähemmän merkitystä kasvuun työntekijöiden palkkaamisella oli. Tämä on loogista: alkuvaiheen yrityksillä ei välttämättä ole vielä tarvetta tai varallisuutta miettiä palkkaamista. Vanhemmilla yrityksillä oli suurempi liikevaihto. ”Uusia toimintatapoja ja luovuutta työntekijöiden palkkaamiseen tarvitaan", mainitsee naisyrittäjä. Yksinyrittäjä kokee verkostoituminen mahdollisuutena ja riskinä Verkostoituminen kumppanin kanssa kasvun keinona on aikaisemmissa tutkimuksissa noussut tärkeäksi kasvun keinoksi (1, 2). Oona2.0 -kyselyssä tulos oli pelkästään keskiarvoa tarkasteltaessa hiukan erilainen: verkostoituminen ei noussut tärkeimpien kasvun keinojen joukkoon. Huomattavaa oli, että vastaajat arvioivat verkostoitumista hyvin heterogeenisesti: noin puolet naisyrittäjistä arvio verkostoitumisen tärkeäksi (arvosana 8-10), mutta vastaavasti taas noin 39 %:lle (arvosana 1-5) verkostoituminen ei ollut suosittu kasvun keino (jopa 17 % vastasi arvosanalla 1 eli ei tärkeää, emme käytä). Verkostoituminen nähtiin tilastollisesti merkitsevästi tärkeänä oman osaamisen vahvistamiseen ja uusien tuotteiden kehittämiseen liittyvänä kasvun keinona. Naisyrittäjät mainitsevat muun muassa: ”Kumppanuusverkoston käyttöä kasvuun on yritetty, mutta liian suuri riski.” ”Tarvitsemme kyllä uusia yhteistyökumppaneita.” ”Yhteistyökumppaneita kyllä tarvitaan – yksinyrittäjiä me kaikki”. Verkkokaupan rooli yrityksen kasvussa on tärkeä Kasvu verkkokaupan avulla -teema näyttäytyi kyselyssä hyvin samantapaisena kuin verkostoituminen: toiset yrittäjät kokivat sen hyvin tärkeänä (noin 50 % arvosanalla 8-10) ja toiset eivät juuri lainkaan (noin 28 % arvosanalla 1-5). Tällä teemalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys useaan toiseen kasvun keinoon: yrittäjät, joille kasvu verkkokaupan avulla oli tärkeää, arvioivat myös oman osaamisen vahvistamisen, uusien tuotteiden kehittämisen, uusien asiakkaiden ja uusien teknologioiden kehittämisen tärkeiksi kasvun keinoiksi. Naisyrittäjät arvioivat kirjallisissa vastauksissa muun muassa siirtävänsä myyntiään verkkokauppaan jo piankin, ja myös sen olevan ainoa suunta, johon yrityksessä keskitytään jatkossa. Muina kasvun keinoina yrittäjät mainitsivat muun muassa parempiin toimitiloihin muuttamisen, tuottavampiin toimeksiantoihin keskittymisen ja liiketoimintasuunnitelman uusiminen. Kasvun esteissä ajan rajallisuus korostuu ”Suurin este on ajan puute”, kirjoittaa naisyrittäjä. Naisyrittäjiltä kysyttiin arvioita keskeisimmistä kasvun esteistä 10 teeman kautta. Yrittäjät arvioivat kasvun esteitä asteikolla 1-10. Numero 1 tarkoitti ”ei merkitystä/ei este” ja numero 10 ”suurin este”. Mitä suuremman arvon yrittäjä ilmoitti, sitä tärkeämmäksi/isommaksi esteeksi hän arvioi teeman olevan yrityksen kasvulle. Teemat olivat: Yritystoiminta henkilöityy omaan ammattitaitoon En voi lisätä työaikaani Oma osaamiseni ei riitä Työllistämiseen liittyvät riskit Verkostoitumisen vaikeus Rahoituksen puute (ehdot ja saatavuus) Maksavien asiakkaiden puuttuminen Oma perhetilanne Oma jaksaminen Muu este Suurimmiksi kasvun esteiksi yrittäjät arvioivat yrittäjään itseensä liittyvät tekijät: yrittäjä ei voi lisätä työaikaansa, yritystoiminta henkilöityy yrittäjän omaan ammattitaitoon, oma jaksaminen ja oma osaaminen ei riitä. ”Teen jo nyt tosi paljon töitä, joten jaksamisen vuoksi määrää pitää vähentää”, ”Korona ja elämäntilanteen muutos, pitkä stressi, on latistanut innon” kirjoittavat tutkimukseen osallistuneet yrittäjät. Yrittäjät vastasivat näihin teemoihin hyvin eri lailla, asteikon yläpäähän (suurin este) ja alapäähän (ei este ollenkaan) muodostui omat ryhmät, jotka olivat melko samankokoisia. Vastaajat olivat siis hyvin heterogeenisia keskenään näiden yrittäjään itseen liittyvien kasvun esteiden suhteen. Yllättävää ei ole, että nämä neljä yrittäjään liittyvää estettä korreloivat voimakkaasti keskenään: yritystoiminta henkilöityy yrittäjän omaan ammattitaitoon yrittäjä ei voi lisätä työaikaansa oma jaksaminen oma osaaminen ei riitä Yrittäjä siis vastasi hyvin samansuuntaisesti näihin neljään esteeseen: joko ne koettiin merkittävästi kasvun esteinä tai sitten ei. ”Itse minä koen olevani suurin kasvun este. Se, että vaikka teen asioita koko ajan, niin ilmeisesti teen koko ajan niitä päin seiniä", naisyrittäjä vastaa. Osa yrittäjistä epäilee osaamisensa riittävyyttä Oman osaamisen riittämistä yrittäjistä 43.5 % eivät pitäneet esteenä (arvio 1-3), suurena esteenä se oli noin 23 %:lle vastaajista. Keskiarvoa tarkasteltaessa tämä ei ollut suuri este. Kun tilannetta tutkittiin enemmän, todettiin että oman osaamisen riittäminen oli varsin merkittävä tekijä: se korreloi voimakkaasti jopa viiden muun esteen kanssa yritystoiminta henkilöityy omaan ammattitaitooni en voi lisätä työaikaani verkostoitumisen vaikeus rahoituksen puute asiakkaiden puuttuminen. Yrittäjät vastasivat siis näihin esteisiin samansuuntaisesti: joko ne eivät olleet kasvun esteitä lainkaan tai sitten kaikki mainitut olivat esteitä. Perhetilanne tai rahoituksen puute voivat hidastaa yrityksen kasvua Oma perhetilanne ei ollut suurimmalle osalle yrittäjistä este: noin 61 % vastaajista vastasi tähän arviolla 1-3. Noin viidennekselle tämä oli suuri este (arviot 8-10). Työllistämiseen liittyvät riskit ja oma jaksaminen korreloivat voimakkaasti oman perhetilanteen kanssa. Joko ne kaikki koettiin suureksi esteeksi tai ei esteeksi ollenkaan. Rahoituksen puute ei ollut kasvun este yli puolelle vastanneista, suuri este se oli noin neljäsosalle vastanneista. Rahoituksen puutteen ja työllistämiseen liittyvien riskien välillä oli voimakas riippuvuus. Työllistämiseen liittyvät riskit eivät olleet este kasvulle yli puolelle vastanneista, suuri riski se oli kuitenkin peräti 44 %:lle vastaajista. Myöskään verkostoitumisen vaikeutta ei pääsääntöisesti koettu kasvun esteeksi, suuri este se oli noin neljäsosalle yrittäjistä. ”Tekijäverkoston löytäminen on usein haastavaa”, kirjoittaa eräs yrittäjä. Kuvio 2. Tärkeimmät kasvun keinot Oona2.0 -hankkeen naisyrittäjien arvioimina, skaala 1-10, vastaajia N=46. Kyselytutkimuksen toteuttaminen, osallistujat ja tulokset Oon@2.0-hankkeessa toteutetussa kyselytutkimuksessa selvitettiin yrittäjien käsityksiä yrityksiensä kasvuhalukkuudesta, kasvun esteistä ja keinoista. Kysely toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2023 välillä, aina uuden naisyrittäjäryhmän aloittaessa oman opiskelujaksonsa hankkeen tarjoamissa koulutuksissa. Kyselyyn vastasi 46 naisyrittäjää. Vastanneet olivat keski-iältään 55 vuotta. Vanhin vastaaja oli 71-vuotias ja nuorin 23-vuotias. Vastaajien yritysten keski-ikä oli nuori, 39 % oli perustettu vuonna 2019 tai sen jälkeen. Vanhin yritys oli 41- ja nuorin 2-vuotias. Vastaajista 74 %:lla oli ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkinto (alempi/ylempi/tohtorin tutkinto). 83 % yrityksistä toimi palvelutoimialalla Yrityksistä 41 %:lla liikevaihto/vuosi oli alle 20 000 euroa, 15 %:lla liikevaihto oli yli 100 000 euroa, joista 4 %:lla jopa yli 500 000 euroa. Yrityksen ikä (mutta ei yrittäjän ikä) korreloi voimakkaasti liikevaihdon kanssa: mitä vanhempi yritys, sitä suurempi liikevaihto. Alla taulukoissa kooste vastauksien keskiarvoista, keskihajonnasta ja moodista, taulukossa 1 kasvun keinot ja taulukossa 2 kasvun esteet. Kasvun keinot Taulukko 1. Kasvun keinot, vastaajia N=46 Kasvun keinot, N=46 Keskiarvo Keskihajonta Moodi Lisään/etsin uusia asiakkaita/markkinoita 8.8 2 10 Vahvistan omaa osaamista 8.7 1.9 10 Kehitän uusia tuotteita ja palveluja 8.2 2.1 10 Käyttöönotan uusia teknologioita 7.4 2.5 8 Verkkokaupan avulla 6.6 3.3 10 Verkostoidun 6.0 3.1 8 Laajennan uusille toimialoille 4.9 2.9 1 Muu keino 3.7 3.6 1 En hae kasvua ollenkaan 2.3 2.4 1 Palkkaan uusia työntekijöitä 2.2 2.2 1 Kasvun esteet Taulukko 2. Kasvun esteet, vastaajia N=46 Kasvun esteet, N=46 keskiarvo keskihajonta moodi Yritystoiminta henkilöityy omaan ammattitaitoon 5.9 3.4 9 En voi lisätä työaikaani 6.4 3.3 10 Oma osaamiseni ei riitä 4.7 3 1 Työllistämiseen liittyvät riskit 4.4 3.7 1 Verkostoitumisen vaikeus 4.7 3.1 1 Rahoituksen puute (ehdot ja saatavuus) 4.2 3.4 1 Maksavien asiakkaiden puuttuminen 5.9 3.4 10 Oma perhetilanne 3.7 3.2 1 Oma jaksaminen 5 3.2 1 Muu este 3.1 3.2 1 Lopuksi Tutkimuksessa selvisi, että osallistuneet yrittäjät olivat hyvin eri tilanteissa yrittäjyydessään. Yrittäjät olivat eri-ikäisiä, ikähaitari 71 – 23 vuotta. Samoin yritykset olivat hyvin eri vaiheissa. Osaa oltiin jo lopettamassa ja osa oli pari vuotta aikaisemmin vasta perustettu. Tämä osin selittää tuloksia, sillä hyvin usein sekä käytettyihin kasvun keinoihin että kasvun esteisiin syntyi skaalan eri päihin suurimmat ryhmät (emme käytä/käytämme paljon ja ei este ollenkaan/suuri este). Jakauma ei ollut Gaussin käyrän muotoinen, vaan enemmänkin päinvastoin. Osa tuloksista oli aikaisempien yrittäjäjärjestöjen tutkimusten tulosten suuntaisia, tosin erojakin oli. Kirjoittaja Kaarina Pirilä työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Kaarina on kokenut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kehittäjä sekä opinnäytetyön ohjaaja. Monipuolinen hanke- ja tutkimustyöskentely innoittaa Kaarinaa ja hän toimiikin parhaillaan Oon@2.0-hankkeessa sekä Metropolian testaus- ja tutkimuspalveluita tarjoavassa Metropolia Proof Healthissä. — Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeessa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja sekä vahvistamaan yrittäjien hyvinvointia ja verkostoja. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-30.6.2023. Lähteet Suomen Yrittäjät ry: Yksinyrittäjäkysely 2022 (yrittajat.fi) Suomen Yrittäjät ry: Yksinyrittäjäkysely 2019 (yrittajat.fi)
Voiko taide juurtua yrityksiin?
Miten ihmeessä uusi jää elämään? Erilaisissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa syntyvien uusien ideoiden pelätään usein hautautuvan maan uumeniin hankkeen päättyessä. Monissa keskusteluissa esitetään kysymyksiä hankkeen merkityksestä ja vaikuttavuudesta sekä pohditaan keinoja uusien ideoiden juurruttamiseksi ja jatkuvuuden tukemiseksi. Mieleeni on jäänyt Katri Halosen (2017) hieno jäsennys kehittämisprosessin tulosten juurruttamisesta. Halonen on jäsentänyt uusien ideoiden kehittelyä neljän vaiheen kautta, joissa ensin luodaan jokin uusia ajatus, asia, toimintatapa tai käytänne. Ensimmäiseksi siitä pitää viestiä, jotta asiasta on mahdollisuus kuulla. Sen jälkeen asiaa tulee varioida eli kokeilla erilaisia toteutustapoja eri toimijoille sovellettuna, kunnes siirrytään kolmanteen eli valtavirtaistamiseen ja lopulta vakiinnuttamisen vaiheeseen. Hyvää käytännettä mahdollistamassa Kaikki alkaa Halosen mukaan toteamuksella, että vain hyvä käytänne voi juurtua. Alla olevassa kuviossa Halosen jäsennys hyvästä käytänteestä: Hankkeessa syntyneiden tulosten juurruttumista edistää se, että niille on aito tarve ja kysyntä näyttö toimivuudesta ja tuloksellisuudesta taloudellisesti mahdollista ottaa käyttöön ja toteuttaa siirrettävissä eri organisaatioihin, joilla on samankaltaisia tarpeita innostaa kehittämään omaan toimintaympäristöön soveltuvan version. Tällaista hyvää käytännettä on luotu Eloisa-hankkeessa, jossa yrityksille on tarjottu kolme kertaa kolmen tunnin valmennusta yritysten sosiaalisen pääoman vahvistamiseen. Erityinen painopiste on ollut taiteen tuominen yritysten hyvinvointi- ja kehittämistoimintaan. Yritykset ovat voineet valita haluamansa taidemuodon osaksi valmennusprosessia, jota on ohjannut ryhmien ohjaamisen ja soveltavan taiteen ammattilaiset hanketta toteuttaneista Laurea- ja Metropolia ammattikorkeakouluista. Valmentajilla on ollut kokemusta ja näkemystä taiteen liittämisestä ryhmän kehittämiseen. Eloisa-hankkeessa taiteen tekemiseen liitetyn valmennuksen tehtävänä oli liittää taidetyöskentelyt yhteisön kehittämiseen ja tarjota mahdollisuutta ajankohtaisista asioista puhumiseen. Pandemian jälkeisessä ajassa tämä yhteisön uudelleen rakentaminen oli erityisen tarpeellista, varsinkin niissä yrityksissä, joissa rajoitukset olivat johtaneet työntekijöiden sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamiseen. Käsitykset minusta ja meistä rikastuvat yllättävillä tavoilla Eloisa-hankkeessa kertyneen kehitystyön myötä on vakuututtu siitä, että taide voi tuoda erinomaisia mahdollisuuksia erityisesti hyvinvoinnin lisäämiseen. Taiteen kautta ja taidetta tekemällä yritysten henkilöstö voi nähdä toisensa uudella tavalla, liittyä toisiinsa ilman työn tuottamia vaateita ja hoksata yhteistyöstä ja omasta toiminnasta uusia näkökulmia. Tässä prosessissa vahvistuu myös yrityksen sosiaalinen pääoma eli henkilöstön liittyminen toisiinsa ja sitoutuminen yhteisen työn tekemiseen ja päämäärien saavuttamiseen. Parhaimmillaan taiteelliset työskentelyt rikastivat ihmisten käsityksiä itsestään ja omista kyvyistään. Aina on palkitsevaa huomata kykenevänsä johonkin yllättävään ja ymmärtää yhteisönsä monipuolisuutta, joka uusien ja yllättävien haasteiden myötä tulee esiin. Valmentajille ja taiteilijoille kiinnostava havainto oli yritysten arvostus laadukkaan taiteen tekemiseen. Osallistuneet halusivat tehdä oikeaa lasinpuhallusta, oikeaa keramiikkaa, oikeita tauluja, kunnollisia videoita ja niin edelleen. Mukaan tulleiden yritysten kautta mahdollistui myös erilaisten sovellusten kokeileminen, koska valmennukset räätälöitiin kullekin yritykselle tarkoituksenmukaisiksi. Sitä kautta pääsimme varioimaan kehittämäämme käytännettä yllä esitetyn mallin mukaisesti. Juurtumisen ääniä, vakiintumisen alkua Eloisa-hankkeen juurtumisen äänet kuuluvat ainakin Vuosaaren Aurinkolahdessa, Kiinteistövälitysyritys Asuntosataman ympäristössä. Hankkeessa mukana ollut yritys teki hankkeen valmennuksessa elokuvataiteen osaajan kanssa yritysvideon omasta toiminnastaan ja asunnonvälittäjän arjesta. Nyt toimitusjohtaja on palkannut kesätöihin 20 nuorta elokuvan tekoon heidän kehitysjohtajaksi nimeämästään Paavo-koirasta ja sen seikkailuista. Nuoria ohjaa hankkeessa tutuksi tullutta kuvaajaa ja editoijaa sekä kahta paikallista taiteilijaa. Palkkauksessa hyödynnetään Helsingin kaupungin nuorten työllistämistä tukevaa seteliä. Markkinointivoima on aika ilmeistä, kun 20 nuorta touhuaa alueella kyseisen firman nimissä. Kekseliäisyys on kiinnostavaa ja kiinnostavuus luo liiketoimintaa. Taide voi olla fiksu tapa tehdä yritystoimintaa näkyväksi ja luoda positiivista mielikuvaa liikkeen brändistä. Ottamalla taide mukaan, voi nauttia sen tuomasta luovasta vireestä. Valtavirtaistamisen aika On tärkeää, että levitämme tietoa hankkeessa kertyneistä kokemuksistamme. Kun innostava käytänne on valmiina tavoittamaan uusia yrityksiä ja yhteisöjä, seuraava kysymys onkin, miten se tapahtuu käytännössä. Kun yrityksillä herää kiinnostus, pitäisi löytää sopiva taiteilija ja saada yhteys vaivatta. Tämä vaihe on vielä kesken. Taide osana organsaatiota verkosto (TOO) tekee työtä vakiinnuttamisen puolesta omalla sarallaan ja jokainen kokemuksen saanut yritys tai asiaa tunteva valmentaja omallaan. Toivottavasti seuraava hanke vie myös asiaa eteen päin. Luovien toimintatapojen valtavirtaistuminen kuuluu osaksi aikamme kompleksisten ilmiöiden kanssa toimimista, koska taiteen toimintalogiikassa on jotakin samaa kuin tässä moninaisuudessa ja aikamme ennalta arvaamattomuudessa. Kirjoittaja Päivi Rahmel (KM, TO) Story, narratiivinen valmentaja WBSEC ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja. Päivi toimi hankkeessa kuuden yrityksen valmentajana yhteensä kuuden eri taiteilijan kanssa. Lähde Halonen, K.2017. Juurruttamisen 4 v:tä. Osuma hanke. Metropolia.
Ikääntyneen yksilöllisyys korostuu työelämään liittyvissä valinnoissa
Yli 55-vuotiaiden työntekijöiden työmarkkinatilanne on keskustelun arvoinen, sillä he eivät aina ole työnantajan mielestä kilpailukyisimpiä työnhakijoita. Tilastojen mukaan korkeakoulutus suojaa pitkäaikaistyöttömyydeltä 55-ikävuoteen saakka, ja työnantajat suhtautuvat eri-ikäisiin työnhakijoihin eri tavoin. Suomessa voidaan puhua ikään liittyvästä kulttuurisesta syrjinnästä, joka on työelämän ilmiönä huolestuttava. Miksi ikään liittyvää syrjintää on, ja miten ikääntyneet työntekijät saadaan pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään? ”Pitäisi kysyä suomalaisilta työnantajilta, miksi lähtökohta usein on, ettei yli 55-vuotiaita rekrytoida työelämään kovin mielellään työntekijöiksi?” kysyy vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo (1) Kun osaaminen ei katoa iän myötä mihinkään, onko asenteissamme parantamisen varaa vai onko yli 55-vuotiaiden rekrytoiminen liian kallista? (2) Työelämää pitäisi kehittää ikäystävällisemmäksi. Työnantajien tulisi sitoutua kehittämisessään toimenpiteisiin sekä uusiin kehittämismalleihin, joilla ikäystävällisyyttä edistetään askel askeleelta. Tarvitaan uusia työelämän kehittämishankkeita ja avauksia siitä, miten työuria voidaan jatkaa ikäystävällisyys huomioiden ja millaisia henkilöstöpoliittisia toimintamalleja tähän tarvitaan. Työelämässä työkaaren (tyokaari.fi) (3) eri vaiheet tulevat ihmisille eri aikaan ja ikäystävällisyys vaatii myös yksilöllisyyden huomioimista. Ikääntyneen yksilöllisyys korostuu työelämään liittyvissä valinnoissa ja tapahtumissa. Ikäystävällisyyttä tulisi tutkia enemmän eläköitymisen, eläköitymisen jälkeisen elämän, terveyden tai osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Ikä on vain yksi selittävä tekijä kokonaisuudessa. Ikääntyvissä työntekijöissä on mahdollisuus, joka pitää yhteiskunnassa hyödyntää. Täydennetty työturvallisuuslaki tulee tueksi Uusi täydennetty työturvallisuuslaki tulee voimaan 1.6.2023. Se tuo mukanaan muutoksia, jotka korostavat työnantajan vastuuta työntekijöiden fyysisestä ja psykososiaalisesta turvallisuudesta entisestään. Työnantajan vastuu korostuu siitä, että työntekijät eivät työssä kuormitu liikaa fyysisesti tai psyykkisesti. Erityisesti huomio kiinnittyy yli 55 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin. Lain tavoitteena on edistää ikääntyneiden työssä jaksamista ja vähentää varhaista työelämästä poistumista. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden kehittää ikäystävällisyyttä työelämässä. (4) Suomi tarvitsee yli 65-vuotiaiden työntekijöiden työpanosta Tutkittua tietoa työelämästä koskien ikäystävällisyyttä tarvitaan lisää. Arvoitus esimerkiksi on, mitä kautta ja miten yli 65-vuotiaat työntekijät rekrytoituvat työelämään. Miten yli 65 -vuotiaiden ihmisten käy tulevaisuudessa, miten heidän ammattitaitonsa työntekijöinä pysyy ajantasalla saati kehittyy? Arvoitus on myös se, mikä on heidän täydennyskoulutuksensa tilanne nyt ja tulevaisuudessa? (5) Laadukkaalla johtamisella voidaan vaikuttaa ikääntyneiden työntekijöiden työmotivaatioon. Tutkimuksen mukaan johtamista koskevat odotukset vaihtelevat elämän eri ikävaiheissa. Kokemuksen myötä ikääntyneen työntekijän asema organisaatiossa vakiintuu työiän karttuessa. Johtamiselta odotetaan kokemuksia, jotka todistavat ammatillisesta pätevyydestä ja onnistumisesta haasteellisissa tehtävissä. Johtamisen haaste onkin nähdä tämä mahdollisuutena ja kannustaa työntekijöitä. (6) Tämän logiikan mukaan nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä tulisi johtaa eri tavoin. Ikääntyneen työntekijän johtaminen on edelleen (6): Työtä helpottavaa ja omaa tilaa antavaa Kysyvää ja mukana pitämistä Kunnioittavaa ja palautetta antavaa Yhteyksiä ja näkemyksiä hyödyntävää Edellä mainitut näkökulmat ovat usein johtamisen itsestäänselvyyksiä, silti niihin on syytä palata aika ajoin. Ikääntyneet työntekijät näkevät usein työkokemuksensa ansiosta asioita ylhäältä käsin ja kokonaisuuksina (systeeminen näkökulma). Myös eläkeiän jälkeinen elämä on arvoitus, josta tarvitaan lisää tietoa. Eläkeajan jälkeinen elämä on arvoitus kaikissa ikäryhmissä Tutkittua tietoa tarvitaan lisää myös siitä, mitä tapahtuu kun ihminen eläköityy. Eläkeajan jälkeinen elämä on arvoitus kaikkien ikäryhmien osalta. Toisaalta esimerkiksi vanhuspalvelut keskittyvät toimintaan vanhusten ympärillä. Moni eläkkeelle siirtynyt vanhuspalveluiden työntekijä jatkaa työssä osittain tai koko päiväisesti. Ihmisten on myös uudistettava ammattitaitoaan kaikissa ikäluokissa. Myös nuorten eläköityminen on kasvanut, ja se on haaste paitsi nuorelle itselleen, myös koko yhteiskunnalle. Ikääntyneenäkin oppii Oppiminen on mahdollista läpi elämän. Oppimistapahtuma on erilainen nuoren ja iäkkäämmän oppijan välillä. Toimintakyvyn muutokset linkittyvät oppimiseen, ja keskeinen asia oppimisessa on sen yksilöllisyys. Olemme puhuneet pitkään elinikäisen oppimisen vahvistamisesta, mutta vasta viime aikoina on alettu puhua senioripedagogiikasta. Keskustelussa näyttäytyy myös käsite elämäntaito. Sillä viitataan elämänkokemukseen perustuvaan osaamiseen ja viisauteen, joka vahvistavaa ja auttaa ylläpitämään hyvinvointia. Elämäntaito on osaamispääomaa, jota ikääntyvillä työntekijöillä on paljon. (7) Huomioidaanko ikääntyvän uusiutumispotentiaalia osana oppimista? Oppilaitosten tarjonta suuntautuu edelleen valtaosin nuorille ja aikuisille suunnattuun opetustarjontaan. Eri oppilaitosmuotojen tarjonnassa on ollut aloitteita senioreille suunnattuihin opintokokonaisuuksiin. Työelämän koulutukset suuntaavat edelleen tarjontansa työikäisille ja tässä yhteydessä ikääntyviä konkarityöntekijöitä ei erityisesti ole huomioitu. Senioripedagogiikka korostaa oman toiminnan ja voimavarojen hyödyntämistä oppimisen tukena. Tämän ymmärryksen kautta käsitys omista mahdollisuuksista ja kyvyistä oppijana vahvistuu ja poistaa harhaluuloja, joita on mahdollisesti ollut omaa oppimista kohtaan. (8) Erityispedagogiikkaan perustuvalla tiedolla olemme tätä samaa ajatusta tuoneet jo muihin opetuksen muotoihin ja uskomme, että sillä olisi annettavaa myös senioripedagogiikalle. Voimavaralähtöinen lähestymistapa, joka hyödyntää sekä elämänkokemuksen että sosiaalisuuden näyttää olevan hyvä tuki oppimistapahtumassa. Maailman terveysjärjestö WHO:n lanseeraama aktiivisen ikääntymisen ajatusmalli vahvistaa ikääntyvien osallisuutta yhteiskuntasuunnittelussa. (9) Oppimisen rakenteiden ulottaminen ikääntyvään oppijaan myös työelämässä linkittyy tähän kehittämistyöhön vahvasti. Oppimisen merkitys aletaan ymmärtää työelämässä. Siksi moni organisaatio sisällyttää jatkuvan oppimisen osaksi strategiatyötä. Kirjoittajat Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Liisa Nuutinen (TtM) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka tutkii vertaiskehittämisen mahdollisuuksia. Hänellä on monipuolista kokemusta kehittämisestä ja kouluttamisesta työelämän kontekstissa. Lähteet Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topon tapaaminen. 16.5.2023. Marjatta Komulainen ja Liisa Nuutinen. Työllisyyskatsaus, Maaliskuu 2023 PDF (valtioneuvosto.fi) Työ - ja elinkeinomisnisteriö, luettu 20.5.2023 Työkaari kantaa - tuottavaa työhyvinvointia (tyokaari.fi). Luettu 19.5.2023 Työnantajan työturvallisuusvelvotteita tarkennetaan (valtioneuvosto.fi) Tiedote 16.2.2023, STM, luettu 21.5.2023 Työnteon murros - yli 65 vuotiaitakin tarvitaan töihin (verkkouutiset.fi). Luettu 19.5.2023 Ilmarinen, J. 2006. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan Unionissa PDF (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Fried S., Haarni i. (2017). Ikääntyvien elämäntaidoissa kiteytyy elämänkokemuksen moni-ilmeisyys. Gerontologia 2/2017. Pauna H., Ruottinen M. (2019). Ikäihmisille suunnatun opetuksen kehittäminen. Opinnäytetyö. Metropolia. Geronomi AMK. National programmes for age-friendly cities and communities: a guide. Geneva: World Health Organization; 2023.
Yrittäjänaisten ryhmätoiminnasta vahvuutta omaan yrittäjyyteen
Yrittäjistä 35% on naisia (1). Naiset toimivat eniten hyvin pienissä mikroyrityksissä tai yksinyrittäjinä (73%) ja palvelualoilla (37%) (2). Yrityksen toiminnan jatkuvuus ja siitä saatava toimeentulo ovat erityisesti yksinyrittäjällä riippuvaisia hänen henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan. Hyvinvoinnin heikkeneminen tuottaa nopeasti ongelmia yrityksen toimintaan. Siksi on tärkeää tukea yrittäjän työkykyä ennaltaehkäisevästi panostamalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ryhmätoiminnalla voidaan vahvistaa yrittäjänaisen hyvinvointia. Vertaisryhmätoiminnasta saatujen kokemusten mukaan säännölliset, teemoitetut tapaamiset ja vertaisilta saatu sparraus tukevat jaksamista. Myönteinen ja luottamuksellinen ilmapiiri ovat ryhmän toiminnan edellytyksiä. Hyvinvointiryhmä voi parhaimmillaan tukea taustaltaan hyvin erilaisia yrittäjänaisia. Yrittäjän ja yrityksen hyvinvointi Hyvinvointi on laaja käsite, jota määritellään monesta eri näkökulmasta. Yrittäjätoiminnassa hyvinvointi voidaan nähdä sekä yrittäjän omana, henkilökohtaisena hyvinvointina, että yrityksen ja liiketoiminnan riittävänä tasapainona. Henkilökohtainen hyvinvointi on työkyvyn perusta, ja vaikuttaa suoraan yrittäjyyteen. Työterveyslaitos kuvaa työkykyä työkykytalon muodossa, jonka kolmessa alimmassa kerroksessa sijaitsevat yksilön terveys ja toimintakyky, osaaminen sekä arvot, asenteet ja motivaatio. Nämä ovat henkilökohtaisia voimavaroja ja samalla yhteydessä talon neljänteen kerrokseen, jossa sijaitsevat varsinainen työ, työolot ja johtaminen. Työkyvyn vahvistamisen toimien tulee kohdistua kaikkiin näihin tasoihin. (3) Mallin työkykykäsitys on sovellettavissa myös yrittäjän työkyvyn tarkasteluun. Yrittäjän työkykyä tarkastellessa on tärkeää huomioida, että yrityksen liiketoiminnan vahvuudet ja haasteet heijastuvat yrittäjän työkykyyn, ja vaikuttavat myös koettuun hyvinvointiin. Mitä tiedetään yrittäjänaisten hyvinvoinnista? Tieto naisyrittäjien hyvinvoinnista on hajanaista, mutta siitä voidaan saada käsitystä esimerkiksi Yksinyrittäjäkyselyn (2022) tuloksista. Hiukan alle puolet kyselyyn vastanneista (46%) yksinyrittäjistä kokee jaksamisensa hyväksi, yli puolella on sen suhteen haasteita. Yksinyrittäjät ovat työhön sitoutuneita: yli puolet ilmoittaa työskentelevänsä yli 40 tuntia viikossa. Lomaa pidetään edelleen niukasti, mutta myönteistä muutosta aikaisempiin vuosiin nähden on nähtävillä. (4). Naisyrittäjien kokevat työssään stressiä, ja heitä kuormittavat yleisimmin työn epävarmuus ja kiire (5). Yrittäjänaisten hyvinvointia voidaan tukea kiinnittämällä huomiota palautumisen kysymyksiin ja vahvistamalla henkilökohtaisia hyvinvointitaitoja. Hyvinvointitaitojen vahvistaminen Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan hyvinvointitaitoja. Hyvinvointitaidot, joihin luetaan muun muassa palautumiskyky (resilienssi), stressinsietokyky ja joustavuus, on nostettu yhdeksi tärkeimmistä tulevaisuuden työelämätaidoista (6). Näitä taitoja myös yrittäjä tarvitsee nopeasti muuttuvassa maailmassa. Yrittäjyyteen kuuluu vastuunkantoa ja riskinottoa, joissa joustavat ”mielen taidot” auttavat selviämään epävarmoista ja muuttuvista tilanteista. Hyvinvointitaitoja voidaan vahvistaa esimerkiksi parantamalla itsetuntemusta, tunnistamalla hyvinvointia uhkaavia ja tukevia tekijöitä, sekä kokeilemalla ja harjoittelemalla uusia toiminta- ja ajattelutapoja. Yrittäjänaisten hyvinvointiryhmässä kohdataan, pysähdytään ja harjoitellaan hyvinvointitaitoja ”Ryhmässä voimaantuu, piristyy, saa kaikenlaista apua ja tukea omaan yrittäjyyteen” (osallistuja) Yrittäjänaisten hyvinvointiryhmän toiminnasta saatujen kokemusten mukaan ryhmä hyödyttää siihen osallistuvien hyvinvointia silloin, kun se huomioi osallistujan työkykyä kokonaisvaltaisesti ja vahvistaa hänen hyvinvointitaitojaan. Oivallukset tapahtuvat ryhmän osallistujien ja ohjaajien välisessä vuorovaikutuksessa. Tapaamisissa voidaan keskittyä työkyvyn ulottuvuuksiin, jolloin käsiteltäviä teemoja ovat henkilökohtaiset voimavarat: työskentelyä ja kokemusten jakamista terveyden ja toimintakyvyn aihepiirissä osallistujien tarpeiden mukaan osaaminen: yrittäjyystaitojen ja tarpeiden tunnistaminen, osaamisen sanoittaminen, viestintätaidot erilaisissa vuorovaikutustilanteissa omien arvojen, asenteiden ja motivaation selkiyttäminen työn hallinta ja itsensä johtamisen taidot Hyvinvointitaitoja voidaan vahvistaa ryhmän vuorovaikutuksessa vahvistamalla resiliessiä: kykyä kohdata haasteita ja selviytyä niistä mm. kokemusten jakamisen ja itsetuntemuksen avulla lisäämällä kykyä sietää epävarmuutta muun muassa löytämällä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja vertaistukea Ryhmätapaamisten suunnittelussa on tärkeää joustavuus, joka mahdollistaa ryhmätapaamisen sisällön ja toiminnan suunnittelemisen osallistujalähtöisesti. Suunnitelmia voi olla tarpeen muuttaa myös toiminnan edetessä. Pienryhmätoimintaa kokeiltiin käytännössä Oona 2.0 - Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin pienryhmätoimintaa yrittäjätaustaisille naisille. Hyvinvoiva Yrittäjänainen - ryhmän osallistujat tulivat ryhmiin erilaisilta toimialoilta. Hyvin edustettuina olivat erilaiset hyvinvointialayrittäjät, mutta joukossa oli myös majoitus- ja ravitsemistoiminnan, IT-alan, viestintäalan ja muun palvelutoiminnan alalla työskenteleviä naisyrittäjiä. Monialaisen ja -kulttuurisen ryhmän toimintaa luotsattiin valmentavalla otteella (7), ja tapaamisten tarkoituksena oli tukea hyvinvointia laaja-alaisesti ja toiminnallisuuden kautta. Kirjoittaja Outi Pyrhönen työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen – osaamisalueella lehtorina opiskelijoiden ohjaustehtävissä, erilaisissa koulutus- ja fasilitointitehtävissä sekä Oona 2.0 – hankkeen asiantuntijana. Taustaltaan hän on TtM, Terveydenhoitaja AMK ja psykoterapeutti, jonka sydän sykkii ihmisten välisen vuorovaikutuksen ymmärtämiselle ja aidoille kohtaamisille. Lähteet Yrittäjyystilasto 2019. PDF (yrittajat.fi) Sutela, H. & Pärnänen, A. 2018. Yrittäjät Suomessa 2017. PDF (stat.fi) Työkykytalo (ttl.fi) Yksinyrittäjäkysely 2022. (yrittajat.fi) J., Palmgren, H., Kaleva S., Kanste, O., Kaakinen P. & Pölkki, T. 2018. Naisyrittäjien työhyvinvointi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2018: 55: 130–142. The future of Jobs Report 2020. Infographics: Top 10 Skills of 2025. (weforum.org) Pyrhönen, O. 2021. Hyvinvointia naisyrittäjille valmentavalla työotteella.
Verkostoitumisen mahdollisuudet hybriditapahtumissa
Hybriditapahtumat eli tapahtumat, joihin voi osallistua sekä fyysisesti paikan päällä että verkon kautta etäyhteydellä mahdollistavat monia asioita, joita pelkät fyysiset tapahtumat eivät. Toisaalta niistä puuttuu yritystapahtumille luonnollisesti kuuluvia ominaisuuksia. Hybridiosallistumisesta on tullut uusi standardi, mutta onko se aina paras mahdollinen ratkaisu? Hybriditapahtumien toteutus haasteena Koronaviruksen jälkeisenä aikana ihmisten saamisesta fyysisesti paikalle tapahtumiin on tullut haastavampaa. Paikasta riippumaton striimin seuraaminen on syrjäyttänyt perinteisen osallistumisen muodon. Striimauksella tarkoitetaan käytännössä samaa asiaa kuin suoratoistolla (1). Kuvaa ja ääntä siirretään ja käytetään yhtäaikaisesti niin, että vastaanottaja voi käyttää sitä jo ennen kuin se on siirretty hänelle kokonaisuudessaan. Olen huomannut erilaisia hybriditapahtumia tuottaessa ja seuratessa, että käsitys laadukkaasta striimistä on erittäin laaja. Ei ole toki järkevää verrata kallista monikameratuotantoa kevyeen konferenssijärjestelyyn, mutta kolmen vuoden etätyöskentelyn jälkeen webinaareihin osallistuneet ovat nähneet monenlaisia toteutuksia. Siksi striimin osalta ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Monille tapahtumajärjestäjille etänä ja paikan päällä osallistuvien yhteen saattaminen ei ole helppoa teknisen osaamisen puuttumisen vuoksi. Verkostoituminen ja kommunikointi osallistujaryhmien kesken jää tällöin vajavaiseksi. Fyysisesti kahvin äärellä käytävät keskustelut ennen ja jälkeen tapahtumaa ovat useille osallistujille sitä mieleenpainuvinta ja mieluisinta antia, joka virtuaalipuolella jää usein uupumaan. Toisaalta esimerkiksi virtuaalisia aamukahvitilaisuuksista on tullut useissa työyhteisöissä osa arkea. Tilaisuuksissa voidaan kahvipöytäkeskusteluiden tapaan rennosti vaihtaa kuulumisia ilman paineita, joka sopii aremmillekin henkilöille, jos edes kameraa ei tarvitse laittaa päälle. Verkostoitumisen mahdollisuudet käytännössä Verkostoitumisen voi aloittaa jo etukäteen tutustumalla osallistujiin esimerkiksi Linkedin- tai Facebook-tapahtuman osallistujalistan avulla, sekä webinaarin odotusaulassa osallistujia tutkailemalla. Läheskään kaikissa tapahtumissa ei ole kuitenkaan tällaista mahdollisuutta, sillä osallistujatietoja ei välttämättä jaeta muille osallistujille. Verkostoitumiseen on silti syytä valmistautua aina ennakkoon, oli verkostoitumismuoto sitten mikä tahansa. Etukäteen on hyvä valmistella oman hissipuheensa lisäksi tapahtuman teemaan sopivia kysymyksiä, sekä kertoa omien vahvuuksien lisäksi mahdollisuuksista auttaa osallistujaa. Olen huomannut ottaessani yhteyttä hanketyön tiimoilta yrityksiin, yhdistyksiin ja liittoihin, että perinteinen “sähköpostin lähetys ja soitto perään” -taktiikka on edelleen yllättävän tehokas. Siinä vastaanottaja saa rauhassa tutustua materiaaliin, mutta saa samalla myös henkilökohtaista huomiota soitolla. Osallistujat pystyvät verkostoitumaan hybriditapahtumissa eri tavoin: Etänä osallistuville on Teams-tyylisessä ympäristössä tarjolla esimerkiksi nimien pohjalta Linkedin-yhteyksien luominen, yksityisviestien lähettäminen ja mahdollisesti sähköpostilla kontaktointi, mikäli sähköpostiosoitteet ovat nähtävillä. Yksi verkostoitumista helpottava ominaisuus hybriditapahtumissa on ryhmäkeskustelutilat, joihin tapahtumajärjestäjä voi jakaa osallistujia esimerkiksi tekemään ryhmätöitä tai keskustelemaan pienemmissä ryhmissä. Kun osallistua voi mistä vain, saadaan ihmisiä mukaan ympäri maailmaa ja parhaillaan tämä voi poikia kansainvälisiä kontakteja. Etäyhteyden kautta verkostoituminen vaatii osallistujalta oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, jotta hän saa luotuja uusia kontakteja. Toisaalta esimerkiksi yksityisviestien lähettäminen voi olla joillekin luontevampaa kuin paikan päällä jutustelu ja on matalan kynnyksen vaihtoehto. Hybriditapahtumissa toteutuvan verkostoitumisen vahvuutena on mahdollisuus tutustua myös kansainvälisiin osallistujiin. Pelkästään fyysisenä järjestettävissä tapahtumissa ei useinkaan ole osallistujia ulkomailta. Hybriditapahtuma mahdollistaa myös esimerkiksi kansainväliset keynote-puheenvuorot, jotka voidaan toteuttaa striiminä tai etukäteen tallennetun videon muodossa. Verkostoituminen nimekkään keynotepuhujan kanssa on myös hyvä houkutin osallistujille. Osallistaminen väylänä verkostoitumiseen Osallistaminen on tärkeää tapahtumamuodosta riippumatta. Oli osallistuja sitten linjoilla tai paikan päällä, heitä on tärkeä aktivoida tapahtuman aikana. Esimerkiksi hankkeemme kick-off -tapahtumassa olleet yritysten edustajat lisättiin Slack-alustalle, jossa he pystyivät luomaan kontakteja ammattikorkeakoulujen edustajien sekä muiden yrittäjien kanssa. Tärkeintä on, että tapahtumissa aiheesta kiinnostuneet saavat lisätietoa mahdollisimman helposti. Näin heidät saadaan mukaan jälkimarkkinointiin, sekä hyötymään verkostoitumisesta muiden aiheesta innostujien kanssa. Isomman budjetin hybridi- ja virtuaalitapahtumissa on yleensä tarjolla tapahtumasovelluksen kautta tapahtuva matchmaking. Applikaatio ehdottaa osallistujalle kiinnostavia verkostoitumismahdollisuuksia ilman, että hänen tarvitsee itse tehdä taustatyötä. Tapahtumasovelluksessa voi yleensä myös tehdä suoraan kalenterivarauksia toisille osallistujille. Näin ollen tulevat kasvokkain tai videoyhteydellä toteutettavat tapaamiset säilyvät molemmilla ylhäällä. Osallistujat arvostavat sitä, että tällainen mahdollisuus on tarjolla, mutta toisaalta sitä ei aina käytetä ahkerasti. Tapahtumajärjestäjän harkittavaksi jää, onko vähäinen verkostoituminen tapahtumasovellukseen menevän rahan arvoista. Osallistumisen muoto on muuttunut Hankkeen parissa työskennellessä olemme huomanneet kaikkien osatoteuttajien kanssa, että tapahtumiin ilmoittaudutaan, mutta osallistuminen paikan päällä jää vähäiseksi. Ihmisten kalenterit ovat nykyään niin täynnä ja ne muuttuvat hektisesti, joten paikalle pääseminen on epävarmempaa. Näissä tilanteissa osallistujat jäävätkin kaipaamaan virtuaaliosallistumisen mahdollisuutta tai tallennetta, mikäli sellaista ei ole tarjolla. Hybridiosallistumisen tarjoaminen onkin lähes välttämätöntä, jos haluaa mahdollisimman paljon osallistujia mukaan tavalla tai toisella. Hybriditapahtuman olisi ihannetilanteessa tarkoitus yhdistää live- ja etätapahtuman parhaimmat puolet. Olen kuitenkin huomannut, että se syö usein paikan päälle saapuvien määrää. Tämä vaikeuttaa tapahtumien eri osien toteutumista, kuten työpajoja tai verkostoitumista. Kourallinen ihmisiä pystyy toki verkostoitumaan keskenään, mutta osallistujien mielikuvaan onnistuneesta tapahtumasta vaikuttaa se, kuinka suuri tapahtuman kävijämäärä on ollut. Pienemmissä tapahtumissa verkostoituminen voi kuitenkin olla myös syvempää ja helpompaa. Isossa ihmisjoukossa tutustuminen voi jäädä hyvin pinnalliseksi. Meillä on avaimet tehokkaan verkostoitumisen mahdollistamiseen, mutta vielä pitäisi harjoitella, miten saamme kaiken irti hybridialustoista. Mieleen juolahtaa kuitenkin myös pieni epäilys. Voiko olla niin, että tapahtumiin osallistujat eivät enää kaipaa verkostoitumista samalla tavalla kuin ennen, vaan webinaareihin osallistuminen on vienyt voiton korona-ajan seurauksena? Aika näyttää, mihin suuntaan trendi kehittyy. Kirjoittaja Joonas Ikonen toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa tapahtumatuotannon ja viestinnän assistenttina Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio -REACT-EU-hankkeessa. Lähteet Striimaus on suoratoistoa (kielikello.fi) Hybriditapahtuman järjestäminen - 5 askelta toimivaan tapahtumaan livenä ja verkossa (eventilla.com) Näin teet tuloksellisia B2B-tapahtumia -webinaari, Valve. (liveto.io) Hybriditapahtumat (factornova.fi) Virtuaalitapahtumaopas (tapaus.fi)
Mitä hubin rakentaminen vaatii?
Hub on suomen kielelle vieras termi, jolla ei ole olemassa käännöstä. Tutkimuksessa hub tarkoittaa useimmiten korkeakoulusta lähtöisin olevaa yritysyhteisöä, joka on fokusoitunut start up -yritysten kehittämiseen. Miten hub toteutetaan ja mitä sitä rakentaessa kannattaa ottaa huomioon? Tämä artikkeli tiivistää ammattikorkeakoulun hubin kehittämisestä kertyneet havaintomme, oppimamme ja käytäntöön siirtyneen työmme. Hubi ekosysteemin keskellä Ekosysteemi voidaan määritellä laajana ja moniulotteisena toimijoiden verkostona, joka tutkimuksellisessa kirjallisuudessa rakentuu usein korkeakoulusta ulospäin siirtyvien tekniikoiden ja yritysten ympärille. Ekosysteemissä toimiville toimijoille on tarjolla useita erilaisia luokitusmenettelyitä, joista voidaan todeta, että olennaista on valita joku olemassa olevista malleista ja käyttää sitä. Jokaisella luokittelulla on puolensa ja jokainen on omalla tavallaan epätäydellinen, mutta mikä tahansa luokittelu on joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin luokittelun tekemättä jättäminen. Toimivan ekosysteemin, jossa voi olla hub keskellä, rakentaminen vie vuosia. Sugawaran (1) mukaan Tokion Hongo Hillsin alueella puhutaan yli kymmenestä vuodesta, kunnes ekosysteemi on itseään ylläpitävä. Schaeffer ja Matt (2) jakavat tämän aikajänteen omassa tutkimuksessaan, jossa on käsitelty Ranskassa tapahtunutta kehitystä. Miller ja Acs (3) tuovat esiin, että Chicagon yliopistossa on aloitettu ekosysteemin rakennustyö vuonna 1994 ja kehittäminen jatkuu edelleen. Ja nämä tulokset ovat onnistuneista korkeakouluista, joilla jokaisella on nyt olemassa toimiva yritysekosysteemi ja joilla on ollut riittävät resurssit toiminnan kehittämiseen. Onnistuminen vaatii rahoitusta ja resursseja Seuraava olennainen käsite on resurssit ja rahoitus, jota ilman voidaan toivoa muttei saada hubia, puhumattakaan sen ympärille rakentuvasta ekosysteemistä. Miller ja Acs (3) kertovat että Chicagon yliopistossa toiminta oli saatu käyntiin lahjoitusvaroin. Ranskassa rahoitusmahdollisuudet ovat olleet seurausta Ranskan valtion budjetointi- ja rahoituskäytänteissä olleissa muutoksissa (2). Resursoinnin tarve on tosiasia myös suomalaisessa kontekstissa. Korkeakouluilla on olemassa joitain resursseja rakentaa toimintaa ja käyttää näitä tehostamaan ja tukemaan hubin syntymistä. Hyvin todennäköisesti ulkopuolista ja alueellista rahoitusta tarvitaan joltain toimijalta, usein tämä on suomalaisessa kontekstissa joko Euroopan unionista kanavoituvaa hankerahoitusta tai kaupungin tai muun julkisen toimijan rahoitusta. Schaeffer ja Matt (2) tuovat voimakkaasti esiin technology transfer officet, teknologian siirtotoimistot, jotka hallinnoivat tutkimuksen tuloksena syntyneitä patentteja. Näistä patenteista on saatu rahoitusta korkeakouluille ja tätä on voitu käyttää muun yrittäjyyskasvatuksen- ja toiminnan kehittämiseen. Samoin korkeakoulujen säätiöillä on mahdollisuus toimia aktiivisesti toiminnan rahoittamisessa. Korkeakoulun ja teknologian rooli hubissa Koska hubin sydän on usein korkeakoulussa, sen tarjoamalla koulutuksella on huomattavasti merkitystä sen toiminnalle. Yksi olennainen osa on yrittäjyyskoulutuksen merkitys ekosysteemin tukirakenteena. Tätä näkökantaa tuovat esiin Pittz ja Hertz (4) sekä Miller ja Acs (3). Korkeakoulujen opetustyön merkitys on ensisijaisesti yrittäjä- ja yritysmyönteisen kulttuurin rakentamisessa ja mahdollisimman laajan opiskelijajoukon opiskelijoita altistamisesta yritystoiminnalle. Toinen merkittävä tekijä on teknologinen osaaminen ja tutkimus. Usein hubit ja niiden ympärille rakentuva ekosysteemit syntyvät tiettyjen tekniikoiden tai tekniikan alojen ympärille ja jotka ovat ekosysteemin ytimessä olevan korkeakoulun vahvuuksia. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi Metropolian XR-Center, joka keskittyy virtuaaliseen ja laajennettuun todellisuuteen. Tai Georgia techin yrityskiihdyttämö ATDC, joka keskittyy kuuteen eri tekniikan osa-alueeseen. Sinänsä start-up -yritysten luominen ei ole yksiselitteinen mittari hub-toiminnan onnistumiselle. Start up -toimintaan sijoitettujen resurssien tuottoa voidaan kyseenalaistaa ja start up -toiminnan luomisen periaatteista keskustella. Kehityskaaren tunnistaminen hub-toiminnassa Hubin toiminnalla on vaiheensa ja oma kehityskaarensa, kuten Sugawara (1) tuo esiin. Toiminnan käyntiinsaattaminen vaatii erilaista tukea ja resursseja, kuin omassa toiminnassaan kasvuvaiheessa oleva hub. Usein hubit ja niiden ympärille kehittyneet ekosysteemit huomataan vasta silloin kun ne ovat kasvuvaiheessa, niissä on yrittäjäesikuvia, myytyjä yrityksiä ja niissä liikkuu rahoittajien mukanaan tuomaa pääomaa. Toiminnan ollessa alkuvaiheessa tarvitaan luovaa ajattelua ja paljon julkista tukea sekä kulttuurin luontia. Samoin on mietittävä tarkasti, millainen organisaatio rakennetaan toiminnan tueksi millaisia ihmisiä toiminnassa on mukana minkälaisella profiililla hubista vastaava henkilö toimii. My Business Hub ohjasi tarkastelemaan kehittämistyön rajoitteita ja mahdollisuuksia Miten rakentaa hub? Siitä kysymyksestä lähdimme liikenteeseen syksyllä 2021 kun aloitimme My Business Hub - kaupunginosien kilpailukyvyn kasvattajana -hankkeen. Olemme edenneet matkallamme seuraavasti Aloitimme vertailulla, jossa otimme yhteyttä niin kumppanikorkeakouluihin kuin Georgia Tech yliopiston Advanced Technologies development Centeriin. Vierailimme Napier yliopistoon Edinburghissa etsiessämme sitä, mikä hub voisi olla ja on. Teimme kokeiluja, pilotoimme käytäntöjä ja opimme. Meille hankkeessa mukana oleville korkeakouluille eli Laurealle ja Metropolialle hubin tutkiminen on tuonut esiin paljon organisoitavaa omassa toiminnassamme. Ensimmäinen vaihe on tarkastella yrittäjyyskoulutusta, mikä on sen tila ja toimivuus. Toinen vaihe on valita tapa, jolla sidosryhmiä ja ekosysteemiä aletaan rakentamaan. Kolmas vaihe on toiminnan organisointi vastaamaan ekosysteemin vaatimuksia. Kaupungin rooli hub-toiminnassa Vantaan kaupungin rooli on ollut sekä hankkeessamme, että myös hankkeen lopputuloksena käyttöön jäävälle Vantaa Business Hub -alustalle, koordinoida ja kehittää hub-toimintaa julkisen toimijan roolin kautta. Kampukset toimivat aina osana kaupunkia, meidän tapauksessamme Vantaata, ja tätä kautta osallistuvat alueelliseen kehittämiseen. Tämä on kaupungin osalta loogista ja kannattavaa toimintaa, kaupunki tarjoaa siemeniä yritystoiminnan kasvulle ja ekosysteemien kasvattamiselle. Niin Metropolian Turbiinin kuin Laurean tuottama yritys- ja yrittäjyyskoulutus on merkityksellistä ekosysteemin kehittämiseksi ja tukemiseksi. Tarjoamamme koulutus voi tuottaa uusia yrittäjiä ja yrityksiä Vantaalle, mutta sen integrointi tukemaan olemassa olevan yrittäjyyden tukemista ja yritystoiminnan kehittämistä on olennaista. Toimivan hubin ja ekosysteemin rakentaminen vie aikaa ja se vaatii ydintoimijoiden sitoutumista vuosiksi, jopa vuosikymmeneksi. Tämän työn lopputuloksena on mahdollista nähdä elävä, hengittävä ja uutta luova yritysekosysteemi. Ekosysteemi, joka mahdollistaa niin uusien yritysten synnyn kuin jo olemassa olevien yritysten hyvinvoinnin sekä kehittymisen. Kaupungin, kaupunginosan ja kampuksen, jotka tuottavat mahdollisuuksia ja toimeentuloa niin asukkaille kuin opiskelijoille. Lähteet Sugawara, T, Growth of university entrepreneurial ecosystems: A Case of University of Tokyo, Annals of business administrative science 20 (2021) 283-296 Schaeffer V, Matt M, Development of academic entrepreneurship in a non-mature context: the role of university as a hub organization, Entrepreneurship and regional development 2016 vlo 28. nos 9-10, Routledge Taylor and Francis group Miller D, Acs Z, The campus as an entrepreneurial ecosystem: the university of Chicago, Springer science+business media 2017 Pittz T, Hertz G, A relational perspective on entrepreneurial ecosystems, The role and sustenance of entrepreneurship center, Journal of enterprising communities, people and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, pp 230-231
Mitkä tekijät houkuttavat työntekijäkonkareita jatkamaan?
Ikäystävällisyydellä tarkoitetaan henkilöstöpoliittisia käytäntöjä, joilla vahvistetaan eri-ikäisten työntekijöiden toimimisen mahdollisuuksia työelämässä. Ikäystävällisyys tarkoittaa erityisesti yli 55-vuotiaiden työntekijöiden työssä jatkamisen mahdollistamista ja nuorempien työntekijöiden tarpeiden integroimista työyhteisön kokonaisuuteen. Erityisen keskeistä on yli 55-vuotiaiden eli konkarityöntekijöiden työssä jatkamisen tukeminen. Tässä kirjoituksessa kerromme, minkä tekijöiden kautta ikäystävällinen työyhteisö kehittyy. Ikäystävällisyyden haasteet Ikäystävällisen työyhteisön haasteena on onnistunut ikäintegraatio eli se, miten saadaan eri-ikäiset työskentelemään tuloksellisesti ja motivoituneesti yhdessä huomioiden hiljaisen tiedon jakaminen. (1, 2.) Ikäystävällisyys-käsite on nousemassa keskeiseksi työelämän kehittämisen näkökulmaksi, joka vaatii konkreettisia toimia yrityskulttuurin ja työelämän kehittämisessä. Ikäystävällisyys on tulevaisuuden työelämän kehittämisen näkökulmana uusi. Se on koko työyhteisön asia ja johtamisen kehittämisen näkökulma. Vaaditaan konkreettisia kehittämismalleja, jotka voivat olla rakennettuja paikallisesti organisaatioissa tai toimialan tasolla (3). Tarvitaan myös yhteiskunnallista vaikuttamista, jolla kehittäminen mahdollistetaan. ”Ikääntyneillä työntekijöillä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi” Ikääntyneitä työntekijöitä houkuttelee jatkamaan työssä sosiaaliset näkökulmat, kuten työstä saatu arvostus. Monet jatkamiseen vaikuttavat asiat ovat perusihmisyyteen liittyviä asioita. “Syitä jatkaa työssä ovat halu pysyä mukana yhteiskunnassa, toive hyödyllisyydestä, vanha työnantaja on pyytänyt apuun, halu auttaa ja saada tuntea arvostusta, mielenterveydelle on tärkeää olla hyödyllinen ja päivittäinen sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa.” (4) Ikääntyneenäkin työntekijällä on tarve kuulua ryhmään ja yhteisöön sekä tulla kuulluksi arvoineen. Moni asia liittyy ikääntyneen hyvän elämän näkökulmiin. Lisäansiot ovat myös tervetulleita, vaikka rahallinen tavoittelu ei ole ensisijainen tavoite. Ikääntyneen työntekijän työssä jatkamisen taustalla ovat: Oman päivärytmin säilyttäminen Halu joustaviin työaikoihin - harva haluaa jatkaa täysipäiväisesti työtä ikääntyneenä Hyvä johtaminen ja mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviin - kun työssä jatkaminen perustuu työsuhteeseen, ei yrittäjyyteen. “Motivoituneet konkarityöntekijät haluavat antaa takaisin nuoremmille työntekijöille sen, mitä itse ovat työurallaan saaneet.” (4). Kysymys on siitä, että löydämme oikeat kanavat, joissa voi antaa takaisin sen, mitä on itse saanut. Näitä konkreettisia kanavia pitäisi organisaatiossa ja yhteiskunnassa nyt luoda. Tarvitaan ikäystävällisiä käytänteitä ja malleja Rakennusala on Suomessa joutunut osaltaan pohtimaan ikäystävällisyyttä, koska toimiala on kohdannut pisimpään työvoimapulan. Konkarijohtamista on vaikea hahmottaa vielä sielläkään. “On vaikea kuvata edelleenkään sitä, mikä olisi lähiesihenkilötyötä, joka auttaisi konkareita“ (4). ”Niissä yrityksissä, joissa olemme tehneet konkarikehittämistä, yritykset ovat todenneet, että viimeisen vitosen kohdalta kehittäminen on vasta alkutekijöissään. Todella harvoilla yrityksillä on systemaattista ja selkeää konkareiden johtamista ja kulttuurin kehittämistä.“ (4) Konkari 2020 -tutkimuksen mukaan alle 55-vuotiaat suhtautuvat konkarityöntekijöihin positiivisesti. Nuoremmat pitävät konkarityöntekijöiden osaamista arvokkaana. Viime kädessä katse kääntyy kuitenkin johtoon, jonka tarvitsisi toimia, jotta ikääntyneiden työntekijöiden työurat jatkuvat. (5) “Yrityksissä kehitetään esimerkiksi työkaarimalleja, mutta näkökulma on unohtunut erityisesti viimeisen viiden vuoden osalta, pikku hiljaa starttaillaan ja pilotoidaan yrityksissä kuitenkin. Tarvitaan kuitenkin etujoukoissa olevia yrityksiä ja johtajia. Viesti on koko yrityskulttuuriin ja yhteiskuntaan, myös nuorille työntekijöille, meillä on tällainen arvo, että olemme vastuullinen yritystoimija. Viesti luo positiivista yrityskuvaa myös nuorille työntekijöille.” (4) Kehitystä tukevat ikäystävällisyyttä kehittävät yritykset ja johtajat Moni asia organisaatioissa on johtamisesta ja kulttuurin kehittämisestä kiinni. Toimintatapojen, -mallien ja -kulttuurin kehitys vaatii johdolta tekoja. Hyviä sanoja ja lupauksia on jo nyt - tarvitaan kehittämistä ja tuoreita toimintamalleja. Tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä ja avointa keskustelua. ”Johdon täytyy avoimesti viestiä, että meillä on malleja, joita voisi hyödyntää. Johdon viesti siitä, että meiltä pidetään konkarityöntekijöistä huolta, vaikuttaa toimintakulttuuriin eniten. Työntekijät tarvitsevat konkreettisia urapolun rakennusaineksia siitä, miten rakentaa siirtymää työstä kohti eläkettä. Työntekijöille kannattaa kertoa näistä mahdollisuuksista jatkaa hyvissä ajoin jo varhain. Myös henkilöstöjohtajien asenne on muuttunut. Nykyään konkarien ei tarvitse tehdä fyysisesti kaikkea sitä, mihin nuorempana kykeni.” (4, 5) Miten konkarien siirtymät alalta toiselle mahdollistuvat? Mahdollisuus jatkaa omissa työtehtävissä on toisilla työntekijöillä iso ikääntyneenäkin. Toisten toiveena on kokea uutta työuran konkarivaiheessa. Siksi esimerkiksi yrittäjyys voi olla toisille vaihtoehto. Tarve olisi myös muuntokoulutukselle esimerkiksi napakalla koulutuspäivityksellä. Tarvitaan joustavuutta tutkintopainotteiseen näkemykseen, keinojen ja työkalujen päivitystä, ei vuosien koulutusta. ”Noin puolet ajattelee, että on luontevaa jatkaa samalla alalla. On myös kiinnostusta jatkaa jotain ihan muuta, se voi olla ansiotonta hyväntekeväisyystyötä, vapaaehtoistyötä, auttamista, opiskelua personal traineriksi ja yrittäjänä toimimisen kokeilua” (4) Sitaatit ovat 20.4.2023 haastattelemamme Antti Harjuojan. Hän on työuran konkareihin keskittyneen yritys Nextmilen perustaja ja toimitusjohtaja. Hänen missionaan on auttaa konkareita, työnantajia ja yhteiskuntaa löytämään eläkkeelle jäämisen tuomat mahdollisuudet. Kirjoittajat Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Liisa Nuutinen (TtM) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka tutkii vertaiskehittämisen mahdollisuuksia. Hänellä on monipuolista kokemusta kehittämisestä ja kouluttamisesta työelämän kontekstissa. Lähteet Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työyhteisössä (PDF). Työturvallisuuskeskus. Center for Ageing Better. (2023). Ageism. What´s the Harm? Exploring the damaging impact of ageism on individuals and society. (ageing-better.org.uk) Ervasti, T.-M. (2018). Elämänkulkutietoisen ikäjohtamisen vaikutus terveysalan eri-ikäisen henkilöstön työhyvinvointiin. (jultika.oulu.fi) Oulun yliopisto. Harjuoja 2023. Haastattelu Antti Harjuoja 21.4.2023. Komulainen, M & Nuutinen, L. Konkari 2020 -tutkimus. Nextmile Oy. (nextmile.hubspotpagebuilder.com) Konkari 2020 | Nextmile
Vuoroin vieraissa – vertaisista vauhtia hankearviointiin
Arviointi on keskeinen osa jokaista hanketta, ja sitä voi toteuttaa monin tavoin. Yksi keino on hyödyntää vertaisia voimavarana hankkeen kehittävässä arvioinnissa. Tällöin osapuolet voivat sekä oppia toisiltaan että vauhdittaa toinen toistensa tekemistä hanketoiminnassa. Tässä blogissa kirjoitamme kokemuksistamme kahden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen arviointipajojen toteuttamisessa. Kehittävä arviointi hankkeissa Hankkeissa tehtävää arviointia voidaan toteuttaa eri vaiheissa sekä monin eri lähestymistavoin ja arviointimenetelmin (1, 2). Kehittävä arviointi (developmental evaluation) on varteenotettava lähtökohta hankearviointiin silloin, kun arvioinnilla ja arvioinnin tulosten kautta tähdätään toiminnan kehittämiseen (3). Kehittävä arviointi sopii lähestymistavaksi monialaisiin hankkeisiin, kun kehittämisen kohteena olevat ilmiöt ovat moninaisia. Kehittävä arviointi auttaa ohjaamaan toimintaa kohti tavoitteita ja varmistaa toiminnan laatua sekä tuloksellisuutta. Parhaimmillaan arviointi on moninäkökulmaista ja siinä hyödyntyy jokaisen kumppanin osaaminen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (4, 5) Sen lisäksi, että arviointi kertoo hankkeen toimenpiteiden toteutumisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta, se vahvistaa yksilön ja koko yhteisön oppimista ja motivoi toimimaan tavoitteisiin pääsemiseksi. Arvioinnin tulisi olla luonnollinen osa hankkeen toimintaa – arkipäiväistä. (4, 1) Apua ja ulkopuolista näkökulmaa vertaisilta Hankearviointi voi olla itsearviointia, vertaisarviointia tai ulkopuolista arviointia tai yhdistelmä näistä (1). Käytännön haasteena on tunnistettu, että ilman ulkopuolista apua joku hanketoimijoista on arvioinnin vetovastuussa eikä näin ollen välttämättä itse pääse osallistumaan arviointiaineiston tuottamiseen (1). Näin ollen arviointiin on hyödyllistä saada ulkopuolinen fasilitaattori – apu, joka auttaa arvioinnin toteuttamisessa (6). Toisen hankkeen hanketoimijat ovat vertaisia, jotka voivat tarjota tärkeää käytännön apua hankearviointiin fasilitoitujen arviointipajojen toteuttamisessa. Vertaiset tuovat näkökulmaa arviointiprosessiin oman projektin ulkopuolelta. Vertainen ei kuitenkaan ole ulkoinen arvioija vaan sparraaja, ikään kuin “kriittinen ystävä”, joka auttaa pitämään arviointiprosessin raiteillaan. Tärkeää on, että arvioinnissa auttava ja työskentelyssä fasilitaattorina toimiva vertainen on selvillä siitä, mitä hankkeessa tehdään ja mitkä ovat ajankohtaisia asioita, jotta hän pystyy olemaan tukena ja ohjaamaan arviointia työpajoissa. Siksi hankkeiden kannattaa käyttää hieman aikaa siihen, että he tutustuvat toistensa toimintaan ja rakentavat yhteistä ymmärrystä arvioinnista. Vahvemmat yhdessä HIPPA-Remote ja Hytke -hankkeet yhdistivät voimansa arvioinnissa. Hankkeiden toimijat ovat vertaisina sparranneet ja fasilitoineet toinen toisensa arviointityötä. Arviointipajoja on toteutettu neljä vuosien 2021–2023 aikana. Arvioinnissa on hyödynnetty projektiarvioinnin 3×3-mallia, jonka mukaisesti hankkeiden etenemistä on arvioitu alkuvaiheessa, keskivaiheilla ja lopussa kolmiosaisen arviointiprosessin avulla (1). Prosessimaisesti etenevällä arvioinnilla on tähdätty toiminnan parantamiseen hankkeiden aikana. Vertaisfasilitoitujen arviointipajojen sydän on avoin ja turvallinen tunnelma Yhteistoiminta HIPPA-Remoten ja Hytke-hankkeen arviointipajojen äärellä on tarkoittanut arviointisuunnitelman ja arviointia määrittävien kysymysten laatimista sekä työpajojen suunnittelua, toteuttamista ja arviointitiedon reflektointia yhdessä. Arviointi on ollut jatkuvaa ja moninaista sekä tarpeen mukaan muotoiltavaa ja räätälöitävää (5). Arviointipajojen yhteissuunnittelu on ruokkinut luovuutta ja innovatiivisuutta arviointiaineiston keräämisessä esimerkiksi seuraavin tavoin: Hankkeen toimintaa ohjaavat arvot saivat omat hahmonsa, ja arviointi toteutettiin hahmotyöskentelynä. Mitä hankkeen toiminnassa tehdään ja miten, jotta Ossi Osallisuus, Tessa Tasa-arvo, Oiva Oikeudenmukaisuus ja Ylva Yhdenvertaisuus ovat mukana ja ilmenevät toiminnassa? Unelmien Hytke-kakkua leipomalla pohdittiin kestävän hyvinvoinnin edistämisessä tarvittavia ainesosia sekä valmistuksessa huomioitavia asioita. Toimintaa arvioitiin kestävän kehityksen tavoitteiden suunnassa näyttelykävelynä tunnistamalla hyviä käytäntöjä ja asioita, joihin jatkossa tulee panostaa. Yhteisöllinen toiminta on näkynyt vahvasti HIPPA-Remoten ja Hytken arviointipajoissa. Jo arviointiin virittäytyminen on tuntunut erilaiselta, kun vertaiset fasilitoivat työskentelyä. Tunnelma on ollut rento työpajan alusta lähtien. Tällainen ilmapiiri on luonut turvallisuuden tunnetta ja edistänyt avoimuutta, minkä seurauksena keskustelu ja toiminnan arvioiminen aidosti ja rehellisesti on ollut helpompaa. Avoimen, rehellisen ja arvostavan ilmapiirin luominen on keskeistä kumppanuusperustaisessa yhteistoiminnassa, kun ymmärretään jokainen osallistuja arvokkaana osaajana ja yhteisön jäsenenä. (7) Vauhditetaan toinen toisen tekemistä Vertaisen fasilitoima arviointipaja tarjoaa mahdollisuuden ja auttaa hanketta tunnistamaan parhaat käytännöt sekä kehittämiskohteet, mikä puolestaan rakentaa tietä eteenpäin tavoitteiden saavuttamiseksi. Arviointityöpaja antaa mahdollisuuden oppimiseen – sen avulla on mahdollista oppia aiemmasta ja havaita mahdollisuudet kehittymiseen. (5) Olemme huomanneet, että näin toteutettu arviointitoiminta antaa mahdollisuuden reflektiolle, kun saa ohjatusti tarkastella omaa työskentelyä ja oppimista. Tällöin on helpompi havaita heikkoudet ja vahvuudet hankkeen prosesseissa ja tuloksissa. Kokemustemme perusteella vertaisen fasilitoima arviointityöpaja mahdollistaa hankkeen toimijoille tilaisuuden pysähtyä ja arvioida, mitä hankkeessa on saavutettu ja mitä kehittämiskohteita tai muutostarpeita toiminnasta löytyy. Kun vertainen fasilitoi työskentelyä arviointityöpajassa, koko hanketiimillä on mahdollisuus osallistua arviointiin yhdessä ja yhdenvertaisesti, myös projektipäälliköllä. (9) Yhteistyössä toimivat arvioijat ovat yhdessä vastuussa arvioinnin suunnittelusta, työpajatyöskentelyn toteutuksesta ja arviointitiedon kokoamisesta. (8) Synergiaa ja yhteisiä suunnitelmia Hytken ja HIPPA-Remoten arvointipajoissa on suunnattu katseet tulevaisuuteen ja tunnistettu yhteistyömahdollisuuksia. Hankkeiden välisten synergiaetujen ja yhteistyön vahvistaminen, ns. hankekumppanuus, mahdollistaa tulevaisuudessa yhteistä arvon luomista ja vastavuoroista hyötyä. Kun pöytää katetaan yhdessä, on hankkeilla potentiaalisesti enemmän vaikutusta. Hankekumppanuuksien ja verkostojen vahvistaminen luo siten uudenlaisia mahdollisuuksia hyvän ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä. (7) Vertaisfasilitoitujen arviointipajojen lisäksi Hytke ja HIPPA-Remote ovat tehneet yhteistyötä myös muun muassa Erätaukokeskustelujen toteuttamiseksi. Tänä keväänä hankeverkostot vahvistuivat edelleen, kun neljä hanketta yhdessä järjesti Futures Arena -seminaarin Myllypuron kampuksella ja verkossa 3.–4.5.2023. Tilaisuus kokosi yhteen yli 100 yhteistoiminnasta, oppimisesta ja digitaalisuudesta kiinnostunutta kestävän hyvinvoinnin rakentajaa ja tulevaisuuden tekijää. Kirjoittajat Sari Helenius (ft YAMK, AmO) on lehtori Kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelmassa Hyvinvoinnin osaamisalueella. Opetustyön lisäksi Sari työskentelee Hytke - Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa kehittäen osallistuvaa TKI-kumppanuutta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Anna Kaipainen (ft YAMK) media-assistentti, yritystoiminnan johtaminen. Hän toimii projektisuunnittelijana ja projektipäällikkönä Hyvinvoinnin osaamisalueella useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Kuvat Sari Helenius, HIPPA-Remoten ja Hytke -hankkeen arviointipajoista. Lähteet Björkqvist, Leena 2014. Kartta, kompassi & kalenteri - Projektiarvioinnin opas (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Rakennerahastot 2022. Hankkeen toiminta. (rakennerahastot.fi) Karvi. Arvioinnin ja laadunhallinnan tuen käsitteet. (karvi.fi) Atjonen, Päivi 2021. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Kirjokansi. Sipari, Salla & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista & Helenius, Sari & Väisänen, Sara & Harra, Toini 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa (theseus.fi). OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ylikahri, Katri 2018. Fasilitointi on mahdollisuus työyhteisön kehittämiseen. Tikissä-blogi 8.5.2018. Sipari, Salla & Helenius, Sari & Vänskä, Nea & Foster, Raisa & Salonen, Arto O. 2022a. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(4); 10-27. Ala-Nikkola, Elina & Ylikahri, Katri 2022. Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan. Tikissä-blogi 29.4.2020. Björkqvist, Leena 2019. Kehittämishankkeiden arviointityöpajat - Projektipäälliköt vuoroin fasilitoimassa. (theseus.fi) Teoksessa: Kaihovirta, Minna & Raivio, Anne-Mari & Palojärvi, Henna-Liisa (toim.). Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. Oiva-sarja 5. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Muuttuva korkeakoulu ja näkökulman vaihtamisen taito
Määritelmät ”nopeasti muuttuva” tai ”kompleksinen ja yllätyksellinen toimintaympäristö” kuvaavat hyvin poikkeuksellista murrosaikaa, jota parhaillaan elämme. Yllätyksellisten kriisien lisäksi meitä haastavat globaalit kestävyyshaasteet, teollisen aikakauden jälkeiset muutokset ihmisten arjessa, työ- ja elinkeinoelämässä sekä yhteiskunnan toiminnassa ja rakenteissa. Kuvatut kompleksiset haasteet vauhdittavat muutoksen ja uudistumisen painetta niin yhteiskuntien, organisaatioiden kuin yksilöidenkin tasoilla. Muutospaineet näkyvät myös korkeakoulun toiminnassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten muutokset kutsuvat katsomaan asioita uusista näkökulmista, esimerkiksi kolmesta eri aikahorisontista käsin. Muutos haastaa nykytilan Kun muutospaineita ennakoidaan ja eletään, tulevat haastetuiksi taakse jäävän ajan arvoperusta, päämäärät ja tavoitteet. Siksi yhä useampia asioita ja ilmiöitä tarkastellaan sidoksissa niiden asiayhteyteen, kontekstiin. Jopa tuotantotalouden ytimessä, arvonluonnin tehostamisessa, arvonmuodostus nähdään yhä enemmän riippuvaiseksi siitä, missä yhteydessä ja miten arvo muotoutuu ja mitä kuluttaja lopulta valitsee. Turun tuotantotalouden professori Saku Mäkinen toteaa, että olosuhteet, aika ja paikka vaikuttavat arvokäsityksiin niin ekologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen kuin konkreettisten tuotteiden, esimerkiksi sähköautoilun, kasvisruuan tai lämmitysjärjestelmien kohdalla (1). Kestävä arvonluonti muutosten keskellä tarkoittakin muuttuvien tilanteiden ymmärryksen rakentamista, muutosten herkkää kuulostelua ja laajojenkin kerrannaisvaikutusten pohdintaa. Näkökulmaa voi vaihtaa tietoisesti Kun asiat nähdään monenlaisten keskenään vuorovaikutuksessa olevien kytkösten kautta, niiden ymmärtämiseen tarvitaan kykyä nähdä kokonaisuuksia ja vaihtaa näkökulmaa. Näkökulman vaihdos voi olla esimerkiksi kokonaisuudesta yksityiskohtiin, organisaation sisäiseen tai ulkopuolisen näkökulmaan tai asioiden tarkasteluun erilasten osallisten kannalta. Tällaista näkökulman vaihtamista on eri yhteyksissä kutsuttu esimerkiksi divergentiksi tai lateraaliseksi ajatteluksi, kuten Edward de Bono jo 1970-luvulla kirjoitti (2) luovaksi ajatteluksi (3) integraaliseksi ajatteluksi (4) tai empatiaksi, eläytymiskyvyksi. Näkökulman vaihtamista on tietoisesti ohjattu esimerkiksi fasilitoinnin ja yhteiskehittelyn tai tulevaisuuden tutkimuksen menetelmissä (5). Muutosmatkan kolme aikahorisonttia Muutoshaasteen äärellä pureudumme Kolmen aikahorisontin eli 3H-mallin avulla transformaation ytimeen, eli uskomusten ja ajattelun uudistumiseen. 3H-malli on alun perin rakennettu yritysten kasvun johtamiseen (6), mutta sittemmin siitä on kehkeytynyt yleinen strategisen ja systeemisen johtamisen viitekehys (7, 8, 9, 10). 3H-mallia on sovellettu kompleksisten johtamishaasteiden hahmottamiseen myös kansallisten opetussuunnitelmien uudistustyössä muun muassa Skotlannissa (11). Horisonttimallin (kuva 1) ytimessä on ajatus organisaatioiden tulevaisuuskestävästä toiminnasta. Tulevaisuuskestävyyden varmistamiseksi kaikkia toiminnan horisontteja eli nykyisyyttä, lähitulevaisuutta ja kaukaisempaakin tulevaisuutta on onnistuttava johtamaan samanaikaisesti. Jos rajoitutaan toimimaan vain nykyisten käytänteiden puitteissa ja vallitsevien uskomusten, ajattelu- ja toimintamallien puitteissa (horisontti 1), jää viisas sopeutuminen toimintaympäristön muutoksiin tapahtumatta. Jos tulevaisuuteen halutaan suunnata ennakoiden ja varautuen, olennaista on tehdä tilaa organisaation tulevaisuuspohdinnoille ja tulevaisuuskuville – ennen kaikkea sellaisille tulevaisuuskuville, jotka perustuvat muutoksia kannatteleville uskomus-, ajattelu- ja toimintamalleille. Silloin tulevaisuuskuvilla onnistutaan ohjaamaan myös nykyhetken ajattelua, toimintaa ja valintoja (horisontti 3). Horisontti 2 on tulevaisuuskestävyyden näkökulmasta erityisen kriittinen. Sen johtaminen jää kuitenkin usein vähäiselle huomiolle. Monesti puhutaankin vain nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, jättäen väliin murrosten ajanjakso, jossa transformaatio kohti merkittävästi toisenlaista tulevaisuutta varsinaisesti tapahtuu. Tulevaisuuteen siirrytään jännitteiden kautta Horisonttia kaksi luonnehtii muutosten tuomat monenlaiset jännitteet ja konfliktit organisaatioissa tai yhteisöissä. Jänniteitä aiheuttaa epätasapaino muuttuneen toimintaympäristön ja organisaation toiminnan välillä. Esimerkiksi organisaation virallinen puhe saattaa olla jyrkässä ristiriidassa arjen toiminnan epäselvyyksien ja kiireiden kanssa, vanhat toimintatavat tuottavatkin siinä sivussa enemmän ratkaistavia ongelmia ja häiriöitekijöitä, tai joissain tapauksissa esimerkiksi suoranaista opiskelijakatoa. Silloin taustalla on ristiriita vallitsevien, menneisyydestä kumpuavien ja tulevaisuusorientoituneiden uskomus-, ajattelu- ja toimintamallien välillä. Ajattelumallien ristiriidat voivat tiivistyä arjessa myös ihmisten välisiksi jännitteiksi, turhautumisiksi, väärinymmärryksiksi ja ohipuhumiseksi. Pahimmillaan uskomusten ja ajattelun ristiriidat henkilöityvät, mikä tarkoittaa, että toisenlaisten ajatusten esille nostajia aletaan leimata jopa hankaliksi persooniksi. Tulevaisuuskestävimmän maaperän transformaatiossa onnistumiselle tarjoavatkin ne organisaatiot, joissa on psykologisesti turvallinen työyhteisö ja toimintakulttuuri. Psykologisesti turvalliseksi koetussa työyhteisössä keskustelu on avointa ja kriittiseen ajatteluun ja erilaisten näkökulmien ottamiseen suhtaudutaan tärkeänä osana työyhteisön ja organisaation oppimis- ja uudistumisprosessia (12). Myös tulevaisuustutkimus korostaa avoimuutta erilaisille vaihtoehdoille, painottaen siten organisaatioiden kykyä kriittisen ajatteluun ja vallitsevien uskomus- ja ajattelutapojen kyseenalaistamiseen (13). Katse aikahorisontista toiseen Muutosten ymmärtämisessä kyky erilaisten näkökulmien ottamiseen, yhdistettynä pois+ja uudelleen oppimiseen ovat uudistumisen ja transformaation elinehto. Ilman kriittistä ja moninäkökulmaista keskustelua erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista on vaikeaa rakentaa tulevaisuuskestävää organisaatiota. Kolme aikahorisonttia tarjoavat oivan mahdollisuuden harjoitella nykyisyyden, lähitulevaisuuden ja kaukaisen tulevaisuuden tarkastelemista kustakin aikahorisontista käsin (8). Asetu kuvitteelliselle aikajanalle johonkin näistä kolmesta kohdasta. Suuntaa sitten kuvitteellinen katseesi jokaiseen kolmesta aikahorisontista, myös siihen, johon olet kuvitteellisesti asettunut. Paikan ja katseen lisäksi näkökulmiimme vaikuttavat vahvasti asenteet ja tunteet. Taulukon kysymykset ovat ehdotuksia kysymyksistä, joita kussakin kohdassa voi pohtia näkökulman kirkastamiseksi, joskus myös positiivisesta tai epäilevästä asenteesta katsomisen kohdetta kohtaan. Taulukko 1: Korkeakoulun transformaatio kolmesta aikahorisontista Horisontti 1 Olet tässä: nyt-hetki Horisontti 2 Olet tässä: lähiajan muutokset Horisontti 3 Olet tässä: uusi aika Katsot tätä: nykyhetki Miten asiat nyt sujuvat? Onko toiminta hyvää ja tuloksellista? Onko kaikki tekeminen tarpeellista? Ovatko nykyiset toimintatavat vanhoja jäänteitä? Mitä kannattaa säilyttää? Mitä tulevaisuus-kestävää potentiaalia on nykyisessä toiminnassa? Mikä saa laantua ja jäädä pois? Katsot tätä: lähitulevaisuuden muutokset Millä asenteella kohtaamme muutokset? Ovatko ne uhka vai mahdollisuus? Ovatko kaaos ja häiriöt ongelmia ja resurssien hukkaa? Voiko jännitteistä luoda uusia ratkaisuja? Ohjaavatko tulevaisuuskuvat nykyhetken toimintaa? Tehdäänkö sokeasti pistemäisiä kompromisseja? Katsot tätä: kaukainen tulevaisuusvisio Nähdäänkö tulevaisuusvisio haihatteluna? Innostaako mahdollisuuksien toteuttaminen? Tehdäänkö pistemäisiä uudistuksia vai transformaation edellyttämää systeemistä uudistumista? Luodaanko yhdessä moninaisuudesta tulevaisuuskestävää arvopohjaa ja elinvoimaa? Kilpaillaanko tulevaisuusvisiosta? Haluamme tällä bloggauksella kannustaa pysähtymään uuden äärelle ja kokeilemaan näkökulman, ehkä asenteenkin tietoista vaihtamista. Pyrkimyksemme on edistää avointa kriittistä pohdintaa siitä, miten me ihmisinä, Metropoliana ja yhteiskuntana voisimme vastata murroksellisen ajan haasteisin ja mahdollisuuksiin – parhaimmillaan sujuvoittaa ja suunnata välttämättä tapahtuvia muutoksia, tai ainakin sietää muutosten tuomia kaikenlaisia harmeja. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on tutkija-projektipäällikkö Metropolian TKIO:n ja ennakointikyvykkyyden kehittämishankkeissa sekä ”Tulevaisuuden työ ja osaaminen” – teemavastaava. Marita Huhtaniemi on tulevaisuustyön, strategian, innovaatiotoiminnan ja liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä Lähteet Mäkinen, S. (2022). Tuotantotalous arvon luonnin tehostamisena. Professoriluento (utu.fi). Turun yliopisto. de Bono, E. (1970). Uusi tapa oivaltaa: lateraalisen ajattelun opas. Helsinki: WSOY. Reunanen, J. (2015). Luovan ajattelun metodologia. (aalto.fi) Aalto-yliopiston julkaisusratja, CROSSOVER 2/2011. Jakonen, JP & Kamppinen, M. (2021). Kokonaisuuden näkemisen taito. Johdatus integraaliseen ajatteluun. Helsinki: Basam Books. Rubin, A. (2022). Mielikuvat ja todellisuus. Teoksessa TOPI-tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. (tulevaisuus.fi) Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto. Baghai, M., Coley, S. White, D. (1999). The Alchemy of Growth: Practical Insights for Building the Enduring Enterprise. London: Orionbooks. Curry, Andrew & Hodgson, Anthony. (2008). Seeing in Multiple Horizons: Connecting Futures to Strategy. Journal of Futures Studies. 13. Sharpe, B. Three Horizons (2013). The Pattering of Hope. Aberdour: Triarchy Press. Unkari-Virtanen, L & Aarnio , H.-M. (2023). Yrittäjän tulevaisuustyökirja. (theseus.fi) Oiva 52. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Huhtaniemi, M. (2023). Kolmen horisontin malli johtamismuotoilun kompassina. (edellakavijat.fi) Edelläkävijät. Leicester, S., Stewart, D., Bloomer, K., Ewing, J. (2013). Transformative Innovation in education. Aberdour: Triarchy Press. Edmondson, A. (1999). Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383 Ahvenharju, S., Minkkinen, M., & Lalot, F. (2018). The five dimensions of futures consciousness. (doi.org) Futures.
Onnistuneen opinnäytetyön resepti
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sisältyy 30 opintopisteen opinnäytetyö. Vaikka tutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on jo aiempaa kokemusta opinnäytetyön kirjoittamisesta, ei uuden opinnäytetyöprosessin loppuun saattaminen ole aina yksinkertainen yhtälö. Haasteena on pitkän prosessin ja laajan sisällön koossa pitäminen. Opinnäytetyössä ei ole kyse vain opiskelu- tai ajattelutaitojen osoittamisesta, vaan se antaa hyvät mahdollisuudet kehittää näitä taitoja edelleen. Itse opinnäytetyön voi väittää olevan varsinainen taitojen jalostuksen aarreaitta. Tämä ilouutinen voi kuitenkin olla työn tahmeassa vaiheessa laiha lohduke. Hakala (1) kirjoittaa opinnäytetyön tekemisen valmistelevan työelämän vaatimuksiin kuten ongelmanratkaisuun, lähdekritiikkiin ja tietojen ja taitojen laaja-alaiseen soveltamiseen. Opinnäytetyön myötä harjoitellaan transversaaleja taitoja, joilla tarkoitetaan yleisiä oppimisen ja ajattelun taitoja, jotka luovat pohjan elinikäiselle oppimiselle (2). Vaatimukset eivät ole mitättömiä, mutta Hakala lohduttaa opinnäytetyöntekijää sillä, ettei opinnäytetyön tekeminen ole sen kovempaa työtä kuin esimerkiksi halonhakkuu (1). Onnistuneen reseptin perusta luodaan taitoja tunnistamalla Halusimme ITSHEC –hankkeessa tarjota sosiaalialan YAMK-tutkintoa suorittaville ja opinnäytetöidensä kanssa hikoileville opiskelijoille välineen, jolla he voisivat jo prosessin alussa pysähtyä miettimään opinnäytetyössä tarvitsemiaan taitoja. Tavoitteena on, että väline toimii sekä opiskelijoiden yksilöllisen opinnäytetyöprosessin että vertaistyöskentelyn tukena opinnäytetyön eri vaiheissa. Myös opinnäytetyön ohjaaja voi saada arvokasta tietoa opiskelijoiden yksilöllisistä ohjauksen ja tuen tarpeista. Halonhakkuun sijaan valitsimme arkiseksi verrokiksi leipomisen. Sen voi tehdä jo olemassa olevaa reseptiä noudattaen, mutta usein olosuhteet tai omat mieltymykset houkuttelevat muuttamaan valmista reseptiä. Reseptissä keskeisessä osassa ovat transversaalit taidot. Ne eivät ole sidoksissa vain tiettyyn ammattiin tai tehtävään vaan ovat siirrettävissä tehtävästä toiseen (3). Transversaalit taidot on ITSHEC-hankkeessa jaoteltu kolmeen pääluokkaan: kriittinen ja luova ajattelu ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset- ja tunnetaidot oppimaan oppiminen (2). Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opinnäytetyön suunnittelu aloitetaan heti ensimmäisinä opiskelupäivinä. Reseptin kirjoittamisen alussa opiskelijoita pyydetään muistelemaan aiempaa opinnäytetyön prosessia ja tekijöitä, jotka muistuvat mieleen merkityksellisinä opinnäytetyön valmiiksi saamisen kannalta. Menneen kokemuksen onnistumisen muistelu ei ole sattumanvarainen valinta, vaan tavoitteena on auttaa opiskelijaa hyödyntämään jo hyväksi koettuja, omaa oppimista tukevia toimintoja. Tämä tukee opiskelijan kykyä itsensä johtamiseen sekä auttaa tarkastelemaan, mitkä ovat juuri häntä eteenpäin auttavia toimia ja tavoitteita (4). Aloitetaan vatkaus, eikä unohdeta vaniljatankoa Onnistuneen opinnäytetyön reseptin laatiminen aloitetaan kokoamalla yhteen keskeiset ainesosat, joita opiskelija tunnistaa aiemmista oppimiskokemuksista sekä reflektoimalla työssä tarvittavia keskeisiä taitoja. Opiskelijoita muistutetaan, ettei paras lopputulos synny ensimmäisellä kokeilulla. Reseptiä testataan ja kehitetään kokeilun perusteella. Tämä testaaminen sekä tarpeelliset muutokset ainesosiin ja niiden välisiin suhteisiin sekä leivontatapahtumaan vertautuu yksilölliseen opinnäytetyöprosessiin, joka on harvoin suoraviivainen, vaikka prosessin vaiheita voidaankin erotella. Yksilöllisten tekijöiden sekä olosuhteiden vaikutuksesta muovautuvat opinnäytetyöprosessit edellyttävät opiskelijoilta jatkuvaa reflektointia. Keskeistä on oman työskentelyn vahvuuksien sekä kehittämisen tarpeiden tunnistaminen työskentelyn eri vaiheissa. Reseptin toimivuuden arvioimiseksi sekä parantamiseksi opiskelijoita ohjataan prosessin aikana tarkastelemaan, mitkä reseptiin valitut ainesosat ovat olleet olennaisia, mitä uusia aineksia on otettu käyttöön ja millaisessa suhteessa niitä on opinnäytetyöprosessissa hyödynnetty. Reflektointi on jatkuva prosessi, jota opiskelijaa ohjataan harjoittamaan vastuullisesti läpi koko opinnäytetyön. Tuloksena on yksilöllisesti ja yhteisöllisesti päivittyvä taitoresepti, jota opiskelija tarkastelee ja soveltaa opinnäytetyön vaiheissa. Toimivan reseptin laatimisessa toisten leipureiden kokemukset sekä reseptien jakaminen on arvokasta. Vertaistuen ja -ohjauksen on havaittu tukevan opiskelijoita opinnäytetyöprosessin aikaisessa oppimisessa (5). Siksi prosessin tueksi on kehitetty pienryhmissä tapahtuva vertaistyöskentely. Vertaiskeskustelujen tavoitteena on yhteisesti tunnistaa ja jakaa opinnäytetyöprosessissa tarpeellisia taitoja ja tietoja. Opiskelijoita ohjeistetaan kirjaamaan tunnistettuja taitoja sekä reseptien jakamisessa leipureilta toisille siirtyneitä ainesosia. Koristellaan hedelmäkakku, napsitaan kuvia ja herkutellaan Kuten projektit yleisesti, myös opinnäytetyöt saavuttavat päätöksensä. Prosessin päättyessä on hyödyllistä pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia opitun merkitystä oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Opiskelijoita ohjataan tunnistamaan sekä arvioimaan opinnäytetyöprosessin aikana hyödynnettyjä transversaaleja taitoja sekä niiden suhteita prosessissa: Miten resepti on muuttunut matkan aikana? Mitä olen oppinut? Opitun reflektointia tukee kokemusten jakaminen vertaisoppijoiden kesken. Opiskelijoita ohjataan lisäksi tarkastelemaan, miten opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut työelämävalmiuksia. Keskeistä on arvioida, miten prosessissa kehittyneistä taidoista ja tiedosta voidaan hyötyä ammatillisessa työssä. Opinnäytetyön merkityksestä asiantuntijaosaamisen sekä työprosessien kehittymiselle on olemassa näyttöä (6, 7). Tavoitteena on, etteivät opinnäytetyön aikana jalostuneet reseptit jää pölyttymään taitojen aarreaittaan, vaan niiden pohjalta kehitetään uusia, eri ainesosia yhdisteleviä sovelluksia oman asiantuntijuuden ja ammatillisen työn tueksi opinnäytetyöprosessin päättymisen jälkeenkin. Kirjoittajat Niina Pietilä on sosiaalityöntekijä (VTL) ja työnohjaaja. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa lehtorina sosionomi- ja sosionomi YAMK-tutkinnossa. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi- ja sosionomi YAMK –tutkinnossa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Saila Nevanen (KT, FM) työskentelee yliopettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on perehtynyt lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviin työalueisiin ja ohjaa opinnäytetöitä sekä sosionomi- että sosionomi YAMK –tutkinnoissa. Katja Ihamäki (FM, VTT) työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän opettaa yhteiskuntatieteitä, ohjaa harjoitteluja ja opinnäytetöitä sekä sosionomi- että YAMK-tutkinnossa. Lähteet Hakala, J.T. 2022. Hyvä, parempi, valmis. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide (handle.net). Barcelona: ITSHEC; 2022, 7–20. Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368–387. Kantola, J. 2020. Kaksi tarinaa gradun tekemisestä – Itsensä johtamisen näkökulma. Teoksessa H. Katajamäki (toim.), Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. VAKKI, 40–54. Suhonen, M., Kaakinen, P., Kaasila, R. & Sarenius, V-M. 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu –tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19. Kotila, H., Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K., Lagstedt, A., Taanila, A. & Aura, P. 2022. Opinnäytetyön koettu hyöty ammattikorkeakoulun alumnien arvioimana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24 (1), 12–26. Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.
Musiikin osallisuuden portaat
Kun yksi ammentaa musiikin kuuntelusta inspiraatiota ja voimaa arkeen, toinen suhtautuu sen tekemiseen kriittisesti ja kunnianhimoisesti. Myös nuorisotyön ammattilaisen on mahdollista hyödyntää musiikkia työssään monella tavalla, koulutustaustasta riippumatta. Niin ammattilaiset kuin nuoretkin voivat kokea osallisuutta musiikkiin ja musiikin kautta. Tässä tekstissä hahmotellaan, miltä musiikin osallisuuden portaat näyttävät molempien näkökulmasta. Mistä osallisuus koostuu? Osallisuuden monitahoisessa määrittelyssä yhtenä elementtinä on mahdollisuus osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen kuten luoviin ryhmäprosesseihin osana yhteisen toiminnan yhteisöjä (1). On tavallista ajatella, että pelkkä toimintaan osallistuminen ei riitä osallisuuden saavuttamiseen. Osallisuuden ja kuulumisen tunne edellyttää toimijuutta ja vuorovaikutusta, joiden yhteydessä jokaisen merkityksellinen rooli nousee esiin ja osallistujat voivat kokea olevansa päteviä. Jokaiselle pitäisikin löytyä mielekkäitä osallistumisen tapoja sekä mahdollisuus tulla tunnustetuksi arvokkaana osana ympäröivää yhteisöä. (2). Arkikokemuksen perusteella musiikki ja yhteiset äänimaailmat voivat kuitenkin virittää ihmisiä yhteiseen tekemiseen sekä tarjota jakamisen ja kuulumisen kokemuksia. Musiikki voi valmistaa kehoa ja mieltä kohtaamaan toisia ihmisiä ja toimia omalta osaltaan osallisuuden mahdollistajana. Myös tutkimuksen mukaan aivot käsittelevät musiikkia ja tunnereaktioita, olipa ihminen kuulemastaan musiikista tietoinen tai ei (3). Musiikki vaikuttaa laajasti mm. hengitykseen, lihasjännityksiin, veren hormonipitoisuuksiin, verenkiertoon ja aineenvaihduntaan (4.) Se vaikuttaa mielihyvää ja sosiaalisuutta lisäävästi sekä stressiä vähentävästi (3). Musiikki voi rentouttaa, nostaa vireyttä tai rauhoittaa ylivireystilaa. Samassa tilassa olevien ihmisten kehot ja mielet alkavat tahdistua toisiinsa yhteisen musiikin kuuntelun myötä. (4.) Tervaniemen mukaan ryhmäkoheesion muodostumiseen ja sosiaalisten siteiden lujittumiseen vaikuttavat mielihyvän kokemukset. Näitä kokemuksia voidaan tuottaa yhteisellä musiikin tekemisellä ja myös tanssilla. (5.) Taide osana nuorisotyötä Vaikka kulttuurisen nuorisotyön käsite on verrattain nuori (6), taiteita ja luovuutta on Suomessa hyödynnetty vuosikymmenten ajan nuorten parissa. Musiikissa se on toteutunut esimerkiksi treenikämppien, bänditoiminnan ja rap-pajojen kautta (7). Ne ovat tarjonneet mielekästä tekemistä monelle nuorelle ja toisilla tukeneet ammattimaisen musiikkiuran käynnistymistä. Taidelähtöisiä menetelmiä kuten musiikkia on käytetty runsaasti myös lastensuojelussa ja muiden nuorten parissa, joiden on pelätty ajautuvan syrjään yhteiskunnasta (8). Kuten Schalin ja Pyykkönen muistuttavat, kaikelle kulttuuriselle nuorisotyölle on ominaista tasapainottelu taiteen väline- ja itseisarvon välillä. Toisaalta taiteella on olemassaolon oikeutus ja arvo itsessään, toisaalta sen käyttö välineenä esimerkiksi osallisuuden edistämisessä tuo sille toisenlaista arvoa. (6.) Jos nuorten tuotokset typistetään vain nuorisotyön tavoitteiden edistäjiksi, menetetään syvempiä merkityksiä, joita taiteellinen kunnianhimo kulttuurisessa nuorisotyössä voisi tarjota. Tämä ristiriita haastaa ammattilaista myös musiikin suhteen: kuka saa käyttää musiikkia nuorisotyössä? Täytyykö hankkia muusikon koulutuksen voidakseen hyödyntää musiikkia? Työkaluja taiteen hyödyntämiseen tasa-arvotyössä And Beyond – Miesten luovat polut työelämään -hankkeen (9) tavoitteena oli kehittää työkaluja, jotka hyödyntävät taiteen ja luovuuden lähestymistapoja tasa-arvotyössä. Erityisesti siinä keskityttiin valokuvaukseen ja musiikkiin. Taiteellisiin prosesseihin suhtauduttiin kunnianhimoisesti ja työskentelyssä korostui sosiaalipedagoginen työote. (10.) Poikien Talon vetämissä luovuuspajoissa käsiteltiin esimerkiksi oman näköisen polun löytämistä, sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja yhteiskunnan normeja. Arkiääniä ja musiikkia sisältäviä työpajoja järjestivät musiikin ammattilaiset, alan opiskelijat ja nuorisotyöhön erikoistuneet sosiaalialan ammattilaiset. Pajoista saatujen kokemusten pohjalta hankkeessa hahmoteltiin seuraava jäsennys musiikin osallisuuden portaista. Kaikki sen askelmat mahdollistavat osallisuuden kokemuksia. Siirryttäessä askelmalta seuraavalle, musiikin tavoitteellisuus, osallistujien oma aktiivisuus ja odotukset ohjaajan musiikilliseen osaamiseen kuitenkin lisääntyvät. 1. porras: Musiikki tekemisen taustalla. Ohjaaja valitsee toiminnan taustalle elävää tai tallenteelta tulevaa musiikkia. Se voi virittää ryhmää ja sen toimintaa sekä fyysisesti että tunteiden tasolla yhteiseen työskentelyyn. 2. porras: Musiikin aktivoiva käyttö. Musiikki toimii keskustelun aktivoijana ja innoittajana. Ryhmäläiset voivat jakaa musiikin kuuntelemisen kokemuksia ja luoda samalla yhteisöä, jossa musiikilla ja sen tuottamilla tunnekokemuksilla on tärkeä osa. Osallistujat voivat esimerkiksi valita työpajaan mieli- tai inhokkimusiikkiaan tai tutkia, millaisia tunnelmia musiikilla esim. elokuva- mainos- tai pelimusiikilla voidaan luoda. Mitä tapahtuu, jos vaihdetaankin pelin, elokuvan tai mainoksen taustalla oleva musiikki toisenlaiseksi? Musiikin aktiivinen yhdessä kuunteleminen ja siitä keskusteleminen voi herättää tunteita, muistoja ja kokemuksia. 3. porras: Musiikin tekeminen yhdessä. Osallistujat tuottavat musiikillisia elementtejä aktiivisesti jokaisen taidoin. Musiikkia, ääntä ja rytmejä voidaan tuottaa yksinkertaisten välineiden kuten keittiötarvikkeiden avulla sekä kehorytmejä ja omaa ääntä käyttäen. Pelkästään rytmin tuottaminen yhdessä voi tahdistaa ihmisiä toisiinsa ja luoda yhteisöllisyyden kokemusta. 4. porras: Musiikin tavoitteellinen tekeminen. Osallistujat tuottavat yhdessä musiikkia soittamalla, laulamalla, säveltämällä tai digitaalisten välineiden avulla. Tällä portaalla musiikkia tehdään vahvan musiikillisen osaamisen kautta. Instrumenttitaidot ja teknisten apuvälineiden käyttötaidot mahdollistavat tavoitteellisen musiikin tekemisen Stereotypioiden sijasta aitoon osallisuuteen Tarkkareunaiset määritelmät siitä, kenelle musiikki kuuluu ja kuka saa käyttää sitä ammatillisena työkalunaan eivät ole tarkoituksenmukaisia, sillä musiikin portailta löytyy kaikille mahdollisia lähestymistapoja. On ehkä stereotyyppistä ajatella, että musiikkia voisi käyttää vain alan koulutuksen saanut, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia nuorten parissa työskenteleville ammattitaustasta huolimatta. Vastaavasti musiikin yhteydessä voi saavuttaa kokemuksen osallisuudesta monella tavalla: siinä missä yhdelle se tarkoittaa musiikin yhdessä kokemista tai siitä keskustelua, toiselle keskiössä on sen tavoitteellisempi tekeminen. Musiikki taipuu kaikkien käyttöön itse kunkin tarpeeseen, innostuneisuuteen ja taitotasoon mukautuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö musiikin osallisuuden ylemmillä portailla tuotettavaan musiikkiin voisi suhtautua kunnianhimoisesti. Taiteen itseisarvo sopii kyllä monessa tilanteessa sen välinearvon rinnalle. Silti yllättävätkin asiat voivat vaikuttaa musiikin kokemiseen ja tekemiseen. Kun And Beyond -hankkeessa tarkasteltiin luovien lähestymistapojen kautta yhteiskunnan sukupuolittuneisuutta, huomattiin kerta toisensa jälkeen, että myös musiikkiin yhdistetään vahvoja mielikuvia sukupuolesta. Siinä missä viulu ja laulaminen mielletään usein naisisiksi, elektroninen ja rap-musiikki taas mielletään miehisiksi. Lue: Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn. (PDF) Kun kulttuurisen nuorisotyön yhteydessä käytetään musiikkia, onkin hyödyllistä kiinnittää huomiota myös siihen itseensä kohdistuviin stereotypioihin. Samalla kun edetään musiikin kautta kohti osallisuutta, voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimi And Beyond -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa muun muassa vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Mai Salmenkangas on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen paneutunut sosiologi. Hän toimii lehtorina kahdessa Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä tutkinnossa: Social Services (Bachelor) ja Creativity and Arts in Social and Health Fields CRASH (Masters). Hän on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana useissa hankkeissa, joissa on kehitetty mm. tasa-arvoa, kotoutumista ja kielen oppimista edistäviä työkaluja. Lähteet Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T.; Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimellisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Ukkola-Vuoti , L 2019 Miten musiikki vaikuttaa terveyteen (PDF). Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 74, Nro 21 , Sivut 1348-1353 Soinila, S. 2018 Musiikki antaa aivoille siivet, haastattelu, Aivoliitto, artikkelissa oleva ääniraita. (aivoliitto.fi) Aivoterveyttä arkeesi (aivoliitto.fi) Nettiartikkeli 24.9.2018. Schalin, A. & Pyykkönen, M. (2022) Nuorten kulttuuria tukemassa. Nuoret kulttuurin harrastajina ja kulttuuripalveluiden käyttäjinä sekä kulttuurisen nuorisotyön kehittäminen Keski-Suomessa. (PDF) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 171. Heikkinen, M. & Lehtonen, T. toim. (2021) (Nuoriso-)ohjattuja säveliä. (issuu.com) Nuorisotyön tallentaja Nuoperi, Turun yliopisto. Känkänen, P. (2013) Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa - kohti tilaa ja kokemuksia. (julkari.fi) Tutkimus 109. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. And Beyond - Miesten luovat polut työelämään -hankesivusto. Niemi, J. & Salmenkangas, M. (2022) Kiireetöntä ohjausta ja kunnianhimoisia luovuuspajoja Poikien Talolla. Lähtökohtia oman polun löytämiseen. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakausikirja. Vol 23 Nro 2. Tervaniemi, M. 2015 Musiikki ottaa aivoon, Voiko musiikki auttaa keskittymään? (yle.fi)
Suomalaisen tieteen pelisäännöt varmistetaan tutkimusyhteisön itsesääntelyllä
Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) -ohjeistus pitää sisällään tiedeyhteisössä yhdessä laaditut pelisäännöt siitä, miten tutkimusta tehdään rehellisesti, luotettavasti ja vastuullisesti. Se kertoo myös, miten toimitaan, jos jonkun epäillään toimineen vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä. Tieteen oma ”käytöksen kultainen kirja” Useissa maissa tieteen pelisäännöt on määritetty suoraan lainsäädännössä. Myös Suomessa lainsäädännössä on määritetty reunaehdot tutkimuksen tekemiselle. Näitä ovat esimerkiksi laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, tekijänoikeuslaki ja korkeakoulukeksintölaki. Mutta Suomessa on siinä mielessä poikkeuksellinen tilanne, että täällä koko tutkimusyhteisö on yhteistyössä sopinut tarkemmat säännöt. Niiden toteutuminen ja valvonta ovat tutkimusyhteisön itsesääntelyä. Toimintaa ohjaa, koordinoi ja valvoo Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK. Itsesääntelyä edistää opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä neuvottelukunta Tutkimuseettinen neuvottelukunta on asetuksella (1347/1991) perustettu asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on muun muassa edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja ehkäistä tutkimusvilppiä (1). Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää TENKin jäsenet tiedeyhteisön esityksestä aina kolmivuotiskaudeksi. Jäsenten lisäksi TENKin toiminnasta vastaa vakituinen sihteeristö, joka toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteydessä. Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistusta Suomessa vuodesta 1994 alkaen Ensimmäinen ohjeistus hyvään tieteelliseen käytäntöön Suomessa laadittiin vuonna 1994 ja se nimettiin ”Epärehellisyys tutkimuksessa ja menettelytavat sen käsittelemiseksi”. Sen laativat yhteistyössä Korkeakoulujen rehtorien neuvosto, valtion tutkimuslaitokset ja Suomen Akatemia. Siinä kehotettiin tieteellisiä laitoksia ja organisaatioita sitoutumaan ohjeeseen ja käyttämään TENKin laatimia yleisiä menettelyohjeita tutkimuksessa esiintyvän epärehellisyyden ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi (2). Kansalliset ohjeet laadittiin, koska tarvittiin yhteisiä, selkeitä ohjeita loukkausepäilyjen selvittämiseksi. Paineita yhteiseen ohjeeseen toivat myös tutkijoiden oikeusturvan takaaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Esikuvat ohjeelle saatiin Yhdysvalloista ja Tanskasta. Sittemmin ohjetta on uudistettu ja päivitetty neljä kertaa, ja vuosien myötä käytännössä koko suomalainen tiedeyhteisö (eli yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset sekä tiedettä edistävät ja rahoittavat organisaatiot) on sitoutunut toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaisesti. Mutta ei vain käytöksen kultainen kirja Käytöksen kultaisesta kirjasta poiketen Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistus kertoo myös, miten toimitaan, jos jonkun epäillään toimineen vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä. Epäilyt käsitellään pääsääntöisesti siinä organisaatiossa, missä loukkauksen epäillään tapahtuneen, mutta yhdessä sovitun prosessin mukaisesti. Jos jompikumpi osapuoli, eli loukkausepäilyn esittäjä tai loukkauksesta epäilty, on tyytymätön päätökseen, hän voi pyytää TENKin lausunnon. TENK antaa arvionsa siitä, onko hyvää tieteellistä käytäntöä loukattu tai onko kyseinen HTK-prosessi suoritettu asianmukaisesti. Mitä uutta vuonna 2023? HTK-ohjeistuksen uusin versio tuli voimaan 15.3.2023 ja Metropolia sitoutui noudattamaan sitä 27.3.2023. Vuoden 2023 uudistus noudattaa isoissa linjoissa edellistä, HTK 2012 -ohjetta. Hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita ovat edelleen luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto (3). Näistä periaatteista johdetut menettelytavat on uudessa ohjeessa ryhmitelty eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen eli niin sanotun ALLEA-koodin (4) mukaisesti kahdeksaan tieteellisen toiminnan alueeseen: toimintaympäristö koulutus, ohjaus ja mentorointi tieteellisen työn tekeminen eettisyys ja ennakointi tutkimusaineistojen käsittely ja hallinta yhteistyö tekijyys, julkaiseminen ja viestintä asiantuntija- ja arviointitehtävät. Merkittävimmät päivitykset koskevat hyvän tieteellisen käytännön vastaista toimintaa ja epäilyn käynnistämää prosessia. Hyvän tieteellisen käytännön vastaisen toiminnan luokittelua vilppiin ja piittaamattomuuteen on yhtenäistetty kansainvälisen käytännön kanssa. Uutta on myös HTK-loukkausepäilyn vakavuusasteen punninta, missä käytetään apuna esimerkiksi toiminnan laajuutta, toistuvuutta, tieteellistä merkitystä ja haitallisuutta. HTK-loukkausepäilyn käsittelyaikaa tutkimusorganisaatiossa on lyhennetty, samoin aikaa, jonka kuluessa tyytymätön osapuoli voi pyytää TENKiltä lausuntoa. Näin on haluttu vähentää kesken olevien prosessien haitallista vaikutusta tutkijoihin. Myös eurooppalainen suositus HTK-loukkaustutkinnan osapuolten suojelusta on otettu uudessa ohjeessa huomioon. Pro gradu -tason opinnäytetöiden loukkausepäilyt käsitellään korkeakoulun omassa prosessissa Korkeakoulut sitoutuvat antamaan tutkimusetiikkaan ja hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyvää koulutusta sekä perus- että jatko-opiskelijoille. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kannalta huomionarvoista uudistuksessa on, että pro gradu -tasoisiin opinnäytetöihin liittyvät hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt käsitellään organisaation omissa prosesseissa, esimerkiksi opintovilppiprosessissa. Näin ollen myös muutos-, valitus- ynnä muut sellaiset mahdollisuudet määräytyvät käytetyn prosessin mukaan, eikä päätökseen tai prosessiin tyytymätön voi pyytää lausuntoa TENKiltä. Miten uudistus toteutettiin? TENK päätti kokouksessaan 26.8.2020 HTK-2012 ohjeen päivityksestä ja nimesi jäsenistään työryhmän päivitystyöhön. TENKin sihteeristö ja erityisesti erityisasiantuntija Minna Aittasalo ja pääsihteeri Sanna-Kaisa Spoof hoitivat käytännön uudistustyön, koordinoinnin ja raa’an kirjoitusurakan. Matkan varrella päivitysryhmä järjesti tiedeyhteisölle ja sidosryhmille sähköisellä kyselyllä toteutettuja palautekierroksia, asiantuntijakuulemisia ja virallisen lausuntokierroksen. Päivitysryhmä sai niiden kautta runsaasti palautetta, kommentteja ja ehdotuksia. Kukin niistä käsiteltiin yksitellen ja käsittelystä laadittiin kullakin kierroksella yhteenveto, johon kirjattiin tehdyt korjaukset ja niiden perustelut. Palautteella, kuulemisilla ja lausunnoilla on siten ollut huomattava vaikutus uudistettuun ohjeeseen ja uuden ohjeen voidaankin katsoa olevan aidosti tutkimusyhteisön yhteisesti laatima. Kirjoittajat Susanna Näreaho toimii Metropolian TKI-johtajan tiimissä erityisasiantuntijana. Hän osallistui TENKin jäsenenä Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeen uudistaneeseen työryhmään. Minna Aittasalo toimii erityisasiantuntijana TENKissä ja koordinoi HTK-ohjeen päivitystyötä. Sanna-Kaisa Spoof on toiminut TENKin pääsihteerinä vuodesta 2010. Lähteet Asetus tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta 1347/1991 (finlex.fi) Haettu 5.4.2023 Epärehellisyys tutkimuksessa ja menettelytavat sen käsittelemiseksi. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan muistio 1994. (Painamaton) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa - Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK 2023-ohje (PDF tenk.fi) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. ALLEA – All European Academies. The European Code of Conduct for Research Integrity (allea.org)
Seniorien vaikuttajaryhmät – uusi tapa vaikuttaa yksityisiin palveluihin asiakkaita ja yrittäjiä hyödyttäen
Miten toteuttaa aitoa asiakaslähtöisyyttä liikunta- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä? Kun uusia ajatuksia kaivataan palvelujen kehittämisen tueksi, tarvitaan tuoreita näkökulmia. Seniorien vaikuttajaryhmä on toimintaa, jonka kehittämiseen ovat osallistuneet niin ammattikorkeakoulun opiskelijat kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen (TKI) asiantuntijat. Ohjatussa toiminnassa vaikuttajaryhmän edustajat ovat välittäneet alan yrittäjille näkemyksiään palveluista, joita iäkkäiden liikuntaan ja hyvinvointiin kaivataan. Tässä blogitekstissä kerromme, miten kehittämistyössä onnistuttiin yhdessä. Innovaatio-opinnoissa opiskelijat kehittävät uudenlaisia ratkaisuja Ajatus vaikuttajaryhmästä syntyi, kun annoimme Metropolian innovaatioprojekti opintojaksolla opiskelijatiimille haasteen ideoida sitä, miten saadaan aidosti asiakaslähtöisyyttä toteutettua liikunta- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Haasteen tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla saataisiin esiin iäkkäiden näkemykset palveluista, joita ei ole tai, joita pitäisi kehittää enemmän heitä palveleviksi ja heidän näköiseksi. Opiskelijatiimiltä syntyi ajatus senioreista muodostettavan vaikuttajaryhmän muodostamisesta. TKI-hankkeessa voi testata hyviä ideoita käytännön kokeiluina Opiskelijoiden innovaatio-opinnoissa syntynyt idea oli hyvä. Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea ammattikorkeakoulujen yhteisesti toteuttamassa Dallaten-hankkeessa (Dallaten.fi) vaikuttajaryhmätoimintaa innovoitiin ja kehitettiin edelleen. Dallaten-hankkeen keskeisenä tavoitteena oli auttaa liikunta- ja hyvinvointipalveluja tarjoavia yrityksiä ymmärtämään eläkeläisväestön tarpeita näiden palveluiden kuluttajina. Tähän pyrimme tekemällä selvitystyötä ja tuottamalla aiheesta runsaasti julkaisuja eli artikkeleita, blogeja, webinaareja ja podcasteja (Dallaten.fi), aiemman tietämyksen ja hankkeessa opitun pohjalta. Kysyimme hankkeen käynnistyessä siihen mukaan tulleilta yrittäjiltä heidän toiveistaan. Niissä tuli esille myös toiveet yhteiskehittämisestä ja palveluiden testaamisesta (1, 2). Senioriymmärrykselle ja kohtaamisille oli siis tilausta. Vaikuttajaryhmä muodostettiin vapaaehtoisista eläkeläisistä Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Ryhmään saatiin yksitoista eläkeläistä, kaksi miestä ja yhdeksän naista. Suurin osa vaikuttajaryhmäläisistä oli helsinkiläisiä, viidestä eri kaupunginosasta. Vaikuttajaryhmäläisistä nuorin oli 65- ja iäkkäin 82-vuotias. Vaikuttajaryhmän toiminta toteutui onnistuneesti Vaikuttajaryhmätoiminta on suhteellisen kevyt ja vaikuttava tapa saattaa palvelujen tuottajat ja kuluttajat kumpiakin osapuolia hyödyttävän, ja kokemuksemme mukaan jopa innostavan yhteiskehittämisen pariin. Dallaten-hankkeessa järjestetty vaikuttajaryhmätyöskentely toteutettiin kolmena iltapäivänä. Näissä tapaamisissa vaikuttajaryhmäläiset ja yritykset kohtasivat yhteisen työskentelyn merkeissä. Tilaisuudet alkoivat yhteisellä lounaalla ja työskentelyaikaa oli varattu kolme tuntia. Vaikuttajaryhmä-tapaamisten tavoitteena oli tukea yrityksiä asiakaslähtöisessä palvelujen kehittämisessä. Vaikuttajaryhmäläisille tavoitteena oli tarjota mahdollisuus vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen kehittämiseen. Työskentelyssä hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä (3, 4). Yhteinen ymmärrys pohjana onnistuneelle palvelutuotekehitykselle Ensimmäisen vaikuttajaryhmäpäivän aikana tutustuttiin ja luotiin yhteinen ymmärrys vaikuttajaryhmätoiminnan jatkosta. Tilaisuudessa käytiin Learning cafe -menetelmää, joka on tapa ideoida yhdessä ja oppia toisilta. Se on keskusteluun, tiedon luomiseen ja siirtämiseen tarkoitettu yhteistoimintamenetelmä (5). Yrittäjistä ja vaikuttajaryhmäläisistä muodostetuissa pienryhmissä käytiin keskustelua seuraavien teemojen ympärillä: Miten seniorit valitsevat palvelun, jota käyttävät? Mistä seniorit saavat tiedon palveluista? Mitkä olisivat parhaimmat viestintä ja markkinointikanavat, kun halutaan saavuttaa senioreita? Minkä kanavan kautta seniorit haluaisivat saada tietoa palveluista? Millaista tietoa palveluista toivotaan? Minkälaista markkinointia toivotaan? Vaikuttajaryhmäläiset kokivat keskustelut ja ajatustenvaihdon yritysten kanssa mielenkiintoisina. Hyvänä he kokivat myös monien ihmisten tapaamisen. He kokivat tilaisuuden hyväksi ja uusia virikkeitä antavaksi. Tutuksi tuleminen syventää asiakasymmärrystä Toisessa vaikuttajaryhmäpäivässä yritysten ja vaikuttajaryhmäläisten yhteistyötä jatkettiin työskentelemällä empatiakartta menetelmää hyödyntäen. Empatiakartan tarkoituksena oli auttaa keskustelemaan asiakkaan tarpeista, tunteista, toiveista ja peloista, jotka liittyvät palvelun kehittämiseen (5). palvelun idean edelleen kehittämiseksi. Vaikuttajaryhmäläiset kokivat tilaisuuden paljon ajatuksia herättäväksi ja mielenkiintoiseksi. Yritysten kanssa työskentely ja ryhmätyöt koettiin mieluisina. Tulevaisuuden palvelujen kehittäminen vaatii vuorovaikutusta Kolmannessa tapaamisessa tutustuttiin palvelupolkuun (5) yhtenä palvelumuotoilun menetelmänä. Palvelupolku voidaan kartoittaa olemassa olevasta palvelusta, jotta palvelun rakenne saadaan ymmärrettäväksi ja siihen muotoon, että sitä voidaan tarkastella kriittisesti. Palvelupolku toimii myös konseptoidessa täysin uutta palvelua, sillä sen avulla saadaan hahmotettua ja konkretisoitua palvelun tuotantotapa, rakenne ja päävaiheet, vaikka palvelua ei olisi vielä olemassa (5). Tässä tapaamisessa yhteiskehittämistä tukivat yritysten omat tapaamispisteet, joissa heillä oli mahdollisuus keskustella vaikuttajaryhmäläisten kanssa omasta palvelustaan ja saada kommentteja oman palvelun edelleen kehittämiseksi. Vaikuttajaryhmäläiset kokivat keskustelut yrittäjien kanssa antoisiksi ja pääsivät paneutumaan yrityksen palvelun kehittämisen eri vaiheisiin. Yritysten kokema hyöty vaikuttajaryhmätoimintaan osallistumisesta ylitti odotukset Kohderyhmäymmärrys on palveluiden tuottajille olennaisen tärkeä asia. Vaikuttajaryhmä-toiminnassa tuo ymmärrys muuttui yhteisiksi kokemuksiksi ja kohtaamisiksi. Tapaamiset toimivat sekä yrittäjien että vaikuttajaryhmäläisten mielestä erinomaisina kokeilupaikkoina, joissa yrittäjät saattoivat esitellä tuotteitaan ja palveluitaan senioreille. Yrittäjät saivat vaikuttajaryhmältä suoraa palautetta ja myös kehittämisehdotuksia palveluihinsa. Osa yrittäjistä muuttikin palveluitaan näiden vaikuttajaryhmätapaamisten pohjalta. Yrittäjien antamissa palautteissa toistui vahvana viesti, että vaikuttajaryhmätoimintaan osallistuminen oli hyödyllistä. Tilaisuudet toivat yrittäjille tärkeää tietoa asiakaskunnan toiveista ja tarpeista. "Hienoa, että päästiin keskustelemaan kohderyhmän ihmisten kanssa." "Tarkentui asiakaskunnan toiveet ja sain lisätietoa erilaisista verkostoista." "Hyviä vinkkejä jatkoon!" Yrityksistä 9 osallistui tapaamisiin, hieman eri kokoonpainoin. Pyydetyn palautteen perusteella toimintaan osallistuneet yrittäjät kokivat tapahtumien olleen heille hyödyllisiä tai erittäin hyödyllisiä. Suurin osa yrittäjistä olisi valmis suosittelemaan vastaavia tapahtumia yrityskollegoilleen. Senioritietämyksen siirtyminen liikunta- ja hyvinvointipalveluita tuottaville yrittäjille vaikuttajaryhmätoiminnan avulla Näimme hyvinkin selvästi, miten seniorivaikuttajaryhmämme pystyi siirtämään senioriymmärrystä hankeyrittäjillemme yhteisissä tapahtumissamme. Yrityksillä oli mahdollisuus hyödyntää vaikuttajaryhmäläisiä myös itse järjestämin tapaamisiin. Hankkeen puolesta yhdistimme vaikuttajaryhmäläiset ja yrittäjät esiin tulleen kiinnostuksen mukaan. Osa yrityksistä hyödynsi tätä mahdollisuutta ja osa vaikuttajaryhmäläisistä pääsi myös testaamaan palveluja. Dallaten-hankkeen loppuseminaarissakin (Dallaten.fi) senioreiden ja yrittäjien kohtaamiset ja toiminnan muutos olivat keskiössä. Vaikuttajaryhmätoimintaa kehittämään ja levittämään Dallaten-hankkeen myönteisten kokemusten pohjalta me kirjoittajat olemmekin valmiita suosittelemaan vaikuttajaryhmätoimintaa yksityisten ja myös julkisten palveluiden kehittämiseen. Konseptia tulee edelleen kehittää eli meillä ei ole valmista, monistettavaa mallia vaikuttajaryhmätoiminnalle. Olisi erinomaista, jos vaikuttajaryhmäkokeiluja tehtäisiin lisää eri palveluiden suhteen ja eri kohderyhmien piirissä. Opinnäytteitä, tutkimus- ja kehittämishankkeita kaivattaisiin. Tavoitteenahan ovat paremmat palvelut kullekin kohderyhmälle. Kirjoittajat Hannele Hokkanen on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri (TtM), sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja ja tuotekehittäjä EAT. Hän työskentelee Dallaten hankkeessa vanhustyön asiantuntijana, vastuualueenaan erityisesti senioreista muodotetun vaikuttajaryhmän kehittäminen. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveystalalla lehtorina, vanhustyön kehittäjänä, innovaayioprojekti koordinaattorina ja TKI-hanketoimijana. Arto Tiihonen on liikuntasosiologi (FT) ja toimii hankeasiantuntijana Laureassa. Dallaten-hankkeessa Arto on vastannut liikkumiseen liittyvästä monipuolisesta senioriymmärryksen tuottamisesta liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjien tarpeisiin. Lähteitä Tiihonen A. 2022c. Testausta, palveluiden muotoilua, yhteistyötä ja pallottelua – Mitä liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjät odottavat Dallaten-hankkeelta ja miten hanke vastaa toiveisiin? Osa 1. (journal.laurea.fi). Laurea Journal, 16.6.2022. Tiihonen A. 2022d. Toimintakykyä, sosiaalista inkluusiota, yhteistyötä – Mitä liikunta- ja hyvinvointipalveluyrittäjät odottavat Dallaten-hankkeelta? Osa 2. (journal.laurea.fi). Laurea Journal, 30.8.2022. Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. 4.painos. Talentum Media Oy Espoon kaupunki. 2023. Sivistystoimen Interaktiivinen Työkalupakki palvelumuotoiluun (docplayer.fi) (luettu 22.4.2023) Innokylä.fi. Työkalut. (luettu 16.4.2023) Tiihonen A. 2022a. Tekemällä oppimisella aitoja muutoksia yrittäjien ja senioriasiakkaiden toimintaan (journal.laurea.fi) Laurea Journal 28.11.2022. Tiihonen A. 2022b. Seniorit kuluttajina – lisää ikäpolvi- ja sukupuolitietoista tarjontaa. (journal.laurea.fi). Laurea Journal 8.11.2022. Wilska T-A, Mikkonen H, Tiihonen A 2022. Dallaten-webinaari senioreiden liikunta- ja hyvinvointipalveluiden käyttämiseen liittyvistä tekijöistä. (video.haaga-helia.fi). Tallenne, 13.10.2022. Tiihonen A. Hokkanen, H. 2023, Dallataan yhdessä: Seniorina palveluja kehittämässä. Metropolian ammattikorkeakoulun Podcast -sarja.
Mitä yrittäjyyskeskukset voivat tuoda lisää korkeakoulujen toimintaan
Korkeakouluilla on merkittävä rooli aluekehityksen tukemisessa. Viime aikoina on tuotu enemmän esiin yrittäjyysmyönteisen ajatusmaailman, toiminnan, instituutioiden ja pääoman kehittämistä sen sijaan, että tarkastellaan vain teknologisten innovaatioiden kehittymistä ja niiden siirtymää kaupalliseen toimintaan. Yrittäjyyskorkeakoulu toimii moottorina kehitykselle Pittz ja Hertz (2017) rakentavat mallin yrittäjyyskorkeakoulusta. Mallissaan he esittävät alueellisen yrittäjyysekosysteemin kehittymisen tukemisen tapoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tutkimuksen siirtymä korkeakoulusta sen ulkopuolelle, yrittäjyyden opettaminen ja yrittäjyyteen kannustavan ympäristön luominen. Näin ollen yrittäjyyskorkeakoululla voidaan nähdä olevan kolme tehtävää, opettaminen, tutkiminen ja yrittäjyyden kehittäminen. Tutkimusten mukaan on tarvetta oikeassa elämässä tapahtuvalle kokemiselle ja toiminnalle yrittäjyyden tukemiseen. Yrittäjyyskorkeakoulu tarjoaa näitä koko opintopolun matkalla, kasvattaakseen yrittäjiä sekä innovatiivisia työntekijöitä. Yrittäjyyskorkeakoulu luo kokemuksia yrittäjyydestä priorisoimalla koulutukseen liittyvät tavoitteet. Näin se eroaa yrityshautomoista ja -kiihdyttämöistä. Yrittäjyyskeskus yrittäjyysyliopiston sisällä luo yrittäjämäistä inhimillistä pääomaa opintokokonaisuuksien sisällä. Se ottaa hoitaakseen inkubaattori- ja kiihdyttämötoimintojen kehittämisen ja tukee näin innovaatioita koko opintopolun ajalla. Lisäksi yrittäjyyskeskus luo yrittäjyyden kulttuuria, joka luo suosiollisempia asenteita, liiketoiminnan kehittämistä, yrittäjähenkisiä tiimejä sekä mahdollisuuksien tunnistamista. Se myös tarjoaa fyysisen tilan ja resursseja yhteistyölle ja rohkaisee roolimalleja tarjoamaan malleja yrittäjyydestä haaveileville. Mallit yrittäjyyskeskusten toiminnan analysointiin Pittz ja Hertz (2017) tuovat esiin yrittäjyyskeskusten, joko erillisten yksiköiden tai spesifien oppilaitosten, kasvun lisääntymisen osana yrittäjyysekosysteemiä ja sen kehittämistä. Usein nämä keskukset ovat vastuussa yrittäjyyskasvatuksen, -tuen ja -kulttuurin sekä korkeakoulun yrittäjyyteen liittyvien toimijoiden yhteen saattamisesta. Yrittäjyyskeskuksen rakenteiden ja funktioiden tarkastelu osana laajempaa yrittäjyysekosysteemiä on olennaista, jotta voidaan maksimoida yrittäjyyskeskuksen toiminnan tehokkuus. Artikkelissaan Pittz ja Hertz (2017) vievät yrittäjyyskeskuksen konseptin kehittämistä eteenpäin. Yrittäjyyskeskuksen olennaisin tehtävä on toimia ekosysteemin fasilitaattorina ja tässä roolissa madaltaa ekosysteemin toimijoiden kynnystä osallistua toimintaan. Lisäksi sillä on rooli ekosysteemin kartoittamisessa. Tunnistamalla ja luomalla lista ekosysteemin toimijoista ja siitä, kuinka ne liittyvät toisiinsa, voidaan kehittää ekosysteemikartta, josta tulee tärkeä työkalu osallistamisen kehittämisessä. Parhaimmillaan yrittäjyyskeskuksella on erityinen funktio siinä, että se tekee töitä kaikkien koulun muiden osastojen, kuten hallinnon tukipalveluiden, osaamisalueiden, tiedekuntien ja yhteistyöalustojen kanssa. Se voi rakentaa siltoja osien välillä ja yhdistää niitä yrittäjyyden tukemiseen. Kirjoittajat tuovat esiin useita malleja, joiden perusteella voidaan tarkastella yrittäjyysekosysteemin toiminnan edellytyksiä. Eräs tapa listata nämä ovat: hallitus korkeakoulu epävirallinen verkosto virallinen verkosto ammatillinen tuki lahjakkuudet pääoma. Toinen tapa tarkastella edellytyksiä ovat toimivat paikalliset ja kansainväliset markkinat saatavilla oleva inhimillinen sekä taloudellinen pääoma, mentorointi sekä tukirakenteet, vahva lainsäädäntö sekä merkittävät korkeakoulut. Tämän lisäksi on systeemiset tekijät, joita ovat verkostot johtajat rahoitus lahjakkuudet osaaminen tukipalvelut. Kulttuuriset tekijät, joita ovat historialliset menestystarinat ja tuki sosiaalisia attribuutteja, joita ovat pääoma, verkostot, mentorit sekä lahjakkuudet materiaaliset ominaisuudet eli politiikat, korkeakoulut, avoimet markkinat, tukipalvelut ja fyysiset rakenteet Kaikkia näitä malleja yhdistää ajatus siitä, että yrittäjyyskeskukselle olennaista ovat relationaaliset suhteet, jotka tukevat yrittäjyyttä. Lisäksi kaikki nämä mallit ovat olennaisia luotaessa kuvaa siitä monimutkaisuudesta, missä yrittäjyyskeskukset toimivat. Yrittäjyyskeskusten tehtävä on usein linkittää moninaiset sidosryhmät yhteen tukemaan uusien yritysten kasvua. Elinvoimaisessa yrittäjyyskeskuksessa on vähän raja-aitoja yrittäjien välillä, siellä tapahtuu mentorointia, siellä jaetaan menestystarinoita, siellä kritisoidaan liiketoimintamalleja ja aloittavat yritykset tukevat toisiaan. Tämän lisäksi tästä yrittäjyyskeskuksesta onnistuneesti kasvaneet ja yrityksensä myyneet yrittäjät toimivat tukihenkilöinä ja sijoittajina. My Business Hub -hanke yrittäjyyskorkeakoulun toimijana Metropolia Ammattikorkeakoulun yrittäjyys- ja innovaatiotiimi toimii My Business Hub -hankkeen kotipesänä. Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -tiimi vastaa osittain Pittzin ja Hertzin (2017) esittelemää yrittäjyyskeskusta, sillä myös sen tehtäviin kuuluu yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden kulttuurin luominen. Meillä tiimin tehtäviin kuuluu myös lisätyn ja virtuaalitodellisuuden aiheen parissa toimivan XR-Centerin ylläpitäminen, joka antaa toimivan mallin myös tilojen toiminnan kehittämiseen osana yrittäjyyden tukemista. My Business Hub -hankkeessa meillä oli tehtävänä myös kehittää tilojen ja erikoistilojen käyttöä tukemaan vantaalaisten yritysten toimintaa. Eräs hankkeemme tavoitteista oli luoda myös fyysinen ulottuvuus yrittäjien kanssa toimimiseen ja paikallisen yrittäjäekosysteemin käyttöön. Tämä tarve oli noussut esille johtuen Myyrmäen kampuksen laajoista ja monipuolisista erikoistiloista ja tutkimuslaitteistoista, joita voitaisiin hyödyntää laajemmin yritysten käytössä. Lisäksi tehtäväksemme annettiin yritysyhteistyötilojen tarpeen selvittäminen ja kehittäminen. Hankkeen alussa teimme kyselyn siitä, kaivataanko Myyrmäen alueelle lisää yhdessä työskentelyyn tarkoitettuja co-working tiloja. Kyselyn kautta selvisi, että Myyrmäen alueella on jo olemassa olevia co-working tiloja, joilla on oma erityinen profiilinsa ja omat tyytyväiset käyttäjänsä. Vaikka suoranaista co-working -tilojen tarvetta ei tunnistettu, hankkeen aikana rakensimme kuitenkin infrastruktuuria ja palveluita yritysyhteistyön sujuvoittamiseen. Tämän toiminta kulminoitui kampukselle hankittuihin uusin ja liikuteltaviin toimistoyksiköihin, jotka jätettiin tarkoituksella auki niin yrittäjille kuin Vantaan kaupungin toimijoille. Näin tarjosimme tilaa ekosysteemin käyttöön. Luovuudelle teimme tilaa kampuksella rakennuttamalla sinne kampusgalleria M -kokonaisuuden. Tämän työn teimme yhteistyössä Vantaan taiteilijaseuran kanssa. Olemme saaneet kunnian esittää kahden taiteilijan teoksia kampuksellamme. Lisäksi olemme tehneet yhteistyötä XR-design opettajien ja opiskelijoiden kanssa ja sekä yhdistäneet toiminnan kautta kampuksiamme, mutta myös luoneet vantaalaisille taiteilijoille mahdollisuuden tutustua taiteen uuteen, digitaaliseen maailmaan. Lisäksi avasimme ovemme Vandance tanssifestivaalille, joka toteutti meille tanssiteoksen osana ohjelmaansa. Kampuksen erikoistiloista keskityimme kehittämään Urbanfarmlabia, kampuksemme sisäviljelyn ja sen tekniikan kehittämiseen erikoistunutta ympäristöä. Otimme toiminnan kehittämiseen lähtökohdaksi palvelun, eli mietimme miten voimme tarjota palveluitamme mahdollisimman helposti ja sujuvasti. Saimme kehitettyä kolme kokonaisuutta tukemaan siirtymää kohti kestävämpää tulevaisuutta. Metropolian innovaatiot ja yrittäjyys -tiimin tehtävänä on varmistaa yrittäjyyden koulutuksesta ja mahdollisuuksien luomisesta. Käytännössä tämä tapahtuu Turbiini-kampushautomo-ohjelman kautta. Lisäksi tiimi rakentaa yrittäjämyönteisempää Metropoliaa. Yrittäjämyönteinen Metropolia toteutuu myös hankkeiden, kuten My Business Hubin myötä - sen avulla kehitettiin Myyrmäen kampuksen toimintaa suuntaan, jossa se voi toimia vantaalaisen yritysekosysteemin sydämessä, yritysten tarpeita mahdollisimman hyvin ja luovasti palvellen. Hankkeen avulla saatiin rakennettua uutta yhteistyötä yrityksiin, löydettyä kiinnostavia oppimishaasteita opiskelijoille ja kehitettyä yrittäjämyönteisyyttä kampuksella. Lähde Pittz T, Hertz G, A relational perspective on entrepreneurial ecosystems, The role and sustenance of entrepreneurship center, Journal of enterprising communities, people and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, pp230-231.
Female entrepreneurs without borders
In Finland, there are entrepreneurs from about 130 countries. A reason to become an entrepreneur as a person with a foreign background living in Finland may be the difficulties in the job market, however, there is also a genuine draw towards entrepreneurship. In this blog post, we introduce foreign-background female entrepreneurship in Finland and describe the wellbeing groups for female entrepreneurs as a venue to integrate Finnish and foreign-background entrepreneurs. Based on our experiences, group activities can be conducted bilingually, which provides an opportunity for mutual learning, encouragement, and support. Entrepreneurship is a key part of social and economic sustainability. Female entrepreneurs in Finnish statistics The rate of entrepreneurship among the foreign background population is the same among the native Finnish population (1). The portion of foreign-background female entrepreneurs is steadily increasing (2). For example, in 2021 almost 43 percent of foreign-background clients in Business Helsinki (formerly Helsinki NewCo) were women, in 2019, 36 percent (3). In general, Finland has the highest share of female entrepreneurs in the Nordic countries at almost 34 percent (4). The perception of their own skills, as well as education, age, and income influence the way women (and men) interact with others around them. Women tend to become entrepreneurs if they have female role models and female networks. Unfortunately, female entrepreneurs have smaller networks than male entrepreneurs do, leaving women at a disadvantage (4). Hence, the importance of providing opportunities to form relationships and network widely. Female entrepreneurs coming from foreign backgrounds, are often equipped with a language barrier, presenting them with even more challenges. Entrepreneur’s wellbeing is vital for business success Wellbeing is divided into two parts, individual’s physical and psychological health and wellbeing as well as social wellbeing. For an entrepreneur the promotion of their business is directly tied to their personal wellbeing, as it is a foundation for work ability and capacity (5). The survivability of a business and produced income is directly correlated with the entrepreneur’s personal wellbeing, and any decline causes immediate problems with the functions of a business. For which reason, the promotion of wellbeing for entrepreneurs is vital. Wellbeing groups offered for female entrepreneurs The personal and business wellbeing of female entrepreneurs can be strengthened in organised group functions. These wellbeing groups for female entrepreneurs should aim to provide a positive and psychologically safe environment to make connections with other female entrepreneurs from diverse backgrounds form long-lasting business and personal relationships provide reciprocal support and coaching in their business endeavours The atmosphere is as important as the content of the meetings. The purpose of the group setting, and providing activities is to offer an opportunity to build bridges between female entrepreneurs across the cultural and language lines. Repeatedly, female entrepreneurs with foreign background have expressed difficulties to connect with Finnish female entrepreneurs. Since most female entrepreneurs are solo or small business entrepreneurs, there is a need for a supportive network. When you are living in another country without your usual family and social network, the need is even greater. Supporting sustainability in wellbeing groups for female entrepreneurs Sustainability is also supported in wellbeing groups. Sustainable development is divided into social, economic, and environmental sustainability. The social foundation consists of education, employment and income, social equality, gender equality, networks, issues related to health, food, housing, and energy. Without social foundation, people are not well (6). The economy makes it possible for the society and services to function. Economic sustainability aims to promote development-driven practices to support production, creativity and innovation, entrepreneurship, creation of decent jobs, and to enable the creation and success of micro, small and medium-sized enterprises (6,7). Entrepreneurship education and events bilingually Foreign-background entrepreneurs are offered education regarding starting and conducting business in Finland. This education is often provided in English, but especially in the Metropolitan area, the courses are provided in multiple languages. Considering that many people with a foreign background do not speak English promoting integration and learning Finnish, having education and materials in so called selkosuomi, plain Finnish, would be beneficial. In almost all fields of business Finnish skills are beneficial and knowing the needed terminology in Finnish helps business activities. Usually, business education and events are organised in English or another single language. This keeps certain language and cultural barriers present. Female entrepreneurs with foreign background often express that they would like to make more connections with their female counterparts. Events and education organised bilingually, for example English-Finnish, promote connections between female entrepreneurs across the language and cultural lines. Both, native Finnish speakers and entrepreneurs with another native language, would benefit. Foreign-background females would be able to use English and express themselves whilst immersing themselves in Finnish words, having a safe environment to try to speak Finnish as well as encourage others to use their English skills. Native Finnish speakers would have an opportunity to use English while encouraging their counterparts to use Finnish. This kind of interaction would encourage the creation of new connections and sharing of experiences. Female entrepreneurs from various backgrounds can offer each other fresh, even unexpected, points of views and suggestions. Wellbeing groups offered for Female Entrepreneurs Wellbeing groups for female entrepreneurs were provided as a part of ESF funded project Oona 2.0 - Strengthening Women's Entrepreneurship through Digitalisation and Partnership. The purpose was to provide a small group environment to extend and strengthen the participants’ networks, make connections as well as strengthen personal and business wellbeing. The group meetings were conducted in an inclusive manner and in selected groups bilingually, in English and Finnish. The participants were both foreign-background and native Finnish female entrepreneurs. This is an unusual approach not to divide by a language. The participants made genuine connections and relationships with the colleagues with diverse cultural and language backgrounds. The participants’ personal knowhow and their multitude of experiences were present while mentoring each other. Authors Heini Maisala-McDonnell, MHC, is a vocational teacher with a physiotherapy and entrepreneur background. She works at Metropolia University of Applied Sciences as a senior lecturer with Finnish and international students and as an expert in the Oona 2.0, SDG4BIZ and Wellbeing by Hybrid Services projects. Outi Pyrhönen, who has an entrepreneurial background, is M.Sc. (Health), a vocational teacher and psychotherapist. She works at Metropolia University of Applied Sciences as a senior lecturer, as an expert in the Oona 2.0 project, and in a wide range of guidance and development tasks. Sources Fornaro, Paolo.2018. Immigrant Entrepreneurship in Finland (etla.fi). Luhtala, T. 2018. Tilastokeskus. Tieto ja trendit. Trendit. YLE.2022. Women with immigrant backgrounds increasingly becoming entrepreneurs. Yle news 10.6.2022. Grünfeld,L., Hernes S.M. & Karttinen, E. 2020. Female Entrepreneurship in the Nordics 2020 (PDF, menon.no). Menon Economics. Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S. 2008. Dimensions of Work Ability – Summary and Conclusions. Teoksessa Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S. (ed.). Dimensions of Work Ability. Results of the Health 2000 Survey. 2008, s. 165 (researchgate.net). Kestävä kehitys. 2023. What is sustainable Development? (kestavakehitys.fi) United Nations. Department of Economic and Social Affairs. 2023. Goal. (un.org) Oona 2.0 - Strengthening Women’s Entrepreneurship through Digitalisation and Partnership Networks is a project co-funded by the European Social Fund (ESF) and implemented by Metropolia University of Applied Sciences in the Uusimaa region. The duration of the project is 1.4.2020-28.2.2023.
Liiketoimintaa Lean Startupilla ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin
Koronapandemia vaikutti suuresti liikunta- ja hyvinvointialalla toimiviin yrityksiin. Keväällä 2020 tehdyn selvityksen mukaan liikunta-alan yrityksistä 59 %:lla liikevaihto laski koronarajoitusten myötä vähintään puolella. Monet yritykset joutuivat lopettamaan toimintansa kokonaan. (1.) Samalla myös ikääntyneiden fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi oli koetuksella tiukoista korona rajoituksista johtuen. Tässä blogitekstissä kerromme, miten ammattikorkeakouluissa on valmennettu yrityksiä uusiutumaan tuote- ja palvelukehityksessä Lean StartUp -menetelmän avulla. Lean StartUp ja kestävä kasvu kehittämistyön perustana Uuden luominen tapahtuu aidosti epävarmassa ympäristössä. Tilaston (2) mukaan yli 70 % kaikista uusista kokeiluista epäonnistuu. Vaikka aikaisempi kehitys on tiedossa, ei sen perusteella voida päätellä tulevaa. Lean Startup on menetelmä, jonka avulla pieni tai suuri organisaatio kykenee suunnitelmallisesti ja systemaattisesti luomaan uutta siten, ettei se päädy tuon ikävän tilaston jatkeeksi. Kestävä kasvu viittaa pitkäaikaiseen menestymiseen, jossa onnekkuuden ja satunnaisuuden merkitys vaimenee. Niin ihmisten kuin yritysten toiminnan päämääränä on lopulta kestävä kasvu. Lean StartUp -menetelmän ytimessä on validoitu oppiminen, joka tuottaa kestävää kasvua, sillä oppiminen kohdistuu todellisiin ja mitattaviin syy-seuraussuhteisiin. Jokainen organisaatio rakentuu ihmisistä, joilla on rajaton potentiaali tuottaa uusia ideoita ja toimia luovasti, mikäli heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus. Muiden matkiminen ja menneisyyteen kurottaminen ovat ehdollistettuja toimintatapoja, joista voidaan oppia pois, mikäli vaihtoehtoinen ja riittävän turvallinen menetelmä on löydettävissä. Lean Startup –menetelmä mahdollistaa uuden luomisen turvallisesti ja systemaattisesti. Perinteinen tuote- ja palvelukehittäminen pohjautuu yritysten asettamiin ennakko-odotuksiin Kaikki kehittäminen perustuu oletuksiin tulevasta. Perinteinen kehitystyö rakentuu kumuloituvien oletusten varaan, jolloin prosessin aikana tuntemattomien muuttujien määrä kasvaa hallitsemattomaksi. Perinteinen tuote- ja palvelukehittäminen hyödyntää kyselyitä, joilla uskotaan kerättävän luotettavaa tietoa asiakkaiden tarpeista. Kyselyt muotoillaan kuitenkin yrityksessä, eivätkä ne osoita sellaista tietoa, joka saattaa olla ratkaisevaa tuotteen tai palvelun käytettävyyden tai haluttavuuden kannalta. Lean Startup –menetelmä korostaa oletusten testaamista, ennen kuin ne hyväksytään osaksi suunnitelmaa. Testaaminen tapahtuu heti, kun hypoteesi syntyy, jotta vältytään rakentamasta uusia oletuksia testaamattomien oletusten varaan. Lean StartUp -menetelmässä asiakkaat osoittavat, mitä he tarvitsevat ja haluavat. Osoittaminen on eri asia kuin kyselyihin vastaaminen. Minimum Viable Product (MVP) eli pienin tai alkeellisin toimiva tuote on keskeinen väline, jonka avulla asiakkaat kykenevät osoittamaan monin tavoin, kuten liikkeiden, eleiden, osaamattomuuden tai hämmennyksen kautta, kuinka he tuotetta tai palvelua käyttävät ja mitä he siltä toivovat. Yrityksen tulee oppia seuraamaan asiakkaiden käyttäytymistä sen sijaan, että seurataan kyselylomakkeiden tuloksia. Tuotteita tai palveluja kehitettäessä MVP rakennetaan nopeasti ja pienin kustannuksin. Se tarjotaan asiakkaille ja ryhdytään yhteiskehittämään asiakkaiden kanssa sen ominaisuuksia kohti ideaalia tuotetta tai palvelua. Tuote- tai palvelukehittäminen tapahtuu siis aidosti yhdessä asiakkaiden kanssa ja heidän tarpeistaan lähtien. Uusia ominaisuuksia kehitettäessä testataan jokainen toiminnallinen muutos asiakkailla. Vain näin tiedetään kaiken aikaa, mitkä askeleet johtavat eteen- ja mitkä taaksepäin kehityksessä. Asiakkailta kerätään myös heidän käyttäytymistään mittaavaa dataa, jonka avulla tiedämme kuinka uusi ominaisuus aidosti vaikuttaa asiakkaiden toimintaan. Validoidun oppimisen juurtuminen yrityksen toimintatapoihin johtaa pysyvään muutokseen. Siirtyminen arvausten ja oletusten maailmasta syy-seuraussuhteiden aitoon ymmärtämiseen muuttaa koko organisaation toimintaperiaatteita. Muutos voi aluksi tuntua hankalalta. Ne, jotka ovat valmiita rikkomaan vanhan muotin ja ryhtyvät tutkimaan, miten aidosti luotettava kehittäminen vaikuttaa yrityksen kasvuun, ihmettelevät miksi ihmeessä he eivät ole aiemmin tulleet kyseenalaistaneeksi epätyydyttävää ja epävarmaa kehittämisen kulttuuria. Muuttaako Lean Startup -menetelmän käyttö yritysten toimintaa? Haaga-Helia, Laurea ja Metropolia ammattikorkeakoulut (3AMK) yhdessä hakivat rahoitusta Lean StartUp-menetelmään pohjautuvaan asiakas- ja tarvelähtöisen valmennusmallin rakentamiseen liikunta- ja hyvinvointialan mikro- ja pienyrittäjille. Syksyllä 2021 saadulla Euroopan Sosiaalirahaston rahoituksella Dallaten-valmennuksen suunnittelu käynnistyi. Keväällä 2022 valmennuksen aloitti 15 Uudellamaalla toimivaa yritystä. (3) Dallaten - asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - valmennus sisälsi kaikille yhteiset koulutuswebinaarit sekä yksilöllisen räätälöidyn valmennusosuuden. Yksilöllisesti räätälöity valmennusosuus toteutui yrityslähtöisesti, yritysvalmentajan tukemana. Yrittäjien mahdollisuudet osallistua ohjattuun kehittämisprosessiin vaihtelevat Dallaten-hankkeessa toteutetussa valmennuksessa todettiin mikro- ja pienyrityksillä olevan tarve ja halu ottaa seniorikuluttajat mukaan palvelujen kehittämiseen. Yhteistyössä mukana olleen Vaikuttajaryhmän (4) eli yli 65-vuotiaiden liikunta- ja hyvinvointipalveluiden kuluttajien kanssa syntyi uusia ja hiottiin jo olemassa olevia palveluita paremmin asiakkaan tarpeita vastaaviksi. Olennaisinta tässä onnistumisessa oli yritysten oma resurssointi, ja mahdollisuus olla aktiivinen asiakkaisiin päin muiden päivittäisten kiireiden keskellä. Hankkeessa alusta asti mukana olleista yrityksistä useimmat lähtivät innolla mukaan. He kuvailivat organisaationsa taustaa ja kevään 2022 tilannetta muun muassa asiakkaiden, kilpailijoiden ja hinnoittelun kannalta. Tällä yrityskohtaisella nykytila-analyysillä luotiin pohjaa hankkeessa jatkossa tarjottaville koulutuksille ja räätälöidyille valmennuksille. Samanaikaisesti osallistujat perehdytettiin koulutuswebinaareissa menetelmän sisältöön ja mahdollisuuksiin. Myös näihin webinaareihin osallistuivat lähes kaikki mukaan ilmoittautuneet yritykset. Nykytila-analyysien osana yrittäjät valitsivat toiveensa yrityskohtaisten valmennusten kehityskohteiksi. Tähän työhön saatiin mukaan 12 osallistujaa, alun perin mukana olleista 15:sta yrityksestä. Tässä joukossa 8 yritystä oli valmiina kehittämään edelleen jo melko valmista palveluaan. 4 yritystä keskittyi jalostamaan idea-asteella olevan tuote- tai palvelupakettinsa kehittämistä. Kaksi yrityksistä jättäytyi työn jatkuessa sivummalle yhteistyöstä. Räätälöityihin valmennuksiin, ja hankkeen loppuvaiheen tapahtumiin osallistui siis 10 yritystä. Yritysten aktiivisuus vaihteli merkittävästi. Toiset ottivat maksimaalisen hyödyn valmennusmahdollisuuksista, ja olivat mukana, oli sitten kysymys vaikuttajaryhmäpäivistä, yhteiskehittämisen työpajoista tai yrityskohtaisista tapaamisista. Muilla pienyrityksen arjen kiireet estivät osallistumisen näihin tilaisuuksiin. Kaikkiaan kahdeksan yritystä oli aktiivisia hankkeen valmennusten loppuun saakka. Osallistumisessa oli näidenkin kesken melkoista vaihtelua. Voidaan sanoa, että nämä osallistujat hyödynsivät palvelun kehittämisen mahdollisuuksia vaikuttajaryhmän kanssa, osallistuivat työpajoihin ja heille sopivalla tavalla hyödynsivät Lean StartUp-menetelmän mahdollisuuksia. Palveluja esiteltiin, testattiin ja edelleen kehitettiin asiakkaiden kanssa. Palautteen ja keskustelujen perusteella tätä ilmiötä selittävät sekä henkilökohtaiset, että yritystoimintaan liittyvät syyt. Tyypillisimmillään pienyrittäjä joutuu työpäivän aikana äkillisesti reagoimaan mitä erilaisimpiin suunnitelmia muuttaviin tilanteisiin. Joudutaan tuuraamaan sairastanutta työntekijää, asiakashankinta tai –palvelu vie ajan tai kiireelliset liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät haasteet vievät ajan. Mahdollisia muita syitä aktiivisuuden vaihteluihin saattaa tulla vielä esille ennen hankkeen päättymistä, mutta keinoja yrittäjien aktiivisuuden lisäämiseksi on löydettävä. Ovatko näitä joustavan osallistumisen lisääminen tallenteiden tai esimerkiksi hybriditoteutuksen muodossa? Vai yritysten valmiuksien ja osaamisen kehittäminen kehitystyön resurssoinnissa? Näitä vastauksia haetaan edelleen, mutta selvää on, että kehittämistahtoa pienyrityksissä riittää. Tuotekehitystä uudella tavalla - yrittäjän kokemus valmennukseen osallistumisesta Dallaten-valmennus yhdisti ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden teoreettisen osaamisen vaikuttajaryhmän eli potentiaaliset asiakkaat aidosti kohdaten ja keskustellen minut yrittäjänä, asiakaslähtöisten palveluiden kehittäjänä ja tarjoajana. Koska elämme pidempään, aivojen kunto ja mielen vireys ratkaisevat usein lisävuosien laadun. Tämän osallistavan yhteistyön tuloksena syntyi ‘Aivot kunnossa ja mieli vireessä '-valmennus, jonka rakenteeseen ja sisältöön potentiaaliset asiakkaat pääsivät aidosti vaikuttamaan jo valmennuksen kehitysvaiheessa. Kasvaville seniorimarkkinoille syntyi siis uusi asiakaslähtöinen hyvinvointipalvelu sellaiselle osa-alueelle, jolla ei vielä ole kovinkaan paljon tarjontaa. Tuntuu hienolta, kun saa ja voi olla mukana tekemässä näin merkityksellisiä kehityshankkeita yhdessä muiden kanssa. Valmennuksessa hyödynnetyn Lean Startup -menetelmän yhteydessä käytetyt ajattelun viitekehykset ja kehittämisen mallit olivat sellaisia, joita tulen hyödyntämään varmasti myös jatkossa, eli osaamiseni lisääntyi. Lisäksi koulutuksen aikana minulla oli erinomainen mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja verkostoitua. Verkostoitumisen seurauksena minulle avautuikin tilaisuus tarjota yhdelle opiskelijalle mahdollisuus tehdä opinnäytetyö, joka liittyy vahvasti yritykseeni ja sen tarjoamiin palveluihin eli tältä osin yhteinen matka myös jatkuu. Yhdessä opitusta syntyi myös vinkkejä muille yrittäjille Jokaiselle yritykselle on eduksi tarkastella tuote- ja palvelukehittämisen toteuttamista tavalla, joka on sekä turvallinen että kannattava. Lean Startup tarjoaa menetelmän, jonka avulla yritys ei päädy epäonnistuneiden hankkeiden tilaston jatkeeksi. Mikäli yritys kykenee omaksumaan menetelmän tarjoaman kokeilukulttuurin, se löytää itsensä lopulta muiden tätä menetelmää soveltavien, maailman kannattavimpien yritysten joukosta. Tämän tilaston jatkeena on mukavampi jatkaa taivalta. Kannattaa siis opiskella Lean Startup - menetelmän perusteet (5) tutustua muihin menetelmää käyttäneihin yrittäjiin ja yritystarinoihin verkostoitua ja tutustua asiakasryhmään lähteä rohkeasti kokeilemaan menetelmää. Kirjoittajat Heidi Stenberg, KM, Lehtori, Th, tuotekehittäjä EAT, toimii Dallaten-hankkeen projektipäällikkönä tuoden toimintaan mukaan moninaisen osaamisen ja kokemuksen projektien johtamisesta, palveluiden kehittämisestä sekä myynnistä ja markkinoinnista eri toimialoilla. Jukka Kaisla on psykologisen taloustieteen tohtori, yliopettaja. Organisaatioasiantuntija ja –valmentaja. Dallaten-hankkeessa hän on toiminut Lean StartUp -menetelmän asiantuntijana. Juha Leskinen on Laurea-ammattikorkeakoulun hankeasiantuntija. Pitkän liike-elämän kokemuksen omaavana tradenomina hän valmentaa hankkeissa pk-yrityksiä liiketoiminnan kehittämisessä muun muassa Lean StartUp -menetelmää hyödyntäen. Dallaten- hankkeessa hän on keskittynyt palvelukehityksessään pidemmälle päässeiden yrittäjien tukemiseen testausvaiheesta eteenpäin. Markku Hiljanen MBA, KTM, IhanaElo® -hyvinvointiohjaaja, Sertifioitu hyvinvointinavigoija, Firstbeat Life™ Certified Provider, BrainID® -mentor, ilMe-valmentaja ja Master Trainer. Ledear Oy:n perustaja ja TJ, joka toimii ihmisten ja organisaatioiden toimintakyvyn kehittäjänä, valmentajana ja luennoitsijana. Lähteet Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:1. Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan (PDF). Simon-Kucher & Partners 2014. Press release: 72 percentage of all new products flop (simon-kutcher.com) Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin (dallaten.fi) -hankesivu. Seppänen M., Stenberg H., Leskinen J. 2023. Lean startup ja palvelumuotoilu hyvinvointipalvelujen kehittämisessä (journal.laurea.fi) Ries E. 2011. The Lean Startup. Suomennettu: Lean StartUp – kokeilukulttuurin käsikirja
Resilienssiä vahvistavat hyväksymisen taito, työn merkityksellisyys ja autenttisuus
Resilienssi on organisaatioiden ja työntekijöiden oppimiskykyä, joustavuutta ja sopeutumista muutoksiin. Resilienssi muodostuu yritysten ja organisaatioiden työyhteisöjen yhteisöllisyydestä, kyvystä käsitellä ja muokata yhteistä todellisuutta vuorovaikutuksen avulla. (1) Resilienssiä voi vahvistaa myös ennakointi taidoilla, joista yhtenä esimerkkinä on tulevaisuuden ennakointi erilaisilla ennusteilla ja skenaarioilla (2, 3). Resilienssi muodostuu yrityksissä ja organisaatioissa siis monista tekijöistä, joihin voi kehittämisellä vaikuttaa. Ennakoinnilla pyritään varautumaan tulevaisuuteen ymmärtämällä yrityksen toimintaympäristöön vaikuttavia muutosvoimia ja niiden kehitystä. Kun ymmärretään, mihin suuntaan toimintaympäristö on menossa, on helpompi olla etujoukoissa vastaamassa tuleviin haasteisiin. Ennakoinnilla parannetaan tämän logiikan mukaan työntekijöiden ja yritysten valmiutta selviytyä muutoksista. (3) Toimintaympäristön hiljaisia signaaleja kannattaa kuulostella herkällä korvalla. Hiljaiset signaalit ovat muutosten ensimmäisiä ääniä (2) ja tunnistettavia merkkejä tulevasta muutoksesta (4). Yritystoiminnassa hiljaiset signaalit kytkeytyvät toimintaympäristön muutoksiin kuten muutoksiin esimerkiksi kilpailutilanteissa. Siksi kilpailijaseuranta on yritykselle tärkeää. Kun heikkoja signaaleja tunnistetaan, niihin on aikaa varautua, reagoida ja muuttaa toimintaa. (3) Asioiden hyväksyminen vahvistaa resilienssiä yksilötasolla Yksilöillä on omat tapansa vahvistaa resilienssiä. Mikä sopii minulle, on hyvä tieto epävarmuudessa. Yksilön resilienssiin vaikuttavat omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen sekä kyky pyytää ja ottaa apua vastaan tarvittaessa. Myös rutiinit ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika vahvistavat resilienssiä. Tuttujen tapojen ja toiminnan toistaminen luo yksilölle psykologista turvallisuutta. Yksilöiden resilienssiin vaikuttavat: Omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen Kyky pyytää ja ottaa apua vastaan tarvittaessa Asioiden hyväksyminen Epävarmuuden kanssa toimeen tuleminen Myös asioiden hyväksyminen vahvistaa resilienssiä. Yksilön resilienssiin ja sen tasoon vaikuttaa jokaisen oman elämän tapahtumat. On hyväksyttävä elämän epävarmuus ja sen epämiellyttävät käänteet. Epävarmuuden kanssa on siis tultava toimeen niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässä. Yksinyrittäjät joutuvat pohtimaan haasteitaan tarkoin yrityselämässä. Yksinyrittäjien haasteet koskevat usein henkilökohtaista elämää ja työelämää yhtä aikaa. Yksinyrittäjien resilienssin vahvistamisessa yrittäjän omat voimavarat nousevatkin keskiöön. Aina ei ole työkaveria kenen kanssa asioita voisi jakaa, ratkaista tai jolta voi pyytää apua. Arvokeskustelu ja työn merkityksellisyys vahvistavat resilienssiä työyhteisötasolla Säännöllisen arvokeskustelun käyminen työntekijöiden kanssa on organisaatioille tärkeä työyhteisöjen resilienssiä vahvistava tekijä. Omien arvojen mukaisen toiminnan mahdollistaminen vahvistaa työntekijöiden resilienssiä. Siksi organisaatioissa kannattaa käydä arvokeskustelua säännöllisesti, johon jokainen työntekijä pääsee työyhteisötasolla osallistumaan (3 Katse tulevaisuuteen loppujulkaisu). Arvokeskustelun käyminen lisää myös työntekijöiden työn merkityksellisyyden kokemusta. Työn merkityksellisyys on työhön sitoutumisen kannalta tärkeää. Kun työntekijät sitoutuvat työhönsä, innostuminen ja tuloksellisuus vahvistuvat. (3) Myös muutoksissa eläminen vaatii pohdintaa työntekijöiden arvojen ja työn merkityksellisyyden näkökulmista. Jos työntekijät eivät koe työelämän uudistuksia ja muutoksia merkityksellisiksi omasta näkökulmastaan ja muutoksiin ei kykene vaikuttamaa, myös muutosten läpivienti vaikeutuu. Työntekijöiden on tärkeä kokea, että muutoksista on hyötyä ja järkeä heidän työnsä näkökulmasta. Autenttinen johtaminen vahvistaa resilienssiä organisaatiotasolla Kriisit ja epävarmuus muuttavat organisaatioiden toimintaympäristöä. Epävarmuudessa resilienssiä voi vahvistaa johtajuus, joka perustelee ja sanoittaa uudenlaista tulevaisuuden tilaa työntekijöille aidosti ja läpinäkyvästi. Silloin asiat on helpompi hyväksyä pitkällä aikavälillä. Työntekijöiden on tällä tavoin mahdollista samaistua tulevaan sekä sitoutua siihen syvemmin. Siksi aito ja arvot huomioiva vuorovaikutteinen johtajuus vahvistaa organisaation resilienssiä. Tätä johtajuutta voidaan kuvata aidoksi eli autenttiseksi. Organisaation resilienssiä voidaan siis vahvistaa johtajuudella. Tulevaisuuden johtajuus on autenttista johtajuutta, joka korostaa työntekijöiden työn merkityksellisyyttä ja arvoja. Autenttisuus ei takaa ennustettavuutta, mutta viestittää työntekijöille mahdollisuuden tietoiseen sitoutumiseen, ennustettavuuteen ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan työhön. Tulevaisuuden johtajat rakentavat vuorovaikutussuhteita, johtavat tarkoituksella ja ovat ratkaisukeskeisesti orientoituneita. Aidot ja eettiset arvot huomioiva johtajuus mahdollistaa myös liiketoiminnan kestävän suorituskyvyn ja kasvun pitkällä aikavälillä. (1) Katse tulevaisuuteen -hanke tukee resilienssin vahvistamisesta hyvinvointialoilla Metropolia Ammattikorkeakoulun Katse tulevaisuuteen -hankkeessa kehittiin ja tuotettiin tietoa hyvinvointialojen pienten ja keskisuurten (pk) yritysten resilienssin vahvistamiseen. Hankkeessa on tuotettu kompakti tietopaketti yritysten hyödynnettäväksi. Menestyvä työyhteisö ja kestävä tulevaisuus – Matkaopas pk-yrityksille -julkaisu tarjoaa yrityksille kehittämistehtäviä ja tukea kestävän työn ja resilienssin vahvistamiseen. (3) Julkaisun sisällöt vahvistavat yrityksen kehittämistä, jossa huomioidaan kestävyysnäkökulmat, työntekijöiden työn merkityksellisyys ja arvot. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Avolio, B. J., & Gardner, W.L. (2005). Authentic leadership development: Getting to the root of positive forms of leadership. The Leadership Quarterly, 16(3), 315-338. Sitran megatrendit 2023 (sitra.fi) Hand, C., Kettunen, T.-M., Kivelä, S., Komulainen, M., Meriläinen, J. & Miettunen, H. Menestyvä työyhteisö ja kestävä tulevaisuus – Matkaopas pk-yrityksille (theseus.fi). 2023. Katse tulevaisuuteen hankkeen loppujulkaisu. Dufva, M. & Rowley, C. (2022). Heikot signaalit. Tarinoita tulevaisuuksista. Sitran selvityksiä 200.
Timanttinen hankeseminaari
Yhteisiä elämyksiä timanttien äärellä. Mikä on päätösseminaarin merkitys hanketoiminnassa? Päättyminen terävöittää aiemmin tapahtunutta ja antaa mahdollisuuden katsoa tehtyä suuremmasta kuvasta. Vasta päättymisessä usein ymmärretään, minkä kokonaisuuden tehty ja eletty muodostaa. Silloin voi miettiä ja oivaltaa, mikä merkitys eri vaiheilla on itse kullekin ja koko kokonaisuudelle ollut. Arjen ja juhlan erottaminen on myös tärkeää. Elämän merkityksellisyys syvenee, kun löydämme juhlan aiheita ja juhlavieraita. Me emme elä vain itsellemme, vaan myös toisillemme. Juhlat vahvistavat parhaimmillaan yhteisöllisyyttä ja antavat iloa kuulumisesta johonkin. Jollei mikään pääty, ei mikään uusi voi alkaa. Mitkä tekijät mahdollistavat hankkeelle sen arvoisen päätöstapahtuman? Hankkeita ja projekteja on koulutuksen maailmassa paljon. Parhaimmillaan niissä rakentuu tekemiselle vahva merkitys. Loppuseminaarissa näkyy, miten tässä on onnistuttu. Onnistuminen mahdollistuu myös kiinnostavasta aiheesta, mukaan pääsemisestä ja mielenkiintoisesta ohjelmasta. Onnistuneen seminaarin mahdollistaa se, mitä on ollut sitä ennen. Mitä sellaista on tehty, että sitä kannattaa juhlia. Juhlassa näkyy paljon siitä, mistä tekemisestä se on syntynyt. Tilaisuuden vetäjillä on tärkeä merkitys ilmapiirin luomisessa ja aiheiden kiinnostavassa esittelyssä. Yllätykset tuovat usein mainion lisän tilaisuuteen. Silloin saattaa käydä niin, että kaikki saavat enemmän kuin odottivat ja ymmärtävät yhteisestä aiheesta vielä jotakin aivan uutta. Hankeseminaarin elämyksellisyys ja yleisön osallistuvuus luovat erityisiä muistoja Hankkeen päätöstilaisuuden ohjelma voi olla myös poikkeuksellisen elämyksellinen, osallistava, hauska ja taiteellinen. Taiteen mahdollisuudet ovat koulutuksessa ja yritystoiminnassa häkellyttävän minimaalisesti hyödynnettyjä. Kokemuksellisilla, elämyksellisillä ja osallistavilla työtavoilla on paljon annettavaa merkityksellisyyden vahvistamiseen. Jos niiden annille on hankkeessa ollut tilaa, yhtä lailla ne soveltuvat loppuseminaarin rakentamiseen. On hienoa onnistua tihentämään yhteinen matka ja osallistua elämykselliseen muistoon siitä, missä tekijät ja osallistujat ovat hankkeen aikana olleet. Olemme usein loppuseminaareissa, joissa vieraille tarjotaan hengästyttävän paljon kaikkea, mutta osallistujien omalle äänelle ei juurikaan ole tilaa. Erityisen merkittävää on, kun hankkeeseen ja tapahtumaan osallistuneilla annetaan mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan - vaikkapa tarinateatterin avulla. Timanttisia kokemuksia Toivon@Teen päätösseminaarissa Toivo@Tee -hankkeessa luotiin ja testattiin työkaluja, joilla voi edistää mikroyrittäjän hyvinvointia ja uuiustumista kriisitilanteissa. Hanke toteutettiin lähes kokonaan verkossa. Suurin osa osallistujista ja toimijoista tapasi toisensa kasvotusten vasta päätöstapahtumassa. Eräs lopputahtumassa ollut yrittäjä totesi: “Hankkeen kautta on löytynyt uusia tasoja tekemiselle”. Yhteinen kertomisen ja jakamisen tila mahdollisti ei pelkästään lopputapahtumaan, vaan myös päättyvään hankkeeseen lisää uusia tasoja. Tapahtumaa oli myös valmisteltu yhdessä hyvin ja se kantoi juhlaa omalta osaltaan suorastaan riemulliseen kokonaisuuteen. Luovuus ja kohtaaminen väreilivät ilmassa ja jättivät vahvan muiston jostakin hyvästä. Ilmoilla oli tapahtumaan osallistuneiden ajatus, että päivässä tulee olla naurua, onnistumista, antautumista ja lisää naurua. Tässä päivässä oli runsain mitoin kaikkea tuota. Läsnäolevien kesken tämän tilanteen erityisyys tuotti lähes euforisen tunteen, jonka pohjalta kaikki tuntui tärkeältä. Tilaisuuden ohjelma koostui kolmesta timanttisesta kokonaisuudesta, jotka punoi toisiinsa juonnollaan Paula Mäkelä Positiivisesta Potentiaalista. osa: esiteltiin hankkeen konkreettiset tuotteet, eli kirjoja, korttipakkaa ja podcast-sarjoja. osa: yllätysohjelmassa iloinen naurujooga, johon johdatteli raikuvalla naurullaan Tarja Kupias Loistotähti Oy:stä. osa: tässä osuudessa tarinateatterin keinoin kysyttiin ja kuultiin yleisön ja hankkeeseen osallistujien ajatuksia hankkeesta ja sen annista. Kokonaisuuden toteutti Tarinateatteri Foxtrot. Tapahtuma nostatti hanketyön tunnelman uusiin korkeuksiin Tapahtumasta jäi upea muiston siitä, että näimme vielä toisemme, jaoimme yhteistä tarinaamme ja hankkeessa tekemäni tuotos sai valtavan positiivisen vastaanoton. Tehty työ tuntui arvokkaalta ja sitä sai jakaa toisten kanssa. ”Tämä seminaari oli itselleni myös sikäli erityinen, että sain tarjota rakastamani teatterilajin eli tarinateatterin kaikkien mukana olijoiden koettavaksi. Oma intohimoni saattoi olla palveluksessa ja hankkeen teema välittyi ja näkyi kerrotuissa tarinoissa. Tässäkin tuli esiin se voima, jonka autenttinen läsnäolo luo. Olimme kertoneet tarinoita myös verkkototeutuksissa, mutta tämä läsnäolossa tapahtuva kohtaaminen nosti kannat kattoon.” -Päivi Rahmel Mieleen on jäänyt myös seminaarin lämmin henki ja osallisuus. Päätöstilaisuuteen osallistuneet jakoivat ajatuksiaan ihmisten voimavaroista, jaksamisesta ja hyvinvoinnista, sekä yhteisöllisyyden merkityksestä. Yrittäjän jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että myös muut ihmiset ovat tunnistamassa näitä voimavaroja. ”Olen asiakkaana ajatellut olevani vahvistamassa ensisijaisesti yrittäjän taloutta, mutta ymmärsin, että asiakas voi vahvistaa myös yrittäjän voimavaroja!” -Raili Honkanen-Korhonen. Oli helppoa tunnistaa myös erään osallistujan kokemus siitä, että mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä paremmalta tuntuu, kun onnistuu. Niinhän timantit syntyvät. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimii Toivo@Tee -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa mm. vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen lehtori, joka toimi Toivo@Tee hankkeessa In Crisis osuuden vastaavana vetäjänä. Päivillä on pitkä kokemus luovien ja osallistavien, taidepainotteisten työtapojen ohjaajana. Hän on koulutukseltaan kasvatuspsykologiaan suuntautunut kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja STOry, narratiivinen valmentaja WBSEC ja psykodraama- ja tarinateatterikoulttaja kouluttaja TEP. Toivo@Tee (yrityshyva10.fi) on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama, kaksivuotinen hanke (1.4.2021 – 31.3.2023). Hankkeen tavoitteena on edistää mikroyrittäjän hyvinvointia ja uusiutumista kriisitilanteissa. Hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneita ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Novago Yrityskehitys Oy ja Osuuskunta Orrellan Putiikkiopisto.
Using Open Innovation to Support Local Companies
Open innovation is when a company works in conjunction with an external group by opening up their business practices and data to create new solutions to business issues. In 2021, the Helsinki Region was designated as a European Entrepreneurial Region (EER) and with this, Metropolia University of Applied Sciences took the opportunity to redesign one of their open innovation programmes to make it accessible by Small and Medium-sized Enterprises (SMEs). I came on board this project as a service design expert for two reasons, one to design the project according to service design methods, and two to provide the content expertise on the subjects - service design and the design sprint. Facilitating open innovations in various forms At Metropolia, one open innovation programme, 10 Days 100 Challenges (10D100C), has been running since 2018. The first three years of the 10 Days 100 Challenges event was designed as 10 full days with the learnings embedded in each day as the sprint progressed. The delivery of the event changed in 2020. It was transferred online, due to the Covid pandemic, and it was unfortunately canceled in 2021 at the last minute due to the same reason. The European Entrepreneurship Region designation gave the opportunity for a re-think for the 2022 version of 10 Days 100 Challenges programme. It was decided that Small and Medium-sized Enterprises would benefit from the content that was taught during the event, but we understood that many would not be able to fully participate in the full 10-day event. In order to make 10D100C programme accessible to the small and medium-sized companies, the teaching content was taken out of the event and made into an online course. By extracting the learnings, it makes them available to anyone who wants to learn about service design and improve their business development skills. This is why it has been built as a Massive Online Open Course (MOOC). Creating a course everyone can access A MOOC is a type of course that is created especially to be accessed by anyone who wishes to take it. That is the Massive and the Open part. Inevitably, to make it accessible to as many people as possible, it is also Online. In this course, we have made it accessible at any time, meaning that there are no start dates or end dates. Participants do it at their own pace, starting and ending when they want. This type of course also requires the participant to be persistent and to finish under their own direction. This can be hard for some, but perseverance pays off with a new understanding of how to tackle business problems in a different way. The development of the fully accessible course The first part of creating this course was interviewing the leaders of SMEs. We focused primarily on companies with 5-20 employees but also interviewed slightly larger company representatives and other stakeholders. This research was to find out how much people know about service design and the design sprint methodology. After the interviews, the first version of the course was created. It was from this Alpha version that we got internal feedback based on the content. From the feedback, there were some additions made to the content and further explanations made where it was necessary. The Beta version of the content was tested in conjunction with the 2022 10 Days 100 Challenges event that took place May 30th to June 7th. The course was set as a prerequisite to attend the event. To make sure that everyone attending had a similar foundation of understanding in these methods. The final version has been further developed on the feedback of the students who participated in the event. It has also been designed on the University of Helsinki MOOC Center’s platform. It will be officially launched and be open for anyone to take in April 2023. Companies participating in the course This course has been developed in a way that it is text-based, self-directed, and self-paced. This means that it there are no videos and one reason for this is that it is easy to update and respond to feedback. It is self-directed and self-paced because there is a deep understanding that those who are involved in small businesses or are entrepreneurs are very busy people. The local small and medium-sized companies are also the least likely to have the time and money to take traditional professional development or human resources (HR) departments, which would organise training. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.Pamela Spokes
Työntekijöiden kytkeminen organisaation kehittämiseen kestävyyden vahvistamiseksi
Moninaisuuden, monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden edistäminen työelämässä ovat kestävän kehittämisen kulmakiviä (1). Jokaisella työntekijällä on oikeus kokea osallisuutta ja päästä mukaan organisaation kehittämiseen iästä, sukupuolesta tai kulttuuritaustasta riippumatta. Miten organisaatioissa mahdollistetaan jokaisen työntekijän osallistuminen kehittämiseen? Moninaisuuden varmistaminen työyhteisöissä luo kestävyyttä Erityisesti sosiaaliseen kestävään kehitykseen kuuluu työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta muitakin tärkeitä asioista. Työnantajan kannattaa panostaa työsuojeluun, yhteistoiminnan mahdollisuuksiin kehittämisessä myös ennaltaehkäisevään toimivaan työterveyshuoltoon. Sosiaalisesti kestävä kehittäminen on sellaista, joka edistää laajasti koko työyhteisön työssäoppimista edistäen yhteistä ymmärrystä organisaation kehittämisen tavoitteista. Työntekijöiden arvojen ja näkökulmien huomioiminen kehittämisessä kuuluu myös moninaisuuden johtamiseen. Työntekijät kehittämisen rakentajina ja johtajina Johtajuudessa kannattaa tarjota työntekijöille mahdollisuuksia kehittää organisaatiota ja rakentaa niiden tavoitteita. Hyvä johtajuus tarjoaa myös mahdollisuuksia työntekijöille osallistua aidosti johtajuuteen, päätöksentekoon ja kehittämistavoitteiden valintaan vuorovaikutusta vahvistamalla (2). Hyvä johtajuus mahdollistaa sen, että työntekijät kykenevät rakentamaan organisaation visiota, tavoitteita ja välitavoitteita. Kun työntekijät pääsevät osallistumaan organisaation kehittämiseen ja ottavat kehittämisvastuita, heidän itseluottamuksensa ja usko omiin mahdollisuuksiinsa kasvaa. Työntekijöiden kokemukset kehittämisestä rakentavat aina organisaation todellisuutta. Hyvässä organisaatiossa työntekijöiden kokemukset organisaatiosta ja johtajuudesta ovat positiiviset ja molemminpuolisuutta kunnioittavat (2). Kun työntekijät tulevat kehittämistavoitteen nähdyksi ja kuulluksi, silloin johtamistakaan ei tarvitse kyseenalaistaa. Yhteisesti jaettuja tavoitteita voidaan työstää eri kehittämismenetelmin Työntekijöille kokemukset ja tunteet ovat työelämän todellisuutta aina heille itselleen (3). Siksi työntekijöiden mukaan ottaminen organisaation kehittämiseen on tärkeää työntekijöiden tunteita huomioivaa toimintaa. Organisaatioissa yhteisesti jaetut visiot ja tavoitteet ovat tärkeitä yhteisen organisaatio todellisuuden rakentajia ja siksi niitä kannattaa yhteisesti kehittää. Työelämässä on erilaisia kehittämismenetelmiä. joiden avulla työntekijät pääsevät osalliseksi organisaation kehittämisestä. Esimerkkejä tällaisista kehittämismenetelmistä ovat tulevaisuuden muistelumenetelmä tai omien arvojen mukaisen toiminnan kehittämisen menetelmä. Näiden lisäksi tarvitaan vahvaa ja laadukasta vuorovaikutusta kehittämistoimijoiden välillä. Tulevaisuuden muistelu auttaa suunnittelemaan kehityspolkuja Tulevaisuuden muistelu -menetelmää voidaan käyttää organisaation vision rakentamiseen. Menetelmää käytettäessä jokainen työntekijä tulee kuulluksi ja saa kertoa itselleen sopivan ja kokemuksiinsa perustuvan tulevaisuuskuvan. Tulevaisuuden muistelumenetelmällä työntekijät ja tiimit voivat rakentaa yhteistä toivottua tulevaisuusvisiota esimerkiksi viiden vuoden päähän. Työskentelyssä voidaan rakentaa yhteiskehittämällä tavoitteita ja niiden välitavoitteita esimerkiksi SMART-tekniikka käyttämällä. (4) Tulevaisuuden muistelulla voidaan myös rakentaa raamit tai hyvinkin konkreettinen toimintasuunnitelma kehittämiselle (5, 6). On tärkeää, että työntekijät pääsevät sitoutumaan tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Se, että pääsee vaikuttamaan kehittämiseen, lisää työntekijöiden innostusta, sitoutumista ja suoriutumiskykyä työssä. Omien arvojen mukaisen toiminnan kehittämisen menetelmä Työntekijöiden työhyvinvointia, jaksamista ja resilienssiä vahvistaa omien arvojen mukainen toiminta. Organisaatioissa kannattaa keskustella jokaisen arvoista ja mahdollisuuksista toteuttaa työssä omia arvojaan. Kehittämiskokemusten mukaan työntekijöille on tärkeää tulla arvoineen kuulluksi ja nähdyiksi (4). Omien arvojen mukainen työ on parhaimmillaan voimavara, joka auttaa ylläpitämään työhyvinvointia. Sen kehittäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Omien arvojen mukaista toimintaa voidaan pohtia kysymyksillä kuten miksi teen sitä työtä mitä teen tai minkälainen työntekijä haluaisin olla. Arvojen merkityksestä kertoo myös sen pohtiminen, mikä tekee juuri sinun työstäsi merkityksellisen. Seuraavat kysymykset auttavat syventämään edelleen sitä, miten työsi auttaa sinua toteuttamaan arvojasi (4) Mitä haluaisit muistaa omasta työstäsi, kun jäät eläkkeelle? Miten haluaisit kohdella työkavereitasi? Mitä asioita haluat pystyä tekemään työsi lisäksi tai Miten nykyinen työsi voisi tukea omien arvojesi toteutumista entistä paremmin? Yllä olevat esimerkit auttavat edistämään työntekijöiden osallisuutta ja kytkemistä organisaation toiminnan kehittämiseen. Kun työntekijät saavat tasa-arvoisesti osallistua organisaation kehittämiseen, he usein ylittävät itsensä ja vaikuttavat organisaation tuloksellisuuteen. Työntekijöiden mukaan ottaminen organisaation kehittämiseen on organisaation kestävyys näkökulma, mutta myös tuloksellisuuskysymys. Metropolian Katse tulevaisuuteen -hankkeen loppujulkaisu Menestyvä työyhteisö ja kestävä tulevaisuus – Matkaopas pk-yrityksille (theseus.fi) tarjoaa yrityksille kehittämistehtäviä kestävän työn ja resilienssin vahvistamiseen. Julkaisu tarjoaa keinoja kytkeä myös työntekijät mukaan organisaation kehittämiseen. (4) Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Työturvallisuuskeskus. Monimuotoisuus yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä -julkaisu (PDF). Avolio, B. J., & Gardner, W.L. (2005). Authentic leadership development: Getting to the root of positive forms of leadership. The Leadership Quarterly, 16(3), 315-338. Lemoine, G. J., Hartnell, C. A., & Leroy, H. (2019). Taking stock of moral approaches to leadership: An integrative review of ethical, authentic, and servant leadership. The Academy of Management Annals, 13(1), 148-187. Hand, C., Kettunen, T.-M., Kivelä, S., Komulainen, M., Meriläinen, J. & Miettunen, H. Menestyvä työyhteisö ja kestävä tulevaisuus – Matkaopas pk-yrityksille (theseus.fi) 2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Eriksson, E., Arnkil, T. E. & Rautava, M. (2006). Ennakointidialogeja huolten vyöhykkeellä verkostokonsultin käsikirja – ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn (julkari.fi). Stakesin työpapereita 29/2006. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Kokko, R.-L. (2007). Tulevaisuuden muistelu -palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä (julkari.fi). Yhteiskuntapolitiikka 72 (2), 166–174. Tutustu myös Metropolia Ammattikorkeakoulun Katse tulevaisuuteen -hankkeessa (ESR) kehitetään ja tuotetaan tietoa hyvinvointialojen pk-yritysten resilienssin vahvistamisesta.
Keksintö Hollywoodin säihkeestä: taajuushyppely
”Netti ei toimi. Verkko lagaa,” ovat yleisimpiä arjen vastoinkäymisiä ja valituksen aiheita. Langattomista yhteyksistä on tullut meille yksi keskeisimmistä kulutushyödykkeistä. Kun yhteydet ovat kunnossa, elämä hymyilee. Näiden yhteyksien teknisten perusperiaatteiden taustalla on innovaatio, jonka kehittämisessä näyttelijä Hedy Lamarrilla oli merkittävä panos. Hollywoodin kultakauden tähti Itävallassa vuonna 1914 syntynyt Hedwig Eva Maria Kiesler aloitti näyttelijän uransa 1930-luvun alussa Tšekkoslovakiassa. Vuonna 1938 elokuvatuottaja Louis B. Mayer palkkasi Yhdysvaltoihin siirtyneen Kieslerin yhtiöönsä ja loi hänelle taiteilijanimen: Hedy Lamarr. Hollywoodin markkinointikoneisto pyrki hyötymään Lamarrin eksoottisesta ulkonäöstä mahdollisimman tehokkaasti. Hänestä käytettiin nimitystä ”maailman kaunein tyttö” ja 1930- ja 50-lukujen välillä Lamarr esiintyikin lukuisissa menestyselokuvissa. Miljoonille elokuvien kuluttajille hän oli pelkkä Hedy, klassinen Hollywood-kaunotar, jonka vaurasta ja näyttävää tähden elämää värittivät kariutuneet avioliitot ja erilaiset skandaalit. Monikaan elokuvissa kävijä tuskin tiesi, että Lamarr oli myös keksijä. Innovaatioaihio syntyi säveltäjän kanssa Kiinnostus keksimiseen johti siihen, että yhdessä elokuvasäveltäjä George Antheilin (1900–1959) kanssa Lamarr kehitteli vuonna 1941 ratkaisun, jonka alkuperäinen tarkoitus oli sähköisesti koodata torpedon ohjaamiseen ajateltu radiosignaali niin, ettei vihollinen kykenisi häiritsemään sitä elektronisesti. Torpedo on alusten upottamiseen tarkoitettu vedenalainen ammus, joka yleensä laukaistaan sukellusveneestä. Keksintö sai innoitusta mekaanisen automaattipianon toimintaperiaatteesta. Ratkaisua kutsutaan taajuushyppelyksi (Frequency Hopping). Nykyään taajuushyppelyllä on arjessamme erityinen merkitys. Se on keskeinen osa langattoman WLAN-järjestelmän toimintaperiaatetta ja monen muun tiedonvälitysratkaisun taustalla. Taajuushyppely on välitetyn signaalin taajuuden ajoittaista vaihtelua. Ajallisen vaihtelun ominaisuus mahdollistaa erittäin vahvan ja häirinnän kestävän viestintäjärjestelmän. (1) Idea taajuuden jatkuvasta muuntelusta ei sinänsä ollut uusi, ja sitä olivat pohtineet monet maineikkaat tieteentekijät jo aiemminkin, muun muassa sähkötekniikan ja fysiikan uranuurtaja Nikola Tesla (2). Lamarr ja Antheil kuitenkin konkretisoivat idean myös tekniseksi ratkaisuksi. Lamarrin ja Antheilin tekemä patenttihakemus hyväksyttiin 11.8.1942. (3) Käytännössä keksintö mahdollisti, että esimerkiksi lentokoneesta käsin olisi voitu ohjailla torpedoa ilman, että sen kulkua voisi häiritä.(4) Saadakseen keksinnön hyötykäyttöön, ja antaakseen panoksensa sotaan joutuneelle USA:lle, he luovuttivat sen oikeudet Yhdysvaltain laivastolle ilmaiseksi. Lamarr ja Antheil eivät olleet insinöörejä, ja heidän esittämänsä rakenne, joka oli sovellettu mekaanisesta pianosta, ei kuitenkaan herättänyt laivaston luottamusta. Rothmanin mukaan laivastossa oletettiin, että keksijät ehdottivat mekaanisen pianon asentamista torpedon sisään. (2) Hyljeksitty innovaattori USA:n keksijöiden komitea, National Inventors Council totesi, ettei keksintö toimisi ja kehotti Lamarria osallistumaan sotaponnisteluihin siinä, missä hän oli hyvä. Olemalla näyttämöillä ja valkokankaalla. Niin hän tekikin, ja onnistui kampanjoimalla myymään muun muassa miljoonien arvosta sotaobligaatioita (5). 1950-luvun lopulla Lamarrin ura lähti alamäkeen. Hän ei saanut enää elokuvarooleja ja hänen elämäänsä varjostivat monet vastoinkäymiset. Hän ehti kuitenkin vielä nähdä aikakauden, jolloin hänen keksintönsä hyödyntyi ja koki uuden tulemisen, kun verkkoteknologiat ja langaton viestintä ottivat jättiharppauksia. Hedy Lamarr kuoli vuonna 2000. Hollywoodin Walk of Fameen hänen tähtensä lisättiin jo vuonna 1960, mutta vasta viime vuosikymmeninä hänen työnsä keksijänä on saanut näkyvyyttä kirjallisuudessa. Merkittäviä oivalluksia voi syntyä odottamattomista lähtökohdista Hedy Lamarr oli innovaattori, jonka tekemä työ langattoman viestinnän kehitykseen muutti elämämme pysyvästi. Espacenet-patenttitietokannassa tekemäni haun mukaan Lamarrin ja Antheilin keksintöön on vuosikymmenten varrella viitattu 110 muussa patenttihakemuksessa, viimeisimpänä eräässä tänä vuonna hyväksytyssä patentissa. Ei hassummin keksinnöltä, jolle ei aluksi löytynyt hyötykäyttöä ja joka omana aikanaan julistettiin jopa toimimattomaksi. Tämänkin blogin kirjoittaminen olisi ehkä ollut toisenlaista, jos käytössäni ei olisi ollut langatonta verkkoyhteyttä. Taajuushyppelyn tarinassa on käänteitä, joiden kutkuttavuutta ei lainkaan vähennä se, että idean ympärille oli aiemminkin syntynyt kehitystyötä ja pohdintaa. Mielenkiintoisinta on, että keksinnön tekivät henkilöt, joilla oli hyvin vähän tekemistä teknologian kanssa. Se osoittaa, että innovaatiotoiminnassa suutareiden ei todellakaan tarvitse pysyä lestissään. Kuka tahansa voi keksiä mitä tahansa. Mutta se, miten keksintöä voisi hyödyntää, pitää myöskin osata oivaltaa. Silloin voidaan puhua todellisesta innovaatiosta. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Torrieri, Dan 2022. “Principles of Spread-Spectrum Communication Systems” (doi.org). Springer Cham ,151. Rothman, Tony 2019. “Random Paths to Frequency Hopping". American Scientist, vol. 107, no. 1, 46-53. Alkuperäiseen patenttiasiakirjaan, otsikolla ”Secret Communication System” voi tutustua esimerkiksi Espacenet-hakukoneessa, hakemalla patenttinumerolla US2292387A. Karwatka, Dennis 2005. “Hedy Lamarr: Hollywood Actress and Electronics Inventor”. Tech directions 2005, Vol.64 (6), 10. Hutchinson, Pamela 2018. “Hedy Lamarr: Stealing Beauty”. Sight & Sound, April 2018, Vol. 28 Issue 4, 42-45.
Voiko hankearvioinnissa hyödyntää taiteellisia menetelmiä?
Miten luovat lähestymistavat sopivat haastavien aiheiden kuten sukupuolisegregaation ja nuorten työllistymisen edistämiseen? Millä tavalla luovuus tuottaa tulosta kovissa määrällisissä ja laadullisissa tavoitteissa? Tässä kirjoituksessa kerron, miten hanketta ja sen tuloksia on arvioitu ilman sanoja, kuvallisen ilmaisun kautta. Kehittyvätkö arviointitavat muita menetelmiä hitaammin? Läpisanallisessa maailmassa tarvitaan kuvaa, ääntä ja liikettä puheen rinnalle. Luovuuden ilmaisuvoima on valtava, tietotyössä usein alihyödynnetty tekemisen tapa. Työelämä - ja sosiaalinen elämä yleensä - suosii taitavia kielenkäyttäjiä. Hankkeilla kehitetään asioita ja niiden tuloksena on jonkin kokoinen, todennettavissa oleva muutos. Hanketyöhön kuuluu numeeristen että laadullisten tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutumisen seuranta. Esimerkiksi hankkeen osallistujamäärien seuraaminen on suoraviivaista, laadullisten tavoitteiden seuranta on haastavampaa. Hankkeissa käytetään yhä enemmän luovia menetelmiä, mutta arviointi ja dokumentointi hoidetaan edelleen kirjallisesti ja lomakkeilla. Arviointia täytyy kehittää suuntaan, joka huomioi visuaalisuudeen, auditiivisuuden ja liikkeen paremmin. Hanketyön arviointi suosii kirjoitustaitoisia Arviointitiedon kerääminen on avain kehittämistyön tulosten kuvaamiseen. Tätä tarvetta varten on luotu hyviä arviointikehikoita, kuten Metropoliassa kehitetty 3x3 -malli. 3x3 -mallissa arviointi tehdään projektin alussa, puolivälissä ja lopussa. Hankkeen alussa ja puolivälissä tehtävä arviointi mahdollistaa korjausliikkeet ja pitää toiminnan tavoitteen mukaisena. (1) Arviointikehikot perustuvat usein kuitenkin sanalliseen arviointiin: mitä opit, olitko tyytyväinen, mitä kannattaa tehdä toisin, millaista osaamista tarvitset vielä, kerro lyhyesti tai pitkästi. Moninaisen vuorovaikutuksen tunnistaminen on osa yhdenvertaisuustyötä. Laadullisten tavoitteiden arvioinnissa korostuu palautetieto, jossa painottuu runsaasti kirjoittavien vastaukset. Sanoittaminen ei sovi kaikille. Hankkeiden vaikutusten arvioinnissa voisi huomioida paljon enemmän ei-sanallisia ja moninaisia vuorovaikutuksen muotoja. Erinomaisia tuloksia ja arviointitietoa voi kuitenkin saada myös taiteellisella toiminnalla. Voiko toiminnan onnistumista arvioida muuten kuin sanoilla? Haastavia aiheita kannattaa lähestyä muutenkin kuin sanallisesti - valokuvaaminen, äänenkäyttö ja liikkuminen voivat avata abstrakteina tai liian henkilökohtaisina koettuja asioita. Jos hankkeessa on käytetty esimerkiksi näitä tai muita taiteellisia menetelmiä päätoimintona, ei kannata kerätä palautetta pelkästään kirjallisessa tai suullisessa muodossa. Ääninauhat ja valokuvat ovat luovan toiminnan dokumentteja. Luovan toiminnan arvioiminen on haastavaa monesta syystä: toiminta, joka perustuu muuhun kuin sanalliseen tekemiseen on ulkopuoliselle tulkinnanvaraista. Esimerkiksi valokuvanäyttely sukupuolisegregaatiosta tuottaa niin monta merkitystä kuin sillä on katsojia. Voimme arvioida sitä, miten tekijät ovat kokeneet mukana olemisen, mutta sekin vaatii sanallista kokemustietoa. Voimme hyödyntää tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista yleisellä tasolla ja kysyä katsojilta mitä ajatuksia näyttelystä heräsi. Voisiko sen tehdä muuten kuin sanoilla? And Beyond -hankkeen arviointitieto painottaa taiteellista toimintaa And Beyond -hankkeen ytimessä on sukupuolisegregaation ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvät kysymykset, ja sen toiminta on pääosin luovaa ja ei-sanallista. And Beyondin arviointiaineistoon kuuluu esimerkiksi valokuvia ja muuta visuaalista materiaalia, kuten zine -pienlehtiä. Aineisto kertoo, että jokainen toiminnassa säännöllisesti ollut nuori on kahden vuoden aikana siirtynyt työmarkkinoiden ulkopuolelta töihin tai opiskelemaan. Arviointiaineisto koostuu palautelomakkeista, haastatteluista, havainnointipäiväkirjoista ja luovasta aineistosta, johon kuuluu osallistujien ottamia valokuvia, zine-pienlehtiä ja muita taiteellisia tuotoksia. Luovan toiminnan yhteys hankkeeden vaikutuksiin on selvä. Pitkäkestoisiin luovuustyöpajoihin osallistuminen paransi osallistujien työelämävalmiuksia, itseluottamusta, ymmärrystä sukupuolen tematiikasta ja sen yhteydestä omiin valintoihin. Valokuvaaminen mahdollisti haastavien aiheiden käsittelyn ilman sanoja. And Beyond -hankkeen arviointitietoa on kerätty valokuvilla ja täydentävillä teksteillä. Hankkeen taiteellisen toiminnan tuloksina on syntynyt muun muassa 3 valokuvanäyttelyä 17 uutta printtiä 21 zine-lehteä satoja valokuvavedoksia 10/10 opiskelemaan tai töihin päässyttä nuorta. Taiteelliset tuotokset ovat osa hankkeen arviointiaineistoa, eli ne vastaavat kysymykseen miten tavoite on toteutunut. Visuaalinen aineisto ei aina vaadi visuaalista analyysia ja kuvien tulkintaa, vaan se voi olla tulos itsessään. Haavoittuvissa asemissa olevien nuorten tekemät taidenäyttelyt ja muotokuvat ovat merkityksellisiä tekijöilleen ja yleisölle. Niistä kootut valokuvanäyttelyt ovat yksi hankkeen isoista onnistumisista. Kaavio 1: And Beyond -hankkeen arviointitiedon jäsennys ja nuorten kokemusten tärkeimmät ulottuvuudet. Luovuus Sukupuoli Työmarkkinat Yhteisö Itsensä toteuttaminen, näyttelyihin osallistuminen onnistumisen kokemus.Omien töiden jakaminen, vertaisoppiminen ja oman osaamisen tunnistaminen tärkeää. Valokuvaamisen syventynyt osaaminen ja hyödyntäminen (työ)elämässä. Erilaisia etäisyyksiä sukupuolen teemaan: etäinen, tuttu, kipeä, neutraali.Oman taustan reflektointi ja tunnistaminen sukupuolinormeissa. Sukupuolinormien tarkastelu opiskelu- ja työelämän valinnoissa. Kokemukset arjen sukupuolittuneista käytännöistä omissa ympäristöissä. Omalle sukupuolelle epätyypilliseen alaan tutustuminen.Tulevien valintojen reflektointi sukupuolen näkökulmasta. Työmarkkinoiden sukupuolijakaumaan tutustuminen ja aiheen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta keskusteleminen. Osallistujille tärkeä yhteisö: säännölliset tapaamiset, pitkä kesto, turvallinen ohjaus.Sosiaalisten suhteiden luominen ja vuorovaikutus-taitojen vahvistuminen. Hyväksytyksi tulemisen tunne myös niillä, jotka ovat “sukupuoli-identiteetin mukaan epätyypillisiä joka paikassa ja joka alalla”. Sukupuolisegregaation purkamiseen keskittyneessä And Beyond - hankkeessa on saatu erinomaisia tuloksia nuorten työllistymisessä ja koulutukseen siirtymisessä nimenomaan taiteellisen toiminnan kautta. Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM) työskentelee projektiasiantuntijana Metropoliassa ja toimii arvioinnin asiantuntijana And Beyond -hankkeessa. Lähteet Björkqvist, Leena. Kartta, kompassi & kalenteri – Projektiarvioinnin opas. (urn.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, 2020.
Focusing on Innovators instead of Innovations
Many organisations are focused on innovation. For these organisations, it can mean being considered thought-leaders, lead to new market share, or even new markets altogether. It can also mean disrupting their own, or even other industries. It generally takes a lot of dedication, effort, and budget to become innovators in an industry. But being innovative does not only mean expensive and complicated outlays. Merriam Webster dictionary defines innovation as “a new idea, method, or device”. In everyday discussion, innovation can mean a wide variety of things. Innovation doesn’t need to be entirely new; just new in that context. Airbnb did not invent renting a room for a night, they just applied it to private residences. Uber did not invent driving people around for money, they just applied in to privately owned cars. And yet, Airbnb and Uber were considered innovative. Accidental Innovation? There is a belief that most innovation is an accidental discovery or serendipity. But this is more likely to be the exception rather than the norm. The work of Thomas Edison is a great example of the hard work that it can take to create an innovation. His innovation came at the expense of countless hours, days, months of doing experiments. From this work he was able to gather a lot of knowledge of what would and wouldn’t work for future inventions. “I have gotten a lot of results! I know several thousand things that won't work” - Thomas Edison (1). Thomas Edison was someone we would consider an innovator. Partly because of his vision and his expertise and partly because he had the mindset that is necessary for innovation. His curiosity and his tolerance to failure among others. He did not interpret an unsuccessful experiment as a failure, it was just more knowledge gathering. This is the kind of mindset that workforces need now and into the future to be more effective in their jobs. Especially with the challenges that we all have ahead of us. The outcome of innovation requires that the competence of innovation is nurtured in the entire workforce. We need to purposefully teach people how to use innovative methods and innovative thinking to apply to their own contexts on a much more ubiquitous scale. Before we can concentrate on facilitating innovations, we need to create more Innovators. We need to give people the skills to view their surroundings differently and see opportunities to apply innovative methods to achieve new outcomes. The Value of Innovation Hubs During the past decade many organisations decided to create Innovation Hubs or Innovation Labs. These were able to put a spotlight on the importance of innovation but has it done much for actual innovation? Often it is left to those who are seen as "naturally innovative" to create ideas and concepts to take forward. This means that organisations create these special spaces where it is acceptable to suspend operations as usual to experiment. But it may also mean, that only those who are given permission to go there or those who know about the space and what it does, can be innovative in their work. This exclusivity is detrimental to using innovative methods throughout the organisation. This isn’t to say that everyone should be suspending normal operations, but it does mean that people should be able to learn these methods and see how they can best put them into practice in their own work. Developing Employees' Entrepreneurship Entrepreneurship skills, whether utilised in their own business or their workplace are important for everyone. When an organisation invests in developing the entrepreneurial mindset in their employees, they are investing in such skills as creativity, resilience, experimentation, teamwork, problem-solving, being pro-active, tolerance to failure, and many more important skills. These are all necessary for innovation. Having employees that feel empowered enough to solve problems through creativity and to understand how the outcome is important to the organisation will bring work satisfaction and a more innovative way of doing things. The University Ecosystem If you think about universities, there are three main groups of people: teachers, students, and administrative staff. This is an accurate description of most levels of education. The smooth running of an institution requires all three to be successful in their roles. But often the main focus remains on academic staff and students with administrative staff often forgotten about or unintentionally left out. In many institutions there are ample opportunities for academic staff and for students to learn new skills including those skills required in innovation. On the other hand, administrative staff can be left out of these kinds of professional development opportunities with a preference focusing on Excel skills or project management certifications. So, what would happen if we upskilled administrative staff and developed their innovation competence to become innovators in their work? We don’t really know, because it hasn’t been tried yet. Administrative staff develop and deliver most of the services that are used in any given institution. Skills in facilitation and in service design seem to be a natural fit for this segment of the university ecosystem. Developing more innovators will help to create lasting value for the whole ecosystem. It will also make the employees themselves happier in their work as they can see the impact their creativity and innovation skills first hand. The Innovator’s School In response to this need to develop innovators within the administrative staff, Metropolia University of Applied Sciences is piloting an innovator’s School. It will provide internal training opportunities for staff members, that will begin by focusing on service design and facilitation skills. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Reference The quote by Thomas Edison (oxfordreference.com)
Vihertävää työmatkailua Euroopassa
Ilmastonmuutos ja sen hidastamisen edellyttämät toimet vaativat meitä jokaista miettimään tarkkaan omaa kulutustamme. Erityisesti lentomatkailun on todettu aiheuttavan moninkertaisia päästöjä raideliikenteeseen verrattuna (1). Tässä kirjoituksessa pohditaan, miten helppoa on siirtyä matkailussa ilmasta raiteille. Ammatillinen verkostoituminen vaatii ihmisten tapaamista kasvokkain Olen kansainvälinen alani toimija, ja mielestäni kansainvälisyyttä ja globaalia ymmärrystä edistetään parhaiten kasvokkain. On luontevaa tavata ihmisiä paikan päällä eri kulttuureja kunnioittaen ja niihin tutustuen. Sen vuoksi hyödynnän Euroopan Unionin Erasmus+ -ohjelman luomia mahdollisuuksia. Siitä huolimatta, että korona-aikana kansainvälisten online-kurssien suunnittelu ja toteutus sekä verkostotapaamisten fasilitointi ovat tulleet tutuiksi, niiden tarjoamat mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole yhtä tehokasta verkostoitumista ja kulttuurityötä kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Ilmastovaikutusten huomioiminen ei tee matkustamisesta mahdotonta Ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi Euroopan Unioni on kehittänyt Green Erasmus+ -ohjelman, jonka avulla matkustusta pyritään siirtämään ilmasta raiteille. Taloudellisesti ajatellen vihreä matkustaminen ei ole edullisempaa kuin lentäminen. Junalipuista kertyy yllättävän suuri summa. Matkustettavia kilometrejä täytyy tarkastella myös ajankäytöllisestä näkökulmasta, eli kuinka kauan on taloudellisesti ja työajan rajoitteet huomioiden mahdollista käyttää matkustamiseen. Työnantajan kustannuksiin on luonnollisesti laskettava ylimääräiset hotelliyöt ja lisääntyneet päivärahat, koska ajallisesti pidempiä matkoja täytyy jakaa useammalle päivälle. Green Erasmus+ -matkustaminen edellyttää, että yli puolet matkakilometreistä on tehtävä vihreästi joko junalla tai bussilla. EU:n sivuilta löytyvän laskurin avulla pyörittelin erilaisia lento-juna-yhdistelmiä. Ohjeet laskurin käyttöön eivät olleet yksiselitteiset, joten erityisesti tällaista kiertomatkaa varten piti pyytää tarkempi ohjeistus Opetus- ja kulttuuriministeröstä. Kollegat Metropolian kansainvälisten asioiden tiimissä olivat suureksi avuksi. Lopulta saimme selville, että Green Erasmus+ laskutavassa matkakohteiden etäisyys lasketaan suorinta tietä edellä mainitun laskurin avulla, ja maitse tehtävät kilometrit lasketaan todellisen toteutuneen matkan mukaan. Green Erasmus+ ohjelman korkeammat korvaukset työnantajalle eivät kuitenkaan kata kuin osan nousseista kustannuksista. Itse ajattelen, että lentomatkailun vähentäminen on tulevaisuuden kannalta niin tärkeää, että vihreälle matkustamiselle pitää pystyä budjetoimaan enemmän resursseja myös työnantajan toimesta. Miten sujuu lehtorin matka Suomesta Eurooppaan? Tämä blogiteksti on syntynyt junassa Milanosta Pariisiin. Helmikuisten, todella vähälumisten Alppien keskellä vihertävä työmatkani etenee Roomasta Euroopan Konservatorioliiton (AEC) Pop ja Jazz -kouluttajien tapaamisesta ja laulunopettajien verkostotapahtumasta kohti Alankomaita ja Arnhemia, jossa tulen olemaan ArtEZ University of the Arts:ssa henkilökuntavaihdossa kolme päivää. Loppujen lopuksi ainoa keksimäni vihreä yhteys olisi ollut lento Helsingistä Berliiniin, sieltä junalla Roomaan, siirtymä junalla Arnhemiin ja lopuksi lento Amsterdamista takaisin Suomeen. Tällainen yhdistelmä olisi kääntänyt matkustuskilometrit vihreälle puolelle, mutta matkustuspäiviä olisi tullut liikaa, jotta suunnitelma olisi ollut toteuttamiskelpoinen. En kaikesta huolimatta halunnut päästää irti matkustamiseni aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentämisestä. Pidin kiinni siitä, että yhdistämällä kaksi erillistä työmatkaa pystyn säästämään luontoa edes kahden lennon verran. Tämä siitä huolimatta, että junalla matkustaminen tuli kalliimmaksi kuin vastaavien matkojen lentäminen. Onnekseni minun on mahdollista järjestää työtehtäväni niin, että hyödynnän matkustusajat olemalla etätöissä. Eurooppalainen laaja, siisti ja nopea junaverkosto mahdollistaa notkeat siirtymät paikasta toiseen, ja työteko onnistuu hyvin, kun netti toimii. Suomen maantieteellinen sijainti ei tee vihreää matkustamista helpoksi, mutta on ollut opettavaista huomata, että hyvällä suunnittelulla ja eri kansainvälisten tapahtumien yhdistämisellä on mahdollista vähentää työmatkustamisen ympäristökuormitusta. Ja kaiken lisäksi matkustaminen junassa on mielestäni todella miellyttävää. Puhumattakaan ympärilläni olevista Alppimaisemista, jotka ovat kerrassaan upeat. Kirjoittaja Susanna Mesiä työskentelee musiikin tutkinnon lehtorina, ja haluaa edistää musiikillisten taitojen lisäksi opiskelijoiden yrittäjähenkisyyttä ja musiikkialan tasa-arvoa. Lähteet Lee, Fahey, Skowron, Allen, Burkhardt, Chen, Doherty, Freeman, Forster, Fuglestvedt, Gettelman, De León, Lim, Lund, Millar, Owen, Penner, Pitari, Prather, Sausen ja Wilcox (2021). The contribution of global aviation to anthropogenic climate forcing for 2000 to 2018. Atmospheric Environment, Volume 244, 1 January 2021. (sciencedirect.com)
Ammattikorkeakoulun rooli ekosysteemissä on edistää osaamisen ja teknologian siirtymää
Tutkimus- kehitys ja innovaatiotoiminta tapahtuu laajassa toimijoiden kentässä. Toimijoilla on lukuisia rooleja omine tavoitteineen, resursseineen ja toiveineen. Tässä kentässä korkeakoulun rooli on kaksiosainen: tuottaa sekä osaamisen siirtymää että teknologian siirtymää. Ekosysteemiajattelulla on mahdollista rakentaa malli tämän moniulotteisen toiminnan hallitsemiseen. Tällä kirjoituksella tarjotaan malli, kuinka korkeakoulun kannattaa omaa ekosysteemiään rakentaa. Miten ekosysteemiajattelu, aluekehittäminen ja strategia linkittyvät toisiinsa? Huang-Saad, Duval-Coutiel ja Park (1) tuovat esiin, että termi ekosysteemiajattelu otettiin käyttöön yhteiskuntatieteissä, koska se kuvaa hyvin taloudellisten yhteisöjen luonnetta sekä niiden monimutkaisia vuorovaikutuksia. Ekosysteemissä vuorovaikutusta tapahtuu yksilöiden roolien infrastruktuurien organisaatioiden tapahtumien kautta. Ekosysteemissä tehdyt toimenpiteet voivat olla laajuudeltaan hyvin erityyppisiä. Ne voivat ulottua yhteisön yhteisistä markkinointiponnistuksista aina alueellisten yrittäjäaktiviteettien luomiseen. Ekosysteemin tiheys, elävyys, kyky sisältää sekä yhdistää riittävän erilaisia toimijoita ovat ominaisuuksia, jotka nähdään olennaisina ekosysteemin kyvylle pysyä elinvoimaisena. Ekosysteemiajattelun kiinnostavuuteen vaikuttaa usein alueellisten yhteiskunnallisten toimijoiden tahtotila. Heillä on tahtoa rakentaa innovatiivisempia ja yrittäjämäisiä yhteisöjä innovaatiotalouteen . Innovaatiotalous tarkoittaa taloutta, jossa tieto, yrittäjyys, innovaatiot, teknologiat ja yhteistyö toimivat taloudellisen kasvun moottoreina. Huang-Saad ja kumppanit (1) toteavat, että tältä kentältä puuttuu yhtenäinen konseptuaalinen kehikko. Kehikon puute johtuu siitä, että ekosysteemien tutkiminen on jakautunut kahteen erilliseen tutkimusperinteeseen: aluekehittämiseen sekä strategiaan. Aluekehittäminen tarkastelee asiaa laajalti. Se tutkii sosioekonomista suoriutumista, joka on tulosta alueen yritystoiminnan innovatiivisuudesta, tuottavuudesta tai työllistävyydestä. Strateginen tutkimus taas tarkastelee terävämpää kulmaa, usein yksittäisen yrityksen kykyä luoda arvoa yhteistyökumppanien kautta. Yritysekosysteemin rakennuspalikat Taloustieteellisessä tutkimuksessa on perinteisesti tutkittu yksittäistä yrittäjää ja hänen kykyään saada lisää osaamista liiketoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen. Tästä tutkimuksesta on yritetty johtaa yleisempiä periaatteita yrittäjyyden sekä yritysten tukemiseen. Tämänkaltainen kopiointi ei toimi, sillä yrittäjyys on tutkittavana ilmiönä monimutkainen. Monimutkaisuus syntyy siitä, että yrittäjyyteen liittyy niin paljon vuorovaikutusta. Näkökulmaeroista, jotka syntyvät aluekehittämisen ja strategisen tutkimuksen eroista, huolimatta voidaan todeta, että ainakin seuraavat ominaisuudet kuuluvat yritysekosysteemeihin: johtajuus tukiorganisaatiot pääoma osaamispääoma Yliopistot ja korkeakoulut on nähty olennaisina osina yritysekosysteemejä, johtuen niiden mahdollisuudesta tuottaa osaamista ja innovaatioita toimintaympäristöönsä. Huang-Saad ja kumppanit (1) jatkavat innovaatiokulttuurin merkityksestä sekä korkeakouluille että laajemmin niiden toimintaympäristöille. Innovaatiokulttuurin luominen vaatii koko organisaation läpi menevän muutosprosessin. Muutoksessa innovaatioihin tulee suhtautua rohkaisevasti, inspiroivasti ja ihailevasti. Tämä tarkoittaa usein muutoksia korkeakoulun immateriaalioikeuden käytäntöihin, lisensointikäytäntöihin, rekrytointipolitiikkaan, lisääntyvään viestintään ja korkeakoulun ja yhteisön väliseen kommunikaatioon. Teknologian siirtyminen on alueellista vaikuttamista Kun mietitään yksittäisen toimenpiteen merkitystä ekosysteemin tehokkuudelle, sitä on mahdotonta todistaa. Ekosysteemissä on niin paljon moniulotteisuutta. Tällöin korkeakoulu ei saa sen alaisuudessa kehitetystä teknologiasta patentteja, vaan teknologia valuu yrityksiin, jotka hyödyntävät sitä. Huang-Saad ja kumppanit (1) jatkavat, että korkeakoulujen toiminta ekosysteemissä voidaan jakaa kahteen lohkoon. Nämä lohkot ovat osaamisen kehittäminen, joka on jo pitkään ollut niiden tehtävän ytimessä, sekä teknologian kehittämiseen, joka on tullut mukaan vasta myöhemmin. Teknologian kehittäminen tarkoittaa toimenpiteitä, joilla saadaan tuotua uutta teknologiaa markkinoille. Osaamisen kehittäminen viittaa tässä kontekstissa yrittäjyyteen liittyvien taitojen opettamiseen. Huang-Saad, Duval-Coutiel ja Park (1) kuvaavat, miten korkeakoulujen vaikutusta alueen taloudelliseen kehittymiseen on mitattu teknologian siirtymisen käsitteellä. Teknologian siirtymää mitataan patenteilla työntekijöiden määrällä perustettujen start-up yritysten määrällä lisenssisopimuksilla lisenssitulolla. Teknologian kehittäminen voi sisältää myös kaupallisen tki -ajattelun ja siihen liittyvät tukitoiminnot. Usein nämä toiminnot toimivat välikätenä opetuksen ja ekosysteemin muiden toimijoiden välillä. Parhaimmillaan kaupallisen tki-toiminnan toimintatavat ovat merkittäviä yrittäjämäisen kulttuurin luomisessa korkeakoulussa. Rakentaakseen ympärilleen toimivan ekosysteemin, korkeakoulun tulisi sijoittaa rahaa tarvittavan infrastruktuurin luomiseen. Näin korkeakoulu osoittaa sitoutumistaan ekosysteemin kehittämiseen. Korkeakoulun kehittämillä rahoitusinstrumenteilla voidaan tukea opiskelijoiden sekä henkilökunnan yritystoimintaa. Rakentamalla infrastruktuuria ja kehittämällä rahoitusinstrumentteja voidaan tukea start-up -yritysten perustamista, immateriaali oikeuksien kaupallistamista ja tukea korkeakoulujen tehtävää alueellisen kasvun moottorina. Säännöllinen kommunikointi ja sitouttaminen toimijoihin vahvistaa sitoutumista ekosysteemin kehittämiseen. Osaamisen vahvistamiseen tarvitaan panosta niin yrittäjyyskoulutukseen. Yrittäjyyskoulutus voidaan joko sitoa opintoihin tai se voi olla myös tutkintoon johtavien opintojen ulkopuolella olevaa. Miten tuloksia mitataan? Huang-Saad ja kumppanit (1) antavat lopuksi seuraavat käytäntöön vietävät toimenpidesuositukset: korkeakoulun ekosysteemissä linjataan toiminta kohti yksittäisiä sidosryhmiä niille sopivin keinoin sekä tarkastellaan tulosmittarit. Tulosmittareita rakentaessa tulee ottaa huomioon korkeakoulun ekosysteemin neljä ulottuvuutta. Näitä ulottuvuuksia ovat akateeminen, tutkimuksen hallinnollinen, teknologian siirtämisen ja yhteisön sitouttamisen ulottuvuudet. Teknologisen siirtymisen mittareita voidaan käyttää tutkimukseen sijoitetun pääoman tuoton laskemiseen sekä alueellisen vaikuttamisen esiintuontiin. Tässä on kuitenkin syytä ottaa huomioon korkeakoulujen erot niiden painotuksessa. Korkeakoulun painotuksen vaihtelevat opetuksen, oman toiminnan kehittämisen ja kehitystyöstä mahdollisesti kertyvän taloudellisen hyödyntämisen suhteen. Miten Metropolia tuottaa arvoa alueelleen? My Business Hub -hankkeessa olemme törmänneet kahteen toisistaan poikkeavaan näkemykseen. Nämä näkemykset ovat olleet korkeakoulun näkemys ja kaupungin näkemys. Tämän ajatuskulun ytimessä on se, että My Business Hub hanke on kaupungille aluekehittämisen ja alueellisen elinvoiman kehittämisen työkalu. Korkeakoulu sen sijaan näkee TKI-toiminnan omana strategisena toimintanaan, jolla se pyrkii täyttämään laillista velvoitettaan osallistua alueensa yritystoiminnan kehittämiseen. Siinä kun kaupunki haluaa tukea alueellisia yrityksiä, korkeakouluissa usein mietitään, että mitä lisäarvoa voimme yksittäiselle yritykselle tuottaa. Tämä lisäarvo voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, joista toinen tuottaa osaamista yritysten palvelukseen. Tämä siirtymä voidaan nähdä korkeakoulujen perinteisen koulutustehtävän täyttämisenä, jossa koulutamme osaajia ja tulevia ammattilaisia alueella toimivien yritysten tarpeisiin. Toinen siirtymä on teknologinen siirtymä, jossa korkeakoulut siirtävät teknologioita alueen yritysten käyttöön. Tämä siirtymä perustuu siihen, että korkeakoululla on senkaltaista teknologista osaamista jota yrityksillä ei vielä ole. Teknologian kehittäminen voidaan nähdä investointeina infrastruktuuriin, joita olemme tehneet Myyrmäen kampuksella kehittämällä ja rakentamalla yhteistyöalustaamme Urban Farm Labia. Urban Farm LAb keskittyy kaupunkiviljelyn teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Kampukseltamme löytyvät sekä Robo Garage että Aiot-Garage, jotka tarjoavat erinomaisia käytännönläheisiä mahdollisuuksia teknologian siirtymään. My Business Hub-hankkeen avulla olemme pilotoineet GalleriaM- konseptin, jossa yhdistetään myyrmäkeläistä taideyhteisöä laajennetun todellisuuden teknologian osaamiseemme. Näin olemme pyrkineet luomaan mahdollisuuksia niin teknologian kuin osaamisen siirtymiseen aloilla ja tekniikoilla, jotka eivät ilman panostamme olisi kohdanneet. Kirjoittaja Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa. Lähde Huang-Saad A, Duval-Couetil N, Park J, Technology and talent: capturing the role of universities in regional entrepreneurial ecosystems, Journal of enterprising communities: People and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, Emerald publishing limited.
Liikkuminen ja ravinto – seniorien hyvinvointipalveluiden ytimessä
Suomalaisen ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Hyvinvointi- ja liikunta-alan yritykset voivat tarjota senioreille heidän hyvinvointiaan tukevia palveluja, jotta yhä useampi yli 65-vuotias pysyisi liikuntakykyisenä, omatoimisena ja pärjäisi vireänä kotonaan mahdollisimman pitkään. Mitä hyvinvointi- ja liikunta-alan yritysten kannattaa huomioida senioreiden liikkumisesta ja ravitsemuksesta lähtiessään suunnittelemaan palveluitaan tälle asiakasryhmälle? Oma koti on tärkeä Senioreilla tarkoitetaan perinteisesti yli 65-vuotiaita henkilöitä. Heitä on Suomessa lähes 1 300 000 eli 23% väestöstä. Tällä hetkellä 75-vuotiaita tai vanhempia on yli 570 000, joista 91% asuu omassa kodissaan. Kotona asuvista senioreista valtaosa, 75%, asuu itsenäisesti. (1) Heidän pitää selvitä kotioloissaan arkiaskareista. Yli 65-vuotiaista suomalaisista moni on yhä hyvässä fyysisessä kunnossa. Hyvä kunto on yksi syy sille, miksi 65-75-vuotiaita on alettu kutsua myöhäiskeski-ikäisiksi. Hyvinvointia liikkumalla Viime aikoina on keskusteltu ahkerasti siitä, että suomalaiset eivät harrasta riittävästi liikuntaa terveytensä ylläpitämiseksi. Mutta tarvitseeko kaikkien edes harrastaa liikuntaa? Ei tarvitse. Fyysinen aktiivisuus on läsnä 24/7 ja liikunta on vain yksi sen alakategorioista. Fyysistä aktiivisuutta on yhtä hyvin kaupassa käynti, pihan lumityöt kuin sieniretki lähimetsään. Viiden kilon kauppakassi painaa saman verran kuin viiden kilon käsipaino. Jos tavoitteena on aktivoida vähän liikkuvia senioreita, tulisi tarjota muitakin vaihtoehtoja kuin kuntosalilla rehkimistä tai ohjattuja liikuntaryhmiä. Ihmiset tuppaavat tekemään sitä, mikä on heistä mukavaa. Motivaatiota sosiaalisesta vuorovaikutuksesta Yli 65-vuotiaille kannattaa järjestää monipuolisesti erilaisia aktiviteetteja. Yleisesti ottaen yhdessä toimiminen motivoi liikkumaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ja rupatteluhetket ovat tärkeitä motivaation lähteitä. Siksi esimerkiksi joukkuelajien harrastamisen mahdollisuuksia senioreille pitäisi olla tarjolla enemmän. Joukkuelajeissa yhdistyvät hauskuus ja yhdessä tekeminen. Tapaamisiin ei voi olla lähtemättä, koska kaveritkin tulevat paikan päälle. Myös yhteiset ateria- ja välipalatuokiot tuovat seniorin elämään kaivattua sisältöä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Yhteisten ruokahetkien mahdollistaminen esimerkiksi liikunnallisten harrastusten ja palveluiden yhteyteen tukevat seniorin monipuolista ravitsemusta. Laadukas ravitsemus pitää vireänä Hyvä ravitsemustila, jossa ravintoaineiden saanti vastaa tarvetta, ehkäisee sairauksia ja nopeuttaa niistä toipumista. Erityisesti se parantaa vireyttä ja elämänlaatua sekä auttaa pitämään yllä hyvää toimintakykyä. Ikääntymisen myötä menetetään helposti lihaskudosta ja -voimaa, joiden ylläpito vaatii lihasten käytön lisäksi riittävää energiansaantia ja proteiineja, elimistön rakennusaineita. Ikääntyneen janon tunne heikkenee, kylläisyys aterioiden yhteydessä tulee nopeammin ja monet ruoan sisältämät suojaravintoaineet imeytyvät huonommin. Tämän vuoksi riittävästä nesteen saannista sekä aterioiden monipuolisuudesta kannattaa erityisesti huolehtia. Riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi suositellaan yli 75-vuotiaille D-vitamiinilisää ympäri vuoden. (2) Säännöllinen ateriarytmi tukee painonhallintaa Yli 70-vuotiaan seniorin ei yleensä tarvitse laihduttaa, vaan pyrkiä ylläpitämään painoa. Mikäli energiankulutuksen lisääntyessä liikunnallisen harrastuksen myötä paino alkaa tahattomasti laskea, kannattaa ateriarytmiä tarkistaa. Säännöllisten aterioiden ja välipalojen myötä energiansaanti on helpompi pitää tarvetta vastaavana. Aterioita ja välipaloja on hyvä nauttia säännöllisesti 2-4 tunnin välein. Päivän proteiinit on hyvä jakaa useammalle aterialle. Jokaiselle aterialle - myös välipalalle - kannattaa lautasmallia noudattaen ottaa mukaan jotain värikästä (kasviksia, marjoja, hedelmiä) jotain proteiinipitoista (esimerkiksi kalaa, kanaa, maito- tai soijavalmistetta, pähkinöitä) sekä mielellään kuitupitoista hiilihydraatin lähdettä, kuten täysjyväviljaa. Tärkeintä että ruoka on mieleistä, sen saa nauttia kiireettä viihtyisässä ympäristössä ja parhaimmillaan myös hyvässä seurassa. Seniorit – potentiaalinen asiakasryhmä yrittäjille Senioreiden hyvinvointi koostuu ihan samoista asioista kuin kenen tahansa kansalaisen hyvinvointi. Tarvitaan terveellinen ja ravitseva ruoka, hyvä ja laadukas uni sekä säännöllinen liikunta, sosiaalista verkostoa unohtamatta. Kun nämä ovat kunnossa, mielikin voi hyvin. Kun yrittäjä haluaa tarjota omia palveluitaan senioreille, kannattaa palveluita miettiä paljon laajemmin kuin esimerkiksi ruuhkavuosien paineessa elävälle keski-ikäiselle. Tämän päivän seniori on tarkka ja vaativa palveluiden suhteen, käytettävissä on ehkä enemmän rahaa, mutta ei kuitenkaan tuhlattavaksi asti. Aikaakin on enemmän ja siitä halutaan nauttia. Palvelun tarjoajan kannattaisi miettiä, miten eri osa-alueet yhdistettäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Halutaanko tarjota sitä mitä muutkin tarjoavat vai jotain erilaista? Melontaretki toimii hyvänä esimerkkinä palvelupaketista, jossa fyysinen tekeminen, yhteiset elämykset ja kokemukset sekä sosiaalisuus ovat mukana. Kun fyysinen kokemus on takanapäin, nautitaan yhteinen lounas. Retkeen kuluu asiakkaiden toiveista riippuen 2-5 tuntia. Suin päin ei kuitenkaan kannata lähteä konseptoimaan isoja kokonaisuuksia. Yrittäjälle tärkeintä on löytää oma kohderyhmänsä, kartoittaa tarpeita sekä tarjota ja kokeilla ideoita matalalla kynnyksellä. Senioreiden luottamus luodaan ajan kuluessa, toiveita kuunnellen. Huonosti toimivat palvelut voi heittää romukoppaan ja ideoida rohkeasti uutta. Kun palveluntarjoaja on saavuttanut senioreiden luottamuksen, saa heistä pitkäaikaisia asiakkaita. Omassa kodissaan asuva hyvinvoiva seniori on nyt ja tulevaisuudessa kullanarvoinen asia. Senioreiden hyvinvointi syntyy ja pysyy yllä monen tekijän yhteistyönä. Yrittäjien kannattaa hypätä mukaan talkoisiin. Kirjoittajat Mikko Julin on Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori, joka työskentelee TKI-toiminnan sekä erilaisten kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden parissa. Taustaltaan hän on fysioterapian lehtori ja toiminut Laureassa vuodesta 1998. Hänen tämän hetkiseen työkuvaansa liittyy erityisesti fyysisen aktiivisuuden, liikkumattomuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen aihealueet. Merja Lahdenperä toimii ravitsemustieteen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opettaa ravitsemusta sekä terveyden edistämistä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Hän ohjaa myös monialaisia innovaatio-opintoja ja 3AMK:n yhteistä Digital Wellbeing Sprintiä. Hän toimii myös hankkeissa asiantuntijan roolissa. Koulutukseltaan Merja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveydenhuollon maisteri. Matti Tynjä on auktorisoitu personal trainer, ja toiminut yrittäjänä viimeiset viisi vuotta. Hän liikuttaa ihmisiä pääsääntöisesti ulkona, ryhmissä sekä yksilöinä, tavoitteellisesti urheilevia nuoria unohtamatta. Matti työskentelee Helsingin kaupungilla Liikuntacoach -hankkeen parissa, jonka tavoitteena on toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittäminen liikunnallisin keinoin. Lähteet Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne (stat.fi). ISSN=1797-5379. 2022. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 10.2.2023]. Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus 2020 (urn.fi). VRN ja THL Lisää luettavaa Julin M 2019. Jumppaa, humppaa ja kuntosalia - ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin. Liikunta&Tiede 56:1:67-69. Jumppaa, humppaa ja kuntosalia – ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin (PDF) Lahdenperä M. 2020. Ikääntyneen hyvä ravitsemustila parantaa vastustuskykyä. Julkaisussa Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa (PDF, theseus.fi). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 69:101-112. Lahdenperä M. 2021. Senioriliikkujan hyvä ravitsemus - osa 1 - Tikissä (metropolia.fi) Lahdenperä M. 2021. Senioriliikkujan hyvä ravitsemus - osa 2 - Tikissä (metropolia.fi) Tiihonen A. 2022. Seniorit kuluttajina – lisää ikäpolvi- ja sukupuolitietoista tarjontaa - Laurea Journal (laurea.fi) Kuuntele podcast Dallataan yhdessä -podcastissa keskustellaan senioreiden liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä ja näihin liittyvien palveluiden kehittämisestä. Sarjan toisessa jaksossa Hyvinvoiva Seniori ravitsemustieteen lehtori Merja Lahdenperä Metropoliasta ja fysioterapian lehtori Mikko Julin Laureasta keskustelevat Liftpt:n Matti Tynjän kanssa senioreiden liikkumisesta ja ravitsemuksesta. Jakson voi kuunnella Metropodiasta.
Innovaatiopodcasteja tekemässä
Kammiossaan tyytyväisenä häärivä tutkija, kehittäjä tai asiantuntija ei ole ulkomaailmalle olemassa. Syrjässä pysyminen voi olla oma valinta. Mikäli haluaa, että työn hedelmät päätyvät hyötykäyttöön, asiantuntijan on julkaistava tuloksia. Perinteisesti tämä on tarkoittanut tuloksista kirjoitettujen artikkelien tarjoamista tieteellisiin lehtiin ja painettuihin teoksiin. Kuitenkin, mitä arvovaltaisempiin julkaisuihin tutkija halajaa, sitä kovempaa kilpailu on, ja sitä hitaampia tiedon julkaisemisen prosessit ovat. Kaikkea korkeakoulussa syntyvää osaamista ei tarvitse viestiä akateemisia kanavia pitkin. Tässä kirjoituksessa kerron, minkälaista on kehittää podcast-sarjaa innovaatiotoiminnalle. Tiedon jakaminen eri alustoilla palvelee erilaisia yleisöjä Digitaaliset työkalut ja alustat ovat luoneet uusia mahdollisuuksia saada julki kehittämistuloksia, esitellä osaamista tai kertoa erilaisista yhteistyömuodoista. Tällaiset välineet ovat käteviä tilanteissa, joissa tavanomaiset julkaisutavat tai sisällön vertaisarviointi eivät ole tarkoituksenmukaisia. Podcastit, eli verkossa kuunneltavissa olevat ohjelmat ja ohjelmasarjat, ovat vähitellen syrjäyttämässä perinteisempiä medioita, jopa kokonaisia radiokanavia. Podcastien tuottaminen on periaatteessa helppoa: käsikirjoituksen lisäksi tarvitaan vain jokin äänentallennusväline. Jakeleminen taas on erilaisten alustojen, kuten Spotifyn tai Youtuben kautta vaivatonta ja nopeaa. Puhevirtaa ja viihteellistä sisältöä voi olla helppoakin tuottaa. Mutta mitä pitää ottaa huomioon, kun sisällön on tarkoitus informoida tarjolla olevista korkeakoulun yhteistyömuodoista, kuten innovaatioprojekteina toteutettavista, monialaisista opinnoista? Selkeä viesti ei sisällä korkeakoulujargonia Vanha sanonta ”ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu”, kuvaa nasevasti, miten jonkin asian parissa paljon tekevä tuo mielenkiintonsa kohteena olevan asian mielellään keskusteluihin mukaan. Innovaatioiden kanssa toimiva mielellään johdattaa keskustelua innovaatiotoimintaan. Asiantuntijan osaaminen saattaa olla huippuluokkaa, mutta samalla hän voi olla tekemisissään niin syvällä, että asian tiivistäminen voi olla haasteellista. Ulkopuolisille viestittäessä on tärkeää olla selkeä. Voi olla haastavaa huolehtia siitä, etteivät asiasisällöt hämärry. Innovaatiopodcast tukee työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä Metropolian monialaiset innovaatio-opintojaksot eli MINNOt tuovat yhteen eri tutkintojen opiskelijoita ratkaisemaan yritysten ja muiden organisaatioiden esittämiä kysymyksiä ja haasteita. Jokainen Metropolian perustutkinto-opiskelija osallistuu Innovaatioprojektiin opintojensa aikana. Onnistuneesta projektista voi aueta polku myös opiskelijan omaan yrittäjyyteen. Metropolian Turbiini-kampushautomo eli inkubaattoritoiminta tarjoaa MINNO-lähtöisille yritysideoille ponnahduslaudan. MINNO-toiminta on oppimistoimintaa, mutta myös työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Vaikka MINNO ei ole maksullista palvelutoimintaa, se on yksi Metropolian kumppaneille ja sellaisiksi kaavailluille tarjottava palvelu. MINNO on esimerkki siitä, miten tehokasta eri alojen opiskelijoiden yhteen tuominen ja ajattelun potentiaalin valjastaminen visaistenkin ongelmien ratkaisuun parhaimmillaan olla. Onnistuessaan MINNO toimii myös hyvänä alkuna mahdolliselle syvemmälle yhteistyölle työelämän ja oppilaitoksen välillä. Jotta projekti voi onnistua, sen pitää olla tuotteena kunnossa. Ennen kuin MINNO-projektissa päästään alkuun, kumppanille viestittävän sisällön pitää olla ymmärrettävä. Yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle on kuluneiden vuosien aikana käymissäni kymmenissä keskusteluissa mahdollisten MINNO-kumppaneiden kanssa esitetty, ovat olleet Sopiiko esittämämme haaste tähän projektiin? Mitä yhteistyö edellyttää yritykseltämme; pitääkö meidän itse osallistua jotenkin? Millainen on aikataulu ja milloin on valmista? Millaista lopputulosta voimme odottaa? Maksaako MINNO jotakin? Kysymykset ovat sellaisia, että ne voivat helposti jäädä MINNO-projektin tilaajan kanssa syvemmin käsittelemättä, koska ne ovat asian kanssa työskentelevien mielestä ehkä itsestäänselvyyksiä. Kehittelemmekin nyt Innovaatiopodcastia, jossa kysymme esimerkiksi Miten MINNO ja Metropolian Turbiini-kampusinkubaattorin välistä synergiaa voitaisiin vahvistaa? Miten opiskelijatiimit voivat paremmin hyödyntää projekteissa syntyneitä tuloksia esimerkiksi oman yritystoimintansa lähtökohtana? Miten teemme MINNO-projektien hyödyt työelämälle entistä selkeämmiksi Miten mahdollistamme uusia kumppanuuksia Metropolian kanssa? Innovaatiopodcastin ensisijaisena tavoitteena on olla selkeä ja informatiivinen. Sanoman tulee olla niin kirkas, että podcastin kuuntelija voi ilman aiempia taustatietoja vaikkapa innostua hahmottelemaan omaa projektihaastettaan Metropolialle. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Viestintäyhteistyö hankekumppanin kanssa: 10 vinkkiä
Miten saadaan aktivoitua kuntalaisia mukaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeeseen? Kokosimme tähän artikkeliin hyviksi havaitsemiamme käytäntöjä ja vinkkejä muille hanketyötä tekeville. Vinkit hyvään viestintäyhteistyöhön Hankkeita toteutetaan yhdessä kumppanien kanssa. Hankkeen onnistuminen vaatii, että tavoitetaan ja aktivoidaan ihmisiä. Viestinnän rooli ja vastuu on siksi suuri ja vaativa. Hyvään viestintään tarvitaan kumppaneita. Hanke tarvitsee kumppaneiden verkostoja tavoittaakseen mahdollisimman tehokkaasti halutut paikalliset sidosryhmät. Älä oleta. Kumppaniorganisaation viestintäammattilaiset eivät välttämättä ole kuulleet koko hankkeesta. Soita ja ota viestintäkumppanit heti alusta asti mukaan suunnittelemaan yhteistä viestintää. Hankkeella on vastuu omasta viestinnästään. Vaikka teet yhteistyötä ammattilaisten kanssa, kokonaisvastuun kantaa hanke. Tee valmiit tiedotteet ja muut tekstit, käsittele valokuvat, anna toimivat linkit ja muu tarvittava materiaali valmiina kumppanien käyttöön ajoissa. Tee viestinnän aikataulu, sovi vastuut ja jaa suunnitelma kumppaneille. Silloin kaikki tietävät, mitä tapahtuu ja milloin ja kenen vastuulla mikäkin asia on. Luota kumppanin tietämykseen ja kokemukseen toimivimmista paikallisista viestintäkanavista. Merkitkää toisenne sosiaalisessa mediassa omiin julkaisuihinne. Hyödynnä kumppanin julkaisuja hankkeen viestinnässä: jaa ja kommentoi. Muista tallentaa ajoissa kumppanin kautta saadut paikallismedian artikkelit ja muut tarvittavat dokumentit. Tapahtuman viestintää varten kannattaa hanketiimissä olla työparina sisällöstä vastaava henkilö ja viestinnästä vastaava henkilö. Se helpottaa viestinnän ideointia, suunnittelua ja toteutusta. Pidä yhteyttä kumppaniin myös silloin, kun mitään isompia tapahtumia ei ole tulossa. Jakakaa palautetta puolin ja toisin ja iloitkaa yhdessä onnistumisista. Viestintäyhteistyön suunnittelu ja valmistelu Smart Countryside Mobility -hankkeessa kehitetään Uudenmaan haja-asutusalueiden henkilöliikkumisen ja pientavaralogistiikan palveluita. Kehittämistyötä tehdään palvelumuotoilun menetelmillä, ja yhteiskehittämiseen tarvitaan mukaan kunnan edustajia, asukkaita ja yrittäjiä. Marraskuussa 2022 järjestimme asukastyöpajan Karkkilassa, joka on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista. Halusimme tavoittaa asukkaita ja yrittäjiä mahdollisimman laajasti, jotta erilaiset palveluiden käyttäjät voisivat yhdessä ideoida ratkaisuja liikennepalveluihin. Työpajan viestintää ja markkinointia varten teimme hanketiimissä suunnitelman tehtävistä ja vastuuhenkilöistä. Koimme onnistuneeksi ratkaisuksi sen, että viestintää suunnittelivat yhdessä työpajan suunnittelusta vastannut palvelumuotoilija Raija Kaljunen ja työpajan viestinnästä vastannut asiantuntija Jonna Suvanto. Listasimme yhdessä tarvittavat materiaalit ja toimenpiteet ja sovimme, kuka huolehtii mistäkin asiasta hanketiimissä. Sen jälkeen suunnitelma käytiin läpi Karkkilan kaupungin kanssa. Lähtökohtana oli tuottaa Karkkilan kaupungille valmista materiaalia, jota heidän olisi helppo jakaa omissa kanavissaan. Paikallismedian kontaktoinnin hoiti Karkkila, samoin työpajakutsun jakelun paikallisille yhdistyksille ja yrityksille. Ennen järjestämäämme asukastyöpajaa keskeisimmät hanketiimin tuottamat materiaalit olivat ilmoittautumislomake mediatiedote materiaalit Karkkilan kaupungin verkkosivuja ja sosiaalisen median viestintää varten (valmiit tekstit ja kuvat) kutsu kyläyhdistyksille, yrittäjille ja asukashaastatteluihin osallistuneille lehti-ilmoitus materiaalit hankkeen omia verkko- ja somekanavia varten. Viestinnän toteutus ja arviointi Työpajan aikana Karkkilassa hanketiimiläiset ottivat valokuvia työskentelystä ja ryhmien tekemistä konsepteista. Työpajan jälkeen valokuvia lähetettiin Karkkilan kaupungin käyttöön. Karkkilasta saatiin tietoa paikallismedian tekemistä jutuista. Hankekumppanimme Karkkilan kaupungin tiedotussihteeri Nina Saikanmäki oli tyytyväinen yhteistyöhön: ”Meidän pääkanava on nettisivut www.karkkila.fi, lisäksi kaupungilla on Facebookissa oma Me Karkkilalaiset - Karkkilan kaupunki -sivu. Sen lisäksi jaoin tietoa työpajasta Facebookissa Karkkilan Puskaradio-, Karkkila- ja Karkkilan kuntapolitiikka -ryhmiin.” "Postaukset saivat minusta yllättävän hyvin tykkäyksiä ja jakoja. Tämä on ollut minun näkökulmastani harvinaisen helppo keissi, kun teiltä on tullut niin valmiit materiaalit.” - Nina Saikanmäki, Karkkilan kaupunki Hanketiimissä olimme myös tyytyväisiä, sillä saimme runsaasti osallistujia työpajaan, tapahtuma sai hyvin julkisuutta paikallismediassa ja etukäteen huolella valmisteltu viestintäsuunnitelma toimi hyvin käytännössä. Kirjoittajat Raija Kaljunen, Laurea-ammattikorkeakoulu. Raija työskentelee palvelumuotoilijana kahdessa TKI-hankkeessa Laureassa. Raija on taustaltaan pitkän linjan viestinnän ammattilainen, jota kiinnostaa palvelumuotoilun ja viestinnän yhdistäminen. Smart Countryside Mobility -hankkeessa hän on vastannut Karkkilan kehittämistyön suunnittelusta ja koordinoinnista. Jonna Suvanto, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Jonna toimii hankeasiantuntijana Smart Countryside Mobility -hankkeessa markkinoinnin ja viestinnän parissa. Graafisen suunnittelijan koulutuksen saaneen uraan on mahtunut niin AD:n töitä, digimarkkinointia kuin tapahtumien konseptointia ja toteuttamista. Tämän hankkeen luovassa ja innostavassa ilmapiirissä on päässyt tutustumaan myös palvelumuotoilun menetelmiin ja mahdollisuuksiin. Lue lisää hankeviestinnästä Pöyhönen M., Moreira Kares E., Garam S. 5+1 vinkkiä onnistuneeseen hankeviestintään (esignals.fi) Julkaistu 13.9.2022 Åman Kyyrö M. Hankeviestintä ja resurssit Julkaistu 23.2.2021 Kaljunen R., Ylikoski T. Palvelumuotoilu avasi oven vaikuttavampaan hankeviestintään (journal.laurea.fi) Julkaistu 27.10.2021 Jokinen N. Uusi hanke alkaa! Miten rakennan viestinnän fiksusti? (noonkollektiivi.fi) Julkaistu 28.1.2020 Hankeviestinnän käsikirja (2021), Theseus.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja
Kampus yritysyhteistyön raja-alueena
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tapahtuu alueellisesti vaikuttavissa kumppaniverkostoissa. TKI-toiminnan yhtenä tehtävänä on kehittää ratkaisuja elinkeino- ja työelämän tarpeisiin. TKI-hankkeissa tehtävä työ tähtää esimerkiksi siihen, että alueellista kilpailukykyä tuetaan. Se voi käytännössä tarkoittaa yritystoiminnan hautomojen ja kiihdyttämöjen perustamista tai kytkösten luomista eri toimijoiden välille. Näistä kytköksistä syntyy eläviä yhteisöjä ja verkostoja, joissa niin vakiintuneet kuin uudet toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten tällaisen ekosysteemin kehittymistä voidaan tukea ammattikorkeakoulun toiminnalla. Miten kampukselle rakennetaan yrittäjyyttä tukeva yhteisö? Kun rakennamme modernia yhteisöä, sitä voidaan tarkastella monelta eri tulokulmalta. Miller ja Acs (1) tuovat esiin kiinnostavan vertauksen. Korkeakoulun kampus on mahdollista nähdä modernina raja-alueena, yrittäjämäisenä ja mahdollistavana yhteisönä. Yrittäjyyshengessä ja pioneerihengessä on paljon samaa. Molemmat korostavat vapautta, tarvetta pärjätä ja resursseja näiden tarpeiden toteuttamiseen. Molempiin liittyy myös toive menestyksestä ja oman paikan löytämisestä. Korkeakoulun kampus voidaan nähdä uutena raja-alueena, jossa vapaana olevia resursseja, kuten oli aikanaan Yhdysvaltojen suuressa lännessä. Kampuksilla on saatavilla osaamispääomaa, opinnollista vapautta ja erilaisia ihmisiä. Näistä voi syntyä uusia mahdollisuuksia ja kehittyä uutta yritystoimintaa. Erona menneeseen länteen on, että korkeakoulun raja-alue on rakentamisprosessin lopputulos. Yrittäjähengen synnyttäminen vaatii rakenteita, joiden kautta luodaan mahdollisuus raja-alueen kaltaisen tilan syntymiseen. Näitä toimenpiteitä on yrittäjyyden opettaminen, laaja kurssitarjonta opiskelijoiden yrittämisen tukeminen ja Chicagossa yrittäjyyskeskuksen luominen. Metropoliassa tätä raja-aluetta rakennetaan Turbiinin yrittäjyyskoulutuksen avulla. Sen avulla on mahdollista oppia taitoja, joilla yrittäminen onnistuu. Minnot, monialaiset innovaatioprojektit, opettavat yhteistä ongelmanratkaisua. Erilaiset yhteiskehittämisen tilat, kuten XR-Center tai Urbanfoodlab taas tarjoavat fyysisiä ympäristöjä, missä kehittää liiketoimintaa eteenpäin. Turnerin rajateoriassa ekosysteemi on toistuva prosessi Miller ja Acs tarkastelevat kampusta Frederick Jackson Turnerin rajateorian kautta ja tuovat esiin, että kampus täyttää Turnerin määritelmän raja-alueesta, jossa on saatavilla pääomia, vapautta ja diversiteettiä. Yhdessä nämä luovat mahdollisuuksia, tukevat yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Turner ymmärtää raja-alueen enemmän toistuvana prosessina kuin fyysisenä tai maantieteellisenä paikkana. Hänen ekosysteeminsä otti ”nälkäisiä” ihmisiä, antoi heille vapauden ja resursseja ja kun raja-alue sulkeutui niin sieltä tuli kunnianhimoinen ja nouseva ihmistyyppi sekä talous. Tämä katsantokanta on hyvin amerikkalainen ja sen soveltaminen suomalaiseen korkeakoulumaailmaan on tehtävä varoen, mutta se tarjoaa kiinnostavan ja laajan kulttuurisen kehikon, jonka kautta voidaan tarkastella korkeakoulun yrittäjyysekosysteemiä. Miller ja Acs tuovat esiin, että yksinkertaisimmillaan yritysekosysteemi on nippu yksittäisiä toimijoita, joita hallitaan siten että yritystoiminta on mahdollista. Yritysekosysteemin käsitettä on avattu laajemmin sarjan muissa osissa. Moderni kampus voidaan nähdä paikkana, jossa opiskelijoilla on taloudellisia resursseja, tutkimusta sekä teknologiaa, lahjakkaita ihmisiä sekä huomattava määrä opintosuoritusten ulkopuolisia toimintamahdollisuuksia. Kun yrittäjän ajatellaan olevan toimija, joka yhdistelee erilaisia resursseja luodakseen lisäarvoa, voidaan nähdä, että oppilas voi kulkea lukuisia erilaisia polkuja yrittäjyyteen. Edellytykset menestyvälle yritysekosysteemille Chicagon mallilla Miller ja Acs tutkimuskohteena oli Chicagon yliopisto. Se on kehittänyt yritysekosysteemiään, omaa raja-aluettaan, jo vuodesta 1994. Silloin luotiin yrittäjyyden professuuri, jolle saatiin 1,5 miljoonan dollarin lahjoitus. Tämän jälkeen luotiin yrittäjyyskursseja, joita ei koordinoitu sen tarkemmin New Venture Challenge, joka on yrityskilpailu opiskelijoille ARCH Ventures, sijoitusrahasto, joka liittyy yliopiston älylliseen ja tutkimukselliseen omaisuuteen. Sijoitusrahaston luomisen myötä fokus vaihtui nopeasti yrittäjyyden taitojen opettamisesta yritysten rakentamiseen ja kehittämiseen. Seuraava vaihe oli yrittäjyyskeskuksen luominen kampukselle, joka koordinoi kaikkea yrittäjyyteen liittyvää yliopistolla. Keskus on saanut huomattavia taloudellisia lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Keskuksen missio on neliosainen: kehittää kokeellisia ohjelmia tukemaan perinteisempää opetustoimintaa sponsoroida ja tukea huippututkimusta tukea opiskelijoita, opettajia ja henkilökuntaa aloittamaan ja kasvattamaan yrityksiä kehittää sekä paikallista että globaalia yritysekosysteemiä. Koulu tarjoaa useita kymmeniä erilaisia kursseja, jotka liittyvät yrittäjyyteen ja useilla näistä kursseista opiskelijat yhytetään start up-yrityksiin, tutkijoihin sekä yritysten ja sosiaalisten organisaatioiden johtajiin. Laaja kurssitarjonta on koettu olennaiseksi, jotta luodaan mahdollisimman paljon yrittäjyysmahdollisuuksia opiskelijoille. He tukevat vaihtomahdollisuuksia, tukea kampuksen ulkopuolisiin ideakilpailuihin, tiloja opiskelijoiden pitämille tilaisuuksille, yhteistyön innovaatio hubeihin sekä yhteydet useisiin sijoitusrahastoihin. Kirjoittajat tuovat esiin myös, kuinka yliopisto on kasvattanut vahvoja ja kehittyviä suhteita kampuksen ulkopuolella toimiviin yhteisöihin. Yritysekosysteemin kehittyminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista Miller ja Acs kertovat, että yliopisto on rakentanut yrittäjyyden koulutusta ja yritysekosysteemiä jo 90-luvulta alkaen. He ovat rakentaneet alustoja, verkostoja ja muita resursseja, jotka ovat mahdollistaneet nopeasti kasvavien yritysten syntymisen kampukselta. Vaikka tulokset eivät ole suoraan siirrettävissä, niistä voidaan nähdä moniulotteisen hallinnon, avoimuuden ja toiminnan jakautumisen laajasti ympäri yliopiston olleen tekijöitä opiskelija perustajien vetämän yritysekosysteemin kasvuun. On myös syytä ottaa huomioon kaikki ne tekemiset ja ohjelmat, jotka ovat päättyneet ja epäonnistuneet. Kohteena ollutta Chicagon yliopistoa on myös onnistanut siinä, että sen käyneet ovat olleet halukkaita tukemaan yritysekosysteemin syntyä lahjoittamalla sekä aikaansa, rahaansa tai osaamistaan sen kasvattamiseen. Heillä on toimiva prosessi, vahva tuki, toimivat siteet kampuksen ulkopuolelle ja selkeä fokus opiskelijoihin. Esimerkki on kiinnostava kohde myös siksi, että heillä ei ole insinöörikoulutusta, vaan he ovat rakentaneet toimivan ekosysteemin ilman suoraa teknistä osaamista. He ovat sen sijaan keskittyneet tarjoamaan kokeellista opetusta ja laajat suhteet kampuksen ulkopuolella olevaan maailmaan, huolimatta heidän pääainevalinnastaan tai suuntautumisestaan. Tällä pohjalta huipulle tavalla on onnistuttu luomaan suurta menestystä. Suuri joukko opiskelijoita, joista osa tulee liiketalouden puolelta, kasvavat resurssit ja kurssitarjonta innovaatioissa ja yrittäjyydessä sekä vapaus etsiä ja löytää näitä resursseja ovat auttaneet Chicagon yliopistoa luomaan maailmanluokan yritysekosysteemin. Voisiko start-up -hub edistää Vantaan kilpailukykyä? Meidän hankkeemme, My Business Hub-kaupunginosan kilpailukyvyn kehittäjänä , voidaan nähdä lähtölaukauksena kahteen suuntaan: se tarjoaa selkeän tien Vantaan kaupungin start-up hubin ja ekosysteemin aloittamiseen. Käytännössä kaupungin kannattaisi valita joku sen alueella toimivista korkeakouluyksiköistä ja aloittaa rakennustyö yhdessä. Korkeakoulun tehtäviin kuuluu hautomo - eli inkubaatiopolun rakentaminen omien vahvuuksien varaan. Kiihdyttämö, mikäli sellainen halutaan kehittää, voi olla myös toisessa ympäristössä, mutta ottaen huomioon aikaisemmat kokemukset Vantaalla, irti korkeakoulusta oleva start up-toiminta on todella haastava saada pyörimään. Toinen, hankkeen varsinainen tavoite, on yrittäjien yhteisön rakentaminen, ja siihen hanke tulee tarjoamaan toimivan alustan sekä toimintamallin. Tämän käytännönläheisen tavoitteen voi rikastaa ajattelemalla myös laajemmin, hakien vertauskuvia historiasta. Kirjoittaja Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa. Lähde Miller D., Acs Z. 2017. The campus as an entrepreneurial ecosystem: The University of Chicago. Small Business Economics volume 49, pages 75–95. (Springer.com)
Onko mikki auki, onnistuuko empaattinen vuorovaikutus etänä?
Onko mikki auki, onko vanha käsi, näkyykö? Tässä kirjoituksessa kerromme, mikä edistää empaattista vuorovaikutusta hybridipalveluissa. Millaista vuorovaikutusosaamista niissä tarvitaan? Miten vastataan asiakkaiden moninaisiin tarpeisiin? Kyky eläytyä toisen kokemusmaailmaan on sosiaalista kanssakäymistä edistävä tekijä. Kyky empatiaan ja sosiaaliseen liittymiseen on meille synnynnäinen ja aivoihin sisäänrakennettu. Siihen vaikuttavat esimerkiksi aivojen peilisolut sekä opioidijärjestelmä, joka säätelee empatiakykyä (1). Jaetut kokemukset, kuten yhdessä nauraminen, vahvistavat ihmisten välisiä suhteita (2) ja parantavat niin sosiaalista vuorovaikutusta kuin yksilön omien tunnekokemustenkin käsittelyä (3). Teknologian hallinta ja helppokäyttöisyys Etäpalaverien teknologiset haasteet ovat tulleet tutuksi suurelle osalle meistä koronapandemian myötä. Katkeileva kuva ja ääni sekä huono kuvanlaatu luovat vuorovaikutukseen ylimääräistä kitkaa, jolloin on vaikeaa keskittyä itse asiaan. Toimiva teknologia ja sen käytön helppous on edellytys hyvälle vuorovaikutukselle. Valitettavasti teknisiin ongelmiin voi toisinaan vaikeaa löytää ratkaisua silloin, kun ne ilmenevät. Voi myös olla vaikeaa löytää itselle rauhallista ja turvallista paikkaa, jossa voi keskittyä kunnolla tilanteeseen. Sen sijaan vuorovaikutuksen normit ja läsnäolo ovat tekijöitä, joihin kaikki osallistujat voivat vaikuttaa. Läsnäolo ja turvallisuus keskeistä Empatia ja yhteisymmärrys sosiaalisissa tilanteissa välittyy suurelta osin kehollisen vuorovaikutuksen kautta, aivojen peilisolujärjestelmään perustuen (4). Kehon ja eleiden rajautuminen pois kuvasta silloinkin, kun kamera on päällä, sekä yhteisen fyysisen tilan ja joskus kosketuksen puute voi vieraannuttaa keskustelijat helposti toisistaan ja vaikeuttaa empatian välittymistä (5). Yhteistyöskentelyssä, tapahtui se sitten lähityöskentelynä tai etänä, on tietoisuus toisen läsnäolosta erittäin tärkeää. Teknologiavälitteisyys ei kuitenkaan välttämättä heikennä vuorovaikutuksen laatua ja empatiaa, vaan tekee siitä erilaista. Läsnäoloa pyritään ilmaisemaan katsekontaktilla ja puheella silloin, kun keholliset vihjeet puuttuvat (6). Huolimatta siitä, ollaanko toiseen ihmiseen kontaktissa etäyhteydellä tai läsnä samassa tilassa, tunnetilojen näyttäminen (ilmeet, äänensävy ym.) koetaan tärkeänä silloin, kun se on mahdollista (7). Vuorottelun sujuvuus vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa voi vaikeutua teknisten seikkojen takia, mikä on tärkeä huomioida erityisesti laitteiden ja ohjelmistojen helppokäyttöisyydessä ja teknisen tuen mahdollisuutena (5). Jakamisen tunteen kokemuksiksi koetaan usein eleet, ilmeet, hymiöt tai muut keinot ilmaista spontaanisti reaktioita yhteisessä hetkessä (7). Kokemuksia etäpalvelujen vuorovaikutuksesta koottiin työpajassa Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa ammattilaiset ja palvelujen käyttäjät kehittävät etä- ja lähipalveluja yhdessä. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja saavutettavia palveluja eri tilanteisiin. Etä- ja lähivuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja haasteita käsiteltiin yhteiskehittämisen pohjalta työpajoissa, joita järjestettiin Hyvinvointia hybridisti -hankkeen yhteistyökumppanien kanssa. Viiteen työpajaan osallistui 26 yhteistyökumppanien palvelujen tarjoajaa ja käyttäjää. Huolimatta hyvin erilaisista etäpalveluiden käyttäjistä kokemukset vuorovaikutuksesta etäpalveluissa olivat hyvin samanlaisia. Työpajoissa käydyistä keskusteluista nousi esiin erityisesti kaksi teemaa: teknologian toimivuus, sen käytön hallinta ja helppokäyttöisyys sosiaaliset normit etävuorovaikutuksessa; läsnäolo ja turvallisuuden tunne Työpajaan osallistuneet kokivat vakiintuneiden normien puutteen ongelmalliseksi etäyhteyksien kautta tapahtuvissa tapaamisissa: tuleeko kameran olla päällä, miten ilmaistaan halu puheenvuoroon ja miten puheenvuorot ylipäätänsä jaetaan, miten ollaan kontaktissa ja miten käyttäydytään muut huomioiden etävuorovaikutuksessa. Hämmennys vuorovaikutusta koskevista normeista heikentää yhdessäolon kokemusta ja etäännyttää muista keskustelijoista. Läsnäolo ja turvallisuuden tunne korostui etävuorovaikutusta koskevissa kommenteissa. Nuoret toivat esiin, että on vaikea peesata toista kuvan välityksellä. Etäempatiaa ja -vuorovaikutusta voi oppia Empatiataitoja voi kehittää ja niiden käyttöä edistää esimerkiksi ammatillisessa vuorovaikutuksessa siten, että ne vahvistavat asiakkaan hyvinvointia ja toimijuutta. Empaattinen vuorovaikutus voi toteutua myös etäyhteyksin. Psykoterapia-asiakkaat saattavat kokea vuorovaikutuksen jopa empaattisempana etänä (7). On tärkeää miettiä etukäteen, millaisilla pelisäännöillä empaattista etävuorovaikutusta toteutetaan. Miten tilanteissa lämmitellään tai vuorovaikutusta juoksutetaan? Mitä pitää huomioida yksilö- ja ryhmätyöskentelyssä? Kuinka läheisyyttä voidaan luoda ja edistää? Epämuodollinen kuulumisten vaihto tuo osallistujat yhteiselle pelikentälle, ja luo kontekstin heidän mielensisäisen maailmansa tulkitsemiseen: tutustuminen toisen tapaan viestiä tuo luottamusta (5). Ajan antaminen yhteiseen työskentelyyn on keskeinen asia, sillä aito kohtaaminen vaatii aikaa ja tilaa. Teknologian osalta on tärkeä huomioida, että erilaisia laitteita, kuten kännyköitä, tabletteja ja tietokoneita, käytetään monipuolisesti. On varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus saada etälaite käyttöönsä. Toisaalta tulee huomioida, että etälaite ei vaadi asiakkaalta aiempaa tietotaitoa teknologiasta. Lähtökohtana tulee olla asiakkaiden ja käyttäjien yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Hyvinvointia hybridisti -hanke on kehittänyt yhteistyökumppaneilleen koulutusta empaattisesta vuorovaikutuksesta. Koulutus sisältää teoriatietoa, käytännön harjoituksia sekä yhteiskehittelyä siitä, miten empaattista vuorovaikutusta voisi edistää työyhteisössä. Koulutuksen teemoja ovat muun muassa empatian käsite ja empatian välittäminen, kunnioittava kohtaaminen, tunnetaidot ja myötätuntouupumus. Vuorovaikutuksen ja empatian lisääminen sekä monimuotoiset tavat toteuttaa erilaisia tilanteita on yhteinen haaste, jota voi koulutuksissa tutkia ja tarkastella yhdessä. Kirjoittajat Johanna Holvikivi on yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa asiantuntijana. Krista Lehtonen on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Hyvinvointia hybridisti ja DigiMetku -hankkeessa asiantuntijana. Helena Miettunen on lehtori ja tutkintovastaava Metropolia ammattikorkeakoulussa ja toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa sisällöllisenä projektipäällikkönä ja Katse tulevaisuuteen -hankkeessa asiantuntijana. Tuomas Leisti on psykologian lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa. Tuomas toimii Hyvinvointia hybridisti -hankkeessa asiantuntijana. Lähteet Karjalainen, T., Karlsson, H., Lahnakoski, J., Glerean, E., Nuutila, P., Jääskeläinen, I., Hari, R., Sams, M., Nummenmaa, L. (2017) Dissociable Roles of Cerebral μ-Opioid and Type 2 Dopamine Receptors in Vicarious Pain: A Combined PET–fMRI Study. Cerebral Cortex, Volume 27(8): 4257–4266. Manninen, S., Tuominen, L., Dunbar, R., Karjalainen, T., Hirvonen, J., Arponen, E., Hari, R., Jääskeläinen, I., Sams, M., Nummenmaa, L. (2017) Social Laughter Triggers Endogenous Opioid Release in Humans. The Journal of Neuroscience. 21;37(25):6125-6131. Nummenmaa, L., Viinikainen, M., Glerean, E., Sams, M., (2012) Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals. Biological Sciences. 109 (24) 9599-9604. De Jaegher, H., Di Paolo, E., & Gallagher, S. (2010). Can social interaction constitute social cognition? Trends in cognitive sciences, 14(10), 441-447. Bauters, M., Pejoska, J., Durall, E., Saarikivi, K., Wikström, V., Falcon, M., & Martikainen, S. (2021). Are you there? Presence in collaborative distance work. Human Technology, 17(3), 261-293. García, E., Di Paolo, E. A., & De Jaegher, H. (2022). Embodiment in online psychotherapy: A qualitative study. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice, 95(1), 191-211. Sperandeo, R., Cioffi, V., Mosca, L., Longobardi, T., Moretto, E., Alfan, Y., Scandurra, C., Muzii, B., Cantone, D., Guerriera, C., Architravo, M., Maldonato, N. (2021). Exploring the Question: "Does Empathy Work in the Same Way in Online and In-Person Therapeutic Settings?". Frontiers in psychology, 12, 671790.
The Harmful Nature of Informed Assumptions
Bad services are always created on a foundation of bad design, whether these are services in a private company, a public service, or an educational institution. Often times this bad design is based on individuals or groups using their own anecdotal experience or knowledge as the basis of creating their services. It is not a malicious desire to create services that don’t fulfill the end users needs. But it can happen often when services are created in a vacuum or only with the people who provide them. Service designers, on the other hand, are constantly talking about and using co-creation and looking at the world from the viewpoint of the end-user for whatever service that is being created or improved. The best way to embody this user viewpoint is to gather data, both qualitative and quantitative, from the (future) users themselves using all the means at your disposal. This is how you can build better outcomes that meet the user’s needs. This doesn’t mean that there is no place for assumptions in this kind of research. Two things need to happen to be able to use them though. You need to openly acknowledge that they are assumptions and everyone on the team needs to acknowledge that they are assumptions. The team needs to be willing and able to test these assumptions and be open to be proven wrong. This can be a big ask for experienced professionals. While being tested, these assumptions can be employed alongside other research that you have done to plug gaps in knowledge so that you can move your work forward through prototyping and testing and back to research and iteration again. Along the way discarding what is proven to be a false flag and keeping what you are able to verify. The wrong path It is human nature to think that, through your long experience, you “know” what is wrong. These are what can be called informed assumptions. There are two differences between the assumptions that we mentioned in the previous paragraph (useful or usable) and informed assumptions: The level of willingness to accept these as assumptions rather than verified data The openness to be proven wrong. These unexamined informed assumptions (basically guessing) hinder the process and will lead you down the wrong path if not properly acknowledged and tested. Unfortunately, many professional experts succumb to informed assumptions. There are a few standard reasons that especially middle and senior managers use to justify why they made crucial decisions purely on what they know or think they know about user needs. These are almost always a form of informed assumptions and include recognizable examples such as: We know who our users are We know what ‘they’ want from our service or product I know I’m right I know my users My part of this process is not broken, it’s others in the process that need to change and the ultimate shutdown — “This is how we do things around here” Moving from instinct to information How to help professionals to shift from "I know what the problem is and how we can solve it" to "I have a general idea what or where the problem might be but let’s test it and discover the real problem". These are two very different mindsets. In addition to mindset, this shift can be hindered for other reasons: The professional may well believe that they truly have the answer. They could be working to specific targets, which can often force to focus on something that will be measured, rather than the what will provide quality and value to the user. They may be nervous to show vulnerability — ‘I don’t know’ is a difficult sentence in an organisation that encourages a competitive leadership environment. It’s also not easy to be agile and responsive if your next pay rise is dependent on you reaching departmental or personal targets that are set outside of knowing what you will need to be agile and responsive to. Often, these are agreed with your boss at your annual personal development review in the previous year. Employing the entrepreneurial mindset is key So how can we tackle the affliction of informed assumptions in experts? One important way to tackle this insidious affliction is to encourage and use an entrepreneurial mindset or entrepreneurial approach. This is vital to creating a team and work environment that is productive, responsive, and most importantly, focused on creating value. It is through developing and utilising the tools of the Entrepreneurial Mindset or the Entrepreneurial Approach, important lifewide skills, that experts can truly begin to allow the real answers to unfold according to the research. These skills include: creativity tolerance of uncertainty openness to learning seeing value in failure pro-activeness networking intrinsic motivation and confidence that what we do matters. Luckily for the next generations, education in the 21st-century has a foundation that includes the recognition of these above skills and the entrepreneurial mindset in general. Now we need to help the organisational leadership in higher education to support the value of being open to being wrong, valuing the discovery process, and that "failure" (in reality learning) is really part of the process of creating valuable services. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Hanketulokset voi koota yhteen ThingLinkillä
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulosten pitää olla saatavilla ja hyödynnettävissä avoimesti. Se on useimpien rahoittajien tahto, ja siihen ovat myös korkeakoulut sitoutuneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa [1.]. Päätöksentekijät, tutkijat ja asiantuntijat, opettajat ja opiskelijat sekä aiheesta kiinnostuneet yleisö voivat hyötyä tulosten avoimuudesta eri tavoin. Monissa TKI-hankkeissa julkaistaan nykyisin jo tuloksia ja tuotoksia monin eri keinoin pitkin hankematkaa. Tuotokset voivat esimerkiksi olla verkkoartikkeleita blogikirjoituksia podcastjaksoja videoita kokonaisia kirjoja oppimateriaaleja verkkokursseja. Ne voivat sijaita eri organisaatioiden – hanketoteuttajien tai yhteistyökumppanien – alustoilla. Hankkeiden päättyessä syntyy tarve koota kaikki tulokset ja tuotokset yhteen paikkaan. Kun haasteena on yleinen tietotulva sekä TKI-hankkeiden tulosten ja tuotosten monimuotoisuus ja niiden löytyminen monista eri kanavista, on entistä tärkeämpää koota tulokset yhteen selkeästi ja innostavasti hyödyntäen nykyaikaisia viestinnän keinoja. Tässä kirjoituksessa ehdotan interaktiivisten oppimateriaalien tekemiseen tarkoitettua ThingLinkiä vastaukseksi tähän tarpeeseen. Tulosten kokoamista kiinnostavasti ThingLinkillä voi tehdä interaktiivisia kuvia, videoita ja 360° mediaa. Sitä käytetään etenkin opetuksessa erilaisten oppimateriaalien luomisessa, mutta ThingLinkiä voi hyödyntää myös muualla korkeakouluympäristössä. ThingLinkiä korkeakoulun työkaluna on käsitelty laajemmin Metropolian Hiiltä ja timanttia -blogissa. Hanketulosten kokoamisessa ThingLinkin interaktiivisuus ja visuaalisuus tuo mielenkiintoa ja voi siten innostaa tutustumaan tuloksiin tarkemmin. Se myös mahdollistaa tulosten jäsentämistä teemoittain tai kohderyhmittäin. Se täydentää siksi hyvin perinteistä hankkeen verkkosivulta löytyvää linkkilistaa. ThingLinkiä on Metropoliassa hyödynnetty ainakin kahden eri hankkeen tulosten kokoamisessa: AMKoodari-hankkeessa toteutettiin vuosina 2019–2021 maksutonta koodarikoulutusta opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella viiden ammattikorkeakoulun voimin. Tämä oli ensimmäinen kaikki hanketulokset kokoava ThingLink-julkaisu. AMKoodari-hankkeen tulokset ThingLinkissä. Hyvissä handuissa himassa -hankkeen tavoitteena oli lisätä kotihoidossa tehtävän työn kiinnostavuutta. Hankkeessa kehitettiin vuosina 2019–2022 työelämän ja oppilaitosten välille kehittäjäkumppanuutta opintojen työelämälähtöisyyden vahvistamiseksi. Hyvissä handuissa himassa -hankkeen tuotokset koottuna ThingLinkissä. Luotettava tiedonlähde Kun misinformaatio ja disinformaatio maailmassa lisääntyy [2.], on tärkeää viestiä hanketulosten luotettavuudesta. TKI-hankkeiden tulokset perustuvat ammattimaiseen kehittämistyöhön sekä tutkittuun tietoon. Tämän pitää näkyä ThingLink-julkaisun käyttäjällä, jotta hän pystyy itse arvioimaan sen luotettavuuden. Se tarkoittaa, että tekemisessä tulee huomioida TKI-toiminnan eettiset periaatteet ja tekijänoikeudet samalla lailla kuin kaikissa muissakin julkaisuissa. Käytännössä ThingLink-julkaisussa tulee olla ainakin seuraavat tiedot: tekijät julkaisuvuosi taustalla olevat organisaatiot hankkeen rahoittajat. Tekijätiedoissa on syytä mainita kaikki, jotka ovat olleet tekemässä ThinkLinkissä olevaa sisältöä. ThingLink-julkaisun tekijät ovat ainakin kokonaisuuden toimittajat, kuvien ja videoiden tekijät sekä mahdollinen erillinen tekninen toteuttaja. Muualla verkossa olevien linkitettyjen materiaalien tekijöitä ei tarvitse tehdä näkyväksi, kunhan tiedot löytyvät alkuperäisestä materiaalista. Toteuta saavutettavasti Vuonna 2019 voimaan astunut saavutettavuusdirektiivi ja siitä seurannut digipalvelulaki ohjaavat korkeakoulujen, viranomaisten ja julkista rahoitusta saavien toimintaa. Se tarkoittaa, että myös TKI-hankkeiden julkaisujen tulee olla saavutettavia. ThingLinkissä on oma sovellus (saavutettavuustoistin, eng. Accessability Player), jolla käyttäjä pääsee käsiksi sisältöön apuvälineitä, kuten ruudunlukijaa, tai näppäimistöä käyttäen. Tämän avulla ThingLink-julkaisut voi toteuttaa WCAG 2.1 -ohjeiden AA-tasolla, joka on tällä hetkellä lain vaatima taso [3., 4., 5.]. Saavutettavuus on tietenkin huomioitava myös julkaisun sisällöntuotannossa ja teknisessä toteutuksessa. Nämä vaikuttavat käytettävyyteen apuvälineillä ja näppäimistöllä navigoidessa, mutta ovat tärkeitä myös esimerkiksi huonosti näkeville käyttäjille ja varmistavat hyvän käytettävyyden kaikille. Yleisiä ohjeita saavutettavaan sisällöntuotantoon löytyy saavutettavan julkaisemisen ja kirjallisuuden asiantuntijakeskus Celian verkkosivuilta saavutettavasti.fi. ThingLinkissä huomioitavat yksityiskohdat suosittelen tarkistamaan sitten kun lähdet toteuttamaan julkaisua. Tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä huomioitavat asiat löytyvät Accessibility Player -käyttöohjeesta englanniksi. Kun julkaisusi on valmis, voit valita, että suora linkki ThingLink-julkaisusi saavutettavaan versioon näkyy ThingLink-julkaisun upotuksen yhteydessä, kun viet sen jollekin verkkosivustolle [6.]. Se helpottaa käyttäjiä, joilla on erityistarpeita, löytämään saavutettavan sisällön. Monimediaisuus ja interaktiivisuus ovat tätä päivää ja siksi ThingLink on yksi hyvä vaihtoehto hanketulosten yhteenkokoamiselle. Innostuisitko sinä kokeilemaan tätä? Kirjoittaja Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntija. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Lähteet Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2020. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020-2025. (pdf) Vehkoo, J. (2021). Valheenpaljastaja: Kahdeksan asiaa, jotka jokaisen pitäisi ymmärtää misinformaatiosta. Yle Oppiminen. 24.02.2021 Jones, L. (2022). Accessibility: New Options in ThingLink. Thinglink.com. 28.3.2022 ThingLink (2022). ThingLink Accessibility Statement (pdf). Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. (Finlex) ThingLink. Accessibility player.
Avoiding Service Design Theatre When Developing Projects
Can you do some service design in this project? We have some money left in this project; can we do some service design? We have money allocated for service design, but we forgot to do it. Can we do it now? These are just a few misconceptions of service design in the higher education context. Service design is a way of thinking as well as a process that will span the whole project. Service design is a process and mindset Service design does not start a project with an outcome in mind. This is why it can be difficult to use it properly and effectively in a funded project. Service design is a way of working and a specific mindset: grounded in qualitative research co-creating with the end-users and other stakeholders being comfortable with not knowing the outcome willingness to be wrong embracing failure as learning understanding that there are no quick fixes testing early and iteration When should service design be considered? When a project plan gets started, it is important to consider whether service design is the method that you can or want to use. Service design is as much about how you plan the process as it is how you execute the plan once funded. Service design is a process that needs to be baked in from the very first days of the planning process. Determining how you will engage with the stakeholders and end users and what role that they play in the process will determine if you are using service design in an impactful way or if it is just service design theatre. What is service design theatre? This term service design theatre should not be confused with using theatre in service design. Especially in prototyping, there is a place for acting out your service in a way that you convey the experience or expected experience of your user to test your ideas. This is not the theatre we are talking about. We are talking about theatre in the sense of the idiom ‘going through the motions’. This is defined by Merriam-Webster as “to do something without making much effort to do it well”. Going through the motions service design theatre is about ticking boxes on a checklist, using the term because it is trendy, and trying to push things through that are not actually focused on the user and their experience. This kind of theatre helps nobody, wastes money and time, and eventually gives service design a bad reputation. When is it too late to consider service design If the project has been designed and submitted, that is a pretty good clue that it is too late to consider using service design. Unless, of course, you are willing and able (per the funding rules and regulations) to re-consider the basis of the project and have the funding for an experienced service designer. If the project has already started and plan has been made, then it is definitely too late to consider using service design. As mentioned earlier, service design, in addition to a mindset, is also a defined process. With the process consisting of phases of research problem definition ideation prototyping testing With this in mind, trying to retrofit a project with service design tools and methods is all but impossible to do in a meaningful way. And just adding it to the end, is just plain theatre. Conflicts in funding and using service design One of the foundations of service design is that we do not know the outcomes of the process before they reveal themselves in the research phase. To start with an outcome means that you are inherently not using the service design process. The fuzzy front-end concept in service design is all about not knowing and trusting in the process that will lead you to an answer. When it comes to funding applications in higher education, or even in projects in the private sector, the most used process is to start with an outcome and then move backwards to create a project plan. This is because the project funders don’t fund problems, they fund solutions. But there is a reason that the saying “Love the Problem, Not the Solution” is at the heart of the work that service designers do. It is because the fundamental understanding of the problem and co-creating with the people who have the problem, will lead to an appropriate solution. But a solution before the research is done is only guessing. This conflict easily leads to Service Design Theatre. Service design needs to be embedded Just like in an organisation, the aim should always be to embed service design into the project. This means that when an opportunity for funding comes along, the underlying foundation of the planning phase needs to use a service design approach from the very first days. To do this, seek out a service designer in your organisation or someone who is very familiar with the methodology, to participate from the early stages of planning. They can provide a perspective on the process and financial needs of using service design in your project. This need for embeddedness is why it would be important for all kinds of people in an organisation to learn about service design. Most people are in the “business” of designing services in some form, whether this is IT department HR student admission library innovation services. Everyone is creating something that someone else will need to use to accomplish some task. These are all services. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
The Importance of Service Design in Organisations
In short, service design is a method of purposefully designing services through a set process that emphasises co-creation with users and other stakeholders through customer research, prototyping, testing, and iteration. It is this iterative process, while putting the user(s) at the centre at each stage, that allows the service to evolve to the needs of the customer. This is a shift in not only mindset but procedure of how an organisation works. So how does an organisation begin to shift how it designs services and solves problems? It is not the process in and of itself that makes it important, but it is the outcomes of the process that does. There are four major outcomes that will help to make a shift to service design for your organisation impactful: inclusion a solid solution efficiencies business viability. It prioritises inclusion Determining who the stakeholders are in a service is important. Making sure that representatives of those stakeholders participate in the process is also important. If users and other stakeholders are not a part of the process, then the outcome will not be valid. One of the main issues with other kinds of service development processes is that they prioritise ‘knowing’ over ‘following the research to find out’. This can be seen when solutions are the first thing that groups or individuals begin to explore. Often this means the loudest voice gets heard or the highest rank gets to decide. This does not give any voice to the user or to those who are less extroverted. When you start with the solution, you usually only have the perspective of those who are delivering the service. Excluding real users, their lived experiences, and any kind of diversity from the development of concepts. It focuses on the problem and not the solution The mantra of almost every designer is Love the Problem, Not the Solution. As GM’s former Head of research Charles Kettering is attributed as saying: “A problem well stated is a problem half solved”. A lot of time in the service design process is used for learning about the users, their lives, and what the real problem is. It is only once the real problem is correctly identified that any solution ideation should be started. A great deal of effort by service designers is spent on holding participants back from trying to create solutions too early in the process. By delaying the ideation and solution part of the service design process, the problem gets thoroughly explored and identified. This will either confirm previous predictions or refute them. Both are acceptable outcomes of this beginning part of the process. Many times, service deliverers will know where the problem is, but are not at all sure as to the why. Without proper research, the why is only ever a guess. It is the why that is mainly explored during the research phase using qualitative research. Spending a lot of time on the solution without understanding the problem doesn’t really help anyone. It leads to efficiencies When a service design process is properly engaged, it will inevitably lead to efficiencies. This is because it should not include elements that are not necessary. Those should naturally be eliminated with proper research, prototyping, and testing. It will also not be solving the wrong problem – and therefore not solving the real problem. When you solve the wrong problem, you create a great amount of waste. Even with the most efficient or paired back bad service, will always have waste because it does not solve the underlying problem. As Professor John Seddon says 1 ":doing the wrong thing righter”. The goal is to have a service that helps the user to get the job done, not to make a less useful service more efficient. It is firmly about organisational balance Service design "aims at designing services that are useful, usable and desirable from the user perspective, and efficient, effective and different from the provider perspective”. - Birgit Mager, Professor of Service Design and Co-Founder of the international Service Design Network. This means that when done right, it insists that the end user and the business perspective is in balance. This means, whatever kind of organisation you have, it is vital to secure its future viability as well as desirability. Without a balance between what customers need and what an organisation can do profitably or within budget, there is no organisational viability. It is through service design that these two sides of the same coin can be optimised. It is a mindset shift At its very heart, service design is a mindset. This mindset, the way in which we approach problems from the moment they are seen, is so important in the success rate of solutions. This mindset shift, moving the focus from solutions to problem from organisation to user from failure to learning and from efficiency to impact, is so fundamental that it needs to be organisation-wide. If only a few people are shifting their mindset in the long run, this new way of working cannot solidly take hold. Resulting in developments within the organisation being uneven and disjointed. Service design needs to work holistically; using the mindset, the process, and the toolkit. This is important for organisations to design a future where they are being inclusive, their business objectives are being met, and the right problems are being solved. Everyone in the organisation has a part to play in it. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. References Seddon, John: Keynote speech. 12th Annual Health Conference. 2016, Dublin, Ireland (beyondcommandandcontrol.com)
Vertaisuuden johtaminen ja rakentaminen työyhteisöissä
Työelämän murroksen mukanaan tuoma työyhteisöjen moninaisuus, muuttuvat työn tekemisen tavat ja kasvava eri alojen työvoimapula sekä pirstaleinen työ asettavat johtamiselle haasteita. Vertaisuuden edistäminen tuottaa yrityksissä hyvää vointia ja mahdollistaa menestystä. Tässä blogikirjoituksessa avataan vertaisuuden tukemista johtamisen yhtenä keskeisenä elementtinä. Keikkatyöntekijöille työhyvinvointi, työterveys ja työturvallisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tärkeätä on saada keikkaa tekevät mukaan yhteisöön. Heidän on oleellista saada ja antaa vertaistukea muulta työyhteisöltä. Tämä on tärkeä havainto keikkatyötä hyödyntävien ja välittävien yritysten johtamisessa. Vertaisuuden johtaminen tukee työelämän kehittymistä Kun tarkastellaan vertaisuutta horisontaalisen ja vertikaalisen vertaistuen näkökulmasta: vertikaalinen vertaistuki toteutuu homogeenisessa ryhmässä horisontaalinen vertaistuki toteutuu heterogeenisen ryhmässä Mihin johtamisessa sitten on tärkeätä kiinnittää huomiota vertaisuuden edistämiseksi ja saavuttamiseksi? Seuraavat viisi elementtiä on löydetty pienten ja keskisuurten yritysten johdon sekä keikkatyöntekijöiden haastattelujen kautta sekä yhteisessä kehittäjäfoorumissa, johon osallistui sekä yritysten edustajia että keikkatyöntekijöitä. 1. Yritysten välinen horisontaalinen vertaistuki Erityisesti pienet yritykset ovat hyvin haavoittuvia monella tavalla. Niillä ei ole resursseja hankkia kallista palvelua, kuten koulutusta ja digitaalisia sovelluksia. Silloin on tärkeää, että he kehittävät yhteistyötä muiden yritysten kanssa. Kaikenlainen vertaisuuteen liittyvä tuki, muun muassa tiedon saanti on tärkeää. Isot yritykset voivat hankkia koulutuksia rahalla ja heillä on asiantuntijoita omasta takaa. Pienet yritykset voivat tukeutua toisiinsa, esimerkiksi jakamalla osaamista ja tietoa toisilleen vastavuoroisesti. Myös työtehtäviä voidaan yhdistellä tilaajan toiveiden mukaisesti ja jakaa tilauksia kilpailijoille. Vertaistuen merkitys korostuu yritysten kohtaamissa kriisitilanteissa, jotka vaikuttavat liiketoiminnan edellytyksiin. Yritykset muodostavat turvaverkoston, jossa on paljon kokemustietoa siitä, miten ongelmista selvitään. Yritykset voivat jakaa työtä toisilleen ja tehdä projekteja yhdessä, kun omat voimavarat eivät riitä. 2. Yrityksen johdon horisontaalinen vertaistuki Johtaminen pienessä yrityksessä on hyvin haavoittuva asia. Saattaa olla, että on yksi esimies tai yrittäjä, joka vastaa johtamisesta. Hän liikkuu myös johtamisen ja perustyön välillä, esimerkiksi sijaistaen sairastuneista työntekijöitä. Tällöin hänelle on tärkeää, että lähellä on luotettavia työkavereita. Joku ehkä toimii tarvittaessa johtajan sijaisena ja näin hän saa vertaistukea jakaen johtajuutta tämän henkilön kanssa. Esihenkilö huomioi tällöin tämän vertaistuen arvon yritykselle. Erityisesti kriiseissä ja toimintaympäristön muutoksissa mitataan sitä, onko johtajalla vierellään henkilö, jolle voi delegoida asioita ja jonka kanssa voi jakaa vaikeita hetkiä. Tämä on näkynyt esimerkiksi koronapandemian jyllätessä. 3. Yrityksen sisäisen vertikaalisen ja horisontaalisen vertaistuen johtaminen Yrityksen esimiehen pitää nähdä työntekijöiden vertaistuen merkitys. Hänen tulee osata tukea myöskin yrityksen sisäistä vertaistukea niin, että työntekijät osaavat nähdään sen arvon yrityksen sisällä. Yrittäjät ovat hankkeen prosesseissa kokeneet saavansa myös muilta työntekijöiltä tukea. Tällöin on kyseessä vertikaalisesta vertaistuesta johtajan ja alaisten välillä. 4. Keikkatyöntekijät sisäisen, vertikaalisen ja horisontaalisen vertaistuen piiriin Yrityksissä on epätyypillisissä työsuhteissa olevia henkilöitä, esimerkiksi keikkatyöntekijöitä tai eri syistä vajaata tuntimäärää tekeviä työntekijöitä. Toiset tulevat määräajaksi tai tekevät lyhyitä keikkoja. Tällöin on tärkeää, että myös nämä keikkalaiset saavat ja kokevat olevansa toivottuja ja tervetulleita. Onnistumiseen tarvitaan monia keikkatyöntekijöitä tukevia keinoja, muun muassa palkitsemiseen liittyviä. Hyvin toteutuneen toiminnan tuloksena keikkatyöntekijät kokevat olevansa tasavertaisia muiden kanssa ja samalla myöskin muut työntekijät kokevat olevansa tasavertaisia näiden keikkalaisten kanssa. Vertaistuelle rakennetaan näin hyvää pohjaa. Keikkalaisuuteen liittyy monia etuja myös verrattuna vakituisessa työsuhteessa oleviin, muun muassa mahdollisuutta valita työvuoronsa. Toisaalta voi olla niin, että keikkaa tekevä joutuu paikkaamaan hankalia työvuoroja tai hänet kutsutaan töihin, kun muut ovat viettämässä yhteistä aikaa työhyvinvoinnin hyväksi. Näin keikkalaiset jäävät yhteisössä ulkopuolisiksi, voivat kokea olevansa ”pohjasakkaa”. Nämä erilaiset edut puolin ja toisin haastavat yhdenvertaista kohtelua ja vertaisuuden kokemusta. Keikkatyöntekijät olisi pyrittävä eri keinoin saamaan mukaan yhteisöön vertaisina. Tässä pitää kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuteen ja tasavertaiseen palkitsemiseen. 5. Avainhenkilöiden sitouttaminen vertaistuen toteuttamiseen ja ymmärtämiseen Johtamisessa on tärkeää luoda organisaatioon roolia vertaistuen rakentajina sellaisille, jotka ovat tietynlaisessa avainpositiossa muiden, nuorempien ja tilapäisten työntekijöiden tukemisessa. Heidän tätä rooliaan kannattaa vahvistaa, jotta nämä avainhenkilöt pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan vertaisuutta yhteisössä ja luomaan yhteisöllisyyttä. Toiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi Kestävä keikkatyö –hankkeen kehittämisprosesseissa vertaistuki toteutui vuorovaikutuksessa osallistujien kesken. Prosessissa tunnistettiin yhdessä voimavaroja ja jaettiin kokemuksia yritysten haasteista. Muun muassa itsetunto vahvistui ja usko omaan yrittäjyyteen vahvistui. Osallistujat jakoivat kokemuksiaan vertaistuesta, sen merkityksestä sekä oman yrityksen sisällä että yritysten välillä. Voimme hankkeen kokemusten pohjalta väittää, että kaikkien edellä mainittujen seikkojen huomioiminen johtamisessa on erityisen tärkeää yrityksen resilienssin vahvistamisessa. Olemme tämän kuulleet niin monien henkilöiden kuvauksissa yritysprosessien aikana. Kirjoittaja Tapio Myllymaa (KM, SHO). Tapio on toiminut lehtorina Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) ja opetustyössä kaikkiaan 40 vuoden ajan. Hän on toiminut Kestävä keikkatyö -hankkeessa asiantuntijana.
Yrittäjänaisten digiosaamista tukemassa
Yritysten digitalisoitumisella on merkitystä yrityksen menestykselle. Digitalisoituminen on kuitenkin lisännyt osaamisvaatimuksia yrityksissä, ja tähän Covid-19 pandemia toi vielä yllättäen lisää painetta. Yksinyrittäjän on oltava oppimiskykyinen muuntautuja, sillä muuta henkilöstä yrityksessä ei välttämättä ole, eikä aina ole mahdollista palkata lisää osaajia tai käyttää ostopalveluja. Tässä blogitekstissä käsitellään erityisesti yksinyrittäjänaisten digiosaamisen kehittämisen näkökulmia. Yksinyrittäjien digitaitojen kehittäminen on kriittinen menestystekijä Oman osaamisen kehittäminen, kouluttautuminen ja uusien taitojen omaksuminen - erityisesti digiosaamisessa - voi olla yksinyrittäjällä jopa tärkeämpää kuin muilla yrittäjillä. Kokonaisvaltainen digikyvykkyys auttaa ennakoimaan ja mukautumaan muutokseen ja tukee liiketoiminnan kehittämistä ja kasvattamista. Erityisesti naisyrittäjien digitaitojen kehittämiseen on syytä jatkuvasti panostaa, sillä samalla tuetaan talouskasvua ja kilpailukykyä ja vähennetään eriarvoisuutta. Yrittäjien digiosaamisen ja uudistumisen tarpeita selvitetty Vastauksena pienyrittäjänaisten digiosaamisen ja -taitojen kehittämisen tarpeeseen Metropolia ammattikorkeakoulussa on toteutettu Oon@2.0 -”Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta” -hanketta. Sen puitteissa on toteutettu kyselytutkimuksena osaamiskartoitus, jonka tuloksista käy ilmi yrittäjien käsityksiä digiosaamisensa nykytilasta ja kehittämistarpeista. Hankkeen toimintaan osallistuneille tehtiin osaamiskartoitus, jonka avulla muodostettiin kokonaisnäkemys osallistuneiden yrittäjien oman osaamisen nykytilasta ja kehittämistarpeista, mutta myös yrityksen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Lisäksi kartoitettiin yrittäjien kasvuhalukkuutta ja kasvun keinoja, sekä käsityksiä yrityksen keskeisimmistä kasvun esteistä. Millaisille digitaidoille yrittäjänaiset kokevat tarvetta? Kyselytuloksissa selvisi yrittäjien käsityksiä digiosaamisensa nykytilasta ja kehittämistarpeista. Kysely toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2022 välillä. Kyselyyn vastasi 37 yrittäjää. Vastanneet olivat keski-iältään 56 vuotta. Vanhin vastaaja oli 70-vuotias ja nuorin 22-vuotias. Vastaajien yritysten keski-ikä oli nuori, 37 % oli perustettu vuonna 2019 tai sen jälkeen. Vanhin yritys oli 40-vuotias ja nuorin vuoden. Vastaajista 76 %:lla oli ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkinto (alempi/ylempi/tohtorin tutkinto). 81 % yrityksistä toimi palvelutoimialalla Oman osaamisen arviointi auttaa kehittämistarpeiden tunnistamisessa Yrittäjänaisilta kysyttiin osaamiskartoitusta varten arviota oman osaamisen nykytilasta sekä oman osaamisen kehittämistarpeesta. Näitä näkökulmia yrittäjät arvioivat 11 digitaalisuuteen liittyvän teeman kautta. Teemat olivat: Digiosaamiseni nykytila yleisesti Markkinointi sosiaalisessa mediassa Hakukonemarkkinointi Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa Verkkosivujen tekeminen Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt Verkkokaupan tekeminen Verkkokaupan ylläpitäminen Myynti sosiaalisen median kanavissa Yrityksen tietoturva Yrittäjät arvioivat oman osaamisensa nykytilaa asteikolla 1-10. Numero 1 tarkoitti, ettei vastaaja osaa ollenkaan ja numero 10 merkitsi vastaajan kokevan osaavan todella hyvin tai olevansa asiantuntija. Mitä suuremman arvon yrittäjä ilmoitti, sitä paremmin hän arvioi osaavansa tai hallitsevansa kysytyn asian. Oman osaamisen kehittämistarpeen yrittäjät arvioivat samojen yhdentoista teeman kautta asteikolla 1-10. Numero 1 tarkoitti, ettei kehittämiselle ole tarvetta tai sitä ei koettu tärkeänä ja 10 tarkoitti, että kehittäminen oli todella tarpeellista tai koettiin tärkeänä. Mitä korkeamman pistemäärän yrittäjä antoi, sitä tärkeämmäksi tai tarpeellisemmaksi hän koki tämän teeman kehittämistarpeen. Valtaosa kokee digitaitojensa kehittämisen tärkeänä Naisyrittäjät arvioivat oman yleisen digiosaamisen nykytilan korkeimmalle kaikista 11 arvioituna olleesta teemasta (arvosana 7.0). Kuitenkin, vastaajat jakautuivat suhteellisen tasaisesti skaalan eri päihin: toiset ilmoittivat osaavansa hyvin ja jopa erinomaisesti, toiset eivät osaa ollenkaan tai vain hyvin heikosti. Mitä matalammaksi yrittäjä arvioi oman digiosaamisensa yleisen tason, sitä matalammat arvosanat osaamiselleen hän antoi myös kaikissa muissa teemoissa. Sama ilmiö päti myös toisinpäin. Joukossa oli siis vastaajia, jotka arvioivat oman yleisen digiosaamisensa nykytilan hyväksi tai erinomaiseksi, mutta silti kokivat suhteellisen paljon yleistä kehittämistarvetta. Mielenkiintoista oli, että tämä kahtiajakautuneisuus ei näkynytkään niin voimakkaasti, kun yrittäjät arvioivat oman yleisen digiosaamisen kehittämistarvettaan. Oman osaamisen kehittämisen arvioi tärkeäksi tai todella tärkeäksi jopa 78 % vastaajista. Verkkokauppa, digi- ja hakukonemarkkinointi sekä sosiaalisen median myynti haastavimmat osa-alueet Yksimielisimpiä osaamisestaan vastaajat olivat verkkokauppaan liittyvissä teemoissa "tekeminen" ja "ylläpitäminen". Tässä yrittäjät arvioivat oman osaamisen nykytilan matalimmaksi kaikista 11 teemasta. Peräti 38 % yrittäjistä vastasi näihin molempiin teemoihin arvosanalla 1 eli ”en osaa ollenkaan”. Arvosanalla 1-5 (en osaa ollenkaan – osaan heikosti) vastasi n. 75 % vastaajista näihin molempiin teemoihin. Hyväksi tai erinomaiseksi arvioi osaamisensa vain muutama yrittäjä. Markkinointi on keskeisessä osassa yrityksien toiminnassa. Sen avulla haetaan uusia asiakkaita, mutta myös koetetaan houkutella jo olemassa olevia asiakkaita pysymään asiakkaina ja tekemään uusia ostoksia. Kuluttajat käyttävät ostoksia tehdessään aina enemmän digitaalisia kanavia ja verkkokauppoja. Yrittäjän kannattaa seurata sitä, mitä kuluttajat tekevät. Myös digitaalisen markkinoinnin hallitsemiseen kannattaa panostaa. Kyselyssä oli neljä myyntiin ja markkinointiin liittyvää teemaa: hakukonemarkkinointi muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa myynti sosiaalisen median kanavissa markkinointi sosiaalisessa mediassa. Näistä neljästä teemasta kolmeen ensimmäiseen yrittäjät arvioivat tarvitsevansa osaamisensa nykytilaan nähden eniten lisäosaamista ja kehittymistä. Näissä yrittäjät arvioivat oman osaamisen ja kehittämistarpeen välisen eron suurimmaksi. Noin 60 % vastaajista koki kehittämisen todella tarpeelliseksi. Yrittäjät olivat myös aika yksimielisiä teemojen kehittämistarpeesta: vain muutama vastaajista arvioi osaamisensa nykytilan hyväksi, mutta kuitenkin niin, että kehittämistarvetta edelleen oli. Myös neljännen teeman ”markkinointi sosiaalisessa mediassa” osaamisen kehittämistarve oli vastaajista noin 70 % mielestä todella tärkeää. Tämän teeman osaamisen yrittäjät arvioivat kuitenkin hallitsevansa näistä neljästä parhaiten. Verkkosivut on kerran laitettu kuntoon, mutta riittääkö se? Teemojen ”verkkosivujen tekeminen" ja ”verkkosivujen päivittäminen tai uudistaminen” kohdalla keskiarvojen mukaan tarkasteltuna kehittämistarvetta osaamisen nykytilasta ei ollut. Kun tarkasteltiin yksittäisten vastaajien antamia arvosanoja, todettiin, että noin kolmasosa vastaajista ilmoitti, että eivät osaa tällä hetkellä ollenkaan tai hyvin heikosti verkkosivujen tekemistä tai päivittämistä. Molempien teemojen kehittämistarve koettiin myös todella tärkeäksi, ”tekeminen” noin 32% ja ”päivittäminen” noin 43 % vastaajista. Kyselyyn vastanneiden yrittäjien heterogeenisuus näkyi siis myös tässä. Tietoturvan tärkeys tunnistetaan, vaikkei osaamista itsellä olisikaan Yrityksen tietoturvan kohdalla yrittäjät arvioivat oman osaamisen suhteellisen matalaksi (5.7), mutta kehittämistarvetta koettiin matalasta keskiarvosta huolimatta aika vähän. Yksittäisten vastaajien tuloksia tarkasteltaessa tilanne kuitenkin muuttuu ja vastaajien heterogeenisuus nousee esille: Noin 30 % vastaajista arvioi tietoturvaosaamisensa nykytilan hyväksi. Yli 43 % vastaajista arvioi tietoturvaosaamisensa heikoksi (ei osaa ollenkaan tai osaa heikosti). Noin 50% yrittäjistä tunnisti kuitenkin tämän teeman kehittämistarpeen tärkeäksi tai todella tärkeäksi. Vastattiinko hankkeen koulutuksilla aidosti yrittäjien tarpeisiin? Kartoitukseen ja Oon@2.0-hankkeessa järjestettyihin koulutuksiin osallistuneet yrittäjät olivat monen teeman kohdalla hyvin eri tasolla digiosaamisen nykytilan ja kehittämistarpeen suhteen. Heillä on luonnollisesti silloin myös erilaisia oppimistarpeita. Koulutukseen hakeutuneilla yrittäjillä juuri verkkokauppatoimintaan, myyntiin ja markkinointiin liittyvät arviot omasta osaamisen nykytilasta saivat heikoimmat arvosanat. Näissä teemoissa kehittämistarve oli myös suurin. Yrittäjän iällä, digiosaamisen nykytilalla ja kehittämistarpeen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Digitaalisen osaamisen taso ja kehittämistarve ovat siis siinä mielessä universaali ilmiö, eivätkä riipu iästä. Haastetta koulutuksen sisältöihin ja järjestämistapoihin tuo se, että toiset osaavat ja haluavat lisää ja toiset osallistujat ovat vielä perusteissa. Sisältöä pitää tällaisessa tapauksessa hajauttaa, ja niin hankkeessa tehtiinkin: osallistujille järjestettiin lisäpajoja tarpeen mukaan. Näyttäisi sille, että koulutuksen sisältö vastasi osallistujien kehittämistarpeita. Kirjoittaja Kaarina Pirilä työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Kaarina on kokenut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kehittäjä sekä opinnäytetyön ohjaaja. Monipuolinen hanke- ja tutkimustyöskentely innoittaa Kaarinaa ja hän toimiikin parhaillaan Oon@2.0-hankkeessa sekä Metropolian testaus- ja tutkimuspalveluita tarjoavassa Metropolia Proof Healthissä. -- Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeessa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja sekä vahvistamaan yrittäjien hyvinvointia ja verkostoja. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-30.6.2023.
Vapaaehtoistoiminnalla kohti sosiaalisesti kestävää huomista
Voisiko vapaaehtoistoiminta olla ratkaisuna inhimillinen ja mukaan kutsuva toimintamuoto yhä useammalle ihmiselle osallistua sosiaalisesti kestävämmän (1) huomisen luomiseen? Näkökulmia ovat esimerkiksi edellytysten luominen yksilön elämänhallinnalle, vastuullisuudelle tai oman toiminnan merkityksen ja vaikutuksen syvemmälle ymmärtämiselle? (1) Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, miten konkreettisesti yksilöitä vapaaehtoistoimintaan kouluttamalla on luotu vertaismentoritoiminnan voimauttavia kokemuksia. Muutokset kohti sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa syntyvät ketterästä tarttumisesta ajankohtaisiin haasteisiin, ja osallistujien osaamisen tunnistamisesta ja sen vahvistamisesta. Vapaaehtoistoiminnan muodot ovat viime aikoina muuttuneet ja monipuolistuneet. Erityisesti pandemia-aika tuotti uudenlaisia tapoja järjestää vapaaehtoistoimintaa. Tuolloin esimerkiksi perustettiin erilaisia kauppa-apu palveluita tai toimintaa siirrettiin verkkoympäristöön (2). Vapaaehtoistoiminta pähkinänkuoressa Vapaaehtoistoiminta on tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin tehtävää toimintaa, jota ihminen tekee palkatta ja vapaasta tahdostaan (3). Vapaaehtoistoiminta voi olla tukea tuottavaa (tukihenkilötoiminta) osallistavaa, (harrastukset) palveluja (nettisivut tai vertaistoiminta) talkoo-, keräys- ja tapahtumatoimintaa (keräykset ja talkoot) tai järjestötoimintaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista (4). Sen voidaan ajatella olevan lähelle kansalaiskasvatusta, jolloin se edistää ihmisen sosiaalista vastuuntuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Myös ihmisen empatiakyky ja solidaarisuus vahvistuvat vapaaehtoistoiminnassa (5). Se voi myös tarjota uuden tavan nähdä maailma (6). Vapaaehtoistoiminta on tärkeää toimintaa julkisten ja yksityisten palvelujen rinnalla. Joissakin yhteydessä sitä kutsutaan metaforalla ‘luonnonvara’ (The volunteering-as-a-natural-resource) (7). Vapaaehtoistoimintaa ja vertaismentorointia opitaan osana ammattikorkeakouluopintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnossa on jo usean vuoden ajan ollut mahdollista opiskella vapaaehtoistoimintaa osana opintoja. Sosionomitutkinnon tarjoama opintojakso Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on viiden opintopisteen laajuinen. Opintojaksolle ominaista on, että sen toteuttamisessa on huomioitu vertaismentoroinnin mahdollisuus. Harjoittelussa vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on ollut käytössä kaksitasoinen vertaismentorointimalli. Mallia on kehitetty opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on oppia yhteisesti vertaismentoroinnin keinoin tukemaan kanssaopiskelijoita oppimisprosessissa (8). Yhteisöllisen mallin pilotointi etsi keinoja heikossa asemassa olevien työllistymisen tukemiseen Kohti työelämää - yhteisön voimin -hanke pilotoi uutta yhteisöllistä mallia, jolla edistettäisiin työllistymistä korkean työttömyysasteen maahanmuuttajavaltaisilla alueilla pääkaupunkiseudulla. Hanketta toteuttivat yhteistyössä Kalliolan kansalaisopisto, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Invalidisäätiö (Live tai Livepalvelut). Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla asuvien, palveluverkon ulkopuolelle pudonneiden maahanmuuttajien perustaitoja. Sitä kautta tavoitteena oli edistää heidän mahdollisuuksiaan työllistyä nopeasti tai hankkia riittävä pohja tutkintoon johtavan koulutuksen opinnoille. Hankkeen toteuttamisessa keskeisiä ideoita olivat vertaismentorointi ja vapaaehtoistoiminta. Hankkeessa toimiville mentoreille tarjottiin suoritettavaksi Metropolian sosionomitutkinnon vapaaehtoistoiminnan opintojakso. Vertaisten merkitys hankkeessa nousi tärkeäksi, myös tutkimuksen mukaan (9) vertaisuus voi luoda turvaa, jaetun kokemuksen ja samastuttavuuden. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta yhdistyivät oppimiseen hankkeelle räätälöidyn vapaaehtoistoiminnan opintojaksolla Kohti työelämää -hankkeen tarpeisiin räätälöitiin Metropoliassa tarjolla olevan vapaaehtoistoiminnan viiden opintopisteen opintojaksosta suppeampi, kahden opintopisteen laajuinen opintojakso. Tähän räätälöityyn koulutukseen osallistui seitsemän maahanmuuttajataustaista henkilöä. Heidän tehtävänään oli toimia vertaismentoreina Kalliola Setlementin pitämille kolmelle kurssiryhmälle. Tehtävän suorittaminen oikeutti vertaismentorit saamaan kaksi opintopistettä Metropoliasta. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson yleisenä tavoitteena oli opiskelijan osaamisen kehittymisen siten, että hän edistää toiminnallaan osallisuutta, toimijuutta, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä. Hankkeeseen osallistuneet vertaismentorit paneutuivat huolellisesti jakson oppimateriaaleihin ja tehtäviin. Kehitin tehtäviä ja niiden arviointia sen mukaan, kun pääsin selville osallistujien suomen kielen taidoista. Suullisessa ilmaisussani pyrin selkeyteen muun muassa tauottamalla ja käyttämällä yksinkertaisia ja mahdollisimman yksiselitteisiä sanoja. Keskusteluille annettiin riittävästi aikaa. Sanojen löytämisessä koko ryhmä tuki puhujaa. Kirjallisista, itsenäisistä tehtävistä poistin joitakin vaikeaselkoisempia lähteitä, rajasin sivumääriä ja vaihdoin osan tilalle videoita - Asiantuntijalehtori, projektityöntekijä Seija Mäenpää. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson uudelleen muotoilemisessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta yhdistyi oppimistoimintaan konkreettisesti. Lisäksi se mahdollisti hankkeen maahanmuuttajataustaisten kansalaisten osallisuuden ja kehittäjäkumppanuuden toteutumisen. Vapaaehtoistoiminnan opintojakso lisäsi osallistujien ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallisesta merkityksestä Taloustutkimuksen teettämän tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumista helpottaisi se, että tarjolla olisi lyhytkestoisia ja kertaluonteisia tehtäviä (33% vastanneista) (10). Vapaaehtoistoiminnan tutkijat puolestaan peräänkuuluttavat sitä, että kiinnitettäisiin entistä vahvemmin huomiota siihen, että vapaaehtoistoiminnan ympäristöstä tulisi entistä kestävämpi varmistaen vapaaehtoisresurssien kasvun (7). Kerätyn palautteen perusteella vertaismentorit kokivat tietämyksensä vapaaehtoistoiminnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin laajentuneen. He näkivät erittäin motivoivana mentorointitoiminnan yhteyden vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin, sen yhteiskunnallisen hyödyn ja oman osuutensa kurssilaisten tukijana ja itsensä yhteiskunnallisina vaikuttajina. Osallistujat arvostivat heille ja heidän tarpeiden pohjalta muotoiltua opintojaksoa. Vapaaehtoistoimintaa ja sen merkitystä ja mahdollisuuksia osana hanketoimintaa on hyvä lähestyä laajasti ja monesta näkökulmasta. Esimerkiksi tässä, vertaismentoreiden osaaminen tunnistettiin ja tunnustettiin opintopisteiden muodossa, jolloin hankkeeseen osallistuneet saivat siitä myös omaan työnhakuunsa vahvistusta. Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa ja siten yksi avaintekijä sosiaalisesti kestävämpään huomiseen. Koulutuksen ulottuminen mahdollisimman monien saataville, esimerkiksi osana hanketoimintaa, vahvistaa osaltaan sosiaalista kestävyyttä ja edistää kansalaisia osallistavampaa huomista. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eija toimii teemavastaavana (Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen) Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Eija on Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittaja. Seija Mäenpää työskentelee lehtorina Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (AMK) valmistuville opiskelijoille sosiaalipedagogiikkaan, varhaiskasvatukseen ja luoviin menetelmiin liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös opinnäytetöiden ja työharjoittelujen ohjaus, sekä hanketyö. Lähteet Sosiaalinen kestävä kehitys – Kestävä kehitys (keke.bc.fi) Lahikainen, E. & Nieminen, P. (toim) (2022). Vapaaehtoistoiminta poikkeusaikana PDF (kansalaisareena.fi). Kansalaisareenan julkaisuja 3/2021. Kansalaisareena. Mitä on vapaaehtoistoiminta? (kansalaisareena.fi) Laimio, Anne & Välimäki, Sari. 2011. Vapaaehtoistoiminta kehittyy (PDF) (kansalaisareena.fi). Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeaumus. Raatikainen, E. (2019). Learning through Service and Volunteerism: The pedagogical Model in Higher Education in Finland in Degree Programme in Social Services (doi.org). IJRDO- Journal of Educational Research, 4(6), 17-31. Koolen-Maas, S. A., Meijs, L. C. P. M., van Overbeeke, P. S. M., & Brudney, J. L. (2022). Rethinking Volunteering as a Natural Resource: A Conceptual Typology. (doi.org) Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 0(0). Raatikainen, E- & Tast, S. (2017). Mentorointimalli opiskelijan tukena vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisessa – Case Metropolia. Teoksessa Kolme kulmaa opinnollistamiseen OPAS OPINNOLLISTAMISEN RATKAISUISTA, TYÖKALUISTA JA VINKEISTÄ (docplayer.fi) , 11-14. VERKKOVIRTA, Työnopinnollistamista verkostoyhteistyönä. Mikkonen, Irja & Saarinen Anja 2019: Vertaistuki voimavarana. Kompassi. Artikkeli on aikaisemmin julkaistu englanninkielisenä Euroopan Tieteiden ja Taiteiden Akatemian European Academy of Science and Arts julkaisussa Revisiting Values and Rights in a Digitalising World. Editors Juhani Laurinkari, Felix Unger and Zoltan Tefner. EASA 201. Rahkonen, J. 2021. TUTKIMUSRAPORTTI. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa Juho Rahkonen Taloustutkimus Oy Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa 2021.
Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin
Mitä luovat menetelmät ja taiteilijat voivat tuoda tullessaan, kun työyhteisöille järjestetään yritysvalmennuksia? Valmennukset edistävät resilienssiä ja sosiaalista pääomaa Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yhteisöjen sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisöllistä toimintaa - ja nimenomaisesti toimintaa, jolla voidaan edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalista pääomaa siis syntyy yhteisöllisyydestä ja yhteisön jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta (1). Valmennuksissa voidaan keskittyä valmennettavien yhteisöjen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi työssäjaksamisen ja henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Valmennuksissa yrityksen sosiaalisen pääoman ja resilienssin tilaa on tarkasteltu turvallisesti ja yhteisöllisesti. Valmennuksissa käsitellään toisinaan kipeitäkin aiheita ja siksi niissä tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, omien roolien havainnointiin ja työidentiteettiin. Valmentavia tilaisuuksia voi järjestää monissa eri muodoissa. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa on olennainen. Tavoitteena on saada valmennuksen lopputuloksesta yrityksen sen hetkisiä tarpeita mahdollisimman hyvin palveleva. Luovuudesta tukea pienten, keskisuurten ja mikrokokoisten yrittäjien tarpeisiin Yritysvalmennuksiin tuodaan uudenlaista näkökulmaa, kun mukaan otetaan taide ja luovuus. Yllättävää hyötyä saadaan, kun mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta työstetään luovan, taidelähtöisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Eloisa-hankkeen toiminnassa luovan työn ja taiteen eri alan ammattilaisia kutsuttiin mukaan valmentaja-taiteilija -työpareiksi. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa ja taiteilijoiden osaamisen sovittamisessa kuhunkin kontekstiin oli keskeinen toimintatapa. Yrityksen tarpeista lähtevä, räätälöity valmennus tarkoitti räätälöityä valmentaja-taiteilija -yhteistyön muotoja taiteilijan moninaisten roolien ymmärtämistä osaamisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä. Luovuus ja taiteilijuus valjastettiin luontevaksi osaksi niiden tarpeiden toteutumista, joita yritykset ennen valmennuksia ovat nostaneet esiin. Valmennuksista on kerätty aineistoa ja analysoitu kehittämistyön luonteen mukaisesti, ja sitä jatketaan toisen pilotointikierroksen loppuun saakka. Näin saadaan arvokasta tietoa valmennusten vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista. Palautteista, asiantuntijakeskusteluista, haastatteluista saadaan tietoa muun muassa siitä millaisena sosiaalisen pääoman, työhyvinvoinnin ja valmennusten yhteys näyttäytyy miten valmennuksissa on edistetty sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja resilienssiä millaisia taiteilijarooleja ja/tai taiteilija-valmentaja -yhteistyön malleja muotoutui mitä työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä valmennuksilla voitiin tukea. Kerättyä tietoa hyödynnetään seuraavan valmennuspilotin ja muiden yrityksille tarjottavien työpajojen suunnittelussa. Hanketyön tuloksia arvioidaan jatkuvasti Kuten tutkimus-. kehittämis- ja innovaatiohankkeissa yleensäkin, myös Eloisan asiantuntijajoukko, projektiryhmä arvioi säännöllisesti hankkeen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Toimintaa hankkeen aikana kehitetään innovatiivisesti, luovalla ja tarkalla otteella. Monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen osallistujamäärässä on esimerkiksi vielä kurottavaa. Mietinnässä on Miten tehostamme viestintää ja valjastamme eri tahoja markkinoimaan/viestimään Eloisassa tuotettavista työpajoista, kursseista, koulutuksista? Minkälaisia työpajoja, koulutusta tuotamme lisää, jotta osallistumisen helppous ja ennen kaikkea yrityksiä hyödyttävä, vaikuttava sisältö yhdistyvät? Minkälaiset yhteistyön muodot synnyttävät synergiaa ja siten vaikuttavuutta? Hankeyhteistyöllä, asiantuntevan ohjausryhmän valjastamisella sekä taidealan toimijoiden yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, joita ei kannata jättää käyttämättä. Kirjoittaja Irene Alsti-Lehtonen toimii Metropoliassa projektiasiantuntijana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja musiikkipedagogi AMK. Kulttuurialan hankkeiden projektipäällikkönä toimimisen lisäksi Irene tekee hallintotyötä musiikin tutkinnossa. Myös kulttuuri-, yritys- ja sote-alaa eri tavoin yhdistävien rahoitusten hakeminen on osa työnkuvaa. Metropolian palveluksessa hän on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työn painopiste on ESR-rahoitteisen Eloisa-hankkeen vetämisessä. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. Tapahtumakokonaisuus Eloisa-hankkeen sivuilla.
Miten saada kotihoitoon pitovoimaa?
Osaavan työvoiman saaminen ja pitäminen kotihoidossa on ajankohtainen haaste niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Vanhuspalveluissa on tällä hetkellä paljon henkilöstövajetta. Alan vetovoimaisuus on heikentynyt ja moni alalla työskentelevä pohtii, vaihtaako raskaan ja eettisesti kuormittavan työn kevyempään. Tilannetta ei paranna se, että samaan aikaan julkinen kuva vanhuspalvelujen tilasta näyttäytyy julkisuudessa negatiivisessa valossa. Miten sitten lisätä veto- ja pitovoimaa? Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon pitovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta. Kolmasosa vanhuspalveluissa työskentevistä hoitajista toimii kotihoidossa (1). Kotihoidossa työskentelee pääsääntöisesti lähihoitajia, terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia, joista suurimman ryhmän muodostavat lähihoitajat. Työ on usein yksinäistä, vaativaa ja edellyttää osaamista ja kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Mia Roos ja kumppanit (2) ovat tehneet lähihoitajien työnkuvasta ja työn vetovoimatekijöistä kirjallisuuskatsauksen. Sen mukaan työntekijöiden veto- ja pitovoimaa lisäävät lähihoitajien työn arvostus joustavat toimintatavat työnkuvan optoimointi osallistava kehittäminen Kirjallisuuskatsauksen mukaan lähihoitajat toimivat myös mentoreina uusille työntekijöille, opettaen niin lähihoitajia kuin sairaanhoitajiakin. Pitovoimaa etsimässä Ongelmallista ilmiötä pyritään aktiivisesti ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä ja hankkeilla. Työterveyslaitoksella on käynnissä Hyvä veto -hanke, jossa kehitetään toimintamallia hyvinvoinnin sekä vanhustyön arvostuksen ja vetovoimaisuuden parantamiseksi. Malli koostuu eettisestä organisaatiokulttuurista, valmentavasta johtamisesta sekä nuorten kokeneiden työntekijöiden yhteistyöstä (3). Työhyvinvointi on nostettu yhdeksi tärkeäksi pitovoimaa lisääväksi tekijäksi. Työnantajan panostus työntekijöiden työhyvinvointiin vähentää työn kuormittavuutta ja lisää sitä kautta työntekijöiden työhyvinvointia. Hyvä veto -hankkeessa on laadittu tätä varten politiikkasuositukset Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin, joka sisältää seitsemän tutkimukseen ja asiantuntijatietoon perustuvaa suositusta (4). Vetovoimainen vanhustyö -hankkeessa on kehitetty työyhteisöille Vetovoiman itsearviointi -työkalu (5), jonka avulla yritys tai työyhteisö voi itse arvioida omaa toimintaansa. Työkalu sisältää laaja-alaisesti tietoa pito- ja vetovoimatekijöistä sekä mahdollistaa arvioimaan ja kehittämään oman työyhteisön tilannetta. Työkalu auttaa tiedostamaan näihin liittyviä tekijöitä, sekä antaa vinkkejä ja hyviä käytäntöjä hyödynnettäväksi työyhteisön pito- ja vetovoiman kehittämisessä. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hankkeessa kotihoidon kanssa tehtyjen keskustelujen pohjalta on tunnistettu tarvetta mentorointimallin kehittämiselle kotihoitoon. Mentorointimallia ja -opasta pilotoidaan syksyn 2022 aikana (6). Valmistuessaan se voi tukea myös pienyrittäjiä toiminnan kehittämisessä. Opiskelijat ideoivat ratkaisuja kotihoidon pien- ja mikroyrityksille Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeessa mukana olevat hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman veto- ja pitovoiman haasteet. Valjastimme syksyllä 2022 ratkaisujen tuottamiseen mukaan kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaisen innovaatioprojektin (MINNO) tiimiä. Opiskelijatiimit ideoivat keinoja haasteeseen kahdesta näkökulmasta: Miten kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa? Miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa? Opiskelijatiimeille annettu haaste oli tarkoituksellisesti mittasuhteiltaan suuri, joka antoi heille mahdollisuuden lähteä ideoimaan ilman ennakkorajauksia. Tarkoitus oli etsiä vetovoimaa lisääviä ratkaisuja erityisesti pienen, yksityisen kotihoidon palvelua tarjoavan yrityksen näkökulmasta. Opiskelijat perehtyivät kotihoidon pien- ja mikroyritysten keskeisiin ongelmiin haastattelemalla kotihoidon palveluja tarjoavaa yrittäjää sekä pohtimalla ryhmän kesken opiskelijoiden omia havaintoja kotihoidon työstä. Haastattelun ja pohdintojen kautta tunnistettiin seuraavat ongelmat, jotka vaikuttavat negatiivisesti kotihoidossa työskentelevien hoitajien pitovoimaan: työyhteisön puuttuminen yksinäinen työ arvostuksen puute suuri vastuun määrä Opiskelijat nostivat ideoinnin keskiöön työyhteisöllisyyden puutteen ja lisäksi he perehtyivät siihen, mitä alan työntekijät arvostavat, ja mikä saa heidät pysymään ja viihtymään työssään. Voisiko mentorointi lisätä pitovoimaa kotihoitoon MINNO-projektitiimi lähti useiden ideoiden jälkeen pohtimaan sitä, miten mentorointia voisi hyödyntää lisäämään kotihoidon pitovoimaa. Opiskelijat toteuttivat sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille kyselyn kartoittaakseen sitä, mikä luo pitovoimaisen työpaikan ja kokisivatko vastaajat hyötyä mentorointimallista pitovoimaa lisäävänä toimintana. Opiskelijoiden lisäksi he haastattelivat myös pienyrittäjää, joka toi esiin työntekijöiden kokemuksen siitä, että työyhteisön muodostuminen kotihoidon toiminatympäristössä voi olla haaasteellista työn liikkuvan luonteen vuoksi tuoden erilaisia haasteita työyhteisöön. Pienyrittäjän näkökulmaa pyrittiin hyödyntämään, jotta malli soveltuisi kotihoidon mikro- ja pienyrittäjien työympäristöön. Tiimi jalosti mentorointimallia siten, että se lisäisi kokeneiden työntekijöiden kokemaa arvostusta (7). Opiskelijat päätyivät työstämään sitä, miten mentorointimallin avulla voisi laajemmin tutustuttaa myös työntekijöitä toisiinsa.Opiskelijat kokivat mentorointimallin mielekkääksi, jota hyödyntämällä työyhteisöön pääseminen myös helpottuisi ja työskentelyn alun jännitys vähenisi.Opiskelijat kuvasivat jatkojalostetun mentorointimallin tavoitteeksi juurruttaa mentorointimalli arkeen niin, että myös uudet työntekijät voivat tulla tulevaisuudessa mentoreiksi. Heidän mukaansa tämä onnistuu parhaiten kun työntekijä saa ensin itse hyvät valmiudet työhösä huolellisen perehdytyksen ja omakohtaisen mentoroinnin myötä. Opiskelijoiden tuottama Mentorointimalli-video YouTubessa MINNO-opiskelijoiden tuotokset kotihoidon veto- ja pitovoimaan Dallaten-verkkosivulla Innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Niin julkinen sektori kuin yritykset ja yhdistyksetkin etsivat keinoja lisätä kotihoidon veto- ja pitovoimaa. Nähtäväksi jää, mitä keinoja meneillään olevat hankkeet ja kehittämistyöt onnistuvat tähän tuomaan. Myös pienyrittäjän kannattaa näitä seurata, sillä sieltä voi löytyä hyviä käytänteitä sovellettavasi oman yrityksen toimintaympäristöön. Ideoidun ratkaisun takana opiskelijat Projektissa mukana olevilla opiskelijoilla ei ollut aiempaa kokemusta projektityöskentelystä. Kaikki mukana olleet olivat terveydenhoitotyönalan opiskelijoita. Erityisen opettavaista oli kokea, minkälaista projektityöskentely on. Mielenkiintoa lisäsi mahdollisuus olla osana kehittämässä omaa alaa ja mahdollisesti tulevaisuuden työpaikkaa. Opiskelijat esittivätkin projektin päätteeksi toiveensa tulevaisuuden työnantajilleen - toivomme näkevämme mallin käytössä tulevaisuudessa. Kirjoittaja Hannele Hokkanen (TtM, Tuotekehittäjä EAT, Sh) on lehtori, joka työskentelee Dallaten hankkeessa ja Seniorit Tikissä hankkeessa vanhustyön asiantuntijana. Tämän lisäksi hän ohjaa ja koordinoi monialaisia innovaatioprojekti opintoja Sosiaali- ja terveysalalla. Hänen opetusalaansa kuuluvat myös Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen. Lähteet Alastalo, Hanna & Kehusmaa, Sari 2021. Vanhuspalvelujen tila toukokuussa 2021. Verkkojulkaisu julkaistu 3.9.2021 Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (slideshare.net). Viitattu 10.11.2022 Roos, M. ym. 2022. Lähihoitajien työnkuva ja työn vetovoimatekijät sosiaali- ja terveysalalla - inteatiivinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 34 (3) (uef.fi). Viitattu 14.11.2022 Työterveyslaitos 2022. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palvelussa - Hyvä veto. (ttl.fi) Työterveyslaitos 2022. Politiikkasuositus: vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin (ttl.fi) Vetovoiman itsearviointi -työkalu (vetovoimainenvanhustyo.fi) Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon (samk.fi) Kuntatyö 2030. Mentorointi kotihoidossa. (kuntatyo2030.fi) Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote, Mikkeli. 28.9.2021. Viitattu 10.10.2022 Työterveyslaitos 2020. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palveluissa Hyvä veto -hanke https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/henkiloston-saatavuuden-ja-alan-vetovoimaisuuden-turvaaminen-iakkaiden-palveluissa-hyva-veto Viitaattu 11.11.2022 Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin https://www.ttl.fi/tyoelaman-suunta/politiikkasuositukset/politiikkasuositus-vanhustyon-eettinen-kuormitus-vahenee-panostamalla-tyohyvinvointiin viitattu 6.11.2022 Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanke https://vetojapitokotihoito.samk.fi/ Viitattu 12.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö -hanke. https://vetovoimainenvanhustyo.fi/ Viitattu 5.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö. Vanhustyön vetovoima malli https://vetovoimainenvanhustyo.fi/vanhustyon-vetovoimamalli/ Viitatattu 3.11.2022
Yritysten toiminnan kehittämistyöskentelyn menetelmiä
Miten yrityksien toimintaa voidaan kehittää? Työelämän ja työskentelyn vaatimiin muutoksiin voidaan hyödyntää erilaisia strukturoituja menetelmiä. Erilaisten välineiden käyttö työnohjaajan, opettajan, ohjaajan tai valmentajan töissä tuo vuorovaikutuksellisen dialogisuuden lisäksi uusia keinoja tarkastella teemoja, joihin muutosta toivotaan. Tässä kirjoituksessa esittelen, miksi ja mitä välineitä voi käyttää. Fasilitointiin, ohjauksiin tai valmennuksiin soveltuvien menetelmien käyttö ei välttämättä edellytä pohjakoulutusta. Niihin perehtyminen voi auttaa ymmärtämään paremmin tilanteessa käytettävän menetelmän taustaprosesseja tai itse ideaa, miksi jotain tiettyä menetelmää hyödynnetään. Resilienssi yksin ei riitä ylläpitämään työhyvinvointia Yritykset koostuvat aina ihmisistä. Yleisesti ihminen tarvitsee toivoa ja uskoa tulevaan, jotta hän jaksaa kurottaa kohti omia haaveitaan ja kykyä pärjätä arjessa. Resilienssi (1-6) on ollut otsikoissa paljonkin ja se tarkoittaa muun muassa: Keskeinen yritysten selviytymiseen, kestävään kehittymiseen, kriisitilanteiden hallitsemiseen ja jokapäiväisistä haasteista selviämiseen liittyvää taitoa Viime vuosina ovat työtilanteet ja -olosuhteet muuttuneet monin tavoin monella alalla, sekä ainutlaatuisesti että globaalisti covid-19 pandemian seurauksena. Riittämättömyyden tunne kuluttaa työntekijää Jos aika ei tunnu riittävän kaikkien töiden tekoon, alkaa olo tuntua riittämättömältä. Riittämättömyyden tunne on yksi tunteista, joka vaikuttaa myös työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen negatiivisesti. ”Tutkimus osoittaa selkeästi, että vahvempi kokemus itseohjautuvuudesta on yhteydessä suurempaan työn imuun ja alhaisempaan työuupumukseen. Itseohjautuvuutta kokevat työntekijät tuntevat myös palautuvansa paremmin ja kokevat vähemmän stressiä,” työelämäprofessori Frank Martela, Aalto-yliopisto (7). Julkisuutta on erityisen paljon saanut hoitoala, jossa resurssien riittämättömyys on ollut jopa uhkana potilasturvallisuudelle. Hoitoala ei ole ainut, jossa resurssipula, kiire ja kuormittuneisuus ovat läsnä. Samoja epäkohtia tuovat esiin myös opetusalalla työskentelevät henkilöt. (8) Keskeisiä osa-alueita työssä jaksamiseen ovat työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuus, päätöksenteon läpinäkyvyys ja resurssien riittävyys. Kun työntekijä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä jaksavana ja kykenevänä ihmisenä, on hänen työnsä laatu usein myös parempaa. ”Merkittävää tutkimuksessa on se, että mukana oli monenlaisissa työpaikoissa ja eri aloilla töitä tekeviä ihmisiä. Mitä hierarkkisemmin työ on organisoitu, sitä heikompaa työn imu on. Hierarkkisuus ennustaa myös työuupumusoireita,” Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja työhyvinvoinnin asiantuntija Jari Hakanen (7). Työskentelyä työpajoissa kohti myönteisiä tulevaisuuksia Jotta yrittäjän mieli, esimerkiksi koronapandemiasta huolimatta, lähtisi työskentelemään toivotun tulevaisuuden eteen, jonkin on muututtava. Katse tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan yrittäjien, yritysten ja työntekijöiden resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä. Lisäksi hankkeen järjestämien ryhmätapaamisten kautta on tarjottu mahdollisuus verkostoitua ja vahvistaa yrityksen ja työntekijöiden hyvinvointia. Hanketyön puitteissa on lähdetty prosessoimaan ja visioimaan yritysten kanssa toivottua tulevaisuutta, jossa voimavarat tulisivat tulevaisuuden rakentamisen käyttöön. Työskentely on toteutettu työpajoina, joissa yrityksen väki on kokoontunut yhdessä 6–9 tapaamisen aikana, pari tuntia kerrallaan. Kokoontumisissa on suunniteltu tulevia toimenpiteitä ja toteutuksia aikatauluineen. Ensimmäisessä työpajassa on tehty ennakointidialogimenetelmää Tulevaisuuden muistelu (10), jossa toivottu tulevaisuus kuvitellaan viiden vuoden päähän. Tulevaisuuden muistelu- menetelmä on erityisesti käytössä sosiaali- ja terveysalalla, johtamistyössä, kasvatus- ja koulutusaloilla sekä terapiatyössä. Menetelmässä on keskeistä pyrkiä uutta kohti, hyödyntämällä olemassa olevia voimavaroja ja aiemmin hyvin toimineita selviytymiskeinoja (9, 11-14). Hanketyöskentelyn seuraavissa vaiheissa eli Onnistumispajoissa on lähdetty ratkaisukeskeisesti suunnittelemaan toimenpiteitä ja askelia, joilla toivotut asiat toteutuvat. Kun muistelee tavoitetta kehittämistyön suhteen, ajallisina tarkastelupisteinä voi olla kuukausi, puoli vuotta ja hankkeen jälkeen. Pääkysymykset ensimmäisessä yhteistyöskentelyssä eli Tulevaisuuspajassa ovat olleet: Tavoite tulevaisuuteen: yrityksen visio 5 vuoden päähän? Ajattelua ja suunnittelua: mitä priorisoidaan? Mitä täytyy olla valmiina tiettyjen aikojen puitteissa? Mitä toimia vaaditaan? Millä tavoin edistetään tavoitteissa pysymistä? Mitä tapahtuu sen jälkeen? Apukysymyksiä edellä mainittuihin liittyen: Kuinka tavoitteet toteutuivat ja mitä vaadittiin, että perille päästiin? Mitä tavoitteita on saavutettu eri tarkastelupisteissä? Miten ne on saavutettu eli mitä se on edellyttänyt? Miksi ne on saavutettu? Esimerkiksi, miksi ne ovat olleet tärkeitä? Mihin tilanteisiin hyviksi koettuja ratkaisukeinoja voi yrittää jatkossa soveltaa? Miten jatkossa tunnistetaan ennakkoon asioita, jotta ongelmia ei tulisi? Mitkä ovat ne askeleet jatkossa, jotta pysytään oikeilla teillä? Tulevaisuuden visioinnista kohti konkretiaa toiminnan visualisoinnilla Onnistumistyöpajoissa pyrittiin nimeämään, mitkä ovat organisaation tai yrityksen arvot ja resilienssiominaisuudet, jotta niillä vahvistetaan kantavia rakenteita. Dialogisen työskentelyn tueksi tarvitaan usein jonkinlaista visualisointia, jolla asioiden yhteyksiä ja suhteuttamista havainnollistetaan. Hanketyöryhmän kanssa rakennettiin fasilitointia havainnollistamaan kuvaannollinen polkupyörä, jossa sekä yksilön että yhteisön tai organisaation resilienssiä tukevat ominaisuudet täytyy olla tasapainossa, jotta pyörä kulkee eteenpäin. Resilienssipolkupyörässä istuin koostui psykologisesta turvallisuudesta, mikä palautteen perusteella lisääntyi yhteistyöskentelyn myötä työyhteisöissä. Käytännön kokemuksia matkan varrelta Mitä tavoitteellinen työskentely tulevaisuuden eteen on yritysten menestymisen ja pärjäämisen kannalta tuonut? Hanketyön löydöksistä raportoidaan myöhemmin, mutta tähänastiset kokemukset ovat olleet hyviä. Yrittäjät ovat tuoneet esiin lisääntyneen vuorovaikutuksen ja yhteisen kehittämisen tärkeyden henkilöstön kanssa, sillä ulkopuolisen fasilitoijan turvin on voitu käsitellä sellaisiakin asioita, joita ei ole aiemmin hoksattu tai uskallettu lähteä työstämään. Toisekseen, hankkeeseen liittyvä prosessimainen yhteistyöskentely on mahdollistanut dokumentointia ja yhteisiä kehittämisen linjoja myös tulevaisuutta ajatellen. Hanketyöskentelyyn liittyvä yrityksen sisäisen dialogisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen suunniteltuja tavoitteita kohti on ollut haastavaa ja antoisaa, mutta ilman työparityöskentelyä asioiden reflektointi, fasilitoinnin ohella, olisi voinut jäädä hyvin niukaksi. Hanketyöryhmän säännölliset, viikoittaiset tapaamiset ovat toimineet hanketyöryhmän sisäisinä työnohjaussessioina, joissa toimintatapoja työpajoihin on tarvittaessa muokattu uusiksi ja olemme kohdanneet toisiamme kannustavin silmin. Toistemme sparrailu on tehnyt meistä hyvin toimivan hanketiimin. Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamissa hankkeissa on tavoitteena kestävän kehityksen ja tulevaisuuden turvaaminen ja tässäkin hanketyössä on ollut tarkka suunnitelma, kuinka näitä teemoja yritysten kanssa työskenneltäessä toteutetaan. Kestävän kehityksen teemoista erityisesti kestävän työn ja sosiaalisen kestävyyden teemat ovat näkyneet erityisesti uusien sekä vanhojen struktuurien rakentamisena tai vahvistamisena hankkeeseen osallistuneissa yrityksissä. Katse tulevaisuuteen -hankkeeseen liittyvät yritysprosessit ovat olleet hyvin yksilöllisiä ja moninaisia. Joidenkin yritysten kanssa työskentelyssä on painottunut työilmapiiri tai hyvin käytännönläheiset seikat, kuten vaikkapa viestintä. Työhyvinvointia on sivuttu enemmän tai vähemmän kaikissa yritysprosesseissa, mutta keskeisesti hankkeeseen liittyvä kestävän kehityksen teema on ollut tärkeä kaikissa hanketyöskentelyissä. Yrityksen arvojen merkityksestä on keskusteltu myös podcasteissa ja koulutuksissa, joita hankkeen tiimoilta on pidetty. Kirjoittaja Helena Miettunen (FT, FM, KM) toimii Metropoliassa lehtorina ja tutkintovastaavana. Lisäksi hän on ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry) ja coach. Hän on työskennellyt Katse tulevaisuuteen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet Barasa, E., Mbau, R., & Gilson, L. (2018). What Is Resilience and How Can It Be Nurtured? A Systematic Review of Empirical Literature on Organizational Resilience (doi.org). International Journal of Health Policy and Management, 7(6), 491–503. Liang, F., & Cao, L. (2021).Linking Employee Resilience with Organizational Resilience: The Roles of Coping Mechanism and Managerial Resilience. (doi.org) Psychology Research and Behavior Management, 14, 1063–1075. Valli, L. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta kriisinhallintaorganisaatiossa. (PDF, trepo.tuni.fi) Tampereen yliopiston väitöskirjat 264. 2020 Työterveyslaitos. Resilientti organisaatio. Mitä on resilienssi? (ttl.fi) Resilience-hanke Itsearviointi: Resilienssi (resilience-project.eu) Tampereen yliopiston verkkouutinen. Resilienssin johtamisella saavutetaan parempaa työhyvinvointia | Tampereen korkeakouluyhteisö (tuni.fi) Aalto-yliopiston verkkouutinen. Tutkimus: Itseohjautuvuus lisää työn imua, vähentää stressiä ja nopeuttaa palautumista. (aalto.fi) 30.4.2021 Työolobarometri 2020: Sairaanhoitajien työtyytymättömyys kasvaa | Sairaanhoitajat, Tutkimustietoa opetusalan työoloista (oaj.fi). Eriksson, E., Arnkil, T.E. & Rautava, M. (2006) Ennakointidialogeja huolten vyöhykkeellä verkostokonsultin käsikirja – ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. (julkari.fi) Stakesin työpapereita 29/2006. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Kokko, R.-L. (2007) Tulevaisuuden muistelu – palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä (julkari.fi) Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007): 2, 166-174. Innokylä. Tulevaisuuden muistelu (innokyla.fi) Sitra. Tulevaisuuksien muistelu (sitra.fi) THL. Ennakointidialogit - Lapset, nuoret ja perheet (thl.fi) -- Katse tulevaisuuteen -hankkeen sivu.
Osaamisen kehittämisen prosessit tuottavat tuloksia yrityksissä
Tietoa ja osaamista luovasti yhdistelemällä yritys voi parantaa tuottavuutta ja lisätä kykyä sopeutua muutoksiin. Yritysjohdon on kuitenkin hyvä ymmärtää, mitkä osaamisen kehittämisen prosessit ovat taustalla vaikuttamassa siihen, kuinka tietoa käsitellään ja sovelletaan. Näihin prosesseihin on mahdollista onnistua vaikuttamaan räätälöidyillä yrityskohtaisilla valmennuksilla ja koulutusratkaisuilla. Tässä tekstissä tarkastelemme kriittisesti yritysvalmennuksen laajentamista uudenlaiseksi, koko henkilöstöä sitouttavaksi prosessiksi. Tiedolla johtaminen vaatii tiedon jakamista Tietojohtaminen korostuu tämän päivän liike-elämässä. Sen tavoitteena on vahvistaa yrityksen kilpailukykyä. Tietojohtamista tarvitaan työpaikoilla aina, kun työntekijät ponnistelevat jonkin yhteisen tavoitteen eteen. Koska kukaan ei voi yksin kaikkea tietoa hallita, pitää yrityksen onnistua luomaan otolliset edellytykset tiedon luomiselle ja jakamiselle. Monissa yrityksissä ei täysin tiedosteta sitä, mikä rooli työpaikan sosiaalisilla, tiedollisilla, toiminnallisilla ja reflektiivisillä prosesseilla on tiedon ja osaamisen näkyväksi tekemisessä ja yhteisöllisessä jakamisessa. Henkilöstön osaaminen syntyy näiden neljän oppimista tuottavan prosessin avulla. (1) Kahvi- ja lounashetket sekä muut arkiset kohtaamiset edistävät tietojen, kokemusten, näkemysten ja ajatusten jakamista niin yksilön, tiimin kuin koko organisaation välillä. Sosiaalisissa prosesseissa oppiminen tapahtuu käsillä olevasta asiasta ikään kuin huomaamattomasti, kun tiedot ja ideat ’puolivahingossa’ siirtyvät toimijalta toiselle. Mikrokurssit johdattavat osallistujat yhteisen tiedon äärelle Mikrokurssit ovat pieniä opintokokonaisuuksia, jotka kestävät vähän aikaa ja keskittyvät rajattuun aihealueeseen. Mikrokurssit käynnistävät kognitiiviset eli tiedolliset prosessit, jotka liittyvät tietoon ja sen etsimiseen sekä tietämyksen lisäämiseen tarkastelun kohteena olevasta ilmiöstä. Mikrokurssit voivat olla oivallinen keino edistää työelämässä mukana olevan aikuisväestön jatkuvaa oppimista. Lisäksi ne voivat tukea yrityksiä havaitsemaan tarpeen henkilöstön osaamisen ylläpitämisessä ja jatkuvassa kehittämisessä, osana liiketoiminnan strategista johtamista. Yrityksille tarjottavien mikrokurssien tavoitteena on tuoda yhteen kollektiivisen työkokemuksen tuottama ulkopuolelta erikseen hankittu ja yrityksessä olemassa oleva tieto. Tämän kootun tiedon varassa ongelmia voidaan ratkoa tarkoituksenmukaisissa kokoonpanoissa. Kognitiivisissa prosesseissa luodaan, jaetaan ja siirretään uusia käsitteitä ja malleja sekä tietoa niin, että niitä voidaan hyödyntää työtehtävissä ja liiketoiminnan kehittämisessä. Kognitiiviset prosessit edellyttävät usein sitä, että järjestetään tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa on sisään rakennettuna vahva tiedollinen oppimisnäkökulma. Hanketyöllä tuetaan yritysten henkilöstön osaamisen kehittämistä MUUVO - muutosvoimaa osaamisesta -hankkeen (2) kehittämistyöllä tuetaan uusimaalaisia yrityksiä niiden liiketoiminnan ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen liittyvissä asioissa. Hankkeen aikana kehitetyt mikrokurssit ovat luonteeltaan varsin yleisluontoisia, eivätkä ne sellaisenaan ole vastaus yritysten muutos- ja kehittämisprosesseihin tai niihin liittyviin johtamis- ja osaamistarpeisiin. Mikrokurssien tarkoitus on vastata monien alojen erilaisten yritysten tarpeisiin ja antaa niille lähtökohtia uusien näkökulmien tarkasteluun ja ongelmien ratkomiseen. Yrityksen johto ja työntekijät saavat mikrokursseista perustiedot kulloinkin käsillä olevasta valmennettavasta teemasta, joita MUUVOssa ovat osaamisen kehittäminen muutosjohtaminen kestävä kehitys. Kurssien tavoitteena on kannustaa yrityksiä ja niiden työntekijöitä miettimään käsiteltävien sisältöjen pohjalta kriittisesti sitä, mihin asioihin ne nykytilanteessa tarvitsevat koulutuksellista ja valmennuksellista tukea. Lisäksi kurssit auttavat tarkastelemaan, millaista johtamista ja mitä osaamista tulevaisuudessa tarvitaan menestyksekkään liiketoiminnan tueksi. Mikrokurssit eivät sinänsä ratkaise yrityksen ongelmia, mutta voivat antaa sille työkaluja tarttua tunnistettujen haasteiden selättämiseen ja ovat välillinen keino tunnistaa uusia trendejä, haasteita ja mahdollisuuksia. Parhaimmillaan mikrokurssit nostavat esiin osallistujissa tai oppijoissa näkökulmia, joita voidaan käsitellä yhteisesti yrityskohtaisissa valmennuksissa. Pitkällä aikavälillä hanketyön tavoitteena on auttaa yritystä luomaan yritykseen kulttuuri, jossa sosiaalisten eli yhteisöllisten prosessien kautta arkisesta ja vapaamuotoisesta työntekijöiden vuorovaikutuksesta syntyy yhteisen oppimisen mahdollisuuksia työpäivän aikana. Yritysvalmennukset kohdentuvat tavoitteellisesti työstettäviin kokonaisuuksiin Valmennuksen tehtävänä on auttaa yrityksen johtoa ja työntekijöitä tunnistamaan huomionarvoisia asioita, kun yritys on lähdössä johonkin liiketoiminnan kannalta merkitykselliseen ja ajankohtaiseen muutosprosessiin. Johdon sitoutuminen kurssi- ja valmennuskonseptin onnistumiselle on keskeistä useista syistä. Yrityksessä täytyy olla yhteinen käsitys oppimisen tarpeesta ja sen organisoinnista, esimerkiksi siten, että oppimisille järjestetään konkreettisesti aikaa työajalla. Prosessin alkuun saattamisessa auttaa, jos yritysjohto yhdessä ulkopuolisen valmentajan kanssa kykenee tunnistamaan kursseista sellaiset sisällöt ja teemat, jotka palvelevat yrityksen tarpeita parhaiten. Kun asioista ollaan paremmin perillä, on helpompi alkaa suunnitella toimenpiteitä, joilla ongelmiin haetaan ratkaisua. Tätä prosessia tuetaan MUUVO:n yrityskohtaisilla räätälöidyillä valmennuksilla, joiden ensisijaisena tarkoituksena on auttaa yritystä tarttumaan johonkin tunnistamaansa haasteeseen ja lähtemään viemään siihen liittyvää muutos- tai kehittämisprosessia omin voimin eteenpäin. Valmennustyö jää ohueksi ja luentomaiseksi, mikäli yrityksen johto ja työntekijät eivät tosissaan sitoudu. Mikrokurssi-valmennusprosessin lisäarvo yrityksille Yksittäinen mikrokurssi ei vielä näkyvästi muuta mitään, mutta parhaassa tapauksessa se voi antaa oppijalle sysäyksen paneutua aihealueeseen tarkemmin. Mikrokurssi voi innostaa ja inspiroida oppijaa niin, että tämä alkaa aktiivisesti etsiä lisää tietoa ja uusia kouluttautumismahdollisuuksia aiheesta. Mikrokurssin ytimessä on sen kevyt ja helposti lähestyttävä luonne: se on nopea tapa perehtyä ja tutkia teemoja, painottaen jokaisen yrityksen ja työntekijän omaa näkökulmaa. MUUVO-hankkeessa kehitetty koulutus-valmennusprosessin tavoite on edistää johdon ja henkilökunnan välistä vuorovaikutusta työpaikalla. Vuoropuhelu lisää yhteistä ymmärrystä siitä mihin yritys on menossa mitä valintoja ja prioriteetteja siihen mahdollisesti liittyy mitä se tarkoittaa itse kunkin kannalta (johto, esihenkilöt, työntekijät). Jokaisen työyhteisön jäsenen on koettava mahdollisuutena, että he voivat halutessaan vaikuttaa yhteisiin asioihin. Jos näin on, tapahtuu muutos melkein kuin itsestään ja tulee osaksi kaikkea työn tekemistä. Avoin työkulttuuri, jossa arvostetaan moninaisuutta ja jossa kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti, on suosiollisempi muutokselle ja valmiimpi sitoutumaan muutosprosessiin kuin päinvastaisilla periaatteilla ja arvoilla toimiva työyhteisö. Mikrokurssien ja valmennuksen polut rytmittävät arjessa oppimista Operationaaliset eli toiminnalliset prosessit kuuluvat aktiiviseen työn tekemiseen, kokeilemiseen ja tekemällä oppimiseen. Ne tukevat työssä oppimista, osaamisen vahvistumista sekä innovatiivisten työtapojen suunnittelua. Näissä prosesseissa tarvitaan aikaa ja tilaisuuksia kokeiluihin sekä niistä opitun hyödyntämiseen ja edelleen kehittämiseen. Työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus käyttää työaikaa tekemällä oppimiseen, aktiiviseen yhteiskehittelyyn ja uusien ideoiden testaamiseen. Oppimisen integroiminen osaksi työn tekemistä prosessin aikana on MUUVOn keskeisiä työkaluja. Mikrokurssit polutetaan vuorotellen valmennusten kanssa niin, että asioita käsitellään valmennuksissa pala kerrallaan. Ideana on pitää prosessissa yllä keveyden tunnetta. Pakollinen suorittaminen ei johda tuloksiin osaamisen ja organisaation kehittämisessä, eikä myöskään kestävän kehityksen toimissa. Valmennusten kanssa rytmitetyt mikrokurssikokonaisuudet on valittu yrityksen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Polutuksessa pitää olla joustavuutta, koska erilaisten yritysten erilaiset työntekijät omaksuvat tietoa eri tavoin. Saman yrityksen sisällä eri vastuualueiden ihmisten kiinnostus voi suuntautua hyvinkin eri tavalla. MUUVO-polku luo aktiivisesti mahdollisuuksia reflektiivisille prosesseille, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa työntekijä eli oppija reflektoi yksin ja ryhmässä omaa ja toisten oppimista, toimintatapoja ja osaamista. Nämä prosessit auttavat tunnistamaan, jäsentämään ja sanoittamaan henkilökohtaisesti ja yhteisesti opittua, rakentamaan yhteisiä merkityksiä sekä lujittamaan me-henkeä eli keitä olemme yrityksessä X. Reflektiiviset prosessit ovat työyhteisössä “kanava” palautteen antamiseen ja saamiseen, sekä mahdollisuus arvioida omaa ja koko yrityksen toimintaa. Kysymyksiä yrityksen prosessien kehittämisen tueksi Yritysjohdon ja koko henkilöstön olisi hyvä kriittisesti tarkastella edellä kuvattuihin prosesseihin liittyviä nykyisiä työtapojaan ja tiedon jakamisen käytänteitään esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla. Samalla voisi pohtia, mitä oppimisen edistämiseksi voidaan työyhteisössä yhdessä tehdä: Missä määrin työyhteisönne ja työtapanne mahdollistavat oppimisen sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla perusteella? Mitä kognitiivisia, eli tiedollisia prosesseja tunnistatte omassa yrityksessänne? Miten tiedostetusti näitä prosesseja käytetään ja hyödynnetään? Mitä voisitte tehdä lisää tai paremmin tai toisella tavalla? Miten yrityksessänne tuetaan työntekijöiden ajankäyttöä ja osallistumista toiminnallisiin prosesseihin? Miten yrityksenne mahdollistaa kehittämisen ja innovoinnin? Miten yrityksessänne hyödynnetään reflektiivisiä prosesseja ja niistä suodattunutta tietoa? Mitä voisitte tehdä toisin tai paremmin? MUUVOn tavoitteena ei ole luoda jäykkiä valvontarakenteita, vaan seuranta olisi sisäänrakennettu osa jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen prosessia. Tämä vaatii tietenkin myös toimintamallia tukevaa kulttuuria yritysten sisällä. Näiden prosessien kehittäminen ja tukeminen on yksi MUUVO-hankkeen tulevia haasteita. MUUVOn idean positiivisesti vastaanottaneet yritykset ja heidän kanssaan tehtävä pilottityö mahdollistaa ennakoinnin ja osaamisen kehittämisen nivomisen sujuvaksi uudeksi organisaatiokulttuuriksi. Kirjoittajat Maarit Laihonen (KTT, VTM) on Metropolia Ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtori. Hän opettaa vastuullista liiketoimintaa ja toimii kestävän kehityksen hankkeissa. Perttu Pohjonen (MMM) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa, jossa hän opettaa julkisten hankintojen johtamista ja vastuullista liiketoimintaa. Mika Launikari (FT, KTM) toimii Laurea-ammattikorkeakoulussa uraohjauksen ja osaamisen kehittämisen TKI-asiantuntijana. Kaikki kirjoittajat toimivat MUUVO-hankkeessa mikrokursseista vastaavina asiantuntijoina ja yritysvalmentajina. Lähteet Poikela, E. ja Nummenmaa, A-R. 2002. Ongelmaperustainen oppiminen tiedon ja osaamisen tuottamisen strategiana. Teoksessa E. Poikela (toim.) Ongelmaperustainen pedagogiikka-teoriaa ja käytäntöä. s.33- 52. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Juvenes Print Oy. MUUVO Muutosvoimaa osaamisesta -hanke (muuvo.fi)
Co-Creating Student-Run Centers in Multicultural Contexts
The Student-Run Multidisciplinary Allied Health Practice Center offers a setting that connects clients, students, teachers and working life partners. The center embraces multidisciplinarity, and the wide range of disciplines involved is expected to stimulate new ways of thinking and better insight creation. The multidisciplinary center will help students develop their professional competencies, and clients will receive services that support their well-being. This blog post shares important findings of the development process from the perspective of Metropolia´s tutoring work. Multidisciplinary collaboration and co-creation Nowadays, multiprofessional and multidisciplinary collaboration is becoming more common and is already the natural way of working together in many health care contexts. Co-creation is a teamwork approach and a tool to spark innovation and client satisfaction, and to integrate clients into the processes of service ideation and development (1, 2). Co-creation brings different parties together to jointly produce a mutually valued outcome. Co-creation brings in ideas from clients or participants, which in turn creates new ideas to the project (2). In co-creation, service users and providers are equal actors in the development process. Based on Harra (3), co-creation means collaboratively planned actions for developing processes to achieve the best solutions in a meaningful way. Developing a multidisciplinary center model In January 2019, the KickOff event of the Erasmus+ capacity building project Student-Run Multidisciplinary Allied Health Practice Center (SMAHPC) was launched in Gjilan, Kosovo. This was the start of an international network and collaboration between six universities and several working life partners. The purpose of this international project was to co-create and develop a new learning environment and way of teaching, where Metropolia University of Applied Sciences' role was to support the development process in multiprofessional teams. The following key concepts were identified in the beginning of the process and chosen as basis for development: Student-Run Multidisciplinary Collaboration Allied Health Innovation and entrepreneurship Co-configuration and co-creation Evidence-informed practice User-involvement Client-centeredness Network communication Throughout the project, the development teams engaged different actors from different fields and educational backgrounds, such as social and healthcare sector and also law, educational and rehabilitation sectors. The development teams included students clients teachers principals chief financial officers (CFO) managers junior and senior specialists Taking network collaboration further with partners A business plan and an operational model concerning learning and pedagogy for the Student-Run Center were co-created to clarify the center's structure. The project team consisting of development teams also co-wrote a Handbook of key concepts. During a study visit in Helsinki, the aim was to define and clarify the structure and operations of the new Student-Run Center. To visualize the center´s operating model we used different kinds of co-creation methods and service design tools. For example: Canva applications Blueprints of services Concretization of services and activities through play with Legos and other functional activities Defining key roles at the Student-Run Center - client, teacher and student From the very beginning, the importance of conceptualizing new equal roles and actions at the center was emphasized. We discussed and co-created materials during online tutoring sessions by using, for example, Google Jamboard to define and visualize practical actions at the center. The tutors formulated important questions that needed to be answered: Who chooses treatment methods and evaluates assignments and learning outcomes at the center? How can we support collaboration and learning during all steps of the operation model at the center? How is knowledge constructed and in what settings: virtual or face-to-face? How is interaction and equal participation taken into consideration? Is the working method collaboration or cooperation? How is the client's perspective taken into consideration? Bridging the differences for a common goal Also, some differences affected the development work. Many laws and regulations guide the universities' teaching and client service activities in Kosovo's social and healthcare sectors, which were important to notice. We spoke different languages and sometimes had different understandings of crucial concepts because of our backgrounds and historical variables. This challenged collaboration and co-configuration and made co-working sometimes more like cooperation. Each participant's perspective was equally important to be highlighted during the development and enriched the team’s understanding and created depth for action and co-creation. We were driven by a shared ambition and a state of mind that bound us into close communication and interaction that led to a shared understanding. The global Covid-19 pandemic made the pragmatic phase of the development process at the center very challenging. The piloting of the operational model and the new pedagogical approaches at the Student-Run Center were planned to be implemented in parallel with the piloting. However, more practical experience is required to enable further development so that the services provided at the Student-Run Center will match the needs of the clients and the students’ learning outcomes. Tools for sharing knowledge and supporting collaboration Role playing was used to clarify the roles and tasks of teachers and students in this new way of learning. Students dramatized actual client situations in the Student-Run Center. The teachers’ role was to mentor, coach and spar the client work. The aim for the students was to learn by doing, which is a new approach in the Kosovian teaching culture. Online tools and applications, such as Google Jamboard and Padlet, were used during tutoring sessions. These tools helped to introduce and try different possibilities of collaboration and co-creation that highlighted new pedagogical learning approaches in new online settings. The client’s role and perspectives are essential in service design In the beginning, the aim was to develop one Student-Run Center, but during this project, all Kosovian universities involved also started creating Student-Run Centers in their own surroundings. The clients’ roles in these new centers are crucial: to have an active Student-Run Center, we need clients and students. The students provide the services that the clients need and desire. Through client work, the student will experience a unique learning environment which generates skills for the demanding working life. To provide services and to enable learning in this way is also socially sustainable in many ways. Now facing the dissemination stage of this project, the multidisciplinary collaboration has built the capability in all participants and partners involved. In the future, it is important for the actual actors at the Student-Run Center (clients, students and teachers) to continuously collaborate and co-create. To emphasize the clients' perspective in the ongoing development it is important to maintain the desired and needed services at the center for years to come. Authors Janett Halonen works as a Senior Lecturer in the Occupational Therapy Degree Programme and has participated in the SMAHPC project from 2019 to 2022. Janett collaborates with students, clients and staff at Metropolia UAS´s HyMy-Village, which is an example of a Student-Run center at Myllypuro campus. Janett also works as project manager in the Digital inclusiveness promoting employment project and has a Master Degree in Health Promotion. Kajsa Sten works at Metropolia as Senior Lecturer for the degree program in Optometry, and she gets excited about development and learning projects done together with work life partners and students. By education, Kajsa is an Optometrist and has completed a Master's Degree in Rehabilitation and has vocational teacher's qualification. Over the years, Kajsa has been involved in many development projects, and been actively involved in co-creating and starting up the Metropolia’ s multidisciplinary HyMy -village services and learning environments. The Village OPTICIAN learning environment was developed by Kajsa and it is created in close cooperation between working life networks and Metropolia. Literature Galvagno, M., & Dalli, D. (2014). Theory of value co-creation: a systematic literature review. Palumbo, R. (2016). Contextualizing co-production of health care: a systematic literature review. Int J Public Sector Manage, 29(1), 72-90. Managing Service Quality, 24(6), 643-683. Harra, T. (2014). Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallisuuden mahdollistaminen toimintaterapiassa. Rovaniemi: University of Lapland. -- Visit the SMAHPC project webpage (src-health.net)
Kotihoidon vetovoima huolena – ratkaiseeko sosiaalinen media rekrytoinneissa?
Koronapandemia on vaikuttanut monin tavoin sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimaan. Toisaalta kysynnän kasvu on ollut nopeaa ja suurta, toisaalta työvoiman saatavuus tulevaisuudessa näyttäytyy haasteellisena. Pelkästään laskennallisesti työvoiman määrää lisäämällä tavoitteisiin ei päästä, vaan keskeisimpänä ratkaisuna työvoiman saatavuuden parantamiseksi nähdään alan vetovoiman ja työolojen parantaminen. (1.) Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon vetovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta. Hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman saatavuuden vaikeutumisen ja myös työntekijöiden pysyvyyden haasteet. Hoiva-alan mikro- ja pienyrittäjinä toimivat usein terveysalan koulutuksen omaavat yrittäjät. Sen lisäksi, että yrittäjänä vastaa yrityksen liiketoiminnasta, voi toimia myös itse hoivatyössä. Ajanpuute, liiketoimintaosaaminen ja henkilöstöjohtaminen näyttäytyvät moninaisina haasteina arjessa. Työntekijöiden saatavuuden ja vaihtuvuuden haasteet sävyttävät hoiva-alan yritysten arkea ja näkyvät myös asiakkaiden palveluiden saatavuudessa. Positiivisella ja rehellisellä työnantajakuvalla on merkitystä Vetovoimainen kotihoito -hankkeessa (2) on tunnistettu, että kotihoito kärsii imago-ongelmista, koetun arvostuksen puutteesta ja vanhanaikaisista käsityksistä työn sisällöstä. Kotihoitoyksiköissä ei aina panosteta aktiivisesti ulkoiseen viestintään ja viestinnän kehittämiseen. Aktiivisella ja positiivisella ulkoisella viestinnällä on kuitenkin mahdollista vaikuttaa kotihoidon vetovoimaisuuteen ja imagoon sekä saada lisää hakijoita avoimiin tehtäviin. (3.) Vaikka viestinnällä pyritään vahvistamaan positiivista mielikuvaa työnantajasta, työn vahvuuksia ja myönteisiä puolia, on työpaikkailmoituksissa oleellista kuvata rehellisesti myös palkkaus ja henkilöstöetuudet sekä kertoa siitä, mitä työtehtäviin kuuluu perushoitotyön lisäksi. Lisäksi olisi hyvä kertoa kliinisen hoitotyön urapolkumalli, jos sellainen on. (4.) Työnhakijat haluavat nähdä työpaikkailmoituksissa ja yrityksien rekrytointisivustoilla kuvia ja tarinoita oikeista ihmisistä. Lisäksi he haluavat myös tietää työyhteisön arjesta, eli kurkistaa julkisivun taakse (5.) Työntekijöitä rekrytoitaessa on oleellista tuntea kohdeyleisö. Hoitoalan työntekijöillä työ itsessään, ammattitaito ja sen ylläpitäminen, auttamisen halu sekä työn mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokeminen palkitsevat. (6.) Yritykset voivat saada ulkoisella viestinnällä ja mainonnalla sosiaalisessa mediassa helposti lähestyttävää näkyvyyttä, joka edistää yrityksen brändiä ja tuo yrityksille tunnettavuutta. Onnistunut mainos luo hyvää mielikuvaa sekä vaikuttaa mielipiteisiin yrityksestä (7). Sosiaalinen media voi tukea rekrytointia Metropolia ammattikorkeakoulussa opiskelevien ohjelmaan kuuluvat innovaatio-opinnot (MINNO), jotka toteutetaan monialaisina innovaatioprojekteina. Näissä opinnoissa opiskelijatiimit saavat ratkaistavakseen jonkin työelämästä lähtöisin olevan ongelman. Esitimme sotealan pito- ja vetovoiman haasteet Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeen nimissä ratkaistavaksi. Kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijatiimiä ideoi keinoja, joiden avulla kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa. Samalla tiimit pohtivat, miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa. (8.) MINNO-projektitiimi kartoitti mielipiteitä kotihoidon mainonnasta ja vetovoimaisuudesta Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille tehdyllä kyselyllä. Tuloksista kävi muun muassa ilmi, että kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista toivoi saavansa ensisijaisesti tietoa kotihoidon avoimista työpaikoista sosiaalisen median kautta. Tulevaisuuden työvoiman saatavuuden tueksi sosiaalisen median haltuunotto on siis yrityksille ja organisaatioille yhä tärkeämpää. Kotihoidon sosiaalisen median brändin on tunnistettu rakentuvan työntekijöiden esiin nostamien vahvuuksien ja työn myönteisten puolien varaan. Myös organisaatioiden työyhteisön arjen livelähetyksistä on saatu hyviä kokemuksia. (3) Yrittäjille tukea sosiaalisen median hyödyntämiseen MINNO-projektitiimin haastattelema kotihoidon pienyrittäjä epäili kuitenkin sosiaalisen median kautta viestinnän ja mainonnan lisäävän työtaakkaa. Hän ei myöskään kokenut sosiaalisen median käyttöä luontevaksi itselleen, vaikka uskoikin sen hyödyttävän rekrytoinnissa. Opiskelijat päätyivät yrittäjän haastattelun innoittamana jatkojalostamaan annettua työelämähaastetta. Lopulta haasteeksi muodostuikin kaksi kysymystä: Minkälainen on hyvä mainosvideo sosiaalisen mediassa? Miten mainosvideo tuotetaan helposti ja aikaa tuhlaamatta? Ratkaisuna opiskelijat loivat ohjevideon hoiva-alan mikro- ja pienyrittäjille. Videolla annetaan ohjeita rekrytointivideon tekemiseen ja kerrotaan, mitä asioita kannattaa tuoda esiin rekrytointivideossa. (9.) Ensimmäisessä osiossa perustellaan rekrytointivideon hyötyjä. Toisessa osiossa kerrotaan, minkälaista sisältöä kotihoidon rekrytointivideossa kannattaa nostaa esiin. Kolmannessa osiossa ohjeistetaan rekrytointivideon tekeminen vaiheittain. (9.) Lähteet Tevameri, Terhi 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua (julkaisut.valtioneuvosto.fi). TEM toimialaraportit 2021:2. Viitattu 25.10.2022. Vetovoimainen kotihoito – tehdään hyvä arki yhdessä - hanke (essote.fi) Vetovoimainen kotihoito – tehdään hyvä arki yhdessä - hanke 2020-2021. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon viestinnällä 2020–2021. (PDF) Dia-esitys. Viitattu 13.9.2022. Holmberg, Jan 2021. Hoitajien rekrytointi on lapsenomaista. (tehylehti.fi) Tehy-Tehyläisten oma lehti. Blogipostaus. 20.8.2021. Viitattu 15.9.2022. Suonpää, Sanna. Sosiaalinen media rekrytointikanavana –hypeä vai hyötyä? Monster.fi. Viitattu 13.9.2022. Vetovoimainen vanhustyö -hanke 2022. Vetovoimatekijät. (PDF) Viitattu 25.10.2022 Kansanniva, Miikka 2018. Mainosvideon merkitys pienyrittäjälle. (theseus.fi) Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Viestinnän koulutusohjelma, mediatuottaminen. Viitattu 13.9.2022 Dallaten innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Viitattu 25.10.2022 Kotihoito vetovoimaiseksi. Metropolia MINNO -projekti syksy2022. (Youtube.com) Kirjoittaja Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, opetusalan moniottelija ja terveyden edistäjä.
Aito kiinnostus aiheeseen ja sisällöllinen motivaatio avaa ovet oppimiselle
Tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen (TKIO) yhdistämisen mahdollisuuksista puhutaan ammattikorkeakouluissa. Toimivassa TKIO-kokonaisuudessa oppiminen ja opetus tapahtuu aidossa tilanteessa (1). Opiskelijat pääsevät käsittelemään todellisia haasteita ja osallistumaan aitoon toimintaan. Tässä blogikirjoituksessa kerromme onnistuneesta oppimiskokemuksesta, jonka motivaationa oli hanketapahtuman tuottaminen. Tutkimusta, kehittämistä, innovaatiotoimintaa ja oppimista käytännössä Hankkeissa on useimmiten tarkoitus kehittää uutta ja kokeilla uudenlaisia toimintatapoja. Siksi hankkeet tarjoavat hyvän mahdollisuuden toteuttaa TKIO-toimintaa. Hanketyöntekijät toimivat opiskelijoiden tukena ja fasilitoivat työskentelyprosessia, vaikka itse tehtävä olisikin opiskelijoiden vastuulla. TKIO:lla tavoitellaan ennen kaikkea yhdessä oppimista. Tämä toteutuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa opiskelijan, opettajan ja työelämän kanssa. Keskeisintä TKIO-toiminnassa on oppimisen lisäksi uuden tiedon luominen ja sen vieminen edelleen käytäntöön. (1). Metropolian jokaisessa AMK-tutkinnossa suoritetaan kymmenen opintopisteen laajuisena innovaatioprojektiopintoja, joissa tavoitteina on muun muassa: kehittää vastuullisesti monialaisten toimijoiden kanssa innovatiivisia käytännöllisiä ja konkreettisia ratkaisuja, toimintatapoja, tuotteita tai palveluja, joilla vastataan metropolialueen monimuotoisiin tulevaisuuden tarpeisiin ja nykyisiin haasteisiin soveltaa projekti- ja verkostotyöskentelyä sekä omaa luovuuttaan ja osaamistaan alueellisessa, valtakunnallisessa tai kansainvälisessä kehittämistyössä Oppimisen motivaatiotekijät Engeström (2) on teoriassaan tuonut esille sisällöllisen motivaation rakentamisen merkityksen oppimiselle: ”Sisällöllinen opiskelumotivaatio syntyy, kun oppilas joutuu tiedostamaan ristiriidan, joka on hänen tietojensa ja taitojensa sekä hänelle asetettuun uuteen tehtävään liittyvien vaatimusten välillä”. Myös professori Lonka (3) tuo esille, että merkityksetön tieto katoaa mielestä, mutta merkityksellinen tieto muistetaan: ”olennaista oppimisessa onkin ihmisen oma, aktiivinen panos, kun hän pyrkii rakentamaan oppimastaan merkityksellisiä kokemuksia”. Oppimistehtävänä työhyvinvointitapahtuma yrittäjille Eloisa-hankkeessa hyödynnetään luovia menetelmiä ja taidetta edistämään työyhteisöjen toimintaa ja resilienssiä. Käytännössä tämä tapahtuu muun muassa tarjoamalla yrityksille mahdollisuuksia tarkastella yrityksessä tapahtuneiden muutosten tuomia haasteita. Hankkeen toiminta toteutuu vahvassa taiteilijayhteistyössä, valmennusten, erilaisten tapahtumien ja täydennyskoulutuksen kautta. Yhdeksi tapahtumaksi hankkeessa määriteltiin yrityksille suunnattu luova työhyvinvointipäivä. Tämän tapahtuman toteuttamiseen päätettiin rekrytoida mukaan monialaisen kulttuuri- ja hyvinvointialojen opiskelijaryhmän. Opiskelijoille kokemus oli merkityksellinen. Osallistuminen tämänkaltaiseen hanketoimintaan oli ainutlaatuista ja avartavaa. Saimme lukemattomasti uusia ajatuksia omaan ideapankkiimme tulevaisuuden työtämme ajatellen. Millaista oppimista syntyi? Engeströmin (2) mukaan hyvän oppimiskokemuksen myötä uusi sisäinen malli opittavasta aiheesta alkaa muodostumaan. Tässä tapauksessa opiskelijat saivat lisää osaamista itse aiheesta, eli työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttamisesta ryhmämuotoisesti, luovin ja toiminnallisin keinoin. Lisäksi heille alkoi muodostua aito ymmärrys siitä, mitä projektityö on, eli projektiosaaminen lisääntyi. Yhtenä oppina prosessista jäikin se, että heti alussa on hyvä pohtia konkreettisia välietappeja ja sitä, miten hyödyntää käytössä oleva aika optimaalisesti. Sisällöllinen motivaatio säilyi loppuun asti, mikä vaikutti oppimisen mahdollistumiseen. Lonka (2020) tuo teoksessaan Oivaltava Oppiminen esille, että meidän opettajien on erityisen tärkeätä pohtia, miten voidaan tukea opiskelijoita kohti joustavaa ja pohdiskelevaa toimintatapaa, kohtaamaan uutta tietoa ja työskentelemään ajattelunsa ylärajoilla. Lonka kannustaa meitä välttämään sellaista toimintaa, joka ohjaa opiskelijoita toistamaan jonkun muun esittämiä tietoja. TKIO-toiminta vastaa tähän tarpeeseen. Eloisa- hankkeen työhyvinvointipäivän suunnittelu ja toteutus on yksi käytännön esimerkki siitä, miten tämä on toteutettavissa. Hyvinvointitapahtuman tuotannon vaiheet Toimintaa ohjasivat hankkeen nimissä toimintaterapian lehtori ja musiikin lehtori. Kun tehtävä oli mahdollista suorittaa innovaatioprojektiopintona, se innosti opiskelijoita osallistumaan. Lopullinen opiskelijatiimi koostui kolmesta toimintaterapian, yhdestä fysioterapian ja yhdestä musiikkialan opiskelijasta. Opiskelijatiimin jäsenet olivat aidosti kiinnostuneita aiheesta. Näin ollen lähtökohdat sitoutumiselle ja yhteiskehittelylle olivat hyvät. Eloisa-hankkeen taustalla oleva ajatus työhyvinvoinnin lisäämisestä luovien menetelmien keinoin puhutteli meitä –pääsisimme yhdistämään omia kokemuksiamme ja tietouttamme ja muodostamaan niistä jotain uutta. Luovan työhyvinvointipäivän toteuttaminen oli opiskelijoille tehtävä, joka haastoi heidät ottamaan selvää asioista ja käyttämään aiemmin opittua tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa. He toteuttivat yhteistyössä ideointi-, suunnittelu- ja toteutusvaiheet, mikä ylläpiti sisäistä motivaatiota loppuun asti. Ideointivaihe Uuden asian kehittäminen, tai innovointi, edellyttää aikaa ja luovuutta. Ideoinnissa on tärkeä, että tavoite on määritelty ja että on mahdollisuutta ideoida vapaasti ilman tiukkoja raameja. (4). Työhyvinvointipäivän suunnittelun käynnistyessä hanketyöntekijät toivat esille hankkeen ja tapahtuman tarkoituksen ja tehtävän tavoitteen. Sen jälkeen opiskelijat pääsivät ideoimaan. Sovimme, että kaikki ideat sanotaan ääneen: nyt jos koskaan olisi hyvä kokeilla villeimmiltäkin kuulostavia ideoita. Suunnittelu- tai kehittämisvaihe Idean jalostaminen käyttökelpoiseksi tuotteeksi ei ole yksiselitteinen asia. Kuten innovaatiokirjallisuudessa todetaan, "idean kehittäminen toimivaksi tuotteeksi tai palveluksi vaatiikin yllättäen kovaa ja kurinalaista työskentelyä" (4). Ajattelimme päivän toteuttamisen syntyvän kädenkäänteessä. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Hanketyöntekijät olivat tukemassa prosessia ja opiskelijoiden työskentelyä. Yhteisiä suunnittelupalavereita pidettiin prosessin eri vaiheissa. Myllypuron kampuksen tiloihin tutustuminen olikin todella tarpeellista. Vierailut tiloissa antoivat suunnitteluvaiheessa syntyneille ideoille sysäystä. Suunnittelu- tai kehittämisvaiheessa pitää huomioida muun muassa tarjolla olevat resurssit kuten aika, osaaminen, tilat ja rahallinen budjetti (5). Opiskelijat suunnittelivat ja toivat ajatukset ja ideat esille. Kokonaisvastuu ja hallinnolliset tehtävät olivat hanketyöntekijöillä. Opiskelijoiden tehtävänä oli luoda markkinointimateriaali ja tervetuloa-viestit saapumisohjeineen. Viimeinen rutistus tuli juuri ennen itse työhyvinvointipäivää. Silloin oli tärkeätä rakentaa tilat toimiviksi ja kokeilla käytännössä ideat ikään kuin kenraaliharjoituksen omaisesti. Oli myös tärkeätä miettiä, millaiset opasteet tarvitaan, jotta osallistujat löytävät mahdollisimman sujuvasti paikasta toiseen Metropolian isolla Myllypuron kampuksella. Tämä viimeinen vaihe ennen H-hetkeä yllätti opiskelijoita hieman, mutta he pysyivät innostuneena ja motivoituneena loppuun asti! Itse keskiviikkoista työhyvinvointipäivää ennen maanantaina ja tiistaina olimme Myllypurossa valmistelemassa huoneita. Teimme kaikki ympäripyöreää päivää…, mutta saimme kaiken kuntoon. Tulokset ja toteutus Tuloksena syntyi onnistunut työhyvinvointipäivä Eloisa-hankkeeseen osallistuville yrityksille. Päivän ohjelma oli kokonaisuudessaan suunniteltu ja toteutettu opiskelijavoimin. Ohjelmassa oli yhteinen aloitus ja lopetus koko ryhmälle, joiden välillä jakauduttiin pienempiin ryhmiin. Ryhmissä oli luovaa, toiminnallista ohjelmaa. Lisäksi fysioterapia-, jalkaterapia- ja osteopaatti opiskelijat toteuttivat lyhyitä hierontoja muun ohjelman lomassa. Osallistujien palaute on arvokasta Pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet osallistua päiväsaikaan järjestettyyn toimintaan on rajallinen. Paikalle saapui 13 yrityksien edustajaa. Osallistujilta pyydettiin palautetta päivän annista. Ohjelma oli osallistujien mielestä onnistunut. Myös ilmapiiri ja yhdessäolo saivat hyvää palautetta. Osallistujat totesivat vievänsä mukanaan työpaikoilleen muun muassa ”rennon olon”, ”hyvän ja eloisan mielen”, sekä ”muistijäljen hyvästä päivästä”. Luova toiminta tempasi mukaansa! Kirjoittajat Jennie Nyman, lehtori ja tiimivastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Koulutukseltaan toimintaterapian maisteri (Master of Medical Sciences in Occupational Therapy). Kiinnostunut työhyvinvoinnista, työkyvystä ja sen arvioinnista. Tanja Osorio, 3. vuoden toimintaterapiaopiskelija. Häntä kiinnostavia aiheita ovat mielenterveys ja anatomia. Kyseisen projektin myötä häntä alkoi myös kiinnostaa luovat terapiamenetelmät. Tanja kuvailee itseään uteliaana sekä ikuisena oppijana, ja hänen mottonsa onkin “kaikkea pitää kokeilla”. Aliina Mikkola, 3. vuoden toimintaterapiaopiskelija. Hän on kiinnostunut toimintaterapiasta, joka yhdistää luovuuden, liikkeen ja luonnon. Aliina on kiinnostunut tutkimaan vielä lisää ryhmissä tapahtuvaa toimintaa. Hän ajattelee, että yhteisöllisyyden lisääminen yksilökeskeisessä yhteiskunnassa olisi enemmän kuin tervetullutta. Lähteet Stenberg H. 2022. Ammattikorkeakoulun hanketoiminta on hyvä oppimisympäristö- TKIO toimintaa käytännössä osa 2. Engeström Y. (1987). Perustietoa opetuksesta (PDF, helda.helsinki.fi) Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007. Helsinki: Valtiovarainministeriö 1987. ISBN 951-859-511-9. Lonka K. (2020). Oivaltava Oppiminen. E-kirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Vehkaperä U, Pirilä K & Roivas M (toim.). (2013) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatioprojektiopintoihin (PDF). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja 2013. OIVA-oppimateriaalit 1.
Tulevaisuudessa kaikki toimialat voivat hyödyntää XR-teknologioita
Laajennetun todellisuuden eli XR-teknologian tuotteita ja palveluita voidaan jo nyt hyödyntää millä tahansa toimialalla. Tutuinta sen käyttö on viihteessä, taiteissa, kulttuurissa ja matkailussa. Tulevaisuudessa XR-sovelluksia voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja koulutuksessa, terveydenhuollossa, rakentamisessa tai vaikkapa turvallisuudessa. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, minkälaisia kehityksen ja kasvun mahdollisuuksia XR:n parissa toimivat yritykset näkevät tulevaisuudessa siintävän. Termi XR on johdettu englanninkielisestä käsitteestä eXtended Reality – laajennettu todellisuus. Se on kattotermi, joka kattaa virtuaalitodellisuuden (Virtual Reality, VR), lisätyn todellisuuden (Augmented Reality, AR) sekä yhdistetyn todellisuuden (Mixed Reality, MR). XR:n hyödyntäminen on sen syntymästä saakka liitetty ensisijaisesti teknologia-alaan: muotoiluun, VR-simulaatioihin, Pokemon GO -pelien kaltaisiin AR-sovelluksiin. Viime vuosina teknologiat ovat levinneet nopeasti eri toimialojen käyttöön esimerkiksi koulutuksen välineenä. XR-teknologia on levinnyt useille perinteisille toimialoille ja ala on voimakkaassa kasvussa, mutta silti edelleen huonosti tunnettu laajan yleisön keskuudessa. Virtuaalilaseja kokeilleet kuluttajat ovat edelleen harvassa, eikä yrityksissä ymmärretä XR-teknologian mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseksi. Uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen on nähty myös perinteisemmillä aloilla. Otetaan esimerkkinä rakennusteollisuus, jossa niin arkkitehti, rakennusurakoitsija, sisustussuunnittelija kuin asiakas voivat sukeltaa VR-lasit päässä sisään rakennuksen virtuaaliseen, kolmiuloitteiseen 3D-malliin. Näin kaikilla osapuolilla on saatavilla tarkka ja yhdenmukainen tilannekuva. Rakennusprojektin eri vaiheet voidaan sovittaa yhteen helposti ja intuitiivisesti. Parhaimmillaan tällä tavoin voidaan välttää virheitä, suurista rakenteista ruuvitasolle. Samantyyppistä teknologiaa käytetään myös auto- ja lentokoneteollisuudessa, joissa monimutkaisten mallien 3D-mallinnus parantaa tuotekehityksen nopeutta ja laatua merkittävästi. Mitä suuremmasta projektista on kyse, sitä enemmän kertyneiden säästöjen määrä korostuu. Liiketoiminta vaatii riskinottoa, mutta myös palkitsee Kuten kaikilla kehittymässä olevien teknologioiden kohdalla, XR-alan markkinat eivät vielä ole vakiintuneet. Mahdolliset asiakkaat eivät vielä ehkä täysin ymmärrä uusien tuotteiden ja palveluiden hyötyjä. Rahoituksen epävarmuus ja myynti tuottavat päänvaivaa yrityksille. Yleisesti liiketoiminta XR-alalla kuitenkin kehittyy, kasvu on nopeaa ja voimakasta. Maailmantilanteen muututtua vuoden 2020 jälkeen markkinoilla on kuitenkin hiljalleen herätty toimialan mahdollisuuksiin: yritykset ja rahoittajat ovat tällä hetkellä valmiimpia sijoittamaan XR-alan tuotteisiin ja palveluihin verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Kehityskohteitakin riittää. Alan yrityksillä on yleinen tarve kehittää toimintaa ja saada aikaan kasvua. Käytännössä tämä tarkoittaa myynnin lisäämistä ja omien tuotteiden, palvelujen tai prosessien kehittämistä. Yrityksien kehitystyö sisältää muun muassa rahoituksen hankkimisen toiminnan skaalaamisen rekrytoinnit oman erikoisosaamisen jalostamisen. Yleisimmät tavat löytää uusia asiakasprojekteja ovat paitsi aktiivinen myyntityö, myös verkostojen hyödyntäminen. Pärjätäkseen paremmin yritysten pitäisi siis verkostoitua, tehdä yhteistyötä ja vaihtaa kokemuksia alan toimijoiden kanssa. Samalla kuitenkin pitäisi olla tarkkana oman liikeidean suojaamisesta. Mistä löytyisi sopivaa työvoimaa? Mikäli kasvu jatkuu myönteisesti, törmätään alalla toiseen murheeseen: osaavia työntekijöitä on vaikea löytää. Rekrytoinnissa alan yritykset näkevät haastavaksi löytää pitkälle erikoistuneita spesialisteja sekä kokeneita moniosaajia. Monella startup-yrityksellä ei ole varaa maksaa taitotason mukaista palkkaa Suomen standardien mukaan, tai ne voivat tarjota vain osa-aikaista tai projektiluontoista työtä. XR-teknologia-alan yrityksillä on tällä hetkellä eniten työvoiman tarvetta IT-osaamiselle koodaamisen alueelle myyntiin ja markkinointiin grafiikkaan, kuten 3D-mallinnus ja animaatio audiovisuaalisella alalla, muotoilussa ja konseptisuunnittelussa liiketoiminnan kehittämisessä yrityksen johtamisessa Lisäksi kaivataan tekijöitä alan täsmäosaamista vaativiin tehtäviin. Olisiko yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa ratkaisu työvoimapulaan? Ammattikorkeakoulujen tarjonnassa XR-teknologiat näyttäytyvät yhtenä tulevaisuuden alan työkenttänä tarjoamalla uramahdollisuuksia esimerkiksi animaation, 3D-suunnittelun ja peliohjelmoinnin opiskelijoille. Parhaat valmiudet alalle saa XR design -tutkinto-ohjelmasta, jota on toistaiseksi tarjolla vain Metropoliassa. Tälläkin hetkellä alan yritykset tekevät jo yhteistyötä korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa. Tapoja on monia: Yhdessä toteutettavat hankkeet, kehitys tai tutkimus Opiskelijoiden työharjoittelut Opintojaksojen tai muun opetuksen vetäminen korkeakouluissa Pienemmillä yrityksillä voi olla kiinnostusta, mutta ei välttämättä mahdollisuutta laajentaa yhteistyötä koulutussektorin kanssa. Opiskelijoiden ohjaamisen vaativat resurssit ovat pois muusta liiketoiminnan kehittämisestä. Oma-aloitteiselle ja haasteita pelkäämättömälle opiskelijalle pienet XR-yritykset ovat kuitenkin kiinnostava mahdollisuus, sillä niissä tarvittavia taitoja oppii tehokkaasti ja työnäytteitä portfolioon saa kerättyä jo opiskeluaikana. Mielikuvat alasta ovat kehityksestä jäljessä Mielikuva XR-tuotteista on edelleen se, että ne soveltuvat lähinnä peli- ja viihdekäyttöön. Tekniikka alkaa olla kehittynyttä ja varhaisessa vaiheessa mukaan lähteneille toimialoille on tarjolla aidosti hyödyllisiä sisältöjä. Suuret valmistajayritykset ovat sitoutuneet kehitystyöhön ja panostavat siihen valtavia summia, mikä näkyy esimerkiksi uusien VR-lasien julkaisutahdissa ja suorituskyvyssä. Pienten XR-yritysten usko omaan tekemiseen on vahva ja osaamisen taso huippuluokkaa. Positiivisen kehityksen jatkumiseksi XR-ala tarvitsee asiakkaita, rahoitusta ja nuoria osaajia – esimerkiksi Metropoliasta. Kirjoittaja Jussi Salonen on tradenomi (AMK), ja toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa Helsinki XR Centerin verkostokoordinaattorina. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat muun muassa yritysyhteistyö, showroom-esittelyt ja erilaiset XR-projektit. Lähteet Tämän blogimerkinnän tausta-aineistona on tutkimus, joka toteutettiin osana kahta Helsinki XR Centerin hanketta: AXE4 (Assisting XR Entrepreneurs Forward) ja VTS (Virtual Trade Show). Hankkeiden rahoitus on tullut Uudenmaan Liitolta sekä Euroopan Aluekehitysrahastosta. Helsinki XR Center toimii osana Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yksikköä. Lue tutkimusraportti Google Drivesta.
Miten johdetaan tulevaisuudenkestävää liiketoimintaa?
Tulevaisuudenkestävyys tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sellaista toimintaa ja käytänteitä, jotka mahdollistavat toiminnan jatkumisen tulevaisuudessakin. Parhaimmillaan se tarkoittaa esimerkiksi tulevaisuutta koskevan tiedon luomista, ja luodun tulevaisuustiedon pohjalta polkujen rakentamista toivotusta tulevaisuudesta nykyhetkeen. Yrityksen tai organisaation tulevaisuudenkestävyyttä rakentaa tulevaisuusajattelun ja -tiedon lisäksi esimerkiksi strategiatyö, yhteistyö verkostoissa tai ekosysteemeissä sekä toimintaympäristön aktiivinen seuraaminen. Tulevaisuudenkestävässä yrityksessä otetaan huomioon edellytykset kestävän liiketoiminnan rakentamiseen. Esimerkiksi ympäristöasiat ovat yksi keskeinen osa tulevaisuuden liiketoimintaa, niitä yksikään yritys ei voi jättää huomiotta. Muutokset haastavat nykyiset käsitykset työstä ja johtamisesta Viime vuosien nopeat ja yllättävät muutokset ovat tuoneet mukanaan lisää haasteita niin yritysten johtamiselle kuin työn tekemisellekin. Hybridityö ja sen johtaminen on monelle arkipäivää. Osaamisen johtaminen vaatii näkemystä tulevaisuuden tarpeista. Tulevaisuuden ennakointi monenlaisten tulevaisuuskuvien rakentamisen avulla on tunnistettu erityisesti tärkeäksi yritysten ja organisaatioiden elinvoiman kannattelulle. Sitra on nostanut työn tulevaisuudesta kolme näkökulmaa (1): Työelämän monipuolisuus – työn tulevaisuus voi olla eri aloilla hyvinkin erilainen. Nykyisten käsitysten haastaminen – tulevaisuuden työ ei synny välttämättä nykyisen työn jatkeena, vaan tulevaisuuden työtä voi olla moni nykyisistä oletuksistamme poikkeava vaihtoehto. Muutosten moninaisuus – työn tulevaisuutta voidaan tarkastella niin rakenteiden, toimintakulttuurin, sisältöjen, johtamisen kuin osaamisenkin kautta. Työn tulevaisuudella ei siis ole yhtä ainoaa selkeää suuntaa vaan se riippuu täysin millaisesta työstä on kyse. Niinpä kysymme, miten muutoshaasteita on ratkottu, ja miten tätä moninaisuutta voisi yrityksissä johtaa? Yrittäjyyden verkostot tukevat kestävää kasvua Kestävä kasvu on jokaisen yrityksen asia, mutta yksittäisen yrityksen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Etenkin pienempien yritysten voi olla vaikea löytää resursseja, riittävää asiantuntemusta ja kanavia kestävän toiminnan toteuttamiseen. Verkostot ja ekosysteemit mahdollistavat yhteistyön kautta laajemmat resurssit ja eri alojen osaamisen yhteentörmäyttämisen. Monen alan asiantuntemusta yhdistävällä yhteistyöllä saadaan innovoitua sellaisia ratkaisuja, joihin kapea-alaisella osaamisella ei päästäisi. Yhteistyö mahdollistaa siis laaja-alaisemman ja siten vaikuttavamman toiminnan yrityksissä. Esimerkiksi kiertotalouden toteuttaminen vaatii käytännössä toimiakseen yhteistyötä, jotta sitä voidaan toteuttaa mahdollisimman monella tasolla, huomioiden tuotteiden palvelullistamisen mahdollisuudet tuotteiden uudelleen käytön ja korjaamisen mahdollisuudet ja lopulta materiaalien uusiokäyttömahdollisuudet. Erityisen tärkeä vaihe kestävyyden kannalta on tuotteiden suunnittelu. Jopa yli 80% tuotteiden ympäristövaikutuksista on sellaisia, jotka määrittyvät suunnitteluvaiheessa (2). Panostamalla yhteistyöhön ja laaja-alaisen asiantuntemuksen hyödyntämiseen niin tuotteen kuin palvelun suunnitteluvaiheessa voidaan alusta alkaen luoda pohjaa kestävämmälle toiminnalle. Johtaminen tulevaisuuden toimintaympäristöissä Monet toimintaympäristön muutokset haastavat myös johtamistyötä. Strategisessa johtamisessa korostuu uudenlaiset arvonluonnin viitekehykset, näkemyksellisyys, ketteryys ja koko organisaation saaminen mukaan uudistumiseen. Paula Kilpisen (3) mukaan ihmislähtöinen strategiatyö edellyttää muun muassa merkityksellisyyden, kyvykkyyksien, osallisuuden ja uudenlaisten toimijuuden mallien korostumista. Henkilöstöjohtamisessa korostetaan erityisesti työntekijäkokemuksen merkitystä, työyhteisöjen tunneilmaston johtamista, kustomoitua johtamista ja henkilöstön potentiaalin parempaa hyödyntämistä (4). Organisaatiorakenteet uudistuvat yhteisö- ja itseohjautuvuutta painottavaan suuntaan ja digitaalinen työ edellyttää uusia ajatuksia virtuaaliyhteisöllisyydestä ja innovatiivisista työskentelytavoista. Muutosjohtamiskyvykkyys, resilienssi ja transformatiivinen johtaminen ovat jo nyt välttämättömiä johtamisen kompetensseja. Päätöksenteko edellyttää rationaalisen ajattelun sijasta kokonaisvaltaista systeemistä ja kompleksista havaintokykyä (5). Yhteenvetona voi todeta johtamisen paradigman olevan muuttumassa eri tavoin. Tulevaisuudenlukutaito ja innovaatiokyvykkyys rakentavat kestävyyttä Innovatiiviset ihmiset ovat tutkimusten mukaan heitä, jotka todennäköisimmin ryhtyvät yrittäjiksi tulevaisuudessa. Innovatiivisuus voi olla luontevampaa toisille, mutta jokainen voi kehittyä siinä. Kokonaisuutena Suomi on maailman viidenneksi innovatiivisin maa, vaikkakaan suomalaiset korkeakoulut eivät ole kärkisijoilla innovatiivisuuden suhteen. Tulevaisuudenlukutaito samoin kuin innovatiivinen ajattelutapa laajentaa ajatusmaailmaa uusien vaihtoehtoisten polkujen näkemiseen. Innovaatio- ja skenaariotyöskentely onkin sekä yrityksille että yksittäisille henkilöille tärkeä taito, jota korkeakoulut voivat opetuksessaan että hanketyöskentelyssään edistää. Tulevaisuudenkestävien organisaatioiden tutkimuksissa havaittu johtamisessa yhteisiä piirteitä (6). Näitä ovat erityisesti tiiviin kytköksen rakentaminen ennakoinnin ja innovaatiotoiminnan välille, sekä avoimien yhteistyömuotojen ja ekosysteemiajattelun hyödyntäminen ennakoinnissa ja innovaatiotoiminnassa. Uutta ajattelua kaivataan johtamiseen ja yrittäjyyteen Johtamiseen ja yrittäjyyteen tarvitaan uutta ajattelua. Erään mahdollisuuden uudistumiselle tarjoaa complex adaptive system -ajattelu (7). Se haastaa johtajat ja yritykset pohtimaan, miten toimintaa voidaan mukauttaa vastaamaan paremmin uusiin haasteisiin. Uudet haasteet edellyttävät usein uusien asioiden havaitsemista, tilanteiden uudenlaista ymmärrystä ja sen huomaamista, miten voitaisiin toimia toisin. Nostamme esiin muutamia poimintoja yllä kuvatuista muutoshaasteista ja siitä, miten johtamisessa tai yrityksen toiminnassa voi aloittaa pienin askelin tulevaisuudenkestävyyden rakentamisen: Verkostoyhteistyö auttaa rakentamaan monialaisia tulevaisuuskuvia. Yhteistyö tuo rakentavaa moniäänisyyttä, vaikka yrityksen ratkaisut säilyvätkin sen omina (8). Tulevaisuussuuntautunut johtaminen ja tulevaisuudenlukutaito on sekä tiedon luomisen johtamista että tiedon avulla johtamista. Kuten professori Reijo Karhinen toteaa: “Olennaista on, kuinka hyvin olet osannut tulevaisuuskuvan rakentaa, ja miten osaat katsoa sieltä tänne nykyhetkeen.” (9) Innovaatiotoiminnassa nostetaan esiin yrityksen liiketoiminnan tulevaisuuskestävyyden rinnalle yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja kestävä kehitys (10). Nämä ovat esimerkkejä tulevaisuudenkestävän bisneksen kulmakivistä, joiden varaan yritykset voivat rakentaa kestävää kasvua ja tulevaisuuteen suuntautuvaa liiketoimintaa. Samalla nämä näkökulmat avaavat ammattikorkeakouluille merkittäviä mahdollisuuksia entistä vaikuttavampaan yhteiskunnalliseen rooliin suunnannäyttäjänä ja strategisten valintojen tekijöinä innovaatioekosysteemeissä (10). Myös Sitra nostaa ammattikorkeakoulut keskeisiksi toimijoiksi alueiden elinvoimaisuutta tukevissa osaamis- ja innovaatioekosysteemeissä (8) ja kutsuu ammattikorkeakoulut kehittämään ennakoinnin ja tietojohtamisen ratkaisuja. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina Metropoliassa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän vastaa teemavastaavana Tulevaisuuden työ ja osaaminen -hankesalkusta ja on mukana monissa TKI-tehtävissä ja verkostoissa. Hän vastaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä kehittävästä MEKY-projektista sekä TKI-työtä ja oppimistoimintaa kytkevästä TKIO-projekteista. Dialogi, yhteiskehittely ja systeeminen ymmärrys ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä tutkijan, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on myös väitöskirjatutkija Tampereen Yliopistossa teemanaan korkeakoulujen strateginen johtaminen. Kirjoittaja on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Tiina Brandt toimii vanhempana tutkijana Haaga-Heliassa. Hän on kauppatieteiden tohtori ja dosentti, teemanaan erityisesti johtamisen ja yrittäjyyden psykologiset teemat, kuten persoonallisuus, psykologinen pääoma ja innovatiivisuus. Hän työskentelee hankkeissa, joissa kantavana teemana on inhimillisen pääoman kehittäminen. Hänen viimeaikaiset tutkimuksensa ovat käsitelleet mm. hankalia ihmisiä työpaikoilla, persoonallisuuden yhteyttä työhyvinvointiin ja psykologisen pääoman vaikuttavuutta yrittäjyyteen. Sini Maunula toimii hankeasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on liiketalouden tradenomi ja viimeistelee YAMK-opintojaan Päätöksenteon ilmiöt johtamisessa, kehittämisessä ja asiakastyössä -koulutusohjelmassa. Hän työskentelee erityisesti vastuullisuuteen kytkeytyvissä hankkeissa, koska haluaa olla mukana rakentamassa kestävää pohjaa tulevaisuuden liiketoiminnalle ja työelämälle. Lähteet Dufva. M. 2021. Työn tulevaisuudet megatrendien valossa (sitra.fi) European Commission (2022). Sustainable Product Policy. Eu Science Hub. (ec.europa.eu) Kilpinen, P. (2022). Inhimillinen strategia. Alma. Mellanen, A. & Mellanen, K. (2020) Hyvät, pahat ja milleniaalit. Miten meitä tulisi johtaa? Atena. Boulton et al. (2015). Embracing Complexity. Strategic Perspectives for an Age of Turbulence. Oxford University Press. von der Gracht H. A, Vennemann, C.R., Darkow I-L. (2009). Corporate foresight and innovation management: A portfolio-approach in evaluating organizational development. PDF (tarjomefa.com) Futures 42 (2010) 380–393. Complex adative system (hsdinstitute.org) Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki. I., Vesa, A.-M. & Viitanen, J. (2022). Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. (sitra.fi) Sitran selvityksiä 204. Helsinki: Sitra. Ketonen-Oksi, S. (2021). Reijo Karhinen: uuden oppimisesta kiinnostuneet työntekijät ovat tulevaisuuden timantteja. Futura 2/2021,6–9. Naumanen, M. (2019). Kestävän kehityksen innovaatiot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. (vtt.fi) Policy Brief 25/2019. Lisää tietoa näistä teemoista on luettavana 3UAS-konferenssin Tulevaisuudenkestävä bisnes - osaamista systeemeissä konferenssin 2022 julkaisusta: https://julkaisut.haaga-helia.fi/3uas-konferenssi-kestava-kasvu-ja-yrittajyyden-verkostot/ Metropolia on päätoteuttaja seuraavassa, 27.4.2023 järjestettävässä verkkokonferenssissa. Sen otsikko on Tulevaisuudenkestävä bisnes -ratkaisuja kompleksisuuden haasteisiin.
Asiantuntija viestijänä – miten saada oma ääni kuuluviin?
Usein asiantuntijatyön tulokset eivät päädy suoraan julkisuuteen. Harvemmin asiantuntijatyön tuloksia päätyy julkisuuteen lainkaan, sellaisenaan, tai nopeasti, vaikka sekä asiantuntija että organisaatio näin toivoisivat. Hyvillä asiantuntijatyön tuloksilla on mahdollista kasvattaa organisaation vaikuttavuutta. Tarvitaan kuitenkin viestintää, jotta tuloksille saadaan näkyvyyttä. Nämä onnistumiset eivät tule täysin sattumalta, vaan ovat osoitus asiantuntijan ja viestintäammattilaisen taitavasta yhteistyöstä. Asiantuntijalla on lähtökohtaisesti intressi kertoa työnsä tuloksista. Me ihmiset rakastamme puhua itsestämme ja itsellemme tärkeistä asioista. Oman asiantuntijuuden jakaminen lisää myös kyvykkyyden tunnetta, joka on yksi psykologisista perustarpeistamme. Lisäksi työmme tulokset tulevat varsinaisesti toteen vasta sitten, kun muutkin voivat niistä hyötyä. Media valitsee julkaistavat sisällöt palvellakseen yleisönsä tarpeita Median tutkimuksessa korostetaan moniarvoisuutta viestintäpoliittisena ihanteena: “[...] median tulisi käsitellä erilaisia näkökulmia mahdollisimman monipuolisesti.” (1) Silti organisaation ja asiantuntijan saama näkyvyys toimitetussa mediassa perustuu aina journalistisiin näkökulmiin ja valintoihin. Asiantuntijan oleelliseksi kokema tieto ei välttämättä ole merkityksellistä suurelle yleisölle. Se mikä on tärkeää organisaation johdolle, ei aina ole kiinnostavaa medialle. Ruuhkaisella viestintäkentällä sattumallakin on osuutensa siinä, mikä asia saa julkisuutta. Mitä useammin yrittää, sitä useammin tuo sattuma voi osua kohdalle. Avuksi on sekin, jos tietää, mihin suuntaan viestiään kohdentaa. Valtakunnallisella päivälehdellä on eri yleisö kuin viikoittain ilmestyvällä alueellisella lehdellä. Kenen viestin organisaatio haluaa kuuluville? Organisaatio voi viestiä esimerkiksi vahvistaakseen brändiään tai lisätäkseen tunnettuuttaan. Organisaatiolla on parhaimmillaan kilpailijoistaan erottuva tyyli viestiä. Siihen kuuluvat niin ulkoasu kuin äänensävy, joilla eri kanavissa välitetään viestejä eri yleisöille. Organisaation toteuttaman viestinnän linjaukset pohjautuvat organisaation strategiaan. Ne voidaan siten nähdä arvovalintoina. Viestinnällä voidaan nostaa esiin tai rajata pois toiminnan moniäänisyyttä. Tärkeä kysymys on, miten aidosti viestinnällä luodut mielikuvat vastaavat organisaation todellista toimintaa? Asiantuntija voi kuulla kollegoiltaan ja asiakkailtaan, että hän tekee arvokasta työtä. Silti näistä työn tuloksista ei välttämättä viestitä organisaation kanavissa. Tästä voi syntyä ristiriita, joka voi heikentää asiantuntijan luottamusta omaa kyvykkyyttään tai organisaatiota kohtaan. Asiantuntijan viestintätaidot kehittyvät, kun motivaatiosta pidetään huolta yhdessä Nykypäivän asiantuntijatyö vaatii lähes poikkeuksetta hyvää taitoa viestiä, ja jokainen meistä viestii työssään tavalla tai toisella. Asiantuntija ei aina kuitenkaan ole viestinnän ammattilainen tai ainakaan kaikkien viestintämuotojen osaaja. Moni oivallus tai innovaatio jää jakamatta yleisölle, ellei asiantuntija tietotulvan keskellä tiedä, miten saisi asiansa kuuluviin. Jos asiantuntija kuitenkin rohkaistuu kokeilemaan ja kysymään viestintään apua, varmin motivaationtappaja on vastaus, ettei hänen asiantuntijuuteensa liittyvä sisältö ole organisaation viestintästrategian mukaista. Tämä voi herättää asiantuntijassa kysymyksen siitä, eikö oma asiantuntijuus tai rooli ole ylipäätään linjassa organisaation strategian kanssa. Jos vallinnut epävarmuus omasta osaamisesta kasvaa, asiantuntijaviestinnän kynnys nousee entisestään. Siksipä viestin tyrmäämisen sijaan hedelmällisempää olisi pohtia yhdessä, miten asiantuntijan viestiä tulisi muotoilla, jotta se soveltuisi julkaistavaksi. Hukkuuko asiantuntijan ääni isossa organisaatiossa? On luonnollista, että isossa organisaatiossa tapahtuu enemmän kuin mistä on mahdollista viestiä. Sisältöjä muotoilevat ja julkaisevat viestintäasiantuntijat ovat päivittäin valintojen edessä. Heidän on päätettävä, mikä aihe on tässä hetkessä organisaation yleisölle tärkeää, tai mitä tarjotaan organisaation nimissä medialle uutisaiheeksi. Valintatilanteissa organisaation asettamat strategiset painopisteet painavat enemmän kuin yksittäisten asiantuntijoiden toiveet. Organisaation toteuttamien viestinnällisten valintojen tulisi olla kaikin tavoin läpinäkyviä. Asiantuntijalle tulisi perustella, miksi hänen asiansa ei sellaisenaan ole riittävän kiinnostavaa viestittäväksi. Jos viestintästrategian linjaukset eivät edistä asiantuntijoiden työstä viestimistä, on aiheellista kysyä, miksi. Ovatko asiantuntijoiden tehtävät vai viestintästrategia ristiriidassa organisaation strategian kanssa? Vai liittyykö ongelma suoraan viestintään käytettävissä oleviin resursseihin? Ilman sisältöä ei ole viestintää - kohti luontevaa yhteistyötä Sekä asiantuntija että viestintäasiantuntija haluavat saada organisaation asiantuntemuksen kuuluviin, joten tavoite on yhteinen. Intressiristiriidoissa onkin kyse ennemminkin yhteisen kielen kuin yhteisen tavoitteen puuttumisesta. Organisaatiolle on eduksi määritellä asiantuntijan työstä viestimisen roolit ja vastuut. Alkuun olisi hyvä selvittää: Onko viestintäasiantuntijoiden tehtävä koordinoida ja sparrata vai tuottaa sisältöjä itse? Onko asiantuntijalla aina velvollisuus viestiä työnsä tuloksista? Väitetään, ettei organisaatioiden nimissä tuotettu viestintä kiinnosta yleisöä sosiaalisessa mediassa samalla tavalla kuin henkilöiden tuottama viestintä. Asiantuntijoita kannustetaankin tekemään itseään tunnetuksi omien sosiaalisen median kanavien kautta ja jakamaan viestiä verkostoilleen. Mitä, jos asiantuntija ei ole sosiaalisissa medioissa? Mitä, jos asiantuntijan henkilökohtainen verkosto ei koostu henkilöistä, jotka voisivat hyötyä hänen työnsä sisällöistä? Mitä, jos asiantuntija viestii sosiaalisessa mediassa liian omaperäisesti? Viestinnän toteuttaminen saattaa olla asiantuntijalla työnkuvaan sisäänkirjoitettuna. Mutta jos näin ei ole, kuinka päästä liikkeelle? Paras tapa kannustaa asiantuntijaa on auttaa luomaan onnistunut kokemus viestinnästä. Kaikilta asiantuntijatyötä tekeviltä odotetaan jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä. Yksi ratkaisu viestinnän tarpeiden kohtaamiseen on luoda mikro-oppimistilanteita, joissa pysähdytään löytämään asiantuntijan työn tuloksista viestittäviä merkityksiä ja tuotetaan yhdessä sisältöä. Sellaista, jonka sekä organisaatio että asiantuntija voisivat ylpeinä laittaa maailmalle omien kanaviensa kautta. Yhteistyön puitteiden luomisessa oleellista on tehdä eri alojen ammattilaisia tutuiksi toisilleen. Tämä voi parhaimmillaan edistää myös työyhteisön jäsenten keskinäistä arvostusta ja kestävää toimintakulttuuria. Kirjoittajat Titta-Maria Kettunen työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa asiantuntijatehtävissä Katse tulevaisuuteen -hankkeen (ESR) projektipäällikkönä. Hän on monipuolisesti eri yritysten kanssa työskennellyt ekonomi ja Helsingin yliopiston maisterivaiheen psykologian opiskelija. Milla Åman Kyyrö työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa viestinnän asiantuntijana. Hän on toiminut eri rooleissa hanketyössä vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2021 hän kirjoitti ja toimitti Hankeviestinnän käsikirjaa. Vuonna 2022 hän käynnisti HAVAINTO-vertaisverkostotoiminnan, joka on rento valmennusohjelma Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden viestinnän toteuttajille. Lähteet Karppinen, K. & muut. Kenen media? Johdatus viestintäpolitiikan tutkimukseen. Vastapaino, 2015
Kestävää kehitystä voi edistää jo innovaatioiden alkulähteillä
Miksi valmistamme enää mitään, koska se kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa ympäristöhaittoja? Eikö kestävän kehityksen näkökulmasta olisi helpointa vain lopettaa tuotantoa? Turhaa vai tarpeellista? Muotoilija ja muotoiluajattelija Victor Papanekin (1927-1999) vuonna 1971 julkaiseman kirjan suomenkielinen laitos sai nimekseen Turhaa vai tarpeellista? ja siitä tuli nopeasti 1970-luvun kasvuun, kulutukseen ja kertakäyttökulttuuriin keskittyneissä länsimaissa yhteiskuntakriittisten muotoilijoiden ja ajattelijoiden suosikkiteos. Kirja kyseenalaistaa kaupallisen ansainnan takia tehdyn muotoilun ja tuotesuunnittelun. Kirjassa on paljon esimerkkejä esimerkiksi kehitysmaa- tai kriisioloihin suunnitelluista arjen tavaroista, jotka voidaan helposti valmistaa paikallisista, käsillä olevista materiaaleista. Suomessa Papanek vieraili useasti. Hänen ajatuksensa tekivät vaikutuksen myös suomalaisiin muotoilijoihin. Sitä kautta hän muokkasi omaa muotoilukulttuuriamme yhä enemmän kohti käytettävyyttä ja rationaalista ajattelua, aiempien 1950-luvulla vallinneiden esteettisten tulosodotusten sijaan. Ja vaikka Papanek ei tavoitteellisesti halunnut pysäyttää kehitystä tai kääntää sitä taaksepäin, niin muotoilijana hän oli ensimmäisiä, jotka saivat lukemattomat ihmiset ajattelemaan kriittisesti kulutuskulttuurista. Omana opiskeluaikana 1990-luvulla kirja sai pohtimaan, mihin olemme menossa, kun häikäilemättömästi kulutamme luonnonvaroja ja resursseja turhamaisen kulutuksen lisäämiseen. Papanek oli tinkimätön kestävän kehityksen esitaistelija aikakaudella, jolloin koko käsitettä ei oltu vielä keksitty. Asiantuntijan vastuu uuden innovaatioajattelun kehittymisessä Innovaatioasiantuntijana käyn läpi metropolialaisten opiskelijoiden ja henkilökunnan uusia, rohkeita ideoita ja näkemyksiä. Tuen niiden kehittymistä varhaisiksi innovaatioiksi, ja se on palkitseva tehtävä. Muotoilijana taas ajattelen, että ammattikuntani on erityisen vastuullisessa asemassa, kun luodaan uutta. Kysymykseen mikä on muotoiltua, on helppo vastata. Kaikki rakennetussa ympäristössämme oleva on muotoiltua. Siksi ainoa järkevä ja moraalinenkin tapa tuotesuunnittelussa on koettaa tehdä jotakin, jonka tavoitteena on lähtökohtaisesti olla käyttökelpoinen, kestävä, raaka-aineiden vähyyttä korostava ja mahdollisimman helposti korjattava. Nämä ideaalit kuitenkin toteutuvat nykymaailmassa edelleen valitettavan harvoin. Uuden luominen markkinoille, joilla arkisesti ajatellen tuntuu olevan jo kaikkea, on haastava tehtävä. Innovaatioaihioiden parissa työskennellessä tulee pohdittua, millaisia ideoita korkeakoulumaailmassa kannattaisi kannustaa kehittämään edelleen? Entä onko ideoita, jotka liikkuvat niin utuisella alueella, että niiden eteenpäin vieminen ei ole kestävää? Onneksi harvemmin. Entä kuinka paljon tarvitsemme, kuinka paljon on riittävästi? Tulisiko omassa työssä keskittyä päinvastoin siihen, että kannustaisi opiskelijoita miettimään, miksi uutta ylipäänsä kannattaa kehittää? Tai pyrkisimmekö valmistamaan mahdollisimman vähän ja laadukasta ja keskittyisimmekö yhä enemmän jo olemassa olevien asioiden ja tavaroiden korjaamiseen ja parantamiseen? Kaikki tämä pohdinta asettaa asiantuntijan työssään vastuulliseen rooliin. Metropolia Ammattikorkeakoulun strategiassa on hyviä lähtökohtia, kun asiantuntijana haluaa omassa arkityössään edistää kestävää kehitystä. Itse voin tukea opiskelijoita, kun innovaatioaihioita, projektituloksia ja yritysideoita viedään eteenpäin. Voin antaa opiskelijoille entistä parempia valmiuksia ymmärtää, miten kestävä kehitys ei pelkästään ole välttämätön suunnittelussa huomioon otettava asia. Vastuullinen ajattelutapa uutta luotaessa voi mahdollistaa myös taloudellisesti menestyksellistä toimintaa. Tiimit voivat kestävän kehityksen periaatteita hyödyntämällä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia markkinoilta. Kaiken voi tehdä toisin. Teknologia on hyvä renki Suomi on teknologiayhteiskunta. Pelkän teknologian tulkitaan liian usein olevan ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan, sen sijaan, että tarkasteltaisiin ihmistä itseään ja koetettaisiin löytää juurisyyt. Miksi toimimme, kuten toimimme ja miksi tapahtuu kuin tapahtuu? Näitä kysymyksiä pohtimalla saattaa kuka tahansa tunnistaa jonkin kehittämiskohteen, jonka takana voi piillä vastuullinen, ihmisläheinen ja taloudellisestikin kannattava ratkaisu johon sitten teknologialla voidaan tuoda jokin uusi toteutus. Ihminen kaiken keskiössä on lähtökohta, jonka korostaminen ei ole koskaan liioittelua. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Kestävä kehitys näkyväksi yrityksissä
Kestävän kehityksen perustana ovat maapallomme rajat. Aihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä, koska maailmanlaajuinen kulutus ja tuotanto vaarantavat luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin. Maapallo ei ole pohjaton raaka-ainevarasto, vaan meidän tulisi sopeuttaa toimintamme luonnonvarojen ja luonnon kantokykyyn. (1.) Hyvinvointia on tavoiteltu tähän asti liikaa talouskasvun avulla, joka on kytkeytynyt ympäristöhaittojen lisääntymiseen ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen (2). Se, miten asioita tuotetaan, ostetaan ja kulutetaan on suuri vaikutus kestävään kehitykseen (3). Tässä blogikirjoituksessa teemaa tarkastellaan pienten ja keskisuurten (pk-)yritysten näkökulmasta. Moniulotteinen kestävä kehitys Kestävä kehitys tarkoittaa ympäristön, ihmisen ja talouden tasavertaista huomioimista päätöksenteossa ja toiminnassa, jotta nykyisille ja tuleville sukupolville turvattaisiin hyvät elämisen mahdollisuudet (4). Kestävää kehitystä tulisi tarkastella kolmen ulottuvuuden - ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen - kautta, jotka liittyvät vahvasti toisiinsa ja ovat riippuvaisia toistensa tasapainosta (5). Sosiaalisen kestävyyden nähdään olevan erityinen tulevaisuuden kehittämiskohde, sillä ympäristöasiat tiedostetaan jo hieman paremmin. Sosiaalisen kestävyyteen sisältyvien yhdenvertaisuussuunnitelmien ja tasa-arvon huomioiminen kytkeytyy myös hyvää johtamiseen, sekä työturvallisuuteen liittyvät kysymykset luovat sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalisen kestävyyden perusta muodostuu eri näkökulmien huomioimisesta: perus- ja ihmisoikeudet, instituutiot, hyvinvointi, eriarvoisuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja moninaisuus. (6.) Tavoitteena tunnistaa kestävä arki ja elämäntapa Lähes 70 % Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tavallisten ihmisten arjessa siitä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme. Tavallisilla arjen valinnoilla pienennetään päästöjä eli jokainen meistä on osa kestävän kehityksen ratkaisua. (7.) Arjen kestävä elämäntapa sisältää vastuullisia kulutus- ja toimintatapoja, sekä yhteiskunnallista vastuun ottoa (2). Tunnistatko, ovatko elämäntapasi arjessa kestävää kehitystä vahvistavia? Testaa oma hiilijalanjälkesi! Tuloksena saat sinulle räätälöityjä toimenpide-ehdotuksia kestävämpään ja vastuullisempaan arkeen. Sitran Elämäntapatesti Sitoumus 2050 Kestävät elämäntavat -testi Luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen lisää myös ihmisten hyvinvointia ja elämän merkityksellisyyttä (2). Kohti kestävämpää pk-yritystoimintaa Vanha lineaarinen talousmalli, jossa tuotteita valmistetaan kertakäyttö periaatteella on kestämätön. Talouden tulee perustua kiertotalouteen eli materiaalien uusiokäyttöön, tuotteiden käyttöiän pidentämiseen ja vuokrauspalveluiden lisäämiseen. (8.) Kysyntä kestäville ja vastuullisille tuotteille sekä palveluille on nousussa, joten kestävän kehityksen osaamista tulee vahvistaa laajasti yrityksissä ja organisaatioissa. Kestäviä tuotteita ja palveluja luodaan yhteistyöllä, kärsivällisyydellä ja kohderyhmän tuntemisella. Yritysten on otettava uudet, verkostoitumisen, viestinnän ja markkinoinnin keinot käyttöön. (9.) Kestävyys onkin siirtynyt viime vuosina lähemmäksi yritysstrategian ydintä monien liiketaloustieteilijöiden tuottaman strategia-ajattelun tuella (10). Pk-yritysten merkitys on tärkeä onnistuneiden kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämisessä, koska ne ovat joustavia, ketteriä ja hyviä tuotesuunnittelussa (11). Lisäksi pk-yritykset voivat olla kestävyyden näkökulmasta myös kiinnostavampia kuin isommat kilpailijansa, koska kestävien tuotteiden ja palveluiden rakentaminen voi olla niille hyvinkin tuottoisaa (10). Business Finlandin teettämän kyselyn (2022) mukaan vain joka kolmannen yrityksen liiketoiminta strategia perustui kestävälle kehitykselle. Yritysten kestävyystoimenpiteet liittyvät yleisimmin tuote- tai palveluinnovaatioihin, asiakastiedon ja yksityisyyden varmistamiseen sekä kestävyyskriteereihin hankintatoimenpiteissä. (12.) Yritysten kestävyystoimien strategiset valinnat Sitran tilaaman keskisuurten yritysten tapauskuvauksesta ilmeni, että yritysten strategisissa oli yhteneväisyyksiä kestävyystoimien valinnoissa, jotka jakaantuivat kolmeen pääryhmään (10): 1. Riskienhallintastrategia Kuluttajat, sijoittajat tai ostajat vaativat yritykseltä vastuullista toimintaa ja haluavat yrityksen välttävän negatiivisia vaikutuksia. Esimerkkejä vahvistaa riskienhallintastrategiaa: Läpinäkyvät tuotantoketjut, vastuulliset alihankinnat, vastuullisempien materiaalien käyttö tai investoiminen yritysvastuujärjestelmiin ja riskienhallintastrategioihin. (10.) 2. Kustannustehokkuusstrategia Vahvistaa luonnon- ja henkilöstöresurssien viisaampaa käyttöä ja luo tuotanto ja kustannussäästöjä. Esimerkkejä vahvistaa kustannustehokkuusstrategiaa: Energian käytön vähentäminen, uusiutuvan energian käyttö, luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen materiaaleissa tai pakkausjätteen määrän vähentäminen. (10.) 3. Erottautumisstrategia Yritykset haluavat erottautua uusilla tuotteilla huomioiden megatrendien tuomat kuluttajien tarpeet, mm. ilmastonmuutokseen, väestön ikääntymiseen tai digitalisoitumiseen. Tämän strategian avulla yritys muuttaa toimintansa painopistettä nykyisen toiminnan sijasta tulevaisuuteen, jotta yritys voi tarjota jotain sellaista, jota kukaan sen kilpailijoista ei ole aiemmin kyennyt tarjoamaan. Esimerkkejä vahvistaa erottautumisstrategiaa: Uusien markkinoiden laajentaminen eri kohderyhmään tai ulkomaille, yhteistyö tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien kanssa. (10.) Yrityksen kestävän kehityksen tavoitteet näkyväksi Yrityksille on tärkeää saada kestävän kehityksen tavoitteet näkyväksi ja lisätä näkyvyyttä toimintaympäristössä. Sitoumus2050 -palvelussa yritykset voivat asettaa sitoumuksen tekemällä mitattavia tavoitteita omalle työlleen kestävän kehityksen edistämiseksi. Palvelu innostaa yrityksiä tarttumaan toimeen ja saamaan sitoumukseensa näkyvyyttä. (13.) Tutustu sitoumuksiin ja tee oma sitoumus (sitoumus2050.fi). Kirjoittajat Salla Kivelä (TtT, sh, kätilö) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntija-lehtori. Hänellä on monipuolista kokemusta kehittämisestä ja kouluttamisesta. Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Suomen YK-liitto: kestävä kehitys. (ykliitto.fi) Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2022. PDF. (julkaisut.valtioneuvosto.fi) Kestävä kehitys. Mitä on kestävä kehitys? (kestavakehitys.fi) Sitra tulevaisuussanasto. (sitra.fi) Ympäristöministeriö. Mitä on kestävä kehitys? (ym.fi) THL 2021. Sosiaalisesti kestävä kehitys. (thl.fi) Sitra. Kestävä arki. (sitra.fi) Cord D.J. 2021. Kiertotalous herättää toivoa ja tarjoaa mahdollisuuksia kriisien aikakaudella (sitra.fi) Sitra. Rimon S & Zillacus T. 2021. Kestäviä tuotteita ja palveluja luodaan yhteistyöllä (sitra.fi) Kaskinen T. 2013. Kolme kestävän kehityksen polkua yrityksen menestykseen (sitra.fi) Sitra 2021.World Circular Economy Forum 2021 Summary Report. PDF. (sitra.fi) Business Finland. 2022. Kysely: Pk-yrityksissä kolmanneksella liiketoimintastrategia perustuu kestävän kehityksen ympärille. (businessfinland.fi) Sitoumus2050.fi
Kohti ennakointikyvykkyyttä
Kompleksisessa, epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa ei enää riitä, että muutoksiin reagoidaan nopeasti. Varautuminen muutoksiin ja niiden ennakointi on noussut organisaatioiden menestyksen rakentamisessa yhä tärkeämmäksi. Ennakointikyvykkyyteen liittyy kiinteästi ajatus organisaatioiden muutoskyvykkyydestä ja tulevaisuuskestävyydestä. Onkin olennaista, että organisaatioissa kehitetään sekä herkkyyttä havaita toimintaympäristön muutoksia että mahdollisuuksia muuttaa toimintaa esimerkiksi suuntaamalla huomiota sinne, missä nähdään avautuvan mahdollisuuksia. Tässä blogitekstissä pohdimme, miten kehittää ennakointikyvykkyyttä Metropoliassa. Tutkimuksissa on havaittu, että tulevaisuuskestävimpiä ovat organisaatiot, jotka ovat onnistuneet rakentamaan tiiviin kytköksen ennakoinnin ja innovaatiotoiminnan välille, sekä hyödyntämään toiminnassaan avoimia ja yhteistyömuotoja, kuten ekosysteemejä (1). Ennakoinnin kulmakivet kompleksisessa toimintaympäristössä Ennakointityöhön on tarjolla monia viitekehyksiä ja menetelmiä. Osaa voidaan soveltaa helposti johonkin yksittäiseen kysymykseen tai ilmiöön. Mutta tilanne on toinen, kun etsitään malleja ennakointikyvykkyyden rakentamiseen toimintaympäristöön, jota luonnehtii yhtäaikainen muutostarve ja menneisyyden painolasti sekä ympäristön ja oman toiminnan kompleksisuus ja monimuotoisuus. Silloin tarvitaan systeemistä, laajaa ja keskenään jopa ristiriitaisia näkökulmia luotaavaa ajattelua. Nostamme esiin kolme systeemisen ennakointiajattelun kulmakiveä. 1. On nähtävä ja ymmärrettävä ennakoinnin monenlaiset tavoitteet Ennakointi voi tarpeesta riippuen olla: ennustamista, joka lähestyy tulevaisuuden tietoa ja kehityskulkuja menneisyyden jatkumona, ennakointia, joka sanoittaa ja pyrkii ymmärtämään mahdollisia tulevaisuuksia esimerkiksi trendien, muutosvoimien tai erilaisten ennakointimenetelmien avulla, sekä antisipaatiota, joka haastaa pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja pyrkii proaktiivisesti visioimaan ja muokkaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia (2). Metropoliassa voidaan tunnistaa kaikki kolme ennakoinnin tapaa. Aloituspaikkojen tarvetta on jo pitkään määritelty esimerkiksi toisen asteen opiskelijoiden määristä, on ennakoitu osaamistarpeita sekä vaikutettu tulevaisuuden ratkaisuihin TKI-toiminnan ja yhteiskunnallisesti vaikuttavan strategiatyön keinoin. 2. Ennakointitoimintaa on lähestyttävä yksilön tai yksikön tarkastelutasoa laajemmin Tulevaisuuden mahdollisuuksien tunnistamisessa on todettu tarpeelliseksi tuoda yhteen monenlaisia näkökulmia ja monia ääniä erityisesti aikamme keskinäisriippuvaisessa ja kompleksisessa maailmassa. Organisaation ennakointikyvykkyys rakentuu osin sen oman sisäisen toiminnan myötä, mutta myös kytköksissä ympäristöön. Moniäänisyyttä ennakointitiedon tuottamiseen ja tulkintaan voidaan rakentaa sekä yksittäisen organisaation (3) että avoimien verkostojen ja ekosysteemien yhteistyöllä (4). Metropoliassa ennakointitoimintaa pyritään rakentamaan osaksi koko korkeakouluyhteisön eli opiskelijoiden, henkilöstön ja kumppaneiden toimintaa. Vähitellen rakennetaan myös ennakointikyvykkyyttä esimerkiksi alueellisten ja kansallisten innovaatio- ja oppimisekosysteemien kontekstiin. 3. Ennakointia tulee tarkastella systeemisesti Kolmantena ennakoinnin kulmakivenä korostamme tarvetta hahmottaa ennakointitoimintaa aiempaa systeemisemmin (3, 5). Systeemisyys ennakointitoiminnassa tarkoittaa muun muassa sitä, että tunnistetaan monenlaisia näkökulmia ja asioiden välisiä kytköksiä ennakointia tehdään ja hyödynnetään laaja-alaisesti eri näkökulmia yhdistäen. Systeemiseen ajatteluun liittyy myös ennakointitoiminnan ymmärtäminen koko organisaation laajuisena ja vuorovaikutuksellisena toimintana. Metropoliassa systeeminen ennakointi voisi yhdistää eri näkökulmia, kuten strategiatyön, tutkinnot, TKI-työn, vastuullisuustyön sekä toimintakulttuurin ja digitalisaation kehittämisen. Keskeistä on myös ennakoinnin liittäminen toimintaa ohjaavaan päätöksentekoon eli toiminnanohjaukseen ja johtamisjärjestelmään. Kun ennakointitoimintaa tarkastellaan systeeminä, vuorovaikutuksen näkökulmasta, voidaan todeta, että ennakointitiedon tuottaminen, tulkinta ja ymmärrys liittyy kaikkeen toimintaan ja päätöksentekoon jokaisen henkilön toiminnassa. Ennakointi voi siis tarkoittaa monenlaista suhtautumista tulevaisuuteen. Sitä voidaan tarkastella niin yksilön, organisaation kuin ekosysteemin toiminnan kannalta. Ennakointikyvykkyyden muotoilussa voidaan kiteyttää seuraavat piirteet: ennakointitarpeiden erilaisuuden huomioiminen ennakointitoimenpiteiden tarkoituksenmukainen kohdennus ennakointitoimijoiden tuomat monialaiset näkökulmat vastuuroolien selkeys ennakointitiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä tiivis kytkös päätöksentekoon. MEKY – Metropolia kehittää omaa ennakointikyvykkyyttään Metropolia on vastannut ennakoinnin haasteeseen ja lähtenyt kehittämään ennakointia sisäisen kehittämisprojektin, Metropolian ennakointikyvykkyyden eli MEKYn vauhdittamana. MEKYn pilottivaihe toteutettiin Metropolian ja KPMG:n yhteistyönä tammi-huhtikuussa 2022. Varsinainen projekti viedään läpi vuoden 2023 aikana. Metropolian ennakointitoimijoita ovat lähtökohtaisesti kaikki korkeakouluyhteisön toimijat, eli opiskelijat, henkilöstö ja ekosysteemikumppanit. Pilottiprojektin viitekehykseksi valittiin organisaatiolähtöinen ja toimialariippumaton Rohrbeckin (2011) Corporate foresight – yrityksen strategisen ennakoinnin malli. Tässä mallissa huomioidaan toimintaympäristö, organisaation voimavarat ja ennakoinnin vaikutus toimintaan. Vaikka mallissa vaikuttavuus nähdään vain liiketoiminnallisen tuloksen näkökulmasta, se antaa kuitenkin välineitä, joilla Metropoliassa voidaan kehittää ennakointivalmiuksia ja arvioida kokonaisvaltaisesti ennakointikyvykkyyttä. Pilotissa sivuttiin kaikkia viittä Rohrbeckin ennakointikyvykkyyden osa-aluetta, jotka Rohrbeck on nimennyt seuraavasti (Kuva 1): ennakointitiedon käyttäminen ennakoinnin menetelmät ihmiset ja verkostot organisaatio (toiminta)kulttuuri. Pilotin työpajoissa huomio oli Rohrbeckin mallia soveltaen suunnattu siihen, minkälaiset työkalut soveltuvat ennakointitoimintaan Ajoneuvo- ja konetekniikan osaamisalueelle ja Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymälle. Osaamisalueella ja oppimispalveluissa tunnistettiin yhteinen tarve sekä ennustamiseen, esimerkiksi aloituspaikkojen määrän osalta että ennakointiin, muun muassa tutkinnon kehittämisen osalta. Vastaavasti ilmiölähtöisessä innovaatiokeskittymässä ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan TKI-palveluissa nostettiin vahvasti esiin tarve ymmärtää ja sanoittaa nousevia ilmiöitä ja teemoja. Keskusteluissa tunnistettiin tarve selkeyttää osaamisalueen, innovaatiokeskittymien sekä yhteisten palvelujen (oppimis- ja TKI-palvelut) rooleja ja erityisesti roolien välisiä kytköksiä. Pilotissa tehtiin huomioita ennakoinnista vuorovaikutuksellisena systeeminä. Erityisesti painotettiin tiiviiden kytkösten ja vuorovaikutuksen rakentamista Metropolian sisäiseen toiminnanohjaukseen ja johtamisjärjestelmään. MEKY-pilotti vahvisti käsitystämme siitä, että ennakointitarpeet voivat olla erilaisia eri tehtävissä ja yksiköissä niin Metropolian sisällä kuin yhteistyökumppaneidemme kanssa toimiessa. Jotta ennakoinnista saadaan hyötyä arjen toimintaan, totesimme tarpeen täydentää yllä kuvattua Rohrbeckin mallia kattamaan laajasti erilaiset tarpeet, joita Metropoliassa ennakoinnille on. Täydentäväksi näkökulmiksi tunnistettiin muun muassa tarve erilaisille ennakoinnin aikajänteille ja tulokulmille (Three Horizons thinking) ennakointitiedon yhteiselle tulkinnalle (sense-making ja sense-giving) teknologian, myös tekoälyn innovatiiviselle hyödyntämiselle ennakointitiedon käsittelyssä. Ennakoinnista uusi kansalaistaito? Pilotti syvensi näkymää ennakointitarpeisiin, mutta totesimme tarpeen jatkaa laajemminkin ennakoinnin nykytilan kartoitusta Metropoliassa. Nykytilan ymmärtäminen on tärkeää, jotta MEKY-projektissa voidaan rakentaa tukea tarpeellisille ennakointitoiminnan uusille mahdollisuuksille. MEKY-projektissa rakennetaan ennakointikyvykkyyden kautta tulevaisuuskestävää osallisuutta ja kykyä rakentaa hyviä polkuja tulevaisuuteen. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi yllä kuvatut viitekehykset, mallit, menetelmät, osallistumismahdollisuudet tai jopa työpajaohjeet määrittävät ennakointityötä. Monialainen ja monipuolinen ennakointi onnistuu, jos keskusteluille luodaan sopivia foorumeita tai areenoita. Niinpä ennakointikyvykkyyden rakentamista voi tarkastella osallisuuden, mahdollistamisen ja tuen näkökulmasta. Kansallinen ennakointiverkosto (KEV) ja Sitra ovat ottaneet vuoden 2022 tulevaisuusteemaksi ennakointivallan. Myös Metropolia tuottaa syksyllä 2022 tilaisuuden, jossa pohditaan ennakointivaltaa: Kuka määrittää tulevaisuusnäkymiä? Kuka määrittää mitä, miten ja missä tulevaisuustietoa Metropoliassa tuotetaan ja miten sitä käytetään? Ketkä osallistuvat näihin määrittelyihin? Mitä ja ketkä rajataan ulkopuolelle, ja miksi? Miten mahdollistetaan Metropoliassa laaja, myös opiskelijat mukaan ottava osallistuminen tulevaisuustiedon tuottamiseen? Miten voisimme kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia mahdollisimman laajalla ja moninaisella joukolla? Miten Metropoliassa voimme tutkinto- tai ilmiökohtaisten tulevaisuuskuvien lisäksi tuottaa laaja-alaista, yhteiskuntaan hyvää rakentavaa tulevaisuustietoa? Kirjoittajat Marita Huhtaniemi on ennakoinnin ja strategiatyön moniottelija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksiköstä. Koulutukseltaan hän on KTK ja tradenomi (YAMK). Maritan työn ytimessä on strategia, monissa eri muodoissaan. Konkreettisimmillaan arki näyttäytyy erilaisina kehittämisprojekteina. Tällä hetkellä keskeisiä kehittämisteemoja ovat Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY-), TKIO, kumppanuusmalli ja ilmiölähtöinen budjetointi. Vapaa-ajallaan Marita nauttii musiikista ja lukemisesta sekä kävelyretkistä ystävien ja perheen kanssa. Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina Metropoliassa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän vastaa teemavastaavana Tulevaisuuden työ ja osaaminen hankesalkusta ja on mukana monissa TKI-tehtävissä ja verkostoissa. Hän vastaa Metropolian ennakointikyvykkyyttä kehittävästä MEKY-projektista sekä TKI-työtä ja oppimistoimintaa kytkevästä TKIO-projekteista. Dialogi, yhteiskehittely ja systeeminen ymmärrys ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä tutkijan, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Lähteet von der Gracht H.A., Vennermann, C.R. Darkow I-L. 2009. Corporate foresight and innovation management: A portfolio-approach in evaluating organizational development (PDF, tarjomefa.com). Future 42 (2010) 380-393. Rohrbeck, R. 2011. Corporate Foresight. Towards a Maturity Model for the Future Orientation of a Firm. Dissertation Technische Universitat Berlin 2010, D83. Berlin, Heidelberg: Springer-Verlag. Pernaa, H.-M. 2020. Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus. Tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus (osuva.uwasa.fi). Valkokari, K., Hyytinen, K., Kutinlahti, P. ja Hjelt, M. 202o.Yhdessä kestävää kasvua -ekosysteemiopas. (PDF, vttresearch.com) Dufva, M. ja Ahlqvist, T. 2015. Miten edistää hallituksen ja eduskunnan välistä dialogia? (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2015 Huhtaniemi, M. ja Unkari-Virtanen, L. 2022. Ennakointitieto innovaatioekosysteemin kompassina. AMK-lehti/UAS Journal. 2/2022. KPMG podcast Menestyksen ytimessä, Riitta Konkolan haastattelu MEKY-hankkeesta (tulossa lokakuussa 2022), podimo.com. KPMG, Huhtaniemi M. ja Unkari-Virtanen L. 2022. MEKY-pilotti, loppuraportti. Metropolian sisäinen julkaisu. Pouru, L. ja Niinisalo, T. 2018. Miten teillä ymmärretään ennakointi? (sitra.fi) -- Metropolian Finnsight-studio 3.11.2022 - seuraa Oma-intranetistä tiedotteita ja tule mukaan pohtimaan, minkälainen voisi olla sinun ja minun tulevaisuuden Metropolia!
Learning to Innovate Every Day – 10 Days 100 Challenges Event
Around the world, there is a lack of teaching innovation tools and methods in many subjects and we want to help bring innovation closer to anyone interested. In Helsinki capital region, the solution is 10 Days 100 Challenges. This isn’t just an ordinary innovation event where the outcome that you present only on the last day is important. The role of this event is to bring multi-faceted learning to each day. It's a place where you get to learn, make mistakes, regroup and get guidance at any point - all while working with real companies trying to solve real problems. The Innovation Process The participants and the participating companies go through a design process. The company’s role is to provide the participants with one or more real business challenges that they currently have. Challenges that they have not been able to solve in a traditional way or that they are not equipped to solve either because of a lack of time or human resource. The role of the participants is to use the skills they have learned to tackle those real business problems through a defined, understood, and tested process. For this event, we decided to follow a standard Stanford d.school design thinking process (Graphic 1). The process in 5 steps: EMPATHISE = research the customer through various methods; learn who they are and what they do DEFINE = distill what you learned about your customer and define the challenges/pain points they are having IDEATE = co-create possibilities together and have as many ideas as you can, then sift through them and find the good ones PROTOTYPE = take 1, 2, or 3 of those good ideas and build simple prototypes of them and see how they work in reality - iterate what doesn’t work, fail fast, move forward TEST= test the iterated, simple prototypes with real people and in real situations; change what doesn’t work and create something useful It was the job of the participants to follow these steps with the tools and methods they had been taught during the online course. The online course was also available as a resource for them to refer to during the process when/if needed. The visual below was created so that everyone could understand what their role was and how they were expected to be engaging in the process; whether they were participants or company partners. The central line describes the process to be undertaken while the top row explains the participant’s role: complete the online course interviews and review of company data explore real customer problems ideation and concepting building a testable prototype getting real feedback from users creating and delivering a solution pitch The bottom part of the visual is all about what the company partners are expected to do: provide necessary company data be available for questions and coaching the teams when needed listen to the pitches and give feedback Teams with mixed levels of knowledge and experience The event starts by bringing diverse groups of students together to learn these tools and methods. This diversity provides some of the first challenge for the students, creating a common language so they can work effectively. Diversity is important because you never know who will be inspired to solve difficult problems in the future. The participants are from Laurea, Haaga-Helia, and Metropolia Universities of Applied Sciences, and at different levels of knowledge and experience with this way of working and are purposefully mixed in their teams because of this. They are also mixed by their study level as some are Bachelor students and some are Master’s students. It is a challenging seven days where students' new knowledge is really put to the test. There are team dynamics to take into consideration, as we try to design the teams on 4 different points: field of study gender institution potential for already knowing the process. Trying to keep all these in balance makes sure that most people are working with people they probably have not worked with (or even know) before. Splitting the Event and the Learning The online course format allowed the students to learn at their own pace and it also allowed students who normally would not have courses in innovation included in their courses to learn and experience a way of working that is considered a life-wide skill. The course was opened on May 2nd The course had to be completed by May 26th On May 27th we could see who had finished the course We let everyone know who should arrive on May 30th. This worked really well and there were no participants that showed up without completing the course. We wanted to make sure that everyone had at least a basic idea of the process that they will be using for this event as there were students from many different faculties from three Universities of Applied Sciences (3UAS). There were two immediate positive outcomes of splitting the event and the learning: The students were able to refer back to the course whenever they needed to refresh their memory about what expected or possible at that stage of the process. We can open up the learning to anyone who wishes to learn about this process. We can also make the learning available to companies and individuals outside of this specific 3UAS collaboration. Developing the Event Concept The 2022 10 Days 100 Challenges Event already had 4 years of history to build on. 2018 - First year, in-person 2019 - Second year, in-person 2020 - Cancelled due to Covid 2021 - Third year, digital event 2022 - Fourth year, in-person Luckily 2022 allowed us to go back to the original concept and use the Helsinki XR Center as our venue. We made a conscious decision to not have a hybrid event as service design and design sprints are much harder to do when teams are split between online and in person. Another difference in 2022, we wanted to reduce the number of in-person days the event ran as 10 full days, in person can be difficult to maintain enthusiasm and also to fit into schedules where the students are potentially starting summer jobs. Especially, as we still are just coming out of the restrictions we have lived through the past 2 years. So, instead of learning and doing at the same time, we created an online course that gathered all the learnings together. This allowed us to reduce the event to seven days, Monday to Friday plus the following Monday and Tuesday. What the Teams Accomplished In the end, we had 13 teams giving final pitches for solutions to the companies that were all different and innovative in their own way. Some teams opted for simple ppt presentations, some used role play, and some incorporated their prototypes into their pitch. These different methods of presentation represented new skills the students had learned and also getting outside of their comfort zone. More challenges had been overcome. The beauty in innovation events like this, is that people are open to trying so many new things. As they battle through the 100 Challenges of the event, they get outside of their comfort zone every day. The event took place on May 30 - June 6 at Metropolia’s Helsinki XR Center - Arabia Campus. Read more on 10D100C website.
Hyödynnettävyys hanketyössä: kaupallistamisen haasteet
Tutkimus- ja hanketyössä tuloksille pyritään yleensä löytämään hyödyntämisväylä. Vähintäänkin asia kirjoitetaan hankkeen suunnitelmaan, jolloin asiaa voidaan edes jollakin tasolla käsitellä. Toisinaan itse kehittämistyö ja uuden löytäminen voi osoittautua niin makoisaksi, että tavoite voi hämärtyä. Harhapolut voivat nekin olla tuottoisia. Useimmiten ne eivät miellytä rahoittajia, varsinkin, kun historiasta tunnetut kehitystyön menestykselliset ”vahingot” eivät ole useimmat olleet erikseen rahoitettuja, vaan todellista sattumaa. Ja sitä ihmisen on vaikea jäljitellä. Projektin päätavoite on kuitenkin se, jonka pitää olla suunnannäyttäjänä, kun työtä tehdään. Kun perustutkimuksessa lähdetään tutkimaan jotakin visaista kysymystä, tavoitteena on uuden tiedon löytyminen. Silloin tulos voi olla, että tulosta ei saada. Tieteen näkökulmasta katsottuna sekin voi olla kiinnostavaa, vaikka se ei tuota tekijöilleen muuta kuin löytämisen ilon ja mahdollisuuden julkaisuun. Perustutkimuksen kovassa ytimessä hyödyntäminen voidaan nähdä kovin erilaisena, kuin soveltavassa kehittämistyössä, jossa tavoitteena saattaa lähtökohtaisestikin olla löytää jokin käyttöön otettava tulos. Mitä lähemmäksi tullaan kehittävää hanketta, sitä tavoitellumpaa on saada tehdystä työstä käyttökelpoisia tuloksia, ja sitä tärkeämpää hyödyntää niitä. Miksi tulosten hyödyntäminen on niin vaikeaa? Usein selitys on monien asioiden summa. Hankerahoitusinstrumentti saattaa olla sellainen, että tuloksien hyödyntyminen yhteiskuntaan perustuu niiden mahdollisimman laajaan levittämiseen. Jos tulos on vapaasti saatavilla ja periaatteessa siis kenen tahansa hyödynnettävissä, voi olla, että sen kiinnostavuus kaupallisessa mielessä on vähäinen, vaikka se muuten olisikin esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävä. Kuka tahansa voi ottaa tällaisesta tuloksesta ”parhaat palat” ja muokata niistä mieleisensä tuloksen, jopa kaupalliseen käyttöön. Tai yhdistellä eri hankkeiden vapaita tuloksia uusiksi. Hankkeessa saattaa syntyä sellaisia tuloksia, jotka periaatteessa vastaavat esitettyjä tavoitteita. Tällöin voidaan todeta, että projekti on onnistunut, mutta sen tulosten hyödyntäminen on vaikeaa. Tyypillinen tilanne on se, että yhteistyössä kumppaniyrityksen kanssa tuloksena syntyy teknologiaa, joka itsessään on toimiva ja saa mahdollisesti jopa patenttisuojan, mutta ei silti ole houkutteleva hyödyntäjätahojen näkökulmasta. Matka tuloksen käyttöönottoon tuotteeksi voi olla liian pitkä - valmiin tuotteen aikaan saamiseksi tarvittaisiin kallista tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tai tulos voi olla kelpo teknologiaa, mutta se ei sovellu yrityksen tuotevalikoimaan. Totta on, että patentti on usein ainut tapa suojata jotakin uutta ja mielenkiintoista teknologiaa ja se voi olla myös arvokasta kauppatavaraa. Mutta käytännössä patentti on kielto-oikeus, jolla estetään jotakuta toista hyödyntämästä teknologiaa ilman patentinhaltijan lupaa. Lisäksi se on haltijalleen kallis kuluerä. Esimerkiksi korkeakoulujen patenttisalkkujen hallinnointi voi olla kalliimpaa kuin patenttien todellinen arvo myytäessä. Patenttiasiantuntijat eivät juurikaan ota kantaa keksinnön kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksiin, vaan tarkastelevat ainoastaan keksinnön keksinnöllisyyttä. Miten varmistaa, että hankkeen tuloksia hyödynnetään? Tulos voi myös olla liian edistyksellinen. Se voi olla teknisesti tai vaikkapa yhteiskunnallisesti merkittävä. Mutta olemassa oleva teknologia ei ole sen kanssa yhteensopiva, tai yhteiskunta ei ole sille valmis. Tällainen tilanne on itse asiassa hyvin yleinen: kehitetään jotakin, joka on toimivaa, mutta sen sovittaminen ympäröivään maailmaan on liian haasteellista. Mikä sitten avuksi, ettei työläästi hankitulla hankerahalla tuoteta jotakin, joka päätyy arkistoon tai työpajan hyllylle tai tietokoneen kovalevylle odottamaan hetkeä, jolloin tarkastelija voi vuosien kuluttua hymähtää vanhentuneille tuloksille? Hyvä lähtökohta on jatkuva projektin seuranta: tehtiinkö niitä asioita, joita alun perin on sovittu tai joita lähdettiin tavoittelemaan? mitä on tehtävä, jos tarvitaan korjausliikkeitä, jotta päästään oikealle reitille kohti sovittua tavoitetta? ovatko hankepartnerit samoilla linjoilla? ymmärretäänkö, mitä ollaan tekemässä? kuka tarkkailee työssä tehtäviä tuloksia, onko tiimissä joku, jonka tehtävänä on myös huolehtia siitä, että välitulokset tulevat kirjattua, koska niissä saattaa olla jonkin uuden kehittämistyön, jopa keksinnön siemen? ja onhan tulosten hyödyntämisoikeuksista sovittu asianmukaisesti? Viime kädessä kuitenkin kyse on siitä, että kehitetyille asioille ja tuloksille pitäisi olla jokin hyödyntämistapa, joka tuottaa käyttäjilleen jotakin uutta ja hyödyllistä hyvää, rahallista tai muuta, immateriaalista hyötyä. Silloin myös verorahoilla tuotettu tutkimus- ja kehitystyö kantaa parasta hedelmää. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Energia-alan voimakas murros vaatii jatkuvaa oppimista
Euroopan unionin alueella tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ilman energiamarkkinoita lopullisesti muuttanutta sotaa Ukrainassakin eläisimme energia-alan muutoksen keskellä. Siirrymme aina vain vähemmän luontoa saastuttavia energiatuotantomuotoja kohti. Suomessa ollaan luopumassa fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä, öljyä, turvetta ja maakaasua käyttävistä energialaitoksista. Tämä tulee väistämättä johtamaan siihen, että alan energia-alalla työskentelevät tulevat tarvitsemaan uudelleen- ja täydennyskoulutusta. missä osaaminen liittyy uusiin vihreämpiin tekniikoihin. Kerromme tässä blogikirjoituksessa, miten lähestymme jatkuvaa oppimisen haastetta energia-alalla. Osaamisen tarvekartoitusta palvelumuotoilun keinoin Palvelumuotoilu on palveluiden suunnittelua ja kehittämistä, joka on asiakaslähtöistä ja ihmisten tarpeisiin perustuvaa. Palvelumuotoilua voidaan toteuttaa tuplatimantin (1) menetelmällä (kuva 1), jossa on neljä vaihetta: A) löydä B) määritä C) kehitä D) tuota. Prosessi aloitetaan tavallisesti ongelman ymmärtämisellä (A löydä). Mukaan kutsutaan oleelliset sidosryhmät. Esimerkiksi haastatteluiden tai työpajatyöskentelyn avulla voidaan kartoittaa tarpeita, miten nämä ryhmät haluaisivat tai voisivat opiskella samalla, kun ovat töissä. Kerätystä datasta analysoidaan ja seulotaan olennaisimpia asioita, joihin olisi syytä keskittyä (B määritä). Näistä koostetaan ”design brief” eli muutaman lauseen kooste siitä, mitä aletaan jatkokehittämään. Seuraavassa vaiheessa kehitetään (C kehitä) konsepteja tai prototyyppejä oppimiskomponenteille, joita pyritään testaamaan mahdollisimman nopeasti. Testaamisen avulla saadaan tietää mahdolliset prototyypin ongelmat ja jatkokehittämään lopputuotetta iteratiivisesti paremmaksi (D tuota). Nopeat ja ketterät kokeilut takaavat sen, että kehittämisen resurssointi saadaan optimoitua. On tärkeää, että mahdolliset ongelmat tunnistetaan mahdollisimman varhaisemmassa vaiheessa. Sidosryhmät mukaan kehittämistyöhön Palvelumuotoilun prosessiin kuuluu, että kehittämiseen osallistuvat sidosryhmät tunnistetaan. Niiden määrittelemistä auttaa sidosryhmäkartoitus. Kartoituksella voidaan alustavasti löytää erilaisia käyttäjäryhmiä, joista jokainen ryhmä itsessään voi sisältää erilaisia käyttäjiä. Kuvassa 2 esimerkki käyttäjäryhmistä. Käyttäjäryhmistä voidaan luoda persoonakortteja, joiden avulla voidaan paremmin keskittyä kyseiseen ryhmään ja heidän tarpeisiin. Persoonakortit ovat kuvitteellisia, mutta niiden avulla on helpompi ymmärtää, mitä jokaisen eri ryhmän tarpeet ovat. Tarpeet vastaavat kysymyksiin siitä, mitä tai miten nämä käyttäjäryhmät voisivat opiskella, ja mitkä asiat ovat mahdollisia oppimisen esteitä. Nopeasti päivittyvää osaamista energia- ja talotekniikan ammattilaisille Energiamurroksen seurauksena energian tuotantorakenne muuttuu keskitetystä hajautettuun ja fossiilisten polttoaineiden käyttö pienenee. FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen tarkoitus on poistaa osaamisvajetta, jota on odotettavissa energia- ja talotekniikan aloilla energiamurroksen myötä. Hanke tarjoaa koulutusmahdollisuuksia Uudenmaan pienille ja keskisuurille (pk) yrityksille ja yrittäjille, jotta ne voivat toimia rajoitetuilla resursseilla tehokkaasti henkilökuntansa täydennyskoulutuksen edistämiseksi. Hankkeen avulla luodaan pk-yrityksille kohdennetun tarvekartoituksen perusteella digitaalisia mikro-oppimisen koulutuskokonaisuuksia. Niissä osaaminen kertyy pienemmistä osioista, jotka muodostavat laajempia osaamismoduuleja. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota palvelumuotoiluun. Aiemmissa vastaavissa hankkeissa on huomattu sen merkitys osaamisen täydentämisen onnistumiseksi. Alustava FrEE-hankkeen tarvekartoitus on osoittanut sen, että onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä digitaalisista koulutuksista helppokäyttöisiä, joustavia ja aikaan ja paikkaan sitomattomia. Koulutuksen rakenteen on oltava tarpeeksi kevyt. Mikro-oppimisen osasuorituksia täytyy voida tehdä lyhyessäkin ajassa, esimerkiksi työmatkan tai työajan hiljaisten hetkien aikana. Oppijan pitää voida seurata omaa kehittymistä. Esihenkilöinä toimivat ovat toivoneet voivansa seurata, miten kurssi työntekijöillä edistyy. Haastateltavat ovat nostaneet esiin myös oppimistoiminnan fasilitoinnin ja positiivisen ryhmäpaineen tärkeiksi. Tarjottavan koulutuksen on tarkoitus olla mahdollisimman hyödyllisiä monelle eri ammattikunnalle. Hankkeen aikana täytyy puntaroida, miten sisällöt ovat monistettavissa asiakkaan lähtötasosta ja tarpeista riippuen. Esimerkiksi, minkälaisilla nyansseilla sisältö lämpöpumppuihin liittyvässä asiassa sopisi niin myyjälle, ostajalle kuin kiinteistönhuoltajallekin. FrEE-hanke jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Kirjoittajat Mari Suoheimo toimi FrEE-hankkeen projektipäällikkönä 2021-2022 ja on tällä hetkellä töissä apulaisprofessorina Oslo School of Architeture and Design Oslossa. Palvelumuotoilun ammattilaisena ja tutkijana Suoheimo on kiinnostunut palvelumuotoilun sekä tuplatimantin tuomisesta uusille aloille. Tämän lisäksi hän on tutkinut kuinka palvelumuotoilu voi käsitellä ilkeitä ongelmia. Antti Tohka on vuodesta 2010 Metropoliassa työskennellyt energia-alan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Nykyisin hän toimii yliopettajana Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella. Tohkan näkemyksen mukaan energiamurros pääkaupunkiseudulla tapahtuu sellaisella nopeudella, että muutoksen mahdollistamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön. Osaamisvaje pitää taklata, jotta ilmastonmuutos voidaan taklata. Lähteet Design Council. (2019, September 10). What is the framework for Innovation? Design Council's evolved double diamond (designcouncil.org.uk) -- FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen sivut (lahienergia.org) jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Tarkoitus on myös liittää oppimiskomponentit laajempaan energiasiirtymää tukevaan koulutusverkostoon, tämän vuoksi sisällöt tuotetaan suomeksi, ruotsiksi ja valikoidusti myös englanniksi.
Miten digitalisaatio haastaa työllistymistä?
Digitalisaatiosta puhutaan paljon, ja jokaisella meistä on jonkinlainen käsitys digitalisaatiosta ja sen merkityksestä omassa elämässä. Digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä niin yksilöiden kuin yhteiskunnan tasolla (1). Parhaimmillaan digitalisaatio helpottaa, nopeuttaa tai yksinkertaistaa asioiden tekemistä. Se edistää myös asiointia, työntekoa ja osallisuutta yhteiskuntaan. Digitalisaatio on nykyisin läsnä yhteiskunnan toiminnoissa ja ihmisten arjessa ehkä jopa moniulotteisemmin kuin huomaammekaan. Digiosallisuuden edistäminen on noussut yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Euroopan Unionissa ja Suomessa (2,3). Suomi on hyväksynyt Euroopan ministerineuvoston laatiman Berliinin deklaraation, jonka tavoitteena on edistää kansalaisten digitaalisia osallistumismahdollisuuksia ja vähentää digitaalista eriarvioisutta yhteiskunnassa (2,3,4). Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että julkiset palvelut ovat kansalaisten ja yritysten saatavilla digitaalisina vuoteen 2023 mennessä. Tavoitteena on korvata paperi- ja käyntiasiointia lisäämällä mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin. Samalla digitaalisten palveluiden käytön tukea eli digitukea laajennetaan kattamaan yritykset ja yhteisöt. (5) Digitalisaation toteutuminen yksilölle mielekkäällä tavalla Kun puhutaan ihmisen digiosallisuudesta, tarkoitetaan digitaalisten välineiden ja palvelujen avulla toteutunutta osallisuutta (1). Mitä on se omannäköinen digitaalinen oleminen ja itselle sopivat digitaaliset lähteet (6)? Digiosallisuus pitää sisällään digitaidot ja digituki digitaalisten palveluiden, ympäristöjen ja laitteiden turvallisuus ja luotettavuus infrastruktuuri ja teknologiset välineet digipalveluiden ja digiratkaisujen käytettävyys ja saavutettavuus digitaalisten palvelujen käyttäminen ja siitä saadut hyödyt (1, 7). Esimerkiksi Nuorisobarometrissa 2020 todettiin, että vaikka nuoret olisivatkin taitavia sosiaalisen median käyttäjiä, taidot eivät kuitenkaan välttämättä riitä hakemusten tekemiseen tai pankkiasiointiin, koska nämä toimintaympäristöt itsessään voivat olla vieraita (8). Jokaisella yksilöllä tai yhteiskunnallisella ryhmällä ei ole esimerkiksi taloudellisia resursseja tai muuten yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää digitaalista teknologiaa. Digiteknologia ei ole kaikille itsestään selvä osa arkipäivää erilaisista syistä johtuen. On myös huomioitava, että digitaalisen teknologian ja palveluiden käyttö ei ole yksilön terveydentilan, iän tai muiden syiden vuoksi aina realistinen vaihtoehto (7, 9, 10). Digitalisaatio ja työn murros Kehityksessä mukana pysyminen edellyttää monenlaisten digitaitojen hallintaa. Useille aikuisille juuri työelämä on se ympäristö, jossa omia digitaitoja tulee päivitettyä ja jossa uudet sovellukset tulevat tutuiksi. Ihmisen digiosallisuuden toteutumiseen vaikuttavat monet seikat, kuten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutumiseen muutoinkin. Digiosallisuus on osallistumista digitaalisen yhteiskunnan toimintaan ja osallisuuden toteutumista digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avustuksella (1, 7). Digiosallisuuteen vaikuttavat laitteiden ja sovellusten saavutettavuus, löydettävyys, käytettävyys oma osaaminen laitteiden ja sovellusten turvallisuus ja luotettavuus digitaalisten sovellusten käyttäjien vaikuttamismahdollisuudet palveluiden ja ohjelmien sisältö, infrastruktuuri kulttuurinen moninaisuus. Vaikka yleisesti ottaen suomalaisten digitaidot on havaittu varsin hyviksi esimerkiksi Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietoviraston selvityksessä 2020 (5), muun muassa ikäihmisten tai pitkäaikaistyöttömien henkilöiden digiosallisuuden toteutumisen mahdollisuudet ovat herättäneet huolta. Useimmiten Suomessa digitukea saadaan nimittäin perheenjäseniltä tai omalta työyhteisöltä. (11) Digitaalisia sisältöjä ja palveluita tuottavien tahojen näkökulmasta ongelmia tuottavat esimerkiksi puutteellinen infrastruktuuri ja tietoturva (7). Digiosallisuus työnhakijan näkökulmasta Tarve digiosallisuuden vahvistamiselle nousee nykyisestä yhteiskunnallisesta ja globaalista tilanteesta. Yhteiskunnassa toiminen edellyttää erilaisten verkossa ja digitaalisessa muodossa olevien palveluiden käyttöä. Esimerkiksi työnhakua ja työllistymistä ajatellen tulisi tuntea ja hallita erilaisia työllistymistä tukevia väyliä ja kanavia. Kiinnostavana näyttäytyy myös kysymys siitä, miten digitalisaatio haastaa työllistymistä ja siihen liittyvää digiosallisuutta, erityisesti, jos henkilöllä on digituen tarpeita. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa haetaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Myös työssä oleva henkilö voi olla heikossa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi jos hän on irtisanomisuhan alainen eikä hänen osaamistaan vastaavaa työtä löydy hänen asuinpaikkakunnaltaan. (12) Heikossa työmarkkina-asemassa olevalla tarkoitetaan henkilöä, jonka työkyky on heikentynyt, jolla on puutteita osaamisessa tai jolla on muita vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille joko henkilökohtaisista tai ympäristöstä johtuvista syistä. Mikäli työllisyyspalvelut ovat tarjolla digitaalisesti, työnhakijoiden digitaitojen tunnistaminen, vahvistaminen ja tukeminen on tärkeää. Digitaaliseen osallistumiseen vaikuttavat yksilöiden mahdollisuudet ja edellytykset omaksua ja käyttää digitaalista teknologiaa ja palveluita, sekä käyttöä ohjaavat motiivit ja tavoitteet (1). Perinteinen asiakirjamuotoisen CV:n tekeminen voi jo itsessään olla haaste. Se ei välttämättä enää riitä, vaan hakijoiden joukosta saattavat erottua erilaisilla suunnittelutyökaluilla laaditut CV:t. Työn hakeminen tapahtuu usein nettilomakkeilla ja tänä päivänä työpaikkahakemuksia odotetaan tehtävän myös videomuotoisena. Lisäksi työpaikkahaastattelut voivat toteutua lähikontaktin sijasta etäyhteytenä videovälitteisesti. Toki nämä asiat ovat mahdollisuuksia monelle, mutta voivat osoittautua digituen tarpeessa olevalle työllistymistä vaikeuttavaksi kynnykseksi. Tutkittua tietoa digiosallisuudesta työnhaussa Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa toteutettiin kyselytutkimus (PDF) digiosallisuuden toteutumisesta ja yhteiskunnassa toimimisesta pääkaupunkiseudulla asuvien heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden elämässä. Tutkimus toteutettiin tammi-huhtikuussa 2022. Sen tarkoitus oli kartoittaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien digiosallisuutta ja digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön liittyviä tuen tarpeita. Lisäksi kyselyllä kartoitettiin työllistymistä edistävien järjestöjen työntekijöiden digivalmiuksia ja -osaamista digilaitteiden ja -ratkaisujen käyttöä työssä asiakkaiden tai jäsenten neuvonnassa ja palveluissa digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön liittyviä tuen tarpeita. Kysely toimitettiin vastattavaksi hankkeen osatoteuttaja Sosped-säätiön sekä yhteistyökumppaneiden kautta. Kyselyyn saatiin yhteensä 85 vastausta, joista 41 tuli järjestöjen työntekijöiltä. Kyselytutkimuksen tuloksista löytyy yhtymäkohtia muiden digiosallisuutta ja digitaitoja koskevien tutkimusten kanssa. Vaikka vastaajat kokivat omat digitaitonsa hyviksi tai kohtalaisiksi, on erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä nähtävissä myös digitaitoihin ja erilaisiin ohjelmistoihin ja digipalveluihin liittyvää koulutuksen ja tuen tarvetta. Yleensä tukea digilaitteiden ja ohjelmistojen kanssa saatiin läheisiltä, mutta kaikilla tätä mahdollisuutta ei ollut. Tällöin esimerkiksi työllisyyttä tukevien järjestötyöntekijöiden apu ja tuki oli erittäin oleellista. Suomessa löytyy jo useita digitukipisteitä, mutta niitä ei välttämättä vielä kovin hyvin tunneta (11) tai digitukipiste saattaa antaa apua vain johonkin tiettyyn digituen tarpeeseen (15). Kaikki eivät ole kiinnostuneita digitalisaatiosta Hankkeen kyselytutkimuksessa tuli esille myös mielenkiintoinen näkökulma digiin motivoitumisen haasteista. Työllistymisen tuen tarpeessa olevilla voi olla motivoitumattomuutta opetella käyttämään digiratkaisuja, millä puolestaan voi olla yhteys heikkoihin digitaitoihin. Taustalla saattaa olla myös digilaitteiden käytön pelko tietoturvasyistä, tai jopa laitteiden rikki menemisen pelko. Huomionarvoista on myös kyselyn kautta esille tullut havainto siitä, että taustalla voi olla oppimisvaikeuksia, kuten hahmottamisen tai luki-vaikeutta. Tällöin motivoituminen digitaalisten sovellusten käyttöön voi olla vaikeaa näistä syistä johtuvien haasteiden vuoksi. Myös valtakunnallisessa Valtiovarainministeriön ja Digi- ja väestötietoviraston digitaitokartoituksessa (2020) tuli esille laaja joukko vastaajia, jotka eivät olleet kiinnostuneita digistä. Digiin motivoitumattomuuden taustalla oli toki nähtävissä asenteita digitalisaatiota kohtaan - “pärjään kyllä ilmankin” - mutta myös kokemuksia digipalveluiden vaikeakäyttöisyydestä sekä pelkoa digilaitteita ja omaa osaamattomuuttaan kohtaan. Valtakunnallisessa digitaitokartoituksessa tuli myös esille, että moni käyttää vain itselleen tuttuja digipalveluja. Uusien palvelujen käyttö vaatisi lisää digitaitoja erityisesti tietoturvaan liittyen. (11) Digitaitojen puute, digipelko tai oppimiseen liittyvät haasteet voivat siis pahimmillaan vaikuttaa motivoitumiseen digiasioissa, mikä puolestaan vaikuttaa digiosallisuuden toteutumiseen kerrostuneiden haasteiden myötä. Näillä asioilla voi olla suuri merkitys myös työllistymisen näkökulmasta, työnhakuun motivoitumiseen ja siinä onnistumiseen. Työnhaun vaatimaa digiosaamista voidaan tukea Valtaosalla kyselyyn vastanneista henkilöistä oli käytössään tietokone tai tablettitietokone sekä älypuhelin. Laitteita - etenkään tietokoneita - ei kuitenkaan välttämättä omistettu henkilökohtaisesti, vaan käytössä saattoi työttömien henkilöiden kohdalla olla perheen laite tai pääsy esimerkiksi jonkin järjestön hallinnoimalle tietokoneelle. Tyypillisesti puhelin tai sähköposti olivat tuttuja yhteydenpidon kanavia. Vaikka suurin osa heikossa työmarkkina-asemassa olevista vastaajista totesi osaavansa käyttää esimerkiksi yleisimpiä toimisto-ohjelmia, nettiä ja erilaisia digitaalisia sovelluksia ja palveluita, myös työnhakupalveluita, kohderyhmä näyttäytyi kuitenkin melko moninaisena digiosallisuuden näkökulmasta. Osa vastaajista ei kokenut hallitsevansa esimerkiksi sähköpostin tai netin käyttöä tai esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmia laisinkaan. Noin puolet heikossa työmarkkina-asemassa olevista vastaajista kertoi, että heillä on ollut haasteita ja vaikeuksia digipalveluiden käytössä. Haasteet ovat johtuneet esimerkiksi tarvittavien digitaitojen tai soveltuvien laitteiden puutteesta tai siitä, ettei mahdollisista digipalveluista ole tietoa. Työllistymistä tukevia digipalveluita tulisikin erään vastaajan mukaan kehittää siten, että työnhakuun tulisi olla saatavilla tuettua toimintaa tarvitseville, ”kuntouttavaa työnhakua”. Jotkin työnhakuun liittyvät digitaaliset palvelut ja sovellukset saivat osalta kyselytutkimukseen vastanneista kritiikkiä. Toisinaan niiden koettiin olevan vaikeaselkoisia tai kömpelöitä ja hitaita käyttää. Digitaalisten palveluiden ja sovellusten kehittäjien vastuulla onkin kiinnittää huomiota hyvään käytettävyyteen ja saavutettavuuden huomioimiseen tuotekehittämisessä. Digiosallisuuden mahdollistaminen erilaisiin digituen tarpeisiin vastaamalla on tärkeää. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeen näkökulmasta tämä on erityisen tärkeää kohderyhmien työllistymistä edistävässä tarkoituksessa. Hankkeessa luodaankin yhteiskehittelyn kautta uutta toimintamallia heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digiosallisuuden edistämiseksi. Toimintamalli tulee osaksi Metropolian Myllypuron kampuksen HyMy-kylä hyvinvointi ja terveyspalveluita, sekä juurtuu soveltuvilta osin myös Sosped-säätiön pääkaupunkiseudun kulttuuripajojen yhteyteen. Hankkeen nettisivuilla pääset tutustumaan tarkemmin itse hankkeeseen sekä kyselytutkimuksen raporttiin. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen työskentelee opettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinnossa ja asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Sanna Saikko työskentelee toimintaterapian tutkinnossa ja asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Lähteet Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Teoksessa Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka 2022 (toim.) Digiosallisuus Suomessa. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston tutkimus- ja julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia Helsinki. EU:n ministerineuvoston Berliinin julistus digitaalisesta yhteiskunnasta ja arvopohjaisesta digitaalisesta hallinnosta (EU), 2020. Berlin Declaration on Digital Society and Value-Based Digital Governmentat the ministerial meeting during the German Presidency of the Council of the EU on 8 December 2020. (PDF) Viitattu 19.5.2022. Valtiovarainministeriö (VM) 2020a. Digitalisaation edistämisen ohjelma (vm.fi). Viitattu 18.5.2022. Valtiovarainministeriö (VM) 2020b. Suomi hyväksyi Berliinin julkilausuman arvopohjaisesta digitalisesta hallinnosta yhdessä muiden EU-jäsenmaiden kanssa (vm.fi) Viitattu 18.5.2022. Digi- ja väestötietovirasto, 2020. Yritysten ja yhteisöjen digiosaaminen. Digituen tarve vuonna 2020 (PDF). Viitattu 19.5.2022. Kukkonen, Minna 2022. Digiosallisuuden edistäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Digiosallisuuden edistäminen - THL. Viitattu 18.5.2022 Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2021a. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 19.5.2022. Berg, Päivi; Myllyniemi, Sami (2018): Nuorisobarometri 2020 – Palvelu pelaa! (PDF) Viitattu 18.5.2022. Hänninen, Riitta; Pajula, Laura; Korpela, Viivi & Taipale, Sakari 2021b. Individual and shared digital repertoires: older adults managing digital services (jyx.jyu.fi). Information Communication and Society, Early online, 1–16. Heitplatz, Vanessa N. 2020. Fostering Digital Participation for People with Intellectual Disabilities and Their Caregivers: Towards a Guideline for Designing Education Programs (cogitatiopress.com). Social Inclusion, 8(2), 201–212. Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietovirasto, 2020. Digitaitokartoitus - Digitaalinen kysely (dvv.fi). Viitattu 19.5.2022. TEM & STM 2020. Heikossa työmarkkina-asemassa oleva henkilö (termipankki.fi). Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma - Sanastokeskus. Viitattu 18.5.2022 Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka; Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela, Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Taipale, Sakari; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti (PDF) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 19.5.2022. Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Vierula, Tanja; Koskimies, Laura; Ulander, Mikko; Ahomäki, Meiju; Levola, Maria 2021. Kyselytutkimus Espoon ja Vantaan asukkaiden digiasiointitaidoista ja digituen tarpeista. Espoon ja Vantaan kaupungit 4.10.2021. -- Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (1.10.2021-31.8.2023) haeaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Hankkeen toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Sospedsäätiö. Hankkeen kohderyhmiä ovat heikommassa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt, sekä heidän työllistymistään edistävät järjestötyöntekijät. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat EteläSuomen Klubitalot ESKOT ry ja Vates-säätiö sr. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien digivalmiuksia, digitaitoja ja digiosallisuutta, sekä vahvistaa työllistymistä edistävien pääkaupunkiseudun järjestöjen työntekijöiden digivalmiuksia ja digiosaamista. Tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja työllistymistä edistävien järjestöjen käyttöön ja rakentaa digiosallisuutta vahvistava toimintamalli osaksi Myllypuron kampuksen HyMy-kylä hyvinvointi ja terveyspalveluita. Toimintamalli on tarkoitus juurruttaa soveltuvilta osin myös Sosped-säätiön kulttuuripajojen yhteyteen. Hanke toteutetaan osana Euroopan unionin Covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.
Yrityseettisyys tekee organisaatiosta tuloksellisen
Yrityseettisyydestä puhuttaessa kannattaa huomioida, että eettiset arvot ovat yleensä organisaatioon, toimintaympäristöön ja kulttuuriin sidoksissa olevia asioita. Eettinen organisaatiokulttuuri on sidoksissa organisaation tuloksellisuuteen ja innovatiivisuuteen. Organisaation täytyy kuitenkin tunnistaa, mikä eettinen näkökulma on merkityksellinen avaintekijä kehittymiselle. Työntekijöiden yhdenmukaisen johtaminen on eettinen teko Työntekijöiden johtamisen yhdenmukaisuus on esimerkki organisaation innovatiivisuuden ja yrityseettisyyden vahvistamisesta. (1.) Henkilöstöpoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna työntekijöiden johtamisen yhdenmukaisuus on laaja, joskus myös arvopohjainen asia. Työntekijät ainakin odottavat johtamiselta yhdenmukaisuutta, ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä. Toisinaan johtamisen yhdenmukaisuus voi tarkoittaa myös tasa-arvoisuuden arvoja sekä työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua. Silloin se edistää koko organisaation kestävää kehitystä, jonka yksi peruspilari tasa-arvoisuuden kehittäminen on. Tosin ihmiset tarvitsevat myös yksilöllistä ja erilaisuuden huomioivaa johtamistapaa. Eettinen organisaatiokulttuuri sitouttaa työntekijöitä Eettisen organisaatiokulttuurin kehittäminen on perusteltua monesta näkökulmasta, sillä se edistää paitsi organisaation tuloksellisuutta, myös työntekijöiden välistä yhteistoimintaa (2). Eettinen organisaatiokulttuuri vahvistaa laajemmin työntekijöiden hyvinvointia työssä (2). Eettinen organisaatiokulttuuri huolehtii työntekijöistä, sitouttaa heidät palvelukseensa sekä on lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä organisaation etu. Eettinen organisaatiokulttuuri edistää työntekijöiden halua sitoutua organisaation ja osallistua yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Tämän logiikan mukaan se vähentää työntekijöiden aikeita etsiä uusia työmahdollisuuksia tai vaihtaa työpaikkaa. Työntekijät ovat organisaation epäkohtien parhaita korjaajia Organisaatioiden arkeen kuuluu epäkohtia, jotka voivat olla moraaliristiriitoja, dilemmoja tai muita arvopohjaisia haasteita. Eettinen organisaatiokulttuuri mahdollistaa epäkohtien korjaamisen ja lisää uskallusta keskustella niistä. Eettisessä organisaatiokulttuurissa työntekijät uskaltavat nostaa vaikeita epäkohtia käsittelyyn haluavat korjata niitä haluavat raportoida niiden korjaamisen etenemisestä (3). Epäkohdista keskusteleminen ei ole aina helppoa, mutta sitä voidaan vahvistaa erilaisilla eettisyyttä vahvistavilla kehityshankkeilla (4). Hankalin tilanne syntyy silloin, jos työntekijät vaikenevat epäkohdista, välttelevät niitä, eivätkä sitoudu niiden korjaaviin ratkaisuihin. Epäkohdat haastavat yrityseettisyyttä, mutta kuuluvat organisaation todellisuuteen. On tärkeää, että epäkohtia organisaatioissa havaitaan ja korjataan. Siksi työntekijöitä kannattaa kannustaa epäkohtien havaitsemiseen ja korjaamiseen kaikin mahdollisin tavoin (3). Toimettomuus epäkohtien kohtaamisessa ei auta työntekijöitä, johtoa tai organisaatiota. Tärkeintä on aktiivinen epäkohtien ratkaiseminen. Eettinen organisaatiokulttuuri motivoi työntekijöitä toimimaan eettisesti ja vahvistaa epäkohtien aktiivista korjaamista. Työntekijät eivät passivoidu tai muutu toimettomiksi, vaan ratkaisevat epäkohtia ja raportoivat niistä. Siksi yrityseettistä ilmapiiriä tulee vahvistaa kaikilla tasoilla ja toimenpiteillä. Positiiviset tavat ratkaista epäkohtia ovat organisaatioille tervetulleita ja vahvistavat hyvän kierrettä työyhteisöissä. Yrityseettisyys on toimintaympäristöön sidoksissa oleva, muuttuva ilmiö Eettiset periaatteet vaihtelevat kulttuureittain ja maittain eli toimintaympäristöllä on merkitystä eettisten arvojen muodostumisessa. Eettiset periaatteet voivat olla kulttuurien välillä erilaiset, mutta ne voivat vaihdella myös organisaatioittain (5). Siksi kansainvälisessä keskustelussa tarvitaan aina perehtymistä kulttuurillisiin arvoihin ja kulloiseenkin toimintaympäristöön. On paradoksaalista, että toimivissa organisaatioissa ihmiset voivat tehdä vääriä asioita ja valintoja. Vaikka organisaation eettinen organisaatiokulttuuri kehittyisi vahvemmaksi, se ei ole tae siitä, että vääryyksiä ja epäkohtia ei esiinny. Yrityseettisyys on tämän logiikan mukaan ilmiönä aina voimille altis ja muuttuva, tärkeintä on ymmärtää oman organisaation muutosdynamiikkaa (6). Yrityseettisyyden kehittäminen on taitolaji, joka vahvistaa tuloksellisuutta ja työntekijöiden hyvinvointia. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Riivari, E., Lämsä, A., Kauppakorkeakoulu, Economics, S. o. B. a., scholarship, B. o. d., Johtaminen & Leadership, M. a. (2014). Does it Pay to Be Ethical? Examining the Relationship Between Organisations' Ethical Culture and Innovativeness. Springer, Netherlands. Huhtala, M., Feldt, T., Lämsä, A., Mauno, S. & Kinnunen, U. (2011). Does the Ethical Culture of Organisations Promote Managers’ Occupational Well-Being? Investigating Indirect Links via Ethical Strain. (link.springer.com) Journal of business ethics, 101(2), 231-247. Kaptein, M. (2011). From Inaction to External Whistleblowing: The Influence of the Ethical Culture of Organizations on Employee Responses to Observed Wrongdoing (link.springer.com). Journal of business ethics, 98(3), 513-530. Kaptein, M. (2009). Ethics Programs and Ethical Culture: A Next Step in Unraveling Their Multi-Faceted Relationship. (link.springer.com) Journal of business ethics, 89(2), 261-281. Wisler, J. C. (2018). U.S. CEOs of SBUs in luxury goods organizations: A mixed methods comparison of ethical decision-making profiles. Journal of Business Ethics, 149(2), 443-518 Kaptein, M. (2022). A Paradox of Ethics: Why People in Good Organizations do Bad Things. Journal of business ethics, 1-20.
Sustainable wellbeing through inclusiveness in the construction industry
The construction industry is one of the nation's most important prominent socio-economic drivers. It guides the built environment we work and live in. The built environment has a vast and direct impact on our day-to-day life as it is the context for every single human activity. Technological developments have reshaped how construction projects are handled. New tools and processes have influenced how we design, construct and operate facilities and infrastructures. Data-driven construction approaches and digitalization in construction projects are popular today. They provide the possibilities of wider collaboration not only among the project stakeholders but also as a tool for direct participation for the end users of the facility. A bilateral relationship between the people working in the construction industry and the local government's policymakers is crucial to fostering inclusiveness. Creating an inclusive community will aid in promoting unity among the diverse population. It is a key to build a shared vision that hinges on the acceptance of vibrancy and contrast of societies to utilize the strengths of the diverse community. Digitalization is the new era of empowering people The COVID-19 pandemic has affected the global economy in profound ways. Nevertheless, if we look at the positive impacts of the pandemic, it has transformed the way an industry works for the better in the long run. At first, changing the work mode from going to the offices to online meetings and working from home seemed challenging to adopt not just for the employee but also for employers. Moreover, the transformation extended beyond the offices into the real world, evolving and digitalizing people's daily lives. Inclusive research, development and innovation (RDI) and Digital Living Labs contribute significantly to these dimensions of digitalization. Inclusive RDI in this framework is the key to enable stakeholder participation as partners in all phases of the RDI processes. Additionally, digital living lab(s) provide easy to use and accessible digital (and/or physical) platform(s). These aid the participation and collaboration through participatory research partnership, support co-creation and appropriation of innovations. A construction project is collaborative in nature as the tasks and activities are divided into different specializations and many organizations. Today, the construction projects and stakeholders incorporate data-driven approaches, tools and activities for the built facility's design, development, construction, and operation. The centralized data, collaborative network and technology itself and its parallel associates such as artificial intelligence, robotics, and IoT based smart systems, are key target areas of investments in research and development. They support strategic governance and the transition to digital construction methodologies and processes. Participatory approaches in construction projects Construction projects and their successful planning and implementation require a wide range of collaboration. Model-based information tools and environments provide direct participation possibilities today. Such a common platform for information sharing and collaboration is known as Common Data Environment (CDE). CDE is an “agreed source of information for any given project or asset for collecting, managing and disseminating each information container through a managed process” (ISO 19650-1:2019) (Figure 1). Information content and its development during the various stages of the project needs intensive collaboration between the project stakeholders. Inclusion of the indirect participants like the end users of the facilities as well as residents of the area is important. It provides the opportunities for social inclusion where everyone’s voice is heard. Reciprocity, openness of data and the usefulness of the activity for everyone involved is at the digital environment's core. CDE environments enable participation and collection of the opinions of such user groups. It allows the indirect participants to participate in the development actively. Such environments also provide an accessible and easy to use tool to know and understand the project through different 3D model-based environments. It can as well be used to give a real time update about the impact of the project in the day-to-day life of the residents (Figure 2). The challenge is, however, to enable stakeholders' participation throughout the RDI process as equal partners, and not only as informants for the researchers and developers. Sustainable well-being in the construction projects The EU diversifies its focus through sustainable development goals and sustainability in the construction industry is one of the key focuses. While the construction industry alone is responsible for 20% of the global energy consumption and approximately one-third of energy-related CO2 emissions; our built environment utilizes the world’s 40% of energy, 50% of natural resources and contributes to 40% of carbon dioxide emissions (WEF, 2016). Ecological sustainability is considered as the basis for achieving social and economic sustainability goals. The transformational change for the policy development for an integrated approach to Agenda 2030 demands the conventional growth to be replaced by policies that prioritizes welfare and wellbeing and puts ecological and social objects at the forefront of policy making. While the environmental impacts of the construction industry are huge, socio-cultural impacts are very minorly focused in such developments. Building Information Modeling (BIM) provides virtual design Model based tools, applications and processes commonly known today as Building Information Modeling (BIM) provides the ability for virtual design and construction prior to the construction of the actual infrastructure. BIM provides a way to check its constructability aspects prior to the actual construction possibilities and tools in making informed decisions for creating a better outcome that can minimize waste of resources, optimize energy and help achieve passive design strategies and achieve sustainable solutions based on the set strategies. These include energy efficient building, comfortable spaces and so on. While these tools have diversified use for the direct construction project participants, these also support inclusion and participation of the indirect stakeholders and consistently works towards developing innovative solutions to achieve smart living, social wellbeing, and sustainable cities. An ideal scenario for attaining the projected vision is to utilize digital platforms where stakeholders can collaborate on future interventions to deliver better user experiences based on refined data and through the common data environment that has the potential to be developed as a daily life digilab throughout the life cycle of the built environment (Figure 3). Introducing the interactive model through the CDE implementation will help include all the stakeholders from the inception of an idea until its lifecycle that provides the potential in creation of a positive wellbeing of all. Such an inception would help in: active participation and inclusion of all the direct and indirect participants use digital tools to virtually explore the proposed solutions easy collection, review, and dissemination of the information for perceived benefits analyze the potential impact of the proposed development on the everyday life activities and in terms of sustainability aspects. Conclusion: creating a Common Data Environment (CDE) ecosystem The main challenge of ensuring all people in a society are included can be solved by creating a CDE ecosystem that promotes and sustains participatory co-research, development and innovation activities. Metropolia University of Applied Sciences is currently co-developing a 'Daily Life Digital Lab (DigiLab)' platform as a part of the inclusive ecosystem concept to support stakeholder engagement and collaboration. External stakeholders can participate in the different phases of a construction project and contribute to the final product's concept, design, and implementation. Moreover, DigiLab will make the information exchange between external and internal stakeholders more accessible by bringing both parties on a common platform. Consequently, internal stakeholders will have the opportunity to evaluate the ideas set forth by external stakeholders, which will have a positive impact on the overall project throughout its lifecycle. Inclusive and participatory approaches amongst the stakeholders through the digital tools and platforms will enable the participation and engagement to co-create the sustainable built-environment that is accepted by the majority, if not by all. Authors Sunil Suwal (MSc. Construction and Real Estate Management) works as a Lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. Manika Bajracharya, Sharmaa Devi Muthusami, Vipul Agrawal are Construction and Real Estate Management professionals, and students of ConREM, Metropolia. References Adrian Burgess (2016), Demystifying the Common Data Environment (pbctoday.co.uk) ISO 19650-1:2019, Organization and digitization of information about buildings and civil engineering works, including building information modelling (BIM). Information management using building information modelling. Part 1: Concepts and principles (ISO 19650-1:2018) Suwal, S., Laukkanen, M., Jäväjä, P., Häkkinen, T., & Kubicki, S. (2019, August). BIM and Energy Efficiency training requirement for the construction industry. In IOP Conference Series: Earth and Environmental Science (Vol. 297, No. 1, p. 012037). IOP Publishing. WEF -World Economic Forum. (2016). Shaping the Future of Construction: A Breakthrough in Mindset and Technology. Cologny, Switzerland: World Economic Forum Jäväjä, P., Suwal, S., Porkka, J., & Jung, N. (2013, June). Enhancing customer orientation in construction industry by means of new technology. In 7th Nordic Conference on Construction Economics and Organisation 2013 (pp. 215-226). About the project Sustainable well-being is created together in participatory RDI partnership The blog post is related with a RDI project called “HYTKE - Creating wellbeing in daily life through inclusive RDI”. HYTKE project aims to build an inclusive RDI culture across the Metropolia organization and networks, improve access and competence to RDI participation for a wider range of stakeholders and embed participation and accessible technology more comprehensively in RDI projects. Inclusive RDI is at the core of Metropolia’s strategy 2030 and focuses to generate positive societal impact by strengthening its role as an enabler of participation, everyday wellbeing and holistically sustainable RDI culture and solutions with a multidisciplinary approach.
Metadatan merkityksestä
Olet muuttamassa ja mahduttanut koko omaisuutesi neljäänkymmeneen pahvilaatikkoon, kun ystäväsi soittaa sinulle ja pyytää juhliinsa lainaksi sitä vihreää boolimaljaa. Tuijotat samannäköisiä pahvilaatikoitasi ja mietit mistä ihmeestä aloitat etsintätyön. Boolimaljaa etsiessäsi löydät laatikon, jossa on edesmenneen sukulaisesi sinulle jättämiä epämääräisiä tarvikkeita ja työkaluja, joista sinulla ei ole mitään tietoa, mitä ne ovat tai miten niitä kuuluisi käyttää. Roskiin menee. Seuraavassa muutossa olet viisaampi. Kirjoitat laatikoiden päälle tussilla mitä niissä on yleisellä tarkkuudella, kuten “keittiötarvikkeita”, tai “lastentarvikkeita”. Nyt laatikoiden kantaminen oikeisiin huoneisiin onnistuu, ja boolimaljankin etsiminen nopeutuu. Tällä kertaa ystäväsi kuitenkin pyytää lainaksi lasten muovilautasia. Et ehdi etsiä niitä hänelle, joten ystäväsi joutuu tekemään sen itse. Hän ei kuitenkaan tiedä, missä laatikossa lasten muovilautasten kuuluisi olla. Ovatko ne ehkä keittiötarvikkeita? Vai lastentarvikkeita? Vai jotain muuta? Kolmannen muuton yhteydessä päätät siirtää osan tavaroistasi varastoon säilytykseen. Teippaat jokaisen pahvilaatikon kanteen listan tavaroista, joita se sisältää, ja kenen perheenjäsenesi ne ovat. Kirjoitat tarvikkeiden yhteyteen myös muita olennaisia tietoja, kuten minä vuonna ne on hankittu, tai mitä kokoa vaatteet ovat. Merkitset myös ylös, jos olet tehnyt tavaroille jotain, esimerkiksi jos tavara on käytetty, tuunattu tai käyttämätön. Liität laatikoihin mukaan myös tarvikkeiden käyttöohjeet. Näin sinun on helppo löytää vuosienkin kuluttua oikeat tarvikkeet laatikoista, ja tiedät kenen ne ovat ja mitä ne ovat. Kun ystäväsi taas haluaa lainata jotain, hän näkee laatikon kannesta heti, mitä se sisältää. Tätä on metadata. Sen merkityksen ymmärtää usein vasta silloin kun tietoa tarvitsisi, mutta sitä ei ole. Kuten yhdysvaltalainen arkistonhoitaja ja tekniikan historioitsija Jason Scott on osuvasti todennut, metadata on rakkauskirje tulevaisuuteen. Metadataa tuotetaan ja hyödynnetään monenlaisissa tilanteissa ja palveluissa, ja erityisen tärkeässä roolissa se on tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tutkimusaineistoissa. Aineiston kuvailu ja dokumentointi tekevät siitä ymmärrettävän, saavutettavan ja käytettävän. Avoimet tutkimusaineistot ja metadata Viime vuosina on puhuttu paljon avoimista aineistoista TKI-toiminnassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että TKI-hankkeissa tuotettuja tutkimusaineistoja julkaistaan niin, että niitä olisi mahdollista käyttää muissa projekteissa, opetuksessa tai yritystoiminnassa. Kyse on siis siitä, että TKI-toiminnan tutkimusaineistojen elinkaari jatkuu hankkeen päättymisen jälkeen. Se on toivottavaa, sillä suuri osa TKI-toiminnasta rahoitetaan yhteisin verovaroin. Kaikki yhteiskunnallinen hyöty kannattaa siis maksimoida. Suomalaiset ammattikorkeakoulut Metropolia mukaan lukien ovat sitoutuneet edistämään tutkimusaineistojen avoimuutta, mutta itse aineistojen avaaminen etenee kovin hitaasti. Siihen löytyy monia syitä. Silloin kuin aineistoja kuitenkin haluttaisiin avata jatkokäyttöön, saattaa eteen tulla odottamaton este: aineisto on kuvailtu puutteellisesti eikä tarvittavaa metadataa ole, eikä sitä aina ole mahdollista tuottaa jälkikäteen. Yhtenäiset käytännöt helpottavat tutkimusaineistojen hallintaa TKI-hankkeen tiimellyksessä metadatan ja dokumentoinnin tärkeys unohtuu helposti, koska tutkimusaineistot ovat yleensä tekijälleen tuttuja - ainakin aineistonkeruun aikana. Kun aikaa kuluu, yksityiskohdat haalistuvat ja tärkeää tietoa voi kadota myös tekijän muistista, mikäli niitä ei kirjaa ylös. Yhtenäiset dokumentointi- ja metadatakäytännöt mahdollistavat sen, että muut hankkeessa työskentelevät ymmärtävät aineistoa ja että eri henkilöt tulkitsevat aineistoa samalla tavalla. Siten metadata parantaa myös tutkimuksen luotettavuutta ja mahdollistaa sen toistamisen. Aineistonhallinnan tukipalvelujen näkökulmasta tutkimusaineistojen kuvailun yhtenä haasteena on se, että siihen on vaikea antaa kovin tarkkoja yleispäteviä ohjeita. Eri aloilla on käytössä erilaisia metadatastandardeja, joilla pyritään yhteneväisempiin käytäntöihin, mutta sopivan standardin löytäminen voi toisinaan olla haastavaa. Tutkimukset ovat erilaisia, niissä on erilaisia tavoitteita ja niissä tuotetaan hyvin erilaisia aineistoja. Kuvailu pitäisikin aina suunnitella aineistokohtaisesti, miettiä mitkä metatiedot ovat juuri tämän aineiston kannalta olennaisia. Erityisen paljon kuvailuun kannattaa panostaa silloin kun aineisto on arvokasta ja ainutlaatuista, kyse on pitkittäistutkimuksesta, tai kun aineistoa halutaan jatkokäyttää. Metropolian metadatamalli tutkimustyön tukena Metropolialla on käytössä metadatamalli, jota voi käyttää kuvailun apuna omaan tutkimukseen soveltuvin osin. Arvokkaiden ja jatkokäyttöön tarkoitettujen aineistojen osalta kuvailu ja dokumentointi voi olla järkevää suunnitella yhdessä aineistonhallinnan asiantuntijoiden kanssa, koska silloin minimi-metatiedot eivät riitä. Muita oppaita tutkimusaineistojen dokumentointiin: Helsingin yliopiston dokumentointiopas: Siiri Fuchs, & Mari Elisa Kuusniemi. (2018). Making a research project understandable - Guide for data documentation (1.2). Zenodo. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston aineistonhallinnan käsikirja: Aineiston kuvailu ja metadata (tuni.fi). Avoin tiede ja tutkimus, avoin TKIO: Tieteellisten seurain valtuuskunta: Avointiede.fi -sivusto Ammattikorkeakoulujen avoin TKIO-verkosto (eduuni.fi) Portaali kotimaisten avointen tutkimusaineistojen etsimiseen: tiedejatutkimus.fi -sivusto Kirjoittaja Joona Koiranen (FM) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa tietoasiantuntijana ja tarjoaa aineistonhallinnan tukipalveluja. Tutustu ORCID: 0000-0003-1415-5866
Vihreä siirtymä vaatii kulttuurinmuutoksen myös työpaikoilla
Ilmastokriisin edessä tarvitsemme innovaatioiden lisäksi kokonaisvaltaisen kulttuurinmuutoksen. Ekologisen kestävyyden huomioimisen tulee olla osa kaikkea toimintaa, jotta kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen muutos saadaan aikaan. Uudet toimintatavat tulee ottaa osaksi jokapäiväistä työntekoa kaikilla aloilla. Vihreän työpaikan luovat ympäristötekoja työssään tekevät ihmiset. Maapallon kantokyvyn rajoissa eläminen edellyttää, että jokainen työpaikka on vihreä. On tarpeen vahvistaa myös työllisyys- ja yrittäjyysasiantuntijoiden vihreän työn osaamista, jotta he voivat ohjata yrityksiä ja työnhakijoita ekologisen kestävyyden ja vihreän digitalisaation aiheista. Viime marraskuussa Helsingin kaupungin päätös jättää liha pois kokoustarjoiluista kohahdutti. Näitä muutoksia tarvitaan nyt kipeästi ja nopeasti, sillä hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä kaikilla sektoreilla. Oli kyseessä sitten lihansyönti tai jokin muu paljon päästöjä aiheuttava toiminta, niin vanha toimintatapa ja kulttuuri on jäämässä historiaan. Jokaisen on valmistauduttava ja sopeuduttava muutoksiin ja muutettava ajatteluaan. Tarvitsemme uuden normaalin Ilmastokriisin edessä tarvitaan teollisuuden innovaatioiden lisäksi myös markkinointia, suhdetoimintaa ja poliittista vaikuttamista, kirjoittaa Reija Anckar (esignals.fi). Nämä ovat keskeisiä asioita, sillä ne aikaansaavat kulttuurin muutosta. Markkinointikuvasto syöttää meille sitä kuvaa, millainen on haluttava elämä. Nyt on luotava uusi normaali, joka ei voi enää olla materiaali- ja kulutuskeskeinen. Arto O. Salonen peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista siirtymistä kiertotalouteen ja esittelee jälkiteollisen yhteiskuntamallin (artosalonen.com). Siinä edistyksen mittarina on kansalaisten hyvinvointi. Kuluttaminen keskittyy palveluihin, jätettä ei synny ja energiaa tuotetaan puhtaasti. Kokonaisvaltainen käännös on välttämätön hyvän tulevaisuuden turvaamiseksi. Jokainen päätös on paikka vaikuttaa Yrityksillä ja niiden työntekijöillä on päivittäin tilaisuuksia vaikuttaa ja näyttää esimerkkejä uudesta normaalista: ruokavalinnat, tapaamiset, ostokset ja tilaisuuksien järjestäminen - muutaman mainitakseni. Uuden toimintatavan luomisessa Suomen pääkaupungin kokoustarjoilujen lihattomuus on iso asia. Jo nyt hankintakriteereissä voi nähdä vaatimuksia ympäristövastuutyöstä tai tietystä sertifikaatista. Kun yritykset ja niiden työntekijät toimivat yhteistyössä, on siinä aina paikka vaikuttaa toiseen ja paikka näyttää, että meillä tehdään ympäristövastuullisia valintoja. Ja tietysti paikka tukea organisaatioita, jotka ovat jo omaksuneet vihreän toimintatavan. Ympäristövastuullisten valintojen tekemisestä tulee myös viestiä ja kertoa avoimesti. Tämä motivoi muitakin lähtemään mukaan vihertämään tekemistään. Kulttuurin ja toiminnan muutokseen tarvitaan sekä regulaatiota että käytännön tekoja ja esimerkkejä. Ympäristöteot eivät saa olla pelkkää sanahelinää, vaan niiden täytyy olla konkreettisia tekoja. Kulttuurinmuutos luo myös mahdollisuuksia uudenlaisille liiketoimintamalleille, ehkä sellaisille, joita emme vielä tänään osaa kuvitella. Vihta-hanke tukee vihreän työn edistämistä Siirtymä hiilineutraaliin kiertotalouteen vaikuttaa työhön ja työelämään: uusia työpaikkoja syntyy, osa työpaikoista katoaa ja useimmat työt muuttuvat tavalla tai toisella. On hyvä muistaa, että lihattomien kokoustarjoilujen lisäksi on sopeuduttava myös paljon isompiin muutoksiin. Joistain totutuista asioista ja periaatteista on joustettava ja yhä suuremmassa määrin on osattava toimia jatkuvan muutoksen keskellä. Toimintatapojen muutos edellyttää osaamisen kehittämistä jatkuvan oppimisen periaatteella sekä tarjottavien palveluiden jatkuvaa uudelleen konseptointia. Tähän tukea tarjoaa 3AMK:n yhteinen Vihta-hanke. Vihreän ja digitaalisen työn Vihta-hankkeessa vihreää työtä edistetään kouluttamalla yritysasiantuntijoita, jotta he osaavat auttaa aloittavia yrityksiä ympäristövastuutyössä. Kasvattamalla asiantuntijoiden osaamista lisätään kestävää, digitalisaatioon pohjaavaa yrittäjyyttä. Työllisyyspalveluille tarjotaan tietoa tulevaisuuteen katsoen: millaisia vihreitä työpaikkoja tulee olemaan ja millaista koulutusta ja osaamista tarvitaan. Koulutukset tarjoavat laajasti näkökulmia työelämän ajankohtaisiin aiheisiin ekologisen kestävyyden läpileikatessa puheenaiheita. Pohdimme muun muassa sitä, mikä on digitalisaation ympäristövaikutus, innovoimme uutta ja tutustumme yritysten ympäristövastuutyöhön. Kirjoittaja Kaisa Rapanen työskentelee hankeasiantuntijana Vihta-hankkeessa. Hän on aiemmin työskennellyt luovien alojen ekologisen kestävyyden asiantuntijana, kulttuurituottajana ja eri organisaatioiden ekotukihenkilönä. Vapaa-aikanaan Kaisa opiskelee ekologisen kestävyyden aiheita ja luo sisältöä Yksi ekoteko -blogiin ja Instagramiin. Koulutukseltaan hän on Kulttuurituottaja (AMK) ja Tradenomi. -- VIHTA – Digitaaliset ratkaisut vihreään työhön – hankkeen tavoitteena on Helsingin kaupungin työllisyys- ja yrittäjyysasiantuntijoiden sekä korkeakoulujen yrittäjyyden henkilöstön osaamisen vahvistaminen vihreään ja digitaaliseen työhön. Hanke keskittyy digitaalisen ja vihreän työn osaamisen vahvistamiseen innovoinnin, fasilitoinnin, palvelumuotoilun, ennakoinnin sekä neuvonnan ja ohjauksen keinoin. Hankkeen rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto ja se rahoitetaan osana Euroopan unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.
Nimi leimaa työnhakijaa – asenteet vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä
”Sinun on helppo puhua, kun olet Elvira Vainio,” tokaisi ystäväni, kun keskustelimme työelämästä, työstä ja urasta. ”Miten niin,” ihmettelin ääneen epäluuloisena. ”Sinulla on suomalaiselta kuulostava etu- ja sukunimi,” ystäväni jatkoi. Olen syntynyt Latviassa, mutta suurimman osan elämästäni olen asunut Suomessa. Pidän omasta Elvira-nimestä. Se on kaunis ja toimii kansainvälisesti. Kun synnyin, Baiba-nimi oli vanhempieni toinen vahva nimiehdokas. Ystäväni kommentti sai pohtimaan. Saisinko yhtä paljon työmahdollisuuksia, samanlaisen korvauksen työstä ja ylipäätänsä kutsuja haastatteluihin Baiba Vainiona? Sitä on vaikea tietää. Sen takia lähdin tutkimaan asiaa. Tilanne on varsin karu, kun tarkastellaan, miten maahanmuuttajatausta ja nimi vaikuttaa työllistymiseen. Maahanmuuttajien työttömyysaste on korkea Kun hakee tietoja ulkomaalaisten työllistymisestä, ensimmäisenä törmää Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa (1) -tutkimukseen. Se on laajin Suomessa toteutettu ulkomaista syntyperää olevaan väestöön kohdistuva tutkimus. Sen mukaan maahanmuuttajien työttömyysaste on noin kaksinkertainen kantaväestöön nähden. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajien työllistymistä hidastavat muun muassa riittämätön suomen kielen taito vajavainen suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan tuntemus olemattomat verkostot muualla hankittu tutkinto, joka ei päde suoraan Suomen työmarkkinoilla. Tähän haasteeseen on luotu monta ratkaisua. Tarjolla on suomen kielen kursseja ja kotoutumisohjelmia. Maahanmuuttajille on valmentavia koulutuksia, jotka kehittävät yliopistossa ja ammattikorkeakouluissa tarvittavia taitoja. Niitä tarjotaan esimerkiksi SIMHE-ohjauspalvelussa (Supporting Immigrants with Higher Education), jossa toimin uravalmentajana Metropoliassa. Pätevin tekijä voi karsiutua pelkän nimen perusteella Onko nimellä enemmän väliä kuin osaamisella suomalaisessa työelämässä? Tähän dilemmaan syventyi Koneen säätiön rahoittama tutkimus (2), jossa Helsingin yliopiston ¬sosiologian tutkija Akhlaq Ahmad lähetti vuosina 2016–2017 yhteensä 5 000 työhakemusta sekä suomalaisilla, englantilaisilla, venäläisillä, irakilaisilla että somalialaisilla nimillä. Kaikilla hakijoilla oli samanlainen osaaminen. Erona oli nimi ja oletettu tausta. Tutkimuksen mukaan haastattelukutsuja sai tuhatta hakemusta kohti suomalaisella nimellä 390, irakilaisella nimellä 134, somalialaisella nimellä 99 kappaletta. Englantilaisilla ja venäläisillä nimillä haastattelukutsuja tuli kahta edellä mainittua ryhmää enemmän, mutta vähemmän kuin suomalaisilla nimillä. Edellä mainitut tutkimukset olivat silmiä avaavia ja samanaikaisesti järkyttäviä. Viime aikoina on puhuttu enemmän anonyymista rekrytoinnista, jonka tavoitteena on ehkäistä syrjintää rekrytoinnissa ja kiinnittää rekrytoijien huomio ennen kaikkea hakijan osaamiseen ja kyvykkyyteen. Anonyymissa rekrytoinnissa hakemuksesta poistetaan kaikki henkilöön ja hänen taustaansa liittyvät tiedot, jotka eivät liity hakijan osaamiseen. Silloin rekrytoivien tahojen ennakkoluulot eivät vaikuta siihen, ketkä kutsutaan haastatteluun. Anonyymi rekrytointi onkin käytössä esimerkiksi S-Ryhmässä ja Helsingin kaupungilla. Johtuuko osaajapula työnantajien syrjivistä asenteista? Työterveyslaitoksen Monimuotoisuusbarometri 2020 (4) keskittyy rekrytointikäytäntöihin ja monikulttuurisuuteen. Raportissa joka kymmenes HR-ammattilaisista ilmoitti havainneensa omassa organisaatiossaan syrjintää rekrytoinnissa. Useimmiten havaittu syrjintä liittyi etniseen tai ulkomaalaiseen taustaan, tai sukupuoleen. Julkisuudessa puhutaan työvoima- ja osaajapulasta. Työnantajien tulisi tarkastella organisaatiotasolla, onko tarve ravistella ennakkoluuloja maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita kohtaan. Silloin olisi hyvä keskustella omassa organisaatiossa siitä, toimivatko nykyiset ajattelu- ja toimintamallit kasvun esteenä. Jossain tilanteissa on hyvä pohtia kielivaatimuksia. Riittäisikö jossain tehtävissä hyvä suomi erinomaisen sijaan? Miten monimuotoisuus on otettu huomioon rekrytointi-ilmoituksissa ja -kanavissa? Voisiko anonyymi rekrytointi haastaa omia ennakkoluuloja ja auttaa löytämään sopivia työntekijöitä? Vaikuttamisella asenteisiin ja ennakkoluuloihin organisaatiotasolla on suuri vaikutus. Tällä saralla on vielä paljon tehtävää. Haluaisin elää maailmassa, jossa minulla olisi samat mahdollisuudet Elvirana ja Baibana. Kirjoittaja Elvira Vainio toimii valmentajana Metropolia ammattikorkeakoulun SIMHE-palveluissa. Hänen missiona on tehdä töitä paremman työelämän puolesta. Elviran työ on liittynyt aina tavalla tai toisella muutokseen ja ihmisiin. Hänellä on 20 vuoden kokemus organisaatioiden kehittämisestä, muutoksen todeksi tekemisestä ja osaamisen johtamisesta liikkeenjohdon konsulttina, valmentajana ja HR-tehtävistä. Lähteet Nieminen, Tarja; Sutela, Hanna; Hannula, Ulla (2015): Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014 (PDF) Työterveyslaitos, Kotouttamisrahasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus. Akhlaq Ahmad (2019): When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market, Sociological Inquiry (aukeaa onlinelibrary.wiley.com), Volume 90, Issue 3, August 2020, pages 468-496. Kotona Suomessa, Selvitys maahanmuuttajien rekrytoimisesta (2020) Taloustutkimus Oy. (PDF) Bergbom, Barbara; Toivanen, Minna; Väänänen, Ari (2020) Monimuotoisuusbarometri 2020: Fokuksessa rekrytointikäytännöt ja monikulttuurisuus, Työterveyslaitos (PDF).
Vuokratyön 7 vahvuutta ja 7 kehittämiskohdetta
Vuokratyössä on kolme osapuolta: henkilöstöpalveluyritys, käyttäjäyritys ja vuokratyöntekijä. Vuokratyöntekijän työantaja on henkilöstöpalveluyritys, mutta työ tehdään käyttäjäyritykselle sen johdon ja valvonnan alaisena. Vuokratyötä pidetään käyttäjäyritykselle joustavana tapana vastata muuttuviin työvoimatarpeisiin. Työturvallisuus- ja hyvinvointikirjallisuudessa korostuvat vuokratyön negatiiviset vaikutukset vuokratyöntekijän hyvinvointiin. Vuokratyössä on kuitenkin myös vahvuutensa. Työntekijän työhyvinvoinnin kannalta on merkitystä, sillä tekeekö hän vuokratyötä omasta tahdostaan. Vuokratyö voi tarjota työntekijälle mahdollisuuden tutustua erilaisiin töihin ja työpaikkoihin ja saada myös vakituisen työn käyttäjäyrityksessä. Vuokratyö voidaan näkökulmasta riippuen nähdä työntekijän aseman heikentämisenä, vaihtoehtona työttömyydelle tai mahdollisuutena saada joustavasti monipuolisia työtehtäviä. Vuokratyön vahvuudet ja kehityskohteet henkilöstöpalveluyritysten näkökulmasta Selvitimme haastatteluilla henkilöstöpalveluyritysten johdon näkemyksiä siitä, mitä vahvuuksia ja kehityskohteita vuokratyössä on (Mattila 2022). Haastatteluihin osallistui 19 johdon edustajaa kymmenestä henkilöstöpalveluyrityksestä. Haastattelut tehtiin vuoden 2020 joulukuun ja vuoden 2021 maaliskuun välisenä aikana. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Haastattelujen perusteella vuokratyön vahvuuksia ovat Sopivan henkilön ja työn yhdistäminen Henkilöstöpalveluyritykset osaavat tunnistaa työntekijän osaamisen ja soveltuvuuden tehtävään. Niillä on myös laajat verkostot ja mahdollisuus tarjota työntekijälle erilaisia tehtäviä. Näin henkilöstöpalveluyritys pystyy yhdistämään oikean työntekijän oikeaan työhön, eikä työntekijäkään ole riippuvainen yhden (käyttäjä)yrityksen tilauskannasta. Ammattitaidon kehittäminen ja ylläpito Vuokratyöntekijä voi työskennellä erilaisissa tehtävissä ja näin kehittää ja ylläpitää ammattitaitoaan. Henkilöstöpalveluyritys myös tarjoaa lisäkoulutusta. Työn hallinta Vuokratyöntekijä voi valita missä työskentelee, millaista työtä tekee ja koska. Vuokratyöntekijän ei tarvitse sitoutua yhteen työpaikkaan. Myös tehtävät voivat vaihdella. Vuokratyöntekijällä voi myös olla mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihinsa ja näin vaikuttaa myös palkkaansa. Tällaisella työn hallinnalla vuokratyöntekijä voi saavuttaa tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Vuokratyö on mahdollista myös eläkkeellä tai kokopäivätyön lisänä. Joillekin vuokratyö voi olla myös harrastus ja tuoda sisältöä elämään. Vuokratyö on mahdollista eri elämän vaiheissa ja myös osatyökykyisenä. Edut ja palkitseminen Henkilöstöpalveluyritykset voivat tarjota vuokratyöntekijöille kattavammat edut kuin käyttäjäyritykset omille työntekijöilleen. Näihin kuuluvat sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, kuntosalikortit ja hieronta. Tarvittavan henkilöstön saaminen ja henkilöstökustannusten ja -riskien hallinta Henkilöstöpalveluyritys tarjoaa käyttäjäyritykselle sen tarvitseman työvoiman sovittuun aikaan ja hintaan. Käyttäjäyritys voi myös hyödyntää henkilöstöpalveluyrityksen osaamista työturvallisuus- ja työsuhdeasioissa. Tämä mahdollistaa käyttäjäyrityksen resurssien käyttämisen sen ydintoimintaan. Työvoimapulan helpottaminen Henkilöstöpalveluyritykset helpottavat työvoiman liikkumista ja lisäävät työllisyyttä. Henkilöstöpalveluyritykset ovat myös huomanneet maahanmuuttajien ammattitaidon ja potentiaalin ja auttavat ulkomailta tulevaa työvoimaa byrokraattisissa ja käytännön asioissa. Työllisyyden edistäminen Vuokratyö voi johtaa jatkuvaan työsuhteeseen käyttäjäyrityksessä. Vuokratyö voi olla väylä työelämään ja tarjota vuokratyöntekijälle riittävän toimeentulon. Haastatteluissa esiin nousseita kehittämiskohteita ovat Työn jatkuvuuden ja urakehityksen tukeminen Henkilöstöpalveluyritysten tulisi tukea vuokratyöntekijöiden työn jatkuvuutta ja urakehitystä, myös kausityöntekijöillä. Viestintä ja perehdytys Henkilöstöpalveluyritysten, käyttäjäyritysten ja vuokratyöntekijöiden välistä viestintää ja palautekulttuuria pitäisi kehittää. Perehdytys käyttäjäyrityksissä on riittämätöntä. Vuokratyöntekijän osallistaminen ja sitouttaminen Vuokratyöntekijöitä saatetaan kohdella eriarvoisesti ja heidän voi olla vaikea integroitua työyhteisöön. Vuokratyöntekijä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja hänestä saattaa tuntua, ettei hän ole tervetullut käyttäjäyritykseen. Pitkät sopimukset auttavat tähän. Vuokratyöntekijän ja henkilöstöpalveluyrityksen välinen yhteys saattaa myös olla heikko. Riskienhallinta Vuokratyöntekijät eivät aina ilmoita työtapaturmista ja vaaratilanteista. Ilmoituskäytäntöjä ja ilmoitusten käsittelyprosessia pitäisi parantaa. Lain, eettisten periaatteiden ja sopimusten noudattaminen Henkilöstöpalveluyrityksissä ja käyttäjäyrityksissä ei aina ole riittävää lainsäädännön ja työehtosopimusten osaamista eivätkä vuokratyöntekijät tunne omia oikeuksiaan. Etenkin ulkomaalaisten työntekijöiden kohtelussa on huomattu epäeettistä toimintaa. Yhteistyön kehittäminen Henkilöstöpalveluyritysten, käyttäjäyritysten, työterveyshuoltojen, työvoimatoimistojen ja ammattiliittojen välistä yhteistyötä tulee parantaa. Sisäinen kehittäminen Henkilöstöpalveluyritysten tulee mitata ja arvioida työturvallisuutta, -terveyttä ja -hyvinvointia ja kehittää toimintaansa tulosten perusteella. Laki säätelee vuokratyötä Vuokratyötä voidaan kehittää yhä kestävämmäksi ideoimalla ja toteuttamalla ratkaisuja haastatteluissa tunnistettuihin kehittämiskohteisiin. Samalla vaikutetaan vuokratyöntekijöiden työturvallisuuteen, -terveyteen ja -hyvinvointiin. Haastattelutulosten perusteella pahimmassa tapauksessa kukaan kolmesta osapuolesta ei tunne lainsäädännön määrittämiä vastuita ja oikeuksia. Yhtenä ratkaisuna tähän on kehitteillä oleva Keikkakaveri-sovellus, johon on koottu tietoa vuokratyöstä. Keikkakaveri on myös työkalu palautteen antamiselle ja keräämiselle sekä työturvallisuusilmoituksen tekemiselle. Kirjoittajat Susanna Mattila, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto, Tuotantotalous Kati Ylikahri, projektipäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kestävä keikkatyö -hanke, Lähde Mattila, S., Ylikahri, K., Rekola, L., Cajander, N., Tappura, S., Kärkkäinen, R. 2022. Strengths and Development Needs in Temporary Agency Work: Temporary Work Agency Managers’ Perspective. In: Karwowski, W., Ahram, T., Millicevic, M., Etinger, D., Zubrinic, K. (Eds.) Human Systems Engineering and Design (IHSED2021): Future Trends and Applications. Issue 21 2022. (https://openaccess.cms-conferences.org/)
Hyvis vai pahis – miten konflikti voi luoda uutta?
Ikuinen taisto maailmassa, ikuinen toivo hyvyyden voitosta pahuutta vastaan. Ihmeellinen jännite, joka ilmenee niin monissa arjen pienissäkin puuhissa ja juuri nyt suuressa mittakaavassa Ukrainan ja Venäjän sodassa. Miten tämän jännitteen voi tunnistaa, miten sen voi hyväksyä ja miten sen kanssa voi tulla toimeen? Jokainen meistä kohtaa näitä kysymyksiä yhtä lailla niin omassa kuin työhön liittyvässä elämässään. Kansakuntinakin me joudumme tekemään valintoja siitä, minkä koemme hyväksi ja minkä pahaksi. Mietimme mitä hyvyyttä koitamme edistää ja mitä pahuutta vähentää. Tällä hetkellä Suomi ja Ruotsi pyrkivät puolustusliitto Naton jäseniksi varmistaakseen kansalaistensa turvallisuutta Venäjän mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Pääsy tämän liiton jäseneksi piti olla selvä. Nyt kuitenkin yhtä äkkiä Turkin diktaattorimainen presidentti esittää hyväksynnälle ehtoja, joiden noudattaminen Pohjoismaissa koettaisiin vääryyden hyväksymisenä. Kuinka me voisimme liittyä naisjärjestöjen painostuksen tai kurdien palauttamisen Turkkiin terroristeina? Jossain vaiheessa tiedämme, miten tässä taistelussa kävi ja kuka voitti Ukrainan ja Venäjän sodan, ja ketkä tuomittiin sotarikosten ja äärettömän julmien tekojen vuoksi. Konflikti voi luoda uutta Ihmisen mieli odottaa ja toivoo rangaistusta pahuuden tekijöille. Hyvin usein arjen kommelluksissakin etsitään heti syyllisiä. Tällaiselle toiminnalle on oikein oma nimikin: syntipukin etsintä ja rankaiseminen. Syyllisten etsintä arjen konflikteissa ei kuitenkaan useinkaan ole rakentava keino purkaa niitä. Pidemmälle päästään, jos tutkitaan konfliktiin johtaneita syitä ja rauhallisin ottein koitetaan purkaa tilanteeseen johtaneita asioita. Toki syyllisyyden tunnistaminen, myöntäminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat aina tärkeitä konfliktin ratkaisemiseen liittyviä asioita. Kun ne hoidetaan kunnolla, konflikti voi luoda uutta, syventää suhteita ja antaa mahdollisuuksia yhteiseen uudistumiseen. Konflikti syntyy rajojen hankauksessa Konflikteja voi syntyä erilaisten arvojen kohdatessa, erilaisten tarpeiden ristiriidassa, pahanolon purkautumisteiden etsinnässä ja vanhojen kaunojen maksatuksen yrityksissä. Kaikissa on kyse jonkin sortin rajariidoista. Miten reagoin, jos toinen toimii tavalla tai toisella arvojani vastaan ja toiminta koskettaa jollakin tavoin omaa elämääni? Miten koen, jos toinen saa sitä, mitä vaille itse jään? Mihin saan purettua oman epäonnistumiseni tai vaille jäämiseni? Milloin huomaan tilaisuuteni tulleen kostaa toiselle esimerkiksi hänen saamansa huomion osoitus tai jopa työtehtävä, jonka olisin halunnut itselleni. Ihmisen mieli on monimutkainen systeemi ja kaikkien meidän elämänkokemuksemme erilaiset. Se miten tulkitsemme eri tapahtumia ja minkälaisen merkityksen niille annamme, liittyy jokaisen persoonallisuuteen, henkilökohtaiseen historiaan ja kykyymme tunnistaa, tiedostaa ja kohdata, kokea ja sanoittaa tapahtumien herättämiä tunteita. Konfliktit herättävät tunteita Konfliktit herättävät aina tunteita. Me kiihdymme erilaisista asioista, me kiihdymme toisten reaktiosta omaan kiihtymyksemme ja me kiihdymme kenties jatkuvan puolustustarpeemme ajamina jopa silloinkin, kun varsinaista vaaraa ei ole. Kiihtyminen, valpastuminen, hereillä olo ovat tarpeellisia kokemuksia jo lajin ja yksilön säilymisen kannalta. Meidän tulee tunnistaa vaara voidaksemme toimia tarkoituksen mukaisesti. On hyvä osata vihastua, jotta tunnistaa vääryyttä itseä tai toista kohtaan. On hyvä osata vihastua, jotta huomaa epäkohdan, jonka voi korjata. On hyvä osata vihastua, jotta oppii puolustamaan itseä tai toista. Toiselle haaste voi olla näiden tunteiden kokemisen salliminen ja toiselle niiden säätely niin, että ei ehdoin tahdoin tuhoa jotakin esinettä, suhdetta, ilmapiiriä tai omia toimintamahdollisuuksiaan tulevaisuudessa. Konfliktin ratkaiseminen Konfliktin ratkaisemisen avain on kuunteleminen. Itsen kuuntelu ja omien tarpeiden ja tunteiden kuuleminen, jotta tunnistaa, mistä kyseessä olevasta asiasta on minulle kysymys. Toisen kuuntelu, jotta ymmärtää, mikä toiselle on olennaista, loukkaavaa, pelottavaa tai harmillista. Konfliktia ei voi ratkaista, ellei tiedetä mitä ratkaistaan, mistä kiikastaa ja mikä toiselle on olennaisen tärkeää kyseessä olevassa asiassa. Itsen ja toisen kuuntelu voimakkaita tunteita herättävissä tilanteissa on aina haastavaa ja usein harjoittelua vaativaa. Jokainen voi kokea pelkoa oman toimintansa oikeutuksesta eikä virheiden myöntäminen ole useimmille meistä helppoa. Konflikti ratkeaa, kun on tullut mahdolliseksi molempien tai kaikkien osapuolien kuulluksi tuleminen ja ratkaisuvaihtoehdoista on voitu valita sellainen, joka sopii riittävästi kaikille osapuolille. Konfliktien ratkaisu edellyttää ratkaisuhalukkuutta ja joskus hyvin pienien asia- ja tunnevivahteiden huomioimista, ennen kuin halu ja kyky todelliseen ratkaisuun mahdollistuu. Konfliktien ehkäisy Konfliktien ehkäisyyn liittyy: Taito rakentaa luottamuksellista vuorovaikutusta jo silloin, kun keskiössä ovat yhteiset ja hyvät asiat. Vuorovaikutusta on helpompi rakentaa ja oppia, kun painolastina ei ole voimakkaita negatiivisia tunteita. Keskustelulle on olemassa rakenteet, aika ja tilanne, jossa hankalista asioista voi puhua. Arjen toimintatavoista sovitaan jo ennen, kun niitä on joku rikkonut tai rikkomisen jälkeen, niistä sovitaan selkeästi ja yhdessä uudelleen. Ratkaistavia asioita opitaan tunnistamaan ja niitä otetaan puheeksi, ennen kuin ne kehittyvät konflikteiksi. Viljellään runsaasti positiivista palautetta. Huomioidaan ja kiitetään jokaista hänen suhteita tai yhteisöä rakentavasta käyttäytymisestään. Konflikteista oppiminen Kaikista konflikteista kannattaa ennen kaikkea oppia. Ilman niitä asiat eivät mene eteenpäin. Konfliktit tuovat esille useimmiten jotain, joka on jäänyt huomaamatta ja joka tulee huomata, kohdata ja saattaa parempaan kuntoon. Jokainen ratkaistu konflikti vahvistaa meitä vuorovaikutuksessamme, yhteisö kehittyy ja yksilöiden rohkeus ottaa esille hankalia asioita voimistuu. Konflikteista kannattaa oppia kiinnostumaan, koska niihin liittyy aina mahdollisuuksia. Niiden takana on usein ilmaisemattomia tarpeita ja väärinkäsityksiä. Kun ihmiset toimivat yhdessä, syntyy väistämättä myös asioista, jotka vaativat yhteistä selvittämistä muttei syntipukkien etsintää. Yhteistoiminta kehittyy, ilo ja hyvinvointi lisääntyy, kun opimme luottamaan siihen, että yhteisöissämme voidaan ja osataan kohdata ristiriitoja ja konflikteja. Konfliktit koulussa Metropoliassa on alkamassa HYVIS-niminen opettajien täydennyskoulutus, jonka tavoitteena on vahvistaa HYVIS-voimaa koulussa lisäämällä opettajien taitoa luoda konfliktikykyisiä oppimisyhteisöjä. HYVIS tarkoittaa hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, vertaisosoppimista, innostusta ja sopuisuutta rakentamalla. HYVISvoimaa pahisvoiman vastavoimaksi. Koulukiusaamisesta puhutaan niin paljon, että nyt kannattaa muuttaa painopiste ennaltaehkäisyyn ja HYVIS energian kasvattamiseen. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalvelujen ja musiikin lehtori. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri soveltavien taidemenetelmien, tarinallisuuden ja toiminnallisen osallistamisen taitaja. Päivi on vastannut useista Opetushallituksen rahoittamista opettajien täydennyskoulutuksista ja on nyt aloittamassa HYVIS-koulutusta kiusaamisen ehkäisyn ja kohtaamisosaamisen ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi korona-ajasta kärsineiden oppilaiden hyväksi.
Iso-Britannia ja Horisontti Eurooppa – vesittävätkö poliittiset erimielisyydet tulevaisuuden eurooppalaista TKI-yhteistyötä?
Monilla kansainvälistä hanketoimintaa työkseen tekevillä on tiiviisti mielessään kysymys siitä, miten yhteistyöstä brittikumppaneiden kanssa voidaan jatkaa. Kysymys on ajankohtainen erityisesti Horisontti Eurooppa -hankkeita valmistelevilla, sillä uutisointia Iso-Britannian assosioitumisesta Horisontti Eurooppaan on saanut seurata pitkään. Olen saanut aiheeseen liittyen useita tiedusteluita, eikä ihme. Britannia on Metropolialle, kuten myös monille muille eurooppalaisille toimijoille, keskeinen yhteistyömaa. Assosiaatiomaat ovat sellaisia EU:n ulkopuolisia maita, jotka ovat tehneet EU:n kanssa erillisen kahdenkeskisen sopimuksen liittymisestä Horisontti Eurooppa -yhteistyöhön. Assosiaatiomaista tulevat kumppanit saavat lähtökohtaisesti osallistua ohjelman hakuihin samoin oikeuksin ja ehdoin kuin kumppanit EU-maista, ellei jotain rajoitusta tai ehtoa ole erikseen selkeästi ilmaistuna työohjelmassa tai hakuasiakirjoissa, Business Finland kertoo assosiaatiomaista verkkosivuillaan. Laadukkaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan sekä eurooppalaisen kilpailukyvyn kannalta on ensiarvoisen tärkeää, ettei Eurooppa jakautuisi. Tämä seuraus on kuitenkin riskinä, mikäli Iso-Britannian assosioituminen estyisi. Iso-Britannian osallistuminen Horisontti Eurooppaan on toistaiseksi mahdollistettu kansallisen tuen avulla Metropolialla on toteutettujen sekä käynnissä olevien hankkeiden perusteella useita kumppaneita Britanniassa. Takkuavat neuvottelut vaikuttavat väistämättä myös yhteistyölle avautuviin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Viesti horisonttihankkeiden valmisteluun liittyen on kuitenkin toistaiseksi selvä - brittikumppaneiden kanssa voi huoletta suunnitella horisonttihankkeita. Iso-Britannia on EU:sta irtauduttuaan eli heti Brexitin jälkeen ilmoittanut halunsa assosioitua Horisontti Eurooppaan. Tällä hetkellä Iso-Britannian hallitus myöntää Horisontti Euroopan kautta rahoitettaviin hankkeisiin osallistuville brittitoimijoille tukirahaa. Tuella kompensoidaan sitä, että he eivät ole kelpoisia saamaan Euroopan komission avustusta. Tukiraha myönnetään UK Research and Innovation -toimielimen kautta. Tukiraha kattaa hanketoimintaa laajasti eri Horisontti Euroopan kokonaisuuksien osalta. Sitä myönnetään tällä hetkellä hankkeille, jotka on määrä allekirjoittaa joulukuun 2022 loppuun mennessä. Kun asiat monimutkaistuvat, neuvotteluajat pitenevät Assosiaatiomaista tulevat toimijat saavat lähtökohtaisesti osallistua horisonttihakuihin samoin oikeuksin ja ehdoin kuin EU-maiden toimijat, ellei rajoitusta tai muuta ehtoa ole erikseen ilmaistuna työohjelmassa tai hakuasiakirjoissa. Neuvottelut assosiaatiosopimuksesta ovat kestäneet jo hyvin kauan, eikä loppu näytä vielä häämöttävän. Hidasteet neuvotteluissa johtuvat siitä, että Iso-Britannia suunnittelee muuttavansa yksipuolisesti Brexitin jälkeistä aikaa koskevia kaupan sääntöjä Pohjois-Irlannin osalta. Nämä suunnitelmat ovat ristiriidassa EU:n ja Iso-Britannian sopimien yhteisten pelisääntöjen kanssa. EU:n innovoinnin, tutkimuksen, kulttuurin, koulutuksen ja nuorisoasioiden komissaari Mariya Gabriel totesi taannoin ScienceBusiness -artikkelissa Britannian olevan EU:lle keskeinen kumppani, mutta ennen assosiaatiosopimuksen viimeistelyä on isompia poliittisia kysymyksiä saatava ratkaistua. Huoli liittymisen kariutumisesta on mielessä sekä Britanniassa, että EU:ssa. Lukuisten vaikuttamiskanavien ja keinojen lisäksi Britannian tutkimuskentän johtajat, sekä samassa keikkuvassa veneessä assosiaatosopimusneuvotteluiden osalta olevat sveitsiläiset tutkimuksen johtajat ovat yhdessä eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa vedonneet jo suoraan Euroopan komission puheenjohtajaan Ursula Von der Leyeniin, jotta asia saataisiin ratkaistua eurooppalaiselle tutkimusyhteistyölle edullisella tavalla. Yhteistyön jatkamiselle on kattava yhteiseurooppalainen tahtotila, jonka vuoksi on erityisen toivottavaa että ongelmat saadaan ratkaistua mahdollisimman pian ja yhteistyö voi jatkua vakaalla pohjalla. Kirjoittaja Jenna Huhtanen (HM) on EU-rahoitukseen ja -politiikkaan erikoistunut TKI-asiantuntija. Hän työskentelee TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä. Työnkuvaan kuuluu erityisesti EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti Eurooppaan ja EU:n TKI-politiikkaan painottuvia tehtäviä sekä Metropolian EU-toiminnan kehittämistä.
Behind the Scenes of a Telehealth Innovation Project
With an increasingly dominant role of technology in healthcare delivery, driven by both demand and supply factors, one question that will confront us as we stare into the future is whether the current nursing curriculum is sufficient flexible or holistic to prepare future nurses? This innovation project has again reminded us the profound and rapid changes that technology has brought to healthcare, especially in things related to the internet technology. According to the World Economic Forum (1), the top hard skills expected to be in demand in the future are cloud computing artificial intelligence analytical reasoning people management and UX design, and a long list. Most of these are not part of a traditional nursing curriculum. As the technology world is expanding, we wonder how the nursing curriculum might look like in ten- or twenty-years’ time versus now. It will not be surprising if future nursing students find themselves learning mathematics, entrepreneurial skills, programming, etc., as part of their core curriculum. The only constant is change so who knows? Interdisciplinary collaboration brings in new perspectives from members of different background and this is useful for breaking away from old mind-sets, injecting new ideas and analysis. In this blog post, we describe an interdisciplinary innovation project between Singaporean students and an industry partner, on their journey to co-create a game for professional healthcare setting. The Challenge: Online Content for Dementia Rehabilitation Facilities The current pandemic has shown the drastic switch from physical activities to telehealth to ensure the continuity of quality care to clients. Although physical activities are still the preferred mode of therapy for dementia clients, having digital ones will serve as an extension especially during times where physical sessions are restricted. Clients are homebound but their rehabilitation care must continue. Technology can be used to replace some card and board games such as memory games, which are commonly used in dementia care. Many traditional games like Monopoly® have already gone online so this is approach is not something very new. In geriatric settings, dementia clients generally find it a challenge to sustain concentration while sitting on a chair and staring at the screen. It is important to include meaningful activities for older adults with dementia. (2) Therefore, mini-physical sessions of activities and/or games were included in between the digital games. It not only improves their concentration for the subsequent digital games but also helps to hone the clients’ motor skills! Singaporean students collaborated with HoviCare Singapore to develop an in-house game that can help aid in their rehabilitation programme for their clients with dementia. The centre has always aimed to provide their clients with the individualised quality rehabilitation services. HoviCare currently uses a curated mix of third-party resources. The next step forward for HoviCare would be having more in-house solutions, which would also pave the way for better control of content resources as well as potential to add analytic features and scale up operation in the future with a common digital platform. The same challenge for students in Singapore and Finland The MANPIT project had started in 2019 in collaboration with Ngee Ann and Metropolia. The project wished to share the best practices in innovation studies and students were to start working on the similar kind of innovation projects, first online and then face-to-face. (3) In Metropolia, innovation studies (10 ECTS) are mandatory to all degree students (4). In Singapore, Ngee Ann Polytechnic seeks to develop and support an entrepreneurship ecosystem through a host of initiatives and programs, and start-up projects are organized as Interdisciplinary free choice studies (5) In MANPIT-project, Metropolia students completed an innovation project, in where a staff member at HoviCare could make an online journey in different countries with the clients. The journey included photos, videos, country specific activities and food experiences. The clients made the journey at the premises of HoviCare in Singapore. Ngee Ann students created an online game for HoviCare clients. The theme was also about travelling but this time in a familiar environment in Singapore as a virtual game. The multidisciplinary team comprised students from the School of Health Sciences (HS) and the School of Info-comm Technology (ICT). The team brings to the table both the necessary healthcare nursing knowledge and the technical prowess needed for the challenge. According to Laura-Maija Hero (6) students` learning experience in a multidisciplinary innovation project comprises three categories. These are solvable conflicts and unusual situations; becoming aware of and claiming collaborative agency; and internalising phases of the innovation process. The Solution: Game – Singapore Unlocked! Singaporean students designed a game around the Singapore Zoological Gardens. With the Singapore Zoological Garden being a popular attraction among Singaporeans, having virtual tours can help give clients a sense of belonging and familiarity! They incorporated both the digital games and physical activities into a single care session. Students wanted to have the option of involving caregivers and the HoviCare staff since they play important roles in the rehabilitation of clients (7). There will be opportunities for self-participation in such activities and games with little supervision to group-participation with caregivers and HoviCare staff together. Caregivers could be untrained family members or even simply be a domestic worker in the context of Singapore. Pre-activity tutorials and interactive sessions embedded within the games are crucial to engage and on-board these caregivers in the journey. Pandemic restrictions The project was held over the course of a COVID-19 pandemic, with restrictions on physical activities and a constantly evolving national policy on pandemic control. It was simply not possible to meet up physically in person within the team and with the industry partners. Significantly, it also curtailed meeting and interactions with clients and end-users. The early adaptation and ‘acclimatisation’ to online technology and a new modus operandi within the team are important in reducing anxiety and getting comfortable with another way of doing the same old thing – meeting up and getting things done – virtually. Moreover, the students did it for the entire duration of the project. Rushing to the school early in the morning or staying back in school for late evening meetings are a thing of the past! Now it could be done any time anywhere, which is both a boom and a bane. Meetings that would no longer be restricted to school hours. Technology has brought convenience but has also blurred the boundaries between school hours and personal life. Students were also not able to visit HoviCare to have a first-hand experience of their ongoing programmes. The information from HoviCare together with the knowledge of dementia care from their nursing program, allowed students to tweak the games and programmes to suit the needs as closely as possible for the dementia clients Interdisciplinary collaboration and important role of users Nursing students commented on interdisciplinary collaboration: “Being nursing students, dementia care is our forte and it is vital that we engage our ICT peers so that they have some ideas about dementia care before embarking on the project. HS nursing students would focus on the physical activities and games ideas while the ICT students focused on game digitalisation and development, including platform optimisation. The ICT students also taught us (nursing students) the importance of perseverance. It is time-consuming and tedious to code the games. When a new suggestion arises, they must change the whole coding and programming system. Yet no complaints are heard, and they focus on producing the best digital solutions to help the clients.” The nursing students also learned something new about colour schemes in the process. In art therapy, dark colours can indicate dampened mood. However, for digital games, dark colours are widely used as a background colour to provide stark contrast in visualisation. Hence, warm colours, as suggested by the ICT team, were used to address the issue of poor eyesight as well as brightening up the mood. Interdisciplinary teamwork can be a double-edged sword and it is vital that students with different expertise and perspective engage each other and work well within the team. (8) Once the team is formed, the students quickly worked to know each other well and to increase common understanding and sharing of expertise, allowing progression and completion of the innovative project successfully. End-users’ role in game development is important and the team’s regret was not being able to directly engage and interact with the elderly clients in-person. The absence of direct contact disrupted the initial plan to engage the clients for testing of the games. By testing the games with the clients under an in-person experience at the centre might have been more advantageous, especially in the early stage to allow to focus on the game design and development, leaving out other factors that may affect the game and system performance and overall experience of users in an out-of-centre remote session. The students’ experience with an inter-disciplinary approach to healthcare innovation highlighted again the importance and benefits of such a strategy and why this approach could or should be widely adopted in the curriculum of institutions of higher learning. MUAS has been an avid champion of such a strategy and NP has in recent years increasingly adopt this practice as well. References 1. World Economic Forum. (2019, January 14). These are the 10 most in-demand skills, according to LinkedIn. (weforum.org) 2. Tierney, L. & Beattie, E. 2020. Enjoyable, engaging and individualised: A concept analysis of meaningful activity for older adults with dementia. International Journal of Older People Nursing. (onlinelibrary.wiley.com) 3. Ahokas, A., Hokkanen, H. & Tan, H-Y. Innovation in pandemic world and beyong. Metropolia University of Applied Sciences. Tikissä Blog. Published 11.3.2021 4. MINNO® Innovation projects - building the future today. 5. NP: The Poly for Budding Entrepreneurs. Cultivating an innovation mindset, leading the entrepreneurial spirit. (np.edu.sg) 6. Hero, L-M 2019. Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience (Doctoral dissertation). Annales universitatis Turkuensis, 475, Faculty of Education, University of Turku, Finland. 7. The Caregiver Space. (2017, October 5). How Social Interaction Plays a Principal Role in Dementia. (caregiverspace.org) 8. Vestal, A., & Mesmer-Magnus, J. (2020). Interdisciplinarity and Team Innovation: The Role of Team Experiential and Relational Resources, 51(6), 738–755. Authors Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Ahokas has many years of working experience abroad. Her core competencies are in different international activities, networks & partnerships. Transnational education is close to her heart. Ms Ahokas is the project manager of MANPIT-project. Hannele Hokkanen, Senior Lecturer (MSc (health care), RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Hokkanen teaches gerontological nursing and she is the coordinator of innovation projects in health care. Yu Ni TAN Dip (NSG), Alumni, School of Health Sciences, Ngee Ann Polytechnic, Singapore. Yu Ni graduated from Ngee Ann Polytechnic in 2022 and is eagerly waiting for her nursing degree program to start in the summer. She is ever positive and optimistic about everything. Raynee JW THAM Dip (HSN), Alumni, School of Health Sciences, Ngee Ann Polytechnic, Singapore. Raynee participated in the project as a final-year diploma nursing student and graduated from Ngee Ann Polytechnic in 2021. Driven by her enthusiasm and interest for the project, she remained intimately involved with the team despite her earlier graduation. She is currently an undergraduate nursing student. Natalie SH YEH Dip (NSG), Alumni, School of Health Sciences, Ngee Ann Polytechnic, Singapore. Natalie was an enthusiastic second-year nursing diploma student when she became involved in the project. She graduated from Ngee Ann Polytechnic in 2022 and is looking forward on embarking on her new journey as an undergraduate nursing student in the summer. Hong-Yong TAN, Senior Manager for Timetabling / Lecturer (MBBS). Dr Tan has previously worked at different public hospitals and healthcare organisations in Singapore, in various clinical and administrative roles. He is currently a lecturer with the School of Health Sciences in Ngee Ann Polytechnic where he teaches at both the diploma and post-diploma levels. He is always curious and eager to explore and learn, traits that he hopes to rub off on his students.
Maahanmuuttajien työllisyyden haasteet ammattikorkeakoulujen ratkottavana
Maahanmuutto Euroopan Unionin (EU) alueelle ja Suomeen lisääntyy jatkuvasti. Seurauksena on kasvava tarve maahanmuuttajien työllistymisen tuelle. Pääkaupunkiseudulla Haaga-Helia, Laurea ja Metropolia ammattikorkeakoulujen strateginen liittouma 3AMK toteuttaa yhdessä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Toiminnan tavoitteena on yhdistää kaikkien kolmen osaaminen ja erikoistumisalueet yhdessä tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten keväällä 2022 etsittiin yhteisiä TKI-hankkeiden aiheita erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyyden edistämiseen. Maahanmuuttajien työllistymiseen tarvitaan tukea EU:n asukkaista noin 5 % on muiden kuin EU-maiden kansalaisia ja noin 8 % asukkaista on syntynyt EU-maiden ulkopuolella. (1) Suomen väestöstä yli 8 % on ulkomaalaistaustaisia. Puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla. (2) Maahanmuuttajien kiinnittyminen työmarkkinoille riippuu monista syistä, muun muassa maahantulon syystä, asumisen kestosta, kielitaidosta sekä aiemmasta koulutuksesta ja työkokemuksesta. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on noin 10-15 % matalampi muuhun väestöön verrattuna, mikä tarkoittaa ulkomaalaistaustaisten noin 2,5 kertaa korkeampaa työttömyysastetta (3). Yksilön ja perheiden kannalta työnteko edistää toimeentuloa, hyvinvointia ja kotoutumista. Vastaavasti yhteiskunnan kannalta jokaisen työikäisen työpanoksen hyödyntäminen olisi tärkeää. Ulkomaalaistaustaisen väestön vaikeudet kiinnittyä työmarkkinoille lisäävät yrittäjyyttä heidän keskuudessaan. Maahanmuuttajien perustamat yritykset keskittyvät voimakkaasti Uudenmaan alueelle, missä myös suurin osa ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu. (2, 4) Maahanmuuttajanaisten työllistymisen tiellä on paljon esteitä Maahanmuuttajanaisten tilanne poikkeaa maahanmuuttajamiehistä. Naisten työllisyysaste on alhainen verrattuna maahanmuuttajamiehiin5 sekä muiden Pohjoismaiden maahanmuuttajanaisiin6 eikä se kohoa muun väestön tasolle vielä 10 vuoden maassa olon jälkeenkään (5, 6). Maahanmuuttajanaisten alhainen työllisyysaste on kompleksinen ilmiö, johon vaikuttaa useat eri tekijät, kuten korkea lapsiluku ja lasten saaminen nuorena, alhaisempi koulutustaso, maahantulon syyt sekä pitkät hoitovapaat (5, 6). Korkea lapsiluku tarkoittaa usein myös sitä, että äiti viettää pitkiä aikoja lasten kanssa kotona ja jää mahdollisesti kotoutumispalveluiden ulkopuolelle, minkä Suomen pitkä hoitovapaamalli mahdollistaa. Pitkä kotona olo vaikuttaa myös kielitaidon kehittymiseen negatiivisesti, mikä taas saattaa muodostua työllistymisen esteeksi myöhemmin. Maahanmuuttajanaisten työllisyyteen olisi erittäin tärkeää panostaa myös siksi, että tutkimusten mukaan maahanmuuttajaäitien työttömyys ja kouluttamattomuus vaikuttaa myös heidän lastensa, erityisesti tyttölasten työllisyyteen ja koulutustasoon negatiivisesti. (6, 7 , 8) 3AMK:n asiantuntijat kokoontuivat ratkomaan työllisyyden haasteita Yhteistä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa edistetään 3AMK:n omalla ProjektiBoosteri -konseptilla. Se tarjoaa ammattikorkeakoulujen henkilöstölle lukuvuosittain ohjatun prosessin yhteisten hankeaihioiden löytämiseen ja ideoiden jatkokehittämiseen. Työskentelyn tavoitteena on synnyttää hankehakemuksia ja pohtia niille sopivia rahoitusinstrumentteja. 3AMK:n TKI-toiminta jakautuu teemallisesti kolmeen kärkeen. Tammikuussa 2022 korkeakoulujen maahanmuutto- ja yrittäjyyshankkeiden asiantuntijat kokoontuivat Hyvinvoivana ihmisenä turvallisessa yhteisössä -teeman alla. Tapaamisessa tunnistettiin tarve hankeyhteistyölle näiden teemojen ympärille. Tästä syystä maaliskuussa 2022 järjestettiin yhteinen ProjektiBoosteri ProjektiBoosteriin tuotiin kolme aiemmin tunnistettua projektihaastetta: maahanmuuttajien työllisyys, yrittäjyys ja erityisesti naisyrittäjyys maahanmuuttajien osallisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen maahanmuuttajien koulutuspolkujen löytäminen ja osaamisen tunnistaminen. Jokaisesta teemasta pidettiin alustus ja tämän jälkeen käytiin käytännön hankeaihioihin ohjaavaa keskustelua. Osallistujat tunnistivat teemoista useita hankeaihioita, joista neljä valittiin pienryhmien jatkokehitettäväksi: Kulttuuriperimän kaupallistaminen Tavoittamattomat työntekijät (esimerkiksi kotiäidit ja muut ”piilossa” olevat ihmiset) Työelämämentorointi ja työnantajien ja -tekijöiden matching-toiminta Monikielistyvä ja kansainvälistyvä tulevaisuuden työelämä. Pienryhmät jatkavat hankeaihioiden jalostamista ja hankeasiantuntijoiden tuella kullekin teemalle ja aihiolle etsitään sopivat rahoituskanavat. Jos olet kiinnostunut tulemaan toimintaan mukaan, ole rohkeasti yhteydessä kirjoittajiin! Toivotamme kaikki aiheesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi mukaan! Kirjoittajat Hanna Repo Jamal toimii Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä teemavastaavana ja 3AMK:n teemakärki 1 koordinaattorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Sari Heikkinen työskentelee tutkimusohjelma johtajana Laurea-ammattikorkeakoulussa, Kestävä ja monipuolinen sosiaali- ja terveysala tutkimusohjelmassa ja toimii lisäksi 3AMK-yhteistyössä teemakärjen 1, Hyvinvoivana ihmisenä turvallisessa yhteisössä, vetäjänä. Vesa V. A. Heikkinen toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun palveluinnovaatioiden yliopettajana. Hän on erikoistunut erityisesti matkailu-, majoitus-, ravitsemis- ja elämysaloihin. Lähteet Eurostat. 2020. Migration and Migrant Population Statistics. (ec.europa.eu) Tilastokeskus.fi: 2022. Suomen väestö. TEM. 2021. Työnvälityksen vuositilastot vuonna 2020. (PDF, valtioneuvosto.fi) Fornaro P. 2018. Immigrant Entrepreneurship in Finland. ETLA:n raportit: 83. (etla.fi) Euroopan Komissio. 2020. Action Plan on Integration and Inclusion 2021-2027 (PDF) Kurronen S. 2021. Maahanmuuttajanaisten loukku. Heikko työllisyys heijastuu myös toisen polven pärjäämiseen. EVA arvio, nro. 30. OECD. 2018. Working Together: Skills and Labour Market Integration of Immigrants and their Children in Finland. (oecd.ilabrary.org) Kilpi-Jaakkonen E. 2012. Does Finnish Educational Equality Extend to Children of Immigrants?: Examining national origin, gender and the relative importance of parental resources, Nordic Journal of Migration Research, 2(2), 167–181.
Ristiriitoja hybridityössä – nääntyä vai kehittää?
Työn merkityksellisyyden ja arvojen kehittäminen on tärkeää. Hybridityö on tullut työelämään jäädäkseen ja sillä on vaikutuksia työelämän kehittämiseen sekä tutkimukseen. Hybridityön ristiriitoja tai solmukohtia on tutkittu eri näkökulmista ja paljolti vielä työn perinteisten näkökulmien ääreltä. Tässä kirjoituksessa muutamia näkökulmia aiheeseen. Ristiriidaksi voidaan nähdä esimerkiksi käsitys siitä, että hybridityö vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin. Väitettä on kumottu perustellen, että työntekijät voivat olla jopa tuottavampia hybridityössä. Kriittisenä on pidetty työntekijöiden omaa päätöstä valita työtapansa. Kriittisimpien näkökulmien mukaan on esitetty, että työntekijät pitäisi jopa vapauttaa tilarajoituksista ja fyysisten tilojen käytöstä, jos he itse niin toivovat. (1) Hybridityön ristiriitoja ja solmukohtia ovat mahdolliset vaikutukset: Sosiaalisiin suhteisiin Työntekijöiden terveydentilaan Toimitilojen käyttöön Työntekijöiden sitoutumiseen etätyön kehittämisohjelmiin Psykologisesti turvalliseen työilmapiiriin. Tärkeänä on pidetty, että työntekijät saisivat itse valita työtapansa ja työntekopaikan, olipa se sitten toimistolla tai kotona. Tämän on todettu olevan kestävän työn näkökulma pitkällä aikajänteellä. (1) Tärkeäksi on nähty myös työntekijöiden itse määrittelemät vuorovaikutussuhteet työssä. Erityisen tärkeäksi nousevat vuorovaikutussuhteet, jotka ovat työntekijöille merkityksellisiä ja arvoa luovia. Merkityksellisiä suhteita kannattaa hybridityössä vaalia ja kehittää. Työn merkityksellisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja arvojaan työssä. Omien arvojen toteuttaminen työssä ja tunne siitä, että työ on tekemisen arvoista, on tärkeämpää kuin esimerkiksi työn ja perhe-elämän tasapainon löytyminen. Organisaatiot, jotka sallivat työntekijöiden hyödyntää arvojaan ja tarjoavat siihen mahdollisuuksia, sitouttavat työntekijät palvelukseensa vahvimmin (2). Toisille työntekijöille etätyö on helpompaa Hybridityön ristiriitoja on tutkittu myös kysymyksinä siitä, miksi toiset työntekijät selviävät mahdollisista haasteista paremmin kuin toiset työntekijät. Toisille etätyö näyttäisi olevan helpompaa. Hybridityön vaikutusten tutkimuksessa pitäisi huomioida ihmisten erilaisuus ja yksilölliset erot selviytyä työelämän eri tilanteista. Tosiasia on, että toiset työntekijät selviävät paremmin etätyön aiheuttamista työn ja kodin yhteensovittamisen vaatimuksista. Lasten hoitaminen, yksin työskentely kotona ja yksityiselämästä huolehtiminen voivat olla toisille ”vaan” järjestelykysymyksiä. Yksilöllisten erojen ymmärtäminen on tärkeää, jotta hahmotetaan millainen ilmiö hybridityö on, ja millaisia vaatimuksia se yksilöille asettaa. (3) Etätyö ei selitä työntekijöiden terveydentilaa Työn digitalisoituminen muuttanee ihmisten keskinäisiä suhteita työelämässä, siksi huomiota on kiinnitetty sen aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. Vuonna 2020 alkaneen covid-19 pandemian arveltiin aiheuttavan jännitteitä erityisesti työntekijöiden työhyvinvointiin. Pandemian aikana työntekijät, joiden työ voitiin tehdä digitaalisesti etänä, ohjattiin kotiin työskentelemään. Työtehtävien suorittaminen etäällä työpaikalta, erossa työkavereista ja esihenkilöstä, arveltiin vaikuttaneen työntekijöiden käytettävissä oleviin resursseihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. (4) Mahdolliseksi ristiriidaksi on nähty etätyön ja työntekijöiden välisen terveyden näkökulma. Tutkimuksessa on todettu, ettei etätyön ja työntekijän terveyden tai työhyvinvoinnin välillä ole kuitenkaan ollut merkittävää suhdetta. Etätyöllä ei ole kyetty selittämään työntekijän terveydentilaa, mutta tutkimukset selittävät hybridityön järjestämisen vaateita. (4) Johdon sitoutuminen etätyön kehittämisohjelmiin ratkaisevaa Etätyön kehittämisessä johtajilta toivotaan suunnan ja esimerkin näyttäjää sekä roolimallina olemista. Siksi ristiriitoja on tutkittu myös näkökulmista, jotka liittyvät johdon sitoutumiseen etätyön muutos- ja kehittämisohjelmiin. On todettu, että johdon sitoutuminen etäjohtamiseen on tärkeää ja heijastuu työntekijöiden työhyvinvointiin. Mitä sitoutuneempia johtajat ovat organisaatioissa kehitettyihin hybdiri- ja etätyöohjelmiin, sen paremmin myös työntekijät työelämässä voivat ja suoriutuvat työtehtävistään. Toimintakulttuurin kehittämisessä johtajien sitoutuminen etänä tehtävän työn kehittämiseen on siis ratkaisevaa. (5) Psykologisesti turvallinen työilmapiiri ratkaisee ristiriidat ja on kestävää Työn ristiriitojen ratkaisuissa tärkeää on työntekijöiden kokemus psykologisesti turvallisesta työilmapiiristä, jossa työntekijöiden hiljaisetkin äänet kuuluvat. Jos työntekijät uskaltavat nostaa hybridityössä epäkohtia esiin, eivätkä käännä niille selkäänsä, epäkohdat ratkeavat. Pitkällä aikajänteellä aktiivinen epäkohdista keskusteleminen palvelee organisaatiota parhaiten (6). Sitoutuminen digitaalisuuden kehittämiseen on kestävän kasvun ohjelman kansallinen tavoite, vahvistaa tuottavuutta ja palvelujen saatavuutta (7). Siksi myös psykologisesti turvallista työilmapiiriä kannattaa edelleen kehittää ristiriitojen ratkaisemiseksi hybridityössä. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Corvino, F. 2021. Kant on Remote Working: A Moral Defence. Philosophy of Management, 1-15. Frkal, R.A. & Criscione-Naylor, N. (2021). Opt-out stories: women’s decisions to leave corporate leadership. Gender in Management: An International Journal, 36 (1), 1-17. Nadiv, R. (2021). Home, work and both? The role of paradox mindset in a remote work environment during the covid -19 pandemic. International Journal of Manpower. Juchnowicz, M & Kinowska, H. (2021). Employee Well-Being and Digital Work during the COVID-19 Pandemic, 12(8), 1-13. Kwon, M & Jeon, SH: (2020). Do leadership Commitment and Performance-Oriented Culture Matter for Federal Teleworker Satisfaction with Telework Programs? Review of public personnel administration 40 (1), 36-55. Monzani, L., Braun, S., & van Dick, R. (2016). It takes two to tango: The interactive effect of authentic leadership and organizational identification on employee silence intentions. German Journal of Human Resource Management, 30(3-4), 246-266. Valtioneuvosto (2021). Suomen kestävän kasvun ohjelma. Elpymis- ja palautumissuunnitelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2021: 52.
Voimaa yhdessä tekemisestä – vaikuttava julkaiseminen, osa 3
Tämä on kolmas osa blogimerkintöjen sarjassa, jossa Metropolian julkaisuasiantuntija Riikka Wallin käsittelee vaihtoehtoja perinteiselle hankkeen loppujulkaisulle. Artikkeli on yhteiskirjoitettu Haaga-Helia ammattikorkeakoulun viestintäasiantuntija Anna Hermiön kanssa. Yhdessä olemme vahvempia. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulosten pitää olla päätöksentekijöiden, muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden, opettajien ja opiskelijoiden sekä aiheesta kiinnostuneiden kansalaisten saatavilla ja hyödynnettävissä avoimesti. Se on useimpien rahoittajien tahto, ja siihen ovat myös korkeakoulut sitoutuneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa [1]. Yhden hankkeen ja yhden julkaisun vaikuttavuus paranee, kun siitä on viestimässä useampi kuin yksi henkilö tai organisaatio. Yhteisesti tehdyt julkaisut saavuttavat siis yleensä laajemman yleisön. Yhteisjulkaiseminen on usein mielekästä myös taloudellisesta näkökulmasta: on järkevämpää tuoda resursseja yhteen ja hyödyntää valmiita ratkaisuja kuin lähteä joka kerta alusta liikkeelle. Hyödynnä vakiintuneita julkaisukanavia Yksi tehokas keino levittää hankkeen tuloksia ja näkökulmia on hyödyntää muita kuin hankkeen omia julkaisukanavia. Käytännöllinen tapa päästä mukaan on ehdottaa artikkelia johonkin olemassa olevaan julkaisuun. Kymmenvuotinen AMK-lehti, eli UAS Journal on ammattikorkeakoulujen yhteinen verkkolehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehdessä julkaistaan ammattikorkeakoulukentän TKI-hankkeiden tuloksia ja viestitään yritysyhteistyöstä ammattikorkeakoulujen omille toimijoille sekä sidosryhmille. Tänä vuonna lehdessä pureudutaan kentän ajankohtaisiin aiheisiin, tiedolla johtamiseen, eettiseen kestävyysosaamiseen ja kansainvälisyyteen. AMK-lehti/UAS Journal Tämän lisäksi ammattikorkeakoulut ja muut kustantajat käsittelevät eri teemoja kokoomateoksissa, joihin voi päästä mukaan aktiivisella verkostoitumisella hankkeen aikana sekä tarjoamalla tekstejä avoimien kirjoittajahakujen kautta. Esimerkiksi Metropolian asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymän toimijat julkaisivat vuonna 2020 ensimmäisen teemakokoelman, jossa monialaisesti tarkasteltiin hyvinvointia ja terveyttä poikkeusoloissa. Kirja kokosi sekä hankkeissa kehitettyä että muuta uutta tietoa poikkeusoloihin liittyen. Kesän kynnyksellä ilmestyy innovaatiokeskittymän toinen kokoelma, jossa pureudutaan hyvinvointiin ja terveyteen digitalisaation näkökulmasta. Tämä julkaisu avattiin myös Haaga-Helian ja Laurean asiantuntijoille. Minna Elomaa-Krapu, Aino Vuorijärvi, Riikka Wallin (toim.): Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa (Theseus) Metropolian tietohallinto on jo vuodesta 2015 koonnut eri alojen asiantuntijoiden puheenvuoroista mikrokirjan. Se kokoaa vuoden kiinnostavimmat tapahtumat muun muassa oppimisteknologian, verkkojulkaisemisen ja mobiilipalvelujen aloilta. Petri Silmälä (toim.): DIGI 2021: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (Theseus) Euroopan sosiaalirahaston ja aluerahaston rahoituksen piirissä voi olla myös toimenpidekokonaisuutta koordinoiva hanke, joka julkaisee kokonaisuudessa syntyneitä käytänteitä kootusti. Tällaisiin julkaisuihin voi myös päästä mukaan. Julkaise yhdessä toisen asiantuntijan kanssa Yhdessä toisten kanssa moni asia on helpompaa kuin yksin. Joten: verkostoidu. Eli pyydä apua, ehdota ideaa, ota kontakti toiseen asiantuntijaan ja heitä ajatuksesi ilmoille. Vakuutamme, että et ole ajatustesi kanssa yksin. Monet asiantuntijat miettivät aivan samoja kysymyksiä ja todennäköisesti ovat ilahtuneita päästessään pohtimaan niitä kanssasi. Kirjoittajakumppani voi löytyä omasta korkeakoulusta, naapurikorkeakoulusta tai yhteistyöyrityksestä tai -organisaatiosta. Avainsana on kirjoittajan oma aktiivisuus ja hänen luomansa verkostot. Apua verkostojen luomiseen saat oman organisaatiosi julkaisuasiantuntijoilta. Heillä on tietoa muista julkaisijoista, erilaisista julkaisukanavista, tekeillä ja suunnitteilla olevista julkaisuista sekä koulutuksista, jotka ovat oivallinen paikka tutustua toisiin asiantuntijoihin. Yhtä tärkeä tietolähde ovat kollegasi. Sekä metropolialaiset että haagahelialaiset ovat kutsuneet mukaan muita kirjoittajia teksteihinsä. Miia Ojanen & Jussi Ojanen: Kohti vaihtoehtoista tulevaisuutta — miksi nuori radikalisoituu? (Tikissä-blogi) Ruut Kaukinen & Michaela Moua: Rasismikokemukset vaikuttavat opiskelijan mielenterveyteen (eSignals) Useamman hankkeen yhteiset julkaisut Yhteiskirjoittamisesta seuraava askel syventää yhteistyötä hanketoiminnassa on tehdä useamman hankkeen yhteinen julkaisu. Tämä on tällä hetkellä vielä suhteellisen harvinaista, mutta sitä on kokeiltu esimerkiksi Mikko – mikro- ja pk-yritysten työhyvinvointi ja tuottavuus sekä Tuottavasti moninainen -hankkeissa, joiden yhteisenä panostuksena syntyi verkkojulkaisu Työhyvinvointiboosteri. Elina Förster, Carita Kokkala ja Leena Rekola (toim.): Työhyvinvointiboosteri (verkkojulkaisu) Useamman hankkeen yhteisjulkaisu sopii esimerkiksi, jos hankkeissa kehitetään samantyyppistä asiaa tai samalle kohderyhmälle suunnattua toimintaa, mutta eri näkökulmista. Pääkaupunkiseudun kolme suurta ammattikorkeakoulua, Metropolia, Haaga-Helia ja Laurea, ovat muodostaneet 3AMK-liittouman, joka tekee yhteistyötä muun muassa tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Meidän korkeakouluilla on useita hankkeita, jotka ovat saaneet pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen ja uusiutumiseen koronakriisin jälkeen REACT-EU-rahoitusta. Mitäpä jos jotkut näistä lyöttäytyisivät yhteen? Yhteiset teemat yhteiseen käsittelyyn Yksi esimerkki kolmen ammattikorkeakoulun yhteistyön tuloksista on Hankeviestinnän käsikirja. Sen kirjoittajat ovat kyseisten ammattikorkeakoulujen asiantuntijoita, mutta teemat ovat kaikille ammattikorkeakouluille yhteisiä. Vaikka teemat ovat ajankohtaisia kaikissa ammattikorkeakouluissa, vasta meidän yhteistyömme tuloksena ne on saatu samoihin kansiin. Saamamme palautteen ja julkaisun latausmäärien perusteella voimme todeta, että kirjalle on ollut tilausta. Tulkitsemme tätä siten, että hankeviestinnän haasteet ja ajankohtaiset kysymykset ovat kutakuinkin samoja eri ammattikorkeakouluissa ja muissakin organisaatioissa – tarvitaan vain jokin taho ja jokin kanava, jolla ne saadaan yhteiseen keskusteluun. Anna Hermiö, Maija Merimaa, Riikka Wallin, Marianne Wegmüller & Milla Åman Kyyrö: Hankeviestinnän käsikirja (metropolia.fi) Ammattikorkeakouluissa tutkittavat asiat kytkeytyvät erottamattomasti ympäröivään maailmaan. Koska teemat ovat yhteisiä ammattikorkeakoulujen ja niin sanotun muun maailman välillä, on luontevaa, että myös ammattikorkeakoulujen ulkopuoliset tekijät ja kokijat saavat julkaisuissamme äänen. Yksi esimerkki yhteisjulkaisusta on SIMHE-toimijoiden julkaisema artikkelikokoelma, jossa kuuluvat sekä korkeakoulukentän asiantuntijoiden että SIMHE-toimintaan osallistuneiden korkeakoulutettujen maahanmuuttajien äänet. Vaikka julkaisu on tehty yksittäisessä Metropolian hankkeessa, kirjoittajiksi kutsuttiin mukaan teeman äärellä työskenteleviä valtakunnallisesti. Heidi Stenberg, Marika Antikainen, Eeva Lintala & Marianne Roivas (toim.): Yhdessä kohti osaajien Suomea - oivalluksia maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnasta (Theseus) Maahanmuuttajat ja työnhakijat ovat päässeet ääneen myös Haaga-Helian julkaisemassa Tahdon töihin -julkaisussa. Työn, opiskelun, uuden kielen ja uuden kotimaan yhdistelmä ei ole aina helppo, mutta on tärkeää, että siitä voi kertoa omin sanoin. Kuva näiden ihmisten tilanteesta syvenee ja tarkentuu, kun siitä kertovat heidän esihenkilönsä, ohjaajansa tai TE-keskuksen yhteyshenkilö. Leena Nuutila & Eija Honkanen (toim.): Tahdon töihin – Moniäänisiä näkökulmia maahanmuuttajien työllistymiseen -julkaisussa (pdf) Yhteistyöllä on monia hyötyjä sekä julkaisun vaikuttavuuden ja leviämisen että taloudellisesta näkökulmasta. Tärkeimpänä pidämme kuitenkin sitä, että yhteiskirjoittaminen tuo laajemman osaamisen ja ymmärryksen yhteen julkaisuun. Kun julkaisussa on mukana erilaisten näkökulmien kirjo, sen laatu ja sovellettavuus paranevat. Kirjoittajat Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntija. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana. Anna Hermiö on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun viestinnän asiantuntija. Hänen työnsä keskittyy julkaisemiseen ja laajemmin asiantuntijaviestintään. Hän kokee asioiden ja prosessien kehittämisen sekä verkostoitumisen hyvin antoisiksi osiksi työtään. Viestintä rakentuu ihmisten kohtaamiselle, jossa riittää aina uutta ammennettavaa. Lähteet Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2020. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020-2025. (pdf) Kirjoitus on viimeinen osa kolmen blogimerkinnän laajuisesta Vaikuttava julkaiseminen -sarjasta, jonka ensimmäinen osa käsittelee päätöksentekijöille suunnattuja julkaisuja toinen osa käsittelee vaihtoehtoja perinteiselle oppaalle tai oppikirjalle kolmas osa pureutuu yhteistyön tuomiin mahdollisuuksiin, etuihin ja esimerkkeihin.
Kotihoidon ammattilaiset ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina
Työntekijät tunnistavat usein työtä tehdessään haasteita, joiden ratkaiseminen helpottaa arjen työtä tai parantaisi palvelua. Haasteen ratkaiseminen voi vaatia jotakin kokonaan uutta toimintatapaa, palvelua tai tuotetta. Se voi myös olla vanhan toimintatavan, palvelun tai tuotteen uudenlaista käyttöä. Tällaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että työssä tunnistettu haaste tulee näkyväksi työyhteisössä, jotta niihin voidaan lähteä etsimään ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa esitän, miten ammattikorkeakoulu ja sen opiskelijat voivat osallistua työelämän kehittämiseen yhteisesti tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi. Meillä kaikilla on yhteinen huoli siitä, että kotihoidon ja vanhustyön vetovoimaisuus on tällä hetkellä heikkoa. Voisiko kotihoito näyttäytyä potentiaalisena ja kiinnostavana työpaikkana, jossa työntekijä kokee pääsevänsä mukaan vaikuttamaan työn kehittämiseen? Voisiko korkeakoulun ja kotihoidon välinen yhteistyö parantua yhteiskehittämisen myötä? Voisiko tällainen malli lisätä työntekijöiden kokemusta siitä, että heillä on tärkeä rooli kehittämistyössä tuomalla esiin kehittämishaasteita, joita voidaan lähteä yhdessä ratkomaan? Kehittämistyö on edellytys uusiutumiselle Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synenergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (1). Kotihoidon työntekijät näkevät itsensä pääosin kehittämismyönteisinä. He haluavat kehittää työtä asiakkaiden hyväksi löytyy, mutta ajan ja resurssien puute nähdään usein esteenä kehittämiselle (2). Omasta uusiutumiskyvystään huolehtiminen ja muutoksessa mukana pysyminen on tärkeää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttaville organisaatioille sekä yksittäisille hanketyöntekijöille (3,4). Perustehtäväänsä toteuttavaa yksittäistä työntekijää ja hänen kykyään uusiutua ja olla mukana muutoksessa on myös kyettävä tukemaan. Voimavaratekijät, kuten työn imu, vaikutusmahdollisuudet ja työryhmän ilmapiiri, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän innovatiivisen toiminnan kannalta keskeisiä (5). Opiskelijoille on olennaista saada kokea itsensä osana TKI-toimintaa jo opintojen aikana, jolloin rohkeus osallistua TKI-toimintaan työelämään siirryttäessä tuntuu luontevalta osalta työtä. Kumppanuuden rakentaminen perustuu luottamukseen Voisiko korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuus ja yhdessä tekeminen lisätä myös työntekijöiden pito- ja vetovoimaisuutta kotihoidossa? Kumppanuus mahdollistaa sekä opiskelijan että työyhteisön oppimisen, liittäen opiskelijan samalla vahvemmin työelämään. Kumppanuus lisää myös vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä. Työelämäkumppanin motivaatio osallistua kehittämistyöhön voi syntyä ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen lisäksi siitä, että tarjolla on opiskelijoiden tuomaan tuoretta ajattelua ja työpanosta. Yhteistyö tukee myös yksittäinen työntekijä mahdollisuutta kehittämisideoiden esiin tuomiselle ja toimijuudelle kehittämistyössä. Työntekijä saa näin mahdollisuuden vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen. Korkeakoululle työelämän kanssa tehtävä yhteistyö antaa hyvän oppimisalustan opiskelijoille ja mahdollistaa ammattikorkeakouluille annetun aluekehittämistehtävän toteuttamisen. Kun kumppanuutta rakennetaan yhdessä, sen tekeminen edellyttää kumppanuuden perusedellytysten huomioimista. Näitä ovat (6): Luottamus organisaatioiden ja ihmisten välillä Motivaatio, jossa kaikki näkevät saavansa hyötyä kumppanuudesta Sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan sopimuksilla Toinen toistemme työtapojen ja prosessien tunteminen sekä halua yhteen sovittaa niitä Oikein mitoitetut ja oikea aikaiset resurssit Esimieheltä saatava tuki Kehittämistoimintaan kannustava infra Kehittämistoimintaa mahdollistava toimintaympäristö Tiedon tuotantoa tehdään, ja syntyviä kokeiluja testataan ketterästi yhdessä. Saavutetut tulokset otetaan käyttöön ja juurrutetaan osaksi yhteistä toimintaa (7). Yhteiskehittämisen toimintamalliksi voidaan ottaa esimerkiksi Plan-Do-Check-Act (PDCA), jossa prosessi etenee neljän vaiheen kautta (8,9): suunnittele toteuta tarkista korjaa. Yhteisesti kehitetty innovaatiopolku Innovaatiopolku on kotihoidon ja korkeakoulun välille rakennettu yhteistyöpolku, jossa työelämässä tunnistetuilla haasteille lähdetään etsimään ratkaisuja kumppanuudessa korkeakoulun ja työelämän toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku mahdollistaa oppimistarpeiden tunnistamista ja oppimisen paikkojen kehittämistä yhteistyössä työelämän ja korkeakoulun toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku linkittää työelämästä nousseet kehittämiskohteet osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymiä ja erityisesti niiden Minno-innovaatioprojektiopintoja. MINNO-projektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä (3). Kotihoidon näkökulmasta innovaatioprojektikumppanuuden tavoitteena oli saada tukea kiireiseen arkeen palveluiden kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Innovaatiopolku kehitettiin kumppanuudessa Helsingin itäisen kotihoidon ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa osana Hyvissä Handuissa Himassa -hanketta. INNO-lähettiläs -toimintamalli auttaa tunnistamaan työyhteisöjen kehittämistarpeita Innovaatiopolkuun sisältyy INNO-lähettiläs toimintamalli. INNO-lähettilästoiminta kehitettiin tukemaan työyhteisöjä tunnistamaan työssä ilmeneviä kehittämistarpeita ja tukemaan henkilökunnan innovaatiokyvykkyyttä. INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on erikseen perehdytetty tehtävään. INNO lähettiläiden tueksi on kehitetty Inno-pakki, jonka avulla lähettiläiden on helppo toteuttaa työpajat. Pakki sisältää kaiken tarvittavan tiedon pajojen kulusta, sekä materiaali kassin, josta löytyy tarvittavat tarvikkeet pajatyöskentelyyn. Videoupotus alla esittelee innolähettiläiden toimintaa, katsottavissa Youtubessa. Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminta etenee seuraavasti: Työyhteisössä herää halu kehittää työstä nousevia haasteita. Työyhteisö haluaa tukea kehittämiseen ja tilaa esimiehen kanssa INNO-työpaja –palvelun kehittämisideoiden jalostamiseksi. INNO-lähettiläät saapuvat työyhteisöön pitämään kolme kertaa työpajan ennalta sovittuna ajankohtana, viikon välein. Työpajoissa autetaan työyhteisöä aktivoimaan kehittäjäminuutta sekä löytämään yhteisissä intresseissä olevan kehittämishaasteen. Työpajojen päätyttyä INNO-lähettiläs vie haasteen korkeakoulun innokeskittymän koordinaatiotiimille, joka arvioi alustavasti miten haastetta voitaisiin lähteä ratkomaan yhdessä työelämän kanssa. Haaste voi olla ratkaistavissa työyhteisössä ilman erillistä tukea korkeakoululta tai sen ratkaisemiseen auttaisi työyhteisölle suunnattu koulutus. Tunnistettu haaste voi olla myös luonteeltaan niin laaja, että siihen kannattaa lähteä rakentamaan hanketta työelämä kumppanin ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Yksi tapa lähteä ratkomaan haastetta on MINNO-innovaatioprojekti. INNO-lähettilään vie lopuksi työyhteisölle tiedon siitä, miten haasteen kanssa edetään. Jos haastetta lähdetään ratkomaan monialaisena innovaatioprojektina, laaditaan sille tässä vaiheessa myös aikataulu, josta vastaavat innovaatiokoordinaattorit. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen aikana INNO-lähettiläiden kaikki työpajoissa syntyneet haasteet päätyivät ratkottavaksi monialaisille MINNO -innovaatioprojektitiimeille. MINNO-opinnoissa innokoordinaattorit muodostavat opiskelijoista monialaisen opiskelijatiimin, joka lähtee yhdessä työyhteisön kanssa etsimään ratkaisua haasteeseen. Prosessi käynnistyy työyhteisön ja opiskelijoiden yhteisillä tapaamisilla, joissa etsitään alustavia ideoita ratkaisun kehittämiseksi. Vuoropuhelua tarvitaan koko prosessin ajan. MINNO-opiskelijat tuottavat projektissaan vähintään prototyyppisen tuotoksen, jota on testattu käytännössä prosessin aikana. Projektin tuotos julkistetaan kaikille avoimilla MINNOFesteillä ja luovutetaan sen jälkeen tilaajalle. Työyhteisö ottaa tuotoksen käyttöönsä, jatkojalostaa sitä tai vaikka lähtee rakentamaan siihen hanketta yhteistyössä korkeakoulun kanssa. INNO-lähettilästoimintaa pilotoitiin kotihoidon toimintaympäristössä Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminnan ensimmäiset pilotit tehtiin ison organisaation kotihoidossa. Työpajat pidettiin Metropolian tiloissa, joka mahdollisti työntekijöiden irtaantumisen työkiireistä. Työpajoissa syntyi haaste: Miten uuden keikkatyöntekijän saa nopeasti perehdytettyä työpäivään? MINNO-projektiryhmä lähti ratkomaan haastetta yhdessä työyhteisön kanssa. Pilotin tuotoksena syntyi 5T-raami (Tervetuloa, Tilanne, Taustatiedot, Toimintaohjeet ja Tarkistus) raportoinnille. Se on taskuun mahtuva, laminoitu kortti, joka auttaa pitämään jäsentyneen pikaperehdytyksen unohtamatta tärkeitä sisältöjä. 5T-raami auttaa perehdyttäjää pitämään keikkatyöntekijälle jäsentyneen pikaperehdytyksen - video 5T-raportoinnista Youtubessa. Tuotos luovutettiin kotihoitolle MINNOFestien jälkeen Innovaatiota on lähdetty kehittämään eteenpäin ja otettu laajemminkin käyttöön kotihoidossa. Korona toi myöhemmin haasteita seuraavan pilotin toteutukseen, joka rajoitusten vuoksi toteutettiin Teamsin välityksellä pienessä yksityisessä kotihoidon yrityksessä. Työntekijät kokoontuivat yhteiseen tilaan pajojen ajaksi ja INNO-lähettiläät toteuttivat pajat etäyhteydellä Metropolian tiloista käsin. Kotihoidolle toimitettiin pajoissa tarvittavat välineet etukäteen. Pajatyöskentelyissä syntyi haaste: Miten saisi apuja kotihoidon tilanteissa syntyville kielihaasteille? Kotihoidossa oli paljon kielellisiä haasteita, koska suuri osa työntekijöistä oli äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. INNO-lähettiläät veivät haasteen koordinaatiotiimille, joka ohjasi haasteen MINNO-projektiksi. Monialainen opiskelijatiimi lähti rakentamaan työntekijöiden kanssa ratkaisuja kielihaasteeseen. Tuotoksena syntyi Kieli Hjelppi, joka sisältää kotihoidon tilanteisiin teemoitetun, reppuun kiinnitettävän, korttipakan sekä taskusankirjan, joista työntekijä saa nopeasti ja helposti kielellistä apua asiakastilanteisiin. KieliHjelppi -taskusanakirja (video YouTubessa) KieliHjelppiä hoitajille: Kielikortit kotihoitoon (video YouTubessa) INNO-lähettilästoiminta on kumppanuuden väline Työyhteisöille INNO-lähettilästoiminta on väline, jonka avulla saadaan työntekijöiden ideat ja ajatuksen tasolta konkreettisiksi yhteisiksi haasteksi. Työpajat auttavat kotihoidon työntekijöitä näkemään oman työnsä ja sen merkityksen uudella tavalla kotihoidon työntekijöitä. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta se voisi olla tekijä, joka lisää myös työhyvinvointia. Prosessin tarkoitus on innostaa työyhteisöä yhteiseen kehittämiseen. Kotihoidon työtekijät kuvasivat kokemuksiaan INNO-lahettilästoiminnasta "Projekti on ollut innostava, opiskelijat, jotka vetivät INNO pajoja olivat erittäin ystävällisiä ja asiantuntevia. Olivatko he oikeasti opiskelijoita?" “Tarvetta kehitetylle työkalulle on käytännön tasolla” “Työpajat kiva tapa työskennellä” “Työpajat kiva tapa työskennellä” INNO-lähettiläinä toimineet opiskelijat toivat kokemuksiaan esiin: "Oppi etenemään työyhteisö edellä" "Onnistuttiin luomaan jotakin uutta ihan oikeasti" "Oppi tasapainottelemaan asiantuntijaroolia, esiintymistä ja ihmisten kohtaamista" Voit kuunnella aiheesta lisää opiskelijan, työelämäkumppanin ja korkakoulun edustajan keskustelusta aiheena ”Innovaatiopolku – väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle” Metropolian podcastista. Kirjoittaja Hannele Hokkanen toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa Terveys -osaamisalueella hoitotyön lehtorina ja innovaatioprojektikoordinaattorina. Hänellä on kokemusta hanketyöstä Hyvissä Handuissa Himassa hankkeesta ja hän toimii tällä hetkellä vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä sekä Dallaten -hankkeissa Lähteet Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Korhonen-Mönkkönen, T. 2020. Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa. Kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö. Terveydenhoitaja YAMK Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hermiö, A., Merimaa,M., Wallin, R., Wegmüller, M. & Åman Kyyrö, M. 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolian Ammattikorkeakoulun julkaisuja OIVA-sarja 42 Oivallusta tulevaisuuden tekemiseen. Näe maailma uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu Tuomivaara, Seppo, Pekkarinen, Laura, Sinervo, Timo 2015. Hyvinvoiva työntekijä innovoijana. Teoksessa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. (PDF) Piirainen, K.. A., Järvelin, A-M., Koskela, H., Lamminkoski, H., Halme, K., Laasonen, V., , Talvitie, J., Manu, S., Tommi T., Haavisto, I., Rissanen,A. & Leskelä, R-L. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatio-toiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta julkaisusarja 55 (PDF). Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. 4FRONTHelmikuu 2020. (PDF) Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. MCS. 2020. PDCA malli ja jatkuvan parantamisen malli. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa työelämän ja oppilaitosten kehittäjäkumppanuutta kotihoidossa. Lisää hankkeen tuloksista Thinglink-sivulta ja lisätietoa hankkeen sivuilta.
Vauhti kiihtyy, työnkuvat muuttuvat
Ammattikorkeakouluissa taotaan kuumaa rautaa ja tehtävänsä mukaisesti kehitetään työelämää oikein olan takaa. Hankkeita ideoidaan, valmistellaan, haetaan, toteutetaan ja arvioidaan kiihkeässä tahdissa yhdessä työelämäkumppanien kanssa. Muuttuvat toimenkuvat Hetkittäin hanketyön tuoma moninaisuus, kiihkeätempoisuus ja tarkka tavoitteellisuus raportointivelvoitteineen häkellyttää toimijansa. Joskus on vaikea jaksaa kaikissa erilaisissa hanketiimeissä säilyttää fokus ja mielenrauha, kun tehtävää on niin paljon ja se on niin moninaista. Toisinaan ehtii tunnistaa ja todeta, kuinka mahtavaa on saada tehdä vaihtuvaa ja usein suoraan kehittävän toiminnan ytimessä sykkivää työtä. Ammattikorkeakoulun lehtorin työnkuva on totisesti muuttunut. Juuri mikään ei jatku samanlaisena vuodesta ja lukukaudesta toiseen, vaan lähes kaikki opettajat ja koko henkilökunta elää jatkuvan organisoitumisen kuvioissa. Systeeminen ajattelu, jossa asiat kehkeytyvät moninaisten vaikutusten pyörteissä usein ennakoimattomastikin, on tullut uudeksi toiminnan paradigmaksi ja ajattelutavan perustaksi. Monet meistä ymmärtävät elämän luonteen juuri tällaiseksi jatkuvasti liikkeessä olevaksi prosessiksi, jolla on osin ennalta-arvaamaton luonne. Uudet mielenmallit ja työelämätaitojen muutos Muuttunut todellisuus herättää tarvetta uuteen ajatteluun ja uusiin toimintatapoihin. Uudessa sykkeessä ei selviä menneitä muistelemalla, kontrolliin keskittymällä eikä täydellisyyttä kiihkeästi tavoittelemalla. Virrassa uimiseen tarvitaan kykyä antautua reagoimaan ketterästi todellisuuteen liittymällä. Jatkuva havainnointi, reagointi ja spontaani tarkoituksenmukainen ongelman ratkaisu paljolti itseohjautuvissa tai yhteisohjautuvissa prosesseissa kysyy joustavuutta ja uudenlaisia sosiaalisia taitoja. Virtuaalinen todellisuus, sosiaalisten suhteiden vaihtuvuus saattaa kuluttaa, väsyttää ja vaikuttaa työhön sitoutumiseen. On tärkeää löytää niitä jatkuvuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä, jotka ylläpitävät työkykyä ja hyvinvointia. Uudet ja laajemmat ajattelun mallit saattavat auttaa mielekkyyden ja jaksamisen vaalimisessa. Kenties voin alkaa kokea liittyväni koko organisaatioon yhden työkaverin tai tiimin sijaan. Kenties voin nähdä työni osana suurempaa kokonaisuutta ja luon uudenlaista merkitystä sen kautta, miten itse määrittelen työni tarkoitusta. Esimerkkiä voi ottaa vanhasta tarinasta, jossa kerrotaan kahdesta kivenhakkaajasta, jotka vastatessaan kysymykseen mitä sinä teet, toinen vastaa hakkaavansa kiveä ja toinen rakentavansa temppeliä. Usein on mielekkäämpää ja energisoivampaa olla osa jotain suurempaa sen sijaan, että näkee vain konkreettisen tekemisen yksittäisen teon ja tuloksen. Koko maailma heiluu, yhteisö pitää paikoillaan Nyt kun koko maailman järjestys heiluu eikä edes ennen vakaana pidetty järjestys sotatoimien sopimuksista pidä paikkaansa on hämmentävää, on epävarmaa ja pelottavaakin miettiä tulevaisuutta. Mihin voi luottaa, mille perustalle voi toimiaan rakentaa ja minkä jatkuvuuteen voi tarttua? Ammattikorkeakoulu ja ennen kaikkea yritykset joutuvat uuden epävarmuusaallon sekaan. Juuri kun ollaan selviytymässä pandemian tuomasta ahdingosta, niin uusi ja hurja epävarmuuden aika alkaa. Voisi sanoa, huutaa tai laulaa Eino Leinon sanoin: ”koska tulee se suurin se suurin”. Siihen ei vastaustausta tiedä kukaan, mutta nyt on tämä päivä ja tämän päivän mahdollisuudet. Kaikessa moninaisen toiminnan ja kiihkeän muutoksen keskellä, nämä monet hankkeet, joista ammattikorkeakouluissa tehdään näyttävät sitä voimaa, joka yhteistyössä rakentuu ja yhteisöllisyydessä syntyy. Niistä yksi, Eloisa nimeltään tulee yritysten tueksi nimenomaan työyhteisöjen yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia tukemaan. Tämän Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukeman hankkeen ydinajatus sopii tähän heiluvaan aikaan paremmin kuin koskaan ajattelimmekaan. Mistä muusta me voisimme saada parempaa turvaa ja tuntuvampaa voimaa kuin toisistamme. Tämä hanke tuo myös taiteen ja luovuuden yhteisöjen avuksi. Senkin äärellä me voimme kysyä, mistä muusta me voisimme saada parempaa turvaa ja tuntuvaa voimaa, lohtuakin, kuin taiteesta. Se on ajatonta niin kun ihmisten kaipuu toistensa luo, se on usein sanatonta ja sanojen taakse ulottuvaa koskettamista, joka elää pandemiosta ja diktatuureista huolimatta. Se voi koskettaa ihmistä niihin syvyyksiin asti, joihin sanat eivät yllä. Yhteisöt ja taide yhdistyvät Eloisassa, vaikka maailma heiluu, työnkuvat muuttuvat ja tulevaisuus on täynnä ennakoimattomia käänteitä. Me luomme tarinaa, jossa yhteisöllisyys näyttää voimansa niin Ukrainassa kuin meidän pienemmissä haasteissammekin. Vaalitaan yhteisöllisyyden voimaa tässä hankkeessa ja omassa arjessamme. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalvelujen ja musiikin lehtori, jonka erityisosaamista on yhteisöllinen ja kokemuksellinen oppiminen, soveltavan taiteen työtavat, luovien ryhmäprosessien ohjaaminen ja tarinallisuuden käyttö hyvinvoinnin rikastajana. Tutustu innostaviin hankkeisiin Eevi - Elpyminen, elinvoima ja verkostot luovilla aloilla (luovatverkostot.fi) Eloisa - Luovat menetelmät työyhteisön hyvinvoinnin ja resilienssin edistäjinä Toivo@Tee - Mikroyrittäjän hyvinvointi ja uusiutumisen mahdollisuudet kriisitilanteessa (yrityshyva10.fi) HYVIS (hyvis.fi) TARU - tarinallisuus opetuksen työvälineenä
Stewardship in the New European Bauhaus
Our planet cannot sustain us with our current way of life; climate change has already disrupted its human and natural systems. According to the newest IPCC report, there is still hope, but swift and decisive actions are needed right now, on all levels, from the individual to local, national and global. Acting now, it is possible to cut the greenhouse gas emissions to half compared to 2019 by the end of this decade [1]. Change is seldom easy—harmonising our living with our planet calls for our collective will and skill. Climate action and sustainable lifestyle must trickle down to our everyday lives. We all need to do our bit and this blog post shares Metropolia’s approach to the topic. Much like the sustainability science approach [2], Metropolia's research, development and innovation (RDI) activities can be characterised as problem-based, transdisciplinary and solution-oriented. They aim to contribute to a fair societal sustainability transition, particularly in the urban Helsinki region contexts. This ambition has led Metropolia to join as a partner in the New European Bauhaus (NEB) initiative [3] that aspires to translate the European Green Deal [4] into a tangible (and positive!) experience for all Europeans to participate in and progress together. The pan-European initiative seeks to facilitate and steer the societal transformation along three inseparable values: sustainability, aesthetics, and inclusion. Conscious action for sustainability transition The concept of stewardship, often defined as the wise and responsible use of natural resources [4], provokes thoughts and ideas for bringing the triad of NEB values to life. In sustainability science, stewardship refers to the active shaping of trajectories of social-ecological change to support resilience and human wellbeing [5], which, in essence, also depicts the core aim of the NEB initiative. As the quest for sustainability expands beyond a top-down implementation of technical expertise, stewardship demands caring: personal, value-based involvement and engagement with the social and ecological processes related to the urban landscape in question. In order to succeed, a stewardship action requires knowledge and learning about how to reach desired outcomes – a well-meaning and decisive action, without a proper understanding of the local systems and their dynamics, may lead to unwanted and harmful environmental or societal effects. On the other hand, even the most caring, well-knowledged, and skillful stakeholders cannot achieve lasting solutions without real agency to influence governance processes.[5] Thus, effective stewardship in urban landscapes calls for care, knowledge, and agency combined. [5,7] Fleshing out the NEB values The three dimensions of stewardship unlock intriguing reflections on the NEB values of sustainability, aesthetics, and inclusion. All three stewardship dimensions have interlinkages with all NEB values and bring practical pointers for the initiative's implementation. For example, the NEB value of aesthetics (but also inclusion and sustainability) can connect inspiringly with the care aspect of stewardship as studies [7,9,10] indicate that the sense of place affects motivations for pro-environmental behaviour. Layering the two frameworks together as one forms a more in-depth picture of the task at hand; the pathfinding for sustainability transitions. Adding the layer of stewardship dimensions to complement the NEB values draws to attention the capacities needed for effective individual and collective actions pursuing sustainability. At the same time, the NEB values describe the aspired characteristics of both the development process and its outcomes. At its best, the developed framework can help harness the resources of Metropolia – its multidisciplinary staff, students, and learning environments – to facilitate, on its part, the needed sustainability transitions in collaboration with the network of partners, ranging from citizens to NGOs, companies and city administrations. In the coming years, this working model can nurture collective and active stewardship to shape our city environments into beautiful, inclusive and sustainable places that support wellbeing in the urban dwellers' daily lives. From paper to action Binding the mentioned two layers together in practical action calls for a well-thought working model. In the ongoing Hytke project, Metropolia develops a Framework for Participatory RDI Partnership that broadens participation and the role of stakeholders towards active partners throughout the RDI process. The participatory RDI partnership underlines that everyone has valuable expertise to share in the knowledge co-production for sustainable wellbeing.[10] The NEB related local collaborative development actions will provide an excellent opportunity for testing the framework in practice. Author Päivi Keränen (MA, PhD candidate) works as a project manager and coordinator of the 'Sustainable urban development' theme at the 'Functional City for People' innovation hub of Metropolia. Designer at heart, she promotes and weaves together practical NEB related initiatives in collaboration with partners from within and outside of Metropolia. In her previous projects, she has had the opportunity to explore the combinations of design and resilience thinking, novel XR technologies, and participatory urban planning processes. Currently, she works as a project specialist in the transdisciplinary Hytke project shaping participatory co-research, development, and innovation activities of Metropolia to boost the sustainable wellbeing in daily lives. She also works with the Circular Green Blocks project applying service design methods in co-developing circular economy solutions suitable for the city block level. References IPCC (2022). Summary for Policymakers [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, E.S. Poloczanska, K. Mintenbeck, M. Tignor, A. Alegría, M. Craig, S. Langsdorf, S. Löschke, V. Möller, A. Okem (eds.)]. In: Climate Change 2022: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Contribution of Working Group II to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, M. Tignor, E.S. Poloczanska, K. Mintenbeck, A. Alegría, M. Craig, S. Langsdorf, S. Löschke, V. Möller, A. Okem, B. Rama (eds.)]. Cambridge University Press. Soini, K. (2017). Kestävyystiede–kestävyystutkimuksen uusi paradigma?. Tieteessä tapahtuu, 35(1). European Commission (2021). New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion. Retrieved April 21, 2022 European Commission (2019). A European Green Deal: Striving to be the first climate-neutral continent. Retrieved April 24, 2022 West, S., Haider, L. J., Masterson, V., Enqvist, J. P., Svedin, U., & Tengö, M. (2018). Stewardship, care and relational values. Current opinion in environmental sustainability, 35, 30-38. Andersson, E., Enqvist, J., & Tengö, M. (2017). Stewardship in urban landscapes. Published in C. Bieling and T. Plieninger, (eds). The Science and Practice of Landscape Stewardship. Cambridge University Press, Cambridge, UK. Enqvist, J. (2017). Stewardship in an urban world: Civic engagement and human–nature relations in the Anthropocene (Doctoral dissertation, Stockholm Resilience Centre, Stockholm University). Enqvist, J. P., West, S., Masterson, V. A., Haider, L. J., Svedin, U., & Tengö, M. (2018). Stewardship as a boundary object for sustainability research: Linking care, knowledge and agency. Landscape and Urban Planning, 179, 17-37. Larson, S., De Freitas, D. M., & Hicks, C. C. (2013). Sense of place as a determinant of people's attitudes towards the environment: Implications for natural resources management and planning in the Great Barrier Reef, Australia. Journal of environmental management, 117, 226-234. Halpenny, E. A. (2010). Pro-environmental behaviours and park visitors: The effect of place attachment. Journal of environmental psychology, 30(4), 409-421. Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N. & Salonen, A. O. (2022) Osallistuvalla TKI-kumppanuudella kohti kestävää hyvinvointia?
Hanketoiminnasta maksutonta apua yrityksen kehittämishaasteiden ratkomiseen
Tiesitkö, että yrittäjänä voit saada ammattikorkeakouluista monenlaista tukea yrityksesi ja yrittäjyytesi kehittämiseen - maksutta? Minä en tiennyt vielä vuosi sitten. Eikä ole tiennyt moni yrittäjäkään, joiden kanssa olen vuoden mittaan keskustellut. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä ammattikorkeakoulujen hanketoiminta on ja miksi yritysten kannattaa osallistua siihen. Käyttämäni esimerkit keskittyvät Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tuella toteutettaviin hankkeisiin. Mitä hyötyä hankkeeseen osallistumisesta on yrittäjälle? Ammattikorkeakoulujen hankkeista voi saada tukea hyvin monenlaisiin yritystoimintaan liittyviin kysymyksiin. Hyödyn voisi useimmiten tiivistää yrityksen kestävien toimintamallien kehittämiseen uusien näkökulmien ja ajankohtaisen tutkimustiedon avulla. Hanketoiminnan kautta on mahdollista löytää uusia näkökulmia sekä konkreettisia ratkaisuja liiketoiminnan tuottavuuden ja kestävyyden parantamiseen. Hanketoiminnan kautta ei lähtökohtaisesti ole mahdollista saada esimerkiksi ilmaista työvoimaa tai valmiita verkkosivuja. Yritysten kanssa yhteistyötä tekevät ammattikorkeakoulujen lehtorit ja muut ammattilaiset, joilla on ajantasainen ja vahva toimialaosaaminen sekä kokemusta yritystoiminnan kehittämisestä. Ennen kaikkea heillä on taitoa valmentaa oppimaan ja oivaltamaan. Joissain hankkeissa mukana voi asiantuntijoiden lisäksi olla myös opiskelijoita, mikä voi tarjota yritykselle erinomaisen väylän kohdata potentiaalisia tulevia työntekijöitä. Yhtä kaikki, hanketoiminnan kautta saat ammattilaisia tueksesi luomaan uutta. Parhaassa tapauksessa toiminnasta poikii myös pitempiaikaisia kumppanuuksia. Esimerkiksi Katse tulevaisuuteen -hankkeessa voimme yhdessä miettiä ratkaisuja vaikkapa siihen, miten toimien yritys pystyy pitämään kiinni parhaista osaajista ja mitä se voi tehdä juuri nyt päästäkseen kohti toivomaansa tulevaisuutta. Dallaten -hanke puolestaan auttaa etsimään ratkaisuja siihen, miten hyvinvointialan yritykset voivat huomioida väestön ikääntymisen omassa toiminnassaan ja luoda siitä uutta, kaikkia osapuolia hyödyttävää liiketoimintaa. Kuka hankkeisiin voi osallistua? Ulkopuolisen rahoituksen ehdoissa rajataan hankkeen kohderyhmät. Rajaukset voivat kohdistua maantieteelliseen toiminta-alueeseen, yrityksen kokoon tai toimialaan. Hanketta suunniteltaessa toiminta valmistellaan siksi tietyn kohderyhmän, kuten toimialan tai työntekijäryhmän, tarpeita ajatellen. Esimerkiksi ELY-keskuksen kanavoimasta Euroopan sosiaalirahastosta tuettavaan hanketoimintaan voivat osallistua Euroopan komission mikro- ja pk-yritysten määritelmän täyttävät yritykset (europa.eu). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toimit yrityksessä tai liiketoimintaa harjoittavassa yhdistyksessä, jossa on alle 250 henkeä töissä, mitä todennäköisimmin yrityksesi voi osallistua. Kunkin hankkeen kohderyhmästä saat tarkempaa tietoa hankkeen sivuilta ja projektipäälliköltä. Katse tulevaisuuteen -hanke on suunnattu sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan yrityksille. Kestävä keikkatyö -hanke tähtää toimialariippumattomammin keikkatyötä hyödyntävien yritysten kehittämiseen. Apua voivat saada siis juuri ne yritykset, joille kukin hanke pystyy tuottamaan suurinta hyötyä. Voit suodattaa Metropolian hankevalikosta esimerkiksi käynnissä olevat sosiaali- ja terveysalan hankkeet löytääksesi omaa yritystoimintaasi parhaiten tukevat palvelut. Miksi osallistuminen on maksutonta? Vaikka hanketoimintaa rahoitetaan ulkopuolisesta rahoituksesta, Metropolialle itselleen jää yleensä katettavaksi osa hankkeen kustannuksista. Tätä osuutta ei kuitenkaan peritä yrityksiltä, vaan Metropolia kattaa sen omista varoistaan. Miksi näin? Ammattikorkeakoulujen perustehtävänä on antaa laadukasta korkeakouluopetusta. Tämän lisäksi ammattikorkeakoululaki (932/2014, 4§) velvoittaa ammattikorkeakoulut toteuttamaan työelämää, aluekehitystä sekä alueen elinkeinorakennetta uudistavaa kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä tarjoamaan mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Hanketoiminta on yksi keino toteuttaa ammattikorkeakoulujen lakiin perustuvaa velvoitetta. Toisaalta hanketoiminta on Metropolialle myös erinomainen väylä pitää yllä yhteyksiä työelämään ja rakentaa mahdollisia uusia kumppanuuksia. Hanketoiminnan kautta saatetaan löytää aiheita esimerkiksi opiskelijoiden monialaisiin innovaatioprojekteihin tai opinnäytetöihin. Hankkeiden kautta Metropolia voi lisäksi kerätä tutkimustietoa esimerkiksi haastattelemalla toimintaan osallistuvia yrittäjiä. Tutkimustiedon avulla kehitetään työelämää. Samalla uusi tieto edistää Metropolian asiantuntijuuden kehittymistä sekä poikii uusia hankeaihioita. Hanketoiminta on Metropolialle myös tärkeä väylä edistää strategisia tavoitteitaan, kuten kestävää kehitystä. Hankesuunnitelmien pohjalla onkin aina ajatus siitä, että toiminnan kautta luodaan yhdessä uusia, tulevaisuudenkestäviä ratkaisuja. Mihin sitoudun osallistuessani hankkeeseen? Osallistumisen aluksi yrityksen kanssa sovitaan käytänteistä sekä tehdään tarvittavat asiakirjat. Yrittäjää voidaan esimerkiksi pyytää allekirjoittamaan tutkimuslupa. Tällä yrittäjä antaa luvan siihen, että vaikkapa hankkeen aikana kerättyä haastattelumateriaalia voidaan käyttää anonyymisti tutkimustarkoituksessa. Lisäksi hankkeisiin voi liittyä rahoittavan tahon velvoitteita, jotka vaihtelevat rahoittajasta riippuen. Esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston rahoittamissa hankkeissa toimintaan osallistuvilta henkilöiltä edellytetään henkilötietolomakkeen täyttämistä osallistumisen aluksi ja lopuksi. Henkilötietoja käsitellään aina luottamuksellisesti. Hankkeeseen osallistuvalle yritykselle kirjataan ESR-hankkeista myös vähämerkityksinen eli de minimis -yritystuki (tem.fi) hanketoiminnasta vähintään saatavaa hyötyä vastaavalle summalle. Tukisummaa ei siirretä yrityksen tilille, vaan se on kiinnitetty hankkeeseen osallistumiseen. Metropolia vastaa raportoinnista rahoittajalle eli yrityksen ei tarvitse sitä tehdä. Hanketoimintaan osallistuminen ei velvoita yritystä osallistumaan muuhun Metropolian toimintaan, vaan siitä sovitaan aina erikseen. Milloin ja mihin voin osallistua? Tätä tekstiä kirjoittaessani olen työskennellyt erilaisten yrityksille tarjottavien rahoitus- tai kehityspalveluiden parissa noin viiden vuoden ajan. Viimeisimmän vuoden olen toiminut Metropolian toteuttaman, ESR-rahoitetun Katse tulevaisuuteen -hankkeen projektipäällikkönä. Taustastani huolimatta ammattikorkeakoulujen rooli yritysten kehittämispalveluiden tarjoajana oli minulle vieras ennen hakeutumistani nykyiseen tehtävään. Yrityksille suunnattuja hankkeita on käynnissä jatkuvasti ja uusia alkaa useita vuodessa. Metropolian eri alojen hankkeista löydät lisää tietoa Metropolian hankekatalogista selaamalla. Ole yhteydessä sinua kiinnostavan hankkeen projektipäällikköön kuullaksesi lisää. Tervetuloa mukaan! Kirjoittaja Titta-Maria Kettunen on monipuolisesti eri yritysten kanssa työskennellyt KTM ja Helsingin yliopiston psykologian opiskelija. Hän työskentelee tällä hetkellä Metropolia ammattikorkeakoulussa yritysten kestävän muutoskyvykkyyden vahvistamiseen tähtäävän Katse tulevaisuuteen -hankkeen (ESR) projektipäällikkönä.
Ennakoi osaamista ja menesty
Yrityksen kehittämisessä ja tarvittavan osaamisen tunnistamisessa kannattaa nostaa katse aika ajoin tulevaisuushorisonttiin. Vaikka tulevaisuutta ja työelämän muutosta ei voi ennustaa, siihen voi varautua. Se edellyttää havahtumista ja tietoisuutta ennakointitiedon ja ennakoinnin merkityksellisyydestä. Osaamisen ennakointi on nousemassa entistä suurempaan arvoon työelämän muutosten pyörteissä. Muuttuvassa toimintaympäristössä työssäkäyvän aikuisen on kehitettävä osaamistaan jatkuvasti. Yrityksiltä vaaditaan osaamisen johtamista, työntekijöiden tukemista jatkuvassa oppimisessa sekä kykyä ennakoida osaamista. Tulevaisuudessa menestyvät parhaiten yritykset, jotka panostavat jatkuvaan työssä oppimiseen ja ennakoivat osaamistarpeitaan. (1) Ennakointiosaaminen on tulevaisuuden kilpailu- ja menestystekijä. Futuristi Elina Hiltusen mukaan ennakointi sisältää erilaisien tulevaisuuksien hahmottamista ja niihin varautumista skenaarioiden avulla. Hänen tulevaisuuskaavansa on seuraava: Ennakointi = faktat + mielikuvitus Mitä vaihtoehtoisia reittejä voimme kuvitella tulevaan ja mitä osaamista eri reitit edellyttävät, jotta menestymme? Tulevaisuus on kuviteltava ensin Taina Hanhinen on käsitellyt väitöstutkimuksessaan työelämäosaamisen ilmiötä eri näkökulmista ja eri tasoilla. Muutoksen hallinnan lisäksi on oltava muutosten edellä: muutosta on kyettävä luomaan. Tulevaisuuteen on suuntauduttava, sillä pitkällä aikavälillä suotuisa kehitys ei tapahdu itsestään. Tulevaisuuden visiointi tarvitsee perustakseen tietoa, havaintoja ja analyysia siitä, mitä on olemassa ja mitä ympärillä tapahtuu. Jotta pystyisi luomaan mielikuvia tulevaisuudestaan, täytyy ensin tuntea toimintaympäristönsä. Työorganisaatioissa on kyettävä selvittämään käytössä oleva osaaminen ja ennakoimaan sekä omia että asiakkaidenkin osaamistarpeita. Tältä pohjalta voidaan luoda tulevaisuuden visio, tahtotila, johon pyritään määriteltyjen tavoitteiden ja niiden pohjalta luodun strategian avulla. Toimintaympäristön muutostekijöiden tulevaisuusanalyysi ja innostavat visiot muodostavat pohjan strategioille, joilla tulevaisuus otetaan haltuun. Päämääränä ei ole järkeillä, mitä voisi tapahtua vaan kuvitella, mitä todella voisimme saada tapahtumaan. Proaktiivisen toiminnan ja ennakoinnin tehtävä on vaikuttaa eri strategianvalintoihin. (2) Osaamisen ennakointi on luontevaa yhdistää osaamisen johtamisen prosessiin. Sen avulla uudistetaan, kehitetään ja hankitaan strategian toteutumisen edellyttämää osaamista. Osaamisen ennakointia ja tulevaisuuden osaamistarpeiden sanoittamista tehdään silloin, kun määritellään yrityksessä tarvittavaa osaamista suhteessa yrityksen tavoitteisiin ja strategiaan. Strategia pilkotaan tekemisiksi ja tekemiset määritellään osaamisiksi. Osaamisella on siten tiivis kytkentä strategiaan ja siihen, mitä tavoitellaan tulevaisuudessa. Tulevaisuussilmälasit päähän Tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoitiin käytönnössä Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen Osaamisella kasvuun! -valmennuksen yrityskohtaisissa työpajoissa. Niissä pyrittiin tukemaan jatkuvaa oppimista ja avaamaan ajattelua tulevaisuuden osaamistarpeista. Osaamisella kasvuun -työpajojen osallistujat tunnistivat osaamisen ennakoinnin hyötyjä eri näkökulmista: "Yrityksessä on selkeästi pystytty tunnistamaan mitä osaamista tarvitaan nyt ja myös mitä osaamista tulisi tulevaisuudessa olla." "Tulevaisuutta katsoen tavoitteena hakea voimakkaammin esiin ihmisten vahvuuksia ja myös tunnistaa heikkoudet. Oikeat ihmiset oikeille paikoille!" "Osaamisen johtamista ei pohdi vain johto, vaan myös työntekijät. Jos ottaa työntekijöitä mukaan, saadaan porukka yhdessä innostumaan!" Työskentelyä linkitettiin yrityksen tavoitteisiin ja strategiaan. Samalla muotoiltiin yhdessä oppimispolkuja tulevaisuuteen. Osaamista ennakointiin erään yrityksen myyntitiimissä tulevaisuuden muistelun ja roolileikin avulla, jossa peilattiin omaa työtä myyjän osaamisvaatimusten muutoksiin. Tämä osaamisen tunnistamisen menetelmä jäi pysyväksi käytännöksi tiimin toimintaan, koska se koettiin erilaiseksi ja innostavaksi tavaksi tehdä tarvittavaa osaamista näkyväksi. Käytetty menetelmä liittyy myös oppimismenetelmien vaikuttavuuteen: kun oppiminen tapahtuu aktiivisesti esimerkiksi simuloimalla oikeaa tilannetta, kahden viikon jälkeen muistamme 90% siitä, mitä teimme. (3) Työpajoissa käytettiin ajattelun avaajana ja ennakoinnin inspiraationa muun muassa Osaamisen ennakointifoorumin Osaamiskorttipakkaa toimialan muutostrendien hahmottamiseksi. (4) Millaista osaamista tarvitaan vuonna 2030 - laadi osaamisvisio Osaamisen ennakointiin liittyy myös tulevaisuuden työtehtävien ja ammattien pohdintaa. Mitä ammattiryhmiä meillä on kahden vuoden, viiden vuoden tai kahdeksan vuoden kuluttua, kun 2030-luku alkaa? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa (1/2018) visioitiin nouseviksi ja uusiksi ammateiksi mm. organisaatiolääkäri, moniälykkyysorganisoija, tekoälykatsastaja, AI-psykologi, etävalmentaja, osaamispoluttaja, etäoppimismentori ja osaamisentarkastaja (5). Mitä osaamista uusissa tehtävissä tarvitaan? Osaamisvision voi tiivistää kahteen kysymykseen: Mitä osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa? Miten, mistä ja milloin nyt ja tulevaisuudessa tarvittava osaaminen hankitaan? Jokainen voi laittaa tulevaisuussilmälasit päähän jo tänään. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa tarvitaan osaamista muutosten tunnistamiseen ja tulkitsemiseen sekä tulevaisuustiedon konkretisointiin ja sanoittamiseen yrityksen/ihmisten kielelle. Tässä ovat apuna ja inspiraationa erilaiset selvitykset. Esim. OPH:n Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) osaamiskyselyssä listattiin 10 tärkeintä osaamista työelämässä vuonna 2035. Listan kärjessä oli asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen, joka liitettiin palvelumuotoiluun sekä digitalisaation ja automaation tuottamiin tarpeisiin lisätä asiakaslähtöisyyttä ja sosiaalisia taitoja. (6) Mielen joustavuus ja oppimaan oppiminen ovat keskeisiä kyvykkyyksiä tehtävistä riippumatta. Käytännön tasolla osaamisen ennakoiminen edellyttää yrityksessä organisoitumista, tekemisen omistajuutta ja työnjakoa sekä aitoa sitoutumista prosessin ylläpitämiseen koko organisaatiossa. Kuka tai ketkä tekevät, miten missä ja millä ajalla? Miten otetaan ennakointi johtoryhmän tai tiimipalaverin agendalle? Tärkeintä on mahdollistaa ennakointi käytännössä: ihmisillä on lupa ja resurssit, työkalu tiedon keräämiseen ja koulutus sen käyttöön. Ketkä ovat organisaation tulevaisuustutkailijat tai ennakointiagentit? Ennakointiakin pitää johtaa. Kuka tai ketkä ovat osaamisen ennakoinnin johtajia? Futuristi Mikko Dufva on todennut: ”On helpompi muuttaa kyvykkyyttään kuin maailmaa”. (7) Tähän ajatukseen on helppo yhtyä osaamista ennakoidessa. Tämän jutun perustana ovat osaltaan kokemukset yhteistyöstä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa Urbaania kasvua Vantaa-hankkeessa. Siinä luotiin uusia ratkaisuehdotuksia yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen, teknologiseen muutokseen ja työllisyyden edistämiseen. Näin tuettiin yritysten kehittymistä ja kiihdytettiin niiden vastuullista kasvua. Kirjoittaja Heli Tuulenmäki (KTM) on yritysvalmentaja ja osaamisen muotoilija. Helillä on pitkä kokemus osaamisen kehittämisestä, johtamisesta ja ennakoinnista ja hän on työskennellyt mm. yritysvalmentajana Metropolian Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen Osaamisella kasvuun -valmennuksissa. Lähteet Urbaania kasvua Vantaa: Uudella osaamisella kasvuun (urbaaniakasvua.fi) Hanhinen, T. (2010) Työelämäosaaminen: kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi. (tuni.fi) Oppimisen pyramidi: Ks. esim. Dale, Edgar: The Cone of Learning OPH.fi: Osaamiskorttipakka (PDF) Eduskunta.fi: Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037 (PDF) OPH.fi (2022): Luupin alla - Millaista osaamista tarvitaan vuonna 2035 Seminaari ”Aikamatkalla tulevaisuuksiin” (Otavan Opisto 26.8.2019)
Ihmisten moninaisuuden näkökulmat hybridityön äärellä
Digitalisaatio on ilmiönä monisyinen, kompleksinen ja nopeasti muuttuva, mikä ilmenee sen erilaisina määritelminä ja selityksinä julkaisuissa ja medioissa. (1). Kun digitalisaatiota ja covid-19 seurauksia ja vaikutuksia tarkastellaan työelämän ja ihmisten johtamisen näkökulmista, puhutaan hybridityön kattokäsitteestä. Eri toimintaympäristöihin kannattaa kiinnittää huomiota ja olla avoin sille, miten digitalisaatio ja hybridityö muokkaavat työtä. On todettu, että digitalisaatio muokkaa työtä eri tavoin, ja siksi eri ammattiryhmiä kannattaa tarkastella kriittisesti. Tavat, joilla digitalisaatio muokkaa työtä, voivat olla eri aloilla hyvin erilaisia (2). Pohjimmiltaan hybridityössä ja hybridimallin rakentamisessa työyhteisöihin on kyse lähi- ja etätyön yhdistämisestä niin, että kummankin parhaat puolet saadaan esiin. Näin ollen hybridityön tulisi palvella organisaation ja työntekijöiden yhteistä etua. Hybridityö ei siis ole yksittäinen käsite, vaan "hybridi" on noussut yleiseksi käsitteeksi kuvaamaan pandemioiden muokkaamaa työn järjestämistapaa. Termi hybridi ei kuitenkaan kuvaa riittävästi hybridimallien vaihtelua, varsinkaan mitä tulee esimerkiksi työntekijöiden työpäivien rakenteeseen tai siihen liittyviin työn kuormitustekijöihin. (3) Tutkimuksia tarvitaan lisää hybridityön eri näkökulmista Keväällä 2020 monen lapsiperheen arki mullistui covid-19-pandemian seurauksena, kun valtaosa lapsista siirtyi kotihoitoon tai etäopetukseen. Lisäksi moni vanhempi siirtyi etätöihin. Tutkimuksia hybridityön vaikutuksista on tehty eri näkökulmista, kuten esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisen kokemuksista etätyöhön siirryttäessä. Tulokset ovat osoittaneet, että valtaosa äideistä koki korona-arjen hämärtäneen työn ja perheen välistä rajapintaa. Salinin (ym, 4) tutkimuksen mukaan kotona tehtävässä työssä korostui työ- ja perheroolien rajojen rikkoutuminen, eli korona-arki hämärsi sekä tilalliset että ajalliset työn tekemisen rajat. Kotona työskentelevät äidit erosivat toisistaan siinä, millaisia keinoja heillä oli käytettävissään työn ja perheen välisten rajojen hallintaan. Eroja aiheuttivat työnteon paikka ja perheessä neuvotellut käytännöt lisääntyneen hoivavastuun jakamisesta. (4) Tutkimuksellinen mielenkiinto on kohdistunut myös etätyön etuihin ja haittoihin (5). Etätyön on todettu vahvistavan alueellista tasa-arvoa, ja sitä on pidetty merkittävänä kestävää kehitystä lisäävänä kehitysnäkökulmana kansainvälisesti. Eduiksi on katsottu ilmastonmuutokseen vaikuttaminen, ilmanlaadun parantaminen ja sitä kautta terveyden edistäminen. Uhkana on pidetty sitä, että etätyö voi lisätä istumista, stressiä ja sosiaalista eristäytymistä, ja aiheuttaa näin ollen työntekijöiden hyvinvoinnin laskua. (5) Jännitteet kotona hybridityön arjessa Johtamisen ja työn kehittämisen tosiasia on, että digitalisaatio ja hybridityö muokkaavat kuitenkin jokaisen työtä pysyvästi. Digitalisaatio tulee koteihin aiheuttaen erilaisia haasteita, joita pitää tarkastella eri näkökulmista. On todettu esimerkiksi, että työ ja arki hämärtyvät keskenään ja niiden välistä rajapintaa voi olla vaikea erottaa (4) Työn ja kotityön yhteensovittaminen voi myös olla haasteellista. Jännitteitä syntyy tulevaisuudessakin, kun palkkatyönä tehtävää kotietätyötä, kotiarkea ja itselle merkityksellistä tekemistä yhteensovitetaan kodin piirissä. (6) Ihmisissäkin on eroja Hybridityön merkitys on erilainen eri ihmisille, myös johtuen siitä, että ihmiset arvoineen ja kokemuksineen ovat erilaisia. Kaikki työntekijät eivät koe eristäytyneisyyttä, psykologista turvattomuutta tai muita työhön liittyviä kuormituksen kokemuksia hybridityössä. On ihmisiä, jotka eivät kärsi etätyön fyysisestä erosta johtuvasta psykologisesta eristäytymisestä. (7) Ihmiset kokevat hybridityön siis eri tavoin. Näin ollen työntekijäkokemus vaihtelee. Monet haluavat myös luoda itse oman mallinsa ja aikataulutuksensa tehdä hybridityötä. Tosiasia on, että sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu edelleen sekä läsnä että verkossa. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Palomäki, R. (2020). Julkisen hallinnon haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisessa transformaatiossa. Hallinnon tutkimus, 39(3), 173 - 187. https://doi.org/10.37450/ht.100036 Alasoini, T. (2021). Pankkien asiantuntijatyö digitalisaation ja EU säätelyn puristuksessa. Työelämän tutkimus 19(3), 296 - 321. Bartlett, L. 2022). Specifying Hybrid Models of Teachers Work During COVID-19. Educational researcher 51(2), 152 - 155. Salin, M., Otonkorpi-Lehtoranta, K., Hakovirta, M. & Kaittila, A. (2021). Työ- ja perhe-elämän hämärtyvät rajat: suomalaisten äitien työ- ja perhe-elämän rajapintojen hallinnan strategiat korona-arjessa. Työelämän tutkimus 19(4), 570 - 594. https://doi.org/10.37455/tt.112501 Moglia ym. (2021). Telework, Hybrid Work and the United Nation’s Sustainable Development Goals: Towards Policy Coherence. Karjalainen, M. (2021). Työn rajojen hämärtyminen koronapandemian aikana: etätyö ja sukupuoli. Työelämän tutkimus, 19(4), 546-569. Roser, B.M., Nizaia, C.Y. & Arantza, B. (2018). “What do we know about the relationship between internet-mediated interaction and social isolation and loneliness in later life?”, Quality in Ageing and Older Adults, 19(1), 14-30.
Resilienssi, itsetuntemus ja näkökulman vaihto
Informaatiotulvan hallinta voi olla tänä päivänä melko suuri haaste, sillä propagandan ja aktuaalisen tiedon erottaminen toisistaan on vaikeaa. Valeuutisten erottaminen provokatiivisesta toiminnasta voi olla jopa mahdotonta. Viime aikoina onkin sosiaalisessa mediassa jaettu vinkkejä siitä, kuinka erottaa valeuutinen oikeasta uutisesta. Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää, mutta uutisten suhteen useampi samansisältöinen uutisointi voi olla keino varmentaa tiedon oikeellisuutta. On arvokasta löytää keinot mielensä rauhoittamiseen. Näetkö ankan vai pupun? Yllä oleva piirroskuva on klassinen esimerkki siitä, kuinka ihmisen tunnetila tai ympäristö voi vaikuttaa siihen, havaitseeko katsoja kahta eläintä esittävästä kuvasta mielestään pupun vai ankan (1). Kuinka voi antaa veden valua ankan selästä? Miten ollaan resilienttejä informaation tukahduttavalle vaikutukselle? Mikäli uutisvirtaa tai somea seuraa hyvin aktiivisesti, voi olla, että niiden sisältö saa tarpeettoman suuren merkityksen arjen ajattelussa ja tunnetiloissa. Kuormittumisen säätelyä on hyvä tarkkailla. Olisi hyvä miettiä, mitä jatkuvan sisältövirran seuraamisella hakee takaa, tai mitä tarkoitusta se palvelee. Meillä on joka hetki mahdollisuus vaikuttaa omiin tunteisiimme ja ajatteluumme Mikäli huomaa oman ahdistuksen lisääntyvän, kannattanee sosiaalisen median ja uutisten seuraaminen jättää vähemmälle. Ahdistuksen kuopasta ylös pääsyyn on monia keinoja ja kukin löytää ne itselleen sopivimmat: joillakin se on juttelu ystävien kanssa, toisilla luonnossa kulkeminen tai urheilu. Itsensä ja tuntemustensa kuulostelu kuitenkin kannattaa ja johtaa usein muutenkin parempaan itsetuntemukseen. Läsnäoleminen omassa kehossa ja ajattelun tasaaminen rauhallisen hengityksen avulla ovat hyviä keinoja tyynnyttää laukkaavaa mieltä, koska miksi et tekisi niin? Murheessa vellominen ei muuta tosiasioita, mutta helposti lamaannuttaa ja estää omaa toimintaa. Toiminnan ja lamaantumisen vaihtelun voimakkuus voi näkyä resilienssinä. Sillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy, usein tiedostamattomasti, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa. Resilienssin merkitys nousee esille erityisesti yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat ihmisen totutut toimintamallit ja ajatukset (2), jota on mahdollisuus myös itse kasvattaa. Ajatteluaan voi herätellä näkökulman vaihtamisella Näkökulman vaihtamisen taito voi auttaa huomaamaan, etteivät asiat olekaan niin yksioikoisia. Silloin voi huomata, että jossain vaikeassa ja hankalassa seikassa tai tilanteessa, on jokin hyvä puoli (tai sitä voi yrittää etsiä). Huomio hyvästä voi auttaa työskentelemään hankalan asian eteen tai sen parissa. Usein sanotaan, että kun huomaa ne asiat, jotka ovat jo hyvin, huonompien asioiden merkitys vähenee. Priorisoiminen hyvään ja toimivaan voivat toimia myös vipuvartena vaikeiden asioiden työstämisessä ja lisätä motivaatiota. Hyvän näkeminen ja siihen keskittyminen ei siis välttämättä tarkoita pään pistämistä positiivisuuden pensaaseen. Se voi tarkoittaa, että löytää itsestään ne voimavarat ja vahvuudet, joilla asioiden ja hyvinvoinnin eteen jaksaa kamppailla. Näkökulman vaihtamista voimavaroihin ja vahvuuksiin harjoitellaan yhdessä myös Katse tulevaisuuteen -hankkeessa, jotta yritysten resilienssi vahvistuisi. Kirjoittaja Helena Miettunen (FT, lastenpsykiatria FM, logopedia KM, kasvatuspsykologia) on Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkintovastaava sekä Katse tulevaisuuteen - hankkeen asiantuntija. Lähteet Joseph Jastrow, 1900, Fact and Fable in Psychology (archive.org). Houghton, Mifflin and Co, s. 294-296.) Mitä resilienssi on? | Helsingin yliopisto (helsinki.fi) Kirjallisuutta Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin (2017). Isomäki, H. & Uusitalo, N. Gummerus. Deception in psychology: moral costs and benefits of unsought self-knowledge. Bortolotti L, Mameli M.Account Res. 2006 Jul-Sep;13(3):259-75. doi: 10.1080/08989620600848561.PMID: 17124761 Elämän tarkoitus, suuntana merkityksellinen elämä (2020) Martela, F. Gummerus. Hyvinvointia mielelläsi. Arvoista suunta elämäntapamuutokseen. (2020) Tevanlinna, A. Atena. Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. (2013) A. Pietikäinen, Duodecim. Miksi aivot sanovat ei? Opi uusi tapa ajatella (2015) Lappalainen, M. Minerva-kustannus. Näkökulman vaihtamisen taito (2011). Mattila, A.S. WSOY, Business pokkarit. Omaa tehtävää etsimässä (2019). Pajunen, R. Otava. Positiivisen psykologian voima (2015). Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) PS-kustannus. Työkirja, työelämän vallankumouksen perusteet (2012). Tuominen, S. & Pohjakallio, P. WSOY. Viisas mieli (2019). Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville. Sadeniemi, M., Häkkinen, M., Koivisto, M., Ryhänen, Te. & Tsokkinen, A-L. Duodecim.
Metropolian kansainvälinen akatemia yhdistää eri maista ja kulttuureista tulevia opiskelijoita
Sairaanhoitajakoulutuksessa kansainvälisten opiskelijoiden määrä on huimassa kasvussa. Taustalla vaikuttaa koko maailmaa ravisteleva sairaanhoitajapula. Tarve työperäiselle maahanmuutolle ja uusille osaajille on suuri terveysalalla. Uuteen maahan muutto, uuden kielen opettelu ja opintojen aloittaminen korkeakoulussa voivat olla opiskelijoille suuria haasteita, joihin tarvitaan tukea. Kansainvälistymisen haasteisiin on tarjolla monia ratkaisuja Uuteen yhteiskuntaan integraatiota, suomen kielen oppimista ja korkeakouluyhteisöön kiinnittymistä tukeva toiminta on tärkeää ja se auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan. Vastaavasti tutkimukset osoittavat, että suomalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden monikulttuurinen osaaminen, kulttuurinen kompetenssi, on heikohkolla tasolla. Kulttuurisen kompetenssin kehittymistä edistää eri kulttuurien edustajien kanssa säännöllinen kanssakäyminen ja vieraiden kielten puhuminen.(1) Metropolia pyrkii vastaamaan sairaanhoitajapulaan ja -koulutuksen kansainvälistymisen haasteisiin monin tavoin, muun muassa Tokasa-hankkeen toiminnalla, jossa kehitetään ja pilotoidaan toiminnallisesti kaksikielinen maahanmuuttajille suunnattu sairaanhoitajakoulutus. (2) Kyseessä on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama pilotti, joka on osa Työ- ja elinkeinoministeriön Talent Boost -ohjelmaa. Sen yksi tavoite on koulutusperäisen maahanmuuton ja kansainvälisten opiskelijamäärien lisääminen, panostaen heidän asettautumiseen ja integroitumiseen Suomeen. (3) Sairaanhoitajakoulutuksen tilauskoulutusryhmillä, joiden opiskelijat tulevat pääasiassa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Metropolian kansainvälisellä akatemialla (MIA), jolla pyritään kokoamaan suomen- ja englanninkielisissä tutkinnoissa opiskelevat sairaanhoitajaopiskelijat yhteen mahdollistaen molemminpuolisen oppimisen ja kaikkien opiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin tukemisen. Metropolian kansainvälisen akatemian MIA:n toimintaa kehitettiin opiskelijalähtöisesti Miten siis voitaisiin saattaa yhteen suomalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita, tukea opiskelijoiden integraatiota ja hyvinvointia sekä mahdollistaa molemminpuolinen oppiminen? Tätä kysymystä pohtivat Metropolian moniammatillisen innovaatioprojektin (MINNO) monikulttuurisessa opiskelijatyöryhmässä 17 sosiaali- ja terveysalan eri tutkintojen opiskelijaa yhteensä 10 eri kansallisuudesta. Yhteisen kehittämishaasteen tavoitteena oli löytää ja konseptoida erilaisia ratkaisuja MIA:n toimintaan. Opiskelijat suorittivat projektinsa englannin kielellä. Opiskelijoista muodostui kolme tiimiä, jotka kaikki tarttuivat samaan haasteeseen. Pienryhmät ideoivat projektin alussa 20-25 ehdotusta, joista kukin ryhmä valitsi viisi esitettäväksi. Tämän jälkeen jokainen ryhmä valitsi yhden aiheen, jota kehitettiin ja konseptoitiin projektin ajan. Ryhmä 1 ideoi kansainvälisten opiskelijoiden podcastin ”The overly caffeinated student” (4). Podcast-sarjan tarkoituksena oli käsitellä kansainvälisiä opiskelijoita käsitteleviä aiheita teemoittain sekä tarjota tietoa ja tukea opiskelijalähtöisesti pilke silmäkulmassa. Ryhmä koki tärkeänä, että kansainvälisille ja suomalaisille opiskelijoille on tarjolla ajankohtaisia aiheita käsittelevä podcast englanniksi. Podcast-sarjan ensimmäinen osa julkaistaan keväällä 2022. Ryhmä 2 kehitti neljän viikon mittaisen aktiviteettisarjan ”Speak up and frame it!” (5), jota voidaan hyödyntää erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiovaiheessa. Aktiviteettisarja koostuu viikoittaisista toiminnallisista tapaamisista, joihin liittyy yhteistä luovaa tekemistä, keskustelua ja kielten oppimista. Ryhmä koki, että suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden opintojen alkuvaiheen yhteiset aktiviteetit lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, auttavat opiskelijoita tutustumaan toisiinsa sekä rohkaisevat opiskelijoita luomaan sosiaalisia kontakteja ja käyttämään eri kieliä. Speak up and frame it! -aktiviteettisarjaa pilotoidaan syksyllä 2022 uuden aloittavan ryhmän orientoivissa opinnoissa. Ryhmä 3 kehitti draamaopetusperustaisen ratkaisun, jossa draaman keinoin harjoitellaan yhdessä erilaisia tilanteita (6). Ryhmä kehitti keinoja opetuksen tuomisesta lähelle käytäntöä. Ryhmä koki, että draaman käyttö opetuksessa toisi käytäntöjen ja kielen oppimisen vuorovaikutteiseksi ja helpottaisi työelämään siirtymistä. Draamaa on myös helppo varioida erilaisiin tilanteisiin ja eri opintojaksoille. Edellä mainittujen ratkaisujen lisäksi kaikilla ryhmillä oli lukuisia muitakin kehityskelpoisia ideoita, kuten mobiilisovelluksen kehittäminen suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden kommunikoinnin ja tiedon välittämisen tueksi sekä kansainvälinen teemakahvila. Sosiaalista kanssakäymistä, tukea ja kotikansainvälistymistä tarvitaan Opiskelijat innostuivat projektista ja sitoutuivat työskentelyyn täysillä. Opiskelijoiden vahva viesti oli se, että MIA:n suunniteltu toiminta oli heidän mielestään äärimmäisen tärkeää ja tarpeellista. He olisivat itse toivoneet vastaavanlaista tukea opintojensa aikana, erityisesti alkuvaiheessa. Aiheen tärkeydestä kertoo paljon myös se, että lähes kaikki projektissa olleista opiskelijoista olivat halukkaita jatkamaan toiminnan kehittämistä vastikkeettomasti vapaa-ajallaan. On korkeakoulun ja korkeakouluyhteisön vastuulla huolehtia myös kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvoinnista ja tukemisesta opintojen aikana. Tähän kuuluu normaalia opinto- ja uraohjausta laajemmin myös integraatiossa, kielen oppimisessa ja arjen haasteissa tukeminen sekä vertaistuen alustojen mahdollistaminen. Korkeakoulun vastuulla on tarjota myös suomalaisille opiskelijoille mahdollisuuksia kotikansainvälistymiseen ja kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen. Erityisesti koettiin tarvetta matalan kynnyksen vertaistuelle eli toivottiin mahdollisuutta esittää niin sanottuja ”tyhmiä kysymyksiä” suomalaisille opiskelijakollegoille. Opiskelijoiden ideoima mobiilisovellus olisi oiva alusta tähän. Kirjoittajat Hanna Repo Jamal toimii Tokasa-hankkeessa vastaten arviointitutkimuksesta sekä teemavastaavana Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kulttuurisesta kompetenssista. Heini Maisala-McDonnell toimii kansainvälisissä ja suomenkielisissä monialaisissa innovaatioprojekteissa opettajana. Hän ohjaa eri toteutuksilla kansainvälisiä opiskelijoita heidän opinnoissaan sekä opinnäytetöissään. Päivi Rimpioja toimii Tokasa-hankkeen projektipäällikkönä ja Career Boost-maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutushankkeessa hoitotyön lehtorina Terveyden osaamisalueella. Lähteet Repo, H., Vahlberg, T., Salminen, L. & Leino-Kilpi, H. 2017. The Cultural Competence of Graduating Nursing Students. Journal of Transcultural Nursing. Tokasa-hankkeen sivu (tokasa.fi) Talent Boost -ohjelman sivut (tem.fi) Overycaffeinated Student Podcast (youtube.com) Speak up and frame it! (youtube.com) Drama Based Exercise (youtube.com)
Finding Real Problems to Solve All Around Us
We can spot service fails, gaps and different business problems all around us. Your and my everyday problems are someone else's business problems. This also includes us not being able to figure out how to engage with different organisations. Understanding design thinking and service design certainly helps identify and unpack variety of problems. Proactively acknowledging and pursuing societal problems is the role that the higher education sector should be playing. And it, of course, isn't only about creating long, drawn-out processes; it is about using our immediate expertise to facilitate moving forward. It isn't necessarily about doing something for somebody but with them or next to them as they do the work. So, this is also important capacity-building work. Lack of humanity or something else? I read an article on Yle News about the Finnish Blood Services and their challenge of a shortage of young men willing to donate various forms of human biological matter on October 18th 2021 . I was concerned by the assumptions used in the article, ”today's young people do not have the same enthusiasm for helping as those who have already retired”. This article sparked a visceral reaction in me because I knew that there was an actual process and method that I could rely on to find out the real reasons why young men are donating less than in the past. Assumptions on the demographic will drive all kinds of internal decisions to reach the preferred audience. These include marketing messages and channels, expectations or Key Performance Indicators (KPIs), and so on. There is any number of reasons why the demographic mentioned in the news article might not be donating. As a service designer, I know that the reasons could be a range of issues such as: not knowing there is a need for donations not knowing where such donations take place a fear of the biological matter donation process that the donation centers are not in any of the locations that these people frequent or any other issue we have not identified Basing decisions on insufficient assumptions is never a good strategy for success. They will only complicate the process and make it difficult to reach the target. Which, in this case, can be life-threatening. A need to go deeper The first part of any design approach must contain identifying the real problem, which is the only way to have a successful outcome. Service design, which is characteristic of deep customer research co-creation prototyping and testing can find the real problem in this situation. Assuming you know what the problem is (in this case, a lack of enthusiasm for helping), will make you only address this problem. But what if this isn't the real problem? When deep customer research is conducted, you will find out the real problem, not the assumed problem. This paragraph in the article proves my point, "Attempts have been made in recent years to increase the enthusiasm of more young men to donate blood, stem cells and sperm. The issue has been brought to the fore at various public events, trade fairs and educational institutions, including the use of celebrity influencers and even a heavy metal band.” By making assumptions about the problem before investigating it, they can be setting themselves up to be disappointed when any actions they conduct do not work. Role of higher education institutions This is the kind of problem in society that we, as a higher education institution, can help with. We have the knowledge, the tools, and the methods to help create real and lasting (and possibly life-changing) change. This is our role. In this case, I felt that I needed to figure out how I might help in this situation in a professional capacity. So I reached out to other institutions' experts to see how we might approach Blood Services (and possibly the Finnish Institute for Health and Welfare, THL) to propose a process that would help them identify the more profound issues. From this, we reached out and started a dialogue about how we might work together to tackle this significant local problem. This, I believe, is what we are here for - deepening connections between education, research and the wider society. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Miten innovaatiokeskittymä auttaa rakentamaan kestävää ja osallista tulevaisuutta?
Hyvä koulutus on ammattikorkeakoulutoiminnan keskiössä ja yksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoitteista. Hyvä koulutus tukee työllisyyttä ja kestävää talouskasvua, mutta on myös ensiarvoisen tärkeä keino yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja yksilöiden hyvinvoinnin vahvistamiseen [1]. Tässä kirjoituksessa kerron, miten Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) edistää kestävää ja osallista tulevaisuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymällä on juuret luovien alojen TKI-toiminnassa. Tällä hetkellä käynnissä on 38 ulkopuolisesti rahoitettua TKI-hanketta, jotka edistävät erityisesti seuraavia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita: Hyvä koulutus Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua Eriarvoisuuden vähentäminen Kestävät kaupungit ja yhteisöt Innovaatiokeskittymän toteuttamat hankkeet jakautuvat eri teemoihin Innovaatiokeskittymässä toteutettavat hankkeet kytkeytyvät eri yhteiskunnallisiiin ilmiöihin ja teemoihin. Hanketyönä syntyvät uudet ratkaisut, toimintamallit ja suositukset tuovat esiin teemoittain erilaisia hyötyjä eri sidosryhmille. Innovaatiokeskittymän teemat ovat kestävä kaupunkikehitys, kulttuurihyvinvointi ja tulevaisuuden työ ja osaaminen. Kestävän kaupunkikehityksen teemassa olemme kehittäneet esimerkiksi osallistavan kaupunkisuunnittelun työkaluja ja menetelmiä XR-teknologiaa hyödyntäen (Augmented Urbans) toimintamalleja kaupungin eri alojen yhteistyöhön kaupunkilaisten terveyden edistämisessä (Healthy Boost). asuinkorttelien kiertotalousratkaisuja (Circular Green Blocks) Kulttuurihyvinvoinnin teemassa käynnissä olevia hankkeita ovat muun muassa Omaishoitoperheiden hyvinvoinnin tukeminen taideintegraatiota hyödyntävän musiikkitoiminnan kautta (Uusia säveliä etsimässä) Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja korkeakouluyhteisöllisyyden tukeminen koronan jälkeisessä ajassa (Metkasti Metropoliassa kohti kukoistusta) Tulevaisuuden työn ja osaamisen teemassa käynnissä olevat TKI-hankkeemme edistävät erityisesti nuorten työllistymistä ja yrittäjyyttä (esimerkiksi Re:act, Living Portfolio ja 3AMK entrepreneurship society) luovien alojen yritysten ja yrittäjien koronakriisistä selviytymistä (esimerkiksi Eevi ja Toivo@Tee) ja uuden liiketoiminnan kehittämistä laajennetun todellisuuden teknologioita hyödyntämällä (esimerkiksi Vevent ja Virtual Trade Show). Metropolia ammattikorkeakoulu on opetus- ja kulttuuriministeriön tukema maahanmuuton vastuukorkeakoulu, joka edistää myös TKI-toiminnan kautta maahanmuuttajien Suomeen kotoutumista ja työllistymistä. Osaamiskeskus-hankkeessa tavoitteena on ohjata 1400 vieraskielistä ohjauspalvelujen piiriin ja näin edistää osaavan työvoiman löytymistä suomalaisiin yrityksiin ja muihin työantajaorganisaatioihin. New European Bauhaus -kumppanuus nivoo hankkeiden teemat laajempaan kehittäjäyhteisöön New European Bauhaus (NEB) on Euroopan Unionin (EU) aloite, joka toteuttaa EU:n vihreää ohjelmaa, yhdistäen sen osaksi meidän kaikkien arkielämää ja elinympäristöjä. Viime kesänä Metropolia hyväksyttiin ensimmäisenä suomalaisena ammattikorkeakouluna viralliseksi NEB-kumppaniksi. NEB-aloitteella on paljon yhteistä Metropolian Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymään. Molemmat tavoittelevat luovan ja monialaisen yhteiskehittämisen kautta kauniita, kestäviä ja osallistavia elinympäristöjä. New European Bauhaus -aloitteeseen liittyvät erityisesti TKI-hankkeemme, joiden tavoitteena on Kestävät kaupungit ja yhteisöt. Nämä hankkeet tuovat kestävän kehityksen sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen näkökulman osaksi ihmisten arkea NEB-aloitteen hengessä. New European Bauhaus -aloite toteutuu pilottiprojektien kautta, joista ensimmäiset viisi valitaan keväällä 2022, ja sen jälkeen seuraavat vuosina 2022-2023. Yhteensä hankerahoitusta aloitteelle on noin 85 M€ [2]. Pilottiprojektit nostavat esille hyviä käytäntöjä kestävään ja osallistavaan tulevaisuuteen. NEB-aloitteen loppuvaiheessa pilottiprojekteissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä levitetään eri puolelle Eurooppaa. Paljon muutakin tapahtuu NEB-aloitteessa, kuten ensi kesällä 2022 järjestettävä NEB-festivaali [3] sekä vuotuisten NEB-palkintojen myöntäminen [4]. Tapahtumat ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja kestävän ja osallistavan tulevaisuuden rakentajille - asiantuntijoille, päättäjille ja kaupunkilaisille. Kirjoittaja Mona Roman (TkT) työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan tutkimusintressejä ovat avoin innovaatiojohtaminen ja -strategia, erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen osallistava prosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Lähteet OECD. Measuring Well-being and Progress: Well-being Research (OECD.org). (viitattu 25.3.2022) Euroopan komissio (2021). New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion (ec.europa.eu) (viitattu 15.3.2022) Euroopan komissio (2022). The Festival of the New European Bauhaus (ec.europa.eu). (viitattu 15.3.2022) Euroopan komissio (2021). European Commission announces the New European Bauhaus prize winners. (ec.europa.eu) (viitattu 15.3.2022) Metropolia on mukana Brysselissä NEB-festivaaleilla 9-12.6.2022 sekä Espoossa järjestettävässä Eurocities-vuosikonferenssissa 8-10.6.2022.
Luottamuksen rakentaminen digitaalisessa toimintaympäristössä
Dynaamisen ja digitaalisten kohtaamisten aikana tarvitaan uusia tapoja rakentaa luottamusta. Usein aikaa luottamuksen rakentamiselle annetaan liian vähän. Luottamus tukee sitoutumista, tekemistä ja yhteistyön tuloksellisuutta. Hyvä luottamus säästää osapuolilta aikaa, ja näin pienentää työssä syntyviä kustannuksia. Perinteinen luottamusilmapiiri on murroksessa. Digitaalisena aikana luottamuksen rakentaminen täytyy aloittaa välittömästi, jo ennen ensimmäistä vuoropuhelua ja kohtaamista. Kokemukseni mukaan luottamus rakentuu osaamiselle halulle auttaa taustaorganisaation maineelle omalle käyttäytymiselle. Luottamusta rakentavassa käyttäytymisessä merkittävässä roolissa on kyky olla läsnä (1), kuunnella ja reagoida vuoropuhelussa esille nouseviin ilmeisiin, eleisiin ja sanoihin. Digitaalinen ympäristö tarjoaa hyötyjä ja haittoja Vuorovaikutusta tehostavien merkkien havaitseminen digitaalisilla kohtaamisilla voi olla vaikeampaa toimintaympäristössä, jossa teknologia mahdollistaa, mutta samalla rajoittaa merkittävästi vuorovaikutusta (2). Luottamuksen uudenlainen rakentuminen nousi konkreettisesti esille, kun koronarajoitusten yhteydessä tapaamiset siirtyivät lähes täysin verkkoon. Oma konsultointiliiketoimintani muuttui nopeasti vanhojen asiakkaiden kanssa tehtäviksi toimeksiannoiksi, sillä luottamus välillämme oli rakentunut jo pidemmän asiakassuhteen aikana. Koronan tuomat rajoitukset ovat vähentyneet, mutta digitaalisuus on tullut jäädäkseen. Digiaikana luottamus toiseen täytyy rakentaa nopeasti, olemalla proaktiivinen ja analyyttinen (3). Tekniikan ja teknologian tuomat ongelmat ja tapahtumat tulee ennakoida mahdollisimman hyvin ja ajatella valmiiksi varajärjestelmät vuoropuhelulle. Digitaalisuus ja tekniikka nopeuttavat ja helpottavat yhteistyötä usein merkittävästi, mutta välillä järjestelmät pettävät tai nettiyhteys pätkii. Jotta annat asiakkaallesi luotettavan kuvan, varaudu tekniikan ongelmatilanteisiin. Käynnistä järjestelmät säännöllisesti uudelleen, tarkista yhteydet hyvissä ajoin ennen tapaamista. Voit myös varautua toisella koneella ja toisella järjestelmällä. Jos Teams lakkaa toimimasta, on hyvä varalla olla Zoom tai jokin toinen ohjelma. Kannattaa myös selvittää myös asiakkaan puhelinnumero etukäteen, jotta tarvittaessa voi ottaa yhteyden soittamalla. Yritysten sparraaminen vaatii taustatyötä Tuote- ja palveluvirittämö -hankkeessa yhtenä tehtävänäni on yritysten sparraus ja ohjaaminen. Työn käynnistyessä oli pohdittava keinoja, miten luottamusta saa rakennettua digitaalisessa maailmassa. Rajoitteisuuden vuoksi ennen sparraussessiota on tehtävä merkittävä määrä taustatyötä. Sparrattavasta ja hänen yrityksestään on saatava mahdollisimman paljon taustatietoja, jotta pystyt nopeasti hahmottamaan hänen kertomansa haasteet ja toiveet yrityksen kehittymiselle. Pelkkä yrityksen webbisivuston katselu ei riitä. Hyödyllisiä taustoittavia tietoja voi saada niin verkossa olevat yritysten talous- ja hallinnointidataa tarjoavista palveluista kuin henkilön tuottamista profiileista ja sisällöistä sosiaalisen median eri alustoilla. Tutustumalla etukäteen ja tekemällä taustatyöt perusteellisesti pystyt ymmärtämään toisen sanomaa nopeammin ja asettamaan sanoman hänen viitekehykseensä. Taustatöiden huolellinen tekeminen auttaa myös olemaan proaktiivinen. Ennen ensimmäistä virtuaalista kohtaamista asiakkaalle tai sparrattavalle henkilölle voi lähettää täsmentäviä kysymyksiä, jotka taustatyön tekemisen aikana nousivat esille. Näin asiakkaan saa orientoitumaan teeman ympärille, joista on tarkoitus keskustella. Parhaimmillaan saat jo vastauksen etukäteen kysymyksiisi. Etukäteen tehty työ nopeuttaa itse sparraussessiota, ja näin säästät asiakkaasi aikaa ja kustannuksia. Mikäli saat vastauksia jo ennen kohtaamista, voit aloittaa asian analysoinnin jo ennen palaveria. Näin pystyt vastaamaan mahdollisiin ongelmakohtiin heti niiden noustessa esille. Luottamus kehittyy vaiheittain ja syventää yhteistyötä Yrityksen sparraaminen vaatii ennen kaikkea luottamusta. Yrityksen liiketoiminnan ja yrittäjän kehittäminen on mahdotonta, mikäli luottamuksellista yhteistyötä ei ole. Eräs asiakkaani kuvasi luottamuksen syntymisen asteittain tapahtuvaksi prosessiksi. Tässä prosessissa toinen osapuoli kertoo toiselle pienen salaisuuden ja jää odottamaan tuleeko salaisuus jostain ilmi, mikäli ei tule luottamus kasvaa hieman. Jonkin ajan kuluttua voi jälleen tehdä uuden testin, jossa kerrotaan uusi salaisuus ja odotetaan. Tätä toistetaan. Jokaisen testin kohdalla luottamus kasvaa hieman, kunnes luottamus on parhaimmillaan ja pahimmillaan tasolla, jossa toinen voi antaa jopa henkensä käsiisi. Asiakassuhteessa harvoin päädytään näin pitkälle - mutta aika syvään luottamukseen kuitenkin. Olen ollut muun muassa hoitamassa asiakkaani pieniä lapsia uudenvuoden yönä, kun asiakas tarvitsi aikaa oman parisuhteen hoitamiseen. Tunsin illan jälkeen ylpeyttä, koska vastuulleni oli annettu näin merkittävä tehtävä. Kirjoittaja Otto Härkönen (Di, AmO, Kho) toimii lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja hän on yrittäjyys ja johtaminen alueen teemavastaava. Otto toimii Tuote- ja palveluvirittämö ja Oona2.0 hankkeessa asiantuntijana. Oton intohimo on yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjien sparraus ja hän on myös Itä-Helsingin yrittäjien hallituksessa oppilaitosvastaavana. Lähteet Ferrazzi, K. (2014) Getting Virtual Teams Right, Harvard business Review (hbr.org). Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Blomqvist, K (2021) Uusi aika, uudet työskentelytavat- asynkroninen yhteistyö ja sen johtaminen digitaalisilla alustoilla. (PDF). Sucher, S. Gupta, S. (2019) The Trust Crisis, Harvard business Review (hbr.org). Tuote- ja palveluvirittämö 2.0 on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama hanke, joka saa rahoitusta osana Euroopan unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia (REACT-EU). Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Salpaus toteuttavat hanketta yhteistyössä Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueella.
Mentorointi oman toiminnan kehittämisen ja resilienssin työkaluksi luovilla aloilla
Luovien alojen ammattilaiset ovat olleet koronapandemian seurauksena kovan paineen alla jo reilut kaksi vuotta. Pandemia heitti luovien alojen ylle synkän varjon. Yhteiskunta on juuri avattu, mutta luovilla aloilla mikään ei ole enää entisensä. Luovat alat ovat kärsineet pandemiasta erityisesti siksi, että taito ja keinot suojautua taloudellisilta iskuilta ja resilienssi ovat olleet riittämättömiä. Tämän blogimerkinnän tavoitteena on tarkastella käytännön kokemuksia mentoroinnista luovien alojen ammattilaisten parissa. Mentorointi on tavoitteellista toimintaa Mentorointi on luottamuksellinen yhteistyösuhde, jonka tavoitteena on aktorin (mentoroitavan) oivalluttaminen: hänen ammatillisen kasvunsa tukeminen ja toimijuuden edistäminen. Mentorointi on aitoa kohtaamista, jossa aktorin tavoitteet ja voimavarat tehdään näkyviksi samalla kun näkökulmia laajennetaan. Mentoroinnin avartavassa dialogissa on mahdollisuus löytää uusia tapoja ajatella, tuntea ja toimia. Mentorointi edellyttää niin aktorilta kuin mentorilta sitoutumista, kehittymislähtöisyyttä ja tulevaisuussuuntautuneisuutta. Mentorointi perustuu aktorin tavoitteisiin ja tarpeisiin. Mentorilta edellytetään kuuntelemisen taitoa. Mentori toimii aktorin tukijana ja opastajana neuvoen ja jakaen omaa ymmärrystään ja kokemuksia. Mentori toimii aktorin peilinä oivalluttaen ja tukien aktorin omaa oppimis- ja ratkaisuprosessia, itseohjautuvuutta ja oman työn johtamista. Mentoroinnin tavoitteena on antaa aktorille, eli tässä tapauksessa luovan alan ammatinharjoittajalle, työkaluja: uudenlaiseen ajatteluun ja jopa näkökulman vaihtamiseen, oman energian säätelyyn ja voimavaraistumiseen, resilienssin vahvistamiseen ja piilevän potentiaalin löytymiseen, sekä itsensä johtamiseen ja itseohjautuvuuteen. Mentoroinnin keskiössä on tarjota aktorille kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Mentorointi on kuitenkin aina erityislaatuinen, tavoitteellinen ja tietyissä rajoissa toteutuva vuorovaikutus- ja yhteistyösuhde. Hyvä yhteistyösuhde ennustaa mentoroinnin tuloksellisuutta. Vuorovaikutteisuus tarkoittaa, että myös mentorin itsehavainnoinnin ja mentoroinnin menetelmien laadun on mahdollisuus ja tarkoitus kehittyä koko ajan. Tässä nyt toistoa siihen mitä yllä lisäsin mentorista ja aktorista. Koronakurimus luovilla aloilla Opetus- ja kulttuuriministeriön tammikuussa 2021 toteuttaman kyselyn mukaan luovilla aloilla toimivista henkilövastaajista: 93 % kertoi työtilaisuuksien ja toimeksiantojen vähentyneen tai peruuntuneen, 88 % arvioi toimeentulonsa heikentyneen, 44 % vastaajista kertoi myös uusista työtilaisuuksista, 63 % kertoi myynnin vähenemisestä vuonna 2020. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen huhtikuussa 2021 julkaisemasta taiteen ja kulttuurin barometristä koskien vuotta 2020 ilmeni, että reilu kymmenesosa (13 %) kyselyyn vastanneista taiteilijoista harkitsi ammatinvaihtoa tai on vaihtanut ammattia koronasta johtuen, freelancereista viidennes (21 %) oli harkinnut ammatinvaihtoa tai vaihtanut ammattia. Barometri osoitti taiteilijoiden uskon tulevaisuuteen olevan koetuksella: ala koetaan kriisiherkäksi ja toimeentulon sekä rahoituksen rakenteet huteriksi. Barometrin mukaan yhteistyökumppaneiden, kollegoiden ja taiteen ostajien tapaaminen, oman taiteen promoaminen ja residenssitoiminta on vaikeutunut. Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset ovat ensiksikin vaikeuttaneet yleisön kohtaamista ja toiseksi vähentäneet yleisömääriä järjestetyissä tilaisuuksissa. Barometrin mukaan jonkin verran tuotiin esiin korona-ajan vuoksi luotuja uusia toiminnan muotoja, uusien näkökulmien löytämistä ja oman tilanteen yleistä pohtimista. Joillekin korona-aika on myös avannut mahdollisuuden keskittyä taiteelliseen työskentelyyn ja oman taiteen tekemiseen. Toipuminen pandemiasta ja elinvoiman vilkastuttaminen kriisirahoituksella Tavoitteellinen luovien alojen ammattilaisten ja yrittäjien mentorointi Uudellamaalla pääsi toden teolla vauhtiin syksyllä 2021 Eevi -hankkeen toiminnan puitteissa, johon haki mukaan lähes 70 luovilla aloilla toimivaa ammattilaista tai yrittäjää. Hakijoista lähes kaikki toimivat kevytyrittäjinä tai toiminimellä. He edustavat laajasti luovia aloja kuten musiikki, muotoilu, valokuvaus ja audiovisuaaliset alat, kuvitus ja grafiikka, kuvataide. Hankkeen osallistujien suurimmat toiveet olivat hakemusvaiheessa tehdyn kyselyn mukaan: uudet verkostot ja yhteistyökumppanit, palveluiden ja tuotteiden yhteiskehittäminen. apua asiakkaiden tavoittamiseen ja markkinointiin, apua oman osaamisen, brändin ja myynnin kehittämiseen. Osallistujien tarpeisiin vastaamiseksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi hankkeessa on tuotettu mentorointia: ohjausta, valmennusta ja neuvontaa. Mentoroinnin lisäksi hankkeessa on tuotettu webinaareja ja pienryhmäohjausta. Mentorointiprosessi ja sen ohjaaminen Mentorointi päätettiin toteuttaa Eevin Ohjaamo-toimintalinjassa. Ohjaamossa painotus on henkilökohtaisessa mentoroinnissa. Mentoroinnin tavoitteena edistetään osallistujien toiminnan elpymistä, liiketoimintaosaamista ja annetaan tukea ja apua osallistujan tarvitsemiin ja hänen itsensä sanoittamiin haasteisiin omalla ammatillisella uralla. Minulla oli mentoroitavana yhdeksän Eevi-hankkeeseen osallistunutta ammattilaista musiikin, muotoilun, valokuvauksen, kuvataiteen ja grafiikan aloilta. Heitä yhdisti pandemian aiheuttama oman ammatin harjoittamisen mahdollisuuksien kariutuminen. Seurauksena on ollut eristäytymistä ja taloudellisia vaikeuksia. Tämä on osaltaan johtanut oman ammatti-identiteetin murtumiseen ja kyseenalaistamiseen sekä näköalattomuuteen. Katkelmia osallistujien tilannekuvauksista ennen mentorointia: Itsensä ja oman työn johtaminen on ollut vaikeampaa, kun on nähnyt vähemmän ihmisiä. Korona-aika on vienyt voiman ja jaksamisen. On ollut hankala uskoa tulevaisuuteen. Monet projektit tuntuvat kaatuvan kerta toisensa jälkeen koronan aiheuttamiin peruutuksiin. Kaipaan uusia ideoita urani kehittämiseen jatkuvan epävarmuuden keskellä. Olen kompensoinut koronan vuoksi heikkoa työtilannetta opetustöillä. Toivon osaamiseni ja tulevaisuuteni kirkastamista. Mitä mentoroinneissa tapahtui? Mentorointikeskustelut perustuivat luottamuksellisuuteen, sitoutumiseen, turvallisuuteen ja avoimuuteen. Mentorointikertoja oli varattu kullekin aktorille kolme 90 minuutin tapaamista. Tapaamiset toteutuivat henkilökohtaisesti läsnä Metropolia Ammattikorkeakoulun luovalla Arabian kampuksella. Yhden aktorin osalta kaikki tapaamiset toteutettiin Zoom-sovelluksen välityksellä. Mentorointi toteutettiin yksilömentorointina: näin luottamuksen ja turvallisuuden tunteiden herättäminen, rehellinen vuorovaikutus ja yhteinen hyväntahtoisuus onnistui suotuisammin. Mentoroinnissa oli läsnä vankka kehittymisnäkökulma, sillä tavoitteena oli tarjota aktorille eri menetelmin toteutettu oivaltamisen tila, jonka avulla ja kautta aktori säilyttäisi uskon omaan osaamiseensa, itsensä johtamiseen ja tulevaisuuteen. Mentoroinnissa etsimme yhdessä aktorin kanssa hänen vahvuuksiaan, onnistumisen kokemuksia, osaamista ja voimavaroja. Seuraavassa pelkistetty kuvaus mentoroinnin kulusta. Sisältö ja eteneminen vaihtelivat aktorin tarpeiden, tavoitteiden ja toiveiden mukaisesti. Ensimmäinen tapaaminen Ensimmäisen mentorointikerran tavoitteena oli oivalluttaa ja auttaa aktoria järjestelemään päänsisäistä koronapandemian aiheuttamaa sekamelskaa. Aktori kuvasi sanallistamalla, piirtämällä tai maalaamalla rehellisesti tunteita ja iloja sekä huolia ja murheita, jotka ovat tällä hetkellä läsnä hänen elämässään. Hän arvioi, miten ajankäyttö jakautuu ja mille pitäisi antaa enemmän aikaa. Aktori pohti myös niitä asioita, jotka eivät tällä hetkellä ole läsnä hänen elämässään, mutta joiden hän toivoisi olevan osa elämäänsä. Toisaalta hän pohti asioita, joihin halusi muutosta sekä mitkä asiat ovat sellaisia, joiden haluaa jatkuvan. Ensimmäisen tapaamisen vaiheet: Esittelyt ja vapaa keskustelu: ovatko asiat muuttuneet aktorin lähtötilanteesta? Miten aktori on selviytynyt tähän asti? Aktorin toiveet: mitä sellaista mentoroinnissa pitäisi tapahtua, joka inspiroisi aktoria oman henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalin osuvampaan hyödyntämiseen, kehittymiseen ja resilienssin vahvistumiseen nyt ja tulevaisuudessa. Tavoiteasteikon asettaminen: mietimme yhdessä niitä askelmia, vaikka vain ihan pienen pieniä, joita lähteä ottamaan kohti omaa tavoitetta ja hyvinvointia. Aktorin kotitehtävä: omien vahvuuksien ja arvojen tarkastelu sekä oman alan esikuvien benchmarkkaaminen. Tehtävän sai halutessaan esitellä seuraavalla kerralla. Tarkoituksena oli tehtävien avulla vastuuttaa ja kannustaa aktori konkreettiseen toimintaan. Toinen tapaaminen Aluksi vaihdettiin kuulumiset siitä miten aktorin yksilöllinen tavoite on edennyt mikä toimii tällä hetkellä hyvin mitä aktori itse toivoo tältä tapaamiselta. Tavoitteena oli tämän jälkeen auttaa aktoria laajentamaan tietoisuuttaan ja näkökulmaansa. Aktori sai tapaamiskerran aikana pohtia ja tehdä näkyväksi päänsisäistä kaaostaan ja ääniään, kuten kriitikko ja syyllistäjä innostuja ja vetäytyjä Tuntemuksia sai tuoda esiin sanallisesti, piirtäen tai maalaten. Yhdessä pohdimme, olisiko jonkun ääni syytä vaientaa ja jonkun saada lisää ääntä sekä miten eri äänet toimisivat parhaiten keskenään. Tutkimme myös aktorin omaa unelmatilaa. Onko se mahdollisesti joskus ollut olemassa? Miten aktori oli onnistunut sen saavuttamisessa? Kotitehtäväksi aktori sai toimintasuunnitelman laatimisen. Avuksi annettiin runko, jota sai soveltaa mieleisekseen. Kolmas tapaaminen Viimeinen tapaamiskerta alkoi jälleen kuulumisten vaihtamisella ja keskustelulla siitä, mikä on sujunnut paremmin. Tämän jälkeen keskustelussa keskityttiin aktorin edistyminen omissa tavoitteissaan tulevaisuuden näkymät mahdollinen näkökulman vaihdos ja sen merkitys hänen ammatti-identiteetilleen ja hyvinvoinnilleen. Koska yksilölliset tavoitteet ja tarpeet vaihtelivat aktoreittain, jokainen sai myös yksilöllisiä tehtäviä. Kokemuksia ja palautetta Mentoroinnin laatu on sen tuloksellisuuteen ja onnistumiseen vaikuttava tekijä. Pyysin aktoreita antamaan palautetta niin suullisesti kuin kirjallisesti. Eräs aktoreista totesi mentorointiprosessin olleen hänelle kuin henkinen suihku. Kaikki aktorit kertoivat itsetuntemuksensa ja itsensä johtamisen lisääntyneen. Lisäksi he kokivat saaneensa uusia näkökulmia ammatinharjoittamiseen ja itselleen tärkeisiin asioihin. Aktorit kokivat mentoroinnin kohtalaisen merkityksellisenä. Oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta kaikki aktorit pitivät mentorointia kuitenkin hyvin tärkeänä. Kaikki aktorit olivat löytäneet mentorointiprosessin aikana uusia kiinnostavia näkökulmia ja kehittämisideoita omaan työhönsä. Toimin itse luovilla aloilla ja mentorointi sekä coaching, taide- ja kirjallisuusterapeuttiset menetelmät kuuluvat osaamisalueisiini. Silti itselle vähemmän tutulta alueelta tulevien mentorointi edellytti oman mielen avoimmuutta ja joustavuutta. Mentorina tarvitsin hyvää kuuntelukykyä, aitoa välittämisestä viestimistä ja oman mentalisaatiokyvyn aktivointia. Kirjoittaja Tiina Nevanperä toimii asiantuntijana Metropolian Kulttuuripalvelut ja musiikkiin osaamisalueella. Hän on toiminut hankkeessa asiantuntijana ja mentorina keväästä 2021. Lähteet Koronapandemian vaikutukset kulttuurialalla, Valtioneuvoston julkaisuja 2020:14. Koronapandemian vaikutuksia kulttuurialalla 2020-2021: Raportti kyselyn vastauksista, Valtioneuvoston julkaisuja 2021:26 (PDF) Nevanperä Tiina, 2o21. Eevi käynnistyi luovien alojen tilannekuvalla - Uutta voimaa luoville aloille (luovatverkostot.fi) Ruutu Sirkku, 2020. Coachin työkalupakki, Alma Talent, Liettua. Taitelijat ja taiteen tekeminen kunnissa, Taiteen ja kulttuurin barometri 2020 (PDF), Cupore kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus, Cuporen verkkojulkaisuja 67, 2021. EEVI - elpyminen, elinvoima ja verkostot luovilla aloilla -hankkeessa on tuotu yhteen luovan alan korkeakoulutus, ammatinharjoittajat ja etujärjestöt: Muusikkojen liitto, Agma ry (Luovan talouden agentit ja managerit ry), Taku ry (taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö) sekä Kulttuuriosuuskunta Lilith. Hankkeen toimenpiteet tuottavat päätoteuttaja Metropolia Ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajat Raitala Music Oy ja muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo. Hankkeen rahoittajana toimii Uudenmaan liitto, Uudenmaan kriisirahaston rahoituksella. https://www.luovatverkostot.fi/
Suomalainen koulutusjärjestelmä tutuksi toiminnallisilla tehtävillä ja selkeillä kuvilla
Suomeen muuttavilla perheillä on tarve ja velvollisuus tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Miten erilaisista koulutus-, kulttuuri - ja kielitaustoista tulevat ihmiset löytävät oikean koulutusvaihtoehdon varhaiskasvatusiän ylittäneille lapsilleen tai itselleen? Oppivelvollisuusikä on nostettu Suomessa 18 vuoteen (1) eli kaikilla peruskoulunsa päättäneillä on edessä seuraavan asteen koulutusvalinnat. Ammattiopintoihin, lukioon, oppisopimus vai jokin näiden yhdistelmä? Mihin pitää mennä jos haluaa sote-alalle, opettajaksi tai tubettajaksi? Mistä koulusta valmistuu floristiksi? Oppivelvollisuuden nostamisen myötä myös opinto-ohjausta vahvistetaan, peruskoulun jälkeisiin valintoihin tuetaan jo yläkoulussa ja toisen asteen koulutuksissa avataan tietä jatko-opintoihin (2). Infografiikkaa ja henkilökohtaista ohjausta Infografiikkaa käytetään, kun informaatiota eli tietoa halutaan esittää kiteytetysti graafisessa muodossa. Infografiikka auttaa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia visuaalisesti. Infografiikalla voidaan esittää tietoa esimerkiksi ammateista ja niihin tähtäävien opintojen vaihtoehdoista. Näistä tiedoista koottu informoiva kuva ei kuitenkaan yksin riitä kertomaan, mitä aloja on olemassa tai mitä juuri sinä voisit opiskella. Näitä kysymyksiä täytyy käydä läpi oppilaanohjauksessa. Suomessa on tarjolla valtava määrä erilaisia koulutusaloja, mutta usein uravalintoja tekevät nuoret opiskelijat tietävät niistä vain murto-osan. Yleensä opiskelualaa lähestytään tunnetun ammatin kautta: haluaisin insinööriksi, laborantiksi, sairaanhoitajaksi tai juristiksi. Valintoihin vaikuttavia olennaisia kysymyksiä ovat muun muassa, minne kaverit menevät, millainen koulutustausta perheessä on, millainen mahdollisuuksien avaruus koulutusjärjestelmästä juuri minulle näkyy? Koulutusvalintojen taustalla olevat syyt ja vaikutusketjut eivät näy tai muutu yksittäisillä kuvilla, mutta infografiikasta voi silti olla hyötyä tulevaisuutta koskevien päätösten tukena. Ammattien ja töiden koko kirjo täytyy hahmottaa kuitenkin muuta kautta. Opiskelijoille tulee antaa kaikki mahdollinen tieto ja tuki opiskeluvalintojen tekoon. Toiminnalliset ryhmäharjoitteet infografiikan käsittelyn tukena Koulutusjärjestelmämme on infografiikkaa monimutkaisempi ja sen nyansseihin tutustuminen on nuorten ohjaajien asiantuntemuksen varassa. CONNEXT for inclusion -hankkeen teoksessa Kohti sopivaa opiskelupaikkaa - Infografiikka Suomen koulutusjärjestelmästä opinto- ja uraohjaukseen (PDF) kuvataan ytimekkäästi opiskelua suomalaisissa oppilaitoksissa ja antaa pelkistetyn kuvan erilaisista opintopoluista ja koulutusvaihtoehdoista. Infografiikka mainitussa teoksessa luotu erityisesti peruskouluaan päättäville, valmentavissa ryhmissä opiskeleville tai nuorten huoltajille. Toiminnallinen infografiikka tukee ohjaustyössä ja sitä voi käyttää: yksilöohjauksen tukena ryhmätyöskentelyn pohjana opetusmateriaalina oppitunnilla muistin tukena seinällä. Infografiikka toimii parhaiten vuorovaikutuksessa ja sisältää ohjeet toiminnallisiin tehtäviin. Sitä ei ole tarkoitettu itseopiskeluun, mutta se on henkilökohtaistamisen väline - miten suomalaisen koulutusjärjestelmän mahdollisuudet koskevat minua? Kuvat kertovat oppilaitosten lisäksi erilaisista oppimisen ja opiskelun tavoista: Miten haetaan? Opiskelun kesto Kielitaitoon liittyvät vaatimukset Itsenäisen työn määrä Käytännönläheisyys vs teoria Lopputyön muoto Mihin tutkinnolla voi työllistyä Infografiikan käsittelyä varten kehitettiin myös toiminnallisia ryhmäharjoitteita, jotka esimerkiksi liikunnan ja liikkeen kautta innostavat infografiikkaan perehtymiseen ja oman opintopolun pohtimiseen sekä pienissä että isoissa ryhmissä. Toiminnallisuus ja ryhmätyöskentely tukevat suomalaiseen koulutusjärjestelmään tutustumista ja innostavat keskusteluun oppijoiden kesken. Aiemmissa testityöpajoissa keskustelut oppijoiden kesken koskivat esimerkiksi opintojen teoria- ja käytännönosuutta kielitaitovaatimuksia saman alan vastaavuuksia eri oppilaitoksissa opintopolkujen joustavuutta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Pienissä, erillisissä työpajoissa voi käsitellä infografiikan eri alueita esimerkiksi ammattikorttien tietovisojen visualisoivien pohdintakysymysten pelillisten menetelmien kautta. Kokemuksia infografiikan käytöstä Infografiikka-koulutuksia järjestettiin muun muassa helsinkiläisten ammattiopistojen valmentavissa (valma) ryhmissä. Valmentavien ryhmien opiskelijat olivat taustaltaan erilaisia iän, koulutuspohjan, kielitaidon ja koulutusjärjestelmän tuntemuksen suhteen. Yhdessä ryhmässä monet halusivat datanomiksi ja tiesivät missä alaa opiskellaan, toisessa koulutusvaihtoehdot ja omat kiinnostuksen kohteet olivat enemmän auki. Koulutukset herättivät aktiivista keskustelua kaikissa ryhmissä ja virittivät ajatuksia seuraavasta opiskelupaikasta. Kielitaito on olennainen tekijä koulutusvalintoja tehdessä - eri aloilla vaaditaan erilaista kielitaitoa ja vaihtoehtojen ymmärtäminen vaatii usein hyvää suomenkielen tai englannin taitoa. Koulutuksiin osallistui suomea äidinkielenään puhuvia ja monia suomi toisena kielenä eli S2-oppilaita. Kuvien käyttäminen oli helppoa ja keskustelu ammateista sujui. Yksittäisen koulutuskerran perusteella on vaikeaa arvioida, laajensiko infografiikka jo aiemmin tehtyjä valintoja. Monet tiesivät jo mihin aikoivat hakea opiskelemaan tai töihin, mutta infografiikan pohjalta käydyt keskustelut osoittivat, että keskusteleminen ja kertaaminen kannattaa: esimerkiksi sosiaali-, ja data-alaa voi opiskella kaikilla tasoilla ammattikoulusta tohtoritutkintoon asti. Sosionomin tutkintoon kuuluu monta harjoittelua, sosiologin ei yhtään. Infografiikka kertoo myös millaista opiskelu eri koulutusasteilla on, teoriaa vai käytäntöä, itsenäistä töitä vai ryhmätöitä jne. Opiskelijoiden pohjatiedot ovat erilaisia: jotkut tietävät, että kaksoistutkinnolla voi hakea toisen asteen koulutukseen, joku tietää että urheiluvalmentajan koulutuksia järjestetään urheiluopistoissa, eräoppaaksi voi opiskella monimuotototeutuksena, oppisopimuspaikkaa voi hakea melkein mistä vain ja puutarha-alan ammattitutkinto (floristi) kestään n.1,5 vuotta. Koulutuksista huolimatta jää myös kysymyksiä, jonka vastauksia emme tiedä: miten valma-ryhmässä oleva nuori, joka puhuu viittä kieltä, joista yksikään ei ole suomi tai englanti, pääsee Suomessa juristiksi? Miksi niin moni nuori nainen haluaa sairaanhoitajaksi? Onko sattumaa, että yli puolet ryhmän pojista haluaa logistiikka-alalle? Tervetuloa suomalaiseen koulutusjärjestelmään, kaikki uudet oppijat! Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM) työskentelee projektiasiantuntijana Metropoliassa ja toimii arviointiasiantuntija CONNEXT for inclusion -hankkeessa. Lähteet Oppivelvollisuuslaki (Finlex.fi) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opinto-ohjauksen kehittämisohjelma (PDF) CONNEXT-hanke
Sakko vai pakolla rokottaminen? Kysymys oli ajankohtainen jo ennen pandemiaa
Suomessa papinkirjaan eli virkatodistukseen alettiin lisätä 1884 rippikoulun rinnalle maininta rokotuksesta. Näin näistä molemmista tuli kansalaishyveitä (1). Todennäköisesti tältä ajalta on peräisin sanonta ”rippikoulun käynyt ja rokotettu”, joita molempia pidettiin suuressa arvossa - myös avioliittoa solmittaessa. Kirjoitushetkellä koronarokotustodistuksella on myös suuri merkitys; esimerkiksi matkustamaan ei pääse ilman todistusta annetuista rokotuksista. Euroopan-laajuisesti kirjoitushetkellä olemme tilanteessa, jolloin Itävallan valtiossa on juuri ollut rokotuspakko koronavirusta vastaan. Laki tuli voimaan tammikuussa 2022. Sen mukaan sakkoja voisi kertyä jopa tuhansia euroja, mikäli kansalainen kieltäytyy koronarokotuksesta. Maaliskuun alkupuolella terveysministeri Johannes Rauch kuitenkin tiedotti, että laki hyllytetään ja otetaan uudelleen tarkasteltavaksi kolmen kuukauden kuluttua. (2) Sakko, pakko, rokotus vai rokko? Näin kyselimme blogikirjoituksessamme alkuvuodesta 2019. (3) Silloin ei vielä ollut aavistustakaan koronapandemiasta, ja ajatuksemme olivat uudessa EU-rahoitteisessa kansainvälisessä hankkeessamme. Sen perustavoite oli tuottaa kaikille avoin verkkokurssi liittyen rokottamisen perusteisiin. Avoin verkkokurssi käsitteli lisäksi eri-ikäisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden ohjaamista. Teemoina olivat myös maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rokottaminen, sekä rokotusvastaiset ryhmät ja asiakkaat, jotka epäröivät rokotusten ottamista. Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme motivaatiota hankkeen syntymiseen ja sen vaikuttavuutta. Lisäksi pohdimme kansainvälisen hankkeen ja yhteistyön haasteita ja kehittämisideoita myös kulttuurisista näkökulmista käsin, sekä kuvaamme koronapandemian vaikutusta hankkeen toteutukseen. Onko väliä, kuka rokottaa? Kansainvälisten tutkimusten mukaan rokottajan suositus auttaa asiakasta myönteisen rokotuspäätöksen teossa. Tämä vaikuttaa hyvän rokotussuojan ja –kattavuuden syntymiseen. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetuksen (149/2017) 6 §:n mukaan rokotuksia pistoksena saavat antaa terveydenhoitaja, sairaanhoitaja ja kätilö sekä lääkäri (4). ensihoitajat, joilla on sairaanhoitaja- ja rokotuskoulutus, ovat myös valtuutettuja rokottamaan. poikkeusoloissa rokotuksia voivat antaa myös muut terveydenhuoltoalan ammattilaiset, mutta tällöin asiasta säädetään erikseen asetuksessa ja uudet rokottajat saavat ennen rokottamiseen ryhtymistä räätälöityä lisäkoulutusta. Tällainen tilanne on nyt kirjoitushetkellä, kun koronarokotuksesta on tehty uusi asetusmuutos (1211/2021) joulukuussa 2021. Sen mukaan laboratoriohoitajan, bioanalyytikon, lähihoitajan sekä aikaisemman perushoitajatutkinnon suorittaneet saavat antaa koronarokotuksia ammattitaitoisen rokottajan valvonnassa ja heillä tulee olla asianmukainen rokotuskoulutus (5). Eri maissa toimii vähintään 45:llä eri ammatti- ja tutkintonimikkeillä toimivia rokottajia, jotka voidaan jakaa kolmeen yleisempään kategoriaan: nurse (n=23) physician (n=11) other health care professional (n=11) (6). Kansainvälisen hankkeen valmistelu vaatii sitkeyttä ja kumppanuutta Alkusykäyksen hankeideaan antoi hyvät kokemukset ja palautteet valtakunnallisen Rokotusosaamisen -koulutuskokonaisuudesta, joka oli ollut käytössä melkein kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa vuodesta 2014 lähtien. Kansainväliset kumppanit olivat kiinnostuneita hakemaan rahoitusta englanninkieliseen rokotusosaamisen koulutuksen kehittämiseen. Yhteistyönä ideoitu hankesuunnitelma eteni konkreettisen anomukseen ensimmäisen kerran vuonna 2017. Valitettavasti anomus ei sinä vuonna saanut rahoitusta, joten verkosto päätti hakea uudelleen rahoitusta seuraavana vuonna. Kansalaisten luottamus rokotuksiin oli alhainen Italian lisäksi useissa Euroopan maissa, muun muassa Ranskassa, Kreikassa ja Sloveniassa. Myös Suomessa, Ruotsissa, Puolassa ja Tsekissä rokotusluottamus oli laskussa hakemusta tehtäessä. (7,8). Koronapandemia siirsi rahoitusta saaneen hankkeen painopistettä Saimme rahoituksen EDUVAC – Educating Vaccination Competence -hankkeelle Erasmus+ Strategic Partnership for Higher Education -ohjelmasta. Olimme innoissamme aloittamaan sitä yhdessä neljän muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa. Tarkoituksena oli kehittää verkko-opinnot englanniksi terveysalan opiskelijoiden ja jo työssä olevien rokottajien rokotusosaamisen vahvistamiseksi. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli toteuttaa verkkokurssi ja kaksi intensiivikurssia. Vuonna 2019 Maailman Terveysjärjestö WHO listasi rokotteita kohtaan tunnetun epäröinnin ja siitä johtuvat ongelmat maailman 10 suurimman terveysuhkan joukkoon. (9). Rokotusvastainen liikehdintä on voimistunut koronarokotusten aloittamisen jälkeen koko Euroopassa. Vuoden 2020 alussa WHO julisti maailmanlaajuisen koronapandemian, ja se muutti ratkaisevasti hankkeen toteutumisen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hankkeen lopullisena tavoitteena oli rokotuskattavuuden ylläpitäminen ja nostaminen Euroopassa ja asiallinen, näyttöön perustuva terveydenhuollon asiantuntijoiden antama rokotusneuvonta. Siten rokottamiseen ei enää toivottavasti tarvittaisi missään maassa sakkoa eikä pakkoa. Kulttuuriset erot vaikuttavat kansainväliseen hanketyöhön Olli-Pekka Kallasvuo (10) kertoo johtajuuden ja työkulttuurien merkityksestä toimiessaan globaalina yritysjohtajana Nokiassa. Eri maissa ja kulttuureissa organisaatiot toimivat hyvin eri tavoin. Hän sanoo, että johtamiseen liittyy kulttuurisidonnaisia odotuksia, ja jopa Euroopassa johtamiseen liittyvät kulttuurierot ovat valtavia. Suomessa johtaminen on tyypillisesti vaatimatonta ja mutkatonta. Etenkin Aasian maissa on kulttuureita, joissa työntekijä ei pysty hoitamaan työtään ja ottamaan vastuuta, jos johtaja ei selvitä yksityiskohtaisesti, mitä hänen pitää tehdä. Suomessa työntekijät ottavat tehtävät itseohjautuvasti haltuunsa ja alkavat toimia. Suomalaista johtamiskulttuuria sävyttää nöyrä joustavuus. USA:ssa työntekijät ovat ammattitaitoisia ja ahkeria. He tekevät työnsä sivuilleen vilkuilematta ja monet kokevat, että eivät saa mennä tekemään mitään muuta. Suomessa työntekijät laajentavat tekemisiään rajatun tehtävänsä ulkopuolelle. (10) Tämä oli havaittavissa myös omassa hankkeessamme. Kun suomalaisina huomasimme jonkin puutteen tai virheen, tartuimme asiaan. Osin kollegat hankkeessa eivät näin halunneet tehdä, varmastikin liittyen erilaiseen työ- ja johtamiskulttuuriin. Monenlaista kitkaa voi syntyä erilaisten työkulttuurien ja toimintatapojen törmätessä ja seurauksena voi olla hankkeeseen osallistujien motivaatiota halvaannuttava byrokratiaa, johtamisongelmaa tai erimielisyyttä. Kolmen vuoden hankekokemuksen perusteella haluamme nostaa esille asioita, joita olisi hyvä huomioida kansainvälisiä hankkeita suunnitellessa, ja josta itsellemme oli kokemuksia. Alla niistä keskeisimmät asiat, jotka liittyvät ajoitukseen ja aikaan vuorovaikutukseen osallistujien osaamiseen ja osallistumiseen erilaisiin työ- ja johtamiskulttuureihin hankesuunnitelmaan Lukukausien ajoitus oli erilainen Suomessa kuin eteläisessä Euroopassa. Kun Suomessa jäimme kesälomalle jo kesäkuun alussa, muut eurooppalaiset korkeakoulut jäivät lomalle vasta myöhemmin. Myös pääsiäinen oli eri aikaan Kreikassa. Vaikka aikaeroa oli maksimissaan vain kaksi tuntia, sekin hankaloitti yhteisten kokousaikojen löytymistä. Suomessa aikakäsitykseen kuuluu täsmällisyys ja tehtävien tekeminen aikataulussa, eteläisessä Euroopassa asioiden kommentoiminen ajoissa oli ajoittain haasteellista. Kuitenkin projektin ajankäyttö oli hyvin kokous- ja raportointikeskeistä, ja kokoukset venyivät sovituista aikatauluista. Koordinoiva kansallinen toimisto vaati tarkkoja kokousmuistioita, joiden tarkistaminen ja hyväksyminen useiden viikkojen kuluttua oli hankalaa. Vuorovaikutus hankkeessa tapahtui etupäässä verkossa, etenkin koronapandemian alettua. Asioiden joustavuus kärsi, koska kollegat eivät voineet tavata kasvokkain ja neuvotella hankesuunnitelmaan kirjoitetuista asioista, jotka olivat jo kolmen vuoden ja pandemian aikana muuttuneet. Tästä esimerkkinä oli intensiivikurssille suunnitellut simulaatiot, jotka oli nyt pakko toteuttaa Zoomin välityksellä, koska hankesuunnitelmaan oli kirjattu simulaatiot. Osallistujilla tulisi olla asioiden osaamista ryhtyessään hanketyöhön. Tämä tarkoittaa niin substanssi-, digi- kuin kielitaidon osaamista. Jokaisen hankkeeseen mukaan tulevan tulisi osallistua omalla luvatulla panoksellaan. Jos kumppaneita ei tunne ennen hanketta riittävän hyvin, tästä saattaa muodostua eettisiä ja moraalisia haasteita. Koulutustarpeiden huomioiminen ennen hanketta on tärkeää ottaen huomioon koordinaattorin ja projektipäälliköiden roolit. Johtamiseen ja työkulttuureihin liittyvää koulutusta osallistujille tarvitaan. Hankeosaamisen koulutusta tarvitaan ja riittävän monen eri osaajan tarkastama ja hyväksymä realistinen hankehakemus on kaiken a ja o. Talouteen liittyvät resurssit ja opettajien työaika tulisi arvioida mahdollisimman huolellisesti, ja verkkokursseja tehdessä muistaa, että digitaalinen toteutus vaatii lisäresursseja. Koronapandemian vaikutukset projektin toteuttamiseen Koska kansainvälinen hankkeemme alkoi ennen koronapandemiaa vuonna 2018, ehdimme viedä sitä eteenpäin yhden vuoden ajan. Siten ehdimme pitää ensimmäisen kick-off -tilaisuuden Kreikassa sekä ensimmäisen projektitapaamisen Italiassa. Nämä tapaamiset antoivat projektille hyvän alun sisältäen innostusta ja toiveikkuutta tavoitteiden suuntaan etenemisessä. Koronapandemian alettua vuonna 2020, jouduimme toteamaan, että onneksi hankkeen päätuote oli alun perinkin suunniteltu verkkokurssiksi, joten sen suhteen ei tarvinnut tehdä muutoksia. Taisimme siten olla jo aikaamme edellä? Joku saattoi ihmetellä, miten rokottamista voi opiskella tai oppia verkossa? Niinpä, rokottaminen on paljon muutakin kuin vain rokotteen antamista injektiona tai muulla tavoin. Valitettavasti keväälle 2020 suunniteltu toinen intensiivikurssi Espanjassa peruuntui aivan viime hetkellä pandemian takia. Tästä aiheutui myös paljon käytännön järjestelyjä peruutusten muodossa (lennot, majoitukset, opiskelijoiden apurahat). Opiskelijat olivat hyvin pettyneitä intensiivikurssin peruuntumiseen, sillä he olivat odottaneet sitä innolla. Joka tapauksessa, simulaatiot toteutettiin toisella tavalla hybridinä. Yhteinen jälkipuinti maiden kesken toteutettiin verkossa. Maaliskuusta 2020 lähtien hankkeen kaikki toiminnot toteutettiin etänä. Tämä koski kaikkea työtä, intensiivikurssien lisäksi. Ajoittain etätyöskentely turhautti ja myös lamaannutti kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisen yhteistyön ja siten myös kansainvälisen hanketyön suuri ilo on eri kulttuurien välisessä kanssakäymisessä, asioiden jakamisessa, aistimisessa ja kokemisessa. Moni verkoston opettaja ja opiskelija hakeutui alun perin mukaan toimintaan juuri tämän kansainvälisyyden vuoksi. Tämä kaikki vietiin nyt pandemian takia pois sekä opiskelijoilta että opettajilta ja se aiheutti pettymyksen tunteita, vaikka jokainen ymmärsi koronapandemian vakavuuden. Hyvä asia oli kuitenkin se, että kaikki partnerit pysyivät mukana hankkeessa koko ajan. Ennen hankkeen aloitusta riskianalyysi oli tehty huolellisesti, jos joku partnereista putoaisi matkasta tai tapahtuisi muuta yllättävää. Onneksi muutoksia ei tarvittu. Opetushallitus toteutti vuonna 2020 ammatillisille oppilaitoksille virtuaalisen kansainvälisyyden muodoista ja siihen liittyvästä osaamisesta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mm. miten virtuaalinen toiminta oli kehittynyt pandemiavuosien 2020 ja 2021 välillä. Kyselyn perusteella virtuaalinen kansainvälisyys oli lisääntynyt, ja etäopetukseen siirtyminen oli heijastunut myös kansainväliseen toimintaan. Selvityksen perusteella kv-virtuaalihankkeet olivat helpompia toteuttaa, kun oman maan osallistujat ovat fyysisesti samassa paikassa. Samoin korostettiin hyvää suunnittelua ja opiskelijoiden motivaatiota. Lisäksi virtuaalisuuden todettiin vievän paljon työaikaa. Hyvää virtuaalisuudessa oli ympäristöystävällisyys ja osallistumiseen liittyvä tasa-arvoisuus. (11) Mitä hanke antoi tulevaisuudelle Saatujen arvioiden perusteella voimme todetta, että kehitimme erinomaisen tuotteen, eli rokotusosaamisen opintojakson englanninkieliseen opiskeluun ja opetukseen verkossa. Avoin materiaali Vaccination Competence 3 ECTS löytyy verkosta (12, 13). Opiskelijoiden ja työssä olevien rokottajien rokotusosaamista vahvistamalla ylläpidetään ja nostetaan rokotuskattavuutta. Opettajien osaaminen vahvistui. Opimme tekemään laadukkaan verkkokurssin ja taidot lisääntyivät matkan varrella. Metropolia vastasi digipuolesta, ja verkkokurssi on Metropolian Moodle-alustalla. Myös digivälineet uudistuivat hankkeen aikana ja jouduimme tekemään joitakin asioita uusiksi viimeisenä vuonna. Yhteysvälineitä hankkeen aikana olivat ensin AC ja Skype, sitten Teams, Zoom ja Google Meet. Myös termit muuttuivat hankehakemuksen ja lopullisen tuotteen välisenä aikana; esimerkiksi virtuaali, on-line, digi, verkko. Verkossa työskentely vahvistui, vaikkakin kehitettävää yhteisöllisessä työskentelyssä ja osallistamisessa kokousten aikana oli. Kansainvälisissä hankkeissa työskentelyn osaaminen vahvistui. Lopuksi Hankkeen lopputuloksena oli saatujen arviointien perusteella erinomainen opintojakso. Kaikki partnerit olivat mukana loppuun asti, hanke pysyi aikataulussa ja päättyi suunnitellusti elokuussa 2021 koronapandemiasta huolimatta. Kansainvälinen ilmapiiri oli inspiroiva. Joku saattaa ihmetellä, voiko rokottamista opiskella/opettaa verkossa? Hankkeen perusteella voimme todeta, että kyllä voi. Kuitenkin käytännön rokottaminen pitää opetella oikeiden asiakkaiden kanssa rokotustilanteissa. Sekä valtakunnallisen Rokotusosaamisen että Vaccination Competence-opintojaksoilla saa valmiuksia myös käytännön rokotustilanteisiin: opintojaksolle on tuotettu opettajien voimin rokotustekniikkavideoita ja -kuvia, tekstiä sekä asiakkaiden ohjaamiseen liittyviä materiaaleja ja videoita. Kirjoittajat Anne Nikula on rokotusosaamisen asiantuntija ja tuntiopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimi kansainvälisen Educating vaccination competence (EDUVAC) -hankkeen Metropolian projektipäällikkönä 2018-2021 sekä Valtakunnallisen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuuden (RKK) työryhmän ja ammattikorkeakoulujen RKK-opettajaverkoston puheenjohtajana 2013-2021. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori. Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hän on toiminut vuosien ajan erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainvälisyys ja kulttuuriset asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Lähteet Laine, E. M. 2021. Lukkarit rokottajina. Kotimaa no 14, s. 18-19. Itävalta ei sakotakaan rokottamattomia. Helsingin Sanomat 10.3.2022, s. 20. Ahokas, A. & Nikula, A.2019. Sakko, pakko, rokotus vai rokko? Tikissä-blogi. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista (149/2017) (Finlex.fi) Valtioneuvoston asetus vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 3 §:n muuttamisesta. (Finlex.fi) Nikula A 2011, Vaccination Competence – The Concept and Evaluation. Turun yliopisto. Akateeminen väitöskirja. (utupub.fi) European Commission 2018a. Statement by Commissioner for Health and Food Safety Vytenis Andriukaitis ahead of Word Polio Day 2018. Bryssel 23.10.2018. (europa.eu) Luettu 21.3.2022. Larson, H. & de Figueiredo, A. & Karafillakis, E. & Rawall, M. 2018. State of vaccine confident in the EU 2018. Luxembourg: Publications Office of the European Union. (PDF) Luettu 21.3.2022. WHO 2019. Ten threats to global health in 2019. (who.int) Luettu 21.3.2022. Kallasvuo, Olli-Pekka & Rossi, Juhana 2021. Puhelin soi öisin. Mitä opin globaalina yritysjohtajana. Nokian hurjat vuodet. Kustannusosakeyhtiö Otava. (Keuruu). Korkala, S. 2021. Virtuaalisen kansainvälisyyden muodot ja osaaminen toisen asteen oppilaitoksissa. (PDF) Metropolia Ammattikorkeakoulu, Vaccination Competence-opintojakso, Moodlen työtila. Eduvac-hankkeen kotisivut
Why you need to learn Service Design
Service design is about deep customer research, inclusion, prototyping, testing, and iteration. These are skills that almost everyone needs in almost every job. Everyone needs to think about the customer/user when creating something. Even a construction worker when building a part of a house should be able to think about how it will be used. Asking themselves ‘does this make sense?’ and flag things that maybe don’t. I use this as an example as I have just moved into a brand-new apartment and wonder what went into some of the decisions made that make no logical sense when it comes to actually using some things. In my opinion, everyone should learn these skills. These skills and tools are fairly industry and profession agnostic. How did we get here? Manufacturing was the basis of the economy for almost 300 years- since the industrial revolution. Underpinned by a vast knowledge gap between the producer and the consumer. The customer did not have access to quality comparisons, technical information of products, understand the process of creation/manufacturing, etc. There was a severe imbalance of knowledge that the producers and sellers could hide behind and take advantage of customers. But post-1950 you see a slow shift in how business is done. The shift from the power being in making things and selling them to being able to selling them in vast quantities to new markets. More products came onto the market and there was more choice - the seeds of needing differentiation were being planted. Between the 1950s and the 1980s, there was the drive of mass production and cheap prices as well as a still existing substantial knowledge gap between producer and consumer. The 1980s saw the beginning of a huge shift in how economies work. It was the time when technology began to play a bigger role in the economy - making goods more accessible to more people. This movement began to enable many new ways of working and how we consumed. Needing to differentiate the plethora of products, co2mpanies began to focus on the customer and differentiating through services. The 90s and beyond embraced ever-evolving technology - the internet, email, etc…this created access to information and the knowledge gap began to shrink rapidly. And so, heading into the 2000s, there is really a new way of organising the economy- a profound shift from value being exchanged from the producer to the buyer (with the value being in the product itself) to value-in-use. The value is in what you can do with the product rather than the product itself. A computer or a smartphone are only valuable if it has useful software on it and if you know how to use it. Services are E.V.E.R.Y.W.H.E.R.E. So, services in the 2020s are EVERYWHERE. The value is now in what you can do with the products that we buy. Our products are now, in general, much more complex and much more a result of an ecosystem creating them than one manufacturer in one place. Your electricity is a service. Public transport isn’t only a vehicle, it is about where it can take you and how you access the information about where it can take you. Grocery stores are a service…in fact they are many services. Services really are everywhere. And understanding this is vital to being included in the discussion and the design of what comes next. It matters who is included Because services are everywhere, it matters who is included in creating them. Whose perspective are they taking into consideration when they design something (whether it is a product or a service)? It matters if one or more group of people are left out. It can be a life or death matter in fact. In car crashes, because the body of ‘Reference Man’ (based on white men aged 25-30 and 70kg in the 1970s) is used, it is a fact that “although men are more likely to crash, women involved in collisions are nearly 50% more likely to be seriously hurt.” A similar situation is known in mobile phone sizes (they are referenced on male hands, speech recognition uses mostly men’s voices, etc) and for people of colour, face recognition technology can have a hard time recognising those with darker skin tones which leads to a higher ‘false match rate’ when identifying criminals at a much higher rate. Even for everyday things, it can make opening your phone harder. This list goes on. So, it really matters who is involved in creating services and technology that the services rely on. It matters who leads Just as it matters who is included, it matters who leads. Leaders set the goals and targets in many cases and those matter to the work that teams do. How they see the value in co-creation and how they set KPIs matters. As one form of the saying goes “we measure what we value”. And it becomes more difficult when what we value cannot be measured in traditional terms. Can we measure the joy our service brings to someone? Maybe if you can dilute that into a happiness score or a return user score. But is it really measuring joy? How about inclusion? Can we measure that? We can measure who was there. We can even dig down and measure how often different people spoke if we really want to. But can we really measure inclusion with the tools we now use? Not really. Maybe this is more about how we value things or who has designed the tools that we have at our disposal. A good leader will value things that cannot be measured in traditional tools and maybe they will build new tools. So, it definitely matters what leaders know and how they use it. Our future depends on it Futures studies teaches that the future has the potential to unfold in many different ways. The depiction of this is shown in strange sounding “Cone of Possibilities” or “Futures Cone”. We all know that decisions and plans that we make today will determine the future that comes. But is there a way to design the future that comes more purposefully? Sure, there is. With the Futures Cone there are multiple potential futures. All with different probabilities depending on the decisions that are made from individuals, communities, and whole societies in time. From the Futures Cone in the image, you will see that there are many options. It is also noted that these are shifting and flexible. Here we are shown futures that range from the preposterous to the preferable with many ‘P’ stops inbetween. And how we get to our preferable requires us to specifically design it. Through backcasting and designing the changes we want to see, we can plan the steps needed to take to get to that preferred future state. We all need to be a part of this process otherwise we will be left only with someone else’s preferred state. Someone who has the skills, knowledge, and determination to forge a future that suits them. You can be absolutely certain that Zuckerberg, Bezos, and Musk are all involved deeply in designing the future they want to see. It is time that the rest of us started insisting on purposefully designing a future that includes us and those around us also. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Pokémonin matka sosiaaliseksi innovaatioksi
”Terveysasiantuntijat hehkuttavat Pokémon Go -peliä: "En ole koskaan nähnyt mitään sen tapaista" (MTV uutiset, 16.7.2016) Pitkään vaivannut lasten ja nuorten liikunnan hiipuminen muutti suuntaansa, ainakin väliaikaisesti, viisi vuotta sitten Pokémon GO pelin myötä. Peli toimi pohjana sosiaaliselle innovaatiolle vastaten yhteiskunnalliseen haasteeseen uudella liikkumista aktivoivan toiminnan tavalla. Tässä tekstissä erittelen perinteisesti passivoivaksi parjatun älypuhelimella tapahtuvan pelaamisen matkaa Pokémonin saattelemana tulevan sukupolvemme terveyden pelastavaksi sosiaaliseksi innovaatioksi. Ihmisen historia on monella tapaa innovaatioiden historiaa. Vuosisadasta toiseen on keksitty, kokeiltu, mokattu, onnistuttu, matkittu naapurin toimivaksi osoittautunutta ja kehitetty sitä edelleen omaan toimintaympäristöön istuvaksi. Ytimessä on ollut ihmisten välinen dialogi ja myös teknologiaan keskittyneen kehittämistyön kaveriksi on otettu yhä vahvemmin inhimillisten ulottuvuuksien huomioiminen. Sosiaalinen innovaatio syntyy ihmisten arjessa Innovaatio kätkee sisäänsä useita erilaisia määritelmiä ja tulokulmia (1, 2). Yksi jakolinja on tiede- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan välillä. Suomeen on syntynyt vahva tradition insinööriosaamiseen pohjautuvaan innovaatiotoimintaan. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen tuo innovaatioiksi edenneiden tuotteiden ja keksintöjen tarkasteluun uuden ulottuvuuden. Sosiaalisessa innovaatiossa korostuvat uudet toimintatavat, jotka näyttäytyvät ihmisten käyttäytymisessä. Sosiaaliset innovaatiot ovat keskeisellä sijalla Euroopan unionin politiikassa (3, 4). Niillä odotetaan uusia ratkaisuja kansalaisten, mutta yhtä lailla työpaikojen sosiaalisiin haasteisiin. Projekteissa tuodaan ihmisiä yhteen löytämään ja kokeilemaan ratkaisuja erilaisiin haasteisiin ja ottaa hyväksi koetut mallit laajalti käyttöön. Vasta muutos ihmisten arjessa tekee innovaatiosta sosiaalisen. Niin mikä Pokémon? Ilmiön taustalla on pitkä kannettavien pelien teknologiaan sidottu kehityskulku. Sen polun tähtihetkiin kuuluvat vuoden 1981 Nintendon Donkey Kong elektroniikkapelin lanseeraus, vuonna 1996 Nintendon lanseeraamaan Game Boy Pokémon peli, Wii ja Nintendo DS konsolit sekä nykypäivän älypuhelimessa toimivaan reaali- ja virtuaalimaailmat yhdistävään AR-peliformaatti. AR-teknologian saattelemana syntyi uusi Pokémon GO pelipalvelu, jossa pelaaja voi reaalimaailmaa ja virtuaalista Pokémon maailmaa yhdistelleen metsästää ympäristössä olevia Pokémon hahmoja. Teknologisten innovaatioiden sarja on ollut edellytys Pokémon Go -pelin synnylle, mutta se ei kuitenkaan ole tehnyt pelistä menestystuotetta. On tarvittu teknologisten innovaatioiden taivuttamista tuotteiksi ja palveluiksi sekä palvelun leviämistä laajasti käyttöönotetuksi uudeksi toimintatavaksi. Kiitos teknologian, Pokemoneja voi lymyillä missä vain Pokémon GO peliä tuskin suunniteltiin lähtökohtaisesti yhteiskunnallisen ongelman ratkaisijaksi. Silti peli päätyi tuomaan helpotusta lasten ja nuorten liikunnan vähenemisen haasteisiin. Lasten riittävä liikunta on mietityttänyt vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi 1950-luvulta lähtien Suomen Latu on hyödyntänyt Tove Janssonin Svenska Teatterin näytelmään suunnittelemia rooliasuja hiihtokoulunsa maskotteina innostaen lapsia hiihtämisen äärelle. Sama lasten liikkumaan innostamisen haaste on jatkunut meidän päiviimme asti Suomen Latu innostaa lapsia liikkumaan kesäisin useisiin kuntiin levinneiden Muumipolkujen avulla (5). Tove tuskin Muumeja luodessaan mietti, että Muumit voisivat aktivoida tulevien sukupolvien lapsia hiihtämään. Sosiaalinen innovaatio tulee usein ikään kuin matkan varrella lisäulottuvuutena. Ja samalla sen merkitys näyttäytyy palasena yhteiskunnan kehitystä. Se on osa ketjua, jonka vuoksi Suomea sanotaan sosiaalisten innovaatioiden pioneeriksi (6). Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirre on yhteiskunnallisten haasteiden tunnistaminen. Luova toiminta tarjoaa kollektiivisen ratkaisujen etsimisen ohella myös keinoja tehdä kivuliaitakin haasteita näkyväksi. Teknologian ja luovien sisältöjen liittouma Pokémonin palvelumarkkinoiden ytimestä löytyy yli 700 Pokémon hahmoa ja heidän ympärilleen tehdyt 800 piirrettyä animaatiota, 18 elokuvaa, yli 21 miljardia (todellakin, miljardia) keräilykorttia (7). Ilman vetovoimaisia hahmoja, tarinoita ja mediasisältöjen jakelukanavia teknologia olisi jäänyt vaille sisältöä. Parhaassa tapauksessa teknologia ja luovuus innostavat ja haastavat toisiaan ja lopputuotoksena on moniulotteinen innovaatio. Sen kotipesä voi löytyä yrityksen ohella yhtä hyvin, ja jopa useammin, kolmannen sektorin tai julkisen sektorin piiristä — tai näiden kaikkien kohtauspinnalta. Monessa innovaatiossa yhdistyykin eri innovaatioiden ”lajit”. Maailman täyttyminen virtuaalisista Pokémoneista innosti lapsia, nuoria ja perheitä sankoin joukoin metsästämään ja nappaamaan Pokémoneja osaksi oma virtuaalikokoelmaansa tarkoitusta varten tehdyllä mobiilisovelluksella. Tämä ei olisi kuitenkaan mahdollista ilman lukuisia teknolgisia- ja palveluinnovaatioita yhdistettynä luovaan sisältöön. Tarvittiin kokonainen innovaatioiden systeemi, jotta noustiin YLE urheilu (8) uutisten otsikoksi ”Vuoden liikuttajaksi valittu Pokémon Go kerää nuorisoa Suomenlinnaan — Helsingin paras paikka”. Kirjoittaja Katri Halonen on vastikään julkaissut käytännöllisen työkirjan sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi projekteissa nimeltä Projekti loppuu, mitä jää? Halonen on kulttuurituotannon yliopettaja, joka TKIO-projektien ohella vastaa Luovan alan ja osallisuuden johtamisen YAMK-tutkinnosta Metropoliassa. Lähteet Harmaakorpi, V,. Oikarinen, T., Kallio, A., Mäkimattila, M., Rinkinen, S., Salminen, J. & Uotila T. (2012). Innopakki. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirja. Lappeenrannan tekninen yliopisto. Pohjola, P. & Koivisto, J. (2013). Innovaatiot käytäntöinä. Systeeminen innovaatiomalli sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnan perustaksi. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):1, ss. 89—98. European Union Strategy / Innovation (2022). Halonen, K. (2021). Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen. OIVA sarja 33. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Pulkkis, N. & Vähäkylä, L. (2017). Muumeista miljoonabisnes. Siltala. Social Innovation Toolbox (2020). Finland Promotion Board. The lesson in innovation from Pokemon Go (2022). FindaConsultant, Itävalta. Tammilehto, T. & Kunnas, K. (2016). Vuoden liikuttajaksi valittu Pokemon Go kerää nuorisoa Suomenlinnaan – "Helsingin paras paikka". YLE urheilu uutiset 20.11.2016.
Trust as a transversal skill
Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1) Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trust is based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people's competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust - as a skill - can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors' point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people's lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021), Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, Vol. 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 - 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi). Haaga-Helian julkaisut 1/2021.
Neuvoja pienyrittäjälle pullonkaulojen ja kapeikkojen tunnistamiseen
Pienyrittäjälle usein tärkein ja kriittisin resurssi on oma aika, joka onkin tunnistettavissa monen yrittäjän ensimmäiseksi kapeikoksi. Digitaalisuuden avulla tai vaikkapa ulkoistamalla osan yrityksen tehtävistä, moni pienyrittäjä voi helpottaa omaa arkeaan ja laajentaa omissa prosesseissa olevia kapeikkoja. Prosessiteollisuudessa yleisin kokonaiskapasiteettia rajoittava tekijä on jokin tuotantolaitteista, joten työntekijöiden määrän lisääminen tai ylitöiden tekeminen ei avarra pullonkaulaa (1). Ajattelumalli soveltuu myös palvelutyöhön ja palveluiden tuottamiseen. Tässä kirjoituksessa esitän, mitä kapeikkoajattelu tarkoittaa ja mitä mahdollisuuksia se tuo liiketoiminnan kehittämiseen. On hyvä huomioida, että käyttämäni esimerkit ovat kuvitteellisia ja osittain käytännössä mahdottomia toteuttaa. Tuotannon kehittämismenetelmä Tuotannon kehittämismenetelmää kutsutaan teorioissa muun muassa: käyttöaikamenetelmä jonotusaikamenetelmä siirtyvän pullonkaulan menetelmä kapeikkomenetelmä. Pullonkaula tarkoittaa tässä yhteydessä prosessin hitainta vaihetta, joka hidastaa koko prosessin etenemistä (mukaillen Mäenpää 2019). Tuotannollisessa yrityksessä pullonkaulan tunnistaminen on usein ”helppoa”. Se voi olla esimerkiksi hankinta tuotanto varastointi jakelu laskutus markkinointi Kapeikkoesimerkkinä paitayrityksen tuotantoprosessi Esimerkkiyritys myy tilauksesta painettuja T-paitoja. Yrityksellä on seuraavat resurssit: yksi painokone, jota käyttää yksi henkilö eli yrittäjä. yksi suunnittelija, joka auttaa pakkaamisessa. yksi yleishenkilö, joka hoitaa varaston, laskutuksen ja muut juoksevat työt. Paitapainoyrityksen tuotantoprosessi on yksinkertaistettuna seuraava: Otetaan vastaan tilaus, jonka liitteenä on tilaajan logo Haetaan varastosta tilauksen mukainen määrä T-paitoja Tehdään silkkipainokoneelle haluttu logo Painetaan logo paitaan Siirretään paidat pakkaamoon Pakataan paidat pahvilaatikkoon Postitetaan paidat asiakkaalle Kirjoitetaan lasku Hoidetaan myyntireskontra Tarkistetaan, onko varastossa paitoja seuraavaa tilausta varten ja tilataan tarvittaessa lisää paitoja Oletetaan, että yritys on saanut asiakkaakseen kauppaketjun nimeltään Hinnaton. Kauppaketju Hinnattomassa on päätetty jakaa asiakkaille räätälöityjä t-paitoja, jossa lukee Hinnaton ja kaupunginosan nimi. Tilaus kattaa 50 kauppaa. Jokaiseen kauppaan tulee toimittaa 10 paitaa. Tilaus on yhteensä siis 500 paitaa. Painoyrityksellä on varastossa riittävästi paitoja, joten varasto ei vaikuta tilauksen toimittamiseen. Tilauksesta syntyy seuraavanlainen tuotantoprosessi: Logon tekeminen yksi tunti, kaupunginosakohtaisen tekstin räätälöinti yksi tunti. Painaminen aloitetaan, kun ensimmäinen logo on valmis. Yhden paidan painamiseen menee asetteluineen 5 minuuttia. Paitojen siirtoon pakkaamoon ja pakkaamiseen menee 10 minuuttia per kauppa. Postitukseen, eli vientiin lähimpään postikonttoriin menee 2 tuntia (autoon mahtuu 25 laatikkoa). Laskun kirjoitukseen kuluu keskusliikkeelle aikaa 10 minuuttia. Näillä tiedoilla saamme arvioitua tilauksen mukaisen tuotantoajan: Logo ja räätälöinti, 2 tuntia X 50 kauppaa = 100 tuntia Painatus 500 paitaa X 5 minuuttia = 2 500 minuuttia, noin 41 tuntia Paitojen siirto pakkaamoon ja pakkaaminen, 10 minuuttia X 50 kauppaa = 500 minuuttia, noin 8 tuntia Postitetaan paidat asiakkaalle, 2 tuntia X 2 postikeikkaa = kokonaiskesto 4 tuntia Kirjoitetaan lasku, 10 minuuttia Tästä tuotantoprosessissa voi tunnistaa nopeasti kapeikon. Logon räätälöiminen paitaan rajoittaa kaikista eniten tuotantoa. Tilauksen toimitukseen työn aloittamisesta kuluu vähintään 100 tuntia, eli tauotonta työtä yli neljä vuorokautta. Esimerkissä havaittu kapeikko voidaan poistaa esimerkiksi ulkoistamalla, eli ostamalla suunnittelutyötä lähiyritykseltä, joka osaa tehdä painokelpoisen logon kaupan nimellä ja kouluttamalla yleismiehen tekemään logoja. Suunnittelukapasiteetti on tuolloin siis kolminkertainen. Vaikka poistimme kapeikon suunnittelusta, synnytimme uuden kapeikon painokoneelle, koska nyt suunnittelutyö kestää ainoastaan noin 17 tuntia, mutta painaminen edelleen 41 tuntia. Löysimme siis uuden kapeikon. Tämän kapeikon voimme poistaa ostamalla toisen silkkipainokoneen ja kouluttamalla kaikki työntekijät käyttämään koneita - mutta kapeikko siirtyy taas toiseen kohtaan, todennäköisesti varastoon ja blankkojen paitojen toimitusaikoihin. Kannattaa huomioida, että ennen tilauksen vastaanottamista on olemassa myös prosessi, jota voidaan kutsua myynniksi ja markkinoinniksi. Usealle yritykselle tämä on pullonkaula. Pullonkaulojen ja kapeikkojen löytäminen palveluista Palvelutuotannon prosessien kapeikkojen tunnistamiseen käytän esimerkkiä apteekista ja reseptilääkkeen hausta. Käyt lääkärillä, sinulta otetaan verikoe, saat diagnoosin ja sinulle määrätään hoidoksi lepoa ja antibiootteja. Kävelet apteekkiin ja otat jonotuslapun. Odotat penkillä 10 minuuttia ja siirryt palveltavaksi tiskille. Tiskillä esität Kela-korttisi ja kerrot haluavasi antibiootit. Farmaseutti tarkastaa tietojärjestelmästä reseptisi, näppäilee koneelle lääkkeesi ja lääkerobotti tipauttaa farmaseutin taakse lääkkeen. Samanaikaisesti farmaseutti kirjoittaa etiketin (siis sen lääkkeeseen liimattavan lapun), johon hän kirjoittaa lääkärin antamat ohjeet. Käytyään lääkkeenkäytön ohjeet läpi ja varmistuttuaan että olet ymmärtänyt ohjeet, hän lähettää sinut kassalle. Jonotat ja maksat ostoksesi ja siirryt kotiin lääkkeiden kanssa. Tässä prosessissa farmaseutti on tärkeässä roolissa. Hän varmistaa, että olet saanut oikean lääkkeen, osaat noudattaa annosteluohjetta ja niin edelleen. Tämä apteekin palveluprosessi voidaan kuvata seuraavasti: Otat jonotuslapun ja jonotat, 10 min Näytät kelakortin ja tietosi aukeaa farmaseutin tietokoneelle, teet tilauksen, 5 min Koulutettu ammattilainen kirjoittaa lääkkeen otto-ohjeet lapulle ja tulostaa sen, 5 min Farmaseutti liimaa lapun lääkkeeseen, kertaa se sinulle ja varmistaa että ymmärrät ohjeet, 5 min Siirryt kassajonoon ja odotat maksamista, maksat ja lähdet kotiin, 10 min Tässä palveluprosessissa on myös helposti havaittavissa kohtia, joita voisi tehostaa eli ne toimivat eräänlaisina pullonkauloina tai kapeikkoina. Ensimmäinen kohta on havaittavissa, kun vertaamme farmaseutin kirjoittamaa lääke-etikettiä ja reseptissä olevaa tekstiä. Usein nämä tekstit ovat identtisiä, jolloin ammattilaisen työtä hidastetaan turhaan, koska hän joutuu kirjoittamaan saman tekstin uudelleen. Mikäli tämä poistettaisiin (säästö esimerkiksi 2 minuuttia), nopeutuisi palveluprosessi ja jonotusaika lyhenisi. Toinen nopeuttava tekijä voisi olla jonotuslapun oton yhteydessä tapahtuva Kela-kortin skannaus - tämä nopeuttaisi taas prosessia ja palveluajasta voitaisiin vähentää 1 minuutti. Näillä kahdella muutoksella voitaisiin siis säästää palveluprosessista 3 minuuttia asiakasta kohden. Kerrannaisvaikutus on merkittävä. Mikäli apteekissa käy päivittäin 250 asiakasta, säästäisi tämä yhden työpäivän aikana työaikaa 750 minuuttia, joka voisi näyttäytyä asiakkaalle nopeampana palveluna. Todennäköisesti se myös lisäisi tyytyväisyyttä tai tuloutuisi apteekille säästöinä. Kyseessä olisi yli yhden työvuoron työaikasäästö. Ajatusharjoitus korostaa suuren kuvan hahmottamisen tärkeyttä Tuotantoprosessiesimerkit ovat toimineet toiminut Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hankkeen koulutukseen osallistuneille pienyrittäjille käytännönläheisenä ajatusharjoituksena. Yrittäjille on tärkeää tunnistaa, miten erilaiset prosessien elementtien viilaukset ja korjaukset vaikuttavat toiminnan kokonaisuuteen. Olipa kyseessä sitten henkilöiden kouluttaminen tai uuden koneen ostaminen, kannattavuus eli ratkaisun taloudellinen järkevyys ovat kriittisiä kysymyksiä. Yritystoiminnan menestys riippuu yrityksen tilauskannasta, tuotteiden katteista ja monista muista asioista. Jos yritys hyvän markkinoinnin vuoksi joutuu myymään ”ei oota” niin katteiden ja kassan salliessa, investointitoimenpiteet tukevat kasvua ja ovat siten perusteltuja. Yrittäjälle on tärkeää osata arvioida, mihin kannattaa investoida. Kirjoittaja Otto Härkönen (Di, AmO, Kho) toimii lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja hän on yrittäjyys ja johtaminen alueen teemavastaava. Otto toimii Tuote- ja palveluvirittämö ja Oona2.0 hankkeessa asiantuntijana. Oton intohimo on yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjien sparraus ja hän on myös Itä-Helsingin yrittäjien hallituksessa oppilaitosvastaavana. Lähteet King, P.L. Recognizing and managing bottlenecks in process plants IIE Annual Conference Proceedings, 2010. Härkönen, O & Sekki, A. Kevytyrittäjyys, opas sivutoimiseen yrittäjyyteen. Kauppakamari 2020. ISBN 978 952 246 650 1 Mäenpää, K., 2019. LEAN sanasto ja lyhenteet (leanthingking.fi) Sekki, A. Alustatalousyrittäjyys. Bookwell 2021. ISBN 9789529451814. Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudellamaalla. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-28.2.2023
Johtajuuden kestävyysnäkökulmat ihmisten johtamisessa
Työelämän kehittämisessä on mahdollista luoda kestävän kehittämisen ja työn kulttuuri, joka avaa ihmisille mahdollisuuden laadukkaaseen elämään. Siksi kestävyyden näkökulmia on tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti - myös ihmisten johtamisen näkökulmasta. Kestävyyteen kuuluu ennakoimattomienkin asioiden hallinta, esteiden voittaminen ja kestävyyden jatkuva kehittäminen. Kestävä johtajuus linkittyy hyvään ihmisten johtamiseen organisaatioissa ja yrityksissä. Sosiaaliseen ja inhimillisesti kestävään johtamiseen linkittyy tuottavat ja hyvinvoivat työyhteisöt sekä eettinen sidosryhmätyö. Hyvä johtaminen nähdään aidoksi johtajuudeksi, jossa huomioidaan ihminen kokonaisvaltaisesti tunteineen, kokemuksineen ja tarpeineen. Myös moninaisuuden johtaminen työyhteisöjen johtamisessa korostuu, sillä jokaisella työntekijällä on ”erilainen tarina kerrottavanaan.” Ekologisesti kestävä johtaminen työyhteisöissä Ekologisuus työyhteisöjen johtamisessa ja esihenkilötyössä linkittyy digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin, kuten etä- ja hybridityön yhdistämiseen; hiilijalanjäljen pienentämiseen työn tekemisessä ja jätehuollon kilpailutukseen. Myös kierrätystä tukevat tavoitteet edistävät ekologisen kestävyyden tavoitteita. Organisaatiot ja työyhteisöt vaihtelevat ekologisesti kestävän johtamisen suhteen. Toiset työyhteisöt ovat kehittämisessään pidemmällä kuin toiset. Hiilijalanjäljen pienentämisen vuoksi etä- ja hybridityö on toisissa organisaatioissa enemmän perusteltu, sillä niiden nähdään olevan toisinaan ilmastoteko. Taloudellinen ja tuottava lähijohtaminen Taloudellisten mahdollisuuksien ja resurssien turvaaminen tukee kestävää työtä. Työntekijät voivat olla toisinaan hämmentyneitä, miten organisaation tuottavuuteen voi vaikuttaa. Siksi työntekijät kannattaa ottaa organisaation toiminnan kehittämiseen kiinteästi mukaan. Tärkeää on keskustella organisaation talouteen vaikuttamisen keinoista ja tunnusluvuista, joihin työntekijät voivat vaikuttaa. Taloudellinen kestävyys linkittyy myös osaksi ekologista kestävyyttä, sillä yritysten on entistä vaikeampaa menestyä taloudellisesti, elleivät ne huomioi toiminnassaan ekologisia asioita (1, 2). Vaikka kestävyyden näkökulmia on useita, ne linkittyvät siis toinen toisiinsa. Kestävässä johtajuudessa taloudellinen näkökulma korostuu siksi, että toimintaympäristön haasteiden vuoksi organisaation ja työyksikön toimintaan on oltava riittävät resurssit, mutta taloutta sopeuttavia valintojakin on yhteisesti osattava tehdä. Taloudellinen näkökulma linkittyy myös yrityseettisyyteen, sillä ilman riittävää taloudellista mahdollisuutta, voi työyksikön toiminta olla uhattu eikä toimintaa kyetä toteuttamaan. Työntekijöiden mahdollisuudet kehittää organisaation toimintaa kollektiivisesti yhteiskehittämisen periaattein on tärkeää. Toistuvan yhteiskehittämisen avulla työntekijät tulevat kuulluiksi arvoineen, joka vahvistaa työn merkityksellisyyttä ja tukee kestävää työtä. Sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävä lähijohtaminen Organisaatioiden lähijohtamisessa on mahdollisuus vaikuttaa sosiaalisiin ja inhimillisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Erityisesti esihenkilötyössä on mahdollista luoda vaikutusmahdollisuuksia myös työyhteisöille ja työntekijöille. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja niiden vahvistaminen työyhteisöissä onkin tärkeä näkökulma sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävässä johtamisessa (3). Vaikutusmahdollisuuksien vahvistuminen edistää tunnetta oman työn hallinnasta, joka heijastuu työntekijöiden elämänhallintaan ja hyvinvointiin (3). Esihenkilötyössä on mahdollisuus vahvistaa työntekijöiden työn ja perhe-elämän yhteensovittamista vahvistamalla työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia erityisesti suhteessa omaan työhönsä. Työntekijöiden saatavuus ja riittävyys on organisaatioille tärkeä, koska se heijastuu sosiaaliseen ja inhimilliseen kestävyyteen. Henkilöstön riittävyyttä tukee myös työntekijöiden mahdollisuudet jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet osaamisen kehittämiseen ja jakamiseen ovat näin ollen osa kestävän työn peruspilareita (4). Työturvallisuuden kysymykset kuuluvat myös kestävään työhön, johon työlainsäädäntökin tähtää. Työntekijöiden tulee voida tehdä työtään turvallisissa olosuhteissa, joka tarkoittaa johtajuuden ja työyksiköiden arvoina oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta, yhteisöllisyyttä ja psykologisesti turvallista työilmapiiriä. Sosiaalinen ja inhimillinen kestävyys tarkoittaa esihenkilötyössä myös työyksiköiden eettisten arvojen edistämistä, työilmapiiriin vaikuttamista ja hyvinvoinnista huolehtimista (4). Kirjoittaja Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Kasvio, A. 2014. Kestävä työ ja hyvä elämä. Gaudeamus, Helsinki. Räikkönen, T & Kasvio, A. 2010. Kohti kestävää työelämää. Työterveyslaitos. Multiprint. Kautto, M & Metso, L. 2008. Sosiaalinen kestävyys – uusi poliittinen horisontti. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008), 411–220. STM 2022. Ensimmäiset ehdotukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden varmistamiseksi. 14.1.2022. https://stm.fi/-/ensimmaiset-ehdotukset-sosiaali-ja-terveydenhuollon-henkiloston-saatavuuden-ja-riittavyyden-varmistamiseksi
Taiteilija taitonsa tuotteistajana
Missä taitelija työtänsä tekee? Mistä hän saa palkkansa? Kuka hänet löytää? Kuka voi hänen osaamistaan hyödyntää? Miten taitelijan voi palkata? Miten pandemia iski kulttuurialaan? Kulttuuriala on ollut koronapandemian vuoksi erityisen huomion kohteena. Yhteinen ihmettelyn aihe on ollut se, että juuri tämä ala on jäänyt tukia vaille ja juuri tämän alan toimintaa on rajoitettu ennen näkemättömän raskaasti ja rankalla kädellä. Alalle tehdyssä tutkimuksessa (1) vastaajista yli puolet sanoi koronakriisin vaarantaneen toimintaansa vuonna 2020 olennaisesti kolmasosalle vastaajista korona aiheutti toimintaan merkittäviä muutoksia lopuille vastaajista korona aiheutti toimintaan vain pieniä muutoksia. Arvioitaessa koronan vaikutuksia alkuvuonna 2021 arviot ovat hyvin samansuuntaisia, mutta hieman toiveikkaampia kuin kokemus vuodesta 2020. Toisaalta kulttuuriala on pyrkinyt turvaamaan toiminnan jatkumisen poikkeusolojen keskellä: uudenlaisia toimintamuotoja kehitti 64 % yhteisöjä edustavista vastaajista ja 44 % oli kehittänyt tai ottanut käyttöön yleisölle suunnattuja uusia digitaalisia palveluita. Kaiken kaikkiaan luovilta aloista katosi 10 miljoonaa työpaikkaa 2020 pandemian takia (4). Kaiken tämän keskellä taiteilijat ovat havahtuneet myös siihen, että kun kukaan ei puolusta heidän oikeuksiaan, on lähdettävä itse liikkeelle. Taiteilija markkinatalouden osana Tässä epävarmassa ja haastavassa tilanteessa, jossa markkinatalouden lainalaisuudet ovat jyränneet taiteen yli jo pandemiaankin pitemmän aikaa. Sanotaan, että taiteen yhteiskunnallinen arvo on hämärtynyt ja sen itseoikeutetun merkityksen tärkeys on himmentynyt. Tärkein ja esillä pidetyin näkökulma on taiteeseen ja taiteilijoihin liittyvät luovan talouden ja taiteen tuotteistamisen mahdollisuudet. Näissä virtauksissa yksin taidettaan tekevä jää helposti aivan eksyksiin ja moni toivoo, että joku hänet löytäisi ja työtarjoukset hoidettaisiin jonkun ulkopuolisen tahon toimesta niin, että elämisen mahdollisuudet säilyisivät. Oman taidon markkinoiminen Yksi osaamisalue on oman osaamisen tunnistaminen, kiteyttäminen ja jopa ostajalle helposti ostettavaksi tuotteeksi saattaminen. Start up -yrityksistä tuttu Pitching (2, 3) eli hissimatkan mittainen mainospuhe voi olla myös taiteilijan keino auttaa omaa työllistymistään. Pitchingin, pitsauksen, hissipuheen neljä vaihetta: Kiinnostuksen herättäminen Osaamisen vakuuttaminen Tarjooman kertominen Jatkosta sopiminen Moinen nopeasti kerrottava kiteytys oman tekemisen ytimestä, sen vaikutuksesta asiakkaalle ja sen tavoittamismahdollisuuksista, on suhteellisen helposti harjoiteltava taito. Tällaisen kiteytyksen tekeminen omasta toiminnasta on kenelle tahansa antoisaa. On palkitsevaa tunnistaa itseänsä, löytää siihen sanoitusta ja kertoa omaa tarinaansa. Parhaimmillaan maailmassa on tarpeita, jotka kohtaavat sen, mitä palvelun tuottajalla on tarjota. Jokainen löytää paremmin paikkansa ja voi olla osa merkityksellistä elämänsä toteuttamista toimeentulonsa mahdollistamisen lisäksi. Itsensä työllistäminen vaatii työtä Taiteilijankin on mahdollista auttaa itseänsä työllistymään ja luoda tilaisuuksia toteuttaa intohimoansa usein suurella vaivalla hankitun taidon käyttämisessä. Hän voi päästä esille oman taiteensa tekemisessä ja taiteilijana toteutumisessa. Taide kuuluu arkeen ja juhlaan. Se avaa reittejä kokemuksiin ja uusiin oivalluksiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa on käynnissä Eevi-niminen hanke, jonka tavoitteena on tukea taiteilijoiden työllistymistä, verkostoitumista ja toimintakykyä kaupallisten reunaehtojen sanelemassa maailmassa. Osallistujat kohdataan tämän toiminnan puitteissa ensin yksilöinä yksilöllisten työtilanteidensä äärellä, heidän tarpeitaan kuunnellen rakennetaan koulutuskokonaisuus, ja halukkaat osallistujat saatetaan yhdessä rakentuvien verkostojen ja keskinäisen voimaantumisen ääreen. Suomessa ja Eevi-hankkeessa on monia taiteilijoita, jotka voivat antaa osaamistaan kenties juuri sinulle, juuri sinun arkeesi. Pandemia päättyy, kulttuuri ja taide palaa keskuutemme. Nautitaan siitä, käytetään sitä ja luodaan kulttuurisesti rikasta yhteiskuntaa. Toivottavasti tapahtumaköyhä aika on luonut sellaisen vajeen, että havahdumme kulttuurin merkitykseen ja taitelijoiden työn arvostamiseen sellaisella voimalla, että heidän työnsä arvo näkyy kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Kirjoittaja Päivi Rahmel on KM, TO STOry, psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, narratiivinen valmentaja WBSEC ja tuotekehittäjän ammattitutkinnon suorittanut luovien prosessien kätilö. Hän on Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuuripalveluiden lehtori, jonka työkenttään kuuluu monenlaiset valmentavat prosessit. Eevi-hankkeessa hän toimii yksittäisten taiteilijoiden mentorina ja verkostojen ohjaajana Lähteet Helsingin Sanomat: Koronapandemian vaikutuksia kulttuurialalla 2020–2021 Hissipuhe 1. Licence to Fail (Youtube.com) Hissipuhe 2. Aalto,E. (Youtube.com)
Purkkavirityksistä yhdenmukaisiin turvallisuustaitoihin – näyttämötyöturvallisuus läpäisee koko organisaation
Esitystekniikan alalla on tunnistettu tarve kehittää työelämälähtöistä työturvallisuuden koulutusmallia. Aiemmissa blogikirjoituksissa olemme käsitelleet alan lähtökohtia, joista esimerkiksi käyvät ilmi pitkät informaalin koulutuksen perinteet eli mestari-kisälli toimintatavat ja formaalin koulutuksen puute. Tässä blogimerkinnässä esittelemme näyttämöympäristön työturvallisuuden neliportaisen koulutusmallin rakennetta ja pohdimme mallin syntyä. 1. Vastuu Työkulttuurin kehittämisessä eli muutoksessa keskeisessä asemassa on johdon ja esihenkilöiden tarjoama tuki toiminnan kehittämiselle. Sen lisäksi, että heitä epäilemättä kiinnostaa hoitaa työnsä niin, että mahdollisimman moni alainen tuntee työnsä mielekkääksi ja selviää ehjin mielin ja nahoin kotiin työpäivän päätteeksi, heidän harteillaan painaa myös laillinen vastuu. Esitystekniikan parissa työskentelevät esihenkilöt ovat usein alalla pidempään työskennelleitä, tyypillisesti tekijäpuolelta asemaansa jossain vaiheessa nousseita. Heillä ei välttämättä ole taustallaan esihenkilötaitojen koulutusta. [1] Työturvallisuudessa vastuut on määritelty lakisääteisesti [2]. Koulutusmallimme ensimmäisessä osassa nämä alaspesifiset vastuut avataan organisaatiokohtaisesti vastuutehtävissä toimiville. Käytännössä se tarkoittaa teknis-taiteellisen toimintaympäristön toiminnan ja prosessien aukikirjaamista turvallisuuden näkökulmasta ja johdon sitouttamista muutokseen. Koulutusmallin ensimmäisen osan työpajaan osallistuu ensin johto, jonka jälkeen esihenkilöt liittyvät mukaan. Lopuksi tuloksia pohditaan yhdessä ja muodostetaan suunnitelma jatkosta. 2. Osaaminen Esihenkilöiden tulee tietää vastuunsa koko organisaation näkökulmasta, mutta samalla heidän osaamisensa (kompetenssi) tulee varmistaa. Osaamisen varmistaminen ja koko organisaation käytäntöjen linjaustarpeiden selvittäminen ovat koulutusmallin toinen osa. Esitysteknisessä toimintaympäristössä työntekijälle kasautuu paljon vastuuta ja työtehtävät ovat itseohjautuvia. Itseohjautuvuus, kaikessa trendikkyydessään, ei välttämättä ole työturvallisuusmielessä hyvä asia. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi värikkäinä ripustusratkaisuina: yksittäisen lampun, kaiuttimen tai lavasteen ripustaminen voi olla toteutukseltaan työntekijästä riippuen hyvin erilainen. Tämä luo epäselvyyttä oikeasta työtavasta ja valittuja ratkaisuja voi olla vaikea tarkistaa, jolloin riskien määrä kasvaa ja niiden hallinta tulee vaikeammaksi. Pahimmillaan keskenään erilaiset työtavat voivat aiheuttaa odottamattoman vaaran. Alalta ovat puuttuneet työohjeet. Toisissa toimintaympäristöissä käytännöistä linjaamista voitaisiin kutsua standardoinniksi tai laadunvalvonnaksi. Havaintojemme mukaan alallamme tämän osa-alueen kehittämisessä on paljon työtä. Osaamisen varmistaminen on mallissamme keskiössä. Tämä vaatii kartoitusta, sillä on turha opettaa ihmisiä pukemaan turvakenkiä jalkaan, jos ne ovat jo jalassa. Hankkeen tuottamien tarkistuslistojen avulla toteutetun osaamiskartoituksen jälkeen esihenkilöt tietävät vastuunsa ja osaavat työturvallisuuden keskeiset kompetenssit. He ovat myös valmiita viemään kompetensseja eteenpäin alaisilleen. Tässä työssä auttaa esitysteknisen työturvallisuuden työnopastuksen tarkistuslista. 3. Aktivointi Esitystekninen esihenkilötyö on pohjimmiltaan asiantuntijatyötä. Asiantuntijaorganisaatiossa esihenkilön työhön kuuluu mahdollistaa alaistensa töiden tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla [3]. Sen tähden esihenkilöiden rooli työntekijöiden työturvallisuusajattelun aktivoinnissa ja ylläpitämisessä on avainasemassa. Konkreettisesti työturvallisuus näkyy käytännön työssä tekijöiden tekemänä. Keikoilla eli tapahtumaympäristöissä toteutus rakennetaan tyhjään tilaan. Teatterissa jokainen näytelmä on uniikki. Teollisuudessa tätä toimintaa kutsuttaisiin pilotoinniksi tai innovoinniksi, meille tutumpia termejä ovat roudaaminen ja improvisointi. Näissä työtavoissa ei ole meille mitään uutta ja pyörä keksitään aina uudelleen. Se on myös vetovoima ja hyvinvointitekijä, olemme jatkuvasti uusien tilanteiden edessä. Valitettavasti innovointi ja pilottiratkaisut koskevat liian usein myös työturvallisuutta. Kirjaimellisesti kyseessä ovat purkkaviritykset ja kengännauharatkaisut. Harvan teknologiayrityksen lopputuote pysyy kasassa kikkapannalla tai jeesusteipillä, kun taas meille tällaiset keinot ovat olleet hektisessä työympäristössä luontevia. Tämä on johtanut pitkällä aikavälillä alan yhtenäisen työturvallisuuskulttuurin puutteeseen. Kuten näytelmällä tai rock-konsertilla, työllämme on aina alku ja loppu, toisin sanoen ne ovat projekteja. Sen sijaan työturvallisuus on prosessi ja prosessi ei ole koskaan valmis. Lähtökohtaisesti työturvallisuuskoulutuksen mallin tulee pohjautua työntekijän tapaan toteuttaa turvallisuutta käytännössä. Ongelma on ollut, että itseohjautuvuus on kohdistunut lopputuotteeseen, ei prosessin hiomiseen, jolla lopputuote saadaan aikaiseksi. Ikävimmillään tämä johtaa tilanteeseen, jossa esirippu kyllä nousee, mutta sen takana ja edessä olevat ovat jatkuvassa vaarassa. Koulutusmallin aktivointiosa pureutuu tähän problematiikkaan ja pohjautuu vuorovaikutteiseen prosessiin työturvallisuuden kehittämiseksi. Vuorovaikutteisuus työtapojen linjaamisessa tai standardoinnissa läpi organisaation edellyttää työntekijöiltä alaistaitoja. Silvennoinen ja Kauppinen [4] määrittelevät alaistaidot kaikkien työntekijöiden kyvyksi toimia yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa heitä auttaen, vapaaehtoisia työtehtäviä hoitaen, välttämällä turhia konflikteja, ilmaisemalla oman mielipiteensä rakentavalla tavalla esihenkilöilleen ja muille työntekijöille, rakentaen sitä kautta työyhteisön tuloksellisuutta ja hyvinvointia. Aktivointi on mahdollista vain silloin, kun työntekijät ovat motivoituneita ylläpitämään ja kehittämään työturvallisuutta ja kun samanaikaisesti esihenkilöllä on aito halu kehittää työyhteisöä ja sen työturvallisuutta. Joissan työyhteisöissä tämä edellyttää lisäksi pahimpien osaamisvajeiden paikkaamista. 4. Perehdyttäminen Uuden työntekijän tulo työyhteisöön on aina ponnistus paitsi uudelle työntekijälle itselleen niin myös koko työyhteisölle. Työyhteisöstä tulee nimetä uudelle työntekijälle asiantunteva perehdyttäjä, jonka vastuulla on käydä läpi työntekijän työhön kuuluvat tehtävät, niin että hänellä on mahdollisuus suoriutua niistä. Samaan perehdytysvaiheeseen kuuluu olennaisena osana kyseisen työympäristön työturvallisuuskäytänteisiin perehdyttäminen. Jokaiseen työyhteisöön liittyy tiettyjä toimintatapoja, jotka tulee perehdyttää keskitetysti jo työsuhteen alussa, jolloin työtehtävien suorittaminen selkeytyy. Uusien työntekijöiden mukana taloon on myös mahdollista kulkeutua uusia toimintatapoja ja muissa toimintaympäristöissä hyväksi havaittuja käytäntöjä. Jotta toimintaa voidaan päivittää, tulee toimintaan perehdyttävien ammattilaisten olla avoinna uusien työntekijöiden kysymyksille ja kyseenalaistuksille. Sen lisäksi, että kerrotaan miten on aina tehty, on tärkeää myös udella, miten uusi työntekijä tekisi jonkin asian paremmin. Koulutusmallin neljäs osa on tarkoitettu mallin muut osat jo läpikäyneeseen työyhteisöön tulevalle uudelle työtekijälle ja hänen saattamisekseen samalle osaamisen tasolle muiden kanssa. Perehdyttäminen tapahtuu perinteisesti usein muiden tekemistä seuraamalla, mutta mallimme ehdottaa aktiivista osaamista varmentavaa otetta perehdyttämisen osaksi. Koulutusmallin pilotointi hanketyössä SafeOnStage -hankkeessa kehitettiin esitysteknistä työturvallisuutta yhteensä yhdeksän pilottiorganisaation ja European Theatre Technicians Education ETTE-materiaalin voimin. Näyttämötyöturvallisuuden koulutusta pilotoitaessa tapahtui kaksi sisällön kannalta merkittävää oivallusta: Esitysteknisellä alalla toimivat ihmiset eivät tunne kaikkia vastuitaan. Yksittäisten toimijoiden työturvallisuuden osaaminen vaihtelee laidasta laitaan työturvallisuuden osa-alueesta riippuen. Tietyt osaamisalueet ovat erittäin hyvin hallussa, kun taas toisaalla työturvallisuusosaamisessa on tyhjiä aukkoja. Vastaavat kehittämiskohteet näkyivät myös organisaatioiden välillä: osa työturvallisuusosaamisen osa-alueista oli pitkälle mietittyjä ja toteutettuja, kun taas osa oli unohtunut kokonaan. Havaitsimme työturvallisuuden läpäisevän tavalla tai toisella koko organisaation aina johdosta ruohonjuuritason tekijöihin saakka. Ymmärsimme myös, että organisaation eri tasoilla toimivat tarvitsevat eri tyyppistä koulutusta asemansa huomioon ottaen. Kuvassa kehittämämme neliportaisen esitysteknisen työturvallisuuden koulutuksen malli. Työturvallisuuden kehittämisen prosessi jatkuu SafeOnStage-hankkeen luoman koulutusmallin mukaisesti työyhteisö pystyy yhdessä vierailevien kouluttajien avustuksella rakentamaan työturvallisuuttaan vaihe vaiheelta eteenpäin. Tuon työn tukena toimivat hankkeen tuottamat tarkistuslistat. Ne ovat tarjolla vapaasti kaikkien käyttöön hankkeen sivuilla, olipa organisaatio mallin mukaisella koulutuspolulla tai ei. Tarkistuslistojen avulla organisaatio voi myös itsenäisesti kartoittaa omaa osaamistaan ja osaamisvajeitaan. Osaamisvajeiden paikkaamiseen hanke on kouluttanut työturvallisuuskouluttajia sekä tuottanut ETTE-kirjasta päivitetyn version. Jos organisaationne on kiinnostunut koulutusmallin mukaisesta työturvallisuuden kehittämisestä tai jos tarkistuslistojamme läpikäytyänne olette jo havainneet selkeän osaamisvajeen, joka kaipaa täydentävää koulutusta ja ajatustenvaihtoa niin olkaa yhteydessä Metropolian esitys- ja teatteritekniikan koulutusohjelman henkilökuntaan. Kirjoittajat Tero Aalto on Metropoliassa SafeOnStage-hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja. Essi Santala toimi hankkeessa kouluttajana. Hän on koulutukseltaan mm. teatteritaiteen maisteri ja työskentelee freelancer valosuunnittelijana sekä alan koulutustehtävissä. Lähteet Janatuinen, Ella 2021. Esihenkilötyön haasteet ja vaikutukset esitystekniikassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (theseus.fi). Työturvallisuuslaki. (finlex.fi) Salminen, Jari 2021. Mikä on esimiehen rooli asiantuntijaorganisaatiossa? (brik.fi) Silvennoinen, Markku; Kauppinen, Risto 2007. Kehity alaisena - onnistuneet alaistaidot käytännössä. Tammi. SafeOnStage-hanke SafeOnStage oli Metropolia Ammattikorkeakoulun vuosina 2021-2022 toteuttama hanke, jossa kehitettiin esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan ETTE-turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen johtavana ajatuksena oli, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. Hankkeen aikana työstimme pilottiorganisaatioissa erilaisia koulutuksia ja niistä saatujen oppien perusteella kehitimme koulutusmallin, jossa jokaisen tason (johto, mestarit/päälliköt tai esihenkilöt ja tekijät) osallistaminen työympäristön työturvallisuuden kehittämiseen on keskeisessä roolissa. Hanke sai rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta.
Työssä jaksaminen sosiaali- ja terveysalalla
Edeltävän parin vuoden poikkeuksellisen ajanjakson aikana ovat työtilanteet ja -olosuhteet muuttuneet monella alalla, monin tavoin. Yksi kiireisimpiä aloja on varmasti ollut hoitoala, jossa resurssien riittämättömyys suhteessa potilasmäärään on korostunut koronapandemian levitessä. Hoitoala ei ole ainut, jossa työoloja mittaavat kyselyt nostavat esiin resurssipulan, kiireen ja kuormittuneisuuden. Samaa tuovat esiin myös opetusalalla työskentelevät henkilöt. Useat kokoaikaiset opettajat ja esihenkilöt kertovat, että heidän keskimääräinen työaikansa ylittää normaalin työviikon, jatkuen usein myös iltoihin ja viikonloppuihin (1). Riittämättömyyden tunne on yksi niistä hankalista tunteista, jotka vaikuttavat työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen negatiivisesti ja monen olo tuntuu tällöin uhatulta; selviytymisen moodi on totaalisen eri, kuin saada aikaan hyvä flow rauhallisemmassa tekemisessä. Hyvän flow-tunteen metsästäminen ei ole kuitenkaan ainut työhyvinvoinnin osatekijä. Tarvitaan myös riittävää palkkiota, jotta työtyytyväisyyttä koetaan. Työolobarometri hoitoalalta (2) kertoo, että palkkauksen kannustavuus ei nouse edes työtehtävien vaativuuden kasvaessa. Erityisesti teho-osastojen ja päivystyksessä työskentelevien sairaanhoitajien tyytymättömyys palkkaukseen on ollut useamman vuoden jo tiedossa ja tämä nousee työolobarometreissa esiin. Muita työhyvinvointia edistäviä tekijöitä ovat palkkauksen lisäksi urakehitysmahdollisuudet ja työhyvinvointia tukevan toiminnan suunnitelmallisuus. Työnohjaus, päätöksenteon läpinäkyvyys ja resurssien riittävyys ovat keskeisiä osa-alueita sairaanhoitajan työelämässä pärjäämiseen. Miten työhyvinvointia ja työssä jaksamista voidaan edistää, jos resursseja ei ole? Yllä olevaan kysymykseen ei liene yksiselitteistä vastausta, mutta työolobarometrit kertovat kohtia, joihin voidaan puuttua, vaikka resursseja olisi vähänkin. Noita kohtia ovat muun muassa keskittyminen seuraaviin seikkoihin: työhyvinvoinnin johtamisen on tärkeää sisältyä johtamiseen ja esihenkilöiden työhön työajat ja -määrät on suunniteltava hyvin ja niitä täytyy seurata, jotta ylityksiin voidaan puuttua työyhteisön rakenteita on kehitettävä aktiivisesti niin, että työhyvinvointia on mahdollista kehittää yhteisesti työyhteisön kanssa työn arvostus ja osaamisen kunnioitus tulee näkyä yhteisissä pelisäännöissä Työhyvinvointia ja yhteisöllisyyden tuomaa tukea voi saada myös eri hankkeiden kautta. Katse tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan yrittäjien, yritysten ja työntekijöiden resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä. Kyseisen hankkeen kautta on myös mahdollisuus verkostoitua ja vahvistaa yrityksen ja työntekijöiden hyvinvointia. Yhteisössä on voimaa ja siksi yhteiseen työn ja työssä olemisen kehittämiseen on tärkeää satsata. Silloin, kun työntekijä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä jaksavana ja kykenevänä ihmisenä, on hänen työnsä laatu myös parempaa. Merkityksellisyyden kokemisen tunteen antaminen ei vaadi onneksi välttämättä sen kummallisempaa resurssia, kuin johtajan tai esihenkilön kannustavaa palautetta työntekijälle hyvin tehdystä työstä. Kirjoittaja Helena Miettunen (FT, FM, KM) on Metropolia ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkintovastaava, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja coach. Hän toimii Katse tulevaisuuteen -hankkeen asiantuntijana. Lähteet OAJ: Tutkimustietoa opetusalan työoloista -raportti (oaj.fi) Sairaanhoitajat: Työolobarometri hoitoalalta vuodelta 2020 (sairaanhoitajat.fi)
Sisäilmapartio innovoitiin ratkaisuksi monialaisena opiskelijayhteistyönä
Voidaanko sisäilmasta oireileva ihminen kohdata tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ja talotekniikan yhteisenä sisäilmapartiona? Mitä se vaatii ja miten se toteutetaan jo kyseisten alojen ammattikorkeakouluopintojen aikana, yhteisesti tarjottuna palveluna? Tässä blogikirjoituksessa avaamme, kuinka Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan sekä talotekniikan opiskelijat löivät hynttyyt yhteen ja lähtivät yhdessä etsimään uusia ratkaisuja herkkään ja arkaluontoiseen aiheeseen. Sisäilman merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille Hyvä sisäilma tukee ihmisen toimintakykyä ja terveyttä ja sillä on merkittävä vaikutus niin työtehoon, hyvinvointiin kuin viihtyvyyteenkin. Moni suomalainen on kokenut tai kokee sisäilmaoireita ja oireilee nimenomaan työpaikalla, jopa kolme kertaa useammin kuin kotona. Suomessa on jo pitkään pyritty vähentämään altistumista sisäilman epäpuhtauksille, Tavoitteena on ollut taata ihmisille terveellinen ja turvallinen ympäristö muun muassa kehittämällä lainsäädäntöä panostamalla ohjeistuksiin, ennaltaehkäisevään työhön sekä rakennusten korjaukseen. Sisäilmaoireilu nähdään edelleen keskeisenä ympäristöterveydellisenä haasteena. (1) Sisäilmaongelmat ovat oireileville ihmisille raskaita monella tapaa, sekä välillisten taloudellisten ongelmien että moninaisten yksilöllisten oireiden vuoksi. Ihmiset oireilevat monin eri tavoin erilaisille altistumisille, joten syy-seuraussuhdetta on vaikea todentaa. Tänä päivänä ei siis vielä tiedetä mistä eri tekijöistä erilaiset terveysvaikutukset aiheutuvat. Se kuitenkin tiedetään, että esim. rakennusten kosteusvauriot ovat yksi syy hengitystieoireiden ja astman aiheuttajiin. (2) Yleisimmät koetut olosuhdehaitat työpaikoilla ovat tunkkainen ja kuiva ilma, riittämätön ilmanvaihto, veto ja epämiellyttävät hajut. Nämä oireiden aiheuttajat eivät siis sisällä ilmaan kuulumattomia haitallisia aineita, vaan pääosin koostuvat eroista lämpötilassa, kosteudessa, hiilidioksidipitoisuuksissa ja ilman liikkeessä. Yleisimpiä oireita ovat nenän, silmien ja kurkun ärsytysoireet sekä väsymys. (3) Oireiden vähättely turhauttaa sisäilmaongelmista kärsiviä Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on toimintaa, jolla mahdollistetaan ihmisen hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden ja toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen. Pitämällä huolta olosuhteista luodaan myös mahdollisuuksia edistävälle toiminnalle. (4) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on asiakkaan kohtaamisella suuri merkitys. Sisäilmasta oireileva ihminen on voinut kokea vähättelyä sekä kyseenalaistamista ja on voinut turhautua siitä, ettei koe saavansa apua ongelmaansa eikä häntä oteta tosissaan. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kokoamat onnistuneen asiakaskohtaamisen kulmakivet toimivat peruspilareina ihmistä arvostavaan ja kunnioittavaan kohtaamiseen sekä antaa vinkkejä mahdollisten haastavien tilanteiden hoitamiseen. Opiskelijat kannustavatkin miettimään ennen ensimmäistä asiakastapaamista, minkälaista palvelua juuri sinä pitäisit hyvänä ja minkälaista palvelua ja kohtaamista arvostat. Monialainen innovaatioprojekti mahdollistaa uudet näkökulmat Syksyllä 2021 päätimme toteuttaa jo aiemmin kahvipöytäkeskustelusta alkunsa saaneen yhteisen haaveemme Metropolian talotekniikan ja sosiaali- ja terveysalan yhteisestä monialaisesta innovaatioprojektista eli MINNOsta. Lähdimme haastamaan opiskelijoita innovoimaan sisäilmaongelmiin monialaista palvelua, joka voitaisiin toteuttaa oppimisen yhteydessä. Haasteeseen tarttuneet opiskelijat opiskelevat talotekniikan, toimintaterapian, terveydenhoitajan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmissa. Metropolian Myllypuron kampuksella vuonna 2020 toimintansa aloittanut oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylä toimi tämän MINNO-projektin työelämäkumppanina. Ongelman määrittelystä kohti ratkaisukeskeistä ajattelua Monialaisen opiskelijaryhmän yhteistyössä on tärkeää, että ryhmä kokonaisuutena osaa hyödyntää yhteiseen haasteeseen kaiken ryhmän sisältä löytyvän tiedon sekä erilaiset vahvuudet. Ryhmämme päätti luoda koko projektin tavoitteeksi vankan ja tukevan pohjan palvelulle ja jättää pilotoinnin suosiolla seuraaville MINNO-projektiryhmille. Aiheen arkaluonteisuudesta ja herkkyydestä tietoisina, opiskelijat kartoittivat sisäilmaongelmaa ja mahdollisia ratkaisuja monesta eri näkökulmasta: Miten oirekartoitukset tehdään ja mitä niissä tulee ottaa huomioon. Tähän luotiin haastattelupohja, johon sosiaali- ja terveysalan opiskelijat toivat asiakaslähtöisyyttä sekä oireiden kartoittamista ja talotekniikan opiskelijat mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Minkälaista kuormitusta/epätasapainoa/epäpuhtauksia sisäilmassa on ja miten niitä mitataan. Onko aiempaa yhteyttä oireiden ja altistumisten välillä, ja mitkä ovat suurimpia oireiden aiheuttajia. Tämän perusteella voidaan tehdä mittaussuunnitelma ja pyrkiä löytämään yhteys ilman, että kaikkia mahdollisia tekijöitä tarvitsee mitata ja tutkia. Monet tekijät ovat riippuvaisia vuodenajasta ja muutoinkin hetkellisiä. Mittausryhmä siis tietää, että tietyt mittaukset voivat olla nopeita, kun taas toiset saattavat olla viikkojen tai jopa kuukausien mittaisia. Mistä sisäilmakartoitukset ja oirekartoitukset Suomessa rakentuvat Mitä tietoa löytyy sisäilmasta oireilevien kohdatuksi tulemisen kokemuksesta Millainen monialainen palvelu edistäisi sisäilmasta oireilevan terveyttä ja hyvinvointia, vahvistaisi ihmisen kokemusta kuulluksi ja huomioisi ongelman kokonaisuutena. Syntyi palvelun ensimmäinen prototyyppi, HyMy-kylän Sisäilmapartio, jonka tarkoituksena on kartoittaa sisäilmaongelmia ja tuoda apua oireilevalle ihmiselle kokonaisvaltaisesti, kattaen ihmisen somaattisten oireiden kartoituksen, psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen, kiireettömän kohtaamisen sekä rakennuksen sisäilman tutkimisen haastattelussa tehdyn oirekartoituksen perusteella. Opiskelijoiden kokemukset monialaisesta projektista kannustavat jatkamaan MINNO-projektin alku tuntuu opiskelijoista usein siltä kuin heitettäisiin suoraan syvään päätyyn ilman pelastusrengasta. Haaste on ympäripyöreä, suunta sumuinen eikä ohjaavat opettajat anna selkeää toimeksiantoa. Sisäilmaongelmaan pureutuessaan opiskelijaryhmämme kokosi ilmiöön liittyvää faktatietoa, tutkimuksia, raportteja, kokemuksia, polkuja ja prosesseja, ja muodostivat yhteisen pöydän ideoinnille ja tulevan prototyypin rakentumiselle. He seilasivat edestakaisin omasta poterosta yhteiseen pöytään, ihmettelivät ja oivalsivat. Opiskelijat kokivat, että olivat oppineet toisen alan opiskelijoilta uutta näkökulmaa sekä joutuneet ravistelemaan omia ajatuksiaan ja asenteitaan. MINNO-projekti haastoi heitä ottamaan vastuuta, olemaan oma-aloitteisia ja luomaan yhteiset pelisäännöt entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Aikataulujen yhteensovittaminen, etätyöskentely sekä rajallinen aika aiheuttivat projektin aikana haastetta. Kokonaisuutena projektiryhmä koki onnistuneensa taustakartoituksen ja perustan luomisessa palvelun edelleen konseptoinnille. MINNO-projektiryhmä oivalsi, miten tärkeää on sisäilmaongelmassa ottaa huomioon kokonaisuus: sisäilmasta oireileva ihminen ja hänen oireensa, henkilökohtaiset kokemuksensa ja tarpeensa tilat ja ympäristöt, ja ajankohdat, joissa ihminen oireilee oireiden perusteella luotu yhteys mahdolliseen sisäilmaongelmaan ja sen perusteella tehty mittaussuunnitelma Prototyypistä kohti pilottia Palvelun prototypointia jatketaan tänä keväänä rakennustekniikan opiskelijoiden projektina. Heidän tarkoituksensa on tutkia rakenteita ja mahdollisia ulkoisia oireiden aiheuttajia. Syksyllä 2022 kaikki sisäilmaongelmaan liittyvien MINNO-projektien tuotokset kootaan yhteen ja lähdetään uuden MINNO-projektiryhmän kanssa rakentamaan varsinaista palvelupilottia. Tähän on tarkoitus löytää työelämän yhteistyökumppani, jonka kanssa Sisäilmapartio-toimintaa lähdetään pilotoimaan. Mitä ohjaavat opettajat oppivat? Yhtä lailla ohjaavina opettajina olimme uuden äärellä oppimassa ja kasvattamassa ymmärrystämme. Uusien ihmisten kanssa työskentely on aina avartavaa ja haasteen ihmettely yhdessä opiskelijoiden kanssa on aina eri menetelmien hyödyntämisen ja ohjausosaamisen vuoristorataa. Ohjaavana opettajana on osattava antaa tilaa ja aikaa opiskelijoiden hämmennykselle, hapuilulle ja lopulta oivallukselle. On annettava tilaa myös ohjaavalle kollegalleen, hyväksyä erilaiset tavat ohjata, ottaa oppia ja hyödyntää yhteisiä vahvuuksia ja osaamisen monimuotoista kirjoa. Yhteinen matka on se, joka opettaa uudella tavalla, joka kerta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampusta toimii ihmislähtöisen osaamisen keskittymänä, jossa kehitetään hyvinvointia ja rakennettua ympäristöä yhdessä. Kampuksella toimii kiinteistö- ja rakennusalan sekä sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmia. Kampus on avoin ja yhteinen kaikille, ja mahdollisti meidänkin kohtaamisen ja yhteisen kahvipöytäkeskustelun. Yhdistimme onnistuneesti tekniikan puolen yksi oikea ratkaisu jokaiseen ongelmaan -ajattelumaailman sosiaali- ja terveysalan asiakaslähtöiseen tapaan kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti ja voimavaralähtöisesti. Tästä on hyvä jatkaa. Kirjoittajat Anita Ahlstrand (LitM, väitöskirjatutkija DPNurs Turku) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjänä. Hänellä on pitkäaikainen kokemus monalaisesta ja työelämälähtöisestä yhteiskehittämisestä, innovaatiopedagogiikasta, tuotekehittämisestä ja ketterästä kokeilukulttuurista. Aamos Lemström (DI) on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella ja toimii vuorovaikutuksen sekä opetuksen kehittämisen parissa. Aamos on osaamisalueensa MINNO-koordinaattori. Lähteet Pekkanen, J., Jousilahti, P. & Laatikainen, T. 2019. Sisäilmaan liitetty oireilu. Teoksessa P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist, K. Sääksjärvi & S. Koskinen (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti : 2018_004, 90-91. Hengitysliitto. 2020. Kodin kosteusvauriot & terveys - opas arjen tueksi. 1. painos. Kodin kosteusvauriot & terveys – opas arjen tueksi (PDF, hengitysliitto.fi) Luettu 15.3.2022. Hengitysliitto. Sisäilmasta oireilu. Luettu 15.3.2022. Vaarama, M., Karvonen, S., Kestilä, L., Moisio, P. & Muuri, A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Leppänen, R. & Räsänen, I. 2021. Sisäilmapartio MINNO-projektin portfolio. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Työn muutos ja johtajuuden haasteet vuonna 2022
Koronapandemian ja digitalisoituminen vaikutukset sekä seuraukset ovat muuttaneet työtä vuonna 2022. Kevät 2020 siirsi etätöihin lähes kaikki työntekijät, joiden työ oli mahdollista tehdä etänä - moni haluaa myös jatkaa etätöissä (1). Työ on muuttunut eri näkökulmista tarkasteltuna: työn tekemisen ajan, paikan, osaamisen, viestinnän ja johtamisen suhteen. Työn muutoksia kannattaa tarkastella, sillä ne vaikuttavat ihmisten työhyvinvointiin (2). Koronapandemian ja työn muuttumisen vaikutuksia on selvitetty suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Aiemmissa selvityksissä on todettu, että toisten pienten ja keskisuurten (pk) yritysten toiminta on vahvistunut ja toisten puolestaan heikentynyt. Erityisesti Uudellamaalla vaikutukset pk-yritysten toimintaan ovat olleet muuta Suomea haastavammat. (3.) Ihmisten erilaiset suhtautumistavat muuttuneeseen työhön Työn voidaan sanoa muuttuneen koronapandemian vuoksi pysyvästi. Ihmiset kokevat työn muuttumisen eri tavoin. Toiset työntekijät kuormittuvat esimerkiksi herkemmin etätyössä, toisten hyvinvointia se vahvistaa. Myös ihmisten johtamiseen vaikutukset ovat olleet moninaiset - johtaminen virtuaalisesti ja hybridityössä edellyttää ainakin monipuolisempaa johtamisotetta. Uutta johtamisotetta tarvitaan siksi, että ihmisten motivaatio työhön säilyisi työn digitalisoitumisen muutoksissa. (4.) Työn muuttuessa etä- ja hybridityöksi, johtamista sekä työntekijöiden tunteita ja kokemuksia kannattaa tarkastella useasta näkökulmasta. Aiemman tutkimuksen mukaan on todettu, että etätyössä ihmiset saattavat tuntea ristiriitoja, jotka näyttäytyvät luovuuspelkona ja teknologiastressinä. Tällaiset tunteet saattavat korostua, jos viestimme ainoastaan kirjoitetulla tekstillä. Etä- ja hybridityössä työntekijöiltä edellytetään vahvaa itseohjautuvuutta, autonomisuutta ja voimaantumista. (4.) Haasteena työn muutoksessa on erityisesti työntekijöiden mukaan ottaminen organisaatioiden kehittämiseen, jotta kuulumisen tunne ja osallisuus vahvistuvat. Erilaisten työtä koskevien ristiriitojen ratkaisuissa on myös tärkeää, että työntekijöillä on tunne psykologisesti turvallisesta työilmapiiristä, joka on kehittämisen voimavara etä- ja hybridityössä. Näyttäisi siltä, että muuttuneessa työssä työntekijälle muodostuu yhä tärkeämmäksi merkitykselliseksi koetut ihmissuhteet vapaa-ajalla ja työssä. Myös työntekijöiden elämäntilanne vaikuttaa etätyöhön suhtautumiseen. Yksinasuvat saattavat kokea etätyön kuormittavana. Tuoreen tutkimuksen mukaan suhtautuminen ei olisi sukupuoletontakaan. Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen työkavereihin voi etätyössä olla myös haastavaa, mutta tärkeää. (5.) Johtajuudessa kannattaa tukea työn merkityksellisyyttä ja työntekijöiden arvoja Työntekijöiden vastuulle saattaa jäädä muuttuneessa työssä moni tärkeä asia. Aiemman tutkimuksen mukaan on todettu, että vaikka hyvällä johtamisella tuettaisiin työyhteisöjä ja työntekijöitä, silti työntekijöille jäisi entistä enemmän vastuuta osaamisen kehittämisestä, työstä palautumisesta ja työhyvinvoinnista. (4.) Työn muuttuminen digitaaliseksi vaatii enemmän myös sosiaalisen eristäytyneisyyden sietokykyä ja kykyä johtaa itseään (6). Siksi johtajuudelta vaaditaan erityisesti työntekijöiden työn merkityksellisyyden ja arvojen johtamista. Työntekijän sietokykyä haastaa myös muut asiat muuttuneessa työssä. Esimerkiksi työn ja vapaa-ajan välinen rajapinta saattaa hämärtyä, ja niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Asiantuntija työtä tekevät saattavat esimerkiksi kokea, että työ on aina läsnä. Työpaikka siirtymät ovat saattaneet jäädä pois, ja kotona olevat teknologiset laitteet muistuttavat työstä läsnäolollaan. (5.) Työn muuttuminen projektien jatkumoksi ja monipaikkaiseksi vaatii vuorovaikutusta Työ on muuttunut luonteeltaan myös projektien jatkumoksi. Moni asia työssä on projektimainen, jossa tarvitaan projektinhallintataitoja. Projekteissa toimiminen vaatii myös rohkeutta luovuuteen ja viestintään. Johtajuuden kannalta pohdittavaksi nousee myös haastavia uusia kysymyksiä: Millaisia etenemismahdollisuuksia esihenkilö voi tarjota, sillä moni tärkeä etenemiseen vaikuttava asia on projekteissa toimivien työntekijöiden omista vuorovaikutussuhteista kiinni? (6.) Aiemmissa asiantuntijatyön tutkimuksissa on työtä kuvattu myös monipaikkaiseksi ja hajautetuksi (6). Hajautetuissa organisaatioissa osaamisen varmistaminen ja itseohjautuvuus työn suorittamisesta ovat tärkeitä menestystekijöitä. Tietotyötä tekevien asiantuntijoiden mukaan hajautetuissa organisaatioissa yhteistyö toimii digitaalisten välineiden monipuolisella käytöllä usein hyvin. Etäälläkin toimivien kollegoiden välinen kommunikointi ja vuorovaikutus toteutuvat riittävän hyvin, joten fyysisiä kontakteja yhteisiin kokoontumisiin ei välttämättä aina tarvita. (6.) Uusien toimintatapojen kehittämisessä tarvitaan tulevaisuudessakin laadukasta vuorovaikutusta. Johtajuuden haasteet, työn muutokset ja uusien toimintatapojen kehittämisen tarve näyttäytyvät osaltaan myös Metropolian yrityshankkeissa, tutustu esimerkiksi Katse tulevaisuuteen -hankkeeseen. Kirjoittaja Marjatta Komulainen toimii Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueen Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtorina. Koulutukseltaan hän on VTM, MBA, väitöstutkija. Marjatta työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Yle/Taloustutkimus (2020) Ylen kysely: Yli miljoona suomalaista siirtynyt etätöihin koronakriisin aikana – heistä noin puolet haluaa jatkaa etätöissä koronan jälkeenkin. Yle 5.4.2020. (luettu 22.2.2022) Summanen, A. Sintonen, T. Takala, T. Kuntien johtoryhmien kertomuksia työuupumuksesta. 2021. Hallinnon Tutkimus 40(2), 145 - 158. Uudenmaan liitto. (2020). Uudenmaan alueellinen selviytymissuunnitelma 2020-2023.Uudenmaan liitto. Keyriläinen, M. & Sutela, H. (2018). Suomalaisten palkansaajien kokemuksia työn digitalisaatiosta. Työelämän tutkimus 4, 275 – 288. Karjalainen, M (2021. Työn rajojen hämärtyminen koronapandemian aikana: etätyö ja sukupuoli. Työelämän tutkimus 19(4), 546 - 569. Ollila, S., Raisio, H., Vartiainen, P., Lindell, J. & Pernaa, H - K. & Niemi, T. (2018). Organisaatio muutoksen pyörteissä – hajautuksessa asiantuntijoiden osaaminen esiin. Työelämän tutkimus 16 (4), 236-251.
Taiteilija yhteisöllisyyden rakentajana
Monilla työpaikoilla palataan lähityöskentelyyn pitkän etätyöajan jälkeen. Nekin, jotka ovat olleet myös työpaikoilla, ovat eläneet poikkeuksellisen vaiheen. Työpaikkojen ihmissuhteet ja yhteisöt ovat herkässä tilanteessa, kun uusi normaali alkaa ja yhteistyöhön luodaan uusia muotoja. Miten taide voi tukea elpymistä? Taiteen soveltaville mahdollisuuksille on paljon löytämätöntä tilaa. Taide voi tarjota yllätyksellisisä reittejä uusiin oivalluksiin ja toimintojen elävyyden rikastamiseen. Ihminen tarvitsee ihmistä Mikä taide voisi kutsua sinua uuteen ajatteluun ja yhteisölliseen kokemiseen? Missä yhteisössä sinä elät ja miten se etsii tietään erillään olon jälkeen? Ihminen tarvitsee ihmistä. Linjoilla olo kapeuttaa vuorovaikutusta ja saattaa ohjata pelkkään suorittamiseen. Kaikki työyhteisöt tarvitsevat enemmän. Ne tarvitsevat ihmisiä, jotka löytävät yhteyden toistensa kanssa ja spurttaavat johonkin uuteen, liittyvät elämän jatkuvaan uudistumiseen. Suomi on juuri tehnyt historiaa voittamalla olympiakultaa jääkiekossa. Tämä huikea teko mahdollistui joukkueen ja sen huikean valmentajan sanoin juuri yhteishengellä. Me teimme sen, ei kukaan yksin, vaan me kaikki yhdessä. Jalosen valmennuksen periaatteet voivat olla jokaisen yhteisön rakentamisen kulmakiviä. ”Meidän pitäisi ihan kaikkien sisäistää se, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan. Se kaikki mitä annat muille, tulee sulle jossakin kohtaa takaisin.” - valmentaja Jukka Jalonen. Jalosen teesit arkisesta johtamisesta tarkentavat sitä, millä tyylillä yhteistyötä kannattaa tehdä. Ota omaksesi, sillä nämä ajatukset vievät mitä tahansa yhteisöä eteenpäin: Jokaisesta haetaan aina vahvuuksia (ei heikkouksia) Onnistumiset nostetaan esille (ei virheitä) Itsetuntoa kehitetään edellisten kautta (jokainen luottaa itseensä) Näin jokainen haluaa auttaa muita ja tekee parhaansa ihan jokaisena hetkenä, väittää Jalonen. Uusi idea sytyttää Mitä, jos näkisit kaikkien opettelevan yhdessä jotain uutta ja sinulla olisi hetki aikaa katsella tuttuja tyyppejä jollain arjesta poikkeavalla tavalla? Voisi olettaa, että yhteinen tekeminen juuri siinä asiassa, mikä koetaan yhteisesti tärkeäksi ja yrityksen yhteistä toimintaa edistäväksi, luo myös intoa, hyvää mieltä ja lähentää ihmisiä uudella tavalla yhteen. Mitä tuumaisit, jos yhteisöönne tulisi ammattikuvaaja, joka ottaisi muotokuvat kaikista yhteisönne jäsenistä ja opettaisi kuvaamaan asiakkaita ennen ja jälkeen tarjotun kampaus- tai tatuointipalvelun? Mitä tuumaisit, jos olisit kiinteistönvälittäjä ja työkavereidesi kanssa opettelisitte tekemään TikTok-videoita sosiaalisen median markkinointia edistämään? Voisitko kuvitella, että pienen kaupan porukka opettelee lasinpuhallusta Suomenlinnan lasihytissä ja tuunaa samalla uusia värejä keskinäiseen vuorovaikutukseen ja toipuu vaarallisen ajan vaarallisesta työstä. Kaupassahan oltiin toiminnassa pandemian kaikkina aikoina, silloinkin kun ei vielä tiedetty, miten tauti tarttuu ja kuka siihen kuolee. Lienee tarpeellista huokaista yhdessä, me selvisimme. Runsas pöytä hyvinvoinnille Kevään myötä kehossa alkaa hetkittäin tuntua jokin uusi elävyys, jokin uusi energia. Huomaan kaipaavani jotain uutta ja vilahdan tutun vaatekaupan ovesta sisään ja ostan jotakin vihreää. Se on ihana villapaita, jonka väri ei muistuta koronasta, vaan jostakin kauniista, pehmeästä ja vasta tulossa olevasta. Työpaikallani on aloitettu uusi hanke, jonka nimi Eloisa sopii tuohon kevään herättämään ja mieleen virinneeseen elämän tunteeseen. Sitä energiaa tämä liikkeelle lähtenyt hanke haluaa tarjoilla pienille ja keskisuurille yrityksille koronan jälkeiseen yhteisöllisyyden elvytykseen. Eloisa tulee yrittäjien rinnalle yhteisöllisyyttä tukemaan ja sen erityisenä avauksena on taiteen tuominen osaksi yhteisöille tarjottavaa valmennusta. Eloisan tarjoukseen tarttuneet yrittäjät saavat kolme kertaa kolmen tunnin valmennuksen, jonka yhtenä toimijana on heidän itsensä valitsema taiteenlaji ja siihen rekrytoitu taiteilija. Yhteisövalmentajan rinnalle rekrytoidaan taiteilija, joka vastaa räätälöidysti yrityksen tarpeisiin ja toiveisiin. Yhteisövalmentajan tehtävänä on luoda valitun taiteilijan kanssa yhteistyössä kokonaisuus, joka vahvistaa yrityksen yhteisöllisyyttä jollakin uudella ja yritystä hyödyttävällä tavalla. Eloisan tarjoukset eivät jää tähän, vaan tarjolla on myös hyvinvoinnin mittausta, hyvinvointipäivä ja kolme isoa tapahtumakokonaisuutta, jonne kokoonnutaan kokemaan ja tutkimaan luovan työskentelyn hyvinvointivaikutuksia ja jossa rakennetaan taiteilijoiden ja yritysten välistä yhteistyötä. Tapahtumissa kootaan yhteen yrityksille räätälöityjen valmennusten esiin nostamia kysymyksiä ja selviytymisstrategioita. Yhdessä päivitämme sitä, miltä yhteisöllisyys näyttää ja mitä sen vahvistaminen vaatii näiden outojen aikojen jälkeen ja uusien jo saavuttua. Kaikkea tätä lähestymme luovien työtapojen kautta ja elämme tässä ajassa uusin tavoin. Mukana on kahden ammattikorkeakoulun, Laurean ja Metropolian lehtoreiden, rekrytoitavien taiteilijoiden, valmentajien, palvelumuotoilijan, hyvinvoinnin asiantuntijan ja arvioinnin tekijän lisäksi joukko opiskelijoita, jotka luovat erityisesti hyvinvointiin liittyvää antia kokonaisuuteen. Meitä on siis harvinaisen moninainen joukko, yhteisö yrittäjien rinnalla yhteisöllisyyttä rakentamassa. Piinaavaan epävarmuuden jälkeen ja uusien uhkien varjossa on merkittävää tarjota runsasta pöytää ja luoda parempaa mieltä. Koko prosessin aikana kehitämme myös toimintatapoja, jotka voivat tulla yritysten toimintaan sinne jäädäkseen. Ennen kaikkea tavoittelemme merkityksellisen yhteyden rakentumista työntekijöiden välille ja heidän keskinäiseen vuorovaikutukseensa, sitä kautta vahvistamme myös koko työhön koettua merkityksellisyyttä. Tämän me-hengen rakentumiseen myös taide valmennuksen voimana on uusi mahdollisuus. Luovat työtavat tuovat hyvinvointia ja niitä Eloisa tarjoaa. Voimme pelata yhteiseen maaliin, rakentaa me henkeä ja tukea jokaisen yrityksenne työntekijän vahvuuksia yhteisen hyvän mahdollistamiseksi. Kirjoittaja Päivi Rahmel on soveltavan taiteen ammattilainen ja Metropolian pitkäaikainen lehtori, jonka erityisosaamista on erilaisten ryhmien yhteisöllisyyden rakentaminen ja vuorovaikutuksellisten, luovien prosessien luotsaaminen. Lähteet Jalosen lainaukset on poimittu nettikeskusteluista jääkiekon olympiavoiton jälkeen. -- Tutustu ja tule mukaan Eloisa-hankkeeseen.
This Meeting Could Have Been A Workshop
We all know the meme: This meeting could have been an email. But what about this one: This meeting could have been a workshop. So how could a meeting be a workshop? One opportunity to change a meeting into a workshop is when the whole team needs to get a common understanding of a certain topic or issue. This is the perfect chance to have a workshop. The workshop format allows everyone to have a say even if they are the quietest in the room. The key to this egality is to start with something called brainwriting. This is not what you typically think of as brainstorming. Typical brainstorming is often a situation where the loudest or the boldest get their opinions put forward. This is the opposite of what we want. In brainwriting, there is silence. Only writing ideas. Or, if you plan ahead enough, there will be silence and music! There are many Spotify playlists that are meant for the quieter parts of a workshop. Then the talking comes back when you go through the ideas and issues that have been mentioned. We recently did this in our team. Here is a run down of how it was planned and what the outcome was. The brief We are a new team working on a new project that is not necessarily as clear to everyone as possible. I was a new team member and was not involved in creating the proposal that was approved. So to get everyone on the same page, a mini workshop was held. Using the walls of one meeting room, there were 5 post-it sections: Requirements (Minimum Viable Product, MVP) Personal Vision Ideal Assumptions Outcomes Requirements was first as it was to list all the requirements of the actual project. What needed to be fulfilled in order for the project to be complete and within the regulations. Personal Vision was second because it was important to me to understand where the vision of this project came from. This is where we could discuss the original vision of the project and how that is reflected in the requirements. This is really important going forward to understand the original vision even if the project is different. Ideal was next and this refers to what is the ideal outcome of this project. If everything goes perfectly, which we know it probably won’t, what does that look like for each person. What elements will the outcome have or will have accomplished? Assumptions are very important to get out on the table in the group. What assumptions are we working under that everyone else should know? Many times, assumptions can sink (or seriously delay) a project or any kind of collaboration. If the assumptions are out in the open, they can be acknowledged, openly tested, and understood by everyone. Outcomes was the final section of this workshop. This allowed us to reflect up on what outcomes we, as a group, wanted to achieve. Not necessarily what the project required, but they could even be more strategic or even more granular and personal. Maybe one person wants to learn how to use a certain software or wants the bigger team to be featured in the media for their work. This helps to put different levels of professional goals on everyone’s radar so when opportunities arise, they can be passed on to the right people. We also added another section that was titled: “Issues to think about”. And this is a section where we gathered just 3 words. But they were big words - Relationship, Community, and Process. These words were more like markers or triggers of things that we need to keep in mind as we go through the project...something that we will tackle later in the project but that we need to be reminded of. What kind of relationship do we want to create with the users of the outcome of the project? What kind of community do we want to build (do we even want to build a community?) and What is the process we want our users to go through. Things to keep in mind as we go forward. Time allocation This took about an hour and we did all the sections at once, we didn’t stop and discuss each before we moved on to the next. We did them all with brain writing (with just a quick clarification of what each meant when needed) and then went through each one at the end in the order they were presented. This process may take a little longer depending on how many people are involved. Outcome This process made sure that everyone’s thoughts and ideas were put forward fairly and equally and everyone were able to say what they wanted to say. This workshop also built up a common understanding for the entire team of the project and also what constituted success for each individual and for the project. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Hubin rakennuspiirustukset
Yhteisöllisen toiminnan ja yhteiskehittämisen ympäristöjä eli hubeja syntyy niin korkeakouluihin kuin toimistohotelleihin. Nämä bisnes- ja innovaatiohubit tai co-working -tilat tarvitsevat toiminnalleen vakaan pohjan. Perustukset rakentuvat omistuksesta, resursseista ja tavoitteellisuudesta. Tässä jutussa kerron tarkemmin, miten kehitetään toimiva hubi. Perustuksina omistus, resurssit ja tavoitteellisuus Omistus sitoo hubin paikalleen ja se vaikuttaa myös muihin perustusten osiin. Usein hubin omistaa joku julkinen toimija. Kyseessä voi olla kaupunki tai korkeakoulu, jotka haluavat tätä kautta kehittää valitsemaansa toimintaa ja luoda infrastruktuuria toiminnan kehittämiselle. Tämä voi olla keskittynyttä yhteen alaan, kuten koulutukseen, tai yhteen yritystoiminnan vaiheeseen, kuten start-up yritysten toiminnan kehittämiseen. Yritykset voivat myös tarjota hubin kaltaista tilaa, mutta sitä markkinoidaan usein jaettuna yhteistoiminnan tilana, co-working spacena. Tämä liittyy pohjaa piirtäessämme toiseen perustuksen osaan, joka on tavoitteellisuus. Jos omistajuus on hubin sementti, niin tavoitteellisuus on sen rakennetta lujittava teräsbetoni. Tavoitteellisuus antaa rakenteelle kestoa ja sitoo yhteen. Tavoitteellisuus tarkoittaa sitä, mitä hubin perustaja hubilta haluaa. Joillekin hubeille on asetettu selkeä tavoite, esimerkiksi tarkoituksena voi olla kehittää viisi kappaletta yrityksiä, jotka tuottavat yli miljoona euroa. Toisaalta tavoitteellisuus voi olla jotain abstraktimpaa, kuten yritysten välisen yhteistyön parantaminen. Resurssit taas liittyvät siihen, kuinka tukeva perustus on, kuinka laadukkaita materiaaleja sen tekemiseen on käytetty ja usein se liittyy myös siihen, kuinka pitkäaikainen hub on. Omistaja määrittelee käyttämänsä resurssit niin rakennuksessa kuin hubeissakin. Koska useimmiten hub-toiminnan tuotot tulevat pitkällä aikajänteellä tai niitä on haastava määritellä taloudellisesti, se kertoo miksi niitä usein pitävät julkiset toimijat. Valuuko hyöty viemäriin vai toimivatko prosessit? Hubin toimiminen vaatii toiminnan prosessien ja tarkoituksen määrittelyä. Prosessien määrittely luo raamit sille, miten hubissa olevia yrityksiä autetaan kuinka tarkasti kaikkien hubissa toimivien toimijoiden tehtävät on määritelty. Osassa hubeja on tarkasti määritelty prosessi, jossa on tarkat kriteerit hubiin tulevien yritysten valintaan ja hubissa toimimisen ehtoihin. On myös mahdollista, että hubin prosessit ovat löyhiä ja toiminta on satunnaisempaa. Tämä kuvaa usein tilannetta, kun hubi aloittaa toimintaansa ja etsii vielä paikkaansa. Hubilla voidaan tavoitella monia asioita. Hubit voidaan jakaa useimmiten kahteen erilliseen tavoiteluokkaan, joista toinen on kehittäminen ja toinen on innovointi. Kehittämishubi auttaa olemassa olevia yrityksiä eteenpäin, ja toiminta liittyy usein kehityshaluisten yritysten auttamiseen kasvussa. Innovointihubin tarkoitus on kehittää uusia ideoita, toimintatapoja tai tarjota mahdollisesti oppimisympäristö, jossa osaamista kerätään tietyn teeman ympärille. Tästä toiminnasta voi kehittyä yrityksiä, mutta niiden kasvattaminen ei ole olennaista hubin toiminnalle. Tärkeä piirre hubin toiminnassa on käyttöaika, eli kuinka pitkäksi aikaa hubi on tarkoitettu olemaan. Suomessa huomattava osa hubeista toimii hankerahoituksella, jolloin niillä on rajattu kesto. Toisaalta on olemassa pysyviä hubeja, joissa toiminta jatkuu vuodesta toiseen. Ideasta kohti konkreettista vantaalaista bisneshubia Kun annettiin tehtäväksi rakentaa eläväinen My Business Hub Myyrmäkeen, hanketiimimme oli uuden ääressä. Kukaan meistä ei ollut rakentanut hubia aikaisemmin. Meille kävi kuin rakentajille, joilla on nippu lautaa, pussi nauloja, pari vasaraa ja paperinkulmaan piirretty kuva naapurin vajasta. Materiaalit olivat kasassa ja oli etäinen idea siitä, mitä pitäisi rakentaa. Mutta rakennuspiirustuksia ei ollut. Yllätyimme, kun internetistäkään ei löytynyt tarkempia ohjeita, mallikuvia tai muutakaan, minkä varaan lähteä tekemään hubia. Näin ollen istahdimme pöydän ääreen ja aloimme hahmotella omia rakennuspiirustuksiamme, omaa pohjaamme, jonka avulla hubia voi suunnitella ja jonka avulla sitä voi rakentaa. Olemme piirtäneet piirustuksiimme pohjan. Hubimme omistaja on julkinen taho, Vantaan kaupunki. Sille on osoitettu riittävät resurssit julkisella rahoituksella ja tavoitteellisuus on määritelty paikallisten olemassa olevien yritysten auttamiseksi. Näin huomaamme piirtäessämme tekevämme jotain erityistä, sillä tavoitteellisuutemme ei osu kumpaakaan tyyppipiirroksen luokkaan. Tämä tuo esiin sen, että Hubi on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, kuten rakennus voi olla hyvin erinäköinen. Se mikä toimii toiselle tavoitteena, ei toimi toiselle. Meidän hubin piirustukset jäävät prosessinmäärittelyjen osien suhteen vielä epäselväksi, niitä joudumme miettimään vielä rakennusvaiheessa. Seinät, virtuaalitila vai molemmat? Seuraavaksi on aika piirtää seinät, eli miettiä hubin tilat ja puitteet. Useimmiten hubin tilat muistuttavat avotoimistoa, mutta nyt on alkanut syntyä myös digitaalisia tai virtuaalisia hubeja, joissa toiminta tapahtuu sopivalla digitaalisella alustalla. Yhä kehittyvä virtuaalitodellisuus voi tuoda hubeihin paljon uusia ulottuvuuksia ja toimintoja. Vielä hub kuitenkin tarjoaa usein perinteiset fyysiset tilat. Hubeissa on yleensä seuraavat: keittiötilaa, jossa on myös oleskeluun tarkoitettua tilaa näyttelytilaa, jossa hubissa toimivat yritykset voivat tuoda toimintaansa ja tuotteita esiin kokoustilaa neuvotteluja varten avokonttoritilaa, joissa hubeissa toimivat voivat työskennellä. On mahdollista, että hubeissa on esimerkiksi auditorioita, ravintoloita tai saunatiloja, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Niiden tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä, lisätä ihmisten vuorovaikutusta sekä mahdollistaa töiden mahdollisimman tehokas tekeminen. Tilojen käyttäjistä muodostuu monimuotoinen yhteisö Hankkeemme piirustuksen tekevät tässä loikkauksen tulevaan, sillä meille on tulossa myös virtuaalinen yhteisö. Toinen poikkeus piirustuksissamme on, että vaikka Hubin omistaa Vantaan kaupunki, niin se sijoittuu Metropolia Ammattikorkeakoulun kampukselle. Kyseessä on kiinnostava ja uusi tapa tehdä yhteistyötä kaupunkien ja kuntien välillä. Samalla selvitämme Leiritien kampuksen tilojen monikäyttöisyyttä ja selvitämme, kuinka kampus voisi parhaalla mahdollisella tavalla palvella lähialueiden yrittäjiä. Kuten rakennuspiirustuksissa, myös hubien suunnittelussa kaikki liittyy toisiinsa ja valinnat usein ohjaavat toisia valintoja ja sitä kautta voidaan rakentaa juuri sellainen hub kuin halutaan. Kuten valitsemalla tietynkaltainen perustus, seinät, ikkunat ja tarkoitus rakennukselle. Näin suunnittelemalla on mahdollista saada se, mitä tavoitellaan. Meidän hubimme tarkoitus on auttaa yrityksiä selviämään koronan mukanaan tuomista haasteista ja parantaa yrityspalveluiden tunnettuutta ja käyttöä alueella. Näin ollen voimme piirtää tämän osan rakennuksestamme paperille. Me piirrämme hubiimme aikajänteen, sillä on annettu aika, jonka jälkeen tarkastellaan mitä on saatu aikaan ja onko toiminnalle tarkoitusta. Hubi on toimiva rakenne yhteistyön rakentamiselle. Sen fyysiset piirteet tukevat yhteisön rakentamista ja sen toimialafokuksen valinnalla on mahdollista lisätä siihen kierroksia ja kerroksia, jotta se alkaa kasvamaan ja tukemaan itseään sekä siinä toimivia yrityksiä. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii projektipäällikkönä My Business Hubissa, jossa hänen tehtävänään on luoda paras mahdollinen hubi hankkeelle ja kehittää uusia toimintatapoja oppilaitosten ja yritysten yhteistyön kehittämiseen. Tämä on ensimmäinen projekti Metropolia ammattikorkeakoulussa, mutta se toteuttaa vuosia olleen haaveen mahdollisuudesta toimia AMK-maailmassa. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa.
Sattuipas samaan aikaan! Koronaa, hanketta, yrittäjyyttä ja digiä
Yrittäjät ovat jo pitkään olleet oppimismatkalla kohden yhä kiihtyvämpää digitaalista sujuvuutta. Tässä kirjoituksessa mietimme koronapandemian, digitalisoitumisen, pienyrittäjän tilanteen, sukupuolen ja digikouluttautumisen yhteyksiä. Miten mennään tästä eteenpäin? Digitaalisuus ei ole pelkästään puhetta - se on toimintaa ja uusien taitojen oppimista Digitalisaation merkitys muuttui kerralla globaalisti, kun pandemia tuli arkeemme keväällä 2020. Digitalisaation valtava hetkessä tapahtunut lisääntyminen vaikutti jokaisen työhön ja työn tekemisen tapaan. Kenelläkään ei vielä tuossa vaiheessa ollut täysin käsitystä siitä, millaisen suuren muutoksen edessä myös yrittäjät, ja erityisesti pienyrittäjät, olivat. Suomen Yrittäjät ry:n teettämän tutkimuksen mukaan viidennes (18%) pienistä ja keskisuurista eli pk-yrityksistä ei ollut digitalisoinut toimintaansa lainkaan ennen korona-aikaa. Yksinyrittäjillä tilanne oli huonoin: 22 prosenttia vastanneista ei ollut digitalisoinut toimintaansa lainkaan ennen koronaa. (1) Yksinyrittäjyys on nimenomaan naisten yritystoimintaa leimaavaa. Voidaan siis olettaa, että yksin- tai pienyrittäjänaisilla tilanne oli edellä mainittuja lukuja huonompi. Ajantasalla olevan digitaalisen osaamisen merkitys kasvoi huomattavasti. Digitalisaation hyödyntäminen oli lisännyt jo aikaisemminkin osaamisvaatimuksia yrityksissä, mutta nyt moni yritys oli yllättäen täysin uuden, muuttuneen tilanteen edessä. Yritysten toimintaympäristöt muuttuivat, osin pysyvästi. Pandemian alkuvaihe korosti digivälineiden käyttöosaamista, sähköisten järjestelmien ja sovellusten käyttötaitoa sekä jaettujen ja yhteiskäyttöisten dokumenttien hallintaa. Usean vuoden ajalle suunniteltu digitaalinen kehitystyö jouduttiin yrityksissä toteuttamaan paljon suunniteltua aikaisemmin ja lyhyemmässä ajassa. Ensimmäisen muutoksen tuoma digitaalisen toiminnan kasvu toi tullessaan myös tietoturvahaasteet ja laadukkaan tiedontuotannon osaamistarpeet. Kolmannes niistä yrityksistä, joilla ei liiketoimintaa oltu digitalisoitu lainkaan ennen pandemiaa, ryhtyi kuitenkin digitalisoimaan toimintaansa pandemian aikana. Mitä suurempi yritys, sitä kehitysmyönteisempi suhtautuminen liiketoiminnan digitalisoimisen jatkamiseen myös koronapandemian jälkeen. Yksinyrittäjien vastaukset olivat negatiivisimmat. Yritysten digitalisoitumisella on merkitystä yrityksen menestykselle. Uusien teknologioiden tuoma hyöty poikkeusaikana onkin ollut kaikkein suurinta niissä pk-yrityksissä, joiden liiketoiminnasta merkittävä osa oli digitalisoitu jo ennen koronapandemiaa. (1) Yksinyrittäjillä kehittämisen tilanne voi olla hiukan erilainen. Yksinyrittäjän on oltava oppimiskykyinen muuntautuja, joka luottaa omaan osaamiseen, sillä muuta henkilöstöä ei ole, eikä välttämättä osaavaa digikumppaniakaan. Oma kouluttautuminen voi olla yksinyrittäjälle tärkeämpää kuin yleisesti muille pk-yrittäjille. (2) Sukupuoli vaikuttaa edelleen digitaalisiin valmiuksiin ja yritystoimintaan Useissa tutkimuksissa on todettu sukupuolten välillä edelleen suuriakin eroja niin yrityksen perustamisessa ja johtamisessa kuin digiosaamisessakin. Miehet kokevat valmiudet keskimäärin naisten arvioita paremmiksi (3). Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan sukupuolten välistä tasa-arvoa voidaan edistää parantamalla naisten digitaitoja (4). Digitaalisten valmiuksien sukupuolinen eriytyminen alkaa usein jo varhaisessa vaiheessa lasten ja nuorten koulutuspoluilla. Digitaalinen kyvykkyys tyypillisesti kumuloituu ja jää helposti oppijan oman aktiivisuuden ja mieltymysten varaan (5). Naisyrittäjien digitaitojen kehittämiseen on syytä jatkuvasti panostaa. Samalla tuetaan talouskasvua ja kilpailukykyä sekä vähennetään sosioekonomista eriarvoisuutta. Naisten digitaalisten taitojen parantamiseen suunnatut investoinnit vauhdittavat naisten etenemistä kaikissa urakehityksen vaiheissa - siis myös yrittäjinä (4). On väitetty, että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu kehittyneissä maissa nykyvauhdilla vasta 50 vuoden kuluttua. Digitaitojen kehittäminen vauhdittaisi merkittävästi tasa-arvon saavuttamista myös kehittyvissä maissa. (6.) Metropolian yrittäjänaisille suunnattu Oon@2.0 -hanke on siis ollut täysin asian ytimessä. Kohden digitaalista sujuvuutta Kun välineet ja laitteet on otettu haltuun koulutuksissa, on aika pohtia, mitä muuta digiosaaminen tarkoittaa käyttäjän näkökulmasta. Teknologia on tehokas mahdollistaja, mutta digitaalinen sujuvuus vaatii muutakin kuin pelkkää teknologiaa (7). Miten yrityksestä saadaan digitaalisesti sujuva? Digivisio 2030 -hanke on määritellyt, että digitalisaatiossa on ennen muuta kyse muutosprosessista ja sen johtamisesta. Kokonaisvaltainen digikyvykkyys auttaa ennakoimaan ja mukautumaan muutokseen ja luo pohjaa jatkokouluttautumiseen. Kyse on konkreettisesti siitä, minkälainen rooli itsellä on toimintakulttuurin muutoksessa ja miten omaa työn laatua ja tulosta voi kehittää sähköisten välineiden ja alustojen avulla. Ei tee huonoa, että ymmärtää myös, mitä konepellin alla tapahtuu. Yrittäjän näkökulmasta keskeistä on siten oman digiosaamisen johtaminen ja omien verkostojen hyödyntäminen tässä. Myös tiedolla johtaminen omassa työssä korostuu: miten hyvin tunnistan, ymmärrän ja hallitsen omaan työhöni liittyvää dataa, yhdistän tietolähteitä ja käytän analytiikkaa oman työni kehittämiseen. Muutosprosessissa on siten kyse digitaalisen ajattelumallin omaksumisesta, digitaalisesta sujuvuudesta. Mukana pysyminen vaatii sitä, että yrittäjä on oman digiosaamisensa digipäällikkö. Toimintaympäristön ja -kulttuurin muutokset tulevat olemaan suurelta osin pysyviä ja muutosten nopeus jopa kasvaa. Ajantasaisen osaamisen hankkimisen, ylläpitämisen ja hyödyntämisen sekä uudistumisen merkitys yritystoiminnassa kasvaa jatkuvasti ja on jopa elinehto. Yksin-/pk-yrittäjät ovat erityisen tärkeä kohderyhmä. Suunnataan katsetta siis eteenpäin: kehitetään yrittäjänaisten digiosaamista tästä vielä eteenpäin kokonaisvaltaiseksi digitaaliseksi sujuvuudeksi. Yrittäjänaisten digiosaamista vahvistamassa Oon@2.0-hankkeessa Oon@2.0 -hankkeen suunnitteluvaiheessa vuonna 2019 ei ollut vielä mitään tietoa keväällä 2020 alkaneesta koronapandemiasta, jonka leviäminen ja hankkeen aloitusajankohta osuivat samaan ajanjaksoon. Yhteiskunnassa myllersi ja joka puolella kaikui sanat “digi, digi, digi…” Hankkeemme osui oivaan kohtaan. Hankkeessa kehitetään uudenlainen, kasvuhaluisten yrittäjänaisten tarpeisiin vastaava koulutuskokonaisuus, joka avaa digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ja tukee kasvuhaluisten yrittäjänaisten osaamista digitalisaation hyödyntämisessä. Osana koulutusta tarjotaan tarvekartoitukseen perustuvaa yksilöllistä tukea liiketoiminnan kasvattamiseen. Naisyrittäjille suunnattavilla digikoulutuksilla on edelleen tilausta. Jatkossa voisi myös miettiä uudentyyppistä oppimismuotoa, itsereflektiota, jossa nostetaan esiin esimerkiksi: minä digiosaajana osaamistarpeeni mistä todella on kyse, tekniikasta vai sosiaalisesta puolesta vertaismentorointia Sitran tutkimuksen (8) mukaan uuden oppiminen innostaa ja herättää uteliaisuutta sekä tuottaa yleisesti hyvinvointia. Muuttuvassa maailmassa pärjääminen on myös tärkeä syy oppimiseen. Työssä opitaan työskentelemällä kollegojen kanssa: 70 prosenttia vastaajista kertoi oppivansa työelämässä toisilta ja tekemällä töitä muiden kanssa. Yksin-/pienyrittäjänaisille suunnatussa Oon@2.0-hankkeen kumppanuusverkostotapaamisissa luotiin näitä yhdessätekemisen tilaisuuksia. Yhdessä tekemistä ja oppimista tulisi mahdollisissa jatkohankkeissa vielä lisätä. Kirjoittajat Kaarina Pirilä työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Kaarina on kokenut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kehittäjä sekä opinnäytetyön ohjaaja. Monipuolinen hanketyöskentely innoittaa Kaarinaa ja hän toimii parhaillaan Oon@2.0-, Hyvissä Handuissa Himassa- ja Developing Student-Run Multidisciplinary Allied Health Practice Center -hankkeissa. Jenni Koponen työskentelee Metropoliassa asiantuntijana jatkuvan oppimisen asiakasryhmäkohtaisten palveluiden ja uusien oppimisratkaisujen kehittäjänä ja hanketoimijana. Jenni on työskennellyt korkeakoulukentällä pitkään opettajana, tutkijana ja pedagogisena asiantuntijana. Oppimisessa häntä kiinnostaa eniten uuden oivallus. Jenni on taustaltaan diplomi-insinööri ja kasvatustieteilijä. Lähteet Kivikoski, Jouni & Kauppinen, Tatu 2021. Pk-yritysten opit digitalisaatiosta 2020. Prior Konsultointi Oy. Suomen Yrittäjät ry. Malinen, Petri 2021. Yrittäjyyden kehityskulkuja. Suomen Yrittäjät ry. Järventaus, Jussi & Kekäläinen, Henrietta 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visioista toteutukseen. Ehdotus yrittäjyyden edistämisen strategiseksi toimenpideohjelmaksi vuosille 2018–2028. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. Women and Men in ICT: a Chance for Better Work–Life Balance. Sukupuolten tasa-arvo ja digitalisaatio Euroopan unionissa 2018. EIGE, EU:n sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä tietokeskus. (eige.europa.eu) Kaarakainen, M-T. Education and Inequality in Digital Opportunities : Differences in Digital Engagement among Finnish Lower and Upper Secondary School Students 2019. Turun yliopisto. Digitaidot kaventavat sukupuolten välistä kuilua työelämässä 2016. Accenture. (epressi.com) Karhulahti, Emma & Lindh, Anne 2021. Ennen digitaalisuuteen pyrittiin – nyt sitä jo vaaditaan. (hrviesti.fi) Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 -tutkimus. 2020. Sitra ja Innolink. Metropolian toteuttama Oon@2.0 - yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hanke toteutetaan ajalla 1.4.2020-28.2.2023. Hankkeessa on tavoitteena vahvistaa uusmaalaisten pienyrittäjänaisten valmiuksia hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia ja saada tukea oman yrityksensä liiketoiminnan vahvistamiseen uutta digiosaamista hyödyntäen. Tavoitteena on myös luoda uudenlainen, kasvuhakuisten yrittäjänaisten tarpeisiin vastaava koulutuskokonaisuus. Oon@2.0-hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke.
Suhdekiemuroita – resilienssi ja kestävyys yritystoiminnassa
Voiko yrityksen toiminta olla kestävää ilman resilienssiä tai voiko yritys olla resilientti ilman, että se toimii kestävän työn periaatteiden mukaisesti? Resilienssi ja kestävä työ ovat kehitykseen ja vaikuttamiseen liittyviä käsitteitä, joilla kuvataan tiettyjä, mutta hankalasti mitattavia ilmiötä. Haasteena on ollut hahmottaa, mitä nämä kaksi käsitettä tarkoittavat yrityksen toiminnan kehittämisen näkökulmasta ja miten yritystä voidaan tukea menestykseen huomioimalla nämä kaksi asiaa sekä niihin liittyvät tekijät. Yritystoiminnan näkökulmasta resilienssiä tarvitaan toiminnan jatkumiseksi poikkeavissa markkinatilanteissa. Kestävän työn periaatteita noudattamalla yrityksen on mahdollisuus menestyä paremmin tulevaisuudessa. Minkälainen yhteys näiden kahden käsitteen välillä on ja miten ne nivoutuvat toisiinsa? Resilienssillä vai lapiolla - miten nousta kuopasta Resilienssi kuvaa yksilön, työyhteisön tai yrityksen kykyä selvitä haastavista tilanteista ja säilyttää toimintakyky muuttuvissa olosuhteissa. Kuvainnollisesti resilienssi voidaan nähdä nousemisena ylös haastavien olosuhteiden kaivamasta kuopasta. Sen sijaan, että jäätäisiin vellomaan vastoinkäymisten seurauksiin pohditaan keinoja palautua kuormittavasta tilanteesta ja oppia siitä keinoja selviytyä paremmin myös tulevista haasteista. Yrityksen resilienssin näkökulmasta on haluttu monesti selvittää, miksi joillakin yrityksillä on muutoskyvykkyyden ja -joustavuuden näkökulmasta paremmat lähtökohdat selviytyä haastavista tilanteista kuin toisilla. (1) Tätä resilienssikyvykkyyttä voidaan määrittää sen mukaan, miten hyvin yritys pystyy vastaamaan ja sopeutumaan ulkopuolelta tuleviin uhkiin, miten luotettavasti se toimii ja minkälaisia vahvuuksia siinä on. (2). Resilienssikyvykkyyttä voidaan vahvistaa ennakoimalla tulevaa ja vahvistamalla jotain resilienssitekijää yrityksessä. Resilienssi voi olla myös yrityksissä keino, jolla edistetään kilpailukykyä ja kulttuurista sopeutumista (3). Työntekijöiden resilienssillä on tärkeä merkitys yritykselle. Yrityksellä on vastuu siinä, miten ja millä toiminnalla se tukee henkilöstön resilienssiä ja heidän resilienssipääomansa hyödyntämistä. Yrityksessä huonosti voivat työntekijät eivät kykene toiminnallaan vahvistamaan yrityksen resilienssikyvykkyyttä. Yrityksillä ja niiden työntekijöillä tulisi olla kykyä katsoa tulevaisuuteen “tässä ja nyt” -hetkessä tekemisen sijaan ja käyttää hyödyksi aiemmin vaikeista tilanteista opittuja selviytymismalleja uusien tilanteiden ratkaisemisessa. Katse tulevaisuuteen kestävästi työtä tekemällä Kiinnostus kestävästi toimivaan yritykseen on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Menestyäkseen globaalissa kilpailussa organisaatioiden tulisi löytää kestävään kehitykseen liittyvät ydinosaamisensa. Nämä toimialasta riippumattomat ydinosaamiset integroituvat tasapainoisen, oikeudenmukaisen, ympäristöä huomioivan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen (4). Kestävästi toimivassa yrityksessä tehdään pitkän aikavälin visio ja rakennetaan tavoitteet, jotka yhdistyvät osaksi yhteiskuntaan. Näissä yrityksissä toimitaan eettisesti ja otetaan sosiaalista vastuuta myös huomioimalla ja kehittämällä sidosryhmien toimintaa (5). Niissä myös innovoidaan, muutetaan rakenteita ja toimintatapoja sekä opitaan pois vanhentuneista käytännöistä (6). Yritysten kestävän strategian ja kestävien käytäntöjen avulla saavutetaan pitkällä aikavälillä parempi suorituskyky, jota voidaan arvioida taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten tulosten pohjalta (5, 7) Resilienssin ja kestävän työn välinen yhteys Resilienssin ja kestävän työn välisen yhteyden hahmottaminen ei ole ihan yksinkertaista. Resilienssin ja kestävyyden käsitteet voivat olla joko toisistaan irrallisia, toisiinsa liittyviä tai päällekkäisiä ilmiöitä riippuen siitä, miten niiden välisiä suhteita kuvataan. Marchesen ynnä muiden (8) mallin mukaisesti voidaan vaihtoehtoisesti ajatella että resilienssi on osa yrityksen kestävyyttä, ja resilienssin vahvistaminen tekee sen toiminnasta kestävämpää. Kuitenkaan kestävyyden vahvistaminen ei välttämättä tee yrityksestä resilientimpää. kestävyys on osa yrityksen resilienssiä, jolloin yrityksen kestävyyttä lisäämällä saavutetaan enemmän resilienssiä. Resilienssin vahvistaminen ei välttämättä tee yrityksestä kestävämpää. resilienssi ja kestävyys ovat irrallisia ominaisuuksia eivätkä vaikuta toisiinsa mitenkään. kestävyydellä ja resilienssillä on samankaltaisia piirteitä, jotka näyttäytyvät eri tasoilla tai aikaväleillä. Tällöin resilienssi nähdään suhteessa lyhyen aikavälin tapahtumiin, jotka kuormittavat (yritystä) paljon, kun taas kestävä kehitys nähdään suhteessa tapahtumiin, joiden kuormittavuus jakautuu pitkälle aikavälille. Kehittämällä yrityksen resilienssiä mahdollistetaan yrityksen tavoitteellinen toiminta pidemmällä aikavälillä, ja kestävän työn periaatteita noudattamalla yrityksen toiminta on kokonaisuudessaan kestävällä pohjalla. Emme kuitenkaan voi puhua pelkästään käsitteistä ja niiden määritelmistä yleisesti, sillä niihin vaikuttavat monet eri tekijät. Tiedämme, että yksilön resilienssi on yhteydessä työyhteisön ja yrityksen resilienssiin niiden ollessa koko ajan dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään (9, 10) Resilienssikyky ei myöskään ole ominaisuus, jota joko on tai ei ole, vaan se kehittyy jatkuvasti. (11). Suhde vaatii kompromisseja Loppujen lopuksi, tavoiteltavaa lienee yrityksissä jonkinlainen tasapaino resilienssin ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä. Yrityksissä täytyy tehdä kompromisseja, joilla mahdollistetaan yksilön, yrityksen ja koko globaalin systeemin hyvinvointi ja selviytymiskyky. Resilienssitekijöitä vahvistamalla varmistetaan yksilön, yritysten ja laajemman ympäristön selviytyminen lyhyellä aikavälillä, vaikka siihen liittyvät vaikutukset heijastuvat kauemmaksikin. Kestävän kehityksen periaatteita noudattamalla varmistetaan yrityksen selviytyminen pitkällä aikavälillä. Kompromisseja on siis tehtävä päätöksenteossa niin suhteessa aikaan kun hyvinvointiin kaikilla sen eri tasoilla. Mielenkiintoinen pohdinta on myös se, pitääkö yrityksen jatkuvasti kasvattaa resilienssiään ja vahvistaa kestävän kehityksen mukaista toimintaansa, vai onko sallittua saavuttaa siinä jossain vaiheessa päätepiste? Pitääkö näitäkin suorittaa, ovatko tehokkuus ja tuottavuus sisäänrakennettuja niin, että niitä tulisi yrityksessä tavoitella koko ajan lisää. Tosiasiahan on, että ympäröivässä maailmassa tapahtuu muutosta koko ajan, joten yrityksellä on halutessaan mahdollisuus kehittyä näissä jatkuvasti. Avaintekijöitä ovat systemaattinen henkilöstön osaamisen kehittäminen ja toiminnan ennakointi. Täytyy kuitenkin myös muistaa, että vastoinkäymisten kautta tapahtuu kasvua ja siksi vastoinkäymiset itsessään tulisi nähdä yrityksissä oppimistilanteina ja positiivisina kasvun paikkoina. Muutos voi olla yritykselle suuri mahdollisuus, mikäli se on kyennyt ennakoimaan tulevaa ja pystyy uudistumaan ja toimimaan muutostilanteissa joustavasti. Monesti muutokseen tarvitaan lisäksi työn rakenteellinen muutos, se, miten työtä jatkossa tehdään. Hanketyö nostaa esiin yritysten muutoskykyyn vaikuttavat tekijät Katse tulevaisuuteen -hankkeessa käsitteet resilienssi ja kestävä työ ovat yritysten kanssa tehtävän yhteistyön lähtökohtia ja ne molemmat nähdään tärkeinä yrityksen menestykselle ja niitä molempia pyritään edistämään. Mikäli Marchese ym. (2018) jaottelusta pitäisi valita joku näkökulma hankkeessa tehtävään yritysprosessiin, se luultavasti olisi ajatus siitä, että näillä kahdella käsitteellä, kestävyys ja resilienssi, on samankaltaisia piirteitä, joilla on eri ajallinen ulottuvuus ja skaalautuvuus. Yritysprosessien aikana paneudutaan niihin tekijöihin ja niiden vahvuuksien esiintuomiseen, jotka yrityksen toiminnassa ovat sen toiminnan jatkuvuuden ja muutosjoustavuuden varmistamisen kannalta keskeisiä. Nämä tekijät ja niiden vahvistaminen toimivat yrityksen tukirakenteina, kun suunnataan tavoitteellisesti kohti tulevaa. Katse tulevaisuuteen -hankkeen toiminnassa pyritään siihen, että yritykset ymmärtävät omaan muutoskykyynsä vaikuttavia tekijöitä ja niihin liittyviä esteitä. Yritysten resilienssin turvaamiseksi tarvitaan henkilöstölähtöistä kehittämistä työntekijöiden äänen kuulumista osallistavaa esimiestyötä. Huomioimalla kehitystyössä niin resilienssin kuin kestävän työnkin näkökulmat varmistamme, että yritysten katse suuntautuu tulevaisuuteen niin pitkällä aikavälillä kuin lyhytaikaisempienkin haasteiden ja muutosten suhteen. Kirjoittajat Jaana Meriläinen (PsM, KM) on lehtori Metropolia ammattikorkeakoulun Terveys-osaamisalueella ja toimii mielen hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen parissa opetus- ja kehittämistehtävissä sekä toimii asiantuntijalehtorina Katse tulevaisuuteen -hankkeessa. Carita Hand (TtM) on lehtori Metropolia ammattikorkeakoulu Terveys -osaamisalueella ja työskentelee johtamisen ja pedagogian teemojen äärellä opetus- ja kehittämistehtävissä sekä asiantuntijalehtorina Katse tulevaisuuteen -hankkeessa. Lähteet Lipponen, Krisse 2020. Resilienssi rakentuu rutiineissa ja sosiaalisissa suhteissa. Tiedon silta. Työelämän tutkimuksen ja kehittämisen verkkolehti (tsr.fi) Linnenluecke, M. 2015. Resilience in Business and Management Research: A Review of Influential Publications and a Research Agenda. International Journal of Management Reviews, Vol. 19, 4-30 (2017) Lee, A., Vargo, J. & Seville, E. 2013. Developing a Tool to Measure and Compare Organizations’Resilience. Natural Hazards Review 2013 (14), 29-41. Opetushallitus (2019). Asiantuntijoiden näkemys tulevaisuuden osaamistarpeista: Työelämässä tarvitaan kestävän kehityksen osaamista, digitaitoja ja jatkuvaa oppimista. Tiedote 01.03.2019. Hallinger, P. & Suriyankietkaew, S. 2018. Science Mapping of the Knowledge Base on Sustainable Leadership, 1990-2018. Research on Dustainability in Management 2018, 10(12)). Dodman, D., Ayers, J. & Huq, S. 2009. Ilmastonmuutos suosii selviytyjää. Teoksessa L. Starke, (toim.): Maailman tila 2009. Lämpenevään maailmaan, 178-196. Gaudeamus, Helsinki. Avery, G.C.; Bergsteiner, H. 2011. Sustainable leadership practices for enhancing business resilience and performance. Strateg. Leadership 39, 5–15. Marchese, D., Reynolds, E., Bates, M. E., Morgan, H., Clark, S. S., & Linkov, I. (2018). Resilience and sustainability: Similarities and differences in environmental management applications. Science of the total environment, 613, 1275-1283. Vercio, C., Loo, L., Green, M., Kim, D. & Beck Dallaghan, G. 2021. Shifting Focus from Burnout and Wellness toward Individual and Organizational Resilience. Teaching and Learning in Medicine, 1–9 Hartwig, A., Clarke, S., Johnson, S., & Willis, S. 2020. Workplace team resilience: A systematic review and conceptual development. Organizational Psychology Review, 10(3-4), 169-200. Valli, L. 2020. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta kriisinhallintaorganisaatiossa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. (PDF)
Selviytymisen strategioista ennakointiosaamiseen
Yrittäjien tanssi tai paini koronapandemian kanssa jatkuu edelleen. Jatkuvassa epävarmuudessa selviytymisestä on tullut kestävyyslaji, selviytymislaji se on ollut jo ennestään. Henkistä joustavuutta, sitkoa ja sisua, jota nykykielellä resilienssiksi (1) kutsutaan, vaaditaan kaikilta yrityksiltä ja yrittäjiltä enemmän kuin kukaan toivoisi. Ihmeellisesti sitä on monilta löytynyt samalla kun monet ovat heittäneet työrukkaset käsistään ja luovuttaneet. Harvinaista resilienssiä Yrittäjien haasteet ovat tulleet tutuiksi hanketyössä. Eräskin hankkeeseemme osallistunut henkilö on kulkenut näiden vaiheiden läpi uskomattomalla nopeudella. Hän osoitti mielestäni ennen näkemätöntä joustavuutta, kun hän pandemian saapuessa ja realiteettien vilkuttaessa hätävaloja vaihtoi ensin asuntonsa pienempään, sitten autonsa halvempaan, otti sivutyötä siivouksesta ja vanhusten auttamisesta. Nyt, kun epävarmat ajat sen kun jatkuvat, hän laittoi kauppaansa loppuunmyynnin ja perusti kokonaan uuden yrityksen siivouksen ja hoiva-alan puolelta. Näihin kaikkiin muutoksiin, tähän kaikkeen ketteryyteen hän ylsi yhden vuoden aikana. Esimerkillistä, harvinaista ja henkisesti todella vaativaa. Resilienssiä eli henkistä joustavuutta ja muutosten kohtaamisen kykyä parhaimmillaan (1). Näitä nopeita muutoksia, niihin liittyviä päätöksiä ja päätösten seurauksista vastaamisessa mikroyrittäjä on erityisessä asemassa, koska hän on usein aivan yksin asioidensa äärellä. Yhä tällä hetkellä koko maailma ja koko yhteiskunta on harvinaisen paineen keskellä. Tulee olemaan mielenkiintoista tarkastella tapahtumia vuosien päästä, miten tästä oikein selviydyttiin ja mikä tässä kaikessa mahdollistui. Minkälaisten selviytymisstrategioiden kanssa siirryttiin uuteen aikaan ja miten niistä voi kehitellä uusia uudistumisen, liikevaihdon kiihdyttämisen ja ennakoinnin taitoja ja osaamista tulevaisuuteen. Muutoksesta selviytyminen on vaiheittaista Muutos on prosessi ja vaatii yleensä aikaa käsitellä sen herättämiä tunteita, ajatuksia ja toimintamalleja. Shokista ja lamaannuksesta kuljetaan kohti hyväksyntää ja toimintakyvyn palautumista. Antti Piirainen (2) on tulkinnut Kübler-Rossin (3) surukäyrää, joka esitetään kuvassa 1. Kuva: Muutosprosessi - stabiilista tilasta vihan kautta hyväksyntään. Piirainen (2011) Oikea-aikainen tuki yrittäjän rinnalla Muutosprosessissa oikea-aikaisen, tilanteeseen sopivan, henkilölle ja yritykselle sopivan tuen saaminen voi olla lottovoitto. Kuinka moni meistä on elämässään saanut kokea sen voiman, jonka oikeanlaiseksi koettu apu voi mahdollistaa? Joskus suurin apu on kuulluksi tuleminen ja vertaiskokemusten kuuleminen. Yksin jääminen lienee pahinta myrkkyä voimien vähyyteen ja pahin este niiden paluuseen. Yhteinen kokemus vaikeuksista realisoi epäonnistumista ja muuttaa henkilökohtaisen epäonnen tai onnistumisen parhaimmillaan yksilölliseksi ja yhteiseksi selviytymisvoimaksi. Yrittäjän vapautta kuvataan usein yhdeksi suureksi motivaatiotekijäksi yrityksen perustamiseen. Sanonnalla vitsaillaan, kun työt täyttävät kaiken ajan ja joskus lomienkin pitäminen jää vain puheeksi. Tähän vapauteen kuuluu myös mahdollisuus itsenäisiin ja nopeisiin päätöksiin. Isommat yritykset puhuvat ketterän kehittämisen tarpeesta ja yksinyrittäjät tai mikroyritykset tekevät sitä alvariinsa. Kulujen ja tulojen suhteessa on elettävä, kysynnän vaihtelut huomattava ja reagoitava niihin usein lähes välittömästi. Joskus tässä käy niin hyvin, että uudistuminen käy luonnostaan ja on osa jokapäiväistä työhön kuuluvaa positiivista kehittymistä. Jatkuvan muutoksen aika on totta Jos muutossignaalit ovat jääneet havaitsematta, voi joutua pakosta uudistumaan. Se on usein tehokas, mutta harvoin miellyttävä vaihtoehto. Tällainen erillisten ja yksittäisten uudistusten ja muutosten tekeminen yritystoiminnassa on osittain mennyttä aikaa. Maailma muuttuu niin nopeasti ja ennakoimattomasti, että olemme siirtyneet jollakin tapaa kokonaan uuteen aikaan, jossa muutoksia tapahtuu koko ajan ja jatkuva uudelleen organisoituminen tulee niin pienten kuin suurten yritysten uudeksi toimintatavaksi tai -kulttuuriksi (4, 5). Maailman muutokset haastavat meitä itseohjautuvuuteen, yhteisöhjautuvuuteen ja oman muutosresilienssimme kasvattamiseen. Siitäkään ei tarvitse eikä kannata selvitä yksin. Ulkopuolinen näkijä, ihmettelijä, kysyjä ja välittäjä voi olla se kolmas voima yrittäjän ja markkinoiden rinnalla, jonka avulla uudet näköalat kulloisissakin tilanteissa voivat avautua ja voimat voivat kohdistua tarkoituksenmukaisiin tekoihin. Tällaisena kolmantena voimana Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun Euroopan Sosiaalirahaston tukemana toteuttava yhteishanke Toivo@Tee on tarjoutunut yrittäjien rinnalle uusia selviytymisstrategiota ja ennakointiosaamista rakentamaan. Muutoksia ja ennalta-arvaamattomia liikahduksia kun on tarjolla tulevinakin aikoina. Kirjoittaja Päivi Rahmel toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun Toivo@Tee hankkeessa ja vastaa siihen liittyvään kriisin käsittelyä tarjoavaan Crisis Camp -kokonaisuudesta. Lähteet Poijula 2018. Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja: Tallinna. Piirainen 2011. Muutosprosessi – stabiilista tilasta vihan kautta hyväksyntään (qk-karjalainen.fi) The Kübler-Ross grief cycle 2011. (changingminds.org). Luettu 6.2.2022 Heikkilä, Puutio 2018. Organisaatio prosessina. Metanoia. Snowden, D.; Boone, M. 2007. A Leaders’s framework for decision making. London: Harward rewiev.
Hankalasti tavoitettavat nuoret kohdataan jalkautuvalla autotyöllä
Sosiaalipedagogiikka luo ajattelun ja toiminnan raamit, jossa sosiaalinen ja kasvatuksellinen näkökulma yhdistyvät yhteiskuntatieteiden alakategoriana. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti ihmisen ja yhteiskunnan suhde. Siinä tutkitaan ihmisen kasvua, jotta pääsisi osaksi yhteisöjä ja yhteiskunnan jäseneksi. Sosiaalipedagogiikassa ollaan kiinnostuneita niistä toimenpiteistä, joilla tätä sosiaalista kasvua tuetaan elämänkulun eri vaiheissa. (1) Nuorisotutkimus ja sosiaalityön opetus sijoittuvat sosiaalipedagogiseen viitekehykseen, joka raamittaa nuorisotyötä. Nuorisotyö on kehittynyt osana toiminnallista traditiota. Nuorisotyön tärkeimmät elementit ovat nuorten vapaaehtoinen osallistaminen heille tarjottuihin toimintoihin ryhmämuotoinen toiminta luottamus aikuisten ja nuorten välillä nuorisotyön kentällä (2). Käytännön jalkautuva autotyö FUTU-hankkeessa FUTU-hanke pyrkii omalla toiminnallaan rakentamaan yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin jalkautuvassa autotyössä, jolloin vahvistamme nuorten osallisuutta yhteiskunnassa ja teemme syrjäytyneiden nuorten elämää näkyväksi muulle yhteiskunnalle. Hankkeessa halutaan rakentaa ohjauksen keinoin nuoren näköinen polku, jossa nuori pääsee oikea-aikaisten palvelujen piiriin ja saa tarvitsemansa avun. FUTU:n sosiaalipedagoginen tulokulma on tulevaisuussuuntautunut ohjaus, jossa ongelmien sijasta keskitytään nuoren elämän polun rakentamiseen tarkoituksenmukaisia keinoja hyödyntäen. Jollekin nuorelle se ensimmäinen polku voi olla asunnon saanti tai mielekkään koulupaikan löytäminen. Jollekin muulle puolestaan apu ja tuki päihdeongelmien hoitamiseksi. Jokainen polku on yksilö ja siihen halutaan antaa täysi panos, jotta nuori kokee tulevaisuuden tavoittelemisen arvoisena. FUTU:ssa hanketyötä tehdään jalkautuvan autotyöskentelyn keinoin. Hankkeen toiminnassa ohjaaja on hyödyntänyt autoa nuorten kohtaamisessa heidän omissa ympäristöissään ja vienyt nuorisotyön palvelut lähelle nuorta. Autotyöskentely on saanut positiivista palautetta nuorilta, sillä muutoin monet asiat, kuten esimerkiksi päihdekuntoutukseen meno, olisi jäänyt hoitamatta ilman ohjaajan apua. Toiminta on mahdollistanut ohjauksen toteuttamisen joustavilla ja nuorilähtöisillä tavoilla. Kesällä ohjaaja jalkautui auton kanssa julkisille paikoille, jossa nuoria voitiin kohdata siellä, missä he viettävät vapaa-aikaa kavereiden kanssa eli usein ostoskeskusten läheisyyteen. Talviaikaan toiminta on painottunut enemmän yksilöohjaukseen nuorten omissa ympäristöissä, jonne ohjaaja on päässyt FUTU-autolla. Tämä on voinut tapahtua esimerkiksi kotona tai yhteistyökumppaneiden luona. Autossa on ollut jalkautumiskerroilla mukana syötävää ja kahvia, jotta lähestyminen olisi paljon houkuttelevampaa. Yksilöohjauksiin ollaan toimitettu hävikkiruokaa, jotta nuorten taloudellista tilannetta pystyttäisiin tukemaan. FUTU:n kohderyhmään kuuluvat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat nuoret, jotka eivät ole ensisijaisten tai oikea-aikaisten palveluiden piirissä, joten tämä on tehnyt oman haasteensa nuorten tavoittamisessa. Haasteita on ollut erityisesti siinä, miten nuoret saadaan kiinnittymään usein vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta palveluun, jossa heille voitaisiin tarjota tulevaisuussuuntautunutta- sekä yksilöohjausta. Nuorten auttaminen on vaatinut FUTU:n ohjaajalta periksi antamatonta luonnetta ja sitä, ettei ota henkilökohtaisesti nuorten kanssa tehtävän yhteydenpidon hankaluutta. Yleensä sinnikkyys on lopulta palkittu ja nuori on saatu tavoitettua lukuisten yhteydenottojen jälkeen. Missä olemme onnistuneet? FUTU-hanke on saanut paljon positiivista palautetta nuorilta ja yhteistyökumppaneilta. Erityisen paljon olemme saaneet kiitosta sinnikkyydestä- ja ohjauksen laadusta. Moni nuori on päässyt ohjauksen aikana elämässään eteenpäin, tästä esimerkkinä muutaman nuoren työllistyminen hankkeen aikana. Yhteistyökumppanit ovat kokeneet hankkeen tarjoaman ohjauksen arvokkaaksi juuri sen tarjoamien tulevaisuussuuntautuneiden työkalujen vuoksi, koska siihen ei kaikilla nuorten kanssa työskentelevillä tahoilla ole aikaa ja resursseja. Tulemme jatkamaan hanketyötä positiivisen palautteen voimin ja edistämään heikoimmassa asemassa olevien nuorten osallisuutta yhteiskunnassa myös vuonna 2022. Lähteet Nivala, E., Ryynänen, S. 2017. Sosiaalipedagoginen viitekehys nuorisoalan työssä. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 42, 75-92. Kiilakoski, T., Honkatukia, P. 2018. Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä. Vastapaino. Tampere. Kirjoittaja Anna-Reetta Kyllönen on suunnittelija ja FUTU-hankkeen projektityöntekijä Valo-Valmennusyhdistys ry:ssä.
Miten osallistaa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt alueellisen innovaatiostrategian kehittämiseen?
Otsikon kysymys muodostui itselleni keskeiseksi tutkimuskohteeksi osana Horisontti-hanketta ONLINE-S3, jossa tuettiin Euroopan alueviranomaisia laatimaan älykkään erikoistumisen tutkimus- ja innovaatiostrategiaa. Tässä artikkelissa tarjoan toimintasuosituksia erityisesti alueellisen innovaatiostrategiaprosessin fasilitaattoreille, mutta suosituksia on mahdollista soveltaa myös laajemmin osallistavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) kehittämisessä. Älykäs erikoistuminen tarkoittaa sitä, että EU-alueet tunnistavat toiminta- ja/tai teknologia-alueet, joissa voivat saavuttaa kilpailuetua maailmanlaajuisesti ja edistävät näitä alueellisen innovaatiopolitiikan kautta (1, 2; s.5). Euroopan Unionin (EU) älykkään erikoistumisen strategiaprosessi ohjaa käyttäjälähtöiseen, osallistavaan tutkimus- ja innovaatiostrategiaprosessiin. Siinä ovat aktiivisessa roolissa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt (3, s.21). Aiempi tutkimus on huomioinut, että markkinoita lähellä olevat toimijat eli innovaatioiden käyttäjät ja kansalaiset eivät ole yhtä alttiita liittymään yleisen vision rakentamisen kuin tiettyjen aiheiden työstämiseen (4). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistaminen strategiatyöhön on haastavampaa kuin yksittäiseen tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatioprojektiin. Suomessa älykkään erikoistumisen strategiaprosessi toteutetaan useimmiten osana maakuntaohjelman laadintaa. Tutkimustyössäni haastattelin kaikki Suomen mantereen maakunnat vuosina 2016-2017. Tässä artikkelissa tuon esille käytännön toimijoille suunnatut keskeiset tutkimuslöydökseni pohjautuen uuteen vertaisarvioituun julkaisuuni Land Use Policy-lehdessä (5). Osallistamisen tasot ja nykytilanne älykkään erikoistumisen strategiaprosessissa Suomessa ja muualla Tutkimustyössäni Horisontti-hankkeessa pääsin tutustumaan ja tekemään yhteistyötä EU:n tutkimuskeskuksen (Joint Research Center) kanssa, joka tukee EU-maita älykkään erikoistumisen strategian suunnittelussa ja implementoinnissa. Tapaamisissa kävi ilmi, että monilla EU:n alueilla yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä älykkään erikoistumisen strategiaprosessissa ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus strategiatyöhön on vielä vähäistä. Tämä tulos on myös vahvistettu monissa aiemmissa tutkimuksissa (4, 6, 7, 8, 9). Tutkimustyöni löydöksenä tunnistin ja nimesin tutkimus- ja innovaatiostrategiaprosessin kolme eritasoista osallistumismahdollisuutta (Kuva 1). Nämä vaiheet voidaan nähdä myös etenemismallina, jota kautta uudet osallistujat otetaan mukaan strategiatyöhön. Suomen maakunnat tarjosivat tiedonvaihtoon mahdollisuuden kaikille alueen toimijoille. Jo lain puitteissa valmisteluaineisto on oltava nähtävillä ja kommentoitavissa maakuntaliittojen verkkosivuilla. Sen sijaan hakiessa palautetta ja yhteiskehittämisessä innovaatiostrategiaprosessissa, tutkimukseni mukaan maakuntienliitot toimivat tiiviimmässä yhteistyössä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden kuin kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuinka muuttaa nykytilannetta ja vahvistaa kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuutta? Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Kansalaisjärjestö on EU:ssa määritelty valtiosta riippumattomiksi voittoa tavoittelemattomiksi järjestöiksi, jotka organisoituvat yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Määrittely pitää sisällään niin partiolaiset, kauppakamarit kuin luonnonsuojeluliitot. Osallistaminen vaatii eri toimijoiden tunnistamista ja heille yhtäläisten mahdollisuuksien luomista osallistua ja vaikuttaa alueellisten tutkimus- ja innovaatiostrategioiden valmisteluun ja toteuttamiseen. Jos mahdollisuudet ja säännöt osallistua eivät ole läpinäkyvät, niin osallistava toimintatapa voi jopa asemoida poliittisen kansalaisuuden ja demokratian luonteen (10, 11). Näin ollen osallistuminen voi jäädä vain osan toimijoista oikeudeksi, vaikka pyrkimys olisikin laajasti osallistavaan hallinnon toimintatapaan (12). Tutkimukseni suositukset kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistamisessa alueellisen innovaatiostrategiaan voi kiteyttää seuraavasti: Tunnista strategiatyön yhtymäpinnat kansalaisiin ja kansalaisjärjestöihin, ja sanoita tätä kautta toimijoille miksi heidän kannattaisi työhön osallistua. Tarjoa tietoa alueellisesta strategiatyöstä kokonaisuudessa, jotta osallistujat ymmärtävät mistä on kyse ja mikä on heidän roolinsa strategiatyössä. Vältä ammattikieltä. Monet älykkään erikoistumisen strategian käsitteet pohjautuvat tieteelliseen tutkimukseen. Nämä tulee viestinnässä muokata niin että ne ovat ymmärrettäviä kaikille eri toimijoille. Määritä säännöt ja tavat sidosryhmien osallistumiselle strategiatyöhön ja huolehdi että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua strategiatyöhön ja siihen liittyvään päätöksentekoon. Priorisoi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen. Tällä hetkellä useimmat innovaatiostrategiatyöhön osallistujat ovat muita toimijoita kuin kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä. On tarpeen priorisoida kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen, jotta nykytila muuttuu. Tämä tarkoittaa sitä, että fasilitaattorin organisaation tulee tunnistaa muutostarve ja huomioida se lisääntyneenä resurssitarpeena toiminnan kehittämiseen. Lisätietoja tutkimukseeni liittyen löytyy tieteellisistä artikkeleistani (5, 9, 13). Metropoliassa on käynnissä TKI-toiminnan profilointi hanke HYTKE, jossa kehitetään osallistuvaa tutkimus- ja kehittämiskumppanuutta, jonka tavoitteena on kestävä hyvinvointi ihmisten arjessa teknologiaa hyödyntämällä. Osallistava toimintatapa sekä innovaatiostrategian luomisessa että toteuttamisessa on tärkeää myös siitäkin näkökulmasta, että alueellisen innovaatiojärjestelmän toiminnan laatu ja menestys riippuvat toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta sekä alueen sisällä että alueiden välillä (14). Kirjoittaja Mona Roman (TkT) työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan tutkimusintressejä ovat avoin innovaatiojohtaminen ja -strategia, erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen osallistava prosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Lähteet OECD (2014). Innovation-driven growth in regions: The role of smart specialization (PDF). Paris: OECD Publications. Perianez-Forte, I., Wilson J. 2021. Assessing Smart Specialisation: The Entrepreneurial Discovery Process. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Foray, D., Goddard, J., Beldarrain, X.G., Landabaso, M., McCann, P., Morgan, K., Nauwelaers, C., Ortega-Argil´es, R., 2012. Guide to Research and Innovation Strategies for Smart Specialization RIS3. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Aranguren, M. J., Magro, E., Navarro, M., & Wilson, J. R. 2018. Governance of the territorial entrepreneurial discovery process: looking under the bonnet of RIS3. Regional Studies. (tandfonline.com) Roman, M., Fellnhofer, K. 2022. Facilitating the participation of civil society in regional planning: Implementing quadruple helix model in Finnish regions. Land Use Policy, 112. (sciencedirect.com) Grundel I, Dahlström, M. 2016. A Quadruple and Quintuple Helix Approach to Regional Innovation Systems in the Transformation to a Forestry-Based Bioeconomy. Journal of Knowledge Economy, 7, pp. 963-983 Kroll, H. 2016. Policy Brief on Smart Specialization. Fraunhofer ISI, November. Marinelli, E., & Perinez Forte, I. 2017. Smart Specialization at work: The entrepreneurial discovery as a continuous process. JRC technical reports, S3 Working Paper Series No. 12/2017. Publications office of the European Union: Luxemburg. Roman, M., Nyberg, T. 2017. Openness and Continuous Collaboration as the Foundation for Entrepreneurial Discovery Process in Finnish Regions. Management Dynamics in the Knowledge Economy, 54, pp. 517-531. (aalto.fi) Hajer, M. 2003. Deliberative Policy Analysis: Understanding Governance in the Network Society. Cambridge: Cambridge University Press Swyngedouw, E. 2005. Governance innovation and the citizen: the Janus-face of governance beyond-the-state. Urban Studies, 42 (11), 1991–2006. (researchgate.net) Davies, J., Chorianopoulos, I. 2018. Governance: mature paradigm or chicken soup for European public management?, Critical Policy Studies, 12(3): 360-366. (tandfonline.com) Roman, M., Varga, H., Cvijanovic, V., Reid A. 2020. Quadruple helix models for sustainable regional innovation: Engaging and facilitating civil society participation, Economies, 8(2), 48 (mdpi.com). Tödtling, F., and M. Trippl. 2011. Regional Innovation Systems. In Handbook of Regional Innovation and Growth. Edited by P. Cooke, B. Asheim, R. Boschma, R. Martin, D. Schwartz and F. Tödtling. Cheltenham: Edward Elgar, pp. 455–66.
Embedding Service Design in Higher Education
Shortly, service design is a method of purposefully designing services through a set process that emphasises co-creation through deep customer research, prototyping, and testing. It is an iterative process that puts the user(s) at the centre at each stage of the process. This is a shift in not only mindset but procedure of how an organisation works. So how does an organisation begin to shift how it designs services and solves problems. In order for service design to really help an organisation, it must be embedded which, according to the Merriam-Webster dictionary, means “functioning as part of a larger device rather than as an independent unit or system”. That means that there must be a shared understanding, language, and ability throughout the organisation. This allows people and units to come together when they need to tackle challenges. But how do you get this critical mass of people working and talking in the same direction? A core team to start First, an organisation needs to start with a dedicated core team whose job it is to be experts in the process of service design. Ideally, this is more than one service design experts although this is, depending on the size of the organisation, where many start. The core team’s role is to disseminate through facilitating, training, and consulting about service design t22ls and processes throughout the organisation. This does not mean that this core group of people will be “service designing” or participating in the content of the work. This means that when a challenge arises, they can either help by facilitating the process or to advise on how the process should look. This is a guiding role and those people who are involved in the content of the problem, would lead and work through the service challenge using the tools, methods, and expertise available. Discover who the champions are After the core team is in place, their role, in addition to facilitating, training, and consulting, is to look for champions. Within any organisation there will be people here and there that have an understanding and an interest in service design and human-centered design. Many times, higher education institutions are big and unwieldy organisations. This can lead to people feeling alone or unable to pursue meaningful change through these methods alone. Part of the role of the core team is to identify people throughout the organisation that are interested to understand more and to practice the method more in their everyday work. Once you start looking, it will probably be a surprise as to how many and where you find them! Training is the key Training throughout the organisation is also a key feature of embedding service design. There is a need for service design capacity building within all organisations and within all units. What would this look like? It would be internal training on how to use service design to move challenges forward. It would show how to do customer/user research in a more qualitative way, as well as how to properly ideate, prototype, and test various solutions. The aim is to have a critical mass of employees understand the process involved in problem-solving with service design. This means that no matter where the problem lies, there is the interest and understanding of how to move from point A to point B then to point C, etc. Where different people can come together from different areas to work on one project using the same, familiar, process. Bespoke project groups The situation of having a core team, champions, and wider training allows project groups to come together and understand how to work together to solve problems. Each problem will require a distinct group of people to gather – a bespoke approach. But once you have built the capacity of enough people in the organisation to work in a similar way, it will not matter who is needed for the project as they will all be using the same method to move forward. The appropriate tools to be chosen by the group on an ad hoc basis. These bespoke teams for projects are exactly the kind of flexibility that will make an organisation more efficient and, ultimately, more successful. Simple but not easy The process set out above is fairly simple in its structure but this does not mean that it is an easy task at all. What we are talking about is wide organisational change. A change that requires a shift in many parts of a complex structure. But it is also worth it. Using user-centred methods and common processes while including more people in the process, helps everyone to work in an understandable way. It also makes a complex organisation a better place to work by being more flexible and proactive with changes. But most importantly, it allows organisation to be more impactful for both the staff and the students. One example of deep change that would need to take place is that of how Key Performance Indicators (KPIs) are created. Currently, in most organisations in the world, KPIs are set for individuals or units. But this can lead to conflicting outcomes between teams and even colleagues. Whereby one team meeting their KPIs actually leads to another team not meeting theirs or making it difficult to meet theirs. This is because many services are not bound by team boundaries. Usually, many teams are involved in the lifecycle of a service. If you use, as an example, a student starting to study at a higher education institution, that person (even before arriving on campus) touches many different services – marketing, admissions, teaching, etc. So, some of this change would include creating KPIs that go across units rather than within one unit. Embedding service design methods and mindset is necessary in the pursuit of excellence in service provision in higher education institutions and other organisations alike. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Ammattikorkeakoulun hanketoiminta on hyvä oppimisympäristö – TKIO toimintaa käytännössä, osa 2
Avoimeen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) integroitu oppiminen on ajankohtainen käsite korkeakoulujen sisäisessä keskustelussa. TKI-toimintaan integroidulla oppimisella (TKIO) tarkoitetaan tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen toimivaa kokonaisuutta. Tämän ajattelumallin mukaan oppiminen ja opetus tapahtuvat työelämäyhteydessä todellisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaisemisessa, jossa huomioidaan avoimen TKI-toiminnan ja avoimen oppimisen molemmat näkökulmat. Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistetyn tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ja oppimisen integraation tavoitteena on rakentaa avointa oppimisen toimintakulttuuria, jossa opiskelijat, korkeakoulun henkilöstö ja yhteistyökumppanit oppivat yhdessä (1). Tässä kirjoituksessa tuodaan esiin sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulmia syksyllä 2021 DALLATEN - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin -hankkeeseen integroidun innovaatioprojektiopintojakson aikana syntyneestä vaikuttajaryhmä ideasta ja yhdessä oppimisesta. Yhdessä oppiminen on TKIO-toiminnan keskiössä TKIO-toiminnan keskiössä on oppiminen, uuden tiedon luominen ja uuden tiedon vieminen edelleen käytäntöön. Oppiminen on yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista. Opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteisen tiedon rakentamiseen. Avoimen TKI-integroidun oppimisen ytimessä ovat avoin yhteistyö avoin oppiminen avoin tieto ja avoin toimintakulttuuri (2.) Dallaten -hankkeeseen kytkeytyneessä TKIO-toiminnassa olemme yhdessä syyslukukaudella 2021 sote-alan opiskelijoiden kanssa innovoineet, oppineet ja kehittäneet ratkaisuja siihen, miten iäkkäiden ääni saada mukaan osaksi liikunta-ja hyvinvointialan mikro-ja pienyrittäjien palveluliiketoiminnan kehittämistä. Mukana oli opiskelijoita sairaanhoidon, ensihoidon ja bioanalytiikan tutkinnoista. Opiskelijoiden ideoima vaikuttajaryhmä osaksi palveluiden kehittämisprosessia Osana innovaatioprojektiopintoja opiskelijaryhmä ideoi kohderyhmästä koostuvan vaikuttajaryhmän keräämisen. Vaikuttajaryhmässä seniorit pääsevät mukaan tukemaan yritysten asiakaslähtöistä palveluiden kehittämispolkua antamalla ideoita, mielipiteitä ja palautetta. Seniorit voivat osallistua myös yritysten mahdollisesti kehittämien uusien palvelujen testaamiseen. Tämä toimintamalli mahdollistaa hankkeen valmennuskokonaisuudessa aktiivisen, monitoimijaisen vuorovaikutuksen ja osallistumisen. Menettelyn tavoitteena on yhteisen tiedon rakentuminen uusien palveluiden kehittämisessä. Suoralla palautteella kohderyhmältä kehitetään samalla yritysten asiakaslähtöistä toimintakulttuuria. "Pohdimme ryhmän kesken, mikä olisi paras keino saada innostettua mahdollisimman paljon yli 65-vuotiaita vaikuttajia mukaan ryhmään. Halusimme jakaa osallistujille ajatuksen siitä, että jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja me haluamme löytää sen äänen, jonka voimaa eniten kaivataan. Hyvinvointi on iso osa elämäämme myös työvuosien jälkeen. Siksi pyrimme tuomaan esille heidät, jotka tähän kysyntään osaavat parhaiten vastata. Heidän kauttaan saadaan asiakaslähtöisyys aidosti esiin", opiskelijat pohtivat. Projektin alussa opiskelijaryhmä pohti, missä tapaisi aktiivisia senioreita, jotka olisivat innokkaita vaikuttamaan siihen, millaisiksi heille suunnatut palvelut tulevaisuudessa muokkautuvat. Tarkoituksena oli selvittää, olisivatko he kiinnostuneita osallistumaan vaikuttajaryhmään ja kerätä jo mahdollisia osallistuja ilmoittautumaan mukaan. Opiskelijat halusivat kerätä mahdollisimman erilaisia ihmisiä vaikuttajaryhmään. Opiskelijat suuntasivat Hakaniemen torille sekä Kampin palvelukeskukseen. He jalkautuivat kahtena eri päivänä ihmisten pariin juttelemaan ja keräämään vaikuttajia. Opiskelijaryhmä raportoi: "Olimme kehittäneet kyselyn, jota käytimme pohjana keskustellessamme ikäihmisten kanssa heidän tarpeistaan hyvinvointi- ja liikuntapalveluihin. Tarkoituksena oli jakaa keskustelu aikaan ennen koronapandemiaa, pandemian aikana ja sen jälkeen. Näin saisimme tietoa jo etukäteen palvelun tarjoajille, minkälaisia muutoksia seniorit palveluihin ainakin ajatuksen tasolla toivoisivat. Moni nosti esiin tärkeänä kokemukset harrastamisen helppoudesta, toiminnasta ilman rahallista panosta tai aikataulujen noudattamista. Ihmiset, joiden kanssa juttelimme, olivat pääosin aktiivisia keskustelijoita. Nämä ihmiset kokivat myös harrastusten jatkuneen sujuvasti läpi pandemian vaikeudet." Minulla on kaksi toimivaa jalkaa ja kaikki mitä tarvitsen, on ympäröivä luonto. -seniorivaikuttaja opiskelijahaastattelussa. Opiskelijoille oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten hanke etenee käytännössä: "Vaikka osuutemme painottui vain hankkeen alkuun, saimme kuulla, miten hankkeen jatko etenee ja miten meidän opiskelijoiden osuus tulee olemaan osa kokonaisuutta. Emme valitettavasti pääse näkemään vaikuttajaryhmän toimintaa käytännössä, yritysten valmennuskokonaisuuden aikana sillä opintojaksomme päättyy ennen tätä. Seuraamme mielenkiinnolla kuitenkin muilta kanavilta jatkossa sitä, miten panoksemme hankkeessa on lopulta näkynyt." Opiskelijoiden kokemus hankeoppimisympäristöstä tuki TKIO - toiminnan ja osaamisen tavoitteita Innovaatioprojektiopinnot suoritettuaan opiskelijan tulisi osata: kehittää vastuullisesti monialaisten toimijoiden kanssa innovatiivisia käytännöllisiä ja konkreettisia ratkaisuja, toimintatapoja, tuotteita tai palveluja, joilla vastataan metropolialueen monimuotoisiin tulevaisuuden tarpeisiin ja nykyisiin haasteisiin määritellä innovaation käsitteen ja ottaa käyttöön kehittämistyön menetelmiä soveltaa projekti- ja verkostotyöskentelyä sekä omaa luovuuttaan ja osaamistaan alueellisessa, valtakunnallisessa tai kansainvälisessä kehittämistyössä hyödyntää omaa osaamistaan monialaisessa yhteistyössä ja työympäristössä luoda yhteistoiminnallista neuvottelukulttuuria ja onnistunutta tiimityöskentelyä käyttää ongelmanratkaisu-, yhteistyö-, teknisiä ja viestintätaitojaan yhteisöllisessä kehittämisprosessissa ja päätöksenteossa (3). Dallaten-hankkeen monialaisen innovaatioprojektin lopuksi selvitimme osana hankkeen toiminnan arviointia opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia seuraavista asioista: riittävä ja avoin tiedon saanti vuorovaikutus ja yhteistyö yhteinen tavoite ja päämäärä oppiminen projektityöskentelyn aikana TKI-hankkeen mielekkyys oppimisympäristönä Vastausten pohjalta syntyi käsitys, että kaikilla oli ymmärrys yhteisestä tavoitteesta ja päämäärästä, mutta erityishuomiona useammassa vastauksessa mainittiin tämän kirkastuneen yhteisten keskustelujen ja tapaamisten myötä projektityön edetessä. Vastaus tukee hyvin niin Metropolian innovaatioprojektiopintojen kuin myös TKI-työn luonnetta. Vuorovaikutus ja yhteistyö koettiin hyvänä. Sitä tuki avoin, positiivinen innostunut ilmapiiri, jossa uskalsi kysyä tyhmiä kysymyksiä ja sai nopeasti vastauksia kysymyksiin. Innovaatioprojektin tiukka aikataulu koettiin haastavana ja ohjeistuksen selkeyttäminen projektin alussa nostettiin kehittämiskohteeksi. Millaista osaamista opiskelijoille kertyi hankkeessa? Se kiteytyy hyvin näissä vastauksissa: ” Projektin monimuotoisuus ja etenemisprosessi tulivat itselleni selkeämmiksi. Myös palvelumuotoiluun sekä asiakaslähtöisyyden monimuotoisuuteen tutustumisen koin hyödylliseksi. Lisäksi tuotosten esittely tilaajatapaamisissa toi itselleni hyvää harjoitusta.” ”Joka kerta kun tekee projektia ryhmässä, parannan omaa osaamistani ryhmäläisenä. Myös ymmärrän, miten iso tuotos innovaatio voi olla. Osaan myös ehkä paremmin kohdata ihmisiä ja kysyä heiltä heidän mielipiteitä.” Opettajat ja asiantuntijatkin oppivat TKIO-toiminnassa Yhdessä tekeminen, keskustelut ja työpajat kehittävät myös hanketoimijoiden ja opettajan osaamista, haastavat katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja etsimään yhteisiä toimintatapoja ja näkökulmia hankkeen tavoitteiden mukaisesti yhdessä tekemisen kautta. Hankkeessa työskentely haastaa myös tarkastelemaan TKI-integroitua oppimista avoimen yhteistyön, avoimen tiedon ja avoimen oppimisen viitekehyksen kautta (4). Projektipäällikkönä koen iloa saadessani asiantuntijoiden lisäksi työskennellä monialaisten opiskelijoiden kanssa, jotka rohkeasti tarttuvat toimeen, kestävät epävarmuutta ja kykenevät paineen allakin tuottamaan hyviä ratkaisuja. Tässä projektissa syntynyt idea vaikuttajaryhmästä tulee osaksi yrityksille tarjottavaa valmennuskokonaisuutta ja tätä kautta saamme mahdollisuuden systemaattiseen asiakaslähtöiseen palvelun kehittämiseen, ketteriin kokeiluihin, testauksiin - hankkeessa toteutettavan Lean Startup-menetelmän mukaisesti (5). Kirjoittaja Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on projektinjohtamisen ammattilainen, joka Dallaten-hankkeen projektipäällikkötyön lisäksi toimii asiantuntijalehtorina sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja yrittäjyyden opintojaksoilla. Laaja-alainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on lähellä hänen sydäntään sekä työssä että vapaa-ajalla. Lähteet Strategiasta käytäntöön 1: TKI + O= totta? Metropodia. 2021. Aino Helariutta, Minna Fred, Helena Kangastie, Maija Merimaa & Seliina Päällysaho (toim.) Avoin TKI-integroitu oppiminen - toimintamallit ja hyvät käytänteet (PDF). 2021. Metropolian opinto-opas Fred, M., Helariutta A. & Kangastie, H. Avoimen TKI-integroidun oppimisen viitekehys (PDF). Eric Ries. Lean Startup ‑ kokeilukulttuurin käsikirja. 2011. Lue myös Hannele Hokkasen blogimerkintä: Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita – TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1
Määränpäänä Eurooppa – mitä ottaa huomioon EU-hankevalmistelussa?
Tähyiletkö kohti kansainvälistä hanketoimintaa? EU-rahoituksella toteutat kansainvälisen hankkeen ja samalla edistät toiminnallasi EU-strategioissa määriteltyjä tavoitteita. EU-politiikkaa toimeenpannaan eri EU-rahoitusohjelmien kautta, jotka tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia eri toimijoille aina kaupungeista ja yrityksistä korkeakoulusektorille asti. Rahoituksen avulla voidaan tukea esimerkiksi tutkimusta ja innovointia, kansainvälistymistä ja koulutusta, uuden teknologian käyttöönottoa sekä yritystoiminnan kehittämistä EU:n asettamien poliittisten raamien mukaisesti. Kullakin EU-rahoitusohjelmalla on omat osallistumissääntönsä, mutta tiettyjä periaatteita voidaan soveltaa rahoitusohjelmasta riippumatta. Kokosimme tähän blogimerkintään, mitä asioita on huomioitava suunnatessa hanketoiminnalla Eurooppaan. Hakemuksen valmisteluun on varattava riittävästi aikaa Huolellisessa EU-hankkeen valmistelussa aikaa kuluu yllättävän helposti niin oikeiden kumppaneiden löytämiseen, idean lopulliseen muotoutumiseen kuin kirjoitusprosessiinkin. Onnistuneen EU-rahoitushakemuksen taustalla on huolellinen valmistelu, johon on varattu riittävästi aikaa Suurissa hankkeissa valmistelu voidaan aloittaa jopa vuotta ennen haun sulkeutumista. Osa konsortioista aloittaa oman idean jalostamisen sekä hakemuksen alustavan valmistelun jo hakuja koskevan ennakkotiedon perusteella, jolloin tähtäimessä saattaa olla vasta parinkin vuoden päästä avoinna oleva haku. Myös valmiiseen konsortioon mukaan lähdettäessä on aikaa varattava, vaikka haku monesti tapahtuu lyhyemmällä aikavälillä. Etsi ideallesi soveltuva rahoitusohjelma ja haku Kullakin EU-rahoitusohjelmalla on oma poliittinen tavoitteensa, eikä niiden kautta lähtökohtaisesti rahoiteta päällekkäisiä asioita. Omasta ideasta on hyvä haarukoida potentiaalisen hankkeen toiminnallinen sekä temaattinen painotus, jotka ohjaavat lopulta oikean rahoitusohjelman äärelle. Rahoitusohjelman ollessa selvillä on syytä alkaa kartoittamaan sen sisältä soveltuvaa hakua, joka sopii täsmällisesti yhteen ideasi kanssa. Aktiivinen EU-verkostotoiminta toimii erinomaisena perustana EU-hanketoiminnalle Aktiivinen ja pitkäjänteinen EU-verkostotoiminta auttaa tunnistamaan omia vahvuuksia suhteessa muihin toimijoihin, hahmottamaan alan merkittävimmät toimijat, sekä pysymään perillä Euroopan laajuisista kehittämistarpeista. Aktiivisen EU-verkostotoiminnan kautta olet yhteydessä oman alasi keskeisiin eurooppalaisiin toimijoihin, jolloin kumppaneiden etsiminen ja yhteinen hankeideointi onnistuu vaivattomammin. Osallistumalla aktiivisesti tapahtumiin ja tuomalla esille ratkaisujasi luot paitsi henkilökohtaisia suhteita myös pohjaa mahdolliselle hankekonsortiolle. Kokoa yhteen hankeidean kannalta oleelliset kumppanit EU-rahoitushauissa edellytyksenä on usein, että hankekonsortiossa on oltava jäseniä vähintään kolmesta eri jäsenvaltiosta. Konsortion alueelliseen tai maantieteelliseen jakautumiseen voi olla lisäksi hakukohtaisia sääntöjä. Kumppaneiden toisiaan täydentävä asiantuntemus tuo hankkeeseen monialaista yhteistyötä, jota konsortion kokoonpanossa ja maailmanlaajuisia haasteita ratkaistaessa arvostetaan. Huippuosaaminen oman hakemuksen lähtökohtana EU-rahoitusta haettaessa huippuosaamisen tulee olla oman hakemuksen lähtökohtana. Osassa EU-rahoitusohjelmia huippuosaaminen on määritelty erilliseksi kriteeriksi rahoituksen saamiselle. Erityisesti komission hallinnoiman suoran EU-rahoituksen ollessa monesti erittäin kilpailtua, vain huippuosaamisella voi erottua suuresta hakijajoukosta. Huippuosaamisen osoittamiseksi on koottava vakuuttava konsortio, jossa kaikki yhdessä tuovat hankkeeseen parhaan mahdollisen osaamisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hakutekstiin on vastattava tarkasti ja selkeästi EU-rahoitushauissa edellytyksenä on hakutekstiin erityisen tarkasti vastaaminen. Hankehakemuksessa on osattava kuvata tarkasti se, kuinka kaikkiin hakukuulutuksessa esitettyihin kohtiin tullaan vastaamaan hankkeen avulla. Hakuteksti saattaa pyytää useaa asiaa, ja onnistuneelta hakemukselta edellytetään rastia ruutuun jokaisen kriteerin kohdalla. Ei riitä, että toinen kohta täytetään täydellisesti ja sillä yritetään kompensoida toisen asian puutteellisuutta. Huolimattomuus pelaa kilpailijoiden eduksi. Selkeällä ja kattavalla, tarkasti hakutekstiin vastaavalla hakemuksella vakuutat arvioitsijat. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa eurooppalaista lisäarvoa ja vaikuttavuutta EU-hankkeiden lähtökohtana on vastata eurooppalaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Hakemuksessa on syytä kirkastaa vedenpitävästi se, kuinka omalla hankkeella vastataan haussa kirjattuihin yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiin hanketyöllä saadaan aikaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta Euroopassa. EU-politiikan ymmärrys tekee vaikuttavuuden ja eurooppalaisen lisäarvon todentamista helpompaa. Omaan alaan linkittyvän EU-politiikan viitekehyksen on oltava niin hyvin hanskassa, että osaat johtaa hankkeeseen konkreettisia ja realistisia toimenpiteitä ja indikaattoreita. Lopuksi: hanketyön merkitys on myönnettyä rahoitusta suurempi EU-hankkeen valmistelu vaatii pitkäjänteistä työtä. Kun EU-rahoitukseen liittyvä osaamisen perusta on valettu kunnolla sekä omat verkostot ovat kattavat, on hankevalmistelun kyytiin huomattavasti helpompi hypätä. Huolellisen hankevalmisteluprosessin lopussa palkintona voi mahdollisesti häämöttää läpi mennyt hanke, ja sen myötä kotoutuva rahasumma. Rahoitusta itsessään ei kuitenkaan kannata tarkastella pääpalkintona. EU-hankkeiden kautta saavutetaan kattavaa vaikuttavuutta maailmanlaajuisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin yhteistyössä aiheen ympärillä työskentelevien huipputekijöiden kanssa. Kansainvälinen hankevalmistelu ja EU-toiminta itsessään kasvattavat asiantuntijuutta ja verkostoja avaten uusia kehitysmahdollisuuksia niin yksilöille kuin organisaatiolle. Kirjoittajat Virpi Luoma (FM) on EU-rahoitukseen ja -politiikkaan erikoistunut TKI-asiantuntija Metropolian TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä. Työnkuvaan kuuluu erityisesti EU:n koulutuspolitiikkaa toteuttavan Erasmus+-rahoitusohjelman hankevalmistelun tuki sekä Metropolian EU-toiminnan kehittäminen. Jenna Huhtanen (HM) on EU-rahoitukseen ja -politiikkaan erikoistunut TKI-asiantuntija. Hän työskentelee TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä. Työnkuvaan kuuluu erityisesti EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti Eurooppaan ja EU:n TKI-politiikkaan painottuvia tehtäviä sekä Metropolian EU-toiminnan kehittämistä.
Tehokasta kuin leikkaussalissa! Muistilista varmistamaan kestävää keikkatyötä
Maailman terveysjärjestö WHO:n potilasturvallisuusliitto WAPS (World Alliance for Patient Safety) käynnisti vuonna 2007 ohjelman leikkaushaittojen vähentämiseksi. Yksi tavoite oli leikkaustiimin tarkistuslistan kehittäminen. Toimisiko tarkistuslista myös kulttuurialalla? Voisiko sen avulla edistää työturvallisuutta ja työhyvinvointia sekä säästää keikkatyön kuormittamaa muistia? Parantaisiko tarkistuslista myös asiakastyytyväisyyttä, kun työntekijä ja tilaaja yhdessä suunnittelisivat ja sopisivat tilaukseen liittyvät asiat etukäteen? Näitä kysymyksiä pohdimme tässä blogimerkinnässä. Kestävä keikkatyö -hankkeeseen osallistuneet kulttuurialan keikkalaiset tunnistivat yhdeksi työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen vaikuttavaksi kehittämiskohteeksi keikan tilaukseen liittyvät asiat. Kulttuurialan keikkatyötä tekevistä Metropolian opiskelijoista koostunut ryhmä kehitti näiden tarpeiden pohjalta innovaatio-opinnoissaan helppokäyttöisen muistilistan varmistamaan onnistuneen keikan tilauksen. Tarkistuslistan kohderyhmänä ovat tapahtuma-alalla työskentelevät keikkatyöntekijät, keikkojen järjestäjät ja tilaajat. Vaikka lista on laadittu muusikon näkökulmasta, sitä voi soveltaa myös muiden toimijoiden tilausten sopimiseen. Listaan on koottu tärkeimmät keikkaan liittyvät asiat, kuten keikan perustiedot tekniset tiedot sopimukset muut käytännöt, kuten tiedot taukotilasta. Itsestäänselvyydet muistiin Osa asioista, kuten keikan päivämäärä, kellonaika, keikkapaikan osoite ja yhteyshenkilön tiedot saattavat vaikuttaa itsestäänselvyyksiltä. Juuri siksi ne ovat päätyneet listaan. Itsestäänselvyydet saattavat helposti jäädä sopimatta ja kirjaamatta, mutta ovat usein niitä olennaisimpia onnistuneeseen tilaukseen liittyviä tietoja. Tieto lisää työturvallisuutta ja vähentää stressiä Hyvin suunniteltu ajoitus muun muassa teknisten käytäntöjen osalta vähentää turhaa työtä ja stressitekijöitä. Hyvä ajoitussuunnittelu sisältää esimerkiksi sopimuksen milloin soittokaluston voi roudata keikkapaikalle kuinka paljon pystyttämiseen ja soundcheckiin on aikaa keikan kestosta kaluston purkamisen ja poisroudauksen ajankohdasta. Myös mahdolliset ajolupa-asiat tulee sopia etukäteen. Tieto esiintymistilan tai -lavan koosta määrittelee soittokaluston koon. On tärkeää tietää, onko esiintymispaikan lähellä saatavilla sähköä ja tarvitaanko ääni- tai valoteknikkoa. Jos teknikko on paikalla, niin kenen toimesta ja palkkaamana? Työturvallisuuden kannalta on tärkeää huomioida työympäristöön liittyvät tekijät, kuten roudauksen turvalliset kulkureitit. On lisäksi sovittava, missä kalustoa voi säilyttää ja onko tila lukittavissa tai vartioitu. Hauskastakin työstä pitää maksaa “Soittaminen on vaan niin hauskaa!”, kuvasi hankkeeseen osallistunut ammattiaan. Vaikka muusikon työ on antoisaa ja palkitsevaa itsessään, tulee etukäteen sopia myös palkkiot sekä matka- ja kulukorvaukset. Etenkin korona-aikana muutokset ovat olleet valitettavan tavallisia ja tapahtuneet lyhyelläkin varoitusajalla. Onkin erityisen tärkeää sopia etukäteen mitkä ovat keikan peruuntumisen ehdot ja mitä tehdään sairastapauksissa. Jokainen peruuntunut keikka on keikkalaisen tuloista pois ja vaikuttaa suoraan myös hyvinvointiin. Kaikki hauska loppuu aikanaan - sovitusti Etenkin yksityistilaisuuksissa on tärkeää sopia jo tilausvaiheessa, mikä on soiton ehdoton takaraja. Joskus tilaaja haluaakin tilaisuuden jatkuvan pidempään kuin on sovittu tai yleisö innostuu esiintyjistä siinä määrin, että halutaan jatkaa keikan kestoa jopa tunneilla. Etenkin ilta- tai yöaikaan keikan venyminen sovitusta on yksi työntekijän jaksamiseen ja hyvinvointiin oleellisesti vaikuttava tekijä. Keikkalaiset voivat tulla hyvinkin pitkän matkan takaa ja kaikki työpaikalla ylimääräisesti vietetty aika siirtää kotimatkaa ja on siten pois levosta ja palautumisesta. Menetettyä aikaa unelle, levolle ja vapaa-ajalle ei korvaa ylitetystä ajasta saatu lisäkorvaus. Taukotilassa muutakin kuin kasa laatikoita ja pari kaljaa Asianmukaisella taukotilalla on suuri merkitys keikkalaisen työhyvinvoinnille ja palautumiselle. Harva työntekijä menee viettämään lepo- tai ruokatauon työpaikkansa varastoa muistuttavaan tilaan muutaman työkaverin kanssa. Keikkalaiselle tällainen tila osoitetaan yllättävän usein takahuoneeksi valmistautumista, ruokailua ja lepotaukoja varten. Epäsäännöllisten työaikojen vuoksi muuten hyvin tahdissa pysyvän keikkatyöntekijän ruokarytmi saattaa olla epätahdissa ja siksi ruokailumahdollisuus keikkapaikalla on tärkeä. Ruokailusta ja taukojen pituuksista on hyvä sopia jo tilausvaiheessa. Tyytyväinen asiakas lisää työhyvinvointia Toivottavasti on myös selvitetty, kuuluuko 8-henkisen hevibändin ohjelmistoon ne ikivihreät iskelmät, joita tilaaja toivoo yhtyeen soittavan kerrostalokaksion olohuoneessa. On siis hyvä varmistaa, että sopijapuolet tietävät millaista musiikkia tilaaja haluaa ja toisaalta mitä kuuluu bändin ohjelmistoon. Kirjoittajat Kati Ylikahri on Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveyden osaamisalueen lehtori, joka toimii projektipäällikkönä Kestävä keikkatyö-hankkeessa. Hänellä on monipuolista kokemusta työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden kehittämisestä, yritysprosessien toteuttamisesta sekä terveydenhuollon johtamisesta ja kehittämisestä. Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen lehtori, joka toimii Kestävä keikkatyö-hankkeen asiantuntijana. Hänellä on monipuolista osaamista musiikkipedagogiikan ja muusikkojen koulutuksesta ja keikkatyöstä. Kestävä keikkatyö -hankkeen (ESR) tavoitteena on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työterveyden edistäminen. Hankkeessa toteutetaan mikro- ja pk-yrityksille sekä keikkatyöntekijöille suunnattuja työhyvinvoinnin kehittämisprosesseja. Prosessi sisältää työturvallisuuskyselyn, työhyvinvointihaastattelun sekä työpajan, jossa tunnistetaan keikkatyön kehittämistarpeita ja ideoidaan yhdessä niihin ratkaisuja. Lähteet Keikkatyön muistilistan (Google Drive) ovat innovoineet Metropolian kulttuurialalla opiskelevat keikkatyöntekijät: Konsta Mäenpää Aapo Rainio Juuli Rantaniemi Eeva Tenkanen Otto Vahtola
Vaikuttava hanketoiminta edistää hyvinvointia – osa 5: Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut
Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toimiala on laaja ja se jakautuu neljään teemakärkeen. Tässä sarjassa esitellään innovaatiokeskittymän ja sen teemakärkien toiminnan lähtökohtia ja tuloksia käytännön hanketyöstä. Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut -teema kokoaa yhteen toimijoita, jotka luovat ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan kehittämiseksi hyödyntämällä digitalisaatiota ja korostamalla palveluja käyttävien ihmisten tärkeyttä heitä koskevien palvelujen yhteisessä kehittämisessä. Toimijoiden yhteistyötä luonnehtii kumppanuus, vastavuoroisuus ja verkostomainen työtapa ja kiinnostus älykkäistä ja käyttäjälähtöisistä ratkaisuista osana arkea hyödyntävinä, vaikuttavina palveluina. Sote-uudistuksen muutoksessa kentällä tarvitaan yhteisen tekemisen halua kehittää ratkaisuja ja palveluja. Älykkyys nähdään useimmiten digitaalisina ratkaisuina, mutta emme saa unohtaa sosiaalisia innovaatioita! Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut -teemakärjen alla toteutettavien hankkeiden tavoitteet ja pääpainopisteet ovat käyttäjälähtöisyydessä ja älykkyydessä. Hanketyössä loppukäyttäjien tarpeet ovat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) keskiössä ja lopputuotokset ovat älykkyyttä ilmentäviä ratkaisuja tai palveluita. Käyttäjien äly ajurina Käyttäjälähtöisyys on alkujaan 1600-luvulta teollisesta muotoilusta, jossa laitteita, ratkaisuja, tuotteita ja palveluja tarkastellaan ergonomian kautta. Ergonomia tutkimusalana kattaa fyysisen, kognitiivisen ja organisatorisen lähestymisen. Käyttäjälähtöisyyden keskeisimmät kriteerit ovat käytettävyys ja käyttäjäkokemus. Perusajatus on tutkia käyttäjien kokemuksia ja hyödyntää löydöksiä ratkaisujen ja palvelujen suunnittelussa. Sen metodit pohjautuvat käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Käyttäjien osallisuuden myötä toteutuu oppimisprosessi, joka synnyttää uutta tietoa hyödynnettäväksi opetuksessa, tutkimuksessa, kehittämisessä ja innovoimisessa. Hankkeissa uutetaan älykkyyttä Teemakärjen toiminnassa älykkyys nähdään keinona parantaa käyttäjäkokemusta tehostamalla tiedon hyödyntämistä palveluissa. Ratkaisujen ja palveluiden kehittämisen keskeisenä lähtökohtana on käyttäjälähtöisyys, jolla tarkoitetaan ihmisten kokonaisvaltaista yksilöllistä huomioimista ja yhdessä inspiroitumista. Älykkyyden toinen painopiste on sidoksissa hyvinvointi- ja terveysalan tietojenkäsittelyä tai teknologiaa hyödyntäviin hankkeiden tuloksiin eli digitaalisiin ratkaisuihin. Näiden hankkeiden tuloksien vaikuttavuus yhdistyy monialaisuuteen teknologian ja hyvinvointi- ja terveyden edistämisen alan (hyte) asiantuntijoiden kesken sekä kerätyn tiedon hyödyntämiseen uusien ratkaisujen ja palvelujen kehittämiseksi, jossa hyödynnetään esimerkiksi tekoälyä, robotiikkaa, esineiden internetiä (IoT) ja laajennetun todellisuuden (XR) keinoja. Älykkyyden avulla saatetaan olemassa olevia ratkaisuja ja palveluja ajanmukaisiksi, innovoidaan uutta tai tehdään tutkimusta, jonka pohjalta nykytilaa tai tulevaisuutta voidaan arvioida. Älykkyys tehostaa ja nopeuttaa tiedonkäsittelyä tai sen avulla parannetaan asiakas- ja käyttäjäkokemusta. Lisäksi se vahvistaa asiantuntijuutta lisäämällä tuottavuutta, luotettavuutta, turvallisuutta ja laatua. Hanketyön tuloksia Hankkeissa tehdyn työn ansiosta on luotu uutta yhteistyötä eri toimijoiden välille tulevaisuuden tarpeisiin varautumiseksi, esimerkiksi kehitetty älykkään palveluasumisen tuotteita ja palveluja yhteistyössä yritysten kanssa HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa: Verkkopalvelu TUTTU net -Tuotekehittäjän testi- ja tukiverkosto, johon on koottu tietoa ja oivalluksia HIPPA-hanketyön tuloksista. Luotu siltoja palveluntarjoajiin, joiden kanssa käyttäjälähtöinen tuotteiden ja palveluiden kehittäminen on mahdollista jatkossakin. aloitettu rakentamaan työelämän ja oppilaitosten välille kehittäjäkumppanuutta opintojen työelämälähtöisyyden vahvistamiseksi, Hyvissä handuissa himassa- kehittäjäkumppanuutta ja tulevaisuuden työelämävalmiuksia vahvistamassa -hankkeessa: Kehittäjäkumppanuus tukee opiskelijoiden moniammatillisen osaamisen kehittymistä ja työelämäverkostoissa toimimista sekä sujuvoittaa opintojen suorittamista ja siirtymistä työelämään. Tavoitteena on lisätä kotihoidossa tehtävän työn kiinnostavuutta. Hankkeessa luodaan uusia tuotteita ja palveluita ja lisätään yrittäjyyttä. Kehittämistoiminnassa huomioidaan digitalisaation ja teknologian mahdollisuudet. Kirjoittajat Pekka Paalasmaa (FT) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun Kuntoutuksen tiimissä yliopettajana ja projektipäällikkönä. Kaisa Puuronen (muotoilija YAMK). Hän on toiminut Metropoliassa projektipäällikönä ja tuotekehitysasiantuntijana.
Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia – osa 4: Yrittäjyys- ja johtamisosaamisen edistäminen ja kehittäminen hyvinvointi- ja terveysalalla
Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toimiala on laaja ja se jakautuu neljään teemakärkeen. Tässä sarjassa esitellään innovaatiokeskittymän ja sen teemakärkien toiminnan lähtökohtia ja tuloksia käytännön hanketyöstä. Yrittäjyys- ja johtamisosaamisen edistämisen ja kehittämisen teemakärjen alla toteutettavien hankkeiden toiminnan tavoitteena on luoda ja kehittää mahdollisimman laajaa yhteistoimintaa korkeakoulujen, yritysten ja opiskelijoiden kesken. Hyvinvointi- ja terveyssektorin yksityinen yritystoiminta laajenee jatkuvasti. Julkinen sektori ei näillä näkymin kykene yksin tuottamaan tarvittavia hyvinvointi- ja terveyspalveluja kokonaisuudessaan. Julkinen sektori tulee kuitenkin olemaan järjestämisvastuussa näiden osalta. Hyvinvointi- ja terveyssektorilla on tulevaisuudessa kiinnitettävä enenevässä määrin huomiota liiketoimintaosaamiseen, toiminnan tehokkaaseen organisoimiseen ja toiminnan laadukkaaseen johtamiseen kilpailuolosuhteissa. Nämä puolestaan luovat otolliset olosuhteet hanketoiminnalle, jossa voidaan kehittää näitä toimintoja laajalla rintamalla samalla, kun se kytketään osaksi opetustoimintaa. Johtamisosaamisen tarve kasvaa Jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja hyvinvointi- ja terveyssektoriin kohdistuvien paineiden myötä myös johtamisosaamisen edistäminen on merkittävä osa teemakärjen toimintaa. Hyvinvointi- ja terveysalan johtaminen on usein hyvin haasteellista olosuhteissa, joissa on niukat resurssit ja pitää yhdistää julkista ja yksityistä toimintaa. Yrittäjyys- ja johtamisosaamisen edistämisen ja kehittämisen teemakärjen hankkeet pyrkivät pureutumaan ja vahvistamaan yrittäjyysosaamisen kehittämisen lisäksi myös tätä osaa yrittäjyydestä. Soteuudistus tuo mukanaan suuria haasteita erityisesti yksin- ja pienyrittäjille, joiden yritystoiminnan tukeminen, uusien palvelu- ja toimintamallien kehittäminen sekä laadun kehittäminen ovat teemakärjen hankkeissa erityisenä huomionkohteena. Innovatiivisia ratkaisuja yritystoiminnan tueksi Teemakärjen alla toteutettavien tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeiden tavoitteena on tuottaa uutta näkemystä ja osaamista yritystoiminnan mahdollisuuksista luoda innovatiivisia ja laadukkaita tuotteita (palveluita ja/tai tavaroita) hyvinvointi- ja terveyssektorille. Samalla näiden hankkeiden kytkentä opetustoimintaan on tärkeää, jotta: aikaansaadaan oppimista projektitoiminnasta ja yritystoiminnasta saadaan kehitettyä opetusta tuotetaan uusia oppisisältöjä. Monialaisuus on hankkeiden läpileikkaava teema. Metropoliassa monialaisuudella tarkoitetaan paitsi yhdellä koulutusalalla toimivien eri tutkintojen välistä yhteistyötä, niin myös koulutusalojen rajat ylittävää yhteistyötä. Teemakärjen hanketyön hedelmiä Teeman piirissä parhaillaan toteutettavia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita ovat Kestävä Keikkatyö -hanke, jossa kehitetään työhyvinvointia, -turvallisuutta ja -terveyttä yhdessä. Päämääränä on parantaa työhyvinvointia, työturvallisuutta ja työterveyttä ja siten vahvistaa yritysten tuottavuutta ja kilpailukyvyn vahvistumista. Toiminta kohdistuu keikkatyötä hyödyntäviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä keikkatyötä välittäviiin yrityksiin. Katse tulevaisuuteen -hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan yrittäjien, yritysten ja työntekijöiden muutoskyvykkyyttä sekä antaa konkreettisia työkaluja yrityksen kestävän menestystarinan rakentamiseen. Hankkeeseen osallistuvat yritykset käyvät läpi noin 9-12 kuukauden mittaisen yksilöllisen kehityspolun, jonka aikana kirkastetaan yhdessä yrityksen tulevaisuuden visio ja rakennetaan konkreettinen suunnitelma tämän saavuttamiseksi. Oon@2.0-hankkeen tavoitteena on vahvistaa Uudellamaalla toimivien yrittäjänaisten valmiuksia hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia. Yrittäjänaiset tekevät yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja uutta digiosaamista hyödyntäen. Lisäksi yrittäjänaisten vahvistuneet kumppanuusverkostot edistävät yritysten kasvua ja yrittäjän hyvinvointia. Kirjoittajat Kaarina Pirilä (KT) työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Hänen kiinnostuksen kohteitaan verkko-opetuksen kehittämisen lisäksi ovat mm. tutkimus- ja kehittämistyö sekä yrittäjyys-, ja innovaatiotoiminta, joita hän on ollut kehittämässä Metropoliassa jo 2000-luvun puolivälistä. Heikki Hyvärinen (oik.kand) toimii Metropoliassa juridiikan lehtorina, liiketalouden innovaatio-opintojen MINNO-koordinaattorina sekä Hymykylän agenttina.
Sirkkaa lautaselle ketterästi – yrittäjän kokemuksia elintarvikkeiden tuotteistamisesta
Omistan puolet pienestä elintarviketehtaasta, jossa prosessoidaan ja valmistetaan muun muassa hyönteisruokia, eli kotisirkkoja ja jauhomatoja. Mielestämme tuotteemme ovat aivan mahtavia ja rakennamme koko ajan uusia tuotteita ammattitaitoisten kokkiemme toimesta. Oikeastaan olen aika ylpeä koko tiimissämme! Uusien tuotteiden lanseeraaminen on kuitenkin riskialtista. Emme voi ennalta varmuudella tietää, aukaiseeko kuluttaja kukkaronnyörit tuotteillemme tai ottaako ravintolat tuotteemme ruokalistoilleen. Kerron tässä blogimerkinnässä, minkälaisen ratkaisun kehitimme tuotekehityksen ja myynnin tueksi. Kansainväliset asiakkuudet ja myyntikanavat Asiakkaita näille tuotteille on Briteissä, Saksassa, Tsekeissä, Ruotsissa ja myös Suomessa. Sirkkojen myynti tapahtuu Suomessa ja Saksassa pääosin Amazonin ja oman verkkokaupan kautta. Saksassa tuotteet ovat myynnissä myös Kauflandilla ja Tsekeissä yhteistyökumppanin tuotelistoilla. Kehitystyön alla on ollut myös muita ruokavalmisteita ja juomia. Olen myös palkkatyössä, joten työskentelyni tehtaalla tapahtuu tarvittaessa iltaisin ja joskus myös viikonloppuisin. Osa tuotteistamme on myynnissä kaikissa Suomen Ruohonjuurissa ja muutamassa K-kaupassa sekä useassa ravintolassa. Yrittäjän lusikka mestarikokkien sopassa Tuotteiden jatkuva kehittäminen on tärkeää ja mahdollistaa asiakkaiden palvelemisen jatkuvasti muutoksessa olevassa ruokien makumaailmassa. Tiimissämme ovat lisäkseni Michelin-kokki Jouni Toivanen sekä Ravintolakoulu Perhon opettajakokki Jarmo Liimatainen. On huikeaa seurata ammattilaisten työtä, vaikka maallikkona tekisinkin monta asiaa toisin. Tuotekehitys siis toimii ja uusia tuotteita rakennetaan ja ideoidaan jatkuvasti. Olen huomannut, että ravintola-alan ammattilaisten makuaisti ja kyky tunnistaa erilaisia makuvivahteita on aivan eri luokkaa verrattuna esimerkiksi omaan makuaistiini. Tämä vajavaisuuteni tuo usein esille ongelmia, kun arvoimme uusien tuotteiden mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa muiden tuotteiden kanssa - en tunnista kaikkia ruuan maun vivahteita ja olenpa usein täysin eri mieltä tuotteista. Paljon on ollut juomia ja ruokia, joista en pidä lainkaan. Uudet tuotteet nielevät rahaa Uuden tuotteen lanseeraaminen on kallista. Tuotteen tekemisessä on useita eri osa-alueita, muun muassa: suunnitellaan tuote ja sen reseptiikka etsitään sopiva pakkaus kuvataan tuote ja annokset suunnitellaan pakkauksen ulkoasu (etiketti) tehdään viranomaismääräyksen mukaiset raaka-ainelistaukset mietitään laajempi valmistusprosessi testataan pakkausmetodit rakennetaan pakkaus- ja valmistuslinjasto kokeillaan opitaan virheistä Virheet korjataan ja lopulta viedään ravintoloille maistiaiset, tehdään kauppaketjujen ostajille markkinointiin näyte-erät. Lanseeraukseen kuuluu muitakin vaiheita, yhdessä nämä vievät aikaa ja rahaa merkittävästi. Omien arvioiden mukaan meiltä kuluu yli 10 000 euroa yhden uuden tuotteen ja siihen liittyvän palvelun rakentamiseen. Siltikään meillä ei ole varmuutta, ottavatko ravintolat tuotteemme osaksi omia ruokalistojaan ja pitävätkö kuluttajat tuotteesta. Menestymisen ennustaminen on todella vaikeaa. Tuotekehityksen purevinta kritiikkiä ei saa ystäviltä Etsimme ratkaisua uusien tuotteiden menekin ennakoitavuusongelmaan. Aloitimme koemaistatuksilla perhe- ja ystäväpiirissä saadaksemme palautetta tuotteista. Palaute oli aina pääosin positiivista, mikä ei yllättänyt. Kukapa sitä ystävän tai perheenjäsenen tuotteita haukkuisi. Totesimme, että palautteen kerääminen tuttavapiiriltä on tärkeää, mutta ei anna oikeaa kuvaa siitä ollaanko tuotetta valmiita ostamaan. Olimme edelleen saman ongelman äärellä. Asiakkailla testaamalla valikoidaan tulevaisuuden hittituotteet Pohdimme asiaan ratkaisua ja päätimme testata uutta lähestymistapaa. Siihen kuului digitaalista markkinointia ja palvelua yhdistettynä tehtaanmyymälään, jossa ravintoloitsijat ja kuluttajat pääsevät tutustumaan tuotantoprosessiin ja ostamaan sekä maistamaan uusia tuotteita ja antamaan suoraa palautetta tuotteista. Kaikki tämä vielä korona-aikana, huh. Päätimme aukaista keväällä 2021 tehtaanmyymälän keskiviikkoiltaisin. Sitä markkinoitiin myymälää fyysisesti tehtaan lähellä olevissa Facebook-ryhmissä ja Instagramissa, sekä luonnollisesti yrityksen omissa sosiaalisen median kanavissa. Ensimmäiseen aukioloon emme ehtineet edes hankkia maksupäätettä, vaan toimimme käteisellä ja omilla Mobilepay-tileillä. Kuittivihon ehdin sentään käydä kirjakaupasta ostamassa sekä hankkia tukusta maistatuslusikat ja myyntirasiat. Etikettejä ei ollut, vain tuoteluettelo sekä raaka-ainelistat. Jännityksellä odotimme, tuleeko kukaan käymään. Onneksi meillä oli muutakin tekemistä tuolle illalle, joten toimettomina emme joutuisi paikalla olemaan. Olimme asettaneet tavoitteeksi viisi asiakasta ja 50 euron liikevaihdon, ensimmäinen kerta on ensimmäinen, eikä liikaa odotuksia voinut olla. Pidimme myymälää auki kello 17-20 ja myymälässä kävi yli kymmenen asiakasta. Liikevaihtoa kertyi parisataa euroa. Maistatimme tuotteitamme ja saimme rehellistä palautetta! Asiakkaat ostivat tuotteita maistatuksen jälkeen. Lisäksi saimme ravintolatilauksen muun muassa kuusenkerkkäpestosta. Asiakaspalautteesta tuoteperheeksi Valmistimme tehtaanmyymälään jatkuvasti uusia tuotteita asiakkaiden maistettavaksi. Päätimme tehdä nopeita kokeiluja ja päättää saadun palautteen perusteella, mihin tuotteisiin panostamme enemmän. Tuotteita syntyi laidasta laitaan, eksoottisimmasta päästä mainittakoon chilimaustettu jauhomato, muurahaissuola, savusuola ja kultasirkka. Testasimme asiakkailla lukuisia tuotteita, muun muassa nokkosista valmistettua superpestoa, horsmista valmistettua Kimchiä, grillivoita, vanilijasimaa ja raperperimansikkamehua. Saatu palaute on ollut koko ajan suoraan lompakolla tehtyä. Asiakkaat ostavat niitä tuotteita mistä pitävät. Kokemusta kertyy tehtaanmyymälän kautta, jota ei edelleenkään ole mainostettu muualla kuin Facebookissa ja Instagramissa. Saadun palautteen mukaisesti kehitimme Cultur-tuoteperheen, joka on nyt myynnissä kuluttajille kaikissa Suomen Ruohonjuuri-myymälöissä. Ensimmäinen toimituserä yli 1000 purkkia ja ravintolat käyttävät tuotteita mukavasti. Vaniljasimatilaukset ovat Vappua 2022 varten valmiina ja Chilimaustetut jauhomadot ovat hitti Tsekeissä. Kokeilu kannatti selvästi, olemme laajentamassa tuotantoa. Tuotekehitystä Virittämö 2.0 -hankkeen tukemana - tule mukaan! Meillä Metropoliassa on paljon käytännön kokemusta ja teoreettista osaamista tuotteiden tai palveluiden kehittämiseksi. Tuote- ja palveluvirittämö 2.0 -hanke on tehty sinua varten, jotta voisit digitalisoida omaa prosessiasi ja kehittää tuotteitasi yhä paremmiksi ja paremmin myyviksi. Virittämö-hanketta rahoittaa Euroopan unioni, Uudenmaan liitto ja Päijät-Hämeen liitto. Tule mukaan virittämään oma tuotteesi/palvelusi, käytössäsi on rautainen ammattitaito. Kirjoittaja Otto Härkönen (Di, AmO, Kho) toimii lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on yrittäjyys ja johtaminen -alueen teemavastaava. Otto toimii Tuote- ja palveluvirittämö ja Oona2.0 hankkeissa asiantuntijana. Oton intohimoja ovat yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjien sparraus. Hän on myös Itä-Helsingin yrittäjien hallituksessa oppilaitosvastaava.
Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia – osa 2: Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen
Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toimiala on laaja ja se jakautuu neljään teemakärkeen. Tässä sarjassa esitellään innovaatiokeskittymän ja sen teemakärkien toiminnan lähtökohtia ja tuloksia käytännön hanketyöstä. Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen teemakärjen hankkeiden tavoitteena on vastata yhteiskunnalliseen haasteeseen terveyden ja toimintakyvyn ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Sitä toteutetaan tukemalla ihmisten oman ja yhteisönsä terveyden ja toimintakyvyn edistämisen mahdollisuuksia sekä omahoitoa (1,2). Terveyttä ja toimintakykyä edistetään hankkeissa tutkimus- ja kehittämistyöllä, jolla parannetaan ihmisten terveysosaamista, kehitetään arkiympäristöjä sekä terveyspalveluita, mukaan lukien ammattihenkilöstön osaaminen, jotta mahdollisimman hyvä terveys, toimintakyky ja elämänlaatu mahdollistuvat (3). Ihmisten voimavarojen, aktiivisen toiminnan ja osallistuminen lisääminen on teemakärjen tavoite. Se on myös menetelmällinen lähtökohta, sillä asiakaslähtöisessä kehittämisessä ihmiset ovat palveluiden ja ratkaisujen aktiivisia kehittäjiä muiden kehittäjäkumppaneiden rinnalla. Terveys ymmärretään kokonaisvaltaisena ja dynaamisena fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tilana ja voimavarana, jonka avulla myös monet muut hyvinvoinnin osatekijät ja hyvä elämä voivat toteutua. Kansainvälisessä Maailman terveysjärjestö WHO:n määrittelyssä (4) toimintakyvyn osa-alueet, ihmisen kehon toiminnot ja rakenteet sekä suoritukset ja osallistuminen, ovat vuorovaikutuksessa keskenään kontekstuaalisten, kuten sosiaalisten ja ympäristöllisten, tekijöiden kanssa. Promootiolla ja preventiolla lisätään terveyttä ja toimintakykyä sekä parannetaan niitä mahdollistavia olosuhteita Ihmisten osaamisen ja voimavarojen sekä aktiivisen toiminnan ja osallistuminen lisääminen oman ja yhteisönsä terveytensä ylläpitämiseen ja edistämiseen on teemakärjen tavoite. Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen voi kohdistua ennaltaehkäisevillä eli preventiotoimilla kolmella eri tasolla: Primaariprevention keinoin terveeseen väestöön vahvistamalla ihmisten terveysosaamista, kuten motivaatiota ja taitoja, jotta sairauksia tai toimintakyvyn ongelmia ei syntyisi. Sekundaaripreventiolla pyritään vaikuttamaan sellaisten henkilöiden elintapoihin, joilla on sairauksien riskitekijöitä, sekä estämään varhaisessa vaiheessa todetun sairauden tai sen esiasteen kehittyminen edelleen, jotta terveys ja toimintakyky paranisivat tai säilyisivät hyvinä. Tertiaaripreventio toteutuu sairauden hoidon yhteydessä, pyrkimyksenä estää sairauden tai toimintavajeen eteneminen tai niistä johtuvat haitat esimerkiksi hyvällä hoitotasapainolla, omahoidolla ja kuntoutuksella. Kehittämistyöhön tarvitaan monialaista osaamista ja -yhteistyötä. Terveyttä edistävien ympäristöllisten ja yhteisöllisten olosuhteiden kehittäminen liittyy kaikkien prevention tasoihin. Niillä voidaan tukea ihmisten edellytyksiä toimia terveyttä edistävästi, esimerkkinä sosiaalinen tuki, turvallinen kasvuympäristö sekä arkiympäristöjen suunnittelu siten, että terveyttä edistävät valinnan ja mahdollisuudet tulevat kaikille saavutettaviksi ja helpoiksi. (5,6,7). Teemakärjen hanketyön hedelmiä Teeman hankkeissa on esimerkiksi kehitetty Nuorten miesten terveys- ja hyvinvointipalveluita Niko -97 ja Miesten vuoro, 2018-2021 (Innokyla.fi-sivusto) Ammattilaisten rokotusosaamista kansainvälisessä yhteistyöhankkeessa Educating Vaccination Competence, 2018-2021 (Eduvac.eu-sivusto) Sotealan jatkuvan joustavan ammattilaisen oppimisen toimintamalli ja tiekartta osaamisen päivittämisen tulevaisuuden osaamistarpeisiin kansallisessa, ammattikorkeakaoulujen yhteistyössä toteuttamassa Sotetie-hankkeessa, 2019-2021 (Sotetie.fi-sivusto) Lasten ja perheiden terveyden edistämistä kehittämällä hoitomallia vanhemmille testaamalla vyöhyketerapian ja osteopatian vaikutuksista koliikkivauvojen oireisiin ja vanhempien koettuun hyvinvointiin Kosketus osana luonnomukaista lastenhoitoa -hankkessa (Vauvan koliikki koskettaa -sivusto). Kirjoittajat Arja Liinamo (TtT) on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) sekä tutkimus -, kehittämis - ja innovaatiotoiminnan koordinaattori Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut Innovaatiokeskittymässä. Kristiina Heinonen (FT, TtM) on toiminut lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa, tutkijana ja pitkän linjan terveyden edistäjänä erityisesti perhehoitotyössä. Hän toimii kansallisissa ja kansainvälissä yhteistyössä ja Monikkoperheet ry:n asiantuntijana. Lähteet WHO: Health promotion WHO: Health promotion and disease prevention through population-based interventions, including action to address social determinants and health inequity. Metropolia: Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymä, Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen teemakärki. WHO: ICF 2021. International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). Agenda 2030, 2021. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma (kestavakehitys.fi) THL, 2021. ICF-luokitus. THL, 2021. Hyvinvointi- ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä.
Vuorovaikutteinen johtajuus eettisen organisaatiokulttuurin rakentajana
On mielenkiintoista pohtia, millainen johtajuus rakentaa yrityseettistä organisaatiokulttuuria ja miksi sitä kannattaa kehittää, jotta tulevaisuuden työelämä on hyvää. Eettinen organisaatiokulttuuri vahvistaa työyhteisöjen kestävyyttä niin perinteisissä kuin hybridi- ja etätyötavoissa. Kehittämistyössä ja organisaatioiden johtamisessa tarvitaan uudenlaista vuorovaikutteista johtajuutta, jotta yrityseettisyys sekä johtajien ja työntekijöiden työhyvinvointi vahvistuvat. Eettinen organisaatiokulttuuri on tärkeää työntekijöille Johtajuutta on hyvä kehittää siksi, koska johtajat ovat eettisen keskustelukulttuurin rakentajia, vetäjiä ja esimerkkejä työyhteisöissä. Johtajille on itselleenkin tärkeää tuntea edustavansa organisaation eettisiä arvoja, koska se vahvistaa työhön sitoutumista, työhyvinvointia ja vähentää aikeita vaihtaa työpaikkaa (1). Organisaation eettisistä arvoista kannattaa keskustella kaikilla organisaation tasoilla, sillä se vahvistaa työntekijöiden työhön sitoutumista. Epäeettinen organisaatiokulttuuri vähentää tuloksellisuutta Eettisen organisaatiokulttuurin lähtökohtana on vahvistaa myös työhyvinvointia ja työn vetovoimaisuutta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysala hyötyy työvoimapulan vuoksi työn vetovoimaisuuden ja merkityksellisyyden kehittämisen eri näkökulmista. On hyvä, että eettisistä arvoista keskustellaan työyhteisöissä toiminnan tasolla. Silloin eettiset arvot muodostuvat osaksi työyhteisön arkea ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan epäeettinen organisaatiokulttuuri heikentää myös organisaation tuloksellisuutta ja kehittämistä. Epäeettinen organisaatiokulttuuri lisää työntekijöiden sairauspoissaoloja ja aikomuksia vaihtaa työpaikkaa (1). Työntekijät haluavat samaistua ja sitoutua sellaiseen organisaatioon, jossa kehitetään eettisiä arvoja ja toimintaperiaatteita. Sellaista organisaatiota on helppo edustaa ja samalla työhyvinvointi vahvistuu. Keskustelun mahdollistava johtajuus vahvistaa eettistä organisaatiokulttuuria Eettinen ja moraalisesti hyvä organisaatiokulttuuri syntyy aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan avoimella ja keskustelun mahdollistavalla johtajuudella (2). Avoin vuorovaikutteinen johtamiskulttuuri rakentaa luottamusta sekä motivoi työntekijöitä osallistumaan päätöksentekoon ja organisaation kehittämiseen. Työntekijöille on tärkeää kokea tunnetta siitä, että päätöksiin voi vaikuttaa ja niitä voi tehdä myös itsellisesti. (3.)Siksi työntekijöiden mukaan ottaminen johtajuuden rakentamiseen on tärkeää. Eettinen johtajuus on tärkeää erityisesti lähijohtamisessa. Seuraavat johtajuuden periaatteet rakentavat eettistä organisaatiokulttuuria: Usein on puhuttu johtaja-työntekijä -suhteen merkityksestä onnistuneessa esihenkilötyössä. Suhteen molemminpuolisuus on hyvän johtajuuden edellytys. Erityisen tärkeäksi on koettu autenttinen johtajuus, joka kehittää johtaja - työntekijä -suhteen vuorovaikutuksen molemminpuolisuutta ja avoimuutta huomioiden työntekijöiden tunteet ja tarpeet (2). Vastuullisia johtaja - esimies -suhteen periaatteita on puolestaan kuvattu aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa avoimuutena, luottamuksena, välittämisenä, voimaantumisena ja oikeudenmukaisuutena (4). Myös työntekijöitä lähellä oleva johtajuus vahvistaa eettistä organisaatiokulttuuria Johtamistyössä on hyvä toimia lähellä työntekijöitä vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi. Avoin keskustelukulttuuri vahvistaa eettisyyttä. Jos johtajat osallistuvat työyhteisöjen vuorovaikutukseen ja selittävät asioita ymmärrettävällä tavalla, ne integroituvat helpommin työntekijöiden arkeen. Yhteiset keskustelut luovat merkityksiä ja yhteistä todellisuutta, eivätkä asiat tunnu ulkoapäin tuoduilta. Johtajuudessa on hyvä ymmärtää mistä työntekijät puhuvat merkitysten ymmärtämisen ja avautumisen vuoksi. Kun keskustelu organisaatiossa vahvistuu, loiventuu myös epäeettiset kokemukset. (5.) Isoja työyksiköitä kannattaa tarkastella kriittisesti. Kehittämisen suuntana usein on yhä suurempien työyksiköiden kehittäminen, jolloin esihenkilöillä on alaisenaan monta työntekijää. Isoissa työyksiköissä johtajien voi olla toisinaan vaikea tuntea työntekijöiden diskursseja, merkityksiä ja ”talojen tapoja”, jolloin eettisen kulttuurin kehittäminen saattaa hämärtyä. Työyhteisöjen haasteina on toisinaan konfliktit. Tutkimusten mukaan konfliktit ratkaistaan avoimella tasavertaisella vuorovaikutuksella, jossa osapuolet tulevat kuulluksi (6). Siksi on tärkeää, että asioista uskalletaan puhua ja niistä ei vaieta. Eettisessä vuorovaikutteisessa organisaatiokulttuurissa työntekijät motivoituvat keskustelemaan vaikeistakin asioista tasavertaisuutta kokien. Eettistä organisaatiokulttuuria vahvistetaan Metropolian yrityshankkeissa kehittämisen eri näkökulmista, tutustu Katse tulevaisuuteen -hankkeeseen. Metropolian hankejulkaisuissa tarjotaan myös työkaluja eettisen organisaatiokulttuurin vahvistamiseen, tutustu Työhyvinvointiboosteri -julkaisuun (PDF) Theseus-tietokannassa. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Kangas, M. (2016). ”The role of ethical organizational culture in preventing sickness absence and turnover in organizations” Walumbwa, F. O., Avolio, B. J., Gardner, W.L.,Wernsing, T.S. & Peterson, S.J. (2008). Authentic leadership: Development and validation of a theory-based measure. Journal of Management, 34(1), 89-126. Lemoine, G. J., Hartnell, C. A. & Leroy, H. (2019). Taking stock of moral approaches to leadership: An integrative review of ethical, authentic, and servant leadership. The Academy of Management Annals, 13(1), 148-187. Lämsä, A., Keränen, A., & Savela, T. (2015). Vastuullinen johtajuus esimies-alaissuhteessa Tampere: Hallinnon tutkimuksen seura. Kuula, M. (2015). Sinä, minä vai ei kukaan muu? Eettisen organisaatiokulttuurin vastuunkantajat. Yritysetiikka 1 (2015), 6 - 13. Pehrman, T. (2012). Paremmin puhumalla: restoratiivinen sovittelu työyhteisössä.
Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia – osa 1: mikä ihmeen innovaatiokeskittymä?
Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toimiala on laaja ja se jakautuu neljään teemakärkeen. Tässä sarjassa esitellään innovaatiokeskittymän ja sen teemakärkien toiminnan lähtökohtia ja tuloksia käytännön hanketyöstä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ja -hankkeiden periaate on avoimuus ja osaamisen sekä erilaisten ratkaisujen kehittäminen kestävän hyvinvoinnin mahdollistamiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 tuodaan esille, että avaintekijä tulevaisuuden osaamisen vahvistamiseksi on koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskinäinen integroiminen toisiinsa. Integroiminen edellyttää yhdessä kehittämistä, tiedon ja asiantuntijuuden jakamista sekä vahvaa verkottumista ammatti- ja tiede sektorirajat ylittäen. (1). Metropolia Ammattikorkeakoulun asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän TKI-hankkeissa tavoitellaan moninaisia uusia palvelu- ja toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan (sote) -integraation edistämiseksi sote-palveluiden monialaisuuden ja laadun kehittämiseksi sote-alan yrittäjyyden vahvistamiseksi sekä uusien käyttäjälähtöisten tuotteiden, toimintamallien ja sovellusten kehittämiseksi. Kestävään hyvinvointiin ja terveyteen vaikutetaan kutsumalla hanketoimintaan mukaan alueen asukkaita, yhteisöjä sekä eri organisaatioiden asiantuntijoita. Innovaatiokeskittymän hankkeiden tavoitteena on myötävaikuttaa ihmisten elämään kokonaisvaltaisesti heidän elämänlaadun kohentamiseksi luoden uusia ratkaisuja, toimintamalleja ja -menetelmiä sekä tuottaa tutkittua tietoa. Hankkeiden avulla edistetään ihmisten hyvää elämää, hyvinvointia, terveyttä ja elämän mielekkyyttä kokonaisvaltaisesti. Toiminnan onnistuminen ja merkityksellisyys todentuvat elämäänsä tyytyväisten ihmisten myötä. Metropolia ammattikorkeakoulu edistää osaltaan hankkeiden avulla myös työelämää, alueen elinkeinorakennetta ja aluekehitystä uudistavaa tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja taiteellista toimintaa. Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän teemakärjet ovat: Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen Yrittäjyys- ja johtamisosaamisen edistäminen ja kehittäminen hyvinvointi- ja terveysalalla Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut hyvinvointi- ja terveysalalla Innovaatiokeskittymän teemakärjet perustuvat kansallisiin, Uudenmaan alueellisiin, Euroopan Unionin ja Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksiin, lausuntoihin ja ohjelmiin. Vaikuttavan TKI:n mahdollistamiseksi katse Suomen rajojen ulkopuolelle on myös tärkeää. Kestävä hyvinvointi edellyttää monialaista ja kansainvälistä TKIO-yhteistyötä Jatkuvassa muutoksessa oleva maailma ja sen mukana tuomat haasteet vaativat ennakoivaa kehittämistä, mutta myös ajankohtaista reagointia erilaisten haasteiden ratkaisemiseksi. Tietointensiivisyys, teknologiavälitteisyys ja globalisaatio muuttavat ihmisten välistä vuorovaikutusta ja työnorganisointia (2). Monialaiset ja kansalliset- ja kansainväliset verkostot ja alustat tarjoavat aikaisempaan ketterämmin mahdollisuuden kohtaamiseen ja sitä kautta myös kehittämiseen, vaikkakin vastaavasti kasvokkaiset kohtaamiset puoltavat paikkaansa verkostojen vahvistamiseksi ja yhteistyön sujuvoittamiseksi. Vaikuttavalla monialaisella kansallisella ja kansainvälisesti verkottuneella tutkimus- ja hanketoiminnalla voidaan löytää ja luoda uusia ratkaisuja ajankohtaisiin ja tulevaisuuden kompleksiin globaaleihin haasteisiin. Kuitenkin, kestävän hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää myös ennakkoluulotonta poikkitieteellistä ja monialaista kansainvälistä yhteistyötä. Kirjoittajat Minna Elomaa-Krapu (TtT) on asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymän johtaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Innovaatiokeskittymä keskittyy monialaisiin hankkeisiin, innovaatioihin sekä rakentaa yhdessä asiantuntijoiden, yritysten ja asiakkaiden kanssa monialaista hyvinvoinnin ekosysteemiä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi. Eija Raatikainen (KT) on yliopettaja, projektipäällikkö ja Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen teemavastaava. Hän työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Lähteet OKM: Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle vision tiekartta. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018.
Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita – TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on muun muassa antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Lisäksi tehtävänä on harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä samalla edistää elinikäistä oppimista (1). TKI-toimintaan integroidulla oppimisella (TKIO) tarkoitetaan tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen toimivaa kokonaisuutta. Tämän ajattelumallin mukaan oppiminen ja opetus tapahtuvat työelämäyhteydessä todellisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaisemisessa, jossa huomioidaan avoimen TKI-toiminnan ja avoimen oppimisen molemmat näkökulmat. Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistetyn tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ja oppimisen integraation tavoitteena on rakentaa avointa oppimisen toimintakulttuuria, jossa opiskelijat, korkeakoulun henkilöstö ja yhteistyökumppanit oppivat yhdessä (2). Tässä blogimerkinnässä kerromme sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulmasta DALLATEN - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin -hankkeeseen integroidusta innovaatioprojektiopintojaksosta syksyllä 2021. Yhteiskehittäminen tuottaa uutta tietoa ja käytännön ratkaisuja Avoin yhteistyö ja yhteiskehittäminen tarkoittavat avoimen oppimisen näkökulmasta toimintaa ihmisten ja instituutioiden välillä, erilaisia käytäntöjä ja osaamista jakamalla. Yhdessä kehittämisen prosessia ja tuloksia tehdään näkyväksi tuottamalla niistä avointa tietoa esimerkiksi julkaisutoiminnan avulla. Avoimen TKI-integroidun oppimisen ytimessä ovat avoin yhteistyö avoin oppiminen avoin tieto avoin toimintakulttuuri (3, 4) Yhdessä kehittämisen perusedellytyksiin kuuluvat luottamus, motivaatio sekä sitoutuminen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja yhteistyöhön (5). Innovaatioprojektiopinnot TKIO-toiminnan areenana Metropoliassa monialaiset innovaatioprojektit nähdään yhtenä keskeisenä tapana toteuttaa työelämäyhteistyötä (6). Innovaatioprojektit voivat toimia myös perustana syvemmälle jatkuvaan tutkimus-, kehitys-, ja innovaatioyhteistyölle. Metropoliassa innovaatioprojekteja toteutetaan monialaisina MINNO-projekteina (6): Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Innovaatioprojektin tilaaminen voi käynnistyä lähettämällä alustavan haasteajatuksen sähköpostitse Metropoliaan. Työelämässä tai hankkeessa syntyvää haastetta voidaan lähteä jalostamaan yhdessä keskustelemalla ja työstämällä siitä innovaatioprojektiopintoihin sopiva haastekuvaus. Projektihaasteen ympärille pyritään kokoamaan opiskelijoita monesta eri tutkinnosta, jossa tiimin jäsenet eivät yleensä ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Opiskelijat harjoittelevat MINNO-projektissa hanketoimintaa, innovointia ja luovaa ongelmanratkaisua todellisten haasteiden parissa (7). Innovaatio-osaamiselle on tunnistettu olevan tarvetta myös tulevaisuuden työelämätaitona. Osaamisen ennakointi -foorumi on nimennyt vuotta 2035 kohti tulevaisuuden työelämässä tarvittaviksi taidoiksi innovaatio-osaamisen, luovuuden sekä asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaamisen (8). Koen, että tätä taitoa tarvitsevat tulevaisuuden työntekijöiksi valmistuvien opiskelijoiden lisäksi myös me jo työelämässä toimivat. Innovaatio-opinnot näkyvät monen ammattikorkeakoulun opinnoissa ja niitä toteutetaan myös ammattikorkeakoulujen yhteisinä innovaatioprojekti opintoina esimerkiksi 3AMK-yhteenliittymän opinnoissa (9). Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (10). MINNO-projektin tuotokset ovat aina julkisia, joka voi tuoda haasteita erityisesti silloin, jos tilaaja kokee tiedon julkisuuden ongelmalliseksi. Tämä on harvoin ongelma, kun kyseessä on julkisin varoin rahoitettu hanke. Siksi onkin tärkeää, että projektista tehdään jo alkuvaiheessa erillinen sopimus tilaajan kanssa. Opiskelijan ohjattu innovaatio-osaamisen kasvu Hanketoiminta, jossa työelämä on vahvasti mukana, mahdollistaa opiskelijoille aidon oppimisympäristön, jossa opiskelijat pääsevät mukaan yhdessä kehittämiseen. Innovaatio-opintojakson aikana opettajan ohjauksessa opiskelijat oppivat tunnistamaan ryhmässä tapahtuvan osaamisen lisäksi henkilökohtaisten ominaisuuksien tulevaisuusorientaatio taitojen luovan ajatteluprosessin sosiaalisten prosessien hallinnan kehittämisprojektin hallinnan sisällön osaamisen konkretisoinnin ja implementaation taitojen merkityksen oman innovaatiokompetenssin kehittymisessä (11). Opettaja ohjaa innovointia hanketoimeksiannon mukaisesti Opettajana minulle TKIO-toiminta tarkoittaa mahdollisuutta olla mukana yhdistämässä TKI-ympäristöjä oppimisympäristöiksi innovaatioprojektiopintojen ja hankkeissa toimimisen kautta. Toimiminen erilaisissa rooleissa TKIO-toiminnassa on näyttäytynyt myös mahdollisuutena toimia itseä kiinnostavissa hankkeissa, joissa yhdistyy työelämän, eri korkeakoulujen ja opiskelijoiden osaaminen. Opettajana roolini oli kahdenlainen; toimin opiskelijoiden projektin ohjaajana ja toisaalta myös hankeessa vanhustyön asiantuntijan ja projektiaiheen työstäjän roolissa. Ohjaajan roolissa keskeistä oli toisaalta auttaa opiskelijoita etenemään kohti opintojakson tavoitteiden toteutumista ja toisaalta luoda innostava ja turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat tuoda esiin ajatuksiaan, luovuuttaan ja rohkaistua toimimaan myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. TKIO-toiminnassa on tärkeää mahdollistaa yhdessä kehittämisen paikkoja hanketoimijoiden kanssa. Näin varmistetaan, että projekti tuottaa hyötyä hankkeelle. Ohjaaja auttaa opiskelijoita näkemään niin projektiryhmän työn ja tuotoksen merkityksen osana hankekokonaisuutta kuin myös jokaisen henkilökohtaisen innovaatiokompetenssin kehittymisen. Opiskelijat ongelmanratkaisijoina Dallaten-hankkeeseen tilattiin monialainen MINNO-projekti, jonka aiheena oli ”Tule ideoimaan keinoja, miten hankkeessa saadaan aidosti asiakaslähtöisyys toteutettua? Mitkä ovat iäkkäiden näkemykset/toiveet/ajatukset palveluista, joita ei ole tai, joita pitäisi kehittää enemmän heitä palveleviksi ja heidän näköiseksi”. Syksyn aikana kaksi opiskelijatiimiä lähti ratkomaan haastetta yhdessä hanketoimijoiden kanssa. Opiskelijoiden projektityön ohjaaja roolin lisäksi olen myös yksi hanketoimijoista. Tässä roolissa olen voinut hyödyntää omaa osaamistani ja verkostojani. Erityisen arvokkaana koen yhteistyön hankkeessa toimivien, eri alojen ja eri ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa. Yhdessä tekeminen, keskustelut ja työpajat kehittävät omaa osaamista, haastavat katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja etsimään yhteisiä toimintatapoja ja näkökulmia hankkeen tavoitteiden mukaisesti yhdessä tekemisen kautta. Syyslukukaudella 2021 yhdessä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa selvitimme ja innovoimme, mitkä ovat iäkkäiden näkemykset Dallaten-hankkeen esittämään haasteeseen. Opiskelijaryhmän tehtävänä oli keksiä keinoja asiakaslähtöisyyden toteutumiseen ikäihmisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Kuka osaisi kertoa iäkkäiden tarvitsemista palveluista paremmin, kuin iäkkäät itse? Ei kukaan. Opiskelijaryhmämme päätti ideointivaiheen jälkeen jalkautua ja kysyä asiaa suoraan kohderyhmältä. Opiskelijat valmistelivat kysymykset ja testasivat niitä ensin ryhmänjäsenten omilla iäkkäillä omaisilla. Heiltä saadun palautteen ja vastausten perusteella tehtiin pientä hienosäätöä kysymyksiin ja päätettiin lähteä tapaamaan ikäihmisiä sinne, missä he itse liikkuvat ja viettävät aikaa. Alueellinen rajaus kohdistui Myllypuroon. Paikalliset verkostot mukana kehittämistyössä Opettajan vihjeestä opiskelijaryhmä otti yhteyttä Myllypuron eläkkeensaajien yhdistykseen, ja heidät kutsuttiin viikoittaiseen tapaamiseen Myllypuron kirkolle. Yhteislauluhetken jälkeen päästiin keskustelemaan aiheesta lukuisien ikäihmisten kanssa. Yllätykseksemme kirkolle oli saapunut noin 40 henkeä, mahtavaa! Uskomme, että keskusteluhetki oli antoisa niin meille opiskelijoille, kuin näille ikäihmisillekin. Kolmas tempaus oli opiskelijoiden järjestämä tilaisuus Metropolian Myllypuron kampuksella. Tapahtuma oli suunnattu yli 65-vuotiaille ja siihen oli jaettu kutsuja paikallisesti ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa tarjottiin glögiä ja pipareita, sekä mahdollisuus testata puristusvoimaa. Kysyttäessä ikäihmisiltä millaisia palveluja he haluaisivat, mainittiin muun muassa tuolijumppaa ja muuta ohjattua liikuntaa tietokoneopetusta kotiin kulttuuripalveluita lähemmäs kotia Myös kuntosalille ja liikuntapuiston kuntoilulaitteisiin toivottiin ohjausta. Yksi vastaaja toivoi reippaampaa liikuntaa yli 70-vuotiaille, koska iäkkäiden ryhmissä ei ole riittävästi haastetta, eikä aina haluaisi olla nuorempien ryhmissä ryhmän vanhin. Muutama vastaaja toivoi mahdollisuutta kangaspuilla kutomiseen. Yksi vastaaja toivoi eri aiheisia keskustelukerhoja, joissa saa olla eri mieltä muiden kanssa ja erimielisyydet hyväksytään. Ikäihmiset mainitsivat nuoruuden harrastuksina erilaiset liikuntaharrastukset, mutta useampi mainitsi myös käsitöiden tekemisen. Nykyisinä harrastuksina kerrottiin olevan muun muassa erilaiset kulttuuriharrastukset kuten teatteri, laulukuoro, lukeminen sekä erilaiset kerhot ja yritystoiminta. Liikuntaa kyselyyn vastanneet kertoivat harrastavansa toimintakykynsä mukaan. Liikuntamuodoiksi mainittiin muun muassa sauvakävely, asahi, vesiliikunta ja kuntosali. Osa kertoi käyvänsä Myllypuron Liikuntamyllyssä järjestettävissä Seniorisäpinöissä, jossa on ohjattua liikuntaa. Elämäntilanne vaikuttaa palvelujen käyttämiseen Harrastusten estäviksi tekijöiksi haastatellut mainitsivat koronan aiheuttamien rajoitusten lisäksi huonon liikuntakyvyn ja terveyden sekä motivaation puutteen. Jos läheinen ihminen, jonka kanssa oli aiemmin harrastanut, oli kuollut, tuntui harrastuksen jatkaminen yksinään vaikealta. Palvelujen pitäisi olla lähellä, koska kauemmas lähteminen tuntuu hankalalta tai ei onnistu. Joihinkin liikuntaryhmiin täytyy ilmoittautua netissä ja jos tällaisia taitoja tai laitteita ole, on se hankalaa. Taloudellinen tilanne vaikuttaa, kulttuuritapahtumissa kävisi enemmän, jos siihen olisi varaa. Suurin osa vastaajista kertoi haluavansa harrastaa ryhmässä ja jossain muualla kuin kotona. Korona on eristänyt ikääntyneitä kotiin, joten nyt lähdettäisiin mielellään muiden ihmisten pariin niin kauan kuin toimintakykyä riittää. Ryhmä myös motivoi ja innostaa liikkumaan. Palvelujen kehittämiskohteeksi mainittiin esteettömyys, toiveena oli myös, että harrastusten vetäjät olisivat koulutettuja nimenomaan ikääntyneiden ohjaamiseen. Esimerkiksi kuntosalilla ohjaajan tulisi tietää mitkä liikkeet ja laitteet tukisivat parhaiten ikääntyneiden toimintakykyä ja terveyttä. Yksi vastaaja toivoi, että ikääntyneiden jumpissa ei soitettaisi ”stereotyyppistä vanhusten musiikkia”. Opiskelijoiden työ kehitystehtävän parissa päättyy innovaatio-opintojakson päättyessä. Tulosten siirtäminen hanketyöhön tai innovaatioiden muu hyötykäyttö jää tällöin hanketoimijoiden vastuulle. Lähteet Ammattikorkeakoululaki. Metropodia: Strategiasta käytäntöön 1: TKI + O= totta? 2021. Avoin TKIO oppimisen viitekehyksenä. Teoksessa Avoin TKI-integroitu oppiminen - toimintamallit ja hyvät käytänteet. 2021. Aino Helariutta, Minna Fred, Helena Kangastie, Maija Merimaa & Seliina Päällysaho (toim.) Fred, M., Helariutta A. & Kangastie, H. 2021 Avoimen TKI-integroidun oppimisen viitekehys (PDF) Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. (PDF) 4Front Helmikuu 2020. Metropolia: Innovaatioprojekteissa etsitään käytännön ratkaisuja työelämän tarpeisiin. Järvinen, J. & Rantavuori, H. 2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksi (PDF) 3AMK Intensive courses. 2021.https://www.3amk.fi/en/studies-in-english/intensive-courses-2/ Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Hero. L-M. (2019) Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity sustems and students experience. Annales univesitatis Turkuensis. 475, Finland. Kirjoittajat Hannele Hokkanen TtM, Sh, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan innovaatioprojekti koordinaattori. Hän toimii Dallaten-hankkeessa asiantuntijana. Monialainen ja innovatiivinen työskentelystä sekä vanhustyön kehittäminen ovat hänen innoittajiaan. Seitsemän bioanalytiikan, ensihoidon, sairaanhoidon, sosionomi tutkinto-ohjelmien opiskelijaa osana 10 op innovaatioprojektiopintojaan. Lisätietoja Kiinnostuitko MINNO-innovaatioprojektien mahdollisuuksista? Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Käynnistä innovaatioprojekti kanssamme, lähetä alustava haasteajatus sähköpostitse minno@metropolia.fi
Puumyönteisyys kannattaa pääkaupungissakin
Puurakentaminen ja sen edistäminen ovat tällä hetkellä näkyvä ilmiö julkisessa keskustelussa. Sen voi havaita päivälehtien pääkirjoituksien kannanotoissa, mielipidekirjoituksissa ja Suomi-Areenan keskusteluohjelmien aiheissa. Kuluneen vuoden sisällä olemme voineet lukea, miten puurakentaminen on erittäin hiilitehokasta, puurakentaminen leikkaa tehokkaasti rakentamisen hiilipiikkiä, puurakentaminen on erinomainen rakentamistapa tiiviissä kaupungissa, puurakennukset voisivat niellä liki puolet sementtiteollisuuden päästöistä Euroopassa. Olemme huomanneet, että Tampereen kaupunki sai marraskuussa 2021 ympäristöministeriön ja Motivan ensimmäistä kertaa jaetun kunniamaininnan määrätietoisesta työstään puurakentamisen juurruttamiseksi saumattomaksi osaksi kasvavan kaupungin identiteettiä, perustoimintoja ja ilmastotyötä. (1) Myös Arkkitehtuurimuseon päänäyttely Toivoa puusta on herättänyt huomiotamme, sillä se käsittelee puuarkkitehtuuria toivon näkökulmasta. Tietoaineksen lisäksi näyttelyssä voi aiheeseen eläytyä muun muassa rakkauskirjeiden, videoteosten ja musiikin muodossa. (2) Miksi puusta on puhetta? Yhteiskunnalliset ja ilmastopoliittiset tarpeet edellyttävät puun käytön laajentamista sekä puuhun rakennusjärjestelmien ja -tuotteiden kehittämistä. Puurakentamisen ohjelma (2016–2022) on valtioneuvoston yhteinen, ympäristöministeriön hallinnoima ohjelma, jonka tavoitteena on lisätä puun käyttöä niin kaupunkien rakentamisessa, julkisessa rakentamisessa kuin suurissa puurakenteissakin. Ohjelma pyrkii samalla monipuolistamaan ja kasvattamaan puun käyttöä ja sen jalostusarvoa.(3) Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa 2019 annetaan selvät linjat puurakentamiselle. (4) Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa puun käyttö rakentamisessa hallituskauden aikana, osoittaa puurakentamiselle tavoitteet julkisessa rakentamisessa sekä kirittää osaamista ja koko arvoketjun kehitystä. Puun käyttöä kehittämällä voidaan tukea metsien kestävää ja järkevää käyttöä. Puun käyttö alentaa rakentamisen hiilijalanjälkeä, kun tarkastellaan rakennuksen koko elinkaarta materiaalin valmistuksesta rakentamiseen, käyttöön ja kierrätykseen. Teollisen puurakentamisen ratkaisut mahdollistavat materiaali- ja tuotantotehokkuuden kehittämisen sekä teollisten, hallittujen prosessien kautta myös laadun ja kustannustehokkuuden parantamisen. Puun käytön lisääminen rakentamisessa on tehokas keino edistää kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisten ilmastotavoitteiden toteutumista vuoteen 2035 mennessä. Puun sitoma hiili myös säilyy rakenteissa ja kalusteissa pitkään hiilivarastona. Tehdään kestävä tulevaisuus tänään Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat osa kaikkea Metropolian toimintaa.(5) Matka puheista tekoihin voi silti olla joskus pitkä, sillä suurimman vaikuttavuuden aikaan saamiseksi kannattaa ensin laittaa suuret kivet paikoilleen. On toisin sanoen analysoitava huolella, mitkä teot tuottavat tehokkaimmin haluttuja tuloksia ja hoidettava ne kuntoon. Soraa, mursketta ja hiekkaa on silti mahdollista lisätä isojen kivien väleihin niin, ettei fokus lainkaan häviä näköpiiristä. Tällaisena tekona voidaan pitää Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan hanketta, jossa puumyönteistä rakentamista edistettiin vuonna 2021 täysin uudenlaisen konseptin kautta. Se osoitti, ettei kestävä kehitys ole vain tutkimusta tai innovaatiotoimintaa, vaan myös pedagogisen ajattelun voimaa. Asenne ratkaisee Metropoliassa puurakentaminen ei ole perinteisesti ollut keskiössä rakennustekniikan opetussuunnitelmissa, sillä sen asema pääkaupunkiseudun rakennuttamisessa on ollut tähän asti melko vähäinen. Mutta 2020-lukua ajatellen oli tärkeä pohtia, kumpi on muna ja kumpi kana? Jos jokin näkökulma uupuu täysin sinänsä vaativista nelivuotisista opinnoista, löytyykö intoa sen haltuunottoon myöhemmin? Entä jos Metropolia lähtisi rohkeasti edistämään puumyönteisen rakentamisen osaamispääomaa pääkaupunkiseudulla? Eikö kannattaisi varmistaa monikerrospuurakentamisen ja -rakennesuunnittelun perusteiden sisältyminen kiinteistöalan kaikkien opiskelijoiden opintosuunnitelmiin tutkinnosta tai suuntautumisesta riippumatta −vähintäänkin vapaasti valittavina opintoina? Myönteiset asenteet puun monipuolista käyttöä kohtaan edellyttävät uudisrakentamisen ja peruskorjaamisen eri suunnittelu-, tuotanto- ja alihankintaketjuissa sitä, että kaikilla ammattilaisilla on riittävän yhtenäinen, nykytietämykseen nojautuva osaamisperusta. Metropolia voi olla avaintekijä siinä, että alalle saadaan kriittinen massa hyvän pohjakoulutuksen omaavia, ympäristötekniikkaa ja kilpailutusta tuntevia kiinteistö- ja rakennusalan osaajia. Pääkaupunkiseudulla on merkittävä osaajapula ylipäätään rakennusalan ammattilaisista, rakennusinsinööreistä, suunnittelijoista, työnjohtajista, rakennussähköasentajista, erikoistyöntekijöistä ja avustavista työntekijöistä (katso esimerkiksi Ammattibarometri II/2020). Monikerroksisen puurakentamisen tai rakennesuunnittelun osaajia pääkaupunkiseudulla on ehdottomasti liian vähän tarpeeseen ja puurakentamisen edistämistavoitteisiin nähden. Pääkaupunkiseudulla on niin ammattikorkeakouluissa kuin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa vähiten rakennusalan aloituspaikkoja suhteessa rakentamisen volyymiin. Siksi on tärkeää, että Uudenmaan maakunnan ainoassa tekniikan ja rakennusalan suomenkielistä ammattikorkeakouluopetusta tarjoavassa korkeakoulussa, Metropoliassa, on puurakentamisen perusteisiin liittyvää oppisisältöä. Jaetaan hyvää Ympäristöministeriön ja Puumiehet ry:n tuella vuoden 2021 aikana työryhmä Tuire Ranta-Meyer, Mauri Konttila, Arttu Pelgonen ja Monica Aejmelaeus toteuttivat verkkopohjaisen opintokokonaisuuden teollisesta, suuren mittakaavan puurakentamisesta, puurakenteista ja puurakentamisen ympäristövaikutuksista. Metropolia oli ainoa ammattikorkeakoulu, joka sai ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmasta rahoitusta vuodelle 2021. Teollisen puurakentamisen opintokokonaisuus sisältää kolme 5 op:n laajuista opintojaksoa: Johdatus puurakentamiseen ja kestävään kehitykseen Puurakenteet ja puurakentamisen perusteet Puurakentamisen käytännön projekti Näistä kaksi ensimmäistä opintojaksoa on toteutettu kokonaan verkkopohjaisina opintoina Moodle-alustalla niin, että ne sisältävät videoituja asiantuntijapuheenvuoroja työelämästä opetusmateriaaleja lukutehtäviä ja oppimistehtäviä. Tällä hetkellä käynnissä on opintojaksojen pilotointi rakennusalan työnjohdon ja rakennustekniikan tutkinto-ohjelmissa, jotta tarjottava koulutustuote on varmasti looginen ja toimiva opiskelijoiden kannalta. Metropolian rakennusalan kaikille opiskelijoille puurakentamisen opintojaksoja tarjotaan kesäopintoina 2022 ja kokonaisuus syyslukukauden 2022 aikana. Tärkeä osa toteutusta on myös yhteistyö Stadin ammattiopiston kanssa. Myöhemmin suoritusmahdollisuus on tarkoitus avata avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa ja Suomen ammattikorkeakoulujen yhteisen digitaalisen opintotarjontaportaalin CampusOnlinen kautta. Lisäksi oppimateriaali lisensioidaan soveltuvin osin avoimella lisenssillä ja julkaistaan avointen oppimateriaalien kirjastossa, jota opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskus yhdessä kehittävät. Metropolian kestävän kehityksen strategian mukaisesti sisällöt jaetaan yhteistyökumppaneille ja työelämään niin, että ne muodostuvat jatkossa osaksi vähähiilisen rakentamisen suomalaista ammattitaitoa. Lähteet Ympäristöministeriö: Julkisen puurakentamisen edelläkävijä -kunniamaininta Tampereelle https://www.mfa.fi/nayttelyt/toivoa-puusta/ Valtioneuvosto: Puurakentamisen toimenpideohjelma Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019, strateginen kokonaisuus ”Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi sekä asuntopolitiikka”, tavoitteet 3 ja 4. Metropolian kestävä kehitys Kirjoittaja Tuire Ranta-Meyer on toiminut korkeakoulutuksen parissa johtajana ja asiantuntijana yli 30 vuotta. Hänet tunnetaan niin Metropolian kulttuurialan perustajana ja johtajana kuin korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden puolestapuhujana. Hän on myös Suomen johtava Erkki Melartin -tutkija, vertaisarvioidun tieteellisen kausilehden päätoimittajana, useiden yhdistysten ja valtuuskuntien puheenjohtaja tai luottojäsen. Hän innostuu mahdottomalta tuntuvista haasteista ja harrastaa mitä vain viulunsoitosta vintageen − mutta ei pelaa koripalloa eikä suosi avantouintia. Tuire on valmistunut sekä musiikin että filosofian maisteriksi ja väitellyt tohtoriksi Jyväskylässä. Vuodesta 2010 alkaen hänellä on ollut dosentuuri Jyväskylän yliopistossa. Metropoliassa hän toimii yhteistyöstä ja verkostoista vastaavana johtajana.
Innovation Events in Three Parts: Design Sprints
Author is a design thinking enthusiast and a service designer, who has designed, organised or taken part in three different types of innovation events: Hackathons, Service Jams, and Design Sprints. These topics are covered in the subsequent parts of this series, they can be read in any order. Find the introduction post, the first part Service Jams and the second part Hackathons on Tikissä. So, you may have wondered “what is the difference between a Hackathon, a Jam, and a Design Sprint?” These words swirl around with an assumption that people know what they are and what the difference is. All three of these events are what I would call innovative learning by doing events. They all require a new way of thinking and working and they will all have the participants learning at an intense rate. I am currently in the process of becoming a Design Sprint Master (their term, definitely not my choice) and I truly believe in this process as a design professional. In reality, not everyone has weeks or months to spend on research prior to development. With this in mind, let’s look at what DESIGN SPRINTS as an intensive learning by doing events can offer to participants. 5+ Days to Solution A Design Sprint is a methodology that was developed at Google and is a 5-day intensive event that is for the purpose of solving one defined, critical business problem. Their own website describes it as “... a proven methodology for solving problems through designing, prototyping, and testing ideas with users.”(1) These are, for the most part, used in workplaces and universities (to teach the methodology). They can also be extended if the participants need to continue doing other work but generally, it isn’t so useful to shrink them. Design Sprints are the longest of these three events taking 5 days. Over the 5 days, you are moved through a very specific process each day. These events are primarily used in two ways: in-house events focused on development or problem-solving or in educational institutions (where the timeline may be expanded to 10 days or more to allow for teaching and learning along the way). The concept of a Design Sprint was developed at Google Ventures (now just GV) (2) in the early 2010s. It seems that it was an organic change in work practice to see if they could get feedback on ideas/prototypes/beta versions of products/services out more quickly but also to cut pointless meetings off at the knees. Basically, from where I sit, it is to decrease the talking and increase the doing. The go-to book on this is Sprint by Jake Knapp, John Zeratsky, and Braden Kowitz. (3) How Design Sprints work? A Design Sprint is an intense 5-day process with a facilitator guiding the process. In a company Design Sprint, everyone is working on the same problem and only the people that need to be there are there. This is not an open process. This process requires the participants to clear their schedules for a full week in order to fully participate and not be distracted. The process follows the same 5 steps in a creative but controlled environment. step (Monday): making a map & choosing a target step (Tuesday): sketch competing solutions step (Wednesday): decide on the best with a testable hypothesis step (Thursday): build a realistic prototype step (Friday): test with real target customers. This is a process to allow a small group to make rapid progress in just 5 days. The process is similar in an educational setting, but in order to fully grasp the different elements and to analyse them from a learning perspective, these sprints are usually (sometimes), expanded as students aren’t always able to clear their schedule or have a fixed team that they always work with. This adds different dimensions to the process. What are the outcomes? The outcomes are very tangible. Your team will expand their entrepreneurial mindset, they will learn how to use innovative methods, they will learn the value of rapid prototyping in business/service/product development, and they will learn how to take these methods forward to use in the future and in other parts of their work and life. That tangible outcome mentioned above: a tested concept with real customer/user feedback. How teams are created? In companies, teams are chosen for the skills that are needed to take the process forward. One imperative is that there always needs to be a ‘Decider’, a real person who has the authority and the budget to make decisions to allow the group to move forward. Without this, the process is potentially a dud. Without a decision-maker, everything is guessing. In an educational setting, the teams are set by who and how many join the course. But it is still understood that diversity in skillset and experience is good to have. So many times, teams are not self-forming. What skills are needed? If this Design Sprint is taking place within a company, there will be a pre-defined problem that will be being solved. This means that specific skills and product/service knowledge are important to identify within the team that will be formed. As mentioned above, when it comes to an educational setting, it is maybe more important to come with an open mind. It is a learning process and some new skills will be taught along the way. What makes the best Design Sprint teams? The best teams for a Design Sprint are ones that don’t try to jump straight to solutions, who come with an open mind and a willingness to learn and try new things. A great team will also allow for everyone to have their voice heard and feel valued. It will also achieve a great outcome when everyone who was part of the team feels that they are part-owner of the outcome. What connections are made? Depending on the size of the organization, you may be able to connect with people from other parts of the organisation that you rarely or never work with. It can also be easier to connect with people who have been through a Design Sprint before (even one you didn’t attend) because of the shared experience. Seeking like-minded people may become important to you in your work. At an educational institution, you will meet new people and connect with other people interested in this type of development process. You will also probably continue to look for more of these kinds of experiences or even for companies who embrace this kind of thinking. So, this kind of experience can inspire you to attend events that you maybe wouldn’t have before. Where would you find a Design Sprint? Design Sprints are a great basis for a course. This is already used at Metropolia in the 10 Days 100 Challenges course that runs each May/June in collaboration with Laurea and Haaga-Helia in 3AMK. The 10 Days 100 Challenges is a 10-day design sprint with real businesses and real business challenges that earns students either 5 ECTS or 10 ECTS. This type of course is also used at Laurea also. So, there are very accessible educational use cases that you can investigate. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Sources Design Sprint Kit with Google Google Ventures/GV Knapp, J., Zeratsky, J., & Kowitz, B. (2016). Sprint. Bantam Press
Ihmisjohtaja huomioi työntekijöiden tunteet muutostilanteessa
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on opetuksen lisäksi harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Metropoliassa on tehty jo useamman vuoden ajan systemaattista työtä TKI-toiminnan kehittämiseksi. Vuoden 2022 tavoitteena on kasvattaa ulkopuolisen TKI-rahoituksen määrä kymmeneen miljoonaan euroon. Tavoitteen saavuttamiseksi sekä onnistuneen ja laadukkaan TKI-toiminnan takaamiseksi myös tukipalvelut uudelleenorganisoitiin kesällä 2021. Tässä jutussa kerron, kuinka uutena esihenkilönä lähdin vahvistamaan vastaperustetun tiimin yhteisöllisyyttä organisaatiomuutoksen jälkeen. Organisaatiomuutos on yksilöllinen kokemus, joka herättää sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita Organisaatiossa tapahtuvat muutokset heijastuvat henkilöstöön eri tavoin. Toiset kokevat muutokset voimaannuttavina, kun taas toiset voivat kokea epävarmuuden tunnetta johtuen uusista työtehtävistä ja -tovereista tai esihenkilöstä. He voivat kokea myös pelon tunnetta, joka voi lamauttaa ja estää muutokseen sitoutumista. Muutoksen onnistumisen kannalta on tärkeätä, että työntekijä sitoutuu muutokseen myös tunnetasolla. Hyvä johtaja tukee työntekijöitä muutoksen tuomissa haasteissa ja auttaa heitä käsittelemään muutoksen tuomia tunteita. Muutostilanteessa korostuu ihmisten johtaminen. Yhteisöllisyyttä lisääviä keskeisiä asioita ovat luottamus oikeudenmukaisuus erilaisuuden hyväksyminen aito, vastavuoroinen keskustelemisen taito (dialogisuus). Hyvä esihenkilö tukee työntekijöitä muutoksen tuomissa haasteissa ja auttaa heitä käsittelemään muutoksen tuomia tunteita. Esihenkilö ei ole kiinnostunut ainoastaan tuloksista ja tuottavuudesta, vaan myös työntekijöistään ihmisinä. Hänellä on selkeät ja realistiset tavoitteet, joiden saavuttamiseksi hän keskustelee työntekijöiden kanssa, on kiinnostunut, ja kuuntelee heidän näkemyksiänsä ja mielipiteitä. Miten synnyttää luottamusta muuttuneessa tilanteessa? Avoin ja toisia kunnioittava vuorovaikutus on kaiken lähtökohta. Jos työntekijät eivät koe arvostusta ja kunnioitusta, eivät he ole valmiita sitoutumaan organisaatioihin. Arvostuksen ja kunnioituksen puute heijastuu myös heikentyneenä työn tehokkuutena ja laatuna. Tärkeätä on pyrkiä luomaan ilmapiiri, jossa henkilö tuntee yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta. Tarkoitan tällä sitä, että kuka tahansa uskaltaa kertoa ideoistaan pelkäämättä joutuvansa tyrmätyksi tai nolatuksi tulemista. Kaikkia kannustetaan osallistumaan ja yrittämään. Työntekijät kokevat myös tulleensa kuulluksi. Tärkeätä on myös positiivisen ja rakentavan palautteen antaminen. Palaute lisää työntekijöiden hyvinvointia ja motivaatiota. Esihenkilö ei kuitenkaan voi yksin saada aikaan luottamuksellista ilmapiiriä, vaan jokaisen tiimin jäsenen tulee tehdä oma osuutensa. Luottamuksen synnyttäminen työntekijöiden ja esihenkilön välille on ensiarvoisen tärkeätä. Luottamus ei synny vain kauniiden puheiden kautta vaan tarvitaan konkreettisia tekoja. Hyvä esihenkilö ei poukkoile vaan on johdonmukainen. Hän on oikeudenmukainen, tasa-arvoinen, rehellinen ja aito. Hän johtaa omalla esimerkillään ja kommunikoi selkeästi ja yksinkertaisesti. Esihenkilö ei kuitenkaan voi yksin saada aikaan luottamuksellista ilmapiiriä, vaan jokaisen tiimin jäsenen tulee tehdä oma osuutensa. Tiimissä pyrimme käyttämään dialogisia menetelmiä aina, kun se vain on mahdollista. Dialogin tavoitteena on synnyttää luottamusta ihmisten välille ja yhteistyöhön. Se mahdollistaa tasa-arvoisen ja turvallisen työyhteisön syntymisen. Hyvä dialogi on suvaitsevainen ja se sallii erilaisuuden. Henkilöstökyselyn tuloksista tukea kehittämistyön kohdentamiseen Metropoliassa toteutetaan vuosittain henkilöstön työhyvinvointia kuvaava PeoplePower -kysely. Aloitin työni tutustumalla sen tuloksiin. Kävimme tulokset tiimini kanssa läpi ja valitsimme kaksi työhyvinvoinnin kehittämistä tukevaa toimenpidettä vuodelle 2022: selkeät tehtävät ja roolit työn merkityksellisyys Seuraavaksi järjestin kahdenkeskiset kehityskeskustelut kunkin työntekijän kanssa. Kävimme läpi henkilön työhistoriaa, nykyisiä ja tulevia tehtäviä, osaamista, osaamisen kehittämistä ja urasuunnitelmia. Pohdimme, miten henkilön tehtävät liittyivät Metropolia strategiaan ja toimintasuunnitelmaan sekä tiimimme tavoitteisiin. Halusin myös kuulla, mitkä asiat ja palvelut toimivat ja missä on parantamisen varaa, mutta ennen kaikkea halusin, että työntekijät tuntisivat olonsa turvalliseksi ja että he tietävät, että olen heidän tukenaan. Keskustelut myös dokumentoitiin, jotta sovittuihin asioihin on helppo palata tarvittaessa. PeoplePowerin tuloksista selvisi, että työntekijöillä ei ollut riittävän selkeätä kuvaa omista tai tiimin tehtävistä, rooleista ja tavoitteista. Senpä vuoksi aloitimme tehtävien ja roolien selkeyttämisen yhdessä koko tiimin kanssa sekä pienemmissä tiimeissä ja muiden Metropolian toimijoiden välillä. Tehtäviä ja kehittämistyötä tehtiin pareittain ja pienissä työryhmissä. Työntekijät saivat näin kokonaiskuvan siitä, että mitä tiimin on tarkoitus tehdä, millaisia palveluita rakentaa ja he oppivat tuntemaan toisiaan paremmin. Hallinnan tunne muutoksen keskellä Muutostilanteessa työn hallinnan tunne on tärkeä. Työntekijän on itse osattava ottaa vastuuta ja käyttää valtaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä esihenkilöllä on tärkeä rooli. Hänen täytyy pystyä selkiyttämään työn tavoitteet ja resurssit. Työntekijöille on myös tärkeätä, että he tietävät riittävällä tasolla, että mitä kukin työntekijä tiimissä tekee, eli heillä on tilannekuva siitä missä mennään. Lisäksi heillä täytyy olla mahdollisuus käyttää monipuolisesti omia taitojaan sekä oppia ja kehittyä työssä. Kaikki nämä edellä mainitut asiat lisäävät työnhallinnan tunnetta ja siten nostavat työn motivaatiota ja merkitystä. Olen edellä käsitellyt yhteisöllisyyden synnyttämistä muutostilanteissa. Tekstissä olen tarkoituksellisesti korostanut ihmisjohtamista ja työntekijöiden tunteita. Ajattelen näin: työntekijät ovat ne, jotka saavat organisaation menestymään. Olen keskittynyt ihmisten motivoimiseen sillä, hyvinvoivat työntekijät ovat innovatiivisia, innostuneita, joustavia, auttavat toisiaan ja heillä on halu kehittyä ja menestyä työssään. Mitkä muut ominaisuudet veisivät paremmin kohti organisaation strategisia tavoitteita? Kirjoittaja Maarit Haataja (FT) aloitti TKI-päällikkönä TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä elokuussa 2021. Hän siirtyi Metropoliaan Helsingin yliopistosta, missä hän ehti työskennellä 16 vuotta. Maarit on koulutukseltaan biologian tohtori, ja hän on aiemmin työskennellyt tutkimuksen, tutkimusrahoituksen, yritysyhteistyön ja vaikuttavuuden parissa sekä esihenkilönä. Maaritille tärkeitä arvoja ovat luottamus, oikeudenmukaisuus, erilaisuuden hyväksyminen, rehellisyys ja aitous. Hän on todella innoissaan TKI-päällikön tehtävästä. Maaritin mielestä Metropoliassa on ”tekemisen meininki”, ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä. Maaritin tiimissä on valtavasti osaamista ja hän toivookin, että seuraavien vuosien aikana TKI-palveluita voidaan kehittää niin, että ne tukevat tehokkaasti Metropolian johtoa, opetushenkilökuntaa sekä innovaatiokeskittymiä. TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimin TKI-päällikön vastuualueisiin kuuluvat: hankehaut (pre- ja post award -tuki) tutkimuseettiset- ja tutkimuslupakysymykset viestintä- ja julkaisutuki.
Innovation Events in Three Parts: Hackathons
Author is a design thinking enthusiast and a service designer, who has designed, organised or taken part in three different types of innovation events: Hackathons, Service Jams, and Design Sprints. These topics are covered in the subsequent parts of this series, they can be read in any order. Find the introduction post on Tikissä and the first part Service Jams on Tikissä. So, you may have wondered what is the difference between a Hackathon, a Jam, and a Design Sprint? These words swirl around with an assumption that people know what they are and what the difference is. All three of these events are what I would call innovative learning by doing events. They all require a new way of thinking and working and they will all have the participants learning at an intense rate. It used to be that Hackathons were thought to be only for hard core coders but as time has gone on, more participants with complimentary skills have been involved. My first job as an entrepreneur consultant was to organise an in-house hackathon for a software company of about 100 employees. This was used as a team day for anyone who wanted to take the day to focus on a personal project, either related to their work or something totally unrelated. It was amazing to introduce them to a few service design techniques that helped them keep the end user in mind. So, let’s look at what HACKATHONS as an intensive learning by doing events can offer to participants. When a hackathon is a Hackathon? There are many events that people end up calling hackathons. Lots of times this is done for a few reasons: The person doesn’t really know what a hackathon is Hackathon is a very trendy word and it makes their event sound cool and edgy or, it is a hackathon or has some hackathon elements. These are, of course, flexible to some degree and also Hackathons have become wider in scope but it is still centered around a technical solution. The original hackathons are tech/coding related events where the goal is “to create functioning software or hardware by the end of the event.” Others have called hackathons an event where “a group of programmers work together on a collaborative project”. It is also acknowledged that “most hackathons are competitions where several teams are competing to create prototypes that innovate on a theme or improve upon an existing project.” Hackathons are time-bound and themed events. And with this broad explanation, it is important to note that there are all different kinds of hackathons, just to mention few categories: internal open online offline one-off events extended, multi-phase events So many of the outcomes will be determined by the other decisions that are made. In open events, it is possible to have many different goals. A company may be sponsoring it and looking for specific fixes or developments. Multiple actors may be coming together to work on broader societal issues or industry-wide issues. There are so many goals of hackathons. It may even be based on a certain technology that the owners/creators want to test and see how external people/groups would use it. If this will be an internal event within a company, then it is highly likely that this event will be based on a pressing business problem or it could be a staff event to get people out of their everyday groove. Depending on how the company wants to run it, it could be a one-day event that focuses teams on one specific problem or it could be a more open problem that they are looking for new ideas to define the issues. How Hackathons work? Hackathons are events that primarily take between 24 and 72 hours. This isn’t to say that there are no hackathons that are longer but most fall in the 24 to 72-hour time frame. This 1-3-day timeframe is the framework for the intense process that defines hackathons and other intense learning experiences. What are the outcomes? Just as there are many versions of what a hackathon is, but most commonly, the outcome of a hackathon is an MVP of a product/service technical in nature, networking with other people with their or complementary skills and with the hackathon organisers and other stakeholders, there are also learning outcomes whether those are rapid prototyping methods or team-working skills (or others). How teams are created? There are two ways to attend: some have individuals join and form teams on the first day and some as people to join as a team. An extension of the team is the solution. Sometimes it will be a pre-requisite to submit a first draft of your team’s idea. Therefore, it is more of an application to join the Hackathon rather than just attending one. What skills are needed? In a more typical hackathon, there will be a need for technical skills. Both frontend and backend development skills are very useful...but it doesn’t stop there. It is also advisable to have other skills on your team such as design skills, project management skills, user experience skills, et cetera. What makes great hackathon teams? The best kinds of teams are diverse ones. Diverse in life experiences, diverse in backgrounds, and as mentioned above, diverse in skills. It is also good that everyone is there to learn and have fun. What connections are made? The variety and depth of connections you will make at a hackathon will depend on many factors, such as if you join with a team already or form one on the first day. The ability to connect with others can also be affected by the schedule. For example, it may be easier to make connections if there are social moments or events as part of the schedule. Where would you find a hackathon? If you have a big company sponsor who has a particular problem to fix, especially something that is related to the tech, then a Hackathon is probably the way to go. There is a lot of information out there. You can quite easily find out how to set one up. Finding the information is easy, actual execution may not be so easy. So, reach out to the HXRC team and ask them if they know of any events taking place either internally or externally that you can check out. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Are you wanting to teach or learn these skills? Could you use this in a project or a course that you are a part of? You can reach out and ask for advice. I am happy to hear from you!
Osaaminen on kestävän työn perusta
Työelämä tuntuu muuttuvan tänä päivänä nopeammin kuin koskaan. Muutosten keskellä organisaation oppimiskyky on se, joka mahdollistaa selviytymisen ja sopeutumisen, kun markkinatilanteet vaihtelevat (1). Organisaatioiden oppimiskyvystä on näin ollen tullut tärkeä kilpailutekijä. Organisaatioiden kehittäjiä ja asiantuntijoita kiinnostaa, mistä oppimiskyky muodostuu. Organisaation oppimiskyky on kaikkien sen eri tasoilla toimivien ihmisten osaamista, jota kehitetään ja hyödynnetään yrityksen tavoitteiden suuntaisesti. Oppimista ei tapahdu pelkästään ylhäältä alaspäin, vaan myös alhaalta ylöspäin ja sivusuunnassa työntekijöiden kesken (2). Organisaation oppiminen tuottaa uudenlaista ajattelua, toimintatapoja ja kehittää yrityksen toimintaa kestävämmäksi ja tehokkaammaksi (3). Se vahvistaa myös yrityksen resilienssiä, sillä säännöllisellä osaamisen kehittämisellä ennakoidaan ja varaudutaan paremmin muutoksiin, innovoidaan ja toimitaan joustavammin (1). Organisaation oppiminen vahvistaa näin ollen menestystä, uudistumiskykyä ja tuottavuutta. Jotta organisaation oppimistavoitteisiin on mahdollista suunnata, jokaisella työntekijällä tulisi olla yhteneväinen käsitys yrityksen toiminnasta, sen tavoitteista ja tulevaisuudesta (4). Organisaatioiden osaamistarpeista on puhuttu pitkään Osaamisen korostaminen osana yrityksen menestystä ei sinällään ole uusi asia. Organisaatioiden osaamisen kehittäminen on historian aikana kiinnostanut erityisesti henkilöstön kehittäjiä. Huomio on kiinnittynyt henkilöstön kehittämisohjelmiin, organisaation työhyvinvoinnin ja avoimen organisaatiokulttuurin vahvistamiseen. Järjestelmiä ja käytäntöjä on kehitetty, jotta yksilöiden osaaminen on muuttunut organisaation osaamiseksi. Henkilöstön kehittäjät ovat kiinnostuneet organisaatioiden operationaalisesta ja strategisesta osaamisesta. Strateginen osaaminen on ydinosaamista, jota halutaan erityisesti vahvistaa. Kestävän työn inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna tulisi työyhteisöissä korostaa myös tunteiden ja kokemusten johtamisen osaamista. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on julkaissut 2021 marraskuussa suositukset yritysjohdolle, työntekijöille, päättäjille ja koulutusalalle osaamisen uudistamisesta ja kehittämisestä. Suositusten mukaan yritysjohdon tulisi varmistaa, että osaamisen kehittäminen mahdollistuu, ja johdon tulisi edistää ja johtaa työssä oppimista suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Työntekijöiden tulisi olla avoimia uuden osaamisen hankkimiseen ja olla tietoisia siitä, että elinikäinen oppiminen on avain digitalisoituvassa maailmassa pärjäämiseen (5). Sengen (1990) The Fifth Discipline -teoksessa korostetaan oppivaa organisaatiota, joka on avoin, reflektoiva, muuttumis- ja oppimishaluinen, ja jossa koko henkilöstön tietotaito, kokemus ja oppimiskyky tulee hyödynnettyä. Senge on ollut erityisen kiinnostunut siitä, miten yritykset kehittävät ennakointiaan ja kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin (4). Nämä tuntuvat olevan erityisen tärkeitä taitoja tämän päivän organisaatioille. Sengen ajattelu yhdistyi myös 1990 -luvulla kestävään työhön, jossa innovaatiokyky, toiminnan jatkuva parantaminen, rakenteiden ja toimintamallien muuttaminen sekä sidosryhmien kanssa tehtävä yhteistyö ovat keskeisiä asioita (6). Kestävä työ vaatii jatkuvaan uudistumista ja muutosten hyväksymistä. Oppimista edistetään yrityksissä eri tavoin Oppimista edistetään erilaisin tavoin työyhteisöissä ja organisaatioissa. Työntekijää ei voi pakottaa oppimaan, mutta organisaatio voi mahdollistaa oppimista luomalla sitä varten toimivia käytänteitä. Hyvässä organisaatiossa tuetaan oppimista, tarjotaan opiskelumahdollisuuksia ja hyödynnetään työntekijöiden asiantuntijuutta. Työntekijöiden kokemus siitä, että he pystyvät osaltaan vaikuttamaan työtään koskeviin päätöksiin, edistää oppimismyönteisyyttä, joka kumuloituu koko organisaation oppimiseksi ja eduksi (7). Työntekijöille on tärkeää myös saada kehittää työtään yhdessä, osallistua osaamisen jakamiseen ja oppia kollektiivisesti uutta toinen toisiltaan (8). Yhdessä oppimista kannattaa siis yrityksissä vahvistaa eri menetelmin, sillä ne lisäävät organisaatioiden oppimista eri näkökulmista. Ensinnäkin organisaatioiden toiminnan laatu paranee, käytännöt ja palvelut uudistuvat sekä työntekijöiden työhyvinvointi vahvistuu. Toiseksi yhteiskehittämisen keskiössä olevat asiakkaat ja käyttäjät hyötyvät myös kehittämisestä. Kolmanneksi yhteiskehittämisessä hyödynnetään näkökulmien erilaisuutta ja vahvistetaan työntekijöiden välistä dialogia. Näin ollen osaamisen vahvistaminen yhteiskehittämisen menetelmillä vahvistaa kestävää työtä. Kestävä kehitys rakentuu osaamisesta Voidaanko siis ajatella, että resilienssi ja kestävä työ yhdistettynä organisaatioiden osaamiseen olisi vanhan paketoimista uudella tavalla? Tähän voisi vastata kyllä ja ei. Organisaatioiden osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on tärkeää - siksi osaamisesta puhutaan myös uusin käsittein. Menestyäkseen globaalissa kilpailussa organisaatioiden tulisi löytää myös kestävään kehitykseen liittyvät ydinosaamisensa. Nämä toimialasta riippumattomat ydinosaamiset integroituvat tasapainoisen, oikeudenmukaisen, ympäristöä huomioivan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen. Opetushallituksen Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) mukaan kestävä kehitys onkin ilmiö, jonka voi tärkeydessään rinnastaa digitalisaatioon (9). Yhä useamman organisaation strategisena tavoitteena on siis kestävän kehityksen osaamisen vahvistaminen. Strategiatasolle nostettaessa kestävän kehityksen osaaminen tunnustetaan menestystekijäksi. Metropolia ammattikorkeakoulun strategiassa kestävän kehityksen osaaminen on kokonaisvaltainen tavoite. Osaamista vahvistetaan muun muassa tutkintokohtaisesti, opetussuunnitelmatyössä ja työntekijöiden tietopohjaan vaikuttamalla (10). Kun kestävän kehityksen osaaminen vahvistuu, vaikutusmahdollisuudet sidosryhmiin ja yhteiskuntaan paranevat. Tavoitteiden kehittäminen vaatii organisaatioilta ja työntekijöiltä yhteistä sopimista, valintaa ja niihin sitoutumista. Myös siksi organisaatioissa tulisi edistää oppimismyönteistä yrityskulttuuria, että kestävän kehityksen tavoitteet paitsi sovitaan myös saavutetaan (7). Kirjoittajat Carita Hand, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveys -osaamisalue, lehtori, TtM. työskentelee pedagogian ja johtamisen teemojen äärellä erilaisissa kehittämistehtävissä ja -hankkeissa oman opetustyön lisäksi. Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Räikkönen, Timo 2013. Kestävä työn tulevaisuus resilienssiajattelua hyödyntämällä? – tehokkuusajattelusta selviytymiskyvyn vahvistamiseen (PDF). Futura ⅓, s. 34-45. Luettu 14.10.2021 Luthans, Fred; Luthans, Brett C. & Luthans, Kyle W. 2021. Organizational behavior. An Evidence - Based Approach. 14th ed. IAP- United States of America. Gunsel, A., Siachou, E., Acar, A. Z. 2011. Knowledge management and learning capability to enhance organizational innovativeness. Procedia-Social and Behavioral Sciences, 24, 880–888. Senge, P. (1990) The Fifth Discipline. The Art & Practice of The Learning Organization. Julkaisija Currency. Elinkeinoelämän keskusliitto 2021. Uutta osaamista ja oppimista digiajassa. Kahdeksan yritystä kahdeksan näkökulmaa (PDF). Digital Game Changers -hankkeeseen liittyvä julkaisu 11.11.2021. Hallinger, P. & Suriyankietkaew, S. 2018. Science Mapping of the Knowledge Base on Sustainable Leadership, 1990-2018. Research on Dustainability in Management 2018, 10(12). IqBal, Q., Ahmad, N.H. & Halim, H.,A. 2020. How Does Sustainable Leadership Influence Sustainable Performance? Empirical Evidence From Selected ASEAN Countries. SAGE Open 2020 10(4). Rekola, L. (2020). Työhyvinvoinnilla tuottavuutta pk-yrityksissä - miksi työhyvinvointiin kannattaa panostaa? Työhyvinvointiboosteri-sivusto. Opetushallitus (2019). Asiantuntijoiden näkemys tulevaisuuden osaamistarpeista: Työelämässä tarvitaan kestävän kehityksen osaamista, digitaitoja ja jatkuvaa oppimista. Tiedote 01.03.2019. Metropolian strategia 2030.
Accelerating the evolution of mobility in the Baltic Sea Region with robot bus pilots
Currently, public transport is funded by subsidies and rarely offers competitive options to private cars. The lack of flexible on-demand type of service and the gap in the last mile connectivity becomes a barrier to use public transport in many European cities. There are needs to promote the usage and support the change in the field of urban public transportation. The positive change can be achieved through implementation of automated, driverless electric shuttles in the public transport chain, especially for the first or last mile mobility needs. Providing improved public transport services are expensive with today’s production method, as the driver represents up 60% of the costs. Operation of vehicles without a driver in the bus will therefore represent a game changer for public transport and transport operators. Up until 2019 there have been around a hundred autonomous shuttle pilots across Europe. They have typically been financially supported by EU-funding instruments. After dozens of similar pilots, committing resources to organize another pilot of an autonomous bus with an operator on board is no longer innovative and does not bring surprising new conclusions. In this blog post we describe the main lessons learned from three robot bus pilot sites, where main goal was to operate automated shuttles without safety operators on board. Long-term collaboration supports advanced piloting goals The level of maturity in autonomous driving technology is the key element to successful operating. The first pilots have been operated with a safety driver on board so human could take over and drive the autonomous vehicle manually, if the computer programmed commands were not valid in the physical operating environment. In 2021, the Sohjoa Last Mile project coordinated by Metropolia University of Applied Sciences (Finland) deployed three robot bus pilots, in Kongsberg (Norway), Tallinn (Estonia) and Gdansk (Poland). These pilot cities had participated in the Sohjoa Baltic project in 2017-2020. The previous collaboration helped to build trust between partners, allowing the new project to start immediately. The aim was to study the autonomous driving without operator on board and provide information for the future remote fleet operating. Deploying a robot bus pilot requires detailed planning from route selection to vehicle provider, administration of permits, test-plates, insurances and organizing suitable infrastructures. For usability of the pilot, the route choices of pilot sites aimed to serve the daily commuters and attract passengers. Pilots should not disturb the regular public transport routes, other road users or residents. As the experience, resources and local circumstances of the three sites are very different, the pilots also differed considerably: In Gdansk, the route was based on public’s opinion poll results, where a significant number of responders indicated that the good area of operation would be cemeteries, the largest one was chosen as a pilot site. The cemetery covers an area of more than 50 hectares and the demonstration route has been marked out along a section connecting the two main entrances with a length of about 1100 m. In Kongsberg, the main priority in deciding on a route was its usefulness, both with respect to testing the technology and mobility solution for daily users. Vehicle provider’s main concern was safety. As operations without an operator on-board were still rather new at the time, the choice was restricted to closed areas with controlled access, outside the public road network. The only feasible option, the Kongsberg Technology Park, was chosen. In Tallinn, from the very beginning, in this extension stage project the TalTech University intended to run a pilot on a campus road, that had been used for previous autonomous shuttle pilots and therefore no separate permit was needed. Route had been approved by the road administration back in 2018. The demonstration route was half a kilometre long and led through the campus to the park. Fragile network connections may hinder the remote teleoperating The remote fleet teleoperating require technical equipment for the operator to use in a control center. These include computers, monitors and a steering mechanism. The equipment must match the vehicle’s software. Additionally, it is crucial to transmit data via 4G/5G connection with low latency and sufficient bandwidth. The 5G has been publicly launched to offer high speeds and low latency. In Tallinn, TalTech tested 5G for controlling the bus and measured the speeds and latency in 11 different points. The university could then compare it to 4G in the same points. The results of network measurements showed that 5G coverage was several times better on the actual route of the robot bus than it is on the service road. This deviation in 5G speeds in directly relation to the physical geometry of the operational area can be mitigated by tactically placing 5G masts to improve coverage along the route. Throughout the pilot experience in Tallinn there was not indicated the need for 5G due to insufficient 4G speeds 4G was more stable than 5G In conclusion to network speed measurements, unless the aim is specifically to test 5G, TalTech suggests using 4G in similar operations. Video stream from the autonomous vehicle is a stress test Stable internet connections were required to transmit data between the autonomous vehicle (AV) and the control center in Kongsberg. In the pilot operations, internet connections provided both the camera feeds and the remote-controlled functions, meaning the supervisor stopping the AV from the control center. When setting up the control center, the network connection was provided initially was 5G. However, the EasyMile vehicle used at this site requires a different set up in order to stream the videos correctly. Streaming camera feeds from three cameras, as well as a high-resolution location map results in significant data volumes transfers. If the type of setup used was to be scaled to a fleet of vehicles, a supervisor following camera feeds from all vehicles would not only lead to cognitive overload, but also rapidly become technologically infeasible due to limited bandwidth. However, it is to be expected that as the technology matures and trust is built, the supervisor will not have to continuously watch a camera feed but only switch on the cameras when the AV requires it. At no point did the 5G functionality or any other network related feature led to any downtime of the AV. However, it was found that the cameras on the AV were not suitable for providing enough information to the supervisor in all conditions. Additionally, it was found that the built-in cameras were not able to cope with more challenging light conditions. Temporary infrastructure for a short term pilot is not feasible The city of Gdansk decided to contract an external company to carry out the entire piloting of the autonomous bus. It was up to the contractor to fulfill all the conditions necessary for autonomous driving to be carried out by remote supervision and remote control of the vehicle. “…I believe it might be controversial choice of a pilot at cemetery […] However, the feedback we are getting here from passengers is that, please, keep it for a longer term. Keep it forever.” Magdalena Szymańska, project manager, City of Gdansk Potential contractors asked whether the city would provide a 5G network. There is not public network at the cemetery. As the 5G network will be important for commercial deployments of autonomous vehicles, the 4G network will be sufficient provided that certain conditions are met. These include a stable connection ensured throughout the area with a transmission speed (sending data) of not less than 10 megabits per second. At the cemetery, there was a significant decrease in the speed and quality of internet connectivity at peak times around the cemetery due to increased number of vehicles around. The decrease was also experienced at weekends when there was an increase in the number of visitors. The actual connection speed at the cemetery often dropped to half or less, sometimes to a complete lack of connectivity. As it turned out during the pilot, providing adequate infrastructure requires time minimum of two to three months. This process consists of an initial survey of network coverage design of a solution for the area implementation. When bandwidth was reduced, the vehicle operator monitoring the vehicle from the remote-control center was not able to fully assess the situation around the vehicle due to the significant delay and poor quality of the camera image transmission. In moments of fading, he lost communication with the vehicle, which made it impossible to react and make decisions. During the pilot, the 3G/4G LTE networks of the four largest available operators in Poland were used, however, none of them allowed to achieve appropriate transmission quality at all times. Some of them did not even cover the entire route. Developing the language of driving For a human driver, other road users can see their body language and gestures if necessary, but if there is no driver on board, other road users may get confused. There are not coined yet specific global standards for the human- or computer-driven, electric vehicles to indicate their intentions in mixed traffic. “[…]I think people don’t usually watch inside the buses if there is anybody or not, but when they do notice that there is nobody, it gets a lot of attention and they start worrying about where does it go and how does it go.” Krister Kalda, project manager, TalTech The project in Tallinn allowed Iseauto to test their own language of driving, where the vehicle can illuminate different signalling patterns to pedestrians. A red blinking cross pattern is used when this particular vehicle starts to perform an emergency braking caused by a person unexpectedly appearing on the road. It is intended to alert people in dangerous situations. Additionally, auditory guidance was featured in Iseauto vehicles to guide other road users and pedestrians. Piloting is a necessary test phase for all cities transitioning to autonomous services For all three Sohjoa Last Mile piloting sites, the launch of the pilot without an operator on board represented significant progress and provided valuable experience and data to be used in future projects. Each pilot had unique features. How they are valued, varies per case: Gdansk is a city located in northern Poland, covering the area of 262 km2 with over 471,5 thousand residents and over 177,7 millions of public transport passengers per year. The municipality for the second time in a row proved to be the only actor nationwide to organise an autonomous bus pilot and probably the first worldwide to run it at the cemetery and delivered valuable experience for future procurements and implementations. Kongsberg municipality is located in Buskerud region and within Viken County in Norway with population of over 27 000 residents. For the first time in Norway, the driverless operation was tested and what is more, the driverless phase included on-demand transport, to eliminate empty trips and pointless energy consumption. Tallinn is the capital and largest city of Estonia, with an area of 159.2 km² and nearly 438,000 inhabitants. Taltech managed to execute driverless operation from day one, and to maximise in-house resources. However, the teleoperation software was outsourced, the local remote-control centre at the campus worked simultaneously to the one in Riga, in order to build competence at the University. What is even more interesting, certain signs for future language of driving were developed. How to pilot autonomous shuttles successfully? The pace of transformation towards autonomous mobility and public transport differs per country, hence the regulatory changes as well as further investments in piloting, technology research and infrastructure are necessary. This requires continuous collaboration over the national boarders. Here are five points to take into consideration: Make a solid setup plan. Testing an autonomous vehicle (AV) require always the test-permit-application processes, logistics and different types of administrative steps. A pilot route and vehicle provider must be selected. Especially when piloting without an operator on-board in remote controlled mode, there are no turnkey solutions available yet. Develop broad local collaboration for support. In Norway, Kongsberg Municipality outsourced practicalities to Applied Autonomy and collaborated with the Norwegian Public Roads Administration (NPRA), Viken County, the regional public transport company Brakar, and their transport provider Vy, as well as EasyMile, the supplier of autonomous vehicles. In this case, NPRA and Brakar contributed financially to the project, with a view towards learning about the technology and processes. Cooperate with interdisciplinary mindset. In Estonia, the project brought together three different units in Tallinn University of Technology (TalTech): the School of Engineering, the School of Business and Governance and the Smart City Center of Excellence. All units had their specific focal points, and the interdisciplinary approach allowed to study more closely both the technical requirements and challenges related to fully autonomous driving, and the societal context and focus on challenges for cities and users. Throughout the project, TalTech was supported by the authorities and Tallinn Transport Department. Allow knowledge-sharing across organisational and national boarders. Kongsberg Municipality and TalTech had previous experience in pilot implementation on a larger scale and in varying weather conditions as well as in-house resources in the form of an autonomous electric bus. In contrast, the City of Gdansk had previously implemented a small scale pilot, again had the opportunity to learn from more experienced partners. Commit to long-term development work from pilots to regular services. Without a plan for transition, no city jumps from one small scale pilot instantly to a permanent regular autonomous shuttle bus solution. The persistent work with the local ecosystem actors has resulted in Kongsberg as the bus route number 450, the autonomous bus service seeded from the Sohjoa Baltic project. The supportive regulatory changes regarding the EU-level legal framework and national regulations on deployment and development of autonomous public transport services are required as well. To meet public needs for transport, the service must to perform as well or even better than regular buses. In the end, pilots are deployed to support the development of cities’ public transport services. They are designed to test and collect hard data, but also to serve and search feedback from the service users. Communicating openly and encouraging the public to get onboard and test-drive the robot bus is a way to raise awareness of the future of mobility. Without users, there is no need for services. Authors Azat Kuitunen is automotive engineer who has worked as project manager for Sohjoa Baltic and Sohjoa Last Mile projects at Metropolia University of Applied Sciences' Smart Mobility Innovation Hub. Milla Åman Kyyrö is communications specialist at Metropolia University of Applied Sciences and Communication Manager of Sohjoa Baltic and Sohjoa Last Mile projects, coordinated by Metropolia's Smart Mobility Innovation Hub. The authors with project management role have planned and deployed the local robot bus pilots of Sohjoa Baltic and Sohjoa Last Mile: Magdalena Szymańska, project manager, City of Gdansk Krister Kalda, project manager, Tallinn University of Technology, TalTech Jaanus Müür, project manager, Tallinn University of Technology, TalTech Rebecca Ronke, implementation manager, Applied Autonomy Read more The original blog post: Accelerating evolution of mobility in the Baltic Sea Region - Sohjoa Last Mile's robot bus pilot experiences, on Sohjoa Last Mile project webpage. Transport emission reduction goals in the light of energy consumption and charging of robot buses by Eetu Rutanen, on Tikissä
Innovation Events in Three Parts: Service Jams
Author is a design thinking enthusiast and a service designer, who has designed, organised or taken part in three different types of innovation events: Hackathons, Service Jams, and Design Sprints. These topics are covered in the subsequent parts of this series, they can be read in any order. Find the introduction post on Tikissä. So, you may have wondered what is the difference between a Hackathon, a Jam, and a Design Sprint? These words swirl around with an assumption that people know what they are and what the difference is. All three of these events are what I would call innovative learning by doing events. They all require a new way of thinking and working and they will all have the participants learning at an intense rate. Service Jams were the very first of this type of event that I was introduced to back in 2014 and it was mind-expanding. The very fact that we could go from no team, no idea (even less than a blank sheet of paper) to a whole service or product concept that we could demonstrate and explain within two days, was almost like magic. It introduced me to the concept of “serious play”. With this in mind, let’s look at what service jams as an intensive learning by doing events can offer to participants. When a hackathon is really a Jam There are many events that people end up calling hackathons. Lots of times this is done for a few reasons: Hackathon is a very trendy word and it makes their event sound cool and edgy or, the person has only heard of hackathons. But not all of these events are Hackathons. In this article we explore an event that would be called a Jam or a Service Jam. A Jam, in this context, like the Global Service Jam, is an event that is based on service design methodology to encourage collaborative service development/co-creation. The goal is to learn the service design methodology while participating in a hands-on, less talking and more doing process. Therefore, a Jam is not a competition as such, it is more of a community-building event. Often these are 2-3-day events run over a weekend so that anyone can participate. These can also have a competitive element to them but it is more about the process than the outcome. Why Jam? One of the founders of the Global Service Jam, Adam St. Lawrence, has stated that the desired outcome of a Jam is “more innovators rather than more innovations”. When I think of a Jam, I am thinking of a bunch of people coming together to create something that they could not have created on their own. Jams are not as well known as Hackathons, and it is perfectly possible that someone who is using a Jam approach is still calling what they are doing a Hackathon. In my mind, there is a difference but it isn’t one that is worth arguing over. Some people call events Hackathons because that name is recognisable or because it is cool. And to be honest, they are more similar than they are different. But here I want to explore the Jam as its own kind of event because they can be quite different in some fundamental ways. So the most famous, and possibly the only, Jams come from the organisation Global Jams. Global Jams was initiated by Markus Hormess and Adam Lawrence of WorkPlayExperience back in 2011. There are now 3 Jams that are administered by Global Jams - Global Service Jam, Global Gov Jam, and Global Sustainability Jam. Each of these is held at different times of the year on an annual basis and may have slightly different formats. How Jams work? Jams are an intense, time-bound co-creation event based on design thinking and service design methodologies. This event is intended to be low on talking and high on doing and it is highly possible that you will see posters or badges or t-shirts that say “Doing Not Talking”. You have just 48 hours to go from no idea to prototype with a team of people you just met (Global Gov Jams can take longer and be placed mid-week so that government employees can incorporate it into their workweek). During the event, the organisers will weave in short teaching moments that will guide you step-by-step in the service design process as you need them (not all at once). This is incremental knowledge through the 48 hours to keep you on pace and to keep you moving forward. It is this knowledge that will help you tackle the secret theme - a secret that is kept until the official unveiling. What are the outcomes? There are some fundamental outcomes to learn that you can move a project forward far faster than you ever imagined - by getting you to engage an entrepreneurial mindset to teach more people about the service design process to build something that you could not have built alone a willingness to experiment to meet and work new people almost the most important thing, is to have fun! One way to sum this up is going back to the quote “the Jam is about making innovators and not innovations”. How teams are created? One of the few rules of the Jam is that you should only bring an open mind...not a team, not an idea, or even a plan. Teams are only created at the event after it starts. Once the theme has been revealed, teams can be organised around ideas presented by individual participants. What skills are needed? As you are not expected to bring anything with you, there are no specific skills needed to participate in a Jam. The only ‘skills’ you need to have is an open mind along with a willingness to learn, experiment, and co-create. What makes the best Jam teams? “The best teams” are quite subjective. As mentioned above, a Jam is not necessarily a competition, it is more of a community-building event. It is suggested by the organisers that if you are going to have prizes that they can be for things not related to ‘hard outcomes’ such as the actual solution. They will be more along the line of “best team spirit” or funny ones such as “most wall space used” or “most props used”. What connections are made? There are so many people to connect with at a Jam. There are your new teammates that you will intensively work with, there also might be fun breaks worked into the schedule where you interact with others at the event, and then there will be the mentors and the organisers. Where would you find a Service Jam? A Service Jam is really handy for teaching the service design process or design thinking methodology. It is a learning-by-doing experience where that is the main objective. This can also be used as an approach to try out a design challenge. This can be used as a standalone event. The Global Service Jam (globaljams.org) and the sister events GovJam and Sustainability Jam are usually held over 3 or 4 days, depending on who the target audience is. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Are you wanting to teach or learn these skills? Could you use this in a project or a course that you are a part of? A service jam is a soft landing in the intense innovation learning-by-doing event. You can reach out and ask for advice. I am happy to hear from you!
Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi
Ammattikorkeakoulun yhtenä tehtävänä on harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää, että alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa (1). Miten kehitetään uusia toimintamalleja ja -ympäristöjä, joissa monialainen ja työelämäläheinen oppiminen yhdistyy tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI)? Uudistavan oppimisympäristön rakentaminen, jossa osaaminen kehittyy TKI-toiminnan avulla, toisaalta innostaa ja toisaalta haastaa erilaiset toimijat yhteisten päämäärien äärelle. Miten voimme tulevaisuudessa kehittää palveluita vastaamaan muuttuvia tarpeita, niin että asiakkaat ovat kehittämistoiminnan keskiössä? Tarvitaan yhä parempaa yhteyttä eri tahojen välille, jotta voidaan toimia proaktiivisesti. Tässä artikkelissa kuvataan Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvointialojen kehittämää ratkaisua. Yhteisellä työskentelyllä kehitellään uusia toimintatapoja verkostoituvassa sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristössä Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä - Hyvinvointia Myllypurosta on Myllypuron kampuksella toimiva, ihmislähtöinen ja ekosysteemitoimintatapaan nojautuva, monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö. HyMy-kylässä opetus ja TKI-toiminta on integroitu osaksi toimintaa, joka vastaa ihmisten tarpeisiin alueen hyvinvoinnin edistämiseksi. Oppimisympäristönä kylässä toteutetaan monialaisesti uusien palveluiden konseptointia ja innovatiivista kehittämistä. HyMy-kylän moniammatillisessa kehittämistiimissä on kuluneen vuoden aikana etsitty vastausta kysymykseen, mitä TKI-toiminta on tai voi olla HyMy-kylässä? Yhteisen uuden kokonaisuuden hahmottaminen ja kehittäminen tehtiin yhteisellä prosessilla (kuvio 1), jossa keskeistä oli dialoginen vuorovaikutus. Tavoitteena oli hahmottaa kaikki eri toimijat, niin opiskelijat, opettajat, hanketoimijat kuin työelämän yhteistyökumppanit ja tuoda heidät mukaan yhteiseen kehittämisprosessiin. Lisäksi osallistettiin yhdyspinnoilla toimivia muita tahoja, kuten laajemmin TKI-toimijoita sekä muita HyMy-kylän kehittämistoiminnassa mukana olevia. Yhteisessä prosessissa käytettiin haastatteluja, työpajoja, verkostokokouksia ja muita menetelmiä, Ideana oli sekä tiedonkeruun että aktiivisen luovan ajattelun rakentaminen kehittämistyön eri vaiheisiin (2). Olemassa olevan toiminnan kartoittamisen lisäksi haastattelut ja työpajat toimivat myös uusien ideoiden synnyttäjinä (3). Alla oleva kuvio havainnollistaa sotemuotoilun prosessin, jonka ajatuksia hyödynnettiin työskentelyssä. Vaihe vaiheelta koottiin ideoita, määriteltiin yhdessä TKI-toimintaa sekä toimintamalleja yhteiseen työskentelyyn, niin että se syveni kerros kerrokselta. Monitoimijainen kehittämis- ja toimijaverkosto ideoi yhdessä Yhteisen kehittämisprosessin aikana haluttiin selvittää eri rooleissa toimivien mahdollisuuksia tulla osallisiksi yhteiseen toimintaan. Monenlaisia tarpeita ja ratkaisumalleja tunnistettiinkin kehitystyön aikana. Hanketoimijat HyMy-kylä toimii monialaisena toimintaympäristönä eri hankkeille. HyMy-kylän oppimisympäristöä on hyödynnetty hankkeissa muun muassa uusien sosiaali- ja terveysalan työ- ja toimintamallien, kuten esimerkiksi monialaisen tiimiharjoittelun kehittämiseksi. ympäristönä tuetulle keikkatyöllistämiselle opiskelijoiden harjoittelupaikkana hankkeessa tai esimerkiksi HyMy-kylän kylävastaavina. HyMy-kylä on hankkeille kiinnostava ympäristö. Usein kysymys projektipäälliköiden taholta kuuluukin, miten pääsee mukaan, miten kylä voisi palvella minun projektiani, tai mitä annettavaa projektillani voisi olla? Opettajat Monialaista ja moniammatillista toimintaa on HyMy-kylässä tehty aktiivisesti opettajien ohjauksessa. Näitä ovat esimerkiksi Metropolian innovaatio-opinnot, Seniorikylän kehittäminen, Pysäkkitoiminta, konsultatiivisen työotteen kehittäminen ja opinnäytetyöt. Nämä ovat kuuluneet osaksi opintoja tai harjoittelua. Haasteena on saada toiminta yhteiseksi niin, että opiskelijoilla on mahdollisuus itse tehdä valintaa, mihin osallistuvat. Yhtenä ajankohtaisena teemana on ollut digipalvelut senioreille. Mukana toiminnassa on ollut sotelaisten lisäksi hyvinvointiteknologian ja kulttuurin opiskelijoita. Tulevaisuudessa tällainen ilmiölähtöinen toiminta, johon eri osapuolet tuovat osaamisensa, nähtiin rikastuttavana haasteena. Työelämä- ja yhteistyökumppanit Kehittämistyön yhteydessä keskeisenä tuli esille, että toiminnan tulisi olla muuttuvaa, hengittävää ja elävää. Vuorovaikutus alueen hanketoimijoiden kanssa on tarpeen yhteisen kehittämisen viemiseksi eteenpäin. Kohtaamisia voi järjestää säännöllisesti, esimerkiksi työpajoissa. Kun pidetään yllä jatkuvaa vuoropuhelua, toimijat tulevat tutuksi. Silloin on helppo olla yhteyksissä. Syntyisikö tästä yhteinen ajatushautomo, joka veisi yhdessä alueen innovaatiotoimintaa eteenpäin, jää pohdittavaksi. Alueen asukkaiden tarpeisiin vastaaminen, niin että toiminnassa olisi sosiaalisen vastuun ajatus, nousi keskeisesti esille. Kaikilla asiakkailla ei ole varaa maksullisiin palveluihin. Konkreettisia ideoita olivat muun muassa liikuntamahdollisuuksien järjestäminen ruokajonon asiakkaille matalankynnyksen musiikin harrastustoiminta maahanmuuttajanaisille. voisiko HyMy-kylän ympäristö olla moninainen ja monien mahdollisuuksien kohtaamispaikka, Itä-Helsingin Moodi? Kehittämistyön aikana tuli esille erityisesti se, kuinka HyMy-kylän toiminta voisi tukea ja edistää alueella olevia muita hankkeita. Kehittämisideoissa toivottiin, että Metropolian laajaa osaamista voitaisiin hyödyntää alueen muiden hanketoimijoiden osalta esimerkiksi konsultaatiopisteenä, jossa saisi apua tapahtumien tuottamiseen tai soteammattilaiset saisivat apua viestintään. Opiskelijat HyMy-kylä on näyttäytynyt opiskelijoille monialaisena oppimisympäristönä, jossa työskentely ja näkemysten jakaminen sekä työtapojen kehittäminen yhdessä muiden alojen opiskelijoiden kanssa on ollut hyödyllistä ja mielenkiintoista. Kehittyvässä monialaisessa toimintaympäristössä kuitenkin välillä mietityttää, missä kaikessa minä oikeastaan olen osallisena? Mitä kaikkea HyMy-kylässä on? Miten pääsen mukaan HyMy-kylän hankkeisiin? Opiskelijakeskeisessä ja opiskelijalähtöisessä pedagogiikassa opiskelijat ovat opiskelun ja oppimisen aktiivisia toimijoita, mutta opettajan rooli on silti keskeinen (5, 6, 7). Opiskelijat osallistuvat HyMy-kylän kehittämiseen tasavertaisesti opettajien, projektitoimijoiden ja HyMy-kylän asiakkaiden kanssa. Mitä muuta opiskelijakeskeisyys tai -lähtöisyys voisi HyMy-kylässä tarkoittaa? Opiskelijoiden kanssa pidetyn työpajan perusteella se voisi olla ainakin HyMy-kylässä ja hankkeissa tapahtuvien opiskelumahdollisuuksien hyvää saavutettavuutta ja vahvaa osallisuutta oppimisympäristössä. TKI-toiminta tuottaa lisäarvoa TKI-toiminnan näkökulmasta HyMy-kylä voi tarjota hankkeille ympäristön pilotoida ja juurruttaa uusia palveluja ja toimintamalleja. Hankkeiden näkökulmasta HyMy-kylä on monipuolinen resurssi, ja se palvelee hanketoimintaan kytkettynä myös alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kehittämisen tehtävää. Opiskelijoille, opettajille ja asiakkaille kylä tarjoaa ympäristön kokeilla ja kehittää uusia palvelukonsepteja ja perehtyä ihmislähtöiseen kehittämiseen. Tarvitaan sisua, sinnikkyyttä, intoa ja yhteistoiminnallisuutta. Toimintamallin rakentaminen ja jalkauttaminen jatkuu HyMy-kylässä yhdessä opiskelijoiden, opettajien, hanketoimijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa osana Metropolian innovaatiokeskittymien toimintaa. Lähteet Ammattikorkeakoululaki 932/2014, Finlex-sivustolla. Ku, B. & Lupton, E. 2020. Health Design Thinking. Creating Products and Services for better Health. Cooper Hewitt. Aineisto kerättiin: Hanketoimijoiden haastattelut helmi-toukokuu 2021, Työpaja opettajille 3.6.2021 (etänä), Työpaja työelämälle 9.11.2021 (etänä) & Opiskelijoiden ryhmähaastattelu 18.11.2021. Plannstiel M & Rasche, C. (edit) 2019. Service Design and Service Thinking in Healthcare and Hospital Management. Springer. Brandes, D. & Ginnis, B. 1986. A Guide to Student Centred Learning. Oxford: Blackwell. Goodyear, V.& Dudley, D. 2015. “I’m a Facilitator of Learning!” Understanding What Teachers and Students Do Within Student-Centered Physical Education Models. Quest Vol 67(3), 274-289. Ku, B. & Lupton, E. 2020. Health Design Thinking. Creating Products and Services for better Health. Cooper Hewitt: Lea, S.J. & Stephenson, D. & Troy, J. 2003. Higher Education Students´ Attitudes to Student Centred Learning: Beyond “educational bulimia”. Studies in Higher Education 28(3), 321-334. Katso lisää HyMy-kylän ja Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut-Innovaatiokeskittymän sivuilta Kirjoittajat Johanna Holvikivi toimii yliopettajana ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa sekä vanhustyön tutkinto-ohjelmassa Metropoliassa. Hän opettaa johtamista, työn kehittämistä ja on opettajana myös työkykykoordinaattorikoulutuksessa. Lisäksi hän toimii erilaisissa hankkeissa kuten Sotetie- ja Hyvinvointia hybridistä - hankkeessa, Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen forumissa ja Valtakunnallisessa kuntoutuksen koulutuksen verkostossa. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii sosiaalialan lehtorina Metropoliassa. Hän opettaa yhteiskuntatieteellisiä aineita ja toimii myös kansallisissa ja kansainvälisissä sosiaali- ja pedagogiikan alan hankkeissa.
Yrityksen resilienssi ja työntekijöiden jaksaminen vahvistuvat yhdessä
Yrityksen resilienssillä tarkoitetaan kykyä selviytyä muutoksista sekä kääntää haasteista saadut opit uudeksi, kestäväksi kilpailukyvyksi. Resilienssi on noussut toistuvasti keskusteluun kriisitilanteiden yhteydessä – näin myös koronapandemian aikana. Resilienssin merkitys ei silti rajoitu vain kriiseihin; nykypäivän jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä sillä on keskeinen merkitys myös yritystoiminnan jokapäiväisten haasteiden ratkaisemisessa. Viimeaikainen tutkimus viittaa lisäksi siihen suuntaan, että resilienssitietoinen johtaminen voisi olla yksi lääke erityisesti sosiaali- ja terveysalalla keskusteluun nousseisiin työssä jaksamisen haasteisiin ja siten työvoiman saatavuuteen. Vuorovaikutus voi ratkaista, kukoistaako yrityksesi vai uuvuttaako se työntekijäsi Työntekijöiden yksilöllisellä resilienssillä on havaittu olevan positiivinen yhteys yrityksen resilienssiin (1). Yksilön resilienssikykyyn vaikuttavat hänen omien ominaisuuksiensa lisäksi myös ympäröivät rakenteet, kuten tukea antavat ihmissuhteet, reilu kohtelu ja hallinnantunne (2). Yksilön resilienssi muotoutuukin aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eikä yrityksen toimintakykyä tai henkilön kyvykkyyttä kohdata ja sietää haastavia tilanteita voida sysätä yksin yksilöiden harteille. Pelkästään yksilön hyvinvointiin keskittyvillä ratkaisuilla on ollut vain vähäisiä vaikutuksia työssä jaksamiseen (3). Jaksamista olisikin perusteltua tukea nimenomaan yrityksen resilienssiä vahvistamalla (3). Toisaalta yrityksen rakenteisiin liittyvät suunnitellut resilienssitekijät, kuten taloudelliset resurssit, yhteistyöverkostot ja valmiussuunnitelmat, eivät riitä takaamaan yrityksen kykyä kohdata haasteita. Viime kädessä yhteisön resilienssi muodostuu ihmisten toiminnasta. Resilienssin muodostumiselle vielä resurssien määrää tärkeämpää vaikuttaa olevan henkilökunnan motivoituneisuus ja sitoutuneisuus yrityksen tavoitteisiin (4). Yrityksen suunnitellulla resilienssillä ei havaittu olevan yhteyttä myöskään yksilön työssä jaksamiseen (1). Yrityksen resilienssin voidaan nähdä muodostuvan siellä toimivien yksilöiden sekä organisatoristen resilienssitekijöiden vuorovaikutuksessa (3) yksilön, tiimin ja koko organisaation tasoilla (5). Siten vuorovaikutusta tukevat johtamiskäytänteet ja -rakenteet näyttävät muodostuvan keskeisimmiksi yrityksen resilienssiä muovaaviksi tekijöiksi. Kaavana yrityksen resilienssin voi esittää esimerkiksi näin: (työntekijöiden resilienssi + yrityksen rakenteelliset resilienssitekijät) x vuorovaikutus = yrityksen resilienssi Toisin sanoen, johtamisen kautta voidaan luoda sellaista organisaatiokulttuuria, jossa yksilöiden resilienssitekijät ja yrityksen rakenteelliset tekijät pääsevät vuorovaikuttamaan hedelmällisellä tavalla keskenään ja myös työssä jaksaminen paranee. Jos vuorovaikutus sen sijaan jää heikolle tasolle, eivät muutkaan resilienssitekijät pääse kukoistamaan. Osallista ja luo turvallisuuden tunnetta Rangachari ja Woods (2020) pohtivat, että yksilön resilienssikyvyn ja oppimisen heijastuminen yrityksen toimintaan edellyttää psykologisesti turvallista ympäristöä, jossa henkilökunta uskaltaa tuoda virheet ja ongelmakohdat esiin ja jossa johtamisen rakenteet mahdollistavat vuorovaikutuksen. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä työntekijät myös voimaantuvat, mikä edesauttaa rajallisten resurssien mielekästä hyödyntämistä (5). Barasan ja kumppaneiden systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa resilienssiä tukevista johtamiskäytänteistä esiin nousivatkin muun muassa osallistava ja läpinäkyvä päätöksenteko sekä johtajien saatavilla olo. Juuri tällaiset tekijät ovat omiaan mahdollistamaan yrityksen resilienssikyvylle keskeistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutus ja resilienssiä tukevat johtamiskäytänteet voivat olla yhteydessä myös yksilön parempaan jaksamiseen yksilön ominaisuuksista riippumatta. Kiinalaislääkäreille suunnatun tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että yrityksen antama tuki voisi vähentää työntekijöiden kokemaa väsymystä myös silloin, kun yksilön henkilökohtaiset resilienssiominaisuudet ovat alhaisemmat (6). Myös espanjalaistutkimuksessa saatiin alustavaa näyttöä siitä, että yrityksen haastavassa tilanteessa muotoutuva resilienssikyvykkyys olisi yhteydessä alhaisempaan stressin ja uupumuksen tasoon (1). Yksilön työssä jaksaminen on siis osin riippuvaista hänen ominaisuuksistaan, mutta organisatorisilla tekijöillä voi olla samanaikaisesti merkitsevää vaikutusta sekä yksilön jaksamiseen että yrityksen kykyyn saada työntekijöistään paras mahdollinen potentiaali esiin. Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että resilienssin johtamiseen keskittyvät panostukset voisivat vähentää sekä johtajien omaa että heidän työntekijöidensä uupumusta (2) ja vahvistaa työntekijöiden resilienssitaitoja (7). Yrityksissä kannattaisikin panostaa resilienssitietoiseen johtamiseen. Sen avulla näyttäisi olevan mahdollista vaikuttaa sekä nykyorganisaatiolta edellytettävään muutoskyvykkyyteen että oman henkilökunnan jaksamiseen. Nämä puolestaan heijastuvat koko yrityksen menestykseen. Lähteet Gonçalves, L., Sala, R., & Navarro, J.-B. (2021). Resilience and occupational health of health care workers: A moderator analysis of organizational resilience and sociodemographic attributes. International Archives of Occupational and Environmental Health. (Springer.com-sivusto) Giordano, F., Cipolla, A., & Ungar, M. (2021). Building resilience for healthcare professionals working in an Italian red zone during the COVID-19 outbreak: A pilot study. Stress and Health (onlinelibrary.wiley.com-sivusto) Vercio, C., Loo, L. K., Green, M., Kim, D. I., & Beck Dallaghan, G. L. (2021). Shifting Focus from Burnout and Wellness toward Individual and Organizational Resilience. Teaching and Learning in Medicine, 1–9. (tandfonline.com-sivusto) Barasa, E., Mbau, R., & Gilson, L. (2018). What Is Resilience and How Can It Be Nurtured? A Systematic Review of Empirical Literature on Organizational Resilience. International Journal of Health Policy and Management, 7(6), 491–503. (ijhpm.com-sivusto) Rangachari, P., & Woods, J. L. (2020). Preserving Organizational Resilience, Patient Safety, and Staff Retention during COVID-19 Requires a Holistic Consideration of the Psychological Safety of Healthcare Workers. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(12), 4267. (mdpi.com-sivusto) Qiu, T., Yang, Y., Liu, C., Tian, F., Gu, Z., Yang, S., Wu, W., & Wu, H. (2020). The association between resilience, perceived organizational support and fatigue among Chinese doctors: A cross-sectional study. Journal of Affective Disorders, 265, 85–90. Scopus. (sciencedirect.com-sivusto) Liang, F., & Cao, L. (2021). Linking Employee Resilience with Organizational Resilience: The Roles of Coping Mechanism and Managerial Resilience. Psychology Research and Behavior Management, 14, 1063–1075. (Dovepress.com-sivusto) Kirjoittaja Titta-Maria Kettunen on monipuolisesti eri yritysten kanssa työskennellyt KTM ja Helsingin yliopiston psykologian opiskelija. Hän työskentelee tällä hetkellä Metropolia ammattikorkeakoulussa yritysten kestävän muutoskyvykkyyden vahvistamiseen tähtäävän Katse tulevaisuuteen -hankkeen (ESR) projektipäällikkönä. Uudellamaalla toimivat sosiaali-, terveys-, ja hyvinvointialan mikro- ja pk-yrittäjät ovat tervetulleita kehittämään resilienssitietoisen johtamisen taitojaan sekä yrityksensä resilienssikyvykkyyttä yhdessä tiiminsä kanssa Metropolian Katse tulevaisuuteen -hankkeessa (ESR).
Hyvinvointia naisyrittäjille valmentavalla työotteella
Valmentava työote on valmennettavan voimavaroja ja vahvuuksia hyödyntävä, sekä vuorovaikutteinen ja ratkaisukeskeinen työtapa. Valmentavan työotteen taustalla vaikuttavat positiivisen psykologian periaatteet. Positiivisessa psykologiassa ollaan kiinnostuneita siitä, mikä saa ihmisen kukoistamaan ja kokemaan optimaalista toimintakykyä tilanteessaan (1). Näitä tekijöitä tunnistamalla, hyödyntämällä ja vahvistamalla voidaan lisätä hyvinvointia ja kokemusta elämän mielekkyydestä. Valmentavassa työotteessa on mukana ratkaisukeskeisyyttä: se on enemmän ratkaisuihin kuin ongelmiin keskittyvä tapa työskennellä. Positiivinen psykologia ei unohda ongelmien ja vaikeuksien olemassaoloa, eikä ratkaisukeskeinen ajattelu pyri ongelmien kieltämiseen. Se on ajattelutapa, jossa ongelmien sijaan tutkitaan mahdollisuuksia ja sitä mikä toimii (2). Mahdollisuuksien näkeminen voi lisätä toiveikkuutta ja kasvattaa sinnikkyyttä ja luottamusta tulevaisuuteen. Mahdolliset ongelmat ovat siis tosiasioita ja olemassa olevia, mutta niiden yli kurotetaan asettamalla sopivan kokoisia ja konkreettisia tavoitteita, tunnistamalla mahdollisuuksia ja voimavaroja, sekä tunnistamalla jo tällä hetkellä toimivia asioita elämässä (2). Valmentavaa vuorovaikutusta Valmentava ote vuorovaikutuksessa on rinnalla kulkemista ja mahdollisuuksia avaavien, ratkaisukeskeisten kysymysten esittämistä (2). Kysyminen ja ihmettely on tärkeämpää, kuin valmiiden vastausten tarjoaminen. Valmentavassa vuorovaikutuksessa on elementtejä dialogisuudesta, jossa ymmärrystä rakennetaan yhdessä, kaikkien keskusteluun osallistuvien välillä. Jokainen dialogisessa kohtaamisessa mukana oleva on keskustelussa läsnä ja tasaveroisessa suhteessa muihin osallistujiin. Ymmärrys ilmiöistä rakentuu yhteisessä keskustelussa, ja myös vastakkaiset kokemukset saavat kuulua (3). Dialogisuuden avulla pyritään ymmärtämään toisen käsityksiä myötäelävän kuuntelun ja tarkentavien kysymykset avulla (4). Valmentava vuorovaikutus on hyväksyvää läsnäoloa, jossa luottamuksellinen kohtaaminen on mahdollista. Luottamusta vahvistavat aito kuunteleminen sekä osallistujan kokemusten, ideoiden ja arvojen kunnioittaminen (5). Näillä tekijöillä on yhteys koettuun turvallisuuteen, joka on olennaista sosiaalisen liittymisen ja dialogisuuden näkökulmista. Yrittäjänaisten voimavaroja vahvistavat ryhmät Oona 2.0 -hankkeen Hyvinvoiva yrittäjänainen - pienryhmiä suunnitellessamme pohdimme, miten lähestyä ryhmään osallistuvia eri alojen ammattilaisia siten, että ryhmätoiminta olisi sekä osallistavaa ja yhteisöllistä, että yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa. Pienryhmätyöskentelyn tavoitteena on tunnistaa omaan hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja kannustaa osallistujia tekemään hyvinvointia edistäviä, myönteisiä valintoja arjessaan. Ryhmän työotteeksi valittiin keskusteleva ja rohkaiseva, valmentava lähestymistapa. Valmiiden ratkaisujen sijaan ryhmässä jaetaan kokemuksia oivalluksista ja muutoskokeiluista, tunnistetaan omia taitoja ja harjoitellaan itselle sopivien tavoitteiden asettamista. Henkilökohtainen työskentely tapahtuu omien, yksilöllisten tavoitteiden suuntaisesti. Valmentavalla otteella vahvistetaan erityisesti kokemusta omasta kyvykkyydestä, joka avulla muutosten tekeminen myöhemmin mahdollistuu. Osallistujien vahvuuksia ja voimavaroja tunnistetaan ja sanoitetaan laaja-alaiseen vahvuusnäkemykseen perustuvalla Voimakehätyöskentelyllä. Sen avulla voidaan tunnistaa luonteenvahvuuksia kyvykkyyksiä ja osaamista arvoja, kiinnostuksen kohteita ja käytössä olevia resursseja (6). Tunnistettuja vahvuuksia tutkitaan oman yrittäjyyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta esimerkiksi pohtimalla, millä tavoin nämä voimavarat ovat tällä hetkellä käytössä. Työskentelyn avulla voi myös tarkastella sitä, mitä vahvuuksia olisi hyödyllistä kehittää tai mitä resursseja olisi tarpeen vahvistaa oman hyvinvoinnin näkökulmasta. Yrittäjänaisten ryhmän valmentavan työotteen periaatteiksi muotoutuivat voimavaralähtöisyys: jokaisella osallistujalla on käyttöön otettavia voimavaroja, jotka tulevat ryhmässä tunnistetuksi ja vahvistetuiksi vahvuusperustaisuus: opimme tunnistamaan laaja-alaisesti vahvuuksiamme ja kykyjämme, sekä saamme tuoda ne näkyväksi ryhmässä vuorovaikutteisuus: tasa-arvoisuus, pyrkimys ymmärrykseen ja kuulluksi tulemiseen luottamukseen perustuva ja sitä vahvistava työskentelytapa: ryhmän keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden arvostaminen ja itsemääräämisen kunnioittaminen ratkaisukeskeisyys: omien hyvinvointiin liittyvien sopivankokoisten tavoitteiden asettaminen ja voimavarojen valjastaminen niiden saavuttamiseksi ryhmän ja valmentajien rohkaisemina, jo tapahtuneen muutoksen tunnistaminen ja onnistumisten huomaaminen Oona 2.0 hankkeessa Hyvinvoivia yrittäjänaisia Näistä rakennusaineista syntyi valmentava ja voimavaraistava työote Wellbeing groups for Female Entrepreneurs, Hyvinvoiva yrittäjänainen - pienryhmiin jotka käynnistyivät syksyllä 2021. Ryhmien tarkoituksena on vahvistaa naisyrittäjien hyvinvointia ja verkostoitumista. Toiminta jatkuu syyslukukauden 2022 loppuun. Lähteet Uusitalo-Malmivaara, L. (2014.) Positiivinen psykologia - mitä se on? Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (2014) toim. Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus, Juva. S. 18-29. O'Connell, B., Palmer, S., & Williams, H. (2012). Solution focused coaching in practice. Taylor & Francis Group. Mönkkönen, K. (2002.) Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Akateeminen väitöskirja, Kuopion yliopiston julkaisuja, s. 63. Holm, R., Poutanen P. & Ståhle P. (2018.) Mikä tekee dialogin - Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra, artikkelit. Sarvela K & Auvinen E. (2020.) Yhteinen kieli, traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam Books. Wenström S. (2019.) Luonteenvahvuudet, mitä ne ovat? LinkedIn-sivustolla Oona 2.0 - yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-28.2.2023. Kirjoittaja Outi Pyrhönen on TtM, Th AMK, ratkaisukeskeinen terapeutti & valmentaja ja psykoterapeuttiopiskelija. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen - osaamisalueella tuntiopettajana opiskelijoiden ohjaustehtävissä, sekä monipuolisissa koulutustehtävissä ja Oona 2.0 - hankkeen asiantuntijana.
Askelmerkkejä yritysten teknologisen muutoksen sparraamiseen
Työelämän murroksen myötä teknologinen kehitys on yrityksille väistämätön elinehto. Muutostahdissa pysymiseksi yritykset tarvitsevat jatkuvaa kykyä uudistua nopeasti, niin teknologian kuin osaamisen suhteen. Tämä vaatii uuden tiedon hankkimista, avoimuutta uusille ideoille ja kykyä soveltaa niitä omaan toimintaan (1). Korona-aika on nopeuttanut uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönottoa ja kehityssuunta tulee jatkumaan. Pienten ja keskisuurten (pk) yritysten digitalisaatiota koskevassa tutkimuksessa suuri osa korona-ajassa pärjänneistä yrityksistä piti digitalisaatiota yhtenä menestyksensä avaintekijöistä (2). Teknologista kehitystä vaativia kohteita voi olla monenlaisia, esimerkiksi yrityksen toimialasta ja koosta riippuen. Muun muassa verkkokauppa on tällä hetkellä yksi yleisimmistä teknologisen investoinnin kohteista yrityksissä. (2, 3.) Useimmiten teknologia sinällään ei ratkaise käsillä olevaa ongelmaa, vaan tehostaa työtä kunhan ymmärretään liiketoiminnan kokonaiskuva ja taustalla on toimivat prosessit. Järkevä teknologinen ratkaisu vaatii sen, että kaikki oleellinen tieto osataan ottaa huomioon. Tässä ulkopuolinen apu on tarpeellista. Sparrailu asiantuntijan kanssa auttaa ymmärtämään kaikki näkökulmat ja tukee teknologisten investointien tekemisessä. (6.) Palvelun kehittäminen yrittäjien avuksi Miten sparrauspalvelu kannattaa rakentaa? Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa kehitetty ja pilotoitu Sparria teknoloikkaan -palvelu luotiin tukemaan pk-yritysten teknologisia kehitysprojekteja. Palvelun tavoite oli tunnistaa ja suunnitella yrityksen liiketoimintaa edistävä teknologinen ratkaisu. Verkkokaupan kehitys nousi yhdeksi suosituimmista aiheista. Teknologiset kehitystarpeet olivat yrityksissä moninaisia. Sparrattavana oli todella erilaisia projekteja, isoja ja pieniä, jotka vaativat joko valtaisia teknoloikkia tai pienempiä digiaskeleita. Jotkut yritykset kaipasivat apua uuden järjestelmän käyttöönottoon. Toisten yritysten haasteena oli se, että heillä on käytössään useita erilaisia sovelluksia eri tarkoituksiin. Useammalla yrityksellä oli tarpeena prosessien selkiyttäminen, yksinkertaistaminen ja sujuvoittaminen esimerkiksi automatisointia hyödyntäen. Suunnittelutyö tehtiin yhdessä asiantuntijayritys Profiant Oy:n kanssa syksyllä 2020. Suunnitteluvaiheeseen sisältyi kaksi testisparrausta hankkeen partneriyritysten kanssa. Kevään 2021 aikana toteutettiin Profiantin asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä palvelun pilottikokonaisuus 19:lle vantaalaiselle pk-yritykselle. Palvelun avaintekijä oli konsulttipari, jossa yhdistyi tietotekninen osaaminen ja liiketoimintaosaaminen. Näin varmistettiin, että toteutuksessa ollaan aidosti oikeiden asioiden äärellä molemmista näkökulmista käsin. Yritysjoukko, jolle pilottitoteutusta markkinoitiin, piti kokonaisuutta houkuttelevana. Palvelukonsepti oli tuotteistettu riittävän tarkasti, mutta se oli kuitenkin räätälöitävissä erilaisiin tarpeisiin. Teknologinen kehittäminen koetaan tarpeelliseksi Korona oli pakottanut monet yritykset tunnistamaan kehitystarpeitaan ja erilaisia digiloikkia oli jo suunnitteilla. Lisäksi pk-yrityksillä oli suvannossa hyvä hetki kehittämiselle. Yritykset lähtivät mukaan saadakseen apua teknologisen ratkaisun löytymiseen. Yksi osallistuja mainitsi, että yrityksessä on ollut paljon muutoksia viime aikoina ja ja he halusivat lisätukea päätöksiin. Toiveena oli saada uusia ideoita yritystoimintaansa ammattitaitoisen valmentajan avulla. Lähdimme mukaan, koska halusimme kehittää firmaa. Ulkopuolinen “moottori” on tarpeen, sillä muutoin jää kalenteroimatta aika tämän tyyppiselle kehittämistyölle. Palvelu vastasi odotuksia kompaktista toteutuksesta huolimatta hyvin. Osa yrityksistä sanoi olleensa optimistisia siinä, että odottivat saavansa hieman konkreettisempaa apua ja suhteellisen valmiita ratkaisuja, mitä pitää tehdä. Tärkeä havainto oli myös se, että pelkkä ohjelmiston hankkiminen ei riitä, vaan perusta täytyy olla kunnossa. Aluksi oli isommat odotukset, mutta starttikeskustelussa jouduttiin aika lailla rajaamaan aihetta. Saatiin näin hyvä osakokonaisuus, mikä mahtui tähän tiiviiseen valmennusrupeamaan. Suurin osa yrityksistä koki saaneensa hyvän projektisuunnitelman yhdessä tehtyä. Alkukeskustelua ja starttipalaveria pidettiin tarpeellisena. Toimialan erityispiirteet selvitettiin alussa ja se auttoi valmentajia fokusoimaan. Myös avoimuus koettiin yhdeksi merkittäväksi tekijäksi valmennuksen onnistumisessa, koska valmennukset konsulttien kanssa vaativat aina heittäytymistä ja tulokset ovat aluksi epävarmoja. Hankkeen asiakkuusvastaavat saivat myytyä Sparria teknoloikkaan -palvelua aktiivisen keskustelun kautta. Palvelu koettiin kaiken kaikkiaan kiinnostavana: oikea-aikaisena ja tarpeellisena. Aikaisempi osallistuminen hankkeen palveluihin sekä niistä saadut positiiviset kokemukset vaikuttivat myös päätöksentekoon osallistumisesta. Auttoiko sparrauspalvelu yrityksiä teknologisissa kehitystarpeissa? Palautteena kerätyt vastaukset olivat moninaisia - osa koki saaneensa apua enemmän kuin toiset. Tyytyväiset kokivat valmennusten hyödyt monipuolisiksi: valmentajien avulla asiat tulivat nähtyä useammalta kantilta löydettiin konkreettisia parannusehdotuksia toimintaan valmennuksen lopputuloksena syntyi projektisuunnitelma ja jatkotoimenpide-ehdotukset Sparraus auttoi hahmottamaan yrityksen kipupisteet ja ongelmakohdat. Asiantuntijoiden syväosaaminen IT-alalla koettiin monissa yrityksissä tarpeelliseksi. Yrityksen erilaiset tarpeet ja tilanteet näkyivät käytännön työssä. Yksi oivalsi valmentajan avulla, että ensin pitää tehdä parannuksia toimintatapoihin ja vasta sen jälkeen voi alkaa miettimään uuden asiakkuudenhallintajärjestelmän (customer relationship management, CRM) hankintaa. Toiset löysivät ratkaisuja ja saivat tehtyä konkreettisia suunnitelmia siitä, miten viedä aloitettua projektia käytännössä eteenpäin kilpailutuksen kautta toimittajavalintaan. Sparri auttoi teknologisessa kehitystarpeessa antaen itsevarmuutta teknologian hankintaan ja varmuutta siihen, että yritys on oikealla polulla ja menossa oikeaan suuntaan. Yrityksissä sisäisen keskustelun viriäminen ja yhteisen ymmärryksen muodostuminen koettiin hyväksi. Valmennusten avulla realisoitui fakta, että uudistus vaatii työtä ja panostusta. Muutokset ovat pitkäjänteisiä ja vaativat henkilöstön osaamisen kehittämistä ja sitoutumista. Pääsimme kerrankin miettimään tilannetta muutaman vuoden päähän, minkälaista palvelua haluamme tarjota asiakkaille silloin. Toisaalta mietimme myös sitä, mitä tähän tilanteeseen pääseminen yritykseltä sisäisesti vaatii. Mietimme myös yhdessä organisaatio- ja teknologiarajojen yli yhteistyön mahdollisuuksia. Miksi kaikki yritykset eivät kokeneet saaneen yhtä paljon lisäarvoa sparrauksesta? Yksi syy oli se, että jos yritykset olivat itse jo melko pitkällä teknologisella kehitystaipaleella, olivat odotukset hyvin korkealla. Osa odotti myös, että valmentajat antaisivat valmiita ratkaisuja. Kolmas haaste, jossa asiat eivät edenneet toivotulla tavalla oli se, että organisaation sisällä ei ollut selkeästi vastuutettu kehittämisprojektia kenellekään. Tällöin asiat eivät sisäisesti edenneet toivotulla tavalla. Jos kukaan ei koordinoi kehitysprojektin speksaamista ja etenemistä, niin kehitystyö jää väistämättä arjen kiireen jalkoihin. Teknologiset kehitysprojektit onnistuvat parhaiten asiantuntijan tuella Sparratuissa yrityksissä saatiin asiantuntijoiden tuella muodostettua selkeä kuva kehittämistarpeista ja etenemisen eri vaihtoehdoista. Yritykset saivat työkalupakkiinsa keinoja projektien läpiviemiseen. Palvelun myötä yrityksille selkeytyi mitä tehdään missä järjestyksessä miten toimintatapojen muutos viedään käytäntöön ja kuinka muutosta seurataan. (4) Konkreettisiksi onnistumisen edellytyksiksi palvelua tuottaneet konsultit nimesivät seuraavat asiat: asiakkaiden aktiivisuus, hyvä kommunikaatio ja motivaatio kokonaiskuvan ja ymmärryksen syntyminen kyky rajata aihetta riittävästi hankkeessa kehitetty selkeävaiheinen palvelukonsepti Sparratuista kehityshankkeista osa eteni nopeasti valmiiksi, esimerkiksi järjestelmän käyttöönottoon. Osa taas oli aikatauluiltaan ja laajuudeltaan sellaisia, että selvitystyövaiheet ovat yhä käynnissä. Suuri osa yrityksistä arvioi kehityshankkeidensa alkavan seuraavan puolen vuoden aikana. Lopulliset tulokset nähdään vasta, kun kaikki alulle laitetut projektit on saatu valmiiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tarvetta teknologiselle sparraukselle on varsinkin pienissä yrityksissä. Jos yritys yrittää selviytyä yksin teknologisesta kehityshaasteesta, on iso riski mennä metsään. Tämä näyttäytyi muun muassa liian suurina odotuksina suhteessa yrityksen käytettävissä olevaan aikaan ja resursseihin. Vaikka yritykset tunnistivat kiitettävästi omat pullonkaulansa, ratkaisujen löytäminen ja käyttöönoton edistäminen osoittautuivat kuitenkin haasteiksi, joissa kaivattiin apua (4). Hankkeen asiantuntijat totesivat SuomiAreenassa 16.7.2021 järjestetyssä keskustelussa, että paras tapa hyödyntää uutta teknologiaa on olla utelias, tutustua ympäristöön ja pitää aistit avoinna. Kannattaa kokeilla ja soveltaa rohkeasti, jotta kehityksessä pysyy mukana. Säännöllisten digiaskelten ottaminen osana yrityksen arkea on kannattava tapa toimia, jotta digitaalinen loikkaustarve ei kasva liian suureksi (5). Kehityksen kelkasta pois jättäytyminen ei enää oikein ole vaihtoehto, jos yritys haluaa menestyä. Näin ollen teknologisia kehitysprojekteja tullaan tarvitsemaan pk-yrityksissä enenevässä määrin, joten Sparria teknoloikkaan -palvelun kaltaisille kokonaisuuksille kysyntää on odotettavissa. Lähteet Eklund, A. 2021 Osaamiskartta. Osaamisen kehittäminen työelämässä. Brik. Kivikoski, J. & Kauppinen, T. 2021. Pk-yritysten opit digitalisaatiosta 2020. Miten digitalisointi on auttanut pk-yrityksiä menestymään? (PDF) (Yrittäjät -sivusto) Kasvu Open 2021. Yli 500 kasvuyritystä haki sparraukseen – apua toivotaan erityisesti myynnin ja markkinoinnin kehittämiseen (Kasvu Open -sivusto) Larsén, M. 2021. Profiant sparraa yritykset teknoloikkaan täsmävalmennuksella (Urbaania kasvu -sivusto) Vantaan kaupunki 2021. Osaamisen johtaminen ohjaamaan uuden teknologian hyödyntämistä. (BusinessVantaa -sivusto) Yletyinen, M. (tulossa). Älykkäät teknologiset ratkaisut vaativat kokonaisvaltaisen näkemyksen. Kirjoittajat Nora Lappalainen on projektiasiantuntija Metropoliassa Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa. Hän on tulevaisuusorientoitunut ja utelias asiakaslähtöisten palveluiden kehittäjä. Noran intohimona on kehittää palvelumuotoilulla parempaa työntekijä- ja asiakaskokemusta ihmistä kuunnellen. Elina Salo on projektiasiantuntija Vantaan kaupungin Elinkeinopalveluista. Hän on innostunut uusien teknologioiden luomista mahdollisuuksista ja syttyy työn murroksen teemoista. Elina on monipuolinen kehittäjä, joka on Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa vastannut Sparria teknoloikkaan -palvelun kokonaisuudesta. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa luodaan uusia ratkaisuehdotuksia yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen, teknologiseen muutokseen ja työllisyyden edistämiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden vastuullista kasvua.
Kohti vaihtoehtoista tulevaisuutta — miksi nuori radikalisoituu?
Nuorten radikalisoituminen on ilmiö, johon on kiinnitetty enemmän huomiota osaltaan siksi, että Irakin ja Syyrian konflikteihin on matkustanut kokonaisia perheitä. Lapset edustavat terroristijärjestölle tulevaisuutta ja ideologista jatkuvuutta. (1) Vastaavasti äärioikeiston on huomattu käyttävän yhä enenevässä määrin pelialustoja materiaalinsa jakamiseen ja rekrytointiin (2). Riskitekijöiden tunnistamisesta ja erottamisesta Periaatteellisella tasolla kuka tahansa nuori on potentiaalisessa riskissä radikalisoitua, mutta joitakin erityisiä riskitekijöitä voidaan tunnistaa. Riskitekijöitä voidaan jaotella työntö- ja vetotekijöihin ja ne voivat olla yksilöllisiä tai ympäröivään yhteiskuntaan liittyviä. Näitä voivat olla esimerkiksi syrjäytyminen ulkopuolisuuden tunne henkilökohtaiset kriisit heikot sosiaaliset verkostot yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne romantisoitu käsitys ideologiasta ja sen kannattajista jännityksen kaipuu. (3) Edellä mainittu ei kuitenkaan oikeuta määrittämään nuoren käyttäytymistä radikalisoitumiseksi kevein perustein. Nuoruus itsessään on identiteetin rakentamisen, sosiaalisen liittymisen ja oman yhteiskunnallisen paikan etsimisen aikaa. Etsintään ja kasvuun voi liittyä myös ei -toivottuja käyttäytymisen tapoja ja oireilua, joita ei voida kuitenkaan tulkita radikalisoitumiseksi. (4) Suojaavien tekijöiden vahvistaminen tavoitteeksi On olemassa useita radikalisoitumiselta suojaavia tekijöitä, kuten vahvat tukiverkot, erityisesti perheen tuki, sosiaaliset selviytymistaidot, tunne osallisuudesta ja uskonnollinen tietoisuus (3). Suojaavina tekijöinä toimivat myös kyky nähdä vaihtoehtoja omassa elämässä ja tulevaisuudessa, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja osaamista sekä pystyvyyttä. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa ohjaamalla nuoria niiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Nuoren kiinnittymisellä yhteiskuntaan on merkitystä. Mikäli nuori ei pysty vallitsevan yhteiskunnan rakenteiden puitteissa saavuttamaan merkityksellistä elämää ja omia tavoitteitaan, voi tuloksena olla vieraantuminen ja vaihtoehtoisten tapojen etsiminen tavoitteiden saavuttamiseksi. (5) Rikollinen varjoyhteiskunta tai ääriajattelun tarjoama utopistinen yhteiskunta voi korvata tällaisessa tilanteessa normaalin yhteiskunnan. Tunnistamista, mutta ei tuomitsemista Nuoren radikalisoituminen voi tulla perheelle yllätyksenä. Toisaalta on myös tapauksia, joissa perhe toimii nuoren radikalisoitumisen moottorina. (6) Merkkejä siitä, että nuori on siirtymässä yhteiskunnan hyväksymistä normeista kohti ääriajattelua voi ilmetä kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tärkeää olisi, että nuoria ohjaavat aikuiset olisivat läsnä niissä sosiaalisissa tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaa. (7) Ääriajatteluun nuoria radikalisoivat toimijat pyrkivät aktiivisesti olemaan näissä tiloissa läsnä ja etsivät sellaisia nuoria, joiden katsovat olevan toimintaansa rekrytoitavissa. (8) Nuoret tulisi tehdä tietoisiksi heihin kohdistuvista aktiivisista yrityksistä rekrytoida ääriajattelun piiriin. Toisaalta nuorilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua myös ääriajattelusta ilman leimaamista. Opettajat, lastensuojelun työntekijät, nuorisotyön toimijat, vanhemmat ja poliisi koetaan helposti arvosteleviksi, mikäli nuoria ei kyetä kohtaamaan tasavertaisina heidän omassa sosiaalisessa tilassaan. Mikäli nuorten kanssa toimivat tahot eivät tunnista ääriajattelua tai aihepiiri on heille vieras tai vaikea, on uhkana nuorten tuomitseminen ja syyllistäminen. Tavoitteena tulee kuitenkin olla vasta-argumentaation tarjoaminen, joka auttaa nuorta pysymään yhteiskunnan hyväksymien normien mukaisessa toiminnassa. Tulevaisuusajattelu tukena ennaltaehkäisyssä ja irrottautumisessa Radikalisoitumisen ennaltaehkäiseminen on nuorten ohjaamisen ensisijainen tavoite. Ennaltaehkäisevät toimet eivät kuitenkaan tavoita kaikkia ja radikalisoitumista ilmenee. Tarvitaan lisäksi erilaisia exit -toimintoja de-radikalisoitumisen eli väkivaltaisesta ääriajattelusta luopumisen tueksi. Nuorten ohjaamisella on merkittävä rooli ja potentiaali nuoren vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaamalla nuorta tunnistamaan omia vahvuuksia, osaamista ja mahdollisuuksia sekä hyödyntämään niitä omannäköisen tulevaisuuden rakentamisessa, voi vaihtoehdoksi nousta uusi ajattelutapa ja viiteryhmä, joka tukee irrottautumista ääriajattelusta ja -toiminnasta. FUTU-hanke (9) edistää osaltaan vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamista tukemalla tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin nuoria hahmottamaan vaihtoehtoja positiivisen ja realistisen tulevaisuuden rakentamiseksi sekä tarjoamalla ohjaajille näköalaa sekä välineitä tulevaisuuteen suuntaavan ohjauksen tueksi. Lähteet Sisäministeriö (2020). Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020: Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:8. Europol (2021). European Union Terrorism Situation and Trend report. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Ranstorp, M. (2016). The Root Causes of Violent Extremism. RAN issue paper 2016/1. Pelastakaa Lapset ry (2021). Nuoret ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteena: Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja n:o 28. Coolsaet, R., Ravn, S. & Saue, T. (2019). Rethinking radicalisation: Addressing the lack of a contextual perspective in the dominant narratives on radicalization. Teoksessa Clycq, N. ym. Radicalisation: A Marginal Phenomenon or a Mirror to Society? Belgium: Leuven University Press, s. 35-36. Juntunen, M. (2021). Kun perheenjäsen radikalisoituu. Väkivaltaisen extremismin ennalta ehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa. Kirkon ulkomaanapu, Network for religious and traditional peacemakers, sisäisen turvallisuuden rahasto. Benjamin, S. & Vallinkoski, K. (2021). Huolena radikalisoitumien. Opas nuorten kanssa työskenteleville. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Focus Ry. Silva D. & Deflem M. (2020). Radicalization and Counter-radicalization. Bingley UK: Emerald Publishing Limited, s. 144-143. FUTU -hankeen verkkosivut Kirjoittajat Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi ja YAMK –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Jussi Ojanen (YTM, Rikosylikonstaapeli) toimii viranomaistehtävissä ja on perehtynyt ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen sekä kansainvälisen turvallisuuden kysymyksiin.
Voiko verkkotyöpaja olla aidosti yhteisöllinen kokemus?
Maailman muuttuessa moni on joutunut miettimään vakavammin kuin koskaan fyysisten ja verkossa järjestettävien tapahtumien eroja. Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia kummallakin on? Miten verkkotapahtumasta saa kiinnostavan ja aidosti yhteisöllisen kokemuksen? Milloin tapahtuma on oikeasti tärkeää järjestää kasvotusten? Yleisön aktiivinen ja avoin osallistuminen verkkotapahtumissa on täysin mahdollista, mutta se vaatii paljon työtä ja huolellista fasilitointia tapahtuman järjestäjiltä. Lisäksi yleisön täytyy olla vahvasti sitoutunutta työpajan aiheeseen ja osallistujaryhmään. Yleisön koko ja osallistujien taustat vaikuttavat onnistuneen työpajan luomiseen. Pienehkö, ainoastaan ydinkohderyhmän jäsenistä koostuva osallistujajoukko on toimivampi kuin satapäinen yleisö. Miten valita fyysinen lähitapahtuma tai verkkotyöpaja Kysymystä voi pohtia tapahtuman kohderyhmän tarpeiden ja ominaisuuksien kautta. Osallistujajoukon työn luonteella on valinnassa paljon merkitystä. Esimerkiksi mentoroinnista kiinnostuneet pelialan konkarit ovat kiireistä väkeä, mutta ammattisijoittajien työelämän hektisyys on vielä kovemmalla tasolla, ja houkutus osallistua moneen asiaan samanaikaisesti on kova. Voi vaikuttaa epäintuitiiviselta, että kiireisemmälle kohderyhmälle olisi järkevämpää järjestää fyysinen tapahtuma - onhan verkkotapahtumaan liittyminen paljon vaivattomampaa. Jos osallistujien sitouttaminen on haasteellista, lähitapahtuma voi hyvinkin olla parempi ratkaisu. Yksi keino on kytkeä yksittäinen työpaja suuremman tapahtuman yhteyteen. Jos osallistujat matkustavat tiettyyn paikkaan osallistuakseen johonkin heille tärkeään tapahtumaan, he tyypillisesti myös varaavat sille useita päiviä kalenteristaan. Näin ollen kynnys keskittyä osallistumiseen madaltuu selvästi. Yksittäisen työpajan järjestäminen osana suuremman tapahtuman ohjelmaa vaatii paljon ennakkosuunnittelua ja taustatietoa kohderyhmästä. Suurissa tapahtumissa on paljon muita houkutuksia ja kilpailevaa ohjelmaa. Saadakseen kohdeyleisönsä osallistumaan omaan työpajaan, on tärkeää ajoittaa työpaja oikein tuntea kohderyhmä todella hyvin räätälöidä sisältö tarkkaan viestiä omasta tapahtumasta erinomaisesti ja oikeita kanavia käyttäen. Yhteistyö emotapahtuman järjestäjien ja kohderyhmän hyvin tavoittavien organisaatioiden kanssa on kriittisen tärkeää. Aina fyysinen tapahtuma ei kuitenkaan ole tarpeen. Kun kohderyhmä ja tapahtuman aihe on luonteeltaan oikeanlainen, myös verkkotapahtuma voi olla hyvin avoin, innostava ja keskusteleva. Se myös mahdollistaa kansainvälisen yleisön sellaisissakin työpajoissa, joissa paikan päälle matkustaminen ei tulisi kyseeseen. Baltic Sea Games Incubation (BSGI) -projektin kokemuksia verkkotyöpajoista BSGI-projektin työryhmässä saimme kaksi hyvin erilaista kokemusta kansainvälisen tapahtuman järjestämisestä pandemia-aikaan. Molempien tapahtumien kohderyhmä oli tarkkaan määritelty ja ilmaisi kiinnostuksensa tapahtumaa kohtaan etukäteen. Molemmissa tavoitteena oli paitsi lisätä kohderyhmän ymmärrystä työpajan aiheesta, myös tarjota heille mahdollisuus verkottumiseen ja vertaisoppimiseen. Kuitenkin kokemukset erosivat toisistaan vahvasti. Pelialan mentorien työpaja - yhteisöllinen, keskusteleva ja lämmin Syyskuussa 2021 järjestimme koko päivän verkkotyöpajan pelialan mentoreille ja mentoroinnista kiinnostuneille. Työpajaan osallistui 31 henkilöä pääasiassa Euroopasta, muutama myös ulkopuolelta. Puhujia tapahtumassa oli Yhdysvaltoja myöten. Tällainen kansainvälisyys ei vastaavalla budjetilla olisi ollut mahdollista fyysisessä tapahtumassa. Mentoritapahtuma perustui vertaisoppimisen mahdollistamiseen: Mentorityöpajan fasilitoinnissa keskityimme vahvasti aidosti keskustelevan ilmapiirin rakentamiseen ja vertaisoppimisen mahdollistamiseen. Jo ennen varsinaisen ohjelman alkua osallistujia houkuteltiin mukaan avoimeen keskusteluun kevyellä jutustelulla ja matalan kynnyksen kysymyksillä. Avaussanojen jälkeen heitä aktivoitiin miettimään odotuksiaan tapahtuman suhteen muutaman minuutin tehtävällä. Varsinainen yhteistyö-osuus tehtiin pienissä, intiimeissä ryhmissä, jotka ohjasivat omaa toimintaansa itsenäisesti. Yhteistyö oli jaettu kahteen osioon, jonka jälkimmäisen osuuden tarkat aiheet joukkoistettiin käyttämällä ensimmäisen osuuden tuotoksia ryhmien keskustelunaiheina. Varsinaisten puhujien valinnassa painotimme samaistuttavuutta. Molemmilla puhujilla ja kaikilla panelisteilla oli mentorointikokemusta, ja he jakoivat omia oppejaan ja haasteitaan hyvin avoimesti. Osa osallistujista oli järjestäjille ennestään tuttuja, ja tiesimme että voimme luottaa heidän osallistuvan aktiivisesti, mutta viemättä liikaa tilaa muilta osallistujilta. Työpaja oli menestys etenkin verkottumisen ja vertaisoppimisen suhteen. Keskustelu oli vilkasta ja monipuolista, ja osallistujat ottivat puheenvuoroja tasapuolisesti ja sujuvasti. Lähes kaikki osallistujat jakoivat LinkedIn-profiilinsa chatissa, ja moni jatkoi keskustelua tapahtuman jälkeenkin. Palautekeskustelussa useampi osallistuja ilmaisi hämmästyksensä siitä, kuinka hyvin myös verkkotapahtuma voi toimia avoimen, rehellisen keskustelun ja uusiin ihmisiin tutustumisen kanavana. Pelialan sijoittajatyöpaja - etäinen ja heikosti sitoutunut hyvästä sisällöstä huolimatta Lokakuussa 2021 järjestimme puolen päivän työpajan pelialan sijoittajille ja pelialaan sijoittamisesta kiinnostuneille. Tämän työpajan oli tarkoitus olla Arctic Game Weekiin yhteydessä Ruotsin Skövdestä lähetettävä hybriditapahtuma, mutta pandemian kiihtymisen takia jouduimme muuttamaan sen puhtaasti verkkotapahtumaksi. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan 52 henkilöä, mutta monet olivat paikalla vain osan ajasta. Sijoittajatyöpaja perustui korkeatasoiseen sisältöön: Sijoittajatyöpaja toteutettiin huomattavasti korkeammilla tuotantoarvoilla kuin yksinkertaisena Zoom-kokouksena järjestetty mentorityöpaja. Sijoittajatyöpaja lähetettiin osallistujille fyysisestä, neljällä LED-TV:llä sisustetusta studiosta, kahdella kameralla kuvattuna, kahden teknikon ja kahden moderaattorin voimin. Käytimme dedikoitua konferenssisovellusta, jossa osallistujat pystyivät esittämään kysymyksiä ja antamaan palautetta suoraan sovelluksen sivupaneelissa. Puhujakaarti oli erittäin korkeatasoinen, ja molempia teoreettisempia puheenvuoroja seurasi paneelikeskustelu, jossa kokeneet sijoittamisen asiantuntijat keskustelivat avoimesti puheenvuoron aiheeseen liittyvistä kokemuksistaan. Asiantuntijapuheenvuorojen ja paneelien lisäksi ohjelmassa oli kolme tiivistä peliyrityksen pitchiä, jotka lisäsivät tapahtumaan käytännönläheisen kulman. Pitchien jälkeen osallistujat jaettiin kevyesti moderoituihin ryhmiin keskustelemaan pitcheistä. Osallistujia myös pyrittiin aktivoimaan puheenvuorojen aikana kysymyksillä, joihin he pystyivät vastaamaan konferenssisovelluksen sivupaneelissa. Erinomaisesti onnistuneen mentorityöpajan jälkeen toiveemme olivat korkealla, mutta jouduimme pettymään. Vaikka osallistujamäärä tapahtumassa oli hyvä, aktiivisen osallistumisen taso oli heikko. Monet osallistujat tulivat paikalle myöhässä, lähtivät ennen tapahtuman päättymistä, tai olivat paikalla vain pätkittäin. Sovelluksen sivupaneelissa esitettyihin kysymyksiin vastattiin heikosti, eikä yleisö esittänyt studioon juuri lainkaan kysymyksiä. Suuri osa yleisöstä ei liittynyt lainkaan keskusteleviin pienryhmiin. Palautteenkeruu auttaa ymmärtämään osallistujien näkökulmaa Sijoittajatapahtuman jälkeen haastattelimme kahta paikalla ollutta ja kahta rekisteröitynyttä, mutta pois jättäytynyttä osallistujaa. Lisäksi keräsimme palautetta kaikilta osallistujilta lomakkeella. Hieman yllättäen kaikki palautteenantajat ja haastatellut olivat yhtä mieltä siitä, että tapahtuma oli hyödyllinen ja sen sisältö oli korkeatasoinen. Kaikki palautteissa ja haastatteluissa mainitut ongelmat olivat muualla - ennen kaikkea kiireisten osallistujien kireissä aikatauluissa ja keskelle tapahtumaa sijoittuneissa muissa kokouksissa. Aktiivisen osallistumisen estäneet ongelmat siis johtuivat lähinnä matalasta sitoutumisesta tapahtumaan ja muiden tehtävien priorisoinnista korkeammalle. Koska kohderyhmä kuitenkin koki tapahtuman hyödylliseksi, päädyimme projektin tuotoksena tehdyssä työpaja-designissa suosittelemaan aktiivisen osallistumisen tukemiseksi vahvoja keinoja: tiukasti kohderyhmälle räätälöityä sisältöä, sen huolellista viestintää hyvin mietittyjä kanavia käyttäen, työpajan kytkemistä kohderyhmää kiinnostavan tapahtuman yhteyteen, ja niin verkottumista kuin keskittymistäkin tukevaa fyysistä tapahtumaa. Lähteet Designing a workshop for game industry mentors (PDF) Baltic Games -sivustolla White Paper on competence building for mentors (PDF) Baltic Games -sivustolla Designing a workshop for game investors (PDF) Baltic Games -sivustolla White Paper on competence building for game investors (PDF) Baltic Games -sivustolla Kirjoittaja Suvi Kiviniemi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa pelialan asiantuntijana ja vastaa pelialan inkubaatiotoiminnasta Turbiinissa. Hänellä on lähes kuuden vuoden kokemus peliyrittäjyydestä, ja yli kolmen vuoden kokemus peliyrittäjyyden tukemisesta. Suvin rakkaus pelialaan on vahvasti sidoksissa sen yhteisölliseen ja avoimeen kulttuuriin, ja hänen henkilökohtainen missionsa onkin tukea tämän kulttuurin elinvoimaisuutta ja kehittymistä edelleen.
Innovation Events to Facilitate Teaching, Learning, and Shifting Mindsets
Author is a design thinking enthusiast and a service designer, who has designed, organised or taken part in three different types of innovation events: Hackathons, Service Jams, and Design Sprints. These topics are covered in the subsequent parts of this series, they can be read in any order. Hackathons, Service Jams, and Design Sprints are design methods and innovative learning-by-doing events. They aim to produce new, innovative solutions to identified challenges such as “Creating Stronger Communities” or “AI and Working Life” and to teach modern methods of problem solving. Regardless of the chosen method, all three are great ways to engage participants in a useful and mutually beneficial way. All three require a new way of thinking and working and they will all have the participants learning at an intense rate. It is also important to note that intense learning-by-doing experiences can shift and change to meet the needs of the problem at hand. So, let’s look at what these intensive events can offer in an educational environment to participants, teachers, and companies. Entrepreneurial Mindset The first thing that is required by everyone involved in any of these events is an entrepreneurial mindset or an interest in developing one. This mindset includes things like valuing and enhancing creativity increased tolerance towards uncertainty a higher willingness to take risks being intrinsically motivated through curiosity and, very importantly, a willingness to accept failure as not only a valid outcome but viewing it as a learning experience. During the event, the participants will be practicing and enhancing this mindset as well as learning new tools and methods for problem-solving. In essence, they will be reinforcing the entrepreneurial mindset by learning tools and methods that allow them to use it in the future. This means that each group involved - the teacher, the participant, and the company representative - has to be open to and to embrace this way of working. Teachers have to allow and encourage curiosity, uncertainty, creativity, and even failure as a viable option. Same with companies. This can be a challenge. For teachers, it can also be hard to grade. This is why the European Union has created an assessment framework for the entrepreneurial mindset - EntreComp. All participants welcome One of the most important aspects of co-creation and innovative learning events is that they include and bring together participants from different disciplines. This allows for different lived experiences, knowledge, skillsets, and other things that enhance learning to come together. This in itself is a learning experience for participants who have not worked on a project with someone outside their area of interest or expertise. Following a set framework These methods of learning-by-doing are guided by a framework that is both flexible and modern. While the students are working in teams with the challenge-providing companies, everyone is able to follow where they are in the process and what is expected of them next. This allows the companies to feel secure that their time is not being wasted or that it is not too chaotic to follow. While the participants are learning and using a reusable set of methods that they can apply elsewhere once the event is over. The teacher also has a framework which to base learning progress and assessment on. However, none of these events is set in stone. That is not the purpose of this type of learning. It is quite the opposite of the intention. Having an open mind is the number one requirement for any innovative co-creation methods and processes. Being able to use these methodologies and to embody an entrepreneurial mindset package of behaviours and attitudes is what will propel individuals and teams forward to take on the challenges of the future. Some parts of a process may be shorter or longer depending on the information available. You may have research already that you can draw on so the research segment is shortened, etc. You may find it hard to reach real customers to test your prototype on so that needs to be extended to meet their schedules. Where to find intense innovative learning events When you read the other posts, you will see that in each of these types of events, we looked at the intended outcomes, how they are conducted, how good teams are created, what kind of connections are made, and how they might look for in the education field. It is important to note upfront that for each of these kinds of events, there are multiple learning outcomes, some overlapping and some exclusive. In other words, while the events are different in many ways, they can also blur into each other at times. The next question becomes, where can you find these events? These events come in many different shapes and sizes. You can find these in: Credit-bearing classes Private companies In-house events at companies and organisations Competitions Paid for events Free events Events that pay the participants There are so many ways to access these events and if you are thinking about running one of these events, it is probably best to try one as a participant first. The best way to understand the value of this intensive experience is to be involved. How to find this kind of event at Metropolia University of Applied Sciences? If you are interested in getting involved in an intensive learning event, then you can check out the 10 Days 100 Challenges design sprint that takes place in the end of May or beginning of June and coordinated by the 3AMK team in the Research, Development, and Innovation (RDI) unit. This event brings together students and teachers of Metropolia, Laurea, and Haaga-Helia. It also allows a variety of students to work with real companies and demonstrate what they are capable of. As a service designer who has organised and run this kind of event multiple times, I can say that participants almost always come out of these experiences changed in some way. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Kestävää työtä resilienssiä ymmärtämällä
Viime vuosina kestävyys ja resilienssi ovat nousseet mielenkiintoisiksi kehittämisen käsitteiksi työelämässä. Keskusteluissa kestävyydellä tarkoitetaan paitsi ekologista ja taloudellista, myös inhimillistä ja sosiaalista kestävyyttä. Resilienssillä kuvataan organisaatioiden uudistumista, selviytymistä ja sopeutumista muutoksiin. Kestävää työtä voidaan kehittää työelämässä eri näkökulmista. Johtamalla ja kehittämällä kestävää työtä, vahvistetaan resilienssiä yksinkertaisesti siksi, koska kestävä työ on osa resilienssiä ja resilienssi on osa kestävää työtä. Kestävää työtä ja resilienssiä haastavat tekijät Työelämässä on ristiriitaisia haasteita, jotka heikentävät kestävyyttä ja resilienssiä. Työntekijöiden kannalta ongelmia syntyy esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, jossa arjen työtä leimaa epävarmuuden tunne omasta asemasta organisaatiossa. Tällaista tilannetta työelämässä kuvataan psykologisena turvattomuutena. Psykologinen turvattomuus aiheuttaa kiireen ja välinpitämättömyyden tunnetta, joka saattaa heijastua paitsi työntekijöiden välisiin suhteisiin, myös asiakastyöhön. Psykologista turvattomuutta lisää erityisesti työntekijän kokemat huolenaiheet. Tällaisia huolia ovat esimerkiksi työsuhteen jatkuvuus tai organisaatioiden epäselvät toimintaperiaatteet. Resilienssin kehittämisen näkökulmat Resilienssin kehittämistä yrityksissä voidaan vahvistaa eri näkökulmista. Resilienssin kuvaamista on jaoteltu eri tasoihin. Erityisesti voidaan puhua työntekijän, työyhteisön ja yrityksen resilienssistä. Työntekijän resilienssi on yksilöllinen ominaisuus. On havaittu, että toiset työntekijät selviävät paremmin ristiriitaisista tilanteista kuin toiset. Resilientiltä yksilöllä on voimavaroja, optimismia, läheisiä ihmisiä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Työntekijän resilienssin kehittyminen on monitahoinen prosessi, jota voidaan vahvistaa tukemalla yksilön henkilökohtaista kasvua työssä ja vapaa-ajalla (1, 2). Työntekijän resilienssiin heijastuu myös hyvä yksityiselämä, sillä usein voimavaroja haetaan työn ulkopuolelta. Keskeistä on myös työn ja vapaa-ajan sopusointuisuus. Myös elämänkulun tapahtumat ja -tilanteet vaikuttavat työntekijän resilienssiin. Yleensä positiivinen elämänasenne ja suhtautuminen asioihin vahvistaa myös resilienssiä. Silti kokonaisvaltainen tarkastelu työntekijän resilienssistä on tarpeen. Työyhteisössä resilienssin kehittymistä tukevat sosiaalisuus ja yhteisöllisyys, osallisuuden ja oman kyvykkyyden tunne sekä vallitsevan tulevaisuuteen ymmärrys. Työelämässä tällä tarkoitetaan sitä, että jotta työyhteisöissä resilienssi vahvistuu, niiden tulee edistää yritysten yhteisöllisyyttä lisääviä toiminta- ja työtapoja. Laadukas vuorovaikutus integroituu siis ruohonjuuritasolla toiminnan kehittämiseen. Työyhteisön resilienssin kehittyminen edellyttää työntekijän äänen kuulluksi tulemista kehittämisprojekteissa sekä yrityksen, työyhteisön ja työntekijän yhteisten arvojen tunnistamista. Työyhteisössä resilienssin kehittymistä tukevat seuraavat: Sosiaalisuus Yhteisöllisyys Osallisuus Oman kyvykkyyden tunne. Yrityksen resilienssin kehittymisessä on tärkeää myönteinen ja tukea antava työyhteisö. Yrityksessä työyhteisöjen sosiaalisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus luovat yhdessä uskoa tulevaan ja yhteisiä keinoja kriisitilanteista, kuten koronapandemiasta, selviytymiseen. Resilienssiä voidaan kehittää arvo- ja eettisten periaatteiden keskustelulla arjen tasolla niin, että arvot muuttuvat osaksi yrityksen toimintaperiaatteita. Esimerkki tällaisesta on yrityksessä käytävät arvokeskustelut. Yrityksen resilienssin kehittymisessä tärkeää on, että syntyy yhteinen ymmärrys yrityksen tilanteesta, yrityksen ja henkilöstön kyvykkyydestä ja konkreettisista toimenpiteistä kehittymisen vahvistamiseksi (1, 3). Yritysten toimintaympäristöt ovat erilaisia ja muuttuvia. Siksi yrityksen resilienssi on kullekin yritykselle ainutkertainen. Kuitenkin muutosten ennakointi ja ketteryys korjata toimintaa vahvistaa muutoksista selviytymistä. Esimerkiksi koronapandemian aiheuttamassa toimintaympäristön muutoksessa yrityksillä on seuraavia kehittämishaasteita: Niiden tulee ymmärtää, että toimintaympäristön muutos on jatkuvaa Niiden tulee kyetä muodostamaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia toimintatapoja Niiden tulee suunnata resursseja uusien tuotteiden ja toimintojen kehittämiseen ja Niiden on kyettävä kyseenalaistamaan toimintamallejaan ja sietämään toimintojen uusiutumisesta aiheutuvia ristiriitoja (4, 5). Metropolia AMK:n Katse tulevaisuuteen -hankkeessa (ESR) kehitetään ja tuotetaan tietoa hyvinvointialojen pk-yritysten resilienssin vahvistamisesta. Lisätietoa Katse tulevaisuuteen -hankkeen sivuilta. Metropolian Tuottavasti moninainen -hankkeen Työhyvinvointiboosteri -julkaisu tarjoaa yrityksille kehittämismallin muun muassa kestävän työn ja resilienssin vahvistamiseen. Julkaisu keskittyy erityisesti työntekijöiden yhteiskehittämiseen. Kirjoittaja Marjatta Komulainen on VTM, MBA ja väitöstutkija. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueen Metropolia Masters´-tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtorina, yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Luukkonen, P. 2020. Työntekijän resilienssi. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Master opinnäytetyö.Palveluliiketoiminnan johtamisen koulutusohjelma. Valli, L. 2020. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisestakriisinhallintaorganisaatioissa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 264.4 Työhyvinvointiboosteri. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 14. Helsinki 2020. https://www.tyohyvinvointiboosteri.fi/ Nieminen, M, Talja, H, Airola, M, Viitanen, K, & Tuovinen, J. 2017. Muutosjoustavuus. Organisaation resilienssintukeminen. VTT Technology. Humap Oy. Mäkelä, K. 2020. Resilienssin merkitys ja ilmeneminen yksinyrittäjän liiketoiminnassa. Lappeenrannan ja Lahdenteknillinen yliopisto LUT. School of Business and Management. Johtaminen ja organisaatiot.
Onko sävellys innovaatio?
Vaikka musiikkiala on luovaa toimintaa, jossa improvisoidaan, sävelletään ja esiinnytään, ei innovaatio -käsite ole juurtunut musiikkialan arkiseksi käyttösanaksi. Vanhassa opinahjossani Sibelius-Akatemian opinnoissa ei juuri käytetty innovaatio-termiä opiskeluaikanani, vaikka myös musiikkialalla innovaatiot ovat moninaisia. Opettaessani innovaatioita Metropoliassa olen päätynyt usein pohtimaan, onko sävellys innovaatio? Ennen kuin sukellan sen pohdintaan, esittelen ensin joitakin musiikkialan innovaatioita. Musiikin innovaatioita Soittimia ja erilaisia äänentuottoatapoja ihminen on kehittänyt luultavasti läpi historiansa. Soittimia on siis kehitetty vuosituhansia, mutta teollinen vallankumous mahdollisti laadun paranemisen. 1800-luvulla syntyi myös uusia soitininnovaatioita, kuten esimerkiksi saksofoni ja harmonikka. (1, 2). Nuorisoliikkeen syntyminen 1900-luvulla on eräänlainen radikaali innovaatio, jossa yhtenä nuorison identiteettiä rakentavana tekijänä oli rock-musiikki ja laajentuva musiikkiteollisuus. Teknologinen kehitys 2000-luvulla on puolestaan muuttanut musiikin tuottamista jakelua ja kuluttamista monin tavoin (3).Vuonna 2001 iPod ja Spotify muuttivat musiikinkuuntelutottumuksiamme ja kirpputorit täyttyivät vanhan formaatin vinyyli- ja CD-äänitteistä. Musiikkia tehdään yhä enemmän tietokoneilla, in a box, kuten musiikkituotannossa puhutaan. Myös uusia ohjainlaitteistoja on kehitetty, kuten esimerkiksi Ableton Live -ohjelmistoon liitettävä Ableton Push -ohjain kuvassa 1. Merkittävä osa kuulemastamme radiosoittolistojen musiikista on jo tehty tietokoneella. Musiikkialan tuoteinnovaatioita tuotetaan teollisuuden puolella ja pääasiassa ulkomailla. Suomesta tulee joitakin laadukkaita kansainvälisen kynnyksen ylittäneitä tuotteita, kuten esimerkiksi Genelecin kaiuttimet tai Yousician-musiikkipalvelu (4). Myös soitinrakennuksen puolella on korkealaatuista, innovatiivista pientuotantoa esim. kitaroissa ja rummuissa (5, 6). Onko sävellys innovaatio vai keksintö? Johannes Pernaan artikkelissa Bessant & Tidin (7, 8) määritelmän mukaan ”innovaatio on prosessi, jossa tunnistetaan tarpeita ja mahdollisuuksia ja kehitetään niihin ratkaisuja, jotka levitetään tarvittaessa laajaan käyttöön”. Edellä mainitun määritelmän mukaan sävellys voinee siis olla innovaatio, koska säveltäjä tunnistaa tilaajan tarpeet ja kehittää niihin uusia sävelratkaisuja, jotka pyritään levittämään laajaan käyttöön. Pöytälaatikossa oleva sävellys on keksintö, mutta vasta käyttöönotettaessa se muuttuu innovaatioksi. Ollakseen olemassa, innovaatio edellyttää seuraavia tekijöitä: käyttöönottaja käyttöönotettava asia ja käyttöönottoprosessi (7). Sävellys paperilla ei kuitenkaan vielä ole innovaatio – vasta kun kuulijan aivot rekisteröivät korvan kautta tulevan äänen, muodostuu siitä musiikki-innovaatio ja vuorovaikutus- tai asiakaspalvelutilanne. Säveltäjä voi luoda esimerkiksi palvelumuotoiluprosessin (service design) mukaisesti popbiisin tai oopperateoksen, ja asiakas arvioi, onko hän valmis maksamaan tuotteesta. Prototyyppivaihe ja käyttöönotto Sävelen välittämisessä asiakkaan korvaan tarvitaan monia vaiheita: säveltämistä, sovittamista, soinnutusta ja orkestrointia. Onko paperilla oleva sävellys siis vain palvelutuotteen alkutila - onko se ainoastaan prototyyppi, vaikka sävellys on valmis? Kun sävellys on jumpattu hyvään muotoon, edessä on monia vaiheita ennen kuin lopullinen, brändätty musiikki-innovaatio hivelee kuulijoiden korvia konsertissa tai radiossa. Vaaditaan soitto-osaamista, orkesteria ja kapellimestaria. Lisäksi tarvitaan tuottajia, tilaa, akustiikkaa ja lipunmyyntiä. Konsertti tai radio- ja televisiotuotanto edellyttävät tiettyjä innovaatioita, jotka mahdollistavat alkuperäisidean lähettämisen eetteriin kuultavaksi. Monenlaista innovaatiota siis tarvitaan välittämään sävellys korvaasi. Luonteeltaan osa näistä innovaatioista on inkrementaalisia, eli niissä tehdään parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin tai palveluihin. Suuria radikaaleja innovaatioita syntyy harvemmin – nykyään useissa tapauksissa kai digi-megatrendin aalloilla (9, 10 s.24). Koska radikaaleissa innovaatioissa kohteena on usein konseptit ja systeemit, niin onko uuden musiikkigenren synnyttäminen jo radikaali innovaatio (9)? Voisi olettaa, että vanha tutun kuuloinen sävelteos on ”vain” inkrementaalinen parannus vanhaan tuotteeseen. Radikaalilta kuulostava musiikkiteos voi olla jotain uutta, kuten Schönbergin 12-säveljärjestelmän teos Pirrot Lunaire (11), joka edustaa 1900-luvuna alun uutta radikaalia musiikkigenreä, dodekafoniaa. Dodekafonia syntyi Josef Matthias Hauerin radikaalista ideasta käyttää kaikkia 12 säveltä ”tasa-arvoisesti” -tonaalisessa musiikissa tietyt sävelet esiintyvät toisteisemmin kuin toiset, joka luo meille tutun länsimaisen harmoniakuulokuvan (12, 13). Lähteet Welch, K. D. 2020. Artikkeli. Popular Musical Instruments of the 18th & 19th Centuries. Battlefields.org -sivustolla. Lepistö, M. 2016. Lektio: Harmonikka ja Martin Paul 1800-luvun keskieuroopplaisina populaarikulttuurin vaikuttajina. Musiikinsuunta.fi -sivustolla. Teosto. Teosto ja innovaatiot -artikkeli Teoston sivustolla. Tamminen, M. 2021. Suomalaisyritys keräsi yli 20 miljoonan euron kasvupotin – Sijoittajana myös Amazonin rahasto. 29.4.2021, Kauppalehden sivustolla. Suomen Soitinrakentajien kilta ry. 2021. Verkkoartikkeli: Kilta mukana Helsinki Tonefest 2020 tapahtumassa. Luthier.fi -sivustolla. Järvinen, M. 2017. Suomalainen kitaraseppä Kari Nieminen valmistaa Ron Woodin kitarat. Seura-lehden sivustolla. Pernaa, J. 2013. Innovaatioiden määrittely ja kehittäminen. Ajatuksia 12.5.2013. Peda.net -sivustolla. Bessant, J. & Tidd, J. (2009). Managing Innovation: Integrating Technological, Market and Organizational Change (4. painos). Chichester: John Wiley & Sons Ltd. Innopakki. 2012. Innopakki. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirja. Lappeenrannan teknillisen yliopiston sivusto. Vehkaperä, U.,Pirilä, Roivas, M. 2013. Innostu ja Innovoi. Käsikirja innovaatioprojektiopintoihin. (PDF) Shoenberg, A. Pierrot Lunaire op 21: Spotity-musiikkipalvelu. Sopraano: Christine Schäfer. Ensemble Intercontemporain. Pierre Boulez. Open.spotify.com -sivustolla. Koskinen, J. 2009. Schönberg ei ollutkaan dodekafonian isä. Ylen sivustolla. Pohjannoro, H. 2008. Tonaalisuus-verkkoartikkeli. Musiikin historiaa. Sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmä, Taideyliopiston sivustolla. Kirjoittaja Jukka Väisänen työskentelee Metropolian musiikin tutkinnossa lehtorina tutkintovastaavana (YAMK). Päätehtävinään Jukka ohjaa opinnäytetöitä ja innovaatio-opintoja, mutta repertuaariin kuuluu myös pianonsoiton opetusta ja tutorointia. Työn lisäksi elämään sisältöä tuovat perhe, ystävät ja harrastukset. Jukka tanssii ja valmentaa tanssiurheiluseura Cavalierissä sekä soittaa pianoa ja harmonikkaa Bilebändi Autoradiossa. Kiinnostuksen kohteita ovat myös matkailu, remontointi, lukeminen ja sijoitustoiminta. ”When duty calls, we react, when bunk calls, we relax.” – Petri Linja-Aho
Osaamisen johtaminen vahvistaa yritysten kilpailukykyä
Osaamisen johtamisella vahvistetaan yrityksen kilpailu- ja toimintakykyä. Sen avulla on tarkoitus uudistaa, kehittää ja hankkia strategiassa edellytettyä osaamista. Yrityksessä tulee ensin määritellä tulevaisuuden suunta, jotta tiedetään, mihin ollaan menossa. Sen jälkeen tulee rakentaa tavoitteeseen pääsemiseksi polku ja tunnistaa, millaista osaamista sen saavuttaminen edellyttää. (Viitala 2005.) Osaamisen johtaminen on harvemmin pienten ja keskisuurten (PK) yritysten vahvuus. Onnistumisen edellytyksenä on johdon sitoutuminen kehittämiseen ja sen tärkeyden tunnistaminen. Tämä ei aina toteudu, sillä kiire, operatiivinen tekeminen ja resurssipula haastavat yritysten arkea. Lisäksi osaamisen kehittäminen käsitetään edelleen liian usein erillisiksi koulutuksiksi, kursseiksi ja seminaareiksi, vaikka se on paljon monipuolisempi kokonaisuus. Suurin osa oppimisesta tapahtuu työssä, jolloin sen pitäisi olla osa arkea. Muutoksen onnistumiseksi tulee luoda käytäntöjä oppimiselle ja tehdä oppimista näkyväksi. Pitkän tähtäimen suunnitelmat ja pienillä teoilla aloittaminen viestii työntekijöille siitä, että osaamisen kehittäminen on yrityksessä tärkeää. Strategian pitäisi näyttää selkeitä suuntaviivoja siihen, minkälaiseen osaamisen kehittämiseen yritys on valmis panostamaan. (Eklund, 2021.) Myös organisaatiokulttuurilla on suuri merkitys onnistumisessa. Jos yrityksessä on avoin ja keskustelua ruokkiva ilmapiiri, saadaan yhdessä helpommin aikaan positiivisia tuloksia. Uuden oivalluksen tai ratkaisun syntymiseen tarvitaan asiantuntijoiden keskinäistä vuorovaikutusta, mikä korostaa vuorovaikutustaitojen merkitystä (Otala & Meklin 2021). Valmennusohjelma yrityksille edistää muutoskyvykkyyttä Viime aikoina yritysten toimintaympäristössä on tapahtunut paljon liiketoimintaan vaikuttaneita muutoksia. Näiden myötä on entistä tärkeämpi nähdä jatkuvan oppimisen ja kehittymisen merkitys kilpailussa mukana pysymiseksi. Haasteisiin vastaamiseksi Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa luotiin Osaamisella kasvuun! -valmennusohjelma vahvistamaan yritysten osaamisen johtamista ja henkilöstön muutoskyvykkyyttä teknologisessa murroksessa. Valmennuksissa rakennettiin uusia toimintamalleja henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja oppimiseen yrityksen tavoitteiden mukaisesti. Yrityksiä tuettin tunnistamaan henkilöstön osaamista sekä lisättiin ymmärrystä, miksi ja miten osaamista ja oppimista pitää nykypäivänä johtaa. Valmennukset suunniteltiin ja toteutettiin yrityskohtaisesti yrityksen koon ja tarpeen mukaan. Yritykset odottivat valmennukselta tukea oikean suunnan löytämiselle sekä vahvistusta käytännön toimenpiteille osaamisen kehittämisen edistämisessä. Ne lähtivät valmennusohjelmaan mukaan, koska yrityksen johdossa tunnistettiin valmennuksesta saatava konkreettinen hyöty asiakkuusvastaavat kontaktoivat yritykset henkilökohtaisesti valmennussisällöt räätälöitiin yrityksen tarpeen mukaan. Asiakkuusvastaavat olivat keskeisessä roolissa yritysten konktaktoinnissa, tarpeiden kartoittamisessa ja palvelun sovittamisessa yrityksen tarpeisiin. Lisäksi aiempi hankkeen palveluihin osallistuminen ja niistä saadut positiiviset kokemukset sekä maksuttomuus madalsivat kynnystä lähteä mukaan. Valmennusten tiukat aikatauluraamit ja kiire haastoivat yrityksiä. Sen lisäksi suuren kokonaisuuden kehittäminen olisi vaatinut usein enemmän aikaa. Onnistumisen esteeksi tunnistettiin joissakin yrityksissä johdon heikko sitoutuminen sekä koordinoivan vastuuhenkilön puuttuminen. Mitä konkreettista hyötyä yritykset kokivat saaneensa? Valmennukset auttoivat yrityksiä tunnistamaan haasteitaan ja tekemään muutoksia toimintatavoissaan. Valmennuksen tuloksena osaamisen johtamisesta tuli näkyvämpää ja tietoisesti kehitettävä prosessi. (Liljander 2021.) Ulkopuolinen valmentaja tuki kehitystä. Osallistujilta saatu keskeinen palaute oli se, että valmennusten avulla löydettiin yhteistä aikaa pysähtyä miettimään osaamisen kehittämisen teemoja. Ulkopuolisen valmennuksen tuella sisäinen keskustelu ja systemaattinen osaamisen kehittämisen mallin rakentaminen oli helpompaa (Liljander 2021). Valmentajan rooli oli toimia fasilitaattorina yhteiselle keskustelulle. “Valmennus auttoi ymmärtämään yrityksen todellisen tarpeen muutokseen. Valmentajan avulla saatiin konkretiaa ja rakennettiin kokonaiskuva, miten osaaminen säilyy yrityksessä.” Valmentajien käyttämät menetelmät ja materiaalit antoivat lisäarvoa. Valmennukset lisäsivät ymmärrystä jatkuvan oppimisen tärkeydestä muuttuvassa toimintaympäristössä sekä antoivat uusia ajattelumalleja kokonaiskuvan rakentamiseen. Ajanhallinnan ja jatkuvan oppimisen taidot kehittyivät. Osallistujat kokivat saaneensa valmennusten kautta vahvistusta itsensä johtamiseen. Monilla merkittävimmät hyödyt liittyivät oivallukseen tai muistutukseen siitä, että omaan ajankäyttöön pitää kiinnittää huomiota. Valmennuksissa pohdittiin keinoja, miten saada oppiminen osaksi arkea. “Keskeistä oli oppimisen oivalluttaminen; eli mikä saa henkilöitä kehittämään osaamistaan ja se, että nämä asiat pitää huomioida ennakoiden strategioiden ja suunnitelmien tekemisessä.” Valmennuksen myötä tunnistettiin, että jatkossa tarvitaan myös esihenkilöille valmennusta ja vertaistukea. Ihmiset ovat kiireisiä, mutta monia asioita pystyy delegoimaan ja jakamaan työkuormaa tasaisemmin. Osaamistarpeita ja erilaisia vahvuuksia tunnistettiin eri tavoin. Osaamisen johtamisen kannalta on olennaista tunnistaa työntekijöiden vahvuudet ja tämänhetkinen osaaminen, jotta sitä voidaan kehittää oikeaan suuntaan yrityksen linjan mukaisesti. Osaamisen kartoittaminen haastoi myös ennakoimaan tulevaisuuden osaamistarpeita nopeasti muuttuvassa työelämässä, minkä lisäksi on johdettava tarpeet ja luotava osaamisen kehittämisen suunnitelma. “Yrityksessä on selkeästi pystytty tunnistamaan mitä osaamista tarvitaan nyt ja mitä osaamista tulisi tulevaisuudessa olla, mutta osaamisen kehittämisen suunnitelmat pitäisi vielä käydä jokaisen henkilön kohdalta läpi, eli mitä osaamista kenenkin pitäisi kehittää.” Yksi mahdollisuus tiimin jäsenten erilaisia vahvuuksien tunnistamiseen oli valmennuskokonaisuuden osaksi kehitetty online-pakopeli. Pelin auttoi tunnistamaan tiimin erilaisia vahvuuksia ja kehittämään keskinäistä vuorovaikutusta. Valmennusten avulla kehitettiin keskusteluherkkyyttä. Valmennusten onnistumisen edellytyksenä koettiin olevan aktiivinen vuorovaikutus osallistujien kesken. Yhteinen sparrailu tiimien välillä vahvistui parantaen samalla ilmapiiriä. Lisäksi motivaatio kasvoi muutokseen ja osaamisen kehittämiseen, johon saatiin hyödyllisiä työkaluja. “Keskusteluherkkyys kehittyi organisaation sisällä. Oman osaamisen kehittymisen tulee jatkua. Samoin tiedonhankinnan ja uteliaisuuden tarve nousivat esille." Valmennuksissa tärkeäksi on koettu yhdessä oivaltaminen. Se mahdollistuu silloin, kun työntekijät saadaan samaan tilaan, samaan aikaan, prosessoimaan omia toimintatapojaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi tuoda valmiita ratkaisuja, vaan ne pitää synnyttää yhdessä vuorovaikuttamalla. Yritykset saivat työkaluja jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Yritykset kokivat saaneensa tukea muutostilanteisiin ja erilaisten prosessien kehittämiseen, kuten perehdytykseen. Lisäksi he saivat konkreettisia ideoita ja työkaluja osaamisen kehittämiseen. Yrityksissä lisääntyi ymmärrys osaamisen kehittämisen edellytyksistä. Onnistuminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja prosessimaista tekemistä, ketteryyttä unohtamatta. Eteneminen tapahtuu pienin askelin ja siihen tarvitaan resursseja. “Yrityksessä tunnistettiin, että prosessien hiomiseen tarvitsee vielä panostaa ja prosessien kokonaisvaltaista ymmärtämistä pitäisi laajentaa. Lisäksi huomioitiin, että jatkossa oppien seurantaan pitää kiinnittää huomiota, jotta kaikki prosessin askeleet tulee varmasti tehtyä.” Osa asiakkaista toivoi Osaamisella kasvuun! -valmennusten jälkeen käytännönläheistä työkalua helpottamaan työn jatkamista. Tähän tarpeeseen kehitettiin seurantavalmennus, jotta yritysten on mahdollista saada vielä valmentajan tukea osaamisen kehittämisen suunnitelmien toteuttamiseen hankkeen aikana. Osaamisen johtamiseen tarvitaan tukea Vantaalla sijaitsevissa pk-yrityksissä osaamisen johtamisen valmennukselle on tarvetta. Valmennus auttoi tekemään näkyvämmäksi osaamisen johtamisen ja osaamisen kehittämisen prosesseja sekä tunnistamaan muutostarpeita, joita valmentajan avulla vietiin eteenpäin. (Liljander 2021.) Yrityskohtaisilla toteutuksilla varmistettiin se, että valmennus kohdistui siihen osa-alueeseen, johon yrityksessä oli erityisesti tarvetta. Kiireessä keskitytään operatiiviseen tekemiseen ja osaamisen kehittäminen ei pääse prioriteettilistan kärkeen. Tietämisen ja käytännön tekemisen välisen kuilun umpeen kuromiseksi tarvitaan suunnitelmallista kehittämistä: tietoista tekemistä, toiminnan reflektointia ja fokuksen löytämistä. (Eklund 2021.) Hankkessa havaittiin, että monessa yrityksessä suunnitelmien itsenäisessä käytäntöön viemisessä on haasteita. Tämä johtuu havaintojemme mukaan siitä, että pienissä organisaatioissa osaamisen kehittäminen ja sen systemaattinen edistäminen ei kovin usein ole kenenkään vastuulla. Valmennus lisäsi ymmärrystä siitä, että jatkuvaa osaamisen kehittämistä tarvitaan ja se on yrityksen koko työyhteisön yhteinen asia. Siihen tarvitaan johdon sitoutumista ja yhteistä vuoropuhelua koko työyhteisön kesken sekä henkilö, joka vie näitä asioita yrityksessä eteenpäin. Lisäksi tarvitaan pitkän tähtäimen tavoitteellinen suunnitelma, jota toteutetaan jatkuvan prosessin avulla. Tässä on menestysreseptin ainekset, joiden avulla osaamisen johtaminen ja osaamisen kehittäminen saadaan vietyä paremmin yrityksen arkeen. Lähteet Eklund, A. 2021. Osaamiskartta. Osaamisen kehittäminen työelämässä. Espoo: Brik. Liljander, T. 2021. Osaamisen johtamisella kasvuun. (Urbaania kasvua -sivusto) Otala, L & Meklin, S. 2021. Ketterä oppiminen 2. Strategiasta käytäntöön. Helsinki: Kauppakamari. Viitala, R. 2005. Johda osaamista. Osaamisen johtamisen teoriasta käytäntöön. (researchgate.net) Kirjoittajat Nora Lappalainen, projektiasiantuntija, on tulevaisuusorientoitunut ja utelias asiakaslähtöisten palveluiden kehittäjä. Hänen intohimona on kehittää palvelumuotoilulla parempaa työntekijä- ja asiakaskokemusta ihmistä kuunnellen. Elina Taponen, projektipäällikkö, on jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen asiantuntija. Häntä kiinnostaa osaamisen johtaminen, oppimiskulttuurin luominen yrityksissä ja työssä oppimisen ratkaisut. Molemmat työskentelevät Metropoliassa Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa luodaan uusia ratkaisuehdotuksia yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen, teknologiseen muutokseen ja työllisyyden edistämiseen.
Kestävä johtajuus rakentaa työhyvinvointia
Johtamisella on suuri merkitys työntekijöiden työhyvinvoinnille. Kestävässä johtajuudessa tavoite on johtaa yrityksiä kestävän kehityksen edistymisessä ja toteuttamisessa. Käsitteenä kestävä kehitys on tunnustettu jo useassa organisaatiossa ja se nähdään kehittämisen pitkän tähtäimen kilpailuetuna. Työntekijöillä on iso rooli siinä, miten he omalta osaltaan edistävät kestävän kehityksen toteutumista. Tavat edistää kestävää kehitystä vaihtelevat yrityskohtaisesti. Jokainen yritys tarkastelee sitä omasta näkökulmastaan ja toimintaympäristöstään käsin. Kestävä johtajuus on kokonaisvaltaista vastuullisuutta Kestävä johtajuus on kokonaisvaltaista johtajuutta. On tyypillistä, että organisaation kestävän kehityksen visiot tehdään pitkälle aikavälille laajoiksi tavoitteiksi, jotka yhdistävät organisaatiota osaksi yhteiskuntaan. Johtamisessa näkyy yhteiskunnallisen vaikuttamisen, arvojen, etiikan ja sosiaalisen vastuun merkitys. (1) Kestävä johtajuus huomioi työsuorituksen arvioinnin, työtyytyväisyyden sekä uusien työmenetelmien ja -tapojen, kuten digitaaliset työ ja -toimintatavat, kehittämisen. Henkilöstön osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen ovat tässä avainasemassa. Yrityksen menestyksen mittarina ei toimi ainoastaan henkilöstön tyytyväisyys, sitoutuminen ja tehtävien suorittamisen mittarit, vaan laajemmin taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten tulosten vaikuttavuuden arviointi. Innovaatiokyky, toiminnan jatkuva parantaminen, rakenteiden ja toimintamallien muuttaminen, sidosryhmien sitoutuminen ja kehittäminen ovat myös osa kestävää johtajuutta. (1) Muutos kohti kestävää kehitystä ja työtä edellyttää johtajuutta, joka tarjoaa vision, asettaa suunnan ja motivoi työntekijöitä sitoutumaan kohti uusia tavoitteita (1). Ihmisille on tärkeää tietää arjen työssään, miten he voivat toteuttaa ja vahvistaa kestävää kehitystä toiminnallaan. On todettu, että mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yrityksen kestävän kehityksen tavoitteisiin edistää työntekijöiden hyvinvoinnin tunnetta työssä, mutta on myös tuloksellista organisaatiolle. Metropolia Ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen johtajuus on arvopohjaista keskustelua kestävän kehityksen teemoista työntekijöiden, opiskelijoiden ja sidosryhmien kanssa. (2) Kestävän työn ulottuvuudet Kestävä työ muodostuu: sosiaalisesta kestävyydestä inhimillisestä kestävyydestä ja ekologisesta kestävyydestä taloudellisesta kestävyydestä Sosiaalisessa ja inhimillisesti kestävässä työssä korostuu hyvin toimivat työyhteisöt, sosiaalisesti hyväksyttävät toimintatavat ja oikeudenmukaisuus. Kestävän työn sosiaalinen näkökulma on yhteydessä työelämässä ekologiseen rakennemuutokseen. Sen toteuttamisessa työntekijät ja työyhteisöt toimivat mahdollisimman ennakoivasti sekä suhtautuvat muutos vaatimuksiin joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Taloudellinen kestävyys linkittyy kiinteäksi osaksi ekologista kestävyyttä, sillä yritysten on entistä vaikeampaa menestyä taloudellisesti, elleivät ne huomioi toiminnassaan ekologisia asioita ja rakennemuutosta (3, 4). Toiminnan tasolla pelkästään talouteen tuijottaminen ei enää riitä, vaan yrityksissä asetetaan tavoitteeksi yrityksen selviytymiskyvyn vahvistaminen tehokkuuden maksimoinnin sijaan. Tässä kaikki kestävän työn elementit nivoutuvat toisiinsa ja ne voidaan nähdä toisiaan tukevina ja yhtä merkityksellisinä. Työhyvinvoinnin kestävä johtaminen Työhyvinvoinnin johtaminen on keskeinen osa yritysten strategista johtamista (5). Työhyvinvoinnin kestävässä johtamisessa huomioidaan erityisesti niitä tekijöitä, jotka tukevat ja vahvistavat työntekijän yksilöllistä jaksamista työssä. Työhyvinvointiin vaikuttaa: työntekijän kokemus hyvästä johtamisesta työntekijän kokemus omasta osaamisesta työntekijän kokemus työn hallinnasta ja organisoinnista työntekijän kokemus työyhteisön tuesta työntekijän kokemus oman työnsä merkityksellisyydestä (6). Näihin liittyvien tekijöiden kuten työn imun, jaettujen arvojen, kuulluksi tulemisen, organisaatioon sitoutumisen, työmotivaation sekä johtamisen välillä on olennainen yhteys. (7) Työhyvinvointia vahvistaa: tiedon jakaminen työntekijöiden kesken työntekijöiden välinen luottamus avoin viestintä hyvä johtaminen työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen osaamisen kehittäminen oppimista kannustavan ilmapiirin luominen Näillä (8, 9, 10) voidaan saavuttaa kestävän työn tavoitteet ja vahvistaa työntekijöiden suoriutumista. (1, 9). Työssä jaksamisen näkökulmasta yksilön omilla resilienssi resursseilla (resilienssi, itsesäätely, minäpystyvyys) on merkitystä mutta niitäkin tukee organisaatioon ja johtamiseen liittyvät tekijät. (11) Kestävässä johtamisessa henkilökohtaisten ja yhteisten arvojen valinta, selventäminen, ilmaiseminen ja vahvistaminen ovat ensimmäisiä askeleita, kun halutaan motivoida työntekijöitä toimimaan vastuullisesti yrityksessä. Kestävän kehityksen ajattelutapa kehittyy ja muodostuu osaksi työntekijöiden toimintaa, kun sitoudutaan valittuihin, yhteisiin, arvoihin, toteutetaan asioita käytännössä ja saadaan aikaan positiivisia tuloksia. (1) Yrityksissä kannattaa sitoutua kestävään johtajuuteen Kestävällä johtajuudella vahvistetaan työntekijöiden työhyvinvointia ja siksi sillä on merkitystä yrityksen liiketoiminnan kannalta. Hyvin työssä jaksavat työntekijät ovat myönteisiä uuden oppimiselle, innovatiivisia, sitoutuneita ja vahvistavat yrityksen tavoitteita. Kestävä kehitys tuo yrityksille lisäarvoa työntekijöiden rekrytointiin. Työntekijät sitoutuvat mielellään yritykseen, joka edistää kestävän kehittämisen arvoja. Kestävä johtaminen vahvistaa yrityseettistä organisaatiokulttuuria, jolloin työyhteisöissä eettiset toimintaperiaatteet tulevaksi näkyväksi osaksi ihmisten välistä toimintaa. Siksi on tärkeää, että yrityksissä kehitetään sellaista ilmapiiriä, jossa kokemustakin uskalletaan jakaa (12). Kestävän johtajuuden kehittämisessä tarvitaan esimiestaitojen kehittämisen lisäksi koko johdon perehtyneisyyttä yrityksen kestävän kehityksen tavoitteisiin. Johtajien tulisi visioida tulevaisuutta ja kiinnittää huomiota organisaatiossa tarvittavaan osaamiseen, työntekijöiden tehtävän kuviin ja rooleihin yrityksessä. (9) Esimerkiksi Metropoliassa kestävä kehitys nähdään kokonaisvaltaisesti toimintana, joka ohjaa kaikkea tekemistä ja ajattelua. Se on vastuuta ihmisistä, ympäristöstä ja hyvää johtajuutta (2). Metropolia AMK:n Katse tulevaisuuteen -hankkeessa (ESR) kehitetään ja tuotetaan tietoa hyvinvointialojen pienten ja keskisuurten (PK) yritysten kestävästä johtajuudesta. Lisätietoa Katse tulevaisuuteen -hankkeen sivulta. Kirjoittajat Carita Hand, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveys -osaamisalue, lehtori, TtM. työskentelee pedagogian ja johtamisen teemojen äärellä erilaisissa kehittämistehtävissä ja -hankkeissa oman opetustyön lisäksi. Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Hallinger, P. & Suriyankietkaew, S. 201. Science Mapping of the Knowledge Base on Sustainable Leadership, 1990-2018. Research on Dustainability in Management 2018, 10(12). Metropolian strategia 2030. Räikkönen, T & Kasvio, A. 2010. Kohti kestävää työelämää. Työterveyslaitos. Multiprint. Kasvio, A. 2014. Kestävä työ ja hyvä elämä. Gaudeamus, Helsinki. Larjovuori R-L, Manka M-L, Nuutinen S.. 2015. Inhimillinen pääoma. Työhyvinvointia, tuloksellisuutta, pidempiä työuria? Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:5., Työolobarometri 2017. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Anttonen H, Räsänen T. 2009. Työhyvinvointi – uudistuksia ja hyviä käytäntöjä. Työterveyslaitos. Työhyvinvointi on yhteinen asia. Työterveyslaitoksen sivusto. Park, S. & Kim, E.-J. 2018. Fostering organizational learning through leadership and knowledge sharing. Journal of Knowledge Management 22(6), 1408-1423. IqBal, Q., Ahmad, N.H. & Halim, H.,A. 2020. How Does Sustainable Leadership Influence Sustainable Performance? Empirical Evidence From Selected ASEAN Countries. SAGE Open 2020 10(4). Spreitzel,G.M. 1995. Psychological empowerment in the workplace: Dimensions, measurement, and validation. Academy of Management Journal, 38(5), 1442-1465); (9). Qiu, T., Yang, Y., Liu, C., Tian, F., Gu, Z., Yang, S., Wu, W., & Wu, H. (2020). The association between resilience, perceived organizational support and fatigue among Chinese doctors: A cross-sectional study. Journal of Affective Disorders, 265, 85–90. Scopus. Tuori, A. 2017. Näkymättömiä hiljaisuuksia: epätasa-arvo ja siitä vaikeneminen organisaatiossa. Yritysetiikka 1(1), 6 - 15.
Kohti turvallisempaa tulevaisuutta
Arjen turvallisuuskeskustelu kilpistyy hyvin usein verrattain pieniin asioihin. Missä tilanteissa pitäisi käyttää kypärää ja tuliko nostettu jaloilla? Suuremmassa kuvassa esitysteknisenkin alan tulevaisuuteen vaikuttavat esimerkiksi kestävän kehityksen kaltaiset megatrendit [1] tai digialustoilla eri alojen läpi hyökyvät #metoo-aallot [2]. Turvallisuus ei rajoitu vain yksittäisiin sääntöihin ja niiden noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen, vaan käsittää myös laajempia näkökulmia. Toimintaa ohjaavat jo nyt erilaiset trendit ja heikot signaalit, jotka on mahdollista tunnistaa ja nimetä tulevaisuuteen vaikuttavina voimina. Voimat ovat usein vastakkaisia ja toteutuessaan yksittäin ne veisivät tulevaisuutta hyvinkin erilaisiin suuntiin. Organisaatioiden tulee tehdä strategisia päätöksiä nyt. Reagoidaanko havaittuihin ilmiöihin vai luotetaanko kohtaloon. Millaiseksi tulevaisuuden haluttaisiin muodostuvan ja mitä asialle voisi tehdä. Turvallisuus vaatii uudistumista ja uudistamista Toivotunlaisen tulevaisuuden todennäköisyyttä on mahdollista lisätä tulevaisuuteen valmistautumalla ja ennakoinnilla. Yksilö tai organisaatio voi valita miten tulevaisuuden haluaa ottaa vastaan: passiivisesti hyväksymällä muutoksen, reagoimalla tilanteisiin niiden ilmaantuessa, valmistautumalla ennakoitavissa oleviin muutoksiin, toimien luodakseen toivotunlaisen tulevaisuuden tai ennakoivasti yhdistäen kolmea edellä mainittua. [3] Millaiseksi esitysteknisen alan turvallisuuskulttuuri ja alan turvallisuuden tulevaisuus muotoutuu? Alan turvallisuuskulttuuri on verrattain nuorta. Suuri osa nykypäivänä käytössä olevista turvallisuutta parantavista apuvälineistä tai työtavoista on otettu käyttöön vasta 90-luvun lamavuosien jälkeen. Projektien tai teosten työturvallisuuskulttuurit ovat vaihtelevia ja työturvallisuusjohdettuja organisaatioita ei juuri ole: taide pääsee salakavalasti kiilaamaan työturvallisuuden edelle. Ei ihmekään, että taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialalla tapahtuneiden työtapaturmien määrä ei ole ollut vastaavalla tavalla laskeva kuin vaikkapa rakentamisen tai teollisuuden toimialoilla [4]. Esittävien taiteiden turvallisuuskulttuuria tutkineen Floor is Yours! -hankkeen loppuraportti kertoo turvallisuuden kehittämisen tarpeesta. Tutkimuksen vastaajista noin neljännes (27 %) koki hyvin tai melkon usein, ettei voinut toimia niin turvallisesti kuin olisi halunnut ja 45 % arvioi työympäristössä esiintyvän vähintään viikoittain haitta- ja vaaratekijöitä. [5] Taide ei yksinään luo ristipainetta, vaan nykytilaa määrittää myös aivan uudenlainen työvoimatilanne. Vielä kaksi kuukautta sitten Suomessa tapahtumia ei ollut eikä esityksiä esitetty ja ala oli lomautuksien ja työttömyyden kurittama. Koronapandemiarajoituksien poistuminen syöksi alan työvoimapulaan. Alan ennen kokemattoman nopea uudelleen käynnistyminen kriisin jälkeen on vaarana johtaa turvallisuustilanteen heikentymiseen entisestään. Nyt jokaisella alan toimijalla on edessään valinnan mahdollisuus: Jatketaan hommia sormet ristissä ja toivotaan että vielä seuraavakin keikka on mahdollista heittää. Vaihtoehtoisesti on mahdollista tarttua toimeen, ja vaikuttaa turvallisemman tulevaisuuden syntyyn. Maaperä on otollinen, ikinä ennen ei ole esittävän taiteen tilaisuuksissa käynyt niin turvallisuusorientoitunutta yleisöä kuin nyt. Turvallisuus on toiminnan osa-alue, josta on mahdollista säästää tai siihen voi panostaa. Tulevaisuus muuttaa työn tekemistä Esitysteknisen alan toiminta on verrattavissa alustatalouteen: tyypillistä on, että arvoketju muodostuu peräkkäisistä riippuvuussuhteista ja verkostoista. Sekä organisaatiot että työtehtävät organisaatioiden sisällä kytkeytyvät toisiinsa siten että seuraavan vaiheen on toimittava edellisen vaiheen luomissa raameissa. [6] Sen tunnistaminen, että ala toimii alustatalouden tavoin, mahdollistaa turvallisuusajattelun ja turvallisuuden kehittämisen uudelleenohjelmoinnin. Siinä missä muilla aloilla ollaan vasta herätty tunnistamaan työn muuttuvia piirteitä, esitysteknisellä alalla erikoiset työsuhteet ovat olleet arkipäivää aina. Työntekijä ei välttämättä ole sitoutunut vain yhteen työnantajaan ja vaikka olisi, työnteon paikat vaihtelevat usein ja jokainen uusi toteutus on pilotti. Alan työtavat mukailevat jo nyt “tulevaisuuden työtä”: työntekijän ei tarvitse olla läsnä tehtaassa tai toimistoissa; sen sijaan hänen tulee olla läsnä toisille ihmisille. Verkostomaisessa työympäristössä organisaatio on jatkuvan järjestäytymisen haasteen edessä. Johtamisessa on siirryttävä tarkastelemaan toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. [6] Työ muuttuu vääjäämättä myös esitysteknisellä alalla, eikä sen vaikutuksia turvalliseen tulevaisuuteen voi jättää huomiotta. Alan työ on usein koettu intohimoisesti eikä omalla jaksamisella ole ollut niin väliä kunhan esirippu nousee ajoillaan ja show pyörii. Koronakriisi on kuitenkin havahduttanut huomaamaan ihmiselämän rajallisuuden. Esitystekninen ala ei ole immuuni pohdinnoille työn merkityksellisyydestä. Minkälaiseksi muodostuu esitysteknisen alan työkulttuuri ja vetovoima tulevaisuudessa? Pienin yhteinen nimittäjä: turvallisuusosaaminen Esitysteknisen alan erityislaatuisessa työympäristössä ymmärrys erilaisista toimintaympäristöistä korostuu. Yhteisen osaamispohjan luominen vaatii pienimmän yhteisen nimittäjän löytämistä. Mitkä ovat ne turvallisuuden perusedellytykset, jotka tulee toteutua riippumatta siitä missä työskennellään? Turvallisuuden edistäminen on helppo nähdä joukkuepelinä, jossa kaikkien tavoite on sama: omaisuuden ja ihmisten välttyminen vahingoilta ei koskaan ole merkityksetöntä. Yhteistyön - kuten tulevaisuusajattelunkaan - ei tulisi rajoittua “neljän seinän sisälle”. Jos muilla aloilla työturvallisuudesta kertovien onnettomuustilastojen suunta on laskeva, onko jotain mitä voisimme hyödyntää näiden alojen osaamisesta ja työturvallisuuden toimintatavoista. Tulevaisuustutkija Seija Partti vertaa tulevaisuuden työtä kiertotalouteen, jossa tavaroiden tai materiaalien sijaan yrityksissä kiertävätkin tieto, taito ja osaaminen [7]. Keskeiseksi nouseekin osaamisen kasvattaminen. Työturvallisuus on läsnä kaikissa olosuhteissa, mutta on myös varmistettava että kaikki organisaatiossa, jopa ylintä johtoa myöten, ymmärtävät tämän - ja sen jälkeen opettelevat toimimaan turvallisesti. Tulevaisuus ja turvallisuus tehdään nyt Nopeasti ja entistä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa lienee turha olettaa, että hommat rullaavat jatkossa kuten aina ennenkin. Tulevaisuus ei tässä hetkessä ole vielä olemassa faktoina, joihin voisimme tukeutua päätöksenteossa, mutta tuntemattomaan on silti pystyttävä varautumaan. Nykyhetkestä on mahdollista ammentaa suuntaa: erilaisten tulevaisuutta ennakoivien signaalien suhteen on syytä olla jatkuvasti herkkänä. Tulevaisuus tehdään nyt, tämän hetken tiedon ja ymmärryksen valossa. Jos tulevaisuuden päättää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee, on ymmärrettävä, että samalla luopuu päätösvallasta sen suhteen millaisena tulevaisuus näyttäytyy. Toinen vaihtoehto on päättää vaikuttaa siihen millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Ehkäpä tällöin säästyy jossittelulta, kun tehtyjä valintoja myöhemmin arvioidaan. Olisiko aika pysähtyä miettimään, mikä turvallisuuden osa-alue organisaatiossasi kaipaisi muutosta juuri nyt? Itse aloitimme peilikuvasta. SafeOnStage-hanke kehittää turvallisuuskoulutusta SafeOnStage-hankkeessa kehitetään esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen tavoitteena on kehittää koulutusmalli, joka mahdollistaa turvallisuuskompetenssien tehokkaan oppimisen osana henkilön työtehtävää ja työyhteisöä. Johtavana ajatuksena on, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. Tavoitteena on yhdenmukaistaa alalla työskentelevien turvallisuustietoja ja -osaamista sekä kehittää yhtenäistä turvallisuuskulttuuria. Kirjoittajat Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun SafeOnStage-hankkeen henkilökuntaa. Tero Aalto on hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja. Kiika Sarpola työskentelee SafeOnStage-hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Lähteet Sitra 2019. Megatrendit 2020. Pullinen, Jussi 2021. Vapise ay-liike, työväen seuraava vallankumous alkaa Jodelista. Helsingin Sanomat. Viima, Taina 2017. COOP Blog: Foresight and attitudes towards the future. (Avautuu blackswansfsst.wordpress.com) Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat. Tapaturmavakuutuskeskus Visuri, Susanna et al. 2021. Turvallisuusjohtamisen ja -kulttuurin kehittäminen esittävissä taiteissa. Floor is Yours! -hankkeen loppuraportti. Kilpi, Esko 2017. Uusi työ alustatalouden aikakaudella. Sitra. Sommers, Sanna 2021. Nämä viisi ominaisuutta yhdistävät todellisia edelläkävijöitä – ”Olisi kaikkien etu, jos nauraisimme erilaisuudelle vähemmän. Kauppalehti 22.10.2021. Tekstissä on käytetty lisäksi lähteenä SafeOnStage-hankkeen ohjausryhmässä toteutetun tulevaisuustyöpajan tuloksia.
Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education
Current and future challenges of societies need multi- and interdisciplinary, but also interprofessional approaches for us to adapt to and solve unpredictable situations and problems. The support needs of clients in social and health services can be very diverse. Thus, currently also social and health care legislation in Finland requires professionals to cooperate in a multidisciplinary manner whenever necessary. Therefore, working in social and health care services requires not only professional competences but also transversal skills. According to World Health Organization (2010, p.7), interprofessional work is defined as follows: “When two or more health professions learn about, from, and with each other to foster effective collaboration and improve the outcomes and quality of care”. Interprofessional work is positively associated with job satisfaction, autonomy and engagement (2). Additionally, interprofessional work is needed to alleviate employees’ workload and prevent burnout (3). At best, the power of interprofessional work is that each professional can offer help and support to each other. In other words, interprofessional work is beneficial for clients, but also for employees. However, even if every professional has their own specific core skills and demands, transversal skills are needed. Transversal skills are also often called ‘soft skills’, ‘key skills', ‘core skills’ or ‘transferable skills’ (Gogging et al. 2019) and ‘generic skills’ (5, 6). Educating interprofessional work professionals and transversal skills While educating students, in interprofessional education practice, students of different health professions learn ‘from, with and about each other’(7). During the educational process, interprofessional relationships between identity, knowledge, and professional power can be explored together (8). There are demands for all professions for collaboration because interprofessional work professionals need each other to achieve the best solutions and results for clients (see for example Social Welfare Act 2014). The best results can only be achieved with professionals' strong collaboration skills and open-minded attitudes. Furthermore, education in social and health care rarely provides opportunities for practicing and developing interprofessional collaboration skills before students’ transition to working life, and it mostly focuses on technical and substantive aspects of work (Saarinen 2020). Therefore, general skills, like transversal skills, are important. Transversal skills are one suggestion to; build a bridge between social and health care professionals and support flexible collaboration between different professions. For example, OECD has pointed out that social and emotional skills (empathy, respect, self-efficacy, responsibility and collaboration) are becoming essential at workplaces (OECD Future of Education and Skills 2030). Transversal skills in higher education In many EU countries, national education policies have highlighted the relationship between education and work, and the importance of students’ generic competencies connected to them. For example, social and emotional skills have been rising in importance in education policy and in the public debate (OECD). Transversal skills can be seen as part of the idea of lifelong learning, “all learning activity undertaken throughout life, with the aim of improving knowledge, skills and competences within a personal, civic, social and/or employment-related perspective” (European Commission 2001, 9). They are not just the ‘best image of flexible employability in the labor market’ (6), but also transferable skills to improve personal flexibility and to increase possibilities on unpredictable labor markets. Transversal skills are quite a new phenomenon in the higher education context. There has been more discussion of generic skills in primary and secondary schools. Now, Metropolia has launched an ITSHEC (Integration of transversal skills into healthcare and social care higher education and curriculum) project concentrating on three transversal skills: a) Critical and Creative Thinking b) Interpersonal and Socioemotional Skills c) Learning to Learn Our definitions and limitations are based on project applications. In the project, we have had a preliminary data collection of participants', university students, experiences of learning transversal skills in their studies. The data was collected in spring 2021. Students from Finland, Spain and Croatia took part in the focus group interview. Collected and analyzed data will be used to produce a Methodological Guide, an outcome of the project to be released in January 2022. In this article we present some results derived from the results of the interviews in Metropolia. According to the data, Master students (10) listed different examples of situations in their study field where they need to take transversal skills into account. In this text, we present two questions and their results. One of the questions was “In which situations do you believe that transversal skills are important?” Students’ experiences of transversal skills According to the students' answers, transversal skills are touched upon in all work-life encounters, in service user interface situations, in all decisions where different situations are evaluated and in working community interactions, where one has to regulate oneself or control someone else’s emotional regulation. All of these can thus be combined with working life interactions, development and self-development. “Need to think how to act as a supervisor if you are critical of something in your work with service users: can I completely disagree with the service users? How do I feel about it and how do I take the matter forward, even if I disagree with them?” “Interaction and emotional skills and social influence are emphasized in working life and client work.” Some pedagogical tips for teaching and learning transversal skills The second question was focused on teaching and learning strategies. The question was, “What do you think are the most useful strategies for developing the following skills: critical and creative thinking, interpersonal/socio-emotional and citizen-oriented skills and learning to learn?” As a result of the interviews, students pointed out that studying in groups and discussions together are useful strategies for developing both critical and creative thinking and interpersonal/socio-emotional skills. Teacher supervising the discussion and reflecting with students was felt very important and relevant pedagogical way to improve transversal skills, especially while developing critical and creative thinking. "Self-assessment and peer review after collaborative learning is a useful strategy for developing transversal skills." (One student in the group interview) According to one student, a useful strategy for developing creative thinking is that student has to use some new method in solving a given problem. Students listed different kind of teaching and learning strategies to develop transversal skills, such as: Group discussions, collaborative learning Oral exams in groups and informal discussions with other students Self-assessment and peer review of students’ papers Essays: a student has to use source literature as well as reflect one's own experiences in the field Group discussions based on work experience/internships of students Creating safe learning environment to practice transversal skills Case work Using virtual reality, case simulation To sum up, there are many different possibilities to teach transversal skills. Still, the intended learning outcomes and pedagogical approach in teaching specify and define teaching and learning strategies. After all, reflection is a key for deeper learning outcomes, regardless of learning content. Conclusion Transversal skills and competences are recognized in general in upper secondary schools (Finnish National Agency for Education), but not so much yet in higher education. According to Finnish National Agency for Education (2021), they are an interpretation of values, attitudes, skills and will. They are formulated into the core curriculum. In higher education, these competences are missing even though, for example, the social services curriculum is based on national (ARENE, the Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences) and international (EQF, European Qualifications Framework) competences. There has not been much attention to transversal competences. However, a complex world with unpredictable challenges and regulation concerning multidisciplinary between different fields require flexible professionals who can work in changing interdisciplinary and interprofessional groups. In other words, we need to pay more attention to higher education students’ transversal skills and to develop them during their studies (e.g. Isacsson 2016; Raatikainen & Rantala-Nenonen 2021). References World Health Organization. (2010) Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative practice. Kaiser, S., Patras, J. & Martinussen, M. (2018) Linking interprofessional work to outcomes for employees: A meta-analysis, 41 (3), 265-280. McCarthy, L.P. (2021) Social Work Burnout in the Context of Interprofessional Collaboration, Social Work Research, 45 (2), 129–139. Goggin D., Sheridan I, Lárusdóttir, F. & Guðmundsdóttir G. (2019) Towards the Identification and assessment of Transversal skills. Conference Paper. DOI: 10.21125/inted.2019.0686. Jääskelä, P., Nykänen, S., & Tynjälä, P. (2018) Models for the development of generic skills in Finnish higher education. Journal of Further and Higher Education, 42 (1), 130-142. Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. (2016) Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368-387. Freeth et al., 2005 Olson & Brosnon 2017 in Loura e.g. 2021, p. 62. Loura, D., Arriscado, A.E., Kerkstra, A., Nascimento, C., Félix, I., Guerreiro M.P. & Baixinho, C. (2021) Interprofessional Competency Frameworks in Health to Inform Curricula Development: Integrative Review. New Trends in Qualitative Research, 6, 63–71. https://doi.org/10.36367/ntqr.6.2021.63-71 Social Welfare Act 1301/2014. Saaranen, T. (2020) Interprofessional learning in social and healthcare - learning experiences from large group simulation in Finland. OECD. 2021. Future of Education and Skills 2030. SKILLS FOR 2030 (PDF). European Commission (EC) (2001) Making a European area of lifelong learning a reality. Brussels: European Commission. Freeth, D., Hammick, M., Reeves, S., Koppel, I &. Barr, H (2005). Effective Interprofessional Education: Development, Delivery and Evaluation. Miettinen, R., Pehkonen, L., Lang, T. ja Pihlainen, K. (2021) Euroopan Unionin elinikäisen oppimisen avaintaidot, Eurooppalainen tutkinto viitekehys ja oppilaitosten opetussuunnitelmien kehittäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23 (2), 13-31. OECD. OECD Survey on Social and Emotional Skills Finnish National Agency for Education (2021) ARENE (2010) Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. The European Qualifications Framework for Lifelong Learning (EQF) (2008) Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities (PDF) Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. (2016) Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 18(4), 61–67. Raatikainen, Eija & Rantala-Nenonen, Katriina (2021) Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Mikko Jakonen, Pia Houni, Arto Mutanen ja Ilpo Halonen (toim). ”Työorganisaation ja yksilön välisiä järjestyksiä” (YFI -julkaisuja, 2021). (painossa) Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is "Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. More about ITSHEC on UPF's website.
Comparison of nursing students’ health behaviour in four countries: China, Finland, Japan and Sri Lanka
Health behaviour is a basis for human being’s health and health promotion is a global focus area of the health policy. The rising prevalence of lifestyle related diseases and aging population highlight the need to add knowledge of health behaviour and activities in health promotion. Nursing students are role models, health educators and they are going to motivate the clients and patients to healthy lifestyle and health behaviour. In this blog post, we focus on the comparison of health behaviour of nursing students in China, Japan, Sri Lanka and Finland. How do they feel about their own lifestyle choices? Factors and barriers of healthy lifestyle Students experience studying at university stressful and it can lead to unhealthy lifestyle. Also in nursing education the practical training in hospitals is experienced to be stressful. In the study of Thwaite et al (1) nursing students named the factors of healthy lifestyle to be eating well regular physical activity limiting alcohol, nicotine and caffeine use good sleep stress management social interaction and support. They named the barriers of healthy lifestyle on individual level to be lack of motivation, exiting bad habits and lack of knowledge. The environmental barriers were identified to be lack of time, finances, limited access to healthy food and physical activities. On psychosocial level, the barriers were competing priorities, increasing study load, lack of social interaction and support, compassion fatigue and sift work. Students find it difficult to stick to healthy life style. This blog post is based on the study, where the aim was to produce knowledge in health behavior and self-rated health of the nursing students. The study was part of the joint project: Health status, health behavior, health counselling and vocation among nursing students in Finland, China, Japan, and Sri Lanka - Comparison of nursing students in four countries. The results of the study related to motivation are described in blogpost (2). Study about health behaviour of nursing students Health promotion and health behaviour are the key content of nursing education (3, 4, 5 and 6). Healthy students have the strength to complete their studies and they will be healthy nurses, who have the strength to commit to the challenging nursing profession (7). The purpose of the study was to describe nursing students´ health behavior and the differences between the participating countries (Finland, China, Japan and Sri Lanka). The study was implemented as a quantitative questionnaire study. The themes of the questionnaire were Lifestyles Health and life situation Health services and counselling Social support We also asked some background information, such as Country of home university Age Gender Marital status Living with family Multicultural family background Basic education Semesters studied so far Employment Differences in nursing students` health behavior On average, students’ health and life situation were good in all the four countries in this study. Statistically very significant differences were seen in physical health, economic situation, study success, and work situation. Statistically significant difference was in students’ experiences of social relations and almost statistically significant difference was in students’ experiences of mental health. Students’ motivation in nursing education was in general good; nevertheless, the differences between different countries were statistically very significant. In Finland, the students’ motivation was higher than in the other countries. Not using alcohol, but spending time in social media When inspecting the differences of the students’ from different countries, it can be seen that students from Finland used alcohol more often than students from other countries and they also smoked more often than others. Nutrition and dietary habits of Chinese students have changed to become healthier than in the other countries. In weight management, the biggest change had taken place in Sri Lanka. Students did physical exercise more often in China than in the other countries. All students used a lot of time in social media, but the students in Sri Lanka spent the most time in social media compared to others. Good mental and physical health - but lack of support from professors Health and life situation was evaluated by students´ own assessment of their physical and mental health, economic situation, study situation, work situation and relationship situation. When inspecting the differences between four countries, the students from Japan assessed their physical health as best and the Chinese students assessed their mental health to be better than students in other countries. The economic situation was assessed to be the best by the students in Sri Lanka. The Finnish students assessed their study situation and work situation to be better than students from the other countries. In addition, the human relationships were assessed to be better in Finland than in other countries. In addition, Finnish students assessed their health and life situation a bit better than students from other countries. Students experiences of the use of health services and councelling Use of health services and counselling was investigated by asking the students’ experiences of the use of health services and health counselling. When inspecting the differences between four countries, the following results were found. In Finland and Sri Lanka, students assess health services and counselling to be better than in China and Japan. Students' experiences of use of the health services and health counselling were good on average but in Japan, students’ experiences were worse than in other countries. Data collection from Japan, China, Sri Lanka and Finland Data were collected through an e-form in 2018 in Japan (N=193), China (N=200), Sri Lanka (N=200) and Finland (N=202), in total N=795 (668 female and 127 male students answered the questionnaire). The age of the students were between 18-22 years (64%, n=508) 23-27 years (27%, n=215) 28-32 years (5%, n=38) 33 years or more 4 % of the students (n=35) E-form was modified from the questionnaire based on Dr Anita Näslindh-Ylispangar doctoral dissertation (8) to focus on health behaviour and self-rated health status, and it was modified in co-operation with all participating four countries representatives responding to the differences in cultural issues. The study was conducted in accordance with ethical principles of research (9). All participants were informed about all aspects of the study and confidentiality of data before the data collection. Answering to the questionnaire was voluntary and the data was collected without identification of person. (10) Comparison of background of the nursing students and reflections by experts in each country are described in more detailed in the edited research blog of Metropolia University of Applied Sciences “Tikissä” (11). Lessons learned from this study According to study results, there were significant differences between the countries. In Finland, nursing students were older than in the other three countries and many of them worked during the studies. Also in Japan, many Japanese nursing college students worked part-time because of their economic conditions. The partners from four countries designed the questionnaire together. However, there might be cultural differences in what way the students answered to the different questions. It is not sure, if the students answered honestly to the questions related to the use of alcohol and smoking. In some countries, it is not considered culturally appropriate to drink or smoke as a nursing student. In Finland, the students were significantly older than the students in other countries were and the use of alcohol is culturally more acceptable. Some of the differences may be related to cultural issues. In the questions related to life style of students, the following differences were noted: The students in Finland used alcohol more often than the students in other countries. For example, in Japan, under-aged (persons under the age of 20) drinking and smoking is prohibited by law. In China, the students had better dietary habits and they did more physical exercises than the students in Finland, Japan and Sri Lanka. However, the students in Sri Lanka spent the most time in social media and they had the most changes in weight management. An open question remains, what is the correlation between the time spent in social media and lack of physical exercise. In addition, what is the correlation between online studies and physical exercise and time used in social media? According to the study, the use of internet and social media was huge. Nutrition and exercise plays a significant role in China and Japan According to the Chinese partner, confidence in Traditional Chinese Medicine (TCM) has been boosted in China. Theories in health preserving are also an important part of TCM, as they are more comprehensible to ordinary Chinese people than modern nutrition theories. Nursing students, who are deeply influenced by TCM health practices from childhood, learn modern health science theories and are encouraged to compare them to their daily practice. As a result, students actively adjust their dietary habits and therefore feel more satisfied with them. In Japan, 42,5 % of Japanese nursing students lived with their childhood family, and because of that many of them have the same good eating habits as their families. College students in China are required to earn college credits in physical education. They choose a sport they prefer and attend weekly training. The credit requirement guarantees time and motivation for physical exercise. Also, online fitness mobile applications (apps) have become popular in China during recently years. So-called ‘mind and body practices’ like Yoga and Tai Chi compensate for not being able to hit gyms during busy days. Some Japanese nursing students are in the college circles or club activities (such as tennis, badminton, basketball and volleyball). The students practice 1-3 times a week. Mental health and good economic situation supports the well-being of the students In the questions about health and life situation, the Chinese students assessed their mental health to be better than students in other countries. Sri Lankan students assessed their economic situation to be better than in the other countries. The Finnish students assessed their study and work situation and human relations being better than in China, Japan and Sri Lanka. However, according to this study, most of the students were in good mental health. In addition, their financial situation was good. In Sri Lanka, students studying in government sector nurses’ training schools are provided with monthly allowances during the entire period of their studies. This has led to the stable economic status of Sri Lankan student nurses. Students enrolled in to private sector nursing schools are mainly the one who have an idea of moving to the western world through pathway programs. Students with this type of intention mainly are from middle or upper class family background. Hence, it is obvious that the students in the private sector also have good economic status. Chinese students typically live on campus and share a room with other people and with that they will get social support. Also the family support in China is strong, as being the only child in the family, children are deeply attached to their families. In addition, healthy lifestyle choices are related to improvements in mental health. It should be noted that in this study, the sample data of Chinese students shows good physical activity, as well as low frequency of alcohol assumption and smoking. These are in line with better mental health results. There were differences in answers related to health services and counselling. The study showed that Finnish and Sri Lankan nursing students assessed this question in the same way, versus the answers from Japan and China. What is the reason for this? Are the Japanese and Chinese nursing students shy to ask help when needed? Or are there limited health services and counselling available at the university? In this study, we did not get answers to these questions. Support services available in Japan, China and Sri Lanka In Japan, students’ experiences were worse than in other countries. Tokushima University has the Tokushima University Campus Life Health Support Center. There is a health management department for physical and mental health, and a general counseling department for student counseling. In addition, faculty members in charge of each grade and faculty members in charge of graduation research are also assigned, and the grade teacher holds interviews at least once a year. Despite there are resources for the student's support, the student's evaluation were poor. Possible causes include insufficient information provision in those resources, lack of resources that can be easily consulted, and the characteristics of Japanese university students who have problems on their own and they do not seek help from themselves. Further investigation is needed in the future. Nurses training schools in Sri Lanka have well established protocols in handling students’ concerns related to their health. Individual records on students’ health status being maintained at the school. In addition, one staff member has been appointed as the in charge for students’ medical concerns and the respective staff member take necessary actions by liaising with the hospital/hospitals to handle any medical condition. This has led to the easy access to the health services in Sri Lankan setting. In China, students may feel uncomfortable with visiting professional consultants especially when it comes to psychiatric illness. They may prefer to get support from people they know, such as parents or friends first, rather than strangers even if they could be more professional. Besides, self-treat and self-care may be another option for nursing students, which could be explored in future studies. The need to support nursing students during their studies Most of the students did well. However, there was always a small group of students, who would have needed more support. It was quite surprising, that students reported they had only limited support from their professors or lecturers. The question is how to recognize these students and how to help them to get support. We would need a simple questionnaire by e.g. smart telephone application, and with it regularly follow up students´ wellbeing and health. This would help finding them and advising different options in receiving support in studies and personal life. In many Asian countries, students start university studies straight after the high school. At that phase of life, it might not yet be possible to know, what they would like to become and which profession to choose. Maybe that is the reason, why Finnish students were most satisfied with their studies and work, as they were already older and had more experiences in working life. This study shows that there is a need to investigate regularly the health and wellbeing of students. Even though, most of the students were doing well, we cannot afford losing any students. When students feel well, they are able to complete their studies in time and they are able to graduate to become competent professionals to help other people. Lack of number of nursing professional is a global challenge. During the nursing studies, it is important to support the future graduates to build their resilience to face multiple challenges in their working life, as nursing profession is a demanding profession in many ways. If we were to repeat this study now, the results might be different because of the current pandemic. Especially during the COVID-19, many institutions have moved to online teaching, and students are studying at home without social contacts. References: Thwaite, T L, Heidke P, Williams S. L, Vandelanotte C, Rebar, A L, Khalesi S: Barriers to healthy lifestyle behaviors in Australian nursing students: A qualitative study. Nursing & Health Sciences. 22(4), 921-928, 2020. Näslindh-Ylispangar A: Onko sairaanhoitajan ammatti kutsumusammatti? Tikissä. Metropolia blog, 2019. Shiriver, C B, Scott-Stiles A: Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudinal Study. Journal of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314, 2000. Bryer J, Cherkis F, Raman J: Health-Promotion Behaviour of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415, 2013. Wills J, Keely M: What works to encourage student nurses to adopt healthier lifestyles? Findings from an intervention study. Nurse Education Today. 48, 180-184, 2017. Perry L, Xu X, Gallagher R, Nicholls R, Sibbritt D, Duffield C: Lifestyle health Behaviours and Midwives: The ‘Fit for the Future’ Study. International Journal of Environmental Research and Public Health. 15, 945, 2018. Klaining-Yobas P, He H-G, Lau Y: Physical fitness, health behavior and health among nursing students: A descriptive correlation study. Nurse Education Today. 35 (12), 1199-1205, 2015. Näslindh-Ylispangar A: Men’s Health Behaviour, Health Believes and Need for Health Counselling. A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. University of Helsinki. Department of General Practice and Primary Health Care. Academic Dissertation. Helsinki University Printing House, 2008. TENK: Responsible conduct of research and procedures for handling allegations of misconduct in Finland. Guidelines of the Finnish Advisory Board on Research Integrity. https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk, Accessed date: 8. June 2021. Burns N, Grove S.K: The Practice of Nursing Research. Appraisal, Synthesis, and Generation of Evidence. 6th Edition. Elsevier Saunders, St. Louis, MO, 2009. Ahokas A, Korhonen E-S, Rekola L: Sairaanhoitajaopiskelijat eri puolilla maailmaa – samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. Tikissä. Metropolia blog, 2019 Authors: Aija Ahokas, Senior Lecturer, Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland Eila-Sisko Korhonen, Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland (Free Researcher) Anita Näslindh-Ylispangar, Freelance writer, Helsinki, Finland Wu Xue, School of Nursing, Peking University, China Shaomei Shang, School of Nursing, Peking University, China Kithsiri Edirisinghe, International Institute of Health Sciences, Sri Lanka Reiko Okahisa, Department of Community Health Nursing, Tokushima University, Japan Leena Rekola, Principal lecturer, School of Health care, Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland
Onko yhteiskehittäminen vain kompromisseja?
Yhteiskehittämisen mahdollisuudet ja haasteet itseohjautuvassa hankeorganisaatiossa ovat ajankohtainen kysymys. Nykyään on arkipäivää työskennellä erilaisissa tiimeissä ja olla erilaisten tiimien jäsen. Toiset nauttivat enemmän yhteistyöskentelystä, kun toisille itsenäinen tekeminen on mieluisampi vaihtoehto. Yhdessä työskentelyn mahdollisuudet ovat moninaiset, kun erilaisen osaamisen, kokemustaustan ja vahvuudet omaavat ammattilaiset tuodaan yhteen. Tällöin saman teeman ympärille saadaan erilaisia näkökulmia, jotka ovat tärkeitä kehittämistyössä. Yhteiskehittäminen on innostavaa ja opettavaista, mutta toisinaan myös haastavaa. Se ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja kaikkeen kehittämistyöhön, eikä kaikkien toimintatapoihin. Yhteiskehittämisen menetelmin toteutettava hanke voi yllättää tai haastaa jopa tottuneen tiimipelaajan. Kun kaikki tehdään yhdessä, niin ideointi, suunnittelu, toteutus ja päätökset, se vaatii jokaiselta kärsivällisyyttä. Tavoitteellinen yhteistyö ohjaa yhteiskehittämistä Yhteiskehittämisen prosessi sisältää tavoitteellista yhteistyötä, jossa työskennellään konkreettisesti yhdessä, organisaatio- ja toimialarajat ylittäen, uusien käytäntöjen ja mallien luomiseksi. Kun koko prosessi kuljetaan yhdessä alusta loppuun, se edellyttää jokaiselta toimijalta aktiivista osallistumista työn onnistumiseksi. (1, 2) Yhteiskehittämisen menetelmin toteutettavassa projektissa jokaisen tulee panostaa yhteistyöhön, yhteisen käsityksen muodostamiseen, yhteisen tavoitteen saavuttamiseen ja sen eteen työskentelyyn. Se edellyttää ennen kaikkea joustavuutta, joka mahdollistaa avoimen keskustelun, monien eri näkökantojen huomioimisen sekä niiden sovittelun tyydyttävän ratkaisun ja lopputuloksen saamiseksi. Vahvuutta on katsoa asioita eri näkökulmista, mutta lähtökohtaisesti jokaisen työn on tarkoitus edistää isoa tavoitetta. Luottamus ja arvostus ovat onnistuneen yhteistyön ja yhteiskehittämisen kulmakiviä, joiden synnyttämiseen on syytä panostaa. Vuorovaikutuksen rooli korostuu yhteistyöskentelyssä Yhteiskehittämishankkeessa asioita käsitellään ja kehitetään tarkoituksenmukaisissa pienissä ryhmissä eri näkökulmista, mutta kaikki asiat linkittyvät isossa kuvassa kokonaisuuteen. Tiedon pitää liikkua projektijohdon, koordinaation ja pienempien tiimien välillä sujuvasti, mutta itseohjautuvassa hankeorganisaatiossa kaikki eivät voi osallistua jokaiseen keskusteluun tai kokoukseen. Se ei ole tarkoituksenmukaista, eikä mahdollista. Jokaisella on asioihin oma näkökulma, johon vaikuttavat muun muassa oma tausta, aiemmat kokemukset, opit ja asenne. Erilainen tausta tulisi nähdä voimavarana, mutta asioita pitää osata tarkastella myös toisten näkökulmasta. Sitä kautta on mahdollista laajentaa omaa perspektiiviä. Samoin kaikilla pitää olla mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Kaikkien ei tarvitse kommentoida kaikkea, mutta omaan työhön liittyen tulee esittää mielipiteitä ja pystyä vaikuttamaan. Taustalla tulisi olla yhteinen näkemys siitä, että missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. (3) Osallistaminen on yhteiskehittämisen edellytys Suunnittelu- ja työstövaiheessa ison teeman ympärillä saattaa olla aluksi koko projektitiimi ideoimassa sisältöä. Tällöin kaikkia on tärkeä innostaa ideointiin ja rohkeidenkin näkemysten esiin tuomiseen. Se että saadaan villeimmätkin ideat lentoon, edellyttää luottamuksellista ja psykologisesti turvallista ilmapiiriä. Urbaania kasvua Vantaa -hanketta (UKV) toteutetaan yhteiskehittämisen menetelmin. Hankkeessa on parhaimmillaan ollut mukana 12:sta eri organisaatiosta yhtä aikaisesti noin 40 asiantuntijaa sekä lisäksi työssä on ollut mukana muita yhteistyökumppaneita. UKV:ssa on pyritty hyödyntämään osallistujien vahvuuksia ja monet ovat saaneet fasilitoida erilaisia työpajoja, joissa on osallistettu jokainen omasta roolistaan ideoimaan ja kertomaan ajatuksiaan. Kokemus vaikuttamismahdollisuuksista on silti saattanut heiketä etätyöajassa ja toisaalta hanketiimin kasvaessa, jolloin myös erilaisia työryhmiä on syntynyt lisää. UKV:ssa palvelukokonaisuuksien suunnittelu on aloitettu yhteisellä työpajalla, jossa on lähdetty melko tyhjältä pöydältä rohkeasti ideoimaan, mitä voisimme kehittää palveluksi. Yhden tai kahden kerran isolla kokoonpanolla tehdyn ideoinnin jälkeen on valittu vastuuhenkilö vetämään suunnittelua ja tarkoituksenmukainen tiimi hänen kanssaan jatkamaan asian työstämistä kohti konkretiaa. Etuna tällaisessa työskentelytavassa on se, että kaikki pääsevät tuomaan esiin mielipiteensä, vaikka jokaisen näkemystä ei välttämättä voida huomioida samalla painoarvolla. Jokaisella yhteisön jäsenellä on jonkinlaista asiantuntijuutta jaettavaksi. Yhteisöllisyyden kannalta on olennaista kaikki sellainen henkinen, tiedollinen ja taidollinen pääoma, jota jollakin yksilöllä tai ryhmällä on olemassa ja jota hyödyntämällä ryhmät voivat toimia parhaalla tavalla (3). Olemme UKV:ssa järjestäneet yhteisiä työpajoja, joissa kaikkien ideoita on kerätty tasapuolisesti. Projektiryhmäläisiä on kannustettu osallistumaan sellaisten tiimien työskentelyyn, jotka ovat oman työn kannalta merkityksellisiä. Ajankäytöllisistä syistä on pitänyt kuitenkin välillä pohtia, että kenen on välttämätöntä olla missäkin paikalla. Pienemmät kokoonpanot ovat usein tehokkaampia kuin ison joukon palaverit. Nopeatempoisuus aiheuttaa osaltaan haasteita pysyä mukana viimeisimmissä käänteissä. Tämä on toisinaan aiheuttanut turhautumista ja hämmennystä, kun tänään sovittu voi olla jo huomenna toisin. Siihen voi vaikuttaa jokin uusi näkökulma, tieto tai päätös, jota ei ole ollut aiemmassa hetkessä saatavilla. Projektipäällikön roolissa on myös ollut erittäin tärkeää jatkuva vuorovaikutus päätöksistä ja muuttuneista tilanteista. Viikoittaiset tiimi- ja projektiryhmäkokoukset eivät riitä, vaan tiimiläisten kanssa on käytävä jatkuvaa keskustelua. Onnistuneen vuorovaikutuksen takaamiseksi tietoisen tiedon jakamisen vastuu on kuitenkin kaikilla, ei vain johdolla (3). Aikaresurssit asettavat omia rajoitteita kehitystyölle. Jossain vaiheessa palvelun pitää lopulta valmistua, eikä siinä vaiheessa voi enää ottaa huomioon enää vahvasti toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Aktiivinen panos on pitänyt antaa aiemmin ja lopulta on vaan päätettävä, miten edetään. Lopputulos saattaa olla eräänlainen kompromissi, koska asiat pitää saada eteenpäin ja päätöksiä on tehtävä. Yhdessä olemme vahvempia Uudet ratkaisut syntyvät usein vuorovaikutuksen tuloksena, kun osallistujat pääsevät pallottelemaan ajatuksia muiden kanssa. Yhteistyössä on ehdottomasti voimaa senkin takia, että kenelläkään ei voi yksinään olla sitä kaikkea näkemystä, tietoa ja kokemusta mitä tiimillä on yhteensä. Yhteiskehittämisessä tehtävä yhteistyö voi tuottaa muutokseen johtavaa uutta ajattelua. On kuitenkin hyvä tunnistaa, että eri toimijoilla voi olla taustalla erilaiset intressit ja jopa ristiriitaiset tavoitteet. (4) Yhteiskehittämisen menetelmin toteutettavassa innovatiivisessa hankkeessa ratkaisut ovat omanlaisiaan, mutta siihen vaikuttavat myös hankesuunnitelmasta tulevat raamit. Jokainen päätyisi itsekseen toisenlaiseen ratkaisuun, mutta toisaalta silloin eivät käytössä ole ollut kaikki se osaaminen ja ne näkemykset, mitä yhdessä tehden on ollut. Erilaiset näkökulmat ja ideat ovat erittäin arvokkaita lopputuloksen kannalta, eikä ristiriidoilta voi aina välttyä. Haasteeksi on noussut viestin kulkeminen samassa tahdissa kuin asiat kehittyvät. Erityisen haasteen tuo se, että asioita työstetään pienemmissä ryhmissä, jotka liittyvät isoon kokonaisuuteen tavalla tai toisella. Aktiivisella, jatkuvalla viestinnällä päästään pitkälle, mutta silti palaute on usein ollut se, että viestit kulkevat liian hitaasti. Samoin keskinäisen vuorovaikutuksen yhteensovittaminen on aina kehittymisen paikka. Monen tekijän toimiessa yhtä aikaa haasteena voi olla väärinymmärrysten syntyminen, jota verkon kautta työskentely ei helpota. Tietoa pitää välittää henkilöltä toiselle, jolloin matkalla viesti helposti muuntautuu, koska jokainen tekee omia tulkintoja kuulemansa perusteella. Yhdessä on erilaisten työpajojen kautta kirkastettu tavoitetta, suuntaa, sisältöjä ja pienempiä kokonaisuuksia. Mikäli jokin on näyttäytynyt ensiksi hahmottumattomalta kokonaisuudelta, josta ei ole meinannut saada otetta, ovat palaset asettuneet kuitenkin paikallaan kovan työn jälkeen ja lopulta on saavutettu selvä suunnitelma. Olemme monta kertaa voineet todeta, että kova työ tuottaa yleensä tulosta ja vaikeatkin solmut saadaan avattua. Parasta ovat yhdessä saavutetut onnistumiset. Mitä yhteiskehittäminen edellyttää hankeorganisaatiossa? yhteisten käytäntöjen luomista vahvaa koordinointia yhteistä, säännöllisestä suunnittelua tiivistä yhteistyötä kehittäjien välillä kaikkien panosta oikealla hetkellä aktiivista osallistumista, itseohjautuvuutta osallistavien menetelmien hyödyntämistä aikaa ja kärsivällisyyttä jatkuvaa kommunikointia ison kuvan johtamista, pienempien tiimien työn koordinointia joustavuutta ja ymmärrystä erilaisten vuorovaikutustaitojen huomioimista oman näkemyksen uudelleenmuotoilua, hyväksymistä työelämätaitoja konkreettisia vastuita (delegointi) Lähteet Ahlstrand, A. (2019). Osallistamisesta osallisuuteen - hyviä käytäntöjä yhdessä kehittäen. Hiiltä ja timanttia -blogi. CCO Co-creation Orchestration. Mitä on yhteiskehittäminen? Laurean sivustolla. Jäppinen, A-K. 2012. Onnistu yhdessä! Työyhteisön kehittämisen 10 avainta. PS-Kustannus, Juva. Ruoslahti, H. 2020. Yhteiskehittäminen EU-rahoitetuissa hankkeissa. Tiede Ja Ase, 2020 (78). Kirjoittaja Elina Taponen on projektipäällikkö ja jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen asiantuntija. Häntä kiinnostaa yritysten tarpeisiin kehitettävät työssä oppimisen ratkaisut. Elina on työskennellyt Metropoliassa eri tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan.
Näin toteutat verkkojulkaisun
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden (TKI) toiminnassa syntyviä työn tuloksia levitetään esimerkiksi tuottamalla julkaisuja, jotka ovat saatavilla verkossa. Vaihtoehto pdf-tiedostomuotoiselle julkaisulle on verkkojulkaisu, joka toimii perinteisen verkkosivuston logiikalla. Se koostuu joukosta yksittäisiä verkkosivuja, joiden välillä voi navigoida, ja sen sisällöt ovat luettavissa ja katseltavissa verkkoselaimella ja avustavan teknologian avulla. Tämä tuo etuja pdf-muotoiseen sähköiseen julkaisuun verrattuna. Saavutettavan pdf-tiedoston luominen ja ylläpitäminen voi olla varsin työläs tehtävä. Hankejulkaisuksi sopiva, melko yksinkertainen, tekstiä ja kuvia sisältävä verkkosivusto on kohtalaisen helppo rakentaa saavutettavaksi. Hyvin pitkälle päästään, kun huolehditaan tekstien ja taustojen riittävästä kontrastista sekä sivujen rakenteen merkitsemisestä oikeilla otsikkotasoilla. Kun vielä muistetaan käyttää informatiivisia linkkitekstejä ja kuvien alt-tekstejä, ja tarvittaessa kirjoitetaan kuville ja kaavioille laajemmat tekstivastineet, on julkaisu hyvin laajan lukijakunnan saavutettavissa. Saavutettava verkkosivusto toimii laajalti eri päätelaitteissa ja sitä voidaan käyttää avustavan teknologian, esimerkiksi ruudunlukijan, kanssa. Sivusto myös indeksoituu hakukoneisiin ja on löydettävissä ja helposti luettavissa, kun sivuston aiheita etsitään verkosta. Sivuston eri osioihin on mahdollista linkittää, jolloin sivuston sisältöjä on helppo levittää eteenpäin jakamalla niihin suoria linkkejä. Verkkojulkaisu mahdollistaa sisällön tehokkaan leviämisen. Verkkosivusto on tarvittaessa helposti päivitettävissä. Pdf-julkaisua tuotettaessa on usein tarve graafiselle osaajalle, joka työstää julkaisun taitetun version ja luo siitä lopullisen pdf-version. Julkaisun päivittäminen voi olla työlästä, jos alkuperäiset taittotiedostot ovat tekijän hallussa tai jos tiedostot eivät ole enää saatavilla. Verkkojulkaisu voidaan rakentaa pienen perehtymisen myötä omaksuttavan sisällönhallintajärjestelmän avulla, jolloin julkaisun päivittäminen on helppoa ja päivitysvastuuta voidaan jakaa useammalle henkilölle. Verkkosivustona toteutetusta julkaisusta voidaan saada kävijätilastoja ja esimerkiksi nähdä, mitä sisältöjä lukijat erityisesti lukevat. Pdf-julkaisusta voidaan tilastoida parhaimmillaan latausmäärä sekä reitti, jonka kautta lukija päätyi julkaisun lataussivulle, jos julkaisualusta tämän mahdollistaa. Verkkojulkaisu sen sijaan mahdolistaa monipuolisen kävijätilastoinnin. Tilastoinnin myötä voidaan nähdä, mistä kävijät julkaisuun tulivat, mitä tietoa he hakivat ja mille sisältösivulle he saapuivat, kuinka he liikkuivat sivuilla ja kauanko he viipyivät kunkin sisällön parissa. Verkkojulkaisun rakentaminen Julkaisun tärkein asia on sen tietosisältö, joka yleensä tarkoittaa kokoelmaa tekstejä ja kuvia. Julkaisuja voidaan toimittaa ja työstää esimerkiksi siten, että materiaalit jaetaan jossain sopivassa pilvipalveluissa. Verkkojulkaisua rakentaessa voidaan hyödyntää esimerkiksi Google Sites -alustaa, jossa sisältöjä voidaan rakentaa valmiiksi verkkosivuston logiikalla. Sisältöjen ollessa lähes valmiit materiaali voidaan siirtää ja muotoilla lopulliselle julkaisualustalle. Toteutin verkkojulkaisun Vaikuttava projekti, joka käsittelee vaikuttavuutta hanketoiminnan elinkaaren eri vaiheissa. Julkaisun on toimittanut Osuma-hankkeen projektipäällikkö, yliopettaja Katri Halonen. Tässä työssä Google Sites -alustan hyödyntäminen sisällöntuotannossa osoittautui lopullisen julkaisun näkökulmasta toimivaksi valinnaksi, koska Sitesilla julkaisu saatiin jo alkuvaiheessa sisällöntuottajien kesken verkkosivuston muotoon ja rakenteeseen. Kun tuli aika siirtää materiaali varsinaiseen julkaisujärjestelmään, oli sisällöt jo hyvin jäsennelty selkeiden yläotsikkojen alle. Siirtovaiheessa kiteytettiin rakenteen osalta enää kahta yläotsikkoa: “Viestinnän vaikuttavuus” vaihtui muotoon “Viestintä” ja “Hyvän käytänteen paikantaminen” muotoon “Hyvä käytänne”. Tarkoitus oli, että sivuston navigaatio-osion muodostavat aihealueiden nimet olisivat mahdollisimman selkeät ja ytimekkäät hahmottamisen ja käytettävyyden vuoksi. Sisällönhallinta Vaikuttava projekti -sivusto on toteutettu WordPress-julkaisujärjestelmällä. WordPress-ohjelmisto, jonka voi ladata WordPress.org -sivustolta, on asennettu Metropolia Ammattikorkeakoulun palvelimelle ja muokattu tarkoitukseen sopivaksi. Sivuston ulkoasu on toteutettu Reykjavik-ulkoasuteeman pohjalle. Teema on maksuton ja sen on rakentanut WebMan Design / Oliver Juhas. WebMan Desing -teemat ovat lähtökohtaisesti saavutettavia, joten niiden pohjalta voi rakentaa saavutettavia sivustoja luottaen siihen, että esimerkiksi tekstien kontrastit ja teeman tuottama koodi ovat saavutettavia. Vaikuttava projekti -sivustolla jokaisella sisältöosiolla on WordPress-järjestelmän otsakekuva-toiminnolla toteutettu, näyttävä kuvaelementti sivun otsikon alla. Otsakekuvien tarkoituksena on keventää tekstisisältöä ja antaa kullekin osiolle oma visuaalinen kiinnekohta. Otsakekuvaelementti toistuu sisältösivuilla “haitari (accordion)”-toiminnolla toteutettujen alaosioiden otsikoissa. WordPress-ohjelmistolle on saatavilla runsaasti erilaisia lisäosia, joilla ohjemiston toiminnallisuuksia ja ominaisuuksia voidaan lisätä. Vaikuttava projekti -sivustolla on käytössä vain yksi lisäosa, Accordion Blocks. Lisäosalla on toteutettu otsikkosivujen alaosien piilottaminen ja esiin tuominen käyttäjän toiminnan mukaisesti. Kun sisältösivu avataan, ovat alaosiot suljettuina, ja kun osion otsikkoa klikataan, avautuu osio luettavaksi. Lisäosa on teknisesti saavutettava, eli sisältö on luettavissa ruudunlukijalla sisältöihin pääsee navigoimaan näppäimistöllä, jos käyttäjä ei esimerkiksi kykene käyttämään hiirtä tai kosketuslevyä. Viisi vinkkiä verkkojulkaisuun Parhaat vinkit verkkojulkaisun toteuttamiseen: Selkeytä yläotsikot, määrittele päänavigaatio Luo sisältösoivuille toistuva, johdonmukainen rakenne Korosta ja elävöitä, mutta ei liikaa Kevennä kuvilla Karsi, yksinkertaista Selkeytä aihealueet sekä yläotsikot ja määrittele päänavigaatio. Kun julkaisun rakenne on looginen ja jaettu selkeiden yläotsikoiden alle, on helppo tuottaa verkkosivustolle johdonmukainen navigaatio, joka kertoo lukijalle, mistä julkaisussa on kyse ja mistä asiat löytyvät. Luo sisältösoivuille toistuva, johdonmukainen rakenne. Käytettävyyden ja saavutettavuuden kannalta on hyvä pitää eri sisältösivut samankaltaisina, niin lukijan ei tarvitse jokaisella sivulla orientoitua uudelleen sisällön esittämistapaan. Korosta ja elävöitä kohtuudella. Pitkiä tekstimassoja on hyvä jakaa sekä korostaa asioita sopivasti, ja näin antaa antaa lukijan kasteelle kiintopisteitä. Kannattaa kuitenkin varoa liioittelemasta; jos kaikkea korostaa ja elävöittää, tulee sisällöstä meluisaa sekamelskaa, jota on raskas hahmottaa. Kevennä kuvilla. Kuvat keventävät näkevän käyttäjän käyttökokemusta, ja kuvilla voi havainnollistaa ja kiteyttää asioita. Ylimääräisten kuvituskuvien käyttöä kannattaa harkita, että ajatus ja pysyy itse asiassa. Karsi, yksinkertaista. Verkossa tietoa etsitään nopeasti silmäillen, joten on tärkeää, että lukija löytää heti ja helposti oleelliset asiat. Olennaiseen keskittyminen auttaa karsimaan ja kiteyttämään asiat myös julkaisua tehdessä, mikä usein johtaa parempaan lopputulokseen myös sisällön kannalta. Kirjoittaja Jussi Linkola on projektisuunnittelija ja verkkoviestijä Metropolia ammattikorkeakoulun Media, muotoilu ja konservointi -osaamisalueelta. Osuma-hankkeessa Jussi vastasi verkkosivujen sekä Vaikuttava projekti -verkkojulkaisun toteutuksesta. Lisätietoja Osuma-hanke toimi valtakunnallisten Osallistamalla osaamista -kehittämisohjelmien aktivointi- ja koordinointihankkeena vuosina 2018-21.
Nuorten osallisuus vahvistuu hävikkiruokatoiminnassa
Hyvinvointi, terveys ja työllisyyden edistäminen ovat keskeisiä tulevaisuuden investointeja 1. Tulevaisuutta hahmoteltaessa on tuotu esille, että yhteiskunnan tulee edistää yksilön aktiivista osallisuutta 2 ja kokemusta sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta 3. Tässä blogissa pohdimme, voiko nuoren kokemusta osallisuudesta kestävän tulevaisuuden rakentamisessa vahvistaa hävikkiruokatoiminnalla. Hävikkiruokatoiminnan monet merkitykset Ruokahävikin välttäminen on noussut viime aikoina keskusteluissa esille erityisesti ekologisessa valossa. Keskustelujen mukaan kotitalouksia kannustetaan hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tämä mahdollistuu, kun huomiota kiinnitetään enemmän ostettavan ruoan määrään ja edellisten aterioiden uudelleen hyödyntämiseen. Hävikkiruoan ja sen jakelun avulla on onnistuttu osallistamaan työelämän ulkopuolella olevia mukaan kestävää kehitystä tukevaan toimintaan 4. Kestävä tulevaisuus ja sen luominen eivät katso yhteiskunnallista sosioekonomista asemaa tai koulutustaustaa, vaan se kokoaa ihmisiä yhteen, taustoista riippumatta. Hävikkiruoan myötä vastuullistetaan, opetetaan ja osallistutaan 5. Käytännössä ruokahävikkitoiminta voi toimia sosiaaliturvan jatkeena, työllistäjänä, ilmastonmuutoksen hillitsijänä ja resurssiviisauden opettajana. Matilaisen 5 mukaan itse hävikkiruokatoimintaan liittyvä prosessi on merkityksellistä, ei vain toiminnan tulos. Ruokahävikistä ja sen ympärille rakennetusta toiminnasta keskusteltaessa, tulisi ekologisen kiertotalousnäkökulman lisäksi pohtia sitä, miten ruokahävikkitoiminta voisi toimia sosioekonomisten raja-aitojen purkajana tai sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen 1 mukaan: ”Jokainen ihminen on voimavara, jonka toiminta- ja työkyvystä sekä osallisuudesta huolehtimalla taataan yhteiskunnan kestävyys ja vakaus”. Jokainen voi osaltaan, tasavertaisena toimijana, olla osana kestävän tulevaisuuden vahvistamista. Hävikkiruokatoiminta nuorten osallisuuden edistäjänä Nuorisotakuutalolla Sosiaalipedagogisesti tarkasteltuna ruokahävikkitoiminta voidaan nähdä ympäristöinnostajaroolin kautta, jolloin ”ympäristöinnostaja on merkitysten ja suhteiden välittäjä, innostamisen aktiviteettien ja niistä syntyneiden tunteiden ja kokemusten kautta vahvistuvan vastuullisen luontosuhteen mahdollistaja" 6. Osallisuuden vahvistamisen näkökulmasta ruokahävikkitoiminta nuorten kanssa voi tarjota turvallisen tilan kestävän kehityksen arvoista ja ilmastoahdistuksesta 7 keskustelemiselle. Nuorisotakuutalolla hävikkiruoan arvo osana nuorten kanssa tehtävää ohjaustoimintaa on tunnistettu ja otettu käyttöön. Nuorisotakuutalolle toimitetaan hävikkiruokaa viikoittain. Ruoka on leipää, hedelmiä, jogurttia ja muita välipalaksi kelpaavia tuotteita. Ruoan tarjoaa Stadin safka 8, joka on Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä. Sen tarkoituksena on yhdessä ruoka-aputoimijoiden kanssa hyödyntää sellaista hävikkiruokaa, joka muuten menisi hukkaan. Osa hävikkiruoasta toimitetaan ruoka-avun piiriin eri jakelutoimijoille. Nuorisotakuutalolle toimitettua hävikkiruokaa hyödynnetään eri yhteyksissä. Esimerkiksi nuoret voivat syödä ruokia työpajatoiminnan aikana 9 tai vaihtoehtoisesti ruokaa voi ottaa mukaan kotiin vietäväksi. Lisäksi hävikkiruokaa on hyödynnetty Nuorisotakuutalon leffaperjantain yhteydessä. Kestävä kehitys FUTU:ssa - vastuuta ihmisistä ja ympäristöstä Kestävän kehityksen ajattelu ja toiminta ohjaavat vastuullisiin tekoihin toisia ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. FUTU -hanke edistää osaltaan sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamista hävikkiruokatoiminnan avulla. Hävikkiruokatoiminta on ollut myös merkittävä osa FUTU -hankkeen jalkautuvaa työtä 10. Sen avulla on onnistuttu luomaan kohtaamisia nuorten kanssa, kun keskustelun lomassa tarjolla on ollut esimerkiksi suklaalevy tai muuta välipalaa. Kohtaaminen ruoan äärellä voi tehdä kohtaamisesta lähestyttävämpää ja innostaa arvokeskusteluun maailman ekologisesta ja sosiaalisesta tilasta. Hävikkiruokatoiminnassa ohjaajan asenne ja arvot ovat tärkeitä, sillä ne välittyvät ohjaustoiminnassa. Hävikkiruokatoiminta liittyy samalla olennaisesti Metropolia ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja kasvun strategiaan 11, joka tavoittelee ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Se vastaa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 ja komission kiertotalouspaketin tähän mennessä asettamaan ja jatkossa edelleen täsmentyvään tavoitteeseen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä 12. Agenda 2030 avulla pyritään kansainvälisesti vastaamaan köyhyyden, konfliktien, epätasa-arvon ja ilmastonmuutokset haasteisiin 13. FUTU -hanke pyrkii näin osaltaan vaikuttamaan nuorten asenneilmapiirin muovaajana ja edistämään ruokahävikin hyödyntämistä sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus (2018) Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Sosiaalisesti Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018. Valtioneuvosto. Strategia 2030. Eheä yhteiskunta ja kestävä Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Strategia 2030 - Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:1. Etappi ry: Hyvän olon kahvila Tsäänssi Matilainen, E. (2021) Ruokahävikin elämäkerrat - Etnografia ylijäämän arvottamisesta hävikkiravintolan arjessa. Tampereen yliopisto. Järvinen, S., Foster, R., & Morris, N. (2020) Ympäristöinnostaja luontokokemusten ja ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäjänä. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 21, 39–62. Piispa, M. & Myllyniemi, S. (2019) Nuoret ja ilmastonmuutos. Tiedot, huoli ja toiminta Nuorisobarometrien valossa. Yhteiskuntapolitiikka 84(1), 61–69. Mikä Stadin safka? hel.fi sivustolla Tulevaisuusmaanantai, Valo-valmennuksen sivusto Jalkautuvaa työtä Futu -autolla, FUTU-hankesivu Metropolia ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja kasvun strategia United Nations: Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development AGENDA 2030. UNDP Suomi. Kestävän kehityksen tavoitteet. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka: kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Hävikkiruoka haastaa vallitsevia jätekäsityksiä. Ilmiömedia,fi-sivusto. Kirjoittajat Anna-Reetta Kyllönen (YTM) työskentelee suunnittelijana ja asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksellä. Työnkuvaan kuuluvat erilaiset kirjalliset työt ja sosiaalisenmedian viestinnästä vastaaminen. Hänen kiinnostuksen kohteita ovat erilaiset yhteiskunnalliset ilmiöt, kestävä kehitys, taloustiede ja yhteiskuntahistoria. Eija Raatikainen (KT) toimii yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (& YAMK) valmistuville opiskelijoille kasvatustieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.
Senioriliikkujan hyvä ravitsemus – osa 2
Senioriliikkujan hyvä ravitsemus -sarjan toisessa osassa käydään läpi eri energiaravintoaineiden merkitystä senioriliikkujan kannalta. Senioriliikkujan hyvää ravitsemusta käsittelevä osa 1 on luettavissa Tikissä-blogista. Ikääntyneen lautasmalli koostuu yhtä suurista osuuksista hiilihydraatin ja proteiinin lähdettä sekä kasvikunnan antimia, eli jokaista kolmannes lautasellisesta. Kasviksia kannattaa käyttää myös pääruoan raaka-aineena. Lautasmallia täydennetään mieleisellä ruokajuomalla sekä kuitupitoisella leivällä, jonka päälle sipaistaan teelusikallinen pehmeää rasvaa. Seuraavaksi tarkastellaan energiaravintoaineiden sekä kasvisten merkitystä liikkuvan seniorin ravitsemuksessa. Proteiineja rakennusaineeksi Ravinnon proteiinit stimuloivat proteiinisynteesiä ja ovat edellytys lihaskudoksen ylläpidolle. Ikääntyneellä ravinnon proteiinin vaikutus on huomattavasti vähäisempää ja stimulaatio alkaa viiveellä nuorempiin verrattuna. Ikääntyneet tarvitsevatkin suhteessa jonkin verran suuremman määrän proteiineja saadakseen saman vasteen kuin nuoremmat. Proteiinit ovat nimenomaan rakennusaineita, joten niitä tarvitaan myös esimerkiksi vammoista ja sairauksista toipumiseen. Riittävä proteiinien saanti suojaa lihas- ja luukadolta, kunhan huolehditaan D-vitamiinin ja kalsiumin riittävästä saannista. Proteiinien saanti kannattaa jakaa tasaisesti pitkin päivää eri aterioille, myös välipaloille. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä hyvä proteiinimäärä on noin 20-40 g/ateria. Esimerkiksi yhdestä broilerin rintafileestä saadaan noin 40 g ja lohifileestä noin 25 g proteiinia. Proteiinin saanti voi jäädä liian vähäiseksi, etenkin jos ruokahalu tai ruoanvalmistustaito on heikko. Suositeltavia proteiinin lähteitä ovat kala, kana, vähärasvaiset liha- ja maitovalmisteet sekä kasvikunnan proteiinilähteet kuten pavut, herneet ja soijavalmisteet. Hiilihydraatteja energiaksi Hiilihydraatit ovat sitä tärkeämpää polttoainetta, mitä tehokkaammin liikutaan. Hiilihydraattien riittävä saanti suojaa proteiinin käyttöä oikeaan tehtäväänsä eli rakennusaineeksi. Hiilihydraatit parantavat myös vastustuskykyä ja pitävät yllä hyvää vireystasoa. Laadukkaat hiilihydraatit sisältävät hyvin kuitua ja suojaravintoaineita. Esimerkiksi leipähyllystä kannattaa valita leipä, jossa on kuitua vähintään 6 g/100 g. Kuidun mukana saadaan myös tärkeitä suojaravintoaineita. Koska ikääntyneen kyky varastoida hiilihydraatteja glykogeeninä on heikentynyt, kannattaa hänen huomioida se pitkäkestoisen kestävyysliikunnan, esimerkiksi pyöräily- tai sienestysretken aikana nauttimalla hiilihydraattipitoinen välipala liikunnan lomassa, esimerkiksi hedelmän tai välipalakeksin muodossa. Liikunnan jälkeen nautitut hiilihydraatit auttavat palautumaan ja keräämään voimia taas seuraavaa liikuntakertaa varten. Pehmeällä rasvalla monia positiivisia vaikutuksia Rasva on tärkeä energian lähde erityisesti kevyessä liikunnassa. Liikunnan aikana hyödynnetään elimistön rasvavarastoja. Ravinnon rasvalla on suuri merkitys maun antajana ja energian lähteenä, ja sen laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomioita terveyssyistä. Ravinnon rasvasta tulisi olla vähintään 2/3 niin kutsuttua pehmeää rasvaa, mikä turvaa välttämättömien rasvahappojen riittävän saannin, on sydänystävällistä ja vaikuttaa positiivisesti myös kognitiivisiin toimintoihin. Ruoanvalmistuksessa kannattaa käyttää kasviöljyä, kuten rypsi- tai oliiviöljyä, ja sipaista leivän päälle kasviöljypohjaista margariinia. Myös kala, siemenet, pähkinät ja mantelit ovat mainioita pehmeän rasvan lähteitä. Kala ja D-vitaminoidut tuotteet, kuten margariinit, ovat tärkeitä D-vitamiinin lähteitä. Väriä lautaselle Ruoan laadun merkitys korostuu, koska energiansaanti vähenee eri syistä iän myötä, mutta suojaravintoaineiden tarve pysyy ennallaan. Kasviksia, kuten juureksia ja vihanneksia, kannattaa ujuttaa ruokaan kuin ruokaan sopivassa muodossa sekä nauttia hedelmiä ja marjoja aamiaisen, jälkiruokien ja välipalojen yhteydessä. Suositeltava määrä on 5-6 kasvis/hedelmä/marja-annosta päivässä. Yksi annos tarkoittaa ”yhtä omaa kourallista” kasviksia tai marjoja tai yhtä hedelmää. Riittävästä folaatin saannista kannattaa huolehtia nauttimalla vihreitä kasviksia ja täysjyväviljaa. Paljon liikkuvien ruokahalu pysyy yleensä parempana ja ruoan määrä suurempana, jolloin suojaravintoaineitakin saadaan automaattisesti enemmän, mikäli ruokavalio on monipuolinen. Kasvikset, marjat ja hedelmät tuovat väriä sekä antavat mukavaa makua ja vaihtelua ruokalautaselle. Tarvitaanko ravintolisiä? D-vitamiinilisää suositellaan kaikille 75 vuotta täyttäneille 20 mikrogrammaa/vrk ympäri vuoden turvaamaan riittävä saanti, koska D-vitamiinin muodostuminen iholla ja mahdollisesti myös sen imeytyminen ruoasta sekä muuntuminen aktiiviseen muotoon on ikääntymisen myötä heikentynyt. Mikäli yli 75-vuotias nauttii kalaa pari kertaa viikossa ja käyttää D-vitaminoituja tuotteita, voi D-vitamiinilisän vuorokausiannosta vähentää 10 mikrogrammaan. Myös alle 75-vuotiaille senioreille suositellaan 10 mikrogramman D-vitamiinilisää loka-maaliskuun aikana varmistamaan riittävä saanti. Kasvisruokavaliota noudattavien kannattaa huolehtia myös muun muassa B12-vitamiinin, jodin ja kalsiumin riittävästä saannista. Myös sekaruokavaliota noudattavan ikääntyneen kannattaa keskustella lääkärin kanssa B12-vitamiinilisän tarpeesta, sillä kyseisen vitamiinin imeytyminen saattaa olla heikentynyt esimerkiksi käytettävän lääkkeen, kuten metformiinin vuoksi. Kotikeittiöön kannattaa valita jodioitu suola. Jodin vuoksi suolan käyttöä ei kuitenkaan kannata lisätä, sillä runsas suolan käyttö nostaa verenpainetta. Jodin luontaisia lähteitä ovat kala, maitotuotteet ja kananmuna. Suolan käyttöä voi vähentää maustamalla ruokaa suolattomilla yrteillä ja pippureilla sekä esimerkiksi erilaisilla happamilla ruoka-aineilla, kuten tomaatilla ja sitruunalla, tai lisäämällä ripaus suolaa vasta kypsennetyn ruoan pinnalle, jolloin sitä tarvitaan vähemmän. Monipuolisen ja ravitsemussuosituksien mukaisen ruokavalion pystyy koostamaan monella tavalla, seniorin omat makumieltymykset huomioiden. Hyvältä maistuva mieleinen ruoka tulee parhaiten syödyksi ja auttaa näin olen myös pitämään yllä ikääntyneen terveyttä ja hyvinvointia - ruokailuhetken sosiaalista ja mieltä piristävää kokemusta unohtamatta. Lisätietoa ikääntyneen ravitsemuksesta: Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus Kirjoittaja Merja Lahdenperä toimii ravitsemustieteen lehtorina Metropoliassa ja opettaa ravitsemusta sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Hän on ollut mukana ohjaamassa myös monialaisia innovaatio-opintoja ja 3AMK:n yhteistä Digital Wellbeing Sprintiä. Lisäksi hän on toiminut projektipäällikkönä ja koordinoinut hankkeiden suunnittelua 3AMK:n monialaisissa tiimeissä sekä osallistunut kirjoittajana hankehakuihin, joista esimerkkinä Seniorit tikissä -hanke. Senioreiden liikunta ja ravitsemus ovat olleet Seniorit tikissä -hankkeen kulmakiviä projektin tähdätessä senioreiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen, missä kirjoittajalla on ollut vahva rooli ravitsemuksen asiantuntijana. Koulutukseltaan Merja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveydenhuollon maisteri.
Ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointi-palveluiden kehittäminen kannattaa
"Jos liikunnallisuuden saisi oikeasti pidettyä yhtä kovalla tasolla kuin mitä nuori tekee luonnostaan, ikääntymiseen liittyvät merkit jäävät tulematta. Parhaiten omaa aineenvaihduntaa voi auttaa liikkumalla aktiivisesti ja syömällä riittävän proteiini- ja kuitupitoista ruokaa”, kiteyttää Helsingin Sanomat laajan kansainvälisen tutkimuksen tuloksia (1). Yli 65-vuotiaiden liikkumisen suosituksen keskiössä on lihasvoiman, tasapainon ja notkeuden harjoittaminen, sydämen sykettä kohottava liikkuminen sekä kevyt liikuskelu monipuolisesti yhdistellen (2). Väestön ikääntyminen maailmalla ja Suomessa nostaa ikäihmiset keskeiseksi tutkimuskohteeksi ja palveluiden käyttäjiksi. Ikääntyneet ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Monen ikääntyneen hyvinvointi ja toimintakyky on kärsinyt koronan aikana. Korona on passivoinut ihmisiä sitä myötä, kun rajoitukset ovat kaventaneet elinympäristöä. Myös järjestetyt liikunta-aktiviteetit ja harrastusmahdollisuudet ovat vähentyneet. Vaikka koronarajoitukset ovat lisänneet liikunta-alan toimijoiden digitaalisia palveluita ja etäpalveluita, ovat nämä ratkaisut haastavia useimmille ikääntyneille heikkojen digitaitojen vuoksi. Vuoden 2020 FinSote-tutkimusaineiston mukaan 70-79 -vuotiaista suomalaisista noin 30 % ja 80 vuotta täyttäneistä yli 50% ei käyttänyt nettiä sähköiseen asiointiin (3). Korona-aika on vaikuttanut erityisesti myös liikunta- ja hyvinvointialalla toimiviin yrityksiin. Kevään 2020 selvityksen mukaan liikunta-alan yrityksistä 59 %:lla liikevaihto oli laskenut korona-rajoitusten myötä vähintään puolella. Monet yritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kokonaan. (4) Ikääntyneiden liikunta-ja hyvinvointipalveluihin kannattaa panostaa Olemme varmasti jo väsymykseen asti lukeneet tietoja väestön ikääntymisestä ja sen mukanaan tuomista haasteista. Asia ei todellakaan ole uusi, vaan jo vuonna 1999 julkaistussa Sitran tutkimusraportissa kirjoittajat pitivät tärkeimpänä tavoitteena ikääntyneiden terveydentilan, toimintakyvyn ja elinolojen parantamista. Tavoitteeseen pääsemisen edellytykseksi nähtiin hyvin toimiva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä. Tämän nähtiin mahdollistuvan suotuisan talouskehityksen, kohtuullisen terveys- ja sosiaalipalvelujen reaalihintakehityksen sekä ikääntyneiden terveydentilan ja toimintakyvyn ylläpitämisen kautta niin, että erityisesti laitoshoidon käyttö myöhentyisi (5). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin on kuitenkin nähtävissä, että samalla, kun Suomen väestö ikääntyy, yhä useampaa kuntaa koskettavat myös tilanteet, joissa kunnan ikärakenne luo haasteita elinvoimaiselle ja taloudellisesti kestävälle palvelujen järjestämiselle (6). Miten väestö ikääntyy, onkin monessa mielessä tärkeä vaikuttamisen paikka. Ikääntyneiden psyykkinen ja fyysinen jaksaminen on ollut koronaepidemian aikana koetuksella muun muassa vähentyneen liikkumisen, mahdollisen yksinäisyyden ja yksipuolistuneen ravitsemuksen seurauksena. Ikääntyneiden hyvä ravitsemus ja vajaaravitsemuksen ehkäisy pitää yllä parempaa vastustuskykyä ja auttaa toipumaan sairauksista nopeammin. Sillä on myös suuri merkitys hyvän toimintakyvyn ylläpidossa. Ikääntyneiden hyvää ravitsemusta onkin erittäin tärkeä tukea myös koronaepidemian jälkeen, sillä tämä epidemia ei jääne viimeisimmäksi. Ikääntyneet kasvava asiakasryhmä liikunta- ja hyvinvointipalveluja tarjoaville yrityksille Ikääntyneiden tarpeet tarjoavat monipuolisia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi kaikilla kotona asuvilla ikääntyneillä tulisi olla mahdollisuus riittäviin ja monipuolisiin aterioihin. Tämän turvaamiseksi heille tulisi järjestää tarvittavia ja helposti saavutettavia palveluita. Valtioneuvoston vuonna 2018 teettämässä Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä -selvityksessä ikääntyneiden ruokapalveluista toivotaan joustavia, muuttuvien tilanteiden mukaan käytettäviä. Hyvä ruokapalvelu tukee kotona asumista ja toimintakyvyn ylläpitämistä sen hetken tarpeiden mukaisesti (7). Tutkimustietoa ikääntyneiden fyysisestä toimintakyvystä ja hakeutumisesta liikuntapalveluiden pariin ei ole kovinkaan paljon. Toisaalta erilaisia palveluja on tarjolla paljon, mutta niitä ei löydetä, ilmeni Seniorit Tikissä hankkeen selvitystyössä (8). UKK-Instituutin paraikaa käynnissä oleva tutkimus ikäihmisten liikunnasta ja liikkumisesta tuo kaivattua lisätietoa yli 70-vuotiaiden suomalaisten liikkumis- ja suorituskyvystä liikkumisesta, paikallaanolosta ja unesta tutkimukseen osallistuvien terveydestä, toimintakyvystä, hyvinvoinnista, elämänlaadusta, kaatumisista liikkumista selittävistä ja ohjaavista tekijöistä. Ikääntyneiden muuttuneet liikuntaa ja hyvinvointia tukevat tarpeet sekä liikunta-alan yritysten liikevaihdon kehittymisen tukeminen uudessa koronan muovaamassa arjessa ovat myös vastakäynnistyneen Dallaten - asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta-ja hyvinvointipalveluihin -projektin fokuksessa. Miten ikääntyneiden muuttuneet tarpeet ja yritysten tarjoama saataisiin paremmin kohtaamaan? Millaisia asiakaslähtöisempiä liikuntaa- ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi kehittää? Näitä pohdimme yhdessä Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian moniammatillisen asiantuntijaryhmän sekä opiskelijoiden kanssa - ja haluamme kutsua myös yritykset mukaan tähän yhteiskunnallisestikin merkittävien palveluiden kehittämisen pariin. Lähteet Monelle kertyy ylimääräisiä kiloja 30-40 vuoden iässä, ja syynä on pidetty aineenvaihdunnan hidastumista- Uusi tutkimus todistaa uskomuksen vääräksi. Helsingin sanomat 22.9. 2021 Liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille. linkki UKK-instituutin sivustolle Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2020, linkki THL sivustolle. Parikka S, Koskela T, Ikonen J, Kilpeläinen H, Hedman L, Koskinen S, & Lounamaa A. Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020/1. PDF. Seniori-Suomi: Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset, linkki Sitran sivustolle K. Luoma, T. Räty, A. Moisio, P. Parkkinen, M. Vaarama, E. Mäkinen. Helsinki, Taloustieto Oy, 1999. Väestön ikääntyminen ja keskittyminen aiheuttavat haasteita kunnille 2019. Linkki Valtiovarainministeriön sivustolle. Rissanen A. Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä 2018. Linkki valtioneuvoston sivustolle. Valve R, Itkonen S, Huhtala M, Jämsén P, Mertanen E, Mäkeläinen P, Paavola S, Raulio S, Suominen M & Tuikkinen R. Kartoitusten kartoittamisesta. Artikkeli Seniorit Tikissä -hankkeen sivustolla. Kirjoittaja Heidi Stenberg KM, Th on projektinjohtamisen ammattilainen, joka projektityön lisäksi toimii asiantuntijalehtorina sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja yrittäjyyden opintojaksolla. Laaja-alainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on lähellä hänen sydäntään sekä työssä että vapaa-ajalla. Lisätietoja hankkeesta ja yhteistyömahdollisuuksista Heidi Stenberg, projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu
Senioriliikkujan hyvä ravitsemus – osa 1
Hyvä ravitsemustila ehkäisee sairauksia ja nopeuttaa niistä toipumista – mutta mikä parasta, se parantaa ikääntyneen vireyttä ja elämänlaatua sekä auttaa pitämään yllä hyvää toimintakykyä. Riittävällä ravitsemuksella voidaan merkittävästi auttaa ylläpitämään lihaskudoksen määrää ja lihasvoimaa, joka ikääntymisen myötä väistämättä vähitellen heikkenee. Liikunnalla voidaan hidastaa lihaskatoa, mutta se tarvitsee kumppanikseen riittävää energiansaantia ja proteiineja, elimistön rakennusaineita. Riittävän ravitsemuksen turvaamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä ikääntyessä janon tunne ja ruokahalu vähenee sekä joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytyminen heikkenee, vaikka näiden suojaravintoaineiden tarve pysyykin ennallaan. Liikunnan, levon ja ravitsemuksen tasapaino Kun seniori, eli vähintään 65-vuotias, innostuu lisäämään liikuntaa, on hyvä muistaa, että levon, ravitsemuksen ja liikunnan tasapainon merkitys tulee hänelle entistäkin tärkeämmäksi. Liikunnan määrä ja laji sekä ikä sinänsä vaikuttavat ravitsemukselliseen tavoitteeseen. Energiantarpeen arviointi on haastavaa ja tarve voi vaihdella suurestikin riippuen lajista ja siitä, harjoitteleeko tavoitteellisesti vai vaan virkistyäkseen. Riittävän energiansaannin turvaaminen on tärkeää, mutta etenkin paljon liikkuvalle seniorille riittävä energiansaanti voi olla haasteellista. Mistä tietää, saako liikuntaa harrastava seniori riittävästi energiaa? Oleellista on, ettei paino lähde liikaa laskemaan, vaan pysyy suunnilleen ennallaan. Yli 70-vuotiaan ei pääsääntöisesti kannata laihduttaa, vaan löytää liikunnasta mielenvirkeyttä, tarmoa ja toimintakykyä arkeen. Huolehtimalla riittävästä energiansaannista torjutaan lihaskudoksen menetystä vastustuskyvyn heikkenemistä loukkaantumisia luiden haurastumista sekä pidetään yllä harjoittelun tehoa riittävää palautumista pienennetään mahdollista ylirasituksen riskiä. Ravitsemustilaa voivat nakertaa ja nautitun ruoan määrää vähentää ruokahalun heikentymisen lisäksi myös hampaiden kunto, kylläisyyden tunteen nopeutuminen, lääkkeet ja sairaudet sekä psyykkiset tekijät kuten yksinäisyys. Säännöllinen ateriarytmi turvaa energiansaannin Ikääntyneen vatsalaukku tyhjenee hitaammin, jolloin kylläisyyskin tulee nopeammin. Niinpä välipalojen monipuolinen koostaminen on seniorille sitä tärkeämpää, mitä pienempiä pääaterioita hän jaksaa syödä. Seniorin kannattaa syödä 2-4 tunnin välein turvatakseen riittävän energiansaantinsa. Aktiiviliikkujan on hyvä ajoittaa ateriat optimaalisesti liikuntaan nähden. Välipala olisi hyvä syödä 30-90 min ennen liikuntaa, muistaa energiatäydennys pitkän suorituksen aikana ja hiilihydraattipainotteinen välipala harjoituksen jälkeen 30 min sisällä, jotta palautuminen käynnistyy saman tien. Palauttavassa välipalassa voi olla mukana myös jotain proteiinipitoista, kuten leivän kanssa lasi maitoa tai jogurttia. Runsaasti liikkuvalle pelkkä hedelmä palauttavana välipalana saattaa olla liian kevyt. Aterioiden ja välipalojen monipuolisuus tarkoittaa riittävän proteiinin ja energian saannin turvaamisen ohella myös värikkyyttä eli kasvisten, hedelmien ja marjojen monipuolista käyttöä. Uusiin kasviksiin kannattaa tutustua rohkeasti ja muistaa, että esimerkiksi kasvispakasteet ovat yhtä hyviä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä kuin vastaavat tuoretuotteetkin. Tärkeän kuidun määrä ei vähene, vaikka kasvikset kypsentäisikin. Jokaisella aterialla on hyvä täyttää kolmannes lautasellisesta kasviksilla. Nestetasapainostakin pitäisi muistaa huolehtia Kehon nestepitoisuus laskee iän mukana. Ikääntyneellä munuaisten kyky väkevöittää virtsaa nestevajeessa heikkenee eli virtsan volyymi kasvaa. Kun tähän lisätään heikentynyt janon tunne, mahdollisten lääkkeiden aiheuttamat nesteenmenetykset sekä liikunnan lisäämä hikoilu, on senioriliikkujan nestevajeen riski suurentunut. Liikunnan aiheuttama nesteen lisätarve vaihtelee liikunnan ja ilman lämpötilan mukaan. Liian vähäinen kehon nestepitoisuus voi oireilla väsymyksenä, keskittymiskyvyn puutteena, sekavuutena, huimaksena ja johtaa herkästi kaatuiluun. Normaalitilanteessa nesteen tarve on 1-1,5 litraa vuorokaudessa, ruoan sisältämän nesteen lisäksi. Keskimäärin tulisi juoda 0,5-1 litraa/tunti yli tunnin liikuntasuorituksen aikana ja huolehtia jo ennen liikuntasuoritusta hyvästä nestetasapainosta. Liikunnan jälkeen on syytä korvata nestehukka 1,5-kertaisena – vähitellen nestettä nautiskellen seuraavien tuntien aikana. Vesi on paras janojuoma, myös hammasterveyden kannalta. Mehuja ja muita sokeripitoisia juomia suositellaan normaalisti vain yksi lasillinen vuorokaudessa, eli tuoremehulla voidaan korvata yksi hedelmäannos. Maitopohjaiset juomat ovat hyviä proteiinin ja energian lähteitä. Senioreiden toimintakykyä ylläpitäviä ratkaisuja on kartoitettu hanketyöllä Senioreiden liikunta ja ravitsemus ovat olleet Seniorit tikissä -hankkeen kulmakiviä projektin tähdätessä senioreiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen, missä kirjoittajalla on ollut vahva rooli ravitsemuksen asiantuntijana. Hankkeen tavoitteena on yhtenäistää ja kehittää pääkaupunkiseudun eri alueiden hyvinvointi- ja liikunta-alan palvelutarjontaa vastaamaan senioreiden tarpeita ja toiveita siten, että seniorit myös löytäisivät palvelut helposti ja käyttäisivät niitä. Palveluita on kartoitettu ja tarjontaa kerätty yhteen, helposti löydettävään paikkaan palvelutori-mallia mukaillen. Selkeyttämisen tavoitteena on saada alueen ikääntyvät yhä enenevässä määrin liikunta- ja hyvinvointipalveluiden piiriin. Toisessa senioriliikkujan ravitsemusta käsittelevässä osassa mennään hieman pintaa syvemmälle ja käydään läpi eri energiaravintoaineiden merkitystä senioriliikkujan kannalta. Lisätietoa ikääntyneen ravitsemuksesta: Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus Kirjoittaja Merja Lahdenperä toimii ravitsemustieteen lehtorina Metropoliassa ja opettaa ravitsemusta sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Hän on ollut mukana ohjaamassa myös monialaisia innovaatio-opintoja ja 3AMK:n yhteistä Digital Wellbeing Sprintiä. Lisäksi hän on toiminut projektipäällikkönä ja koordinoinut hankkeiden suunnittelua 3AMK:n monialaisissa tiimeissä sekä osallistunut kirjoittajana hankehakuihin, joista esimerkkinä Seniorit tikissä -hanke. Koulutukseltaan Merja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveydenhuollon maisteri.
Yrittäjä jatkuvan epävarmuuden keskellä
"Tämä on ollut pahempi kuin 90-luvun lama, sillä silloin me olimme kaikki yhdessä. Nyt monet joutuivat yksin eristyksiin ja toisesta ihmisestä tuli sinulle vaarallinen." Tämä lausahdus hätkäytti, pysäytti ja herätti minut tajuamaan pandemiavuoden haastavuutta entistä syvemmin. Monet yrittäjät eivät vain menettäneet työtänsä ja toimeentuloansa. He menettivät päivittäisen työrytmin, monet työpaikan johon mennä ja kauheinta kaikessa oli se, että he menettivät myös ihmiset ympäriltään. Nyt elämme syksyä 2021 ja epävarmuus jatkuu. Kuka jaksaa, kuka kaatuu, mitä kuitenkin mahdollistuu. Kriisissä reagoiminen ja toimintakyvyn säilyttäminen Nykyinen traumaan liittyvä tietous havahduttaa siihen todellisuuteen, miten voimakkaasti ihminen voi tällaisiin tilanteisiin reagoida ja miten fyysisiä, tahdosta riippumattomia nämä reagoimismallit ovat. Henkilökohtainen taustamme ja sen turvallisuus vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen, miten säilytämme toimintakykymme meitä haastavissa tilanteissa (Manner, 2018, Odgen 2001, Van Der Kolk 2014). Epävarmassa tilanteessa sietoikkunaksi kutsuttu toimintakyvyn alue on eri laajuinen eri ihmisillä. Toinen pystyy toimimaan rauhallisesti ja tarkoituksenmukaisesti paineenkin alla. Toinen saa elimistöltään niin suuren hälytyksen vagus-hermonsa ja aivorakenteensa toiminnan kautta, että hän alkaa välittömästi taistella, paeta tai lamaantua. Tämän hermon vaikutus ihmiseen on siis automaattinen, eikä ihminen voi hallita sen toimintaa. Hätätilaa voi kyllä vakauttaa, kun tuntee itseään, tunnistaa omia reagointitaipumuksiaan ja tietää, mikä kaikki rauhoittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainoa ja siten sopivaa vireystilaa. (Van Der Kolk,2014) Selviytymistavoiksi tunnistetaan Odgen (2001) ja Van Der Kolk (2014) mukaan: Sosiaalinen liittyminen Alkukantaiset toiminnat (taistele jos voit ja pakene jos selviytymismahdollisuuksia ei ole) Jähmettyminen ja luovuttaminen Yrittäjän tukena menneestä tulevaan Metropoliassa on alkanut Laurea ammattikorkeakoulun vetämänä uusi Toivo@Tee -niminen hanke uusmaalaisten pienyrittäjien avuksi koronasta selviytymiseen. Yrittäjän tueksi on tarjolla erilaisia työskentelykanavia, joista yrittäjät voivat valita itselleen ja yritykselleen sen toipumis- tai kehittämisvaiheeseen parhaiten sopivan teeman. Kutsumme näitä kanavia Campeiksi, eräänlaisiksi yhteisöllisyyden ja yhteistyön leireiksi, joiden tavoitteena on tarjota räätälöityä, yksilöllistä vertaistuen voimaa verkostoitumisen tuomia mahdollisuuksia tietoa, taitoa uuden osaamisen luomiseksi. Istun uuden kollegan kanssa Teams-istunnossa haastattelemassa hankkeeseen ilmoittautunutta pienyrittäjää. Tavoitteenamme on kuulla hänen kokemustaan siitä, minkä äärelle korona hänet vei ja toi ja minkälaista tukea hän kokee tarvitsevansa selviytyäkseen ja palataksensa tulevaisuuteen. Tuo haastatteluhetki, yrittäjän tarpeiden tarkastelu, on Need Campiksi kutsuttu vaihe. Se avaa yrittäjälle mahdollisuuden tulla kuulluksi henkilökohtaisen tilanteensa kanssa, ja saamalla he saavat tietoa tarjolla olevan tuen vaihtoehdoista. Valittavissa on In Crisis -niminen prosessi, joka auttaa akuutissa tai vielä tuntuvassa kriisissä olevia yrittäjiä käsittelemään kohdalle sattunutta kriisiä ja tukee heitä kulkemaan pahoista paikoista uudistuviin tarinoihin. Työskentelyssä kokemuksia ja ilmiöitä tarkastellaan narratiivisesta näkökulmasta ja silloin pyritään luomaan hankalista kokemuksista ehjää tai eheytyvää tarinaa. Samalla rakennetaan myös uudistumisen polkua niin yrittäjälle kuin yrityksellekin. In Crisis -työskentely on tuonut esille äkillisen muutoksen tuoman järkytyksen vaikutuksia ja ihmisten erilaisia tapoja reagoida vaikeassa tilanteessa. Kriisistä selviytymisen jälkeen tutkitaan, mitä on sen jälkeen. Post Crisis tarjoaa, kiihdytystä kriisistä eteen päin ja Pre Crisis avaa ikkunoita tulevaisuusajatteluun ja sen välineisiin. Tavoitteena on rakentaa osaamista, jonka avulla voi tulevaisuudessakin kohdata ennalta arvaamatonta. Näiden kokonaisuuksien kautta tavoitteenamme on tukea uuden alun mahdollistumista ja uusien toimintatapojen ja -taitojen syntymistä yrittäjien arkeen. Pyrimme takomaan ja taikomaan kriisiä uudeksi mahdollisuudeksi. Me haluamme toivoa ja tehdä konkreettisesti yhdessä yrittäjien kanssa hienon paluun uuteen tulevaisuuteen. Sosiaalinen liittyminen väylänä uuteen Hankkeemme pyrkii toiminnallaan mahdollistamaan sosiaalista liittymistä muihin yrittäjiin ja tarjoamaan taisteluvälineitä uuden osaamisen muodossa. Ne yrittäjät, jotka kykenevät hakemaan apua, ovat hyvässä asemassa, he pystyvät toimimaan. Kukaan heistä ei ole lamaantunut eikä luovuttanut, vaan monet uskovat tulevaisuuteen ja luovat jo uusia mahdollisuuksia. Osa yrittäjistä on turhautunut siitä, että hankala-aika yhä pitkittyy ja tuo tullessaan odottamattomia uusia ongelmia, kuten ravintola-alan työvoimapulan. Eräskin yrittäjä huokaili tapaamisessamme, että ensin joutui irtisanomaan työntekijöitä ja nyt ei meinaa löytää edes tiskaria, saati sitten ravintolapäällikköä pieneen ravintolaansa. Näyttää kuitenkin siltä, että yrittäjät ovat sitkeää joukkoa ja monet ovat laajentaneet omaa sietoikkunaansa yrittäjän elämään kuuluvan epävarmuuden kanssa jo aiemmin. Selviytymisen edellytykset ovat olemassa, mutta tukea tarvitsee tämä sitkeä yrittäjien lajityyppikin. Onnea vai onnettomuutta, kuka sen tietää Vanhassa kansantarussa kerrotaan iäkkäästä miehestä, joka menetti monia asioita, joita kylän asukkaat päivittelivät milloin pahoitellen, milloin onnitellen onnesta tai onnettomuudesta, joka vanhusta oli kohdannut. Vanhus vastasi näiden tapahtumien päivittelyihin toistamiseen: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Pitkän tapahtumaketjun viimeiset vaiheet kertovat siitä, miten karannut hevonen palasikin villihevoslauma mukanaan ja rikastutti vanhusta merkittävästi. Kyläläiset päivittelivät vanhuksen onnea, johon kuului tuo tuttu vastaus: Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa. Seuraavana päivänä vanhuksen poika lähti ratsastamaan uudella hevosella. Hän putosi hevosen selästä ja satutti itsensä pahasti. Kyläläiset riensivät jälleen päivittelemään vanhuksen huonoa onnea ja vanhus vastasi päivittelyihin jälleen kerran: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Seuraavana päivänä kylään saapui armeijan edustajat, jotka hakivat nuoria miehiä alkavaan sotaan. Vanhuksen poikaa ei vammojen vuoksi kelpuutettu. Tämä ajatus siitä, mitä mistäkin seuraa voinee kannustaa meitä tässäkin tilanteessa, jossa moni kokee menettäneensä paljon. Mitä, jos sanoisimme itsellemme vanhuksen tavoin: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Me voimme asennoitua niin, että kaikesta elämässä tapahtuvasta, voi seurata myös hyvää. Oma luottamukseen tarttuva asenteemme on ratkaiseva voimavara mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Edellä kuvatun tarinan kuulin Yrittäjäpäivässä muutoksesta kertovalla Ulrika Björkstamin (2021) luennolla. Omaan mieleeni tämä tarina tuo vahvan muistutuksen siitä, miten elämä on perusluonteeltaan hallitsematonta. Vika ei ole vain minussa tai juuri minun elämässäni, jos asiat keikahtavat kurjaan suuntaan. Tilanteisiin vaikuttaa kompleksiset ja syy-yhteyksiltään moninaiset tekijät. Ne voivat aina tuottaa myös hyviä käänteitä. Omaa asennettamme voimme kasvattaa elämään ja tulevaisuuteen luottavaksi. Asennetta, joka rohkenee luottaa siihen, että aina voi tapahtua myös jotakin yllättävää hyvää. Sen ilmestymiseen voi luottaa, sen näyttäytymistä kannattaa havainnoida ja kun se kohdalle osuu, on tärkeää tarttua toimeen. Rajoitusten auetessa rohkeat korjaavat potin Keväällä 2021 piti helpottaa. Ehkä se helpotus häämöttää juuri nyt syksyllä 2021, ehkä ei vielä silloinkaan. Mikä maailma meitä odottaa? Meillä ei ole paluuta siihen, joka on jo kadonnut. Meillä on mahdollisuus palata tulevaisuuteen, jonka voimme jälleen tehdä yhdessä. Yllättävintä lienee se, että me emme tiedä, mikä on se uusi. Me kuitenkin luomme sen. Kannattaa valita jotakin uutta. Jotakin, mitä todella haluat tehdä ja johon uskot. Toivo@Tee kulkee tällä matkalla yrittäjien kumppaneina ja etsii uutta voimaa siitä, mikä vielä äsken tuntui tuhoavan kaiken. Luodaan jotakin, mitä ilman koronaa ja emme olisi koskaan osanneet löytää. Herätään henkiin, ei jäädä odottamaan. Uudet mahdollisuudet ovat jo tulossa. Rohkeat korjaavat potin. Ei ensimmäiset, vaan nopeat kakkosena liikkeelle lähtevät, sanoi Markus Pölönen Helsingin yrittäjien seminaarissa keväällä 2021 tulevaisuuden mahdollisuuksia visioidessaan. Hän kertoi, miten historian saatossa suuret liikahdukset ovat lähteneet liikkeelle pienistä uusista teoista. Joku huomasi teon mielekkyyden ja jatkoi ideaa eteenpäin. Ensimmäinen ei tehnyt asiasta ilmiötä, sen teki vasta toinen. Ollaan siis hereillä, reagoidaan pieniin uusiin asioihin ja kehitellään niitä nopeina kakkosina eteenpäin. Lähteet Björkstam, U. (2021). Muutos: Mielen vahvuus. Yritystä Stadiin 25.5.2021 Manner, J. 2018. Teoksessa: Organisaatio prosessina, artikkelissa Konfliktinavigointi. Jyväskylä. Metanoia. Pölönen, P. (2021). Tulevaisuus: Huomisen yrittäjä. Yritystä Stadiin 25.5.2021 Van Der Kolk, B. (2014). Jäljet kehossa. Suom. Hartikainen,T. Helsinki. Viisas elämä. Odgen, Minton, Pain (2006). Trauma ja keho. Helsinki. Traumaterapiakeskus. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolia AMK:n kulttuuripalveluiden lehtori. Oppimisen, tarinallisuuden, taiteellisten työtapojen kokenut kouluttaja, työnohjaaja ja valmentaja. Toivo@Tee-hankkeessa hän toimii In Crisis Campin vastuuvetäjänä.
Hankkeiden välisellä viestintäyhteistyöllä kohti laajempaa vaikuttavuutta
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) määrä ja laajuus ovat kasvaneet vuosikymmenessä. Näin kasvusta kerrotaan ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen Vaikuttava ammattikorkeakoulu – TKI-toiminta ammattikorkeakouluissa 2021-raportissa; Vuonna 2015 ulkoisen rahoituksen osuus ammattikorkeakoulujen koko liikevaihdosta oli 7 prosenttia, mutta vuoteen 2020 mennessä osuus oli noussut 12 prosenttiin. TKI-henkilöstön osuus ammattikorkeakoulujen koko henkilöstöstä on kasvanut vuodesta 2015 lähtien tasaisesti, reilusta 9 prosentista yli 15 prosenttiin koko henkilöstöstä. TKI-työn määrä on edelleen suhteellisen matala suhteutettuna vastaaviin kansainvälisiin korkeakouluihin. Suurin osa TKI-rahoituksesta tulee julkisista rahoituslähteistä, kuten Euroopan unionilta, Suomen valtiolta tai kunnilta. Hankkeilla kehitetään suomalaista työelämää ja yhteiskuntaa. TKI-hanketoiminnan laajentuessa halutaan myös kasvattaa toiminnan näkyvyyttä. Viestintä on vaikuttavuuden kannalta kriittisessä asemassa. TKI-toiminnan tueksi tarvitaan viestintää, joka auttaa pyrkimyksissä saada lisää mediaosumia, asiantuntijahaastatteluja ja suosiota sosiaalisessa mediassa. Viestinnän suunnitteluun ja toteuttamiseen eri hankkeita toteuttavat sisältöasiantuntijat usein tarvitsevat viestinnän asiantuntijan apua. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan ja siihen kuuluvien hankkeiden viestinnän vastuut on järjestetty monin eri tavoin. Ammattikorkeakoulujen viestintäyksikköjen resurssit eivät riitä yksittäisten hankkeiden viestintätoimenpiteiden tueksi, vaan hankkeen viestintä on ensisijaisesti hankerahoituksella suoritettavaa työtä. Tässä blogimerkinnässä kerromme Metropolia ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän hankeviestinnän toimintamallista, joka on kehittynyt viimeisen viiden vuoden ajan. Yleisöä kiinnostaa ensisijaisesti, mitä hyötyä hankkeesta on Metropolia Ammattikorkeakoulu käynnisti ensimmäisenä Suomessa autonomisen sähköbussin pilotoinnin vuonna 2015. Robottibussipilotteja toteutetaan yhä vuonna 2021. Helsingin julkisilla kaduilla ajetut robottibussikokeilut ovat olleet innostusta herättänyttä ja näkyvää hanketyötä. Ne ovat kiinnostaneet yleisöä ja mediaa aina ulkomaita myöten. Hankerahoituksia on saatu rinnakkaisiin ja peräkkäisiin toteutuksiin eri rahoituslähteistä. Innovaatiokeskittymä tunnetaan tänä päivänä parhaiten robottibussikokeiluista. Se on leima, joka julkisen näkyvyyden kautta on syntynyt. Eri robottibussihankkeet ovat jakaneet periaatteessa saman yleisön. Sen vuoksi eri hankkeiden välillä on mietitty yhdessä älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän ulkoista viestintää ja sen tehostamista. Yhtenä käytännön ratkaisuna on perustettu kaikille hankkeille yhteisiä, innovaatiokeskittymän toiminnasta kertovia sosiaalisen median tilejä. Näille alustoille ovat voineet julkaista erilaista viestintäaineistoa niin hankkeen projektipäällikkö, innovaatiojohtaja kuin hankeviestijä. Yhteistyöllä on varmistettu, ettei tehdä turhaan päällekkäistä työtä. Yhteisesti päivitettävissä somekanavissa on voitu tulla esiin Metropolian innovaatiokeskittymä edellä. Viesti yleisölle ja medialle on ollut samanhenkinen: me tehtiin tällainen, tervetuloa kokeilemaan! Yhdessä tehty viestintä voi palvella paremmin aihepiiristä kiinnostunutta yleisöä, jonka ei tarvitse etsiä jokaisen hankkeen omaa viestintäkanavaa saadakseen ajantasaista tietoa. Yhteisviestintä ei koskaan poista vastuuta toteuttaa kunkin yksittäisen hankkeen omaa, hankehakemuksen perusteella suunniteltua ja rahoitettua viestintää. On kuitenkin hyödyksi yhdistää tarvittaessa voimia, sen sijaan että kilpaillaan samoista yleisöistä tai median huomiosta. Robottibussihankkeilla näkyvyyden saavuttaminen ja viestintä ovat kuitenkin kohtalaisen helppoa. Kyseessä kun on sympaattinen liikenneväline, jonka kyytiin voi astua tai jonka voi nähdä ajavan kadulla. Viestintäosaaminen punnitaan, kun pitäisi kertoa teknologiasta, jonka käytännön sovellutukset eivät ole käsin kosketeltavissa. Esimerkiksi, kun tehtävänä on saada media ja yleisö innostumaan 5G-verkon kehittämisprojektista, jossa ainoa näkyvä asia on harmaa laatikko katseilta suojatussa tilassa. Hankerahoitus ohjaa yhä silpputyöhön Hankeviestinnän kannalta hedelmällisintä on, jos viestinnän asiantuntija saa syventyä hankkeen teema-alueeseen työskennellen yhdessä sisältöasiantuntijoiden kanssa. Näin ymmärrys aihepiiristä ja sidosryhmistä kasvaa. Tiettyyn teemaan keskittyvä viestinnän asiantuntija toimii parhaimmillaan hankkeiden viestinnän tarpeita ennakoivana, koordinoivana ja kokoavana tekijänä. Metropolian älykkään liikkumisen TKI-hankkeissa on vakituisia projektipäälliköitä, mutta muu henkilöstö rekrytoidaan tyypillisesti määräaikaisiin työsuhteisiin. Hankkeiden viestinnästä vastaavaksi on rekrytoitu talon sisältä jo vakituisessa työsuhteessa oleva viestinnän asiantuntija. Tämä on ollut mahdollista erityisesti, koska hankkeiden rahoitushakemuksissa viestintäasiantuntijan rooliin on anottu ja myönnetty rahoitusta hankkeiden projektipäälliköt ovat nähneet ratkaisun järkeväksi viestinnän asiantuntija on kokenut työnkuvan mielekkääksi ratkaisulla on ollut johdon tuki. Määräaikaisen ja vakituisen työntekijän hanketyöhön palkkaamisen riskit ovat erilaiset. Viestintäasiantuntijaresurssin jakamisen onnistuminen on luonnollisesti kiinni hankkeiden toteutusjaksoista, rahoituskausista ja hakemusten läpimenosta. Rahoitusehtojen mukaisesti kaikki hankkeille tehtävä työ kirjataan tarkasti, jotta nähdään esimerkiksi viestintäasiantuntijan käyttämän työajan kohdentuneen rahoitettuun hankkeeseen. Monelle organisaatiolle haastavin tilanne on se, että hankkeista maksettava viestintäasiantuntijan työaikaosuus ei kata täyttä työaikaa. Metropolian esimerkkitapauksessa osa henkilötyöajasta onkin käytetty muuhun TKI-toimintaan kytkeytyvään viestintätyöhön, joka on kustannettu ammattikorkeakoulun tukipalveluna. Toisin kuin hankekaudelle palkatun määräaikaisen työntekijän osalta, vakituisen viestintäasiantuntijan tietotaito ei katoa hankekausien nivelvaiheissa mihinkään, vaan voidaan aktivoida uudelleen alkavien hankkeiden käynnistyessä. Tämä vaatii luonnollisesti työntekijältä valmiuksia joustaa omissa työtehtävissä ja toisaalta työnantajalta taloudellista kykyä sitoutua järjestelyyn. Yhteistyön hyödyt viestinnän kehittämisessä Robottibussihankkeiden pilottireittien ajamisen aikana on jaettu tietoa robottibussien teknisistä ominaisuuksista ja niiden käyttöönoton reunaehdoista kaikissa mahdollisissa kanavissa. Samoihin yleisön ja median esittämiin peruskysymyksiin on vastattu vuosi toisensa jälkeen. Muutaman vuoden läheinen yhteistyö teeman parissa auttaa, jos insinööri on estynyt saapumasta robottibussin esittelytilaisuuteen. Viestinnän asiantuntija voi astua esiin luottavaisin mielin ja vastata yleisön kysymyksiin. Toisin sanoen, kun sama viestinnän asiantuntija toimii useamman älyliikenneteemaisen hankkeen viestinnästä vastaavana TKI-hanketyöntekijänä, hänen on mahdollista oppia uutta, syventää ja laajentaa käsityksiään aiheesta. Hankkeiden edetessä viestijä oppii sisältöasiantuntijoilta alan näkymistä omaksuu alan sanastoa hahmottaa alan verkostoja ja ekosysteemiä kytkee toiminnan merkityksiä laajemmin yhteiskunnassa tapahtuvaan kehitykseen. Tietoa omaksuu parhaiten olemalla mukana käytännön hanketyössä ja kohtaamalla ihmiset, niin hankkeen toteuttajat kuin osallistujat. Kehittäjien ja käyttäjien kohtaaminen auttaa viestijää muokkaamaan luontevasti erilaisia sisältöjä eri yleisöille. Samalla on huomioitava, että kiinteässä yhteistyössä hankkeen toteuttajien kanssa toimiva viestijä voi osallistua myös uusien hankkeiden suunnitteluun entistä vankemmalla alan asiantuntemuksella. Ammattikorkeakoulu on asiantunteva kehittämiskumppani, joka välittää tietoa kokeiluista ja niiden tuloksista verkkoon sekä median edustajille ja sitä kautta suurelle yleisölle. Kun kysymys on uudesta teknologiasta, hankeviestijän on opittava paljon uutta. On ymmärrettävä teknologian murroksen vaikutukset laajemmin kuin yhden hankkeen piirissä ja huolehdittava, että hankkeista ulospäin lähtevä tieto perustuu tosiasioihin eikä yliampuvaan hehkutukseen. Yhteistyössä pohtimalla löytyvät parhaat ratkaisut eri tilanteisiin. Jos viestinnän rooli hanketoiminnan vaikuttavuuden kasvun tukena arvotetaan riittävän korkealle, on mahdollista resursoida henkilötyövuosia viestintäasiantuntijuuteen yksittäistä hanketta laajemmin. Suosittelemme ottamaan asian harkintaan jokaisessa ammattikorkeakoulussa, jossa on laajemmin eri alojen TKI-hanketoimintaa. Kirjoittajat Oscar Nissin on Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän innovaatiojohtaja. Tutustu Oscariin tarkemmin Metropolian People Finderissa. Milla Åman Kyyrö on Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI-viestinnän asiantuntija, jonka työpanosta on hyödynnetty älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän robottibussihankkeissa vuodesta 2016 alkaen. Tutustu Millaan tarkemmin Metropolian People Finderissa.
Pienyrityksen strategiaa kirkastamassa
Liiketoimintastrategia, digistrategia ja kasvustrategia ovat kaikenkokoisille yrityksille keskeisiä työvälineitä. Niiden avulla määritellään yrityksen tärkeimmät suuntaviivat, valitaan sillä hetkellä merkityksellisimmiksi arvotetut tavoitteet ja toimet erityisesti kasvun ja liiketoiminnan kannattavuuden kannalta. Systemaattinen strategiatyö ja joustava strategia liittyvät saumattomasti yrityksen jokapäiväiseen kehittämiseen ja yrityksen toimintojen suunnitelmalliseen johtamiseen. Ilman strategiaa yrityksellä ei kärjistetysti ole suuntaa, ei tavoitteita, ei toimenpidesuunnitelmaa, ei kasvua, ei kannattavuutta. Pienyrittäjäkokemukseni ja yrittäjien kanssa vuosia työskenneltyäni ajattelen ja väitänkin, että perusteellisesti pohdittu ja laadittu strategia on puoliksi enemmän kuin sen toteuttaminen käytännössä. Työssäni yrittäjien kanssa kannustankin aina visioimaan, innovoimaan, suunnittelemaan ja kirjaamaan kaiken konkreettisiksi tavoitteiksi, toimenpiteiksi ja aikatauluiksi. Näin kaikesta liiketoimintaan liittyvästä tekemisestä tulee helpolla tavoitteellisempaa, monesti myös tuottavampaa. Siksi kannustan myös sinua, hyvä pienyrittäjä, miettimään oman yrityksesi strategiaa seuraavien näkökulmien avulla. Liiketoimintastrategia vai digistrategia Liiketoimintastrategia sekä strategia ja strategiatyö termeinä voivat herättää sinussa monenlaisia ajatuksia esimerkiksi pitkästä ja raskaasta prosessista, jossa loputtomalta tuntuvat suunnitelmat seuraavat toisiaan. Se voi ilmentyä ajatuksissasi muutamien vuosien välein toistuvana pakollisena pahana, jossa pitkään ja hartaasti vaalittu lopputulos valutetaan yrityksen johdolta organisaation alemmille tasoille. Toki se voi vaihtoehtoisesti olla sinulle jo hyvinkin tuttu ja merkityksellinen asia tai jopa konkreettinen työväline, jolla ohjaat ja kohdennat yrityksesi päivittäisiä toimia. Pienyrittäjän ei kuitenkaan tarvitse, tai ehkä kannatakaan, ajatella strategiaa loputtoman laajana asiana, vaan siihen voi suhtautua joustavammin osana jokapäiväistä työtä. Yksinkertaisuudessaan liiketoimintastrategialla tarkoitetaan ylätason suunnitelmaa siitä, miten kasvua ja kannattavuutta käytännössä saadaan aikaan. Se kannattaa miettiä konkreettisena ohjeistona yrityksen valinnoista, tavoitteista ja niiden saavuttamiseen tähtäävistä toimista, niiden järjestyksestä ja toteuttamisen aikatauluista. Perinteisen liiketoimintastrategian ohella kuulee usein puhuttavan myös digistrategiasta, jonka avulla kuvataan yrityksen näkemystä siitä, miten digitalisaatiota voidaan hyödyntää kasvuun ja kannattavuuteen tähtäävien tavoitteiden saavuttamisen tukena. Tänä päivänä ei liene viisasta ajatella liiketoimintastrategiaa ja digistrategiaa erillisinä asioina, vaan yhtenä tiiviinä kokonaisuutena, joka sisältää myös teknologian hyödyntämiseen liittyvät asiat. Voisikin olla jopa perusteltua kysyä, onko enää liiketoimintaa ilman digitaalisuutta, jota pohditaan esimerkiksi Digian artikkelissa? Lähes kaikki yritykset joutuvat tai ovat joutuneet miettimään digitalisaation vaikutusta omaan toimialaan ja oman yrityksen toimintaan. Alkaa olla väistämätön tosiasia, että digitalisaatio koskee kaikkia yrityksiä, olleen monille jo vahvaa liiketoiminnan ydintä. Pienyrittäjien digikehittämisestä olen aiemmin kirjoittanut blogitekstin Digi, digi, digi - miksi pienyrittäjän kannattaa olla ajan hermolla? Myös se voi olla mielenkiintoista luettavaa. Tähän strategia-ajattelun nippuun voi helposti vielä lisätä yrityksen kasvustrategian kasvukaavoineen, kasvuhakkerointeineen ja kasvutiimeineen. Niihin en kuitenkaan tässä tekstissä mene, vaan niistä voit lukea lisää esimerkiksi Mikko Mattisen (2020) oppaasta digiajan johtajalle - mistä kasvua? Digistrategian perusteita Digistrategiatyötä voi ajatella samalla periaatteilla, kuin liiketoimintastrategian työstämistä ylipäänsä. Seuraavien vaiheiden avulla voit määrittää oman yrityksesi digistrategian, ajatellen jokaisessa vaiheessa erityisesti digitaalisten teknologioiden hyödyntämisen tuomia mahdollisuuksia: Nykytilan kartoittaminen. Tosi tärkeätä on miettiä liiketoimintasi tämänhetkinen tilanne ja kirjata ylös esimerkiksi seuraavia asioita. Ketkä ovat asiakkaasi? Millaisia he ovat, mitä tietoa he etsivät ja minkälaisia tuotteita ostavat? Miten heidät tavoitat? Missä digitaalisissa kanavissa he viihtyvät? Minkälaisia ostopolkuja he kulkevat? Miten ja mistä he ostavat? Mistä yrityksesi tunnetaan? Miten yrityksesi on tavoitettavissa? Mitä digitaalisia teknologioita yritykselläsi on käytössä ja miten niitä hyödynnetään? Mistä asiakkaasi erityisesti pitävät ja mistä voisivat edelleen hyötyä? Nykytilan kartoittamisen vaiheeseen on hyvä liittää myös tulevaisuusajattelua, megatrendien seurantaa ja kilpailija-analyysejä. Siitä mitä on tulossa huomenna, voit lukea lisää esimerkiksi Elina Hiltusen (2019) teoksesta Tulossa huomenna - miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme tai Jussi Pullisen (2019) kirjasta Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. Päämäärän kirkastaminen ja tavoitteiden asettaminen. Mieti, mihin yrityksesi liiketoiminta on menossa ja mihin haluat sen päätyvän. Mieti kasvua ja kannattavuutta ja suhteuta käytössä olevat resurssit tahtotilaasi. Kirjaa liiketoiminnan konkreettiset tavoitteet, myös digitaalisen liiketoiminnan osalta, esimerkiksi verkkokaupan avaaminen ja liikevaihdon nostaminen kotisivujen päivittäminen ja kävijöiden lisääminen sosiaalisen median julkaisujen lisääminen ja tavoittavuuden nostaminen sähköpostiautomaatiokampanjat. Mitä konkreettisemmin saat tavoitteet kirjattua, sitä helpommin tulokset ovat mitattavissa ja arvioitavissa. Digistrategiaa mietittäessä on hyvä muistaa, että digitalisaatio ei liity pelkästään markkinoinnin toimiin, vaan koskee laajasti yrityksen eri toimintoja, kuten esimerkiksi työn automatisointiin liittyviä toimia, laskutukseen ja asiakkuuksienhallintajärjestelmien (CRM) käyttöönottoa. Tavoitteiden saavuttamisen keinot ja välineet. Strategian onnistuneen jalkauttamisen tueksi tarvitaan realistinen kuvaus tavoitteiden saavuttamisen keinoista ja siihen tarvittavista välineistä. Oli sitten kyseessä digitaalisen myynnin ja markkinoinnin kehittäminen (sis. verkkokaupan kehittämisen) analytiikan hyödyntäminen kehittämisen tukena digitaalisen sisällön tuottaminen ja sisällönhallinta hakukoneoptimointi tai käytettävyyden ja käyttökokemuksen parantaminen, tarvitset niiden kaikkien edistämiseen riittävät ja oikein kohdennettuja resursseja, osaamista, aikaa, rahaa ja tarkoitukseen soveltuvat digitaaliset ratkaisut, joiden laajasta kirjosta voit lukea lisää Tomi Pyyhtiän (2019) digiajan johtajan käsikirjasta. Digitaalisen liiketoiminnan työkaluja ja järjestelmiä löytyy varmasti jokaiseen tarpeeseen. Toimenpiteet ja aikataulut. Edellisten vaiheiden jälkeen listataan tarvittavat toimenpiteet aikatauluineen. Tässäkin olen huomannut, että mitä yksityiskohtaisemmin ja konkreettisemmin toimenpiteet on kuvattu, sen helpompia ne ovat käytännössä toteuttaa ja arvioida. Itse olen loputtomien listojen ystävä, joiden perusteella työni päivä päivältä etenee. En kuitenkaan suosittele suhtautumaan toimenpidesuunnitelmiin(kaan) ehdottomasti, vaan hyödyntämään niitä jokapäiväisen työskentelyn ja kehittämisen välineinä. Ketterään ja joustavaan strategiatyöhön kuuluu myös se, että suuntaa voi tarvittaessa nopeastikin muuttaa. Sama koskee toimenpidesuunnitelmia ja aikatauluja. Digistrategia käytäntöön Monissa organisaatioissa strategian jalkauttaminen ja vieminen käytäntöön nähdään suurena haasteena. Pienyrittäjän näkökulmasta en tätä haastetta tunnista, yritysten ollessa pieniä tai mikrokokoisia, strategian toimeenpano lepää monesti yksittäisen yrittäjän harteilla. Tällöin suurimmat haasteet liittynevät systemaattisen suunnittelun, ajanhallinnan, osaamisen, jaksamisen tai motivaation puutteeseen. Ainoana ohjeistuksena tähän voi antaa systemaattisen työskentelyn, jonka tavoitteena on aina liiketoiminnan kasvu ja kannattavuus, tapahtuipa se sitten online, offline, etänä tai paikan päällä. Viimeistään käytäntöön viemisen vaiheessa on hyvä miettiä realistisesti myös oman osaamisen tilanne, mahdolliset puutteet ja merkittävimmät kehittämiskohteet. On hyvä miettiä, onko realistista tehdä asetettujen tavoitteiden mukaista kannattavaa digitaalista liiketoimintaa omin voimin? Vai olisiko hyvä etsiä kaveriksi esimerkiksi hakusanamainonnan, hakukoneoptimoinnin tai sosiaalisen median asiantuntija web- tai data-analyytikko tutkimusasiantuntija tai frontti- ja bäkkidevaaja (front-end ja back-end developer)? (ks. digiajan työnkuvat ja tehtävät teoksessa Pyyhtiä 2019.) Vai riittääkö oman osaamisen systemaattinen kehittäminen ja kova työ (sisältäen aikaa ja rahaa) liiketoiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen? Hyvin suunniteltu on mielestäni aina enemmän kuin puoliksi tehty. Digistrategian pohtiminen ja onnistunut jalkauttaminen mahdollistavat liiketoiminnalle paljon laajemman kentän, kuin muutama vuosi kymmen sitten osattiin edes ajatella. Mitä konkreettisemmin osaat tätä kokonaisuutta ajatella ja mitä pienemmiksi toimiksi ja tavoitteiksi saat tämän palasteltua, sitä helpompaa sen tekeminen käytännössä on. Yrityksesi digistrategiaa voit tulla kehittämään Metropolia Ammattikorkeakoulun Oona 2.0 – Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hankkeeseen, jossa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja ja vahvistamaan yritysten kasvua ja yrittäjien hyvinvointia kumppanuusverkostojen avulla. Lue lisää Oona 2.0 -hankkeen sivuilta ja tule ihmeessä mukaan! Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pienyrityksen digitaalisen liiketoiminnan kehittämistä, multimediasisältöjen tuottamista ja verkkokauppayrittämistä. Lähteet Digia. (2019.) Mitä on digitaalinen liiketoiminta? Hiltunen, E. (2019.) Tulossa huomenna - miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme. Docendo Oy, Jyväskylä. Mattinen, M. (2020.) Mistä kasvua? Opas digiajan johtajalle. Alma Talent, Helsinki. Pullinen, J. (2019.) Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. HS Kirjat. Pyyhtiä, T. (2019.) Digiajan johtajan käsikrija. BoD- Books on Demand, Helsinki. Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-28.2.2023.
Tasapainottelemalla hyvinvointia työhön
Työhyvinvointi syntyy monista tekijöistä, joista yksi merkittävimmistä on työn ja muun elämän onnistunut yhteensovittaminen. Parhaimmillaan työ ja muu elämä toimivat toistensa voimavaroina. Tasapaino heijastuu myönteisesti yksilön käyttäytymiseen, asenteisiin ja jaksamiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä tyytyväisyyteen työssä ja kotona. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudet ovat riski terveydelle sosiaalisille suhteille arjen voimavaroille työssä jaksamiselle työstä suoriutumiselle laajemmin työn tuottavuudelle. (1, 2, 3) Työ-termiä käyttäessäni viittaan ansiotyöhön erotuksena esimerkiksi palkattomasta vapaaehtoistyöstä tai ikääntyneiden läheisten auttamisesta, jota toteutetaan kodeissa, vapaaehtoisorganisaatioissa tai naapurustoissa. Luon katseen niin kutsuttuun hajautettuun työhön (4), erityisesti digitalisaation mahdollistamaan aika- ja paikkasitomattomaan työhön. Samalla korostan, että työn ja muun elämän suhteen huomioiminen on tarpeellista riippumatta siitä, mitä, miten ja missä työtä tehdään. Muulla elämällä viittaan ansiotyön ulkopuoliseen perhe-elämään, vapaa-aikaan, sosiaalisiin suhteisiin sekä kodin piirissä tapahtuviin arjen toimintoihin. Yhteensovittamisen kysymykset koskettavat jokaista ansiotyössä toimivaa. Tämä kirjoitus kiinnittyy nuorten tulevaisuussuuntautunutta ohjausta kehittäneen FUTU -hankkeen (5) kontekstiin eli erityisesti nuoria työssään ohjaavien työhyvinvointiin työn ja muun elämän yhteensovittamisen viitekehyksessä lisääntyvän etätyön ja digitalisaation aikakaudella. Teknologinen kehitys ja hajautettu työ: mahdollisuus vai haaste? Eri elämänalueiden tasapainolla on merkitystä, sillä työn ja muun elämän ennustetaan tulevaisuudessa sulautuvan entistä vahvemmin yhdeksi kokonaiseksi elämäksi. Puhutaan työn ja muun elämän välisen rajan liudentumisesta rajojen hämärtymisestä työn läikkymisestä vapaa-aikaan ja vapaa-ajan työhön. Työntekijältä se edellyttää risteilemistä eri elämänalueiden välillä ja rajojen hallintaa eli niin kutsuttua rajatyötä (6). Sen tarpeen on ennustettu lisääntyvän (7). Merkittävänä vaikuttajana työn ja muun elämän rajojen hämärtymiseen pidetään teknologista kehitystä, joka mahdollistaa työajan ja -paikan vapaamman valinnan. (5, 8) Samalla se haastaa eri elämänalueiden suhteen ja voi näyttäytyä sekä uhkana että mahdollisuutena. Vaikka teknologinen kehitys nostaa yhteensovittamisen kysymykset erityisellä tavalla esiin, ei rajan hallinta ole uusi keskustelunaihe. Se ei myöskään liity vain poikkeusaikana voimakkaasti lisääntyneeseen etätyöhön. Hajautettua työtä, jolla tarkoitetaan erilaisia ajan ja tilan suhteen vaihtelevia työn organisoinnin muotoja, on tehty jo pitkään ja sen vaikutuksia tutkittu (5). Työn ja muun elämän suhdetta on tarkasteltu sekä ristiriitojen että voimavarojen näkökulmista. Sekä positiivisista että kielteisistä vaikutuksista on näyttöä. (3, 9, 10, 11, 12, 13) Rajat liudentuvat työnteon ajan ja paikan vaihdellessa Teknologinen kehitys, erityisesti digitalisaatio, luo uusia työn tekemisen tapoja ja tiloja ja asettaa joitakin uusia vaatimuksia nuorisotyölle. Digitalisaatio näkyy entistä vahvemmin nuorisotyössä muun muassa erilaisten digitaalisten alustojen ja työmenetelmien lisääntymisenä ja uusien toimintamuotojen käyttöönottona. Se synnyttää tarpeen uusien työtapojen, menetelmien ja välineiden omaksumiseen osana ammattitaidon kehittämistä. Digitaalinen nuorisotyö on yksi nuorisotyön muoto. Arkielämän digitalisoituminen tuo muutoksia työn- ja ammattikuviin (14). Digitalisaatio voi näkyä samalla nuorten ohjaustyössä toimivien työn ja muun elämän rajan lisääntyvänä liudentumisena. Jatkuva teknologinen kehitys siirtää nuorten kanssa kohtaamista ja toimimista erilaisille digitaalisille foorumeille tekee ansiotyöstä entistä enemmän paikka- ja aikasitomatonta työtä. Työtä tehdään yhä useammin esimerkiksi kotoa käsin, jolloin koti toimii samalla sekä työn tekemisen että työstä palautumisen tilana. Epäonnistunut yhteensovittaminen aiheuttaa ristiriitoja (15). Aika- ja paikkasitomaton työ ei ole kuitenkaan mitenkään uusi asia nuorisotyössä, jossa esimerkiksi liikkuva työ on ollut tyypillistä. Lisäksi työn ja muun elämän rajoja hälvenemistä tapahtuu myös johtuen tunneperäisesti vaativasta työstä. Tällaiselle työlle tyypillistä on vaikeus irrottautua työstä työpäivän päättymisen jälkeen (16). Ajatukset siirtyvät kotiin. Tasapaino kannattelee ja luo pysyvyyttä Työn ja muun elämän yhteensovittamista tulee edistää, sillä se lisää tutkitusti työhyvinvointia (17). Työntekijän hyvinvoinnilla on nuorten ohjaustyössä merkitystä. Hyvinvointi heijastuu myönteisesti esimerkiksi pysyvyyteen sekä työhön sitoutumiseen. Ne ovat olennaisia nuorten parissa tehtävässä työssä, jossa luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja edellyttää jatkuvuutta (18). Pysyvyys luo resursseja kohdata yhteiskunnan marginaalissa elävä nuori ja tukea nuorta kiinnittymisessä osaksi yhteiskuntaa. Työntekijän hyvinvointi on siten samalla nuorten käytössä oleva resurssi (19). Oman elämän tasapaino luo edellytyksiä ohjata nuoria heidän etsiessään tulevaisuuden elämänpolkuja työn ja muun elämän rajapinnalla. Rajan hallinta on tärkeä työelämätaito. Rajatyöskentelyä voi oppia. Hyvinvointia työssä ja sen ulkopuolella sekä tasapainoa eri elämänalueiden välillä on opittava edistämään heti työuran alussa. Karikoita on mahdollista opetella väistämään. Aikuiset toimivat paitsi ohjaajina, myös esimerkkeinä nuorille. Työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen kehittämistyön kohteeksi Työn ja vapaa-ajan tasapainottamisen ratkaisut ovat usein yksilölliset, mutta keinovalikoiman tulisi olla yhteistyössä kehitetty ja kaikkien laajasti saavutettavissa. Käytäntöjä tulee työpaikoilla jatkuvasti kehittää ja kehittämistyö integroida osaksi työpaikan normaalia kehittämistoimintaa. Kehittämisellä haetaan eri osapuolia parhaiten palvelevia ratkaisuja. Yhteensovittamista tukevat keinot ja käytännöt vaihtelevat (20). Käytännöissä on esimerkiksi työala- ja työpaikkakohtaisia eroja ja niihin vaikuttaa vahvasti työpaikan kulttuuriset tekijät, erityisesti se, kuinka myönteisesti yhteensovittamiseen suhtaudutaan (8). Usein puhutaan perheystävällisestä työpaikasta viitattaessa työpaikan myönteiseen työ-perhe -kulttuuriin, mutta elämäystävällinen työpaikka kuvaa kattavammin myös muiden kuin perheellisten tarpeita yhteensovittamiselle. Työn sisältöön ja organisointiin liittyviä, yhteensovittamiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi: yksilölliset työaikajoustot liukumat vapaajärjestelyt kohtuullinen työmäärä realistisen vaatimukset työn tuloksista työhyvinvoinnin tukeminen Erilaisia yhteensovittamista tukevia yhteiskunnallisia sosiaali-ja perhepoliittisia palveluita sekä tukia tulee olla tarjolla ja niitä tulee rinnalla kehittää. Parhaimmat tulokset saavutetaan, kun yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunta toimivat yhdessä. Tukemalla työn ja muun elämän yhteensovittamista tuetaan samalla niitä yksilöllisiä voimavaroja, jotka ylläpitävät jaksamista ja motivaatiota sekä edistävät työlle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Samalla ne ehkäisevät yhteensovittamisongelmien kielteisiä seurauksia (21). Voimavarojen näkökulmasta vaikuttavimpia ovat keinot, jotka lähtevät työssäkäyvien omista tarpeista ja ovat sovitettavissa yksilöllisiin elämäntilanteisiin (22). Lähteet Carlson, D.S., Grzywacz, J.G. & Zivnuska, S. (2009). Is work-family balance more than conflict and enrichement? Human Relations 62, 1459–1486. Goodman, W.B. & Crouter, A.C. (2009). Longitudinal associations between maternal work stress, negative work–family spillover, and depressive symptoms. Family Relations 58, 245–258. Ojanen, M. (2017). Työn ja perheen ristiriidat, sairauspoissaolot ja avioeroriski suomalaisilla palkansaajilla. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Nätti, J., Pyöriä, P., Ojala, S. & Anttila, T. (2010). Suomalaisten palkansaajien kotona työskentely ja työssä liikkuminen. Alue ja ympäristö 39, 53–60. FUTU –hankkeen verkkosivut Clark, S.C (2000). Work/Family Border Theory: A New Theory of Work/Family Balance. Human relations 53 (6), 747-770. Tammelin, M., Salin, M., & Mustosmäki, A. (2016). Rajanveto työn ja perheen välille vaatii yhä enemmän taitoa. THL-Blogi. 12.5.2016. Toppinen-Tanner, S. & Kirves, K. (2016). Työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevat käytännöt ja kulttuuri suomalaisilla työpaikoilla. Työelämän tutkimus 14 (3), 276-294. Goode, W. (1960). A Theory of Role Strain. American Sociological Review 25:4, 483– 496. Greenhaus, J.H. & Beutell, N.J. (1985). Sources of Conflict Between Work and Family Roles. Academy of Management Review 10:1, 76–88. Greenhaus, J.H. & Powell, G.N. (2006). When work and family are allies: A theory of work–family enrichment. Academy of Management Review 31, 72–92. Grzywacz, J.G. & Carlson, D.S. (2007). Conceptualizing work–family balance: Implications for practice and research. Advances in Developing Human Resources 9, 455–471. Kahn, R.L., Wolfe, D.M., Quinn, R., Snoek, J.D. & Rosenthal, R.A. (1964). Organizational stress. New York: Wiley. Eriksson, S. & Tuuva-Hongisto, S. (2019). Nuorisotyön digitalisaatio 2030 ”Meidän tulisi osata tarjota nuorille työkaluja maailmaan, jota me emme vielä itse tunne.” Xamk tutkii 11. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Meijman, T.F. & Mulder, G. (1998). Psychological aspects of workload. Teoksessa: Drenth, PJD., Thierry H. & de Wolff, C.J. (toim.): Handbook of work and organizational psychology. Kinnunen, U., Rantanen, J., de Bloom, J., Mauno, S., Feldt, T. & Korpela, K. (2016). Työn ominaisuuksien merkitys työn ja yksityiselämän välisen rajan hallinnassa. Työelämän tutkimus 14 (3), 243-256. Gragnano, A., Simbula, S. & Miglioretti, M. (2020). Work–Life Balance: Weighing the Importance of Work–Family and Work–Health Balance. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (3), 907. Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (2015). Lopuksi: Mitä rekisterit ja haastattelut kertovat meille syrjäytymisestä, nuorista ja palveluista? Teoksessa Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (toim.) Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusseura ry / Nuorisotutkimusverkosto, Julkaisuja 160, 129 – 130. Häikiö, L. & Snellman, K. (2017). Marginaalisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien nuorten osallistuminen. Julkaisussa Bäcklund P., Häkli J. & Schulman H. (eds) Kansalaiset kaupunkia kehittämässä (pp. 118-135). Tampere: Tampere University Press. Ropponen, A., Känsälä, M., Rantanen, J. & Toppinen-Tanner, S. (2016). Organizational Initiatives for Promoting Employee Work-Life Reconciliation Over the Life Course. A Systematic Review of Intervention Studies. Nordic Journal of Working Life Studies 6 (3), 79-100. Bakker, A.B. & Demerouti, E. (2007). The Job Demands-Resources model: state of the art. Journal of Managerial Psychology 22, 309–328. Hill, J.E. & Morrison, H.M. (2013). Workplace flexibility: a key to work-life integration. In D. Major & R. Burke (Eds.) Handbook of work-life integration among professionals. Cheltenham: Edward Elgar, 269–287. Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointi –osaamisalueen sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK & YAMK) tutkinto-ohjelmissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiomenetelmiä sekä ohjaa opinnäytetöitä. Lisäksi Ojanen toimii hanketyössä. Tutkimustyössään hän on keskittynyt laajalti erilaisiin työelämäkysymyksiin, erityisesti työn ja muun elämän yhteensovittamisen aihealueeseen.
Huomio tapahtumien turvallisuuteen – jos osaamista riittää
Onnellisuutesi saattaa olla vaarassa. Koronapandemian kuristuksessa olemme saaneet huomata, että viimeisen reilun vuoden ajan meiltä on puuttunut kollektiivisen kokemuksen mahdollistava taide, tapahtumat ja tilaisuudet. Ne ilmenevät kohtaamispaikkoina, yhdessä elämisen, eläytymisen ja itseilmaisun hetkinä, aikuisten leikkitiloina. Taiteen, tapahtumien ja tilaisuuksien merkitys on laaja: yksinäisyyttä poistava, itsemurhia ehkäisevä, terveyteen ja hyvinvointiin positiivisesti vaikuttava [1]. Tässäkin ajassa näillä onnellisuuttasi lisäävillä välineillä on tekijänsä. Osalta heistä on kuitenkin ollut yli vuoden ajan työt kokonaan kielletty. Osa on siksi jo lähtenyt muihin töihin, ja osa heistä ei enää ikinä tule takaisin tekemään sinua onnelliseksi. Tapahtumateollisuus Suomessa Tapahtumateollisuudeksi on määritelty erilaisten suunniteltujen yksittäisten tai toistuvien tilaisuuksien järjestämiseen liittyvä ammattimainen elinkeinotoiminta, josta syntyy liikevaihtoa. [2] Alalla toimii Suomessa 3 200 yritystä ja se työllistää lähes 200 000 ihmistä. Koronakriisin vuoksi asetetut voimakkaat rajoitukset ja tapahtumien täyskiellot ovat aiheuttaneet tapahtuma-alan yrityksille viimeisen vuoden ajalta keskimäärin 74 % liikevaihdon menetykset. Viime vuonna lomautettuna oli yli 10 000 työntekijää ja kokonaan työllistämättä jäi lähes 140 000. Vuoden 2021 lomautuksia on jouduttu muuttamaan irtisanomisiksi ja satojen yritysten toiminta on ajettu lopullisesti alas. Koronakriisin aiheuttamat kokonaismenetykset toimialalle tulevat olemaan Suomessa vähintään 2,5 miljardia euroa. [3] Vastaavasti Saksassa on arvioitu, että itsensä työllistäjien poistuma koronapandemian seurauksena on alalta noin puolet (50 %). [4] Nämä ovat ihmisiä, joiden työn tarkoitus on mahdollistaa onnellisuutesi. Olipa intohimosi näyttämö festari, teatteri, jalkapallo-ottelu, rallikatsomo, politiikan puhujakoroke, edustaminen oopperassa tai mikä tahansa tapahtuma tai yleisötilaisuus, he ovat osa isoa koneistoa, joka on toteuttamassa tuota läsnä olevaa onnellisuushetkeäsi. Onnellisuutesi voi kuitenkin toteutua vain, jos tuo tilaisuus järjestetään ja koet olevasi siellä turvassa. Yleisön turvallisuus ei toteudu ilman työntekijöiden turvallisuutta Turvallisuus on syystäkin noussut koronan myötä puheenaiheeksi, kun keskustelussa ovat taide, kulttuuri ja tapahtumat. Osoituksena yleisön turvallisuuden asettamisesta etusijalle, esittävien taiteiden toimijat aktivoituivat heti pandemian alussa. He laativat ohjeistuksen ja suosituksen poikkeusajan työskentely- ja esittämisohjeisiin [5]. Ohjeistukset ja alan itsesäätely on toiminut: ”Ammattimaisesti toteutetuissa yleisötilaisuuksissa ei ole viime kesän ja syksyn aikana syntynyt yhtään yleisöjen keskuudessa levinnyttä tartuntaketjua.” [6] Yleisöjen turvallisuus on otettu vakavasti ja siihen on satsattu. Tässä ajassa turvallinen tapahtuma on kuitenkin usein käsitetty kapeasti vain terveys- tai yleisöturvalliseksi tapahtumaksi. Todellisuudessa turvallinen tapahtuma on paljon näitä laajempi kokonaisuus. Yleisön lisäksi työntekijän turvallisuus on taattava. Vain turvallisesti työskentelevät ammattilaiset voivat varmistaa, että tapahtuma tai tilaisuus toteutuu onnistuneesti ja turvallisesti. Tapahtumateollisuus ry on omalla kampanjallaan [7] nostanut keskiöön tapahtumien turvallisen toteuttamisen monipuolisuuden. Heidän lanseeraamansa Check! -merkki listaa 51 turvallisuustoimenpidettä, jotka huomioimalla ja joihin sitoutumalla tapahtuma voi kertoa olevansa ammattimaisesti järjestetty ja turvallinen. Listaan perehtymällä käy myös hyvin äkkiä ilmi, että ammattimaisesti järjestetyt turvalliset tapahtumat ovat puuhastelun sijaan vaativaa monialaista työtä: itseilmaisullinen hömppä on näkyvä osa (silloin kun tapahtumassa on tarkoitus toteuttaa itseilmaisullista hömppää) ja vain hattaranmyyjän työ tuoksuu hattaralle. Tapahtuma-alan työn todellisuus Alan työt ovat pintapuolisesti hyvin tunnistettuja, mutta huonosti tunnettuja. Haastamme tässä kohtaa miettimään omaa toimenkuvaasi ja työaikaasi. Miltä tuntuisi tehdä työsi kuutena päivänä viikossa työajalla kello 10-14 ja 18-22 pimeässä, vaihtaa työntekopaikkaa satoja kilometrejä bussilla jokaisena työpäivänä tai suorittaa se tarkkuuta vaativin tehtävä kymmenien huutavien humalaisten ympäröimänä? Miltä tuntuisi, jos koulutuksesi tehtävääsi olisi alkanut jo kolmevuotiaana ilman mitään takuuta työpaikasta? Esiintyvien taiteilijoiden, kuten muusikkojen tai tanssijoiden on ryhdyttävä kouluttautumaan jo varhain. Äänioperaattorin sekä näyttämöteknikon työt ovat erikoisammattitaitoa vaativia ja tulevaisuuden osaamistarpeita täynnä olevia tehtäviä. Esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikan ammattilaisista suurimman osan tehtävä on hoitaa työnsä niin hyvin, että yleisö ei tiedosta heidän olemassaoloaan. Näin yleisö voi nauttia hetkestä ja olla kollektiivisen onnellinen. Ikävintä on, että osa näistä itseohjautuvista, luovista, resiliensseistä ja taitavista ongelmanratkaisijoista on poistunut alalta. Osa heistä on siirtynyt kilpailemaan työpaikoista muille aloille, vähemmän epävarmoihin ammatteihin. Kuten esitystekninen ala yleisesti, myös alan turvallisuusajattelu on murroksessa. Tuotannot ovat kasvaneet, monipuolistuneet ja ammattimaistuneet, ja näiden myötä vaatimukset turvallisuuden toteutumiselle vastaavasti samoin. Koronan myötä on ymmärretty, että vastaaviin pandemioihin saatamme törmätä tulevaisuudessakin. Äärimmäiset sääilmiöt puhuttavat jo nyt ja kestävän kehityksen teemat edelleen kehittävät tuotantotapoja ja -prosesseja. Erilaisten turvallisuuden tarkistuslistojen ruksaaminen auttaa hahmottamaan niitä osa-alueita, joita tapahtuman turvallinen toteuttaminen vaatii. Tarkistuslistoilla on myös toisenlainen hyöty: ne paljastavat armotta myös ne alueet, joissa opittavaa vielä on. On muistettava, että on vain kahdenlaisia tapahtumia: ammattimaisesti järjestettyjä tapahtumia ja ei-ammattimaisesti-järjestettyjä. Turvallisuudessa on pohjimmiltaan myös kyse asenteesta. Vaikka alalla on määrällisesti vähän koulutettuja henkilöitä [8], ovat supersankaritarinat ja -asenne väistymässä kouluttautumisen ja osaamiseen panostamisen myötä. Hyvin koulutettu ja osaava työntekijä nähdään jo sijoituksena, johon työnantajan kannattaa panostaa. Syntyy positiivinen kehä: kun työntekijän osaamista arvostetaan, hän arvostaa itse omaa työtään, ja osaa näin arvostaa myös omaa - ja muiden - työturvallisuutta. Tervetuloa onnellisuustehtaaseen Tätä kirjoittaessa ei edelleenkään tiedetä, milloin yleisötapahtumia voidaan järjestää kokonaan ilman epidemiarajoituksia. Palo tapahtumien ja yleisötilaisuuksien pariin on kova. Ennen koronaa ala oli nosteessa. Vuonna 2019 virkistyspalvelutoimialalle ennakoitiin jopa yli 40 prosentin ja kulttuuri- ja viihdetoiminnalle noin 20 prosentin työllisten määrän kasvua vuosien 2015 ja 2035 välillä [9]. Tuskinpa edes Sitrassa tohditaan arvuutella koronanjälkeisiä kasvuprosentteja. Alan kasvupaineet, pandemian kurjimus ja osaamisen poistuminen keskeisimpinä seikkoina ennustavat ilmeistä työvoimapulaa. Työvoimapulan seurauksena palkat nousevat, ja kustannuksilla on tapana tuotantoketjuissa päätyä loppuasiakkaan harteille. Hetkinen seis? Oletko itse valmis tekemään enemmän töitä tulevaisuudessa, jotta sinulla on varaa ostaa lippu keikalle, sidosryhmätilaisuuteen, messuille tai raveihin? Tai haluaisitko itse tulla alalle? Olet äärimmäisen tervetullut, mutta harkitse tarkkaan, sillä ihmisten tekeminen päivittäin onnelliseksi on ihan hiton rankkaa duunia! Vai maksaisitko lipustasi korkeampaa hintaa mielelläsi, jos tietäisit sen takaavan tapahtuman turvallisen toteutuksen asiansa osaavien ammattilaisten voimin? Onnellisuutesi ei ehkä sittenkään ole vaarassa, ja olet turvassa. SafeOnStage-hanke SafeOnStage-hankkeessa kehitetään esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan ETTE-turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen tavoitteena on kehittää koulutusmalli, joka mahdollistaa turvallisuuskompetenssien tehokkaan oppimisen osana henkilön työtehtävää ja työyhteisöä. Johtavana ajatuksena on, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. SafeOnStage-hankkeen pääasiallisena kohderyhmänä ovat esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalla työskentelevät henkilöt, joiden työnkuva tai osa siitä liittyy tapahtumien turvalliseen toteuttamiseen. Hankkeessa heitä koulutetaan kehitettävän turvallisuuskoulutusmallin mukaisesti. Hankkeessa koulutetaan lisäksi alan turvallisuusvastuutehtävissä työskenteleviä sekä asiantuntijoita, jotka voivat toimia turvallisuusaiheiden kouluttajina. SafeOnStage on Metropolia Ammattikorkeakoulun ESR-rahoitteinen hanke, joka toteutetaan 1.4.2021 - 31.3.2022 ja jonka toiminta-alueena on koko Suomi. Kirjoittajat Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun SafeOnStage-hankkeen henkilökuntaa. Tero Aalto on hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja. Hänellä on kokemusta tapahtumista ja teatterissa yli 300 eri tuotannosta ja on onnellinen keikan jälkeen. Väsynyt, mutta onnellinen. Kiika Sarpola työskentelee SafeOnStage-hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Lähteet [1] World Health Organization: Health evidence network synthesis report 67 - What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? (PDF) [2] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Mitä on tapahtumateollisuus? [3] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Ajankohtaista 04/2021 [4] Van Haperen, Laura, director of education and law VPTL (Der Verband für Medien- und Veranstaltungstechnic), 7.6.2021 luento Avita ry:n webinaarissa. [5] Suomenteatterit.fi -sivusto: Covid-19 [6] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Ajankohtaista 04/2021 [7] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Check-merkki on turvallisten tapahtumien tunnus [8] Hiiltä ja timanttia -blogi 28.11.2019: Showtekniikan osaamisvajeet valokiilassa [9] Opetushallitus OPH.fi -sivusto: Osaaminen 2035 (PDF), s 35-36.
Miten yritykset voivat edistää itseohjautuvuutta?
Itsensä johtamisesta ja itseohjautuvuudesta on puhuttu jo pitkään, mutta viimeisen vuoden aikana aiheen tärkeys ja merkitys on korostunut entistä enemmän. Itseohjautuvuutta ovat vauhdittaneet muun muassa etätyö, digitalisaatio ja työelämän murros. Myös koronavirus on omalta osaltaan nostanut perinteisemmissäkin organisaatioissa itseohjautuvuuden tarpeen aivan uudelle tasolle pakottaen osan työntekijöistä mukautumaan sen vaatimuksiin nopealla tahdilla ja lähes valmistautumatta. World Economics Forumin listauksen Taidot työelämässä vuodelle 2025 mukaan lähes kaikki tärkeimmät työelämätaidot ovat yleistaitoja, jotka auttavat pärjäämään ja menestymään työelämässä. Kärkisijoilla näkyvät sellaiset taidot kuten kriittinen ajattelu, kompleksinen ongelmanratkaisu, jatkuva oppiminen, kognitiivinen joustavuus sekä omasta hyvinvoinnista ja työkyvystä huolehtiminen. Tutkimuksessa korostuvat siis taidot, jotka liittyvät vahvasti työelämässä lisääntyvään itseohjautuvuuteen. Tämä kirjoitus tarkastelee itsensä johtamista työntekijän näkökulmasta sekä sitä, mitä organisaatiolta edellytetään, jotta se tukisi mahdollisimman tehokkaasti työntekijän itseohjautuvuutta. Käytännössä itsensä johtaminen tarkoittaa sitä, että työntekijät pystyvät sekä itse että yhdessä määrittelemään, miten he tekevät työtä organisaation yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsensä johtaminen on yksilön taito, jota muodossa tai toisessa tarvitaan kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Vastaavasti organisaatiotasolla puhutaan itseohjautuvuudesta. Tällä tarkoitetaan organisaatioita, joiden rakenteet ja toimintatapa nojaavat vahvasti kunkin työntekijän kykyyn johtaa itse itseään kohti yrityksen yhteisiä tavoitteita. Itseohjautuvuuteen toimintansa perustavien organisaatioiden määrän yleistyminen on johtanut kasvavaan itsensä johtamisen taitojen kehittämistarpeeseen. Millainen on itseään johtava työntekijä? Itsensä johtamiseen liitetään itsetuntemus aloitteellisuus vastuun kantaminen avun ja tuen pyytäminen hyvinvoinnista ja palautumisesta huolehtiminen. Itsetuntemus tarkoittaa ymmärrystä itsestä. Se on omien arvojen, vahvuuksien, tarpeiden ja tavoitteiden tunnistamista. Hyvän itsetuntemuksen avulla tiedostamme paremmin, miksi käyttäydymme ja ajattelemme tietyllä tavalla. Itsetuntemuksen kautta voimme paremmin ymmärtää ja käsitellä tunteitamme. Itsetuntemuksen kehittäminen vaatii tietoista pysähtymistä ja säännöllistä reflektointia. Aloitteellisuudella viitataan kykyyn tehdä työn kannalta tärkeitä havaintoja erityisesti sen tekemiseen vaikuttavista muutoksista. Se on myös kykyä tarttua toimeen ja edistää asioita ennemmin ennakoivasti kuin takautuvasti reagoiden. Aloitteellisuus kulkee käsi kädessä ketterien kokeilujen kanssa. Aloitteellisuus edellyttää konkreettisia tekoja; ei puolivillaisia ilmaan heitettyjä toiveita tai vaatimuksia muita kohtaan, vaan sitä, että on valmis itsekin edistämään asioita tinkimättömästi. Vastuun kantamista on korostettu työelämässä kautta aikojen. Vastuuntunto edesauttaa viestimään ja vaikuttamaan niiden asioiden puolesta, joissa työntekijä haluaa omaan tehtäväänsä sitoutuneena tuottaa yhä enemmän arvoa. Kun ihminen ymmärtää vastuunsa, hän haluaa osallistaa myös muut mukaan tärkeään tavoitteeseensa ja toimia yhteisöllisesti. Tähän täytyy sallia tiettyä vapautta, jotta ihminen pystyy toteuttamaan tarkoitustaan motivoituneena. Avun ja tuen pyytäminen tarpeen mukaan tarkoittaa sitä, että ihminen nostaa keskusteluissa esiin asioita ja haasteita, joiden ratkomisessa tarvitsee kollegoiden tukea. Auttamisen ja palvelemisen kulttuuri edistävät yhteistyötä, yhteisöllisyyttä ja yritteliäisyyttä. Siinä missä perinteisessä maailmassa asioita edistettiin esihenkilöiden kautta, on nykyisin kollegoilla keskenään paljon valtaa tehdä päätöksiä yhdessä ja sopia asioista toinen toisiaan auttaen. Hyvinvoinnista ja palautumisesta huolehtimisella tarkoitetaan sitä, että työtä tehtäessä ajasta ja paikasta riippumatta on tärkeää osata asettaa työnteolle myös rajat, jotta se ei soluttaudu kaikkeen ajankäyttöön. Joustotyöaikaa voi soveltaa tehtävissä, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan. Työajan järkevä sijoittelu on keskeinen taito palautumisen kannalta ja se voi lisätä tuottavuutta. Mitä tahansa ei välttämättä kaikissa organisaatioissa voi tehdä, vaan työyhteisön jäsenten on hyvä olla kollegoidensa tavoitettavissa, jotta muutkin voivat tehdä työnsä. Mahdollisesti etätyössäkin työntekijä on osa tiimiä ja edesauttaa muita saavutettavuudellaan. Itseohjautuvuuden kaksi puolta Parhaimmillaan itsensä johtamisen tukeminen ja itseohjautuvuuden mahdollistaminen ruokkivat henkilöstössä työn sujuvuuden ja työn merkityksellisyyden tunnetta. Kun työntekijä kokee, että häneen luotetaan, se näkyy sitoutumisena aikaansaamisena työilmapiirin kohenemisena taloudellisena tuloksena viivan alla. Itsensä johtamista tukevien organisaatiorakenteiden puuttuessa itseohjautuvuus voi pahimmillaan kuitenkin tuntua hyvinkin stressaavalta. Tällöin tavoitteet tai vastuut ovat usein epäselviä, jatkuvat keskeytykset ja kiire vaikuttavat hallinnantunteeseen ja tehdystä työstä ei saa palautetta. Riskinä on työn merkityksen tunteen katoaminen, ylikuormittuminen ja jopa uupuminen. Usein itseohjautuvuuteen liitetään positiivisia mielikuvia, mutta siihen liittyy myös varjopuolia. Yksi itseohjautuvaan organisaatioon liittyvä väärä uskomus on se, että työntekijät johtaisivat itse itseään ilman esihenkilöitä. Itseohjautuvat tiimit tarvitsevat jopa enemmän johtajuutta, mutta johtajuus on luonteeltaan uudenlaista kuin mihin aikaisemmin on ehkä totuttu. Itseohjautuvan tiimin johtajuudessa korostuvat työn tarkan ohjeistamisen ja kontrolloinnin sijaan yhteisen suunnan määrittäminen työskentelyedellytysten varmistaminen jatkuva edelleen kehittäminen. Myös työntekijän ja työyhteisön osaamisen kehittymistä huolehtiminen on keskeinen osa johtajan tehtäviä. Perinteisen kouluttamisen sijaan kehittyminen on jatkuvaa työssä oppimista. Keskiössä on esihenkilön rooli valmentajana, sparraajana ja alaisen taitojen ja itseluottamuksen kehittäjänä. Esihenkilön tehtävänä on myös luoda edellytykset työyhteisön itsenäiselle kehittymiselle. Se tapahtuu jakamalla ja jatkojalostamalla erilaisten ketterien kokeilujen tuloksena syntyneitä kokemuksia, oppeja ja oivalluksia. Tätä varten tarvitaan siihen varattua yhteistä aikaa ja rakenteita, joka tukevat yhteisöllistä kehittämistä. Miia Savaspuro on kirjoittanut kirjan Itseohjautuvuus tuli työpaikoille – mutta kukaan ei kertonut miten sellainen ollaan. ”Jos kaltaiselleni pitkään työelämässä olleelle ja aina omaehtoisesti työskennelle itseohjautuvuus on vaikeaa, kuinka sen kokevat ne, joille se ei ole luontaista”, Savaspuro toteaa. Itseohjautuvuus kuulostaa teoriassa helpolta, mutta käytännössä se on ajattelutavan muutos, joka vaatii aikaa. Vanhat ajattelu- ja toimintamallit murenevat Yksilöiden ajattelu- ja työskentelytavat eroavat toisistaan. Eri yksilöiden tarvitseman tuen ja autonomian määrä vaihtelee. Moni on tottunut sekä koulussa että työelämässä siihen, että joku tulee kyllä kertomaan, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä ja miten. Itseohjautuvassa organisaatiossa näin ei välttämättä tapahdu. Muuttuvan maailman vaatimukset pakottavat tekemään fiksuja ja oikea-aikaisia päätöksiä entistä nopeammin ja ketterämmin. Tämä korostaa itsenäistä vastuunottoa ja itseohjautuvuuden merkitystä. Johtajan olisi kyettävä tunnistamaan yksilölliset piirteet ja mukautettava toimintaansa, jotta jokainen voisi saada itselleen sopivaa tukea ja johtajuutta mahdollisimman valmentavalla otteella. Tulevaisuudessa esihenkilöiden rooli muuttuu entisestään. On aika panostaa uuden ajan johtamis- ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen, jotta omaa tiimiään pystyy tukemaan entistä paremmin. Kiteytetysti, itseohjautuvassa työssä ihminen johtaa itseään tuloksen lisäksi työssä jaksamiseen työsuorituksen lisäksi motivaatioon palavereiden lisäksi kohtaamisten laatuun Miten yritys voi edistää itseohjautuvaa kulttuuria? Siirtyminen itseohjautuvaan toimintakulttuuriin ei tapahdu hetkessä. Se vaatii systemaattisuutta, aikaa, kokeiluja ja oppeja. Tämän takia organisaation itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen kehittäminen on enemmän maraton kuin sprintti. Haluamme tukea tällä muutosmatkalla ja olemme luoneet listan siitä, miten yritys voi edistää itseohjautuvaa kulttuuria. Itseohjautuvuuden määrittely: Itseohjautuvaan kulttuuriin siirryttäessä kannattaa määrittää, mitä itseohjautuvuus tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Miten se näkyy arjen käytännöissä henkilöstön näkökulmasta? Toimintamallit ja pelisäännöt: Kannattaa määritellä, mitkä ovat yhteiset toimintamallit ja pelisäännöt. Yrityksissä tarvitaan selkeitä rakenteita siihen, miten ja missä päätöksenteko tapahtuu, miten tavoitteisiin voidaan päästä, millaisista suorituksista palkitaan ja miten toimitaan ristiriitatilanteissa. Suunta ja tavoitteet: Yrityksellä pitää olla selkeä suunta ja tavoitteet, jotka ovat henkilöstön tiedossa. Työntekijällä tulee olla mahdollisimman selkeä kuva siitä, mikä on hänen roolinsa, vastuunsa sekä valtuutensa yhteiseen tavoitteeseen pääsemisessä. Muussa tapauksessa jokainen ohjautuu omaan suuntaansa ja suunta voi olla mikä tahansa suunta, jopa täysin päinvastainen ja ei-toivottu. Esihenkilön rooli: Esihenkilöillä on tärkeä rooli itseohjautuvan organisaation mahdollistajana. Esihenkilöiltä vaaditaan tilan antamista tiimille, kysymistä, kuuntelemista ja kannustamista. Esihenkilön tehtävänä ei ole tuoda esiin vain omia mielipiteitään ja valmiita vastauksia, vaan varmistaa edellytykset hedelmälliselle vuorovaikutukselle, jossa jokainen tiimin jäsen on mukana viemässä yhteistä asiaa rakentavasti eteenpäin. Itseohjautuvassa organisaatiossa esihenkilö on onnistunut töissään, kun työntekijät esittävät rohkeasti omia näkemyksiään ja uskaltavat kokeilla uutta epäonnistumisen riskeistä huolimatta. Esihenkilön tehtävänä on varmistaa, että jokainen yksilö panostaa tiimin keskinäisen luottamuksen rakentamiseen ja vuorovaikutukseen. Palautteen anto: Organisaatio kehittyy entistä enemmän itseohjautuvampaan suuntaan, kun palautteen antoa ja vastaanottamista tehdään tiheästi ja säännöllisesti osana työn arkea. Esimerkiksi palaute 1-2 kertaa vuodessa ei riitä. Palaute mahdollistaa yksilöiden henkilökohtaisen kasvun ja uuden oppimisen silloin kun se on rehellistä, rakentavaa, turvallista. Viestintä ja vuorovaikutus: Yritysten pitää myös panostaa viestintään kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma liittyy yrityksen suuntaan ja toimintatavan ja kulttuuriseen muutokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstö tietää, mikä on yrityksen suunta, miten oma tekeminen liittyy isompaan kuvaan ja miten yrityksessä toimitaan. Toinen näkökulma liittyy yleisiin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin, koska kaikki työntekijät ovat viestijöitä ja toimivat osana tiimejä. Psykologinen turvallisuus tiimeissä ja yrityksessä rakentuu vuorovaikutuksesta ja kollektiivisesta älykkyydestä. Itsensä johtamisen taitojen kehittäminen: Yritys panostaa työntekijöiden itsensä johtamisen taitoihin eli siihen, että työntekijät pystyvät tekemään töitä tavoitteellisesti ja samanaikaisesti fiksusti. Urbaania Kasvua Vantaa –hankkeessa on huomattu, että itseohjautuvuus ja itsensä johtamisen taidot puhuttavat ja kiinnostavat asiakasyrityksissä. Valmentajina olemme panneet merkille aiheen tärkeyden, ajankohtaisuuden sekä halun kehittyä itseohjautuvampaan suuntaan. Tällä hetkellä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä halutaan kehittää työntekijöiden itsensä johtamisen taitoja, joten aiheelle riittää kysyntää jatkossakin. Lähteet Martela, Frank & Jarenko Karoliina. 2017. Itseohjautuvuus - Miten organisoitua tulevaisuudessa? Savaspuro, Miia. 2019. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille – mutta kukaan ei kertonut meille, miten sellainen ollaan. World Economic Forum. 2020. The Future of Jobs Report 2020. Kirjoittajat Elvira Vainio toimii yritysvalmentajana ja lehtorina Metropolian ammattikorkeakoulussa. Hänen missiona on tehdä töitä paremman työelämän puolesta. Elviran työ on liittynyt aina tavalla tai toisella muutokseen ja ihmisiin. Hänellä on 20 vuoden kokemus organisaatioiden kehittämisestä, muutoksen todeksi tekemisestä ja osaamisen johtamisesta liikkeenjohdon konsulttina, valmentajana ja HR-tehtävistä. Taru Maamies toimii lehtorina ja yritysvalmentajana Laurea-ammattikorkeakoulussa käynnissä olevissa TKI-hankkeissa. Tarulla on pitkä kokemus kansainvälisen liiketoiminnan johto- ja kehitystehtävistä eri kokoisissa yrityksissä startupeista monikansallisiin globaaleihin toimijoihin. Taru onkin omimmillaan erilaisten liiketoiminnan muutos- ja kehityshaasteiden, strategian sekä johtamisen ja esimiestyön haasteiden parissa. Koulutukseltaan Taru on tekniikan lisensiaatti (tuotantotalous, tietotekniikka) sekä ammatillinen opettaja (AmO). Marjo Huhtala (Metropolia AMK) on organisaatioiden henkilöstöjohtamiseen erikoistunut ammattilainen, joka on työskennellyt satojen erilaisten yritysten parissa kasvuyrityksistä perheyrityksiin ja aina pörssiyhtiöihin sparraten heitä liiketalouden osa-alueissa kuten strategia, henkilöstö, myynti, projektien johtaminen ja viestintä. Marjo on kirjoittanut neljä kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta. Marjo on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri, ammatillinen opettaja ja näyttötutkintomestari. Kirjoittajat työskentelevät yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % UIA-rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. Urban Innovative Actions (UIA) on Euroopan komission EAKR-rahoitteinen ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.
Nuoret liikkeelle pelillistämisen keinoin
Liiallisen istumisen on todettu olevan terveydelle haitallista. Liikkumattomuuden taustatekijöitä on tunnistettu ja on kehitetty uusia menetelmiä nuorten aktivointiin. Pelit ja pelillisyys voisivat osin toimia ratkaisuna liikkumattomuuden ongelmaan. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleille ominaisten elementtien soveltamista muualle kuin peleihin, esimerkiksi arkielämään, oppimiseen, työhön tai terveyden edistämiseen. Pelillisiä elementtejä ovat esimerkiksi kilpailu, haasteet, saavutukset, palkinnot tai nopan tuomat sattumat – sekä koukuttavuus. Pelillistämisen etuna on myös tietty tuttuus: kaikilla on kokemuksia pelien pelaamisesta ja niiden elementeistä. Nykyään liikuntateknologia on yleistynyt ja arkipäiväistynyt. Kaikkien saatavilla oleva teknologia mahdollistaa uudenlaisia pelillistettyjä ratkaisuja myös liikkumiseen innostamisessa. Pelillistämisellä voidaan vaikuttaa liikuntamotivaatioon positiivisella tavalla. Pelillisyyttä tai pelilaitetta ei voida suositella ainoaksi keinoksi lisätä fyysistä kuntoa ja aktiivisuutta, vaan sitä voidaan suositella vaihtoehdoksi perinteisemmille istuen tapahtuville videopelaamisen muodoille. Digitaaliset liikuntapelit ovat pelejä, jotka yhdistävät pelaamisen ja liikunnan tai liikkumisen. Pelit vaativat käyttäjältä fyysistä aktiivisuutta eli oman kehon liikuttamista, pelin pelaamiseen. Yleisimpiä ovat konsoli- ja mobiilipohjaiset pelit, esimerkiksi Wii, Xbox (Kinect), Playstation, tietokone, älypuhelimet, tabletit ja muut kannettavat laitteet. Pelit koukuttavat liikkumaan Pelillistämisen vaikutusta nuorten liikkumisaktiivisuuteen on tutkittu esimerkiksi Oulussa, jossa 2526 keskimäärin 18-vuotiasta nuorta miestä täytti hyvinvointikyselyn, osallistui kuntotesteihin ja kävi lääkärintarkastuksessa. Heistä satunnaistettuun, kontrolloituun, kuuden kuukauden interventioon osallistui 496 nuorta. He saivat käyttöönsä tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun, joka sisälsi pelillisiä elementtejä. Lisäksi heidän fyysistä aktiivisuutta mitattiin ja arvioitiin jatkuvasti koko intervention ajan kiihtyvyysanturimenetelmällä. Kontrolliryhmän aktiivisuus mitattiin, mutta he eivät saaneet palautetta. Tuloksena tunnistettiin viisi erilaista profiilia paljon istuvien nuorten miesten vastauksista: paljon istuvat liikkujat elämäänsä tyytymättömät syömishäiriöillä oireilevat huonokuntoiset ulkonäöstä motivoitujat pelaajat Interventio lisäsi jonkin verran fyysisen aktiivisuuden määrää ja elämäntyytyväisyys koheni. Osallistujat pitivät mobiilin palvelun pelillisyyttä kiinnostavana. Pelillistäminen voisi olla myös tehokas keino herättää kiinnostusta eri palveluista sekä kasvattaa käyttäjien kiinnostusta omaa terveyttään ja hyvinvointiaan kohtaan. Digitaalisilta liikuntapeleiltä toivotaan yleensä sekä huvia että hyötyä. Monet haluavat parantaa omaa kehotuntemustaan käyttämällä kattavaa terveysseurantaa vuorokauden ympäri. Lapsille hauskuutta arkisiin askareisiin Myös lasten kiinnostusta arjen liikuntaan herätellään pelillisillä keinoilla. Esimerkiksi aktiivirannekkeen voi ohjelmoida keräämään virtuaalikolikoita hampaiden pesusta, vaatteiden pukemisesta ja pienistä kotiaskareista päivän liikuntatavoitteen. Jos liikuntatavoite täyttyy, lapsi pääsee seikkailemaan viidakkopelissä. Usein laite toimii parhaiten lajeissa, joissa kävellään tai juostaan. Kun askelia kertyy huimat 11 000, määrä oikeuttaa etenemään sovelluksen pelilaudalla. Luukusta löytyy kivaa tietoa tukaanista. Tämä on koukuttavaa ja lapsi ei malta odottaa, että pääsisi kurkistamaan seuraavaan luukkuun. Idea motivoi liikkumaan. Monet muistavat Pokémon GO -pelin, sen parissa 54 % pelasi pelkästään huvin vuoksi, 46 % yhdistääkseen liikunnan ja huvin. Pelillisyys voi saada aikaan eri hyötyjä koskien fyysistä kuntoa ja aktiivisuutta. Sillä voidaan lisätä sosiaalista hyvinvointia, eli pelataan porukassa, ei yksin. Seuravassa listassa muutamia pelillisiä liikuntasovelluksia: Fitocracy.com Strava.com Superhero Workout (sixtostart.com) C25K® - 5K Running Trainer (play.google.com) Fitbit (apps.apple.com) Garmin (explore.garmin.com) Seppo-pelit liikuttavat huomaamatta Metropolia Ammattikorkeakoulun Connext for Inclusion –hankkeessa on liikkumista tuettu huomaamatta myös muun toiminnan varjolla. Hankkeessa on käytetty paljon Seppo-mobiilipelialustaa (seppo.io), jolla osallistujilla voidaan teettää eri teemoihin liittyviä tehtäviä liikkumalla esimerkiksi luonnossa tai kaupunkiympäristössä. Osallistujat ”metsästävät” kännyköidensä avulla yksin tai joukkueena tehtävärasteja, jotka avautuvat vasta kartalla olevalle rastille päästäessä. Myös tehtävät voivat olla toiminnallisia tai sisältää liikuntaa. Hankkeessa tuotetaan myös erilaisia liikuntateemaa käsitteleviä pelejä. Liikkumattomat saattavat usein syyllistää itseään liikkumattomuudestaan, vaikka taustalla voi olla heistä riippumattomia syitä, esimerkiksi: kiusaamiskokemuksia, huonoja koululiikuntakokemuksia, liikuntaan liittyviä fyysisiä rajoitteita, kulttuuriin, sukupuoleen tai vähemmistötaustaan liittyviä syitä masennusta ja yksinäisyyttä Edellä kuvatussa CONNEXT-liikuntapelien tavoitteena on auttaa nuoria purkamaan liikkumiseen liittyviä kielteisiä mielikuvia ja auttaa heitä löytämään omannäköisiä liikkumisen muotoja. Pelit saattavat auttaa nuoria myös löytämään itselleen turvallisen ryhmän, jossa liikuntaa on mukava harrastaa itselle sopivalla ja häpäisemättömällä tavalla. Pelit auttavat myös tunnistamaan motivaatiota. Kielteisyys liikkumista kohtaan voi olla nuorilla myös vastakulttuuriin liittyvää kapinaa: halutaan vastustaa kilpaurheiluun liittyviä kyseenalaistamattomia ja hegemonisia arvoja. Silloin paras tapa innostaa nuorta liikkumaan onkin ehkä keskustella näistä arvoista avoimesti. Pelit voivat auttaa keksimään yhdessä sellaisia liikkumisen muotoja, jotka sopivat omiin arvoihin. On helppoa ulkopuolelta arvostella sellaisia nuorten omia spontaaneja liikkumisen muotoja kuin kaljakellunta tai metsissä hengailu. Ne saattavat kuitenkin olla maailmankuvaansa aktiivisesti rakentavan nuoren ensimmäisiä askelia aktiiviseen luontokokemukseen ja kehollisesti aktiiviseen aikuisuuteen. Kirjoittajat Marianne Sipilä on mielenterveyskysymyksiin erikoistunut hoitotyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana CONNEXT-hankkeessa. Jouni Piekkari (FM) on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin osaamisalueella. He työskentelevät Connext for Inclusion –hankkeessa (hankesivusto), jonka tavoitteena on lisätä nuorten osallisuutta ja aktiivisuutta pelillisin keinoin. Hankeen erityisenä kohderyhmänä ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret. Lähteet Kari, T. (2017) Liikuntateknologia ja pelillistäminen. Kuntotestauspäivät esitys. Kari, T. (2016). Pokémon GO 2016: Exploring Situational Contexts of Critical Incidents in Augmented Reality. Journal of Virtual Worlds Research, 9 (3), 0. (doi.org) Leinonen A, Pyky R, Ahola R, Kangas M, Siirtola P, Luoto T, Enwald H, Ikäheimo TM, Röning J, Keinänen-Kiukaanniemi S, Mäntysaari M, Korpelainen R, Jämsä T. (2017) Feasibility of Gamified Mobile Service Aimed at Physical Activation in Young Men: Population-Based Randomized Controlled Study (MOPO) JMIR Mhealth Uhealth 2017;5(10):e146 (doi.org)
Muotoiltu ammattilaisten käyttöön – vaikuttava julkaiseminen, osa 2
Tämä on toinen teksti kolmiosaisessa blogimerkintöjen sarjassa, jossa julkaisuasiantuntija Riikka Wallin käsittelee vaihtoehtoja perinteiselle hankkeen loppujulkaisulle. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulosten pitää olla saatavilla ja hyödynnettävissä avoimesti. Se on useimpien rahoittajien tahto, ja siihen ovat myös korkeakoulut sitoutuneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa [1]. Tässä kirjoituksessa pureudun erityisesti ammattilaisille suunnattuihin julkaisuihin ja materiaaleihin. Itse ajattelen, että kun tähtäämme avoimuuteen, hankkeessa tuotettu uusi tieto on julkaistu ja löydettävissä maksutta verkossa julkaistu sellaisessa muodossa, että tieto on helppo omaksua ja hyödyntää. On tärkeää miettiä mitä tietoa julkaistaan, miksi ja kenelle. Kysymykset auttavat valitsemaan sopivimman julkaisumuodon. Tehtiin hankkeessa sitten opas, työkirja, korttipakka, peli tai monimediainen verkkojulkaisu, kaiken ytimessä on sen käyttäjä. Tuotteen muotoilussa on tärkeää ymmärtää käyttäjän tarpeet ja toiveet. Tähän olemme Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisutoiminnassa panostaneet, ja sitä työtä onkin hyvä jatkaa Tutkitun tiedon teemavuotena 2021. Erilaiset julkaisut ja materiaalit kiteyttävät hankkeessa tehtyä tutkimusta tai kehittämistä. Tulosten hyödyntäminen ja levittäminen on mutkattomampaa, kun ne on muotoiltu konkreettiseksi tuotteeksi tarkasti määritellyn ammattilaisryhmän käyttöön [2]. Oppaat ja käsikirjat Yksi perinteinen tapa tuotteistaa hanketulokset julkaisun muotoon on tehdä opas, käsikirja tai työkirja. Hyvä opas tai käsikirja innostaa perehtymään aiheeseen tiivistää taustalla olevan tiedon tarjoaa välineitä kyseisen tiedon viemiseksi työarkeen. Työkirjassa käyttäjän oppimista tukevat lisäksi pohdintakysymykset, tehtävät ja vaikkapa työpohjat. Näiden avulla käyttäjä soveltaa käsillä olevan asian omaan työhönsä. Työkirjan voi myös tehdä oppaan tai käsikirjan kaveriksi. Metropoliassa on viime vuosina julkaistu oppaita, käsikirjoja ja työkirjoja esimerkiksi toisen asteen ja korkeakoulujen opetukseen, nuorten kanssa työskenteleville, uusien teknologioiden hyödyntämiseen, yhteistyöskentelyn fasilitointiin sekä hanketyöhön. Tässä muutama nosto: Katri Halonen: Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen (Theseus) Päivi Rahmel: Kerro, katsotaan! Opas tarinateatteriin ja narratiiviseen pedagogiikkaan (metropolia.fi) Anna Muukkonen ja Emmi Putkonen: Virtuaalimaailmassa tapahtuu: Käsikirja VR-tapahtuman tuotantoon (Theseus) Niina Torkko: Kehittämistyön tuotteistaminen – Opas hanketyön näkyväksi tekemiseen (Theseus) Korttipakat ja infografiikat Hanketuloksia voi jalostaa vielä pidemmälle erilaisiksi tuotteiksi, jotka ammattilainen voi ottaa käyttöön omassa arjessaan. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi korttipakat, infografiikat, pelit sekä pelillisistä tehtävistä tai harjoitteista koostuvat kokonaisuudet. Yhtä tärkeitä kuin itse tuote on sen käyttöön liittyvät ohjeet ja vinkit. Ne kertovat ammattilaiselle tuotteeseen liittyvistä arvoista sekä taustalla olevasta tutkimus- ja kehittämistyöstä. Viime vuonna Metropolia julkaisi Laura-Maija Heron väitöstutkimukseen pohjautuvat InnoKortit Creathon-hankeessa. Kortteja voi hyödyntää opiskelijoiden kanssa kun he pohtivat omaa innovaatio-osaamista ja sen kehittymistä. Hyvinvoinnin tilat -hankkeessa Raili Honkanen-Korhonen teki ryhmän ohjaajille avuksi Virityskortit ryhmän yhteisen työskentelyn vahvistamiseen. Laura-Maija Hero: InnoKortit (Theseus) Laura-Maija Hero: InnoCards (Theseus) Raili Honkanen-Korhonen: Virityskortit (Theseus) CONNEXT for inclusion -hankkeessa on tehty Suomen koulutusjärjestelmää kuvaavat infografiikat uraohjaukseen. Materiaali soveltuu erityisen hyvin, kun työskennellään maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Sen avulla uraohjaaja voi virittää keskustelua yksittäisen nuoren kanssa tai sitä voi käyttää ryhmissä. Saman hankkeen Liikettä opetukseen -materiaalissa on koottu harjoitteita ammatilliseen opetukseen. Tarkat ohjeet on koottu verkkomateriaaliksi ja lisäksi harjoitteet on tiivistetty helposti mukana kulkevaksi tai seinälle kiinnitettäväksi ideatauluksi. Opettajan arjessa nämä toimivat parhaiten yhdessä. Nea Kaila & Mai Salmenkangas: Kohti sopivaa opiskelupaikkaa – Infografiikka Suomen koulutusjärjestelmästä (Theseus) Nea Kaila & Mai Salmenkangas: Towards a suitable study place – An infographic on the Finnish education system (Theseus) Irene Dimitropoulos & Mai Salmenkangas: Liikettä opetukseen -harjoiteohjeet (verkkojulkaisu avautuu metropolia.fi) Irene Dimitropoulos & Mai Salmenkangas: Liikettä opetukseen -ideataulut (Theseus) Metropolian julkaisuista suurin osa toteutetaan nykyisin vain sähköisessä muodossa, mutta kun kyseessä on tuotteeksi jalostettu julkaisu, niin sen painaminen voi olla perusteltua. Lisäksi julkaisemme tällaiset myös verkossa. Niin varmistamme saatavuuden laajasti, myös painoksen loputtua. Monimediaiset verkkojulkaisut Jos hanketulokset julkaistaan vain sähköisenä on monimediainen verkkojulkaisu hyvä vaihtoehto. Tiedon omaksuminen ja oppiminen on tehokasta, kun sitä voi sisäistää monin eri tavoin [3]. Verkkosivulla voi tekstiin helposti yhdistää kuvaa, videota ja ääntä. Kun sama asiaa käsitellään eri tavoin, voi jokainen valita oman oppimisen kannalta sen mielekkään tavan. Tätä ajatusta on erityisesti sovellettu verkko-opetuksen puolella [4], mutta sama pätee myös meihin ammattilaisiin ja asiantuntijoihin. Verkkopedagogista osaamista kannattaakin hyödyntää monimediaisten verkkojulkaisujen tekemisessä. Metropoliassa verkkojulkaisemisen monipuolisia mahdollisuuksia on hyödynnetty etenkin Oiva – Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa -hankkeen käsikirjassa sekä HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeen verkkomediassa. Näissä molemmissa on myös luotu erilaisia oppimispolkuja eri käyttäjäryhmille. Terhi Eskelinen, Pirita Juppi ja Jussi Kareinen (toim.): Uraloikkarin käsikirja (verkkojulkaisu) Minna Kilpeläinen (päätoimittaja), Toini Harra, Kirsi Jokinen, Tarja Heinonen, Suvi Hagström ja Riikka Wallin: TUTTU net (toimitettu verkkomedia) Käyttäjää kuunnellen Hanketyössä yhteiskehittäminen ja kumppanuusajattelu ovat kohderyhmäajattelun sijasta jo arkipäivää. Kehittäjäkumppanuus on vähitellen tulossa myös luonnolliseksi osaksi tieteellistä tutkimusta [5]. Pitkin hankkeen matkaa erilaisten materiaalien tarpeellisuutta voi varmistaa niiltä ammattilaisilta, joiden toivotaan käyttävän hankkeiden tuotoksia työssään. Niitä voi lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä. Tällöin saavutamme toivotun lopputuloksen: valmis julkaisu muodosta riippumatta vastaa käyttäjän tarpeita ja on helppo ottaa käyttöön. Tutustu vaikuttavan julkaisemisen sarjan ensimmäiseen osaan, jossa kerroin miten TKI-toiminnan tuloksia voi julkaista päätöksenteon tueksi Kirjoittaja Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisukoordinaattori. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana. Lähteet Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2020. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020-2025. (PDF) Torkko, N. 2020. Kehittämistyön tuotteistaminen – opas hanketyön näkyväksi tekemiseen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. (Theseus) Löfström, E., Kanerva, K., Tuuttila L., Lehtinen, A. & Nevgi, A. 2010. Laadukkaasti verkossa. Verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle. Helsingin yliopisto/ Tutkimuksen ja opetuksen toimiala. (Helda) Virtanen, M. 2020.Mitä pedagogisen käsikirjoituksen jälkeen? Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sipari, S. 2021. Oletko kohde vai kumppani tieteellisessä tutkimuksessa? Video. TEDx MetropoliaUniversity. (YouTube)
Fasilitoitu tuotekehittäminen kannustaa onnistumaan
Maailman muutosten kiihtyessä mikro-, pien- ja keskikokoisten (pk-) yrittäjien tukeminen on monella tavalla tärkeää. Asiakaskäyttäytyminen ja toimintaympäristöt muuttuvat. Liiketoiminta- ja ansaintamallit kehittyvät. Taloudellinen epävarmuus lisääntyy ja globaalit mahdollisuudet avautuvat. Covid-19 -pandemian aiheuttama yhteiskuntien laajamittainen sulkeutuminen, vahvat etätyösuositukset ja paikalliset rajoitukset ovat johtaneet asiakasvirtojen ja liiketoimintojen siirtymiseen digitaalisiin kanaviin, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Lähes poikkeuksetta pienyritykset ovat kokeneet tarvetta etsiä ja tavoittaa yhä paremmin sekä uusia että jo olemassa olevia asiakkaita digitaalisissa kanavissa. Digitaalinen transformaatio (itewiki.fi) on käynnistynyt jo paljon ennen vallitsevaa Covid-19-tilannetta, mikä kuitenkin on omalta osaltaan edelleen vauhdittanut maailman siirtymistä etäkaiken aikaan, markkinoiden yhä vahvempaa siirtymistä digitaalisiin kanaviin ja yhteiskuntien siirtymistä kokonaisuudessaan kohti uutta normaalia. Kilpailu on monella tavalla kovaa ja kiristyy entisestään palveluntarjoajien siirtyessä vauhdilla verkkoon. Kivijalkamyymälät alkavat monella toimialalla olla erityistä arjen luksusta, jonka ylläpitämiseen monilla pienyrittäjillä ei ole enää varaa. Pienyrittäjän näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää pysyä muutoksessa mukana, varsinkin silloin, kun työn lisäksi on kyse yrittäjän toimeentulosta. Pienyrittäjien keskuudessa on havaittu tarvetta uusien tuotteiden ja palveluiden ketterään ja innovatiiviseen kehittämiseen erilaisten ja uusien asiakasryhmien tavoittamiseen monikanavaiseen myyntiin ja markkinointiin. Yrittäjien keskuudessa vahvan uudistumishalun lisäksi on tunnistettu osaamisvajeita, tarvetta palvelumuotoilulle ja ydinliiketoimintojen uudistamiselle. Jo vuosia yrittäjäjärjestöt ovat tehneet kartoituksia jäsenistölleen. Niissä ovat erityisesti nousseet esiin digitaalisen liiketoiminnan kehittäminen ja siihen liittyvät laaja-alaiset haasteet. Tuotteiden ja palveluiden fasilitoitu virittäminen Yksi tapa tukea yrittäjiä tunnistettujen osaamisvajeiden osalta on erilaisten koulutusten järjestäminen. Tänä päivänä niitä tarjotaankin laajasti sekä yksityisten toimijoiden että oppilaitosten toimesta. Myös me Tuote- ja palveluvirittämö -hankkeessa toimivat asiantuntijat olemme halunneet antaa oman panoksemme tälle kentälle. Aloittaessamme vuonna 2018, emme arvanneet, kuinka merkitykselliseen arvoon tekemämme työ lopulta nousisi. Covid-19 -pandemia, sen suorat ja epäsuorat vaikutukset, välittyivät sekä koulutusorganisaatioiden että yrittäjien toimintaan. Tilanne haastoi toimintamallien nopeaan uudistamiseen täysin ennennäkemättömällä tavalla. Myös Tuote- ja palveluvirittämön koulutuskokonaisuus siirrettiin kokonaisuudessaan verkkoon keväällä 2020. Tuote- ja palveluvirittämöhankkeen ydinajatuksena on ollut sekä uusien että jo olemassa olevien tuotteiden ja palveluiden virittäminen seuraavalle tasolle. Hankkeeseen osallistuvat yritykset sitoutuivat yrityskohtaiseen tuotekehittämisprosessiin (PDF), jota tuettiin seuraavilla toimilla: moduulimuotoinen koulutus yrityskohtaiset kehittämisprojektit ja yritysten yksilöllinen sparraus ja fasilitoitu työskentely yrityskohtaisissa työpajoissa. Tätä koulutuksen, kehittämisen ja sparrauksen muodostamaa kokonaisuutta olemme laajasti kutsuneet yritysten fasilitoiduksi virittämiseksi. Tavoitteena on ollut antaa yrittäjille tietoa ja työkaluja ja kartuttaa heidän osaamistaan uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Tunnistettujen tarpeiden pohjalta olemme hankkeen aikana sisällöllisesti keskittyneet seuraaviin teemoihin: liiketoimintaympäristö ja strategiset valinnat asiakkuuksien hallinta ja segmentointi asiakastarpeiden tunnistaminen palvelumuotoilu myynti ja markkinointi digitalisaatio. Tavoitteena on ollut suunnitella, tuottaa, toteuttaa ja arvioida uusia ja innovatiivisia tuotteita valmiina markkinoille vietäväksi. Lisäksi tavoitteena on ollut tutustua toimintaympäristöjen muutoksiin nyt ja tulevaisuudessa sekä auttaa yrityksiä verkostoitumaan paikallisesti Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä. Vuosien 2018-2021 mukana on ollut 61 yritystä, joiden kehittämisprosessi on edennyt kuvassa 1 esitetyn polun mukaisesti. Jokaisen mukana olleen yrityksen kohdalla on tunnistettu yrityskohtaiset kehittämistarpeet valmisteltu kartoitettu suunniteltu ja ideoitu edetty konkreettiseen kehittämisen vaiheeseen tehty ja tuotettu pilotoitu ja lanseerattu arvioitu tulokset suunniteltu jatkotoimenpiteet ja suljettu kehittämisprojektit. Koko kehittämisprosessin ajan Tuote- ja palveluvirittämön henkilökohtainen fasilitaattori on toiminut yrittäjän työparina. Henkilökohtaisella sparrauksella kohti korkeuksia Erityisen tästä hankekokonaisuudesta tekee yrityksille tarjottu henkilökohtainen sparraus ja fasilitoitu työskentely, johon kokonaisuudessaan on panostettu paljon resursseja, kuten asiantuntijoiden aikaa ja osaamista. Henkilökohtainen apu on koettu kultaakin kalliimmaksi, ja sitä on koko hankkeen ajan kehuttu vuolaasti. Mukana olleet yrittäjät ovat kuvanneet kokemuksiaan seuraavasti: “Aivan uusi muoto jakaa tietoa. Henkilökohtainen tuki oli ratkaiseva ja paras mahdollinen.” “Monen vähän vastaavan koulutuksen läpikäyneenä tämä oli mielestäni paras, koska tässä oli tarpeeksi yksilöllistä sparrausta.” “Parasta mitä minulle on tapahtunut oppimisen saralla sitten vuoden 2012, jolloin perustin yritykseni.” Myös hankehenkilökunta koki yritysten kanssa työskentelyn mielekkääksi ja anteliaaksi. Kehittämisprojektien aikana on koettu monenlaisia tunteita innostumisesta onnistumiseen, ajankohdan aiheuttamista haasteista ja monen pienyrityksen vaikeasta tilanteesta huolimatta. Voimaa verkostoista Vaikka yrittäjäjärjestöjen tutkimukset (yrittajat.fi) osoittavat selkeitä kehittämistarpeita monen pienyrittäjän arjessa, niihin tarttuminen yksin voi osoittautua haastavaksi. Silloin viisasta on etsiytyä vertaisten seuraan ja etsiä tukea verkostoista. Se oli yksi myös tämän kokonaisuuden tavoitteista. Verkostojen merkitys nousee suureen arvoon erityisesti silloin, kun työskentelee yrityksessään yksin. Verkostojen avulla yrittäjä voi vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, laajentaa ja jakaa osaamistaan ja kehittää liiketoimintaansa. Verkostoista voi löytyä samassa vaiheessa tai saman haasteen kanssa painivia vertaisia, joiden kanssa kehittäminen voi olla helpompaa, hauskempaa ja tuloksellisempaa. Hanke sai kiitosta myös verkostoitumisen mahdollistamisesta, vaikkakin nopeasti levinnyt Covid-19-pandemia asetti uusia haasteita myös tälle toiminnalle. “Ilman koronaa tämä olisi ollut upea koulutus. Yksinyrittäjänä juuri muiden seura ja osallisuus olisivat antaneet vielä todella paljon enemmän.” “Valitettavasti korona-pandemia tuhosi sen arvokkaimman osan, kasvokkaisen kohtaamisen, niin opettajien kuin muiden kurssilaisten kesken.” Kaikesta huolimatta, ja kokemustemme perusteella, uskomme verkostojen vankkumattomaan voimaan myös tulevaisuuden hankkeissamme. Yhdessä tekeminen on ehdottomasti parasta, jonka vuoksi myös me toivomme tämän mahdollisuuden nopeasti palaavan! Omatoimisesti vai fasilitoidusti? Hankkeen aikana (2018-2021) olemme kuunnelleet mukana olleiden yrittäjien tarpeita herkällä korvalla. Olemme kehittäneet ja muokanneet toimintamallia koko työskentelymme ajan. Olemme lisänneet webinaareja ja pienryhmätyöpajoja, tuottaneet video-ohjeita ja työskentelyä tukevia videosisältöjä, koko ajan yrittäjien tarpeita kuunnellen. Koska olemme havainneet yrittäjien moninaisuuden, olemme halunneet tuottaa kehittämisen tueksi myös omatoimimallin. Sen avulla myös kiireisimmät ja itsenäisesti mieluummin työskentelevät pääsisivät kehittämisessään vauhtiin. Omatoimimalli noudattelee samaa kaavaa fasilitoidun mallin kanssa, kuitenkin sillä erolla, että yksilöllinen asiantuntijasparraus ja järjestelmälliset verkostot puuttuvat. Sen avulla yrittäjä voi kuitenkin miettiä ja tutkailla oman yrityksensä tilannetta. Omatoimimallin tavoitteena on auttaa mikro- ja pk-yrittäjiä kehittämisprosessissa alkuun, itse valitsemallasi ja sinulle parhaiten sopivalla tyylillä 👍. Tervetuloa mukaan joko omatoimisesti tai fasilitoidusti sparraten 😊 Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti digitalisaatioon liittyvien aiheiden parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja ammatillinen opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä. Tämän tekstin hän kirjoitti Tuote- ja palveluvirittämöhankkeen työryhmän Elina Förster, Pekka Jalava, Mari Virtanen, Eero Kokko, Marja Orpana-Niitlahti ja Vesa Rinne puolesta. Tuote- ja palveluvirittämö on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Salpaus toteuttavat yhteistyössä Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueella. Hankkeen toiminta-aika on 1.10.2018-30.4.2021.
Korona, yrittäjät ja ammattikorkeakoulu: tiekartta onnistuneeseen yhteistyöhön
Korona koettelee luovien alojen lisäksi erityisen voimakkaasti matkailu- ja ravintola-alaa. Keväällä 2020 kuviteltiin, että vuoden kuluttua ala olisi jo uudessa nousussa ja korona ohi. Kuten olemme kaikki todistaneet, toisin kävi – höllennysten sijaan uusi poikkeustila astui voimaan maaliskuussa 2021. Uuden nousun sijaan alan epävarmuus ja toiminnan ennakoimattomuus vain jatkui, vailla näkymää paluusta entiseen. Silti monet yrittäjistä kertoivat edelleen “elävänsä omaa unelmaansa”, vaikka ammatin harjoittaminen oli sulkutilassa ties kuinka pitkään, kassavirta olematon ja vanhat verkosto kadonneet. Keskusteluissa näiden yrittäjien kanssa heräsikin kysymys, mistä saataisiin muille samanlaista uskoa positiiviseen tulevaisuuteen? Ammattikorkeakoulut ovat jo pitkään uudistaneet yrittäjien osaamista erilaisissa yrittäjyys- ja yhteistyöhankkeissa. Hankkeiden puitteissa on tuotettu koulutuksia ja valmennuksia yrittäjien moninaisiin tarpeisiin. Onnistuessaan yhteistyö on antoisaa sekä yrittäjälle että ammattikorkeakoululle. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme yrittäjille tarjottavien tapahtumien ja koulutuksen onnistumisen edellytyksiä. Arjen kiireet ja opiskelu - mahdoton yhtälö? Vaikka yrittäjien toimintaympäristöt ja työnkuvat ovat erilaisia, yhteistä kaikille on kiire. Yrittäjän arki on usein pirstaleista ja ennakoimatonta. Se hankaloittaa välillä osallistumista hankkeen toimintoihin. Yrittäjille kannattaakin tarjota lyhyitä tapahtumia, joiden ilmoittautuminen on yhden klikkauksen päässä – ei koko päivän kestäviä työpajoja tai laajoja, lukukauden mittaisia opintokokonaisuuksia. Ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta suunnitellaan etukäteen. Tutkintokoulutuksilla ei pystytä ketterästi vastaamaan yrittäjien usein uusiin, työssä jo hankittua perusosaamista täydentäviin tarpeisiin. Siksi räätälöidyt, yrittäjien itsensä toteamiin tarpeisiin vastaavat ja heidän osallistumismahdollisuuksiinsa muotoillut koulutukset onnistuvat. Onnistuneen yrittäjähankkeen muistilistalle tarjoamme kolme käytännön vinkkiä: Viestinnän rooli korostuu. Tarvitaan infoja, kutsuja, muistutuksia, toisia muistutuksia ja vielä viime hetken muistutuksia. Kaikki tarjolle yhden klikkauksen päähän, yhden yrittäjäkohtaisen ohjaajan tuella. Räätälöidytkin koulutukset tarvitsevat kohderyhmälle muotoillut, tiiviit ja konkreettisesti yrittäjää hyödyttävät toteutukset. Koulutusten ja tilaisuuksien järjestämisessä on hyvä huomioida helppo saatavuus ja yrittäjille sopivat puitteet, esimerkiksi ajankohdat ja kestot. Joskus hyvät koulutussessiot kestävät vain yhden illansuun. Monessa hankkeessa on osoittautunut, että epäselvät ja liian väljät toimintamallit eivät houkuttele yrittäjiä. Jos yrittäjillä on tarkoitus olla aktiivinen rooli koulutuksessa, siihen tarvitaan ohjeistusta. SUN-hankkeessa kertyneet kokemukset Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteistyöllä käynnistettiin keväällä 2020 matkailu- ja ravintola-alalle pikaisesti SUN – 3AMK sparraa uuteen nousuun -hanke. Se tarjosi – nimensä mukaisesti – sparrausta ja koulutusta alan yrittäjille. Vaikutelmaksi SUN-hankkeesta jäi, että hankkeiden rooli jatkuvan oppimisen palvelujen tuottajana on merkittävä. Mahdollisuuksia on vaikka mihin, ja kokemuksia onnistuneesta toiminnasta karttuu hanke hankkeelta. SUN-hankkeessa oli kaksi osiota: Se tarjosi osallistujille mahdollisuuden osallistua kolmen ammattikorkeakoulun kurssitarjontaan ja lisäksi räätälöityjä webinaareja, yrityskohtaista liiketoimintavalmennusta sekä voimavaroja tukevaa ryhmävalmennusta. Hankkeen tutkimusosiossa kartoitettiin toimialan tunnuslukuja ja otettiin selkoa yrittäjien arjen kokemuksista koronan keskellä. Opintotarjontaa oli kolmesta ammattikorkeakoulusta, mikä oli selvästikin hyvin paljon yrittäjien osallistumismahdollisuuksiin suhteutettuna. Onnistunut yhteistyö tuo ammattikorkeakouluopiskeluun esimerkiksi ylisukupolvista kokemusta, joka on tärkeää opiskelijoille. Yrittäjille ei välttämättä ole tarjolla foorumeita, joilla jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia. SUN-hankkeen aineistoissa tuotiin esiin, kuinka tärkeää on vertaistuki ja omien ajatusten jakaminen (ja kuinka sitä on harvoin tarjolla) kuinka yhdessä pohtiminen kirkastaa myös omaa visiota. Koulutusta järjestävän kannattaa yrittäjien kanssa mieluusti toimia niin, että hankkeen taholta otetaan ja pidetään yhteyttä eikä luoteta kehotukseen “ole yhteydessä, jos tarvitset apua”. Hyviä tuloksia on tuottanut toimintamalli, jossa on tarjottu konkreettista ohjausta kädestä pitäen ja ohjausvastuussa on kullakin yrittäjällä ollut vain yksi sparraaja tai ohjaaja. Seuraavaksi SUN-hankkeen oppeja sovelletaan ja jalostetaan edelleen kahdessa hankkeessa: luovien alojen koronasta toipumista tukevassa Eevi-hankkeessa ja mikroyrittäjille valmennusta tarjoavassa Toivo@Tee -hankkeessa. Yhteistyö ja julkaisut ovat oiva tapa välittää oppeja ja huomioita eteenpäin. Voit tutustua SUN- hankkeen kokemuksiin ja tuloksiin julkaisuissamme. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen (MuT, TO) on lehtori musiikin yksikössä ja Tulevaisuuden työ ja osaaminen -teemaverkostossa. Leena toimii aktiivisena tutkijana ja yhteistoiminnallisen kehittämistyön edistäjänä. SUN-hankkeeseen hän toi työnohjauksen ja elämysalan näkökulmia vertailukohdaksi marata-alan yrittäjien kokemuksille. Hän vastasi tutkimusosion lisäksi Metropolia Ammattikorkeakoulun osuudesta SUN-hankkeessa. Hanna-Maija Aarnio (MuM) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa monialaisissa TKI-hankkeissa, täydennyskoulutuksissa sekä varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön pääaineen opettajana. SUN-hankkeessa hän toimi osana tutkimusryhmää. Hanna-Maija on pukeutunut lehmäpukuun Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! riveissä vuodesta 2007 alkaen ja nauttii suunnattomasti musiikin tekemisestä lasten ja lapsenmielisten kanssa. Lisätietoa SUN-hankkeesta Lehdistötiedote hankkeen tuloksista sttinfo.fi -sivustolla Tutkimusraportit: Leena Unkari-Virtanen ja Marjaana Mäkelä (toim.) Kristallisoitumisia, kannibaaliverkostoja ja marata-alan tunnuslukuja. SUN – 3AMK Sparraa Uuteen Nousuun. (PDF) Petteri Ohtonen: Sosiaalisen median käyttö hotelli-, kahvila-ja ravintolapalveluissa. (PDF) Petteri Ohtonen: Matkailualan tilastoja ja koronaepidemian vaikutustutkimuksia. (PDF) Petteri Ohtonen: Matkailualan tilastoja ja koronaepidemian vaikutustutkimuksia, osa 2. (PDF) Kokemuksia ja havaintoja hankkeen vaiheista ja toiminnasta: Marjaana Mäkelä (toim.) Loppuraportti, SUN - 3AMK Sparraa Uuteen Nousuun 2021 theseus.fi -sivustolla Videot ja podcastit: SUN-hankkeen videot Youtubessa. Sisältää neljä mielenkiintoista asiantuntija-webinaaria ja keskusteluvideon sekä kolme hankkeeseen osallistuneiden yrittäjien puheenvuorovideota. Podcast hankkeesta Tutkimusmatka: Matkailu- ja ravintola-alan jatkuvan oppimisen tarve on suurempi kuin koskaan (Katri Tihilä, Peppi Borgenström, Marjaana Mäkelä ja Arto Saloranta) Blogitekstit: EPALE-foorumi: Korona-arjessa yrittäjien rinnalla: hanketyöstä eväitä jatkuvan oppimisen muotoiluun | EPALE (europa.eu) (Marjaana Mäkelä) E-Signals-verkkojulkaisu: Rohkeutta on pyytää ja vastaanottaa apua (Katri Tihilä) E-Signals-verkkojulkaisu: Matkailu-ja ravitsemisala luottaa sosiaaliseen mediaan (Marjaana Mäkelä ja Petteri Ohtonen) Tikissä-verkkojulkaisu: Ota oppia yrittäjästä (Päivi Rahmel) E-Signals-verkkojulkaisu: Vastuullisuus ei katoa kriisiaikana (Katri Tihilä) E-Signals-verkkojulkaisu: Yrittäjä, apua on tarjolla (Marjaana Mäkelä)
Korona, yrittäjät ja ammattikorkeakoulu: tiekartta onnistuneeseen yhteistyöhön
Korona koettelee luovien alojen lisäksi erityisen voimakkaasti matkailu- ja ravintola-alaa. Keväällä 2020 kuviteltiin, että vuoden kuluttua ala olisi jo uudessa nousussa ja korona ohi. Kuten olemme kaikki todistaneet, toisin kävi – höllennysten sijaan uusi poikkeustila astui voimaan maaliskuussa 2021. Uuden nousun sijaan alan epävarmuus ja toiminnan ennakoimattomuus vain jatkui, vailla näkymää paluusta entiseen. Silti monet yrittäjistä kertoivat edelleen “elävänsä omaa unelmaansa”, vaikka ammatin harjoittaminen oli sulkutilassa ties kuinka pitkään, kassavirta olematon ja vanhat verkosto kadonneet. Keskusteluissa näiden yrittäjien kanssa heräsikin kysymys, mistä saataisiin muille samanlaista uskoa positiiviseen tulevaisuuteen? Ammattikorkeakoulut ovat jo pitkään uudistaneet yrittäjien osaamista erilaisissa yrittäjyys- ja yhteistyöhankkeissa. Hankkeiden puitteissa on tuotettu koulutuksia ja valmennuksia yrittäjien moninaisiin tarpeisiin. Onnistuessaan yhteistyö on antoisaa sekä yrittäjälle että ammattikorkeakoululle. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme yrittäjille tarjottavien tapahtumien ja koulutuksen onnistumisen edellytyksiä. Arjen kiireet ja opiskelu - mahdoton yhtälö? Vaikka yrittäjien toimintaympäristöt ja työnkuvat ovat erilaisia, yhteistä kaikille on kiire. Yrittäjän arki on usein pirstaleista ja ennakoimatonta. Se hankaloittaa välillä osallistumista hankkeen toimintoihin. Yrittäjille kannattaakin tarjota lyhyitä tapahtumia, joiden ilmoittautuminen on yhden klikkauksen päässä – ei koko päivän kestäviä työpajoja tai laajoja, lukukauden mittaisia opintokokonaisuuksia. Ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta suunnitellaan etukäteen. Tutkintokoulutuksilla ei pystytä ketterästi vastaamaan yrittäjien usein uusiin, työssä jo hankittua perusosaamista täydentäviin tarpeisiin. Siksi räätälöidyt, yrittäjien itsensä toteamiin tarpeisiin vastaavat ja heidän osallistumismahdollisuuksiinsa muotoillut koulutukset onnistuvat. Onnistuneen yrittäjähankkeen muistilistalle tarjoamme kolme käytännön vinkkiä: Viestinnän rooli korostuu. Tarvitaan infoja, kutsuja, muistutuksia, toisia muistutuksia ja vielä viime hetken muistutuksia. Kaikki tarjolle yhden klikkauksen päähän, yhden yrittäjäkohtaisen ohjaajan tuella. Räätälöidytkin koulutukset tarvitsevat kohderyhmälle muotoillut, tiiviit ja konkreettisesti yrittäjää hyödyttävät toteutukset. Koulutusten ja tilaisuuksien järjestämisessä on hyvä huomioida helppo saatavuus ja yrittäjille sopivat puitteet, esimerkiksi ajankohdat ja kestot. Joskus hyvät koulutussessiot kestävät vain yhden illansuun. Monessa hankkeessa on osoittautunut, että epäselvät ja liian väljät toimintamallit eivät houkuttele yrittäjiä. Jos yrittäjillä on tarkoitus olla aktiivinen rooli koulutuksessa, siihen tarvitaan ohjeistusta. SUN-hankkeessa kertyneet kokemukset Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteistyöllä käynnistettiin keväällä 2020 matkailu- ja ravintola-alalle pikaisesti SUN – 3AMK sparraa uuteen nousuun -hanke. Se tarjosi – nimensä mukaisesti – sparrausta ja koulutusta alan yrittäjille. Vaikutelmaksi SUN-hankkeesta jäi, että hankkeiden rooli jatkuvan oppimisen palvelujen tuottajana on merkittävä. Mahdollisuuksia on vaikka mihin, ja kokemuksia onnistuneesta toiminnasta karttuu hanke hankkeelta. SUN-hankkeessa oli kaksi osiota: Se tarjosi osallistujille mahdollisuuden osallistua kolmen ammattikorkeakoulun kurssitarjontaan ja lisäksi räätälöityjä webinaareja, yrityskohtaista liiketoimintavalmennusta sekä voimavaroja tukevaa ryhmävalmennusta. Hankkeen tutkimusosiossa kartoitettiin toimialan tunnuslukuja ja otettiin selkoa yrittäjien arjen kokemuksista koronan keskellä. Opintotarjontaa oli kolmesta ammattikorkeakoulusta, mikä oli selvästikin hyvin paljon yrittäjien osallistumismahdollisuuksiin suhteutettuna. Onnistunut yhteistyö tuo ammattikorkeakouluopiskeluun esimerkiksi ylisukupolvista kokemusta, joka on tärkeää opiskelijoille. Yrittäjille ei välttämättä ole tarjolla foorumeita, joilla jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia. SUN-hankkeen aineistoissa tuotiin esiin, kuinka tärkeää on vertaistuki ja omien ajatusten jakaminen (ja kuinka sitä on harvoin tarjolla) kuinka yhdessä pohtiminen kirkastaa myös omaa visiota. Koulutusta järjestävän kannattaa yrittäjien kanssa mieluusti toimia niin, että hankkeen taholta otetaan ja pidetään yhteyttä eikä luoteta kehotukseen “ole yhteydessä, jos tarvitset apua”. Hyviä tuloksia on tuottanut toimintamalli, jossa on tarjottu konkreettista ohjausta kädestä pitäen ja ohjausvastuussa on kullakin yrittäjällä ollut vain yksi sparraaja tai ohjaaja. Seuraavaksi SUN-hankkeen oppeja sovelletaan ja jalostetaan edelleen kahdessa hankkeessa: luovien alojen koronasta toipumista tukevassa Eevi-hankkeessa ja mikroyrittäjille valmennusta tarjoavassa Toivo@Tee -hankkeessa. Yhteistyö ja julkaisut ovat oiva tapa välittää oppeja ja huomioita eteenpäin. Voit tutustua SUN- hankkeen kokemuksiin ja tuloksiin julkaisuissamme. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen (MuT, TO) on lehtori musiikin yksikössä ja Tulevaisuuden työ ja osaaminen -teemaverkostossa. Leena toimii aktiivisena tutkijana ja yhteistoiminnallisen kehittämistyön edistäjänä. SUN-hankkeeseen hän toi työnohjauksen ja elämysalan näkökulmia vertailukohdaksi marata-alan yrittäjien kokemuksille. Hän vastasi tutkimusosion lisäksi Metropolia Ammattikorkeakoulun osuudesta SUN-hankkeessa. Hanna-Maija Aarnio (MuM) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa monialaisissa TKI-hankkeissa, täydennyskoulutuksissa sekä varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön pääaineen opettajana. SUN-hankkeessa hän toimi osana tutkimusryhmää. Hanna-Maija on pukeutunut lehmäpukuun Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! riveissä vuodesta 2007 alkaen ja nauttii suunnattomasti musiikin tekemisestä lasten ja lapsenmielisten kanssa. Lisätietoa SUN-hankkeesta Lehdistötiedote hankkeen tuloksista sttinfo.fi -sivustolla Tutkimusraportit: Leena Unkari-Virtanen ja Marjaana Mäkelä (toim.) Kristallisoitumisia, kannibaaliverkostoja ja marata-alan tunnuslukuja. SUN – 3AMK Sparraa Uuteen Nousuun. (PDF) Petteri Ohtonen: Sosiaalisen median käyttö hotelli-, kahvila-ja ravintolapalveluissa. (PDF) Petteri Ohtonen: Matkailualan tilastoja ja koronaepidemian vaikutustutkimuksia. (PDF) Petteri Ohtonen: Matkailualan tilastoja ja koronaepidemian vaikutustutkimuksia, osa 2. (PDF) Kokemuksia ja havaintoja hankkeen vaiheista ja toiminnasta: Marjaana Mäkelä (toim.) Loppuraportti, SUN - 3AMK Sparraa Uuteen Nousuun 2021 theseus.fi -sivustolla Videot ja podcastit: SUN-hankkeen videot Youtubessa. Sisältää neljä mielenkiintoista asiantuntija-webinaaria ja keskusteluvideon sekä kolme hankkeeseen osallistuneiden yrittäjien puheenvuorovideota. Podcast hankkeesta Tutkimusmatka: Matkailu- ja ravintola-alan jatkuvan oppimisen tarve on suurempi kuin koskaan (Katri Tihilä, Peppi Borgenström, Marjaana Mäkelä ja Arto Saloranta) Blogitekstit: EPALE-foorumi: Korona-arjessa yrittäjien rinnalla: hanketyöstä eväitä jatkuvan oppimisen muotoiluun | EPALE (europa.eu) (Marjaana Mäkelä) E-Signals-verkkojulkaisu: Rohkeutta on pyytää ja vastaanottaa apua (Katri Tihilä) E-Signals-verkkojulkaisu: Matkailu-ja ravitsemisala luottaa sosiaaliseen mediaan (Marjaana Mäkelä ja Petteri Ohtonen) Tikissä-verkkojulkaisu: Ota oppia yrittäjästä (Päivi Rahmel) E-Signals-verkkojulkaisu: Vastuullisuus ei katoa kriisiaikana (Katri Tihilä) E-Signals-verkkojulkaisu: Yrittäjä, apua on tarjolla (Marjaana Mäkelä)
Mikro-oppiminen tukee tehokkaasti oppimista työarjessa ja käytännössä
Tutkintoon tähtääville koulutuksille on paikkansa, mutta niille on jo kauan ollut erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Viime aikoina on havahduttu laajemmin työelämälähtöiseen oppimiseen, esimerkiksi täsmäoppimiseen työnantajan järjestämässä koulutuksessa. Työnantajan näkökulmasta on toivottavaa, että oppiminen tapahtuisi arkisesti työyhteisöissä ja työpaikoilla. Tämän tavoitteena on, että asiakkaita palvellaan mahdollisimman hyvin ja työpaikalla voidaan hyvin. Prusak (2004) painottaa: ”Yrityksen kilpailukyky riippuu enemmän kuin mistään muusta siitä, mitä siellä osataan, miten osaamista käytetään ja kuinka nopeasti kyetään oppimaan uutta.” Pitkien koulutusrupeamien kohdalla on herätty siihen, että turhaa ajankäyttöä vältellään. Osallistuja ei välttämättä muista päivän mittaisen koulutuspäivän annista iltapäivällä enää juuri mitään. Näin voi käydä, jos uutta asiaa on tullut määrällisesti liian paljon. Asioita voi omaksua rajallisen määrän kerrallaan. Toki tunne riippuu siitä mistä puhutaan; esimerkiksi jokin asia voi vaatia pitkää pohdintaa kuten Einsteinin suhteellisuusteoria, kun taas jokin tekemiseen liittyvä yksityiskohta opitaan nopeasti työn ohessa ja käytännössä. ”Nopeampi oppiminen on kilpailuetu.” - Marja Viluksela, podcast-jaksossa MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon Joissakin tilanteissa mikä tahansa työssäoppiminen voidaan nähdä turhana ajankäyttönä. Tekemistä riittäisi ihmisten mielestä muutenkin. Pyyntöjä ja yhteistyöaikomuksia satelee sekä organisaation sisä- että ulkopuolelta. Päivän työtunnit tai aikaansaamisen energia voivat tuntua jopa loppuvan kesken. Tästä syystä ihmiset eivät halua lisätä työtaakkaansa koulutuksissa. He eivät yksinkertaisesti koe, että varsinaiset työt tulisivat tehdyksi juuri tässä hetkessä jotakin uutta asiaa oppimalla tai kertaamalla. Kuitenkin juuri osaamisen puute eli osaamattomuus saattaa tuottaa hidasteita työskentelyyn ja pullonkauloja toimintaan. Pieni pysähtyminen ja osallistuminen koulutukseen voisivat tuoda parempia tehoja työhön. Erkkilän ja Kortesalmen (2020) tutkimuksessa jatkuvasta oppimisesta selvisi, että työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa on ensisijaista työn tekemisen tavoitteet, jolloin työssä oppimista ei nähdä tavoitteelliseksi formaaliksi oppimiseksi. Miten oppimisen ajankäyttöä arvotetaan? Työpaikoilla on oltava jokin käsitys siitä, miksi oppimiseen järjestetään aikaa. Kun oppiminen työpaikoilla mahdollistetaan, tarjoutuu mahdollisuus katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Tarvittavan osaamisen täsmentäminen ja hankkiminen kannattaa miettiä sen mukaan, mitä yritys tavoittelee tulevaisuudessa. Tämä koskee kaikenkokoisia yrityksiä. Joskus kysymys voi olla myös siitä, mitä tekemällä haluamme pysyä hengissä vielä kahdenkin vuoden päästä? Osaaminen ei kerry sekunneissa. Mikro-oppimisen avulla voidaan tuupata kohti tavoitetta siten, että pieniä yksittäisiä asioita tai prosesseja otetaan haltuun pikkuhiljaa. Yhdessä kokeileminen tuottaa tietoa siitä, mikä toimii juuri meillä ja omassa toimintaympäristössämme. Jos jokin tapa ei toimi, kannattaa kokeilla jotain muuta. Mitä enemmän oppiminen on työntekijälähtöistä osaamisen jakamista keskenään, sen parempi. Jokainen hetki on mahdollisuus oppimiseen. Asiakkaan kanssa opitaan ja työpaikalla on mahdollisuus kokea elämyksiä, että näinkin voi oppia. Voi järjestää kollegakahvit tai lyhyen lounaswebinaarin jonkin täsmätiedon tai taidon hankkimiseen. Kollegan työtä seuraamalla välittyy paljon hiljaista tietoa ja osaamista, jota voi olla muuten hankala sanoittaa. Samoin kuuntelemalla ja keskustelemalla oppii paljon. Mitä mikro-oppiminen edellyttää työpaikalta? Mikro-oppimisen mahdollistaminen vaatii työpaikalta suunnitelmallisuutta ja tukea opitun jakamiselle. Jos jakamista ei arvosteta tai ei huomata, että sitä on mahdollista tehdä, tuskin kukaan sitä lähtee omin päin kokeilemaan. Mikro-oppimisen kantava idea on siinä, että vapaita hetkiä on työssä vain vähän, joten pienikin hetki oikein organisoituna on mahdollisuus oppimiseen ja kehittymiseen. Kun ihmiset ovat jo koulutuksen hankkineina tulleet organisaatioon töihin, ei välttämättä ole käytössä paljon aikaa suurta panostusta vaativiin ja laajamittaisiin lisäkoulutuksiin. Maailma muuttuu niin nopeaan tahtiin, että aina koulutukset eivät pysy perässä siinä, mitä työpaikalla pitäisi osata. On tärkeää huomata, millaista lisäapua tarvitaan. Työntekijälläkin on oma vastuu organisaation kokonaistoiminnasta siltä osin, että hän uskaltaa sanoa, ettei osaa asiaa vielä. ”Joihinkin asioihin pitkät työpaikan ulkopuolella tapahtuvat koulutukset ovat liian hitaita.” - Marja Viluksela, podcast-jaksossa MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon Esihenkilöllä on vastuu siitä, että hän kannustaa osaamisen kehittämiseen, luo kulttuuria jatkuvaan oppimiseen ja motivoi kehittymiseen: Työntekijöitä kannattaa tuupata kehittämään omaa osaamistaan. Vapaamuotoiset rupattelut eli niin sanotut kahvipöytäkeskustelut ovat hyödyllisiä sen vuoksi, että niissä saatetaan oivaltaa toisia kuuntelemalla, mitä taitoja itsekin kannattaa kehittää. Mikro-oppiminen on myös oivallinen perehdyttämisen väline, koska uudella työntekijällä on paljon omaksuttavaa. Uutta oppiessa on helpompaa annostella pieninä paloina ja sitten kerrata niin moneen kertaan kuin mahdollista. TOP5 mikro-oppimisen hyödyt Työn ohessa tapahtuvaa (oppimisen hetkien järjestäminen työhön) Tehostaa vertaisoppimista ja tiedon jakamista organisaatiossa Tulee sopivan mittaisina palasina, omaksuminen helpottuu Työssä jaksamisen kannalta asiat tulevat organisoidusti ja suunnitellusti Yhdessä ihmettely ja yhdessä oppiminen ylläpitävät voimavaroja Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa olemme testanneet mikro-oppimista asiakasyritystemme kanssa. Tavoitteena oli tuottaa asiakas- ja työelämälähtöisiä teemakoulutuksia, joissa on huomioitu työn ja sisällön yhdistäminen työn kannalta suotuisat ajankohdat osallistua lähitapaamisten keston pituus. Koulutukset muodostuivat neljästä 90 minuutin pituisesta lähitapaamisesta sekä verkko-oppimisympäristössä olevista tehtävistä ja materiaaleista. Lyhyet koulutukset tarjosivat mahdollisuuden asian omaksumiseen ja keskusteluun. Hankkeessa toteutetut aamukahviseminaarit ja podcastit ovat myös osa ajasta ja paikasta riippumatonta mikro-oppimista valittujen teemojen äärellä. Mikro-oppimista on toteutettu myös hankkeen valmentajien vertaistapaamisissa, joissa on jaettu ja kehitetty osaamista, jotta mukaan lähteneiden yritysten kannalta päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen palvelemalla heitä parhaalla mahdollisella tavalla. Hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Kasvun näkökulmasta mikro-oppimisen hetket osana työyhteisön arkea ovat aivan oleellinen asia tuottavuuden tekijänä. Tämän jutun perustana ovat kokemuksemme yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa sekä haastattelemamme mikro-oppimisen asiantuntijan Marja Vilukselan näkemykset. Marjan opit voit kuunnella Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcast-jaksosta #3 ”MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon”. Kuuntele Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcastia Spotify: Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat | Podcast on Spotify SoundCloud: Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat | Laurea Ammattikorkeakoulu | Free Listening on SoundCloud Kirjoittajat Marjo Huhtala on tuotantotalouden diplomi-insinööri, ammatillinen opettaja ja näyttötutkintomestari. Hän toimii yritysvalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Heli Tuulenmäki kauppatieteiden maisteri ja toimii yritysvalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Molemmat työskentelevät yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % UIA-rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. Urban Innovative Actions (UIA) on Euroopan komission EAKR-rahoitteinen ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin. Lähteet Prusak, 2004 julkaisussa Osaamisen johtaminen kannattaa -työkirja - strategialähtöisen osaamisen johtamisen työkirja (PDF). STRATOS - Strategisella osaamisen johtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia mikro- ja pk-yrityksille -hanke (2016-2018) Erkkilä, L. & Kortesalmi, M. 2020. Jatkuva oppiminen on työntekijän, työpaikan ja kouluttajan yhteistyötä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen sivusto (2016-2018)
Mikro-oppiminen tukee tehokkaasti oppimista työarjessa ja käytännössä
Tutkintoon tähtääville koulutuksille on paikkansa, mutta niille on jo kauan ollut erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Viime aikoina on havahduttu laajemmin työelämälähtöiseen oppimiseen, esimerkiksi täsmäoppimiseen työnantajan järjestämässä koulutuksessa. Työnantajan näkökulmasta on toivottavaa, että oppiminen tapahtuisi arkisesti työyhteisöissä ja työpaikoilla. Tämän tavoitteena on, että asiakkaita palvellaan mahdollisimman hyvin ja työpaikalla voidaan hyvin. Prusak (2004) painottaa: ”Yrityksen kilpailukyky riippuu enemmän kuin mistään muusta siitä, mitä siellä osataan, miten osaamista käytetään ja kuinka nopeasti kyetään oppimaan uutta.” Pitkien koulutusrupeamien kohdalla on herätty siihen, että turhaa ajankäyttöä vältellään. Osallistuja ei välttämättä muista päivän mittaisen koulutuspäivän annista iltapäivällä enää juuri mitään. Näin voi käydä, jos uutta asiaa on tullut määrällisesti liian paljon. Asioita voi omaksua rajallisen määrän kerrallaan. Toki tunne riippuu siitä mistä puhutaan; esimerkiksi jokin asia voi vaatia pitkää pohdintaa kuten Einsteinin suhteellisuusteoria, kun taas jokin tekemiseen liittyvä yksityiskohta opitaan nopeasti työn ohessa ja käytännössä. ”Nopeampi oppiminen on kilpailuetu.” - Marja Viluksela, podcast-jaksossa MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon Joissakin tilanteissa mikä tahansa työssäoppiminen voidaan nähdä turhana ajankäyttönä. Tekemistä riittäisi ihmisten mielestä muutenkin. Pyyntöjä ja yhteistyöaikomuksia satelee sekä organisaation sisä- että ulkopuolelta. Päivän työtunnit tai aikaansaamisen energia voivat tuntua jopa loppuvan kesken. Tästä syystä ihmiset eivät halua lisätä työtaakkaansa koulutuksissa. He eivät yksinkertaisesti koe, että varsinaiset työt tulisivat tehdyksi juuri tässä hetkessä jotakin uutta asiaa oppimalla tai kertaamalla. Kuitenkin juuri osaamisen puute eli osaamattomuus saattaa tuottaa hidasteita työskentelyyn ja pullonkauloja toimintaan. Pieni pysähtyminen ja osallistuminen koulutukseen voisivat tuoda parempia tehoja työhön. Erkkilän ja Kortesalmen (2020) tutkimuksessa jatkuvasta oppimisesta selvisi, että työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa on ensisijaista työn tekemisen tavoitteet, jolloin työssä oppimista ei nähdä tavoitteelliseksi formaaliksi oppimiseksi. Miten oppimisen ajankäyttöä arvotetaan? Työpaikoilla on oltava jokin käsitys siitä, miksi oppimiseen järjestetään aikaa. Kun oppiminen työpaikoilla mahdollistetaan, tarjoutuu mahdollisuus katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Tarvittavan osaamisen täsmentäminen ja hankkiminen kannattaa miettiä sen mukaan, mitä yritys tavoittelee tulevaisuudessa. Tämä koskee kaikenkokoisia yrityksiä. Joskus kysymys voi olla myös siitä, mitä tekemällä haluamme pysyä hengissä vielä kahdenkin vuoden päästä? Osaaminen ei kerry sekunneissa. Mikro-oppimisen avulla voidaan tuupata kohti tavoitetta siten, että pieniä yksittäisiä asioita tai prosesseja otetaan haltuun pikkuhiljaa. Yhdessä kokeileminen tuottaa tietoa siitä, mikä toimii juuri meillä ja omassa toimintaympäristössämme. Jos jokin tapa ei toimi, kannattaa kokeilla jotain muuta. Mitä enemmän oppiminen on työntekijälähtöistä osaamisen jakamista keskenään, sen parempi. Jokainen hetki on mahdollisuus oppimiseen. Asiakkaan kanssa opitaan ja työpaikalla on mahdollisuus kokea elämyksiä, että näinkin voi oppia. Voi järjestää kollegakahvit tai lyhyen lounaswebinaarin jonkin täsmätiedon tai taidon hankkimiseen. Kollegan työtä seuraamalla välittyy paljon hiljaista tietoa ja osaamista, jota voi olla muuten hankala sanoittaa. Samoin kuuntelemalla ja keskustelemalla oppii paljon. Mitä mikro-oppiminen edellyttää työpaikalta? Mikro-oppimisen mahdollistaminen vaatii työpaikalta suunnitelmallisuutta ja tukea opitun jakamiselle. Jos jakamista ei arvosteta tai ei huomata, että sitä on mahdollista tehdä, tuskin kukaan sitä lähtee omin päin kokeilemaan. Mikro-oppimisen kantava idea on siinä, että vapaita hetkiä on työssä vain vähän, joten pienikin hetki oikein organisoituna on mahdollisuus oppimiseen ja kehittymiseen. Kun ihmiset ovat jo koulutuksen hankkineina tulleet organisaatioon töihin, ei välttämättä ole käytössä paljon aikaa suurta panostusta vaativiin ja laajamittaisiin lisäkoulutuksiin. Maailma muuttuu niin nopeaan tahtiin, että aina koulutukset eivät pysy perässä siinä, mitä työpaikalla pitäisi osata. On tärkeää huomata, millaista lisäapua tarvitaan. Työntekijälläkin on oma vastuu organisaation kokonaistoiminnasta siltä osin, että hän uskaltaa sanoa, ettei osaa asiaa vielä. ”Joihinkin asioihin pitkät työpaikan ulkopuolella tapahtuvat koulutukset ovat liian hitaita.” - Marja Viluksela, podcast-jaksossa MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon Esihenkilöllä on vastuu siitä, että hän kannustaa osaamisen kehittämiseen, luo kulttuuria jatkuvaan oppimiseen ja motivoi kehittymiseen: Työntekijöitä kannattaa tuupata kehittämään omaa osaamistaan. Vapaamuotoiset rupattelut eli niin sanotut kahvipöytäkeskustelut ovat hyödyllisiä sen vuoksi, että niissä saatetaan oivaltaa toisia kuuntelemalla, mitä taitoja itsekin kannattaa kehittää. Mikro-oppiminen on myös oivallinen perehdyttämisen väline, koska uudella työntekijällä on paljon omaksuttavaa. Uutta oppiessa on helpompaa annostella pieninä paloina ja sitten kerrata niin moneen kertaan kuin mahdollista. TOP5 mikro-oppimisen hyödyt Työn ohessa tapahtuvaa (oppimisen hetkien järjestäminen työhön) Tehostaa vertaisoppimista ja tiedon jakamista organisaatiossa Tulee sopivan mittaisina palasina, omaksuminen helpottuu Työssä jaksamisen kannalta asiat tulevat organisoidusti ja suunnitellusti Yhdessä ihmettely ja yhdessä oppiminen ylläpitävät voimavaroja Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa olemme testanneet mikro-oppimista asiakasyritystemme kanssa. Tavoitteena oli tuottaa asiakas- ja työelämälähtöisiä teemakoulutuksia, joissa on huomioitu työn ja sisällön yhdistäminen työn kannalta suotuisat ajankohdat osallistua lähitapaamisten keston pituus. Koulutukset muodostuivat neljästä 90 minuutin pituisesta lähitapaamisesta sekä verkko-oppimisympäristössä olevista tehtävistä ja materiaaleista. Lyhyet koulutukset tarjosivat mahdollisuuden asian omaksumiseen ja keskusteluun. Hankkeessa toteutetut aamukahviseminaarit ja podcastit ovat myös osa ajasta ja paikasta riippumatonta mikro-oppimista valittujen teemojen äärellä. Mikro-oppimista on toteutettu myös hankkeen valmentajien vertaistapaamisissa, joissa on jaettu ja kehitetty osaamista, jotta mukaan lähteneiden yritysten kannalta päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen palvelemalla heitä parhaalla mahdollisella tavalla. Hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Kasvun näkökulmasta mikro-oppimisen hetket osana työyhteisön arkea ovat aivan oleellinen asia tuottavuuden tekijänä. Tämän jutun perustana ovat kokemuksemme yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa sekä haastattelemamme mikro-oppimisen asiantuntijan Marja Vilukselan näkemykset. Marjan opit voit kuunnella Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcast-jaksosta #3 ”MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon”. Kuuntele Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcastia Spotify: Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat | Podcast on Spotify SoundCloud: Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat | Laurea Ammattikorkeakoulu | Free Listening on SoundCloud Kirjoittajat Marjo Huhtala on tuotantotalouden diplomi-insinööri, ammatillinen opettaja ja näyttötutkintomestari. Hän toimii yritysvalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Heli Tuulenmäki kauppatieteiden maisteri ja toimii yritysvalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Molemmat työskentelevät yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % UIA-rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. Urban Innovative Actions (UIA) on Euroopan komission EAKR-rahoitteinen ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin. Lähteet Prusak, 2004 julkaisussa Osaamisen johtaminen kannattaa -työkirja - strategialähtöisen osaamisen johtamisen työkirja (PDF). STRATOS - Strategisella osaamisen johtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia mikro- ja pk-yrityksille -hanke (2016-2018) Erkkilä, L. & Kortesalmi, M. 2020. Jatkuva oppiminen on työntekijän, työpaikan ja kouluttajan yhteistyötä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen sivusto (2016-2018)
Selkeästi päätöksentekijöille – vaikuttava julkaiseminen, osa 1
Tämä on ensimmäinen teksti kolmiosaissa blogimerkintöjen sarjassa, jossa julkaisuasiantuntija Riikka Wallin käsittelee vaihtoehtoja perinteiselle hankkeen loppujulkaisulle. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulosten pitää olla päätöksentekijöiden, muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden, opettajien ja opiskelijoiden sekä aiheesta kiinnostuneiden kansalaisten saatavilla ja hyödynnettävissä avoimesti. Se on useimpien rahoittajien tahto, ja siihen ovat myös korkeakoulut sitoutuneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa [1.]. Itse ajattelen, että kun tähtäämme avoimuuteen, ei riitä, että hankkeessa tuotettu uusi tieto on julkaistu ja löydettävissä maksutta verkossa. Sen pitää olla julkaistu sellaisessa muodossa, että tieto on helppo omaksua. Siksi onkin tärkeää miettiä mitä tietoa julkaistaan ja kenelle. Siitä vasta seuraa julkaisun muoto. Tähän olemme Metropolian julkaisutoiminnassa panostaneet, ja sitä työtä onkin hyvä jatkaa Tutkitun tiedon teemavuotena 2021. Tässä kirjoituksessa pureudun päättäjille ja viranomaisille suunnattuihin julkaisuihin. TKI-toiminta tarjoaa ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin Usein TKI-toiminnan tulokset tähtäävät laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Se voi käytännössä tarkoittaa muutoksia lainsäädäntöön ja julkiseen rahoitukseen tai erilaisten toimintojen uudelleenorganisointia. Silloin haluamme puhutella ja vaikuttaa päättäjiin sekä viranomaisiin. Tähän tarvitsemme tueksi asiantuntijayleisölle suunnattujen täsmällisten, mutta pidempien selvitysten ja raporttien rinnalle lyhyempiä ja käytännönläheisempiä välineitä. [2.] Policy brief kiteyttää tutkimustiedon yleistajuisesti Yksi hyvä vakiintunut julkaisumuoto on policy brief, joka tarjoaa tutkimustietoa päätöksenteon tueksi. Se antaa politiikkasuosituksia päättäjille ja viranomaistyöhön. Se on erityisesti suunnattu valveutuneelle lukijalle, joka ei kuitenkaan välttämättä ole julkaisussa käsiteltävän asian tai alan syvä asiantuntija. Policy brief on ytimekäs on yleiskielinen keskittyy yhteen asiaan. Metropolian ensimmäiset policy briefit julkaistiin viime vuonna. Kulkutapoihin liittyvät suositukset perustuvat viiteen kansainvälisessä journalissa julkaistuun tutkimukseen. Arto O. Salonen: Kulkutapojen uudistamisella on kiire – näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä se onnistuu. Policy Brief. (Theseus) Arto O. Salonen: The need for reform of mobility choices is urgent – here is how it can succeed. Policy Brief. (Theseus) Toimenpidesuosituksia myös kehittämistyön pohjalta TKI-toiminnassa tehdään sellaista kehittämistä, joka ei sisällä perinteistä tutkimustoimintaa ja tieteellistä julkaisemista. Olemme ratkomassa erilaisia arjen pulmia ja haasteita yhdessä kehittäjäkumppanien kanssa. Metropoliassa olemme linjanneet, että kehittämistoiminnan perusteella voi antaa asiantuntijanäkemykseen perustuvia toimenpidesuosituksia, mutta kun taustalla ei ole julkaistua tutkimusta, niistä ei käytetä policy brief -nimitystä. Toimenpidesuosituksia voi julkaista omana erillisenä julkaisuna kuten yhtä Euroopan sosiaalirahaston toimenpidekokonaisuutta koordinoivassa Osuma – osallistamalla osaamista -hankkeessa tehtiin. Parinkymmenen valtakunnallisen nuorten hyvinvointiin tähtäävän monialaisen hankkeen tulokset kiteytettiin viideksi suositukseksi. Katri Halonen: Toimenpidesuositukset päättäjille – Nuorten osallisuutta ammattiala- ja sektorirajoja murtaen (Theseus) Hyödynnä lisäksi epämuodollisempaa viestintää Päättäjille suunnatun tiedon voi myös paketoida epämuodollisemmin, esimerkiksi blogikirjoitukseen tai videoon. Tärkeää näissäkin on kiteyttää oma viesti ja tarjota helposti ymmärrettävä ratkaisu käsillä olevaan ongelmaan. Esimerkkejä löytyy vaikkapa SOTKA- ja Höntsä -silta eteenpäin! -hankkeista. Niklas Vuori, Johanna Niemi, Ulla-Maija Luoma, Pirkko Kärkkäinen, Pirkko Pätynen: Höntsä-toiminnasta päättäjille (video Höntsä-oppaassa) Iira Lankinen, Riitta Lumme, Hannu Puhakka: Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä Suurin kompastuskivi hanketuloksia julkaiseville on helposti ymmärrettävän viestin muotoileminen julkaisutyypistä riippumatta. Välillä on yksinkertaisesti vain vaikeaa murtautua ulos siitä omasta asiantuntijakuplasta ja muotoilla monisyiset asiat lyhyesti ja ymmärrettävästi – huomaan sen itsekin kirjoittaessani. Kuitenkin kun työn tekee perusteellisesti, niin se kantaa myös hedelmää: yhä useampi päättäjä tarttuu julkaisuusi. Ja apua tekemiseen tarjoavat esimerkiksi korkeakoulujen viestinnän ja julkaisemisen asiantuntujat. Millaisia päättäjille suunnattuja julkaisuja sinä olet ollut mukana tekemässä? Jaa esimerkkisi kommenttikentään meidän kaikkien inspiraatioksi! Kirjoittaja Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisukoordinaattori. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana. Lähteet Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2020. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020-2025. (PDF) Young E. & Quinn L. 2017. An essential guide to writing policy briefs. International Centre for Policy Advocacy (ICPA) gGmbH. (PDF)
Selkeästi päätöksentekijöille – vaikuttava julkaiseminen, osa 1
Tämä on ensimmäinen teksti kolmiosaissa blogimerkintöjen sarjassa, jossa julkaisuasiantuntija Riikka Wallin käsittelee vaihtoehtoja perinteiselle hankkeen loppujulkaisulle. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulosten pitää olla päätöksentekijöiden, muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden, opettajien ja opiskelijoiden sekä aiheesta kiinnostuneiden kansalaisten saatavilla ja hyödynnettävissä avoimesti. Se on useimpien rahoittajien tahto, ja siihen ovat myös korkeakoulut sitoutuneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa [1.]. Itse ajattelen, että kun tähtäämme avoimuuteen, ei riitä, että hankkeessa tuotettu uusi tieto on julkaistu ja löydettävissä maksutta verkossa. Sen pitää olla julkaistu sellaisessa muodossa, että tieto on helppo omaksua. Siksi onkin tärkeää miettiä mitä tietoa julkaistaan ja kenelle. Siitä vasta seuraa julkaisun muoto. Tähän olemme Metropolian julkaisutoiminnassa panostaneet, ja sitä työtä onkin hyvä jatkaa Tutkitun tiedon teemavuotena 2021. Tässä kirjoituksessa pureudun päättäjille ja viranomaisille suunnattuihin julkaisuihin. TKI-toiminta tarjoaa ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin Usein TKI-toiminnan tulokset tähtäävät laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Se voi käytännössä tarkoittaa muutoksia lainsäädäntöön ja julkiseen rahoitukseen tai erilaisten toimintojen uudelleenorganisointia. Silloin haluamme puhutella ja vaikuttaa päättäjiin sekä viranomaisiin. Tähän tarvitsemme tueksi asiantuntijayleisölle suunnattujen täsmällisten, mutta pidempien selvitysten ja raporttien rinnalle lyhyempiä ja käytännönläheisempiä välineitä. [2.] Policy brief kiteyttää tutkimustiedon yleistajuisesti Yksi hyvä vakiintunut julkaisumuoto on policy brief, joka tarjoaa tutkimustietoa päätöksenteon tueksi. Se antaa politiikkasuosituksia päättäjille ja viranomaistyöhön. Se on erityisesti suunnattu valveutuneelle lukijalle, joka ei kuitenkaan välttämättä ole julkaisussa käsiteltävän asian tai alan syvä asiantuntija. Policy brief on ytimekäs on yleiskielinen keskittyy yhteen asiaan. Metropolian ensimmäiset policy briefit julkaistiin viime vuonna. Kulkutapoihin liittyvät suositukset perustuvat viiteen kansainvälisessä journalissa julkaistuun tutkimukseen. Arto O. Salonen: Kulkutapojen uudistamisella on kiire – näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä se onnistuu. Policy Brief. (Theseus) Arto O. Salonen: The need for reform of mobility choices is urgent – here is how it can succeed. Policy Brief. (Theseus) Toimenpidesuosituksia myös kehittämistyön pohjalta TKI-toiminnassa tehdään sellaista kehittämistä, joka ei sisällä perinteistä tutkimustoimintaa ja tieteellistä julkaisemista. Olemme ratkomassa erilaisia arjen pulmia ja haasteita yhdessä kehittäjäkumppanien kanssa. Metropoliassa olemme linjanneet, että kehittämistoiminnan perusteella voi antaa asiantuntijanäkemykseen perustuvia toimenpidesuosituksia, mutta kun taustalla ei ole julkaistua tutkimusta, niistä ei käytetä policy brief -nimitystä. Toimenpidesuosituksia voi julkaista omana erillisenä julkaisuna kuten yhtä Euroopan sosiaalirahaston toimenpidekokonaisuutta koordinoivassa Osuma – osallistamalla osaamista -hankkeessa tehtiin. Parinkymmenen valtakunnallisen nuorten hyvinvointiin tähtäävän monialaisen hankkeen tulokset kiteytettiin viideksi suositukseksi. Katri Halonen: Toimenpidesuositukset päättäjille – Nuorten osallisuutta ammattiala- ja sektorirajoja murtaen (Theseus) Hyödynnä lisäksi epämuodollisempaa viestintää Päättäjille suunnatun tiedon voi myös paketoida epämuodollisemmin, esimerkiksi blogikirjoitukseen tai videoon. Tärkeää näissäkin on kiteyttää oma viesti ja tarjota helposti ymmärrettävä ratkaisu käsillä olevaan ongelmaan. Esimerkkejä löytyy vaikkapa SOTKA- ja Höntsä -silta eteenpäin! -hankkeista. Niklas Vuori, Johanna Niemi, Ulla-Maija Luoma, Pirkko Kärkkäinen, Pirkko Pätynen: Höntsä-toiminnasta päättäjille (video Höntsä-oppaassa) Iira Lankinen, Riitta Lumme, Hannu Puhakka: Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä Suurin kompastuskivi hanketuloksia julkaiseville on helposti ymmärrettävän viestin muotoileminen julkaisutyypistä riippumatta. Välillä on yksinkertaisesti vain vaikeaa murtautua ulos siitä omasta asiantuntijakuplasta ja muotoilla monisyiset asiat lyhyesti ja ymmärrettävästi – huomaan sen itsekin kirjoittaessani. Kuitenkin kun työn tekee perusteellisesti, niin se kantaa myös hedelmää: yhä useampi päättäjä tarttuu julkaisuusi. Ja apua tekemiseen tarjoavat esimerkiksi korkeakoulujen viestinnän ja julkaisemisen asiantuntujat. Millaisia päättäjille suunnattuja julkaisuja sinä olet ollut mukana tekemässä? Jaa esimerkkisi kommenttikentään meidän kaikkien inspiraatioksi! Kirjoittaja Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisukoordinaattori. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana. Lähteet Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2020. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020-2025. (PDF) Young E. & Quinn L. 2017. An essential guide to writing policy briefs. International Centre for Policy Advocacy (ICPA) gGmbH. (PDF)
Omatoimimalli pienyrityksen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen
Tänä päivänä monen pienyrityksen elinehtoina voidaan nähdä asiakaslähtöinen ketterä kehittäminen, muuntautumiskyky ja sopeutuminen. Tämä edellyttää yrittäjältä uudistumiskykyä ja uudenlaista osaamista, jota ei ehkä vielä käytännössä ole. Pienyrittäjän kehittyminen Yrityksissä havaitut osaamistarpeet ja -vajeet voivat olla suuria ja ne voivat kohdentua eri osa-alueisiin, kuten esimerkiksi asiakkuuksien hallintaan asiakastarpeiden tunnistamiseen palvelumuotoiluun myyntiin markkinointiin digitalisaation laaja-alaiseen hyödyntämiseen. Tämän osaamisvajeen kaventamiseksi yrittäjille tarjottavaa koulutusta löytyy runsaasti eri koulutusasteilta ja yksityisten toimijoiden tarjonnasta. Omatoimimalli yrityksen kehittämisen työvälineenä Kymmenvaiheisessa palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen tarkoitetussa omatoimimallissa kuvataan konkreettisia työvälineitä tukemaan itsenäisesti toteutettavaa kehittämisprosessia. Omatoimimalli on tarkoitettu kaikille mikro-, pienille ja keskikokoisille yrittäjille, jotka haluavat kehittää omaa toimintaansa. Mallia voi hyödyntää etenemällä numeroidussa järjestyksessä tai hyödyntää sisältöjä soveltuvin osin. Malli tukee yrityksen kehittämistarpeiden tunnistamista kehittämisen valmistelua konkreettisen kehittämisprosessin toteuttamista saavutettujen tulosten raportointia ja arviointia. Mallin avulla voi ennakoida, suunnitella, kehittää, toteuttaa ja arvioida omaa kehittämistoimintaa. Ennakointi Tuotesuunnittelu Tuotekehitys Tulokset ja arviointi Jatkokehittäminen Ennakointi (ideoi ja suunnittele) Vaihe 1. Kehittämisprosessia käynnistäessäsi on hyvä pysähtyä tarkastelemaan omalla toimialallasi tapahtuvia muutoksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia toimintaasi. Mitä paremmin olet tilanteen tasalla, sitä paremmin voit valmistautua tulevaan. Vaihe 2. Tässä vaiheessa on hyvä kartoittaa yrityksesi ydintoiminnot ja niissä ilmenevät kehittämistarpeet. Tunnista mahdollisuutesi tai tarpeesi virittää yrityksesi palveluita. Kuinka hyvin onnistuvat asiakkuuksien hallinta, palveluiden toteutus, myynti ja markkinointi? Kuinka hyvä on liiketoiminnan nykytila, missä tilassa sen jatkuva kehittäminen on? Vaihe 3. Ennakointivaiheessa ideoit ja selvität myös kehittämisen edellytyksiä. Mikä on tuotteesi ydin? Ketkä ovat tärkeimmät asiakkaasi? Lisäksi on hyvä selvittää, onko kehittämiseen tarpeeksi resursseja, innostusta, motivaatiota ja jaksamista? Tuotesuunnittelu (suunnittele ja tarkenna) Vaihe 4. Tuotesuunnitteluvaiheessa valitset ja tarkennat keskeiset asiakasryhmät. Apuna voit käyttää edellisen vaiheen toimialan muutokseen liittyviä pohdintoja. Ne voivat johdatella sinut uudenlaisten toimintamallien, tuotteiden tai palveluiden kehittämiseen. Vaihe 5. Valitse kehitettävä tuote tai palvelu, jonka haluat toteuttaa. Usein yrittäjällä on monta rautaa tulessa yhtä aikaa, joten keskittyminen yhteen asiakokonaisuuteen kerrallaan voi tuntua haastavalta ja vaatia päättäväisyyttä. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta on kuitenkin helpompaa keskittyä yhteen kehitettävään tuotteeseen tai palveluun kerrallaan. Vaihe 6. Kun olet tarkentanut asiakasryhmät, valinnut kehitettävän tuotteen ja asettanut kehittämiselle tavoitteet, suunnittele vaiheittainen etenemissuunnitelma. Mitä yksityiskohtaisempia ja selkeämpiä toimenpidesuunnitelmia saat tehtyä, sitä helpompaa on konkreettisen kehittämisvaiheen toteuttaminen. Tuotekehitys (kehitä ja kokeile, toteuta ja pilotoi) Vaihe 7. Tuotekehitysvaihe keskittyy varsinaisen kehittämisprojektin toteuttamiseen, joka on hyvä toteuttaa vaiheittain. Myös tässä vaiheessa muista tehdä tarvittavat toimenpidesuunnitelmat. Tuotekehitysvaiheessa ensin kehität ja kokeilet, sen jälkeen pilotoit. Kerää palautetta kaikissa vaiheissa ja hyödynnä sitä herkästi. Miten tuotteesi voisi olla parempi? Miten sitä olisi hyvä asiakaslähtöisesti kehittää? Mikä vaatii välittömiä muutoksia? Miten tuotteestasi tulisi tosi hyvä, jopa asiakkaasi kannalta täydellinen? Mikäli edelleen mietit sopiiko omatoimimalli sinun yrityksesi tarpeisiin, tutustu videoon Youtubessa (tekijä Marja Orpana-Niitlahti): Tulokset ja arviointi (julkaise ja arvioi) Vaihe 8. Ansiokkaasti maaliin vedetyn tuotekehittämisprosessin tuloksena syntyy markkinoille uusi tuote tai palvelu. Ennen maailmanvalloitusta tuote on kuitenkin vielä julkistettava ja lanseerattava ansiokkaasti. Mistä asiakkaasi tuotteen löytää? Miten aiot sitä markkinoida, missä kanavissa ja miten? Mitä tavoitteita sinulla on ja paljonko varaat resursseja tuotteen lanseeraamiseen? Vaihe 9. Tärkeä osa onnistunutta tuotekehittämisprosessia on sen arviointi, jota voit oman toimintasi arvioimisen lisäksi mitata asiakastyytyväisyydellä. Arviointitoimien avulla voit tarkastella myös asiakaslähtöisyyden toteutumista. Mikäpä yrittäjälle tärkeämpää voisi olla kuin tyytyväinen asiakas? Oma onnistuminen? Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen? Jatkokehittäminen Vaihe 10. Toimintaympäristöjen, asiakaskäyttäytymisen ja ansaintalogiikoiden jatkuvasti muuttuessa yrittäjän ei sovi jäädä kehittämistyössään paikoilleen. Kun olet onnistuneesti saattanut loppuun valitsemasi tuotteen tai palvelun kehittämisen, on aika suunnata ajatukset seuraavana jonossa olevaan. Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Se pitää yrittäjien kohdalla erityisen hyvin paikkansa. Yrittäjälle tarkoitettu omatoimimalli perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen Tuote- ja palveluvirittämö -yhteistyöhankkeessa vuosina 2018-2021 tehtyihin havaintoihin. Hankkeessa on yhdistetty ammattikorkeakoulun ja toisen asteen oppilaitoksen toimijoiden asiantuntijuus, käytännön osaaminen ja teoreettinen tieto yritysten kehittämisen tueksi. Hankkeen avulla on pyritty nostamaan Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien mikro- ja pk-yritysten osaamista tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä sekä niiden digitaalisessa myynnissä ja markkinoinnissa. Lisää tietoa voit etsiä Tuote- ja palveluvirittämöhankkeen kotisivuilta. Omatoimimalli yrityksen käyttöön Thinglink-sivustolla. Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti digitalisaatioon liittyvien aiheiden parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja ammatillinen opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä. Tämän tekstin hän kirjoitti Tuote- ja palveluvirittämöhankkeen työryhmän Elina Förster, Pekka Jalava, Mari Virtanen, Eero Kokko, Marja Orpana-Niitlahti ja Vesa Rinne puolesta. Mallin tekijät Omatoimimallin koostivat Mari Virtanen, Marja Orpana-Niitlahti ja Vesa Rinne. Marja Orpana-Niitlahti on Koulutuskeskus Salpauksen lehtori ja toimii pääasiassa Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon opettajana ja ohjaajana, erityisesti innovaattorina toimiminen on lähellä sydäntä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja tästä taustasta vieraat kielet ja kulttuurit sekä viestintä ovat ammatillisen kiinnostuksen kohteita. Vapaa-aikana hän harrastaa valokuvausta ja kielellisten ilmiöiden tutkimista. Vesa Rinne on Koulutuskeskus Salpauksen lehtori työskennellen tällä hetkellä pääosin Lähiesimiestyön ja Yrittäjän ammattitutkintojen vastuuohjaajana. Vesa opettaa digitaalisten työvälineiden käyttöä ja digitaalista viestintää. Koulutukseltani Vesa on yhteisöpedagogi ja AmO eli ammatillisen opettajankoulutuksen suorittanut opettaja. Tuote- ja palveluvirittämö on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Salpaus toteuttavat yhteistyössä Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueella. Hankkeen toiminta-aika on 1.10.2018-30.4.2021. Lähteet Ediste (2018.) Palvelun pilotointi: 10 kysymystä ja vastausta. JAMK (2010-2021.) Palvelumuotoilun työkalupakki (Service Design Toolkit) (pdf) Hautala, E. (2018.) SoLKI – uusi työkalu sosiaali- ja terveysalan yrittäjille. ePooki - asiantuntijablogi. SurveyMonkey. 6 tapaa tehokkaaseen asiakaskokemuksen mittaukseen. Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021.) Omatoimimalli yrittäjälle Virtanen, M. (2020.) Digi digi digi… Miksi pienyrittäjän kannattaa olla ajan hermolla? Tikissä-blogi. Vuori, M. (1999.) Käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen peruslomakkeet pienelle yritykselle (pdf) Yrittäjänaisen kasvukirja (2019.) Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Työterveyslaitos (pdf)
Liikkuminen kriisissä
Liikkuminen on useimmille meistä arkipäiväinen itsestäänselvyys, jota ei juuri tule ajateltua normaalioloissa. Liikkumisen skaala kattaa kaikki yhteiskunnan toiminnot. Tavaroita ja suuria kokonaisuuksia liikuteltaessa puhutaan logistiikasta, mutta liikkumiseen liittyy myös liikenne, aina joukkoliikenteestä kävelemiseen ja pyöräilyyn. Joskus samassa yhteydessä katetaan myös tietoliikenne. Toimivat järjestelmät ovat modernin yhteiskuntamme perusta. Liikenneteknologian kehitys liittyy globaaleihin käännekohtiin Usein yhdistämme liikkumisen tekniikkaan: henkilöautoihin, juniin, lentokoneisiin, rahtilaivoihin. Vuosisatojen ajan merkittävät teknologiset kehityspanokset ovatkin ihmiskunnalla kuluneet näiden teknologioiden kehittämiseen: nopeammiksi, suuremmiksi, edullisemmiksi, turvallisemmiksi, mukavimmiksi. Viime vuosikymmeninä teknologista kehitystyötä on erityisesti leimannut kestävyysajattelu. Liikkumisteknologian kehitystyössä on panostettu merkittävästi ottamaan ympäristönäkökulmat huomioon. Tämän trendin taustalla on epäilemättä kasvanut ymmärrys ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksista. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen pysäyttäminen täysin on mahdotonta, mutta rajoittaminen jossain määrin siedettäväksi olisi mahdollista. Nyt, uuden vuosikymmenen kynnyksellä, olemme kuitenkin kohdanneet modernia yhteiskuntaamme ennen näkemättömällä tavalla ravistelevan kriisin, jonka selättäminen on jopa vaikeasti hahmotettavaa ilmastonmuutosta akuutimpaa. Pandemian tuottama epävarmuus vaikeuttaa varautumista Vuosi 2021 alkoi hyvin pitkälti samalla tapaa, mihin vuosi 2020 päättyi. Globaali pandemia riivaa edelleen, ja tilanteen helpottamisesta näkyy vain heikkoja pilkahduksia. Yhteiskunnan varautumisen kannalta on erityisen vaikeaa, kun tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja nopeasti muuttuvana. Epävarmuuteen varautuminen on erittäin vaikeaa ja kallista. Pysyvämpiin, merkittävimpiinkin, yhteiskunnallisiin mullistuksiin on kyetty sopeutumaan ja varautumaan, mutta epävarmuus asettaa meidät matkustajan paikalle ja kykenemme vain reagoimaan muutoksiin jälkikäteen. Edellä mainittu pätee myös liikkumiseemme. Tässä absurdissa maailmantilanteessa, jossa kuka tahansa toinen ihminen voi olla tappavan viruksen kantaja, olemme olleet pakotettuja miettimään jokapäiväistä elämäämme uudestaan. Kehittyneissä maissa kuten Suomessa, kokoontumis- ja liikkumisrajoitusten vaikutukset ovat olleet pienempiä kuin vaikkapa vuosikymmen sitten olisi ollut, kiitos laajakaistainternetin ja etätyöskentelymahdollisuuksien. Tästä huolimatta, lähes jokaisen valtion talous on kriisissä, kun yksityinen kulutus on seisahtunut. Kriisi on iskenyt erityisesti aloille, jotka vaativat ihmisten liikkumista ja kokoontumista paikasta toiseen, kuten matkailua, viihdealaa sekä majoitus- ja ravitsemusalaa. Taloudellinen kriisi ei koske niinkään tavaroiden liikkumista — globaali logistiikka on kriisiaikana ollut räjähdyspisteessä lisääntyneiden internet-tilausten ja kotiinkuljetusten myötä. Automaatio ja robotisaatio ovat merkittäviä trendejä liikkumisen ja logistiikan teknologian kehityksessä. Erityisesti logistiikan automaatio on todennäköisesti ollut mahdollistamassa sitä, että globaalit toimitusketjut eivät totaalisesti romahtaneet pandemian estäessä, vaan toiminta on perustunut verrattain vähiin ihmiskontakteihin. Epävarmuuden ajasta saadut opit tulevaisuuden kehityksen ajurina Siinä, missä automaation ja robotisaation kehitys on tähdännyt parantamaan liikkumisen ja logistiikan turvallisuutta ja kustannustehokkuutta, pandemian aiheuttamat haasteet ovat uudenlaisia ja huomattavan vaikeasti ratkottavissa. Avainsanana on epävarmuus. Kannattaako lähteä suunnittelemaan liikkumisjärjestelmiä siten, että teknisissä ratkaisuissa huomioidaan jotenkin kulkutaudit? Onko perusteltua tai kustannustehokasta tehdä muutoksia esimerkiksi joukkoliikenteen perusrakenteisiin, kulkuvälineisiin tai palvelumuotoihin, kun emme tiedä miltä seuraava kriisi näyttää, tai kuinka kauan nykyinen kriisi kestää? Emme vielä tiedä, miltä yhteiskuntamme koronan jälkeen näyttävät. On todennäköistä, että joitain muutoksia tulee. Liikkumisen näkökulmasta merkittävimpiä on varmasti, ja hieman paradoksaalisesti, liikkumattomuuteen liittyvät seikat. Koronapandemia sysäsi etätyöskentelyn ja verkkokaupan toimintaedellytyksiä äkillisesti eteenpäin. Se nosti uudenlaisten, etänä toteutettavien työskentelytapojen ja kaupankäynnin uskottavuutta ja toimintavarmuutta merkittävästi. Suuret kriisit ovat aina myös innovaation ajureita. Pölyn laskeuduttua meidän tulee puuttua niihin toimimattomiin asioihin, joita kriisin aikana havaittiin ja jatkaa kriisin aikana syntyneiden, hyväksi havaittujen käytänteiden kehittämistä. Kirjoittaja Oscar Nissin on Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän innovaatiojohtaja. Tutustu tarkemmin Metropolian People Finderissa.
Perehdytys on osa onnistunutta rekrytointia
Uuden työntekijän palkkaaminen on iso investointi ajassa, rahassa ja työmäärässä mitattuna kaikille yrityksille koosta riippumatta. Samalla tavalla työntekijä tekee ison valinnan, kun hän aloittaa uudessa työpaikassa. Perehdytys on jatkumoa rekrytoinnille: oppimisprosessi, jossa työntekijän kyvykkyyden kehitystä vauhditetaan ja omaksumiskykyä kasvatetaan. Toimivalla perehdytysprosessilla työnantaja vahvistaa sitoutuneisuutta, lojaalisuutta ja motivaatiota. Kannattaakin luoda systemaattinen, vuorovaikutteinen ja dialogia synnyttävä yhteisöllinen ja osallistava perehdytysprosessi. Perehdytys voi alkaa jo ennen ensimmäistä työpäivää On fiksua käyttää hyväksi myös se aika, jolloin työntekijä ei ole vielä aloittanut yrityksessä. Miten työntekijä voisi tutustua työnantajaan erilaisissa digitaalisissa kanavissa ennakkoon? Onko hänellä mahdollisuus keskustella työpaikasta tai yrityksestä sen edustajien kanssa? Vastaako eri kanavissa syntyvä yritysmielikuva yrityksen todellisuutta ja sitä miten uudet työntekijät otetaan vastaan? Osaavien työntekijöiden houkutteluvaiheessa ennen ensimmäistäkään työpaikkailmoitusta tai aikomusta rekrytoida vielä ketään voi jo aloittaa tutustumisen ja sitouttamisen; vuoropuhelun. Ennemmin tai myöhemmin työntekijöitä tullaan tarvitsemaan. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa Perehdyttämisen vähimmäisvaatimuksista määrätään lailla perehdyttämään työntekijä työhön ja työolosuhteisiin sekä työvälineiden oikeaan käyttöön ja turvallisiin työtapoihin (Työturvallisuuslaki 738/2002). Erityisen tärkeää on perehdyttää myös työuraansa aloittavat nuoret työntekijät, jossa työnantajaa koskee Laki nuorista työntekijöistä 998/1993. Juuri työelämään astuneen kohdalla on hyvä ymmärtää, että hänellä on vielä opittavaa aivan kaikissa työelämään liittyvissä asioissa. Toisaalta, ilman kunnollista perehdytystä kokenutkin konkari voi tulla uuteen tehtävään edellisen työpaikan toimintamalleilla. Kokemuksen ei saa antaa hämätä. Työpaikan vaihto ja uudessa työpaikassa aloittaminen on ihmiselle iso askel monella eri tasolla: ammattilaisena, työkaverina, asiakkaiden kanssa, sidosryhmien kanssa. Hyvä perehdytys pohjustaa hyviä työtuloksia On tärkeää kiinnittää huomiota perehdytykseen jo aivan ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Uusi työntekijä otetaan vastaan heti osaksi työyhteisöä, -ympäristöä ja -kulttuuria. Hänelle kerrotaan ja ilmaistaan, miten juuri meidän yrityksessämme toimitaan. Työpaikan arvot ja toimintatavat selvitetään usein jo rekrytoinnissa ja työ jatkuu vielä pitkään. On kunnia-asia sitouttaa uusi työntekijä yritykseen ja tukea orientoitumisessa tehtävään. Uutta työntekijää kannattaa auttaa tulemaan tuottavaksi heti alusta saakka. Uudelle kollegalle voi tehtailla jonkin aidon pienen onnistumisen, jotta hänellä lähtee hyvän kierre käyntiin. Kun työntekijä saa hyvän alun, hänen osaamistaan päästään hyödyntämään heti ensimmäisistä mahdollisista hetkistä alkaen. Tuottavuuden näkökulmasta katsottuna osaajia ei ole varaa pitää toimettomina. Perehdytys tulisikin miettiä kunnolla: Mitä tapahtuu ensimmäisenä työpäivänä? Mitä ensimmäisen viikon aikana? Mitä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana? Puolen vuoden aikana? Missä järjestyksessä perehdytettävät asiat käsitellään, jotta ne tuottavat eniten tulosta? Millainen seuranta ja tuki tähän tarvitaan? Uudella työntekijällä on into ja palo päästä tekemään hommia, tutustua työkavereihin, prosesseihin, työkaluihin, asiakkaisiin. Perehdytettävää riittää: yrityksen kulttuuri yksittäinen työsuoritus työturvallisuus toimialan vaatimat muut huomioitavat asiat. Onnistunut perehdytys vaatii koko työyhteisön sitoutumista Henkilöstöjohtamisen prosessit koskettavat kaikkea toimintaa yrityksessä. Perehdytys on aina prosessi, joka vaatii prosessinomistajan. Haastavinta on varmistaa, että kaikki yrityksessä toimivat sovitun perehdytysprosessin mukaisesti ja tukevat uuden työntekijän työssä vauhtiin pääsemistä. Perehdytys on ennen kaikkea pedagogisesti muotoiltu prosessi, ei uuvuttava projekti tai ”saavista kaadetaan päähän” -tiedotustilaisuus. Perehdytysprosessi on sidoksissa yrityksen muihin prosesseihin ja mikäli ne eivät ole kunnossa, on perehdyttäminen vaikeaa tai hidasta. Onnistuneen perehdytyskokemuksen tuottaminen vaatii aikaa ja vaivaa, sekä jatkuvaa kehittämistä. Se on taloudellisesta näkökulmasta merkittävä panostus, mutta panostamatta jättäminen koituu vielä kalliimmaksi. Kerran perusteellisemmin yhdessä keskusteltua ja katselmoitua yritystason perehdytysprosessia on helpompaa edelleenkehittää ja parantaa lisää vielä myöhemmin. Esihenkilöiden perehdytystaidot ajan tasalle Miten esihenkilöiden kanssa varmistetaan, että heidän vuorovaikutteiset perehdyttämistaitonsa ovat ajan tasalla? Miten perehdytysjakson antia seurataan? Annetaanko sen aikana palautetta työntekijälle? Kerätäänkö työntekijältä palautetta? Esihenkilön kannattaa kuunnella herkällä korvalla uuden työntekijän ajatuksia, pohdintoja ja kysymyksiä. Niiden kautta pääsee selville työyhteisön kehittämiskohteista. On arvokasta kuulla avoimin mielin uuden työntekijän parannusideoita. Uusi työntekijä tuo aina uusia näkökulmia. Mitä moninaisemmaksi työkulttuuria vahvistetaan uusilla rekrytoinneilla, sitä enemmän erilaisia näkökulmia alkaa syntyä. Esihenkilön keskeistä osaamista on tunnistaa sekä olemassa olevan että uuden henkilöstön osaamisen puutteet ja korjata ne kuntoon. Onpa joskus joku kertonut käyneen niinkin, että uudet työntekijät perehdytetään uusiin käytäntöihin, mutta kauemmin talossa olleita työntekijöitä ei muisteta perehdyttää uudistettuihin käytäntöihin. Työvälineitä perehdytykseen Perehdytyksessä on paljon asiaa. Jotta sekä perehdyttävä esihenkilö, kollega ja uusi työntekijä ymmärtävät kokonaiskuvan, muistin tueksi kannattaa kehittää vaikkapa perehdytyslista. Kaksi esimerkkiä perehdytyksen tarkistuslistasta: FCG Talent -tiimin perehdytyksen tarkistuslista (excel-tiedosto) Työturvallisuuskeskuksen perehdyttämisen tarkistuslista (PDF) Perehdytyslistasta tulee muotoilla omalle työpaikalle sopiva ja varmistaa muun muassa: Mihin mennessä asia pitää tehdä? (tarkka päivämäärä tai ajanjakso) Toiminnan kuvaus: Mitä konkreettisesti pitää tehdä ja missä? Minkä tyyppiselle työntekijälle kyseinen aktiviteetti on suunnattu? Kaikille? Tietyille? Milloin aktiviteetti oikeasti tehtiin, ei vain suunniteltu päivä? Päivä kirjataan. Kuka on vastuussa? Perehdytysvastuuta voi jakaa myös kollegoille ja muille työpaikan ihmisille, vaikka vastuun kantaakin loppupelissä esimies. Mitä työkaluja tarvitaan? Hyödynnetäänkö digitaalisia perehdytysvälineitä kuten esimerkiksi nanolearningia, mikro-oppimista, vuolearningia tai valmennusbotteja? Miten palaute- ja kehityskeskustelukäytäntö kytketään perehdytysprosessiin? Nämä käytännöt tunnetaan myös nimellä tavoite- ja onnistumiskeskustelut, jotka tarkoittavat samaa asiaa. Miten varmistetaan hiljaisen tiedon siirtyminen? Miten varmistetaan avun saannin ja kysymisen kynnyksen aleneminen? Kaikkia asioita ei voi kuitata listalla. Jotkin asiat ovat perehdyttämisen ja kouluttamisen välimaastossa. Hyvä perehdyttäjä tai mentori on Roolimalli: Noudattaa yrityksen arvoja ja kulttuuria. Ylläpitää luottamusta, sitoutuneisuutta ja lojaliteettia. Hyvä kommunikoija: Kommunikoi avoimesti. Osaa kertoa relevanttia informaatiota. Motivoitunut: Oppii itsekin koko ajan uutta. Positiivinen asenne omaa työtä kohtaan. Vahva aikaansaaja: Voi nojata kokemukseensa ja ohjata ihmisiä. Tietotaito on asiayhteydessä kertynyttä. Lopuksi kultainen ajatus: Jokainen uusi työntekijä toivotetaan tervetulleeksi lämpimästi ja ammattimaisesti. Perehdytysprosessin digitaalista kehittämistä pilotoidaan hanketyöllä Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa koulutin alkuvuodesta 2020 aiheesta Perehdytys osana onnistunutta rekrytointia -kurssilla. Hankkeen myöhemmissä vaiheissa olen auttanut kasvuyrityksiä perehdytykseen liittyvissä asioissa kasvuvalmennusten merkeissä. Kevään 2021 aikana työskentelen kolmen vantaalaisen pk-yrityksen kanssa perehdytysprosessien kehittämiseksi osaamisen kehittämisen teeman alla. Hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Kasvun näkökulmasta perehdytys on aivan oleellinen asia tuottavuuden tekijänä. Hankkeessa on noussut myös esiin, että miten digitaaliset ratkaisut voisivat tukea onnistunutta perehdyttämistä. Hankkeessa onkin lähdetty vielä testaamaan digitaalista coach-palvelua osana perehdytysprosessia (PDC = Personal Digital Coach). Mukaan lähtee partneriyrityksistä FinnairCargo. Kirjoittaja Marjo Huhtala on valmentaja, kirjailija ja muutosjohtamisen ammattilainen. Marjo on kirjoittanut neljä kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta, työskennellyt muun muassa henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa Marjo toimii Metropolian yritysvalmentajana. Lisää aiheesta Luettavaa: Työntekijän perehdyttäminen ja opastus (ttk.fi) Perehdyttäjän TOP10 -muistilista (ttl.fi) Kuunneltavaa: Hyvän rekrytoinnin voi pilata huonolla perehdytyksellä (tyohonperehdytys.fi)
Suuri datamysteeri – datanhallintaa pakopelillistämässä
Data on vastuullisesti hallittua kun se on luotu, tallennettu ja järjestetty niin, että data säilyy käyttökelpoisena ja luotettavana. Hyvin hallittu data on kuvailtua ja sen tietosuoja ja tietoturva on varmistettu. Datanhallinta on osa hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimusdatalla tarkoitetaan sellaisia tutkimuksessa tai TKI-toiminnassa syntyneitä aineistoja, joihin projektin tulokset perustuvat. Dataa voivat siis olla esimerkiksi mittaustulokset, haastattelut, kyselyjen tulokset tai vaikka valokuvat. Lisätietoja datanhallinnan käytännöistä Metropoliassa saat kirjaston hankepalvelujen oppaasta. Oppimisen pelillistämisen tarkoituksena taas on käyttää pelien hyödyllisiä ominaisuuksia käyttäjän sitouttamisessa opittavaan asiaan. Peleillä on aina selkeä tavoite, jota kohti pelaaja pyrkii. Pelistä saa välitöntä palautetta omasta suoriutumisesta ja voi seurata omaa edistymistä. Peli saa pelaajan kamppailemaan mahdollisimman hyvän suorituksen eteen. Pakopelit ovat pelien alagenre, ja niissä on tiettyjä tyypillisiä piirteitä. Usein pelaajan tavoitteena on paeta jostakin tilasta - esimerkiksi tosielämän pakohuonepeleissä huoneesta - tai selvittää jokin arvoitus. Pelin tehtävien ratkaisu edellyttää päättelykykyä ja oivaltamista. Ratkaisujen sivutuotteena syntyy koodeja ja salasanoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Pakopelit ovat viihdyttäviä, koukuttavia ja haastavia. Ne tarjoavat sekä itse tekemistä että oivalluksia. Melkein mitä tahansa opittavaa sisältöä on mahdollista pakopelillistää. Oppimispakopelit toimivat parhaiten ryhmäpeleinä, sillä mukana on silloin myös vertaisoppimista, joka yksin pelatessa puuttuu. Lisäksi peli on huomattavasti vaikeampi yksin, sillä silloin pelin haasteet ovat vain yhden ihmisen päättelykyvyn ja nokkeluuden varassa. Jos kokemus pelaamisesta on vähäistä ja peli osoittautuu hankalaksi, se vaikuttaa herkästi myös motivaatioon ja pelaaja saattaa luovuttaa kesken kaiken. Ryhmäpelissä ryhmän tuki varmistaa, että näin ei tapahdu. Pakopelien käytöstä oppimisen ja kouluttamisen välineenä on tullut hyvin suosittua viimeisten muutaman vuoden aikana. Metropoliassa on esimerkiksi käytössä sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyötä tekeville opiskelijoille suunnattu Kadonneen opinnäytetyöntekijän arvoitus -tiedonhankinnan pakopeli. Sen vastaanotto on ollut pelkästään positiivista. Olen kirjoittanut pelin vastaanotosta aiemmin Kokemuksia pakopelin käytöstä tiedonhaun ohjauksessa. Suuri datamysteeri -peli syntyi avoimen tieteen syyspäiville Minua pyydettiin järjestämään työpaja avoimen tieteen syyspäiville 2020, joka toteutettiin virtuaalisesti koronapandemian vuoksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu toimi tapahtuman järjestäjänä ensimmäistä kertaa. “Jotain aineistonhallintaan ja datan avoimuuteen liittyvää” oli tehtävänanto. Avoimen tieteen syyspäiville osallistuu suuri määrä datanhallinnan ja avoimen tutkimuksen asiantuntijoita, jotka toimivat tieteellisten seurain valtuuskunnan eri asiantuntijaryhmissä. Koska minulla on monivuotista kokemusta oppimisen pelillistämisestä ja erityisesti pakopelillistämisestä, päätin lähteä kokeilemaan jotain uutta. Syntyi Suuri datamysteeri -peli, joka käsittelee tutkimusaineistojen hallintaa sekä datan avoimuutta pakopelimäisesti. Peli on toteutettu helppokäyttöiselle seppo.io -alustalle, joka on suunnattu oppimispelien tekoon. Suuri datamysteeri -peli oli alunperin tarkoitus pelata fyysisessä tilassa Myllypuron kampuksella pienryhmissä. Syksyn koronatilanteen valjetessa tämä tie nousi valitettavasti pystyyn ja pelistä tehtiin kokonaan etänä pelattava. Avoimen tieteen syyspäivillä pelaajia oli noin 40 ja peli pelattiin yksin teknisistä syistä. Peli sai tapahtumassa kuitenkin hyvän ja innostuneen vastaanoton, joten uskallamme jatkaa sen kehitystä eteenpäin. Pakopelillistäminen sopii hyvin myös henkilökunnan kouluttamiseen. Avoimesti käytettävissä Suuri datamysteeri -peli on prototyyppi, joka on yksinkertaisesti toteutettu ja kevyesti testattu. Tämänkaltaiselle “digipakopelille” seppo.io osoittautui hieman kankeaksi alustaksi. Todennäköisesti kehitämme pelistä myöhemmin myös fyysisen version aineistonhallintakoulutusten yhteydessä pelattavaksi, sekä siirrämme digipelin toiselle täysin avoimelle alustalle. Suuri datamysteeri -pelin ohje on avoimesti käytettävissä CC BY-SA 4.0 -lisenssillä. Seppo-alustalle pystytetyn pelin käyttäminen ohjaajana vaatii seppo-lisenssiä. Jos sinulta löytyy sellainen ja haluat ottaa pelin käyttöösi, se löytyy sepon avoimien pelien kirjastosta. Pelistä on myös englanninkielinen versio Great Data Mystery. Voit kokeilla peliä pelaajana ilman lisenssiä, mutta sellaisenaan sitä ei voi ottaa laajempaan käyttöön, sillä pelitilassa on rajoitus käyttäjämäärälle. Pääset kokeilemaan peliä osoitteessa seppo.io. Kirjaudu pelaajana koodilla A524FE. Peli ei ole helppo yksin pelattaessa, joten tarvittaessa saat vinkkejä ja voit tarkistaa oikeita vastauksia. Lisätietoja pedagogisista pakopeleistä ja oppimisen pakopelillistämisestä löydät esimerkiksi “Roolipelaa” ammattilaista – pakopelit oppimisen välineinä ammattikorkeakoulussa sekä teoksesta Pedagogiset pakopelit: opas (Koiranen, 2019). Kirjoittaja Joona Koiranen on tutkimusdatan parissa työskentelevä informaatikko Metropolian Ammattikorkeakoulussa, sekä pedagogisiin pakopeleihin erikoistuneen Ääres eduEscapen perustaja.
Augmenting the participation in urban planning with XR technologies
Cities are driven by a myriad of different interests, opinions, and desires. While urban areas are home to the majority of people in the world today, they are also ecologically important. Cities simultaneously shape and are largely affected by the changes in climate and biodiversity, the two key components of Earth system. Although cities cover just 3% of the Earth’s surface, they account for 75% of all carbon emissions. How we plan cities is crucial for the future of humanity and our planet. To build cities that are sustainable and can adapt to sudden changes we need collaboration across and beyond professional borders. But this is more easily said than done. Planning urban environments is a long-term process. The future does not yet exist, only visualisations and simulations of an envisioned future. They are not often legible for those of us who are not urban planners by trade. As we extend the scope of participation to include a more diverse group of people, we need better communication tools so that everyone involved understands the topics and proposals similarly. Technologies broaden the perception of urban space Immersive technologies or extended reality (XR) is an umbrella term for technologies that create, augment and merge digital elements with physical space. While it represents only a small segment of the digitalisation of the urban planning processes, what makes it special, is the potential connection point to us humans an interface to present urban data and facilitate participation. Extended reality allows us to virtually visit and experience urban spaces, be they already existing or still future visions. This opportunity can help bringing the aspects of spatial experience into consideration in different stages of the planning process e. g. in planning meetings workshops when collecting inputs from stakeholders via online platforms. As compared to regular architectural visualisations, VR immerses the viewer into the planned space offering a more vivid perception of how it will look and feel when implemented. XR also can also broaden the perception of urban space. Being able to view, for example, historical layers within a neighbourhood illustrates that the urban environment is not fixed, but ever shifting with the decisions that we make today. While augmented reality (AR) can draw attention to those aspects that are invisible or hard to notice within an existing space, virtual reality (VR) immerses the user in the perspectives presented. VR's capacity to elicit empathy is a growing research field. With VR, we can essentially step into the shoes of someone else. This can be as simple as viewing the city from a different height and getting a feel of the elements in the urban space from that perspective. Or listening to other people's experiences of the space as you stand immersed in it. Human-centred approach to data-driven decision-making Extended reality is essentially an experience and as such, can be powerful. Compared to reading through scientific materials, seeing urban areas and their changes in VR or AR are deep and rich experiences. That power comes with great responsibility. We need carefully think, how to select the data sources visually represent the data be transparent about those decisions. This also requires a lot of balancing on how to translate complex science into audio-visual experience that speaks to the viewer. The opportunities that come with extended realities knit tightly into the broader spectrum of the digitalising urban planning processes. Many cities are now producing digital twins, virtual copies of the urban environment and system. By including huge amounts of information, these aim at building a better understanding of the cities: their past events their current state what actions should be taken for the future. The question is, how do we use such models and their rich data to strengthen democratic decision-making? XR enters the picture as one potential interface for accessing and reviewing urban data. But also, as a tool that we can use for designing urban future together, in co-creation processes based on utilising the availability of increasingly rich data. With the on-going climate and biodiversity crisis, cities are facing increasingly complex challenges that call for broad collaboration. While not a silver bullet, XR technology can offer us the means to make future scenarios more understandable for a wider group of people, and help collecting their ideas on pathways into the future. Augmented Urbans in Helsinki -video During the past three years, the project Augmented Urbans has explored ways for extended reality technologies to support integrated urban planning in seven cities and municipalities around the Baltic Sea. The local project activities in Finland support the strategic objective of the City of Helsinki to build a better city together—with as many diverse voices as possible. The embedded video (on Youtube) captures the different tools and methods tested to enhance public participation in the context of Teollisuuskatu area development during 2019-2020. Author Päivi Keränen (MA) combines an educational background in New Media Design and Creative Sustainability with practical experience of working with the cities on design-based participatory urban development supported by new technologies. Working as a Project Manager at Metropolia UAS, she currently leads the project Augmented Urbans; a joint EU-funded initiative (Central Baltic Interreg) with seven cities and municipalities and university partners to explore the nexus of sustainable urban development, participatory planning and XR technologies. See also: Augmented Urbans website.
Katse rohkeasti ammatilliseen koulutukseen
Ammattikorkeakouluilla ja ammatillisella koulutuksella on Suomessa selkeä työnjako. Ammattikorkeakoulut tarjoavat asiantuntija-, suunnittelu- ja esimiestehtäviin suuntaavaa korkeakoulutusta, ammatilliset oppilaitokset valmistavat opiskelijoitaan käytännön suorittavaan työhön. Koulutusasteilla on kuitenkin paljon yhteistä. Esimerkiksi työelämälähtöisyys ja työssä tapahtuva oppiminen ovat molemmilla asteilla keskeisessä asemassa. Työharjoittelu ja työssäoppiminen – kaksi eri asiaa Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvä työharjoittelu tehdään tyypillisesti tiettyinä ajankohtina opintojen loppuvaiheessa ja sitä ei ole sidottu minkään erityisen aihealueen oppimiseen. Sen tarkoitus on tutustuttaa opiskelija työelämään ja antaa varmuutta ammatilliseen tekemiseen. Hallinnollisesti ammattikorkeakouluharjoittelu on kevyt. Harjoittelupaikan kanssa tehdään harjoittelusopimus, jossa määritellään harjoittelun kesto, tavoitteet ja työtehtävät. Harjoittelun päätteeksi tehdään yleensä lyhyt raportti ja tutkinto-ohjelmasta riippuen harjoittelukokemuksia esimerkiksi esitellään muille opiskelijoille ja opettajille. Ammatillisen koulutuksen työssäoppiminen sen sijaan kytkeytyy aina johonkin opetussuunnitelmasta nousevaan tutkinnon osaan. Tutkinnon osalle on määritelty arviointikriteerit, jotka on laadittu usein melko yleisluonteisiksi. Tavoitteena on, että tutkinnon osan voi suorittaa mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä, niin koulussa kuin työelämässäkin työssäoppiminen voi sijoittua periaatteessa mihin tahansa kohtaan opiskelua opittava aihealue on tarkkaan rajattu opintosuoritukset myönnetään arviointikriteereihin sidottujen näyttöjen perusteella. Työelämälle on tässä mallissa annettu varsin suuri vastuu oppimisesta. Ajatus on, että työelämään mennään konkreettisesti oppimaan uusia ammatillisia taitoja, joita ei välttämättä edes opeteta koululla. Kohti vahvaa osaamisperusteisuutta Osaamisperusteisuutta on kehitetty ammattikorkeakouluissa jo pitkään ja myös Metropolian opetussuunnitelmat on laadittu osaamisperusteisuuden lähtökohdista. Pääperiaate on, että opetussuunnitelmassa kuvataan vain opintojaksoilla tavoiteltava osaaminen. Se, miten osaaminen hankitaan, löytyy toteutus- ja arviointisuunnitelmista. Osaamisperusteisuus on osa Metropolian perustoimintaa. Esimerkiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen AHOT-prosessia hyödynnetään jo nyt laajasti etenkin monimuoto- ja ylemmissä ammattikorkeakoulututkintojen YAMK-koulutuksissa, jotka on suunnattu etenkin työelämässä toimiville ammattilaisille. Ammatillisen koulutuksen puolella osaamisperusteisuus on kuitenkin viety vielä pidemmälle. Olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ammatillisen koulutusjärjestelmän ydintä. Periaate on, että vain puuttuvaa osaamista hankitaan koulussa tai työssäoppimalla. Lisäksi tutkinnot on rakennettu niin, että periaatteessa kaikki tutkinnon osat voi suorittaa – eli puuttuvan osaamisen hankkia – työelämässä työssäoppien. AMK-lehden 1/2019 pääkirjoituksessa Asko Karjalainen ehdottaa niin sanotun vahvan osaamisperusteisuuden käyttöönottoa myös ammattikorkeakouluissa: ”Ammatillisen koulutuksen reformissa osaamisperusteisuus tarkoittaa koulutuksen toteuttamista niin, että opiskelija etenee oman osaamisensa lähtötasoon suhteutettua henkilökohtaista opinpolkua pitkin. Opiskelijalla jo olemassa oleva osaaminen tunnistetaan ja kaikki tutkintoon kelpaava tunnustetaan. Opetusta ja ohjausta tarjotaan osaamisen täydentämiseen tutkinnon osaamistavoitteita vastaavaksi. Osaaminen osoitetaan näytöillä aidoissa työtehtävissä tai niitä jäljittelevissä tilanteissa. Tätä menettelytapaa nimitän vahvaksi osaamisperusteisuudeksi. … Jos kaikki suomalaiset ammattikorkeakoulut viivyttelemättä kokeilisivat vahvaa osaamisperustaisuutta, vaikka vain yhdessä tutkinto-ohjelmassaan, saisimme tuota pikaa paljon aineksia rakentavaan keskusteluun ja opasteita aitoon kehittämiseen.” Tarkat tavoitteet voivat edistää työllistymistä Havainnot ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen ja ammattikorkeakouluharjoittelun välisistä eroista kertyivät Metropolian ja Helsingin kaupungin Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Re:startissa keskityttiin vuosina 2018–20 etenkin media- ja luovien alojen työssäoppimiseen ja työllistymiseen. Pääpaino oli ammatillisessa koulutuksessa, mutta tarkkailimme myös ammattikorkeakouluharjoitteluiden toteutusta. Ammatillisen koulutuksen vahva osaamisperusteisuus ei varmasti sovellu sellaisenaan ammattikorkeakoulutuksen puolelle, mutta sitä kannattaisi kokeilla esimerkiksi työharjoitteluun liittyen. Vahvan osaamisperusteisuuden periaatteiden omaksuminen sekä moduulimaisten oppimistavoitteiden kehittäminen työharjoitteluun ovat hyvä askel kohti tiiviimpää työelämäyhteistyötä opiskelijoiden ja työnantajien verkostoitumista jatkuvaa oppimista opiskeltavien asioiden ja työharjoittelussa tehtävien töiden vahvempaa kytköstä toimivien koulutus- ja jatkopolkujen rakentamista toiselta asteelta ammattikorkeakouluun. Nämä kaikki parantavat opiskelijoiden kiinnittymistä työelämään ja mahdollisuuksia työllistyä opintojen jälkeen. Kirjoittaja Antti-Veikko Salo on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2013 alkaen media-alaan, nuorisotyöhön ja työssäoppimiseen liittyvissä hankkeissa. Viimeksi hän on toiminut projektipäällikkönä Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Huhtikuussa 2021 hän aloittaa Re:act – Nuorten verkostot työelämään -hankkeen vetäjänä. Taustaltaan hän on elokuvatuottaja. Tutustu myös Re:start-hankkeen loppujulkaisuun on koottu hankkeen tuloksia, havaintoja ja ehdotuksia. Työn ja koulun välissä – Työssäoppiminen media- ja tapahtuma-aloilla saatavilla sähköisenä versiona Theseus.fi -tietokannasta.
Tulevaisuussuuntautunutta ohjausta yksilöllisesti
”Nuoruus on taitojen ja kykyjen kehittämisen aikaa ja on tärkeää, että helsinkiläisnuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Helsingin kaupungin tehtävänä on tuottaa sellaisia palveluja, jotka edistävät nuorten hyvän elämän kehitystä sekä mahdollistavat taitojen ja kykyjen käyttöä." (1) Helsingissä kaupungin sisällä on alueittaisia eroja nuorten työllisyydessä ja työttömyydessä. Nuorista 20-29 -vuotiaiden työttömyysaste on korkein itäisessä ja alhaisin eteläisessä suurpiirissä. Vieraskielisillä nuorilla työttömyys on yleisempää. Etenkin koronan vaikutuksesta työttömyysluvut ovat korkeat. Helsingin seudulla oli syksyllä 2020 lähes 11 000 työtöntä nuorta. (2) Nuorten palvelujen kompastuskivet Nuorten työllistämisen edistäminen edellyttää useiden eri palvelujen yhteensovittamista, mikä joskus lisää epäselvyyttä siitä, kuka on nuoresta viime kädessä vastuussa. Esimerkiksi ”julkishallinnolta edellytetään vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä laaja-alaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan työllistymisen tuen lisäksi terveydelliset, psykososiaaliset ja taloudelliset asiat” (3). Tällöin saatetaan olettaa, että vain nuori yksin ottaa vastuun työllistymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tämä on kuitenkin selvästi ristiriidassa sen kanssa, että juuri haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta edellytetään moninaisia taitoja palveluviidakossa (4) selviämiseksi. Nuorille suunnattujen palveluiden kompastuskivenä voi osaltaan olla myös nuoruuden kehityksen monivaiheisuuden ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen. Esimerkiksi Marcian (5) mukaan nuoruuden tärkeään etsikkoaikaan liittyy nuoren mahdollisuus tutkia ja kokeilla erilaisia asioita ja rooleja, ja lopulta löytää ne, joihin hän voi sitoutua (6), (7), (8). Yleisesti ottaen, nuorille kohdennettujen palveluiden haasteena pidetään niiden oikea-aikaisuutta (9) katkonaisuutta (10) tai ongelmalähtöisyyttä (11). Esimerkiksi Ohjaamo-toiminnalla on etsitty ratkaisuja nuorten palveluiden saavutettavuuteen nuorilähtöisesti ja nuoria stigmasoimatta (12). Myös Työllisyyden kuntakokeilujen valtakunnallisena tavoitteena on edistää nykyistä tehokkaampaan työttömien työnhakijoiden (myös nuorien) työllistymistä, koulutukseen ja palveluihin ohjautumista sekä luoda uusia ratkaisuja osaavan työvoiman saatavuuteen (13). Nuorten kanssa työskentelevillä työntekijöillä olisi hyvä olla kohtaamis- ja motivointitaitoja, nuorten kokonaisvaltaisen tilannearvioinnin sekä palveluihin kiinnittämisen ja sitouttamisen (10) taitoja. Uusia ohjauksen keinoja ja työvälineitä jalkautuvaan nuorisotyöhön Futu-hankkeessa testataan auton käyttöä jalkautuvassa nuorisotyössä. Valo-Valmennusyhdistys ry:llä käytössä oleva tila-auto toimii turvallisena kohtaamispaikkana jalkautuvassa nuorisotyössä. Sen avulla helpotetaan hankkeen kohderyhmän nuorien liikkumista palveluihin, esimerkiksi silloin kun kotoa poistuminen on muutoin haastavaa. Autosta on saatavilla ohjaajien aikaa, välipalaa ja mahdollisuus käyttää mobiililaitteita, esimerkiksi oman elämäntilanteen arvioinnin tueksi ja sopivien palveluiden löytämiseksi. Tällä hetkellä FUTU-auton käyttö ei ole täysimääräistä, mutta koronarajoitusten hellittäessä päästään aloittamaan suunniteltu toiminta. Tuolloin Valo-Valmennusyhdistyksen ohjaajat liikkuvat Futu-autolla Itä-Helsingissä tarjoten kohderyhmälle edellä kuvattua palvelua. Nyt poikkeusaikana jalkautuvaa työtä tehdään jalkaisin ja tulevaisuussuuntautunutta ohjausta (14), (15), (16) toteutetaan viikoittain digitaalisesti Nuorisotakuutalon Discordin Tulevaisuustorstaissa. Discord on monipuolinen yhteisöpalvelu, jossa nuoret tekevät tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen harjoituksia ja havainnoivat tulevaisuuttaan eri näkökulmista. Tulevaisuustorstaissa on tähän mennessä käsitelty itseä menneessä peilattu menneitä kokemuksia nykyhetkeen annettu itselle kiitosta koetuista kokemuksista, niistä oppimisesta ja positiivista muutoksista. Tämä on mahdollistanut myös tulevaisuuden hahmottamisen myönteisemmin. Tulevaisuuden hahmottaminen mahdollistuu luovan, rohkean, positiivisen, mutta myös realistisen ajattelun avulla. Lähteet Hyvinvointitilastot.fi Nuorten hyvinvointikertomus.fi Saikku, P. (2018) Hallinnan rajoilla: Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä (helda.helsinki.fi). Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Gissler M., Kekkonen, M. & Känkänen, P. (2018) (toim). Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot -vuosikirja 2018 (PDF) (julkari.fi) Marcia, J. (2002) Identity and Psychosocial Development in Adulthood. Identity: An International Journal of Theory and Research 2(1), 7 - 28. Helve, H., Côté, J., Synarenko, A., Sinisalo-Juha, E., Mizokami, S., Roberts, S. E., Nakama, R. (2017) Identity Horizons among Finnish Post-Secondary Students: A Comparative Analysis. International Journal of Identity, 17:3, 191 - 206. Côté, J. & Levine, C. (2002) Identity, Formation, Agency, and Culture. A Social Psychological Synthesis. New York: Pcychology Press. Bryant, L. & Williams, C. 2020. Place and space in social work. Qualitative Social Work, Vol. 19(3) 321–336 (journals.sagepub.org). Toiviainen, S. (2019) Suhteisia elämänpolkuja. Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura ry, julkaisuja 217. Määttä, M. & Määttä, A. (2015) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Peltola, M. & Moisio, J. (2017) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palveluko - kemuksia koskevaan tietoon. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto /Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 190. Määttä, M. & Souto, A.-M. (2019) Tutkittu ja tulkittu Ohjaamo. Nuorten ohjaus ja palvelut integraatiopyörteessä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 154. Työllisyyspalvelut (hel.fi). Ojanen, M. 2021. Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen. Tikissä-blogi. Raatikainen, E. 2020. Toivoa huomiseen - uskallusta tulevaan. Tikissä-blogi. Piekkari, J. 2020. Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen. Tikissä-blogi. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluvat kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eeva Sinisalo-Juha on koulutukseltaan nuorisotyön & nuorisotutkimuksen YTM. Hän työskentelee nuorisotyön ja seikkailukasvatuksen parissa Humak-ammattikorkeakoulussa ja on käynnistämässä Futua 2020 asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksessä. Johanna Sova on koulutukseltaan kasvatuspsykologi (KM) ja hän toimii Valo-Valmennus ry:n asiantuntijana. Lisätietoa FUTU-hankkeen sivuilta Valo-valmennuksen sivustolta Nuorisotakuutalon sivustolta
Innovation in a pandemic world and beyond
An online article (2020) from The Strait Times, ‘Going online for physical therapy’, offers a timely reminder why like invention, necessity is also the mother of innovation. Needs and necessity will drive innovation, and innovation will more likely become a culture and a way of life, if it is driven by a constant need to innovate, whether for survival, for profit, or other reasons. What drives innovation? How to make innovation part of an organisation? While we can spend time debating on these questions, barebones answer would often be much simpler; it is when we have no other better or viable choices. Innovation may be driven by many reasons, but necessity will always be one major driver. Whether a pandemic that leaves us little room to move, a change in policy and government intervention in the market, a new social norm that displace past entrenched behaviours, etc., all these may just mean one thing, you need to innovate to overcome all these new challenges. In this blogpost, we will discuss the need for innovations in elderly care, and describe the collaboration in innovation studies between two higher education institutions; Ngee Ann Polytechnic in Singapore and Metropolia University of Applied Sciences. Definition of innovation and innovation competence According to Cambridge Academic Content Dictionary, innovation is a new idea or method, or the use of new ideas and methods. As evidenced by research, innovations are important in all professional fields, including health care and social services. Collaboration between higher education institutions and working life promotes innovations, and students facing real-world problems develop their innovation competences. (Hero & Lindfors 2019) According to Hero (2019), there are factors related to individual innovation competence. These factors are for example self-esteem and self-management motivation and engagement flexibility and responsibility creative thinking and social skills collaboration and communication skills development project management skills such as leadership skills one’s own and other’s discipline content knowledge concretisation and implementation planning skills Two ageing societies - Finland and Singapore Both Finland and Singapore are ageing societies. According to Statistics Finland (2021), the percentage of people aged 65 years and over in Finland was in 2000: 13,5 % in 2018: 19,2% in 2019: 19,6 % . The percentage of people aged over 85 years in 2019 was 2,7 %. In Finland, at the end of 2019, there were 874,314 persons aged at least 70, and the number has grown by 100,000 in three years (Findicator 2020). In Singapore, the proportion of people aged 65 years and over was in 2008: 8,7 % in 2018: 13,7 %. There are fewer working-aged people to support residents over 65 years (Singapore Department of Statistics 2021). By 2030, about one in five residents would be 65 years or older. In the near future, the operating environment for health care and social services will change substantially. Due to an ageing population with high longevity and a shortage of skilled healthcare staff, many countries have to innovate. Dementia and other degenerative diseases will be among the most prevalent diseases affecting the future world population as people live longer. Changes in age structure increase the emphasis on individual service needs. Therefore, innovations are important, as society needs smart solutions and new kinds of processes to develop, especially related to digitalization and technological innovations. Smart solutions and innovations to reduce the risk of infections The ongoing COVID-19 pandemic is upon us, whether we like it or not. It has permanently changed the world, we live in and how we live. The need to isolate and avoid close contact is alien to healthcare and the sacrosanct relationship with patients, which included touch and proximity. The relentless pandemic leaves healthcare providers little choice. The past has been fractured and our old ways are no longer viable; we need to reset to a new normal, change and adapt to the new landscape. Bed that can shift the patient around within itself, intelligent mattress that can adjust its cushioning and shift impact points together with patients’ position, and clothing that can sense prolonged pressure on a particular spot and alert care-givers; these will improve care of bedridden patients and reduce the chance of pressure sores and ulcers. Smart equipment will mitigate the human manpower crunch and also reduce need and frequency of direct human-to-human contact and exposure, reducing the risk posed by infectious diseases. We already have diapers that can sense moisture or evenly detect urine and faeces directly. Some utilise bulky reusable set-up while others have small microchips implanted directly in the diapers. These micro-devices can push signals to handphones, computers, etc., to alert care-giver to the need to replace the soiled diapers. (Chu 2020) In post COVID-19 world care given remotely? Post COVID-19, we are going to continue to see not just simply more provision of such services, but also improving the quality of the care provided remotely. Technological advances in the years to come will sustain this drive. The recent positive news on the vaccine front will not bring back the cherished past, even if it heralds the beginning of the end of this pandemic. Still, it will buy us time to plan and adapt for the future. Innovation will be crucial to how well we fare in this post-pandemic future. Starting with the remote delivery of services like physiotherapy in Singapore, we can see how the pandemic accelerates the trend of technology enabled, remotely-provided services. Imagine a patient in the comfort of his or her home, wearing an VR goggles and following a rehabilitation program guided by an AI robot/software. He or she will also be wearing a special smart suit embedded with spatial sensors during the exercise. Their movements will be monitored and viewed by a physiotherapist at the other end, as well as captured by video cameras, which will feed the videos for analysis by computer for real time analysis and decision, like whether the steps or exercise is correctly performed. The sensors in the suit will also track movements and generate data for analysis. You might even wonder whether one would still need a person to sit in front of the screen to monitor the patient. That role could simply be taken over by an AI robot, computer or software. This might be sooner than you think. Innovation studies at Metropolia and Ngee Ann Polytechnic Based on the report of Bloomberg Innovation Index 2019, Finland was #3 in innovation. In addition, Metropolia focuses on the promotion and support of the development of the Helsinki Metropolitan Area and the society though innovation solutions (Metropolia 2021). In Metropolia, all the undergraduate degree students take part in innovation studies, and innovation is in the heart of Metropolia´s strategy. Every year, Metropolia students complete over 1000 innovation projects. Most of them are implemented in multidisciplinary students groups. Ngee Ann Polytechnic seeks to support and develop an innovative mindset amongst the students and foster an entrepreneur-friendly environment through a host of initiatives and programs. For example, students can take part in cross-disciplinary studies organized by NP’s Department of Interdisciplinary Studies. Fresh NP students are required to enroll in the module ‘Innovation made possible’ while ‘Project ID: connecting the dots’ are for final year students. A campus ecosystem also exists for experimenting new ideas and models, and supporting students to develop and set up their business start-ups. The Global Entrepreneurial Internship Program enables enterprising students to experience the realities of start-up life at leading innovation hubs and the school has own innovation incubator, ‘The Sandbox’, which is a one-stop center offering support to budding innovators and entrepreneurs since 2015. MANPIT -project focuses on innovations in elderly care One example of international collaboration between Ngee Ann Polytechnic and Metropolia is the project called “MANPIT”. The aim of this project is to share the best practices in innovation studies between the two institutions. This 3,5 year project is financed by EDUFI Asia-programme. Collaboration between institutions opens up new dimensions for students. Students undertake the same project theme as their counterparts; they need to solve the same problem(s) with a different set of constraints. Currently Ngee Ann Polytechnic students are working with HOVI Care (Singapore) as the industry partner on the MANPIT project on care for patients with dementia. A patient with dementia might have the same underlying pathologies and cognitive impairments in both Finland and Singapore, but the care processes may be quite different due to different local conditions. In land scarce urban Singapore, nature therapies involving the vast greens and animals might not be as accessible or available compared to Finland, so the approaches will have to adapt to the situation. A real hiking trip in Finland might be feasible, but a short workout in the living room might be more often the case in Singapore. On a more micro-level, patients’ functional status, educational level, availability of care-givers at home, etc., can influence the care process and indirectly dictate how to innovate and design the solutions. These create an opportunity for the students to understand how different factors come into a dynamic inter-play to drive innovation and solutions. Need for change This pandemic for all the evils it has brought upon us does impose upon us a need to change which we cannot refuse. Thus, we have to change and adapt, faster and more extensive. Innovation can be our saviour and the light that shines amidst this darkness and the future beyond. References Bloomberg Innovation Index, 2019. Bloomberg Innovation Index, 2019 (opens on timesnownews.com) Cambridge Dictionary (read 17.02.2021) Findicator 2020 Hero, L-M 2019. Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience (Doctoral dissertation). Annales universitatis Turkuensis, 475, Faculty of Education, University of Turku, Finland. Hero, L-M & Lindfors, E 2019. Students’ learning experience in a multidisciplinary innovation project. Education + Training, Vol. 61 Issue: 4, pp.500-522. Kaur A, 2020. Going online for physical therapy. The Straits Times. Metropolia 2021 Chu, J 2020. Low-cost “smart” diaper can notify caregiver when it´s wet. MIT News Office. Statistics Finland Singapore Department of Statistics 2021 Authors Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Ahokas has many years of working experience abroad. Her core competencies are in different international activities, networks and partnerships, and international project management. Ms Ahokas is the project manager of MANPIT-project. Transnational education is close to her heart. Hannele Hokkanen, Senior Lecturer (MSc (health care), RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Hokkanen teaches gerontological nursing and she is the coordinator of innovation projects in health care. Hong-Yong TAN, Senior Manager for Timetabling / Lecturer (MBBS). Dr Tan has previously worked at different public hospitals and healthcare organisations in Singapore, in various clinical and administrative roles. He is currently a lecturer with the School of Health Sciences in Ngee Ann Polytechnic where he teaches at both the diploma and post-diploma levels. He is always curious and eager to explore and learn, traits that he hopes to rub off on his students.
Kyky innostua, ilo onnistua – työhyvinvoinnista voimaa kehittämiseen!
Viime kuukausien aikana hyvinvoiva työntekijä on ollut monessa mediassa esillä, organisaatioiden ja yhteiskunnan toimintojen kriittisenä voimavarana. Hyvinvoiva ja innostunut työntekijä on työn tuottavuuden kulmakivi, josta on syytä pitää hyvää huolta. Hän on monella tapaa tehokkaampi ja tuottavampi kuin huonosti voiva kollegansa. Työhyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää on työ itsessään ja se, että sitä ylipäätään on. Valitettavan monella toimialalla näin ei tällä hetkellä ole, jolloin myös työhyvinvointinäkökulma tuntuu osittain kornilta. Covid-19 -pandemian hallinta ja hillintä vaikuttavat lähes poikkeuksetta jokaisen suomalaisen työikäisen arkeen. Sen etenemisen ehkäisyyn liittyvät suositukset ja rajoitukset pureutuvat monen pienyrittäjän arkeen hyvin hankalalla tavalla. Vaikutukset ulottuvat yrittäjän itsensä lisäksi hänen perheensä ja läheistensä yleiseen hyvinvointiin. Hankalasta ajasta huolimatta yritän tässä tekstissä pureutua työhyvinvoinnin positiiviseen voimaan ja sen hyödyntämiseen yrittäjän voimavarana. Pienyrittäjän hyvinvointi tänään Hyvinvoivalla yrittäjällä on nähty olevan paljon positiivisia vaikutuksia toimeentulo- ja työllistämiskyvykkyyden lisäksi myös muihin yrittäjyyden yleisiin mittareihin, kuten yrityksen tuottamaan voittoon asiakkaiden kokemaan tyytyväisyyteen sairauspoissaolojen ja tapaturmien määrään (Rajander-Juusti, 2017). Selkeää on, että hyvinvoivan ja huonosti voivan yrittäjän välillä on ero, samoin kuin hyvinvoinnin ja tuottavuuden välillä. Koettu hyvinvointi kytkeytyy vahvasti positiiviseen energiaan ja sen leviämiseen. Työn imussa Työn imua voidaan pitää vahvasti positiivisena työhyvinvointia tuottavana ilmiönä. Sillä tarkoitetaan työhön uppoutumista ja omistautuneisuutta, joka tuottaa tekijälleen vahvaa onnistumisen ja innostumisen tunnetta ja ylpeyttä tehdystä työstä, lisäten edelleen koettua hyvinvointia. Työn imu koetaan usein kokonaisvaltaisena hyvinvointina, jota on vaikea erottaa yksilön hyvästä olosta muilla elämän osa-alueilla. Työn imun on kuvattu löytyvän useista eri lähteistä, useilla eri tavoilla. Vahvaa työhyvinvointia ja koettua työn imua voivat saada aikaan: uuden oppiminen ja osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen itsensä ylittäminen ja rutiinien rikkominen työn merkityksen kirkastaminen ja selventäminen työn vaihtelevuuden lisääntyminen, uudet haasteet ja mahdollisuudet merkityksellisyyden kokeminen, aikaansaamisen tunne onnistunut yhteistyö, merkityksellisinä koetut kohtaamiset myönteinen palaute ja kannustus onnistumisen ilo ja vaativan työn loppuun saattaminen. Työn imua voi tuoda sellaisten asioiden tekeminen, joista on aiemmin vain haaveillut. Uudenlainen innovatiivisuus, luovuus ja uuden oppiminen voivat myös osaltaan auttaa. Vastaavasti kuormittavaksi koettu työ kuluttaa energiaa, leipäännyttää ja uuvuttaa. Pitkään jatkuessaan kuormitus voi sairastuttaa ja laskea työn tuottavuutta merkittävästi. Innostuminen ja onnistuminen käytännössä Innostumista ja onnistumista, myös pienyrittäjän näkökulmasta voi tukea monella eri tavalla. Onnistuvan työnteon perustana on toimiva arki ja työarjen hyvät käytänteet. Yleisen hyvinvoinnin ylläpitäminen luo perustaa myös hyvinvoinnille työssä. Yksinyrittäjältä tämä kysyy vahvaa itsensä johtamisen taitoa. Luovuuden, avoimuuden ja rohkeuden ruokkimisella voi saavuttaa hyviä tuloksia työhyvinvoinnin saralla, teki sitten töitä yksin tai yhdessä. Ideoiden pallottelu, ajatusten vaihto ja yhteisöllinen työskentely voivat vahvistaa onnistumisen mahdollisuuksia. Merkityksellistä on, että oikeat ihmiset kohtaavat ja voivat tehdä työtä yhdessä. Pienyrittäjän arjessa tämä ominaisuus löytyy usein yrittäjäverkostoista. Yhteinen onnistumisen tunne ja me-henki vahvistavat positiivisia tuntemuksia, jossa jokaisella yhteisön jäsenellä on tärkeä rooli. Pienyrittäjän näkökulmasta yhteisölliseen kehittämiseen ja yhteiseen työskentelyyn vaaditaan resursseja, kuten aikaa, rahaa ja osaamista. Vastineeksi voi saada lisää mielekkyyttä työhön ja kokea onnistumisen tunteita. Vertaisyhteisöissä saatu rakentava palaute toimii positiivisena kehittämisen ajurina. Tärkeää, yhteisen työskentelyn onnistumiseksi, on pysähtyä, antaa tilaa uusille ajatuksille, vuorovaikutukselle ja aidolle läsnäololle. Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen yhteistyöhankkeessa, Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021) on tuettu, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien, mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoimintaa ja tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessia ja mahdollistettu pienyrittäjien verkostoitumista. Hankkeessa on tiiviisti työskennelty yrittäjien ja koulutusorganisaatioiden edustajien muodostamassa vertaisyhteisössä. Yrittäjänaisilta, Mira Kivistö (Conte Oy), Piritta Peuranen (Lahden suolahuone), Katrina Berg (Parantajakoulu) ja Anna-Liisa Uskalilta (Ideanna), itseltään kysyttäessä positiivista energiaa, iloa ja hyvinvointia työhön tuottavat erityisesti yrittämisen vapaus ja vastuu omasta tekemisestä asiakkaiden kohtaamiset asiakkaiden auttaminen ja oivalluttaminen uuden oppiminen itsensä haastaminen suunnittelu, kehittäminen ja innovoiminen yhteistyökumppaneiden kanssa mahdollisuus tehdä työtä ajasta ja paikasta riippumatta, itselle sopivana ajankohtana, itselle sopivissa määrin. Kaiken hyvinvointia tuottavan tekemisen yhteydessä yrittäjänaiset nostivat esiin innostumisen positiivisen voiman, joka vahvimmillaan voi johtaa työssä koettuun flow-tilaan ja työn imuun. Innostumisen sivuvaikutuksista Yleisesti ajatellaan, että työssä innostuminen tuo automaattisesti positiivisia vaikutuksia. Työn imussa eteenpäin porhaltava voi kuitenkin häilyä ylikuormittumisen rajamailla, tehdessään innostuksissaan ylipitkää päivää. Tämä ajatus osunee helposti monen yrittäjän arkeen. Liiketoiminnan kiitäessä ylämäkeen, on helppo kiihdyttää sen mukana. Kassavirran kiihtyessä oman jaksamisen tarkkailu jää helposti taka-alalle. Kaiken positiivisen voiman ohella yrittäjänaiset, Mira, Piritta, Katrina ja Anna-Liisa, näkivät innostumisella myös negatiivissävytteisiä vaikutuksia. Innostumisen sivuvaikutuksina nostettiin esiin esimerkiksi tilanteet, joissa innostuu monesta asiasta niin, että fokus hetkittäin katoaa ja aloitettuja projekteja on haastavaa saattaa loppuun. Innostuminen saattaa häiritä ajankäyttöä ja projektit tunkeutua elämän eri osa-alueille, varsinkin silloin kun työ on mielekästä ja sitä on kiva tehdä. Uupumisen orastavat merkit saattavat jäädä huomioimatta, kun työtä tehdään suurella sydämellä, kaikkia asiakkaita palvellen. Lisäksi huomioitiin etteivät innostuneet ihmiset välttämättä herätä ympäristössään pelkkiä positiivisia väreitä, varsinkin jos aika on itselle haastava. Kohti hyvinvoivaa työarkea Edellisten näkökulmien yhteenvetona voi todeta, että työhyvinvointi ja työn imu sen vahvimpana muotona vaativat aktiivisia toimia. Näin ollen ehdotankin, että kokeilet seuraavia asioita työnilon löytämiseksi, vaikka keskittyen yhteen aktiiviseen toimeen viikoittain: Hengitä. Anna itsellesi ja ajatuksillesi aikaa. Luovuus, uudet ideat ja innovaatiot eivät asu kireässä ja kiireisessä mielessä. Löysää aikataulua ja lopeta häslääminen. Keskity ja saa oikeasti enemmän aikaiseksi. Verkostoidu ja etsi ympärillesi positiivista energiaa antavia ihmisiä. Anna ja saa vastavuoroisesti. Opiskele ja opi uutta. Jatkuva oppiminen on suurinta pääomaa, jota voit itsellesi antaa. Levitä hyvää, jaa osaamistasi. Auta jokaista kysyvää. Edelleen anna ja saa. Yritä ja erehdy. Innostu ja onnistu. Toista tarpeen mukaan. Ole rohkea ja etsi uusia polkuja. Kurkkaa aidan taakse ja laatikon ulkopuolelle. Löydä uutta ja voimaannu. Innostumisen positiivisen voiman jakamiseksi voit lähettää verkostoitumiskutsun Mari Lehtori Virtaselle LinkedInin kautta. Innostun ja onnistun mieluusti myös sinun kanssasi 👍. Lähteet Lerssi-Uskelin, J. , Vanhala, A. Työterveyslaitos & Vähätiitto, H. Dazzle Oy. 2011. Kohti innostunutta työyhteisöä (PDF). Harju, L., Aminoff, M., Pahkin, K. & Hakanen, J. 2015. Inspistä! Työn tuunaajan inspiraatiokirja (PDF). TTL. Lundberg, T. 2008. Työn iloa, iloa elämään. Positiivarit Ky & Advisor Finland Pro Oy. Rajander-Juusti, R. 2017. Yrittäjän hyvinvointi on pohja yrityksen menestykselle (aukeaa yrittajat.fi) Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä.
Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen
Vuonna 2020 alkaneet poikkeukselliset ajat ovat haastaneet elämäämme monin tavoin. Koronapandemia ei ole tavoittanut ihmisiä vain paikallisesti tai kansallisesti – kriisi on maailmanlaajuinen. Tässä kirjoituksessa käsittelen koronapandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa nuorten kohtaamien haasteiden, tulevaisuuteen suuntaamisen, nuorten kohtaamisen sekä tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen näkökulmista. Tuloksia poikkeusajan rajoitustoimien kielteisistä ja polarisoivista vaikutuksista on jo ehditty saada. Havaintoja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista tehdään tiheään. Tulevaisuuden valintoja ohjaa nykyhetki Nuoruuteen kuuluu vaihtoehtojen pohtiminen ja tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekeminen. Valinnoissa korostuu nykyhetki. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa valintoihin on arvioitu vaikuttavan mennyttä tai tulevaa enemmän nykyisyys (1, 2, 3), joka on monin tavoin aiempaa kompleksisempi. Nuorten nykyhetkessä tekemät valinnat ja teot rakentavat yksilöllistä tulevaa (4). Nuoret pohtivat tulevaisuutta paitsi mahdollisuuksien myös erilaisten ajan epävarmuuksien synnyttämien riskien kautta (5). Poikkeusaika sekä sen synnyttämä epävarmuus koskettaa erityisellä tavalla nuoria. Tulevaisuuteen suunnataan totutusta poikkeavassa, monin tavoin ennakoimattomassa ajassa. Pandemia-aika on saanut nuoret ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan aiempaa enemmän (6). Osa nuorista uskoo pandemia-ajalla olevan pysyviä vaikutuksia elämäänsä (7). Huoli tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta painaa (8). Valtaosaa nuorista omat voimavarat, lähiyhteisön tuki ja vahva tulevaisuususko kannattelevat myös poikkeusaikojen yli. Ei kuitenkaan kaikkia. Riskinä on, että poikkeusajan pitkittyminen lisää huolta ja jaksamisen ongelmia. Tulevaisuususkoa ja uskoa omasta pärjäämisestä koetellaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat erityisesti niihin nuoriin, joiden hyvinvointi ja voimavarat ovat jo ennestään heikot tai uhattuina. Esimerkiksi työttömistä nuorista muita harvemmilla on ollut luotettava aikuinen jakamassa korona-ajan huolia. Yksin asuminen ja työttömyys näyttäisivät olevan riskejä yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiselle. (7) Nuorten kohtaaminen ja tukeminen kohti omannäköistä tulevaa Nuori tarvitsee tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekemiseen voimavaroja sekä kykyä nähdä tulevaisuus positiivisia mahdollisuuksia sisältävänä. Omien vahvuuksien tunnistamisella sekä sosiaalisella tuella on merkitystä. Nuoret itse kokevat sosiaalisten kontaktien antavan voimaa selvitä ajassa, jossa totuttua on ravisteltu. Samalla, poikkeusajan toimet ovat rajanneet nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tehneet yksinäisyydestä merkittävän korona-ajan ongelman. (8, 9) Nuorta kannatteleva tuki ei välttämättä ole tavoitettavissa. Poikkeusaika luo tarpeen nuorten kohtaamiselle ja aktiiviselle tuen tarjoamiselle sitä tarvitseville. Usein kohtaaja löytyy nuoren omasta lähiyhteisöstä ja on nuoren perhe, vanhempi tai muu läheinen tai ystävä. Jos lähiyhteisön tukea ei ole saatavilla tai se ei riitä, nuorten huolia jakamaan ja tulevaisuuden suunnittelua tukemaan tarvitaan ulkopuolista apua. Jo tehdyt selvitykset antavat viitteitä siitä, ettei nuoria ole tavoitettu korona-aikana samassa määrin kuin aiemmin (10). Tarvitaan tehostettuja ja kohdennettuja palveluja sekä uusia ja tehokkaita toimintamalleja. Kohtaaminen edellyttää herkkyyttä kuulla nuorta, taitoa kohdata. Se edellyttää kohtaamiselle avoinna olevia tiloja myös poikkeusaikoina – olivatpa ne sitten verkkoalustoilla tai fyysisesti tavoitettavia. Apuna tulevaisuussuuntautunut ohjaaminen Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on erityinen tarve ajassa. Creating Positive Future FUTU –hankkeessa (2020-2022) juurrutettavat ja edelleen kehitettävät tulevaisuussuuntautuneet ohjaus- ja toimintamallit toimivat apuna nuorten kohtaamisessa sekä tulevaisuuden pohtimisessa yhdessä nuoren kanssa (11). Hankkeen tavoitteena on tavoittaa ja kohdata erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria ja tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin pohtia yhdessä nuorten tulevaisuuden rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä: Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? Tavoitteena on tukea nuoria vaihtoehtoisten koulutus- ja /työllistymispolkujen hahmottamisessa sekä auttaa heitä näkemään oma tulevaisuus positiivisia vaihtoehtoja sisältävänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Tulevaisuussuuntautuneella ohjaamisella autetaan nuorta vahvistamaan luottamusta omaan pärjäämiseen ja valmistetaan muutosten kohtaamiseen myös haastavina ja epävarmoina aikoina sekä niiden jälkeen – yksilöllisesti ja omannäköisesti, mutta ei yksin. Lähteet Adam, B. (1990). Time and social theory. Oxford: Polity. Adam, B. (2003). Reflexive modernization temporalized. Theory, Culture and Society 20: 2, 597–598. Nowotny, H. (1994). Time: the modern and postmodern experience. Cambridge: Polity Press Rubin, Anita (2013) Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures 1/2013, Vol.45, 38-44. Kojo, M. (2010). Laajentunut nykyisyys: nuorten tulevaisuuteen suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus 2/2010, 23-35. Lasten ja nuorten säätiö (2020). Nuorten ääni: 10 kysymystä koronatilanteesta 4/2020. Haikkola, L. & Kauppinen, E. (2020). Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. Pelastakaa Lapset (2020). Lapsen ääni 2020: Lasten näkemyksiä koronakeväästä. Mp korona –kyselytutkimus (2020). Nuortenmedia Demi, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry & Nuorten mielenterveysseura Yees. Kauppinen, E. & Kiilakoski T. & Lahtinen J. (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020. FUTU-hankeen verkkosivut Kirjoittaja Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.
Ota oppia yrittäjästä
Tässä blogimerkinnässä välähtää ikkuna pienyrittäjän arkeen koronakriisin keskellä, jonka aikana on löytynyt uusia mahdollisuuksia niin yrittäjien keskinäiseen vertaistukeen kuin yrittäjien ja ammattikorkeakoulun väliseen yhteistyöhönkin. Yhtäkkinen ravintola- ja matkailupalveluiden hätätila loi tarpeita osaamisen uudistamiseen. Se tuuppasi ammattikorkeakouluja toimimaan yhdessä, kutsumaan yrittäjiä opintoihin ja valmennettaviksi. Prosessissa on syntynyt alkuja elinikäisen oppimisen uusiin käytänteisiin. Uusi yhteistyö ja siihen rakennettu konsepti etsivät jonkin aikaa muotojaan, työnjakoa ja yhteistä toimintakulttuuria. Loppua kohti yhteiset sävelet alkoivat löytyä ja mahdollisuudet kehkeytyä. Ammattikorkeakoulu voi tämänkin kokemuksen myötä ottaa askeleen eteenpäin kehittyäkseen todelliseksi kehittämisvoimaksi alueensa yritystoiminnalle. Yhteistyön voimaannuttavuus näyttäytyi molemmille toimijoille vastavuoroisesti tärkeänä. Yrittäjät kutsuttiin SUN-hankkeen puitteissa kolmen ammattikorkeakoulun tarjoamiin opintoihin. Metropoliassa yrittäjille myös räätälöitiin oma kurssi ja hankkeen puitteissa tarjottiin sekä yksilö- että ryhmävalmennusta. Kun yrittäjät tulivat mukaan esimerkiksi tarinallisen viestinnän opintojaksoille, tutkinto-opiskelijat saivat suoraa informaatiota työelämän arjesta ja pitkän linjan tekijöiden kokemuksesta. Yrittäjät saivat uusia näkökulmia, työtapoja ja asenteita nuorilta opiskelijoilta. Yrittäjät ja opiskelijat loivat yhdessä tulevaisuuden tarinoitaan ja miettivät, minkälainen viesti kutsuu asiakkaita parhaiten. Opettajan ammattitaidon hyödyllisyyskin tuli tällaisessa yhteistyössä testattua ja työelämäyhteyden kannalta jälleen päivitettyä. Työelämä pienyrittäjiä myöten tarjoaa ammattikorkeakoulun toimintaan luontevan ja merkittävän kumppanuuden. Sinnikäs ja luova heimo Korona on todellakin heilauttanut yrittäjät arvaamattoman uuden keskelle. Sekä heidän opettamisessaan että heidän valmentamisessaan ensimmäinen ihmettelyni aihe oli heidän sinnikkyytensä kaiken keskellä. Toiset sanoivat, että yrittäjänä on nähnyt niin monenlaisia päiviä, että usko selviytymiseen ei hevillä horju. Toinen toteaa, että vanhempien yrittäjäelämää nähneenä ja siinä itsekin mukana olleena ei koskaan odottanutkaan, että yrittäminen olisi helppoa. Vaikeudet ikään kuin kuuluvat asiaan ja selviytymiskeinoja lähdetään etsimään. Kukaan valmennuksessa olleista ei odottanut, että uudet ratkaisut tipahtaisivat kuin taivaasta. Tuosta asenteesta moni voisi varmaan ottaa opikseen ja saada helpotusta arkeensa, kun voi asennoitua siten, että asioiden ei tarvitse olla vain helppoja, hauskasti ja itsestään upeasti eteneviä. Odotuksemme ja käsityksemme elämästämme vaikuttavat vahvasti siihen, miten elämämme ja työmme koemme. Toinen vaikuttava esiin noussut asia oli osallistujien vahva sitoutuminen omaan yritykseensä. Oman elämän toteuttaminen ja omien unelmien mahdollistuminen koettiin tapahtuvan juuri oman yrityksen kautta ja kanssa. Siksikään siitä ei oltu helposti luopumassa. Moni tunnisti oman luonteenlaatunsa ja kiinnostuksen kohteidensa kanssa työskentelyn sopivan ennen kaikkea yritystoimintaan, jossa on vapaus itselle sopivien puitteiden luomiseen. Silloin ei ole tilivelvollinen eikä vastuussa tekemisistään lakisääteisten velvoitteiden lisäksi muille kuin itselleen tai omalle perheelleen. Asiakkaiden tärkeydestä suurin osa osallistujista puhui lämmöllä ja ilmaisivat halunsa palvella omiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämäkin on esimerkki siitä, miten yrittäjästä voi ottaa oppia. Oman työnsä arvostaminen ja jopa sen intohimoinen rakastaminen synnyttää työhyvinvointia ja tuottaa tyydytystä koko elämään. Siitä syntyvä voimavara näyttää antavan resilienssiä eli selviytymiskykyä vaikeisiin aikoihin. Toki selviytymiseen vaikuttaa myös yrityksen taloudellinen tilanne ja yrittäjän oma hyvinvoinnin taso. Joillekin ratkaisevan avun toi yhteiskunnan mukaan tulo avustusten muodossa. Kiitollisuus tästä oli ilmeistä ja antoi mahdollisuuden tulevaisuuden rakentamiseen ja uskon uusiin mahdollisuuksiin. Joissakin yrityksissä juuri avustusten kautta oli luotu joitakin toistuvasti hamaan tulevaisuuteen siirrettyjä uudistuksia. Kauhea korona oli myös pakottanut tahdin hiljentämiseen niin, että sekä henkisten että fyysisten uudistusten tekemiselle oli tullut aikaa. Vertaiset voimavarana Tietynlaiseksi taivaaksi tai ainakin ilon ja energian lähteeksi ryhmävalmennusprosessissa löytyi ja syntyi keskinäinen jakaminen ja keskinäinen toinen toisensa sparraaminen. Yrittäjä on se, joka usein selviää kaikesta yksin eikä useinkaan ole tottunut edes tunnistamaan omaa avun tarvettaan. Saati sitten tajuamaan, miten helpottavaa, voimauttavaa ja innostavaa on kuulla vertaistarinoita samassa tilanteessa olevilta. On palkitsevaa tunnistaa kuuluvansa sinnikkääseen ja hauskaan, omalta tuntuvaan heimoon. Tutulta tuntuvassa heimossa löytyy yhteinen kieli ja huolenaiheita rohkaistuu jakamaan. Erityisen inspiroivaa on kuulla monenlaisista maailmoista, joista yrittäjät tulevat ja missä kaikkialla he toimivat. Kiinnostavaa kuunneltavaa riittää myös tarinoissa, joissa kuulee siitä, miksi kukin tekee mitä tekee ja miksi hänelle on juuri jokin tietyn alan yritys. Keskusteluissa välittyy myös kertomuksia siitä, mitä kukin rakastaa ja kuinka heidän yrityksensä syntyi. Tärkeää jakamista on myös se, mistä kaikesta he ovat jo selvinneet. Hieman eri todellisuuksissa kollegat luovat omia tulevaisuuspolkujaan ja tässä tilanteessa osa uudistaa tuotteitaan tai suuntaa tarjontaansa jopa kokonaan uusille alueille. Yrittäjien tukemisen uusin tavoin mahdollisti Uudenmaan liiton kriisirahaston rahoituksella toteutettu SUN - sparraa uuteen nousuun -hanke, joka oli suunnattu matkailu- ja ravintola-alan toimijoille. Kokonaisuus oli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteinen kehittämishanke. Mukana oli pienyrittäjiä Uudeltamaalta ja jokunen hieman suurempi toimija. Kahden yrittäjän tarinat kuvaavat, miten heidän toimintaansa kriisin keskellä käytännössä tuettiin. Popomama ja riisiä hapanimeläkastikkeella Suomessa pisimpään toimineen kiinalaisen, keskustassa sijaitsevan Ravintola Chinan perustajien tytär Jenny johtaa tällä hetkellä puolisonsa kanssa Popomamaa, tuttujen kesken pelkkä POPO -nimistä kiinalaista ravintolaa Espoon Omenassa. Ravintolan pidon lisäksi energinen Jenny on sivutoimekseen perustanut Little Heroes -nimisen kansainvälisen päiväkodin, jonka taloudesta ja kehittämistyöstä hän vastaa ravintolatoimensa rinnalla. Jennyn äänessä kuuluu rakkaus hyvään ruokaan ja kiinalaisen ruuan perinteeseen. Hänen puheistaan kuulee yrittäjän kokemuksen omasta lajistaan. Ylpeyttä äänessään Jenny kertoo haluavansa tarjota perinteistä ja monipuolista kiinalaista ruokaa. Hän pohtii tapoja kertoa asiakkailleen, mitä muuta kiinalainen ruoka voi olla kuin kanaa hapanimeläkastikkeessa. Yhdessä arvioimme hänen uuden menuunsa houkuttelevuutta ja innostumme Jennyn ideoimista ruokakoreista, joita asiakkaat voivat hakea ravintolasta koteihinsa. Ruokakoreissa on yhden aterian sijaan täysi kattaus, vaikka pääsiäisen ruokiin tai eväskokonaisuus metsäretkelle. Mitä sinä sanot näistä uusista tarjouksista? Kuvakaappaus Popomaman Facebook-sivulta ja ryhmävalmennuksen ideointikeskustelusta. Pohdinnassa oli kysymys kuvien modernisuudesta ja menun uudistamisesta. Matkanjohtajasta kielikouluttajaksi Ideointia jatkaa Sirpa, jonka matkoihin liittyvä toiminta on loppunut kokonaan koronan takia. Tämä toinen äärimmäisen energinen nainen on suunnannut liiketoimintansa pöytälaatikossa kyteneisiin ideoihinsa ja myy kielikoulutustaan nyt ympäri Eurooppaa. Markkinat ovat yhtäkkiä auki, koska kyseisen kielen opettajia ei Suomessa ole, eivätkä suomen kielen opettajatkaan kilpaile verkkokurssimarkkinoilla. Yhtäkkiä yhden naisen yritys on markkinajohtaja omalla erityisellä sektorillaan ja työllistää jälleen itse itsensä täysipäiväisesti. Tässä kiihkeän ketterässä suunnan muutoksessa on meille jälleen jotain opittavaa. Miten oppisimmekaan huomaamaan erilaisia osaamisalueitamme ja miten rohkaistuisimme joskus lähes mahdottomalta tuntuviin avauksiinkin. Samalla, kun monet yritykset oikeasti kuolevat koronaan, onneksi osa selviytyy ja jossain alkaa jopa uusi kukoistus. Yrittäjien sinnikäs heimo rakentaa uusia mahdollisuuksia yllätyksellisilläkin tavoilla. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolian lehtori, joka on mukana monissa hankkeissa osallistavien ja narratiivisten työtapojen asiantuntijana. Tarinat ja kuvat on julkaistu osallistujien luvalla.
Näkökulmia prototyyppeihin
Miten innovaatio, keksintö ja prototyyppi liittyvät toisiinsa? Prototypointi on oleellinen osa mitä tahansa innovatiivista työskentelyä. Prototyyppi-sana on peräisin kreikan kielen sanasta proto, joka tarkoittaa ensimmäistä, varhaisinta eli jotakin, josta muut asiat kehittyvät. Innovaatio on kaupallistunut tai muuten hyödynnettävissä oleva keksinnöllinen asia, joten keksinnön täytyy täyttää sille asetetut vaatimukset, jotta se voi olla keksintö. Patentti- ja Rekisterihallituksen keksinnön määritelmässä todetaan muun muassa, että ”keksinnön on oltava luonteeltaan tekninen ja ratkaistava jokin tekninen ongelma.” Teknistä, tai muutakaan toimivuutta taas voi olla hankala selvittää, ennen kuin keksinnöstä on tehty jonkinlainen prototyyppi. Siistiä prototypointia Juhlien valmisteluihin kuuluu siivoaminen. Paikat kuurataan tai ainakin imuroidaan. Tyypillisesti imurin pölypussi on juuri silloin täynnä, kun siivoaminen pitäisi aloittaa ja sopiva malli on tietenkin lähikaupasta loppunut. Toinen ongelma on, että pölypussin seinämien sisäpuolelle kehittyy nopeasti tukkiva pölykerros, joka vähentää imutehoa. Tätä pohti myös englantilainen muotoilija ja keksijä James Dyson. Hän arveli voivansa kehittää pussittoman pölynimurin. Vuosien 1979-1984 välillä Dyson rakensi 5127 erilaista prototyyppiä ennen kuin hän sai pussittoman imurin toimimaan haluamallaan tavalla. Kaupallistaminen oli toinen ongelma. Perinteiset kodinkonevalmistajat eivät oivallusta ostaneet, koska ne näkivät, että edessä olisi hyvin toimivien pölypussimarkkinoiden loppuminen. Dyson joutui perustamaan oman tehtaan. Vaikka Dysonin kehittämä ilmapyörteeseen perustuva toimintaperiaate oli aiemmin ollut käytössä esimerkiksi teollisuuden suodattimissa, sen soveltaminen kodinkoneeseen olisi ollut mahdotonta ilman loppumattomalta vaikuttanutta prototypointia. Osa Dysonin pahvista, teipistä, muovinpaloista ja muista materiaaleista rakentamista imurin testimalleista oli esillä Lontoon Designmuseossa syksyllä 1996 pidetyssä näyttelyssä. Itsekin kävin paikan päällä hämmästelemässä valtavan kokoista seinää, joka oli täynnä erilaisia prototyyppejä. Keksijän uutteruus ja yritteliäisyys on sittemmin palkittu useasti, myös aatelisarvolla. Nykyään Dyson on Iso-Britannian rikkain kansalainen. Kaikkea voi prototypoida Stanfordin yliopiston muotoilun professoreiden Bill Burnettin ja Dave Evansin viihdyttävässä kirjassa Designing your Life (2018) on monia mainioita oivalluksia, miten muotoilun työkaluja voidaan hyödyntää uudella tavalla, vaikka lukijan tavoitteena ei olisikaan kirjan keskiössä oleva oman elämän muotoileminen uuteen uskoon. Kirjassa korostetaan juuri prototypoinnin merkitystä suunnittelun eri vaiheissa. Kirjassa on havainnollinen, kenelle tahansa alkavalle yrittäjälle opettavainen tositarina, kun oman yrittäjyyden suunnittelu jää kesken. Siinä työelämässä menestyvä henkilö päättää tehdä uravaihdoksen ja perustaa kauan haaveilemansa italialaistyyppisen kahvila-ravintolan. Alkuun kaikki menee hyvin. Löytyy hyvä liikepaikka. Yrittäjä on hyvä projektijohtaja. Hän suunnittelee, remontoi ja avaa ravintolan. Hän täyttää sen toscanalaisilla herkuilla. Ravintola on menestys, kaikki rakastavat sitä. Mutta jonkin ajan kuluttua yrittäjä tajuaa, että hänestä ei olekaan raskaan ravintolatyön tekijäksi. Ilman prototyyppiä - eli idean kokeilemista jollakin yksinkertaisemmalla tavalla - hän ei huomannut omia vääriä olettamuksiaan: kuvitelmaa, että kahvila-ravintolan pitäminen olisi sama asia, kuin käydä sellaisessa. Tai suunnitella sellainen. Ravintola piti myydä ja yrittäjä siirtyi siihen, minkä hän parhaiten osasi: ravintoloiden suunnitteluun. Kirjoittajien mukaan yrittäjä olisi voinut ensin prototypoida, pystyykö hän johtamaan ravintolaa. Kokeilla jollakin yksinkertaisella tavalla. Hän olisi voinut aloittaa yhden hengen catering-palvelulla, jonka lopettaminen on helpompaa, jos se ei tunnu omalta haastatella muutamaa onnellista ja vähemmän onnellista ravintoloitsijaa hankkiutua hanttihommiin johonkin ravintolaan, nähdäkseen millaista on sillä puolella, joka on asiakkaille näkymätön. Kallis ja turhauttava vaihe kohti yrittäjän ominta osaamista olisi voitu kokonaan välttää varhaisella, ennakoivalla prototypoinnilla. Prototypointia on monenlaista Prototyypin määritelmät hieman vaihtelevat, riippuen siitä, millä alalla niitä tehdään. Ulrich ja Eppinger (2012) esimerkiksi jakavat tuotekehityksen prototyypit kahden eri kategorisoinnin mukaan: Onko prototyyppi fyysinen vai analyyttinen? Fyysisen prototyypin, esim. hahmomallin tarkoitus on havainnollistaa ajatellun tuotteen ulkonäköä, toimintoja tai tutkia jonkin ominaisuuden toimivuutta. Analyyttinen prototyyppi voi tarkastella jotakin kiintoisaa ominaisuutta, jota ei välttämättä tulla toteuttamaan. Kuinka kokonaisvaltainen (comprehensive) prototyyppi on tai, kuinka fokusoitunut se on. Kokonaisvaltainen prototyyppi tarkoittaa, että se on lähes valmis tuote, jossa on kaikki valmiin tuotteen ominaisuudet. Se voidaan jo antaa asiakkaalle koekäyttöön. Fokusoituneessa prototyypissä taas voidaan tarkastella vain jotakin tiettyä muotoa tai toimintoa. Prototyypin ei useimmiten tarvitse olla valmis esitys tai malli lopputuloksesta. Fyysisen prototyypin voi tehdä melkeinpä mistä vain. Pääkaupunkiseudun kolmen suurimman ammattikorkeakoulun vuoden 2019 innovaatio-opintoihin liittyneessä 10Days 100Challenges -intensiivitoteutuksessa jotkut opiskelijatiimit tarkastelivat vähittäiskaupan palveluprosessia Lego® -palikoista rakennetun kaupan pienoismallin prototyypin avulla. Marketin kassapalvelun testaamiseksi ei tarvitse rakentaa aitoa kassapistettä. Sen sijaan se voi olla pahvilaatikoista ja pöydistä tai muista käsillä olevista materiaaleista koottu palvelutiskin osa, jonka avulla tutkitaan asiakkaiden liikkumista, käyttäytymistä tai tehdään muita havaintoja. Havaintojen perusteella on helppo muokata prototyyppiä, tehdä jälleen uusia havaintoja ja tulkintoja, kunnes vähitellen voidaan hahmottaa, miten palvelu tulisi toteuttaa. Prototyyppi voi olla virtuaalinen. Se voi olla myös abstrakti: tyypillinen esimerkki tällaisesta on Customer Journey Mapping, jonkin palvelun tai toiminnon asiakkaan tai käyttäjän toiminnan vaiheiden visualisointi yhteen kuvaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ollaan, sitä karumpi prototyyppi voi olla; riittää, että prototyypin avulla voidaan nopeasti todentaa, mikä toimii ja mikä ei ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. On kuitenkin muistettava, että prototypointi on vain yksi työkalu kehittämistyön eri vaiheiden joukossa. Kesken jäänyttä kehitystyötä ei siis voi (kuten olen joskus saanut kuulla) lopputuloksen esittelyssä koettaa selittää parhain päin väittämällä, että kyseessä on vasta prototyyppi! James Dysonin kerrotaan sanoneen, että hän epäonnistui 5126 kertaa, mutta yhden kerran hän onnistui. Ja loppujen lopuksi, useimmiten yksi onnistuminen kerrallaan riittääkin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Burnett, Bill ja Evans, Dave. 2018. Designing your Life. New York: Alfred A. Knopf Fiell, Charlotte ja Fiell, Peter. 2000. Industrial Design A-Z. Köln: Taschen GmbH Ulrich, Karl T. ja Eppinger, Steven D. 2012. Product Design and Development (Fifth Edition). New York: McGraw-Hill
Asennekanvaasi tehostaa oppimista yritysvalmennuksissa
Valmennuksen avulla pyritään löytämään osallistujan voimavarat ja potentiaali, ja auttaa häntä oivaltamaan asioita tavoitetta kohti yhdessä muiden kanssa tai itsenäisesti. Valmennustyövälineiden avulla ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, vaan tukemaan onnistumista. Yritysvalmennuksissa käytettäviä työvälineitä voivat olla esimerkiksi erilaiset harjoitteet, mallit, näkökulmat, vuorovaikutustavat tai jopa valmentajan ja valmennettavan persoonat. Asennekanvaasi on visuaalinen valmennustyökalu, joka selkeyttää ja jäsentää yritysvalmennuksiin osallistuvien ihmisten ajattelua ja oppimista. Työni valmennusten parissa yli 15 vuoden ajan on synnyttänyt havaintoja, joiden tuloksena muotoilin ja tuotteistin pedagogisen asennekanvaasi-työkalun. Mitä asioita valmentajan kannattaa korostaa tilaisuuksien aikana, jotta tavoitteisiin päästään tehokkaammin ja paremmin? Asennekanvaasin avulla tuodaan näkyväksi yksilön oman vastuunoton lisäksi myös se, mitä haluttu muutos tai tavoite edellyttää yhteisöltä tai yritykseltä. Miksi juuri asenne? Asenteen merkitys Olen kirjoittanut vuosina 2015-2021 neljä kirjaa asenteen merkityksestä johtamisen ja kehittämisen konteksteissa. Asenne tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua asioihin ja toisiin ihmisiin. Asenne on yksilön hetkellinen tai pysyvä suhtautumistapa. Se on enemmän tai vähemmän ihmisen oma aktiivinen valinta, joka kohdistuu johonkin tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen. Suhtautumisen voimakkuus voi vaihdella. Asenne on sidoksissa tilanteeseen, joten siinä on suhteellisuutta. Asenne on polkuriippuvaisesti kehittynyt eli aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen tunteiden, tiedon ja uskomusten lisäksi. (1) Asenne voi auttaa missä tahansa tilanteessa olosuhteista huolimatta. Vaikka muutos olisi vaikea tai haastava, sen keskellä voi aina valita suhtautumistavan ja tekemisen suunnan. Asennevalinta ei välttämättä paranna itse tilannetta, mutta se voi lisätä ihmisen omia voimavaroja tilanteen keskellä sekä auttaa näkemään mahdollisuuksia. Aina voi myös yrittää parantaa ja kehittää, vaikka lähtötilanne olisi jo hyvä. (2) Minulle syntyi ajatus visualisoida valmennusten kulkua osallistujille kahta kautta. Siihen vaikutti suuren pörssiyrityksen Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja toisaalta start-up-maailmassa mainetta niittänyt Alexander Osterwalderin kanvaasiajattelu. Lisäksi yhdistin lean-ajattelusta ideoita valmennusten toteutustapaan käytännössä. Asennekanvaasin avulla valmennettava voi jäsennellä tekemisen muutoksen kannalta tärkeimmät edistettävät asiat yhdeksi silmäiltäväksi kokonaisuudeksi. Kirjassaan Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima Matti Alahuhta kirjoittaa, miten Kone Oyj:n strategia vuosille 2008-2010 kaipasi terävöittämistä. Kun elementit jatkuvaan uudistumiseen ja uusien kilpailuvahvuuksien luomiseen oli määritelty, luotiin niiden pohjalta tärkeimmät kehittämisohjelmat, jotka edistivät strategian toteutumista. Alahuhta kiittää kirjassaan henkilöstöjohtaja Kerttu Tuomasta ideasta, jossa strategia elementteineen visualisoitiin holistiseksi kuvaksi. Kun jokainen ymmärsi, miten oma työ vaikutti yhteisen isomman tavoitteen saavuttamiseen, oli sitoutuminen vahvempaa. (3) Visuaalisuus on tunnetun johtamisfilosofian lean-ajattelun perusperiaate (japaniksi jidoka). Kirjassaan Lean asiantuntijatyön johtamisessa Sari Torkkola (4) korostaa, että visualisointi lisää yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Kokonaiskuvan perusteella on mahdollista tehdä yhdessä päätöksiä. Valmennuksen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää, sillä yksittäinen osallistuja ei elä tyhjiössä ja parhaiden valmennusten antia ovat päätökset, joihin koko osallistujajoukko yhdessä sitoutuu. Yritysjohtamisen kentällä tunnetuin kanvaasi-työkalu on Alexander Osterwalderin vuonna 2008 esittelemä Business Model Canvas (BMC). Yrityksen liiketoimintamallin jäsentämisessä avustava työkalu on niittänyt suosiota startup-yritysten ja kasvuyritysten keskuudessa. Työkalu auttaa pääsemään ajatusten kanssa liikkeelle voimavara- ja asiakaskeskeisesti; se estää tyhjän paperin syndrooman. (5) Business Model Canvas -työkaluun ja muihin vastaaviin hyödyllisiin kanvaaseihin voit tutustua osoitteessa strategyzer.com. Visuaalisten työkalujen hyöty missä tahansa toiminnassa on melko kiistaton. Niiden ansiosta osallistuja, osallistujat yhdessä ja valmentaja voivat vaivatta muodostaa kokonaiskuvan nopeasti muutamalla silmäyksellä ja hahmottaa tilanteen kannalta tärkeimmät asiat. Visuaalisuuden hyödyntäminen valmentamisessa Miten valmentaja voisi kannustaa osallistujia mallintamaan ajatuksensa, joita syntyy sekä valmennuksessa että sen jälkeen arjen työssä? Miten vaikkapa eri valmennuskertojen välillä osallistuja voisi kerrata tavoitteen nopeasti ja muistella tärkeimpien edistettävien asioiden etenemistä viime kerrasta. Asennekanvaasi on osa kehittämääni laajempaa asenteiden valmennusta eli MindFit -metodia. Päästyäni työskentelemään yritysvalmentajaksi Urbaania kasvua Vantaa -hankkeeseen, sain mahdollisuuden soveltaa työkalua pienten ja keskisuurten kasvuyritysten valmennuksissa. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Metodi-sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tietä, joka on kuljettava. Eli kulkemalla tietyt vaiheet osallistuja voi saavuttaa välietapit, tavoitteen ja päämäärän. Yhdistämällä kuljetun matkan eli yleensä henkisen kasvun tien (mindfit) tuleviin tavoitteisiin osallistuja voi saavuttaa syvemmän asennetason vahvistumisen. Hän kokee: ”Minä osaan! Minä pystyn! Minä kykenen!” Vielä parempaa on, kun tämä tapahtuu jopa yhdessä: ”Me osaamme! Me pystymme! Me kykenemme!” Valmentajana voin varmistaa asennekanvaasin avulla, että osallistuja saa kerättyä tärkeimmät edistettävät asiat yhdelle silmäiltävälle sivulle (kuva 1). Asennekanvaasia voi soveltaa moniin aiheisiin: itsensä johtamiseen, esimiestyöhön, myyntityöhön tai projektien johtamiseen. Asennekanvaasin elementit NYKYTILA Ensimmäinen asia on selvittää nykytila. Missä olen nyt? Miten saan asioita aikaan ja millä tavalla? Mikä on mennyt tähän mennessä hyvin? Missä koen haasteita, ongelmia ja jopa tuskaa? MUUTOS Mikä on se muutos, jossa olen mukana? Mitä pitäisi muuttaa, jotta asiat sujuvat jatkossa vielä paremmin? Missä asiassa minun kannattaisi kehittää tekemistäni, tunne-elämääni, ajattelutapojani tai toimintamallejani? TAVOITE Millainen on kehitettävän asian unelmatila? Tämänkin vaiheen voi visualisoida mielessään ja mielikuvitella! Tavoitteen asettaminen tarkoittaa tahtotilan kirkastamista. Mihin pyrin? Minkä näkyvän ja tunnistettavan muutoksen täytyy tapahtua? VAHVUUDET Missä asioissa tunnen voimieni vahvistuvan? Miten voin vahvistaa voimiani? KOHTAAMISET JA KESKUSTELUT Kenen kanssa ja millaisia tapaamisia ja ajatustenvaihtoa minun kannattaa käydä? Kenen kolmen ihmisen kanssa juttelemalla saisin tukea tavoitteelleni? KÄYTÖS JA TEKEMISET Mitä minun kannattaa tehdä jatkossa toisin? Miten pieniä askelia voin ottaa? Mistä aloitan huomenna? MITTARIT Mistä tiedän, että onnistuin? Mittareiden tehtävä on kertoa meille onnistumisista. Mittareiden saavuttamisesta vastuussa on osallistuja ja valmentaja toimii ikään kuin tuuppaajana niitä kohti. YHTEISÖN TUKI Rakenne, prosessit, työkalut. Ovatko ne kunnossa? Mitä parannuksia tarvitaan? Miten viestimme niistä johdolle ja hankimme heidän tukensa? Mikä asennekanvaasin käytössä valmennustyökaluna on tärkeää? Useat erilaiset osallistujat kokevat kanvaasipohjaisen valmennuksen sujuvana, vaivattomana ja systemaattisena tapana kehittää itseään, työtään ja työyhteisöään. Valmennuksissa ei etsitä oikeita tai vääriä ratkaisuja, vaan niissä kehitetään osallistujien taitoa johtaa itse itseään niin sujuvassa ja toimivassa arjessa kuin vaativissa ja usein jopa epävarmuustekijöitä sisältävissä tilanteissa. Valmennuksen avulla etsitään nimenomaan osallistujien omia voimavaroja. Osallistujien voimavarat ja ratkaisut pyritään löytämään suhteessa tavoitteeseen. Osallistuja ottaa vastuun omasta oppimisestaan sekä siitä, miten soveltaa valmennustilaisuuksissa oppimiaan oivalluksiaan käytäntöön tilaisuuksien välillä tapahtuvassa arjen työssä. Valmentajan kannalta palkitsevinta on käännekohta, jossa osallistuja oivaltaa jotakin. Asennevalmentajan tarkistuslista: Miten rohkaiset pilkkomaan asetetun tavoitteen riittävän rajatuksi? Kannusta aloittamaan niin pienesti, että hävettää! Silloin tavoite on oikeankokoinen ja mahdollista saavuttaa kiireisen arjen keskellä. Annathan positiivista palautetta koko prosessin ajan? Miten tasapainotat asioiden analysointiin ja yksityiskohtiin käytettävän ajan sekä isomman kokonaisuuden näkemisen? Olethan läsnä ja valmiina kohtaamaan osallistujien erilaiset muutokseen liittyvät tunteet? Kanvaasin osalta työtä on paljon ja aikataulu on usein vaativa, joten on syytä pysyä siinä fokuksessa, mitä ollaan tekemässä. Rajauksen mestari on kaiken mestari ja valmentaja on työjärjestyksen ohjaajana keskeinen henkilö. Osallistujia ei saa keskeyttää heille tärkeällä oivalluksen syntymisen hetkellä, mutta toisaalta valmentajan tehtävä on edistää tilaisuuden kulkua. Asennekanvaasi on pedagogisesti johdonmukainen työkalu. Minkään asian ei tarvitse olla kerralla valmis, vaan kyse on asenteen kehittymisen ja oppimisen prosessista, joka visualisoidaan matkan aikana. Osallistuja voi pohtia asioita omassa arjessaan, kerätä palautetta ympäristöstään ja täydentää asennekanvaasia ennen seuraavaa valmennusta. Hän voi lähettää sen välillä vaikkapa valmentajalle pohdintoineen päivineen. Valmennus nostaa valmennettavan osaamista aina hetkellisesti korkeammalle tasolle. Ammattilaisena kasvun matka ei ole koskaan valmis. Jokainen tarvitsee välillä valmennusta ja tunteen voimiensa ja asenteensa vahvistumisesta. Unelmani on digitalisoida MindFit Metodin menetelmiä ja erityisesti asennekanvaasi ja käyttää tätä virtuaalista työkalua, joka kulkee valmentajana minulla taskussani vaikkapa kännykän applikaationa. Sen avulla voin kommunikoida ja olla kytköksissä valmennettaviini myös tilaisuuksien välissä. Tarvittaessa voin tuottaa lennosta heille mikro-oppimisen hetkiä erilaisin asennetta ravistelevin tai tukevin kysymyksin. Lisäksi osallistujat jäävät osaksi asennevalmennus-yhteisöäni vuosien ajaksi, jossa voin auttaa ihmisiä onnistumaan työelämässään ja elämässään. Valmentaja saa aikaan positiivisen vaikutuksen nostaen ihmisten ammatillisen kehittymisen ja hyvinvoinnin keskiöön - Julie Starr Kirjoittaja Marjo Huhtala on valmentaja, kirjailija ja muutosjohtamisen ammattilainen. Marjo on kirjoittanut neljä kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta, työskennellyt muun muassa henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa Marjo toimii Metropolian yritysvalmentajana. Lähteet Huhtala, Marjo 2020. Johdanto: asennejohtaminen. MindFit Metodin blogisivusto. Huhtala, Marjo 2015. Asennejohtaja - Arjen työkalut esimiehille. Helsingin Kauppakamari. Alahuhta, Matti. 2015. Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima. Docendo Torkkola, Lea. 2016. Lean asiantuntijatyön johtamisessa. Alma. Osterwalder, Alex. Business Model Canvas -sähköinen työkalu (aukeaa strategyzer.com). Starr, Julie. 2016. The Coaching Manual - The definitive guide to the process, principles and skills of personal coaching. 4th edition. Pearson. -- Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % Urban Innovative Actions (UIA) -rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. UIA on Euroopan komission aluekehittämisrahaston (EAKR) ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.
Kulttuurihyvinvointialan yhteistä ymmärrystä rakentamassa
Luovuus, mielikuvitus ja leikillisyys auttavat näkemään uusia mahdollisuuksia (1). Eteemme tulevista haasteista tai muutoksista selviämiseksi tarvitsemme näitä voimavaroja (2, 3). Uuden äärelle etsiytyminen ja sen myötä löytyvät luovat ratkaisut toimivat polkuina kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia (4). Taiteen hyvinvointivaikutukset ovat nousseet laajemmin tietoisuuteen maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman laajan tutkimuskatsauksen myötä (5). Luovuus voi olla taiteisiin liittyvää, mutta se voi olla myös muunlaista kokeilemista, leikillisyyttä, ajattelua tai ilmaisua. Luovuus osana merkityksellistä elämää, mahdollisuus mielikuvitella, ilmaista itseään, elää ja toimia osana itselle tärkeitä yhteisöjä tapoineen, arvoineen ja uskomuksineen, kuuluu myös jokaisen kulttuurioikeuksiin (6). Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen voidaankin hahmottaa erilaisten reittien rakentamisena luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle. Suomessa on erinomaiset edellytykset eri alojen ammattilaisten yhteisvoimin luoda sellainen kulttuurihyvinvointiala ja siihen liittyvä tietoon ja tutkimukseen perustuva ymmärrys, josta muualla voidaan ottaa mallia. Meillä on verkostoja, kehittäjiä, koulutuksia ja tutkimusta. Jotta voimme tehdä tämän tulevaisuuskuvan todeksi, on kuitenkin luotava sellainen maisema kulttuurihyvinvoinnista, joka kutsuu meidät kaikki - kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen ammattilaiset, kehittäjät, tutkijat yhteisen äärelle. Panostamalla dialogiseen vuorovaikutukseen sekä eri tieteenaloja hyödyntävään ajatteluun voimme yhdessä luoda yhteiskunnallisesti merkittävää kulttuurihyvinvointialaa. Ammattilaiset kulttuurihyvinvointialaa pohtimassa Miten tukea toivottua kehitystä käytännössä? Terveyttä kulttuurista-verkosto järjesti syksyllä 2020 seminaarin Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta. Verkkotapahtumaan osallistuneet ammattilaiset nostivat työpaja-osuudessa esiin keskeisiä näkökulmiaan kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävän työn ammatillisesta osaamisesta laadun määrittymisestä. Seminaarin työskentelyn pohjalta voidaan hahmottaa alan kehittämisen kannalta kriittisiä teemoja, jotka kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten havainnot nostavat esiin. 1. Kulttuurihyvinvointityössä tarvittava ammattitaito Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen voi olla sekä kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen työn tavoitteena. Jokainen ammattilainen katsoo kulttuurihyvinvointialaa pääasiassa oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin kulttuurihyvinvointityössä tarvittavasta ammattitaidosta. Tästä voi syntyä asiantuntijuuskilpailu eri ammattiryhmien välille ”kuka on asiantuntijoin?” (7). Toisaalta osallistujat toivat vahvasti esiin myös sen, miten monenlaisten kompetenssien summa kulttuurihyvinvointialan ammattitaito voi olla. Siinä tarvitaan usein monialaista osaamista Taiteen rooli voi vaihdella sen mukaan, millaista kulttuurihyvinvointityötä tehdään. Esiin nostettu huomio, siitä että "taiteilijana keskittyy helposti itseen ja omaan taiteilijuuteen" (7) on mahdollinen riski, joka on tärkeä tiedostaa. Kulttuurihyvinvointityössä tarvitaan lähes poikkeuksetta moniammatillista yhteistyötä. Tämän onnistumiselle välttämätöntä on toisen alan ammattitaitoon ymmärrys ja kunnioitus. Mahdollisuus aitoon dialogiin syntyy, kun "osaa avata omaa osaamistaan toiselta alalta tuleville" (7). Tällöin keskeistä on toisen avoin kuuntelu, hyväksyminen ja kunnioitus. On tärkeää, että eri alojen ammattilaiset "toimivat oman osaamisen rajoissa" (7) kulttuurihyvinvointityötä tehdessään. 2. Laadun määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä Kulttuuri-, taide-, sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten erilaiset näkökulmat auttavat rakentamaan kulttuurihyvinvointialalle riittävän laajaa ammatillista maisemaa. Tämä voi rakentua vain yhdistämällä eri alojen ymmärrystä. Laatuun liittyy ydinkysymys "mikä laatu priorisoidaan kulttuurihyvinvoinnissa - keskitytäänko taiteelliseen laatuun tai esim. hyvinvoinnin ja osallisuuden laatuun?" (7) Tätä esiin noussutta teemaa olisi mielestäni tärkeä jatkossa tarkastella eri konteksteissa asetettavien tavoitteiden, menetelmien ja työotteiden valossa. Lisäksi laatuun kuuluvat "toiminnan suunnittelu ja arviointi asiakkaan tarpeista käsin" (7) ovat kulttuurihyvinvointityössä keskiössä. Kohti jaettua ymmärrystä kulttuurihyvinvointialalla Muotoutumisvaiheessa olevan alan laajemmat näkymät ovat vasta edessäpäin. Yhteiset käsitteet tai niiden takana oleva ymmärrys puuttuvat. Olen seurannut kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten keskusteluja erilaisissa yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan ja edelleen keskusteluissa päädytään usein erilaisten ammattitaitojen laadun puolesta todisteluun ja dialogi hyytyy. Sanat, joilla asioista puhumme, ovat tärkeitä, koska ne muovaavat ajatteluamme ja niillä on mahdollista myös kutsua eri alojen ammattilaisia yhteisen äärelle. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole alaspesifi tavoite, vaan se liittää yhteen monenlaiset hyvinvoinnin lisäämisen parissa työskentelevät tahot ja ammattialat. ”Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta." (8) Kulttuurihyvinvoinnin tukeminen liittyy merkityksellisyyteen ja luovuuden mahdollisuuksiin elämässä: "Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa." (8) Yhteinen kulttuurihyvinvointiala Kulttuurihyvinvointityön ammattilaisella on jokaisella omanlaisensa ammattitaidon osa-alueiden kokoelma. Ammattinimike ei määritä siitä kaikkea, vaan erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset ja työssä oppiminen rakentavat osaamista läpi työelämän. Voisimmekin ammattinimikkeiden sijaan tarkastella kulttuurihyvinvoinnin ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Esitin seminaarissa kuvion luovan toiminnan ulottuvuuksista sosiaali- ja terveysaloilla sekä näihin liittyvästä ammattitaidosta, joka on yksi mahdollisuus hahmottaa ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Kuvion ympyröissä on erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Niissä tarvittavaa ammattitaitoa kuvataan ympäröivissä tähdissä: mitä vahvempi nuoli, sen olennaisemmasta ammattitaidon osa-alueesta on kysymys. Kuvio 1 koostuu x ja y-akseleiden väliin sijoittuvista ympyröistä, joilla hahmotetaan erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Vaakasuoralla x-akselilla kuvataan toiminnan luonnetta: Mitä kauemmas oikealle edetään, sitä vahvempaa on osallistuminen ja osallistujan oma toimijuus. Vaaka-akselin alkupäässä on yleisönä, katsojana tai kokijana oleminen, seuraaminen. Pystysuoralla y-akselilla osoitetaan kuviossa toiminnan fokuksen muuttumista taiteen tai luovuuden kokemuksesta kohti osallistujien prosessia ja reflektointia. Nämä akseleiden muodostamaan kenttään asettuvat ympyrät (luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muodot) ovat akselien leikkauspisteestä viistosti oikealle ja ylöspäin edeten seuraavat: Esitys/konsertti/näyttely Osallistava esitys Luovuus osana sosiaali- ja terveysalan työotetta Luova toiminta harrastuksena Osallistava taidetoiminta, luova narratiivinen työskentely Vuorovaikutuksellinen luova prosessi Taideterapiat Kuvion ympyrät asemoituvat toistensa lomaan ja osin päällekkäin, osoittaen, että niiden rajat ovat liukuvia. Ainoastaan taideterapiat -ympyrä on irrallaan muista, koska sillä on selkeästi säädelty konteksti ja siinä vaadittava ammattipätevyys. Luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen äärelle johdattamisessa tarvitaan erilaista ammattitaitoa riippuen siitä, millaisesta toiminnasta tai taiteen kokemisen muodosta on kyse. Erilaista ammattitaitoa kuvataan ympyröiden vierelle sijoitetuissa tähdissä. Tähdissä on nimettynä ammattitaidon osa-alueet ja niistä kulkevat nuolet luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja kuvaaviin ympyröihin (toiminnan muotoihin), joissa kyseistä ammattitaitoa tarvitaan: Taiteellinen osaaminen/ammattitaito - nuolet ympyröihin 1 ja 2 Sosiaali- ja terveysalan ammattitaito - nuoli ympyrään 3 Luovan toiminnan/ taiteen pedagoginen ammattitaito - nuolet ympyröihin 4,5 ja 6 Taideterapian ammattitaito - nuoli ympyrään 7 Näiden nuolien lisäksi kuviossa jokaisesta tähdestä lähtee myös ohuita nuolia osoittamaan sellaista ammattitaitoa, jota ympyrässä olevassa toiminnan muodossa lisäksi tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistavan esityksen toteuttamisessa hyödynnettävä pedagoginen osaaminen tai vuorovaikutuksellisessa luovassa prosessissa hyödynnettävä sosiaali- ja terveysalan ammatillinen osaaminen. Kuvio on muovautunut vuosien varrella dialogissa kulttuurihyvinvointityötä tekevien ammattilaisten, alan kehittäjien, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen kehittänyt kuviota erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa vuodesta 2013 ja se on lisännyt erilaisia muotoja saavan kulttuurihyvinvointityön monialaisuuden ymmärrystä. Kulttuurihyvinvointialan kehittämisessä tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, dialogia sekä laajaa tiedonmaisemaa, jossa hyödynnetään tieteenalojen yhdyspintoja. Näillä voidaan kehittää uusia reittejä kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa yliopettajana, tutkijana sekä tutkintovastaavana uudessa englanninkielisessä ohjelmassa Master’s Degree in Creativity and Arts in Social and Health Fields (CRASH). Hän on kiinnostunut kulttuurihyvinvointialan, taiteen soveltavan käytön ja musiikkipedagogiikan kehittämisestä. Hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa liittyvät luovuuden mahdollisuuksiin edistää osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Hän on julkaissut artikkeleita ja opetusmateriaalia. Lähteet Craft, A. (2001). Little C creativity. In A. Craft, B. Jeffrey, & M. Leibling (Eds.), Creativity in education (pp. 45–61).London: Continuum. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1. Huhtinen-Hildén, L. (2020). Luova mieli matkaseurana. Luovuudesta hyvinvointia muutoksissa. Teoksessa M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi & R. Wallin (toim.). Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 55-63. Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer. Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). UNESCO.org (2001) Universal Declaration on Cultural Diversity. Viitattu 21.1.2021. Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta -verkkotapahtuma, lokakuu 2020, sitaatteja seminaarin ryhmätyöskentelyn muistiinpanoista mukaillen, osallistujien luvalla. Huhtinen-Hildén, L., Isola, A-M., Berden, I., Hiltunen, M. & Salonen, A.O. (2020). Mitä on kulttuurihyvinvointi? Yhteiskuntapolitiikka-lehti, YP-blogi. Huhtinen-Hildén. L. (2014). Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Pienyrittäjän uusi normaali?
Viime kuukausien aikana yhdeksi suosituksi jaksamiseen kannustavaksi lausahdukseksi on noussut viittaus tulevaisuudessa häämöttävään uuteen normaaliin. Tällä uudella normaalilla viitattaneen aikaan maailmanlaajuisesti riehuvan Covid-19 pandemian jälkeen, jolloin pahasti haavoittuneet yhteiskunnat ja yhteisöt alkavat rakentua uudelleen. Mutta mikä on uusi normaali ja miten siihen on pienyrittäjän hyvä valmistautua? Uuden normaalin käsitettä hyödynnetään mediassa hyvin monipuolisesti. Koronapandemian ensimmäisen aallon aikaan, kevättalvella 2020, pääministeri Sanna Marin viittasi uuteen normaaliin, tarkoittaen sillä tilannetta, jossa ei paluuta pandemiaa edeltävään aikaan enää ole (HS 5.5.2020). Siihen on useasti viitattu niin opetuksen, kuin lisääntyneen etätyönkin yhteydessä, tarkoittaen sillä lähinnä uudenlaisia teknologiaa monipuolisesti hyödyntäviä käytänteitä, joustavia ratkaisuja, tehostettua siivousta, käsienpesua, maskien käyttöä ja hyvää yskimishygieniaa. Laajemmin ajateltuna uusi normaali tuntuu olevan hämärä aukko, jota kohti matkaamme, halusimmepa taikka emme. Kulkua tätä hämärää aukkoa kohti yritän tässä tekstissä ajatella erityisesti pienyrittäjän näkökulmasta. Pienyrittäjän tulevaisuus Yrittäjyyden ja pienyrittäjien näkökulmasta uudessa normaalissa on helppo tunnistaa monenlaisia ilmiöitä, joita nostan tässä esiin. Ajatukset perustuvat aiempaan osaamiseeni digitaalisen transformaation ja yritysten digitaalisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyen. Taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuuden epävarmat näkymät vaikuttavat pienyrittäjiin lähes kaikilla toimialoilla. Osalla se on tarkoittanut asiakasvirtojen merkittävää kuihtumista, osalla jopa koko toimialan, tuotteiden, palvelumallien häviämistä tai merkittävää muuttumista. Taloustieteilijöiden näkemysten mukaan pandemian vaikutukset voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Maailmanlaajuisesti riehuva pandemia on nimetty suurimmaksi taloudelliseksi sekasorroksi vuoden 1930 talouslaman jälkeen. Suurin syy tähän on työn tuottavuuden aleneminen, joka käytännössä tarkoittaa tehtyjen työtuntien suhdetta bruttokansantuotteeseen. Koska käytännössä työn määrä ei Suomessa kasva, kaikki potentiaali on työn tuottavuuden kasvun varassa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi koulutuksen, investointien, uusien tuotteiden, innovaatioiden, menetelmien tai työvoiman uudelleen kohdentamisen avulla. (HS 16.11.2020) Etätyöhön ja etäkaikkeen siirtyminen vaikuttavat myös yrittäjien arkeen. Etäkaikella tarkoitan elämän kaikkia muita osa-alueita kuin työtä, harrastuksia, kulttuuririentoja ja sosiaalisia tapahtumia, jotka ovat myös lähes poikkeuksetta siirtyneet verkkokokousyhteyksien päähän. Vaikka yksinään yrittäminen ja siihen liittyvä yksinäisyys ovat monelle pienyrittäjälle tuttuja asioita, poikkeuksellisen siitä tällä hetkellä tekee myös asiakkaiden puuttuminen. Maailman muutoksesta ja sen kummallisuudesta kertoo mielestäni hyvin Saksassa Deutsche Bankin ehdottama etätyövero, joka maksettaisiin kaikilta niiltä päiviltä, jolloin henkilö olisi etätyössä. Ehdotuksen taustalla on ajatus jo rakennetun infrastruktuurin, kuten julkinen liikenne ja työmaaruokalat, ylläpitämisestä (Tekniikka ja talous, 16.11.2020). Samalla logiikalla voisi ajatella myös verkkokauppaveroa, joka auttaisi ylläpitämään rakennettujen kauppakeskusten infrastruktuuria. Niin yrittäjien kuin meidän kaikkien muidenkin näkökulmasta pysyvä muutos on enemmän kuin varmaa. Onkin sanottu, että yksi osa yrittäjyyden uutta normaalia on epävarmuus, johon me ihmiset suhtaudumme hyvin eri tavoilla. Toiset suuntaavat uutta ja epävarmaa kohden jännittyneenä ja innostuneena, kun taas toiset kokevat lamauttavaa ahdistusta maailman muuttumisesta. Varmaa on, että suhtauduimmepa muutokseen tavalla tai toisella, me kaikki koemme jatkuvan muutoksen jollain tavalla kuormittavaksi. Muutoksen pelkkä mekaaninen johtaminen ei johda parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan, vaan erityisen tärkeäksi nousee myös hyvinvoinnin johtaminen. Jotta muutos voi onnistua, on oltava halu muuttua. Niin myös Covid-19 pandemian aiheuttamien muutosten kohdalla. Havaittua on, että mitä paremmin muutoksessa voi olla mukana, sen vähemmän se pelottaa. Valitettavasti tätä on hankala soveltaa tämänhetkiseen tilanteeseen. Mahdollisuus vai uhka? Työn irtoaminen edelleen vahvemmin ajasta ja paikasta antaa yrittäjälle edelleen enemmän mahdollisuuksia tehdä työtä itselle sopivana aikana, itselle sopivalla tavalla, itselle sopivassa laajuudessa. Yrityksen digitaaliseen maailmaan laajenemisen myötä on yrittäjän saavutettavissa myös globaalit markkinat, kansallisten markkinoiden ohella. Yrityksen tuotteiden ja toimintojen kehittämiseen keskittyminen on nähty yhtenä pandemia-ajan positiivisena ilmiönä. Monella on ollut enemmän aikaa uuden innovointiin, testaamiseen ja kehittämiseen, kuin ehkä koskaan ennen. Lisäksi osaamisen vahvistaminen ja laajentaminen on nähty yhtenä etäkaiken ajan hyötynä. Liiketoiminnallisten hyötyjen lisäksi uuden oppiminen vahvistaa hyvinvointia työssä ja toimii avainroolissa tulevaisuuden markkinoilla. Väitän, että moniosaaminen ja ketterä oppiminen korostuvat tulevaisuudessa entisestään. Sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen ovat osa yrittäjän uutta normaalia - vai ovatko? Mielestäni sosiaalisen median rooli on jo pitkään ollut nousujohteinen ja yksi yrityksen elinkelpoisuuden mittareista. Väistämätön tosiasia monen yrittäjän kohdalla on se, että asiakas on jo siirtynyt verkkoon ja on valmis uudenlaisiin toimintamalleihin ja ostomahdollisuuksiin, vaikka yrittäjä ei vielä olisikaan. Näen, että uudessa normaalissa kaikilla yrityksillä tulee olla jonkinlainen näkyvyys verkossa. Laajenevan verkkotarjonnan myötä tuotteiden ja palveluiden hankintaa voi tehdä kotisohvalta käsin, jonka seurauksena kilpailu kiristyy yritysten siirtyessä rytinällä verkkoon asiakkaan ostopolut yksinkertaistuvat mahdollisuuksien lisääntyessä tarjoomien välinen vertailu helpottuu. Moni yrittäjä on vuoden 2020 aikana havahtunut digitaalisen kehittämisen tärkeyteen. Pienyrittäjät ovat oivaltaneet, että esimerkiksi verkkokaupan avaaminen voi tuoda uudenlaista turvaa. Pandemiaa hillitsevät rajoitukset ovat puskeneet kivijalkaliikkeiden asiakkaat poikkeuksetta verkkoon. Kehittämiseen kuluneet ponnistelut kantavat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen. Rajoitusten poistuttua on todennäköistä, että monien ostokäyttäytyminen on muuttunut iäksi, eikä kauppoihin tai suuriin keskuksiin olekaan enää niin kovaa tunkua. Moni on löytänyt korona-arjessa elämäänsä muunlaisia arvoja, esimerkiksi kiinnostus maaseutua ja maalle muuttamista kohtaan on ollut nousussa. (Yle Uutiset 9.11.2020) Uudessa normaalissa on mahdollisuuksien lisäksi helppo nähdä paljon myös uhkia, liiketoiminnan kuihtumista, konkurssiaalto, yrittäjien pahoinvointia, epävarmuutta. Onneksi ajan kanssa epävarmuudella on tapana normalisoitua ja äärimmäisten uhkakuvien himmentyä. Mennäkö uuteen vai palatako vanhaan? Ihmisellä näyttää olevan luontainen tarve tehdä rutiinia kaikesta siitä, mikä on mahdollista. Sanotaan, että rutiinit vapauttavat energiaa, samalla auttaen kohdentamaan resursseja optimaalisesti. Rutiineista irtipäästäminen ja ylipäänsä niiden tunnistaminen vaatii kuitenkin aiheen aktiivista työstöä. Sama pätee muutokseen ylipäänsä ja siihen liittyvään muutosvastarintaan. Turvallisemmalta tuntuu, kun vanhoista samanlaisina toistuvista toimintamalleista voi pitää kiinni. Muutosvastarinta tuntuukin olevan yksi maailman vahvimmista voimista, joka pyrkii vetämään ihmisiä takaisin vanhoihin toimintamalleihin. Mutta miksi keskittyä vastarintaan, muutosvoiman sijasta? Miksi jarruttaa neljällä raajalla vanhasta tottumuksesta, kun voisi avoimesti tarkastella uusia mahdollisuuksia. Voiko ajatella, että vanha on aina parempi kuin uusi vai pitäisikö objektiivisesti tarkastella vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, nyt kun siihen on osittain pakotettu mahdollisuus? Mitäpä jos kokeilisit mennä kohti uutta normaalia seuraavien vinkkien avulla? Pyri kehittämään yrityksesi digitaalista liiketoimintaa, etsi uusia mahdollisuuksia, toimintamalleja ja tapoja. Kehitä, toteuta ja testaa. Suunnittele liikevaihtoa. Mistä raha kassaan tulee ja milloin? Paljonko sitä tarvitaan yrityksen pyörittämiseen, paljonko elinkelpoisuuden ylläpitämiseen. Aseta tavoite ja ponnistele sitä kohti. Tee sisältö- ja julkaisusuunnitelma digitaaliseen mediaan. Aseta tavoitteet somenäkyvyydelle, toteuta kampanja, kerää dataa ja analysoi toimiesi vaikutuksia. Toimi systemaattisesti ja väsymättömästi tavoitteen saavuttamiseksi. Yritä, erehdy ja onnistu. Verkostoidu ja työskentele ryhmissä. Yhteisöissä on voimaa, jaettu ilo on paras ilo. Jaa ja anna, niin aina myös saat. Tee kaikki se, minkä osaat, jaksat ja pystyt. Opettele väsymättömästi uutta, keskittyen mielenkiintoisiin ja energiaa tuottaviin sisältöihin. Pidä pää kylmänä, luota tulevaisuuteen, unelmoi, visioi. Paremmat ajat aina palaavat. Voi hyvin 👍 Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen yhteistyöhankkeessa, Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021) on tuettu, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien, mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoimintaa ja tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessia ja mahdollistettu pienyrittäjien verkostoitumista. Tämä teksti nostaa esiin hankkeen aikaisia ajatuksia, pienyrittäjän haastavaa nykyhetkeä tukien. Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pienyrityksen digitaalisen liiketoiminnan kehittämistä, multimediasisältöjen tuottamista ja verkkokauppayrittämistä. Lähteet HS 16.11.2020 Pinnan alla tapahtuu nyt jotain sellaista, mitä tilastot eivät vielä kerro: Tutkijat varoittavat Suomen talouden pitkästä piinasta https://www.hs.fi/talous/art-2000007620070.html Tekniikka ja talous 16.11.2020 Deutsche Bank ehdottaa 5 prosentin lisäveroa etätyöntekijöille – ”Eivät osallistu yhteiskunnan kustannuksiin” https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/deutsche-bank-ehdottaa-5-prosentin-lisaveroa-etatyontekijoille-eivat-osallistu-yhteiskunnan-kustannuksiin/3c743abc-fb8c-4ea4-adcb-e94d9e94f88f (Etelä-Suomen Sanomat 12.8.2020). (Bonfire 3.9.2020) https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006497209.html https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2401967 https://www.bonfire.fi/taydellinen-etatyo-utopiaa-vai-koronan-jalkeinen-uusi-normaali/ https://ellunkanat.fi/nakemys/artikkelit/pelosta-muutosvoimaan-nain-syntyi-tulevan-kirjamme-kansi/ https://www.microentre.fi/some-on-yrittajan-uusi-normaali-vai-onko/ https://www.yrittajat.fi/uutiset/636398-verkkokauppa-tuo-turvaa-uuteen-normaaliin-tuo-korona-mita-tahansa-mausteita-verkko https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515 Yle Uutiset 9.11.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11631748 https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515 Edessä uusi normaali https://www.tivi.fi/kumppaniblogit/check-point/edessa-uusi-normaali-nama-ovat-yritysten-tarkeimmat-tietoturvahuolet/77165430-9313-4744-8cb6-f0cd8b7621f3
Transport emission reduction goals in the light of energy consumption and charging of robot buses
Transport represents almost a quarter of Europe's greenhouse gas emissions [1]. Cities are implementing measures striving to prevent and mitigate climate change and become carbon-neutral. This is also a consequence of EU policy where emission reductions are promoted and change towards sustainable energy sources within public vehicle fleets is fostered. New technological solutions such as electric and autonomous vehicles are developed to help in mobility challenges. The question remains, do they help us to reach our goals? In this blog post, we examine how much energy a robot bus consumes. Emission reduction goals in Finland Finnish Ministry of Transport and Communications [2] has identified three ways of cutting the greenhouse gas emissions of transport in Finland by reducing the performance (kilometres) of emission-generating transport and by improving the energy efficiency of the transport system in other ways. adopting low-emission or emission-free technologies in vehicles (such as electric cars) introducing fuels with even lower emissions or renewable fuels. According to the Analysis of future transport in the City of Helsinki in Helsinki and other urban areas, in particular, the intention is to reduce the number of kilometres driven by cars and replace them with public transport walking cycling various transport services. At the same time, it is attempted to replace vehicles with low- or zero-emission vehicles as quickly as possible. [3.] In relation to these goals, robot buses have been seen to increase the modal share of public transport and lower the use of private cars while also having an electric drivetrain. The first experiences from pilots in Finland One of the challenges for the public transport system is to provide a cost-effective and demand-responsive service in sparsely populated areas with small numbers of public transport users. To solve this problem in the transport system, robot buses have been seen as a complementary mean of transport which does not replace the existing fleet and routes. The robot bus pilots implemented in Finland since 2015 by Metropolia University of Applied Sciences’ Smart Mobility Innovation Hub have been focusing on defining the overall maturity level of the available technology and suitability to Finnish transport system. During the pilots robot buses have been operated on temporary established routes as a complementary first/last mile public transport service. Existing official public transport bus lines have not been possible to replace, as the whole ecosystem is still looking for its final form. How to arrange the daily automated bus operation with as minimal human interaction as possible both on site by the operational route and from a remote control center when piloted buses are still prototypes legislation for operating automated vehicles is not complete it can be difficult to reach out for viable routes within the current highly functional public transport service and coverage level in the capital region. It has been noted that experimental and artificial pilot routes are often attracting mostly people who just try out the bus without using it as part of the travel chain. Instead of trips made by private cars, it can lead to replacing walking. This is emphasized by the nature of pilots where new technology is introduced and advertised to the public, further increasing the number of curious “test passengers”. As conclusion, the potential use cases and benefits of robot buses in the future could be shortly listed as follows: On demand-based automated robot buses should be able to complement the public transport offer and provide a service that specifically meets demand. In areas of higher demand, robot buses could offer so-called last-mile journeys and complement the feeder transport. On demand-services could be radically more cost effective to implement as a driverless service where one person could concurrently monitor the operation of several vehicles. Considering these use cases, for large scale uptake of the technology, it should be especially focused on what kind of requirements the buses should meet and what is a viable price level for passenger km to compete against conventional means of transport. For instance on last mile routes and especially in case of feeder traffic routes the speed limit can easily rise up to 50 km/h at some parts. The maximum achieved speed in past pilots on open roads has been below 30 km/h. Being not able to operate the whole route will increase the need for transfers from one mean of transport to another. This lowers the attractiveness of the service and simultaneously emphasizes the functionality of the entire travel chain. On the other hand the still required presence of an onboard safety driver (operator) does not offer enhancements to economical viability. Further experiments in relation to energy consumption are necessary In relation to sustainability, more experiments are needed from different operational conditions and routes to see the average energy consumption of robot bus operation on a large scale and develop the solutions towards desired numbers. At this stage it can be said that the autonomy or self-driving features of a robot bus do not provide any specific notable means to lower the consumption compared to human driven electric vehicles. Therefore, robot buses can be compared generally to vehicles of the same size when investigating the energy consumption and efficiency. In mySMARTLife project a robot bus was operated in two separate pilot periods in Helsinki in 2018 and 2019 with following attributes: a mass (empty weight) of 2400 kg capacity of 15 persons operating on weekdays around 6 hours per day with 20 minutes intervals operating 18-35 km per day. After operating hours, the bus’s 33 kWh 80 V drivetrain battery was always charged in a specific temporary storage location. The energy consumption of the robot bus measured from the charging energy was averagely 0,79 kWh/km and 1,09 kWh/km. In comparison, the conventional electric bus in Finland has a mass, depending on the model, of 9500-12500 kg capacity of 70-80 persons Such electric buses consume around 1 kWh/km in average optimal conditions, but the consumption may increase to 1.5 kWh/km in cold, snowy and slippery conditions. [4.] Thus in the operational conditions of the pilots, the robot bus was consuming almost the same amount of energy than a bus with 5 times greater passenger capacity. As a result of the pilots it could be noted that, in addition to the drivetrain of the robot bus, weather, and consequently the use of air conditioning or heating were significant consumers of energy. Otherwise the potential operating time and range was affected among other things by: topography on the route schedule of the operation (how long the bus is staying idle on bus stops between the departures) different electrical components such as sensors, computers and screens in the bus. The results are worrying as still a large amount of energy needs in Europe are met by fossil fuels such as oil, gas and coal. It should also be noted that some electric buses as well as electric robot buses can use additional means, such as fuel powered auxiliary heater to heat the passengers’ cabin. However, for instance production of near CO2 neutral renewable diesel has made good progress in Finland which is improving the sustainability of fuel usage. An electric vehicle is not automatically sustainable, a lot is dependent on what kind of conditions the vehicle is operated in, how the used electricity is produced and how the vehicle is manufactured. The overall efficiency of a robot bus operation could be enhanced to some extent for instance: with a route and service that specifically meets the demand by reducing the off duty hours increasing the number of departures (provided that there is a demand for such a densely operated service) by exploring ways for shutting down or putting the bus’s components to sleep mode at the times when the bus would stay idle on bus stops/terminus by decreasing energy loss during charging by reducing the amount of data handling of the vehicle and fleet control hardware. Issues with storage and charging Implementation of robot buses and complete uptake of the solutions face challenges as motivation to shift towards new technology and the availability of desired technology do not always complement each other. The most potential large scale assigner of robot buses would be the local public transport authorities or cities in general, but public sector innovation promotion is based on the mitigated risk strategies, which promotes safe and planned outcomes instead of risky dynamic test and fail approach. Robot buses have not yet proved to be a viable complementary solution as part of public transport which is why large scale investments and permanent decisions are pending. Due to lack of large scale investments and long-term decisions on uptake of the technology, it has been forced to act according to temporary environments and conditions. In practice this can be seen especially in case of depots and charging possibilities. Robot buses have been stored and charged either outside completely uncovered, in tents or even in service tunnels. Charging has been conducted outside of operational hours while also limiting the possible service hours during the day. Costs of equipping the depots with necessary tools and machines for maintenance work can rise disproportionately high compared to the pilot’s duration. Finding a proper area or depot for one vehicle has proven to be a difficult task, not to mention a situation where it is necessary to store several units: Due to the features that does not allow driving at high speeds, e.g. lack of proper driving equipment such as steering wheel and pedals, already existing depots of public transport operators cannot be used as they are often located too far away from the route where the robot bus is operated. Parking garages are often too low for storing a robot bus with the height of around 3 meters. Electricity for charging is not available directly in every place. Space for a temporary (or long-term basis) established depots can be limited especially in a densely built environment. Costs of heated and well-equipped temporary storage place may rise significantly high, especially if several vehicles should be fitted there. The actual driving from the operational routes to the depots has been carried out manually by the onboard operator in the bus. Charging cable has been plugged in to the bus by the operator as well. Depending on the operating conditions on a route, high power charging pantograph solutions – similar to what are used in case of full size electric buses to charge the buses at end stations from the roof of the bus – could be studied also in case of robot buses. Another option is already introduced, inductive charging, but the charging speeds have been slow. On the programmed route, a robot bus operates automatically within a few centimetres accuracy, which capability would ease the positioning of the shuttle beneath a charging pantograph or on an inductive charging pad. These options would potentially allow more automated solutions for charging during and after the operating hours without human intervention and battery capacity of the vehicles could be reduced. References Transport emissions. European Commission. (opens ec.europa.eu) Ilmastonmuutos. Väylävirasto. (in Finnish, opens vayla.fi) Putkonen, Reetta et al. 2020. Analysis of future transport in the City of Helsinki, (PDF) Lehtinen, Annakaisa & Kanerva, Olli. 2017. Selvitys sähköbussien edistämiseksi suomalaisilla kaupunkiseuduilla. Liikennevirasto. (in Finnish, PDF). Author Eetu Rutanen is automotive and transport engineer who works as project manager at Metropolia University of Applied Sciences' Smart Mobility Innovation Hub.
Tinderistäkö vauhtia kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan monialaiselle verkostolle?
Mitä monialaisuus tarkoittaa ja miten monialainen verkosto voi olla hyödyksi osaamisen kehittämisessä? Miten samoista aiheista kiinnostuneet tutkijat ja kehittäjät voisivat löytää toisensa? Kuntoutuksen alalla tutkijoiden ja kehittäjien Tinderiäkin on väläytelty apuvälineeksi. Tässä blogimerkinnässä tuodaan esiin näkökulmia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia monialaiseen verkostotyöhön. Monialaisuus on tänä päivänä trendi, josta puhutaan paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, jää usein hämäräksi. Eri konteksteissa monialaisuus ymmärretään eri tavoin. Salminen ja Rintanen (2014) ovat määritelleet, että monialainen kuntoutus tarkoittaa kuntoutuksen eri osa-alueiden eli ammatillisen, lääkinnällisen, kasvatuksellisen ja sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteistyötä. Se voidaan nähdä myös sektorirajat ylittävänä yhteistyönä, jolloin mukana on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita (Salminen & Rintanen 2014). Monialaisen verkostoitumisen tarve kuntoutuksen tutkimuksessa ja kehittämisessä Tänä päivänä kuntoutujien tarpeet ja toimintaympäristöt ovat niin monimutkaisia ja vaikeita, että niiden tutkimiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan useiden eri alojen toimijoita. Kyse ei siis ole vain trendistä, vaan aidosta tarpeesta, jota nopea yhteiskunnallinen muutostahti lisää. Siksi kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalta (TKI-toiminnalta) vaaditaan monitoimijaista ja -sektorista yhteistoimintaa (Piirainen ym. 2019). Kuntoutusalan monialaiseen verkostoon tarvitaan mukaan ihan kaikki: sosiaali- ja terveysalan palvelujen tarjoajat käyttäjät tutkijat ja kehittäjät opettajat ja opiskelijat palveluja sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa rahoittavat tahot järjestöt ammattikorkeakoulut ja korkeakoulut tutkimus- ja vakuutuslaitokset. Kuntoutujien tarpeiden ja toimintaympäristöjen sekä yhteiskunnallisten muutosten ymmärtäminen vaatii ilmiölähtöisyyttä, toiminnan vaikutusten ymmärtämistä osana isompia kokonaisuuksia sekä monialaista ja -tieteistä toimintaa ja tutkimusta. Ilmiölähtöisyys ja systeemisyys edellyttävät vahvaa poikkihallinnollista yhteistoiminnan kulttuuria yli organisaatiorajojen (Valtioneuvoston kanslia 2019: 12). Järvensivun ym. (2010) mukaan verkostoituneella kehittämisprosessilla voidaan yltää todellisiin innovaatioihin, kun verkoston toiminta pohjautuu toimijoiden tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen, jotka mahdollistavat hiljaisen tiedon liikkumisen. Myös epävarmuutta on kyettävä sietämään. (Järvensivu & Nykänen & Rajala 2010: 8–9, 13–15.) Toimivaan verkostoon liitetään myös vapaaehtoisuuden, itseohjautuvuuden ja dialogisuuden periaatteet (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13–14, 20–22). Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuva verkosto edellyttää jäseniltään vapaaehtoista sitoutumista ja jatkuvaa vastuunottoa verkoston toiminnan eteenpäin viemisestä. Sitoutumisen vahvistamiseksi sen on tarjottava kaikille osapuolille lisäarvoa. Parhaiten siihen päästään siten, että sovitaan yhdessä verkoston toimintatavoista päätöksenteosta kommunikoinnista arvioinnista kehittämisestä. Verkoston hengissä pysymiseen voi vaikuttaa myös se, miten hyvin verkosto vastaa taustalla toimivien organisaatioiden perustoiminnan tarpeisiin. (Airila & Aho & Nykänen 2016.) Edellä luetellun perusteella näyttääkin siltä, että tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvassa verkostossa sekä omistajuus että johtaminen ovat osallistujien kesken jaettuja. Kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteistä REcoRDI-hankkeessa kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus ymmärretään siten, että kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteinen (Paltamaa ym. 2020: 47, 56; Rantakokko ym. 2019: 44–45). Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoitumista edistäviä tekijöitä selvitettiin hankkeen webinaarissa kesäkuussa 2020 yhdessä kehittäen. Mukana oli yli 200 kuntoutuksen ja kuntoutumisen ammattilaista ja asiantuntijaa. Webinaarin ryhmätyöskentely toteutui Jamboard-tauluilla, joihin seitsemän rinnakkaista ryhmää tuotti ideoita ja ajatuksia. “Kuntoutujien tarpeista lähtevä tutkimus yhdistää eri toimijoita & tutkijoita, sillä kompleksinen ympäristö edellyttää monitoimijaisuutta ja -tieteistä lähestymistapaa.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaarin osallistujat tutkivat näkökulmaa, jossa yhdistyvät eri tieteenalat, kuten esimerkiksi yhteiskuntatiede, kasvatustiede ja lääketiede. Webinaarin osallistujat nostivat lisäksi esiin, että kuntoutuksen tutkimuksen monialaisuus tarkoittaa aidoimmillaan sitä, että verkostoon pitäisi saada toimijoita mukaan myös sote-alan ulkopuolelta esimerkiksi palvelumuotoilusta ja tekniikasta. “Kuntoutustutkimus vaatii hyvin monialaista osaamista. Tunnistavatko kaikki itsensä kuntoutustutkijoiksi, jos tulevat sosiaali- ja terveysalan ulkopuolelta?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Kaiken kaikkiaan haasteeksi tunnistettiin kuitenkin se, että välttämättä ne toimijat, joita verkostoon halutaan mukaan, eivät tunnista itseään kuntoutuksen tutkijoiksi tai kehittäjiksi. REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan vielä vaikeampaa on verkostokumppaneiden löytäminen ja tavoittaminen sekä verkostotoiminnan rakentaminen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Monialaisessa verkostotoiminnassa tarvitaan uusia keinoja Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tarvitaan uusia tapoja ja monipuolisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja verkostotoiminnalle. Vauhdittaisiko verkostoitumista kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinder? Entä kehittäjätreffit Senaatintorin uudella terassilla? Nämä ovat esimerkkejä REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden ehdotuksista ja uusista avauksista verkostoitumisen edistämiseksi. Ehdotuksia monialaisen verkostoitumisen konteksteista olivat lisäksi: Monialaiset webinaarit, seminaarit, konferenssipäivät ja tapahtumat niin lähitoteutuksina kuin digitaalisesti Yhteiset tutkimukseen keskittyvät koulutukset ja valmennukset Yhteiset tilaisuudet tutkijoiden ja käytännön tekijöiden kanssa Yhteiset foorumit oppilaitosten, työelämän ja tutkijoiden kanssa Vapaamuotoisemmat tapahtumat ja tilaisuudet Matalan kynnyksen keskustelufoorumit ja verkostoitumisen mahdollisuudet Verkostoitumisseminaarit, joissa yhteiskehittelyä erilaisissa ryhmissä Yhteinen alusta Osaamiskeskusverkosto Ajatushautomot vapaaseen innovointiin ja tutkimukseen Rohkeat kokeilut, joissa mukana tutkijoita, kehittäjiä ja työelämän edustajia Yhteisen tulevaisuuden unelmointia ja merkityksen etsimistä Webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan verkostoitumista kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa edistää yhteinen visio kuntoutuksen tulevaisuuden suunnasta ja halu viedä toimintaa yhteisten tavoitteiden suuntaan. Tarvitaan yhteisen tulevaisuuden unelmointia. Nämä ovat isoja ja merkityksellisiä asioita, joiden pohtimiseen kannattaa verkostoitumisen aluksi käyttää aikaa ja yhteiskehittelyn keinoja, jotta kaikkien osallistujien näkökulmat tulisivat huomioiduksi. ”Murrokselliset olosuhteet edellyttävät uusia ideoita ja tutkimusperusteisia kokeiluja —> tämä edellyttää innostusta ja verkostoitumista. Voisiko yhteisen tulevaisuuden luominen toimia motivaattorina ja verkostoitumista edistävänä tekijänä?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaariin osallistuneiden mukaan monialaiseen kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen verkostotoimintaan osallistuminen edellyttää resursseja, foorumeja, avoimuutta ja luottamusta. Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvat verkostot poikkeavat esimerkiksi julkisten organisaatioiden resurssien jakamiseen ja täydentämiseen tai yritysten vaihtosuhteisiin perustuvista verkostoista (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13). Verkostoituminen vauhdittajana ja kilpailuetuna kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Monialaisen verkostoitumisen haasteena ovat kuntoutuksen pirstaleisuus ja siiloutuminen (Vänskä & Paltamaa 2020) sekä kilpailuasetelmat, joista tulisi siirtyä kumppanuuksien rakentamiseen ja avoimeen, reiluun vuoropuheluun (Kekoni ym. 2019: 23). Webinaariin osallistuneiden mielestä vastavoimaksi tarvitaan win-win-asetelmia ja synergiaedun tavoittelua. Monialaiset verkostokumppanuudet voivat parhaimmillaan tuottaa uusia innovaatioita. “Aidot kumppanuudet. Avoin ja reilu vuoropuhelu toisten toimijoiden kanssa. Toiminta nähtäisiin yhteisenä hyvänä, ei kenenkään omana.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Verkostoituminen ei siis ole itseisarvo, vaan sen tulee tuottaa arvoa kaikille verkostoon osallistuville –myös kuntoutujille. Ilman synergiaetuja ja lisäarvoa verkostolla ei ole merkityksellistä tehtävää (Valtioneuvoston kanslia 2019: 18). Webinaariin osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen hyödyksi asiantuntijuuden ja osaamisen jakamiselle. Kuntoutujien osallistuminen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoon puolestaan hyödyttää kuntoutujien tarpeisiin vastaavaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Selvää on, että tulevaisuudessa kuntoutujat halutaan mukaan kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoihin. Käsityksemme mukaan tulevaisuuden suuntana on osallistuva tutkimuskumppanuus (Lehtonen ym. 2020, Paltamaa ym. 2020: 56). ”Yhteistyö pitäisi nähdä voimavarana. Kilpailua pitäisi katsoa enemmän Suomi vs. muu Eurooppa eikä esim. Suomen sisäisesti.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen kilpailuvalttina tulevaisuuden kuntoutuksen rakentamisessa. Aloitteita kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämisverkoston vahvistumiseksi Pienet purot voivat toisensa löytäessään muodostaa isoja virtoja, jotka muokkaavat maisemaa. Tässä kirjoituksessa on tuotu esiin periaatteita ja keinoja kuntoutuksen monialaisen verkoston rakentamiseksi ja toimimiseksi REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden näkemyksiin pohjautuen. Tarve kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkoston kokoamiselle ja verkostoitumisen helpottamiselle on tullut esiin myös kuntoutuksen tutkijoille ja kehittäjille suunnatussa kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytilaa ja tulevaisuuden tarpeita kartoittaneessa kyselyssä (Paltamaa ym. 2020: 39-42). Yhteistoimintaa ja sitä mahdollistavia keinoja tarvitaan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, jotta monialainen ja -tieteinen kuntoutuksen verkosto kykenee vastaamaan ihmisten moninaisiin tarpeisiin heidän toimintaympäristöissään. Nyt on aloitteiden aika. Joulukuussa julkaistussa Kuntoutuksen uudistuksen toimeenpanosuunnitelmassa TKI-toimintaan esitetään lisäpanosta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 88–92). Olisiko sen avulla mahdollista kehittää kuntoutuksen TKI-toimintaa kohti monialaista, verkostomaisessa yhteistoiminnassa toteutuvaa kuntoutuksen TKI-toimintaa? Kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus- ja kehittämistoiminta rakentuu verkostojen voimalla. Esimerkiksi REcoRDI-hankkeessa kehitetään kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tiekarttaa ja ekosysteemiä yhdessä kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijoiden kanssa. Tiekartta kuvaa tutkimusteemoja sekä tarvittavia toimenpiteitä, jotta tutkimustoiminta kohdentuisi todellisiin tietotarpeisiin ja hyödyttäisi mahdollisimman laajasti myös käytännön kuntoutustyötä. (Rantakokko ym. 2019: 45–47.) Vaihtoehtona webinaarissa esitetylle kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinderille avautuu alkuvuodesta Tulevaisuudenkuntoutus.fi-sivusto, joka tarjoaa alustan monialaisen kuntoutuksen ekosysteemille. Se tarjoaa verkkoympäristön, jossa monialaisen kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat, tutkijat ja kehittäjät sekä kuntoutujat ja läheiset voivat kohdata ja keskustella, ehdottaa tutkimusaiheita sekä tarttua heille tärkeisiin tutkimus- ja kehittämisaiheisiin. Alusta tarjoaa mahdollisuuden ilmiölähtöiseen verkostomaiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan monialaisessa kuntoutuksessa. Kirjoittajat: Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke tutkija Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke Tutustu myös • Tulevaisuudenkuntoutus.fi -sivusto • Tietoa sivuston avautumisesta saa seuraamalla REcoRDIa Twitterissä @REcoRDIhanke sekä tunnistetta #tulevaisuudenkuntoutus Lähteet: Airila, Auli & Aho, Outi & Nykänen, Mikko 2016. Verkostot haltuun: Ideoita toimialarajojen ylittämiseen nuorisotyössä. (aukeaa julkari.fi). Helsinki: Työterveyslaitos. Järvensivu, Timo & Nykänen, Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina & Hujala, Anneli & Laulainen, Sanna & Hirvonen, Jukka 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa: Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru & Pehkonen, Aini. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus. Lehtonen, Krista & Vänskä, Nea & Helenius Sari & Harra, Toini & Sipari, Salla 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus 43 (3) 6–19. Paltamaa, Jaana & Janhunen, Eija & Matikainen, Emmi & Tammelin, Mia & Harra, Toini & Rantakokko, Merja 2020. Kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytila ja tulevaisuuden tarpeet. (aukeaa theseus.fi) Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Piirainen, Kalle A. ym. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:55. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161810/55_2019_VTEAS.pdf Rantakokko, Merja & Sipari, Salla & Paltamaa, Jaana & Malinen, Kaisa & Korniloff, Katariina & Harra, Toini & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista 2019. REcoRDI Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42 (3) 44–48. Salminen, Anna-Liisa & Rintanen, Silva 2014. Monialainen kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. (aukeaa hdl.handle.net) Kelan Työpapereita 55/2014. Helsinki: Kela. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. (PDF) Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:39. Valtioneuvoston kanslia 2019. Verkostojohtamisen opas. (PDF) Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Vänskä, Nea & Paltamaa, Jaana 2020. kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan kehittäminen tulevaisuuden tarpeisiin. Rehablogi 16.1.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Saavutettava verkkosivujulkaisu palvelee laajasti kohderyhmiä
Oletko koettanut etsiä tietoa verkkosivuilta, jotka eivät skaalaudu kännykän näyttöön, jolloin osa tiedoista jää näkymättömiin? Kuinka usein joudut tihrustamaan pientä ja epäselvää tekstiä sivustoilta? Harmittaako, jos teksti ei erotu verkkosovelluksessa kunnolla taustaväreistä? Oletko eksynyt verkkosivustojen syövereihin löytämättä etsimääsi tietoa? Näissä kaikissa tapauksissa sivustojen saavutettavuudessa olisi parannettavaa. Keväästä 2019 lähtien saavutettavuus on ollut osa digitaalisten palvelujen tarjoamista koskevan lain vaatimuksia (aukeaa finlex.fi). (1) Saavutettavuuskriteerien huomioiminen auttaa kaikkia verkkosivujen ja -palvelujen käyttäjiä. Lisäksi se mahdollistaa tasa-arvoisen verkkopalvelujen hyödyntämisen vammaisille ja toimintarajoitteisille. Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tuottaa laajoille kohderyhmille tietoa ja palveluja. Saavutettavuuden on oltava niiden yhteydessä itseisarvo. Jatkuva koulutus tuo yhä laajempia kohderyhmiä palvelujemme pariin. Monimediaisia elementtejä sisältävillä verkkosivuilla on huomioitava monia saavutettavuuteen liittyviä asioita: Sivustojen eri elementtien, kuten otsikoiden, linkkien, taulukoiden ja liitetiedostojen, on toimittava myös ruudunlukuohjelmalla, jota näkövammaiset hyödyntävät verkkosivuja käyttäessään. Ruudunlukuohjelma lukee käyttäjälle verkkosivuilla olevan sisällön. Ruudunlukuohjelmia varten sivustoja pitää pystyä käyttämään myös pelkästään näppäimistöllä. Osalle verkkosivujen käyttäjistä on helpompi liikkua sivuilla näppäimistöllä kuin hiirellä. Ruudunlukukuohjelmia varten sivustojen otsikointi täytyy olla hierarkinen ja sivuilla eteneminen loogista. Linkkien tulee olla selkeästi nimettyjä ja kertoa, mihin vievät. Linkkien on erotuttava selkeästi muusta tekstistä, mikä auttaa hahmottamaan ne paremmin. Nämäkin asiat helpottavat kaikkien verkkosivujen käyttöä. Äänitallenteella on oltava tekstivastine: puheen sekä tunnelman luomisen äänien, kuten musiikin on oltava saavutettavissa myös silloin, kun käyttäjä ei niitä kuule. Kuulovammaisten lisäksi kuuleva voi hyödyntää tekstivastinetta tutustuessaan sivustoon esimerkiksi meluisassa paikassa. Videoissa täytyy olla tekstitys kuulorajoitteisia käyttäjiä varten. Kuvissa, infograafeissa ja diagrammeissa on oltava tekstivastine näkövammaisia käyttäjiä varten, jonka ruudunlukuohjelma lukee. Tekstivastineesta käytetään myös termejä vaihtoehtoinen kuvaus, vaihtoehtoinen teksti ja alt-teksti. Nämä kaikki tarkoittavat samaa, eli ei-tekstuaalisen sisällön kuvailua tekstinä. Verkkosivujen saavuttavuudessa huomioitaviin asioihin voit tutustua tarkemmin Papunetin saavutettavien verkkosivujen suunnitteluoppaassa (aukeaa papunet.fi). Viisi vinkkiä monimediaisen verkkosivun saavutettavuuteen Ota saavutettavuus haltuun. Kaikkien sisällöntuottajien on hyvä hallita omaan työhönsä liittyvä saavutettavuus ja tuottaa jo alusta saakka saavutettavaa sisältöä. Jälkikäteen korjaaminen on aina työläämpää. Kerralla valmista! Tee selkeitä, yksinkertaisia ja varmoja ratkaisuja. Tämä on tärkeää etenkin, kun on kysymys määräaikaisen hankkeen verkkopalvelusta, jota ei kehitetä ja ylläpidetä sisällöllisesti enää hankkeen päättymisen jälkeen. Sovellusten kanssa tarkkana. Ulkopuolisilla sovelluksilla toteutetut aineistot eivät ole aina saavutettavia. Tällöin niiden sisältö on tarjottava myös saavutettavassa muodossa, yleensä tekstinä. Tarkista toiminnallisuudet. Ulkopuolisten sovellusten upotteiden toiminnallisuudet eivät usein ole saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Tällä hetkellä esimerkiksi SoundCloud- ja YouTube-upotukset sivustoilla eivät kaikilta osin ole saavutettavia. Suomea koskettavat EU:n säännöt. Julkaisualustojen, kuten blogien valmiit teemat ja lisäosat eivät ole välttämättä EU:n saavutettavuusvaatimusten tasolla, vaikka esittelyssä näin väitettäisiin. Tällöin kannattaa varmistaa, että hankkeessa on resursseja mahdollisten räätälöintien toteutukseen. Uraloikkarin käsikirjan loikka kohti saavutettavuutta Verkkopalvelujen saavutettavuus ei ole suinkaan yhdessä yössä omaksuttava asia. Lähes kaksi vuotta lain voimaan astumisen jälkeenkin huomaa, että moni yksityiskohta ei luonnistu rutiininomaisesti verkkoaineiston sisällöntuottajilta. Saavutettavuuden toteuttaminen vaatii kaikilta tekijöiltä uuden opettelua. Käytännön työssäni pääsin kokemaan, kuinka Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa (aukeaa oivaosaaminen.fi) -hankkeen väki viidestä ammattikorkeakoulusta otti rohkean loikan loppujulkaisun muotoa valitessaan. Teimme verkkosivut, jotka sisältävät tekstiä kuvitusta videoita äänitallenteita interaktiivista kuvaa. Työhön lähtiessä lohduttauduin ajatuksella, että voimme soveltaa työssä tekemällä oppimisen menetelmää (2). Samalla kun loimme monimediaista sisältöä, opimme kuinka se tehdään saavutettavaksi. Koostin sisällöntuottajille ohjeet, joihin kokosin saavutettavuuteen liittyviä perusohjeita, ja linkkejä täydentäviin ohjeisiin. Suuntana oli saavutettava Uraloikkarin käsikirja. Saavutettavuusvaatimukset sisällöntuotannon haasteena Verkkosisällön saavutettavuusohjeita määrittävä kriteeristö tulee sanoista Web Content Accessibility Guidelines, WCAG (avautuu W3.org). Ohjeet päivittyvät tekniikoiden ja laitteiden käyttötapojen ja kehittymisen myötä jatkuvasti (3). Verkkosivujen suunnittelussa lähdimme miettimään mahdollisimman selkeää ja loogisesti etenevää mallia. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta käyttäjälähtöisessä verkkosivusuunnittelussa. Verkkosivujen toteuttajien on seurattava ohjeistusten kehittymistä. Yhdessä vuodessa voi tekniikka muuttua niin, että saavutettavuusohjeet on päivitettävä. Tämän takia Uraloikkarin käsikirjassa pyrittiin mahdollisimman selkeisiin ratkaisuihin. Toisin kuin vaikka organisaation ulkoiset verkkosivut, ei julkaisuamme enää päivitetä virallisen julkaisemisen jälkeen. Tämänkin takia verkkosivuina ja monimediaisena toteutettava julkaisu kannattaa toteuttaa ns. varman päälle. Julkaisumme kuvituksen, värit ja typografian suunnitteli ulkopuolinen ammattilainen, Johanna Ponkala, Websiestä. Hankinnassa yhtenä keskeisenä laatukriteerinä oli tietenkin saavutettavuusosaaminen. Tämä kannattaakin varmistaa aina verkkosivujulkaisua varten hankintoja tehdessä. Sivujen suunnittelu heti alusta saakka saavutettavaksi kannattaa, koska se helpottaa ja nopeuttaa prosessia huomattavasti (4). Eri muodossa olevien sisältöjen osalta saavutettavuuden varmistamiseen piti varata riittävästi aikaa. Podcastien, eli verkossa julkaistun äänitallenteen, saavutettavuus liittyy tekstivastineen tekemiseen. Vielä keväällä ja kesällä 2020 hyviä ohjeita äänitallenteiden tekstivastineelle oli vaikea löytää. Koska Metropolian oma podcast-kanava, Metropodia, oli samaan aikaan kehitteillä, teimme viestintäyksikön kanssa yhteistyötä ohjeistuksen tekemisessä. Nyt tätäkin asiaa on niin moni taho miettinyt, että verkosta löytyy jo hyviä käytännön ohjeita äänitallenteiden tekstivastineen tekemiseen. Videoiden tekstitykset vaativat paneutumista asiaan. Videoiden tekstityksessä opimme, että ruudunlukijaohjelma ei lue videoissa olevaa kiinteää tekstiä, mukaan lukien väliotsikot. Perinteisesti opetusvideot toteutetaan puheen ja diaesitysten yhdistelminä. Ruudunlukuohjelma ei kuitenkaan tunnista videoissa olevien diojen tekstejä. Jos niitä ei ole puhuttuna, ei diojen tekstit välity ruudunlukuohjelman käyttäjälle. Tämän tiedostaminen jo videoiden suunnitteluvaiheessa on tärkeää. Interaktiivisten kuvien, sekä äänitallenteiden tekstivastineessa että videoiden tekstityksessä täytyy huomioida myös taustaäänien kuvailu, silloin kun äänillä on haluttu luoda tietynlaista tunnelmaa. Teimme Thinglinkillä luotuihin interaktiivisiin kuviin tekstitykset huomioiden myös tunnelmaäänten kuvauksen. Saavutettavuusarviointi tukee tekijöitä Koska julkaisumme aineisto on laaja ja monimediainen sekä julkaisun pysyväisyyden luonteen takia kerralla valmis, pyysimme ulkopuoliselta organisaatiolta sivustojen saavutettavuusarviointia. Arvioinnin perusteella muutimme YouTube- ja SoundCloud-upotukset linkeiksi. ThingLink-kuvien oheen teimme niiden sisällöstä tekstivastineet, jotta myös ruudunlukijaohjelman ja näppäimistökäyttäjät pääsevät nauttimaan niiden tarinoista ja tiedoista. Lisäsimme joihinkin videoihin kertojaäänen kohtiin, joissa oli tekstit, jotka eivät välittyneet ruudunlukuohjelmalle. Teimme joitakin teknisiä korjauksia saavutettavuuteen. Kaiken kaikkiaan Uraloikkarin käsikirjan tekeminen oli kaikille tekijöille hyvä tilaisuus oppia verkkopalvelujen saavutettavuutta. Sivustoja toteuttaessani totesin, että ruudunlukuohjelman käyttäminen helpottaisi työtä jo sivuja tehtäessä ja vähentäisi mahdollisia jälkikäteen tehtäviä työläitä korjauksia. Oma uuden vuoden lupaukseni vuodelle 2021 onkin ruudunlukuohjelman käytön opettelu. Lisätietoa aiheesta Monimediaisen verkkosivujulkaisun tekemisestä voit lukea myös Digi 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (aukeaa theseus.fi) -julkaisun artikkeleista: Maksimoi verkon mahdollisuudet – julkaise monimediaisena (5) Julkaisuja voi tehdä verkkosivuina (6) Saavutettavan verkkosivujen tekemisestä löytyy tietoa: Saavutettavien verkkosivujen suunnitteluopas Celian verkkopalvelujen saavutettavuusohjeita Lähteet Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 (2019), finlex.fi. Reese, H. W. (2011). The learning-by-doing principle. Behavioral Development Bulletin, 17(1), 1-19. Saavutettavuus. Celia.fi Salonlahti O. (2020). Miten tilataan saavutettava verkkosivu. Aluehallintovirasto, saavutettavuusvaatimukset.fi Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Maksimoi verkon mahdollisuudet - julkaise monimediaisena. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Julkaisuja voi tehdä verkkosivuina. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja Terhi Eskelinen on digitaalisten palvelujen ja -opetuksen monialainen asiantuntija. Erityisen mielenkiinnon kohteena hänellä on palvelujen käytettävyys sekä yhteisöllinen oppiminen verkossa. Terhi on Uraloikkarin käsikirjan päätoimittaja ja verkkosivujulkaisuasiantuntija Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa -hankkeessa.
Kuntoutusalan osaamiskeskittymä osaamisen vauhdittajana
Kuntoutusala ja käsitykset kuntoutuksesta ovat muutoksessa. Tulevaisuuden kuntoutuja nähdään aktiivisena toimijana omassa elämässään, jolle kuntoutuminen on kuntoutujan ja hänen ympäristönsä välinen muutosprosessi, jonka hyöty ilmenee kuntoutujan arjessa. Muutos koskettaa alan ammattilaisia ja asiakkaita tulevina vuosina. Muutostarpeisiin vastaaminen vaatii kuntoutusajattelun uudistamista sekä alan ammattilaisten osaamisen ja koulutuksen kehittämistä. Tässä blogimerkinnässä käsitellään kuntoutusalan osaamisen uudistamista jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien tunnistamista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vauhdittamista. Näkymiä kuntoutuksen osaamisen uudistumiseen ja tulevaisuuteen Jatkuvan oppimisen tavoitteena on kehittää ja uudistaa osaamista. Työelämän muutos- ja uudistamistarpeiden ennakointi vaatii yhteistyötä alalla toimivien kanssa, jotta saadaan tietoa tulevaisuuden näkymistä, ennakoiduista muutoksista ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Kuntoutuksen osaamisen uudistumisen tulevaisuuden näkymiä -julkaisussa (1) on koottuna tuoretta ennakointietoa kolmesta eri osa-alueesta: Kuntoutuksen ja kuntoutumisen toteutuminen Kuntoutuksen osaamistarpeet Kuntoutuksen ja kuntoutumisen toteutumisen muutos. Suuntaamalla ajattelun tulevaisuuteen voidaan luoda visio tavoiteltavasta kuntoutuksen ja kuntoutumisen toivotusta tilasta. Vision toteutuminen käytännössä vaatii erilaisia osaamisia ja toimenpiteitä. Asiantuntijat ennakoivat, että: Teknologian käyttö on voimakas tulevaisuuden trendi kuntoutuksessa ja kuntoutumisessa. Teknologian monimuotoinen käyttö edellyttää kuitenkin vahvaa teknologiaosaamista. Monialainen ja moniammatillinen yhteistyö ovat merkittävä osa kuntoutusta, joka edellyttää yhteistoimintaosaamisen vahvistamista. Koulutuksen tulee olla laaja-alaisempaa sekä koulutustasot ja maantieteelliset rajat rikkovaa. Sekä työntekijöiltä että organisaatioilta, samoin kuin koulutukselta edellytetään jatkuvan oppimisen toteutumista käytännössä. Asiakkaan asema kuntoutuksen tulevaisuudessa korostaa yksilöllisten oikeuksien ja tarpeiden toteutumista. Asiakas on tulevaisuudessa aktiivinen ja vastuullinen toimija omassa kuntoutusprosessissaan. Kuntoutus on yksilöllistä ja tarvelähtöistä sekä toteutuu asiakkaan omassa toimintaympäristössä. Tämä edellyttää kuntoutuksen ammattilaisilta laaja-alaista toimintakyvyn ja toimintaympäristön arviointiosaamista. Työntekijältä vaaditaan myös oman ammattialan vahvaa substanssiosaamista. Muutos- ja ennakointiosaaminen ovat keskeisiä osaamisia kaikessa toiminnassa. Kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen osaamista ja tutkimuksen tuloksia hyödynnetään yhä tuloksellisemmin päätöksenteossa. Vuoteen 2030 mennessä yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset kuntoutuksen alalla ovat toteutuneet ja kuntoutus on kaikkien kansalaisten saavutettavissa ja tietoisuudessa. Kuntoutuksen opintojen tulevaisuus Kuntoutuksen opiskelijoille toteutettiin kysely vuonna 2017, jossa selvitettiin opiskelijoiden toiveita opintojen osalta. Kyselyn tulokset on raportoitu Opiskelijoiden ja alumnien toiveet kuntoutuksen opintojen tulevaisuudesta -julkaisussa. (2) Kyselyyn osallistui sekä nykyisiä opiskelijoita että alumneja 12 ammattikorkeakoulusta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää ”Minkälaisia toiveita opiskelijoilla ja alumneilla on liittyen uudenlaisen osaamisen saavuttamiseen kuntoutusalan opinnoissa sekä joustavaan opintojen suorittamiseen ammattikorkeakoulujen välillä?” Kyselyyn vastasi 168 henkilöä. Kyselyn pohjalta seuraavat teemat nousivat keskeisiksi kehittämiskohteiksi: Kuntoutusalan oman ammattiydinosaamisen vahvistaminen Opintojen tulisi kirkastaa ja selventää oman ammatin ydinosaamista kuntoutuksen osalta ja selkeämmin määritellä kuntoutuksen käsitettä. Kuntoutuksen osaamisen integroituminen omaan ammatilliseen osaamiseen ja tutkintoon. Harjoittelutoiminta ja sen kehittäminen Harjoittelu nousi teemana keskeisesti esille kehityskohteena. Kuntoutuksen opintoja tulisi kehittää niin, että harjoittelu, toiminnallisuus ja tekeminen olisivat vahvemmin osa oppimista ja osaamisen kehittymistä. Monialaisen yhteistyön laajentaminen Kuntoutusalan opintojen tulisi mahdollistaa monialainen yhteistyö jo opintojen aikana. Monialaista yhteistyötä tulee vahvistaa, kehittää ja löytää uusia muotoja osana sosiaali- ja terveysalan opintoja. Ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön ja opetustarjonnan lisääminen Ammattikorkeakoulujen tulisi mahdollistaa nykyistä enemmän tapoja, joilla opiskelija voi suorittaa kuntoutusalan opintoja myös muissa ammattikorkeakouluissa. Koulutuksen tulisi tarjota laajemmin ja uusia kuntoutuksen opintojaksoja. Ammattikorkeakoulujen tulisi järjestää valtakunnallisessa yhteistyössä opintoja. Opiskelijat korostivat kuntoutuksen tulevaisuuden opinnoissa vahvaa ammatin ydinosaamista, käytäntölähtöisyyttä, monialaista yhteistyötä ja laajaa opetustarjontaa eri korkeakoulujen välillä. Kuntoutumista edistävä kuntoutusalan ammattilaisen osaaminen Kuntoutusalan kehittämisessä näkökulmia tarvitaan myös ammattilaisilta, esihenkilöiltä ja kuntoutuksen tutkintojen lehtoreilta. Mitä osaamista kuntoutusalan ammattikorkeakoulutuksen tulee tuottaa asiakkaan kuntoutumisen edistämiseksi? Kuvaus asiakkaan kuntoutumista edistävästä kuntoutusalan ammattilaisen osaamisesta -selvityksessä (3) on tunnistettu, että työn kohde on muuttumassa kuntoutuksen järjestämisen sijasta kuntoutumisen mahdollisuuksien luomiseen yhteistyössä kuntoutujan ja hänen läheisten kanssa. Selvitystyössä kuvattiin asiakkaan kuntoutumista edistävän osaaminen keskiössä olevan Asiakaslähtöinen osaaminen Asiakasymmärrysosaaminen Vuorovaikutusosaaminen Yhteistoiminta asiakkaan kanssa Lisäksi kuntoutusalan ammattilainen tarvitsee Ympäristöosaamista (ml. fyysinen ja sosiaalinen ympäristö) Teknologia- ja apuvälineosaamista Kuntoutus-, vakuutus- ja palvelujärjestelmäosaamista Tutkimus- ja kehittämisosaamista Monialaista ja moniammatillista osaamista Kuntoutusalan yhteistä teoriaosaamista Oman ammatin substanssiosaamista Oman ammattitaidon kehittämisosaamista Ohjausosaamista Viestintäosaamista Vaikuttavuus- ja arviointiosaamista Eettis-moraalista osaamista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa. Selvityksen tuloksissa korostuu yhteistoiminta asiakkaan kanssa siihen liittyvine osaamisineen, joita ovat vuorovaikutus, asiakaslähtöisyys ja asiakasymmärrys. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi Kuntoutusalan nykytilan ja muutostarpeiden näkökulmasta työn kohteen muutos aikaansaa kuntoutusalan ammattilaisten kuntoutusajattelun muutoksen. Tulevaisuudessa kuntoutujakin on uuden edessä, kun kuntoutujan roolia ja asemaa koskeva ajattelu on muuttumassa – kuntoutettavasta tulee kuntoutuja, jonka asiantuntijuus tunnustetaan ammattilaisten kanssa toteutuvassa yhteistoiminnassa. Tulevaisuudessa kuntoutuminen nähdään kuntoutujan oppimisprosessina. Se edellyttää myös yhteistä näkemystä toimintakyvystä ja tavoitteellisesta kuntoutusprosessista. Julkaisussa Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi (4) kuntoutumisen keskiöön on nostettu kuntoutujan arki ja sitä määrittävät tekijät. Julkaisun tavoitteena on vahvistaa kuntoutujalähtöistä näkökulmaa ja sitoa yhteen alan eri tutkintojen osaamista kuntoutujan parhaaksi. Tämä on edellyttänyt kuntoutusalan yhteisen orientaatioperustan rakentamista ja eri tutkintojen yhteisen osaamisen selvittämistä. Selvitystyöhön ovat osallistuneet Metropolian fysioterapian, jalkaterapian, osteopatian, toimintaterapian ja vanhustyön tutkintojen opettajat. Selvitystyön tuloksena syntyi neljä toimenpidesuositusta. Kuntoutusalan yhteisessä orientaatioperustassa kuntoutujan arjen tuntemista pidettiin keskeisenä kuntoutusosaamista ohjaavana tekijänä. Kuntoutuksen yhteinen orientaatioperusta ohjasi kuntoutuksen yhteisen osaamisen määrittelyä. Yhteisiä osaamisia tunnistettiin yhdeksän, jotka ovat: Kuntoutuja arjessaan Kuntoutuksen järjestäminen Kuntoutuksen kehittämisosaaminen Kuntoutusjärjestelmä ja lainsäädäntö Moniammatillinen kuntoutusosaaminen Moniammatillinen toimintakyky osaaminen Toimiminen kuntoutusverkostoissa Asiakaslähtöinen teknologia ja apuvälineet Teknologisten ratkaisujen kehittäminen Osaamiset ovat sidoksissa toisiinsa siten, että tietty osaaminen vaatii tuekseen ja/tai määrittää jotakin toista osaamista. Kuntoutujan arjen ymmärtäminen vaatii moniammatillista yhteistyötä asiakkaan, hänen lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden ja kuntouttajien kesken. Käsitys asiakkaan arjesta ja hänen toiminnastaan omassa toimintaympäristössään muodostaa kuvan asiakkaan toimintakyvystä ja hänen tarvitsemistaan kuntoutuspalveluista. Oikein kohdennettujen ja asiakkaan tarpeisiin vastaavien kuntoutuspalvelujen tuottaminen edellyttää kuntoutusjärjestelmän ja lainsäädännön tuntemista. Kyky toimia kuntoutusverkostoissa laajentaa muun muassa näkemystä kuntoutumisen mahdollisuuksista ja saatavilla olevista kuntoutuspalveluista. Kehittämisosaamista tarvitaan kaikilla yhteisen osaamisen alueilla, mutta myös teknologisten ratkaisujen ja apuvälineiden käyttäjälähtöisessä kehittämisessä. Selvitystyön tulokset tiivistettiin neljäksi toimenpidesuositukseksi: Tunne kuntoutujan arki Rakenna kumppanuutta Vahvista yhteistä ymmärrystä Tuota osaamista yhdessä Toimenpidesuositusten tavoitteena on vahvistaa yhteisen ymmärryksen syntymistä asiakkaan arjesta, kehittää kuntoutusosaamista eri toimijoiden yhteistyönä, edistää kuntoutuksen orientaatioperustan rakentamista ja lisätä valtakunnallista kuntoutuksen opintotarjontaa. Toimenpidesuositukset ovat keinoja, joilla kuntoutusala voi vastata toimintaympäristöjen muutoksista syntyviin osaamistarpeisiin. Näiden toteutuminen vaatii kuitenkin valtakunnallista, alueellista kuin paikallista kehittämisyhteistyötä. Kuntoutusalan TKI –toiminnan vahvistaminen Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) on merkittävässä määrin kytköksissä kuntoutuksen osaamiseen. Vahvalla kuntoutuksen TKI –toiminnalla ja –osaamisella edistetään kuntoutusosaamisen uudistamista ja vaikuttavien kuntoutuspalvelujen tarjontaa. Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymän TKI –toiminnan ja vahvistamisen kehittämisohjelmassa, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen kuntoutusalan TKI-toimintaa ja –osaamista sekä edistetään verkostoitumista ja viestintää kuntoutusalan TKI-toiminnassa. TKI-toiminnan kehittämisohjelmassa on järjestetty valtakunnallisia tapahtumia ja kartoitettu kyselyillä ammattikorkeakoulujen 1) kuntoutuksen TKI-profiileja, 2) yliopistoyhteistyötä ja 3) osallistumista sote-uudistukseen. Näiden avulla pyritään tekemään näkyväksi kuntoutuksen TKI-toiminnan nykytilaa ja luomaan kehittämisyhteistyön perustaa. Kuntoutuksen valtakunnallinen osaamiskeskittymän (OSKU) toimintaa ovat koordinoineet Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu vuosina 2017-2020. Toiminta on muodostunut kolmesta kehittämisohjelmasta, jotka ovat jatkuvan oppimisen mahdollisuudet, kuntoutusalan osaamisen uudistaminen ja kuntoutusalan TKI –toiminnan vahvistaminen. Kuntoutusalan koulutusta on kehitetty yhdessä 15 ammattikorkeakoulun kanssa. Kehittämisverkosto on tehnyt yhteistyötä kuntoutusalan eri toimijoiden kanssa ja hankkinut tietoa kehittämistyönsä pohjaksi myös muilta sosiaali- ja terveysalan toimijoilta, koulutusorganisaatioilta ja kuntoutusalan tutkimuslaitoksilta. Toimintaa on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Lähteet Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä, J., Lähteenmäki, M-L. & Lällä, K. 2020. Näkymiä kuntoutuksen osaamisen uudistamiseen ja tulevaisuuteen (aukeaa theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisu. Kokkoniemi, L. & Holvikivi, J. 2018. Opiskelijoiden ja alumnien toiveet kuntoutuksen opintojen tulevaisuudesta (PDF). Soinio, E. 2018. Kuvaus asiakkaan kuntoutumista edistävästä kuntoutusalan ammattilaisen osaamisesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Toimintaterapeutti YAMK Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö 2018 (PDF). Lintula, L. & Paalasmaa, P. 2020. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi (aukeaa theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 72. Helsinki 2020. Tutustu myös seuraaviin kuntoutuksen tulevaisuuden osaamista koskeviin julkaisuihin Metropolian blogeissa: Rohkeaa koulutuksen digitaalista uudistamista Työntekijöiden näkökulmia tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen Moniammatillinen osaaminen koulutuksessa - sanahelinää vai todellisuutta Pysynkö mukana- kuntoutuksen muutos uudistuvassa sotessa Yhteistoiminnalla osaamista kuntoutukseen Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen kehittämispäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Leila Lintula työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen asiantuntijana. Pekka Paalasmaa työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus ja kuntoutus osaamisalueen kuntoutusalan tutkinnoissa sekä kuntoutuksen ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen asiantuntijana.
Innovaatio, joka sopii kaikille?
Palvelutyössä kohtaa toisinaan keksijöitä, jotka toivovat, että heidän kehittämälleen keskeneräiselle ratkaisulle etsittäisiin jokin hyvä hyödyntäjätaho. Keksijä voi kertoa, että aihio on varmasti toimiva, koska hän on esitellyt sen sukulaisilleen tai tuttavilleen. Tutut kertoivat ostavansa tuotteen heti, kun se ilmestyy markkinoille. Kunhan konseptia on vähän kehitetty, sitä voi tarjota jopa jollekin suurelle yritykselle kalliilla hinnalla, koska se käy kaikille maailman ihmisille. Samalla vallankumoukselliseksi väitetyn keksinnön kaavalla minulle on parinkymmenen vuoden aikana esitelty valtava määrä oivalluksia. Näidenkin ratkaisujen kehittäjien ponnistelut ansaitsevat kaiken arvostukseni. Ikävä kyllä on harvinaista, että mikään yritys ostaa yksittäiseltä keksijältä keskeneräistä työtä. Haasteena ei välttämättä ole se, että kehitetty asia olisi huono. Pelkkä myötäsukaisten sukulaisten tai tuttavien jututtaminen tai oletus, että kyseinen ratkaisu sopii kaikille, ei riitä todistamaan, että kehitelmälle löytyisi kaupallinen hyödyntämistapa. Helpommaksi tarjoaminen muuttuisi, jos kehittäjä olisi pohtinut jo alkuvaiheessa, mihin keksintö on tarkoitettu. Kuka sitä käyttäisi tai hyödyntäisi? Kuka olisi valmis maksamaan saadakseen sen käyttöönsä? Ongelmanratkaisu on palkitsevaa puuhaa. Keksintöjä on kautta aikain tehty pelkästä keksimisen ilosta ja koska niin on voitu tehdä: teknologia on luonut niiden syntymiselle mahdollisuuksia. Tämä on aina tuotekehitystyön jännitysmomentti ja samalla sudenkuoppa. Jotakin on kehitetty koska kehittäminen on itsessään niin mielenkiintoista. Lopuksi, sinänsä hyvän tuloksen valmistuttua, koetetaan sitten vimmaisesti löytää sovelluskohde ja käyttäjä. Innovaatiota ei ole ilman kaupallistamista tai hyödyntämistä Tiukasti määriteltynä innovaatio sisältää aina keksinnön (aukeaa prh.fi) tai hieman laajemmin ajateltuna, kehittämistyön tuloksen. Tuloksen pitää joka tapauksessa olla uusi ja entuudestaan tuntematon ratkaisu. Pelkkä keksintö ei vielä ole innovaatio. Innovaatioksi keksintö tai tulos muuttuu vasta, kun sillä on kaupallinen tai joku muu hyödyntämisen tapa. Joku, joka markkinoi, ostaa, tai käyttää. Jotta tämä ehto täyttyisi, pitää kehittäjien ymmärtää selvittää hyvissä ajoin, onko kehitettävälle tuotteelle tai palvelulle hyödyntäjiä tai markkinoita. Varsin usein tämä unohtuu, tai tuudittaudutaan samaan uskomukseen, kuin alussa mainittu keskeneräisen konseptin kaupustelija: varmasti tämä on kiinnostava, koska itse ajattelen, että niin on. Innovointi ei ole yhtäkkisen päähän pälkähdyksen konkretisointia. Älynväläys voi olla hyvä alku, mutta käytännössä tulokseen pääsemiseksi tiimin on tehtävä johdonmukaisesti töitä, yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Yksi osa tätä työtä on markkinoiden tai hyödyntäjätahojen ymmärtäminen. Usein käytetty sanonta, että markkinoilla tai vaikka yhteiskunnassa on ”kipua”, jonka käsillä oleva kehitystulos voisi poistaa, on edelleen pätevä. Ilman tunnistettua kipukohtaa kannattaa korkeintaan ideoida. Mutta kun kipukohta löytyy, se on huolellisesti käytävä läpi, koetettava ymmärtää, mistä jokin johtuu, mistä ongelmassa on kyse, Ja sitten on puurrettava kaikin voimin kivun poistavaan ratkaisuun pääsemiseksi. Pelkkä kehittämistyö on haasteellista, jännittävää ja hauskaakin. Ja kun tuloksena on uutuudellinen, mahdollisesti keksinnöllinen tulos, jolla on hyödyntäjiä, voidaan puhua innovaatiosta. Mutta jos hyödyntäjiä ei ole, keksintökin on vain keksintö. Se tuottaa tekijälleen toki keksimisen ilon. Mutta myös kustannuksia. Tulopuolella on yleensä hiljaisempaa. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Nuorten ryhmään osallistumiseen tai osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä
Yhteistyö nuorten kanssa vaatii aina sopivan kosketuspinnan löytämisen. Metropoliassa on ollut useita nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tai nuorten aktivoimiseen liittyviä hankkeita (muun muassa Matti, Motiivi ja Niko97-hankkeen Miestenvuoro). Kaikissa osallisena on nuori, jonka omaa ääntä on haluttu kuunnella ja osallistumista aktivoida. Tässä blogimerkinnässä pohditaan PEILI-hankkeen nuoren ryhmään osallistumiseen tai osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä. Vuorovaikutus on vuoroin vaikuttamista ja vuoroin vaikuttumista. Onnistunut sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää toisten odotusten ymmärtämistä. Ryhmä muodostuu vähintään kolmesta henkilöstä, joilla on yhteinen tavoite. Ryhmässä jokaista jäsentä arvostetaan, heillä on yhteinen käsitys ryhmän rajoista ja ryhmässä ollaan joustavia uusien jäsenten liittymiseen tai vanhojen poistumisen suhteen. [1] Tunnuspiirteinä voidaan pitää myös ryhmän kokoa, tarkoitusta, sääntöjä, työnjakoa sekä vuorovaikutusta [2]. Ryhmäytyminen ja ryhmädynamiikka Ryhmätoimintaa aloittaessa tulee kiinnittää huomiota ryhmäytymiseen. Yhteisten tavoitteiden lisäksi tarvitaan ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja käsitys siitä, keitä ryhmään kuuluu [2]. Hyvä yhteishenki ryhmän toimimisen kannalta helpottaa ryhmän jäsenten toimimista yhdessä. Nuorten ryhmälle muodostuu tietty dynamiikka millä on piilotajunta, joka sisältää tunteita, tahtotiloja ja toisten tiedostamattoman aktivointia. Ryhmädynamiikka nousee yhteisestä alitajunnasta, jossa ryhmällä on kaksi tavoitetta; perustehtävä eli asiatavoite ja koossa pysyminen eli tunnetavoite. Ryhmässä syntyy myös erilaisia ilmiöitä, joihin vaikuttavat normien, roolien, johtajuuden, osallistumisen ja viestinnän jakautuminen ryhmän kiinteys ja ryhmämotivaatio [1] Positiivisen toimintakulttuurin muodostaminen on oleellista toiminnan kannalta. Yleensä sääntöjen ja toimintatapojen sopiminen yhdessä nuorten kanssa lisää luottamusta ja vuorovaikutusta. [3] Ryhmän perusolettamustila Bion (1961) on pohtinut paljon ryhmän perusolettamustilaa. Siinä kaikkea sellaista ryhmän toimintaa, joka ei ole tietoisen tavoitteen ja suunnitellun tehtävän mukaista, kutsutaan perusolettamuksen mukaiseksi toiminnaksi. Tällöin ryhmä toimii kuin se olisi koolla jostain muusta syystä kuin suorittamassa sille annettua perustehtävää. Ryhmässä nuoret saattavat toimia varhaisten kokemustensa mukaisissa rooleissa, jolloin ryhmässä voi olla voimakkaita tunnetason vietin kokemuksia. Tämä tietty tunne ei kuitenkaan ole välttämättä erityisen tärkeä nuorelle, vaan enemmänkin se on yhdistelmä tai mielikuva, johon tuo aikaisempi tunne sisältyy. [1] Perusolettamustilaan kuuluvat myös Riippuvuustila. Tällöin nuorilta ryhmässä puuttuu kyky itseohjautuvuuteen ja he luopuvat omista kyvyistään ja taidoistaan etsien johtajaa, joka ylläpitää regressiota eli taantumuksen tilaa. Taistelu-pako –tila. Tällöin ryhmä on turvaton. Nuoret saattavat vastustaa ryhmälle annettua perustehtävää tai ryhmän kahden jäsenen välille saattaa syntyä riitaa, jolloin ryhmä jakautuu kahtia. Parinmuodostustila. Tällöin odotetaan pelastajaa eli ryhmässä luotetaan kahden ryhmän jäsenen saavan jotain hienoa ja toimivaa aikaan. Myönteistä on se, että ryhmään on tällöinen herännyt toivo. [1] Perusolettamustilassa nuoret voivat vastustaa annettuja kehitysvirikkeitä ja tällöin ryhmän kehitysprosessit puuttuvat. Silloin kun nuoret välttelevät henkilökohtaista kohtaamista ja toisten eläytyvää ymmärtämistä, muuttuvat myös heidän toimintatavat. Nuorissa voi syntyä myös erilaisia tunnereaktioita. Tunteensiirto eli transferenssi syntyy, kun aikaisemmin koetut tunneristiriidat siirretään toiseen nuoreen tai aikuiseen. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi lapsuudessa ratkaisemattomaksi jäänyt tunteisiin liittyvä tilanne, joka jotenkin muistuttaa lapsuuden tunnekohdetta. Projektiossa eli sijoittamisessa nuori taas havaitsee tiedostamattaan toisessa nuoressa tai aikuisessa piirteitä, joita ei hyväksy itsessään ja yrittää torjua ne. Tällaiset siirrot ja projektiot ovat useimmiten tiedostamattomia ja hyvin syvällä yksilön persoonallisuudessa. [1.] Yhteinen toiminta vaatii kaikkien panostusta Nuoruusiässä lapsuuden aikana omaksutut tavat ja tottumukset alkavat muokkaantua persoonallisemmiksi uusien yhteisöjen ja kohdattujen alakulttuurien tuomien kokemuksien kautta. Yhteisö ei synny automaattisesti ryhmästä ihmisiä, vaikka he toimisivatkin samassa paikassa samojen tavoitteiden eteen. Joskus nuorten odotukset ja henkilökohtaiset motiivit eivät välttämättä kohtaa. Silloin turvallisuuden tunnetta, joka on edellytys oman yksityisyyden avaamiseksi muille, ei välttämättä synny. [2] Aikuinen tai ryhmän vetäjä ei ole vastuussa nuorten oppimisesta ja siitä, kuinka ryhmän tavoitteet saavutetaan, mutta hän vastaa toimintailmapiirin ylläpitämisestä, jossa tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Ryhmässä yksittäiset nuoret ovat vastuussa käyttäytymisestään. Aito luottamus nuorten ryhmässä syntyy hitaasti ja vaatii paljon työtä. Kaikkien osallistujien täytyy oppia tuntemaan toisensa, olla valmiit jakamaan ajatuksia, ideoita ja tunnelmia yhdessä sekä heidän täytyy olla valmiita antamaan ja vastaanottamaan apua ja palautetta. Ryhmässä nuoret eivät voi luottaa toisiinsa ennen kuin he hyväksyvät toisensa ja ovat varmoja tulevansa kuulluiksi ja siitä, että muut pyrkivät vakavissaan ymmärtämään heitä. PEILI -hankkeen työpajoissa nuoret osallistuivat yhteiskehittämiseen yhdessä hankkeen monialaisten toimijoiden kanssa. Osassa työpajoista nuoret ryhmäytyivät nopeasti ja osallistuivat erittäin aktiivisesti, mutta osaan taas ei. Toimijoina mietimme paljon, miten tukea ja saada nuoria mukaan. Totesimme, että kaiken takana on turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen. Tähän panostettiin. Luottamus kasvoi yhdessä työskentelemisen kautta ja nuoren ehdoilla. Siihen ei ollut oikotietä. PEILI-hanke on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulun toimesta 1.9.2019–31.12.2020 aikana. Hanke on saanut Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusta Hämeen ELY-keskuksen kautta. Kirjoittaja Marianne Sipilä on hoitotyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimi mielenterveyden asiantuntijana ja terveyden sisällön tuottajana PEILI-hankkeessa. Lähteet Bion, W. R. (1961). Experiences in Groups and Other Papers. London: Tavistock Publication. Kopakkala, Aku 2011. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. 3. painos. Helsinki: Edita. Innanen, J. 2011. Ryhmänohjaus estämään nuorten syrjäytymistä. Tampere: Jukka Innanen.
Make the World Yours – Learning in an Ecosystem Boosts Your Future Career
When an international student decides about their dream country for studies, it is good to understand the driving forces behind. What is that they are aiming for, how to reach the meaning in life and success in the future career? In this blog post, we will discuss things affecting the international applicant's decision-making and how the Metropolia University of Applied Science’s collaborative learning in ecosystems attracts international talents. How to make the world yours? Well-defined decision According to ICEF Monitor (25 Nov 2020), students rely now more on education agents with study abroad decisions, as several other marketing channels, such as face-to-face student fairs, are unavailable due to the pandemic. However, according to Kriti Shroff (Global University Fair, Ludhiana, India), there are certain facts that students should think about, when seeking international study options. When selecting the country, in addition to visa and immigration matters, the applicant should think about: the study goals course choices budget allocation for studies language requirements. Once selecting the institution of higher education, students should consider: the geographical location international student mix faculty placement records. Students should focus more on the degree programmes and not so much on the different university rankings. There are so many ranking lists available with different criteria for evaluation. The one with the best rankings might not be suitable for the applicant in concern, says Kriti Shroff. Therefore, we at Metropolia strongly encourage to Make the World Yours – as summerized in our campaign slogan. We believe that our students want to influence how the world looks in the future. Our focus is on student whose learning, future goals and networking we support. Our students are trained to be competent professionals in their field, work with community spirit, solve challenges together with our industry partners and thrive in international networks. Learning in an ecosystem attracts international students The pandemic does not hinder interaction with the potential applicants. This autumn semester we have conducted around 20 webinars to attract international tuition fee paying students to Metropolia, with the goal of getting future workforce to Finland. During the interaction with our potential applicants, we have noticed a considerable interest once showcasing our innovation activities and collaboration platforms. The new way of learning in an ecosystem is attractive. Our student ambassadors have played a significant role in this, talking about their personal experiences in innovation projects. Finland is a leading country in innovations. Metropolia’s innovation activities are implemented at the core of its operations. Modern collaboration platforms in each of our campuses, play a key role in speeding up learning: Urban Farm Lab, an urban indoor food platform Helsinki XR Center - the gateway to Finnish VR and AR Metropolia Workshop - a unique project workshop for automotive and transportation RDI projects Hymy village’s wellbeing and health services. They offer the framework for quick experimentation, testing and piloting and a physical location for new kind of active cooperation between students, staff members, industry and citizens. We see Metropolia’s top strengths in the following aspects: The largest university of applied sciences in Finland with the largest offering in the fields of Technology, and Health Care & Social Services Location at the capital area of Finland - Great opportunities to work beside studies and after graduation (one year stay-back after graduation) #1 Helsinki, Finland best place for work–life balance (Kisi Work–Life Balance Index 2019) Top-notch RDI projects – strong industry collaboration Finland #3 in Innovations (Bloomberg Innovation Index, 2019) Safe four campuses with modern learning environments Finland #1 in safety (Travel and Tourism Competitiveness Report 2019, World Economic Forum) Scholarship system supports those motivated in learning Finnish language and interested in building a career and life in Finland. As evidenced by ICEF report (9 Dec 2020), the most important thing for parents or students is the return on investment and the facts about the employment after graduation or the starting salary. Therefore, Metropolia’s location at the capital area of Finland with excellent industry collaboration possibilities and working opportunities with competitive salary play a significant role in attracting new potential applicants. New trends in international student recruitment According to StudyPortals (November 2020 Covid-19 & international education; Finland) there are changes in the country trends as well as discipline trends within on campus programmes for Finland. In the beginning of year 2020, there was more interest towards the degree programmes in the field of Engineering and Technology. However, this interest was gradually decreasing towards the end of the year, but there was a slight interest in growth towards the degree programmes in Business & Management. According to ICEF Monitor (9 Dec 2020), India has become an important country in international student mobility over the past decade. Between the years 2015 – 2019, India has become the world´s second largest sending market in addition to being one of the fastest-growing sources of outbound students. India is one of Metropolia´s selected target markets and this autumn we have conducted 10 marketing webinars to India in collaboration with our educational partner and completed targeted digital campaigns. This year has been an extraordinary in many ways. According to ICEF Monitor (9 Dec 2020), as the pandemic remains a risk for months to come, student recruitment agents might be also looking at countries’ border policies when giving recommendations to the students next year. Many international students have faced challenges in applying residence visas to Finland since the Finnish Embassies were closed in many countries. The statistics by Migri also indicate, that the number of residence visa applications based on the studies in Finland has dropped between June and September. (OPH 2020) In Metropolia, most of the fee paying students started their studies online from their home country and are now waiting to apply for the residence visas once the embassies open. Only few students have asked to defer their studies to the next academic year. Metropolia's instructions have been based on the regulations or recommendations of the Finnish authorities and legislation. According to StudyPortals (November 2020 Covid-19 & international education; Finland), the interest from Asian countries towards Finland was growing at the beginning of the year compared to 2019. There was a sharp decline in interest once Covid-19 impacted border closings, but it is showing signs of recovery though remaining below the levels of interest experienced in 2019. The interest from African countries has remained stable. In our opinion, despite the current pandemic situation, Finland has a tremendous potential with its top higher education to be a rising star as a dream destination among the international students. References Bloomberg Innovation Index, 2019 (opens on timesnownews.com) Travel and Tourism Competitiveness Report 2019, World Economic Forum (opens on weforum.org) Kisi Work–Life Balance Index 2019 (opens on getkisi.com) Kriti Shroff, Education & Career Consultant, presentation 04.12.2020 in Global University Fair Event, Ludhiana, India presentation 04.12.2020 StudyPortals November 2020 Covid-19 & international education: Finland (report by StudyPortals analytics and consulting consulting@studyportals.com) ICEF Monitor 12/2020 (opens on monitor.icef.com) ICEF Monitor 11/2020 (opens on monitor.icef.com) Opetushallitus, uutinen 25.11.2020 Authors Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Ahokas has many years of working experience abroad in the Middle East, in Saudi Arabia and United Arab Emirates. Her core competencies are in different international activities, networks and partnerships. In addition, her competencies include teaching and tutoring multicultural students especially in Nursing. Transnational education is close to her heart. Sirpa Rutanen, Communications & Marketing Specialist (MA, Specialist Qualification in Product Design). Ms Rutanen is a strong professional in International Marketing and Communications, fluent in 7 Languages. Her core areas of expertise are International Marketing, Branding, Communication and Public Relations. Having lived in France and Germany, with relatives in four different continents, and worked over 10 years in International Sales for a major airline, her passion is in Intercultural Competence and Communication. Together Ms Ahokas and Ms Rutanen have worked for over six years to develop and promote Metropolia and its international student recruitment and other educational services.
Hyvät, pahat pelit — tarkastelussa pelaamisen mielenterveysvaikutukset
Pelillisyyden hyödyntäminen oppimisessa ja toisaalta omien voimavarojen löytämisen tai ryhmäytymisen tukena on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Vaikka pelaamiseen voi liittyä ongelmia, myös sen terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Viime vuosina pelillisyyttä on valjastettu työvälineeksi myös mielenterveystyön ammattilaisille. Pelaaminen läpileikkaa suomalaisen yhteiskunnan Pelit ja pelillisyys ovat osa lähes jokaisen suomalaisen elämää ainakin jossain muodossa. Kaikki erityyppiset pelimuodot mukaan lukien Suomessa asuvista on 98 % pelaajia. Heistä aktiivisesti, vähintään kerran kuussa pelaavia on 89 %. Sukupuolten välillä peliaktiivisuudessa ei ole huomattavissa suuria eroja. (1) Vanhimmat löytyneet kuusisivuiset nopat on ajoitettu n. 3000 eaa. Ihmiskunta on siis kaikesta päätellen pelannut jo vuosituhansia sitten. (2) Vanhimmat meidän päiviimme säilyneet nopat ovat iranilainen backgammon-peli vuodelta 5000 eaa. Afrikasta on löytynyt kalliokoloja, joissa oletetaan pelatun lukuisilla eri nimillä tunnettua mancala-peliä jo ainakin 500 vuotta aiemmin. (3) Peleihin voidaan laskea kuuluvaksi digitaaliset tietokonepelit lauta- ja korttipelit liikunnalliset urheilupelit rahapelien eri muodot. (1) Pelejä pelaavat kaikki lapsista aikuisiin. Lautapeleissä on tärkeää sen luoma tarina. Peleistä saatu kokemus toteutuu myös yhteistoiminnallisuutena. (4) Digitaalisissa peleissä kännyköistä tietokoneisiin, pelikulttuuri liittyy usein muun kulttuurin, kuten elokuvien, musiikin ja kirjallisuuden piiriin. Digitaalisen pelikulttuurin nähdään jatkumona muille leikille sekä peleille toimien lasten ja nuorten kasvun tukena niin yksilöksi kuin yhteiskunnan jäseneksikin. (3) Suomalaisista 15-64 -vuotiaista ei-digitaalisia pelejä pelaa ainakin joskus noin 97% ja digitaalisia pelejä noin 76%. Ei-digitaalisia pelejä pelaa aktiivisesti noin 80% suomalaisista ja digitaalisia pelejä noin 60%. (5) Eniten digitaalisia viihdepelejä pelaavat alle 20-vuotiaista viikoittain lähes 70% ja 20-29-vuotiaista vähintään kerran viikossa 50%. Simulaatiopelit, toiminta-, urheilu-, strategia- ja muut moninpelit kiinnostavat alle 20-vuotiaita, kun vanhempaa ikäryhmää kiinnostaa roolipelit. Kilpapelaamisesta eli eSportista kerätään vasta tietoa. (6) Hyötypeleistä tietoa ja sitoutumista Pelaamiseen liittyviä mahdollisia haittoja tunnistetaan, mutta kuitenkin asennoituminen pelejä ja pelaamista kohtaan on kokonaisuudessaan enemmän myönteistä kuin kriittistä. Ihmisen mieli ja terveys muokkautuvat koko elämän ajan oman persoonallisen kasvun ja kehityksen myötä. Suotuisat olosuhteet elämässä kasvattavat ihmisen mielenterveyden voimavaroja, kun taas epäsuotuisissa elämäntilanteissa ne kuluvat enemmän kuin uusiutuvat. (7) Hyötypeli on termi, jota käytetään kuvaamaan peliä, joka on kehitetty erityisesti vaikuttamaan pelaajan käyttäytymiseen. Tämä voi tarkoittaa muutosta tiedossa asenteessa fyysisessä ja/tai kognitiivisessa toimintakyvyssä terveydessä psyykkisessä hyvinvoinnissa. (8) Hyötypelejä voidaan käyttää myös edistämään terveyttä oppimista jonkin palvelun tunnetuksi tekemistä viestintää. Opetuskäytössä olevien pelien tarkoituksena on toimia oppimisen apuna tai tukena (englanniksi game-based learning). Opetukseen ja kasvatukseen soveltuvia pelillisiä konteksteja on käytetty esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa. Pelien laajamittaiseen ja monipuoliseen hyödyntämiseen tarvittaisiin kuitenkin enemmän tietoa ja rohkaisua. (9) Lisäksi kohderyhmän tunnistaminen terveysvaikutteisia pelejä tai pelimekaniikkoja kehitettäessä on tärkeää pelin kehittämisvaiheessa sekä pelin vaikutusten mittaamisessa. (8) Hyötypelejä pidetään myös lupaavana uutena tapana vaikuttaa riskiryhmään kuuluvien nuorten ongelmiin ennaltaehkäisevästi sekä interventiona toteuttaen. (10) Hyötypeleillä voidaan tutkitusti saavuttaa hoidollinen lopputulos tai terapeuttinen hyöty. Niillä voidaan myös motivoida käyttäjiä pysymään sitoutuneina pelin tarjoamaan aktiviteettiin intensiivisesti pitkiäkin aikoja. Pelisuunnittelun elementtejä hyödyntämällä ei-pelillisistä tuotteista, palveluista ja sovelluksista voidaan tehdä nautittavampia, motivoivampia ja koukuttavampia käyttää. (11) Sähköiset pelit terveydenhoidon työvälineenä Terveydenhoidossa ja mielenterveyden hoidossa on laajasti hyödynnetty psykoterapiaan ja viihdekäyttöön suunnattuja pelejä. Hoidossa on saavutettu hyviä tuloksia pelejä hyödyntämällä. Ahdistuksen terapeuttisessa hoidossa yksi käytetty tekniikka on CBM-A (Cognitive bias modification approaches to anxiety), jossa keskitytään käyttäjän huomiokykyyn. Lähestymistavalla mitataan ja harjoitetaan valikoivaa huomiokykyä käyttäen kahta saman näköistä kuvaa, jotka ilmestyvät näyttöruudulle yhtä aikaa. Pelillisten elementtien lisääminen on lisännyt hoitoon motivoitumista. (10) Erityisesti psykoterapiaa varten luoduista pelimuodoista käytetään nimitystä tietokoneavusteinen kognitiivinen terapiamuoto cCBT (computer assisted cognitive behavior therapy), jossa tarkoituksena on yhdistellä erilaista tietokoneella luotua informaatiota ja interventioita terapiamuotoihin. Joissakin tapauksissa käytetään enemmän puhtaita pelimuotoja, joskus tietokoneavusteisia rentoutusharjoituksia tai videodemonstraatioita. (12) Hyötypelien avulla on saavutettu myös riskiryhmässä olevia. (10) Psykoterapiassa saavutettuja hyötyjä (10) hoitomyöntyvyys motivointi vuorovaikutuksessa muutokset käyttäytymisessä ja tunnepitoisuuksissa rentoutuminen sosiaalisten taitojen paraneminen pakko-oireisen häiriön hoito vieroitushoito Peleillä on osoitettu hyötyjä ja terveysvaikutuksia myös potilaiden fyysisen kunnon ja toiminnallisen suorituskyvyn parantamisessa lapsilla aikuisilla ikääntyneillä kuntoutus- ja pitkäaikaishoitokäytössä Peleillä on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia pelaajan kognitiiviseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen käytökseen. Muita hyötyvaikutuksia ovat nopeuden, tarkkaavaisuuden ja oppimiskyvyn paraneminen sekä toiminnallisten suoritusten tehostuminen. (12) Maahanmuuttajat ja pelillisyys Kansainvälisesti yleinen käsitys on, että maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat riskiryhmää peliongelmin suhteen. Kotimaista tutkimustietoa aiheesta ei juurikaan ole. Peliongelmista kärsiville suunnattuun puhelinpalvelu Peluuriin tulee kyselyjä vanhemmilta liittyen lasten ja nuorten verkossa pelattaviin roolipeleihin. Vanhemmat ovat huolissaan nuoren pelaamiseen käyttämästä ajasta ja pelaamisen vaikutuksesta koulunkäyntiin. He kaipaavat keinoja puuttua nuorten käytökseen. (13) Peluurin auttavassa puhelimessa ja muissa palveluissa maahanmuuttajia kohdataan viikoittain, mutta yhteistä kieltä ei aina löydy. Hyvinvointivaltion palvelutarjontaan tottumattomat ihmiset puivat ongelmia helpommin lähipiirissä. Pelaamiseen liittyvien syyllisyydentunteiden takia läheisille on kuitenkin vaikea uskoutua peliongelmista. Myös ajatus ventovieraalle puhumisesta on monille maahanmuuttajille usein vaikeaa. Siksi tuleekin huomioida myös pelaaminen ja pelillisyyden positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi liikkumisella ja liikunnallisten pelien avulla voidaan lisätä yhteisöllisyyttä ja osallisuuden kokemuksia. Aktiivisuus, kiinnostus ympäristöstä ja paikan löytäminen suhteessa yhteiskunnan eri toimintajärjestelmiin lisäävät mukana olemisen ja mukaan kuulumisen kokemuksia, kasvattaen luottamusta ja positiivista suhtautumista toisiin ihmisiin (14). Metropolian CONNEXT -hankkeessa on panostettu maahanmuuttajanuorten tukemiseen kehittämällä pelillistä, liikunnallista ja toiminnallista pedagogiikkaa, jotta voidaan vahvistaa nuorten osallisuutta, jotta hän voi jakaa kokemuksiaan vuorovaikutuksellisessa suhteessa. Hankkeessa on haettu inspiraatiota nuorten parissa työskentelevien opettajien, ohjaajien ja muiden ammattilaisten kanssa kehittäen kuusi sisällöiltään vaihtelevaa tehtäväkokonaisuutta pelattavaksi, erityisesti Covid19-pandemian aiheuttaman eristyksen aikana. CONNEXT-hankkeessa kehitetyt, avoimet pelit: Voi hyvin #eristyksissä. Oman hyvinvoinnin vahvistamista kotioloissa. Keep well #isolation. Remind player of the different ways that can strengthen one’s own well-being at home Kevätseikkailu. Ulkoilemaan kannustavia tehtäviä. Ukko ylijumalan luontopeli. Tarinallinen ulkoiluun kannustava peli. Practice++. Liikkumiseen sekä oman ruokavalion ja talouden hallinnan seuraamiseen kannustava peli. Matkalla Voimavarojen talossa. Pelissä kannustetaan miettimään omia voimavaroja. Varsinkin Voimavarojen talo -peli ohjaa ja tukee pohtimaan jokapäiväisiä mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä. Se auttaa nuorta tunnistamaan ja hyödyntämään omia voimavarojaan ja lisää itsetuntemusta, sillä omien voimavarojen näkeminen vahvistaa itsetuntoa ja pärjäämisen tunnetta sekä auttaa suuntautumaan kohti tulevaisuutta. Voimavarojen talo käynnistää keskustelua aikuisen ja nuoren välillä, jossa oleellista on tulla kuulluksi. Pelissä pohditaan pelaajan elämässä olevia tärkeitä ihmisiä, paikkoja, tekemistä tai asioita, jotka herättävät positiivisia tai negatiivisia tunteita tai tuottavat hyvää oloa. Itsetuntemuksen lisääminen sisältyy myös tehtäviin. Nuorta harjoitetaan jämäkkyyteen eli assertiivisuuteen, millä tarkoitetaan kykyä ilmaista omia ajatuksia, tarpeita, haluja ja mielipiteitä suoraan ja vilpittömästi. Harjoite auttaa tunnistamaan, asettamaan omia rajoja ja löytämän itsestä tärkeitä ominaisuuksia. Palaute pelistä on tärkein. Nuorelle halutaan kertoa: sinä olet tärkein! Kirjoittaja Marianne Sipilä on mielenterveyskysymyksiin erikoistunut hoitotyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana CONNEXT-hankkeessa. -- CONNEXT for inclusion -hankkeessa (ESR 2018-21) kehitetään erilaisia ohjauksen välineitä sekä pelillistä, liikunnallista ja toiminnallista pedagogiikkaa, jolla tuetaan oikean opintopolun löytymistä ja opintoihin sitoutumista. Hankkeen kohderyhmänä ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret, heidän vanhempansa sekä nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset. Lue artikkeli CONNEXTin verkkosivuilta. Lähteet Karvinen, J. Mäyrä, F. 2011. Pelaajabarometri 2011. Informaatiotieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto. Seppänen, J. 1999. Pelit, tietokone ja ihminen. Helsinki: Picaset Oy. Harviainen, T., Meriläinen, M., Tossavainen, T. (toim.) 2013. Pelinkasvattajan käsikirja (PDF). Tammerprint Oy, Tampere. Laakso, M. 2012. Pelillisyys oppimisympäristönä Kieli, koulutus ja yhteiskunta, Verkkolehti: huhtikuu 2012. Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5639. Helsinki: Tilastokeskus. Kinnunen, Jani; Lilja, Pekka; Mäyrä, Frans (2018). Pelaajabarometri 2018: Monimuotuistuva mobiilipelaaminen. Tampereen Yliopisto. TRIM. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Mielenterveys. McCallum, S. 2012. Phealth 2012: Proceedings of the 9th International Conference on Wearable Micro and Nano Technologies for Personalized Health:Gamification and Serious Games for Personalized Health. IOS Press BV. Pentikäinen, A., Ruhala, A., Niinistö, H., Olkkonen, R. & Ruddock, E. (toim.) 2010. Mediametkaa! Osa 4: Kaikki peliin. Helsinki: Mediakasvatuskeskus Metka ry Bondermaker, W., Prins, P., Wiers, R. (2015). Cognitive bias modification for adolescents with substance use problems - Can serious games Help? Journal of Behaviour Therapy and experimental psychiatry. Deterding, S., Khaled, R., Nacke, L., Dixon, D. 2011. Gamification: Toward a Definition, CHI 2011 Gamification Workshop Proceedings, Vancouver, BC, Canada. (PDF) Horne-Moyer, H., Moyer, B., Messer, D. & Messer, E., 2014. The Use of Electronic Games in Therapy: a Review with Clinical Implications. Pajula, M. ja Escartin, P. Peluuri vuosiraportti 2009. (PDF) Nivala, E. ja Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia (PDF). Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja vol 3.
Työntekijöiden näkökulmia tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen
Yhteisen käsityksen muodostaminen sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaamisesta vaatii korkeakouluilta vuoropuhelua työelämän toimijoiden kanssa. Vuoropuhelun kautta on mahdollista hakea kestäviä ratkaisuja kysymyksiin, miten ja millä tavalla luomme sosiaali- ja terveysalalle riittävää osaamista asiakkaan parhaaksi. Tässä blogimerkinnässä tuomme esille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten pohdintoja osaamisen nykytilasta ja tulevaisuuden osaamisen kehittämisestä. Tulevaisuusareena osaamisen sanoittajana Syksyllä 2020 Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämässä Tulevaisuusareena -verkkotapahtumassa aiheena oli muun muassa uudistuva sote ja monialaisuus. Tilaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pohtivat tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ja osaamisen nykytilaa. Keskustelussa nousi esille osaamisen uudistamiseen vaikuttavia asioita. Osallistujat tunnistivat ja nimesivät sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden selvästi kehittyneitä osaamisia. Pohdinnan tuloksena syntyi myös ehdotuksia toimenpiteiksi, joiden avulla työntekijöiden osaamista voisi kehittää sosiaali- ja terveysalalla. Osaamisen uudistaminen vaatii tekoja Tulevaisuuden osaamisesta ei juurikaan keskustella työpaikoilla ja kokonaiskuva tarvittavasta osaamisesta on jäänyt pirstaleiseksi. Osa työntekijöistä on jo uupuneita kehittämiseen ja he tunnistavat “muutosähkyä”, kun taas toisilla osaamisen kehittämiseen ei löydy työn ja muutoksen keskellä riittävästi aikaa. Työntekijät kokevat kuitenkin, että osaaminen on kehittynyt ennen kaikkea asiakaslähtöisessä työtavassa asiakkaan ohjaus- ja neuvontaosaamisessa monialaisessa ja ammatillisessa työskentelyssä. Lisäksi koronapandemian aikana on otettu käyttöön uusia digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluja asiakas- ja potilastyössä, mikä on tuottanut uudenlaista osaamista, mutta myös samalla nostanut esiin uusia osaamistarpeita. Arjen työn tulisi ohjata osaamisen kehittämistä Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kokevat, että tänä päivänä keskustellaan liian vähän asiakkaan ja työntekijän arjesta. Heidän mielestään sekä asiakkaan että työntekijän arjen parempi tuntemus mahdollistaisi osaamistarpeiden tunnistamisen. Toiseksi asiakaslähtöisyyden tulisi olla nykyistä enemmän esillä tiimityössä ja työyhteisöjen keskusteluissa. Toisin sanoen sote-palveluja käyttävä asiakas tulisi ottaa mukaan suunnittelemaan ja päättämään häntä itseään koskevista palveluista. Tällöin hänet kyettäisiin ohjaamaan oikeanlaisten palvelujen äärelle. Yhdeksi tärkeäksi tulevaisuuden osaamiseksi asiakaslähtöisyyden ohella sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset nostivatkin verkostotyöskentelyosaamisen ja monialaisen yhteistyön esimerkiksi kulttuurialan kanssa. Palkitseminen uudistamiskierteen vauhdittajana Sosiaali- ja terveysala on toimialana laaja ja sisältää erilaisia sekä eri kokoisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia organisaatioita, ammattiryhmiä sekä työtehtäviä. Tästä johtuen osaamisen kehittäminen asiakkaan parhaaksi ei ole yksiselitteistä eikä tapahdu nopeasti. Jatkuva muutos ei jätä riittävästi aikaa tarvittavan osaamisen tunnistamiselle, eikä henkilökohtaisen ja yhteisöllisen osaamisen uudistamiselle. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten mielestä onnistuneesta asiakastyöstä pitäisi palkita. Palkitseminen voisi olla osaamisen uudistamiskierteen positiivinen käynnistäjä. He korostavat, että palkitsemisessa on kyse riittävän hyvästä onnistumisesta asiakkaan parhaaksi asiakastyössä. Palkitsemisesta hyötyvät niin asiakas kuin työntekijä. Tämä jää usein johtamisessa huomioimatta. Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä ja Sotetie-hankkeen Metropolian projektipäällikkönä, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja Sotetie-hankkeen asiantuntijana, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. -- SOTETIE-hanke (2019-2021) on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama valtakunnallinen hanke, jossa kehitetään työelämälähtöistä jatkuvaa oppimista tukeva toimintamalli, sähköinen tiekartta tukemaan sote-ammattilaisten osaamistarpeen arviointia. Tiekartan avulla pystytään arvioimaan osaamistarpeita ammattilaisen, työyhteisön ja organisaation tasolla sekä kohdentamaan verkko-opintotarjontaa. Lisätietoa hankkeesta löydät Savonian blogista Metropolian sivuilta
Digi digi digi… Miksi pienyrittäjän kannattaa olla ajan hermolla?
Digitalisaation, digitaalisen oppimisen ja digitaalisten mahdollisuuksien asiantuntijana olen saanut ammattikorkeakoulussa tehdä työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Vuosien varrella yhteinen tekijä näille kaikille on ollut digitaaliset teknologiat, sovellukset ja ratkaisut ja niiden soveltava, vaikuttava hyödyntäminen, aina tarkoitukseensa parhaiten soveltuvalla tavalla. Sosiaali- ja terveysalan digitalisaation ja korkeakoulutuksen digitalisaation ohella olen työskennellyt jo vuosia sekä mikro- että pienten ja keskisuurten (PK) -yrittäjien kanssa ja heidän digihaasteidensa parissa. Tähän taustaan pohjaan näkemykseni pienyrittäjää koskevan digitalisaation merkityksestä ja sen vaikutuksista tulevaisuuden näkymiin. Pienyrittäjään kohdistuvista digi-ilmiöistä voit lukea aiemmasta blogimerkinnästäni. Teknologian nopea kehitys on jo vuosien ajan haastanut poikkeuksetta kaikkien toimialojen malleja, pienyrittäjiä unohtamatta. Vallitsevassa hetkessä teknologisen kehityksen kiivas tahti ei osoita rauhoittumisen merkkejä, päinvastoin. Digitaaliset mahdollisuudet, alustaratkaisut ja globaalit palveluntarjontamallit murtavat yrittäjien perinteisiä ansaintamalleja ympäri maailman, edelleen nopeutuvassa tahdissa. Jos olet jo aiemmin miettinyt yrityksesi ”viemistä verkkoon”, tai mietit sitä parhaillaan, sen hetki taitaa olla viimeistään nyt. Miltä tulevaisuus näyttää? Teknologian kiihtyvä kehitys. Pienyrittäjän näkökulmasta teknologisesti merkittäviä muutoksia tapahtuu esimerkiksi tietoliikenneyhteyksissä, joiden laatu ja nopeus paranevat edelleen (aukeaa toiseen palveluun). Huippunopea 5G-verkko alkaa olla monin paikoin arkipäivää, samaan aikaan jo kehitettävän 6G-verkon kanssa. Tekoäly, koneoppinen ja algoritmit tuovat yrittäjän arkeen uudenlaisia mahdollisuuksia. Digitaaliset tulkit ja 24/7 palvelevat chattibotit yleistyvät kovaa vauhtia. Työ alkaa olla ajasta ja paikasta irrottautunutta, tuotteiden ja palveluiden kuluttamisesta puhumattakaan. Globaalit markkinat ovat pienyrittäjänkin näkökulmasta äärimmäisen mielenkiintoiset. Oman tuotteensa tai palvelunsa voi avata kansainväliseen kauppaan nappia painamalla, esimerkiksi globaalin verkkokaupan muodossa. Maailmanlaajuiset toimintaketjut ja alustatalouden mahdollisuudet tuovat onnistumisen avaimet jokaisen yrittäjän ulottuville, keräten yhteen kysyntää ja tarjontaa yhdistävät markkinat. Korkealaatuinen asiakaskokemus on vähintääkin yhtä tärkeä, kuin se on aina ennenkin yrittäjälle ollut. Kuitenkin lisääntyvä tarjonta ja globaalisti avautuva markkina korostavat asiakaskokemuksen merkitystä. Viestinnän monikanavaisuus, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, haastaa yrittäjät tuottamaan korkeaa laatua kaikilla tavoilla, yhtäaikaisesti useassa eri kanavassa. Sosiaalisen median voima, niin hyvässä kuin pahassa, on uskomattoman suuri. Influencereiden eli markkinointivaikuttajien käyttö, myös pienyrittäjien tukena, on lisääntymään päin (aukeaa toiseen palveluun). Markkinoinnin hienovarainen personointi liittyy tiiviisti edelliseen ilmiöön. Hektisessä yhteiskunnassa, jossa kaikki tieto on vain älylaitteen yhden napin painalluksen päässä, sisällön personointi ja tarkka kohdentaminen ovat suuressa roolissa. Minkälaista sisältöä sinun asiakkaasi etsii tai haluaa nähdä ja missä kanavissa? Jo nyt älykkäät koneet, sovellukset ja algoritmit tekevät puolestasi tätä työtä ja tunnistavat asiakkaidesi tarpeita heidän (verkko)käyttäytymisensä perusteella. Yrittäjänä sinun tulee varmistua siitä, että näyt ja kuulut juuri niissä medioissa, joissa sinulle merkitykselliset asiakkaat liikkuvat. Yrittäjän toimenkuvan ja roolin muutos koskee todella monia, jos ei kaikkia, toimialasta riippumatta. Harvalla työnkuva muodostuu enää pelkästään ”perinteisen yrittäjyyden” ympärille, jolla tarkoitan esimerkiksi kivijalkamyymälää ja sen pyörittämiseen liittyviä toimia. Myös yrittäjän työ lähestyy moniosaajan työnkuvaa, jossa monimediainen sisällöntuottaminen, digitaalisen markkinoinnin kanavien hallinta ja verkkokauppayrittäjyys yhdistyvät, ehkä edelleen niihin perinteisiin malleihin. Miksi digiä? Koska maailma muuttuu, emmekä voi sille mitään, vaikka kuinka pyristelisimme vastaan. Kaikkia toimialoja koskeva kiihtyvä digitalisaatio ei jätä tulematta, vaikka me ummistaisimme silmämme ja keskittyisimme tekemään kaiken niin kuin ennenkin. Palvelut, jotka voidaan toteuttaa etänä, toteutetaan jo. Tulevaisuudessa paljon myös niitä, joita ei vielä tällä hetkellä osata edes ajatella. Palvelurakenteet, ansaintamallit ja ansaintalogiikat muuttuvat. Poistuvien tuotteiden ja palveluiden tilalle syntyy koko ajan uusia. Koska maailma on täynnä mahdollisuuksia ja hienoja toteuttamista vailla olevia ideoita. Käytännössä voittaja on se, joka vie kehitysprosessit onnistuneesti maaliin. Kyse on ideoiden, yritysten ja yrittäjien elinkelpoisuudesta ja ketterästä reagoinnista ansaintamallien ja tuotantoketjujen kehittämisen suhteen. Koska kehittäminen on kivaa hommaa, jossa jatkuvasti oppii paljon uutta. Onnistuminen ja innostuminen johtavat työn iloon, työhyvinvoinnin parantumiseen ja jopa koettuun työn imuun. Jatkuva oppiminen ja osaamispääoman kartuttaminen ovat yrittäjälle merkittäviä investointeja. Koska hankalan asian maaliin saaminen voimaannuttaa. Erityisesti digikehittämisen näkökulmasta itsensä ja yrityksensä kehittämisen onnistuminen on koettu hyvin merkittävänä. Onnistuessaan, alun perin valtavalta tuntuva digihaaste, saa aikaan positiivisen kehityspyörteen, joka edelleen kantaa pienyrittäjää uusien haasteiden läpi. Minä osaan, minä pystyn, minä voin. Mikäpä sen paremmin motivoisi edelleen jatkamaan? Koska on pakko. Yksinkertaisimmillaan pienyrittäjän digitalisoitumista ohjaa tarve liiketoiminnan ylläpitämiseen ja elinkelpoisena säilymiseen. Pakko on perinteisesti hyvä motivaattori, erityisesti bisneksen tuottavuuden ja ansaintologiikan ylläpitämisen näkökulmasta. Jos rahaa ei kassaan perinteisillä malleilla enää tule, on hyvä pysähtyä punnitsemaan muita vaihtoehtoja ja rohkeasti ideoitava ja kehitettävä uutta. Koska voi olla hyvä luopua vanhasta, kun kehittää ja käyttöönottaa uutta. Kaikessa kehittämisen imussa on hyvä pitää mielessä vanha viisaus siitä, että uuden haltuunotto vaatii monesti vanhan jättämistä taakse. Laatikon ulkopuolella voi olla uusia toimintatapoja, jotka ovat soveltuvimpia tarkoitukseensa kuin vanhat juurtuneet mallit. Kohti uutta normaalia Vaikka tällä hetkellä koenkin muutoksen olevan vähintäänkin pysyvä olotila, toivon kuitenkin, että olemme piakkoin jo laskeutumassa kohti uutta normaalia, jossa palvelurakenteet, ratkaisut ja mallit asettuvat pikkuhiljaa paikoilleen, niin että vuoden 2020 aikana eletystä etäkaiken ajasta voidaan pysyvään käyttöön ottaa parhaiten toimivat ratkaisut. Siihen kokonaisuuteen toivon myös pienyrittäjän mahdollisimman hyvin sopeutuvan. Kohti uutta normaalia voi kehittyä esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Oona 2.0 - Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hankkeen avulla, jossa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja ja vahvistamaan yritysten kasvua ja yrittäjien hyvinvointia kumppanuusverkostojen avulla. Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä. Lähteet https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2020/01/28/yrittajaa-digittaa/ https://yrityksille.elisa.fi/ideat/5g-teknologia-antaa-yrittajille-uusia-mahdollisuuksia/ https://promoty.fi/influencer-markkinoinnin-101-kaikki-mita-sinun-tulee-tietaa-sisallontuottajista/ https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/sy_digitalisaatio_ja_digipolitiikka_2025.pdf https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/oona-2-0-yrittajanaisten-liiketoiminnan-kasvua-digitalisaation-ja-kumppanuusverkostojen-kautta Oona 2.0 - yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-31.10.2022.
Arjen innovaatioita – arki 2.0
Lehdet, televisio ja internet ovat pitäneet huolen, että olemme jatkuvasti tietoisia, miten vaikeaa aikaa elämme. Pandemian lisäksi meitä kurittaa etätyön, perhe-elämän ja harrastusten yhteensovittaminen. Totta on, että joillekin etätyö on merkinnyt kaiken kaatumista päälle kotioloissa. Teams ja lapset huutavat samaan aikaan, toisessa odotetaan kommentteja ja toisaalla välipalaa ja puhelimeenkin pitäisi vastata. Ovea ei enää voi sulkea töiden jälkeen perässään. Mutta poikkeusajat ovat merkinneet myös hidastamista, ja asioiden tarkastelemista uusista näkökulmista. Kun aiemmin lähdettiin lomailemaan kaukaiselle paratiisisaarelle, tai saatettiin pohtia viikolla, löytyisikö joku äkkilähtö pitkän viikonlopun viettoon etelässä tai jossakin Euroopan hiihtokeskuksessa, nyt suunnitellaan pieniä asioita. Ehkäpä käydään ostoksilla viikonloppuna tai lähdetään mökille korjaamaan aitaa? Tai vain oleillaan? Mennään pitkälle kävelylle ja syödään perheen kesken? Hiljaa tuleekin hyvä Olemme olosuhteiden pakosta, mutta myös tiedostamattamme innovoimassa itsellemme uutta hieman verkkaisempaa elämäntyyliä, johon kuuluvat kotoilu ja aiemmin tylsinä tai pakkopullana pidetyistä asioista nauttiminen. Ja, että se tuntuukin monesti paremmalta. Signaali tästä on nähtävissä sosiaalisen median harrasteryhmissä. Vanhojen talojen kunnostamisesta, erilaisista remonteista, käsitöistä, ruoanlaitosta, keräilystä, liikunnasta, lemmikeistä ja ties mistä tekemisestä kiinnostuneiden ryhmiin tulvii koko ajan uusia jäseniä. Esitellään, mitä ollaan tekemässä, kannustetaan korjaamaan vanhaa, tekemään itse, kokeilemaan ja ihastellaan hienoja tuloksia. Nyt on aikaa tehdä niitä pieniä asioita, jotka ovat aiemmin jääneet kaikessa kiireessä kesken. Tai, aikaa on aina ollut, mutta olemmeko jakaneet sen väärin? Muuttunut normaali Ihminen on luonnostaan varsin mukavuudenhaluinen, emmekä kovin mielellämme halua muutosta. Jokainen toivoo, että poikkeusajat päättyisivät mahdollisimman pian. Ja että pääsisimme takaisin paljon puhuttuun normaaliin arkeen. Arki kuitenkin lienee pysyvästi muuttunut. Joten, kun paluu tapahtuu, valinta on meidän jokaisen. Aloitammeko ennennäkemättömään kulutusjuhlan, jossa lennetään kerosiinin voimalla kaukaisiin lomakohteisiin ja ostetaan kaikkea mahdollista - kun taas kauppoihin pääsee vapaasti. Vai jatkammeko leppoisammalla linjalla? Pysymmekin kotimaassa, vähennämme kauas matkustamista, teemme pieniä reissuja, ja itselle hyödyllisiä tekoja - ”ihan tässä lähiseuduilla vaan.” Poikkeusajassa on mahdollisuuksia myös innovaatioille ja liiketoiminnalle. Nyt kannattaa etsiä heikkoja signaaleja aiemmin vähemmälle huomiolle jääneistä osaamistarpeista. Vapaa-ajan lisääntyneet aktiviteetit, harrastukset ja tekeminen tarvitsevat uudenlaisia palveluntarjoajia. Onko sinulla oman ammattiosaamisesi lisäksi jokin muu, aiempi osaaminen tai koulutus, joka voisikin nyt tulla tarpeeseen? Josta voisi tulla uutta liiketoimintaa? Haravointi on uusi Dubai. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Common Risk Factor Approach as a Tool to Promote Oral Health care
Recently, health, well-being and functional ability have improved among residents in highly developed countries such as Finland and Japan. However, it is uncertain, if the positive development will continue in the future. For example, dietary habits have become less healthy and physical activity has declined (Kaikkonen R. et al. 2012). Health inequalities remain high between different regional and educational background groups in these countries (Koponen P. et al. 2018; Yamamoto T. & Tsuneishi M. 2015). Promoting health with the means of multi professional work is an important way to promote better life for inhabitants of municipalities. Universities of applied sciences educating dental hygienists need to prepare future professionals to work together on the challenges of healthcare, in the changing societies and in different cultural contexts. In this blog post, we will discuss the common risk factor approach and its means to improve the oral health of people in Finland and Japan. Insights to health and oral health in Finland and Japan Both Finland and Japan are highly developed countries. Technological development in both countries has been rapid during the past 50 years, also in health care sector. In Japan and Finland, health care sectors are wide and diverse, but still, there are inequalities and health divides between different population groups (e.g., low-income pensioners). In Finland, there is polarization, which means that there is a small group of children, who suffer from many different problems in their social environment and in health issues, like oral and dental diseases. Only half of children brush their teeth twice a day, as it is recommended. There is also poverty in addition to bad dietary habits (too much sugar and not enough vegetables/ berries and fruits). (Kaikkonen R. et al. 2012). Children’s overweight and obesity status are a serious public health problem. Around 10% of three- to five-year-old boys and 15% of girls at the same age group, and more than every fifth child at school was overweight or obese. There seems to be not enough responsible adults to guide children growing. Even one excluded youth causes severe consequences for individuals, families and communities. (Kaikkonen R. et al. 2012.) In Japan, which has the world’s highest life expectancy, the main causes of death are cancer, heart disease, pneumonia, and cerebrovascular diseases. These account for approximately 70% of all deaths. In the past 50 years, there has been a great shift in the disease structure and causes of death. Theoretically, if these diseases could be successfully prevented, there could be an extension in average life expectancy. In case of cancer, this could be around 3 to 4 years. In case of heart disease, an extension in average life expectancy could be around 1.5 years , and in the case of pneumonia and cerebrovascular diseases around 1 year. Since many Japanese live longer than the average life expectancy, the healthcare system must take this fact into consideration (Fukai K. 2015). The results of the study regarding the association of dental and oral health with main causes of death and non-communicable diseases revealed that there exists evidence that shows associations with diabetes mellitus pneumonia cancer cardiovascular diseases metabolic syndrome. In order to efficiently carry out dental health education in the field of clinical and public health, there is a need to consider the cost-effectiveness of various types of dental health education. (Yamamoto T & Tsuneishi M 2015) In particular, learning the theoretical framework related to strategies and approaches in disease prevention, such as the common risk factor approach, is very important. This is because theoretical study is important not only to deepen the understanding of the content, but also to connect it to clinical practice. Metropolia University of Applied Sciences and Tokushima University have implemented international student exchange program for oral hygiene students from year 2010. An international survey in the oral hygiene student exchange program was carried out between the partners regarding oral health care in elderly care facilities. This study indicated that the oral health care in health care facilities for the elderly is not enough in both countries, and the major problems of oral health care in health care facilities for the elderly are almost the same in both countries. (Iga H. et al. 2018) The benefits of common risk factor approach The common risk factor approach aims to address common risk factors such as nutrition, hygiene, smoking and alcohol, in order to promote more efficient preventive programs. Many studies (Sheiham & Watt 2000; Watt & Sheiham 2012; Do 2014) point out the importance of the common risk factor approach concerning oral health and general health such as pneumonia and oral health obesity and periodontal disease. However, most courses in oral hygiene do not take into consideration these common inter-relationships. Moreover, Finnish and Japanese nursing and oral hygiene students do not have enough opportunities to learn these relationships together. Periodontal disease, which represents one of major oral diseases worldwide, has both aspects of an infectious disease and lifestyle-related disease. Therefore, in the clinical setting, it is believed that improved lifestyle habits will lead to a reduced risk of periodontal disease. Dental health guidance performed in conjunction with treatment, which has been shown to greatly affect prognoses, occupies an important place in dental care. Social exclusion is one of the risk factors among the patients of oral health care sector. The common risk factor approach is highly influential in integrating oral health into general health improvement strategies. Oral health professionals can effectively reduce the morbidity and mortality from chronic diseases and decrease the incidence of oral diseases, by working within and between their professional organizations in order to find enduring solutions. There is a need for cooperation and collaboration in health promotion of the client. For example, health care professionals should understand that smoking cessation counseling in the dental setting is effective. Common risk factor approach is suitable in the health care sector development in community level. Policy makers should develop the legal infrastructure to facilitate the provision of smoking cessation counseling in the dental setting based on this evidence. International course on common risk factor approach Degree programs in Oral health care at Metropolia UAS and Tokushima University have developed an inter-professional e-learning course to address the risk factors between oral and general health in different age groups. Development of the course increased the knowledge of students and teachers in both countries in the aspects of general and oral health and their relation. Familiarizing with the common risk factor approach gave new insights into teaching contents in both institutions. For example, students of Tokushima University learned that the Finnish "sugar tax", which is not found in Japan, has a role in suppressing sugar overdose and preventing the onset of obesity and diabetes. In addition, they learned more about the contents of the law revision regarding smoking cessation measures in Japan. Metropolia students learned more about dysphagia and its relation to pneumonia. The course was developed in the project “The common risk factor approach: Developing an international e-learning course for oral hygiene students in Finland and Japan”. Publications produced in the project disseminated the topic to the wider audience. Common risk factor approach in curriculum The common risk factor approach is suitable to be included in the curriculum of oral hygiene students. It is also suitable for other health care professionals’ education. This model will provide broader perspectives and new insights to students during studies including international exchanges and collaboration. The common risk factor approach shows that multiprofessional collaboration is important in promotion of general and oral health. This promotes the better health and longer life of people in Finland and Japan. -- The project “The common risk factor approach: Developing an international e-learning course for oral hygiene students in Finland and Japan” has received funding from Finnish National Agency for Education / Asia programme. Literature Do LG, Scott JA, Thomson WM, Stamm JW, Rugg-Gunn AJ, Levy SM, Wong C, Devenish G, Ha DH, Spencer AJ (2014). Common risk factor approach to address socioeconomic inequality in the oral health of preschool children-a prospective cohort study. BMC Public Health 6;14:429. doi: 10.1186/1471-2458-14-429. Fukai K (2015): Oral health and aging: Fukai K et al. (Eds.). The current evidence of dental care and oral health for achieving healthy longevity in an aging society 2015. (PDF, opens jda.or.jp) Iga H, Hinode D, Rodis O, Shirayama Y, Toivanen-Labiad T, Nuutinen E, Haarala P, Ahokas A, Kawano F: International survey regarding oral health care in facilities for elderly in the dental hygiene student exchange program, Journal of Oral Health and Biosciences 31 (1) 73-77, 2018. Kaikkonen, R et al. (Eds.). (2012). Health and well-being inequalities among children and their families. National institute for health and welfare (THL) Report 16/2012. 188 Helsinki. (PDF, opens thl.fi) Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S, (Eds) (2018).Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa - FinTerveys 2017-tutkimus (aukeaa urn.fi). Raportti 4/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Sheiham A, Watt RG. (2000). The common risk factor approach: a rational basis for promoting oral health. Community Dent Oral Epidemiol Dec;28(6):399-406. Watt RG, Sheiham A. (2012). Integrating the common risk factor approach into a social determinants framework. Community Dent Oral Epidemiol. 40(4):289-96. Yamamoto T, Tsuneishi M (2015): Effects of dental care: Fukai K et al. (Eds.). The current evidence of dental care and oral health for achieving healthy longevity in an aging society 2015. (PDF, opens jda.or.jp) Authors Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Ahokas has many years of working experience abroad in the Middle East, in Saudi Arabia and United Arab Emirates. Her core competencies are in different international activities, networks and partnerships. In addition, her competencies include teaching and tutoring multicultural students. Transnational education is close to her heart. Saila Pakarinen is lecturer (M.A Education, Oral Hygienist) in Degree program in Oral Hygiene in Metropolia UAS. She is interested in promoting the learning of students and multi professional collaboration to improve the oral health of clients. Hiroki Iga (D.D.S., PhD) is a Professor at the Department of Oral Health Education in Tokushima University Graduate of Biomedical Sciences and an Oral Surgeon. Professor Iga has been the contact person for international collaboration between TU and Metropolia since 2011. Dr Iga is responsible for the curriculum development and development of educational methods in the degree program in dental hygiene. Daisuke Hinode (D.D.S., PhD) is a Professor at the Department of Hygiene and Oral Health Science Tokushima University Graduate School of Biomedical Sciences. His special area is preventive dentistry for elderly care and epidemiology of elderly. In this project, the expertise area of Dr. Hinode is to organize and review the contents of lecture regarding the common risk factor approach in order to develop an inter-professional e-learning course. Omar Marianito Maningo Rodis (D.M.D., PhD) is an Associate Professor at the Department of International Oral Health Science Education in Tokushima University Graduate of Biomedical Sciences. His specialty is behavioral pediatric dentistry and dental education. Currently, his scientific grants are focused on curriculum development to globalize dentistry in Japan. Dr. Rodis is to support for organization and reviewing the contents of lecture regarding the common risk factor approach. Makoto Fukui (D.D.S., PhD) is an Associate Professor at the Department of Hygiene and Oral Health Science Tokushima University Graduate School of Biomedical Sciences. His special area is preventive dentistry for elderly care and epidemiology of elderly. In this project, the role of Dr. Fukui is to promote and to develop an inter-professional e-learning course regarding the common risk factor approach.
Kuinka rakentaa avointa yhteistyötä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan?
Euroopan unionin (EU) ja Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan keskiössä on avoimuus ja eri toimijoiden välinen yhteistyö. EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminnan perusperiaatteet, jotka lanseerattiin jo komissaari Carlos Moedasin toimesta vuonna 2015, ovat avoin innovaatio, avoin tiede, avoin maailmalle. Euroopan komission keskeinen tavoite on kestävä ja osallistava kasvu. Tavoitetta edistävät eri Euroopan alueiden omat tutkimus- ja innovaatiotoiminnan älykkään erikoistumisen strategiat. Nämä strategiat tulee luoda yhteistyössä seuraavien eri toimijaryhmien kesken: korkeakoulut ja tutkimuslaitokset yritykset julkinen sektori kansalaiset ja kansalaisjärjestöt (Foray et al., 2012). Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan älykkään erikoistumisen strategian kehittämisen ja implementoinnin prosesseja kuvattaessa käytetään englanniksi käsitteitä ”entrepreneurial discovery process” ja ”quadruple helix”. Molemmat käsitteet pohjautuvat tieteelliseen tutkimustyöhön alueellisista innovaatiojärjestelmistä, joiden mukaan innovaatiot syntyvät eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Yrittäjä tässä yhteydessä kattaa eri toimijaryhmät niin julkisen kuin yksityisen sektorin organisaatioissa, yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja yksittäiset kansalaiset sekä kansalaisjärjestöt ja kaikki toimijat tuleekin nähdä yhtä tärkeinä (Rodríguez-Pose and Wilkie, 2016). Yllä mainittuja käsitteitä, niiden taustoja ja kehittymistä on käsitelty julkaisemissani tutkimusartikkeleissa, jotka pohjautuvat case-tutkimukseen Suomen maakuntien älykkään erikoistumisen strategiaprosesseista (Roman et al. 2020; Roman et al. 2018; Roman & Nyberg, 2017). Suomen kansallisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -tiekartan yksi kolmesta kehittämiskohdasta on uusi kumppanuusmalli, jonka tavoitteena on vahvistaa ja tukea yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Näitä toimijoita ovat muun muassa korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yritykset. Kumppanuusmalli tukee toimijoiden välistä yhteistyötä kooten kansallista ohjelmallista rahoitusta suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja kytkee toiminnan tukemiseen entistä vahvemmin EU:n ja muun kansainvälisen rahoituksen lähteet (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020). Esimerkkejä Metropolian innovaatiokeskittymien käytänteistä Metropolian innovaatiokeskittymät ovat syntyneet globaalien ilmiöiden ympärille. Innovaatiokeskittymien tavoitteena on edistää monialaista avointa oppimista ja innovaatiotoimintaa yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Tässä artikkelissa kuvattu innovaatiokeskittymien toimintamalli tarjoaa yhden esimerkin siitä miten korkeakoulu voi tukea ja edistää avointa oppimista ja TKI-toimintaa yhdessä eri toimijaryhmien kanssa. Innovaatiokeskittymiä on viisi: Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut Puhtaat ja kestävät ratkaisut Tieto-ohjattu rakentaminen Toimiva ihmisten kaupunki Älykäs liikkuminen. Innovaatiokeskittymissä toiminnan keskiössä ovat Metropolian opiskelijat ja henkilökunta Ulkoiset kumppanit ja yhteistyötahot Innovaatiokeskittymien toimintaan vaikuttavat läpileikkaavina periaatteina ”ihminen edellä” ja ”uudet teknologiat”. Innovaatiokeskittymien toimintaan kuuluvat keskeisesti yhteistyöalustat, jotka yhdistävät avoimesti ja monialaisesti jatkuvaa oppimista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa elinkeinotoimintaa yhteisten intressien ja mahdollisuuksien äärelle. Esimerkkejä yhteistyöalustoista ovat kaupunkiviljelyyn ja virtuaalitodellisuuteen keskittyvät kehittäjäyhteisöt, joissa luodaan edellytyksiä varhaisen vaiheen yrityksien menestykselle ja toteutetaan monipuolista yritysyhteistyötä. Yhteistyöalustojen lisäksi Metropolian innovaatiokeskittymien keskeisiä elementtejä ovat TKI-hankkeet, strategiset kumppanuudet ja innovaatio-osaaminen. Kotimaiset ja kansainväliset TKI-hankkeet tuovat yhteen eri alat ja toimijaryhmät yhdessä kehittämään ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, kaupungistumiseen, väestön ikääntymiseen, maahanmuuttoon ja eriarvoistumiseen. Strategiset kumppanuudet ovat tärkeitä välineitä sille, että yhteistyö eri toimijoiden välillä vahvistuu. Tästä esimerkkeinä Metropolian osalta on eurooppalainen korkeakouluverkosto U!REKA ja kotimainen 3AMK-yhteistyö Haaga-Helian ja Laurean kanssa. Innovaatio-osaamisen kehittämiseksi jokainen Metropolian opiskelija suorittaa osana opintojaan innovaatioprojektikurssin, jossa opiskelijaryhmät kehittävät ratkaisuja työelämän tai yhteiskunnan haasteisiin. Metropolian innovaatiokeskittymät järjestivät syyskuussa 2020 yhteisen Tulevaisuusareena-tapahtuman, jonka tavoitteena oli esitellä keskittymien TKI-hankkeita ja osallistaa niiden taustalla olevien ilmiöiden ja haasteiden ratkomiseen Metropolian opiskelijat, opettajat ja yhteistyökumppanit yrityksissä ja julkisella sektorilla. Tilaisuuden materiaalit on saatavilla Tulevaisuusareenan tapahtumasivuilla. Metropolian innovaatiokeskittymät tarjoavat toimintamallin, jonka kautta voidaan tuoda eri alojen osaajat yhteen ratkomaan monimutkaisia ja laajoja yhteiskunnallisia haasteita. Erittäin tärkeässä roolissa toiminnan edistämisessä on viestintä ja säännöllinen vuorovaikutus eri toimintojen ja toimijoiden välillä. Muutoin on vaarana, että eri toimintojen tulokset jäävät toisistaan irrallisiksi, eivätkä osaltaan palvele ja edesauta yhteiskuntaa sen erilaisten ilmiöiden ja niistä kumpuavien haasteiden ratkaisemisessa. Lähteet European Commission, Goals of Research and Innovation Policy (aukeaa ec.europa.eu) Foray, Dominique, John Goddard, Xabier Goenaga Beldarrain, Mikel Landabaso, Philip McCann, Kevin Morgan, Claire Nauwelaers, and Raquel Ortega-Argilés. 2012. Guide to Research and Innovation Strategies for Smart Specialisation. Brussels: European Commission. Metropolia ammattikorkeakoulu, Helsinki XR Center. Metropolia ammattikorkeakoulu.Tulevaisuusareena 23.9.2020. Metropolia ammattikorkeakoulu. Urban Farm Lab. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020. Verkostoja on koottava isommiksi osaamiskeskittymiksi. (aukeaa minedu.fi) Rodríguez-Pose, Andrés, and Callum Wilkie. 2016. Institutions and the Entrepreneurial Discovery Process for Smart Specialization in Governing Smart Specialisation. Edited by D. Kyriakou, M. Palazuelos Martinez, I. Periáñez-Forte and A. Rainoldi. London: Routledge. Roman, M.; Varga, H.; Cvijanovic, V.; Reid, A. 2020. Quadruple Helix Models for Sustainable Regional Innovation: Engaging and Facilitating Civil Society Participation. Economies, 8, 48. Roman, M., Nyberg, T., and Fellnhofer, K. 2018. Smart specialisation in Finnish regions: how to facilitate continuous entrepreneurial discovery process? In B. Nunes, A. Emrouznejad, D. Bennett, & L. Pretorius (Eds.), Towards Sustainable Technologies and Innovation: 27th Annual Conference of the International Association for Management of Technology (pp. 1-16). Operations and Information Management Group, Aston Business School, Aston University. Roman, M., Nyberg, T. 2017. Smart specialisation strategy development in the Finnish regions: Creating conditions for entrepreneurial discovery. In Proceedings of the 10th International Conference for Entrepreneurship, Innovation and Regional Development ICEIRD 2017 Kirjoittaja TkT Mona Roman työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan kiinnostuksen kohteena on avoimet innovaatiot, kaupunki-ja aluekehitys sekä älykkään erikoistumisen strategiat ja strategiaprosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä.
Tekoälyn keskeiset ongelmat
Tämä blogimerkintä on syntynyt osana kirjoittajien opintoja, tehtävänä oli pohtia tekoälyn ja robotiikan eettisiä kysymyksiä syyslukukaudella 2020. “Tekoäly eli keinoäly on tietokone tai tietokoneohjelma, joka kykenee tekemään älykkäinä pidettäviä toimintoja. Tekoälyn tarkempi määrittely on avoin, koska älykkyyttä itsessään on vaikea määritellä” [1]. Tekoäly on vielä todella uusi ja hyvin nopeasti kehittyvä asia, jonka osalta on hyvä huomioida myös kehityksen mukana tulevat ongelmat ja riskit. Keskeiset ongelmat liittyvät tietoturvaan, käyttökohteisiin ja kehittäjien ennakkoluuloihin. Ongelmakohtiin tulisi keskittyä jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat kasvavat suuremmiksi. Voiko tekoäly olla rasistinen? Tekoäly on itsenäisesti toimiva ja oppiva tietokone tai ohjelma, jonka toiminnassa saattavat näkyä sen valmistaneen henkilön tai henkilöiden omat mahdolliset mielipiteet ja ennakkoluulot. Tästä aiheesta on useita ikäviä esimerkkejä. Vuonna 2017 saippuan annostelija tunnisti ainoastaan valkoihoisen henkilön kädet, mutta ei lainkaan tummaihoisen käsiä. Kyseisiä annostelijoita valmistava yritys kertoi, että ongelma johtui siitä, että laitetta ei ollut testattu tummalle iholle. Toinen ikävä esimerkki paljastui vuonna 2019 Georgian teknillisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Kävi ilmi, että itseohjaavat autot ajavat helpommin tummaihoisten kuin valkoihoisten jalankulkijoiden päälle. Jälleen kerran syy tähän oli se, että kyseinen teknologia oli suunniteltu tunnistamaan valkoinen iho, mutta ei tummaa [2]. Tekoälyn rasistisiin ja syrjiviin ongelmiin voitaisiin luoda maailmanlaajuiset standardit, joille olisi perustettu jokin tekoälyjen toimia seuraava ja tarkastava taho. Näin yksittäisten henkilöiden takia vääristyneet tekoälyt voitaisiin karsia pois jo ennen kuin ne pääsevät markkinoille. Tekoäly, susi lampaan vaatteissa? Tekoälyä voidaan käyttää tarkoituksiin, jotka ovat ristiriidassa yleisten moraalikäsitysten kanssa. Yksi hyvä esimerkki tästä on kasvojentunnistuksen kehittäminen. Julkisilla paikoilla käytettävä automaattinen kasvojentunnistus voi olla hyödyllistä esimerkiksi rikollisten etsinnässä, mutta tätä samaa teknologiaa voidaan myös käyttää vähemmän hyviin tarkoituksiin. Esimerkiksi jokin autoritäärinen valtio voi alkaa käyttämään samaa teknologiaa poliittisten aktivistien tunnistamiseen. Onko tällaisten teknologioiden kehittäminen alkuunkaan eettistä, ja voidaanko näitä ongelmia edes ratkaista laeilla ja säännöstelyillä? Pystyitkö elämään suurennuslasin alla? Tekoälyä pystytään käyttämään ihmisten seuraamiseen esimerkiksi kasvojentunnistuksen ja sijaintitietojen avulla. Näiden myötä saadaan kerättyä todella yksityiskohtaista tietoa henkilöiden liikkeistä ja toiminnasta. Eettisestä näkökulmasta pohdittuna tämä saattaa poistaa ihmisiltä oikeuden yksityisyyteen, jos heidän liikkeitään tarkkaillaan jatkuvasti. Kuinka moni on halukas luopumaan yksityisyydestään ja hyväksymään sen, että tekoäly pystyy seuraamaan hyvinkin tarkasti mitä tietty henkilö tekee päivän aikana? Näiden tietojen joutuessa vääriin käsiin tai vääriin tarkoituksiin käytettäväksi, voi jopa turvallisuus olla uhattuna. Lähteet Tekoäly, aukeaa Wikipedia The race problem with Artificial Intelligence, artikkeli aukeaa metro.co.uk Surveillance Redefined: Advances in Vision AI Drive China’s Leading Security Market, blogimerkintä aukeaa cometlabs.io Website uses artificial intelligence to generate realistic human faces from scratch, uutinen aukeaa globalnews.ca Kirjoittajat Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Mikko Kettunen, Niklas Koro ja Jake Pärssinen. Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman ammatillisista pääaineista. Hyvinvointi- ja terveysteknologiaan erikoistuneet insinöörit hallitsevat itse teknologian lisäksi teknologian käytännön soveltamiseen, käytettävyyteen ja regulaatioon liittyvät näkökulmat.
Vuorovaikutus etänä – miten luoda lauma ja aito yhteys yli fyysisen etäisyyden?
Passiiviset osallistujat, tekniset ongelmat, puuttuva kuva, epäselvä lopputulos… Etäpalaverin todellisuus on usein tätä; ja osallistujat turhautuvat, hoitavat palaverin aikana meilejä, kotitöitä ja lapsiaan, kun yhteys palaverin muihin jäseniin on heikko. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja kaipaamme yhteyttä toiseen ihmiseen. Vertailemme, peilaamme ja opimme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Jos emme pääse osaksi laumaa, voimme huonosti. Korona-aikana moni onkin turvautunut kotilauman suojaan, kun yhteys työkavereihin on ollut etätöiden takia verkon varassa. Kaikilla ei kuitenkaan ole kotilaumaa ja suurin osa kaipaa kotilaumasta huolimatta työlaumaa, jossa profiloitua ammatillisesti, oppia ja jakaa ajatuksia. Aito yhteys on kuitenkin mahdollista myös etänä. Laumasuojan muodostuminen koronaan on vielä kaukana, mutta työlauman suojiin pääsee verkon välityksellä hyvinkin nopeasti. On vain huolehdittava muutamasta seikasta, jotka pitävät lauman kasassa. Seuraavan kahdeksan ohjeen käyttöönotto varmistaa aidon vuorovaikutuksen ja palaverin ydintarkoituksen - sen, että ihmiset tulevat kuulluiksi ja asiat päätetyiksi. 1. Laita kamera päälle Videokameran pitäisi olla päällä aina, kun se on teknisesti mahdollista! Kameran käyttö parantaa vuorovaikutusta radikaalisti. Tutkimusten mukaan vuorovaikutus vähenee 80 %, kun kamera sammuu. Viesteistä valtaosa välittyy sanattomasti. Sanaton viestintä etänä on vain kalpea varjo kohtaamisesta kasvokkain, mutta videokamera pelastaa paljon. Kameran avulla välittyvät ilmeet, eleet, tunteet ja energia. Kun näemme ja tulemme nähdyksi, sitoudumme ja yhdistymme tunnetasolla. Olemme läsnä. TARKISTA: Säädä valaistus siten, että kasvot näkyvät kuvassa hyvin ja selkeästi. 2. Luo yhteinen ilmapiiri Etäpalaverista saadaan vuorovaikutteinen ottamalla kaikki mukaan heti alusta alkaen. Epämuodolliseen aloitukseen kannattaa varata aikaa. Tervehdykset, kuulumisten vaihto ja jutustelu ovat merkityksellisiä erityisesti etänä. Vaikka tämä viekin palaverista muutaman minuutin, se on tärkeää ilmapiirin ja yhteisöllisyyden kannalta. Kun jokainen on päässyt ääneen edes lyhyesti heti tapaamisen alussa, se helpottaa osallistumista myös myöhemmin. Kaikilla osallistujilla tulisi olla mahdollisuus näkyä, kuulua ja tulla hyväksytyksi. Ongelmat ja kritiikki pitäisi pystyä käsittelemään rakentavasti. Hyvästä ilmapiiristä ovat vastuussa kaikki, ei vain palaverin vetäjä. POHDI: Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle? 3. Selvitä tavoite ja agenda Kaikkien palaveriin kutsuttujen tulisi tietää, miksi he tulevat paikalle ja mitä heiltä odotetaan. Osallistujille kannattaa kertoa hyvissä ajoin, miksi palaveri pidetään: mikä on palaverin tavoite ja asialista. Osallistujia voi pyytää virittäytymään ja valmistautumaan etukäteen, mikäli se tehostaa palaverin kulkua. Osallistujia voi myös ohjata yhteiselle alustalle kertomaan odotuksiaan ja ajatuksiaan. Kun palaverin alussa kerrotaan aikataulu, ohjelma ja työtavat, osaavat osallistujat orientoitua siihen, mitä tuleman pitää. KOKEILE: Kirjaa etukäteen tavoitteesi tulevassa palaverissa. 4. Sovi pelisäännöt Pelisäännöt tehokkaaseen etäyhteistyöhön kannattaa määritellä yhdessä. Kun kokoonnutaan yhteen, toisten aikaa tulee arvostaa ja olla läsnä. Ei voi olla läsnä, jos tekee muuta. Yhdessä voidaan sopia henkinen läsnäolopakko: ei vastata meileihin, selata kännykkää tai hoideta muita asioita palaverin aikana. Tämä onnistuu, kun palaverit pidetään lyhyinä, mutta yhteys tiiviinä. LUETTELE: Mitkä ovat kolme tärkeintä sääntöä, joita teillä noudatetaan? 5. Ota tekniikka haltuun Paljon voi tehdä itse sen eteen, että tekniikka toimii. Voi varmistaa, että linkki löytyy, ääni kuuluu ja kuva näkyy hyvin. Tätä voi vaatia myös osallistujilta. Pienillä teknisillä valinnoilla on usein iso vaikutus vuorovaikutukseen: esim. Zoomissa ”Gallery View” mahdollistaa osallistujien näkemisen yhtä aikaa. Pelkät henkilökuvatkin kertovat osallistujista nimeä tai nimikirjaimia enemmän. Vuorovaikutusta lisäävää tekniikkaa kannattaa käyttää mahdollisimman paljon. Yhteistyövälineiksi on tarjolla on esimerkiksi break out -huoneita pienryhmätyöskentelyyn chat-toimintoja yhteistyöstöalustoja (esimerkiksi Jamboard, Padlet) kyselyitä. Osallistujat pysyvät aktiivisena ja motivoituneina, kun he pääsevät yhdessä tuottamaan sisältöä. Välineiden käyttöä kannattaa harjoitella, sillä toimiva tekniikka luo turvallisuutta. Parhaimmillaan tekniikka on huomaamatonta ja hyvän vuorovaikutuksen mahdollistaja, ei pääosassa. TESTAA: Jos tekniikka pettää, minkä kanavan kautta saat yhteyden osallistujiin? 6. Osallista (fasilitoi) Erityisesti etänä tapahtuvassa tapaamisessa osallistaminen on tärkeässä roolissa. Fasilitointi eli ihmisten yhdessä työskentelyn ohjaaminen jää usein vetäjän vastuulle, mutta tähän voi nimetä myös jonkin muun henkilön. Tapaamiseen valmistautuminen ja aikataulutus, selkeä rakenne ja asia kerrallaan eteneminen lisäävät osallistujien luottamusta. Osallisuuden tunnetta lisäävät osallistavat työtavat, esimerkiksi: yhteinen virittäytyminen kommenttikierros kysely yhteiskehittely ryhmäkeskustelu vertaisoppiminen learning cafe. Työtapoja on monia ja niitä voi hyödyntää monipuolisesti. Osallistujille kannattaa jakaa selkeitä tehtäviä ja vastuualueita. Osallisuutta luo myös asenne: vetäjän pirteys ja positiivisuus tarttuu! HAASTA ITSESI: Ota käyttöön osallistava työtapa, jota et ole ennen kokeillut. 7. Päästä jokainen ääneen Jokaisen mielipide on tärkeä ja ansaitsee tulla kuulluksi myös etänä - siksihän hänet on palaveriin kutsuttu. Jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua, paikalle tulee kutsua vain oikeat ihmiset. On aivan eri asia kokoontua muutaman hengen kesken kuin kymmenien kanssa. Erityisesti etänä vähemmän on enemmän. Palaverin vetäjän tehtävä on ohjata keskustelua ja huolehtia, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Jokainen on kuitenkin omalta osaltaan vastuussa siitä, että kuuntelee muita ja osallistuu aktiivisesti keskusteluun. Tilanne, jossa vain muutama puhuu, ei ole palaveri vaan tiedotustilaisuus. LUETTELE: Miten osoitat etäpalaverissa, että kuuntelet ja olet aiheesta kiinnostunut? 8. Kehitä etäpalaverikäytäntöjä Etäpalaverikäytäntöjä kannattaa kehittää aktiivisesti. Työyhteisössä voidaan pohtia säännöllisesti, mitkä ovat onnistuneen etäpalaverin elementtejä ja miten niihin päästään. Mikä on mennyt hyvin ja missä voitaisiin ensi kerralla parantaa? Tekniikka myös uudistuu huimaa vauhtia. Olisiko jokin uusi väline tai toimintatapa edellistä toimivampi? Ihanteellista on, jos välillä voidaan tavata myös paikan päällä. Kun yhteys on elvytetty, saadaan vuorovaikutukseen etänä taas uutta voimaa ja sidosteisuutta. Lauman luonti ja aito yhteys onnistuu yli fyysisen etäisyyden. Vuorovaikutus kun ei ole pelkkää fysiikkaa vaan erityisesti kemiaa. Ja kun kemiat toimii: laumassa on voimaa. POHDI: Miten varmistat, että päätetyt asiat viedään myös käytäntöön? Kahdeksan kohdan ohjeistus on luotu osana Urbaania kasvua Vantaalla -hanketta, jonka verkkoaamukahveilla keväällä 2020 käsiteltiin keinoja, joilla luodaan aito yhteys myös etänä. Kirjoittaja Terhi Kaunismäki (FM) on innovatiivinen ja innostava viestinnän moniosaaja. Hän toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja hankeasiantuntijana Urbaania Kasvua Vantaalla -hankkeessa.
Tehdäänkö tulevaisuuden muotoilutyö virtuaalitodellisuudessa?
Virtuaalitodellisuudessa tapahtuva yhteistyö on vauhdilla tulossa osaksi tulevaisuuden muotoilutyötä. Uudet tekniikat on tärkeää sisällyttää myös osaksi muotoilukoulutusta. Virtuaalitodellisuussilmikot, virtuaalitodellisuuden sisältötarjonta, sovellukset ja työkalut ovat viime vuosina ottaneet suuria kehitysaskeleita eteenpäin. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana VR-ala on julistettu moneen kertaan kuolleeksi tai hitaasti näivettyväksi, mutta silti alan tekniikka on edennyt huimin harppauksin. Peliteollisuuden toimijoiden silmissä VR-silmikoiden hidas leviäminen kuluttajien käyttöön, on este VR-pelituotantojen rahoittamiselle, mutta samalla teolliset muotoilijat ja AEC-teollisuuden (Architecture, Engineering & Construction) yritykset ovat ottaneet VR-työkalut käyttöönsä. VR-tekniikan ja -sovellusten kehitys on tuonut suunnittelijoiden käyttöön uudenlaisia kolmiulotteisen mallintamisen työkaluja, sekä asiakasystävällisiä tapoja esimerkiksi muotoilutuotteiden virtuaaliseen katselmointiin. Suunnittelutyössä käytettävien VR-työkalujen yleistymisen lisäksi globaali pandemia on kiihdyttänyt huimasti erilaisten virtuaalisten etäläsnäolosovellusten kehitystä ja kysyntää. Lähitulevaisuudessa muotoilutuotteiden suunnittelu, mallintaminen ja katselmointi onnistuvat samanaikaisesti tiimityönä, etäyhteydellä ja virtuaaliympäristössä. Näyttää siltä, että uudenlaiset VR-työprosessit tulevat vakiintumaan muotoilualalla. VR-ominaisuuksien tuominen osaksi mallinnus- ja muotoilutyötä antaa lisäarvoa muotoilijalle ja saattaa nopeuttaa muodonantoprosessia esimerkiksi virtuaalisia prototyyppejä suunnitellessa. Asiakkaalle tai toiselle suunnittelutiimille voi VR-etäläsnäolon avulla esitellä suunniteltua tuotetta kevyesti ja nopeasti, ilman fyysisten prototyyppien rakentamista. Ajatukset ja tutkimukset muotoilualan uusista työkaluista, kuten VR-etäläsnäolosta, digitaalisista prototyypeistä ja kehittyneistä mallintaisen työkaluista, eivät ole uusia, mutta viime vuosien vauhdikas kehitys on tuomassa uudet tekniikat kaikkien saataville ja niiden myötä muotoilun työtavat kehittyvät. Korkeakoulujen on vastattava tähän kehitykseen. Lähitulevaisuudessa yleistyvät muotoilualan etätyökäytännöt ja virtuaaliset työnkulut on syytä sisällyttää oppimistavoitteisiin. Mallintaminen virtuaaliympäristössä, virtuaalisten prototyyppien kehittäminen ja tuote-esittelyiden järjestäminen virtuaalitodellisuudessa tulee olemaan osa muotoilijoiden työtä. Alalla on jo nyt noussut tarve ammattilaisille, jotka osaavat hyödyntää uusia työtapoja osana muotoilu- ja palvelumuotoiluprosessia. Muotoilukoulutuksessa on näin ollen kehitettävä oppimisympäristöjä, joissa uusia työtapoja sekä VR (virtuaalitodellisuus), AR (lisätty todellisuus) ja MR (tehostettu todellisuus) -tekniikoita voidaan tutkia ja soveltaa. Uusien työtapojen pilotointia Metropoliassa Käynnistimme Metropoliassa Finnish Design Academy -hankkeen puitteissa pedagogisen kokeilun, jossa tutkimme virtuaalitodellisuudessa tapahtuvaa etäläsnäoloa ja tavoitteellista yhteistyötä tuotemuotoilun saralla. Suunnittelimme muotoilukurssin arviointiin yhdistyvän etäläsnäolokokeilun, jossa oli tarkoitus toteuttaa kurssitöiden arviointi virtuaalitodellisuudessa. VR-etäläsnäolopilotti oli ensimmäinen Metropolian muotoilukoulutuksen kokeilu, jossa yritimme keskustella kurssin aikana syntyneistä muotoilutuotteista VR-ympäristössä usean osallistujan kesken. VR-etäläsnäolosovelluksen käyttäminen koulutuksen työkaluna ja osana etänä toteutettavaa muotoilutuotteiden katselmusta oli hyvinkin toimiva ja inspiroiva työtapa. Kaikki VR-etäläsnäolokatselmukseen osallistuneet kokivat tekniikan olevan mielenkiintoinen, hyödyllinen ja muotoiluun liittyvää etätyöskentelyä helpottava. Kokeilu käynnistettiin melkoisen nopealla aikataululla ja siinä ilmenneet haasteet olivat hyvin käytännönläheisiä. Ongelmat liittyivät lähinnä pilotin liittämiseen jo suunniteltuun ja käynnissä olevaan muotoilukurssiin, sekä VR-laitteiston toimivuuteen. Pilotin järjestämisestä kertyneistä kokemuksista nousi esiin kolme huomionarvoista havaintoa: VR-työasemien ylläpito koulutusympäristössä on yllättävän työlästä. VR-ohjelmistojen päivittäminen ja laitteiden ylläpito esimerkiksi CAD-luokan (Computer-Aided Design) kaikissa työasemissa vaatii huomattavasti työtunteja. VR-sisältöjen tai -työkalujen lisääminen oppimistavoitteisiin ilman VR-ekosysteemeihin orientoivaa opintojaksoa, voi tuottaa huonoja kokemuksia. VR-sovellusten käyttäminen palveluiden kuluttajana on toki melko helppoa, mutta sisällön tuottaminen VR-ympäristöihin vaatii mallinnustaitojen lisäksi hieman ymmärrystä esimerkiksi pelimoottoreiden toiminnasta. VR-ympäristö yhteistyövälineenä kärsii heikosta käytettävyydestä. Mitä tahansa kokousta ei kannata siirtää VR-ympäristöön vain sen takia, että se on mahdollista. Tekniikan käytettävyyden ongelmat ja etäyhteistyösovelluksien uudet ja mielenkiintoiset ominaisuudet saavat kokouksissa aikaan keskeytyksiä ja vaikeuttavat aiheessa pysymistä. Useimmissa kokouksissa tarvittavat työkalut, kuten tekstin lukeminen ja kirjoittaminen sekä esimerkiksi työpöydän jakaminen, eivät toimi VR-ympäristössä kovin hyvin. Toisaalta VR:n hyödyt tulevat esille kolmiulotteisten muotojen ja tilallisuuden hahmottamisessa sekä tunnelmien ja immersion välittämisessä. Uuden teknologian käyttöönotto on työlästä ja hyödyn saaminen uusista työtavoista voi aluksi vaikuttaa turhauttavalta. VR-laitteiden ja sovellusten kehitys on ollut kuitenkin viime vuosina nopeaa ja on odotettavissa, että laitteiden käytettävyys ja toimintavarmuus kehittyy. Muotoilualalla VR-etäyhteistyössä oleellisia asioita ovat muotoiltavan tuotteen vapaa tarkastelu kolmiulotteisessa ympäristössä valojen, pintojen ja muotojen renderöinnin reaaliaikaisuus käytettävät ja tarkoituksenmukaiset virtuaaliset työkalut muutoksien tekemiseen mahdollisuus ideoiden luonnosteluun ja muistiinpanojen kirjoittamiseen asiakkaille ja suunnittelutiimille sujuva keskusteluyhteys etäyhteistyöhön osallistuvien kesken Tämän kaltaisen etäyhteistyön mahdollistavat sovellukset tulevat olemaan lähivuosina muotoilun arkipäivää. Kirjoittaja Markku Luotonen on Metropolia Ammattikorkeakoulun XR-Designin lehtori.
Luovuus voimavarana työelämässä
Luovuus on osa mielikuvitustamme. Meillä kaikilla on perustavanlaatuinen pyrkimys käyttää sitä ja luoda jotain uutta. Luovuuden avulla voimme unohtaa käytännön normit ja kehittää uusia innovaatioita yksin tai yhdessä tiimin kanssa. Mutta miksi meidän on tärkeää hyödyntää luovuuttamme? Ja miten me voisimme edistää tätä luovaa ajattelua niin kotona, kuin työpaikalla? Meistä kaikista löytyy luovuutta Nykypäivän hektisessä arjessa usein puhutaan, että ei ole aikaa luovuudelle tai irti päästämiselle. Yhteiskunnan vaatimukset ja odotukset puskevat päälle ja ei välttämättä tulla ajatelleeksi, että juuri se hetken pysähtyminen päivässä voisi olla ratkaiseva tekijä uusien innovaatioiden syntymisessä tai esimerkiksi tiimihengen nostattamisessa. Voisiko työnantaja olla mahdollistajana ja tukea tällaisen luovan hetken löytämisessä tarjoamalla esimerkiksi kaksi tuntia viikossa aikaa luovaan ajatteluun, oli se sitten kävelylenkki, taidetunti tai meditaatioharjoitus kesken työpäivän? Kuinka löytää luovuus sisältämme? Apuna voi käyttää esimerkiksi hetken hiljentymistä tai luovia harjoituksia. Tietoinen läsnäolo ja meditaatio auttavat meitä muun muassa rauhoittumaan, hallitsemaan mieltämme, keskittymään olennaiseen, tuntemaan itsemme paremmin ja kuuntelemaan omia vaistojamme sekä näin hyödyntämään luovuuttamme. Luovuutta voi harjoitella Työntekijöiden luovaa työtä yksilöinä voidaan tukea esimerkiksi siten, että tiimissä on mukana ammattilaisia, joiden luovaan ajatteluun kannustetaan ja joiden motivaation annetaan kasvaa. Myös visuaalisesti inspiroiva fyysinen ympäristö edesauttaa luovuuden herättelyssä. Organisaatioissa tiimin jokainen henkilö voi omalta osaltaan olla luomassa luovaa tilaa. Organisaatioiden tulisi pyrkiä viestimään työntekijöilleen, että luovuutta arvostetaan ja yhdessä luomalla kehitetään aina parempia ratkaisuja, kuin yksin puurtamalla. Luovien harjoitusten avulla voi herätellä itseään pohtimaan erilaisia työelämään ja yrittäjyyteen liittyviä asioita. Ne voivat auttaa esimerkiksi käsittelemään sitä, kuinka epäjärjestyksen ja epävarmuuden kanssa tulisi oppia elämään tai miten päästää irti jatkuvasta kontrollista. Luovuustapahtuma naisyrittäjien tukena Osana Jätkäsaari smart mobility -hanketta järjestetty luovuustapahtuma Helsingissä kannusti naisyrittäjiä hyppäämään pois omalta mukavuusalueeltaan. Tapahtumassa Aino-Sofia Kojonen johdatteli osallistujat kuuntelemaan ja tarkkailemaan itseä sekä maailmaa ympärillä erilaisten mielenhallinnan harjoitusten avulla, jotka virittivät osallistujat vastaanottavaisemmiksi ja rohkeammiksi ammentamaan luovuuttaan. Marie Sand ja Kati Mayfield auttoivat oman luovuuden löytämisessä erilaisten piirtämisharjoitusten avulla. Lopuksi Heidi Gutekunst piti puheenvuoron luovuuden hyödyntämisestä työelämässä. Hän esimerkiksi kyseenalaisti usein pinnalla olevat käsitykset siitä, että jos olet luova, et ole tuottava työntekijä. Luovuus tarvitsee tilaa, aikaa, luvan epäonnistua ja mahdollisuuden pyrkiä pois täydellisyyden tavoittelusta. On aika löytää sisäinen lapsemme ja lähteä ulos leikkimään yhdessä! Hyödynnetään vahvuuksiamme ja rakennetaan turvallinen tila luovuudelle. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkönä. Koulutukseltaan hän on insinööri (YAMK). Vapaa-aika kuluu perheen kanssa ja omakotitaloprojektia viimeistellen.
Päätökset verkossa eivät olekaan omiasi
Tämä blogimerkintä on syntynyt osana kirjoittajien opintoja, tehtävänä oli pohtia tekoälyn ja robotiikan eettisiä kysymyksiä syyslukukaudella 2020. Tekoäly herättää monia kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Mitä enemmän kysymyksiä esittää, sitä enemmän kysymyksiä asia herättää. Haluaisitko että tekoäly päättää puolestasi, mihin suostut? Kenen vastuulla päätös silloin on? Kuinka pitkälle jokaisen tulisi saada päättää siitä, mihin hänen tietojaan käytetään? Voiko tekoäly olla inhimillistä? Tekoälyjen käyttö ja käyttäjätietojen massakerääminen on arkipäiväistynyt, mutta monesti käyttäjät eivät ole tietoisia asiasta. Järjestelmät, joilla käyttöehtoja ja tekoälyn toimintaa pystyy paremmin ymmärtämään, tulevat olemaan elintärkeitä tällaisessa ympäristössä. Tällaiset kehittämisprojektit ovat vasta alkuvaiheissaan ja niiden laillisuus ja etiikka tulevat olemaan ensiarvoisen tärkeässä asemassa luomaan ymmärrettävää tulevaisuutta. Se, että tekoäly automaattisesti päättää puolestasi, kuulostaa hurjalta. Voisiko tekoälyn tekemä päätös olla kuitenkin perustellumpi, koska tekoälyn mahdollisuudet prosessoida tietoa ovat paljon ihmisaivoja laajemmat? Artikkelissa AI and the Ethics of Automating Consent on maininta Privacy Assistant - projektista. Privacyassistant.org – sivustolla mainitaan seuraavasti (vapaasti suomennettuna): “Me näemme henkilökohtaiset tietoturva-avustajat älykkäinä agentteina, jotka oppivat käyttäjänsä mieltymykset ajan kuluessa, puoliautomaattisesti määrittäen asetukset ja päättäen yksityisyysasetukset käyttäjän puolesta.” Kuulostaa mukavalta ja elämää helpottavalta. Tämän Privacy Assistant - projektin tavoite on siis helpottaa käyttäjän päätöksentekoprosessia. Käyttöehdot paremmin haltuun Tiedätkö, mihin kaikkeen suostut mennessäsi jollekin internetsivulle? Nykyään ihmiset hyväksyvät käyttöehtoja erittäin kevyesti. Rekisteröinnin kohdalla rasti ruutuun tai ihan vain sivujen tai sovelluksen käyttäminen tarkoittaa, että suostut tietojesi keräämiseen ja käyttämiseen. Vaikka palveluntarjoajan tarkoitus olisikin, että käyttäjä on ehtoihin tutustunut ja ymmärtänyt ne, nykymaailman käyttöehdot ovat usein kymmeniä sivuja pitkiä ja täynnä lakipykäliä, joten vaikka käyttäjä ne kävisikin läpi, ei ole takuuta, että käyttäjä ymmärtää mihin on suostumassa. Mitäpä jos ihmisen sijasta käyttöehtoihin tutustuisikin tekoäly? Ihminen luo itsestään tekoälyn avulla profiilin. Tekoäly voi tarkistaa, minkälaiseen käyttöön tämä ihminen on valmis tietonsa luovuttamaan. Tämän jälkeen tekoäly voisi vertailla käyttöehtoja profiiliin ja todeta, onko käyttöehdot tälle ihmiselle hyväksyttävät. Jos kaikki näyttää olevan ihmisen suostumus tottumusten sisällä, tekoäly antaa suostumuksen. Jos ehdoissa on konflikteja tämän ihmisen profiiliin, tekoäly luo selitykset jokaisesta ristiriidasta ehtojen ja profiilin välillä. Ristiriitatilanteessa ihminen voi muodostaa tiedostetun päätöksen hyväksyä tai hylätä ehdot. Mutta voiko tämä tekoäly tehdä paremmin ymmärretyn suostumuksen kuin ihminen? Testeissä todettiin että lähes 80% tekoälyn valinnoista olivat käyttäjien tahtojen mukaisia. Tämä saattaa kuulostaa kauhistuttavan suurelta virhemäärältä. Joka viides tekoälyn arvio olisi väärin, mutta kun sitä vertaa ihmisten nykyiseen tietoon ja ymmärrykseen käyttöehdoista, vaikuttaa tekoäly tekevän ihmistä paremmin ymmärretyn suostumuksen. Ja teknologian ja tekoälyn parantuessa tarkkuus voi vain parantua. Voiko sanoa, että ihminen on hyväksynyt käyttöehdot, jos ei ole ikinä nähnytkään niitä? Mistä voidaan olla varmoja, että käyttäjän on suostumusprofiilia luodessa ymmärtänyt jokaisen päätöksen. Mitä tehdään, kun ihmisen tahdonvastainen suostumus on annettu tekoälyn tekemän virheellisen päätöksen takia? Kenen vastuulla päätös on Jos päätöksen tekee kone, kuka siitä on vastuussa? Käyttäjä, joka on ottanut järjestelmän käyttöön? Voiko tekoäly olla vastuussa aktiivisena toimijana, vai kantaako esimerkiksi lain silmissä vastuun aina joko algoritmin kehittäjä, käyttäjä tai esimerkiksi algoritmin käytön hyväksynyt viranomainen? Kun määritetään päätöksestä vastuussa olevaa tahoa, oleellista on tietää kuka on vastuussa datasta, jonka pohjalta tekoäly toimii mikä on ohjelmoitu toimintaperiaate kuinka suuri on ollut käyttäjän oma osallisuus, esimerkiksi määrittäessä oman profiilinsa asetuksia. Todennäköisesti toistaiseksi erilaisten tekoälyjen omissa käyttöehdoissa mainitaan käyttäjän olevan vastuussa. Melkoinen dilemma olisikin, jos tekoäly huomaisi, että käyttäjä ei profiilinsa perusteella hyväksyisi tekoäly-ohjelman omia käyttöehtoja. Lähteet Artikkeli (Georgetown University) 2018. Privacyassistant.org Opas tekoälyn etiikkaan (PDF), AIsociety.fi Kirjoittajat Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Juho Oksa, Suvi Sihvola ja Valtteri Rauhala. Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman ammatillisista pääaineista. Hyvinvointi- ja terveysteknologiaan erikoistuneet insinöörit hallitsevat itse teknologian lisäksi teknologian käytännön soveltamiseen, käytettävyyteen ja regulaatioon liittyvät näkökulmat.
Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen
Nuorten ohjaaja, mietitkö mistä saisit nopeasti kättä pidempää nuorten aikuisten tulevaisuusohjaukseen? Miten luoda innostavaa ja nuorten arjen kokemuksista kumpuavaa toimintaa, jossa käsitellään leikillisesti nuoria itseään kiinnostavia tärkeitä teemoja? Onko sinulla ja nuorilla aikakin kortilla, etkä saa tieteellisistä artikkeleista apuja tähän hätään? Tulevaisuusohjauksessa ihmiselle annetaan ajattelun ja toiminnan välineitä, joiden avulla hän pystyy jäsentämään tulevaisuutta koskevia odotuksiaan varautumaan erilaisiin tapahtumaketjuihin rakentamaan kykyä nähdä itsensä tulevaisuudessa, osana yhteisöä ja ympäristöä. Se vaikea ensimmäinen askel Kun luodaan toimintamalleja nuorten tulevaisuusohjauksen tukemiseksi, on hyvä muistaa, että pienet askeleet johtavat suurempaan muutokseen. Monille nuorille ensimmäisen askeleen ottaminen jo tänään on Se Suurin Haaste. Toimintamalleihin voikin leipoa sisään “takamukset penkistä” -ajatuksen, joka puskee ryhmätoiminnan aikana nuoret tukemaan toisiaan oman elämän parantamiseen - puheesta toimintaan. Tulevaisuusohjauksessa nuorten itsereflektiivisyyttä tuetaan antamalla mahdollisuus valita käsiteltäväksi itselleen tärkeitä teemoja. Tulevaisuusohjaaja tarvitsee yhtä lailla tukea päästäkseen alkuun. Nuoria ohjaavan ammattilaisen työtä voi helpottaa luomalla valmiita esimerkkikokonaisuuksia eri aihepiireistä. Harjoitteiden ohjauksen yksityiskohtainen esittely ja niihin liittyvät tukimateriaalit saadaan verkosta. Näin voidaan tukea erityisesti kiireisten tai aloittelevien ohjaajien työskentelyä. Välineitä ohjaustilanteisiin verkosta Ohjaaja voi etsiä nopeaa apua ohjaamistilanteisiin MOTIIVI – nuorten tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät -hankkeen harjoitepaketista (PDF). Hankkeessa kehitettiin toimintamalleja, joiden avulla voidaan tukea työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia 16-29-vuotiaita nuoria auttaa tunnistamaan ammatillisen kasvunsa edistäjiä ja esteitä suunnata toimintansa kohti realistisia, ammatillisia tavoitteita (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019). Menetelmät koottiin verkosta helposti saatavilla olevaksi ohjaajan harjoitepaketiksi, joka soveltuu selkeine ohjeineen monille käyttäjille. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018b). Niiden avulla esimerkiksi opiskelun alkuvaiheessa olevat sosionomiopiskelijat ovat päässeet hyvin ja turvallisesti liikkeelle ryhmien kanssa työskentelyssä. Ryhmätoiminnan mallia kehitettiin Stadin Ammattiopiston nuorten työpajoilla, joihin nuoret tulevat useimmiten kolmen kuukauden työkokeilujaksolle. Eri pajoilla voi tutustua esim. media-alaan, puutyöalaan ja kahvilatoimintaan. Työtoiminnan ohessa nuori saa ohjausta opiskeluun ja työhön hakeutumisessa tai muihin elämän haasteisiin (Helsingin kaupunki 2019). Ryhmätoimintamallissa kiinnitetään huomiota voimavarojen ja innostuksen aiheiden tunnistamiseen ennen ongelmien esille ottamista. Mallissa korostetaan myös turvallisen vertaisryhmän synnyttämistä ja ryhmän itsenäistä toimintaa toistensa tukena (Piekkari 2019). Koska nuorten taustat, kiinnostukset ja ilmaisutavat ovat hyvin yksilöllisiä, mallissa käytetään monimuotoisia vaihdeltavissa olevia työtapoja. Mallissa kannustetaan neuvottelemaan työtavoista yhdessä nuorten kanssa ja valitsemaan ryhmälle ja yksilölle sopivia tapoja työskennellä. Menetelmät voivat olla pelillisiä digitaalisia verbaalisia tai taiteellisia. Myös yksilö- ja pienyhmätyöskenetely vaihtelevat harjoitepaketin menetelmissä. Mallia kehitettäessä pyydettiin nuorilta jatkuvaa palautetta ja kehittämisideoita. Tätä yhteiskehittämisen tapaa kannattaa jatkaa, vaikka käyttäisi valmista paketin runkoa. Tämä tukee nuoren itsereflektiivisyyden kehittymistä. Harjoitepaketti koostuu eri teemoja käsittelevistä 2-3 tunnin viikottaisista ryhmätoimintatuokioista, joiden avulla osallistuja voi pohtia vertaisryhmänsä kanssa omia vahvuuksiaan osaamistaan tulevaisuuden opiskelu- ja urasuunnitelmia arjen hallintaa hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. FUTU-hanke juurruttaa Motiivin menetelmiä Motiivi-hanke saa jatkoa Metropolia Ammattikorkeakoulun Creating Positive Future - FUTU -hankkeessa, jossa Motiivissa kehitettyjä menetelmiä levitetään heikommassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten kanssa tehtävään työhön. Työssä on sukupuolisensitiivinen ote. Menetelmiä sovelletaan erityisesti maahanmuuttajatyttöjen osallisuutta vahvistavaan työhön sekä palveluihin huonosti kiinnittyvien nuorten miesten kanssa työskentelyyn. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020) MOTIIVI-hankkeessa kehitetyt mallit ja Creating Positive Future FUTU -hankkeessa juurrutettavat työtavat sopivat soveltaen myös esimerkiksi ikääntyvien kanssa työskentelyyn ja ammatilliseen valmennukseen. Ohjaajilta eri seminaareissa saadun palautteen mukaan menetelmät toimisivat muillekin kuin nuorille. Esimerkiksi eläkeikäänsä suunnittelevat hyötyvät ryhmämenetelmistä, jotka nostavat yhteistuumin esiin elämän haasteita ja unelmia, hyvinvoivan ja yhteisöllisemmän eläkeiän pohdintaan. Miltä parempi vanhuus näyttäisi maailman megatrendien valossa? Menetelmiä voi soveltaa luovasti myös lapsille ja jopa varhaiskasvatuksen tuokioihin. Kohtauttamisen hengessä vaikkapa eri-ikäiset voivat pohtia tulevaisuutta yhdessä ja tuoda ideointiin oman erilaisen kokemuksensa. Ehkä itsekin ohjaajana voit heittäytyä pohtimaan omaa ihan oikeasti ihanampaa tulevaisuuttasi? Nuoret arvostavat, jos uskaltaudut jakamaan myös omia unelmiasi. Lähteet Helsingin kaupunki 2019. Stadin ammattiopisto, nuorten työpajat. Osoitteessa: <https://www.hel.fi/ ammatillinen/fi/haussa-nyt/ennen_ammatillista_koulutusta/nuorten-tyopajat>; luettu 13.6.2019. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018b. Tulevaisuuden urapolut. Kepeli - kotoutumista kehollisilla ja pelillisillä menetelmillä. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019. MOTIIVI: Nuorten tulevaisuusohjauksen uudet menetelmät. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020. Creating Positive Future - FUTU. Piekkari, Jouni (2019): Kokka kohti elämää. Motiivi ryhmätoiminnan malli. Teoksessa: Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Suomen setlementtiliitto 2019. NäytönPaikka. Tulevaisuusohjaus. Työkaluja ja tehtäviä erilaisia tulevaisuuksia varten. Turun yliopisto 2014. Turun yliopisto 2014. Mitä on tulevaisuusohjaus? Kirjoittaja Jouni Piekkari (FM), lehtori. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi.
Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten?
Niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä -periaate ohjaa avointa tiedettä ja tutkimusta Euroopan yhteisössä. Avoimia aineistoja on mahdollista käyttää uusissa tutkimuksissa, opetuksessa, oppimisessa ja liiketoiminnassa. Myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa (TKI) syntyy paljon erilaista tutkimuksellista aineistoa. Mikä sitten on viisasta avoimuutta tutkimusaineistojen osalta? Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Mutta toisaalta aineistot, joilla on uudelleenkäyttöarvoa, pitäisi saada muiden tutkijoiden käyttöön. Viimeistään koronakriisi on tehnyt selväksi, kuinka suuri merkitys avoimilla tutkimusaineistoilla voi parhaimmillaan olla. Kansallisarkisto on tehnyt luonnoksen arvonmääritys- ja seulontapolitiikasta (KA/12247/07.01.01.03.00/2019). Siinä kuvataan niitä kriteereitä, joilla julkishallinnon asiakirjat valitaan arkistoitavaksi, jotta niitä olisi mahdollista käyttää tieteellisissä, historiallisissa, tilastollisissa ja yleisen edun mukaisissa tarkoituksissa. Kansallisarkiston arvonmäärityksen kriteereitä voidaan soveltaa myös tutkimusaineistoihin. Voit käyttää alla olevia kysymyksiä arvioidessasi, voisiko sinun TKI-toiminnassa tuottamasi aineisto olla hyödyllistä myös muille ja kannattaisiko se tallentaa uudelleenkäyttöä varten. 1 Onko aineistosi laadukas ja luotettava? Vain laadukasta ja luotettavaa, eli eettistä, virheetöntä, aitoa, väärentämätöntä, sisäisesti ristiriidatonta, ajantasaista, kattavaa ja ymmärrettävää aineistoa voidaan käyttää uuden tutkimuksen perustana. Hyvä tieteellinen käytäntö koskee myös TKI-toimintaa ja sen perusperiaate on, että tutkimustyössä noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja eli rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa. 2 Pystytkö kuvaamaan aineiston kontekstin, sisällön ja rakenteen niin, että mahdollinen uudelleen käyttäjä ymmärtää, mitä aineisto pitää sisällään? Vain kuvailutiedot eli metadatan sisältävä aineisto voidaan löytää ja käyttää uudelleen. Laadukas metadata tekee aineistosta ymmärrettävän. Siksi tutkimuksellisten aineistojen yhteyteen tulee aina tallentaa niiden kuvailutiedot. Se kuuluu myös hyvään tieteelliseen käytäntöön. Lisätietoja kuvailusta ja metadatamalli. 3 Onko aineistosi keräämiseen ja käsittelyyn käytetty julkista rahoitusta? Useilla julkisilla rahoittajilla on rahoitusehdoissa vaatimuksia siitä, miten rahoituksella kerätty ja käsitelty aineisto tulee saattaa muiden tutkijoiden käytettäväksi. 4 Onko aineiston tekijyydestä, säilyttämisestä ja käyttöoikeuksista sovittu? Tekijyydestä tulee sopia jo ennakolta silloin kun tutkimusaineistoja tuotetaan yhdessä tai yhteistyöhankkeissa. Silloin tiedetään, kenellä on tekijänoikeudet tutkimusaineistoon ja oikeus päättää sen mahdollisesta avaamisesta ja uudelleenkäytön ehdoista. Tutkimusaineistojen luominen ja avaaminen myös meritoi tutkijaa. Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantuntijaryhmä on aloittamassa linjaustyötä siitä, miten tutkimusaineistojen tekijyys tulisi sopia ja miten pitäisi huomioida aineistojen tuottamiseen liittyvät erilaiset roolit. Lisätietoa Avoimen tieteen koordinaation sivuilta. Ennen linjauksen valmistumista tekijyydestä voi sopia soveltaen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjetta (PDF). 5 Onko aineistosi kattava? Esim. ajallisesti ja paikallisesti kattavat tai laajaa otantaa kohderyhmästä edustavat aineistot ovat arvokkaita uudelleen käytön näkökulmasta. Samoin hitaasti muuttuvista kohteista, kuten maaperästä tai vesistöistä, tallennetuille tiedoille voi olla tutkimuskäyttöä vielä pitkänkin ajan kuluttua. 6 Onko aineistosi ainutkertainen? Voiko vastaavan aineiston uudelleen kerääminen olla eettisesti arveluttavaa? Tutkimusaineistojen avaaminen uudelleenkäyttöön vähentää tarvetta samankaltaisten aineistojen keräämiseen. Tämä paitsi tehostaa tutkimusresurssien käyttöä, myös vähentää esim. pieniin vähemmistöryhmiin kohdistuvaa tutkimuspainetta. 7 Kuvaako aineistosi muutosta tai murrosta? Tutkimusaineistot, jotka valaisevat poikkeavaa yhteiskunnallista tai ympäristön muutosta, murrosaikoja ja käännekohtia tai dokumentoivat merkittäviä tai poikkeavia ilmiöitä ja tapahtumia, ovat erityisen arvokkaita. 8 Voisiko aineistosi olla yhdisteltävissä muihin tietoihin tai aineistoihin? Tyypillisesti tutkimusaineiston arvoa uudelleen käytössä lisää, jos sitä on mahdollista yhdistää muihin tietoihin tai tutkimusaineistoihin. 9 Millä tieteenaloilla tai minkä tyyppisessä tutkimuksessa aineistollasi voisi olla tietoarvoa? Tutkimusaineiston monipuoliset käyttömahdollisuudet ja sen sisältämien tietojen jalostusarvo lisäävät sen arvoa uudelleenkäytössä. 10 Onko aineistosi mahdollista tallentaa FAIR-periaatteiden mukaisesti? FAIR-periaatteilla ohjataan tutkimusaineistojen tuottamista. Niiden tarkoitus on tehdä aineisto löydettäväksi (Findable), saavutettavaksi (Accessible), yhteentoimivaksi (Interoperable) ja uudelleenkäytettäväksi (Re-usable). Lisätietoja FAIR-periaatteista (aukeaa fairdata.fi). 11 Onko tutkittaville kerrottu aineiston tallentamisesta mahdollista uudelleen käyttöä varten? Tutkimusaineiston avaaminen on hyvä ottaa huomioon jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Tutkittavia henkilöitä informoidaan aineiston avaamisesta ennen tietojen keruuta ja suostumusta osallistua tutkimukseen. 12 Onko aineisto mahdollista anonymisoida? Vai menetetäänkö jotain ainutlaatuista, jos aineisto anonymisoidaan? Jos aineistoa ei voi anonymisoida, onko sitä mahdollista tallentaa loukkaamatta tutkittavien tietosuojaa? Onko tutkittavia tiedotettu ja onko heiltä saatu lupa anonymisoimattoman aineiston tallentamiseen? Avoimuuden aste määritetään aineistokohtaisesti. Huomioon täytyy ottaa esimerkiksi tieteen vapaus ja sananvapaus sekä henkilötietojen ja yksityisyyden suoja. Aineistot voidaan avata rajoitetusti, vaikka vain tutkimuskäyttöön. Aina itse aineistoa ei voida avata lainkaan lainsäädännöllisistä tai eettisistä syistä, mutta silloinkin aineiston kuvailutiedot (metadata) voivat olla avoimia. Jos sinusta tuntuu, että tutkimusaineistosi voisi olla arvokasta ja sille voisi mahdollisesti olla käyttöä uudelleen, ota yhteys Metropolian kirjaston hankepalveluihin, hankepalvelut@metropolia.fi Käytetyt termit Tutkimusaineisto: tutkimuksessa tuotettava tai käytettävä fyysinen, analoginen tai digitaalinen materiaali, jota analysoimalla pyritään vastaamaan asetettuun tutkimuskysymykseen ja johon tutkimustulokset perustuvat. Tutkimusaineistoon sisältyy myös sen metadata. (Tutkimushallinnon sanasto, ote 15.9.2020 ) Tutkimusaineiston metadata: tutkimusaineiston kontekstia, sisältöä ja rakennetta, hallintaa ja käsittelyä sekä sen kokoamista kuvaavaa tietoa. Metadata mahdollistaa FAIR-periaatteiden toteutumisen ja niiden avulla voidaan automatisoida tiedonhallintaa. Metadata voidaan liittää koko tutkimusaineistoon tai sen osaan (esim. mittaustapa) ( Tutkimushallinnon sanasto, ote 15.9.2020 ) FAIR-periaatteet: periaatteet, joilla ohjataan tutkimusaineistojen tuottamista. Periaatteita ovat löydettävyys, saavutettavuus, yhteentoimivuus ja uudelleen käytettävyys. FAIR-periaatteet ohjaavat aineistojen tuottamisen koko prosessia mukaan lukien algoritmit, työkalut ja työnkulut (Tutkimushallinnon sanasto, ote 15.9.2020 ) Lähteet Kansallisarkiston luonnos arvonmääritys- ja seulontapolitiikasta (KA/12247/07.01.01.03.00/2019) Tutkimushallinnon sanasto, aukeaa sanastot.suomi.fi Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suositukset 2018 (2. uudistettu painos, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 6/2019) Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019 Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012 Kirjoittajat Susanna Näreaho (FT) on entinen ympäristöalan tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä erityisasiantuntijana Metropoliassa. Orcid-ID Joona Koiranen (FM) on aineistonhallintaan erikoistunut informaatikko Metropoliassa. Orcid-ID This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License.
Ilmastonmuutos nyt! Nuoret haastavat hankkeita toimimaan
Maailmassa piisaa huolia. Parhaillaan venettä keikuttaa epidemia ja sen talousvaikutukset. Pitkällä tähtäimellä moni pohtii sitä, miten maapallolla selvitään luontoa kuormittavan elämäntavan yleistyessä. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia nuorista oli melko tai erittäin huolissaan ihmisestä johtuvasta ilmastonmuutoksesta (1). Aalto-yliopistossa onkin tartuttu toimeen ja käynnistetty opiskelijoille ilmastoahdistusryhmiä, joissa osallistujat saavat vertaistukea uhkakuvia koskevien tunteidensa käsittelyyn ja lieventämiseen (2). Nuoret etsivät myös tapoja toimia. Lempääläisen koulun yhdeksäsluokkalaiset tekivät spontaanin aloitteen neuloa Australian metsäpaloissa kärsineille kenguruille suojapusseja ja Ruusuvuoren koululaiset perustivat maailmanparannuskanavan Korso valittaa, joka ”valittaa, välittää ja toimii”. Koska ilmastonmuutos huolestuttaa ja koskettaa monia nuoria, heidän parissaan työskentelevät aikuisetkaan eivät voi jättää aihetta huomiotta. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia ja monia muita hankkeita, sillä suuri osa rahoittajista edellyttää hankkeita sitoutumaan kestävän kehityksen edistämiseen rahoitusta myöntäessään. Mykkäkoulusta toiveikkuuteen Ympäristötunteita tutkineen Panu Pihkalan mukaan aikuisten uskottavuus nuorten silmissä voi rapistua ja sukupolvien välinen kuilu kasvaa ylitsepääsemättömäksi, ellei ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun löydetä yhteistä kieltä. Nuoret voivat pettyä vanhempiin sukupolviin, jos he kokevat, ettei ongelmista välitetä riittävästi. Toisaalta vanhemmat sukupolvet voivat kokea syyllisyyttä, jos he eivät syystä tai toisesta kykene muuttamaan elämäntapaansa riittävästi. Pyrkimys hallita ahdistavia tunteita saattaa joillakin johtaa fanaattisten arjen ympäristövalintojen tekemiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun, mikä ruokkii toisten syyllisyyttä ja vaikeuttaa dialogia entisestään (3). Tästä asetelmasta kumpuaa avoimia konflikteja vanhempien ja lasten välillä monessa perheessä. Sama kuilu voi heijastua nuorten parissa työskentelevään hankkeeseen, jos se ohittaa nuorelle tärkeän aiheen olankohautuksella. Vanhemmilla, nuorisotyöntekijöillä, opettajilla ja nuorten parissa työskentelevillä hankkeilla on tärkeä rooli, kun nuoret etsivät tasapainoista suhdetta omaan itseensä ja luottavaista katsetta henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Tätä ei voi erottaa koko maailman tulevaisuudesta. Pihkala (3) suosittelee kaikkia opettelemaan realistisen suhtautumisen ilmastonmuutokseen ja tämän rinnalla ruokkimaan toiveikkuutta. Ympäristöongelmiin liittyvät tosiasiat on selvitettävä ja tunnustettava, mutta niiden liiallinen korostaminen johtaa lamaantumiseen ja masennukseen. Toiveikkuutta voi vahvistaa esimerkiksi tutustumalla jo saavutettuihin edistysaskeliin, kestävyyden puolesta toimiviin ryhmiin, teknologisiin ratkaisuihin ja aikaisempiin yllättäviin muutoksiin historian kulussa. Ilmastoahdistuksen keskellä vahvistusta voi löytyä esimerkiksi luonnosta, maailmankatsomuksesta, kauneudesta, luovuudesta tai liikunnasta. Sitran kyselytutkimuksen (4) mukaan vastaajien ilmastoahdistusta olivat lievittäneet erityisesti omiin elämäntapoihin liittyvät valinnat (80%) luonnossa liikkuminen (75 %) aiheesta keskusteleminen (58 %) aiheeseen perehtyminen ja tiedonhankinta (56 %) liikunta ja urheilu (53 %). Noin kolmannes koki osallistumisen kestävää kehitystä edistävään toimintaan helpottavan ilmastoahdistusta. Mahdollisen ilmastoahdistuksen keskellä nuori saattaa tarvita aikuisen tukea itselleen sopivien selviytymiskeinojen löytämisessä. Ilmastonmuutos ja hanketyö Oman hankkeen suhdetta nuorten ympäristösuhteeseen voi jäsentää vaikkapa kuvassa 1 esitetyllä ilmastokasvatuksen polkupyörämallilla (5). Koulujen opetusohjelmaan sisältyy esimerkiksi ympäristöä koskevan tiedon lisäämistä ja ajattelutaitojen kehittämistä (pyörän renkaat). Olisiko nuorten parissa työskentelevän hankkeen syytä keskittyä vaikka seuraaviin pyöränosiin ja pohdintoihin nuorten kanssa: Runko eli identiteetti, arvot, maailmankuva: Mikä minulle on tärkeää? Miten otan muut ihmiset huomioon reittini suunnittelussa? Ohjaustanko eli tulevaisuus: Mikä on minulle oikea ajosuunta? Miten se liittyy ympäristööni laajemmin? Miten tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa on epävarmuutta? Satula eli motivaatio, osallisuus: Mikä on oma osuuteni eteenpäin pääsemisessä? Mitä vastuita ja oikeuksia minulla on? Ketjut ja polkimet eli toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Mitä voin tehdä? Mitä teen yksin ja mitä me kaikki yhdessä? Ellei hankkeen tarkoituksena ole keskittyä juuri ympäristökasvatukseen, se ei voi pyrkiä hallitsemaan kokonaista polkupyörää. Jokaisessa hankkeessa voidaan kuitenkin tehdä ympäristön huomioivia tekoja ja käydä ympäristöön liittyviä keskusteluja, joilla on merkitystä. Tässä on muutamia käytännön kysymyksiä, joita hankkeet voivat kysyä arjessaan: Hankinnat: Tarvitseeko hanke painettuja lopputuotteita vai riittääkö nettiversio? Onko muut hankinnat (esim. promootiomateriaalit, liikelahjat, motivoivat palkinnot) valittu kestävän kehityksen hengessä? Voisiko materiaaleissa suosia aineettomia tai kierrätettyjä tuotteita Matkustaminen: Voidaanko matkustaminen korvata etätapaamisilla, matkustaa maitse tai suosia kimppakyytejä? Onko mahdollista yhdistää useita asioita saman matkan varrelle (esim. kokous ja opintokäynti)? Ruoka: Valitaanko hankkeen tarjoiluihin vain kasvis- tai vegaanista ruokaa? Energia: Kuinka lämmintä työskentelytilassa on? Pidetäänkö tietokonetta ja valoja jatkuvasti päällä? Toiminnan sisältö: Otetaanko hankkeen toiminnassa kestävä kehitys huomioon tai pohditaanko aihetta nuorten kanssa? Viestintä: Tehdäänkö hankkeessa kestävän kehityksen valintoja näkyväksi tai osallistutaanko aiheeseen liittyviin kampanjoihin? Osuma - osallistamalla osaamista -hankkeen asiakashankkeiden tavoitteena on tukea yhdevertaisuutta, nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja sitä kautta myös sosiaalista kestävää kehitystä. Muissa hankkeissa on tehty seuraavia käytännön valintoja kestävän arjen edistämiseksi: Höntsä - silta eteenpäin!: nuoria motivoivana lahjana aineettomat leffaliput Luode - luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä: tehdään taidetta luonnon materiaaleista, kursseilla käsitellään nuorten kanssa kestävää kehitystä Meidän projekti: hankeyhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ESR:n edellyttämä juliste suunniteltu niin, että sitä voi käyttää työkaluna hanketoiminnassa (kuva 2) Osuma: matkustetaan joukkoliikenteellä tai kimppakyydeillä, kokoustarjoilut vegaanisia På samma linje: materiaalit digitaalisia, hankepromootio hyödyllisillä tuotteilla (esim. På samma linje -kengännauhat) Ympäristökasvattajat korostavat, että kaikki kasvatus on ympäristökasvatusta — tähän asti se on vain usein ollut ympäristön kannalta vahingollista kasvatusta. Jos nykyisin yleistä ihmis- ja kulutuskeskeistä maailmankuvaa ja identiteettiä ei kyseenalaisteta määrätietoisesti, vanha meno jatkuu. Nuorten parissa työskentelevät hankkeet voivat tietoisesti päättää toimia vastuullisesti ja kestävän kehityksen suuntaisesti. Joskus se tarkoittaa myös oman emo-organisaation toimintamallien haastamista. Samalla välitetään nuorille ja sidosryhmille uskottava viesti: tämä on tärkeää. Lähteet Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) (2019) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018, avautuu tietoanuorista.fi -sivulle Parkkinen, Sonja (2018) Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Helsingin sanomat 15.4.2018. Pihkala, Panu (2017) Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja, Helsinki. Sitra (2019) Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin, PDF avautuu sitra.fi -sivulle Tolppanen, Sakari & Aarnio-Linnanvuori, Essi & Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna (2017) Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468. Kirjoittaja Mai Salmenkangas on sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana Osuma-hankkeessa. Osuma - Osallistamalla osaamista (2018-20) on Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 4:n koordinaatiohanke, jonka tehtävänä on vahvistaa oppilaitosten sekä nuorten parissa toimivien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden monialaista hankeyhteistyötä. Kyseiset hankkeet edistävät nuorten osallisuutta ja arjen hyvinvointia sekä ehkäisevät syrjäytymistä mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön työotetta hyödyntäen.
Student recruitment online – How to develop long-term success in uncertainty?
What is the student recruitment’s insight in the age of ‘the new normal’? According to the Studyportals COVID19 Impact Report, the recruitment of future students has moved online. The survey showed that digital promotion (82%) online counseling and support (74%) and virtual events (60%) are taken up by most of the education institutions. In this blog post, we will discuss how to develop long-term student recruitment success online and foster engagement, in addition to ethical discussion. Shifting to online brings long-term success We see the post-COVID19 world shifting so that more and more communication and marketing between the university and the prospective students will be online. Thus, the role of student recruitment agents needs to change so that they will provide us more digital recruitment options like webinars and virtual fairs, and the university provides e.g. virtual campus tours. The same trend is predicted by Studyportals survey, Studyportals COVID19 Impact Report, stating less money to be available for travel and staff, and more budgets available for digital recruitment tools. The good news is that the return on investment in digital marketing is easier to measure compared to traditional methods like fairs. Perhaps the world has changed forever? We believe that operating on a different landscape will change our ways to interact with prospective students. This requires new approaches to brand visibility and engagement between educational agents and providers. There will be an increasingly significant role in digital marketing to develop brand visibility and engagement. This might include any or all of the following: content marketing and storytelling via social media use of student ambassadors newsletters webinars virtual open days and study fairs Not only digital marketing, but also teaching and learning is shifting online. The Covid-19 pandemic has accelerated the need to transform curricula of higher education institutions. The pandemic is impacting student preferences towards online possibilities. International students play an important role in today's universities, as they are a significant source of diversity and revenue. Therefore, in the future we need to be ready to offer more and more education online. Students’ expectations for instructional quality and a better technical experience online will rise throughout the year and many schools and universities will rely heavily on online delivery for much of 2020 (2). How to foster engagement - student experiences and campus tours in the age of social distancing In international student recruitment, online does not mean impersonal. There are several ways to remotely connect with students, their parents and educational partners without losing the human touch. Along with the prospective students, the study counselors and partner agents need to experience the campus. Thus, the role of digital material on campuses and study experiences have gained a significant role in marketing (1). Institutions need to think about the ways to leverage mobile self-guided tours to fill information gaps and provide an interactive campus experience that can be explored at home or on campus while maintaining social distance. In addition, with the help of the webinars, the prospective students can watch a presentation or a demo lecture, or simply have their questions answered live, feeling connected from the comfort and safety of their home. At Metropolia University of Applied Sciences, for the past three years, we have already been organizing webinars together with our educational partners with positive experiences. This autumn, we will be hosting various both undergraduate and graduate focused webinars together with our educational agents as well as participating in webinars organized by third parties. The benefit of virtual sessions is that it enables the university to chat in real-time with students who are interested in studying abroad. We have already participated in two marketing webinars in Indian market, and as a result we can already conclude that there is an ever growing interest towards Finland and Finnish higher education. We were happy to showcase our institution among some of the best universities in the world, an important milestone in university branding as such. We are eagerly looking forward to seeing how effectively this will generate leads and prospective students. Emphasized role of ethics in partnerships Due to the shift to online, the role of ethics is becoming even more important than before - this applies to the international student recruitment, collaboration between the educational agent and provider. The importance of ethics and human rights is highlighted in the transnational education roadmap by Finnish National Agency for Education (5). One outstanding guideline to benchmark and follow is the Australian Agent Code Of Ethics. The Australian education and training sector expects education agents to adhere to seven ethical principles: Integrity – being straightforward and honest in all professional and business dealings Objectivity – not allowing professional judgment to be compromised by bias or conflict of interest Professional competence and due care – maintaining professional knowledge and professional service, and acting diligently Transparency – declaring conflicts of interest to all clients, especially when service fees are charged to both the education provider and the prospective student Confidentiality – respecting and preserving the confidentiality of personal information acquired and not releasing such information to third parties without proper authority Professional behaviour – acting in accordance with relevant laws and regulations and dealing with clients competently, diligently and fairly Professionalism and purpose - acting in a manner that will serve the interests of clients and the wider society even at the expense of self-interest; recognising that dedication to these principles is the means by which the profession can earn the trust and confidence of stakeholder groups (4). In addition, there is an increasing need to reach out to high school counselors. International schools offering K-12 English-medium instruction represent an increasingly important source of high-caliber students to universities around the world. An ISC Research report, “Higher Education Report: Pathways from K-12 English-medium International Schools to University 2018,” states that a key to recruiting success is strong relationships between universities and international school college counsellors (3). Due to COVID19, many campus visits and college fairs have been cancelled. However, there is a need to communicate effectively and share the best possible and accurate information online with educational agents and high school counselors. With limited chances to meet face-to-face with the agents, education providers need to trust that agents adhere to high standards of professionalism and have accountability for their business partners. At Metropolia UAS, we have strengthened our counselor cooperation and networks through our agent contacts in our target markets. Comprehensive training of the educational agents and high school counselors is the basics of ethical, efficient and successful student recruitment. We have put a considerable amount of our personal work in ensuring that our educational agents are top professionals in their field, highly committed to assisting applicants in finding a suitable educational path, with a thorough knowledge of the target market as well as of Finland and its higher education. They are experts on pre-screening the prospective students with motivation, sufficient ability and resources to study abroad. Naturally, our Head of Schools and Admissions Services play a significant role as well, and we are continuously working together to develop further our internal processes to meet our prospective students’ and educational partners’ needs for the best possible outcome. Read also our previous blog post about Building reliable agent relationships in international student recruitment. References: Studyportals blog Digital Marketing and Recruitment for Universities during COVID-19 ICEF Monitor 6.5.2020 ICEF Monitor 5.2.2019 Australian government: Australian International Education and Training - Agent Code of Ethics.pdf OPH: Koulutusviennin tiekartta 2020-2023 Authors Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design). Ms Ahokas has many years of working experience abroad in the Middle East, in Saudi Arabia and United Arab Emirates. Her core competencies are in different international activities, networks and partnerships. In addition, her competencies include teaching and tutoring multicultural students especially in Nursing. Transnational education is close to her heart. Sirpa Rutanen, Communications & Marketing Specialist (MA, Specialist Qualification in Product Design). Ms Rutanen is a strong professional in International Marketing and Communications, fluent in 7 Languages. Her core areas of expertise are International Marketing, Branding, Communication and Public Relations. Having lived in France and Germany, with relatives in four different continents, and worked over 10 years in International Sales for a major airline, her passion is in Intercultural Competence and Communication. Together Ms Ahokas and Ms Rutanen have worked for over six years to develop and promote Metropolia and its international student recruitment and other educational services.
Kannattaisiko minunkin ottaa käyttöön ORCiD-tunniste?
Oletko turhautunut syöttämään samoja tietoja yhä uudelleen? Uuden työnantajan uusiin järjestelmiin, uusiin rahoitushakemuksiin, uusiin artikkelikäsikirjoituksiin? Vai onko kunnian työstäsi saanut joku toinen samanniminen henkilö? Tai onko nimesi kenties vaihtunut? Jos vastasit kysymyksiin kyllä, ongelman ratkaisuksi on tarjolla ORCiD-tutkijatunniste. Sen luvataan: ratkaisevan nimenvaihdoksiin, samannimisiin tutkijoihin tai nimien erilaisiin kirjoitusasuihin liittyviä sekaannuksia mahdollistavan myös tutkimustuotosten automaattisen linkittämisen toisiinsa vähentävän ajan mittaan tarvetta syöttää henkilö- ja julkaisutietoja moneen kertaan eri järjestelmiin Mitä, jos et ole ”oikea tutkija”? Työskenteletkö esimerkiksi ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hallintotehtävissä? Voitko silloin saada tutkijatunnistetta? Olisiko siitä sinulle hyötyä tai iloa? Mikä on ORCiD-tunniste? ORCiD-tutkijatunniste eli Open Researcher and Contributor ID on digitaalinen, kansainvälinen, pysyvä ja yksilöivä numerosarja, joka erottaa sinut muista tutkijoista. Maailmanlaajuisesti ORCiD-tunnisteita oli toukokuussa 2020 käytössä noin 8,5 miljoonaa. Käyttäjistä yli 33 000 oli Suomeen viittaava .fi-päätteinen sähköpostiosoite. Opetus- ja kulttuuriministeriö, tutkimusorganisaatiot, kustantajat ja tutkimusrahoittajat hyödyntävät yhä enemmän ORCiD-tunnistetta järjestelmissään. Useiden tutkijatunnisteiden joukosta juuri ORCiDia suositellaankin Suomessa toimiville tutkijoille. Jotkut ulkomaiset rahoittajat ja kustantajat voivat edellyttää ORCiD-tunnisteen käyttöä. Alla upotettuna englanninkielinen video "What is ORCID? ORCID on Vimeo." Kuka tai mikä on ORCiDin takana? ORCiD on riippumaton ja voittoa tavoittelematon yhdistys, joka on rekisteröity Yhdysvaltoihin. Se on avoin, julkinen, kansainvälinen ja tieteenalasta riippumaton. Tutkijalle ORCiD-tunnisteen käyttö on maksutonta. Organisaatioiden on mahdollista hankkia maksullinen ORCiD-jäsenyys. Organisaatiojäsenyydestä hyötyvät ne organisaatiot, jotka haluavat kytkeä tunnisteen omiin tietojärjestelmiinsä ja kehittää tutkijoille suunnattuja sähköisiä palveluita. CSC (Tieteen tietotekniikan keskus) koordinoi Suomen ORCiD-konsortiota. Konsortion kautta tutkimusorganisaatiosta tulee kansainvälisen ORCiDin jäsen, ja se pääsee hyödyntämään kaikkia ORCiDin tuomia etuja. Vuoden 2020 alussa Suomen ORCiD-konsortiossa oli mukana 17 tutkimusorganisaatiota, kuten yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja sairaanhoitopiirejä. Ammattikorkeakouluja konsortiossa ei vielä silloin ollut. ORCiD ja henkilötietojen luovutus ORCiDia siis ylläpitää yhdistys, joka on rekisteröity Yhdysvaltoihin. Epäilyttääkö henkilötietojen luovutus EU:n ulkopuolelle? Tutkijoilla voi olla syitä, miksi he eivät halua näkyä täällä tutkimusmaailman verkostossa. Esimerkiksi tietyillä voimakkaita tunteita herättävillä tutkimusaloilla tutkijoita maalitetaan tai heihin kohdistuu suoranaisia turvallisuusuhkia. Siksi Suomessa suositellaan, että kotiorganisaatiot eivät luo tunnisteita tutkijoiden puolesta ja tunnisteen käyttö on tutkijoille vapaaehtoista. Tutkijana luot tunnisteen itse. ORCiD-järjestelmässä olevien tietojesi omistusoikeus säilyy sinulla. Voit määrittää itse: mitkä tiedot ovat julkisia ja mitkä jaetaan vain sinun nimeämien luotettujen organisaatioiden kanssa. Luotettu organisaatio voi olla esim. työnantajasi tai kustantaja, jolle teet vertaisarviointeja Jos kotiorganisaatiosi on Suomen ORCiD-konsortion jäsen, voit antaa luvan tietojesi siirtoon automaattisesti oman organisaatiosi tutkimustietojärjestelmästä ORCiDiin ja päinvastoin. Tutkijatunniste rakentaa henkilökohtaista tutkijaprofiiliasi Onko tunnisteesta hyötyä, jos työnantajasi ei ole Suomen ORCiD-konsortion jäsen? Riippumatta siitä, onko kotiorganisaatiosi ORCiD-konsortion jäsen vai ei, tutkijatunniste rakentaa sinun tutkijaprofiiliasi sekä parantaa sinun näkyvyyttäsi ja vaikuttavuuttasi tiedeyhteisön jäsenenä. Voit liittää omaa ORCiD-profiilisi tietoja esim. koulutuksesta, työpaikoista, aiemmista julkaisuista ja oman tutkimuksen aihealueista ja asiasanoista. Kun laitat tunnisteesi uusien julkaisujen tekijätietoihin, niiden tiedot siirtyvät kustantajalta ja esimerkiksi VIRTA-tietokannasta profiilisi. Jos toimit vertaisarvioijana, kustantaja voi luvallasi laittaa ORCiD-profiiliin merkinnän suoritetusta vertaisarvioinnista. Profiilisi siis ylläpitää ansioluettelotietojasi ja voit tulostaa niitä tai siirtää suoraan rahoitushakemuksiin. Valtakunnallisessa tutkimustietovarannossa käytetään tutkijan tunnisteena ORCiD-tunnistetta. Eli ORCiD-tunnisteen avulla voit parantaa näkyvyyttäsi myös tiedejatutkimus.fi -sivustolla (lue lisää @SeAMKin verkkolehdestä Tutkimustietovaranto avaa tiedettä ja tutkimusta). ORCiD-tunnisteen on kuvattu olevan kuin tutkijan nimikirjoituksen tai sormenjäljen. Tunnistetta voi hyödyntää kotiorganisaation nettisivuilla, blogeissa, sosiaalisessa mediassa, ansioluettelossa ja sähköpostin allekirjoituksessa. ORCiD-sivullasi voit myös liittää oman tunnuksesi koneluettavana QR-koodina esimerkiksi postereihin. Vaikka ORCiD-tunniste on vapaaehtoinen, osoittaa sen käyttö, että haluat olla vakavasti otettava toimija tutkimuskentällä. Käy sinäkin luomassa oma tutkijatunnisteesi ja näy tutkimusyhteisön jäsenenä! https://orcid.org/ Lähteet Tutkijatunniste.fi (29.6.2020) Gabriela Mejias (ORCiD) tilaisuudessa: "ORCiD in Finland” webinaari, järjestäjät ORCiD ja CSC, 29.5.2020. Kirjoittajat Susanna Näreaho (FT) on entinen ympäristöalan tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä erityisasiantuntijana Metropoliassa. https://orcid.org/0000-0002-1015-9176 Seliina Päällysaho (FT, KTM) työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tutkimuspäällikkönä ja toimii Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen projektipäällikkönä. https://orcid.org/0000-0002-3554-7773
Developing reliable educational agent relationships in international student recruitment
According to the questionnaire done to higher education institutions (HEI) by Opetushallitus, 80 % of Finnish higher education institutions had a strategy for recruiting international students. In these HEIs, four main focus areas were China, India, Russia and Vietnam. The main tools used in student recruitment were different webpages increased interest in using student recruitment agents student ambassadors optimizing search engines and marketing. The main challenges were considered to be e.g. insufficient resources in marketing and recruiting, in addition to understanding target countries. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019) In 2018, there were in total 20.237 foreign students studying in higher education in Finland. Nearly 10 000 of them studied in universities of applied sciences, that is 6,7 % of the total amount of students. The most significant group of foreign students came from Asia (46 %), Vietnam being number one. The second biggest group came from Russia, China being number three. (1) It is difficult to estimate how many international students use the services of student recruitment agents. However, according to the international studies, agents play a significant role in the global education market. With a competent agent, universities can strengthen the recruitment process of the most suitable and motivated students for their degree programs. This collaboration between university and agent requires mutual commitment, professionalism and responsible marketing. (5) At Metropolia University of applied sciences, there are 1400 foreign degree students, covering over 100 nationalities. The percentage of foreign students was 8,64 % in 2019. Most of the non-EU/EEA students come from Vietnam, India and Nepal. In On-Demand education, the biggest groups come from India, Philippines and Vietnam. Where do our future international students come from and how can we increase the number of international students with the help of educational agents? In this blog post, we will discuss the needs and strategies to develop the international student recruitment services at Metropolia. International student market and effects of Covid-19 According to the ICEF Monitor (2), the pandemic will have a significant impact on the global economy and international educators are looking ahead to try to prepare for the rest of 2020 and into 2021. Professor Simon Marginson, the director of the Centre for Global Higher Education at the University of Oxford, predicts the market shifting so that the international student market will become “a buyer’s market” - institutions and schools competing harder for a smaller population of prospective students. Secondly, he states that there will be a greater emphasis on intra-regional mobility. Issues of proximity, health security, and affordability will sharpen a trend towards greater mobility within the region, especially so in East Asia. According to the Studyportals COVID19 Impact Report (6) the expectations for 2020 international enrolment are not promising: 83% of higher education professionals expect a decrease or large decrease of international enrolments 60% expect a drop overall. This means that international mobility is becoming increasingly uncertain. Both professionally and personally, it has been a challenging time for us all as the market dynamics are reset. Despite of the immediate impacts of the coronavirus on international student recruitment, we at Metropolia UAS have been working remotely in close cooperation both with our existing educational agents and with potential new ones. We have also new insights in mind as the education industry continues to look ahead to the post-COVID recovery. The outbreak of COVID19 certainly accelerated the plans for online education, however, we believe that for international markets one needs to clearly select the degree programmes we focus first since implementing them requires significant amount of time, money and effort. In this development our educational agents play an important role, helping us to analyse the specific market needs. We have been monitoring closely the prospective students behaviour, managed crisis communication towards our partner agents as well as applicants’ parents. Although the pandemic has made us to change our short-term plans, our focus is in the big picture and long-term goals - this means visualizing the internationalisation in the new post-COVID19 world. Goals of international student recruitment Regarding educational agents, our focus at Metropolia is in building reliable, long term partnerships that will provide us motivated students, rather than just opting for the quantity. In our partnerships, we have opted for the agents having connections and knowledge of both Finland and the market in concern. Building trustworthy relationships takes time and a lot of benchmarking through various international events and networking both face-to-face and online. Another important factor for us is to get potential applicants willing to stay and work in Finland, to boost Finland’s economy and future prospects. According to International higher education and research policy for years 2017–2025, one of the seven actions for the global development of higher education focuses on facilitating foreigners’ studying and working in Finland (4). It is estimated that the need for new labor in Finland will be around 60.000 people annually by year 2035. During the spring, our focus has been in adapting to the pandemic with the help of online facilities and in supporting our agents during this difficult phase. These uncertain times have created a lot of concern from parents’ side whether to send their young adults to study abroad or not. According to ICEF Monitor (3), parents play a significant role in decision making for studies abroad, and they are also concerned about the return on investment for graduates. In practice, this means e.g. a strong need for emphasizing Finland as a safe country with a good healthcare system, highlighting our support and guidance functions at the university for our international students, as well as ensuring that our partner agents are carefully selected, reliable partners. As a multidisciplinary university of applied sciences, we have a strong offering and expertise in the fields of ICT Electronics Nursing International Business which have a huge demand in our target markets. Furthermore, U-Multirank 2020 (7) has presented Metropolia amongst the TOP 25 performing universities globally under the category “Co-publications with industrial partners”. According to the U-Multirank 2020 report, Metropolia performs well in the Regional Engagement dimension. This ranking is beneficial for us also in regards of student recruitment. In terms of partnerships, we have started this spring collaboration with StudyNordic in the Indian market. We also work in very close collaboration with our already existing partners Edunation (Asian countries), Viope (India and China) and IIHS (Sri Lanka). Beside these existing target markets, we are also developing our agent relations to Middle East and Latin America. You can find our current educational partners listed on our website. We are happy to discuss a new potential partnership in international student recruitment. References Finnish National Agency of Education 2020. Tilastoja korkeakoulujen ulkomaalaisista tutkinto opiskelijoista vuonna 2018 (opens PDF) (24.06.2020) ICEF Monitor - Looking ahead - scenario planning and recovery forecast for international education (01.04.2020) ICEF Monitor - The crucial role of parents in international student recruitment and retention (17.04.2019) International higher education and research policy for years 2017–2025 (opens PDF). Ministry of Education and Culture, Finland 2017:11. Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden maahantulo ja integroituminen sujuvaksi yhteistyöllä (aukeaa PDF). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:31 (24.06.2020) Studyportals.com COVID19 Impact Report, April 2020 U-Multirank 2020 report (opens PDF). Authors: Aija Ahokas, Manager of Education Export / Senior Lecturer (MEd, RN, Specialist Qualification in Product Design).Ms Ahokas has many years of working experience abroad in the Middle East, in Saudi Arabia and United Arab Emirates. Her core competencies are in different international activities, networks and partnerships. In addition, her competencies include teaching and tutoring multicultural students especially in Nursing. Transnational education is close to her heart. Sirpa Rutanen, Communications & Marketing Specialist (MA, Specialist Qualification in Product Design). Ms Rutanen is a strong professional in International Marketing and Communications, fluent in 7 Languages. Her core areas of expertise are International Marketing, Branding, Communication and Public Relations. Having lived in France and Germany, with relatives in four different continents, and worked over 10 years in International Sales for a major airline, her passion is in Intercultural Competence and Communication. Together Ms Ahokas and Ms Rutanen have worked for over six years to develop and promote Metropolia and its international student recruitment and other educational services.
Tutkimustietovaranto avaa tiedettä ja tutkimusta
Etsitkö yrityksesi tapahtumaan aivotutkijaa puhumaan työhyvinvoinnista? Tarvitsetko maahantuomallesi leijulaudalle akun tehonmittausta? Onko mielessäsi suurempi tuotekehityshanke ja haet siihen kumppaneita? Kurkista, löytäisitkö etsimäsi www.tiedejatutkimus.fi -sivustolta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on yhdessä tutkimusyhteisön kanssa koonnut ensimmäistä kertaa yhteen tiedot kaikesta Suomessa tehtävästä tutkimuksesta tieteenalasta tai organisaatiosta riippumatta. Tuo tieto on nyt vapaasti saatavilla ja hyödynnettävissä uuden palvelun avulla. Tutkimusta kuvaavia tietoja käytetään paitsi tutkimuksessa itsessään, myös tutkimukseen liittyvässä hallinnossa kuten tilastoinnissa, tiedonhauissa, tutkimusrahoitusta myönnettäessä ja rahoituksen käyttöä raportoitaessa. Tutkimustuloksia tulisi voida hyödyntää tehokkaasti myös poliittisessa päätöksenteossa. Tutkimustoimintaan liittyvää tietoa kerätäänkin yhä enemmän erilaisiin tietojärjestelmiin. Tietojen kokoaminen yhteen valtakunnalliseen tutkimustietovarantoon järkeistää hallinnollista työtä ja parantaa tietojen saatavuutta ja löydettävyyttä. Valtakunnallisen tutkimustietovarannon portti tiedon hyödyntäjille on www.tiedejatutkimus.fi-sivusto. Sivuston ensimmäinen versio on julkaistu kesäkuussa 2020, ja tällä hetkellä sieltä löydät yhdestä paikasta tiedot eri alojen tutkimusjulkaisuista, erilaisista tutkimushankkeista ja Suomessa käytössä olevista tutkimusinfrastruktuureista. Palvelua täydennetään vaiheittain, ja myöhemmin sieltä löytyvät myös tiedot eri alojen tutkijoista sekä hankkeissa tuotettujen tutkimusaineistojen kuvauksia. Palvelun kautta löytyviä tietoja voivat hyödyntää kaikki tutkimuksesta ja sen tuloksista kiinnostuneet, kuten esimerkiksi yritykset, kansalaiset, rahoittajat, julkishallinto sekä tutkijat itse. Kuka Suomessa tutkii ja mitä? Tiedotusvälineillä, yrityksillä, tutkijoilla ja rahoittajilla on usein tarve löytää tietyn alan asiantuntijaa. Tällä hetkellä asiantuntijoita pitää hakea kunkin tutkimusorganisaation omilta sivuilta tai erilaisilla yleisillä hakukoneilla kuten googlella. Tutkimustietovarannon tavoitteena on luoda selkeä, kattava palvelu, josta voi yhdellä haulla löytää tutkijoita ja muita asiantuntijoita kaikista suomalaisista tutkimusorganisaatioista. Tutkijoiden henkilötietojen siirtäminen tutkimustietovarantoon edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia, ja tutkijoiden tiedot liitetään palveluun vasta vuoden 2021 aikana. Sen sijaan Suomessa toimivien tutkimusorganisaatioiden (yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yliopistolliset sairaalat) ja tutkimusta rahoittavien organisaatioiden tiedot löytyvät jo palvelusta, samoin yleinen kuvaus Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmästä. Lukuja tieteestä -osioon on koottu tilastotietoa Suomen tutkimuksen rahoituksesta, henkilövoimavaroista sekä julkaisutoiminnasta ja tieteellisestä vaikuttavuudesta. Osio sisältää myös Suomen tilanteen vertailua muihin EU- ja OECD-maihin. Mitä tuloksia tutkimus on tuottanut ja mistä löydän ne? Tutkimustoiminnan tuloksista ja saavutuksista kerrotaan mm. kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa, kotimaisissa ammattialan julkaisuissa, oppimateriaaleissa, kirjoissa, suurelle yleisölle tarkoitetuissa julkaisuissa, verkkolehdissä ja somekanavissa. Suomessa toimivat tutkijat tuottavat yhteensä yli 50 000 artikkelia tai muuta julkaisua – joka vuosi. Avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti isoon osaan näistä voit tutustua vapaasti, mutta ne sijaitsevat eri paikoissa: tutkimusorganisaatioiden tai kustantajien verkkosivuilla, eri artikkelitietokannoissa jne. Tiedejatutkimus.fi -palvelusta voit hakea tietoja tällä hetkellä lähes puolesta miljoonasta tutkijoiden tekemästä julkaisusta. Jos julkaisu on avoimesti saatavilla, löydät linkin, josta pääset lukemaan myös itse julkaisun. Minkälaisiin aineistoihin tutkimustulokset perustuvat? Voisinko käyttää niitä uudelleen? Tutkimustulokset perustuvat eri tavoin kerättyihin ja käsiteltyihin tietoihin, kuten havainnointeihin, näytteisiin, koejärjestelyihin, mittaustuloksiin, haastatteluihin tai vaikka valokuviin. Kun yksittäiset havainnot, näytteet, mittaustulokset yms. järjestellään kokonaisuuksiksi, ja niihin liitetään tiedot mm. keräysolosuhteista ja käsittelytoimenpiteistä, puhutaan tutkimusaineistosta. Jos tutkimusaineiston kokoamiseen on käytetty julkista rahoitusta, pitäisi se lähtökohtaisesti avata myös muiden hyödynnettäväksi ja jatkokäyttöön. Aineistoon ja sen jatkokäyttöön liittyy usein sen omistajuuteen, tekijänoikeuteen, tutkittavien tietosuojaan ja tutkimusetiikkaan liittyviä kysymyksiä. Aineiston käyttöehdoissa on kerrottu (esim. kansainvälisellä Creative Commons lisenssillä), mihin voit sitä käyttää ja miten alkuperäiseen aineistoon tulee viitata. Varsinaisia tutkimusaineistoja ei tulla tallentamaan tutkimustietovarantoon, mutta sieltä löydät tulevaisuudessa tutkimusaineistojen kuvauksia, joiden perusteella voit etsiä kiinnostavia aineistoja muista data-arkistoista. Mitä tieteessä tapahtuu juuri nyt? Tiedejatutkimus.fi tarjoaa tietoa julkisten ja yksityisten tutkimusrahoittajien rahoittamista tuoreimmista tutkimushankkeista. Palvelussa on tällä hetkellä Suomen Akatemian, Business Finlandin, Horizon2020-ohjelman sekä muutamien yksityisten säätiöiden tuoreimpia rahoituspäätöksiä. Kunkin rahoitusta saaneen hankkeen yhteydessä on lyhyt kuvaus hankkeesta ja sen tavoitteista. Sivusto tarjoaa myös yhteisen näkymän kaikkien suomalaisten tutkimusorganisaatioiden tiedettä ja tutkimusta koskeviin ajankohtaisiin uutisiin. Sivustoa seuraamalla saa siis hyvä kuvan siitä, mitä kaikkea uutta tutkimusmaailmassa on parhaillaan meneillään. Minkälaisia laitteita, mittausasemia, erityislaboratorioita Suomesta löytyy? Tutkimusinfrastruktuureilla tarkoitetaan tutkimusvälineiden, laitteistojen, aineistojen ja palveluiden kokonaisuuksia, jotka mahdollistavat tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, tukevat tutkijankoulutusta sekä opetusta ja palvelevat elinkeinoelämää ja yrityksiä. Julkisella rahoituksella hankittujen tutkimusinfrastruktuurien tulisi olla yhteiskäyttöisiä ja avoimia, toki käytöstä aiheutuvat kustannukset voidaan laskuttaa. Tiedejatutkimus.fi -sivulla esitellään tutkimusintrastruktuurit ja kuvataan niiden tarjoamat palvelut yhtenäisellä tavalla. Kullakin infrastruktuurilla on omat käyttöehtonsa, joiden puitteissa palveluiden ja laitteiden hyödyntäminen tapahtuu. Osa tutkimusinfrastruktuureista on kaikkien vapaasti käytettävissä, osaan taas tutkijoilla on ensisijainen pääsyoikeus. Yritysten on kuitenkin hyödyllistä tietää, millaisia infrastruktuureita on omalla alueella tai koko Suomessa tarjolla. Tutustuminen kannattaa Tutkimustietovaranto kokoaa tulevaisuudessa merkittävän osan Suomessa tehtävästä tutkimuksesta. Tämä on tärkeää, sillä julkisin ja yksityisin varoin tuotetun tutkimuksen tulokset tulee olla avoimesti ja laajasti kaikkien näkyvillä. Sivusto kannattaa ottaa tehoseurantaan, sieltä voit saada uusia ideoita ja ajatuksia omaan työhösi. Kirjoittajat Susanna Näreaho (FT) on entinen ympäristöalan tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä erityisasiantuntijana Metropoliassa. Seliina Päällysaho (FT, KTM) työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tutkimuspäällikkönä ja toimii Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen projektipäällikkönä. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu @SeAMK-verkkolehdessä 30.6.2020 (aukeaa SeAMK.fi)
20th International Conference on Web Engineering ICWE’20 Successfully Completed
June 9-12, 2020 was exciting times for Aalto University, Metropolia University of Applied Sciences, Tampere University, and University of Helsinki. We jointly hosted the 20th International Conference on Web Engineering (opens ICWE’20). The conference is one of the key events for the Web Engineering community, and this year it included one day of workshops, tutorials, and PhD symposium, followed by three days of the main event. When we for the first time promoted the event in Daejeon, South Korea in June 2019, the world was a very different place. We were worried about things such as venue (downtown, easily accessible, with nice places to visit nearby), getting to Finland (Finnair has a great network for entering Europe from various places) and social program (Helsinki has great restaurants and an option to go to a sauna by the seaside, in downtown). However, during the spring things took a different turn, and we basically had to abandon all the plans virtually overnight, leaving us two options, either to postpone the event or to go completely online. We decided to go for the latter -- what would have been more natural for a community of web engineering researchers and practitioners? This meant that the website became the portal of just about everything related to the conference, including links to live sessions, video presentations, slides, Slack channels, and so on. Despite our worries while organising things, it turned out that indeed it is feasible to organize an international conference completely online. Here’s a couple of ideas that we adopted that worked well. Staying focused online is harder than staying focused when someone is physically present and presenting. To allow the participants to familiarize with the topics, we collected video presentations of the accepted papers and put them online well before the event. To further focus on the essentials when online, we changed the format of the sessions. Usually, ICWE has had 1.5 hour sessions, with three 30 min presentations, consisting of 20-25 min presentation and 5-10 min questions. We shortened the sessions to 60 min, and the presentations to 20 min. Since full videos of presentations were available for viewing beforehand, the format of the presentation was 5 min for recap by the authors(s), and 15 min of interaction, questions, comments, and so on. This worked surprisingly well, and, given that communication is slower online than in in-premise situations, provided a nice opportunity to interact with the presenters. Keynotes were streamed live, to maintain excitement throughout the presentation. The three keynotes, presented by David Bryant (Fellow in Emerging Technologies, Mozilla), Prof. Dr. Olaf Zimmermann (University of Applied Sciences of Eastern Switzerland) and Jaakko Lempinen (Head of AI, YLE) all delivered number of experiences as well as inspired a lively discussion afterwards. Every session in the conference had a Slack channel, where the topics related to that session could be discussed. Many session chairs used the channel to discuss practicalities with the presenters, and the audience used that to raise questions. This definitely would work on a physical conference, too. While the event did not require any physical traveling, this is not to say that it was an easy four-day activity. Instead, the event was intense, and it was clearly possible to see the intensity of people, at least when they had their camera on. Having the event completely online also meant taking into account details such as the time zones while composing the program, which added a layer of complexity in the planning of the event. Goodbye all you ICWE’20 delegates, and thanks to those of you who helped us to organize the event. It was great to have you all in Finland, even if only remotely. Texts: Tommi Mikkonen and Niko Mäkitalo, University of Helsinki, Kari Salo, Metropolia; Kari Systä Tampere University, Markku Laine, Aalto University. -- This blog post is not editorial content of Tikissä.
Innovaatioprojektilla kehitettiin HyMy-kylän markkinointia
Aaron Antonovsky loi salutogeneesin eli terveyslähtöisen terveyskäsityksen korvaamaan vajavuuslähtöistä työnotetta eli patogeneesia (1). Salutogeenisen terveyttä korostavan teorian yksi pääkäsite on koherenssin tunne. Kun ihmisellä on vahva ja hyvä koherenssin tunne, niin hän kokee maailman jäsentyneenä, käsiteltävä kokonaisuutena ja tarkoituksenmukaisena (2) Salutogeenisen teorian koherenssin tunnetta kuvataan ymmärrettävyyden (comprehensible), hallittavuuden (manageable) ja merkityksellisyyden (meaningful) tunteiden myötä (3). Salutogeneesin teoriaa on hyödynnetty useissa kansainvälisissä sekä suomalaisissa tutkimuksissa, niin terveydenhuollon kuin muiden alojen ympäristöissä kuten sairaaloissa, arkkitehtuurissa ja yliopistoissa. Teoriaa on hyödynnetty tutkimuksissa, jotka ovat koskeneet eri kohderyhmiä, ikääntyviä, lapsia, mielenterveyskuntoutujia ja terveydenhuoltoalan opiskelijoita (4). Miten markkinoida innovatiivista oppimisympäristöä? Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkintoa suorittavien opiskeluun liittyvät käytännön harjoittelujaksot. Metropolia on avannut opiskelijoilleen vuoden 2020 alussa ohjatun käytännön harjoittelun oppimisympäristön nimeltään Hyvinvointia Myllypurosta, eli HyMy-kylän. Oppimisympäristössä harjoitellaan muun muassa asiakastyöskentelyn ammattikäytäntöjä. Opetusasiakkaiden tavoittamiseksi uuden palvelun markkinoiminen on tarpeellista. Metropolian opiskelijat suorittavat osana opintojaan innovaatioprojektin, jossa kehitetään oivaltavia ratkaisuja työelämän ajankohtaisiin tarpeisiin. HyMy-kylän markkinointi on ollut yksi innovaatioprojektin kohde. Koska markkinoinnilla tavoiteltiin terveyslähtöistä ja hyvinvointia huomioivaa, eikä niinkään oirekeskeistä tai rajoituksia korostavaa näkökulmaa, mukaan kytkettiin salutogeeninen teoria. Opiskelijatiimin ratkaistavaksi annettiin seuraavat kysymykset: Miten luoda markkinointia HyMy-kylästä, joka lisäisi ihmisen koherenssin tunnetta? Miten markkinoinnin voisi kokea terveyslähtöisesti? Miten markkinointi näyttäytyisi merkityksellisenä, ymmärrettävänä ja hallittavana? HyMy-kylän markkinointia kehittänyt opiskelijatiimi oli monialainen. Sen jäsenistä vain muutama tiesi ennalta, mitä salutogeeninen tarkoittaa. Opiskelijatiimin jäsenet odottivat saavansa lisää tietoa ja taitoa markkinointiin, erityisesti sosiaaliseen markkinointiin. Kaupallinen markkinointi tähtää tavaran tai palvelun myyntiin, kun taas sosiaalisen markkinoinnin tarkoitus on vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Tässä tapauksessa tavoiteltiin ihmisen käyttäytymisen muutosta, että ihminen kiinnittäisi huomiota omaan hyvinvointiinsa ja pitäisi hyvää huolta itsestään. Työkaluja innovointityöhön: tulevaisuuden muistelu Innovaatio-opintojen toteuttamisessa käytetään monenlaisia menetelmiä. Tulevaisuuden muistelu tai ennakointidialogi tunnetaan myös dialogisena verkostopalaverina5. Tulevaisuuden muistelua pidetään menestyksellisenä ennakoivana dialogityökaluna erilaisissa verkostotoimijoiden tapaamisissa. Menetelmä auttaa luomaan toiveikkuutta ja luottamusta omiin kykyihin sekä voimavaroihin. Menetelmää on tutkittu erilaisissa yhteisöissä ja asiakasryhmissä. Menetelmä kuuluu vaikutusten ja vaihtoehtojen tunnistamismenetelmiin, joilla voidaan kuvata tulevia vaikutuksia erilaisilla aikajanoilla, kuukausista vuosiin ja eläytyä mahdollisimman todenmukaisesti kuviteltuun tulevaisuuteen.6 Ohjasin työparini kanssa HyMy-kylän markkinointiin keskittynyttä ryhmää. Hyödynsimme yhdellä tapaamiskerralla Tulevaisuuden muistelu -menetelmää, jonka tarkoituksena on auttaa hahmottamaan sitä, miltä nykyhetken tekeminen näyttää muutaman vuoden päästä ja kuinka realistinen nyt tehty suunnitelma on. Kerroimme ensin tilanteen alustukseksi: “Tapaamme kahden vuoden päästä tästä eli noin vuonna 2022. Pohtikaa hetki, miten muistelette tätä projektia ja sen toteutumista”. Tämän jälkeen jokainen opiskelija mietti muutaman minuutin verran ja kirjoitti tyhjälle paperille asioita, joita ennakoi ja arvioi tapahtuvan seuraavan kahden vuoden aikana. Sen jälkeen purimme yhdessä heidän paperille kirjaamia asioita. Lähes jokainen oli kirjoittanut, että oli mukava tutustua muiden alojen opiskelijoihin ja he muistelivat hyvällä ja kiitollisin mielin toteutunutta projektia ja sen mukanaan tuomia oppimiskokemuksia, joista on ollut heille hyötyä työelämässä. Meidän projektiryhmän muistelussa tuli esille myös mahdollisia pelkoja ja epäilyjä projektissa mahdollisesti eteen tulevien haasteiden voittamisesta. Purkutilanne mahdollisti näiden asioiden tuomisen käsiteltäväksi ja näin ennakoida myös asioita, joiden ei oltu ajateltu onnistuvan. Menetelmä koettiin voimaannuttavaksi ja sen koettiin aidosti lisäävän ennakoimisen kykyä. Opiskelijat olivat pohtineet ja kirjoittaneet tulevaisuutta muistellessaan osittain samoja ja osittain täysin erilaisia näkökulmia. Muistelu koettiin voimaannuttava ja pelkoja vähentävänä, kun sai kirjoittaa jo toteutuneessa muodossa asioista, joiden toivottiin tapahtuvan. Jokainen toi omilla tulevaisuuden muisteluillaan keskusteluun jotain uutta, mikä auttoi laajentamaan toisten näkökulmaa asiaan. Onnistuneita lopputuloksia Innovaatioprojekti HyMy-kylän markkinoinnin parissa eteni hyvin ja odotetusti. Alku oli sekavaa ja hieman ahdistavaa, kunnes päästiin ideoinnista toteutukseen. Vastoinkäymisiä oli mm. henkilökemioissa ja vuorovaikutuksessa, niitä ratkottiin yhdessä opiskelijoiden kesken luottamuksellisessa ilmapiirissä. Opiskelijat työskentelivät neljässä pienryhmässä. Heidän innovointityönsä tuotoksia olivat Opiskelijoille suunnattu Hetki itselle! rentoutumishetki, jonka tavoitteena oli lisätä opiskelijoiden tietoutta eri rentoutumis- ja stressinhallintamenetelmistä ja antaa opiskelijoille mahdollisuus päästä kokeilemaan niitä. Metropolia Ammattikorkeakoulun sekä HyMy-kylän Facebook ja Instagram kanaville viiden arkipäivän mittaisen ”Viikon kampanjan”, joka koostui videomateriaalista, kuvista, sosiaalisen median tarinoista ja erilaisista aktivoivista kyselyistä HyMy-kylään liittyen. Esimerkkinä video, jossa esitellään toimintaa (aukeaa youtube.com). Myllypuro-seuran asukasyhdistyksen kanssa kehitetty Hetki hyvää -tapahtuma, jonka tavoitteena oli luoda pop-up-konsepti, jota olisi jatkossa mahdollista hyödyntää moniammatillisesti erilaisissa ympäristöissä eri ryhmille kohdennettuna. Posterit, joiden tarkoitus oli lisätä opiskelijoiden tietoutta HyMy-kylästä, jotta he voisivat parhaansa mukaan hyödyntää kylän oppimisympäristöä omassa opiskelussaan sekä oman hyvinvointinsa tukemisessa. Iso kiitos inno-ohjaaja kollegalleni Ulla Nikupaavolle panostuksesta, tuesta ja asiantuntijuudesta. Lähteet Kuntoutusportti. Koherenssin tunne ja kuntoutuminen (aukeaa kuntoutusportti.fi). Päivitetty 10.02.2012. Lindström, Bengt - Eriksson, Monica 2008. Salutogeneesin teoria nostaa hyvän elämän voimavarat esiin. Suomen Lääkärilehti 63(6), 517-519. Mittelmark, MB - Bauer, GF 2017: The Meanings of Salutogenesis. Teoksessa Mittelmark MB, Sagy S, Eriksson M, Bauer GF, Pelikan JM, Lindströ, B & Espnes GA.: The Handbook of Salutogenesis. Springer, Switzerland. Mittelmark, MB – Sagy, S – Eriksson, M - Bauer, GF – Pelikan, JM - Lindström, B - Espnes GA. 2017. The Handbook of Salutogenesis. Springer, Switzerland. Hyvönen M. 2011. Tulevaisuuden muistelulla kohti yhdessä näkemistä: Tutkimus dialogisten menetelmien käytöstä työyhteisöjen kehittämisessä (aukeaa PDF osoitteessa core.ac.uk) Pro gradu- tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Yhteiskuntatieteiden laitos. Kokko R.-L. 2007. Tulevaisuuden muistelu -palaveri – toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä (aukeaa urn.fi). Yhteiskuntapolitiikka 72 (2007):2:166-174. Kirjoittaja Mirka Peththahandi on osteopatian lehtori Metropoliassa. Hän on vastavalmistunut terveyden edistämisen YAMK tutkinto-ohjelmasta ja kiinnostunut salutogeneesin tarjoamasta näkökulmasta, joka sopii lähes joka paikkaan. Hän on ollut useissa innovaatioprojekteissa mukana ja innostuu herkästi ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä.
Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan kansainvälisillä projekteilla
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä korostuu erilaisten asiakkaiden erilaiset tarpeet. Monikulttuurisen hoitotyön tutkijat ja asiantuntijat ovat tuoneet esille, että kulttuurin ilmiön tutkiminen ja tunnistaminen on otettava huomioon myös terveydenhuollossa. Kulttuurin vaikutuksia tulee pohtia muun muassa asiakkaan terveyden lukutaitoon, terveyskäyttäytymisen muotoutumiseen kuin bioetiologisiin tekijöihin eli siihen, miten perintötekijät ovat liitoksissa terveyteemme. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme kansainvälisen vaihdon merkitystä kulttuurisen kompetenssin kehittymisessä. Kulttuurinen kompetenssi Kulttuuriosaaminen tarkoittaa erilaisten kulttuuristen taustojen ymmärtämistä, kykyä viestiä muiden kulttuurien edustajien kanssa ja kykyä sopeutua (tarvittaessa) paikallisiin olosuhteisiin ja rajoituksiin. Kompetenssilla tarkoitetaan kelpoisuutta, osaamista ja pätevyyttä. (YSA 2016). Papadopoulos (2003) määrittelee kulttuurisen kompetenssin kyvyksi reagoida tehokkaasti eri kulttuureista ja taustoista tuleviin ihmisiin siten, että se voi auttaa terveysalan ammattilaisia tarjoamaan palveluja, jotka vastaavat potilaiden kulttuurisiin ja viestintätarpeisiin. Kulttuurinen kompetenssi koostuu Campinha-Bacoten (2002, 2018) mukaan kulttuurisesta tietoisuudesta, tiedosta ja taidoista sekä tahdosta/motivaatiosta ja kulttuurisesta vuorovaikutuksesta. Terveydenhuollon ammattilainen tarvitsee kulttuurista kompetenssia hoitotyön toteuttamiseksi. Kulttuurinen kompetenssi voidaan nähdä prosessina, joka vaikuttaa ihmisen arvomaailmaan, asenteisiin ja toimintaan, ja se kehittyy ajan myötä. Tiedostamalla halunsa kehittää kulttuurista tietoisuutta, tietoja ja taitoja ja haluamalla tutustua vieraan kulttuurin edustajiin, voi kehittää omaa kulttuurista kompetenssiaan. Kansainvälinen liikkuvuus ja kulttuurinen kompetenssi Dunagan ym. (2016) tekemässä tutkimuksessa kuvattiin sairaanhoitajaopiskelijoiden ilmoittamia ennakkoluuloja. Tutkimuksessa todettiin, että kulttuuriseen kompetenssiin johtavan prosessin esteiden, kuten ennakkoluulojen, poistaminen voi olla vaikeaa. Opiskelijat voi kuitenkin saada reflektoimaan esimerkiksi luokkahuoneessa, simuloiduissa tilanteissa tai kliinisissä harjoitteluissa vaikeita kysymyksiä, kuten miten he voivat osoittaa kunnioitusta potilaita kohtaan, tai ansaitsevatko jotkut potilaat parempaa hoitoa kuin toiset rodun, uskonnollisen vakaumuksen tai muiden erojen perusteella. Opiskelijalähtöinen toiminta keskittyen näihin vaikeisiin kysymyksiin voisi auttaa opiskelijoita ymmärtämään empatiaa, ihmisarvoa ja kunnioitusta, ja siten edistää heidän kulttuurista kompetenssiaan hoitotyössä. Kansainvälinen vaihto-opiskelu on yksi keino kehittää kulttuurista kompetenssia, vaikkapa kliinisessä harjoittelussa. CIMOn Global Mindedness -kyselyn perusteella kansainvälinenvaihto ulkomailla opiskelijoiden oman arvion mukaan oli kehittänyt sekä sosiaalisia- että vuorovaikutustaitoja. Lisäksi se oli kasvattanut kykyä toimia erilaisissa kulttuureissa sekä lisännyt ymmärrystä siitä, kuinka toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Enemmistö opiskelijoista koki ulkomaanjakson vaikuttaneen näkemykseen omasta itsestä tai vaihdon kohdemaasta ja kotimaasta. (CIMO 2015.) Kansainväliset projektit Metropoliassa kulttuurisen kompetenssin kehittäjinä Kansainvälisellä liikkuvuudella voidaan vahvistaa kulttuurista kompetenssia parhaiten silloin, kun kansainvälinen yhteistyö on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Projektiyhteistyöllä varmistetaan tavoitesuuntainen toiminta. Opiskelijat ovat olleet aktiivisia toimijoita esimerkiksi seuraavissa projekteissa: Transnational co-operation in the field of health care safety culture and chronic disease management Interdisciplinary education in nursing and oral health care of elderly The common risk factor- Developing an international e-learning course for oral hygiene students in Finland and Japan MANPIT, Metropolia and NP innovate together. Metropolian koordinoimissa kansainvälisissä projekteissa opiskelijat ovat päässeet toimimaan monikulttuurisessa toimintaympäristössä projekteihin osallistuessaan. Metropolian opiskelijoille erilaisia tapoja osallistua osana opintojaan ovat olleet suorittaa projektin aikana kolmen kuukauden harjoittelun suorittaa lyhyemmän yhden tai kahden viikon intensiivisen harjoittelun osallistua kotikansainvälistymistä tukeviin tapahtumiin, kuten kansainvälisyysviikon ohjelmaan osallistua projektin tuottamiin yhteiskehittely- ja koulutustilaisuuksiin osallistua verkkokursseihin. Opiskelijat ovat osallistuneet projektin aikana muun muassa projektin toimintaan järjestämällä Suomeen tuleville opiskelija- ja opettajavieraille ohjelmaa. Suuhygienistiopiskelijat ovat esimerkiksi järjestäneet viime vuosina vierailuja vierailijoille Suomenlinnaan ja Porvooseen. Näitä aktiviteetteja suunnitellessaan he ovat pohtineet ja suunnitelleet ohjelmaa vierailijoiden näkökulmasta ja päässeet harjaantumaan kulttuurisissa tiedoissa ja taidoissa. Esimerkiksi The common risk factor -projektissa keskeisenä tavoitteena on ollut tuottaa yhteinen kansainvälinen verkkokurssi. Verkkokurssin kehittämiseen on kuulunut opintojakson sisällön tuottamista yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tätä on tuotettu esimerkiksi ohjatulla opiskelijoiden pienryhmätyöskentelyllä, jonka aikana opiskelijoiden substanssiosaaminen suun terveyden ja yleisterveyden yhteydestä on lisääntynyt erityisesti globaalin ja vertailevan sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta. Opiskelijat pohtivat, miten sosiaalipolitiikalla ohjataan kansalaisia tekemään terveellisimpiä elämäntapavalintoja, ja kuinka nämä keinot eroavat Suomessa ja Japanissa. Mitä ja miten opiskelijat oppivat? Opiskelijoiden kulttuurisen kompetenssin kulttuurisen vuorovaikutuksen osa-alue vahvistuu opiskelijoiden ollessa kansainvälisessä vaihdossa. He oppivat ilmaisemaan omia mielipiteitään rakentavammin, koska uudessa ja vieraassa kulttuurissa omien mielipiteiden esittäminen ei voi tapahtua siten, kuten Suomessa on tottunut tekemään. Altistuminen itselle vieraalle toimintaympäristölle saa opiskelijan reflektoimaan ja pohtimaan omia vuorovaikutustapojaan. Erityisesti vapaamuotoinen vuorovaikutuksen toteutuminen on tärkeää. Suuhygienisti-opiskelijat ovat tuoneet esille kansainväliseen vaihtoon liittyviä huomioitaan: erittäin antoisaa on ollut keskustella muiden paikallisen kohdemaan opiskelijoiden ja muista maista tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa vaikkapa lounastamisen merkeissä. Kulttuurisen kompetenssin oppiminen ei ole tähtitiedettä, vaan se voi olla arkipäivän elämää yhdessä muiden kanssa! Projektit Transnational co-operation in the field of health care safety culture and chronic disease management, Interdisciplinary education in nursing and oral health care of elderly, The common risk factor - Developing an international e-learning course for oral hygiene students in Finland and Japan, sekä MANPIT, Metropolia and NP innovate together ovat saaneet rahoituksen Opetushallituksen Aasia-ohjelmasta. Kirjoittajat Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti opiskelijoiden oppimisen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Lähteet: Campinha-Bacote, J. (2002). The Process of Cultural Competence in the Delivery of Healthcare Services: A Model of Care. Journal of Transcultural Nursing, 13: 3, 181-184. Campinha-Bacote, J. (2018) "Cultural Competemility: A Paradigm Shift in the Cultural Competence versus Cultural Humility Debate – Part I" OJIN: The Online Journal of Issues in Nursing Vol. 24, 1. CIMO. (2015). Muuttaako ulkomaanjakso opiskelijan asenteita? FAKTAA EXPRESS 1A/2015. PDF-dokumentti. Dunagan, P. & Kimble, L. & Gunby, S. & Andrews, M. (2016) ”Baccalaureate Nursing Students' Attitudes of Prejudice: A Qualitative Inquiry”, .Journal of Nursing Education; Thorofare Vol. 55, Iss. 6, 345-348. Papadopoulos, I. (2003). The Papadopoulos, Tilki and Taylor model of developing cultural competence in nursing. Journal of Health, Social and Environmental Issues. Vol 4. 1-5. YSA (2016). -Finto Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. YSA-Yleinen suomalainen asiasanasto Haku sanalla kompetenssi.
Terveyden edistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa
On tärkeää ymmärtää, että vaikka sairaanhoitajan työ kohdistuu useimmiten yksilöön, työllä on merkittävä kansanterveydellinen vaikutus. Sairaanhoitajakoulutuksen tulee pystyä osaltaan vastaamaan kansanterveyden haasteisiin ja pyrkiä kouluttamaan hoitoalan ammattilaisia, joilla on osaamista terveyden edistämiseen. Hoitoalalla tarvitaan runsaasti tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa. Sairaanhoitajien työolot, työhyvinvointi ja alan vetovoimaisuus puhuttavat paljon ja nämäkään eivät saisi jäädä huomiotta hoitotyön koulutuksessa. Sairaanhoitajien oma terveyden edistäminen on vähintään yhtä merkityksellistä kuin koko väestön. Sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan työssään entistä enemmän terveyden edistämiseen liittyvää osaamista ja tämä edellyttää terveyden edistämisen opetuksen vahvaa asemaa sairaanhoitajakoulutuksessa. Sairaanhoitajien ammatillinen osaaminen on tärkeä osa terveydenhuoltoa, koska sillä on vaikutuksia muun muassa potilasturvallisuuteen, kansanterveysongelmien ehkäisyyn ja terveydenhuollon kustannuksiin (², ⁷). Käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja palvelu-uudistus eli sote-uudistus luo uusia vaatimuksia sairaanhoitajan ammatilliselle osaamiselle (⁶, ⁸, ⁷) ja sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen voidaankin sanoa olevan osa sote-uudistusta (⁹). On tärkeää, että ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti mukana tässä kansallisessa, suuressa terveydenhuollon muutoshankkeessa, joka sote-uudistus on. Terveyden edistäminen edellyttää tietoa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden kautta vaikuttamisesta. Tietojen lisäksi tarvitaan taitoja, joilla luodaan luottamukseen perustuva yhteistyösuhde potilaan kanssa sekä vahvistetaan yksilöiden ja ryhmien omia voimavaroja. (¹¹) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen myötä sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan entistä monipuolisempia terveyden edistämiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Esimerkiksi omahoidon tukeminen lisääntyy sairaanhoitajan työssä jatkuvasti ja digitalisaation myötä palveluita tarjotaan monin eri tavoin. Omahoidolla tarkoitetaan potilaan itsensä toteuttamaa näyttöön perustuvaa hoitoa, joka on yhdessä ammattihenkilön kanssa suunniteltua ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa. Omahoidon tukemisessa ammattihenkilö toimii ikään kuin valmentajana. (¹²) Millaista osaamista terveyden edistäminen vaatii? Vaikuttava ja laadukas terveyden edistäminen edellyttää sen parissa työskenteleviltä oikeanlaista ja riittävää osaamista. Vaikuttavuutta ei voida saavuttaa ilman terveyden edistämisen asiantuntijuutta. Terveyden edistäminen ja sen kehittäminen vaatii, että osaamisalueet ovat selkeästi määritelty (¹⁰,¹). International Union for Health Promotion and Education (⁵) eli IUHPE on määritellyt terveyden edistämisen keskeiset osaamisalueet, joita on yhteensä 11 (kuvio 1). Määritelmän mukaan terveyden edistämisen ydinosaaminen perustuu eettiseen ja tiedolliseen osaamiseen, johon loput yhdeksän osa-aluetta nojaavat. Nämä osa-alueet ovat muutoksen mahdollistaminen terveyden puolesta puhuminen välittäjänä toimiminen viestintä johtaminen terveystarpeiden arviointi terveyden edistämisen suunnittelu toimeenpano tutkimus ja arviointi Terveyden edistämisen osaamisalueet sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa Vastikään julkaistussa pro gradu-tutkimuksessa Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa selvitettiin, miten edellä esitetyt IUHPE:n määrittelemät terveyden edistämisen ydinosaamisalueet ja niiden osaamisvaatimukset näyttäytyvät sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmissa. (⁴) Pro gradu-tutkielman idea sai alkunsa Health Promotion Programme-hankkeesta (HPP), joka oli Tallinnan yliopiston Haapsalu Collegen, Haapsalun ammatillisen koulutuksen keskuksen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke. HPP -hankkeessa kehitettiin terveyden edistämisen opetussuunnitelmia IUHPE:n ydinosaamisalueiden sekä kansallisesti Suomessa ja Virossa kansanterveyden ammattilaisten ja asiantuntijoiden tunnistamien osaamistarpeiden pohjalta. (³) Pro gradu -tutkimuksen mukaan suomalaisten sairaanhoitajakoulutusten vuosien 2018-2019 opetussuunnitelmien opintojaksoissa oli tavoitteita liittyen kaikkiin terveyden edistämisen ydinosaamisalueisiin, mutta osaamisalueet painottuivat eri tavoin eri ammattikorkeakouluissa. Opetussuunnitelmissa korostuneet osaamisalueet olivat eettinen ja tiedollinen osaaminen terveyden edistämisen suunnittelu ja toimeenpano muutoksen mahdollistaminen Terveyden puolesta puhuminen, johtaminen ja välittäjänä toimiminen olivat vähiten esiin tulleita osaamisalueita. Tuloksista ilmeni, että terveyden edistämisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuli vähäisesti esille sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa, eikä tämä tue esimerkiksi kansallista tavoitetta terveyserojen kaventamisesta. (⁴) Lähteet Battel-Kirk B, Van der Zanden G, Schipperen M, Contu P, Gallardo C, Martinez A, Garcia de Sola S, Sotgiu A, Zaagsma M, Barry M. Developing a Competency-Based Pan-European Accreditation Framework for Health Promotion. Health Education & Behavior. 2012;39:672-680. Hahtela N, Meretoja R. Sairaanhoitajan työnkuvan muutokset sote-uudistuksessa. Tutkiva hoitotyö. 2017;15:36-37. Health Promotion Programme 2016-2019 verkkosivu, aukeaa toiseen palveluun Huuskonen M. Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa: dokumenttianalyysi. Pro gradu -tutkielma (aukeaa PDF). Itä-Suomen yliopisto: 2020. International Union for Health Promotion and Education. Core Competencies and Professional Standards for Health Promotion (aukeaa PDF). Full version. April 2016. Juujärvi S, Sinervo T, Laulainen T, Niiranen V, Kujala S, Heponiemi T, Keskimäki I. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa. Päätösten tueksi 3/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (aukeaa PDF). Kajander-Unkuri S. Nurce Competence of Graduating Nursing Students. Väitöskirja. Turun yliopisto: 2015. Maijala V. Health Promotion in Primary Health Care Registered Nurses’ Appointments. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto: 2016. Rautiainen E, Vallimies-Patomäki M, Aitamurto J, Merasto M, Moisio E-L, Tepponen M. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen –Kehittämisehdostukset tukemaan työelämän muutosta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Hoitotyön jaosto. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:61 (aukeaa PDF). Shilton T, Howat P, James R, Hutchins C, Burke L. Potential uses of health promotion competencies. Health Promotion Journal of Australia.2008;19:184-188. Sosiaali- ja terveysministeriö. Koulutuksella osaamista asiakaskeskeisiin ja moniammatillisiin palveluihin. Ehdotukset hoitotyön toimintaohjelman pohjalta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:7 (aukeaa PDF). Kirjoittajat Mirjami Huuskonen työskentelee sairaanhoitajana Peijaksen sairaalan sijaispoolissa. Työn ohella hän viimeistelee kansanterveystieteen maisteriopintoja Itä-Suomen yliopistossa sekä aloittelee ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa. Kiinnostuksen kohteena Mirjamilla on terveyden edistäminen ja sen opetus ja kehittäminen. Vapaa-ajallaan Mirjami keskittyy omaan ja perheensä terveyden edistämiseen muun muassa lenkkeilemällä ja puuhailemalla lastensa kanssa. Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.
Yhdessä kehittäen kuntoutuksen osaamista – murroksessa oleva sosiaali- ja terveysala
Mitä muutospaineita kuntoutusosaamisella on? Kuntoutusalan ammattilaisten tulevaisuuden menestys vaatii elinikäistä oppimista ja osaamisen uudistamista. Samalla alan koulutusorganisaatioiden on pohdittava omaa kehittymistään sekä uusia tapoja tehdä yhteistyötä työelämän kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita pyritään ratkaisemaan toiminnan painopistettä siirtämällä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Toiminnan muutoksen tavoitteena on: kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut parantaa saatavuutta turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti. (1) Nämä hallituksen linjaukset kasvattavat lähitulevaisuudessa sote- ja varhaiskasvatusalan työvoiman kysyntää, joka koskettaa myös kuntoutus sektoria. (2) Työn murrosta tapahtuu vahvasti teknologisen kehityksen seurauksena. Kun tähän muutokseen kytkeytyy tekoäly ja siihen liittyvä syväoppiminen, niin muutosvauhti on aina vain kiihtyvä (3). Kuntoutuksen uudistamiskomitean toimenpide-ehdotuksissa (4) kuntoutuksen uudistamisen kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu yhdenvertainen, kustannustehokas ja ohjattava kuntoutusjärjestelmä, jolla tuetaan ja vahvistetaan kuntoutujan arjessa, työssä ja opiskelussa pärjäämistä kotona asumista ja aktiivista osallistumista työurien pidentämistä. Vaaditaan siis yhä monialaisempaa toimintaa, joka yhdistää yhteiskunnan eri sektoreita ja toimintoja, sillä kuntoutus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan prosessi. Vaaditaan uudenlaisia toimintamalleja ja osaamista, jotta nämä tavoitteet saavutetaan. Kuntoutusosaamisen kehittyminen Sujuvien ja tehokkaasti toimivien kuntoutumis- ja kuntoutusprosessien toteutumisen kannalta oleellista ja tärkeää on, että kuntoutuksessa rakennetaan yhteistä ymmärrystä kuntoutuksen ja kuntoutumisen eri ilmiöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi toimintakyvyn kokonaisvaltainen ymmärtäminen sekä digitalisaation ja kehittyvän teknologian tuomat mahdollisuudet. Kuntoutusalan osaamiskeskittymän osaamisen uudistamisen kehittämisohjelmassa on tarkasteltu laaja-alaisesti kuntoutusalan yhteistä osaamista ja tietoperustaa erityisesti koulutuskentän näkökulmasta. Kokonaisuutta on hahmotettu muun muassa tarkastelemalla eri kuntoutusalan ammattien ydinosaamiskuvauksia Maailman terveysjärjestön (WHO) ja kuntoutuksen uudistamiskomitean määritelmiä kuntoutuksesta tutustumalla Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja Opetushallituksen (OPH) viimeaikaisten raporttien sisältöihin, jotka käsittelevät kuntoutusalan osaamista sekä kehityssuuntia. Ydinosaamiskuvausten ja raporttien pohjalta on tunnistettu selkeitä osaamiskokonaisuuksia, jotka läpileikkaavat kaikkia kuntoutusalan tutkintoja. Yhteisen osaamisen rakentamisen ohella on myös tärkeätä kehittää kuntoutuksen eri tutkintojen omaa tietoperustaa. Kuntoutusalalla tarvitaankin niin jaettua osaamista kuin integroivaa ja rajatyöosaamistakin. Näiden kautta mahdollistetaan laaja-alainen ymmärrys kuntoutuksen ilmiöistä, jotka ovat yhteisiä kuntoutuksen eri toimijoille, taataan vahva ammattispesifinen osaaminen sekä laajennetaan kuntoutusosaamista yli perinteisten toimenkuvien. Kuntoutuksen koulutuskentässä yksi mahdollisuus yhteisen tietoperustan rakentamisessa on tuottaa koulutusta ja osaamista verkostokorkeakoulumaisen rakenteen avulla. Tässä mallissa korkeakoulut verkostona tuottaisivat verkko-opetusta hyödyntäen kuntoutusalan yhteiseen osaamisen tai eri spesifisiin osaamisiin liittyviä opintoja. Osaamisen uudistamisen kehittämisohjelmassa työstetään ja tarkastellaan tämän kaltaisen järjestelmän toteuttamisen mahdollisuuksia sekä pohditaan malliin sopivia koulutussisältöjä. Kuntoutusalan osaamiskeskittymäverkostostosta 7 ammattikorkeakoulua osallistui ristiinopiskelun kehittäminen -hankkeeseen pilotoimalla kuntoutusalan eri opintoja ristiinopiskelumallin kautta. Ristiinopiskelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden mahdollisuutta osallistua tietyn ammattikorkeakoulun opintoihin. Pilotointi toteutettiin Campus-online järjestelmän kautta verkko-opintoina. Pilotointiin osallistuneiden opiskelijoiden ja opettajien antama palaute tämänkaltaisesta opintojen toteuttamisesta oli erittäin positiivinen. Ristiinopiskelun pilotista saadut kokemukset toimivat hyvänä pohjana myös verkostokoulumaisen rakenteen kehitystyössä. Jatkuvan oppimisen haasteet Suomalainen koulutusjärjestelmä on suuressa muutoksessa, joka haastaa korkeakoulut niin kansallisesti vuoropuheluun keskenään kuin työelämän kanssa. Kansallisen työn lisäksi, jossa laaditaan kuvausta jatkuvan oppimisen toimintamalleista ja periaatteista, tarvitaan alakohtaisia ketteriä malleja vahvistamaan ja edistämään osaamista, joka uudistaa työelämää ja työelämän osaamista. (2) Opetusministeriö (1) noustaa esille kyvyn vastata ennakoivasti teknologian kehitykseen ja työn murroksesta aiheutuviin uudelleen- ja täydennyskoulutustarpeisiin. Kuntoutuksen alueen koulutuskentässä on erityisen tärkeä tarkastella koko koulutusjatkumoa kokonaisuutena, niin ettei se muodosta sirpaleista kokonaisuutta. Koulutuskokonaisuudet tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia toimia kuntoutuksen eri sektoreilla yhä monimuotoisemmissa tehtävissä sekä valmiudet toimia yli sektorirajojen monialaisesti erilaista osaamista hyödyntäen. Uudenlaiset toimintamallit tarjoavat laaja-alaisia mahdollisuuksia, niin että kuntoutujan arkea hyödyntävät ratkaisut ovat joustavia ja asiakasymmärrykseen perustuvia. Koulutukselta edellytetään korkeatasoisuutta ja laadukkuutta, niin että sen tuottama osaaminen on vahvasti näyttöön perustuvaa. Koulutus on yhä enemmän kansainvälistä, niin että sitä tuotetaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Erilaiset koulutuksen tuottajat tekevät tiiviisti yhteistyötä verkostoissa, toisaalta koulutus on myös erittäin kilpailtua. Tätä yhteistyötä on kuntoutusalan valtakunnallisessa verkostossa tehty ja koko ajan pyritään saamaan myös muita toimijoita mukaan ammattikorkeakoulujen lisäksi. Uusi ja uudistuva osaaminen 2020-luvulla kuntoutuksen alueella Työelämän toimijoilta kysyttiin tammikuussa 2019, miten he näkevät tulevaisuuden osaamisen kuntoutuksen alueella. Vastauksissa tuli vahvasti esille nykyisen osaamisen kehittäminen, niin laadukkaaksi kuin vaikuttavaksi. Tutut teemat asiakaslähtöisyys, ohjausosaaminen, digitalisaatio kuin moniammatillinen toiminta nähtiin tärkeinä, ja niitä pitää kehittää edelleen. Työntekijyyteen ja sen hallintaan liittyvät osaamiset olivat myös vahvasti esillä kuten itsensä johtaminen, talousosaaminen, tiimityötaidot. Lopuksi voi varmaan todeta, että muutoskyvykkyys ja kyky valmistautua muutoksiin nähtiin keskeisinä tulevaisuuden taitoina. Lähteet Jatkuvan oppimisen kehittäminen; Työryhmän väliraportti Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:19 (aukeaa valtioneuvosto.fi). Toimialaraportit Sosiaali- ja terveyspalvelut. 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:1 (aukeaa valtioneuvosto.fi) Varamäki Aku. 2019. Future Proof - tulevaisuuden työkirja. Docendo, Jyväskylä. Kurtti, J. & Meriläinen, R. (2017). Havaintoja osaamisen rakentumisesta ja tulevaisuuden osaamistarpeista terveysalalla. HAMK Unlimited Scientific 29.10.2017. (aukeaa hamk.fi) Kohti osaamisen aikaa. 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. Sitran selvityksiä 146. Helmikuu 2019. (PDF-tiedosto sivulla sitra.fi) Kysely 2019 kuntoutuksen amk verkosto (ei julkaistu): Uusi ja uudistuva osaaminen 2020-luvulla kuntoutuksen alueella. Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily. Pekka Anttila työskentelee Metropoliassa tutkintovastaavana ja lehtorina kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri, jalkaterapeutti ja opettaja. Pekka on kiinnostunut erityisesti teknologiaa hyödyntävien kuntoutusratkaisuiden kehittämisestä, biomekaniikasta ja näyttöön perustuvan tiedon soveltamisesta kliiniseen työhön. Hän myös pitää moniammatillisesta yhteistyöstä. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat pyöräily eri muodoissaan ja frisbeegolf.
Innovation Project Dosis
Artificial intelligence -based solutions in radiation dose management (Dosis) project is an international collaboration project between Singapore Institute of Technology and Metropolia University of Applied Sciences. The main goal of the project is to study the potential of the AI used in medical imaging and produce a review articles from the topics by the means of co-creative learning pedagogy. Participants of this project comprise five lecturers and 17 students: 13 from radiography and 4 from ICT. The students were divided into four groups. Each group had student members from Metropolia and SIT, and each group was guided by a lecturer, either from Metropolia or SIT. We started working on the Dosis project at the beginning of this year, and a lot of thing has happened during this time. It was planned that our fellow students from Singapore would visit us here in Finland during May, but unfortunately the whole world was shaken by a new unknown virus. This corona virus outbreak made us think of a new way to interact with each other. Fortunately, our professors planned that our intensive week would be realised by Zoom web conferencing application. That way we could carry on with our articles. The working language during the whole project was English. We started our intensive week on Tuesday the 12th of May with a presentation of the project by our principal lecturer Eija Metsälä. She went over the goals of the intensive week and had a brief presentation about our new campus and showed a video about Helsinki. We also saw a presentation of Singapore Institute of Technology. After this brief presentation, we started to work on our articles in breakout rooms in Zoom. As a pre-assignment for the intensive week we planned our objectives of the day and learning goals of the week. Co-creative learning was one of the main goals of the week. The group topics were: Using convolutional neural network to convert plain X-ray images to 3D models Exploring the potential of artificial intelligence in radiology workflow and dose optimization in chest radiography Deep learning reconstruction in CT imaging The use of artificial intelligence deep learning to aid dose optimization in low-dose computed tomography to yield superior results. All the articles were produced using scoping review methodology. As it can be seen in the group topics, two articles were about plain radiography and two about CT imaging. During breakout sessions, each group worked on their own article, depending on what phase of writing they were at. For instance, we went through the already produced materials with our guiding professor from Singapore and chose from collected articles the relevant ones to write about. Article structure was modified, the text and tables clarified and corrected, and the article content carefully improved. On Thursday we presented our works to other groups and then made a self-evaluation and a peer evaluation. Based on the peer evaluation, we continued finishing the sections background, materials & methods and the results. Discussion and conclusion are to be finalized during the intensive week 2 in autumn 2020. On Friday we kept on working in breakout rooms. During the whole week, a lot of work was done even in the spare time and it can be seen in the articles. Our intensive week consisted of three Zoom meetings from 8 o’clock till 12 o’clock Finnish time (1pm to 5pm Singaporean time). Despite some technical difficulties on our learning platform, time went past quickly. Soon we noticed that it was time to wrap up our intensive week with final presentation, peer reviews and feedback from each other’s. Everybody was able to share their experiences on a Google Jamboard (see below) and the lecturers asked us to fill in the evaluation of the intensive week. Although there is still a lot of work to do with our articles, we managed to create a logical structure to our learning outcomes. During the week all of us experienced something new by co-creative learning and how it is to work from our homes in such a big project. We students learnt a lot about scientific writing, review techniques, teamwork, project working, online working, artificial intelligence and radiography. It was very beneficial when students from different degree programs worked together: they could help each other understand the basics of artificial intelligence, plain radiography and CT imaging, as well as many other subjects (picture 1). All in all, our intensive week went past quickly and left us many things to chew on with our article and future work. Yet, we look forward seeing our fellow students in Singapore in October if the world situation let us. The finalized articles have been planned to be published in scientific journals and maybe some abstracts will be represented in upcoming radiology congresses. In collaboration with: Tämä sisältö on Tikissä-blogin toimittamatonta aineistoa.
Uusia kestävämpiä liikkumispalveluja kokeilussa pääkaupunkiseudulla
Yhä useampi on kiinnostunut kokeilemaan ympäristön kannalta kestävämpiä liikkumisratkaisuja ja siirtymään kulkuneuvojen omistamisesta jakamistalouteen. Myös Suomessa ihmiset ovat löytäneet kaupunkipyörät ja sähköiset potkulaudat ja kyytien jakaminen ja kulkuneuvojen yhteiskäyttö lisääntyvät. Professori Arto O. Salosen (2020) johtamissa liikenteen murrosta selvittävissä tutkimuksissa on osoitettu, että turvallinen, kohtuuhintainen, ruuhkaton ja vähähiilinen liikkuminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistä ja eri sektoreiden välistä yhteistyötä. Pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on helppo ja vaivaton tapa liikkua paikasta toiseen. Silti on alueita, joihin pääsy koetaan vaikeaksi. Tämä voi olla esteenä kohteiden ja kohteissa toimivien yritysten kehittymiselle ja kasvulle. Tällaisia ovat esimerkiksi luontokohteet matkailukohteet kehittyvät asuinalueet uudet työpaikka-alueet. Markkinalähtöisiä liikkumispalveluita tarvitaan täydentämään julkisia palveluja. Uudet palvelut hyödyntävät digitaalisia ja älykkäitä ratkaisuja, huomioiden niin matkailijoiden, työntekijöiden kuin asukkaidenkin toiveita erilaisilla pääkaupunkialueilla. Miten kehittää näistä palveluista asiakaslähtöisiä ja kannattavia? Uusia palveluideoita pitää päästä testaamaan aidossa kaupunkiympäristössä, jotta saadaan arvokasta käyttäjäpalautetta tietoa markkinoista tietoa markkinoiden tarpeista. Monella vielä alku- tai kasvuvaiheessa olevalla yrityksellä ei ole testaamiseen riittävästi omia resursseja, osaamista ja kontaktiverkostoa. Tarvitaan yhteistyötä kaupunkien, yritysten, korkeakoulujen ja kehitysorganisaatioiden välillä, jotta yritykset saavat tukea uusien markkinalähtöisten palvelujen kehittämisessä ja liiketoiminnan synnyttämisessä. Jakamistaloutta ja lisäarvoa liikkumiseen digitaalisilla ratkaisuilla - maalla ja merellä 6Aika Perille asti -hankkeessa kokeiltiin 19 erilaista liikkumiseen ja niin kutsutun viimeisen kilometrin eli ”Last Mile” -saavutettavuuteen liittyvää palveluratkaisua. Kokeilut tapahtuivat sekä maalla että merellä Helsingin Jätkäsaaressa, Espoon Rantaraitilla, Nuuksion kansallispuistossa ja Vantaan Aviapoliksessa vuosina 2018-2019. Monessa kokeilussa korostui digitaalisten ratkaisujen tuoma lisäarvo ja jakamistalous ja kulkuvälineiden yhteiskäyttö. Mielenkiintoisia uusia palveluja, jotka jatkuvat ja kehittyvät hankkeen jälkeenkin: ZoneAtlas Oy:n Nuuksioon.fi -palvelu, joka yhdistää julkiset liikenneyhteydet ja alueen retkeilyreitit retkiehdotuksiksi kansallispuiston kävijöille. Metsähallitus on kiinnostunut jatkamaan ja skaalaamaan tätä palvelua myös muihin kansallispuistoihin. ZoneAtlas kehitti saman idean pohjalta myös lentoliikenteen vaihtomatkustajille suunnatun Stopoverguide.fi -palvelun, jota kokeiltiin Vantaalla. Espoon Rantaraitilla kokeiltiin jakamistalouteen perustuvaa Skipperin kaupunkivenepalvelua, josta saa vuokrata soutuveneitä ja moottoriveneitä ennakkovarauksella digitaalisen palvelun kautta. Kokeilun aikana palvelua käyttäneistä 45 % ilmoitti, ettei olisi veneillyt ilman palvelua. Palvelu jatkuu pääkaupunkiseudulla ja laajenee kesällä 2020 muihinkin kaupunkeihin. Helsingin Jätkäsaaressa Pallo-Pojat Juniorit ry:n (PPJ) kehitti ja testasi Pelikyyti-mallin lasten harrastus- ja pelikyytien järjestämiseksi. Mukana oli yhteensä 11 koulua Helsingistä ja n. 200 lasta ja kyytejä ajettiin viikoittain noin 650 kappaletta. Mukana olleet perheet pitivät yhteisen ajan lisääntymistä erittäin tärkeänä. PPJ jatkaa mallin kehittämistä ja siitä on julkaistu myös Treenikyyti- opas muille harrasteryhmille (ks. Järvelin, 2020). ”Veneiden Uberiksi” -nimetty Bout-palvelu, joka toimii älypuhelinsovelluksella. Digitaalisen palvelun tavoitteena on helpottaa pääsyä mm. Helsingin ja Espoon lähisaaristoon ja rantakohteisiin yhdistämällä venekyytejä tarvitsevat ja niitä tarjoavat kaupunkilaiset. Palvelua halutaan laajentaa myös kansainvälisille markkinoille, joissa veneilykausi on pidempi. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n Parkkihaukka.fi - palvelu, joka antaa aurinkopaneeleilla toimivien kameroiden avulla reaaliaikaista liikkumiseen liittyvää tietoa Nuuksion luonnonpuistoon suuntaavalle matkailijalle. Metsähallitus on kiinnostunut jatkamaan ja laajentamaan myös tämän palvelun käyttöä. PiggyBaggy - selainpohjainen kimppakyytipalvelu työmatkoille, jota kokeiltiin Vantaalla Aviapoliksen alueella neljän yrityksen kanssa. Kokeilun ansiosta palvelun käyttöä ollaan käynnistämässä muissakin kunnissa. Metropoliassa kokeiltiin myös kestävämpää työmatkaliikkumista hankkeen aikana kun 20 henkilökunnan jäsentä sai mahdollisuuden testata tavallisia ja sähköisiä taittopyöriä osana työmatkojaan huhti- ja toukokuussa 2019. Moni kokeiluun osallistuneista kiinnostui selvästi etenkin sähköpyöristä. Taittopyörät kulkivat mukana näppärästi etenkin metrossa ja junissa. Taittopyöräkonseptin jatkokehittäminen vaatisi kuitenkin tiiviimpää yhteistyötä julkisten liikkumispalvelujen tarjoajien kanssa sekä työnantajien halua tukea tällaisen palvelun käyttöä taloudellisesti. Kestävän liiketoiminnan haasteita Liikkumispalveluja kehittävät ja testaavat yritykset ovat usein pieniä ja jopa start-up-yrityksiä. Niiden on vaikea päästä markkinoille yksin. 6Aika Perille asti - hanke antoi kilpailutusten kautta valitulle joukolle yrityksiä mahdollisuuden päästä ketterästi kokeilemaan palvelujaan kerätä palautetta markkinoista ja potentiaalisilta asiakkailta oppia liiketoiminnan ja toimintaympäristön haasteista. Metropolian projektitiimissä luotiin liikkumispalveluille sovellettu Business Model Canvas liiketoimintamalli (Osterwalder & Pigneur 2010), joka pohjautui asiantuntijahaastatteluihin, aiempiin tutkimusraportteihin sekä laajaan kirjallisuuskatsaukseen. Samalla tehtiin monia tärkeitä havaintoja liikkumispalveluja tarjoavien yritysten liiketoiminnan haasteista: Julkinen liikenne ja joukkoliikenne tulevat olemaan kaupunkialueilla liikkumisen perusta jatkossakin ja markkinalähtöisillä palveluilla täydennetään tätä. On tärkeää ymmärtää kuluttajien matkustuskäyttäytymistä ja miten liikkumispalveluilla voidaan tuottaa heille lisäarvoa. Palvelusta ei saa tulla “lisävaivan” tunnetta käyttäjille. Liikkumispalveluihin liittyy monesti teknisiä ominaisuuksia ja tietoliikenneyhteyksiä, joissa saattaa ilmetä ongelmia ja nämä viivyttävät palvelun käyttöönottoa. On muistettava, että loppukäyttäjät eivät todennäköisesti tiedä uudesta palvelusta vielä mitään ja siksi viestintään ja markkinointiin tulisi olla riittävästi panostuksia ja aikaa. Liiketoimintamallin tulee perustua yrityksen strategiatyöhön. Siksi pitäisi tehdä ensin kattava toimintaympäristön ja sisäisen kyvykkyyden analysointi. Suurimpia riskejä liiketoimintamallin laatimisessa on tehdä päätöksiä ilman vaadittavia ja riittäviä tietoja. Lyhytaikaiset kokeilut ja niissä kerätty informaation laajuus ja tarkkuus eivät mahdollista Business Model Canvasin kaltaisen laajemman liiketoimintamallin yrityskohtaista kehittämistä ja soveltamista vaikka tarjoavatkin yrityksille muutoin tärkeää palautetta itse palveluista. Opiskelijat mukana kehitystyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaiselle liiketalouden, tuotantotalouden ja palvelumuotoilun projektitiimille ja näiden koulutusohjelmien opiskelijoille 6Aika Perille asti - hanke tarjosi mahdollisuuden lisätä ymmärrystä kestävämmistä liikkumispalveluista sekä tiivistää yhteistyötä pääkaupunkiseudun kaupunkien ja matkailualan yritysten ja liikkumispalveluyritysten kanssa. Hanke tarjosi monelle opiskelijalle mahdollisuuden osallistua tutkimustyöhön joko projektiassistenttina tai kerätä uutta tietoa ja kehittää palveluja osana innovaatioprojektia tai kurssitehtäviä. Hankkeen aikana toteutettiinkin noin 40 erilaista tutkimusta, selvitystä ja kehitysprojektia, jotka auttoivat ymmärtämään käyttäjien asenteita ja liikkumispalvelujen liiketoimintamahdollisuuksia ja kehittämistarpeita. Yhteistyöhön osallistui noin 200 yksityistä ja julkista toimijaa. Hanke kytkeytyi myös Metropolian älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymään. Hankkeen tulokset ja tärkeimmät kokeilujen opit löytyvät Metropolia AMK:n toimittamasta Perille asti- julkaisusta, joka on luettavissa Theseus -tietokannassa (ks. Haapasalo 2020). 6Aika Perille asti - hanke toteutettiin Metropolia AMK:n, Vantaan kaupungin, Espoo Marketing Oy:n, Forum Virium Helsingin, Aalto-yliopiston ja Demos Helsingin yhteistyönä 9/2017 - 3/2020 ja se sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta osana 6Aika-strategiaa. Lähteet: Haapasalo K. (toim.) , (2020). Perille asti: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Järvelin Annika (2020). KOULULTA TREENEIHIN JA TAKAISIN - Näin siirrät harjoitukset illoista iltapäiviin ja hoidat lasten kuljetukset - Pallo-Pojat Juniorit Treenikyyti (PDF, aukeaa Google Driveen). Forum Virium Helsinki & PPJ Helsinki. Osterwalder, A & Pigneur, Y. 2010. Business Model Generation: A Handbook for Visionaries, Game Changers, and Challengers. Hoboken John Wiley & Sons, Inc. New Jersey. Salonen, Arto O. (2020). Policy Brief 1/2020. Kulkutapojen uudistamisella on kiire – näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä se onnistuu (avautuu Theseus.fi) Kirjoittaja Kauppatieteiden maisteri, lehtori Kaija Haapasalo työskentelee Metropolia AMK:n liiketalouden yksikössä. Hänellä on pitkä kokemus osto- ja hankintatoiminnasta, logistiikasta ja toimitusketjun hallinnasta sekä kansainvälisestä kaupasta ja kansainvälisistä koulutusohjelmista. Hän toimi Metropolian projektipäällikkönä 6Aika Perille asti-hankkeessa 1.9.2017 - 30.3.2020 ja kehittää opetus, ohjaus- ja tutkimustyötä ja niiden integrointia yrityselämään ja erilaisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin.
Virtuaalisen ympäristön hyödyntäminen muotoilun opetuksessa
Kuinka erilaisia virtuaalisia ympäristöjä voidaan luoda, kehittää ja hyödyntää oppimisessa? VR- eli virtuaalitodellisuusteknologian avulla käyttäjän on mahdollista liikkua ympäristössä virtuaalilasien ja ohjaimien avulla. Virtuaalilasien mahdollistama stereoskooppinen näkymä mahdollistaa myös esineiden ja kalusteiden tarkastelemista kolmiulotteisesti, oikeassa skaalassa. Sosiaalinen kanssakäyminen etänä on turvallinen ja vaivaton tapa verkostoitua, ympäri maailman. Nykytilanteesta johtuvat kokoontumisrajoitteet ovat antaneet etäläsnäololle uuden merkityksen myös suuremmalle yleisölle. Tapahtumatuottajat ovat alkaneet ottaa käyttöön uusia ratkaisuja tilaisuuksien järjestämiselle. Virtuaaligallerian vaiheet Finnish Design Academy -hankkeessa toteutettu virtuaaligalleria mahdollistaa uudenlaisen perspektiivin muotoiluopiskelijoiden suunnittelemien prototyyppien tarkasteluun. Muotoilun koulutusta tarjoavien korkeakoulujen yhteisessä hankkeessa, yksi keskeisimmistä tavoitteista on tutkia ja tuottaa teknologisia ratkaisuja oppimisympäristöjen kehittämiseksi. Metropolian muotoilun tutkinto-ohjelma on vastuussa kehitystyöstä. Ensimmäinen versio galleriasta esiteltiin Habitare -messuilla syksyllä 2019. Metropolian messuosastolla kävijät pääsivät kokemaan esillä olevia, opiskelijoiden suunnittelemia huonekaluja erilaisissa käyttöympäristöissä eli skenaarioissa. Osastolle asennettiin kannettava tietokone, johon VR-laitteisto oli kytkettynä. Käyttäjä pystyi vaihtamaan skenaarioita ohjaimien painikkeilla, sekä liikkumaan virtuaalitilassa vapaasti. Loppusyksystä virtuaaligalleriaa sovellettiin Helsinki XR Centerin, sekä Metropolian XR Design -tutkinto-ohjelman rakenteilla olevien tilojen esittelyyn. Virtuaalitilaan mallinnettiin ja sisustettiin satoja neliöitä työskentely- ja taukotiloja, pohjapiirrosten perusteella. XR Designin toisen vuoden opiskelijat auttoivat tilojen toteuttamisessa. Virtuaalitila oli esillä Helsinki XR Centerin, Match Up 2019 -tapahtumassa. Kevään aikana projektia paranneltiin lisäominaisuuksilla sekä realistisemmilla grafiikoilla ja -yksityiskohdilla. Tilaan tuotiin teollisen muotoilun toisen vuoden opiskelijoiden suunnittelemia valaisimia 3D -malleina galleriaympäristöön. Käyttäjä pystyi ohjaimien avulla ottamaan valaisimen käteensä sekä testaamaan itse valaisinta valokytkimellä. Valaisingalleriaa pilotoitiin kevään Kyoto Workshopissa, Arabian kampuksella. Mahdollisuudet tulevaisuudessa Virtuaaligallerian on tarkoitus jäädä elämään kehittyvänä projektina hankkeen jälkeenkin. Projektiin olisi mahdollista lisätä esimerkiksi moninpelimahdollisuus, omien 3D-mallien tuominen galleriatilaan ohjelman sisällä sekä palautteenanto suoraan virtuaalisesti. Moninpelimahdollisuus, eli verkon yli useamman käyttäjän kesken toimiva alusta, on nykypäivänä ollut paljon puhuttu aihe. Tekniikan kehittyessä VR-teknologialla on myös enemmän jalansijaa tulevaisuuden virtuaalitapahtumien toteuttamisessa. Tehokkaammat akut ja nopeammat verkkoyhteydet mahdollistavat muun muassa kevyempien ja ergonomisempien laitteistojen kehittämisen sekä monipuolisemman sisällön käyttöönottamisen virtuaalialustoilla. Kirjoittaja Eetu-Kasper Heikkinen on valmistunut 2019 muotoilun tutkinto-ohjelmasta teolliseksi muotoilijaksi ja työskennellyt projektissa sisällöntuottamisen ohessa erilaisten alustojen tutkijana ja testaajana. Hänelle tietotekniikka, VR- ja pelituotanto ovat olleet keskeisimpiä kiinnostuksen kohteita jo pitkään ja tulevat olemaan ohjaavia tekijöitä uravalinnassa, muotoiluun sovellettuna.
Seksuaalisuus ja mielenterveys nuoren ihmissuhteiden näkökulmasta
Tyydyttävä seksuaalielämä edellyttää sekä emotionaalista että fyysistä valmiutta. Nuorilta löytyy fyysiset ominaisuudet, mutta tunne-elämän hallinta ei vielä riitä intiimikokemusten hallintaan. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee seuraavasti: ”Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, käsittäen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen ja mielihyvän sekä koko seksuaalisen kehityksen järjen, tunteen ja biologian tasoilla1 ” Määritelmää pohdittaessa voidaan ymmärtää, että kyseessä ei ole yksiselitteinen prosessi. Nuoruuteen kuuluu erilaisia kehitystehtäviä, jossa fyysinen puberteettikehitys on nuoruusiän psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen edellytys. Miten tähän kombinaatioon määrittelisi mielenterveyden? Sekin on käsitteenä monimuotoinen. Käsite on paitsi suhteellinen, myös normatiivinen, sillä yhteiskunnan käyttäytymisnormit määrittelevät soveliaan sosiaalisen käyttäytymisen rajat.2 Tunnetuin mielenterveyden määritelmä on WHO:n määritelmä, jonka mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen kykenee näkemään potentiaalinsa, selviytyy elämän normaaleista stressitilanteista, kykenee työskentelemään tuottavasti ja hedelmällisesti sekä antamaan panoksensa yhteiskuntansa hyväksi3. Mutta mieli ei ole pelkkää aivotoimintaa. Se on ajattelua, havaintoja, päätöksentekoa, valintoja, kokemuksia, tunteita ja vuorovaikutusta muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Kun tämä yhdistetään seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja kuvaaviin asioihin, kuten ajatukset, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, oppiminen, tutkiminen, leikki, roolit ja suhteet1, niin päästään nuorille tärkeisiin haaveisiin. Yksi tärkeimmistä on vahva toive ystävyydestä ja parisuhteesta, yhdessä asumisesta sekä naimisiin menosta ja lapsista4. Kehitysaste vai riski Mietittäessä nuoruutta, löytyy siitäkin monia eri määritelmiä. Tässä nuorella tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita5. Nuoren kehitysvaiheista puberteetissa saavutetaan sukukypsyys. Varhaisen puberteetin kokeneet ovat psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen osalta kehittyneempiä kuin hitaammin kehittyneet ikätoverit. Varhainen kypsyminen ja seksielämän aloittaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita riskikäyttäytymistä, mutta varhainen puberteetti on tutkimuksissa todettu olevan mielenterveyden häiriöiden riskitekijä.6 Nuoret miettivät paljon omaa seksuaalista toimintaansa. Mielessä ei niinkään ole toiminta jonka arvioisi riskikäyttäytymiseksi jossa voidaan vahingoittaa itseä tai partneria. Usein taustalla on kokeilunhalu, mutta seksielämän aloittaminen voi olla keino etsiä lohtua ja läheisyyttä tai tarkoituksena voi olla oman ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden hoitaminen. Jos nuorella on mielenterveyden ongelmia, voi itsen suojelu tai kyky oman mielipiteen sanomiseen heikentyä. Tämä voi johtaa fyysisiin vahinkoihin, joita ovat esimerkiksi ei-toivottu raskaus väkivallan kokeminen hepatiitti sukupuolitaudit HIV tai psyykkisiin vahinkoihin, joita ovat sosiaalinen syrjäytyminen, mielenterveyden häiriöt ja traumatisoituminen. 4, 6 Mielenterveyden ja seksuaalisuuden tasapaino Tutkimuksia seurustelun ja mielenterveyden yhteyksistä on vähän, ja ne keskittyvät lähinnä masennuksen ja seurustelun yhteyksiin6. Ongelmia syntyy silloin, jos nuori sitoutuu sellaisiin seurustelukäyttäytymisen muotoihin, jotka eivät vastaa hänen omaa kehitystasoaan ja kehityksellisiä tarpeitaan. Tutkimuksissa seksuaalisesti aktiiviset seurustelevat nuoret ovat vähemmän masentuneita kuin seksiä ilman seurustelusuhteita harrastaneet. Vaikenevilla, seksiä harrastavilla nuorilla on useammin riski sairastua masennukseen kuin puhuvilla nuorilla, sillä he eivät suojele itseään tai käsittele tunteitaan. Ratkaisuna tunne-elämän vaikeuksiin on usein reagoiminen toiminnalla, esimerkiksi päihteiden lisääntyneellä käytöllä tai itsensä vahingoittamisella.6,7 Ystävyyssuhteiden, seurustelun tai parisuhteen saavuttaminen vaatii nuorelta aktivoitumista. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja opetella sanoittamaan omat tunteet ja toiveet7. Tunteista puhumisen on todettu toimivan suojaavana tekijänä6. Oman toiminnan tueksi tarvitaan monenlaisia taitoja, kuten turvataitoja (kouluterveyskirjasto.fi) tai vertaisryhmiä, joissa samoista teemoista kiinnostuneet nuoret pääsevät kuulemaan, jakamaan ja keskustelemaan turvallisesti mieltään askarruttavista asioista. Tällainen mahdollisuus löytyy Metropolian Niko-97 hankkeen Miesten vuorosta, jossa nuorten miesten kanssa puhutaan laadukkaasti ihmissuhteista, seksuaalisuudesta ja miehuudesta. Nuoret ovat kokeneet keskusteluryhmän tunnelman, aiheiden, vertaisryhmän ja vetäjien tarjonneen turvallisen tilan omien toiveiden tunnistamiselle ja sanoittamiselle sekä mahdollisuuden uusien ihmissuhteiden solmimiselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun Niko-97 hankkeessa on kehitetty työntekijöille avuksi netistä löytyvän maksuttoman työmallin, joka tarjoaa työkalupakin ammattilaisille, jolla rakentaa omaan työyhteisöönsä räätälöidyn nuorten miesten vertaisryhmän ideapankin, jolla avata keskustelu ihmissuhteisiin, miehuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista tavan kohdata turvallisemmin ja osallistavasti miehiä heitä koskevassa keskustelussa. Linkki Niko97-hankkeen sivulle. Lähteet 1 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2010). Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto ja BZgA Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille, julkari.fi. 2 Toivio, T. ja Nordling, E. (2013). Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita. 3 World Health Organization, Calouste Gulbenkian Foundation. Social determinants of mental health. Geneva: WHO 2014. 4 Kontula, O. (2017). Mielen seksuaalisuus – Matka kiihottumisen alkulähteille. Kustannus Oy Duodecim, 2. uudistettu painos, Helsinki 5 Finlex.fi: Nuorisolaki 2016/1285. 6 Savioja, H., Sumia, M. ja Kaltiala-Heino, R. (2015). Seksuaalikokemukset ja mielenterveys nuoruusiässä. Lääkärilehti.fi 6, vol 70; 309-314. 7 Mannerheimin lastensuojeluliitto (2019). Lasten ja nuorten puhelimen ja nettipalveluiden vuosiraportti 2019, PDF, aukeaa cloudfront.net -sivulle. 8 Kuortti, M. ja Halonen, M. (2018). Miten nuorten seksuaaliterveyttä edistetään tehokkaimmin? Lääketieteellinen aikakausikirja, Duodecimlehti.fi 134:873–9. Kirjoittaja Marianne Sipilä on terveysalan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana NIKO 97 -hankkeessa.
On luovuuden aika
Kuluneen huhtikuun puolivälissä tuli kuluneeksi 50 vuotta kuuluisan Apollo 13 -avaruuslennon dramaattisista vaiheista (Nasa.gov), jotka olivat johtaa kolmen astronautin kuolemaan. Tapahtumaketjun ytimessä oli tekninen vika, jonka seurauksena aluksessa tapahtui räjähdys, joka teki kuuhun suunnitellun laskeutumisen mahdottomaksi. Maassa ollut lennonjohto oli lähes mahdottoman tehtävän edessä: miten pelastaa 336.000 kilometrin päässä avaruudessa oleva miehistö? Kaiken kukkuraksi operaation vaativuutta lisäsi se, että miehistö joutui poistumaan aluksen ohjaamiseen tarkoitetusta komentomoduulista ja käyttämään pelastautumiseen kuumoduulia. Se oli suunniteltu vain kuuhun laskeutumiseen. Pahinta oli, että kuumoduulin ilmansuodattimet eivät olleet riittävät astronauttien kotimatkaa varten. Muutamassa tunnissa hiilidioksiditasot nousisivat vaaralliselle tasolle ja miehistö olisi vaarassa tukehtua omaan hengitykseensä. Komentomoduulissa oli tehokkaat ilmansuodattimet, mutta niitä ei voisi suoraan liittää kuumoduulin ilmanpuhdistusjärjestelmään erimuotoisten liittimien takia. Tiukassa paikassa Ed Smylie, miehistön elintoimintojen valvontayksikön päällikkö lennonvalvontakeskuksessa ideoi vajaassa tunnissa suodattimiin ratkaisun, joka olisi toteutettavissa avaruusaluksesta löydettävissä olevien tarvikkeiden, kuten ohjekirjan kansipahvin palojen ja ilmastointiteipin avulla. Hieman kärjistäen, hän keksi, miten yhdistää ilmatiiviisti nelikulmainen kappale pyöreään reikään. Aiemmin varsin näkymätöntä työtä tehnyt henkilö nousi ratkaisevaan rooliin: hän teki äärimmäisessä paineessa nopean, oivaltavan, innovatiivisen tuloksen ja pelasti astronauttien hengen. Innovaatiotoimintaa vai leikkauksia Tiukka paikka on nytkin, kun maailmanlaajuinen pandemia kurittaa yhteiskuntia. Luoville, hyödyllisille ja raikkaille ratkaisuille sekä Ed Smylien kaltaisille tekijöille on nyt tilausta. On ymmärrettävää, että toiminta käännetään säästöliekille, kun taloudelliset edellytykset yrityksen pyörittämiseen alkavat heikentyä. Lukemattomille yrityksille kyse on nenän pitämisestä pinnan yläpuolella. Mutta haasteellinen aika voi olla myös tilaisuus kokeilla jotakin uutta. Mitä voitaisiin tehdä toisin? Mihin kaikkeen tuotanto taipuu ilman kalliita muutoksia? Esimerkkeinä vaikkapa juomayritykset, jotka ovat pikavauhtia muuntaneet tuotantonsa käsidesin valmistukseen. Mahdollisuuksia on lukemattomia. Isompi kysymys on kuitenkin, mitä tapahtuu kriisin jälkeen? Palataanko entiseen ja jatketaan tutun ja turvallisen tuotteen vääntämistä? Vai otetaanko rohkea sivuaskel, mietitään, miten varaudutaan muuttuneen maailman tarpeisiin? Yritykset, jotka nyt leikkaavat tuotekehityskuluista eivät nimittäin tule kriisistä ulos terveempinä. Ehkä jopa päinvastoin. Sen sijaan, että lopetettaisiin taloutta ”turhaan” rasittava tutkimus- ja kehitystoiminta vähäksi aikaa, yrityksissä olisi syytä katsoa, miten kriisin jälkeistä aikaa voisi ennakoida. Kaiken ei välttämättä tarvitse edes maksaa paljon. 2000-luvun alussa olin mukana Sitran rahoittamassa projektissa, jossa tutkittiin, miten muotoilua hyödynnettiin mm. konepajateollisuudessa ja miten se oli yrityksien tuotekehitykseen tullut. Projektista julkaistua englanninkielistä raporttia (PDF) varten tehdyissä haastatteluissa selvisi muun muassa, että 1990-luvun talouslaman aikoihin oli myös niitä yrityksiä, jotka kaikkein synkimmällä hetkellä ymmärsivät varautua tulevaan ja hyödyntää uutta osaamista. Muokattiin tuotteita, kehitettiin uutta, pyydettiin muotoilijat apuun. Jotkut näin toimineista firmoista selvisivät huomattavasti paremmin, kuin ne, jotka päättivät olla hissukseen. Jotkut jopa lähtivät kriisin jälkeen sellaiseen nousuun, että kilpailijoidenkin oli arvioitava tilanne uudestaan. Vaikea aika on mahdollisuus myös korkeakoulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle. Ylimääräistä aikaa voi nyt käyttää uusien asioiden kehittämiseen yhdessä. Tuoreita ajatuksia, uusia hyödynnettäviä innovatiivisia tuloksia, asiantuntijoita, osaajia, virkeitä ja nuoria voimia, kaikkea on tarjolla. Keskellä syvintä kriisiäkin kannattaa varautua olemaan parikin askelta edellä. Joskus tämä kaikki nimittäin päättyy. Maailma tuskin on silloin enää entisensä, ja ne, nyt vielä ehkä tuntemattomat, joilla on nopeasti tarjolla jotakin uutta ja ennakkoluulotonta, ovat voittajia. Muut joutuvat noutamaan takkinsa. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä
Digitaalisten oppimisratkaisujen merkitys on korostunut koronapandemian vuoksi. Korkeakouluissa on nopeassa aikataulussa suunniteltu ja toteutettu uudenlaisia oppimisratkaisuja verkossa. Esitämme kuusi näkökulmaa terveysalan verkkopainotteiseen ammattikorkeakoulutukseen. 1. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä tarvitaan lisää Ikääntyvä Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita ja sen myötä osaavia terveysalan ammattilaisia. Nykyisistä työntekijöistä kolmannes siirtyy eläkkeelle vuoteen 2035 mennessä. Ala on vetovoimainen, mutta miten turvataan alueellinen työvoimatarve? Yhtenä vaihtoehtona on koulutuksen järjestäminen sinne, missä osaajista on pulaa hyödyntämällä opetusteknologiaa ja erilaisia digitaalisia oppimisympäristöjä. Verkkopainotteisen koulutuksen ansiosta saadaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä alueellisesti. 2. Verkkopainotteisuus takaa koulutuksen saavutettavuuden Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisessa eri koulutusasteilla. Kouluttajatahoilla on osaamista hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa verkon välityksellä ja elinikäistä oppimista korostaen. Digitaalinen terveysalan koulutus mahdollistaa sen, että opiskelijat, jotka eivät voi muuttaa asumaan opiskelupaikkakunnalle, voivat osallistua opintoihin omalta kotipaikkakunnaltaan. Paikkaan ja aikaan sidottu opiskelu on vähentynyt mahdollistaen opiskelijoiden yksilöllisten tilanteiden huomioimisen, kuten pitkät välimatkat kodin ja opiskelupaikan välillä, työssäkäynnin opiskelun ohella tai pienten lasten hoitamisen. 3. Verkkopainotteisuus edellyttää joustavaa ja tiivistä vastuu- ja kumppanikorkeakoulun sekä työelämän välistä yhteistyötä Vastuukorkeakoulu huolehtii koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Vastuukorkeakoulun ympärille on kuitenkin tärkeä rakentaa toimiva kumppanuusverkosto, jossa on mukana alueiden ammattikorkeakouluja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita. Kun koulutusta tarjotaan alueelliseen työvoimatarpeeseen, niin eri kumppaneiden väliset odotukset ja niiden realistisuus sekä yhteinen tahtotila ja työnjako korostuvat. Kumppanuudessa on tärkeää eri toimijoiden vastuiden selkeyttäminen ja niistä sopiminen. Kumppanuus vaatii pitkäjänteisyyttä, keskinäistä luottamusta sekä organisaatioiden ja toimijoiden välistä vuorovaikutusta. 4. Onnistunut verkkopainotteinen opetus ja oppiminen vaativat motivoituneisuutta, suunnitelmallisuutta ja aikaa Teoriatietojen opiskelu on helpottunut verkko-oppimisalustojen ja verkkokurssien myötä. Tallenteet mahdollistavat tiedon kertaamisen ja syventämisen sekä oman aikataulun ja kiinnostuksen mukaisen opiskelun. Verkossa opettamisen lisäksi tarvitaan myös perinteistä lähiopetusta, koska terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa täysin verkossa tapahtuva koulutus ei ole mahdollista johtuen käytännön ammattitaitovaatimuksista. On myös varmistettava, että valmistuneilla on työelämässä tarvittavat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä kyky tiedon soveltamiseen ja jakamiseen. Opetusmenetelmät ja -materiaalit sekä sosiaalinen vuorovaikutus tulee tehdä oppimista tukevaksi ja varmistaa se, että käytettävät tietotekniset ratkaisut ovat käyttäjien kannalta riittävän helppokäyttöisiä. Tietokoneiden lisäksi tarvitaan toimivat ja maksuttomat verkkoyhteydet ja verkkoalustat. Opetuksen tulee olla opintoja edistävää ja verkko-opiskeluohjeiden johdonmukaisia. Onnistunut verkkopainotteinen opetus edellyttää, että opettajalle varataan riittävästi aikaa opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Opettaja otetaan mukaan jo koulutusprosessin suunnitteluvaiheessa. Tämä lisää opettajan motivoitumista ja sitoutumista koulutukseen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Opettaja tarvitsee tukea, uusiin teknologioihin perehtymistä sekä aikaa suunnitella opetusta ja soveltaa teknologiaa erilaisiin pedagogisiin ratkaisuihin. Lisää artikkelissa Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. (Puhakka & Lumme, 2019.) 5. Verkkopainotteinen opetus ja oppiminen edellyttävät itseohjautuvuutta ja vuorovaikutteisuutta Opiskelijoiden suunnitelmallisuus, itseohjautuvuus ja vastuunotto oppimisesta korostuvat. Opettajan rooli muuttuu opetuskeskeisestä työskentelystä fasilitoijaksi ja opiskelijoiden kollektiivisen oppimisen ohjaajaksi. Sosiaali- ja terveysalan koulutusta toteutetaan osittain verkossa, koska alan ammattilaisen työssä korostuvat eri ikäisten ja elämäntilanteissa olevien ihmisten haastavat kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet. Vuorovaikutuksen luonne muuttuu verkko-opinnoissa, joten opinnoissa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten opiskelijoiden keskinäinen ja opiskelijoiden sekä opettajien välinen vuorovaikutus mahdollistuvat ja toteutuvat. 6. Ajasta ja paikasta osin riippumaton koulutus on uusi normaali Verkkopainotteinen oppiminen on sosiaali- ja terveysalan kehittämisen mahdollisuus. Kun opiskelija oppii opintojensa aikana toimimaan verkossa (Lankinen, Vehkaperä, Lumme & Puhakka 2019), tämä mahdollistaa siirtovaikutuksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan työhön. Näin hän voi työskennellä asiakkaiden/potilaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa verkossa ja kehittää verkkopainotteista sosiaali- ja terveysalan työtä. Verkko-oppiminen ja verkossa opettaminen edellyttävät uudenlaisia menetelmällisiä ratkaisuja. Teknologia tuo lisää mahdollisuuksia, ja joustavuus ja vaihtoehdot lisääntyvät. Onnistunut verkossa toimiminen edellyttävät sekä opiskelijalta että opettajalta uutta ja uudenlaista suhtautumista ja ennakkoluulottomuutta. Yhdessä kiinteässä paikassa toimiva korkeakoulu tai kampus on vielä tämän päivän arkea, mutta jatkossa tilaratkaisut eivät rajoitu fyysisiin seiniin, vaan laajenevat myös kansallisten rajojen ulkopuolelle. Terveysalalla bioanalytiikan, ensihoidon, suun terveydenhuollon ja toimintaterapian tutkinnoissa verkkopainotteista opetusta on suunniteltu ja tehty jo vuosien ajan SOTKA-hankkeessa. Hankkeessa on tuotettu terveysalan verkkopainotteiseen ammattikorkeakoulutukseen koulutusmalli (Lumme, Lankinen, Puhakka & Vehkaperä 2020), jota voidaan hyödyntää alueelliseen koulutus- ja työvoimatarpeeseen vastaamisessa. Kuusi ehdotusta verkkopainotteiseen terveysalan korkeakoulutukseen perustuvat SOTKA-hankkeessa tehtyyn tutkimukseen (PDF) ja kouluttajien kokemukseen. Lähteet: Lankinen, Iira, Vehkaperä, Ulla, Lumme, Riitta & Puhakka, Hannu 2019. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitykset verkkopainotteisesta oppimisesta. Tuukkanen, Minna, Hupli, Maija & Koskinen, Sanna (toim.): Tiivistelmäkirja. RENE2019-symposium 23.9.2019. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki. Lumme, Riitta, Lankinen, Iira, Puhakka, Hannu & Vehkaperä, Ulla 2020: Terveysalan verkkopainotteinen koulutusmalli. Teoksessa Lumme, Riitta, Lankinen, Iira, Puhakka, Hannu, Roivas, Marianne & Vehkaperä, Ulla (toim.) 2020: Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Linkki, aukeaa urn.fi -osoitteeseen. 93—120. Puhakka, Hannu & Lumme, Riitta 2019. Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21(2), 58—73, PDF, aukeaa akakk.fi -osoitteseen. Kirjoittajat: Riitta Lumme, KL, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, työskentelee tiimi- ja tutkintovastaavana Biraya-tiimissä ja bioanalytiikan tutkinto-ohjelmassa. Hänellä on vuosien työkokemus erilaisista opetustehtävistä bioanalytiikan ja terveysalan tutkinnoissa. Lisäksi hän on toiminut terveysalan YAMK-tutkinnoissa opinnäytetyöohjaajana sekä bioanalytiikan YAMK-opintojen valtakunnallisen verkoston vetäjänä. Tällä hetkellä hän toimii SOTKA-hankkeen projektipäällikkönä. Iira Lankinen on terveystieteiden tohtori, joka työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtorina Terveyden osaamisalueella. Hänellä on pitkä työkokemus terveysalan AMK- ja YAMK-tutkintojen TK-opetuksesta ja opinnäytetöiden ohjaamisesta. Tällä hetkellä erityisenä kiinnostuksen kohteena on verkkopainotteisen TK-opetuksen kehittäminen. Hannu Puhakka, TtT, työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkimus -osaamisalueella. Hänellä on pitkä työkokemus AMK- ja YAMK -tutkintojen tutkimus- ja kehitystyön menetelmien opetuksesta sekä opinnäytetöiden ja innovaatioprojektien ohjauksesta. Lisäksi hänellä on pitkäaikainen kokemus ammattikorkeakoulun pedagogisesta kehittämistyöstä. Tällä hetkellä tutkimuksellinen mielenkiinto kohdentuu verkkopainotteisen opetuksen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä nuoren miehen stigmatisoivaan sairastumis- ja sairastamiskokemuksen tutkimukseen Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa.
Syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alainen nuori?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos painottaa, että syrjäytymisessä on kyse huono-osaisuuden prosessista, jossa kuormittavat tekijät elämässä ketjuuntuvat ja kasaantuvat päällekkäin. Usein syrjäytymiseen liittyy sosiaalisia, terveydellisiä, kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia (THL: 2019), jotka vaikuttavat toinen toisiinsa. Näin ollen jokaisen syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alaisen nuoren kuormittavat tekijät rakentuvat yksilöllisesti ja koetaan henkilökohtaisella tasolla, joka vaikeuttaa asian käsitteellistämistä entisestään. Koska käsitteellistäminen tuntuu hankalalta, voi se juuri siitä syystä ollakin erityisen hedelmällinen pohdinnan ja tutkimuksen kohde. Teemaa kannattaa ainakin yrittää pallotella, eikö? Käsitteellistämisen risut ja ruusut Mitä käsitteellistämiseen ja rajanvetoon tulee, onko meidän edes oleellista vetää rajaa syrjäytyneen tai syrjäytymisuhan alaisen nuorten välille? Mitkä ovat risut ja ruusut siinä, että nuoria luokitellaan omiin lokeroihinsa? Pureudutaan tähän vähän syvemmin. Käsitteet ja niiden rajanveto ovat arkaluontoisia asioita. Käsitteet koetaan henkilökohtaisesti, mutta samalla ne sisältävät voimakkaan yhteiskunnallisen perspektiivin. Päättäjille se tarkoittaa paineita tehdä mitä parhaimpia päätöksentekoja hyvinvointiin liittyen, tukien samalla Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja markkina-arvoa. Veronmaksajat haluavat ottaa myös puheenvuoron tästä ajankohtaisesta teemasta, kun he näkevät, kuinka iso kakkupalanen palkkakuitista menee veroihin. Perehdytään muutamiin käsitteellistämisen ja rajanvedon “risuun” ensin. "Risut” Tarkempi määritelmä ja rajanveto syrjäytyneen ja syrjäytymisuhan alaisen välillä voi syventää nuoren luokittamista käsitteen alaisuuteen. Samalla luokitteleva kulttuuri leimaa nuoria entisestään. Koska kuilu veronmaksajan ja yhteiskunnan kannateltavan roolin välillä nostattaa tunteita, voi luokittelu vaikuttaa siihen, miten yksilö myös kohdataan arkipäiväisessä elämässään. Viitaten vielä THL:n mainintaan, että syrjäytyneen elämäntilanteeseen voi liittyä sosiaalisia terveydellisiä kulttuurisia ja taloudellisia näkökulmia on mahdollista, että nuoren minäpystyvyyden tunne on alhainen. Minäpystyvyydellä (self-efficasy) tarkoitetaan ihmisen uskomuksia kyvyistään, sekä tunnetta, kuinka paljon he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun (Bandura 1994: 2). Minäpystyvyyden kokemuksen perusteella ihminen tekee valintoja ja reagoi esteisiin ja epäonnistumisiin, joko lisäämällä ponnistelujen määrää tai luovuttamalla (Bandura 1992: 61). Jos terveydentila koetaan huonoksi, voi sillä olla vaikutusta esimerkiksi pystyvyyteen suoriutua koulu- tai työtehtävistä. Tämä voi puolestaan muokata käsitystämme omasta hyvyydestämme ja pystyvyydestä tässä super-suorittajan yhteiskunnassa. Minäpystyvyyden teoriaa mukaillen syrjäytymisen kontekstissa, voivat ponnistelut myöskin jäädä alhaisiksi, mikäli nuori kohtaa luonnollisia epäonnistumisia elämässään, jos minäpystyvyyden tunne on alhainen. Lisäksi luokittelusta syrjäytyneeksi tai sen uhan alaiseksi, voi tulla tekosyy, johon vedota epäonnistuessaan. Se voi madaltaa elämässä ponnistelujen määrää entisestään. Syrjäytyneisyys tai sen uhanalaisuus ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen olotila. Nuori voi olla erittäin aktiivinen oman elämän mieluisilla osa-alueillaan, mutta olla yhteiskunnan luokitusten mukaan kuitenkin syrjäytynyt nuori. Voisin uskaltaa kuitenkin väittää, ettei tieteellistä todistusta yhteiskunnan luokittamisesta syrjäytyneeksi tai sen uhan alaiseksi, edesauta nuorta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antoi arvionsa syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevista vuonna 2019. Painotan sanaa arvio, sillä luku Suomessa arvioitiin olevan 14 000:n ja 100 000:n väliltä. THL: n mukaan suuri haitari arviossa johtuu muun muassa käsitteellistämisen hankaluudesta. (THL: 2019.) Määrä on joka tapauksessa valtava. “Ruusut” Nuorten tukemista edistämisessä työssä käsitteellistämisestä olisi apua sen puolesta, että se voisi auttaa nuorten löytämisestä palveluiden piiriin. Siitä voisi olla paljonkin apua heidän oman elämän mielekkyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä onkin se syy, miksi Metropolian Peili-hankkeessa käsitteiden rajapintoja pohditaan: kuinka ja mistä tavoittaa nuoria? Miten osallistaa heitä kehittämisasiantuntijoiksi osaksi hanketta? Kolikon kääntöpuolena syrjäytymisen käsite hukuttaa yksilön kokemuksen omasta elämän tilasta. Se saa unohtamaan, minkälaisia vahvuuksia nuorilla on, ja minkälaista potentiaalia heillä voi olla. Oleellista taitaakin olla nuoren kohtaaminen kokonaisvaltaisena yksilönä, ihmisenä, kanssakulkijana ja vertaistukena koronaviruksen riepottelemassa maailmassa vuonna 2020. Metropolian Peili-hanke Käsitteellistämistä syrjäytyneen ja syrjäytymisuhan alaisen välillä pohditaan erityisesti Metropolian Peili-hankkeessa. Hanke on suunnattu 16-29 vuotiaille nuorille miehille, jonka tarkoituksena on tukea nuorten miesten elämänhallintaa. Hankkeessa pyritään löytämään nuorten omia vahvuuksia ja uusia elämänpolkuja tekoälyn avulla. Hankkeen kohderyhmänä on syrjäytymisuhan alaiset nuoret miehet, joista onkin koottu hankkeen kehitysasiantuntijoiden pilottiryhmiä (Metropolia hankkeet: 2019). Kirjoittaja Juuri valmistumassa oleva sosionomi Aino Keloharju työskenteli sosiaalialan assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aikaisempaa työkokemusta Keloharjulla on lastensuojelun työkentältä sosiaaliohjaajana. Erityisesti Keloharju on kiinnostunut kehittämistyöstä ja yhteiskuntatieteistä. Lähteet Bandura, Albert 1994. Self-efficacy. In Encyclopedia of Human Behaviour (Vol. 4. 71-81). New York: Academic Press. Bandura, Albert 1992. Sosiaalis-kognitiivinen teoria. Teoksessa Ross Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. Lontoo: Jessica Kingsley Publishers London. Metropolia Ammattikorkeakoulu: hankkeet 2019. Peili - Löydä vahvuutesi tekoälyllä, aukeaa hankkeen sivulle. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2019: Nuorten syrjäytyminen, aukeaa THL.fi-verkkosivulle.
Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan
Hankkeen arvioiminen yhdessä auttaa hanketoimijoita saavuttamaan tavoitteet. Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimissa hankkeissa on käytössä 3x3 projektiarvioinnin malli, jonka avulla projektin etenemistä arvioidaan systemaattisesti projektin alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Arviointimallin keskeinen osa ovat osallistavasti toteutetut arviointityöpajat, joissa ovat läsnä projektin kaikki toimijat. Perinteisesti arviointipaja toteutetaan kasvokkain, mutta koronakriisin aiheuttaman poikkeustilan vuoksi pilotoimme Kestävä keikkatyö -hankkeen arviointipajan verkkototeutuksena. Tässä blogimerkinnässä kerromme viisi askelta siihen, kuinka toteuttaa hankkeen aloituksen arviointipaja verkossa. Vinkit ovat hyödyllisiä myös parhaillaan käynnissä olevan poikkeustilan jälkeen, sillä esimerkiksi hankekumppaneiden välimatkojen vuoksi voi joskus olla kestävämpää työskennellä verkossa. Kerromme lopussa myös osallistujien kokemuksia pilotista. Suosittelemme myös tutustumaan kokonaisuudessaan varsinaiseen 3x3-projektiarvioinnin malliin, jonka on kehittänyt Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori Leena Björkqvist 1. Etsi työpariksesi ammattitaitoinen fasilitoija Jotta projektipäällikkökin voi osallistua täysipainoisesti arviointipajan työskentelyyn, tarvitsee hän työparikseen ammattitaitoisen fasilitoijan. Fasilitoija auttaa selkiyttämään arvioinnin tavoitteita määrittämään tavoitteisiin sopivan aikataulun valitsee parhaat menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvä fasilitoija antaa tilaa, rohkaisee, arvostaa ja motivoi kaikkia osallistujia. Fasilitointi onkin ihan oma ammattitaitonsa! Hyvän fasilitoijan löytää usein verkostojen kautta. Hankkeiden arvioinnissa hanketoimijat voivat myös fasilitoida vastavuoroisesti toistensa projekteja (ks. Björkqvist 2019). Joissain organisaatioissa on myös fasilitoijaverkostoja, joiden ammattitaitoa voi hyödyntää. 2. Toteuta itsearviointikysely Arviointi aloitetaan virtuaalisella itsearviointikyselyllä, jonka tavoitteena on luoda kokonaiskuva lähtötilanteesta hanketoimijoiden arvioimana auttaa projektipäällikköä ja fasilitoijaa suunnittelemaan tulevan arviointityöpajan sisältöä. Itsearviointikysely lähetetään ennakkoon arviointityöpajaan osallistuville hanketoimijoille, rahoittajille sekä mahdollisille muille hankkeen kannalta keskeisille kumppaneille, jotka vastaavat siihen hyvissä ajoin ennen työpajaa. Lomakkeen lähettäminen tapahtuu helpoiten hyödyntäen jotakin sähköistä lomaketta (esim. e-lomake ja google forms). Samalla voidaan lähettää myös kutsu työpajaan ja tarvittavat liitteet, kuten hankesuunnitelma. 3. Suunnittele arviointipajan tavoitteet Projektipäällikkö ja arvioinnin fasilitoija perehtyvät itsearviointikyselyn tuloksiin ja suunnittelevat arviointityöpajan sisällön ja tavoitteet niiden perusteella. Aloitusarvioinnissa tavoitteeksi usein asetetaan hankkeen tavoitteiden ja toimintasuunnitelman kirkastaminen. Hanketoimijoista osa saattaa olla liittynyt matkaan vasta tässä vaiheessa, joten yhteisen ymmärryksen luominen on tärkeää. Tämä auttaa hanketoimijoita suuntamaan toimintaa alusta alkaen kohti tavoitteita sekä projektipäällikköä johtamaan projektia. 4. Valitse sopiva työtila ja menetelmät Perinteisesti arviointipaja toteutetaan fyysisessä tilassa työskennellen. Myös virtuaaliset työpajat tarvitsevat yhteisen huoneen, jossa osallistava työskentely tapahtuu. Kestävä keikkatyö -hankkeessa valitsimme työtilaksi Zoom-sovelluksen, jonka toiminnallisuudet mahdollistavat muun muassa työskentelyn pienryhmissä sekä kaikkien osallistujien kuvien näkemisen samanaikaisesti ruudulla. Myös esimerkiksi MicrosoftTeams työvälineenä mahdollistaa ryhmiin jakautumisen. Livetilanteessa tietokoneet ovat suljettuna ja työskentelyn keskiössä ovat ihmiset, vuorovaikutus, kynät ja paperit. Kun paja siirretään virtuaaliseen muotoon, ei tietokoneita voida “heittää nurkkaan”, mutta muutoin työskentelyperiaatteet säilytetään ennallaan. Osallistavien menetelmien hyödyntäminen on mahdollista myös verkossa ja pajan tavoitteisiin nähden oikein valitut työskentelymenetelmät tukevat onnistuneen dialogin syntymistä ja kuulluksi tulemista. Avain onnistumiseen onkin: älä tingi osallisuudesta ja dialogista, vaikka työpajaan osallistuvien ihmisten välillä etäisyyttä voikin olla jopa tuhansia kilometrejä. Koneet ovat apuvälineemme, mutta kohtaaminen on keskiössä. 5. Toteuta työpaja osallistaen Projektipäällikkö ja fasilitoija ovat yhdessä suunnitelleet pajan tavoitteita ja toteutusta, mutta itse pajassa fasilitoija ottaa kopin työpajan ohjaamisesta ja projektipäälliköstä tulee muiden kanssa tasavertainen osallistuja. Virtuaalisessakin työpajassa fasilitoijan kannattaa edetä perinteisen fasilitoidun tilaisuuden viisivaiheisella perusrungolla: Aloitus Yhteisen ymmärryksen luonti Ratkaisujen ideointi Arviointi ja sopiminen Lopetus Aloitus hyvin toteutettuna varmistaa luottamuksen ja avoimen ilmapiirin syntymisen. Mikäli osallistujat eivät tunne tosiaan, on aluksi hyvä tehdä lyhyt esittelykierros. Hyödynnä tutustumisessa myös esimerkiksi virtuaalisia fläppitauluja (esim. Jamboard) ja kyselylomakkeita, joissa hanketoimijat voivat kertoa itsestään ja tutustua toisiinsa. Rytmitä koko työpajaa yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentelyllä (me-we-us-metodi). Tämä tekee työskentelystä mielekkäämpää ja mahdollistaa myös tutustumisen. Luo yhteistä ymmärrystä kirkastamalla työpajan kulku ja tavoitteet. Osallistujien on hyvä saada aluksi kokonaiskuva pajan tavoitteista ja kulusta, vaikka siinä edetäänkin vaihe kerrallaan. Voit esimerkiksi jakaa omalta näytöltäsi kuvan pajan käsikirjoituksesta (ks. otsikkokuva). Ota ratkaisujen ideoinnin pohjaksi hankesuunnitelma ja erityisesti siellä määritellyt hankkeen työpaketit ja konkreettiset toimenpiteet. Jaa näitä paketteja osiin ja anna osallistujille tehtäväksi pienryhmissä kirkastaa hankkeen toimenpiteitä. Hyödynnä pari- ja pienryhmätyöskentelyssä virtuaalisia fläppitauluja, joihin on mahdollista piirtää vaikkapa mindmap työpaketin sisällöstä. Arvioikaa vielä koko hanketta yhdessä. Kun työpaketit on käsitelty ja siten lisätty hanketoimijoiden yhteisymmärrystä tulevasta hankkeesta, voidaan hanketta arvioida vielä kokonaisuutena. Yksi tapa toteuttaa tämä on esimerkiksi perinteinen SWOT-analyysi, jossa arvioidaan hankkeen uhkia, mahdollisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia. Vaikka jo hakuvaiheessa on tehty riskinarviointi, voi esimerkiksi maailmalla leviävä virus tuoda uusia uhkia ja mahdollisuuksia hankkeen onnistumisen näkökulmasta. Virtuaalisesti työskennellessä voit käyttää SWOT-analyysissä apuna erilaisia työvälineitä, kuten Google forms -työkalua, Padletia tai vaikkapa Google docs -työkalua. Kestävä keikkatyö -hankkeessa paras vaihtoehto oli Google forms. Muistakaa myös sopia jatkotoimenpiteistä. Projektipäällikön tehtävänä on varmistaa, että pajassa sovitut asiat toteutuvat ja toimintasuunnitelmaa tarkennetaan tarpeen mukaan. Työpajan onnistunut lopetus on avain tulevaan! On tärkeää, että koko porukka kokoontuu lopussa yhteen virtuaaliseen tilaan ja jokaisella on mahdollisuus parilla sanalla kertoa tuntemuksiaan työpajan annista ja hankkeen tulevaisuudesta. Varaa tähän aikaa, sillä se nostattaa hanketoimijoiden yhteishenkeä. Erityisesti verkossa työskennellessä tällä on merkitystä, sillä verkkotyöpajasta kaikki lähtevät virtuaalisen huoneen sulkemisen jälkeen omiin suuntiinsa; livetyöpajassa juttu saattaisi jatkua vaikkapa yhteisellä kahvihetkellä. Muista, että yhteisen ymmärryksen syntyminen vaatii aikaa vielä pajan jälkeenkin ja työskentelyä jatketaan esimerkiksi hankeryhmän tapaamisissa sekä ohjausryhmän kokouksissa. Hankkeen itsearviointi on jatkuvaa ja systemaattisesti se tehdään seuraavan kerran mallin mukaisesti hankkeen keskivaiheilla. Yllättävät tilanteet vaativat nopeita ratkaisuja - kokemuksia arviointipajasta Valtakunnallinen Kestävä keikkatyö-hanke (ESR) oli juuri käynnistynyt ja kaikki odottivat yhteistä aloitustilaisuutta. Pääsemme vihdoin tapaamaan toisemme! Olimme jo hakuvaiheessa laatineet kattavan riskien arvioinnin, mutta koko valtakunnan poikkeustilaan ja Uudenmaan rajojen sulkemiseen emme totisesti osanneet varautua. Niin kuitenkin kävi koronavirustilanteen pahentuessa Suomessa. Oli muutama päivä aikaa suunnitella kaikki uusiksi, sillä yhteinen kokoontuminen livenä ei ollut mahdollista. Metropolian osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimin Elina Ala-Nikkola ja Kestävä keikkatyö -hankkeen projektipäällikkö Kati Ylikahri lähtivät yhdessä suunnittelemaan 3x3 projektiarvioinnin virtuaalista toteutusta, jonka tässä blogimerkinnässä olemme kuvanneet. Onnistunut virtuaalinen pilotti! Kysyimme pajaan osallistuneilta lopuksi, miltä arvioinnin toteuttaminen verkossa tuntui ja voidaanko arvioinnin tavoitteet saavuttaa myös virtuaalisesti työskennellen. Arviointipajan tavoitteet saavutettiin tässä esimerkkinä käyttämässämme pilotissa osallistujien mielestä tehokkaalla ja yhteiskehittelyn mahdollistavalla tavalla. Pajaan varattiin aikaa kaksi tuntia ja se oli osallistujien mielestä riittävä aika tavoitteiden saavuttamiseksi. Miltä osallistujista tuntui? Virtuaalinen osallistava työpaja oli monelle uusi kokemus. Uusien menetelmien kokeilua pidettiin kuitenkin innostavana ja moni sai siitä hyviä ideoita myös omaan työhön. Arviointipajan innoittamana osallistujat toteuttivatkin heti seuraavan Kestävä keikkatyö -hankkeen Kehittäjäfoorumin virtuaalisesti fasilitoiden. Zoom-sovelluksen käyttö oli lähes kaikille täysin uutta, mutta työskentely sujui silti hyvin. Muutaman kerran joku tippui keskustelusta tai joutui etsimään ryhmän työhuonetta, mutta ongelmista kuitenkin selvittiin. Rakentuuko verkossa ryhmähenki? Osallistujat kokivat, että myös verkossa ryhmähenkeä voi edistää toisilleen uusienkin ihmisten kesken. Hyvä tunnelma välittyi niin osallistujille kuin fasilitoijallekin ja virtuaalinen loppuvilkutus sai hymyn kaikkien kasvoille. Milloin valita osallistavan työpajan toteuttaminen verkossa? Kestävän työn näkökulmasta tilaisuuden järjestäminen verkossa on sekä ekologinen että taloudellinen ratkaisu. Aikaa ja rahaa säästyy kun tilakulut, matkakustannukset ja matkustamiseen käytetty aika poistuivat kokonaan ja matkustamisesta johtuvat päästöt nollautuvat. Tämä pilotin kokemukset osoittivat, että sosiaalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta hyvin suunniteltu ja fasilitoitu tilaisuus mahdollistaa yhteiskehittelyn ja kaikkien osallistujien kuulluksi tulemisen. Varsinkin jos sen rinnalla ja vastapainona hanketoimijat myös silloin tällöin tapaavat kasvotustenkin. Lisää vinkkejä? Lisää vinkkejä virtuaalifasilitointiin löydät toisesta blogistamme "Fasilitointi sujuu verkossakin - 10 vinkkiä virtuaalifasilitointiin". Lähteet: Björkqvist Leena (toim.). 2014. Kartta, kompassi & kalenteri. Projektiarvioinnin opas. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Björkqvist Leena. 2019. Kehittämishankkeiden arviointityöpajat - projektipäälliköt vuoroin fasilitoimassa. Artikkeli teoksessa Kaihovirta Minna, Raivio Anne-Mari & Palojärvi Henna-Liisa (toim.). 2019. Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittajat: Elina Ala-Nikkola on yhteisöjen ja prosessien fasilitoija, jonka osaaminen sijoittuu erityisesti osallistavan työskentelyn, viestinnän, kehittämisen, projektinhallinnan sekä luovan työotteen kentille. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimissä ja on työskennellyt niin hanketyössä kuin opetuksessakin. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK). Kati Ylikahri toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja Kestävä keikkatyö -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on hyödyntänyt fasilitointia niin liiketoiminnassa, hanketyössä kuin opetuksessakin erityisesti työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden kehittämisessä. Koulutukseltaan hän on Terveydenhuollon maisteri.
Tutkittavan suostumus ja opinnäytetyö
Tutkittava päättää itse, haluaako hän osallistua tutkimukseen Kun opinnäytetyössäsi teet havaintoja muista ihmisistä – esimerkiksi seuraat ihmisryhmän käyttäytymistä, mittaat henkilön aktiivisuutta, kyselet mielipiteitä, tallennat keskustelua tai otat kuvia – tarvitset tutkittavilta suostumuksen. Ennen suostumuksen pyytämistä sinun on kerrottava mahdollisille tutkittaville ymmärrettävällä tavalla ja totuudenmukaisesti, mitä olet tekemässä. Mitä tutkit, ketä muita tutkijoita osallistuu tutkimuksen tekemiseen, kuka työn rahoittaa, mitä osallistuminen konkreettisesti tarkoittaa, koituuko siitä mahdollisesti jotain haittoja tai riskejä ja miten käsittelet tutkimusaineistoja ja henkilötietoja. Kun mahdollinen tutkittava on saanut riittävästi tietoa tutkimuksesta ja sinä tai ohjaajasi olette vastanneet hänelle mahdollisesti mieleen nouseviin kysymyksiin, hän päättää itse, haluaako osallistua tutkimukseen vai ei. Tätä päätöstä sinun on kunnioitettava: et saa millään tavoin houkutella tai painostaa häntä osallistumaan. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa –ohjeen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, TENK 2019) mukaan tietoon perustuva suostumus osallistua tutkimukseen on keskeinen tutkimuseettinen periaate [1]. Tätä tietoon perustuvaa suostumusta osallistua tutkimukseen voidaan kutsua myös eettiseksi osallistumissuostumukseksi [2]. Sinun ja ohjaajasi on huolehdittava siitä, että tutkittavalta pyydettävä suostumus on asianmukainen. Edellisessä kappaleessa mainitun TENK:n (2019) ohjeen kohdassa ”Tutkittavan kohtelu ja oikeudet” on lisätietoa siitä, miten tutkittavaa on kohdeltava. Tutkittavan tulee tietää olevansa tutkittavana erityisesti tilanteissa, joissa tutkija on häneen nähden myös jossain muussa roolissa, kuten esimiehenä, ohjaajana, opettajana tai asiakaspalvelutehtävissä. Käytännön kokemuksena on, että erityisesti ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetyössä, jonka opiskelija toteuttaa omalla työpaikallaan ja joka kohdistuu sen työntekijöihin tai asiakkaisiin, on erityisesti varmistettava tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuus. Jo tutkimuksen suunnitelmavaiheessa onkin tarkkaan pohdittava ja tutkittavan tiedotteessa kuvattava, mikä on tutkimusta ja mikä on normaalia työtä. Erityisen tärkeää on varmistaa ja kertoa myös mahdolliselle tutkittavalle, ettei hänelle koidu mitään kielteisiä seurauksia siitä, jos hän ei halua osallistua tutkimukseen tai hän peruu suostumuksensa myöhemmin. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan sivuilta löydät mallilomakkeet tutkittavan tiedotteesta ja suostumuksesta [3]. Suostumus henkilötietojen käsittelyyn Mikäli keräät opinnäytetyössäsi henkilötietoja, niiden käsittely edellyttää tietosuojalainsäädännön mukaista käsittelyperustetta. ”Henkilötietoja ovat kaikki tiedot, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön. Henkilötietoja ovat esimerkiksi nimi, puhelinnumero, sijaintitiedot ja isovanhempien perinnöllisiä sairauksia koskevat tiedot” ja edelleen ”Tietosuojasäännökset suojaavat tutkimuksen kohteena olevia henkilöitä. Lainsäädännön tavoitteena on luoda tasapaino henkilötietojen suojan ja tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn välille. Tietosuojasäännöksissä on tieteellistä tutkimusta koskevia erityisiä käsittelysäännöksiä ja poikkeuksia, joiden tarkoituksena on tukea ja edistää tutkimustoimintaa” [4a]. Keskustelua on herättänyt kysymys, onko osana alempaa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tehtävä opinnäytetyö tieteellistä tutkimusta, jolloin siihen liittyvien henkilötietojen käsittelyperusteena voisi olla yleisen edun mukainen tieteellinen tutkimus. Tietosuojavaltuutetun toimiston internetsivustolla (www.tietosuoja.fi) on pohdittu tieteellisen tutkimuksen määrittelyä mm. yleisessä tietosuoja-asetuksessa (EU asetus 2016/679). Vaikka opinnäytetyö sisältäisikin tieteellisen tutkimuksen piirteitä, opiskelijalta puuttuu riittävä tieteellinen pätevyys ja näin tulkinta usein onkin, ettei opinnäytetyö täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Eli opinnäytetyössäsi saat lähtökohtaisesti käsitellä henkilötietoja vain tutkittavan suostumuksella. Huomaathan, että tietoon perustuva eettinen suostumus osallistua tutkimukseen on eri asia kuin suostumus, jota käytetään henkilötietojen laillisena käsittelyperusteena (kts. esim. TENK 2019). Käytännössä tämä tarkoittaa, että sinun on pyydettävä tutkittavalta erikseen: suostumus osallistua tutkimukseen ja suostumus henkilötietojen käsittelyyn, mikäli niitä aiotaan käsitellä. Ollakseen pätevä henkilötietojen käsittelyperuste suostumuksen on oltava yksilöity, tietoinen, aidosti vapaaehtoinen ja yksiselitteinen tahdonilmaisu [4b]. Henkilötietojen rekisterinpitäjän pitää pystyä osoittamaan, että tutkittava on antanut suostumuksensa. Suostumusta ei voi antaa vaikenemalla, valmiiksi rastitetulla ruudulla tai jättämällä jotain tekemättä. Suostumus erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyyn Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla opinnäytetöissä voidaan kerätä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja, joista ilmenee henkilön rotu tai etninen alkuperä poliittinen mielipide uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tietoa terveydestä ammattiliiton jäsenyys seksuaalinen suuntautuminen tai käyttäytyminen tai geneettisiä ja biometrisia tietoja henkilön tunnistamista varten. ”Näitä tietoja on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittely voi aiheuttaa huomattavia riskejä henkilön perusoikeuksille ja –vapauksille” [4c]. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Opinnäytetyössä niitä saa käsitellä vain tutkittavan nimenomaisella suostumuksella. ”Nimenomaisuuden vaatimuksella tarkoitetaan tapaa, jolla rekisteröity ilmaisee suostumuksensa. Nimenomaisen suostumuksen voi antaa esimerkiksi allekirjoittamalla kirjallisen lausuman, sähköisellä allekirjoituksella tai kaksivaiheisella varmistuksella. Rekisteröity voi esimerkiksi ensin vastata lähettämääsi sähköpostiin, minkä jälkeen hänelle lähetetään vielä vahvistuslinkki tai -koodi tekstiviestillä” [4d]. Eli jos käsittelet opinnäytetyössäsi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja: sinun pitää kertoa selkeästi tutkittavalle, mitä henkilötietoja käsittelet ja mitkä niistä kuuluvat erityisiin henkilötietoryhmiin (arkaluonteisiin tietoihin) tutkittavan pitää antaa kirjallinen suostumus näiden tietojen käsittelyyn. Suullinen tai muulla tavoin osoitettu suostumus ei ole riittävä. Opinnäytetyöntekijänä olet rekisterinpitäjä Henkilötiedoista muodostuu henkilötietorekisteri ja sen rekisterinpitäjä määrittelee henkilötietojen käyttötarkoituksen ja käsittelytavan sekä vastaa rekisterin tietosuojasta. Opinnäytetöissä, jossa henkilötietoja kerätään kyseistä työtä varten, opiskelija itse on usein rekisterinpitäjä. Sinun on suunniteltava henkilötietojen käsittelyn koko elinkaari: kerääminen analysointi käyttö opinnäytetyön aikana mahdollinen tutkimusyhteistyö ja henkilötietojen jakaminen käyttö jatkotutkimukseen anonymisointi arkistointi tuhoaminen ja kuvattava se tietosuojailmoitukseen ennen kuin aloitat aineiston keräämisen ja henkilötietojen käsittelyn. Muista, että henkilötietojen käsittelyn yleisiin periaatteisiin kuuluu tietojen minimointi, eli saat kerätä ja käsitellä vain tutkimuskysymyksen kannalta oleellisia ja tarpeellisia henkilötietoja. Jos käsittelet opinnäytetyössäsi erityisiä henkilötietoryhmiä, rekisterinpitäjänä sinun tulee tehdä erityisiä toimenpiteitä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi ja riskin laskemiseksi hyväksyttävälle tasolle. Yksi työkalu riskien arviointiin ja vähentämiseen on tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi (DPIA) [4e]. Vaikutustenarviointi on pakollinen, kun suunniteltu käsittely voi aiheuttaa korkean riskin ihmisten oikeuksille ja vapauksille. Mutta voit hyödyntää vaikutustenarvioinnin mallia ja työkaluja milloin tahansa, kun suunnittelet henkilötietojen käsittelyä opinnäytetyössäsi. Lisää tietoa eettisestä opinnäytetyöstä Tutustuthan ennen opinnäytetyösi aloittamista Ammattikorkeakoulun rehtorineuvoston Arenen opinnäytetyön eettisiin suosituksiin, jotka löydät Arenen sivuilta. Viitteet Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tietoarkisto: Aineistonhallinnan käsikirja, fsd.tuni.fi -sivulla Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan nettisivut Tietosuojavaltuutetun toimiston nettisivut (tietosuoja.fi), erityisesti 4a Tietosuoja.fi - tieteellinen tutkimus 4b Tietosuoja.fi - rekisteröidyn suostumus 4c Tietosuoja.fi - erityisten henkilötietoryhmien käsittely 4d Tietosuoja.fi - rekisteröidyn suostumus 4e Tietosuoja.fi - arvioi riskit (poiminnat 2.4.2020) Arene ry, 2020: Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset arene.fi -sivulla Kirjoittajat Terveystieteiden dosentti, fysioterapeutti Jyrki Kettunen työskentelee vanhempana tutkijana Arcadassa. Hänellä on pitkä kokemus mm. tutkimustoiminnan hallinnoinnista ja tutkimusetiikasta. Hän toimii myös Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan puheenjohtajana. Työn ohessa perhe, tuumailu, nikkarointi ja kuntoilu pitävät mielen virkeänä. Oikeustieteen maisteri Anna Härmä työskentelee lakimiehenä ja tietosuojavastaavana Arcadassa. Hän neuvoo organisaatiossaan tietosuojaan ja tutkimuksen juridiikkaan liittyvissä kysymyksissä ja toimii myös Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsenenä. Vapaa-ajallaan hän kuntoilee, ulkoilee ja käy myös mielellään museoissa. Susanna Näreaho työskentelee erityisasiantuntijana Metropolian TKI-johtajan tiimissä. Hän on koulutukseltaan FT (ympäristötekniikka) ja hänen dosentuurinsa erityisalana on kehittyneet hapetustekniikat prosessivesien käsittelyssä. Viime aikoina hän on keskittynyt vastuulliseen eli eettiseen ja avoimeen TKI-toimintaan. Hän on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ja Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen. Vapaa-ajallaan hän juoksee ultrapitkiä matkoja maastossa tai heittää repun selkään ja lähtee vuorille.
Toiminnallisia vai syrjäytyneitä nuoria?
Syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten määrästä on keskusteltu vuosia, arvioiden vaihdellessa 14 000:n ja 100 000:n välillä. Suuri vaihtelu arvioissa johtuu siitä, että syrjäytymisellä ei ole vakiintunutta määritelmää. Näin kirjoitetaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sivulla Nuorten syrjäytyminen (2019.) Ensimmäiseksi herää huoli ja suru. Mikä on valmiustila korjata asiaa, kun syrjäytymisen ja syrjäytymisriskissä olevien käsitteellistäminen tuntuu niin hankalalta, että arvio lukujen välillä heittää peräti 86 000:lla nuorella Suomessa? Voisiko nuorten osallistumisen tasoa vertailemalla päästä paremmin jyvälle tilanteesta? Tulevaisuusohjaus Mikäli omat vahvuudet ja mahdollisuudet elämässä ovat nuorella selvät, tulevaisuus voi jo itsessään olla innostava reflektoinnin ja keskustelun aihe. Toisaalta niille nuorille, joilla ei ole selkeitä mielenkiinnon kohteita tai tavoitteita elämälle pohdittuna, voi tulevaisuus puolestaan näyttäytyä ahdistavana tai pelottavana asiana, jonka pohtimista haluaa vältellä. Voidaan myös päätellä, että mikäli tulevaisuus koetaan ahdistava tai pelottavana asiana, voivat nämä negatiiviset tuntemukset ohjata nuoria heidän päätöksenteossa ilman tarvittavaa tukea ja ohjausta. Näin tavoitteita omassa elämässä ei välttämättä uskalla asettaa tarpeeksi korkeiksi, eikä voitonriemua ja voimaantumista haasteiden ylittämisestä pääse kokemaan. Tulevaisuusohjausta voisi lähestyä tulevaisuuden muovaamisen käsitteellä, joka tarkoittaa sitä, että menneisyyden ja nykyhetken kokemuksista rakennetaan vertauskuvallisesti yhdistävä silta tulevaisuuden eri odotuksiin ja haaveisiin (Mikkonen 2000: 61-62). Esimerkiksi jos laitoshoidossa asuvan nuoren menneisyys ja nykyisyys koetaan haastavaksi ajanjaksoksi, ei tulevaisuuteen ole helppo asennoitua asiana, joka olisi voimaannuttava asia tai täynnä haaveita. Sitä ei myöskään osata ajatella ajankohtaisena teemana, kun tapahtumia menneisyydestä tai nykyhetkestä prosessoidaan edelleen. (Toivonen & Kauppi 1999: 107-108.) Hanketyön keinot syrjäytymisen ehkäisemiseksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Peili-hankkeen tarkoituksena on tukea nuorten, 19-26 -vuotiaiden miesten elämänhallintaa. Hankkeessa pyritään löytämään nuorten omia vahvuuksia ja uusia elämänpolkuja tekoälyn avulla. Hankkeen kohderyhmänä on syrjäytymisuhan alaiset nuoret miehet, joista on koottu hankkeen kehitysasiantuntijoiden pilottiryhmiä (Metropolia hankkeet: 2019). Pilotissa nuoret ovat itse pohtineet, että syrjäytymisuhan alainen nuori voi tarvita tavallista enemmän tukea arjessa pärjäämiseen. Tukea voi löytyä nuoren omasta lähipiiristä. Lähtökohtaisesti ei voida olettaa, että nuorella on hyvää tukiverkostoa, joka osaisi tukea nuorta löytämään tämän omat vahvuutensa tai uutta suuntaa elämälle nuoren sitä tarvitessa. Voidaan todeta, että syrjäytymisuhan alaisen nuoren toimintakyky ei välttämättä riitä suoriutumaan kaikista elämän haasteista yksin. Toimintakyky voi kuitenkin olla niinkin hyvä, että suoriutuu esimerkiksi korkeakouluopinnoista, mutta elämän muilla osa-alueilla nuori voi kokea omia ”jumejaan”. Toisaalta, jos nuori kokee hankaluuksia joillakin elämän osa-alueilla, voi niillä olla seurausta elämän kokonaisvaltaiseen kuormittavuuteen. Sitten tulisi vielä huomioida nuoren oma käsityksensä syrjäytymisestä. THL taisi olla oikeassa käsitteellistämisen hankaluudesta. Tutkimusten mukaan syrjäytyneisyyden taustalta löytyy hyvin usein esimerkiksi lastensuojelutausta (Paananen 2019: 115). Koen lastensuojelunuoret hyväksi vertailuryhmäksi syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa. Aivan kuten Peilin pilottinuorten keskuudessa, lastensuojelunuoret saattavat hyvinkin tarvita taustansa puolesta voimavarakeskeistä ohjausta ja tukea, josta kertoo itsessään jo lastensuojelulain perustelu sijoitukselle: ”Lastensuojelulain mukaan lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle vain, jos hänen terveytensä ja kehityksensä ovat vaarantuneet lapsen oman toiminnan tai kasvuolosuhteiden takia.” (Lastensuojelulaki 2007: §40). Toiminnalliset menetelmät vaativat osallistujilta voimia Metropolian Peili-hankkeen pilottiryhmissä nuorten elämän kipinöitä ja jumeja kartoitetaan erilaisin toiminnallisin menetelmin. Toiminnalliset menetelmät ovat koskeneet esimerkiksi vahvuuksia tai tulevaisuuden ihanneminä -harjoituksia (Kepelihanke: 15-16). Harjoitusten onnistumiseen edellytetään jonkinlaista yksilön toiminnallista kuntoa, hyvää pohjaa, jotta nuori pystyy esimerkiksi antamaan ja ottamaan vastaan vahvuuskortteja muilta ryhmän osallistujilta reflektoimaan niiden avulla omaa elämäänsä unelmoimaan 5-10 vuoden päähän. Olen työssäni tehnyt vahvuus ja tulevaisuuden unelmaminä -harjoituksia lastensuojelunuorille. Vastaanottokyky harjoituksille oli huomattavan erilainen vertailun kohteilla. Osa lastenkotiin sijoitetuista nuorista lopettivat ne kesken, todeten, etteivät harjoitukset olleet heitä varten. Lastensuojelunuoret kiittivät erityisesti luotettavaa ilmapiiriä ja ohjauksen kokonaisuutta harjoituksineen. Hankaluutta koettiin erityisesti vahvuus- ja tulevaisuusohjauksessa, vaikka puolet ryhmästä koki sen erittäin hyödylliseksi. Peili-hankkeen pilotissa nuorilta saadussa suullisessa palautteessa he kehuivat muun muassa ohjauksen kokonaisuutta rentoa ja lämmintä tunnelmaa erityisesti vahvuuskorttityöskentelyä. Kritiikkiä saimme toiminnan hyödyllisyydestä, mikäli tavoitteet tulevaisuudelle olivat jo selvät. Kuitenkin osallistuminen kahdeksan viikon pilottiin suoritettiin alusta loppuun asti hymyissä suin. Mistä siis eroavaisuudet kyseisten harjoitusten kohdalla tulevat? Onko Peili-hankkeesta sovellettuja harjoitteita lastensuojelun työkentälle käytettäessä käynyt niin, että nuorten psyykkinen toimintakyky ei ole ollut tarpeeksi hyvä harjoitteiden intensiteetille, vaikka ne olisivatkin olleet todella hyödyllisiä kohderyhmälle? Jos nykyhetken ajatellaan olevan psyykkisesti niin kuormittava, että nuori ei selviydy tulevaisuusohjauksesta, voimmeko olettaa, että nuori pystyisi navigoimaan tässä työn murroksen (Sitra) maailmassa itselleen uutta unelma-ammattia saati sitten suoriutumaan moitteettomin tuloksin sen tuomista velvollisuuksista? Syrjäytynyt tai syrjäytymisuhan alainen. Siinäpä vasta pohdittavaa. Kaikkien meidän tarina on erilainen joka tapauksessa, kuten meidän kaksi kohderyhmääkin. Tulemme erilaisista lähtökohdista, jotka ovat muokanneet meidän tämän hetkistä käsitystä itsestämme ja kyvyistämme. Tarvitsemme roiman annoksen empatiaa ymmärtämään nuorten yksilöllisiä elämäntarinoita, jotta voimme tukea heitä tarvittavilla tavoilla. Ehkä sitten meillä on mahdollisuus tukea niitä 14 000 - 100 000 syrjäytynyttä tai syrjäytymisriskissä olevaa nuorta Suomessa. Lähteet: Lastensuojelulaki 2007, aukeaa osoitteeseen Finlex.fi Mikkonen, Anu 2000. Nuorten tulevaisuuskuvat ja tulevaisuuskasvatus. Joensuun yliopisto 2000. Paananen, Reija. Sosiaali- lääketieteellinen aikakauslehti: 2019: 56. Nuorten aikuisten syrjäytymiseen liittyvät tekijät ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ajoittuminen. Sosiaalilääketieteellinen yhdistys. Piekkari, Jouni n.d. Motiivi - Ryhmätoiminnan harjoitekuvaus, PDF-aineisto aukeaa Kepeli-hankkeen sivuille. Metropolia Ammattikorkeakoulu: hankkeet 2019. Peili - Löydä vahvuutesi tekoälyllä, aukeaa Peili-hankkeen sivuille. Toivonen, Veli-Matti & Kauppi, Timo 1999. Aika muovailuvahana: NPL ja henkilökohtaisen ajan rakenne. Jyväskylä: Ai-ai Oy. Gummerus. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2019: Nuorten syrjäytyminen, aukeaa thl.fi -sivulle. Verkkosivusto. Kirjoittaja Juuri valmistumassa oleva sosionomi Aino Keloharju työskentelee sosiaalialan assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aikaisempaa työkokemusta Keloharjulla on lastensuojelun työkentältä sosiaaliohjaajana. Erityisesti Keloharju on kiinnostunut kehittämistyöstä ja yhteiskuntatieteistä.
Naisvähemmistöjä ja miesten mentäviä aukkoja – tasa-arvo ei vielä toteudu esitystekniikka-alalla
Työelämän muutoksesta tehdyt selvitykset korostavat, että tulevaisuudessa yrityksissä tarvitaan yhä monipuolisempaa osaamista. Yksinkertaisimmillaan monipuolinen osaaminen on mahdollista taata, jos yrityksen henkilöstö on ominaisuuksiltaan - kuten sukupuoleltaan - mahdollisimman monimuotoista. Monimuotoinen työyhteisö on usein myös työilmapiiriltään ja -hyvinvoinniltaan parempi kuin homogeeninen. Töitä tehdään toki tulevaisuudessakin ammattitaidolla, johon sukupuoli ei vaikuta, mutta jos ala on vahvasti eriytynyt tiettyyn sukupuoleen, onko erilainen osaaminen ja ammattitaito silloin tarpeeksi monipuolisesti käytössä? Esitys-, teatteri- ja tapahtumatekninen ala on tutkimusten mukaan selkeästi miesvaltainen. Alalla työskentelevistä vain noin joka kymmenes työntekijä on nainen.1 Erityisen huolestuttavaa on se, että samaan aikaan miesten ja naisten arvioissa on huima ero siinä, miten eri sukupuolet kokevat tasa-arvon toteutumisen yhteiskunnassa2. Miehet uskovat naisia yleisemmin, että sukupuolten tasa-arvo on jo toteutunut: miehistä 45 % arvioi, että naiset ja miehet ovat yhteiskunnassa tasa-arvoisia, kun naisista näin arvioi vain 20 %. Ja kas, miltä tilanne näyttääkään esitysteknisellä alalla? Miehet palkkaavat produktioihin useammin vanhoja tuttujaan - siis miehiä - ja naiset joutuvat todistelemaan osaamistaan kaksin verroin miehiin verrattuna tullakseen tunnustetuksi tasavertaisena kollegana.3 Tasa-arvotyön haasteet esitystekniikka-alalla Vaikka lain mukaan4 jokaisella työnantajalla on velvollisuus edistää tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti, palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa edellytetään vain yrityksiltä, jonka palveluksessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää. Esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle laki jättääkin miehen mentävän aukon. Alan yritykset ovat usein kooltaan pieniä tai työsuhteet ovat alan suhdanteita mukaillen epäsäännöllisiä, niin että lain tuomaa velvoitetta tasa-arvosuunnitelman tekoon ei useinkaan ole. Toisaalta alan voi nähdä toimivan alustatalouden tavoin: yritykset muodostavat ekosysteemejä, joissa velvoitteiden rajat hämärtyvät entisestään. Lisäksi työnteon muodot alalla ovat moninaisia ja epätyypilliset työsuhteet tyypillisimpiä. Koetut vaikutusmahdollisuudet mahdollisiin epäkohtiin ovat kuitenkin yhteydessä juuri työsuhteen muotoon. Tasa-arvo ei toteudu lainkaan samalla tavoin määräaikaisissa työsuhteissa, tuntityösopimuksilla, apurahoilla tai freelancerina itsensä työllistävillä kuin työehtosopimuksen alaisessa vakinaisessa palkkatyössä5. Esimerkiksi teatterialaa koskevat Teatteritilastojen palkkatiedot jättävät ulkopuolelle kaikki eripituisissa ja -muotoisissa määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät ja heidän ansiotasojensa erot. Teatteritilastojen mukaan vakinaisesti kiinnitettyjen henkilöiden joukossa naisten ja miesten palkkaero oli 9 % kun kyse on tekniikan henkilökunnasta ja johtajista. Aiemmat freelancereita koskevat selvitykset kertovat kuitenkin Teatteritilastoja suuremmista palkkaeroista ja palkkaepätasa-arvosta naisten ja miesten välillä6. Teatterialalla tasa-arvon edistämiseen on sentään tartuttu aktiivisesti ja muutosta on jo havaittavissa. Suomen teatterit ry on luonut teattereiden käyttöön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman7, jota se suosittelee kaiken kokoisille näyttämötaiteen organisaatioille pohjaksi tasa-arvotyöhön. Miesvaltaisuutta ollaan kitkemässä pois myös puheesta. Teatterialalle neuvoteltavaan seuraavaan työehtosopimukseen ammattinimikkeet tullaan muuttamaan sukupuolineutraaleiksi8. Tällöin ammattinimikkeistä esimerkiksi äänimiehet, valomiehet tai näyttämömiehet tekisivät tilaa muutkin sukupuolet salliville ääni-, valo- tai näyttämöteknikoille. Tapahtuma-alalta tämän tyyppiset avaukset kuitenkin vielä puuttuvat tai ainakaan julkisia ulostuloja tasa-arvotyöstä ei ole kuultu. Nähtäväksi jää, kuka ottaa ensimmäisenä hatun päästä, sisällyttää tasa-arvotyön osaksi yrityksen kilpailustrategiaa ja alkaa aktiivisesti avaamaan alan ovia naisille, kuten herrasmiehiltä sopisi odottaa. Koulutus tasa-arvon edistäjänä Työelämän tasa-arvo rakentuu paitsi sukupuolijakauman tasaamisesta ja palkkatasa-arvosta, myös esimerkiksi tasa-arvoisista mahdollisuuksista edetä työssä johtaviin asemiin. Tasa-arvon edistämisessä alan laadukkaan koulutuksen tarjoaminen nouseekin merkittävään rooliin. Esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan täydennyskoulutusta kehittävä Metropolian StageRight-hanke selvitti9 syksyllä 2019 alan koulutus- ja osaamistarpeita. Kartoituksen mukaan alan koulutustaso on tällä hetkellä hyvin alhainen. Kyselyn 310 vastaajasta 63 %:lla on vain perus- tai toisen asteen koulutus. Kyselyssä vastaajan sukupuoli jätettiin kuitenkin kysymättä, koska alan koulutustarpeiden selvittämisen kannalta sillä ei katsottu olevan merkitystä. Tärkeänä nähtiin myös se, että kukaan ei jättäisi kyselyyn vastaamatta sukupuolen vuoksi, vaan vastaajalle tarjottiin anonymiteetti myös tältä osin. Toisaalta tästä seurasi se, että kyselyn tulokset eivät nyt kerro, onko miesten ja naisten koulutustasoissa tai heidän itse arvioimassaan osaamisessa eroa sukupuolten välillä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinto vaikuttaa positiivisesti sekä henkilön työllisyyteen, että ansiotasoon. Esitystekniikka-alan naisvähemmistön kannalta erityisen kiinnostavaa on se, että yleisesti ammattikorkeakoulutuksen vaikutus ansiotasoon ja työllisyyteen on suurempi nuorilla naisilla kuin nuorilla miehillä. Myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vaikutukset ovat keskimäärin suuremmat naisilla kuin miehillä. Alalle valmistavan koulutuksen lisäksi eri elämäntilanteiden mukaan joustavan täydennyskoulutuksen avulla voidaan taata kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää osaamistaan myös työurien varrella. Täydennyskoulutuksella voidaan vaikuttaa erityisesti siihen, että myös alalla työskentelevät naiset voivat monipuolistaa työuriaan ja pätevöityä tulevaisuudessa vaativimpiin tehtäviin. Koulutukseen pätee samat lainalaisuudet kuin työelämään. Homogeeninen työympäristö altistaa poteroitumiselle ja mahdollistaa vain saman pyörän keksimisen aina uudelleen. Vastaavasti homogeeninen koulutusympäristö luo yksipuolista osaamista, kun taas heterogeeninen ympäristö luo uutta osaamista, mahdollistaa vertaisoppimisen ja uusien, parempien käytänteiden synnyn. Sukupuolten moninaisuus ja tasa-arvo on yksi tärkeistä näkökulmista kaiken muun moninaisuuden joukossa, jota kouluttajien tulisi vaalia: jokaisella lukukaudella, opintojaksolla ja opetuskerralla kyseenalaistaen omat rutiinit ja asenteet. StageRight-hanke StageRight on Metropolia Ammattikorkeakoulun toteuttama esitystekniikka-alan täydennyskoulutusta kehittävä hanke. StageRight-hanke alkoi kesäkuussa 2019 ja se päättyy alkuvuodesta 2021. Euroopan sosiaalirahaston rahoitusta saavana hankkeena myös StageRightilta edellytetään sukupuolten tasa-arvon huomioimista ja edistämistä toiminnassaan. StageRight-hanke työskentelee aktiivisesti alan osaamisten kartoittamiseksi ja tulevaisuuden työelämän tarpeisiin vastaavan täydennyskoulutusjärjestelmän kehittämiseksi. Tuomalla alalla vaadittavia taitoja ja osaamisia näkyväksi voidaan lisätä ymmärrystä siitä, että alalla työskentely ei ole kiinni sukupuolesta. Vuonna 2020 hanke pilotoi 60 opintopisteen laajuista esitystekniikan ammattikorkeakouludiplomikoulutusta kahdelle eri ryhmälle. StageRight-hankkeen diplomikoulutuksiin hakeneista sekä koulutuksiin valituista noin viidennes on naisia. Kirjoittajat Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun StageRight-hankkeen henkilökuntaa. Kiika Sarpola työskentelee StageRight-hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Tero Aalto on hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja. Hänellä on kokemusta tapahtumista ja teatterissa yli 300 eri tuotannosta. Lähteet 1 ja 3 Pietilä, Noora 2019.”Saisko pari ukkoa tänne!” - Miesvaltaisuudesta esitys- ja teatteritekniikan alalla. Metropolia Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, aukeaa theseus.fi -sivulle. 2 Tilastokeskus 2018. Sukupuolten tasa-arvo Suomessa, PDF-aineisto, aukeaa Stat.fi -sivulle. 4 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986., aukeaa Finlex.fi -sivulle. 5-6 Teatterin tiedotuskeskus Tinfo 2019. Valta, vastuu, vinoumat. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus esittävissä taiteissa, PDF-aineisto aukeaa tinfo.fi -sivulle. 7 Suomen Teatterit ry 2020. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, aukeaa suomenteatterit.fi -sivulle. 8 Pietilä, Noora 2020. Saisko pari ukkoa tänne? Artikkeli Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Meteli-verkkolehdessä 28.1.2020, aukeaa teme.fi -sivulle. 9 Aalto, Tero & Sarpola, Kiika 2019. Oikeaa osaamista stagella? StageRight-koulutustarvekyselyn tulokset, Metropolia Ammattikorkeakoulu, aukeaa theseus.fi -sivulle. 10 Miten ammattikorkeakoulutus vaikuttaa menestykseen työmarkkinoilla? Artikkeli Akava ry:n tiedontuotanto, aukeaa akavaworks.fi -sivulle.
Henkilöstötuottavuus – tulevaisuuden johtamisvaade
Henkilöstötuottavuus kuvaa sitä, miten työntekijät saadaan toimimaan tuottavasti ja hyödyntämään omaa osaamistaan. Hyvän johtamisen avulla poistetaan tuottavuuden esteitä ja lisätään työntekijöiden tuottavuuspotentiaalia. Hyvä johtaminen huomioi työntekijöiden inhimillisen pääoman, ruokkien yksittäisten työntekijöiden tunnevoimavaroja ja voimistaen koko työyhteisön kollektiivista, sosiaalista pääomaa. Tuottavuus ei ole ainoastaan yksityisen sektorin huolenaihe. Esimerkiksi valtiovarainministeriö on kiinnittänyt huomiota tuottavuuteen, myös julkisella sektorilla (Hetemäki 2019) Terveystalon 2015 tutkimuksen mukaan ratkaisu löytyy työhyvinvoinnista: panostus henkilöstön työhyvinvointiin maksaa itsensä takaisin 6-kertaisena (Terveystalo 2015). Hyvästä ihmisten johtamisesta syntyy organisaatioille kilpailuetua. Hyvä ihmisten johtaminen tarkoittaa inhimillisen pääoman johtamista, ei siis pelkästään työroolien määrittelyä, kiinnostusta rakenteisiin, tai toiminnan määrällistä ohjaamista ja seurantaa vaan jokaikisen työntekijän erityistarpeiden huomioimista. Johdetaan pehmeitä arvoja ja tunnevoimavaroja Johtamisella paikataan osaamisaukkoja ja johdetaan osaamisen kehittämistä. Uusi johtamisvaatimus on johtaa tunteita, tunnevoimavaroja ja pehmeitä arvoja tavalla, joka saattaa yksilöt henkiseen kasvuun. Nykyään tutkijat suosittavat panostamista työn imuun ja sosiaalisesti toimiviin tilanteisiin. Esimiehen tulisi huolehtia ihmisten viihtymisestä, unohtamatta kuitenkaan perinteisempiä suoriutumiseen liittyviä vaatimuksia. Hyvä johtaminen kytkeytyy työntekijöiden emootioihin. Henkilöstön työhyvinvointiin panostaminen tarkoittaa työntekijöiden henkilökohtaisen kasvun tukemista ja tunteiden huomioimista. Jos halutaan saavuttaa henkilökohtaista kasvua, panostetaan ihmissuhdeosaamisesta rakentuvaan pääomaan. Johtamistutkimus on jo pitkään keskittynyt johtamistyyleihin ja miten ne vivuttavat organisaation toimintaa. Esimiesten viestintätaidot nostetaan yhä useammin keskiöön, ja tutkimuspuolella tämä on tuottanut monenlaisia esimiesten viestintätyylien määritelmiä. Trendejä ja käsitteitä tulee ja menee, mutta taustalla on kuitenkin hyvät tunnetaidot ja tunneäly, joita hyvässä esimiestyössä kaivataan. Tarve sovun johtamiseen Suomessa on työyhteisöissä konflikteja enemmän kuin Euroopassa yleensä. Esimiehillä on moraalinen vastuu huolehtia työpaikan harmoniasta ja sovusta. Hyvä johtaminen onkin samalla myös sovun johtamista. Haastavat esimiestilanteet liittyvät usein muutosjohtamiseen; alisuoriutumiseen puuttumiseen ja konfliktien ratkomiseen. Työpaikan ongelmat haastavatkin erityisesti esimiehen vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Tarvitaan myös autenttista, aitoa johtamista, joka huomioi eri osapuolten näkemykset ja ottaa ne huomioon ristiriitojenkin ratkaisussa. Osataan johtaa itseä ja muita Hyvä esimies on sosio-emotionaalisesti taitava. Esimiehisyyteen kuuluu positiivisen palautteen antamisen taito ja kriittisen palautteen vastaanottamisen taito. Esimiehisyyteen kuuluu ikävien asioiden viestiminen rohkeasti kasvokkain, innostaminen ja muiden motivoiminen. Taitavaan esimiestyöhön kuuluu halu toisen ihmisen kohtaamiseen. Sosiaaliseen älyyn ja systeemiälyyn kuuluvat sosiaaliset taidot ja sosiaalinen tietoisuus sekä tunneälykäs johtaminen. Hyvä esimies on taidokas itsensä johtaja, jonka itsemotivointi, itsehallinta ja itsetuntemus voimaannuttavat ja laajenevat arvoina itselle. Hyvä esimies uskoo positiiviseen ja yhteiseen hyvää, lähestulkoon loputtomasti. Liikkumista epämukavuusalueilla auttaa epäonnistumisten sietäminen ja niiden kohtaaminen oppimiskokemuksina. Hyvään esimiehisyyteen kuuluu turvallisuuden tunteet ja puolustautumistarpeen vähentämisen taito. Hyvään suoritukseen saattaa esimiehen kyky ruokkia muiden kasvua ja innostuksen johtaminen. Työhyvinvointi - keino lisätä tuottavuutta Metropolia AMK ja Saimaan AMK Tuottavasti moninainen ja Mikko-hankkeen loppuseminaarissa Työhyvinvointi - keino lisätä tuottavuutta (10.3.2020) käsiteltiin työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämistä. Seminaarissa henkilöstötuottavuus oli läpi kulkeva teema. Seminaarissa julkaistiin myös hankkeiden työkirja. Tuottavasti moninainen –hankkeen työkirja (aukeaa työhyvinvointiboosteri.fi -sivulle) Lähteet: Hetemäki, M. 2019. Valtiovarainministeriö. Talouselämä 2019 (aukeaa talouselama.fi -sivulle). Terveystalo 2015. Työkyvyttömyyttä ennaltaehkäisemällä yritysten kilpailukyky nousuun. Terveystalo 2015. (aukeaa terveystalo.com -sivulle) Kirjoittajat Marjatta Komulainen, VTM, MBA ja väitöstutkija, joka toimii johtamisen asiantuntija-lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa. Hän työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolisesti kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Pia Lappalainen, tekniikan tohtori, Aalto yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu toimii johtamisen lehtorina Aalto yliopistossa. Hän työskentelee johtamisen kouluttajana, tunneälytaitojen vahvistamisen ja johtamisen kehittämisen parissa. Hänellä on monipuolisesti kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Työn tulevaisuus: murroksesta uusiin tarinoihin
”Ehkäpä ne pystyisivät itse huolehtimaan omista asioistaan. Pikapuoliin ne hoitaisivat jätekuljetuksen. Seuraavana tulilinjalla olisivat lääkärit ja lakimiehet. Hahmotunnistus ja aukoton muisti ovat tietokoneelle vielä helpompia tehtäviä kuin jätteiden kerääminen kaupungista.” Näin kirjoittaa tekoälyllä varustetuista roboteista Ian McEvan kirjassaan Kaltaiseni koneet. Kirja on lähimenneisyyteen 1980-luvulle sijoittuva tulevaisuuskuvitelma, eräs mahdollinen maailma, tarina miehestä, joka ostaa itselleen keinotekoisen ihmisen. Digitaalinen tulevaisuus loikkasi meitä kohti ison harppauksen korona-viruksen myötä. Aalto EE:n tutkija Hertta Vuorenmaa kuvaa kuitenkin digitaalisen murroksen jatkuvan vielä vuosikymmeniä, viruksesta riippumatta, ja kietoutuvan monin kiertein työelämään ja toimintakulttuuriin. Mikrotasolla digitalisaation seurauksena kognitiivisen työn ennkoidaan irtaantuvan paitsi ajasta ja paikasta, myös jopa työsuhteista. Makrotasolla ennakoidaan käyvän kuten Ian McEvan kuvaa: suorittava työ katoaa asteittain robottien ja tekoälyn korvatessa ihmiset. Ihmisyyden ominaislaatu ja muuttuva työ Siksi monessa yhteydessä korostetaankin sitä, mitä kone ei opi ja mille ihmisyys perustuu. Perttu Pölönen toteaa kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys: ”Hyvä uutinen on kuitenkin se, että se mikä erottaa meidät koneista, tuo meille merkitystä elämään. Tulevaisuuden taidot tekevät sinusta onnellisen." Nostan Pölösen lukujärjestyksestä esiin tarinankerronnan, erityisesti tarinoiden ilmentämät taustaoletukset, mielikuvat, mielen mallit. Minkälaisia tarinoita kerromme työstä, sen menneisyydestä, mitä mielikuvia luomme tulevaisuudesta? ”Omat mielen mallit tulevat vastaan, kun alkaa kysyä, kuinka suhtaudun itsessäni ja ympärilläni muuttuvaan. Hämmästyttävästi mielen malleilla näyttää olevan kuitenkin pyrkimys piiloutua. Niitä ei huomaa, ellei erikseen pysähdy katsomaan. Tähän tarvitaan aikaa, huomiota ja kunnioitusta, kuten Jussi Onnismaa on asiaa kiteyttänyt.” Näin toteaa organisaatiopsykologi Risto Puutio Metanoia-instituutin blogitekstissään. Mielen mallit tulivat nyt haastetuiksi, kun meidät säädettiin jatkamaan työntekoa poikkeusolosuhteissa, kotona, etäällä muista ja arjen rutiineista. Tulevaisuudessa, viruksen laannuttuakin, jatkamme töitämme vuosikymmeniä kestävän digitaalisen muutoksen keskellä. Meille tarjoutuu paljon mahdollisuuksia erilaisten piiloutuvien mielen mallien tutkimiseen ja näkyväksi tekemiseen. Kun kutsuimme taideoppilaitosten johdolle suunnattuun, Opetushallituksen rahoittamaan Johtosävelet-täydennyskoulutukseen mukaan musiikin 4. vuosikurssin opiskelijan pohtimaan työelämän muutosta, hän totesi sukupolvensa suorastaan odottavan uusia päivityksiä niin peleihin kuin todellisuuteen. Hänen mielen mallissaan muutos oli jo sinällään innostava ja motivoiva. Minkälaista mielen mallia ilmentää meidän, opettaja- ja tutkijapolven, puhe murroksesta, epälineaarisista työurista, onnettomista pätkätyöläisistä? Mitä muita tulevaisuuden työn ja osaamisen malleja olisi meidän ympärillämme parhaillaan kehkeytymässä? Usko tulevaisuuteen Tulevaisuuskuvien äärellä on myös Sitra tuoreessa julkaisussa Usko tulevaisuuteen (PDF-aineisto Sitran sivuilla): ”Siinä, missä visio on usein suunnitelma, joka pyritään pitkällä aikavälillä toteuttamaan, on utopia jotain laajempaa. Se on toivottavan tulevaisuuden kuvaus, joka ei ehkä koskaan toteudu sellaisenaan, mutta avartaa näkemyksiä siitä, mikä voisi olla mahdollista ja miltä hyvä yhteiskunta voisi tulevaisuudessa näyttää. Utopioita tarvitaan ohjaamaan ajattelua yli tämän hetken haasteiden ja rajoitusten ja suuntaamaan visioitakin uusille urille.” Hanketyötä voikin lähestyä utopioiden kautta. Minkälaista tulevaisuutta haluamme olla rakentamassa? Miten ja mitä kysyä, analysoida, missä ja miten onnistua? Hanketyö antaa mahdollisuuden ideoida ja kokeilla, olla aktiivinen tulevaisuuden tekijä. Tulevaisuuden työ ja osaaminen Metropolia Ammattikorkeakoulu on monta hanketta, jotka eri näkökulmista tutkivat mahdollisuutta tehdä jotakin utopiaa tulevaisuuden työstä todeksi. Metropolian hanketyössä ”teemakärki” tarkoittaa käytännön toimintaa tietyn teeman ympärillä, esimerkiksi kokoontumisia pohtimaan, perehtymään, kehittämään yhdessä näkymää tulevaisuuden osaamiseen ja työelämään – toteuttamaan omaa utopiaansa. Koska toiminnalla on hyvä olla joku sitä koordinoimassa, oma tehtäväni muutosagenttina on kehittää yhteistyötämme, luoda kehittämistyölle raamit ja kutsua kiinnostuneita mukaan. Tulevaisuuden työ ja osaaminen -teemakärjessä: kokoamme ideoita, tuemme hankevalmisteluita, rakennamme yhteistyötä muiden ammattikorkeakoulujen ja kumppaneiden kanssa, yhdistämme osaajia, kytkemme hankkeita opintoihin, ja mietimme, miten rakentaa hyvää ja kestävää tulevaisuutta. Hankkeissa tutkitaan tulevaisuuden työtä Tulevaisuuden työtä ja osaamista tutkitaan parhaillaan esimerkiksi seuraavissa Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeissa: Muotoilualan korkeakoulutuksen roolia vahvistava Finnish Design Academy (aukeaa finnishdesignacademy.fi -sivulle) Teknologista osaamista luovilla aloilla kehittävä Creathon (aukeaa hankkeen sivulle) Kulttuurialojen yleisötyön välineitä kehittävä ASSET (aukeaa asset4art.eu sivulle) Pelialan koulutusta kehittävä Osaamisen pelimerkit (aukeaa hankkeen sivulle) Neurotieteiden näkökulmaa opettamiseen tuova IlluminatED (aukeaa hankkeen sivulle) Oman osaamisen soveltamista epätyypillisissä työtehtävissä kartoittava Oiva (aukeaa oivaosaaminen.fi sivulle) Virtuaalisen ryhmäkirjoittamisen työkaluja nuorille käsikirjoittajille tarjoava Virtual Writer’s Room (aukeaa hankkeen sivulle) Työharjoittelua ja sen ohjausta kehittävä Re:start (aukeaa hankkeen sivulle) Esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan korkeakouludiplomiin johtava StageRight (aukeaa hankkeen sivulle) Taide- ja vapaan sivistystyön oppilaitosten valtauttavaa johtamista tutkiva täydennyskoulutushanke Johtosävelet 2.0 (aukeaa hankkeen sivulle). Kiinnostuitko avaamaan uusia näkymiä tulevaisuuteen? Tule mukaan jakamaan ideoita ja osaamista avoimeen Tulevaisuuslukupiiriin, ensikokoontuminen Zoom-palvelussa pe 3.4.2020 klo 14-16. Lisää aiheesta Heikkanen, S. 2019: Työn ja osaamisen murros, mitä se tuo tullessaan? Kirjoitus Haaga-Helian esignals -verkkolehdessä. Unkari-Virtanen, L. 2019: Uuden työn kaleidoskooppi. Merkintä Metropolian Hiiltä & Timanttia -blogissa. Kirjoittaja Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina Metropolian musiikin tutkinnossa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän on mukana monissa tulevaisuuden työtä ja osaamista kartoittavissa hankkeissa ja TKI-tehtävissä. Lisäksi hän vastaa Säveltämisen pedagogiikka- ja Johtosävelet -täydennyskoulutuksista (OPH). Dialogi ja yhteiskehittely ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä musiikkipedagogin, tutkijan ja työnohjaajan tehtävissä.
Logged in –dokumentti pakottaa huomaamaan yhteiskunnan syrjään työnnetyt
Syrjäytymisen teema on esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa usein kielteisessä sävyssä. Jo sanana ”syrjäytynyt” on negatiivisesti latautunut. Moni myös ymmärtää termin väärin tai puutteellisesti, joko tietämättömyyttään tai tahallaan. Ylellä nähty, paljon keskustelua herättänyt, Sami Kieksin dokumentti Logged in (Yle Areena -palvelussa) kuvaa viiden syrjässä olevan nuoren elämää. Itse dokumentti pyrkii kuvaamaan kohteitaan rehellisesti. Negatiiviset sävyt löytyvät dokumentin ympärillä käytävästä keskustelusta. Hupparihörhö Sami Kuusela kirjoittaa otsikolla Talven tärkein sarja paljasti suhtautumisemme vähäosaisiin Suomen Kuvalehden blogissa osuvasti siitä, kuinka herkästä ja jopa räjähdysalttiista teemasta puhumme, kun puhumme syrjäytymisestä tai yhteiskunnan reunalla (syrjässä) olemisesta. Kuusela kuvailee, kuinka keskustelupalstalla moukaroidaan henkisesti lyttyyn sarjassa esiintyvät nuoret miehet. Ulkonäkö, ruokavalio, terveys, paino, näkemys elämästä ja maailmasta, raha, alkoholin ja muiden päihteiden käyttö, suhteet, kaikki saavat kovasta kädestä. Kuusela huomaa terävästi, että ymmärryksen ja välittämisen sijaan perinteisen yhteiskuntakäsityksen reunamilla tai jopa ulkopuolella olevien tuomitseminen on - no, yhteiskunnallisesti - hyväksyttävää. Siinä, missä voimme taistella kovaäänisesti (ja oikeutetusti) sukupuolten välisen tasa-arvon, palkkatasa-arvon tai seksuaalisen vapautumisen puolesta, syrjäytyneet näyttävät olevan ryhmä, joka voidaan niputtaa suoraan tiettyyn hyödyttömien ja kustannustehottomien joukkoon. Samalla heidän elämänsä asettuu ikään kuin vapaan ruodinnan ja kritisoinnin alaiseksi. Syrjään työnnetyt yhteiskunnan yhteisenä ongelmana Mary T. Lathrapin runosta vuodelta 1895 (aukeaa sivustolle jamesmilson.com) tunnetuksi tulleen sanonnan mukaan ”ennen kuin tuomitset ketään, kävele kilometri hänen kengissään”. Syrjäytyminen ei ole yksi yhteen sama kuin yhden epäonnisen valinnan tulos tai epäonnisten valintojen sarja; se ei ole sairastumisesta johtuva ajautuminen, ei eksistentiaalinen kriisi, ei sosiaalisten tilanteiden pelko tai sosiaalisten suhteiden puute. Se ei ole yhtä kuin mielenterveysongelma, alkoholi-, huume- tai muu terveysongelma, luonteenpiirre tai tahdonlujuuden puute. Se voi olla kaikkia näistä, vain osa näistä, tai ei mitään näistä. Syrjäytymisessä on kyse muustakin kuin siitä, että ”pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni”. Joskus niskaote on henkilöllä itsellään kovempi kuin ympäröivän yhteiskunnan asenne, eikä niskalenkki silti auta edes pääsemään ulos kotiovesta. Jos siis sattuu olemaan niin onnekas, että on koti, jossa pysytellä. Tehotuotantoajattelusta huolimatta joskus asiat ihan oikeasti ”vain tapahtuvat”. Erään teorian mukaan syrjäytyminen alkaa jo kohdussa (1). Joskus elämän kortit eivät vain mene tasan. Syyllisten etsiminen ja syyllistäminen ei auta ketään. Ratkaisujen etsiminen auttaa. Logged in näyttää koruttoman rehellisesti meille siivun todellisten ihmisten todellisesta elämästä. Ja vaikka heistä käytetäänkin yleisessä keskustelussa termiä syrjäytynyt, he eivät ole vain omasta tahdostaan syrjään joutuneita, ”aktiivisesti” syrjäytyneitä, vaan toimivan yhteiskunnan reunalla roikkuminen, tai sen syrjälle työntyminen, on aina monen tekijän summa. Jos yleinen keskustelu sallii näiden ihmisten elämän repostelemisen ja henkilöön käyvän hyökkäyksen heitä ja heidän elämäänsa vastaan, keskustelu heidän olemassaolonsa oikeutukselle avautuu samalla. Ja silloin ollaan vaarallisilla vesillä. Ihmisiä ei voi arvottaa heidän välinearvonsa mukaan. Pahimmassa tapauksessa syrjäytymisen kokemus voi aiheuttaa yhteiskunnalle vaarallista liikehdintää. Jatkuva osattomuuden, ”vääränlaisuuden” ja syrjään työnnetyn kokemus voi johtaa jopa väkivaltaisiin vastareaktioihin. Filosofi ja yhteiskuntateoreetikko Hannah Arendt kirjoittaa toisen maailmansodan jälkimainingeissa syntyneessä teoksessaan Totalitarismin synty, että ääriajattelijoiden massaliikehdintä lähtee syrjäytymisen kokemuksesta valtavirrasta. Vaarallinen massa ei ole yhden poliittisen puolueen tai ideologian seuraajien joukko, vaan heitä yhdistää nämä rajat ylittävä kokemus epäoikeudenmukaisuudesta, riittämättömyydestä ja siitä, että oma elämä ei ole omissa käsissä (2). Motivaatio muutokseen nousee harvoin ihmisen ulkopuolelta, mutta sisäiseen motivaatioon tarvitaan kokemus siitä, että on ihmisenä arvokas. Jo pieni lapsi hakee ryhmässä hyväksyntää ja arvostusta. Kiristyksen, väheksynnän ja kritisoinnin sijaan ihmisen kasvua itsenäiseksi toimijaksi, joka osaa ottaa vastuuta omasta elämästään, tuetaan erityisesti kiitoksella ja kannustuksella. Toisin kuin etenkin länsimaisessa yhteiskunnassa on aiemmin ajateltu, pieni lapsi syntyy maailmaan sosiaalisena ja auttamishaluisena olentona (3). Siinä missä lasta kasvattavan aikuisen tehtävä on tukea pienen ihmisen ensiaskelia kohti hyvinvoivaa aikuisuutta, yhteiskunnan tehtävä laajemmin on tukea syrjään lipuvia nuoria takaisin kohti hyvinvointia. Fjodor Dostojevski joutui nuorena Siperiaan vankileirille. Myöhemmin hän kirjoitti kokemuksiinsa pohjaten, että yhteiskunnan sivistys voidaan mitata sillä, miten se kohtelee vankejaan. Mutta ilmaisu on oikeasti laajempi. Yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee kaikkia niitä jäseniään, jotka tarvitsevat apua elämän missä tahansa tilanteessa. Sivistys mitataan siinä, miten voimme tukea heitä, jotka tukea eniten tarvitsevat. Tämä työ myös maksaa itsensä takaisin, kun yhteiskunnan syrjään työnnetyt saavat elämänsyrjästä jälleen kiinni. Logged in näyttää meille, että keskustelu ja työ syrjään joutumisen ehkäisemiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Oikeusministeriön asiantuntija Panu Artemjeff kirjoittaa digitaalisesta yhdenvertaisuudesta seuraavasti: ”Digitaalisten palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää huomioida eri käyttäjäryhmien mahdollisuudet käyttää niitä. Lainsäädäntö (erityisesti saavutettavuus- sekä yhdenvertaisuuslainsäädäntö), teknologiayritysten panos ja eri väestöryhmien osallisuus palveluiden suunnittelussa ovat keskiössä tämän ongelman ratkaisussa. Eriarvoisuuden muotojen tunnistaminen voisi olla osa palvelumuotoilun prosessia” (4). Miten Peili-hanke edistää ratkaisujen löytymistä? Metropolia Ammattikorkeakoulun Peili-hankkeessa kehitetään nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tekoälypohjaista sovellusta. Työpajatyöskentelyissä nuorten kanssa olemme oppineet, että syrjäytyminen tai sen uhan alla oleminen johtuu moninaisista syistä. Niinpä myös syrjäytymisen ehkäisemisen keinot tulee olla moninaiset: ilmiötä ymmärtävät, tieteellisiin tutkimustuloksiin ja taustoihin paneutuvat, inhimillisesti ja eettisesti kestävät ja moniammatillista osaamista hyödyntävät. Peili-hankkeen kehitystiimissä pyritään huomioimaan kaikki nämä osa-alueet. Peilin palvelumuotoilussa sovelluksen eri käyttäjäryhmät on huomioitu siten, että kohderyhmästä kootun tiedon pohjalta on laadittu teoreettinen viitekehys, jossa käyttäjien lähtökohdat ja erilaiset haasteet on jaoteltu kolmeen pääryhmään. Nämä ovat ”en pysty” (ei luottoa omaan jaksamiseen) ”en halua” (negatiivinen identiteetti) ”en tiedä” (omat motiivit hukassa). Nämä ryhmät toimivat yläkäsitteinä ja viitekehyksenä sille, miten sovelluksen sisältöjä kohdennetaan käyttäjille heidän omista ”jumeistaan” lähtien kohti jumien purkamista ja omien kiinnostuksen kohteiden, kipinöiden, syttymistä. Palvelun suunnittelijoina meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että tasavertaisuus ja eriarvoisuuden tunnistaminen ja ehkäiseminen toteutuvat käytännössä. Peili-hankkeessa teemme tätä työtä nuorten omista lähtökohdista käsin, heidän huoliaan kuunnellen ja yhdessä ratkaisuja etsien. Sovelluksen sisällöt rakennetaan siis tarveperustaisesti nuorten omista kysymyksistä ja toiveista käsin. Tekoälypohjainen sovellus vastaa tarpeeseen, jossa palvelut ovat helposti ja yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla, yhdessä paikassa. Parhaimmassa tapauksessa tällainen matalan kynnyksen kaikille avoin palvelu vähentää sosiaalisen osattomuuden kokemusta. Silloin myös yhteiskunta on askeleen lähempänä tilannetta, jossa ei enää tarvitsisi puhua syrjäytyneistä, vaan siitä, miten taataan kaikille kaikissa elämäntilanteissa yhdenvertaiset mahdollisuudet. Lähteet Kajantie, Eero – Hovi, Petteri – Eriksson, Johan – Laivuori, Hannele – Andersson, Sture – Räikkönen, Katri 2013. Alkaako syrjäytyminen jo kohdussa? Teoksessa Reivinen, Jukka – Vähäkylä, Leena. Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Helsinki: Gaudeamus. 23–36. Arendt, Hannah 2018 (1951). Totalitarismin synty. Tampere: Vastapaino. Mäkelä, Jukka – Sajaniemi, Nina 2013. Vertaissuhteet muovaavat lapsen aivoja. Teoksessa Reivinen, Jukka – Vähäkylä, Leena. Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Helsinki: Gaudeamus. 37–49. Artemjeff, Panu 2019. Seikkailua digitaalisen yhdenvertaisuuden avaruudessa. Teoksessa Digitalisaatio ja nuorisotyö. Helsinki: Verke & ENTK. 91–95. Kirjoittaja Tiina Huhtanen on teologian tohtori, joka opiskelee sairaanhoitajaksi ja työskentelee Peili-hankkeessa terveyden edistämisen assistenttina.
Kannustavaa puhetta nuorten vastavalmistuneiden työhön sitoutumiseksi
Positiivisten tunteiden ilmaiseminen vahvistaa positiivista ilmapiiriä mahdollistaen ihmisten välisen myönteisen kierteen lujittumisen. Jo pienin sanoin ja elein voidaan osoittaa toisen ihmisen arvostamista. Näin voi tehdä esimerkiksi kiittämällä, kannustamalla ja sanoittamalla myönteisiä asioita. Vastaavasti pitkään jatkunut ihmisten välinen kielteinen ilmapiiri voi luoda haastetta esimerkiksi työpaikan ihmissuhteisiin ja siten työhön sitoutumiseen. Tunteilla on tapana tarttua (1 , 2) Kielteisyys on hajottava voima, jolloin siihen voi liittyä myös valtaa ja oman edun tavoittelua. Kriittisyys tulee kuitenkin erottaa kielteisyydestä. Kriittisyys avaa uusia näkökulmia, kun taas kielteisyys helposti nujertaa. Ihmissuhteet vaikuttavat osaltaan työpaikalla myös siihen, minkä ansiosta työssä viihdytään tai siellä ei viihdytä. Muiden ihmisten tunnetilojen jakaminen voi auttaa ymmärtämään heidän aikomuksiaan ja toimiaan. Ihmisillä on taipumus synkronoida toistensa toimia, sekä fysiologisten että tunnetilojen kanssa sosiaalisten kohtaamisten aikana (2). Nuorten vastavalmistuneiden ajatuksia työhön sitoutumisesta Työhön sitoutuminen voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti; työhön osallistuminen on työhön liittyvän hyvinvoinnin positiivinen tunne- ja motivaatiotila, jota voidaan pitää työuupumisen vastinparina (3). Sitoutuneilla työntekijöillä on korkea energiataso ja he ovat innostuneita työstään. Työhön sitoutumiselle on ominaista myös korkea elinvoima ja vahva tunnustautuminen omaan työhön (3). Työhön sitoutumisen määrittelyyn on löydettävissä eroja[1](4). Työhön sitoutuminen voidaan määritellä myös seuraavasti: ”Work engagement can be defined as a unique positive, fulfilling, work related state of mind that is characterized by vigor, dedication, and absorption; that can be measured using a valid and reliable self-report questionnaire” (4). Nuorten vastavalmistuneiden työhön sitoutumisessa ovat heidän itsensä mukaan tärkeitä seuraavat asiat työyhteisöön kuulumisen tunne (työn sosiaalinen merkitys) työyhteisön tunneilmapiiri vapaus työnorganisoimiseen (autonomia) (KaPu -hankkeen [2] aineisto). Työsuojelurahaston rahoittamassa, Haaga-Helian, Metropolian ja HUMKn yhteisessä Kannustavaa puhetta (KaPu) -hankkeessa tavoitteena on tutkia vastavalmistuneiden työhön liittyviä kokemuksia ilosta, innostuksesta ja sitoutumisesta. Kysyimme nuorilta vastavalmistuneilta IT-alan sekä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoilta sitä, minkä he kokevat tärkeäksi uuteen työhön sitoutumisessa ja siihen kiinnittymisessä. Haastateltavat kuvasivat asiaan näin: Hyvä työporukka on tärkeää Erityisesti huumori keventää työtä ja liittää ihmiset yhteen Täydellinen vieruskaveri ja sanaton yhteys, huumori Työolobarometrin (5)mukaan on viitteitä siitä, että vaikka nuorten palkansaajien työkyky on useimmiten hyvä, työn koetaan rasittavan fyysisesti ja henkisesti aiempaa enemmän. Myös Työolotutkimuksen (6) mukaan työelämä näyttää kehittyneen monessa suhteessa myönteiseen suuntaan, sillä esimerkiksi käsitykset työpaikan ilmapiiristä, tasa-arvon toteutumisesta ja työpaikan sosiaalisista suhteista ovat sen mukaan kohentuneet selvästi. Toisaalta jaksamisongelmat ovat kasvaneet huomattavasti, niiden ollessa naisilla ne ovat selvästi yleisempiä kuin miehillä. Erilaiset psyykkiset ja fyysiset oireet ovat yleistyneet nuorilla (6). KaPu -tutkimukseen osallistuneiden nuorten vastavalmistuneiden puheessa nousi esille työn sosiaalinen luonne ja merkitys, eli toiset ihmiset ja työyhteisöön kuulumisen tunne. Myös se, miten uudet työntekijät kokivat tulevansa vastaanotetuksi uudessa työyhteisössään koettiin tärkeänä. hyvä vastaanotto työhön siirryttäessä on ollut minulle tärkeää kuulevat korvat saa olla oma itsensä järkevät roolit, intohimo työhön ja itsenäinen työn tekeminen ovat tosi tärkeitä työkaverit ja esimies Lisäksi haastateltavat [3] pitivät tärkeänä työn autonomiaa, mieluisia ja sopivalla tavalla haastavia työtehtäviä ja omaan työtehtävään vaikuttamismahdollisuuksia. Vastauksissa tuli myös esille se, että osa haastateltavista jopa hieman ”ihmetteli” heille sallittua vapautta ja luottamusta, joka ilmeni esimerkiksi vapautena täyttää oma kalenteri tai vastata työajanseurannasta itsenäisesti. Sama ilmiö tuli esille sekä sosiaali- että IT-alan työtehtävissä. Tämä kuvasti tutkimuksessa mukana olleille nuorille työntekijöille heidän kertomansa mukaan sitä, että heidät otettiin työssään ’vakavasti’, heitä arvostettiin ja kohdeltiin ammattilaisena - heihin luotettiin. Luottamus on monitasoinen, dynaaminen ja monimutkainen käsite luonteeltaan osaksi kykyjä, taitoja, tietotaitoa, oivalluksia ja suhteita, jotka mahdollistavat inhimillisen pääoman kasvun ja paremman suorituskyvyn. (7) Tähän tutkimukseen osallistuneet kokivat luottamuksen yhtenä merkityksellisenä tekijänä edistämään osaltaan heidän työhön sitoutumista. Erityisesti kokemus vapaudesta (luotettiin) sai kiitosta. Lopuksi Kaikkinensa työssä koetut ja ilmaistut tunteet vaikuttavat laajasti työntekijöiden motivaatioon, ajatteluun ja yhteistyökykyyn, ja tämä kaikki näkyy tuloksissa nopeasti. Nuoremman sukupolvella ei ole tutkimusten mukaan enää samankaltaista ’työnantajauskoa’, kuin edellisillä sukupolvilla [4]. Työelämässä jaksamista tulisi tarkastella entistä enemmän myös ihmisen elämänkulullisesta näkökulmasta (8). On esitetty väite, jonka mukaan ihmisen korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista (9). Tämän aineiston myötä ei tähän väitteeseen pystytä ottamaan kantaa, sillä Kannustava Puhe (KaPu) -tutkimuksemme tavoite on tunnistaa ja mallintaa työhön sitoutumisen elementtejä, sekä ymmärtää positiivisen tunneilmapiirin rakentumisen merkitystä vastavalmistuneiden työntekijöiden näkökulmasta. Voidaan kuitenkin todeta, että työyhteisöt hyötyisivät tunnetaitojen edistämiseen sekä positiivisten tunteiden ilmaisutaitoihin panostamisesta, sillä kannustavalla ja kehittävällä puheella, palautteella ja yhteistyöllä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia, ennen kaikkea nuorten työhön sitoutumiseen ja työn merkitykselliseksi kokemiseen. On myös tiedostettu, että vain rationaalisuuteen keskittymisellä voi olla vaaransa. Tunteet ja kognitiot ovat kuitenkin tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja tunteet vaikuttavat moniin kognitiivisiin prosesseihin, kuten muistiin, päätöksentekoon ja tarkkaavaisuuteen (10). Kuitenkin, jos luotamme pelkkään rationaalisuuteen, jäävät tunteet helposti huomioimatta. Tällöin voi olla vaarana, että nuorempi sukupolvi ei viihdy eikä pysy työpaikoissa, joissa korostetaan rationaalisuutta, tunteiden sijaan. Toisaalta nykyinen aika tukee individualismia, uteliaisuutta, uuden etsintää, joka joskus mahdollistuu paremmin uusissa ja vaihtelevissa työympäristöissä, jolloin myös työpaikan vaihtaminen ei kerrokaan työhön sitoutumattomuudesta, vaan jostain aivan muusta. Työhön sitoutuminen voi liittyä vahvasti esimerkiksi omaan ammatti-identiteettiin tai kutsumukseen, enemmän kuin yksittäiseen työpaikkaan [4]. Toisaalta myös ns. pätkätyösuhteet, voivat pakottaa nuoria vastavalmistuneita vaihtamaan työpaikkaa. Ilmiö ei ole yksiselitteinen. Lähteet Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Tammi. Helsinki. Nummenmaa, L., Glerean, E., Viinikainen, M. Jääskeläinen, Iiro P., Hari, R. and Sams, M. (2012). Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals PNAS June 12, 2012 109 (24) 9599-9604 Linkki, avautuu doi.org -osoitteeseen. Bakker, A.B. & Leiter, M.P. (2010). Work Engagement: A Handbook of Essential Theory and Research. Taylor & Francis Group. Schaufeli, W.B. (2013). What is engagement? In C. Truss, K. Alfes, R. Delbridge, A. Shantz, & E. Soane (Eds.), Employee Engagement in Theory and Practice. London: Routledge. Lyly-Yrjänäinen, M. (2019). Työolobarometri 2018. Linkki, avautuu julkaisut.valtioneuvosto.fi -sivulle. Suomen virallinen tilasto (SVT): Työolot [verkkojulkaisu]. ISSN=2342-2874. 2018. Linkki, avautuu Tilastokeskuksen sivulle Savolainen, T., Ikonen, M., Laitinen, M. (2018). Trust restoration and knowledge processes – A qualitative study within leader-follower relationships. In Proceedings of the 19th European Conference on Knowledge Management (ECKM 2018), 6-7 Sept., University of Padua, Italy. Vol 2, pp. 765-772 Salmela-Aro, K. & Upadyaya, K. (2018). Role of demands-resources in work engagement and burnout in different career stages julkaisussa: Journal of Vocational Behavior. 108, 190-200. Saares, A. (2015). Sosioekonominen asema työhön sitoutumisen määrittäjänä? Nuorten aikuisten työhön sitoutuminen 2000 -luvun Suomessa. Pessoa, L. (2010). Emotion, cognition, and the amygdala: from “what is it?” to “what’s to be done?”. Neuropsychologia, 48(12), 3416–3429. [1] “Work engagement refers to the relationship of the employee with his or her work, whereas employee engagement may also include the relationship with the organization.” (Schaufeli 2013). [2] Työsuojelurahaston Kannustava puhe -hanke (KaPu), lisätietoja tsr.fi -sivulta. [3] Aineiston keruu toteutettiin fokusryhmähaastatteluna, jolloin yhteensä yhdeksäntoista (19) haastateltavaa yksityisistä IT- ja terveysalan yrityksistä, sekä julkisista organisaatioista pääkaupunkiseudulla. Haastattelut suoritettiin syksyllä 2019. [4] Järvensivu, A. (2020). Työelämätutkija suosittelee: ”Älä sitoudu yhteen työpaikkaan!”Linkki aukeaa duunitori.fi sivulle.. KIRJOITTAJAT Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanke- ja tutkimustyö. Annica Isacsson toimii tutkimuspäällikkönä Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Lisää tietoa hankkeesta Kannustava Puhe -nettisivuilta.
DOOMED – pelialan opiskelijoiden työllistymisvaikeudet
Osaamisen pelimerkit on kuuden pelikouluttajaoppilaitoksen yhteishanke, jonka tavoitteena on tehdä pelialan osaaminen näkyväksi. Hanke keskittyy pelialan työelämätarpeiden kartoittamiseen, koulutuksen kehittämiseen ja alan toimijoiden entistä tiiviimpään vuoropuheluun. Sen aikana luodaan pelialan oma digitaalinen osaamismerkkijärjestelmä, jonka avulla osaamista voidaan arvioida alalla yhtenäisesti. Hanke tiivistää oppilaitosten yhteistyötä monialaisissa peliprojekteissa ja yhteisillä kursseilla. Työnantajat, kouluttajat ja opiskelijat saatetaan yhteen myös paikallisissa ja valtakunnallisessa tapahtumissa. Bit1 on kilpailu- ja verkostoitumistapahtuma, jonka yhteydessä valitaan vuoden paras opiskelijatyönä tehty peli. Tapahtuma antaa pelinkehittäjille mahdollisuuden saada palautetta pelialan ammattilaisilta, verkostoitua ja hakea harjoittelu- ja työpaikkoja. Päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina Amiedu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Hankkeessa on tutkittu muun muassa pelialan opiskelijoiden työllistymistä talvella 2019. Alla koostejuttu tutkimuksen tuloksista. Tiivistelmä Tammikuussa 2019 toteutettiin sähköinen kysely pelialalle tähtääville opiskelijoille ja äskettäin valmistuneille. Kyselyyn vastasi toista sataa opiskelijaa ja alumnia eri puolilta Suomea. Heiltä kysyttiin muun muassa työharjoittelusta, yrityksen perustamisesta ja työpaikan löytymiseen liittyvistä haasteista. Hypoteesi oli, että pelialan opiskelijoiden on vaikea löytää alan harjoittelupaikkoja ja työpaikkoja. Tulokset osittain kumosivat, osittain vahvistivat tämän hypoteesin. Työharjoittelun tehneet totesivat usein, että harjoittelupaikka oli melko helppo löytää. Toisaalta harjoittelun tehneistä noin viidesosa (19%) teki ainakin yhden harjoittelujakson oppilaitoksen omalla studiolla. Työpaikkojen löytymisen helppoudesta tai vaikeudesta ei vielä koulussa olevilta opiskelijoilta saa selkeintä kuvaa, sillä melkein puolet vastaajista (45%) ei ole vielä hakenut alan töitä. Vastaajilta kysyttiin kuitenkin omaa vaikutelmaa junioripaikoista ja niiden saamisesta. 87% prosenttia vastaajista arvioi oman alan työnsaannin junioritasolla vaikeaksi tai melko vaikeaksi. Nostoja aineistosta Vastaajista noin kolmasosa suunnitteli yrityksen perustamista tai oli jo perustanut yrityksen. Ensimmäinen harjoittelupaikka löytyi usein koulun kautta, joko oppilaitoksen omaan pelistudioon tai ulkopuoliseen yritykseen. Harjoittelijat ovat päässeet tekemään oman alansa töitä harjoittelun aikana hyvin, mutta saadussa ohjauksessa koettiin selkeästi puutteita. Harjoittelu koettiin mielekkääksi ja hyödylliseksi oman oppimisen kannalta, mutta ei työnsaannin kannalta. Verkostot ja kontaktit ovat tärkeitä työnhaussa: haastattelukutsuja olivat saaneet eniten ne, jotka olivat kontaktoineet suoraan tuttuja alan yrityksissä. Suurin osa opiskelijoista on kuitenkin käyttänyt perinteisempiä menetelmiä: avointen hakemusten lähettämistä ja vastaamista työpaikkailmoituksiin, mutta ne eivät ole johtaneet työpaikkaan yhtä useasti. Myös ne, jotka mainitsivat omiksi vahvuuksikseen “verkostot” ja “kontaktit” saivat hyvin haastattelukutsuja. Lisäksi “itseilmaisun taidot” takasi usein haastattelukutsun. “Motivaatio” ja “harrastuneisuus” sen sijaan eivät näytä korreloivan runsaiden työhaastattelukutsujen kanssa. Tästä ei kuitenkaan kannata suoraan vetää johtopäätöstä, että hyvä motivaatio tai harrastuneisuus eivät olisi hyviä ominaisuuksia työnhakijalle. Vastaajien taustatiedot ja opinnot Kyselyyn tuli yhteensä 129 vastausta tammikuun 2019 aikana. Näistä suurin osa, eli 118 (91%) oli vastaushetkellä opiskelijana ja 11 (9%) oli valmistunut vuonna 2017 tai sen jälkeen. Vastaajia oli toisen asteen oppilaitoksista (23%) ja ammattikorkeakouluista (77%) eri puolilta Suomea, joista vahvimmin olivat edustettuina pääkaupunkiseutu, Turku, Kajaani, Jyväskylä ja Tampere. Tyypillinen vastaaja oli nuori mies pääkaupunkiseudulta, joka opiskeli pääaineenaan peliohjelmointia ammattikorkeakoulussa (20-29-vuotiaita=73%, miehiä=68%). Vastaajien työtilanne ja yrittäjyys Kyselyssä tiedusteltiin, onko vastaaja tällä hetkellä opiskelemaansa alaan liittyvässä työssä. Selkeästi suurin osa, eli 89 vastaajaa ilmoitti, ettei ole alaan liittyvässä työssä. Kolme ilmoitti olevansa osa-aikaisena palkkatyössä, ja 14 päätoimisena palkkatyössä. Tämän lisäksi kolme vastaajaa ilmoitti toimivansa päätoimisena yrityksessä, jonka omistaa, tai jossa on osakkaana. Lisäksi kahdeksan vastaajaa ilmoitti olevansa alan työharjoittelussa ja 12 vastaajaa mainitsi muun tilanteen, esimerkiksi työskentelyn toisella alalla, freelancer-työt, opiskelemansa alan työtehtävissä toimimisen, mutta ei pelien parissa, joka on alemmassa graafissa erotettu omaksi kohdakseen. Vastaajilta kysyttiin myös oman pelialan yrityksen perustamisesta, jos sellainen on jo perustettu tai on suunnitteilla. Kuusi vastaajaa oli jo perustanut yrityksen joko yksin tai kumppaneiden kanssa. Yrityksen perustamista suunnitteli 40 vastaajaa. Vastaajien mukaan yritystoiminnan motivaatio löytyi muun muassa puhtaasta halusta toimia yrittäjänä (26 vastausta) ja hyvien kumppaneiden löytymisestä (16 vastausta). 15 vastaajaa mainitsi kuitenkin, että vaikeus löytää oman alan töitä työntekijän roolissa ajaa yrittäjän uralle. Muitakin syitä mainittiin, muun muassa halu toimia yksin ja olla oman itsensä pomo, tarve saada tehdä juuri oman näköisiä pelejä, mutta myös pelin julkaisu Steamissa, joka vaatii taakseen yrityksen. Työharjoittelu Suurimmalla osalla opiskelijoista opintoihin kuuluu yksi tai kaksi pakollista työharjoittelua. Yleensä nämä tehdään opintojen loppuvaiheessa, kun pohjatietoja ja -taitoja on ehtinyt hieman karttua koulun penkillä. Vastaajista reilusti yli puolet (76 vastaajaa) oli jo tehnyt vähintään ensimmäisen työharjoittelunsa, siinä missä 53 vastaajaa ei ollut vielä päässyt tutustumaan työharjoitteluun. Seuraaviin kysymyksiin esimerkiksi harjoittelupaikan löytymisen helppoudesta vastasivat ainoastaan ne, jotka olivat jo suorittaneet vähintään yhden harjoittelun. Ensimmäinen työharjoittelupaikka koettiin keskimäärin helpoksi löytää, ja se löytyi usein koulun kautta. Myös omat kontaktit ja verkostoituminen auttoivat, samoin erilaiset verkkosivut, kuten Neogamesin sivut. Koulun kautta oltiin päädytty koulun omien pelistudioiden lisäksi myös talon ulkopuolisiin yrityksiin. Ensimmäinen harjoittelujakso kesti tyypillisimmin 2-3 kuukautta. Harjoittelupaikan löytämisen helppoutta voi tarkastella myös alakohtaisesti: pelisuunnittelijat kokivat löytäneensä harjoittelupaikan hieman helpommin kuin ohjelmoinnin opiskelijat. Toisaalta vastaajien määrä eri aloilta oli hyvin vaihteleva, joten tulokseen näinkin pienillä eroilla voi suhtautua kriittisesti (ks. kaaviot 3 ja 4). Lomakkeessa kysyttiin oliko harjoittelupaikka pelialan yritys vai jokin muu, mutta tähän saatiin myös vastauksena oppilaitoksen omia pelistudioita. Kaikkiaan 14 vastaajaa oli tehnyt harjoittelun koulun studiossa. Tämä selvisi kysymyksellä, jossa pyydettiin täsmentämään yrityksen nimi. Osa vastaajista oli merkinnyt tämän pelialan yritykseksi, osa ei. Päädyimme lisäämään jälkikäteen kolmannen kategorian vastausvaihtoehtoihin, eli valintoina oli “pelialan yritys”, “ei pelialan yritys” ja “koulun oma studio”. Ensimmäisen ja toisen työharjoittelun kesken on havaittavissa pieniä eroja (ks. kaavio 6). Vastaajista selkeä enemmistö pääsi tekemään harjoittelupaikassa oman suuntautumisalan töitä, mutta toista harjoittelua tekevät saivat niitä ensimmäistä paremmin: ensimmäisessä harjoittelussa olleista 16% oli saanut oman alan töitä vain vähän tai ei lainkaan, kun taas toisessa harjoittelussa olleilla ei kenelläkään tullut tällaista tilannetta vastaan. Myös ohjausta tarjottiin hieman enemmän ensimmäistä harjoittelua suorittaville. Silti hälyttävää on, että lähes puolet molemmista vastaajaryhmistä koki saaneensa aivan liian vähän ohjausta työhönsä (vähän tai ei lainkaan) (ks. kaavio 7). Työharjoittelun hyödyt Harjoittelun hyödyllisyys jakoi vastaajia. Heitä pyydettiin arvioimaan harjoittelun hyödyllisyyttä sekä oman oppimisen että työn saannin kannalta, joista ensimmäinen koettiin huomattavasti hyödyllisemmäksi. 59% arvioi oppineensa paljon työharjoittelussa, ja noin 34% jonkin verran. Prosentuaaliset erot ensimmäisen ja toisen harjoittelun tehneiden välillä olivat pieniä. Työn saannin kannalta hyödyt jäivät selvästi pienemmiksi: paljon arvioi hyötyneensä 30% vastaajista, 36% jonkin verran ja hyvin vähän tai ei lainkaan 20%. Tässä koettiin jonkin verran eroavaisuuksia, sillä 27% arvioi “paljon” ensimmäisen harjoittelun jälkeen, ja 36% toisen harjoittelun jälkeen. Vuonna 2018 toteutetuissa pelialan ammattilaishaastatteluissa todettiin, että ideaalisti työharjoittelu johtaa työsuhteeseen. Käytännössä näin ei näytä olevan ainakaan opiskelijanäkökulmasta: yli puolet ei ollut saamassa töitä samasta yrityksestä harjoittelun jälkeen. Toisen harjoittelun jälkeen mahdollisuus täysipäiväiseen työhön kuitenkin kasvoi verrattuna ensimmäisen harjoittelun suorittaneisiin: noin kolmasosalle tarjoutui mahdollisuus sataprosenttiseen työaikaan harjoittelun jälkeen. Ensimmäisen harjoittelun suorittaneille sen sijaan tarjottiin hieman useammin mahdollisuus osa-aikaisuuteen tai satunnaiseen keikkatyöhön. Tämä jako lienee looginen huomioiden harjoitteluvaiheissa jäljellä olevan opiskeluajan, joka toista harjoittelua suorittavilla on oletetusti lyhyempi. (ks. kaavio 8) Toinen työharjoittelu Kyselyssä kysyttiin myös toisesta työharjoittelusta, jos vastaaja oli sellaisen tehnyt. Kaikista vastaajista 40 oli suorittanut myös toisen työharjoittelun. Verrattuna ensimmäiseen toinen harjoittelupaikka oli hiukan helpompi löytää. Vastaajat itse perustelivat helppoutta muun muassa sillä, että harjoittelupaikka oli sama kuin edellisellä kerralla. Vaikeaksi maininneet puolestaan kertoivat vaikeuden johtuneen esimerkiksi siitä, että edellinen harjoittelu oli tehty koululla, mutta tällä kertaa he halusivat pelialan yritykseen. Toisen harjoittelujakson kesto oli tyypillisesti sama kuin ensimmäisen eli noin 2-3 kuukautta. Työnhaku Kyselyssä tiedusteltiin opiskelijoiden ja alumnien työnhakuun liittyviä tietoja. Peliyrityksistä on hakenut töitä yhteensä 77 vastaajaa, joista 57 on hakenut opiskelemaansa alaan liittyviä töitä ja 20 eri alaan liittyviä töitä. 58 vastaajaa ei ole hakenut vielä töitä lainkaan. Pieni osa (seitsemän vastaajaa) on myös saanut töitä hakematta. Odotusten mukaisesti työnhaku lisääntyy opiskeluvuosien myötä; 3-5 vuoden opiskelijoista lähes puolet on hakenut oman alan töitä, kun taas 1-2 vuoden opiskelijoista vain hieman yli neljäsosa on aktivoitunut työnhaun saralla (ks. kaavio 9). Työnhaku on tapahtunut melko perinteisin keinoin (ks. kaavio 10): suurin osa eli noin kolme neljäsosaa on vastannut työpaikkailmoituksiin tai lähettänyt avoimia hakemuksia. Hieman alle puolet vastaajista on kontaktoinut suoraan tuttuja alan yrityksissä, ja vielä pienempi osa on osallistunut alan rekry- tai verkostoitumistilaisuuksiin. Lisäksi muutama muu työllistymistapa mainittiin, kuten mahdollisuus jatkaa suoraan kolmannen harjoittelun jälkeen työsuhteessa. Melkein kaksi kolmasosaa kysymykseen vastanneista (n=75) oli lähettänyt alle kuusi hakemusta pelialan työtehtäviin. 6-15 hakemusta kertoi lähettäneensä 18 vastaajaa, ja 16 hakemusta tai enemmän kymmenen vastaajaa. Kaksi kolmasosaa vastasi myös saaneensa kutsun haastatteluun tai tapaamiseen harvoin tai ei lainkaan. Silloin tällöin haastattelukutsuja oli kuitenkin saapunut viidelletoista vastaajalle, ja 12 oli saanut kutsun usein tai hyvin usein. Pieni osa vastanneista oli myös hakenut (27 kpl) muihin kuin pelialan tehtäviin, ja 15 vastaajaa oli myös työllistynyt näihin tehtäviin, jotka sisälsivät muun muassa myyjän, IT-tuen, elintarviketeollisuuden ja tapahtumatuotannon tehtäviä. Muutama vastaaja oli omaa alaa sivuavissa töissä, mutta ei pelinkehityksen parissa. Oman alan työnsaantiin junioritasolla vastaajat suhtautuivat pääosin negatiivisesti: 87% prosenttia arvioi työnsaannin vaikeaksi tai melko vaikeaksi. Vahvuudet ja heikkoudet työnhaussa Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan omia vahvuuksia ja heikkouksia työnhaussa. Valintojen määrää ei lomakkeessa rajoitettu, eli vastaajan oli mahdollista ruksia kaikki annetut vaihtoehdot, sekä nimetä lisäksi omin sanoin muita vahvuuksia tai heikkouksia. Vahvuuksien top 4:ssä selkeä voittaja oli motivaatio, jonka arvioi vahvuudekseen lähes kaikki vastaajat (97%). Toisena vahvuutena pidettiin harrastuneisuutta, ja hieman alle puolet valitsi myös portfolion ja itseilmaisun taidot. Työpaikan jo löytäneet arvioivat lisäksi työnsaannissa auttaneen muun muassa onnen, hyvän maineen, aiemmat opinnot ja innovatiivisuuden. Heikkouksien eniten valittu piikki löytyi aiemmasta työkokemuksesta, joka oli 81% mielestä suurin työnhaun hidaste. Hieman yli puolet oli myös sitä mieltä, että kontaktit, verkostot ja julkaistut pelit kuuluivat omiin heikkouksiin. Muita mainintoja sai lisäksi sosiaalisten tilanteiden jännitys, itsevarmuuden puute, oppimishäiriö, ja se että erinäisistä syistä ei jaksa täyttää aktiivisesti kymmeniä työhakemuksia. Ristiintaulukointia Kiinnostavaa vertailua vastauksista sai muun muassa selvittämällä miten vahvuudet ja heikkoudet korreloivat työnhakuun haastattelukutsujen muodossa (ks. kaavio 12). Eli karkeasti arvioiden tietyt piirteet ja taustat voivat joko edesauttaa tai hidastaa työhaastatteluvaiheeseen pääsemistä. Hyvin usein tai melko usein haastatteluun tuli kutsu henkilöille, jotka olivat arvioineet hyvän itseilmaisun vahvuudekseen. Vastaukset eivät sitä kerro, mutta voisi päätellä, että kyseiset henkilöt osaavat myydä itsensä ja osaamisensa paremmin. Pelialan ammattilaisten haastatteluissa kommunikaatiotaidot olivat toivelistalla korkealla, joten ehkä tämäkin voi selittää näiden kahden taidon kohtaamista. Myös kontaktit ja verkostot koettuna vahvuutena edesauttoivat haastattelukutsun saamista. Motivaatio, jonka lähes kaikki olivat arvioineet vahvuudekseen, ei sen sijaan välttämättä taannut haastattelukutsua. Moni motivoitunut työnhakija oli saanut kutsun lähes yhtä usein “melko usein /hyvin usein” ja “harvoin tai ei lainkaan”. Harrastuneisuus, joka oli vahvuuksissa toisena, ei myöskään korreloi positiivisten haastatteluvastausten kanssa. Itsearvio omista heikkouksista työnhaussa ei tuo varsinaisesti mitään uutta tuloksiin, vaan noudattelee pitkälti vahvuuksien linjaa käänteisesti. Kontaktit ja verkostot koettuna vahvuutena suhteessa haastattelukutsujen saamiseen sai vahvistusta tästä vertailusta (ks. kaavio 13). Puolet niistä vastaajista, jotka olivat kontaktoineet suoraan tuttuja alan yrityksissä, saivat kutsun tapaamiseen tai haastatteluun hyvin usein, melko usein tai silloin tällöin. Prosentti oli parhaimmasta päästä suhteessa muihin työnhaun tapoihin. Avoimien hakemusten lähettäminen sen sijaan tuotti huonoimman tuloksen. Hyvin usein ja melko usein haastattelukutsuja saaneita yhdisti myös se, että he olivat loppuvaiheen opiskelijoita, työharjoittelu(t) oli tehty useimmiten pelialan yrityksessä ja omiksi vahvuuksiksi oli arvioitu itseilmaisun taidot ja portfolio. Ammattilaishaastatteluissa usein esille nousseet toiveet työnhakijoiden osaamisesta ja kokemuksesta liittyivät julkaistuihin peleihin, harrastuneisuuteen, tiimityö- ja kommunikointitaitoihin, motivaatioon, oppimiskykyyn, portfolioon ja perustaitojen hallintaan. Kaikkia näitä ei kysytty opiskelijakyselyn vahvuudet-arvioissa, mutta yhteneväisistä vaihtoehdoista löytyi sekä vahvistavia että eriäviä tuloksia. Portfolion ja julkaistut pelit vahvuudekseen maininneet saivat melko hyvin haastattelukutsuja, mutta harrastuneisuus ja motivaatio eivät taanneet pääsyä tapaamiseen. Saattaa myös olla, että ammattilaiset ja opiskelijat käsittävät termit eri tavoin. Opiskelijoilta kysytty itseilmaisun taidot voidaan käsittää liittyvän vahvasti kommunikaatiotaitoihin. Tällä vahvuudella oli suurin korrelaatio saatuihin haastattelukutsuihin. Sen sijaan ammattilaiset eivät maininneet verkostoja ja hyviä kontakteja apuna työnhaussa. Heidän suuntaansa niiden tarve tai puute ei välttämättä näy samalla tavoin kuin hakijan suuntaan. Vastaajista vain pieni osa (n=14) työskenteli päätoimisena palkkatyössä opiskelemaansa alaan liittyvissä tehtävissä. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että heistä yhdeksän oli suorittanut työharjoittelun pelialan yrityksessä. Näillä onnekkailla työharjoittelu oli myös johtanut työsuhteeseen. Kokonaismäärän ollessa kuitenkin näin pieni, ei tuloksista voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä. Liite: linkki kyselylomakkeeseen (Google Drive). -- Juttu on alunperin julkaistu Osaamisen pelimerkit -hankkeen sivulla 2.9.2019.
Tarkkaile innovaatioitasi
Toisinaan kahvipöytäkeskusteluissa voi kuulla, kuinka joku sanoo keksineensä hyvän idean, innovaation. Näin voi tietenkin arkikielessä muotoilla. Innovaatiot kuitenkin syntyvät yleensä toisin. Harvemmin yhtäkkisen, kirkkaan älynväläyksen leimahduksessa. Tuloksen saaminen edellyttää usein pitkäjänteistä kehitystyötä. Idea on vasta uusi oivallus. Innovaatio on ideasta syntynyt konkretisoitunut uusi asia. Se on keksinnöllinen, ehkä keksintö, eli mahdollisesti patentoitavissa. Sillä on kaupallista tai muuta hyötyarvoa. Keksintö on patenttiasiantuntijan tarkastama teollisesti käyttökelpoinen, tekninen menetelmä, laite tai sovellus. Keksintö eroaa aiemmista ratkaisuista riittävän paljon. Ero kun ei saa olla niin pieni, että keksintö on itsestään selvä alan ammattilaiselle - näin määritellään muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilla. Tavoitteet kirkkaina Maailmassa on lukemattomia oivaltavia tuloksia, joiden kehittäjätiimi koettaa lopuksi epätoivoisesti löytää ongelmaa, jonka se ratkaisisi. On aivan mahdollista, että innovaatioponnistelun tohinassa unohtuu, mitä alun perin on sovittu tavoitteeksi. Ainakin seuraavat kysymykset on siksi hyvä esittää tai käydä läpi aika ajoin, kun tehdään uusia innovatiivisia asioita. Mikä kehitettävä asia on? Mitä on kehitetty? Jos tiimi osaa parilla virkkeellä tiivistää tavoitteen tai tuloksen, voi olettaa, että on keskitytty oleelliseen. Ja päinvastoin. Vaikeampaa on uskaltaa kysyä: miksi se on? Joskus luodaan ja tehdään ratkaisuja, joita ei itse asiassa tarvita, mutta jotka on kehitetty, koska jotakin nyt vain piti kehittää. Tai jotka ovat totuttuja ja jotka voitaisiin ratkaista uudella, innovatiivisella tavalla. Vaikkapa: onko tarkoituksenmukaista hiekoittaa katuja talven liukkailla (sillä sellaisiakin kelejä vielä tulee!), joka johtaa kelien muuttuessa toiseen ongelmaan, valtavaan määrään katupölyä. Vai tulisiko kääntää ongelma toisin päin: vähentää hiekoitusta, ja luoda palvelu tai muu innostava mekanismi, joka kannustaa käyttämään kunnollisia jalkineita? Tai kehittää innovatiivisia kenkiä, jotka estävät liukastumista? Käyttäjäryhmän määritteleminen jo ideoinnissa, innovaatioaihion ensivaiheessa on tärkeää. Siksi on kysyttävä, kenelle tavoitteena oleva ratkaisu on tarkoitettu? Kuka ratkaisua käyttäisi, ja missä? Jos ratkaisu ei ole tarkoitettu kenellekään erityisesti, se todennäköisesti on liian laaja-alainen tai pahimmassa tapauksessa hyödytön. Jos markkinoita ei ole, ratkaisussa tuskin on potentiaalia. Eli: millaiset markkinat sillä on? Toisinaan käy, että jonkin tiimin kehittämä ratkaisu on aivan liian paljon aikaansa edellä. Markkinoita ei vielä ole olemassakaan. Tuote voi olla hyvä, mutta innovaation toteutuminen kuitenkin edellyttää, että sille on jonkinlainen hyödyntämistapa tai -kanava. Monesti olen saanut kuulla innovaatioaihion kehittäjältä, että oivallus on ainutlaatuinen, koska ”tällaista ei vielä kukaan ole koskaan ajatellut”, eikä kilpailua siksi ole. Tässä kohdin tulisi soida hälytyskello. Miksi ei ole? On nimittäin varsin todennäköistä, että olipa pulma mikä tahansa, melkoisella varmuudella joku muukin on jo jossakin pohtinut sitä ja koettanut löytää siihen jonkin ratkaisun. Pitää siis pyrkiä selvittämään, miksi ratkaisut eivät ehkä ole tulleet markkinoille. Kaikki on jo keksitty? Kehittäjien tulee siis pohtia seuraavia kysymyksiä: Mitä on kehitetty? Miksi on kehitetty? Kenelle on kehitetty? Millaiset markkinat ovat? Ketkä ovat kilpailijoita? Löytyykö vastaavia ratkaisuja jo? Lista voi vaikuttaa hankalalta. Miten muka voi enää kehittää mitään, jos kaikkea on jo mietitty ja kaikki on keksitty? Ei kuitenkaan kannata hätkähtää, koska aina voi koettaa tarkastella asiaa toisesta näkökulmasta ja löytää jonkin uuden ratkaisuehdotuksen. Hyviä tuloksia syntyy myös parantelemalla ja yhdistelemällä jo tehtyjä asioita. Kaikkea ei tarvitse tehdä alusta alkaen. Pelkkä olemassa olevien asioiden yhdistäminen ei välttämättä vielä muodosta keksintöä, mutta jos yhdistelmä on yllättävä, se voi olla keksintö. Kehittäjän on hyvä tarkkailla mihin suuntaan kehitystyö on menossa ja mitä ollaan tekemässä. Edellä esitetyistä asioista moni voi tuntua itsestään selviltä, mutta juuri siksi ne helposti sivuutetaan. Jokainen voi pohtia, onko joskus joutunut tilanteeseen, jossa joku näistä asioista on kehittämisessä unohtunut? Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Mikä ihmeen liikennelaboratorio?
Liikkuminen on valtavassa murroksessa. Teknologian kehittymisen ja digitalisaation avulla liikkumisesta voidaan kehittää entistä helppokäyttöisempää, saavutettavampaa ja nopeampaa. Mutta samalla tämä kehityssuunta tuo mukanaan uusia haasteita. Miten esimerkiksi ympäristö suhtautuu siihen, että liikkuminen on meille yhä helpompaa ja mukavampaa? Ilmastonmuutoksen haasteisiin voimme vastata älykkäiden liikenneratkaisujen avulla. Tähän tarvitaan kehittyneen teknologian lisäksi uudenlaisia innovaatioita, joita pelkästään älyratkaisut eivät pysty tarjoamaan. Innovaatiot eivät synny ilman halua kokeilla ja rohkeutta haastaa totuttuja toimintatapoja. Innovaatioiden vetureina ovat avainasemassa ennen kaikkea pienet, ketterät yritykset. Heidän vahvuutenaan on rohkeus, innostuminen ja kokeilunhalu. Pelkkä kokeilunhalu ei kuitenkaan riitä. He tarvitsevat avukseen myös isompia yrityksiä sekä kaupungin päättävissä asemissa olevia tahoja, tutkimuslaitoksia sekä muita sidosryhmien edustajia. Ihmisten törmäyttäminen on tärkeää mutta ajoittain haasteellista, etenkin jos haluamme kohdata toisemme muualla kuin virtuaaliympäristössä. On tärkeää saada ihmiset kohtaamaan toisensa fyysisessä tilassa, koska näin saamme luovuutemme kukkimaan ja luovuus auttaa meitä muun muassa ongelmien ratkaisussa. Liikennelaboratorion malleja Euroopasta Vaikka Suomessa liikenteen alan toimijoiden kohtaamispaikalle on havaittu selkeä tarve, muualla maailmalla tämä konsepti on jo tuttu juttu. Viime vuoden aikana tutustuin projektipäällikkönä muutamiin toiminnassa oleviin liikkumisen laboratorioihin eri puolilla Eurooppaa ja havaitsin toteuttamistavoissa eroja: Osa laboratorioista toimii alueellisina kokeilualustoina, joilla ei ole fyysistä tilaa alan toimijoiden törmäyttämiseen. Toimintaa saattaa ohjata kaupunki, jolloin puhutaan julkisista laboratorioista ja toiminnassa korostuvat kaupunkien tavoitteita hyödyttävät älykkään liikkumisen ratkaisut. Toimintaa pyörittävät usein myös yksityiset, isot liikennealan toimijat joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden yksityisten tai julkisten toimijoiden kanssa. Yksityiset perustajat ovat usein liikennealan isoja autotehtaita, joilla löytyy omia kehitys- ja valmennustiloja innovaatioiden luomiseksi yhdessä alan startuppien kanssa. Tällainen kiihdyttämö, Ideation:Hub, löytyy esimerkiksi Volkswagenilta Wolfsburgista Saksasta. Ruotsissa Göteborgissa toimiva MobilityXlab sekä Norjassa Oslossa toimiva Mobility Lab toimivat samankaltaisella periaatteella. Niiden perustajat koostuvat useista liikennealan isoista osittain yksityisistä ja osittain julkisista toimijoista. Molempien toimintaperiaatteena on synnyttää innovaatioita alan startup -yrittäjien kanssa ja yhteistyöllä vaikuttaa koko liikennealan kehittymiseen. Yhtenä hienona esimerkkinä Oslosta voidaan pitää huoltoasemaketju Circle K:n ja Mobility Labin yhteistyötä, jonka avulla Circle K muun muassa lisäsi 350 nopean sähköautonlatauksen pistettä huoltoasemilleen Norjassa vuoden 2019 aikana. Lisäksi Circle K tavoittelee suuria kehitystoimia nopean latauksen asemien rakentamiseksi niin Norjassa kuin muualla maailmassa. Liikennelaboratorioita löytyy siis laidasta laitaan mutta niiden toiminnassa on samankaltaisia haasteita, joita vastaan kaikki pyrkivät taistelemaan, esimerkiksi loppukäyttäjien osallistaminen mukaan toimintaan riittävän ajoissa käytännön kokeilujen toteutuminen yritysten todellisten tarpeiden pohjalta oikeiden yritysten löytäminen ja osallistaminen mukaan kokeiluihin tiedon kulku sujuvasti ja tasapuolisesti eri toimijoiden välillä Pääkaupunkiseudun liikkumisen alan kohtaamispaikka Jätkäsaari Mobility Lab -sateenvarjohankkeessa kehitetään älykkäitä liikkumisratkaisuja pääkaupunkiseudulla sujuvamman, turvallisemman ja kestävämmän liikkumisen edistämiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu vastaa hankkeen fyysisen tilan, liikenteen alan verkoston yhteisen kohtaamispaikan perustamisesta. Tilan avulla tavoitellaan muun muassa uusien alan yritysten syntyä älykkään liikkumisen liiketoiminnan kasvua ja kehittymistä alueita ja niiden asukkaita hyödyttäviä älykkään liikkumisen ratkaisuja, jotka voisivat vaikuttaa myös kaupunkien ilmastotavoitteiden toteutumiseen. On tärkeää, että toimintaan osallistuvien yritysten välillä toimii puolueeton taho, joka vastaa toiminnan koordinoimisesta ja ylläpitämisestä. Yritysten täytyy tietää keneen voi luottaa ja näihin tarpeisiin liikennelaboratorio pyrkii vastaamaan. Tavoitteemme on pitkällä tähtäimellä saada aikaan muutos ihmisten liikennekäyttäytymisessä ja siihen pystytään vain kehittämällä ratkaisuja yhdessä. Parhaiten menestyvät sellaiset ideat, joita ovat kehittämässä useat eri toimijat. Mobility Launchpad osana startup -keskittymää Osana pääkaupunkiseudun liikennelaboratoriota toimii Mobility Launchpad -nimellä kulkeva tilamme, joka aloitti toimintansa kesällä 2019 Maria 01 -kampuksen pihalle sijoitetulla demokontilla. Kontilla esiteltiin älykkään liikkumisen kehittämistä, pääkaupunkiseudun hanketoimintaa sekä alan yritysten palveluja. Kontilla vieraili alasta kiinnostuneita vierailijaryhmiä aina Hollannin Suomen suurlähettiläästä Kiinan Hangzhoun kaupungin päättäjiin. Lisäksi järjestimme kontilla kaikille avoimia demopäiviä, joissa pääsi testaamaan erilaisia sähköisiä kulkuneuvoja tai kokemaan, miten päivän lounas toimitetaan paikalle dronen avulla. Launchpadin toiminta jatkuu keväällä 2020 samassa pihapiirissä, mutta vasta remontoidussa yli 300m2 tilassa, yhteistyössä useiden muiden rakennetun ympäristön ekosysteemitoimijoiden kanssa. Yhteisessä tilassa eri alojen toimijat pääsevät ratkaisemaan ongelmia myös oman kuplansa ulkopuolelta. Näin saamme aikaan monimuotoisuutta, avoimuutta sekä luottamusta keskinäiseen toimintaamme, joiden avulla pyrimme voittamaan haasteet koko rakennetun ympäristön kehittämiseksi. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori on Metropolian alumni ja koulutukseltaan rakennusinsinööri sekä Liikenteen alan YAMK -insinööri Hämeen ammattikorkeakoulusta. Hän työskentelee Älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä hankkeen Jätkäsaari Smart Mobility projektipäällikkönä. Lisäksi hänellä on useiden vuosien kokemus infra-alan rakennuttamistehtävistä. Hän on utelias luonteeltaan ja omimmillaan erilaisten rakennetun ympäristön projektien parissa. Projektit kuuluvat myös hänen vapaa-aikaansa, joista esimerkkinä vasta valmistunut omakotitalo itä-Helsingissä sekä sisustussuunnittelun käynnissä olevat opinnot taloprojektin innoittamana. Rakennetun ympäristön lisäksi hän on kiinnostunut myös ihmisistä ja hänen mielestään mikään ei vedä vertoja avoimelle vuoropuhelulle sekä uusille innostaville kohtaamisille.
Tekoälyn etiikka pohdinnassa – tuhoisa terminaattori vai hellä hoivabotti?
“Olemme kokeneet, mihin teknologia johtaa palvellessaan ihmismielen tuhoisaa puolta. Tälle kuolettavalle yhdistelmälle täytyy tehdä jotakin. Keinot julmuuden harjoittamiseksi ja joukkomurhien tekemiseksi on kehitetty huippuunsa, eikä teknologiaa voi enää pysäyttää. Nyt on käännyttävä ihmismielen puoleen.” –Jonathan Glover, Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria. Kun kuulee sanan ”tekoäly”, vain harva kokee täysin neutraaleja tunteita. Tekoälyyn liittyy vahvoja ennakkoluuloja ja toisaalta myös epärealistisia odotuksia. Jonkun mielestä koneet ja robotit vievät ihmisten työt, toisen mielestä tekoälyllä ratkaistaan jopa ihmiskunnan suurimmat ongelmat sodista ilmastonmuutokseen. Määritelmällisesti tekoäly tarkoittaa sitä, että koneen avulla luodaan, mallinnetaan tai jäljitellään niitä ihmisen toimintoja, jotka tulkitaan älyllisiksi. Kehityksessä käytetään esimerkiksi tietojenkäsittelytiedettä, matematiikkaa, kielten tutkimusta ja sosiolingvistiikkaa.[1] Myös eettiset kysymykset ovat tekoälyn tutkimuksen ja kehittämisen keskiössä. Selvää on, että teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja tulevaisuudessa perinteisten ihmistöiden rinnalla nähdään myös tehtäviä, jotka korvaantuvat osittain tai kokonaan roboteilla. Teollisen vallankumouksen jälkeen pelättiin samoin ihmistyön häviämistä, mutta tosiasiassa teknologinen kehitys tarkoitti tuolloin vapaa-ajan lisääntymistä mekaanisten töiden siirtyessä enenevässä määrin ihmisiltä koneille. Samalla mahdollistui myös täysin uusien, ennen tuntemattomien, ammattikuntien synty. Tämän päivän tekoälyn asiantuntijat vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että ihmisyyttä koneet eivät tule korvaamaan.[2] Eettisen kysymyksen voi kääntää myös robotiikan hyväksi: jos teknologian käyttö lisää esimerkiksi potilasturvallisuutta, olisi epäeettistä olla käyttämättä sitä.[3] Tekoälyyn ja robotiikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä tämä yksimielisyys ei kuitenkaan poista. Tekoäly on hyvä kumppani, mutta potentiaalisesti huono isäntä. Terveysalalla eettiset kysymykset ovat erityisen keskeisessä asemassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tekoäly ei tule korvaamaan hoivatyötä, mutta sen avulla voidaan vapauttaa inhimillisiä resursseja siihen käyttöön, joka aina tuntuu olevan kortilla: aikaan. Aikaan olla toista ihmistä lähellä ja aikaan kohdata ihminen ihmisenä. Tekoälyn etiikasta on tehty lukemattomia arvokoodistoja. Tässä blogissa käsittelen näistä yhtä, niin sanottua Montrealin julistusta, koska siinä tiivistyy kirkkaana ne haasteet ja toisaalta hyödyt, mitä eettisellä tutkimusotteella voidaan saavuttaa myös tekoälyn kanssa. Montrealin julistuksen periaatteet ovat: hyvinvoinnin autonomian kunnioittamisen yksityisyyden ja intimiteetin suojelun solidaarisuuden demokraattisen osallistumisen oikeudenmukaisuuden diversiteetin säilyttämisen varovaisuuden vastuullisuuden ja kestävän kehityksen periaatteet.[4] Seuraavassa tarkastelen näitä periaatteita siten kuin pyrimme Peili-hankkeessa huomioimaan eettiset kysymykset sovelluksen ja siihen liittyvän chatbotin kehityksessä. Peili-hankkeessa kehitetään sovellusta ehkäisemään nuorten miesten syrjäytymistä. Sovellukseen on tarkoitus tehdä myös tekoälypohjainen chatbot, joka voi paitsi antaa vinkkejä vaikkapa harrastusryhmän löytämiseen, opiskelupaikan hakuun tai CV:n (curriculum vitae, ansiolista) teroittamiseen, myös oppimalla ”tutustua” käyttäjäänsä ja antaa hänelle henkilökohtaisempia ja paremmin osuvia vinkkejä ja tietoa. Hyvinvoinnin periaate Tekoälyjärjestelmien avulla pitää pyrkiä hyvinvoinnin kasvuun. Peili-sovelluksen tavoitteena on auttaa kohderyhmää hyödyntämään omaa potentiaaliaan niin, että omat haaveet ja vahvuudet saadaan valjastettua tulevaisuuden tavoitteiden realisoitumiseen. Autonomian kunnioittamisen periaate Tekoälyjärjestelmien tulee kunnioittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta ja lisätä ihmisten elämän- ja ympäristön hallintaa. Peilisovellus ei perustu hoitosuhteeseen, eikä tavoitteita määritellä ylhäältä käsin, vaan sovelluksen käyttäjän omista lähtökohdista ja pohdinnoista käsin. Sovellus auttaa löytämään omat vahvuudet ja kehittämään niitä. Yksityisyyden ja intimiteetin suojelun periaate Ihmisten yksityisyyttä on suojeltava, jotta tekoälyjärjestelmät eivät pääse tunkeutumaan ihmisten tietoihin, keräämään arkaluontoista dataa ja arkistoimaan sitä. Peili-sovelluksen keräämät tiedot eivät tule olemaan minkään yksittäisen toimijan hallussa eikä niitä käytetä markkinointikäyttöön. Peili-sovelluksen tekoäly tukee käyttäjän omia valintoja, ja tietoa kerätään käyttäjän omia tarpeita varten. Ulkopuoliset eivät voi järjestelmästä onkia yksilöitäviä tietoja. Solidaarisuuden periaate Tekoälyjärjestelmien kehityksen ja käytön tulee tukea ihmisten ja sukupolvien välistä keskinäistä solidaarisuutta. Toteutuessaan Peili-sovellus antaa käyttäjälleen tasa-arvoisemman lähtökohdan työn, harrastuksen tai muun mielekkään tekemisen hakemiseen. Sovellus tukee sitä, että kukaan ei jäisi yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolelle, vaan pääsisi paremman elämänhallinnan kautta toimimaan itse osana yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Demokraattisen osallistumisen periaate Kaikilla tulee olla pääsy tekoälyjärjestelmien käyttöön, niiden tulee olla ymmärrettäviä ja oikeutettuja. Peili-sovelluksen tekoäly on vapaasti jokaisen tarvitsevan käytössä ja se on maksuton. Sen edelleen kehittäminen tapahtuu yhteistyössä käyttäjien kanssa, jotta sen sisällöt olisivat mahdollisimman ymmärrettäviä. Osallistamisen kautta kohderyhmä pääsee itse vaikuttamaan sovelluksen kehittämiseen. Oikeudenmukaisuusperiaate Tekoälyjärjestelmien kehityksen ja käytön tulee edistää oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan luomista. Peili-sovelluksen on tarkoitus tarjota kaikille tasa-arvoisia mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa ja päästä toteuttamaan itseään. Diversiteetin sisällyttämisen periaate Tekoälyjärjestelmien kehityksen ja käytön tulee olla yhteensopiva sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen kanssa. Järjestelmät eivät saa rajoittaa elämäntapavalintoja tai henkilökohtaisia kokemuksia. Peili-sovelluksen tekoäly tukee jokaisen omaa yksilöllisyyttä ja arvoa. Tekoälyn kehitys perustuu tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomiseen myös heille, jotka uhkaavat jäädä yhteiskunnassa syrjään. Varovaisuusperiaate Tekoälyä kehittävien ihmisten tulee noudattaa varovaisuutta ja ennakoida tekoälyjärjestelmien käytön haitallisia seurauksia. Peili-sovelluksen kehityksessä kiinnitetään jatkuvasti huomiota eettisiin ja moraalisiin periaatteisiin. Sovellus ei anna terveysneuvontaa eikä hoito-ohjeita. Mikäli käyttäjällä on tarve saada apua terveystoimijoilta, tekoäly ohjaa käyttäjän palvelevaan numeroon, jossa vastaa ihminen, ei kone. Tekoäly oppii, mutta sen oppimista rajoitetaan eettisin periaattein. Vastuullisuusperiaate Tekoälyjärjestelmien kehittäminen ja käyttö ei saa vähentää ihmisen päätöksenteon vastuuta. Peili-sovellus on apuväline, mutta ei päätöksentekijä. Sen tehtävä on antaa ihmiselle mahdollisuuksia löytää ratkaisuja elämän solmukohdissa, mutta se ei tee päätöksiä ihmisen puolesta. Sisällöistä vastaa aina elävä ihminen, vastuuta ei siirretä koneelle tai tekoälylle. Kestävän kehityksen periaate Tekoälyjärjestelmien kehittäminen ja käyttö tulee toteuttaa niin, että taataan maapallon vahva ympäristöllinen kestävyys. Peili-sovellus auttaa käyttäjiä löytämään heidän oman, täyden potentiaalinsa. Tämä pitää sisällään kestävät, omaa ja muiden hyvinvointia tukevat, ratkaisut. Jokainen nuori, jonka potentiaali saadaan valjastettua oman paremman tulevaisuuden rakentamiseen, rakentaa parempaa ja toimivampaa yhteiskuntaa meille kaikille.[5] Tekoälyn ei siis tarvitse olla pelkoja nostattava tulevaisuuden dystopian ylivertainen ihmisten alistaja. Sitä ei tarvitse myöskään ylistää ratkaisuksi kaikkiin ihmisten ongelmiin. Kuten tämän blogin alussa oleva lainaus julistaa: nyt on käännyttävä ihmismielen puoleen. Inhimillisyys ja tahto tehdä hyvää antavat hyvän pohjan myös inhimillisesti älykkään tekoälyn kehittämiseen. Sellaisen, joka ymmärtää ihmisen tunteita, hyveitä ja heikkouksia. Lähteet: Andersson, Cristina – Haavisto, Ilkka – Kangasniemi, Mari – Kauhanen, Antti – Tikka, Taneli – Tähtinen, Lauri – Törmänen, Antti 2016. Robotit töihin: Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA-rapotti. Helsinki: Taloustieto Oy. Glover, Jonathan 2003. Ihmisyys. Helsinki: Like. Honkela, Timo 2017. Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti. Helsinki: Gaudeamus. Ollila, Maija-Riitta 2019. Tekoälyn etiikkaa. Helsinki: Otava. Wachter, Robert 2017. The Digital Doctor: Hope, Hype, and Harm at the Dawn of Medicine’s Computer Age. New York: McGraw-Hill Education. Kirjoittaja Tiina Huhtanen on teologian tohtori ja sairaanhoitajaopiskelija, joka työskentelee Peili-hankkeen terveyden edistämisen assistenttina.
Yrittäjää digittää – tukea tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen
Viimeisten kuukausien aikana olemme viettäneet markkinoiden suurimpia ostopäiviä ja meille kaikille tuttuja kulutusjuhlia, kuten Single's Day, Black Friday ja joulu. Me olemme tilanneet ja toimittaneet, kuljettaneet ja noutaneet sekä maasta että maailmalta saapuneita tuotteitamme. Ostokäyttäytymisessämme on helppo nähdä vähittäiskaupassa tapahtuvia muutoksia, jonka myötä monen pienyrittäjänkin markkina-alue on muuttunut globaaliksi. Verkkokaupan markkinaosuus kasvaa huikeaa tahtia ja yhä useampi ostos tehdään asiakkaan kotisohvalla. (Yle 2019.) Kivijalkaliikkeiden ohelle perustetaan uusia verkkokauppoja, kiihtyvällä nopeudella. Liiketoiminnan vieminen verkkoympäristöön on monelle pk-yrittäjälle (mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset) elinehto, jossa keskiöön nousevat asiakaslähtöisyys asiakkaan ketterä huomioiminen positiivinen asiakaskokemus ja korkeaksi koettu tyytyväisyys. Asiakassuosittelun, eli asiakkaan halu suositella tuotetta tai palvelua, merkitys korostuu ja voi muodostua yrityksen kriittiseksi menestystekijäksi. Muuttuva yrittäjyys Monet tämän päivän pienyrittäjät elävät muuttuvaa arkea, kokevat digitalisaation ja globaalin markkinatalouden ja ostokäyttäytymisen aiheuttamat muutokset. Kivijalkaliikkeet vaihtuvat verkkokaupoiksi, mainoslehtiset sosiaalisen median virroiksi, paikalliset hankinnat maailmanlaajuisiksi. Kassavirroista päätellen muutoksen mukana on pysyttävä, jos mielii liiketoiminnan kasvavan tai edes monesti pysyvän ennallaan. Liiketoimintamalleja ja yrityksen strategiaa on arvioitava uudella tavalla. On huomioonotettava uusia trendejä, kartoitettava asiakaspotentiaaleja, tunnistettava asiakkaiden unelmia ja tarpeita. On mietittävä uusia vaikuttavia digitaalisia ratkaisuja ja otettava haltuun verkko-, media- ja graafisen tuotannon perusteita, sosiaalisen median myynti- ja markkinointikanavia datan keräämiseen, analytiikkaan ja kertyvän tiedon hyödyntämisen perusteita osana liiketoiminnan kehittämisestä. Haastavaksi tämä muodostuu erityisesti meille, jotka ovat perustaneet yrityksensä ennen tietokoneiden, älylaitteiden ja pakettiautomaattien keksimistä, sosiaalisesta mediasta ja sen toiminnallisuuksista puhumattakaan. Meneillään oleva kehityssuunta on monen pienyrittäjän näkökulmasta valtava asia, joka pakottaa jokaisen yrittäjän kehittymään ja kehittämään. Tärkeät digi-ilmiöt pienyrittäjän näkökulmasta Digitaalisilla markkinoilla yrittäjän on hallittava ja tarvittaessa opeteltava paljon uutta, joista nostan esiin viimeisten vuosien aikana merkityksellisiksi osoittautuneita asioita. Kokemukseni sekä digitaalisten palveluiden että pienyrittäjien parissa ovat osoittaneet seuraavaa: Yrityksen graafinen ilme ja visuaalinen yrityskuva ovat asiakkaalle ja ostokäyttäytymiselle tärkeitä. Visuaalinen yhtenäisyys, niin digitaalisissa kuin perinteisissäkin materiaaleissa, luo yrityksestä asiantuntevan ja luotettavan kuvan. Kotisivut muodostavat yrityksen digitaalisen kodin. Ilman kotisivuja ei ole näkyvyyttä digitaalisilla markkinoilla. Keskity selkeän rakenteen kehittämiseen ja laadukkaiden sisältöjen tuottamiseen. Näin teet samalla erittäin tärkeää hakukoneoptimointia. Brändi on mielikuva yrityksestä, joka muodostuu vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Brändin vahvistaminen on pitkäjänteistä työtä, joka muodostaa yrityksen sielun ja yrittäjän tarinan. Asiakkaan polun visualisointi ja käytettävyyden testaus on tärkeä osa kehittämistä, joka lisää ymmärrystä asiakkaan/ asiakasryhmien toimista ja valinnoista digitaalisissa ympäristöissä: Missä kanavissa asiakas liikkuu? Mitä tietoa hän etsii ja tarvitsee ostopäätöksensä tueksi? Miten hän sivustolla liikkuu, mitä aineistoja lukee tai katsoo? Paljonko hän käyttää aikaa ennen mahdollista ostopäätöstä? Löytääkö hän kaiken tarvitsemansa ostopäätöstä varten? Asiakkaan polun määrittämiseen ja käytettävyyden testaamiseen kannattaa panostaa. Pienillä toimilla voi saada merkittäviä parannuksia aikaan! Sosiaalisen median hyödyntäminen ja monikanavainen strategia lisäävät asiakkaan tyytyväisyyttä ja sitoutumista palveluun. Parhaimmillaan homma toimii yhdistelemällä useita ostokanavia, esimerkiksi verkkokauppaa ja kivijalkaa. Tällöin asiakas saa haluamansa itselle sopivassa paikassa, itselle sopivaan aikaan, itselle sopivalla tavalla. Monikanavainen strategia toimii hyvin sekä palveluiden, tuotteiden että tietosisältöjen markkinoimiseen. Visuaaliset sisällöt, videot ja audiot ja niiden hyödyntäminen lisääntyvät räjähdysmäisesti. Video on tällä hetkellä yksi käytetyimmistä sosiaalisen median sisältötyypeistä ja niiden määrien ennakoidaan edelleen lähivuosien aikana kasvavan. Monien kanavien algoritmit suorivat videosisältöjen näkymistä uutisvirroissa. Monen yrittäjän potentiaalinen asiakas katsoo videoita mielellään, vaikkei tekstien merkityksen ja printtimedian katoamiseen uskokaan. Verkkokauppa on monelle mikro- ja pienyrittäjälle kehittämisen pakollinen ja suuri haaste, joskin samalla valtava mahdollisuus. Lähes kuka tahansa voi perustaa kaupan verkkoon, ilman suuria kustannuksia. Kuten maailmalla toimivien yrittäjien markkina on globaali, se on myös meidän suomalaisten. Erilaisten liiketoiminnallisten tavoitteiden, kuten esimerkiksi kävijämäärät, ostot, konversiot, uutiskirjeiden tilaajat tms.), mittaaminen digitaalisten kanavien analytiikan avulla auttaa kohdentamaan digitaalisen sisällöntuotannon- ja markkinoinnin toimia. Se auttaa ymmärtämään asiakkaan ostokäyttäytymistä kuten liikkumista eri kanavissa, sivustolla käytettyä aikaa ja asiakkaan sivustolla tekemiä toimia. Analytiikan avulla voidaan määrittää ja kehittää ostoprosessin vaiheita, joissa lopullinen ostopäätös jää tekemättä. Osa-alueena analytiikka on edelleen kiivaasti kehittyvä, jonka hyötyjä emme osaa vielä täysimääräisesti hyödyntää. Apua tuote- ja palveluvirittämöstä Digitaalisen liiketoiminnan ja siihen liittyvien osa-alueiden haltuunotto on monelle yrittäjälle iso työ, joka vaatii osaamista, sitoutumista, motivaatiota ja aikaa. Tämän tukemiseksi Metropolia ammattikorkeakoulun Tuote -ja palveluvirittämössä eri alojen asiantuntijat auttavat Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueen mikro- ja pienyrittäjiä näiden kehittäishaasteiden konkreettisessa ratkaisemisessa. Hankkeessa on vuoden 2019 aikana ollut mukana kymmeniä pienyrittäjiä, jotka ovat kehittäneet markkinoille uusia tuotteita ja virittäneet onnistuneesti jo olemassa olevia palveluitaan. Viimeinen ryhmä innokkaita yrittäjiä aloittaa kevään 2020 aikana. Hanke on Euroopan aluekehitysrahaston, EAKR, rahoittama ja toimii 31.12.2020 saakka, yhteistyössä Koulutuskeskus Salpauksen kanssa. Lähteet Komulainen, M. 2018. Menesty digimarkkinoinnilla. Kauppakamari. Saarelainen, A. 2019. Muotoilua meillekin! Muotoilu- ja brändiopas yrittäjille. Yhteistyössä Artranta ry:n kanssa. Painopalvelut Yliveto. Tuote- ja palveluvirittämö 2018-2020, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Yle. 2019. Entistä useampi ostaa kotisohvalta: Vuosikasvu jo 20 prosenttia –vähittäiskaupalla edessä suuri myllerrys, linkki avautuu Ylen verkkosivulle. Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa graafista suunnittelua, kankaiden digipainantaa, ompelua ja verkkokauppayrittämistä. - Jos asia on sinulle ajankohtainen ja haluat mukaan (digi)kehittyvään joukkoon, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan sivustolla https://tuotejapalveluvirittamo.metropolia.fi/
Reflektoida vai näivettyä – vuorovaikutusosaamisen merkitys työelämän kehittämisessä
Mikä on vuorovaikutuksen merkitys tulevaisuuden asiantuntijatyössä? Toimivan vuorovaikutuksen merkitys on pohdinnan arvoinen asia. Tulevaisuuden työ, erityisesti asiantuntijan työ, hajautuu. Työ muuttuu verkostomaiseksi, jopa matriisiorganisaatiomaiseksi. Monen asian on sanottu jäävän työntekijän vastuulle: työsuoritus, työn valvonta, työhyvinvointi ja arjen hallinta. Moni voi tehdä toimistotyötä kotoa käsin, jolloin vuorovaikutusta ylläpidetään pikaviestimillä, digitaalisilla kanavilla ja yhä harvemmin kasvokkain. Esimies voi toimia etäällä. Esimiestyöstä tule liikkuvaa asiakkaiden ja toimipisteiden välillä. (vrt. Ollila 2018.) Moni asia muuttuu tulevaisuuden työssä. Muutoksessa yhteisiä asioita tulisi jakaa ja merkityksellistää yhteiseksi asiaksi vuorovaikutuksen avulla. Vuorovaikutus merkitys työelämän tiimien tuloksellisuudessa Vuorovaikutuksella on merkitystä työn tuloksellisuudessa. Johtoryhmien aito vuorovaikutus ja sen laatu vaikuttavat johtoryhmän toiminnan tuloksellisuuteen. Tutkittaessa vuorovaikutusta ja johtamista, on todettu, että mitä parempi ja laadukkaampi on tiimin vuorovaikutus, sitä tuloksellisempaa on työn tekeminen. Vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa tuottavuuteen. Myös lopputuotteilla on merkitys. (Wei 2017.) Tutkittaessa sairaalajohtoryhmien kokousvuorovaikutusta, sen on sanottu olevan tiedon jakamiseen keskittyvää ja organisaatiorakenteiden ohjaamaa. Suuri osa tiedon jakamisesta voi olla yksisuuntaista tiedottamista, mutta ryhmät myös ajoittain luovat yhdessä merkityksiä. Kokousvuorovaikutus näyttäisi olevan vahvasti puheenjohtajakeskeistä ja organisaatiorakenteiden mukaiset horisontaaliset ja vertikaaliset rajapinnat ovat havaittavissa vuorovaikutuksessa ja ne rajoittavat ehkä keskustelua. Tästä huolimatta johtoryhmäjäsenet kokevat kokousvuorovaikutuksen olevan avointa ja miellyttävää. (Laapotti) Tiimien vuorovaikutuksen on todettu vaikuttavan tuloksellisuuteen. Reilu asenne toisiin, erilaisten arvojen arvostaminen ja asenne diversiteettiin ratkaisevat tiimin onnistumista. Tiimin vuorovaikutusosaamista kannattaa kehittää pitkänkin yhdessä toimimisen jälkeen. Vuorovaikutusosaamista kehitetään parhaiten työhön integroituneella kokemuksellisilla menetelmillä, ei luentotyyppisellä koulutuksella. Vuorovaikutusosaamista voi siis kehittää. Joustavuutta vuorovaikutukseen eri keinoin Joustavuutta vuorovaikutukseen saadaan fasilitoimalla (vrt. Hedman 2015). Reflektoinnilla on iso merkitys johtoryhmän työskentelyssä ja sen hallinnassa. Myös emotionaalinen työskentely on vuorovaikutussuhteissa tärkeä osa onnistumista. Puhutaan vuorovaikutusosaamisen yhdestä tärkeästä, affektiivisesta, tunteet huomioivasta, ulottuvuudesta. (esim. Hedman 2015). Monen organisaation tavoitteena on luoda suorituskykyä lisäävää dialogimaista vuorovaikutuskulttuuria. Lienee kuitenkin edelleen niin, että syvät tunteet huomioiva vuorovaikutuskulttuuri olisi ihmisille puoleensavetävintä? Vuorovaikutus nostaa työelämän laatua Hyvän vuorovaikutuksen merkitys työelämän laadussa on keskeistä. Hyvä vuorovaikutus nostaa tuottavuutta, suorituskykyä, ihmisten työhyvinvointia ja työn mielekkyyttä. Esimiestyö on hyvää, kun se on avointa, aitoa ja osallistavaa. Moni työelämän kompleksinen tai diversiteettinen tilanne ratkaistaan osallistavalla vuorovaikutuksella. Vuorovaikutuksen dynamiikka ja vuorovaikutussuhteiden rakentumista tulisi tutkia enemmän. Mutta usein keskustelussa riittää hyvän vuorovaikutuksen merkityksen tunnistaminen. Lähteet Hedman, Erika. 2015: Facilitating Leadership Team Communication. Jyväskylän yliopisto. Laapotti, Tomi. 2018. Vuorovaikutus sairaalajohtoryhmien kokouksissa. Jyväskylän yliopisto. Wei, L. H., Thurasamy, R. & Popa, S. 2017. Managing virtual teams for open innovation in global business services industry. Management Decision. Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Tuottavasti moninainen –hanke kertoo tuloksistaan ja kokemuksiaan Suomen laatukeskuksen Osaamisen kehittämisfoorumin teemailtapäivässä 23.1.2019 Tieteiden talolla Helsingissä. Kokemuksia jaetaan otsikolla ”Yritysten tuottavuuden ja työhyvinvoinnin vahvistaminen vuorovaikutteisella kehittämismallilla”.
Osaamisen kehittämisfoorumi: Suomalaisen työelämän hyviä käytäntöjä 2020
Osaamisen kehittämisfoorumi OKF on suomalaisen työelämän kehittämisestä kiinnostuneiden yhteisö. OKF on poliittisesti, uskonnollisesti ja taloudellisesti sitoutumaton, ainoana tavoitteenaan jatkuvan parantamisen ideologia. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, mutta edellyttävät käytännön syistä ennakkoilmoittautumista. Lisätietoja OKF:stä OKFoorumin verkkosivuilta. Tulossa 23.1.2020: Tuottavasti moninainen -työpaja Yrityksen tuottavuuden ja työhyvinvoinnin vahvistaminen vuorovaikutteisella kehittämismallilla Osaamisen kehittämisfoorumi OKF:n teemailtapäivä 23.1.2020 Tieteiden talolla, sali 404, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Tuottavasti moninainen -hankkeen vuorovaikutteisella kehittämismallilla kiinnitetään huomiota yrityksen tuottavuuden ja henkilöstön työhyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Työpajassa pohditaan, miten tuottavuutta ja työhyvinvointia voi kehittää henkilöstöä osallistamalla ja mikä merkitys on sillä, että ihmiset kehittävät itse työtään. Marjatta Komulainen (VTM, MBA) ja Kari Hyvärinen (TtM) ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tuottavasti moninainen -hankkeen asiantuntijalehtoreita. Heillä on monipuolinen kokemus työelämän kehittämisestän. 14.30 Omakustanteinen kahvi Tiedekahvilassa 15.00 Tervehdyssanat, pj. Jukka O. Mattila, OKF 15.10 Marjatta Komulainen ja Kari Hyvärinen: Tuottavasti moninainen -hankkeen kehittämisprosessin esittely Miksi hankkeen kehittämismalli sopii yritysten kehittämiseen Millaisia vaikutuksia osaamisella on ihmisten hyvinvoinnille Millä tavoin henkilöstön työhyvinvointi ja tuottavuus tukevat toinen toisiaan 17.00 Loppukeskustelu 17.30 Tilaisuus päättyy Ilmoittautuminen deadline 22.1. tilaisuuteen ilmoittautumiselle, ilmoittautumislinkki aukeaa Laatukeskuksen sivulle. -- Tämä blogimerkintä on toimittamattomanta aineistona, jota julkaistaan Tikissä-blogissa hankkeiden tiedotteiden ja tapahtumakutsujen muodossa.
Opiskelijoiden ja yritysten monialainen innovaatiotoiminta – missä opettaja luuraa?
Kun raotat ammattikorkeakoulun neuvotteluhuoneen ovea, saatat kurkistaa keskelle opiskelijoiden ja yritysten yhteistä innovointia. Keskustelu käy vilkkaana. Ollaan jo suunnittelemassa, kuinka uuden mullistavan palvelun prototyyppiä voidaan testata ikäihmisten parissa ja minkä näköisenä palvelu lanseerataan. On hoppu. Opiskelijoiden opintojakson määrittämä työaika loppuu jo muutaman viikon kuluttua. Mutta opettajaa ei näy missään – vai näkyykö? Kuka paikalla olevista on opettaja? Korkeakoulutukselle on annettu tehtäväksi innovaatiokyvykkäiden ihmisten kouluttaminen. Painetta ovat kasvattaneet Euroopan komission kirjelmät oppilaitoksille (Euroopan komissio 2012; 2017), epävarmat talousnäkymät ja vaikeat yhteiskunnalliset ongelmat. Uusien innovaatioiden kehittämiseen liittyy monialainen ja verkostomainen yhteistyö, sillä tarve uusille ratkaisuille kumpuaa usein monimutkaisista ongelmista. Ammattikorkeakoulut ovat sisällyttäneet opetussuunnitelmiinsa uusia innovaatioita tavoittelevia projektiopintoja, joihin monissa oppilaitoksissa kaikki opiskelijat osallistuvat. Mutta mikä on opettajan rooli? Mitä opettajan on otettava huomioon tällaiseen toimintaan osallistuessaan, sitä fasilitoidessaan ja edistäessään? Jo innovaatio -sana aiheuttaa voimakkaita reaktioita niin hyvässä kuin pahassakin. Sanaa käytetään epämääräisesti jopa synonyyminä sanoille ”idea” tai ”keksintö”. Innovaatiot eivät ole ideoita tai keksintöjä, eivät edes koulutuksen sallivassa ilmapiirissä. Innovaatiot ovat niitä konkretisoituja, hyödyllisiä ja käyttöön vietyjä uudisteita, jotka tuottavat lisäarvoa, joskus jopa radikaalilla tavalla. Tuo lisäarvo voi olla sidoksissa uuden tuotteen, palvelun tai toimintaprosessin käyttäjän saamaan hyötyyn, mutta myös laajempaan arvoon, esimerkiksi taloudellisiin, hyvinvointia edistäviin tai sosiaalisiin arvoihin tai kestävään kehitykseen. Vaikka vakiintuneita toimintamalleja rikkovan, taloudellista hyötyä tuottavan teknologisen innovaation määritelmällä on pitkä historia, innovaatiot ovat tärkeitä kaikilla aloilla. Opetussuunnitelmatyön ja opettajan pedagogisen suunnittelemisen kannalta on tärkeää ymmärtää opiskelijan oppimista ja ammatti-identiteetin kehittymistä. Suurin osa aikaisemmasta tutkimuksesta tarkastelee korkeakoulujen ja yritysten avointa innovaatiotoimintaa yritysten näkökulmista, yritysten toimintana ja osaamisena. Monialainen yhteistyö Innovaatioiden kehittämiseen liittyy monialainen ammatillinen yhteistyö, sillä tarve uusille ratkaisuille kumpuaa usein monimutkaisista ongelmista. Patentoidut keksinnöt voivat olla mahdollisia yksin, mutta käyttöön ja hyödyksi saakka viedyt innovaatiot tarvitsevat verkostoja ja monen erilaisen ammattilaisen osaamista. Tällaisia ongelmanratkaisuprosesseja edistää toisiaan täydentävien osaamisten hyödyntäminen. Esimerkiksi uuden vanhuksia kulttuuritoimintaan auttavan teknisen sovelluksen kehittäminen voi vaatia osaamista ja tiivistä tiimityötä vanhustyön kulttuurituotannon ja muiden kulttuurialojen tietotekniikan tuotteistamisen ja liiketoimintasuunnittelun myynnin ja markkinoinnin opiskelijoilta ja ammattilaisilta Kun monialaista kehittämistyötä tehdään opintojen osana, käyttöön otetaan osallistujien aikaisempaa ammattiosaamista ja halua oppia uutta. Siksi oman alan ja vähän muidenkin alojen syvä sisältöosaaminen ja sen soveltaminen ovat tärkeitä raaka-aineita kehitystyössä, mutta muutakin osaamista tarvitaan. Yksilön innovaatiokompetenssi (erotuksena yritysten kompetenssista) vaikuttaa liittyvän moniin osaamismuuttujiin, kuten hyvään itsetuntoon itsehallintaan saavutusorientaatioon motivaatioon ja sitoutumiseen joustavuuteen ja vastuullisuuteen tulevaisuusorientaatioon luovan ajattelun taitoihin sosiaalisiin taitoihin kehittämisprojektin hallinnan taitoihin, kuten esimerkiksi johtamisen taitoihin. Lisäksi se vaikuttaa liittyvän oman ja muiden alojen sisältöosaamiseen sekä konkretisoimisen ja implementoimisen suunnittelun taitoihin, kuten valmistamisen tuotteistamisen myynnin markkinoinnin ja yrittäjyyden suunnittelun taitoihin (kuvio 1). Opiskelijoiden haastava ja monipuolinen kokemus Jotta oppiminen monialaisessa innovaatioprojektissa konkretisoituu intensiivisen työskentelyn tiimellyksessä, on opiskelijoiden hyvä pitää esim. päiväkirjaa. On hyödyllistä kirjata viikoittain ylös, mitä teki ja mitä koki oppivansa. Projektin jälkeen harva enää muistaa toiminnan keskeisiä käännekohtia ja niihin liittyviä oppimiskokemuksia. Päiväkirjoista on luettavissa oppimiskokemuksen merkityksellisyyteen ja pedagogiikan toimivuuteen liittyviä asioita sekä yhteistoiminnassa ilmenneitä onnistumisia ja haasteita. Sisältöosaaminenkin näkyy. Opiskelijat vaikuttavat ymmärtävän oppimiskokemuksensa suhteessa ratkaistavissa oleviin konflikteihin ja epätavallisiin tilanteisiin, joissa he tulevat tietoisiksi omasta toimijuudestaan ja lunastavat paikkaansa yhteistyössä. Opiskelijat osaavat hahmottaa innovaatioprosessin luonnetta ja vaiheita. Prosessi- ja menetelmäosaamisella voi olla merkittävää siirtovaikutusta työelämään. Konfliktit ja uudet tilanteet näyttävät siis oppimisen kannalta tärkeinä mahdollisuuksina, ei pedagogisen suunnittelun kannalta välteltävinä asioina. Esimerkiksi johtamisen taidot ilmenevät tiimin aktiivisen kehittämisen pyrkimyksinä sekä muiden rohkaisemisen ja valmentamisen osaamisena. (Hero & Lindfors 2019). Toisen auttaminen parhaaseen tulokseen näyttäytyy oppimisen kannalta keskeisenä: “Toimin mielestäni kannustavana tekijänä. Vaikka osasin useita asioita ennestään, en ollut sellainen ’joo, minä hoidan koska osaan ja te ette’. Päinvastoin. Kannustin jatkuvasti muita ottamaan haasteita ja tarjouduin auttamaan tarvittaessa.” (Opiskelija no. 21; Hero & Lindfors 2019) Päiväkirjoissaan opiskelijat esimerkiksi pystyivät kuvailemaan, kuinka he olivat oppineet rohkaisemaan ja valmentamaan toisiaan, muuttamaan tietoisesti asennettaan tiimin hyvinvoinnin hyväksi ja jopa luopumaan tarkoituksella johtajan asemastaan, jotta toiset voisivat oppia johtajuutta. Monialainen tiimikokoonpano voi mahdollistaa “minä”-ajattelun vaihtumisen “me”- ajatteluun. Yksilölliset erot ja osallistujien heterogeenisuus vaikuttaa johtavan positiiviseen rajojen purkamiseen yhteistoiminnassa ja käynnistävän kompetenssien kehittymistä. Opettajan rooli Monialaisen innovaatiotoiminnan suunnittelu on haastavaa ja vaatii usein eri alojen opettajien yhteistyötä. Opettajien yhteiskehittelyssä voi esiintyä jännitteitä, mutta niihin vaikuttaa löytyvän helposti ratkaisuja. Ratkaisuja tarvitaan mm. tehtävien, työtapojen, arvioinnin menetelmien ja tavoitteiden muotoilemiseen. Yhteissuunnittelussa on löydettävä ratkaisuja myös monialaisen toiminnan sääntöihin, työnjakoon ja työkaluihin, kuten prosesseihin, arviointikriteerien soveltamiseen ja teknisiin välineisiin. (Hero 2017) Opettajan tehtävänä on kiinnittää huomio oppimiseen jokaisessa vaiheessa ja auttaa sen arvioimisessa silloinkin, kun projektiin ollaan täysin uppoutuneina eikä kukaan enää muistakaan, että se on osa opintoja. Koska opettajat eivät tiedä ennalta, mitä tulee tapahtumaan ja minkälaista tukea opiskelijat voivat tarvita, hekin tarvitsevat tukea. Opettajien työtä voi helpottaa pedagogisen innovaatioprosessin vaiheistaminen ohjauksessa, vaikka opiskelijoiden näkökulmasta projekteissa eksyminen ja ennakoimattomuus verkostomaisessa toiminnassa voi olla oppimisen kannalta hyödyllistä. Tällainen prosessiymmärrys eli malli siitä, mihin saakka annetun ajan puitteissa olisi päästävä, voi helpottaa opettajan epävarmuutta (kuvio 2). Opettajan on hyvä ymmärtää kehittämisvaiheita, niiden konkreettisia tavoitteita ja arvioinnin mahdollisuuksia. Jotta kuviossa 1 mainittu osaaminen voisi kehittyä, projektien kannattaisi alkaa aidoista, kaikille osallistujille avoimista ongelmista, joiden ratkaisemiseen tarvitaan monipuolista osaamista ja oikeita työelämän verkostoja. Käytännössä aloitustilanteessa opettaja, opiskelijat ja työelämän edustajat siis kohtaavat yhdessä avoimen haasteen. He voivat aluksi olla ymmällään eivätkä vielä tiedosta, mitä heidän pitäisi oppia, mihin he yhdessä pystyvät ja mihin suuntaan olisi lähdettävä. Alussa tarvitaan välineitä ymmärtää, mitä osaamista ryhmässä on ja mitä osaamista pitää hankkia projektin kuluessa. Tällainen näkyvästi tai piilotetusti fasilitoitu pedagoginen innovaatioprosessi voi edistää pidemmälle tai aidosti käyttöön vietyjen tuotosten kehittämistä. Opettaja voi tukea opiskelijoita tulevan hyödyntämisen tai jopa yrittäjyydenkin suunnittelemisessa, jotta opiskelijat tällaisen mahdollisuuden löytävät innovaatioprojektinsa lopussa. Opettajan ohjaustyötä voi helpottaa muutamien piilevien asioiden tarkkaileminen. Kuinka paljon opiskelijat pystyvät itsenäisesti ottamaan vastuuta? Kuinka paljon he ovat opettajan ohjaamisesta riippuvaisia? Mihin opiskelijoiden motivoituminen liittyy? Kuinka paljon konflikteja ja ristiriitaisia tilanteita opiskelijat sietävät motivaationsa hiipumatta? Opettajan rooli ei siis ole tehdä itseään tarpeettomaksi. Opettajien tulisi edistää innovaatioprosessin syvää ymmärtämistä, monitoroida ja helpottaa motivaatiota uhkaavaa liiallista ristiriitaa, tarjota innovoinnin ja arvioinnin työkaluja tiimeille, ja auttaa tunnistamaan kehittämistarpeita yksilötason innovaatiokompetenssissa. Lisäksi opettajan tulisi edistää aktiivisesti konkreettisten tuotosten syntymistä ja niiden käyttöön viemisen suunnittelua, sillä tavoitteena on konkreettinen ja hyödynnettävän tuotos, ei pelkkä ideapaperi. Opettajan on hyvä myös huomioida muutamia ennakkoedellytyksiä sille, miten innovaatioiden kehittämisen oppiminen kannattaa organisoida. Monialainen toiminta voi tukea innovaatio-oppimista, jos se mahdollistaa optimaalisesti konfliktien ja ristiriitatilanteiden syntymistä ja ratkaisemista, opiskelijoille uusia verkostoja ja tiimejä sekä tilaisuuksia tunnistaa kompetenssejaan. Tiimien rakentaminen monialaisiksi mahdollistaa toisiaan täydentävän osaamisen ja oman asiantuntijuuden tunnistamisen. Innovaatiokyvykkyyden mallia (kuvio 1) voidaan soveltaa esimerkiksi vertaiskeskustelujen suuntaamiseen ja käytännöllisten yhteistoiminnallisen arvioinnin menetelmien kehittämiseen. Opiskelija ei ole yrityksen renki tai resurssi Innovaatio vaikuttaa käyttökelpoiselta konseptilta koulutuksen kontekstissa silloin, kun opiskelijoiden tekemien tuotosten muotoa ei haluta määritellä etukäteen. Se vaikuttaa käyttökelpoiselta myös silloin, kun opiskelijoita halutaan rohkaista luoviin ja uniikkeihin uudisteisiin, ja kun heidät halutaan valtuuttaa tavoittelemaan täysiä valmiuksiaan ja jopa ylittämään ne oppimalla lisää. Se voi olla käyttökelpoinen ilmaisu silloin, kun halutaan korostaa konkreettisia ja hyödyllisiä tuotoksia, kuten tuotteiden, palvelujen, prosessien tai muiden konkretisoitujen artefaktien kehittämisen tavoitetta. Käyttökelpoinen konsepti voi olla myös silloin, kun ymmärretään opiskelijoiden, heidän tulevaisuuden työantajiensa ja aitojen verkostojensa yhteisen autenttisen kokemuksen arvo koulurakennuksen seinien ulkopuolella. (Hero 2019) Opiskelijat eivät vain toteuta yrityksen antamaa rajattua tilaustyötä tai opettajan määräämiä tehtäviä, vaan vastaavat omalla tavallaan uudelleen muotoilemaansa avoimeen ongelmaan – johtavat itse omaa kehittämisprojektiaan ja tiimiään kuin pientä aloittavaa yritystä. Innovaatiopedagogiikka vaikuttaa käyttökelpoiselta termiltä sovellettavaksi silloin, kun tavoitteena on kuvata verkottunutta ja monialaista innovaatioiden kehittämistoimintaa tavoitteena konkretisoidun ja implementoidun, lisäarvoa tuottavan uudisteen kehittäminen sekä inhimillinen kehittyminen. Vahvuuksien, heikkouksien ja osaamisen kehittämisen tarpeiden tunnistaminen tukee yksittäisen opiskelijan oppimista osana tiimiä. Tärkein oppimiseen liittyvä muuttuja vaikuttaakin olevan matka, ei tuotos tai se, onko tuotos innovaatio annetun määritelmän mukaisesti. Ammattikorkeakouluissa opiskelijalla on oikeus kasvaa ihmisenä ja ammattilaisena täyteen mittaansa ja roimasti senkin yli, mitä opettajat voivat ennalta aavistaa. Osaaminen tulee näkyväksi autenttisissa konteksteissa, mutta vaatii toimintaan liittyvän suunnan ja tavoitteen. Työelämän tai yhteiskunnan ongelmakentästä kumpuavia avoimia haasteita tarvitaan autenttisen oppimiskokemuksen ja verkostojen takaamiseksi. Tällaisia oppimisen muotoja on mahdollista soveltaa myös vaikeiden yhteiskunnallisten, ekologisten ja sosiaalisten ongelmienkin ratkomiseen. Kun suljet neuvotteluhuoneen oven ja jatkat matkaasi, voit tehdä sen luottavaisin mielin. Koulutuksen tehtävä ei ole aliarvioida nuortemme potentiaalia. Päinvastoin – opettajat pystyvät tarjoamaan nuorillemme tilaisuuksia kehittää aitoihin ongelmiin aitoja ratkaisuja, jotka ihan aidosti otetaan käyttöön. Opettaja on osa työelämän verkostomaista tiimiä oppimisen näyttäjänä ja toiminnan fasilitaattorina. -- Teksti pohjautuu Laura-Maija Heron väitöskirjan ”Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience” lektioon. Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 11. toukokuuta 2019. Metropolia ammattikorkeakoulu uudistaa kaikille yhteisen Monialaisen innovaatioprojektin 10 op opetussuunnitelman sisältöä ja oppimistavoitteita syksyllä 2020. Uusi teksti ja nimi korostavat entistä kirjaimellisemmin monialaisuutta ja konkreettisten, hyödynnettävien sekä tulevaisuusorientoituneiden lopputuotosten kehitystavoitetta. Lähteet Euroopan komissio (2012). Rethinking education: Investing in skills for better socio-economic outcomes, PDF-tiedosto. Euroopan komissio (2017). Communication from the commission to the European parliament, the Council, the European economic and social committee and the Committee of the regions on a renewed EU agenda for higher education, PDF-tiedosto. Hero, L.-M. (2019). Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience (väitöskirja). Annales universitatis Turkuensis 475, Faculty of Education, University of Turku, Finland. Hero, L.-M. (2017). Innovation tournament as an activity system to promote the development of innovation competence. Journal of Professional and Vocational Education 19 (4), 8–31. Hero, L.-M. & Lindfors, E. (2019). Students’ learning experience in a multidisciplinary innovation project. Education + Training 61 (4), 500–522. doi.org/10.1108/ET-06-2018-0138 Hero, L.-M., Lindfors, E. & Taatila, V. (2017). Individual innovation competence: A systematic review and future research agenda. International Journal of Higher Education 6 (5), 103–121. doi:10.5430/ijhe.v6n5p103 Kirjoittaja KT, lehtori, TKI projektipäällikkö Laura-Maija Hero toimii Metropoliassa Kulttuurituotannon lehtorina ja innovaatioprojektien valmentajana. Hero on tutkinut ja kehittänyt monialaista innovaatiopedagogiikkaa kymmenen vuoden ajan. Hän toimii Minno Effects -tutkijatiimin innostajana ja kutsuukin uusien innovaatioiden kehittämisen oppimisesta sekä vaikutuksista yhteiskunnassamme kiinnostuneet osaavat tutkijat mukaan verkostoon: laura-maija.hero@metropolia.fi.
Painovoimaa!
”Alles läβt sich bedrucken − ausser Wasser” (Printed Interiors 2018, 20) Tulevaisuus ei ole pelkästään digitaalinen. Kun monella ansiotyö on sidottu yksinomaan tietokoneisiin ja näyttöihin, vaikuttavia elämyksiä ja vapaa-ajan vaihtoehtoja haetaan muualta. Digitaaliselle elämälle halutaan vastapainoa. Siksi heiluriliike on lähtenyt liikkeelle ja monet yritykset hakevat verkkonäkyvyyden lisäksi erottautumista graafisella muotoilulla, korkeatasoisella esillepanolla ja liiketoimintaa tukevalla viimeisen päälle mietityllä painotuoteperheellä. Jo äänikirjojen räjähdysmäinen suosio on ollut merkki muutoksesta. Nyt on alkanut silti vastatulia syttyä myös tälle ilmiölle. ”Kirjallisuutemme yksinkertaistuu ja tyhmistyy äänen ylivallan alla”, kirjoitti Laura Lindstedt Helsingin Sanomien uudenvuoden kirjailijapuheenvuorossa. Hän jatkoi: ”Tarvitsemme ajatusta tulevaisuudesta yhtä paljon kuin tarvitsemme tulevaisuutta. Samoin tarvitsemme ajatusta kirjasta – käsin kosketettavasta, talletettavasta ja eteenpäin annettavasta – yhtä paljon kuin tarvitsemme kirjallisuutta”.[i] Kohta siis edelläkävijät löytävät uudelleen painetun kirjallisuuden, paperisten lehtien, julkaisujen, tutkimusraporttien ja kuvastojen lumon. Heiluriliike voimistuu, kun suuret kuluttajajoukot tulevat siihen mukaan. Emmekä koskaan tiedä, minä päivänä äärimmilleen viedystä verkkopäätelukemisesta löytyy sellaisia terveyshaittoja, että kyseisten välineiden käyttöä on pakko rajoittaa. Sanoilla on väliä Graafisen teollisuuden, printtimedian ja siihen liittyvien palvelujen tulevaisuuden kannalta ei ole siksi yhdentekevää, millaisia mielikuvia alasta viljellään ja millaisia osaajia suomalaiseen työelämään koulutetaan. Painetun median mahdollisuudet ulottuvat elämän lähes joka tilanteeseen ja luovat harmaaseen arkeen häivähdyksen taikavoimaa. Painotuotteisiin liittyy positiivisia mielleyhtymiä: ulkomailla puhutaan usein printin lumosta (the fascination of print), jota olisi syytä Suomessakin nostaa enemmän esiin. Printtimedian mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Kuvassa fluoresoivien painovärien luovaa käyttöä toteutettuna seripainotekniikan avulla. Miltei mille tahansa nykypäivänä kuviteltavissa oleville alustalle tai materiaalille voidaan painaa.[ii] Uusia mahdollisuuksia otetaan jatkuvasti käyttöön. Esimerkiksi saksalainen painotalo Koenig & Bauer [iii] on kuvannut printin maailmaa osuvasti näin: Emme tiedä mitä ja mille huomenna painetaan. Kukaan ei tiedä. Mutta varmaa on, että painotuotteet tekevät maailmastamme sen millainen se on: ihmisten, kuluttajien, potilaiden, taiteilijoiden, työnantajien, erilaisten painotekniikoiden ja niihin uskovien sijoittajien, vuosisatojen ajan printin tarinaa eteenpäin vieneiden ja sen tulevaisuuden muovaamista jatkavien pioneerien maailman. Se on maailma, jota luodaan uusiksi koko ajan. Kiehtovana, elävänä ja moneksi taipuvana! Tulevaisuuden johtajat, yrittäjät, työntekijät, kehittäjät ja tutkijat ovat parhaillaan kasvamassa eri oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Kuitenkin graafisen tekniikan insinöörikoulutus on käytännöllisesti katsoen loppunut Suomesta. Aalto-yliopisto lopetti sen jo vuosia sitten, ja Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuivat Suomen viimeiset graafisen tekniikan insinöörit vuonna 2017, sillä korkeakoulutukseen kohdistettujen budjettileikkauksten myötä tästä erikoisalasta oli luovuttava.[iv] Kehityksen suunnan on kuitenkin käännyttävä painoalalle myönteisemmäksi 2020-luvulle tultaessa. ”Print is not dead”, kuten maailman johtavassa printtimedian korkeakoulussa julistetaan.[v] Painotekniikat ovat kehittyneet viime vuosina harppauksin, ja ilmastonmuutoskeskustelun tulokset voivat lopulta kääntyä paperiteollisuudelle ja printtimedialle suosiollisiksi.[vi] Painovoimaa! -tutkimus julkaistu alan kehittämisen tueksi Media-alan tutkimussäätiön apurahan turvin on Metropolia Ammattikorkeakoulussa valmistunut tutkimus tarvittavista toimenpiteistä ja ehdotus tiekartaksi osaamisen turvaamiseksi Suomessa. Tutkimus on julkaistu korkeakoulun julkaisusarjassa nimellä Painovoimaa! Selvitys graafisen alan insinööriosaamistarpeista sekä koulutuksen houkuttelevuuden, kansainvälistymisen ja yhteistyörakenteiden lisäämisestä (aukeaa Theseus.fi -sivustolle). Se on tärkeä edellytys jatkotoimien suunnittelulle, jos graafisen tekniikan insinöörejä halutaan kouluttaa ja nuoria houkutella alalle. Painovoimaa! -julkaisussa luodaan katsaus graafisen alan ja aiemman graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen kohtaamiin muutoksiin ja haasteisiin. Tieto on koottu lähdekirjallisuudesta tutkimuksellisista opinnäytetöistä alan vaikuttajien ja asiantuntijoiden haastatteluista sähköisestä kyselystä työpajoista kansainvälisestä opetussuunnitelmavertailusta. Näiden avulla on haluttu saada ajantasainen kokonaiskuva alan kehityksestä päivittää tiedot graafisen teollisuuden tunnistamista insinöörikoulutuksen osaamistarpeista lisätä alan vetovoimaisuutta potentiaalisten opiskelijoiden silmissä. Julkaisuun sisältyy myös ehdotus graafisen tekniikan opintojen palauttamisesta mediatekniikan yhteyteen 30 op:n eli yhden lukukauden laajuisena sivuainekokonaisuutena. Koska työelämälähtöinen koulutus on ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä, Metropolia Ammattikorkeakoulu ei voi kuitenkaan toimia yksin eikä tyhjiössä. Graafisen tekniikan koulutuksen elvyttämisen tueksi on julkaisussa siksi hahmotelma tiekartasta, jonka toteuttamiseen tarvitaan laajaa yhteistyötä ja yhteisesti jaettua näkemystä alan tulevaisuuden tarpeista. Metropolia Ammattikorkeakoulun TAITO-julkaisusarjassa ilmestyneen selvityksen ovat kirjoittaneet FT, dosentti, johtaja Tuire Ranta-Meyer ja DI, mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri. Heidän lisäkseen toimituskunnassa ovat olleet TkL, yliopettaja Pentti Viluksela ja FM, TKI-suunnittelija Suvi Hartikainen sekä opinnäytetöiden tekijöinä tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat, tulevat insinöörit (AMK) Natalia Alam ja Lauri Lehto. Ohjaavat tutkimuskysymykset Selvityksessä on haluttu saada näkökulmia ja löytää insinöörikoulutuksen osalta vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä graafisen tekniikan osaamista Suomessa tulee säilyttää tai edelleen kehittää? Millaisia visioita tai skenaarioita tulevaisuuden graafisen tekniikan insinöörikoulutukseen voidaan löytää? Millaiset graafisen tekniikan opinnot palvelevat alaa parhaiten? Millaiset ovat graafisen alan eurooppalaiset näkymät koulutuksessa ja teollisuudessa? Mitkä ovat graafisen teollisuuden työllistymisnäkymät alan insinöörien suhteen? Miten alan vetovoimaa voidaan lisätä potentiaalisten opiskelijoiden silmissä? Miten koulutuksen kansainvälisyyttä on tarkoituksenmukaista edistää? Millaiset alan ja insinöörikoulutuksen väliset uudet yhteistyömuodot ovat realistisia toteuttaa? Millä prosessilla ideoista ja visioista päästään toimeenpanoon ja uskottavuuteen? Millä huolehditaan alan insinöörikoulutuksen opettajien ja vastuuhenkilöiden osaamistasosta ja jatkuvasta kehittymisestä? Mikä on tiekartta, jolla rahoitus ja alan hyvä tulevaisuus osaamisen suhteen voidaan ratkaista? Graafisen tekniikan korkeakoulutusta tarvitaan Suomessa Selvitykseen liittyvän haastattelu- ja kyselytutkimusosion mukaan graafisen tekniikan korkeakoulutusta tarvitaan nyt ja tulevaisuuden Suomessa. Ilman omassa maassa tarjottua mahdollisuutta hankkia riittävää erikoistumista ja alan korkeakoulututkintoa graafisen teollisuuden asema saattaa heikentyä. Vaikka laitevalmistajat omalta osaltaan vastaavat painotekniikan osaamisen kehittymisestä, niiden antama koulutus ei riitä. Rohkeat kokeilut, jotka usein ovat perustuneet insinöörien perusosaamiseen, vähenevät ja niiden myötä tuleva kehittämispotentiaali jää saavuttamatta. Positiivisten mielikuvien vahvistamiseksi sekä sitä kautta nuorten kiinnostuksen lisäämiseksi graafisen alan yritysten, Graafinen Teollisuus ry:n, korkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten tulisi yhdistää voimiaan. Niiden tulisi yhdessä panostaa myönteiseen näkyvyyteen viestiä tehokkaammin alan todellisesta luonteesta ja työllistymisnäkymistä jakaa vaikkapa kiinnostavia uratarinoita ja kesätyökokemuksia eri sivustoilla, korkeakoulujen hakukampanjoissa ja sosiaalisessa mediassa. Näin graafinen ala olisi paremmin läsnä potentiaalisten opiskelijoiden arjessa. Myös kansainväliset opintomatkat, kesäkoulut tai kansainvälinen vaihto avaavat opiskelijoiden silmiä printtimedian mahdollisuuksien ja monien erityisosaamista vaativien teknologioiden suhteen. Tutustuminen suuren kokoluokan moderneihin painokoneisiin, niiden tietotekniikkaa vahvasti hyödyntävään ohjaamiseen, erikoispainatukseen ja materiaalivirtojen hallintaan on usein vaikuttava kokemus. Nuoria kiinnostaa myös alan huippukoulutus, joten kansainvälisen vaihdon edistäminen alan tunnettuihin edelläkävijäkorkeakouluihin on yksi vetovoimatekijä. Graafisen tekniikan opintoja tulisi tuoda esiin korkeakouluissa ja toisella asteella. Jos niitä ei ole opetussuunnitelmissa mukana edes otsikkotasolla, tarkempia opintokuvauksiakaan ei ole. Siten tarttumapinta alaan jää kokonaan puuttumaan, eikä opiskelijoiden mieleen tule etsiä graafisen tekniikan erikoistumis- ja työllistymismahdollisuuksia opintojensa kuluessa. Alan tuki graafisen tekniikan opinnoista kiinnostuneille opiskelijoille voisi näkyä myös siinä, että vuosittain olisi jaettavissa apuraha tai stipendi vaikkapa ulkomaisiin opintoihin. Tuki voisi vaihtoehtoisesti kohdistua myös opinnäytetöihin niin, että hyvästä graafiseen tekniikkaan liittyvästä opinnäytetyöstä voisi saada kannustusapurahan. Esimerkiksi Metropoliassa jaetaan useilla muilla tekniikan aloilla apurahoja ja tunnustuksia, jotka osoittavat alan arvostavan suoritettuja opintoja ja valmistumista kyseiselle ammattialalle. Tiekartta vuosille 2020−2022 Selvityksessä on esitetty kehitysideoiden ja suunnitelmien toteuttamiseksi tiekarttaa: konkreettisia askeleita lähivuosien toimenpiteiksi. Nyt aikaikkuna olisi auki esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön, painoviestinnän ammatillisen toisen asteen ja jatkuvan oppimisen tarpeiden suuntaan. Ammattikorkeakouluissa ovat yleistymässä sivuainetyyppiset kokonaisuudet, jotka järjestetään kunkin kyseessä olevan alan kanssa ja joiden toteutus perustuu aluksi usein muuhun kuin opetusministeriön rahoitukseen. Tällaiset kokonaisuudet voivat olla täsmäkoulutusta odotettavissa olevan työvoimapulan torjumiseksi, mutta Metropoliassa on rohkaisevia esimerkkejä tutkintoon johtavasta pysyvästä koulutuksesta, jonka taustalla on aluksi ollut täydennyskoulutustarve tai päämäärätietoinen ajatus nostaa alan toimijoiden koulutustasoa. Tiekartan mukaisin askelin Metropolia Ammattikorkeakoulu yhdessä alan toimijoiden kanssa pystyy nostamaan graafisen tekniikan näkyväksi, ajassa ja arjessa kehittyväksi ja konkreettisesti valittavissa olevaksi erikoistumisalaksi korkeakouluissa ja suomalaisessa koulutusjärjestelmässä laajemminkin. Ehdotus graafisen tekniikan sivuaineopinnoista Selvityksessä on päädytty ehdottamaan, että ainakin aluksi Metropolia Ammattikorkeakouluun rakennetaan kolmen vuoden pilottina 30 opintopisteen laajuinen graafisen tekniikan sivuainekokonaisuus. Tämä siksi, että juuri Metropoliassa on sekä graafisen tekniikan että yritystalouden ja teknisen myynnin osaamista jo valmiina. Opintokokonaisuuden tulee olla joustavasti suoritettavissa ja tarjolla valinnaisina opintoina tekniikan ja viestinnän koulutusaloilla sekä systemaattisesti toteutettuina väyläopintoina toisen asteen ammatillisen painoviestinnän opiskelijoille ja täydennyskoulutuksena työelämässä jo toimiville. Sivuainekokonaisuus koostuisi kahdesta moduulista, niin että toisessa painottuvat graafisen tekniikan ja toisessa yritystalouden ja myynnin opinnot. Graafisen tekniikan moduuli 15 OP Painoviestinnän perusteet 5 op Pre-press ja värinhallinta 5 op Nousevat teknologiat ja kestävä kehitys 5 op Teollisuus- ja yritystalouden moduuli 15 OP Teknisen myynnin perusteet 5 op Yritystalous 5 op Tuotannon suunnittelu ja ohjaus 5 op Kun ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvät lukukauden mittainen työharjoittelu yrityksissä ja 15 opintopisteen laajuinen työelämälähtöinen opinnäytetyö, graafisen tekniikan opintoja on mahdollista painottaa 240 opintopisteen insinööriopinnoista jopa puolet (120 op): Graafisen tekniikan moduuli 15 op Teollisuustalouden moduuli 15 op Kansainvälinen vaihto 30 op Työharjoittelu 30 op Valinnaiset opinnot 15 op Opinnäytetyö 15 op Lähteet [i] Lindstedt, Laura 2019. Kirjoitettu hiljaa luettavaksi (aukeaa HS.fi -sivulle). Sunnuntaiessee. HS 29.12. [ii] Printed Interior. Markt und Möglichkeiten. DeutscherDrucker 23/2018. [iii] https://www.koenig-bauer.com/de/ [iv] Metropolian Tikissä-blogin julkaisu Pelastuuko printti? [v] Ks. blogimerkintä Pelastuuko printti? [vi] Ks. Faktaa ja fiktiota painetusta paperista Graafinen teollisuus ry:n Two sides -hankkeen ja Sappi Europe SA:n yhteistyönä toteutettu esite, PDF-tiedosto. Lisätietoa selvityksestä, sen taustalla olevasta hankkeesta sekä Metropolian graafisen tekniikan opinnoista antavat Tuire Ranta-Meyer (p. 050 5262002) ja Toni Spännäri (p. 040 5772816) sekä sähköpostitse osoitteesta etunimi.sukunimi@metropolia.fi. Lue aiheesta lisää myös Metropolian Tikissä-blogin aiemmasta merkinnästä Pelastuuko printti?
Työn itseohjautuvuus vaatii henkilöstölähtöisyyttä
Suomalaisessa työelämässä itseohjautuvuudesta on tullut vallitseva puheenaihe. Itseohjautuvuus on yksilön ominaisuus, itseorganisoituminen puolestaan on ryhmän ominaisuus (Martela & Jarenko 2017). Itseohjautuvuus tarkoittaa yksilön ominaisuuksina motivaatiota, päämääriä ja osaamista. Itseorganisoituminen on organisoitumisen tapa, jossa ylhäältä annetut valmiit rakenteet on minimoitu. Itseohjautuvuus kuuluu jo sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen työkulttuuriin, joka on muutenkin muutoksessa. Perus- ja lähihoitajat työskentelevät usein äärirajoilla ja työn toimintaympäristönä on itseohjautuvuutta vaativa vanhusten kotihoito eli asiakkaan koti. Vanhustyö on kuormittavaa ja ihmiskeskeistä, digitalisaatio muuttaa työtä ja sen tekemisen tapoja. Vanhustyön työntekijöiden työhyvinvointi paranisi, jos heidän äänensä kuuluisi muutoksissa ja muutoksille olisi varattu riittävästi aikaa (vrt. Bordi ym. 2019). Itseohjautuvuuden maailmassa työntekijä tarvitsee mielekkään työn, jonka eteen hän jaksaa ponnistella. Itseohjautuvuuden johtamiselta vaaditaan johtajien roolin ja merkityksen muuttamista. Esimiehen rooli muuttuu ”liidaamisesta mahdollistajaksi” - pysyvien työroolien johtamisesta oppimista tukevaksi roolimalliksi. Johtajuudelle annetaan mahdollisuus levitä läpi koko organisaation ja kaikkien toimijoiden. Urasuunnittelu itseohjautuvissa organisaatioissa näyttäisi niinikään uudistuvan. Tulevaisuudessa urapolun keskusteluja voitaisiin käydä epävirallisemman esihenkilön kanssa tai vapaaehtoispoolista valittavan henkilön kanssa. Positiivisia voimatekijöitä ovat työntekijöiden mahdollisuuden siirtyä osaostolta toiselle eli sukkuloinnin mahdollistaminen tai mentorointi ja start up-kannusteet (Salovaara & Vuori 2019). Nuoret ja iäkkäät itseohjautuvat työntekijät asiakaslähtöisessä työssä Itseohjautuvuutta vaaditaan uusissa työelämän tilanteissa toistuvasti. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan yrityksissä työskenteleviltä nuorilta työntekijöiltä vaaditaan itseohjautuvaa työotetta. Ammattitaitoon perustuva tutkinto on uusi ja ammatillinen osaaminen on nuorilla kehittämisvaiheessa. Koetuksella saattavat olla myös nuorten työntekijöiden tunteet työn autonomisesta hallinnasta. Puhutaan henkisestä ja psyykkisestä stressistä ja siitä, että asiakkaan hoitaminen edellyttää ristiriitaisten eettisten asioiden sietämistä. Itseohjautuvuuden kasvaessa tarvitaan kykyä johtaa nuoria ja iäkkäitä työntekijöitä samaan suuntaan. Iäkkäämpien työntekijöiden kokemukset asiakkaista, toimintaympäristöstä, tuotteista ja palveluista lisäävät parhaimmillaan nuorten työtekijöiden psykologista turvaa. Nuoret kaipaavat hiljaisen tiedon jakamista. Kokemusten mukaan työntekijöiden henkilöstölähtöisyyttä lisäisivät heidän päätösvaltansa lisääminen ja mahdollistaminen Nämä edellä mainitut havainnot ovat kertyneet Metropolia AMK:n ja Saimaan AMK:n Tuottavasti moninainen –hankkeessa. Kokemusten mukaan työntekijöiden henkilöstölähtöisyyttä lisäisivät heidän päätösvaltansa lisääminen ja mahdollistaminen. Tätä yritysten henkilöstö on Tuottavasti moninainen -hankkeen kehittämisprosesseissa usein itsekin toivonut. Onnistuminen edellyttää johtajuusmyyttien purkamista Tampereen työelämän tutkimuspäivillä 2019 keskusteltiin, mitä uudelta johtajuudelta itseohjautuvassa organisaatiossa edellytetään. Työelämältä vaaditaan johtajuusmyyttien ja kompetenssinäkökulmien purkamista. Osaamisen kumuloitumisessa ei ole kyse huippuyksilöistä, vaan työyhteisöissä olevasta yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Samassa tilaisuudessa pohdittiin uusia henkilöstöjohtamisen käytänteitä, kuten päätösten tekemisen neuvonpitoprosessia, jossa päätösten tekemisen keskiöön nousevat seuraavat asiat: kysytään ihmisiltä, joihin päätös vaikuttaa kysytään ihmisiltä, jotka tuntevat asiaa päätöksenteko tehdään edellisten perusteella (vrt. Salovaara & Vuori 2019). Lähteet: Bordi, Laura ym. 2019. Hyvinvointi digitalisoituvassa vanhustyössä. Selvitys. Tampereen yliopisto. Tampere, PDF-tiedosto. Luettu: 16.11.2019 Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2017. Itseohjautuvuus tulee, oletko valmis? teoksessa Martela & Jarenko (toim.). Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki. Alma Talent 2017. Salovaara, Perttu & Vuori, Johanna 2019. Työryhmä esitys Työelämän tutkimuspäivillä 2019. Tampere. Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, VTM, MBA ja väitöstutkija, joka toimii johtamisen asiantuntija-lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulun Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa. Hän työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolisesti kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Työntekijyysosaaminen avaimena työn muutokseen
Työelämän muutoksessa yhä useampi työntekijä joutuu varmistamaan, että hänellä on vaadittavaa osaamista ja tarvittavat työelämätaidot sosiaali- ja terveysalalla, niin nykyisessä työssään kuin tulevaisuuden työtehtävissä. Tarvitaan yhä ennakoidumpaa toimintaa osaamisen varmistamiseksi. Työpaikasta riippumatta kaikilla täytyy olla mahdollisuus oppia uutta, jolloin organisaatioiden kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää vahvaa panostusta osaamisen uudistamiseen. Työyhteisöjen kehittäminen tuottavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua organisaation sisällä sekä yksilöllisen osaamisen että organisaation eri tasoille skaalautuvan osaamisen varmistamiseksi. (Mäkelä ym. 2019, Alanko ym. 2019) Tulevaisuuden työntekijyysosaaminen Optimoitu sosiaali- ja terveysalan (sote) ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus -selvityksessä (2018) on nostettu esille työelämätaitoina työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaaminen. Selvitys herättää kysymyksen siitä, mitä työntekijyysosaaminen voisi olla käytännön osaamisena. Tällainen osaaminen voisi tarkoittaa kykyä arvioida ja kehittää omia tietoja ja taitoja suunnitelmallisesti. Muuttuvat työtilanteet edellyttävät myös kykyä itsensä johtamiseen. Ehkä yksi keskeisimmistä taidoista on omasta ja työyhteisön työhyvinvoinnista huolehtiminen. Ei varmaankaan ole työpaikkaa, jossa valtavan kiireen ja paineen keskellä ei käytäisi jatkuvaa tasapainoilua jaksamisen ja hyvinvoinnin välillä. Työmarkkinakelpoisuus ja -kykyisyys edellyttävät puolestaan valmiuksia suunnitella omaa urakehitystä, jotta työntekijä säilyttäisi kilpailukykynsä työntekijänä ja työnhakijana. Tähän liittyy tänä päivänä vahvasti oman ammatillisen osaamisen markkinointi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Työntekijyysosaaminen sisältää myös yhteiskunnallisen muutoksen seuraamista ja asioihin puuttumista sekä vaikuttamista ennakkoon sosiaali- ja terveydenhuollossa tunnistettuihin muutoksiin. (Kangasniemi ym. 2018) Tämä tukee työntekijän kykyä selvitä muutoksen tuomasta epävarmuudesta, jonka resilienssin käsite pitää sisällä. Keskeiseksi resilienssin käsitteessä nousee niin ikään organisaation valmius ottaa maailma vastaan sellaisena kuin se tulee ilman paniikkia. Jos organisaatio tässä onnistuu, niin se tarjoaa mahdollisuuden selviytyä haastavista muutoksista, niin että työntekijöiden työhyvinvointi säilyy. (Janhonen 2019) Monialaisen yhteistoimintaosaamisen rakentuminen Teema, josta sosiaali- ja terveysalalla on keskusteltu useiden vuosien ajan, ja jota on yritetty ratkaista erilaisin toimintamallein, kuitenkaan siinä onnistumatta, on moniammatillisuus tai vaativampana muotona monialainen yhteistoiminta. Millaista osaamista se työntekijältä vaatii? Työntekijältä edellytetään taitoa työskennellä erilaisissa toimintaympäristöissä ja -kulttuureissa. Toisaalta työntekijällä tulisi olla osaamista verkostotyöskentelystä monialaisissa työryhmissä. Itseohjautuvuus ja itseohjautuvat työyhteisöt ovatkin nousseet keskiöön sosiaali- ja terveysalalla työmalleina. Tällainen toimintamalli edellyttää yhteisen työskentelyn taitoja sekä osaamista itseohjautuvaan monialaiseen ja -ammatilliseen yhteistyöhön että tiimityöhön. Kuinka omaa työtä kyetään integroimaan muiden ammattiryhmien työn rajapinnoille sekä miten tullaan tietoiseksi muiden toimijoiden osaamisesta ja työnkuvista sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreilla, on myös keskeinen perusta monialaisen yhteistyön onnistumiselle. Kangasniemi ym. (2018) tarkastelevat osaamista kolmen eri jaottelun pohjalta, jotka ovat jaettu osaaminen, integroiva osaaminen ja rajatyö osaaminen. Ne vaativat työntekijältä uudenlaista osaamista ja asennoitumista työn tekemiseen. Edellä mainitussa teoksessa osaamista kuvataan seuraavalla tavalla: Jaetulla osaamisella tarkoitetaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmiä koskevia asia- ja osaamissisältöjä sosiaali- ja terveyspalvelu järjestelmän toimivuuden takaamiseksi kuten asiakaslähtöisyys, palvelu/asiakasohjaus ja palvelutarpeen arviointi. Integroivassa osaamisessa eri ammattialojen ydinosaamisen avulla varmistetaan palvelujen oikea-aikaisuus ja jatkuvuus yhteistyön ja vastuullisen työnjaon kautta. Edellytyksenä tälle nähdään muun muassa eri ammattiryhmien ja palveluntarjoajien osaamisen tuntemista ja hyödyntämistä asiakkaan parhaaksi esimerkiksi ikääntyneiden hoidossa. Rajatyö osaaminen tarkoittaa perinteisten toimenkuvien ja tehtävien uudelleen muotoilua tai uusia ammattiryhmiä, jotka vastaavat sosiaali- ja terveysalan rajat ylittävien asiakkuuksien palvelutarpeeseen hyvän hoidon ja palvelun saatavuuden varmistamiseksi esimerkkinä maahanmuuttajien palvelut. Sujuva yhteistyö perustuu arvostukselle ja luottamukselle Työntekijyysosaaminen ja monialainen yhteistyöosaaminen edellyttävät aina toisten kunnioitusta, arvostusta ja keskinäistä luottamusta eri ammattiryhmien ammattiosaamiseen, niin että kaikki toimivat yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Tasa-arvoisessa työyhteisössä itsensä johtaminen ja valmiudet tukea esimiehen muutosjohtamista nousevat arvoon arvaamattomaan. Jos organisaatio ei uudistu, se menettää ennen pitkää kilpailukykynsä. Uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa osaamista ja kyvykkyyksien kehittymistä pitää johtaa systemaattisesti niin nykyisten työntekijöiden uudistumisen kuin uusien osaajien rekrytointien kautta. Ne työnantajat voittavat, jotka vetävät puoleensa parhaat osaajat, jotka edelleen vauhdittavat uudistumista. Lähteet: Alanko, Leena & Hämäläinen, Mirja & Jousilahti, Julia & Leppänen, Juha & Neuvonen, Aleksi: Jatkuvasta oppimisesta totta - keskustelupaperi. 2019. Demos. SAK. Leena Alanko, Mirja Hämäläinen, Julia Jousilahti, Kangasniemi, Mari & Hipp, Kirsi & Häggman-Laitila, Arja & Kallio, Hanna & Karki, Suyen & Kinnunen, Pirjo & Pietilä Anna-Maija & Saarnio, Reetta & Viinamäki, Leena & Voutilainen, Ari & Walden, Anne 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018, aukeaa verkkosivulle valtioneuvosto.fi Mäkelä, Terhi & Laukkanen, Minna: Tulevaisuudentyöelämätaitoja ei opita luokkahuoneessa 2019, aukeaa verkkosivulle talouselama.fi Janhonen Minna: Resilientti organisaatio tekee tolkkua arjen kaaoksesta. 2019, aukeaa verkkosivulle nitor.com Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä ja Sotetie-hankkeen Metropolian projektipäällikkönä, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja Sotetie-hankkeen asiantuntijana, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista. - Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa valtakunnallisessa Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) –hankkeessa, joka käynnistyi syyskuussa ja jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka. Hankkeessa kehitetään sähköinen tiekartta, joka tekee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutuksen tarpeen arvioinnin ja opintojen löytämisen nopeaksi ja helpoksi. Linkki Sotetie-hankkeen sivulle, aukeaa verkkosivulle metropolia.fi
Mitä on peliriippuvuus ja milloin siitä tulee elämänhallinnallinen ongelma?
Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt pelaamishäiriön tänä vuonna ICD-11- tautiluokitusjärjestelmään. Gaming disorder sitten tarkoittaa vakavaa pitkäkestoista riippuvuutta, joka vaikeuttaa elämänhallintaa. Taudinkuvan olennainen piirre on toistuva pelaaminen, joka jatkuu ja lisääntyy, vaikka seurauksena voi olla köyhtymistä, perhesuhteiden huononemista ja henkilökohtaisen elämän hajaannusta. [1] Milloin pelaaminen on riippuvuutta? Aihe on ajankohtainen ja kasvava ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Älylaitteiden käyttö ja pelaaminen alkavat jo lapsuudessa. Varsinkin poikia pelaaminen kiehtoo. Peleissä oma minä on eri tavalla rajaton kuin reaalimaailmassa. Peleihin on helppo jäädä koukkuun. Huonossa tapauksessa nuorilla ei ole ajatuksissa mitään muuta kuin pelaaminen ja virtuaalimaailmasta on mahdotonta poistua edes hetkeksi. Joillekin nuorille koodaaminen ja erityisesti pelit olivat elämän sisältö. Tällöin kaikki vapaa-aika kuluu kotona, omassa huoneessa, tietokoneen ääressä. Mihinkään muuhun ei elämässä ole enää aikaa tai tarmoa, jopa syöminen ja nukkuminen unohtuvat. Psykologit Phil Zimbardo ja Nikita Coulombe [2] avaavat tätä riippuvuuden ulottuvuutta käänteisellä Maslown tarvehierarkia pyramidilla. Perustarpeet kuten ravinnonsaanti tai turvallisuuden tarpeet tyydyttyvät ehkä jollain tavalla, mutta internet korvaa koko tarvehierarkian ylemmät tarpeet. Rakkaus, ihmissuhteet, ystävyys- ja perhesuhteet ovat jääneet ja kaikki aika menee internetissä tai pelaten. Itsensä toteuttaminen tapahtuu vain virtuaalisesti. Kuinka tällaisesta riippuvuudesta on mahdollista irrottautua? Tällaiset nuoret ja heidän elämänhallinnan huolet ovat todellinen haaste meille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Mitkä ovat meidän keinomme vastata näihin haasteisiin? Onko meillä tarjota nuorille jotain muuta elämänsisältöä, tai haaveita, jotka eivät liittyisi tietotekniikkaan? Miten Peili-menetelmä toimii? Peili-hankkeen nelivaiheinen menetelmä on tarkoitettu passiivisuuden purkamiseen. Se ei kuitenkaan ole hoidollinen menetelmä, vaikka meillä tiimissä onkin terveysalan ammattilaisia. Peili-menetelmässä nuoret otetaan osaksi moniammatillista tiimiä ja he pääsevät kokemusasiantuntijoina vaikuttamaan kahdeksanviikkoisen työpajan sisältöihin sekä kehittämään peili- sovellusta. Hankkeen ollessa puoli välissä on ajankohtaista arvioida kriittisesti eri osa-alueiden sopivuutta ja toimivuutta käyttäjälähtöisesti. Mikä toimii ja mitä pitäisi vielä kehittää lisää? Kuinka nuorien haasteisiin pystytään vastaamaan? Haaste numero yksi, saada nuoret paikalle. Rekrytointi ei ole koskaan helppoa. Käyttämämme ”porkkana” päästä koodaamaan keinoälysovellusta tuo kyllä nämä nuoret miehet paikalle. On ihan eri asia saada heidät osallistumaan muuhun toimintaan, joka ei tapahdu älylaitteilla. Muutenkin elämänmuutosprosessiin ryhtyminen ja omien elämänhallinallisten vaikeuksien kohtaaminen voi olla raskasta ja vaativaa. Sen täytyy olla vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Toimintamallimme sisällöt on suunniteltu käyttäjälähtöisiksi ja vastaamaan nuorten omia kiinnostuksen kohteita. Toinen haaste on löytää nuorten kanssa uusia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita, jotka eivät liity tietotekniikkaan, peleihin tai koodaamiseen. Terveyteen tai elintapojen muutokseen voidaan kannustaa ja innostaa muun toiminnan ohella. Kohtaaminen Peli- tai älylaiteriippuvuus on voinut eristää käyttäjänsä kotiin pitkäksikin aikaa. Ystävät tai kontaktit reaalimaailmassa ovat saattaneet kokonaan jäädä. Kun nuori viimein rohkaistuu mukaan johonkin toimintaan, on se ensikontakti ja tervetulleeksi toivottaminen hyvin tärkeää. Alussa voi osallistuminen olla sitä, että pääsee paikalle ja tarkkailee hupparin alta ja kännykän takaa mitä tapahtuu. Kun ryhmä alkaa tuntua tutummalta ja ohjaajat turvallisemmalta, alkaa nuori kuitenkin rentoutua ja uskaltaa olla mukana. Nuorten kanssa keskustellessa on tärkeää puhua ymmärrettävin termein eikä yläkäsittein ja hienoilla sanoilla, jolloin asia jää vieraaksi. Eli ei käytetä termiä elämänhallinta vaan kysytään ihan suoraan miten arki sujuu? Näin päästään käsittelemään ongelmia sillä tasolla, että muutokset ovat mahdollisia ja tavoitteet selkeitä asettaa. Vuorovaikutus ja ryhmän tuki Ryhmässä on mahdollisuus kohdata muita nuoria ja jakaa kokemuksia. Aina ei ryhmäytyminen ole helppoa. Vuorovaikutustaitojen opettelu ja muiden kanssa asioiden jakaminen tuo kuitenkin osallisuuden kokemuksen. Nuoret itse yhdessä ohjaajan kanssa luovat pelisäännöt siitä, kuinka toimitaan. Kun luottamus ryhmään on syntynyt, voidaan myös keskustella vaikeista tai kipeistä kokemuksista. Tekee hyvää huomata, ettei ole asioiden kanssa yksin. Peili-menetelmää on toteutettu myös yksilömentorointina ryhmän sisällä. Toiminnallisia menetelmiä ja tulevaisuusohjausta Kun on ollut pitkään ”jumissa” omien ajatusten tai elämäntilanteen kanssa tarvitaan uutta suuntaa ja ideoita siitä, mitä muutos voisi olla. Masentuneen mielen kyky ratkaista ongelmia pienenee. Usein auttaa jo se, että isot tavoitteet puretaan pieniksi askeliksi ja välitavoitteiksi, joilla mennään kohti uutta. Mitä pieniä askelia voit ottaa jo tänään? Sosiaalipedagogisessa lähestymistavassa ryhmänohjauksessa luovia menetelmiä käytetään monesta syystä. Uusissa tilanteissa osallistuminen saattaa jännittää osallistujia ja helposti vanhat selviytymisroolimallit esimerkiksi koulumaailmasta ovat jääneet vallitseviksi. Jotta voisi tehdä asioita toisin tai katsoa omaa elämää toisenlaisesta näkökulmasta täytyy vanhoista selviytymismekanismeista tai toimimattomista rooleista päästä eroon. Luovat menetelmät toimivat ryhmäyttävinä ja lisäävät sosiaalista vuorovaikutusta. [3] Toiminnalliset menetelmät saattavat olla passivoituneelle nuorelle kauhistus. Koneella istumisen sijaan ihmiskontaktia ja epämukavuusalueella toisten ihmisten kohtaamista. Pelit kuten lautapeli tai roolipelit saattavat olla helpompi askel aloittaa. Käytimme tänä syksynä mm. Kepeli-hankkeen pelejä ja menetelmiä nuorten kanssa. Yhteisruokailu ja keskustelut Suurimmat oivallukset näiden nuorten kanssa on saavutettu yhteisten ruokapöytäkeskusteluiden parissa. Epämuodollisissa tilanteissa tulee jaettua omasta elämästä asioita. Yhteiset ruokailuhetket toimintamallissa tai ruoanvalmistus yhdessä ovat sellaisia tilanteita, jolloin esimerkiksi terveydellisistä asioista on helpompi jutella. Unelmia tulevaisuutta varten saattaa nousta ihan arkisista asioista. Löysimmekö yhdessä nuorten kanssa tavoitteita tai unelmia, jotka eivät liittyneet tietotekniikkaan? Kuten eräs nuori mies pitkän harkinnan jälkeen totesi:” Niin kait se olisi hyvin iso tavoite, että saisi edes sen yhden ystävän” Digipeliriippuvuuteen tai ongelmalliseen pelaamiseen on mahdollista saada ammattiapua, tietoa,vertaistukea ja neuvontaa. Mikäli oma tai jonkun muun läheisen digipelaaminen mietityttää, apua on mahdollista saada Sosped- säätiön digipelirajat’on sivujen kautta. Lähteet [1] Kansainväliset tautiluokitukset 2018. ICD-10- määritelmä pelihimolle. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Saatavana sähköisesti osoitteessa: https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/rahapelit/rahapeliongelma/kansainvaliset-tautiluokitukset. [2] Zimbardo, Philip & Coulombe, Nikita D. Man (Dis)connected 2016. How digital age is changing young men forever. London: Penguin Random House UK. [3] Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Tallinna: Gaudeamus Kirjoittaja: Nea Kaila on sosionomi (AMK), joka työskenteli tämän syksyn sosiaalialan assistenttina Peili-hankkeessa.
Asiakkuuden johtaminen vie yrityksen menestykseen
Asiakkaat ovat yrityksen olemassaolon välttämätön, arvokkain voimavara. Jos yrityksellä ei ole asiakkaita, ei ole rahaa tuottavaa työtä eikä yrityksen menoihin, esimerkiksi palkanmaksuun ja kehittämiseen, ole varaa. Tämä blogimerkintä kertoo asiakaslähtöisen yritystoiminnan perusvaatimuksista ja koulutussisällöistä, joita on luotu pienten ja keskisuurten (PK) -yrittäjien tueksi useiden kehittämishankkeiden työnä. Asiakaslähtöisen yrityksen resepti: Tunne asiakkaasi, kumppanisi ja kilpailijasi. Palvele heitä kunnioittaen, luottamuksella ja lisäarvoa kehittäen. Osallista heitä tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Kohdenna markkinointiviestintäsi oikein. Johda asiakkuuksia tiedolla ja virtaviivaista koko palveluprosessi tuottamaan toimintaasi kehittävää tietoa. Rekrytoi ja sparraa asiakaslähtöistä henkilöstöä ja osallista heidät jatkuvaan kehittymiseen asiakaslähtöisyyden polulla. Tunnetko asiakkaasi? Asiakkaita ja asiakkuuksia on monenlaisia: yksittäiset itse maksavat asiakkaat, yritysasiakkaat, järjestöt, julkisyhteisöt ja niin edelleen. Asiakas on ihminen, jolla on tunteensa, tarpeensa, odotuksensa ja arvonsa. Asiakas valitsee toimittajansa ja päättää itse, mistä ja miten hankkii tarvitsemansa. Hän sitoutuu ja auttaa liiketoiminnan kehittämisessä, jos on tyytyväinen saamaansa palveluun. Asiakas maksaa mielellään hyvän hinnan, kun saa mitä tarvitsee. Porterin mukaan kilpailukykyyn vaikuttavat kysyntäolosuhteet ja asiakkuudet muuntuvat jatkuvasti. Vaativa ja valistunut kysyntä kehittää tuotteita ja palveluja. Myös kysyntäsegmentit ohjaavat yritysten strategioita ja tarjontaa. (1) Asiakkaista haetaan nykyisin kannattavuuden ohella kumppanuuksia ja pitkiä asiakassuhteita, koska tiedetään, että uusien asiakkaitten hankinta on paljon kalliimpaa kuin vanhojen pitäminen. (2) Kilpailu on kuitenkin kiristynyt ja toimitusten nopeus ratkaisee hektisessä maailmassa. Arvon muodostaminen tukeutuu Osterwalderin liiketoimintasuunnitelmaa tiivistävään Business Model Canvas -malliin, josta on kehitetty arvon muodostamisen Value Proposition Canvas. (3) Yrittäjät saavat koulutuksen välitehtävänä tutkittavakseen talousraporteistaan, mitkä asiakassegmentit ovat kannattavimpia ja mitkä heikoiten kannattavia. Yrittäjät pääsevät arvioimaan syitä kannattavuuden takana ja kuinka kannattavuutta voi kehittää. Miten rakennat tuotteesi ja palvelusi asiakastarpeita vastaaviksi? Moni yritys on nimennyt arvoihinsa asiakaslähtöisyyden. Ilman asiakkuuksien johtamista, tietoon perustuva asiakaslähtöinen yrityksen toiminnan kehittäminen usein ontuu. Digitaalisuus mahdollistaa tiedon kartuttamisen erilaisista asiakkaista, automaattisen yhteydenoton ja markkinointiviestinnän elinkaaren vaiheen huomioiden asiakas voi olla: suspekti (kohderyhmään kuuluva tunnistamaton asiakas) prospekti (tunnistettu, potentiaali asiakas) liidi (kiinnostunut asiakas, kotisivuilla vieraillut) asiakkaana ollut vakioasiakas kanta-asiakas suosittelija. (4) Asiakaslähtöisyyden lunastamisessa yritykset eivät saisi unohtaa tärkeää johtamistyötä, johon kuuluvat asiakkaiden syvätuntemus nykyisten ja tulevien palvelutarpeiden huomiointi odotukset ylittävä asiakaspalvelu osallistaminen palvelujen kehittämiseen ja arviointiin markkinointiviestinnän ja myynnin personointi. Asiakaskohtaamiset ovat tehokas tapa lisätä ymmärrystä ja sitä hyödynnetään palvelumuotoilussa ja yhteiskehittämisessä. Asiakasymmärrys auttaa yritystä tuottamaan juuri sellaisia palveluja, joita asiakkaat tarvitsevat ja haluavat ostaa, eikä pelkästään sitä, mitä itse tuottavat. Esimerkkeinä asiakaslähtöisestä palvelujen kehittämisestä löytyy Palvelumuotoilun ABC (5), Tiedostava kuluttaja (6) ja Ikäystävällinen yritys (7) -materiaaleista. Asiakkuuksien hallinnassa kannattavuusnäkökulma on tärkeä. Asiakkaiden arvo on tunnustettava, samoin kuin se, että kaikki asiakkaat eivät ole yritykselle saman arvoisia. Asiakkaiden nykyhetken ja potentiaalinen arvo on laskettavissa. (8, 9) Verkossa vieraillessaan asiakas tuottaa taloudellisen arvon lisäksi sosiaalista arvoa välittämällä muille sisältöjä ja linkkejä. Vierailija-arvo on myös arvokas, koska jokainen sivuklikkaus tuo mainosarvoa ja jättää jäljitettävän tiedon yrityksen tietovarantoon. (10) Asiakkaita voidaan ryhmitellä arvon mukaan ja heille kohdistaa räätälöityä markkinointia, uusia tuotteita ja palveluja jo ennen kuin hän itse niitä osaa pyytää. (11) Arvojen muutokset, kuluttajan tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen sekä tuotteen tai palvelun käytettävyys ovat tekijöitä, jotka ratkaisevat lähitulevaisuudessa yrityksen menestyksen toimialasta riippumatta. Elämän laatu ja merkityksellisyys ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä kuluttajan tehdessä ostopäätöksiään. Yritysten on opittava tunnistamaan ja hyödyntämään näitä tekijöitä omassa liiketoiminnassaan. Miten johdan asiakkuuksia? Asiakkuuksien johtaminen, asiakkuuden hallinta (Customer Relationship Management, CRM) on keskeisin johtamisen osa-alue. Toisin kuin suomen kielessä, englanninkielisessä johtajuuskirjallisuudessa erotellaan management asioiden johtamisena ja leadership ihmisten johtamisena, jonka piirissä suuri ja vaikuttavin osa johtamisesta tapahtuu. Asiakkuuksien johtaminen kohdistuu koko asiakkuuskirjon hallintaan. Yrityksen sisällä yrittäjä ja henkilöstö lunastavat tekemänsä asiakaslupaukset ja tuottavat asiakkuuden arvon asiakaspalvelun avulla. Onkin alettu puhua asiakaskokemuksen johtamisesta. Asiakaskokemuksen johtaminen Suomessa -selvityksen mukaan Elisa panostaa eniten asiakastyöhönsä. Selvityksen perusteella suuri osa vastaajista on nostanut asiakkuuskokemusten johtamisen päätavoitteekseen ja panostaa aiempaa enemmän kehittämishankkeisiin. Tärkeimpinä kehityskohteina jatkossa ovat selvitykseen osallistuneissa yrityksissä sähköiset kanavat, monikanavaisuus ja sosiaalinen media. (12) Asiakkuuksien hallintaan on kehitetty sähköisiä CRM-järjestelmiä (13, 14), mitkä auttavat solmimaan asiakassuhteita kehittämään pysyviä asiakassuhteita laskuttamaan ketterästi hallitsemaan yrityksen taloutta CRM-järjestelmä kerää toimiessaan tietoa, mikä auttaa yrityksen johtamisessa ja päätöksenteossa. (14) Vaikka monet CRM-järjestelmät ovat nykyään jo hyvinkin halpoja, jopa ilmaisia, aloittavan tai pienen yrityksen ei niitä kannata heti hankkia. (15) Järjestelmiin kannattaa kuitenkin tutustua, jotta tietää miten niistä saa parhaimmat tehot irti asiakaslähtöisen toiminnan kehittämiseen. (16, 17) Pieni yritys voi lähteä rakentamaan asiakkuuksien hallintaa Excelin avulla, huomioitavaa on kuitenkin, että kaikki henkilötietojen käsittely on EU:n tietosuojalain (GDPR, General Data Protecting Regulation) alaista toimintaa, johon pitää asianmukaisesti varautua. Suomen Yrittäjät ovat julkaisseet avuksi yrittäjän tietosuojaoppaan (18). Sähköiseen markkinointiin on EU:sta tulossa myös ePrivacy-asetus, joka tulee vielä tarkentamaan GDPR:ää. Näitä käsitellään Virittämön digiratkaisut-koulutuskokonaisuuden yhteydessä. Tärkeää on valita omaan toimintaan sopivat mittarit ja toimintamallit. Systemaattisella tiedon kartuttamisella lisätään asiakasymmärrystä ja tieto auttaa yritystä kehittämään palveluvalikoimaansa asiakkaan arvoa lisäävästi. (19) Miten organisoit asiakaslähtöisen viestinnän? Asiakassuhdemarkkinointi on nykyisin sisältömarkkinointia (inbound), jolloin asiakas itse hakeutuu vuorovaikutukseen markkinoijan kanssa ja haluaa vastaanottaa markkinoijan viestejä. (20, 21) Yrityksen pitää olla hyvin löydettävissä ja saavutettavissa sekä osattava viestiä tuotteensa ja palvelunsa asiakkaille niin, että sanoma tavoittaa asiakkaan, saa hänet ostamaan ja tuottaa hänelle lisäarvoa. Markkinointi eriytetään yksilöllisesti sekä asiakassuhteen, asiakkuuden vaiheen, että tyytyväisyystilanteen mukaan. Inbound-markkinointia tuotetaan internetin avulla verkkosivuja, blogeja, videoita ja podcasteja sekä sosiaalista mediaa hyödyntäen. Tehokas hakukoneoptimointi nostaa markkinoijan sivut hakutulosten kärkeen ja Google-analytiikan avulla saadaan yritykselle tärkeää tietoa kävijöistä ja heidän ominaisuuksistaan. Markkinointi kannattaa suunnitella ennalta. Siinä excel ja markkinoinnin vuosikello ovat hyvänä apuna. Asiakkaan palvelupolku kannattaa myös saada näkyväksi. Visuaalisuus auttaa hahmottamaan, mistä on kyse niin asiakkaalle, kuin yrittäjällekin. Koulutusta asiakkuuksien kehittämiseen Tuote- ja palveluvirittämössä näitä asioita tehdään näkyväksi tehtävien muodossa. Kukin virittämön toimintaan osallistuva yrittäjä etenee oman yrityksensä kehittämisessä, mutta saa vertaisryhmästä tukea ja sparrausta. Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Koulutuskuntayhtymä Salpauksen uusmaalaisille ja päijät-hämäläisille pien- ja keskisuurille yrittäjille suunnatussa Tuote- ja palveluvirittämö -hankkeessa yhtenä aihekokonaisuutena on asiakaslähtöisyys ja kohderyhmät. Koulutuksen aikana perehdytään muun muassa asiakaslähtöisiin palveluprosesseihin asiakasorientoituneen liiketoiminnan strategiseen johtamiseen asiakkuuksiin ja kohderyhmiin digitaalisessa ympäristössä CRM (Customer Relations Management) -ajatteluun ja työkaluihin. Koulutuksessa keskitytään erityisesti asiakkuuksien hallintaan ja segmentointiin, asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen. (22) Koulutuksen ensimmäisenä päivänä tarkastelun ja kehittämisen kohteena ovat yrityksen asiakkuuksien luonne asiakaskartta ja verkostot segmentointi asiakashallinta asiakkaan kohtaaminen ja asiakaspolku asiakastarpeet palvelumuotoilu yhteiskehittäminen hyvä myyntityö ja hinnoittelu. Toisena koulutuspäivänä päähuomion saavat asiakkuuden arvo asiakkuuksien strateginen johtaminen digitaalisiin CRM-järjestelmiin tutustuminen markkinointiviestintä asiakaskokemuksen tiedolla johtaminen trendien tunnistaminen asiakastyytyväisyys yrityksen kasvuun liittyvä osaaminen. Koulutuksen sisällön kehittämisessä on hyödynnetty Oona - osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille -hankkeessa tuotetun Yrittäjänaisen kasvukirjan (23) harjoitteita, SDT - Palvelumuotoilun työkalupakkia (24), Verkostot pienyrittäjän tukena -opasta (25) sekä yhteiskehittämistä käsitteleviä verkkojulkaisuja (Espoon kaupunki [26], Innokylä [27], VTT [28]). Lähteet Porter, M. 1991. Kansakuntien kilpailuetu. Suomentanut Maarit Tillman. Otava. Keuruu. Mäntyneva, M. 2001. Asiakkuuden hallinta. 1. painos. Helsinki: WSOY. Liljeroos, J. 2018. Esimerkki: Miten Value Proposition Canvasta käytetään?, video Youtube.com -verkkosivulla. Luettu 25.11.2019. Tirkkonen, T. 2013. Prospektointi ja kontaktointi. Blogi, aukeaa terhotirkkonen.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019. Wan, M. & Pendolin, H. 2018. Palvelumuotoilun ABC. Webinaari 26.9. 2018. @Contribyte, @HumanCosults, @Pendolin, video Youtube.com -verkkosivulla. Luettu 25.11.2019 Tiedostava kuluttaja 2014, aukeaa tiedostavakuluttajahanke.blogspot.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019. Jämsén, Arja & Kukkonen, Tuula 2017. Ikäystävällinen yritys: senioriasiakkaat tulevat! PDF-tiedosto. Karelia-ammattikorkeakoulu. Joensuu: LaserMedia Oy. Luettu 25.11.2019. Juhonen, M. 2012. Talousinformaation käyttö asiakkuuksiin liittyvässä päätöksenteossa. PDF-tiedosto. Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma (ylempi AMK), Lahden AMK. Luettu 25.11.2019. Pastila Amanda 2016. Asiakkuuksienarviointi case Puska Promotion Osk, PDF-tiedosto. Haaga-Helia AMK, Myyntityön koulutusohjelma. Luettu 25.11.2019. Haapala, A. 2018. Asiakas tuottaa yritykselle monenlaista arvoa - muullakin kuin tehdyillä ostoilla on merkitystä. Blogi, aukeaa almamedia.fi -verkkosivulle. Almamedia. Luettu 25.11.2019. Kiviranta, O. 2018. Asiakkuuksien hallinta webinaari 19.4.2018, aukeaa lapinamk.fi -verkkosivulle. Lapin AMK. Luettu 25.11.2019 Pihlaja, S. 2019. CXPA Finland: Elisa panostaa eniten asiakastyöhönsä, aukeaa shirute.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019 Top 10 CRM Tools -Find Software W/Capterra- Instant Free List of Systems, aukeaa capterra.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019 Taimer 2019. Paras CRM-järjestelmä 2019 – Top 10 CRM-järjestelmät pk-yrityksille, aukeaa taimer.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019 Ylijärvi, A. 2013. Asiakkuuksien kehittäminen ilman CRM –järjestelmää, PDF-tiedosto. Liiketalous, Hyvinkää, Laurea AMK. Verkkodokumentti. Luettu 25.11.2019. Suominen, S 2016. Esittelyvideo: Odoo 8, Myynnin työkalu (CRM-järjestelmä), video aukeaa Youtube.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019 Myllymäki, A & Rissanen, J. 2015. Tarjouspyyntö: CRM - järjestelmä asiakkuuksien hallintaan, Maestro, video aukeaa Youtube.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019 Suomen yrittäjät, 2018 Yrittäjän tietosuojaopas (PDF). Rantakangas, E. 2017. Asiakkuuksien hallinnan kehittäminen myynnin näkökulmasta, PDF-tiedosto. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu Liiketalouden koulutusohjelma. Luettu 25.11.2019. Halonen, T. 2016. Inbound-markkinoinnin opas pienille B2B-asiantuntijayrityksille, PDF-tiedosto. Opinnäytetyö. Liiketalouden tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Pietilä, A. 2019. Inbound, opas tehokkaaseen b2b-myynnin liidituotantoon, aukeaa loyalistic.com -verkkosivulle. Tuote- ja palveluvirittämö 2019. Moduuli 2: Asiakaslähtöisyys ja kohderyhmät, aukeaa Metropolia.fi -verkkosivulle. Tuote- ja palveluvirittämö -EAKR-hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Koulutuskuntayhtymä. Luettu 25.11.2019. Yrittäjänaisen kasvukirja 2019, aukeaa Theseus-tietokannan verkkosivulle. Toim.: Tiina Taipale, Minna Janhonen, Sirkka Kolehmainen, Sara Lindström, Ulla Vehkaperä. Metropolia ammattikorkeakoulu ja Työterveyslaitos. Luettu 25.11.2019. Jyväskylän Ammattikorkeakoulu 2012. Service Design Toolkit - Palvelumuotoilun työkalupakki, PDF-tiedosto. Luettu 25.11.2019. Työterveyslaitos 2017. Opas: Verkostot pienyrittäjän tukena, PDF-tiedosto. Luettu 25.11.2019. Espoon kaupunki 2018. Yhteiskehittämisen käsikirja, aukeaa issuu.com -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019. Innokylä 2019. Yhteiskehittäminen ja osallistaminen, aukeaa innokyla.fi -verkkosivulle. Luettu 25.11.2019. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy: Menetelmiä huomisen arvonluontiin. Yhteiskehittäminen asiantuntijapalvelun tuotteistamisessa, PDF-tiedosto. Luettu 25.11.2019. Kirjoittaja: Sirkka-Liisa Kolehmainen on fysio- ja jalkaterapian, opetuksen, johtamisen ja yrittäjyyden asiantuntija. Eläköitynyt Metropolia AMK:sta 37 vuoden opettajaurasta. Hän on myös toiminut fysioterapiayrittäjänä yli 40 vuotta sekä valmentanut eri yrittäjyysohjelmissa ja -hankkeissa: projektipäällikkö Oona-osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille -ESR-hankkeessa, asiantuntijalehtori Hyvinvointiyritykset kiertoon -EAKR-hankkeessa ja asiakkuuksien asiantuntijalehtori Tuote- ja palveluvirittämö -EAKR-hankkeessa.
Pelottavia innovaatioita
Uudet teknologiat ja innovaatiot ovat kautta aikain herättäneet kiinnostusta, uteliaisuutta, mutta myös ennakkoluuloja, pelkoja ja vastarintaa. Näin on ollut jo kaukana menneisyydessä ja samat pelot nousevat tänäänkin, aina kun jotakin uutta on kehitetty, tai tulossa käyttöön ja markkinoille. 1700-luvun puolivälissä, kun englantilainen James Hargreaves oli keksinyt ensimmäisen teolliseen tuotantoon sopivan tehokkaan laitteen, kehruukoneen, pelättiin, että uudet koneet vievät aiemmin käsityövaltaisen alan työpaikat. Käsinkehrääjien ja -kutojien ammattiryhmät huolestuivat. Kriittisimmät menivät niin pitkälle, että tarttuivat kuka mihinkin nuijaan, ja tekivät rynnäköitä kehruukoneita käyttäviin tehtaisiin. Luddiiteiksi kutsutut oman aikansa yhteiskuntakriitikot uskoivat voivansa pysäyttää mielestään haitallisen kehityksen hajottamalla yksityisomaisuutta. Tulokset olivat laihoja. Päinvastoin, Hargreavesin keksinnön myötä muutkin tuotantomenetelmät kehittyivät nopeasti. Seurasi teollinen vallankumous. Koneet eivät ottaneetkaan valtaa. Katoavien ammattien tilalle tuli uusia. Kun tiellä liikkuviin ajopeleihin keksittiin asentaa uusi voimanlähde, ensin 1800-luvulla höyrykone ja myöhemmin bensiinimoottori, oli asetelma ennakkoluuloille silloinkin valmis. 1800-luvulla, kun ensimmäiset moottoriajoneuvot ilmaantuivat katukuvaan, Englannissa tuli voimaan asetus, The Red Flag Act. Sen mukaan ”auton” huippunopeus sai olla vain 5 km/h ja viisikymmentä metriä sen edellä tuli kulkea lipunkantaja, joka punaista lippua heilutellen varoitti tielläliikkujia ja esimerkiksi hevosajoneuvoja uuden, vaarallisen ja pelottavan ajopelin lähestymisestä. Tässäkin pelko tuntemattomasta tulevaisuudesta ajoi muutosvastarintaan. Kiihkeimmin asetusta lobbasivat perinteisten, hevosiin liittyvien kulkumuotojen, kuten postivaunuyhtiöiden omistajat ja osakkaat. Lipunkantajat saivat kuitenkin väistyä. Seurasi liikkumismuotojen täydellinen mullistuminen, ja hevosajoneuvojen aikakausi oli lopullisesti ohi. Tänä syksynä uutisoitiin, miten amerikkalaispoliisien sähköautosta loppui virta kesken takaa-ajotilanteen. Iltapäivälehdet saivat mojovia otsikoita. Pitihän se arvata, että tämä ”uusi” teknologia on tällaista, epävarmaa ja outoa, irvittiin. Jos autosta olisi loppunut bensiini, se ei olisi uutiskynnystä ylittänyt. Mikroaaltouunien ja sittemmin kännyköiden säteilyarvoja pelättiin joitakin vuosia sitten. Nyt rummutetaan sähköpotkulautojen vaarallisuutta ja niillä ajetut onnettomuudet pelottavat, osin toki aiheellisestikin, mutta onnettomuudet johtunevat väärästä liikennekäyttäytymisestä, eivät itse potkulautojen teknologiasta. Olemmehan polkupyörilläkin kitkutelleet Suomessa 1880-luvulta lähtien, säässä kuin säässä. Koneet ovat koneita Teknologia itsessään ei ota valtaa. Keksintöjä voi tietysti käyttää väärin, mutta innovaatiotoiminnan ylläpitämää muutosta ei sillä perusteella voi pysäyttää. Atomin halkaisemalla voi aiheuttaa ydinkatastrofin mutta myös tuottaa suunnattomasti käyttökelpoista puhdasta energiaa. Innovatiiviisuus ja uteliaisuus ovat kuitenkin hyviä ominaisuuksia. Niiden avulla syntyneiden keksintöjen hyödyntämistavoissa taas valinta on aina viime kädessä teknologian käyttäjällä, ja siihen voimme vaikuttaa. Uhkaavat dystopiat myyvät, mutta uusien innovaatioiden hyödyntyminen ja sulautuminen arkeen tapahtuu itse asiassa huomaamatta. Useimmissa käytössämme olevissa hyödykkeissä on esimerkiksi hyödynnetty robotiikkaa. Robotit eivät ole vieneet meiltä mitään, mutta kokoavat tehtaiden linjoilla automme ja kodinkoneemme, ne kuljettavat verkkokaupasta ostamamme tuotteet logistiikkakeskuksien uumenissa oikeille paikoilleen, imuroivat lattiamme tai vaikkapa auttavat apteekeissa lajittelemaan lääkepakkauksia. Aikoinaan tieteiskirjallisuudessa kuolemansäteenä esitetty laser löysi parhaat käyttökohteensa aivan muualta kuin uumoiltiin. Se päätyi CD- ja DVD-soittimiin, työmaiden etäisyysmittareihin, kokouksissa käytettäviin osoittimiin, lääketieteelliseen teknologiaan ja teollisuuden koneisiin. Toisaalta, paljon uutisoitu tekoäly on edelleen vielä melko älytöntä. Tietokoneet eivät toistaiseksi ”tiedä” mitään. Toki voimme opettaa koneet tekemään meille hyödyllisiä tai vähemmän hyödyllisiä asioita, mutta viime kädessä ne ovat ihmisen tekemiä työkaluja, joita ilman melkeinpä mikään arjessamme ei enää toimisi. Luultavasti sama vaivihkainen sulautuminen toteutuu robotiikassa ja tekoälyssäkin - jos sellaista todella joskus kehittyy. Villit visiot ovat tarpeellisia ja toivottavia. Ilman niitä ei kehity uutta, mutta todellisuus on usein vielä paljon ihmeellisempää. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
SOTE-silta – Korkeakoulutetun maahanmuuttajan pätevöitymispolku -hanke
Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkinnon ulkomailla, erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolella suorittaneet maahanmuuttajat ovat kokeneet ammatinharjoittamisoikeuden saamisen Suomessa vaikeaksi. Tämä on johtanut vastaavan tai alemman sote-tutkinnon suorittamiseen Suomessa, työllistymiseen koulutusta vastaamattomiin tehtäviin, työttömyyteen tai työelämän ulkopuolelle jääntiin. Yhteistyössä maailman paras -raportissa linjataan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymistä vuosina 2017–2025. Raportissa painotetaan Suomeen saapuvien osaamista tulisi kuitenkin pystyä hyödyntämään tehokkaasti (OKM 2017:11) ja korkeakoulujen edellytetään tarjoavan ulkomaalaistaustaisille suomen ja/ tai ruotsin kieliopintoja sekä monipuolistavan koulutustarjontaa (OKM 2017:5). Hankkeen tavoitteena on helpottaa Suomessa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden opiskelu ja työelämään osallistumista yksinkertaistamalla opiskeluun ja työntekoon liittyviä prosesseja. SOTE-SILTA -hankkeen tavoitteena on kehittää sujuva ja kustannustehokas prosessi sairaanhoitajan, kuntoutuksen (fysioterapeutti, toimintaterapeutti), röntgenhoitajan, bioanalyytikon, suuhygienistin ja kätilön tutkinnon ulkomailla suorittaneiden maahanmuuttajien ammattipätevyyden tunnustamiseen, ammatinharjoittamisoikeuden myöntämiseen ja työllistymiseen sekä kuvata prosessi sosionomien osalta. Kysessä on ESR-hanke, jota rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Muina toteuttajina ovat Diakonia amk, Lapin amk ja Turun amk. Nopeimmat täydentävät sairaanhoitajan tutkintonsa EU-kriteerien mukaiseksi 3-6 kuukaudessa. Silta-opintojen (täydennysopintojen) laajuuteen vaikuttaa Valviran lausunnossaan määrittämien teoriaopintojen ja harjoitteluiden määrä. Kaikki suorittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä- ja lainsäädäntö -moduulin sekä lääkehoidon moduulin. Suomen kielen tasoa pyritään parantamaan koko täydennyskoulutuksen aikana kohti tasoa YKI 4. Valviran vaatimuksen mukaisesti opiskelijan suomen kielen taito on oltava tasoa YKI 3 (vastaava kuin B1), jotta hän voi selviytyä riittävän hyvin hoitotyössä. (OPH 2019) Kokemuksia Kokemus harjoitteluista on ollut opettajien näkökulmasta erittäin positiivinen. Harjoitteluja on suoritettu perusterveydenhuollossa sekä vaativissa erikoissairaanhoidon hoitoympäristöissä. Ammattitaitoa edistävää harjoittelua ohjaavat sairaanhoitajat ovat antaneet pääsääntöisesti hyvää palautetta sekä kielitaidosta että potilaiden kohtaamiseen liittyvistä asioista. Rakentava palaute liittyy usein aseptiseen työskentelyyn sekä rohkeuteen toimia sairaanhoitajana. Sairaanhoitajan rooli on Suomessa paljon itsenäisempi kuin EU:n ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien kotimaassa. Kiinnitämme näihin seikkoihin koulutuksessa erityistä huomiota. Suurin osa tämän hankkeen kautta pätevöitymisen hankkivista hoitajista rekrytoidaan suoraan harjoittelupaikkaan työntekijäksi. Tämä on erityisen tärkeä seikka työnantajien näkökulmasta, koska harjoittelujakso toimii jo työhön perehdyttämisenä. (Kuvio 1) Hankearvioinnin malli Hankkeen arviointimalli sisältää sisäisen ja ulkoisen arvioinnin sekä prosessi- ja lopputulosarvioinnin. Hanketta arvioidaan suhteessa sen tavoitteisiin ja odotettuihin tuloksiin, hankeprosessin onnistumiseen (arviointimateriaalina mm. projektiryhmän ja ohjausryhmän pöytäkirjat). Lisäksi arvioidaan hankkeen ennakoimattomia lopputuloksia ja vaikutuksia. Hankkeen projektiryhmä tekee puolivuosittain prosessiarviointia menetelmällä, joka on kuvattu aiemmin Pro Terveys- lehdessä julkaistussa artikkelissa (Metsälä 2017). Tässä projektissa arviointityökalu on viety verkkolomakkeelle, jolloin sen täyttäminen tapahtuu joustavasti ja tulokset saadaan suoraan käyttöön, vaikka arviointikokoukseen. Ulkoista arviointipalautetta tuotettujen koulutusten onnistumisesta pyydetään niiden pilottivaiheessa koulutukseen osallistuneilta opiskelijoilta ja opettajilta. Opiskelijat vastaavat verkkopohjaiseen kyselyyn osaamisen arvioinnin vaiheessa. Kyselyn aihepiirejä ovat opiskelumotivaatio, oppimistavat ja työllistymistoiveet. Kyselylinkki on kiinnitetty Moodle-alustalle jossa opiskelijat testaavat osaamistaan ja hankkeen opettajat motivoivat opiskelijoita vastaamaan kyselyyn. Hankkeen alkuvaiheessa toteutetaan myös laadullinen online-kysely työelämäkumppaneille työelämän odotuksista ja tarpeista suhteessa toteutettavaan koulutukseen. Opiskelijat vastaavat juuri ennen valmistumistaan seurantakyselyyn jossa he arvioivat oppimistaan ja saamaansa teoreettista opetusta sekä ammattitaitoa edistävää harjoittelun toteutumista eri näkökulmista. Lisäksi heidän työelämäohjaajiltaan ja harjoittelupaikkojensa osastonhoitajilta kysytään näkemyksiä SOTE-silta konseptin toimivuutta työelämäkumppaneiden näkökulmasta. (Kuvio 2) Lyhyesti Sote-silta -hankkeessa tuotettu koulutusmalli on osoittautunut saadun palautteen perusteella jo nyt, ennen sen päättymistä toimivaksi tavaksi pätevöittää terveysalan ammattilaisia suomalaisen terveydenhuollon tarpeisiin. Hankkeessa on sivutuotteena kehitetty moniulotteinen hankearvioinnin malli, joka tuottaa tietoa hankkeen toimivuudesta sen eri toimijoilta. Jatkossa tämän tyylisessä hankearvioinnissa kannattaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja työelämäyhteistyökumppaneilta saatavan arviointitiedon hankintaan. Lähteet Metsälä E. Projektiarviointia helposti. Pro terveys 2017;(2):22–3. Opetushallitus. 2019. Kielitaidon tasojen kuvausasteikko http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf (luettu 9.10.2019) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Yhteistyössä maailman parasta – Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:11. Helsinki. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi - kipupisteet ja toimenpide- esitykset II. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5. Helsinki. -- Hanketiedotteet ovat Tikissä-blogin toimittamatonta materiaalia.
Kansainvälisillä eväillä kotimaisen yleisön jäljille
Tiedät varmaan vanhan vitsin ranskalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta, jotka tiirailivat norsua. Ranskalainen tuumaili: ”Minkähänlaista ruokaa norsusta voisi laittaa?”. Amerikkalainen puolestaan pohdiskeli: ”Kuinkahan paljon rahaa norsulla voisi tehdä?”. Suomalainen mietti mielessään: ”Mitähän tuo norsu minusta ajattelee? Vitsin kohteeksi valikoituu suomalaisten oletetusti huono itsetunto. Useidenkin kansainvälisten kulttuurialan hankkeiden jälkeen toisiin tutustuessa yllätän itseni aika usein pohtimassa, miten muut näkevät meidän toimintamme. Suomalaisen ja neljän muun eurooppalaisen maan teatteriyleisöjä on tutkittu kansainvälisenä hankeyhteistyönä. Ydinkysymyksinä on ollut, ketkä käyvät teatterissa ja miksi he sinne menevät. Saatujen tulosten valossa, asiassa on maittain selkeitä eroja - ja myös yhtäläisyyksiä: Läheisten kanssa oleminen oli keskeinen osa teatteriin menemisen motivaatiota kaikissa maissa. Itävallassa teatterikäynnillä haluttiin usein juhlistaa jotakin erityistä tapahtumaa. Bulgariassa sen sijaan suurin motivaatiotekijä oli älyllisen stimulaation hakeminen. Kroatiassa korostui viihtyminen ja teatteri oli usein jatkoa yhteiselle illalliselle. Suomalaisvastaajilla oli oma erityispiirteensä: suurin yksittäinen motivaation lähde teatteriin meneminen oli sen kuuluminen osaksi omaa identiteettiä - teatteri koettiin osaksi sitä kuka minä olen. Selvitystyötä on tehty ASSET-hankkeessa, jossa olen toiminut kohta vuoden. Hankkeessa segmentoidaan teatteriyleisöjä ja tuetaan tunnistettuihin yleisöryhmiin kohdennettua markkinointia. Kevään aikana olemme keränneet yli 7.500 kyselylomaketta 20 eri teatterin yleisöistä 5 eri maasta. Hanke on tarjonnut hienon mahdollisuuden katsoa suomalaista teatteriyleisöä toisten silmin. Raatina ovat teatterialan ammattilaiset Tšekistä, Itävallasta, Kroatiasta, Bulgariasta ja Englannista. Pettymyksestä uuteen nousuun? Kyselylomakkeen alustavat tulokset kertovat oikeastaan varsin tuttua tietoa suomalaisista teatterikävijöistä, jotka ovat etupäässä yli 45-vuotiaita naisia. Tässä vaiheessa iskee turhautuminen - suorastaan hienoinen pettymys. Eiköhän tämä jo ollut tiedossa todella monen tilastojulkaisun, toimiala-analyysin ja tutkimuksen toistamina (kts. Teatteritilastot 2017; Suomen virallinen tilasto 2017). Sama tilanne tuntuu olevan laajemminkin Suomessa kulttuurialan yleisöjä leimaava piirre. Esimerkiksi Lindholm (2015) havaitsee samaa sukupuolijakaumaa museokentällä, kulttuuritaloissa ja kulttuuritapahtumissa. Koin kummallisena, kun kumppanit nostivat juuri iän valtavan kiinnostavana asiana esille. Mutta tulokset nähdessä, juuri tämän kumppaniverkoston sisällä oli pakko myöntää, että ikä on kiinnostava tekijä (taulukko 1). Kansainvälisen näkökulman kautta nähtynä juuri ikä teki suomalaista yleisöstä erityisen kiinnostavan. Muissa tutkimuksessa olevissa maissa tyypillinen kävijä on alle 25-35 -vuotias. Samalla yleisön keski-ikä lähti laskemaan 35 vuoden jälkeen, juuri silloin kun suomalainen yleisö vasta vakiintui ja lisäsi teatterissa käyntiään. Kansainväliset kumppanimme onnittelivat meitä — ehkä hienoista kateudenkin sävyä äänessä. Kateuden sävy kumpusi heidän olettamastaan markkinoinnin helppoudesta. Heidän johtopäätös oli, että kohderyhmämme tavoittaa, kun kerran vuodessa lähettää esitteen. Tämä kuitenkaan ei ole aineiston valossa totta. Suomalainen 45+ ikäinen nainen saa pääsääntöisesti tietonsa teatteriesityksistä sähköisistä kanavista. Tilastollisista keskiarvoista kohti segmenttejä Oikeastaan hankkeen kiinnostava vaihe on vasta alkamassa. Yleisöerojen paikantamisen jälkeen teemme erilaisia ryhmittelyjä kävijöistä. Ryhmittely perustuu teatteriesityksiin osallistumisen motivaatiotekijöihin perustuen The Audience Agencyn vankkaan ammattitaitoon nojaten. Eri segmenttien tunnistaminen auttaa kohdentamaan markkinointia sekä pohtimaan, onko sellaisia yleisöryhmiä, joita haluttaisiin mukaan ja jotka vielä puuttuvat yleisöstä. Markkinointikanavat ovat vahvasti erilaisia eri maissa. Siinä missä tyypillisimmillään itävaltalainen ja bulgarialainen teatterinkävijä saa tietonsa puskaradion kautta, kroatialainen saa tiedon sosiaalisen median kanavistaan ja www-sivuilta. Sen sijaan suomalaiset saavat tiedot esitteistä ja uutiskirjeistä, joka tosin pitkälti selittynee sillä, että kyselytutkimukseemme vastanneet olivat suurimmalta osalta teatterin kanta-asiakkaita. Kansainvälisyys auttaa katselemaan oman hiekkalaatikon ulkopuolelta Kansainvälisissä kohtaamisissa suurimmat ahaa-elämykset tulevat usein hyvin yllättävistä asioita. Omituiselta tuntuvat tilastolliset erot auttavat näkemään omaa normaalia toisenlaisena. Vaikka projektit pyörivät usein tietyn tematiikan alueella, niiden vaikutukset ovat laajempia. Ammattikorkeakoulun, ja siis myös minun, perustehtäviin kuuluu tutkimisen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen kautta jatkuva alueen ja omiin koulutusvastuisiin liittyvien alojen kehittäminen. Kansainväliset hankkeet ovat yksi keino saada perspektiiviä myös oman kehittämistyön painopisteille, oman alan erityiskysymyksille ja parhaimmillaan myös jo vakiintuneista teemoista uusien teemojen tuomiselle osaksi omaa työtä. Palataksemme siihen norsun tapaamiseen. Kansainvälisen toiminnan hienoja puolia on mahdollisuus pohtia mitä tuo ”norsu” minusta ja meistä ajattelee. Syy tuolle ajattelulle ei ole välttämättä huono itsetunto. Ehkä kyse onkin suomalaisen briljantista kyvystä eläytyä toisen asemaan ja nähdä itsensä toisen silmin. Ehkä juuri siinä piilee yksi oppimisen, kehittymisen ja kehittämisen kulmakivi. Lähteet: ASSET-hankkeen kotisivu, Creative Europen osarahoittama hanke myös Metropolia.fi-sivulla. Lindholm, Arto (2015). Ei-kävijät yleisötutkimusten läpivalaisussa, PDF-tiedosto. Teoksessa Arto Lindholm (toim.) Ei-kävijästä osalliseksi — Osallistuminen, osallistaminen ja osallisuus kulttuurialalla. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 64-72. (luettu 4.11.2019) Sorjonen, Hilppa & Sivonen, Outi (2015) Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot laajuus ja tuloksellisuus, PDF-tiedosto. Cuporen verkkojulkaisuja 27. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. (luettu 6.11.2019) Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen (2017) Tilastokeskuksen verkkosivulla. Kulttuuriosallistumisen Muutokset 2017, Liitetaulukko 4. Teatterissa käyminen, 15 vuotta täyttäneet (1981, 1991, 2002, 2009, 2017). Helsinki: Tilastokeskus (viitattu 29.10.2019). Teatteritilastot 2017, PDF-tiedosto. Hanna Helavuori (toim.) Tinfo - teattereiden tiedotuskeskus ry. Kirjoittaja: Katri Halonen on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon yliopettaja ja toimii kansainvälisessä ASSET-hankkeessa Suomen toteutuksen projektipäällikkönä.
Collaborating in Urban SOS Project in Ghent, Belgium
The kick-off meeting of the Erasmus+ Urban SOS project took place in Ghent 6 - 8 Nov 2019. We were a group of over 20 people from work partners and 10 from the associated partners from Netherlands, Denmark, Belgium and Finland. The meeting consisted of discussions around our phronetic approach, teamwork, visits to social work organizations and attending a student project seminar. The first day was all about getting to know each other and collaborating. To get collaboration started we played an investigative game where we formed groups as Sherlock Holmes’s assistants trying to solve a murder. Afterwards we formed the framework and timeline for the project and its outputs. The other big theme of the whole three-day meeting was phronetic analysis. We created a joint understanding about how we are using that to achieve the goals of our project. Visiting students’ project seminar and a local social work organization The second day started with digging deeper into the framework and timeline of our project. Afterwards we visited the mid-term Social Work in Urban Areas project seminar by the students studying at Artevelde University of Applied Sciences. The first project presented was called “A 21st century neighbourhood” and was focusing on globalization, segregation, super diversity and gentrification. The second project was called “Rabot” and presented the Manoeuvre center for migrant women. The center is a place where women can gather together, do handicrafts, and have discussions. We also visited two local social work organizations. I joined the group that went to Overkop, a center supporting youngsters with mental health issues, between 12 and 25 years old, to take life into their own hands. The center provides the youngsters with the opportunity to meet each other and professionals without needing to know which social service they should apply for. The center is in contact with the local community and gets support from the city and the government. It´s easy for the organization to get the youngsters to participate in the activities provided but it´s difficult to get them to participate in the mental issues process. Quite a few of the participants are willing to talk about their problems. Attending the seminar and going on a visit to Overkop was the most interesting part of the trip for me. It was eye opening to hear about the students’ approach to urban social work and to hear about how the local social work organization functions. Overall, I had a very good experience of my first work trip abroad. More information about the project: Project Manager (international): Henk Pennings j.pennings@hva.nl Project Manager (Finland): Leigh Anne Rauhala rauhala@metropolia.fi Social Media: #urbansos -- Projektiesittelyt ja -tiedotteet ovat Tikissä-blogissa julkaistavaa, toimittamatonta materiaalia.
Asiakkaan ja työntekijän roolit muutoksessa sosiaalialalla
Sosiaalipalveluiden suunnittelu ja järjestäminen on perinteisesti ollut ongelma- ja asiantuntijakeskeistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon muutos kutsuu kuitenkin organisaatioiden asiakastyön työkulttuuria suuntaamaan aktiivisesti pois näistä sosiaalipalvelujärjestelmään vakiintuneista palveluratkaisuista - kohti ihmislähtöisempää toimintatapaa. Henkilökohtainen budjetointi - askel uudenlaiseen toimintatapaan Suomessa onkin ajankohtaista pohtia, millainen rooli ja asema asiakkaana olevalla ihmisellä tulisi olla omien palvelujensa toteutumisessa. Yksi tällainen uudenlainen, ihmislähtöinen toimintamalli on henkilökohtainen budjetointi, jossa Sosiaalipalveluiden käyttäjällä on aktiivisen osallistujan ja päätöksentekijän rooli, mikä monessa tapauksessa poikkeaa nykyisestä toimintamallista paljonkin. Työntekijän rooli puolestaan vahvistuu laaja-alaisen tiedon ja palvelutuntemuksen hyödyntämisenä asiakkaan käyttöön yhteisessä suunnittelussa asiakkaan kanssa. Henkilökohtainen budjetointi -mallia kehitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -hankkeessa vuosina 2016-2019. Mallin perusidea on, että asiakkaan kanssa keskustellaan hänen elämäntilanteestaan monipuolisesti ja hänelle räätälöidään yhdessä palvelut ja tuki perustuen asiakkaan tavoitteisiin, tarpeisiin ja toiveisiin. Näin toimien tulevat asiakkaan omat voimavarat, resurssit, toiveet ja tavoitteet, lähiverkostot, paikalliset palveluntuottajat, neljäs sektori ja muut markkinoilla olevat palvelut huomioitua laaja-alaisemmin ja yksilöllisemmin. Asiakas saa juuri hänelle sopivia palveluja, sen sijaan että kaikille kohdennettaisiin samat palvelut. Roolikartat muutoksen tueksi Toimintamalli tukee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, on ihmislähtöinen ja vahvistaa yksilön osallisuutta ja aktiivisen toimijan, eikä niinkään kuluttajan roolia. Siten keskiössä on asiakkaan ja työntekijän roolien muuttuminen. Hankkeen yhteydessä toteutin yhdessä Laura Leinon kanssa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön, jossa luonnostelimme mallin käyttöönoton tueksi roolikartat sekä asiakkaille että työntekijöille (kuvat 1 ja 2). Kartat työstettiin yhdessä hankkeen pilotteihin osallistuneiden sosiaalihuollon asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Hankkeessa mukana olleet työntekijät tunnistivat asenne- ja roolimuutostarpeet hyvin ja heillä oli muutokseen hyvä motivaatio. Asiakkaiden palautteen perusteella roolien muutos on riippuvaista siitä, millainen vuorovaikutus ja luottamus syntyy asiakkaan ja työntekijän yhteistyöhön. Roolien muuttumisesta tunnistettiin erityisesti seuraavia asioita: Työntekijä on yhteistyön vahvistaja.Asiakastyöntekijää tai lähityöntekijää tarvitaan vahvistamaan niiden ihmisten ääntä, joilla on haasteita elää oman näköistä elämää ja tehdä kansalaisena valintoja ja ratkaisuja. Osallistuminen oman elämän suunnitteluun täysivaltaisesti omien voimavarojen sekä lähituen avulla, lisää aktiivisuutta osallistua ja vaikuttaa myös yhteisöissä laajemminkin. Asiakas on päättäjä. Asiakkaan rooleista keskeisin tulisi olla päättäjän rooli, jolloin hän tarvitsemansa tiedon ja tuen avulla tekee itsenäisiä valintoja ja ratkaisuja, joilla on vaikutusta hänen hyvinvointiinsa ja elämänsä suunnitteluun. Päättäjän roolin kehittyminen vaatii työntekijältä ymmärrystä omasta roolistaan, joista keskeisin on yhteistyön vahvistajan rooli. Vahvistajan rooliin liittyy luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutuksen laatu; kompetenssit asiakkaan kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. Tuen tarpeen taso voi vaihdella elämäntilanteiden ja voimavarojen muuttuessa (Klockmo, Marnetoft, Nordenmark, 2012: 12-14.) Roolin toteutuminen mahdollistuu, kun työntekijä osaa joustavasti hyödyntää kaikkia roolikartan rooleja. Roolikartat (kuvat 1 ja 2) soveltuvat asiakkaiden ja työntekijöiden itsearvioinnin välineeksi ja ne voivat olla apuna uuden ajattelu- ja toimintatavan vahvistamiselle. Roolien ja ajattelutavan muutos on mahdollinen, kun järjestelmä antaa toimintavoiman ihmiselle itselleen ja häntä tukeville henkilöille. Lähityöntekijän tuleekin saada riittävä autonomia pystyäkseen tukemaan ihmisiä omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa, ja palvelun vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi mitata hyvinvointivaikutuksia ja asiakaskokemuksia (Hintsala, Susanna, Kehitysvammaliitto). Tähänastisten kokeilujen perusteella henkilökohtainen budjetointi palveluiden järjestämisen mallina on ollut useimmiten myös kustannustehokasta. Hankkeesta koulutukseen: kohti juurtunutta toimintaa Henkilökohtaisen budjetoinnin toimintamallin kehittäminen on hyvä esimerkki korkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan mahdollisuuksista saada aikaan aitoa muutosta. Hanketyön myötävaikutuksesta muutosta on lähtenyt tapahtumaan ainakin kolmella eri tasolla: Hanke kehittää. Mallia kehitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -hankkeessa vuosina 2016-2019. Hankkeen aikana kerättiin ja testattiin tietoa sekä rakennettiin toimintamallin perusteet ja verkostoja mallin juurruttamiseksi. Poliittinen prosessi mahdollistaa. Hankkeen päättymisen jälkeen henkilökohtaisen toimintamallin kehittäminen jatkuu Rinteen hallitusohjelman mukaan valtakunnallisten linjausten valmistelulla, käynnistämällä uusia kokeiluja ja tarttumalla havaittuihin kehitystarpeisiin. Mallia aiotaan kehittää ja kokeilla sote-asiakkaiden lisäksi myös työllistymispalveluissa. Hallitusohjelmassa huomioidaan myös muiden eri tarpeissa olevien ihmisten yhdenvertaisten ja sujuvien palveluiden turvaamisen ja itsemääräämisoikeuden vahvistamisen tarve. Kouluttaminen tuo osaamisen. Kun käyttöön tulee uusi toimintamalli, tulee luonnollisesti myös alalla työskentelevien osaamista päivittää. Ainoastaan näin uudesta toimintatavasta voi kehittyä tarkoituksenmukainen käytäntö, joka juurtuu aitoon arjen työhön. Vuonna 2019 päättyneen Avain kansalaisuuteen -hankkeen jatkumona Metropolia Ammattikorkeakoulussa onkin kehitelty aiheeseen liittyvää opintojaksoa, jonka on määrä käynnistyä keväällä 2020. Opintojakso suunnataan niin tutkintoon opiskeleville vapaasti valittavina opintoina kuin avoimen ammattikorkeakoulun kautta myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työskenteleville ammattilaisille. Ammattilaisten lisäksi opintojakso on suunnattu ihmisille, jotka harkitsevat henkilökohtaista budjetointia vaihtoehtona palveluidensa järjestämiseksi sekä heidän läheisille ja muulle tukiverkostolle. Niin ikään hyötyä koulutuksesta voi olla myös palveluntuottajille, järjestöille, yhteisöille ja yrityksille. Laaja osallistujapohja mahdollistaa dialogin ja verkostoitumisen, tiedon lisäämisen ohella. Koulutus toteutetaan verkkototeutuksena, mikä mahdollistaa osallistumisen myös kauempana asuville. Näin tietoa voidaan juurruttaa eri puolille Suomea. Koulutukseen liittyy yhteistoiminnallisen kehittämisen periaate, jolloin osapuolten laaja-alainen asiantuntijuus on mahdollista hyödyntää. Yhtenä tavoitteena koulutuksella on tukea eri toimijoita roolimuutostyössä. Siksi olenkin iloinen voidessani jatkaa roolimuutoksen tutkimista ja olla tiimissä kehittämässä keväällä starttaavan koulutuksen sisältöjä ja toteutustapoja! Kirjoittaja Kirjoittaja Heli Määttänen (sosionomi YAMK) osallistui henkilökohtaisen budjetoinnin -toimintamallia kehittäneeseen Avain kansalaisuuteen -hankkeeseen (2016-2018) osana sosionomi yamk -opintojaan. Tällä hetkellä Määttänen työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutusohjelmassa lehtorina kehittäen mm. opinnoissaan sekä hankkeessa syntyneen tiedon pohjalta koulutusta toimintamallin käyttöön. Lähteet: Hallitusohjelma, linkki aukeaa Valtioneuvoston sivuille. Hintsala, Susanna, Kehitysvammaliitto. Suunnannäyttäjät seminaariluento 29.8.2019, linkki aukeaa Youtubeen. Klockmo, Carolina, Marnetoft, Sven-Uno, Nordenmark, Mikael 2012. Moving toward a recovery-oriented approach in the Swedish mental health system an interview study of Personligt Ombud in Sweden. Vulnerable Groups & Inclusion. Leino, Laura, Määttänen, Heli. 2018. “SAA OLLA IHMINEN IHMISELLE" Asiakkaan ja työntekijän muuttuvat roolit henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö Yamk, linkki PDF-tiedostoon. Rousu, Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Metropolia ammattikorkeakoulu. Trinket Oy 2019, linkki PDF-tiedostoon. Luettu 9.9.2019
Anna meidän olla…
Me-säätiön laskelmien mukaan syrjäytyneitä nuoria Suomessa on noin 60 000 eli lähes koko ikäluokan verran. Jos nuorella ei ole työ- tai opiskelupaikkaa eikä hän ole asepalveluksessa tai hoida lasta kotona, hänet voidaan laskea syrjäytyneeksi. Oleellista on myös, onko nuorella aktiivinen toimijan rooli yhteiskunnassa. Jos nuori on itse päättänyt jäädä opiskelun ja työn ulkopuolelle omasta halusta hän ei ole syrjäytynyt, koska tilanteeseen ei liity samanlaista syrjäytymiskokemusta. Nuori voi kokea kuuluvansa alakulttuuriin, jossa työnteko ei ole normi ja kiinnostuksen kohteet voivat olla hyvin rajoittuneita muutamille elämänalueille. Vai pitääkö joku Greta Thunbergiä yhteiskunnasta syrjäytyneenä nuorena, vaikka hän osin vastaa yllä olevia kriteerejä? VTM Sami Myllyniemi on tutkinut NEET-nuoria ("Not in Education, Employment, or Training") Nuorisotutkimusseuran julkaiseman raportin kertoma on kuitenkin synkkää luettavaa; haastatelluilla menee huonommin kaikilla elämän osa-alueilla. Huono-osaisuus on kokonaisvaltaista [3]. Joka vuosi julkaistava Nuorisobarometri kertoo samaa eriarvoisuudesta, ja siitä miten syrjässä oleminen sattuu ja tuo pahaa oloa. Miten tukea nuorta elämänmuutokseen? Elämänmuutoksen tekeminen ei ole helppoa. Täytyy puntaroida realistisesti, mitä se itseltä vaatii ja mitä siitä saa. Oman tilanteen hahmottaminen ja kokemus siitä, ettei olekaan yksin, antaa perspektiiviä. Vaikeista asioista keskusteleminen vertaistensa kanssa, turvallisessa ympäristössä, auttaa hahmottamaan, että ihan jokaisella ihmisellä on vaikeita kausia elämässään, eikä niiden tarvitse määrittää loppuelämää. Miten saada mukaan nuoret, jotka eivät edes tiedä haluavansa muutosta elämäänsä? Näköalatonkin arki voi muovautua ihan uudenlaisiksi unelmiksi. Näe Nuori 2025-seminaarissa Hemmo Rättyä, Kohtaus ry:n projektityöntekijä piti loistavan puheen siitä, kuinka syrjässä olevia nuoria miehiä lähestytään ja kuinka heille puhutaan. Rättyä kuvaili, kuinka pitkään yksin ollut nuori ei välttämättä ole tullut kuulluksi tai nähdyksi vuosiin tai koskaan elämässään. On tärkeää tehdä selväksi, että myös tämä nuori on arvokas ja hänen ajatuksillaan on väliä. [4] Konkreettista tekemistä työpajatoiminnalla ja tekoälysovelluksen kimpussa Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja kokea olevansa merkityksellisiä. Peili-hankkeen toimintamallissa jokainen nuori on meille tärkeä, emme anna nuoren vain olla. Sen sijaan, annetaan nuorille enemmän syitä osallistua ja ohjata löytämään keinot elää omannäköistä elämää. Olemme auttamassa nuorta unelmoimaan isommin ja etenemään pienin askelin. Purkamalla isot tavoitteet pieniksi välitavoitteiksi ja kannustamalla niihin saavutetaan jotain pysyvämpää. Tulevaisuuden ohjauksen menetelmin autamme nuorta suunnittelemaan onnellista ja merkityksellistä elämää. Prosessin voi suunnitella luovaksi ja hauskaksi poluksi, jota kuljetaan nuoren kanssa yhdessä. Peili-hankkeen työpajatoiminta antaa osallistujille vertaisryhmän muista osallistuvista nuorista. Toiminnassa käytetään paljon luovia ja draamallisia menetelmiä. Tarkoituksena on herättää nuoressa ideoita ja oivalluksia omasta elämästä. Neljävaiheinen passiivisuuden purkuun tähtäävä muutosmalli, jota työpajoissamme toteutamme koostuu seuraavista vaiheista: Passiivisen ja aktiivisuuden tilojen tunnistaminen nuorten elämän eri osa-alueilla. Tuttavallisesti on hankkeessa ryhdytty puhumaan jumeista, sillä sitähän se passiivisuus on, jumien kertymää. Mietitään yhdessä mikä omassa elämässä on toimivaa ja mitä pitäisi muuttaa? Sosiaalipedagogista työotetta käyttäen on tärkeää myös saada nuori huomioimaan se mikä elämässä “pelittää” ja on hyvin. Muutoshalun herääminen; ammattilaiset auttavat nuoria löytämään mielekästä tekemistä, kiinnostuksen kohteita ja purkamaan niitä esteitä ja ongelmia, joita nuorella voi elämässään olla. Konkreettisella tasolla näitä askelia voivat olla päivärytmin ja ruokailutottumusten parantaminen tai positiivisemman tulevaisuuden suunnittelu. Tiedon ja taitojen lisääminen. Nuorten elämästä ja hänen omista tavoitteistaan ollaan kiinnostuneita.Selvitetään mikä nuorta kiinnostaisi ja miten pienin askelin päästään kohti itse asetettuja tavoitteita Itsenäisyyteen pyrkiminen; elämänmuutoksen pysyvyyden turvaaminen ja kannustaminen siihen, että nuori pärjää omillaan. Sanoittaminen ja muutoksen tarve lähtee nuoresta Ei riitä, että tarjotaan ”porkkana”. Meillä se on teknologia ja tekoäly. Peili-hankkeessa nuoret miehet kehittävät tekoälysovellusta yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Sen lisäksi he osallistuvat työpajoissa yhteiseen toimintaan. Nuoret toimivat osana tiimiä kehitystyössä ja heidän äänensä tulee kuuluviin osana prosessia. Peili-hankkeeseen osallistuvat nuoret miehet ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Nuoret sanoittavat omia muutostarpeitaan ja sitä mitä apua he ammattilaisilta tarvitsevat elämänmuutoksen saavuttamiseen. Nämä tarpeet tehdään palvelumuotoilun keinoin näkyviksi niille ammattilaisille, jotka auttavat nuoria. Ryhmän yhteiset pelisäännöt ja toimintakulttuuri luodaan yhdessä kaikkien osallistujien kanssa. Pyrkimyksenä on sekä luoda turvallinen ryhmä jakaa asioita yhdessä, mutta myöskin räätälöidä toiminnan sisältö yksilön tai ryhmän tarpeita vastaavaksi. Mikään ei ole saneltua, vaan nuorella itsellään on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten asioita tehdään ja mitä sisältöä työpajoihin suunnitellaan. Ammattilaisten osaamista voi kehittää Näe Nuori 2025- seminaarissa esittelimme Peili-hankkeen toimintamallia ammattilaisille.” Ihan kivaltahan tuo kuulostaa kommentoi eräskin ammattilainen, mutta mitä sitten kun edessänne on nuori mies, jota ei kiinnosta mikään, eikä mikään nappaa?” Kuinka me vastaamme tähän haasteeseen vai yritämmekö edes? Osana seminaarin ohjelmaa järjestettiin alan ammattilaisille tulevaisuuteen tähyävä ns. futusorvaamo, jossa mietittiin, mitä työ nuorten parissa voi olla viiden vuoden päästä. Tärkeimpänä oivalluksena meille siitä jäi ajatus uudenlaisesta palvelujärjestelmästä, jossa pystyttäisiin huomioimaan nuoren toimintakyky ja tarpeet paremmin. Nyt turhan moni nuori uupuu ja jää yksin, kun oma toimintakyky ei riitä lähteä etsimään varsin pirstaleisia palveluita eri avun tarjoajilta Lähteet [1] Me-säätiö, 2019. Arki ensin -ohjelma ylisukupolvisen syrjäytymisen vähentämiseksi, blogimerkintä Me-säätiön verkkosivulla. [2] Notkola, Veijo & Pitkänen, Sari & Tuusa, Matti & Ala-Kauhaluoma, Mika & Harkko, Jaakko & Korkeamäki, Johanna & Lehikoinen, Tuula & Lehtoranta, Pirjo & Puumalainen, Jouni & Ehrling, Leena & Hämäläinen, Juha & Kankaanpää, Eila & Rimpelä, Matti & Vornanen, Riitta 2013. Nuorten syrjäytyminen - Tietoa, toimintaa ja tuloksia? Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013, PDF. Eduskunta 2013. [3] Nuorisotutkimusseura 2017. Anu Gretschel & Sami Myllyniemi. Työtä, koulutus-tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista –Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu PDF. [4] Miesten Vuoro 2019 -verkkosivu, Metropolia Amk. Työmalli, jolla kohdata nuoret miehet ja avata keskustelu ihmissuhteisiin, miehuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista. Kirjoittaja: Nea Kaila on kohta valmis sosionomi, joka työskentelee sosiaalialan assistenttina Peili-hankkeessa.
Moninaisuuden johtaminen – kiistatonta liiketoimintaetua
Moninaisuuden johtaminen on aiheena ajankohtainen. Käsite liittyy laajemmin globaaliin ja suomalaiseen työelämän muutokseen: naisten asemaan yhteiskunnassa ja organisaatioissa, väestön ikääntymiseen, eri kulttuurien kohtaamiseen ja osatyökykyisten työelämämahdollisuuksiin. Yhteiskunnallinen muutos on lisännyt väestön liikehdintään, joka ei ole vähenemään päin. Monikulttuuristen työntekijöiden osuus on suomalaisessakin työelämässä kasvanut, vaikka työelämämme ei ole verrattavissa esimerkiksi amerikkalaiseen kontekstiin. Moninaisuuden johtamisessa on yksinkertaisimmillaan kysymys siitä, että kaikille työntekijöille taataan reilu kohtelu työorganisaatioissa identiteetistä riippumatta (esim. Jaatinen 2015, 25-26). Moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä Moninaisuuden johtaminen on moniulotteinen käsite, jossa moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä. Moninaisuuden käsittäminen ja kokemukset liittyvät yksilön elämänhistoriaan ja aiempiin elämänkokemuksiin. Moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä ja huonosta johtamisesta. Koska moninaisuus on lisäksi kontekstisidonnainen asia, sitä voidaan kuvata työyhteisöissä eri tavoin organisaatiosta riippuen. (vrt. Jaatinen 2015.) Moninaisuuden johtamisen (englanniksi Diversity Management) toimijat organisaatioissa ovat esimiehet, työntekijät ja työyhteisö. Työyhteisöissä käytetään myös käsitettä osallisuuden kehittäminen, inkluusio tai monimuotoisuuden johtaminen (esim. Jalonen ym. 2019). Yleisellä tasolla moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä johtamisesta, jota kuvaillaan reiluksi avoimeksi vuorovaikutteiseksi oikeudenmukaiseksi yhdenvertaiseksi tasa-arvoiseksi Kyse on moraalisesta ja eettisestä ulottuvuudesta. Johtamiselle mahdollisuus Moninaisuuden johtaminen on mahdollisuus, joka on todellisuutta monessa kansainvälisessä yrityksessä. Se tulisi nähdä moniulotteisena käsitteenä, joka kattaa iän sukupuolen terveyden etnisen ja sosiaalisen taustan koulutuksen ammatin kulttuurin kielen elämäntyylin toimintatavat tai kuulumisryhmät (Sippola 2007). On hyvä ymmärtää, ettei moninaisuuden johtamiselle ole kuitenkaan yhtä ja ainoaa määrittelemisen tapaa, vaan määritteleminen näyttää riippuvan sen tekijästä. Hyvä moninaisuuden johtaminen lisää työyhteisön avoimuutta, suorituskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. (esim. Timonen 2015.) Erilaisia näkökulmia moninaisuuteen Moninaisuuden johtamisessa olisi tärkeää ymmärtää moninaisuuden näkökulmia. Metropolia Amk:n ja Saimaan ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen –hankkeessa (ESR) moninaisuutta on tutkittu ja kehitetty kahden kohderyhmän, ikääntyneiden (yli 54-vuotiaiden) ja eri etnisten taustojen omaavien työntekijöiden näkökulmasta. Moninaisuutta on Tuottavasti moninainen –hankkeessa tarkasteltu mm. seuraavilla kysymyksillä: Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon eri ikäiset ihmiset? Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon ihmisten erilaiset kulttuuritaustat? Kuinka paljon koet työpanoksellasi olevan vaikutusta yrityksen tulokseen ja menestymiseen? Mitkä asiat edistävät hyvinvointia työssäsi? Mitä asioita pitäisi kehittää työpaikallasi? Hankkeen kokemuksista voidaan yleisesti päätellä, että erityisesti sosiaali- ja terveysalalla haasteita tuntuu olevan nuorten naisten työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa. Lisäksi nuorilla naistyöntekijöillä on haasteita työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisessa sekä ammatillisen identiteetin kehittämisessä. Työyhteisöt näyttävät myös olevan suhteellisen itseohjautuvia, joka tuo uusia osaamisvaateita johdolle, esimiehille ja työntekijöille. On myös havaittu, että voimavaroja ja työtapoja kehitetään parhaiten, kun työyhteisöt kehittävät niitä yhdessä. Osaamista kehitetään parhaiten vuorovaikutteisella ja osallistavalla tavalla, jossa jokaisen ääni kuuluu. Moninaisuuden johtaminen kuuluu strategiseen keskusteluun Moninaisuuden johtaminen on parhaimmillaan osa henkilöstöstrategiaa, toimintastrategiaa ja strategiasta keskustelua laajemmin. Kyse on myös vastuullisesta moraalisesta johtamisesta ja yritysten yhteiskuntavastuusta. Kyse on osallisuudesta ja inkluusiota, jotka palvelevat yrityksen liiketoimintaetuja. Globaalilla tasolla keskustellaan siitä, millainen sosiaalisesti kestävä johtamistapa tai -malli edistäisi esimerkiksi eri sukupolvien johtamista, joiden taustatkin voivat olla eri kulttuureista (vrt. Mhatre & Conger 2011). Henkilöstöstrategisesti tällainen sisältö edistäisi myös liiketoimintaa ja on ajankohtainen suomalaisessa kontekstissa. Lähteet: Jaatinen, K. Työorganisaation moninaisuus ja moninaisuusjohtaminen – katsaus käsitteen ja tutkimuksen kehittymiseen teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 25 – 41. Jalonen, H; Uusikylä, P & Hynninen, R. 2019. Monimuotoisuuden kohtaaminen ja johtaminen. teoksessa Johtamisen psykologia (toim. Pietiläinen & Syväjärvi ss. 235 – 268). Keuruu 2019. Mhatre, K, H. & Conger, J.A. Bridging the Gap Between Gen Y ja Gen X. 2011. Journal of leadership Studies, Volume 5, Number 3, 2011. Sippola, A. 2007. Essays on Human Resource Management Perspectives on Diversity Management. Väitöskirja. Acta Wasaensia 180, Liiketaloustiede 75. Vaasan yliopisto. Timonen, L. 2015. Moninaisuus – hyvän työyhteisön ominaisuus? teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 15-22.) Tuottavasti moninainen -hankkeen verkkosivu Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Sairaanhoitajaopiskelijat eri puolilla maailmaa – samanlaisia, mutta silti niin erilaisia
Sairaanhoitajaopiskelijoita on tutkittu Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kolmessa kumppanikorkeakoulussa Sri Lankassa, Kiinassa ja Japanissa. Tutkittaessa eri maiden opiskelijoiden taustatekijöitä, tuli esiin tilastollisesti merkittäviä eroja. Tässä blogimerkinnässä kuvaamme tutkittujen taustatietojen eroavuuksia eri maiden välillä tarkastellen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä sekä työskentelyä opintojen ohessa. Kuvaamme myös kunkin maan asiantuntijoiden reflektointia tuloksista. Opiskelukulttuuri on sidoksissa yhteisön normeihin Tavolacci, Delay, Grigioni, Déchelotte & Ladner (2018) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on jo opiskeluaikana kolmivuorotyöhön ja työn vaativuuteen liittyviä hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia riskitekijöitä enemmän kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Siksi olisi tärkeää, että hoitotyön opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa otetaan huomioon opiskelu- ja työstressin sekä kolmivuorotyön aiheuttamat haasteet terveyskäyttäytymiselle. Sairaanhoitajaopiskelijoita tulisi tukea koulutuksen aikana terveyskäyttäytymiseen, joka edistäisi terveyttä ja hyvinvointia, opintoja ja myöhemmin työssä jaksamista. Tulevassa ammatissaan opiskelijat toimivat terveyskäyttäytymisen roolimalleina väestölle ja ohjaavat sekä opastavat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa ja terveyden edistämisessä (Klainin-Yobas & al. 2015 ja Tavolacci & al. 2018). Ohjauksen uskottavuuden näkökulmasta on tärkeää, että myös ohjaaja itse osoittaa omaavansa terveet elämäntavat (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Havaintoja Suomesta Ajantasainen tieto opiskelijoiden elämäntilanteesta auttaa opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Seuraavia havaintoja on kertynyt suomalaisten opiskelijoiden parista: Viime vuosien aikana lähiopetuksen määrä on vähentynyt ja opiskelu on siirtynyt entistä enemmän verkko-ja digipainotteiseksi opiskeluksi. Opiskelijoiden työskentely omissa opiskelijaryhmissään on pienentynyt ja siten ryhmistä ja omilta opettajilta saatava tuki on vähentynyt. Tietokoneriippuvainen elämäntapa on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt niska- ja hartiaseudun ongelmia ja muuta fyysistä kuormitusta. Opiskelijoiden opiskelu- ja elämäntilanteet ovat muuttuneet viime vuosina, ja yhä useampi opiskelija tekee töitä opintojensa ohessa rahoittaakseen opiskeluaan, mikä lisää stressiä. Vertailua neljän maan sairaanhoitajaopiskelijoista Metropolia ammattikorkeakoulu osallistui tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin aineistoa neljästä eri korkeakoulusta: International Institute of Health Sciences (Sri Lanka) Peking University School of Nursing (Kiina) The University of Tokushima (Japani) Metropolia AMK (Suomi) Tutkimushankkeen aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen. Tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden: terveyskäyttäytymistä elintapoja terveys- ja elämäntilannetta terveyspalvelujen ja terveysneuvonnan käyttöä sosiaalista tukea motivaatiota hoitotyön koulutuksessa kutsumusta sairaanhoitajaksi Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 795 opiskelijalta. Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. Suomalaisopiskelijoilla laajin ikähaarukka Vertailututkimuksen kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opiskelijoita (68% n=540) ja iältään 18-27 vuotta (63%, n=504). 28-32 vuotiaita oli 27% (n=219) ja yli 48 vuotiaita 4% (n=34). Suurin osa oli ensimmäistä ammattiaan opiskelevia nuoria. Suomessa opiskelijoiden ikä vaihteli eniten. Suomalaiset opiskelijat olivat iältään 18-48 vuotiaita. Sen sijaan Kiinassa ja Japanissa opiskelijat olivat suurimmalta osalta 18-22 vuotiaita. Sri Lankassa pääosa opiskelijoista on 22-32 vuotiaita. Erot opiskelijoiden iässä maittain tarkasteltuna ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Sukupuolittuneisuus vallitsee yhä Tutkimus paljasti, että sairaanhoitajaopiskelijat olivat kaikissa maissa pääsääntöisesti naisia (83% n=667). Miehiä oli vain 17% (n= 127). Opiskelijoista miehiä oli eniten Kiinassa (n= 69/200), Japanissa vastaajista oli miehiä vain kahdeksan. Sri Lankassa ja Suomessa miesopiskelijoita oli kummassakin 25/200 opiskelijasta. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000) maittain. Opiskelevat nuoret harvemmin avioliitossa Kyselyn perusteella lähes kaikki (83% n=661) opiskelijat olivat naimattomia. Avioliitossa opiskelijoista oli 16% (n=126). Suomessa avioliitossa elävien opiskelijoiden määrä oli muita maita suurempi (n=108/202). Tätä selittänee, että suomalaiset opiskelijat olivat iältään vanhempia ja ikäjakauma moninaisempi. Noin puolet opiskelijoista (55% n=436) ilmoitti elävänsä yhdessä perheen kanssa. Japanissa ja Kiinassa opiskelijoista lähes puolet, Sri Lankassa lähes kaikki ja Suomessa vain muutama eli perheen kanssa. Erot maiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Opintojen ja palkkatyön yhdistäminen vähäistä Neljää maata vertailtaessa, kaikista opiskelijoista pieni määrä teki opiskelun ohella kokopäivätyötä (n=96/795) ja noin puolet keikkatyötä. 40% opiskelijoista ei työskennellyt palkallisessa työssä opintojen aikana. Maittain tarkasteltuna Kiinassa (n=134/200), Japanissa (n=134/193) ja Sri Lankassa (n=101/200) opiskelijaa ilmoitti, että he eivät tee palkkatyötä opintojen aikana. Suomessa opiskelijat tekivät jonkin verran muita maita useammin keikkatyötä (n=148/202). Mitä tutkimustulokset merkitsevät eri maissa? Pyysimme hankkeessa mukana olevia henkilöitä reflektoimaan vertailututkimuksessa esiin tulleita eroja. Alla kumppanikorkeakoulujemme yhteyshenkilöiltä saatuja kommentteja eroihin liittyvistä näkökulmista. Kiina Kiinassa hakeudutaan perinteisesti korkeakouluun suoraan lukion jälkeen. Siksi suurin osa opiskelijoista on iältään 18-20 vuotiaita. Viime vuosina sairaanhoitajakoulutus on kehittynyt nopeasti ja yhteiskunnassa on syntynyt tarve erityisesti miessairaanhoitajille. Samaan aikaan perinteisen ajattelun muutoksen myötä, enää ei ajatella, että vain naiset voisivat hakeutua sairaanhoitajiksi. Siksi sairaanhoitajakoulut ovat lisänneet kiintiöitä ja yhä useammat miehet hakeutuvat opiskelemaan alaa. Japani Japanissa opiskelijat valmistuvat lukiosta maaliskuussa, jolloin he ovat yleensä 18-vuotiaita. Sen jälkeen he aloittavat yliopisto-opiskelunsa huhtikuussa. Yleensä japanilaiset sairaanhoitajaopiskelijat ovat iältään 18-22 vuotiaita. Japanissa ajateltiin aiemmin, että sairaanhoito olisi naisten työtä, ja tämä ajattelu on edelleen voimassa. Kuitenkin, myös miesten määrä on alalla lisääntynyt. Japanissa on työssäkäyviä sairaanhoitajia yhteensä 1 210 665, ja heistä miehiä 84 193. Miehiä on yhteensä 6,63 % kaikista sairaanhoitajista, lähihoitajista ja terveydenhoitajista (Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016). Japanissa miesten hakeutuminen hoitotyöhön lisääntyi vuonna 1985 sen jälkeen, kun laki miesten ja naisten yhtäläisistä työllistymismahdollisuuksista perustettiin. Kyseinen laki “Equal Employment Opportunity of Men and Women ” kieltää miesten ja naisten välisen syrjinnän työpaikoilla ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti palkkaamisen, palkankorotuksen, koulutuksen, eläkeiän ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Tokushiman yliopistossa sairaanhoitajakoulutuksen aloitti vuonna 2018 kaksi ja vuonna 2019 kolme miesopiskelijaa, naisopiskelijoita kumpanakin oli vuonna 70. Sri Lanka Myös Sri Lankassa sairaanhoidon opiskelijat ovat nuorempia kuin Suomessa. Sri Lankassa julkisen sektorin oppilaitokset rekrytoivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita, joista sairaanhoitajakoulutuksessa miesopiskelijoita on 5% standardien mukaisesti. Yksityisissä oppilaitoksissa ei ole tällaista standardia miesopiskelijoiden määrästä. Suomi Suomessa opiskelijat voivat aloittaa korkeakouluopinnot joko suoraan lukion tai vaihtoehtoisesti peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen ja usean vuoden työkokemuksen jälkeen. Suomessa myös kannustetaan aikuiskoulutukseen ja sairaanhoitajatutkinnoissa on oma erillinen linja aikuisopiskelijoille. Monet aikuiset ammatinvaihtajat haluavat hakeutua ihmisläheiseen ammattiin. Itsenäistyminen, opiskelu ja asuminen Kiina Lukion jälkeen kiinalaiset opiskelijat tulevat yliopistoon kaikkialta maasta. Kiina on iso maa ja väestömäärä on suuri, ja vain muutamat paikalliset opiskelijat voivat jatkaa asumistaan perheidensä kanssa. Vuokra kampuksilla on yleensä halvempaa kuin kampusten ulkopuolella, josta olisi vaikeampaa löytää asunto. Siksi suurin osa opiskelijoista asuu asuntolassa opintojensa aikana. Japani Japanissa Tokushiman yliopiston opiskelijat tulevat usein Tokushiman prefektuurin ulkopuolelta, joten he asuvat itsenäisesti poissa kotoa tai asuvat yliopiston asuntolassa. Myös opiskelijat, jotka tulevat Tokushiman prefektuurista, usein asuvat itsenäisesti, etenkin jos he tulevat kaupungin ulkopuolelta ja siten kaukaa yliopistosta. Sri Lanka Sri Lankassa melkein kaikki opiskelijat asuvat kotona. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua kotona tai muuttaa sairaanhoitajakoulujen yhteydessä olevaan asuntolaan. Asuntolassa ei kuitenkaan ole pakko asua. Sri Lankassa opiskelijat valitsevat yleensä perinteisesti kotona asumisen. Suomi Suomessa opiskelijat pyrkivät itsenäistymään ja muuttamaan kotoa varhain. Lisäksi Metropolian opiskelijat tulevat eri puolelta Suomea, joten asuminen pois kotoa on opiskelijoille tyypillistä. Opintojen rahoittaminen Kiina Kiinalaisista opiskelijoista suurin osa keskittyy opiskeluunsa perheen tukemana tai valtion tuella, eivätkä he siksi tee töitä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat voivat kuitenkin työskennellä osa-aikaisesti omien taloudellisten tarpeidensa ja henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Vain pieni määrä opiskelijoita työskentelee kokopäiväisesti. On huomattava, että useimmilla kiinalaisilla opiskelijoilla ei ole työkokemusta ennen yliopisto-opiskeluaan, johtuen yliopistojen pääsykoejärjestelmän ja osittain myös perinteisten arvojen takia. Japani Opintojen rahoittamisesta ei ole tarjolla paikallisen asiantuntijan tulkintaa. Sri Lanka Sri Lankassa opiskelijat opiskelevat kokopäiväisesti. Sen takia opiskelijoille ei ole sallittua toimia muussa ammatissa edes osa-aikaisesti. Suomi Suomessa korkeakouluopiskelijat yleensä tekevät töitä opiskelunsa ohessa. Tätä selittää myös asuminen poissa kotoa, kalliit vuokrat ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla. Lisäksi nuoret eivät halua ottaa opintolainaa ja velkaantua jo opiskelujensa aikana. Päätelmät Vaikka tilastollisesti merkittäviä eroja opiskelijoiden taustasta löytyikin, silti myös samanlaisuuksia löytyi. Kaikki opiskelivat samaa ammattia, ja suurin osa opiskelijoita olivat naisia. Suomalaiset opiskelijat erottuivat joukosta siten, että he työskentelivät enemmän opintojensa aikana ja asuivat yksin poissa kotoa sekä heidän ikäjakauma oli muita maita suurempi. Eroavaisuuksia selittivät kulttuuriset lähtökohdat. Voidaankin todeta, että vaikka opiskelijat olivat samanlaisia, he ovat silti niin erilaisia. Lähteet Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Klainin-Yobas, P., He, H-G., Lau, Y. 2015. Physical fitness, health behaviour and health among nursing students: A descriptive correlational study. Nurse Education Today. 35, 1190-1205. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016 (Japan) Tavolacci. M.P., Delay, J., Grigioni, S., Déchelotte, P., Ladner, J. 2018. Changes and specificities in health behaviors among healthcare students over an 8-year period. PLoS ONE 13(3):e0194188 Kirjoittajat: Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus- ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI-yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.
Yritysyhteistyö innovaatio-opinnoissa
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tutkintoihin kuuluu paljon oman alansa teoriaa ja vielä enemmän tiedon soveltamista käytäntöön. Tavoitteena on antaa vastavalmistuneille paitsi tutkintotodistus ja ammatillinen osaaminen omalla alallaan, myös valmiuksia työelämän kehittämiseen. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden työelämäyhteistyön yhtenä muotona ovat innovaatio-opinnot, jossa eri alojen yritykset antavat opiskelijaryhmille konkreettisia kehittämishaasteita. Innovaatioprojektit eivät ole alihankintaa, vaan opintoprojekti, jonka tulokset eivät ole etukäteen tiedossa. Innovaatioprojektien avulla opiskelijat pääsevät harjoittelemaan hanketoimintaa ja työelämäyhteistyötä matalalla riskillä. Onnistunut yhteistyö syntyy kokemuksen kautta Opiskelijoilla on yleensä taito tarkastella asioita täysin erilaisin silmin verrattuna yrityskumppaneiden edustamalla alalla toimiviin, vakiintuneisiin asiantuntijoihin. Parasta antia osallistujille onkin nähdä opiskelijoiden innostuneisuus ja kiinnostus innovaatiotyössä käsiteltyjä aiheita kohtaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaiset innovaatio- eli MINNO -projektit ovat kaikille opiskelijoille pakollisia opintoja, jossa yhdistetään oppiminen tuotekehitys- ja innovaatioprosessiin. Erilaiset projektit antavat mahdollisuuden avoimeen vuorovaikutukseen ja jatkoyhteistyöhön. Mukaan tulevat työelämäkumppanit voivat luottaa siihen, että laajan innovaatio-opintojakson ohjaus hoidetaan ammattimaisesti. Silti ensi kertaa mukaan tulevat yritykset eivät välttämättä osaa arvioida, mihin opiskelijoiden innovaatiotyö johtaa. Kysymyksiä saattaa tulla siitä, kuinka paljon yrityksen työaikaa tarvitaan haasteen ratkaisun etenemiseen, kuinka lennokkaasti opintojen puitteissa uskalletaan innovoida tai ehditään paketoida valmista ratkaisua. Oppilaitosten ja yritysten työskentelyn rytmit eroavat suuresti toisistaan. Ammattikorkeakoulujen ajanlasku kulkee lukuvuosissa, yritysten vuosineljänneksissä. Jotta yritykset saadaan mukaan kehittämishaasteiden antajiksi, tehdään paljon valmistelua ja ennakkotyötä. Vakiintuneita yhteistyökumppaneita kertyy onnistuneiden yhteisten kokemusten kautta. Seitsemän viikon innovaatio-opintojakson aikana syntyvät innovaatiot eivät vielä ole valmiita tuotteita, harvemmin täysin valmiita prototyyppejäkään. Parhaiden innovaatioiden jatkokehittely voi edetä esimerkiksi seuraavassa innovaatioprojektissa tai yritys voi ottaa vastuulleen innovaation jatkokehittelyn edistämisen omassa organisaatiossaan. Innovaatioprojekteja ajatellen on hyvä huomioida, että projekti tulisi olla määritelty jo alussa riittävän tarkasti ja tiiviisti, jotta seitsemässä viikossa saadaan aikaan toimivia ratkaisuja. Opiskelijoiden oivalluksista innovaatioihin Metropolian älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän kautta syksyn 2019 MINNO-opintojakson toteutukseen löytyi useita yhteistyökumppaneita. Osallistuvien yritysten tietoon mahdollisuus hyödyntää opiskelijatiimejä innovaatiotyössä oli saatettu jo keväällä 2019, kun Jätkäsaari Smart Mobility -hanke järjesti innovaatiotyöpajan yhteistyöyrityksilleen. Työpajassa kehitettiin aiheita innovaatioprojekteille liikkumisteeman ympäriltä. Työpajan päätteeksi yritykset saivat valita projektin, johon lähtevät mukaan työelämäkumppaniksi. Ennakkoluulottomasti kyytiin hyppäsivät liikenteen alalla toimivat yritykset Veho, Rolan ja Samocat Sharing Oy. Sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmien opiskelijoista koostunut opiskelijajoukko pääsi näin ratkomaan yritysten antamia, erilaisia liikkumisen alan haasteita. Useimmille opiskelijoille erilaiset liikkumisen palvelut eivät olleet tuttuja entuudestaan projektin alkuvaiheessa. Meillä kaikilla on kuitenkin tarve liikkua, huolimatta esimerkiksi iästä, sukupuolesta tai digitaidoista. Sen vuoksi liikkumisen tulisi olla tasa-arvoista kaikille ihmisille myös liikenteen palvelutarjonnan näkökulmasta. Tulevaisuuden liikenne luo uudenlaisia mahdollisuuksia yhä monipuolisemmille liikkumispalveluille. Innovaatioprojekteja aloitettaessa koettiin suurena mahdollisuutena, että eri alojen opiskelijat paneutuivat liikkumispalveluiden haasteisiin. Opiskelijat loivatkin lopulta kymmenen erilaista innovaatiota yritysten esittämien haasteiden pohjalta. Yhteistyössä syntyneet innovaatiot yllättävät Työelämäkumppanien edustajat olivat innovaatioprojektien tuloksia kuullessaan aidosti hämmästyneitä opiskelijatiimien innovatiivisuudesta ja saivat kokemuksen, joka kannustaa tekemään yhteistyötä jatkossakin. Muutamasta projektista onnistuttiin saamaan konkreettisia jatkotoimenpiteitä työelämäkumppaneiden kanssa. Kaikkien projektien tulokset ovat jalostettavissa uusiksi, kehitettäviksi palveluiksi - tai ainakin ovat aihioita sellaisille. Tulevaisuuden liikkumisratkaisut, autojen yhteiskäyttöisyys ja liikenteen yhteiskäyttöpalvelut olivat teemoina Vehon projekteissa. Projektin tuotoksena opiskelijat synnyttivät esimerkiksi seuraavia innovaatioita: Palkitseminen vihreistä valinnoista. Veholle kehitetty palkitsemisjärjestelmä, jossa palkitaan kuluttajat tai yritykset kevyen liikenteen tai joukkoliikenteen valinnoista. Autojen vertaisvuokraussovellukset. Niiden avulla tuodaan esimerkiksi liftaus 2020-luvulle. Työpaikkakyyditykset yksityisautoilun vähentämiseksi. Autojen yhteiskäyttöisyys lähtee liikkeelle aina yksilön valinnoista. Parhaimmillaan myös työnantajat tukevat toiminnallaan työntekijöidensä työmatkailua, tarjoamalla työpaikkakyydityksiä. Samalla heillä on mahdollisuus parantaa omaa työnantajaimagoaan. Liikkumispalveluiden tavoitettavuuden parantaminen kaupungin laitamille oli yhden innovaatioprojektin aiheena. Tavoitteena oli kehittää innovaatioita ja ratkaisuja viiden erilaisen opiskelijaryhmän voimin. Seuraavia innovaatioita syntyi: Samocat Sharing Oy:lle toteutettu projekti, jossa yrityksellä oli valmiina konkreettinen tarve saada sähköpotkulaudat liikenteeseen myös Tuusulan ja Keravan alueille. Opiskelijaryhmä toteutti projektissa kartoituksen asemien paikoista. Kimpassa -sovellus, jossa keskityttiin autojen yhteiskäyttöisyyteen ja pyrittiin ratkomaan aikaisemmissa vastaavan tyylisissä kokeiluissa havaittuja ongelmia ja haasteita. Parempi reitti, jossa haastettiin nykyiset jo olemassa olemat reittisovellukset palvelemaan yhä monipuolisemmin ja yhtenäisemmin, jotta asiakkaan on mahdollista valita hinnan ja matkan pituuden perusteella parhaiten soveltuva reitti. Palvelua olisi mahdollista kehittää edelleen esimerkiksi hiilijalanjälkimittarin avulla Superliityntä, joka kannustaa ihmisiä jättämään autonsa kauemmaksi keskustasta tarjoamalla erilaisia palveluita liityntäpysäköinnin yhteyteen aina perinteisistä pysäköinti- ja huoltoasemapalveluista aina erilaisiin kauppakassi- ja mukavuuspalveluihin. HSL Move -sovellus, esittelyvideo Youtubessa. Sovellus, jossa on mahdollista kerätä pisteitä ja ansaita pieniä palkintoja siirtämällä kaupunkipyöriä asemilta toiselle. Kirjoittaja on Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkö Metropoliassa ja on työssään vahvasti tekemisissä ammattikorkeakoulun hanketoiminta-opiskelija-yritysyhteistyön käytäntöjen kehittämisessä. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkönä. Koulutukseltaan hän on insinööri (YAMK). Vapaa-aika kuluu perheen kanssa ja omakotitaloprojektia viimeistellen.
Robottibussikokeilut Helsingissä tuottavat arvokasta tietoa
Helsingissä on viime vuosina kokeiltu robottibussien käytettävyyttä avoimessa ympäristössä muun liikenteen seassa. Pitkäkestoisten testijaksojen aikana tavoite on ollut tutkia pienten, itseajavien sähkökäyttöisten ajoneuvojen hyödyntämistä osana kestävämpiä joukkoliikenneratkaisuja. Robottibussit voisivat toimia täydentävänä julkisen liikenteen palveluna, tarjoten runkolinjoille yhdistäviä lyhyen matkan kyytejä harvemmin liikennöidyiltä alueilta. Kokeiluilla on tarkasteltu, voisivatko robottibussit täydentää nykyistä joukkoliikennettä kaupungissa. Automaattisen julkisen liikenteen on ajateltu tulevaisuudessa tuottavan kustannustehokasta palvelua. Tavoitteena on houkutella yksityisautoilijoita siirtymään joukkoliikenteen käyttäjiksi vahvistamalla matkaketjua erilaisin liikkumisvaihtoehdoin. Robottibussin reitin valinta ja ohjelmointi Erilaisten Helsinkiin toivottujen reittivaihtoehtojen joukossa on ollut ideoita, joita ei ole vielä voitu toteuttaa robottibussiteknologian toimintavarmuuteen vaikuttavien reunaehtojen vuoksi. Ongelmia käytössä olleen robottibussimallin kulkemiseen voivat aiheuttaa reitin varrella: Metsäisyys, vapaasti liikkuvat pensaat ja puut, jotka ajoneuvo tulkitsee esteiksi Vähäiset kiintopisteet, joita ajoneuvo tarvitsee paikantaakseen itsensä sen kulkiessa reitillään Mäkisyys, jyrkkä maasto Turhan vilkkaasti liikennöity risteys Liian kapeat kadut tai liikaa kadunvarteen pysäköityjä autoja Lisäksi on huomioitava, ettei hitaasti etenevällä ajoneuvolla pidä häiritä liikaa muuta liikennettä - etenkään joukkoliikennettä, jonka tarjonta Helsingissä on kattavaa. Robottibussin reitti tehdään ajamalla se robottibussilla läpi, keräten karttadataa bussin omilla LiDAR-tutkilla. Vaihtoehtoisesti reittiä ajetaan henkilöautolla, jolloin tallennetaan kolmiulotteista karttadataa henkilöauton katolle asennetulla Mobile Mapping Systemillä (mobiili kartoitusjärjestelmä) Reitti ohjelmoidaan robottibussin tietokoneelle ajamalla reittiä useasti läpi, ohjelmoiden erikseen muun muassa risteysalueet, suojatiet ja bussipysäkit, nopeutta pikkuhiljaa kasvattaen. Liikennöinti voidaan aloittaa muutama viikko valmistelujen jälkeen. Vauhtierot tukkivat kaistat Itä-Helsingissä, Kivikossa keväältä 2018 alkaen suoritetulla testijaksolla ranskalaisvalmisteinen Navya Autonom Shuttle -robottibussi ajoi noin kahden kilometrin mittaista reittiään maksiminopeudella 18 km/h. Bussia liikennöi Metropolia Ammattikorkeakoulu. Reitti osoittautui haasteelliseksi nykyiselle automaattibussiteknologialle. Erityisen haastavaksi osoittautuivat vauhtierot robottibussin ja muun liikenteen välillä. Robottibussin perässä roikkui usein letka muita tienkäyttäjiä, ja hermostuneena autoilijat tai tiellä kulkevat kuorma-autot tekivät tiukkoja ohituksia vaarallisissakin paikoissa. Ajoneuvojen palatessa robottibussin eteen samalle kaistalle, bussi jarrutti melko voimakkaasti lisäten peräänajon riskiä. Jarrutuksia välttääkseen, ohitustilanteissa robottibussin sisällä oleva turvakuljettaja (operaattori) otti bussin aina manuaalisesti hallintaan, mikä vähensi automaattisessa tilassa ajettua ajomäärää. Näin käytännössä selvisi, ettei Kivikon kaltainen nopeamman aluerajoituksen (50 km/h) reitti sovellu vielä tämän hetken tekniikalle. Reittiopas auttaa löytämään robottibussin luo Ensimmäisenä Suomessa, Kivikon robottibussilinjan reitti- ja aikataulutiedot olivat näkyvissä Helsingin Seudun Liikenteen reittioppaassa. Kuten muillakin linjatunnuksilla, postinumeroalue määritti linjan numeron ja perään annettiin kirjain R eli robotti. Näin syntyi linja 94R . Testijakso sijoittui toukokuun puolivälistä marraskuun puoliväliin, jolloin 94R ajoi arkisin aikataulun mukaisesti. Puolen vuoden aikana robottibussille kertyi: 1564 lähtöä 516 operointituntia 96 operointipäivää 1294 matkustajaa Kokeilujakso tuotti arvokasta tietoa robottibussin soveltuvuudesta joukkoliikenteen täydentäjäksi. Rakennustyömaa reitin varrella, kova sade ja kylmä ilma ajokauden loppua kohden tuottivat häiriöitä robottibussin liikennöintiin. Kokeilu tuotti kuitenkin runsaasti kiinnostusta kansallisesti ja kansainvälisesti. Kokeilemaan tulleet matkustajat olivat iloisia ja innoissaan. Kokeilu oli maksuton ja kaikille avoin. Matkustajilta kerättiin palautetta. Metron läheisyys houkuttaa kokeilemaan Johtopäätöksenä ensimmäinen vuoden kokeilusta vahvistui ajatus, että robottibussi kiinnostaa päivittäisenä liikkumisratkaisuna, jos kulkuvälineen toimintavarmuus paranee sekä reitti ja aikataulut palvelevat yksilön liikkumistarpeita. Keväältä alkaen robottibussi 26R on ajanut testireitillään Kalasatamassa Rolan oy:n liikennöimänä. Vaikka ympäristö on osoittautunut Kivikkoon verrattuna sopivammaksi, Kalastamassakaan ei ole ongelmilta säästytty. Alueen runsaista rakennustöistä johtuen muuttuva liikennöintiympäristö on aiheuttanut ongelmia bussin paikantamisen osalta, jolloin se ei ole tietyissä kohdissa pysynyt täysin ajolinjallaan. Kadunvarteen pysäköidyt autot tuottavat ajoittain pulmia niiden ollessa pysäköitynä hieman sallitun alueen ulkopuolelle, tai välillä sallitun alueen sisäpuolellakin. Operaattorin on tällöin puututtava ajoon ja ohitettava pysäköidyt autot tai muut esteet manuaalisesti. Kalasataman kokeilu on saavuttanut suurta suosiota, sillä reitti metron läheisyydessä on helposti Helsingin keskustasta saavutettavissa. Paikalliset ja kauempaa tulleet matkustajat ovat ottaneet robottibussikokeilun omakseen. Alueen iäkkäämmät asukkaat ovat kiitelleet robottibussia kauppareissujensa keventymisestä. Robottibussikokeilu linjatunnuksella 26R jatkuu marraskuun 22. päivään saakka, mikäli säät sallivat. Kokeilut on toteutettu osana mySMARTLife-hanketta, robottibussin pilotoinnit on suoritettu Helsinki RobobusLine -projektissa. Kirjoittaja on hankkeiden projektipäällikkö Metropoliassa. Kirjoittaja Eetu Rutanen toimii projektipäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulun Älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä. Robottibussihankkeiden parissa hän on työskennellyt vuodesta 2016, jolloin tehtiin Suomen ensimmäiset tieliikennekokeilut robottibusseilla osana SOHJOA-hanketta. Koulutukseltaan hän on auto- ja kuljetustekniikan insinööri (AMK). Vapaa-aikanaan Eetu pelaa koripalloa ja käy boulderoimassa. Erinäiset TV-sarjat ja elokuvat vievät myös ison osan ajasta.
Virtual Writers’ Room nuorten käsikirjoittajien tukena
Virtual Writers´Room -hankkeen tavoitteena on kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia työskentelemään käsikirjoitusryhmissä. Tämä uudenlainen koulutus antaa 6Aika-kaupunkien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) nuorille käsikirjoittajille mahdollisuuden kehittää ryhmä- ja sarjakirjoittamisen osaamista sekä digitaalisten työvälineiden käyttöä. Kaksivuotisen hankkeen aikana kehitettävällä Virtual Writers´ Room -metodilla voidaan siirtää perinteinen writers´ room virtuaaliseen tilaan ja näin mahdollistetaan käsikirjoitusryhmän työskentely pitkienkin etäisyyksin päästä. Lisäksi hankkeessa järjestetään Master Class –tapahtumia, joissa nostetaan esille sarja- ja ryhmäkirjoittamisen ajankohtaisia teemoja. Tapahtumissa kohtaavat käsikirjoittajat, tuotantoyhtiöt, rahoittajat ja alan oppilaitokset. Virtual Writers’ Roomin blogista voi kurkistaa viimeisimpään Master Class -tilaisuuteen, joka pidettiin torstaina 5.9.2019 osana Helsinki Script -seminaarin työpajapäivää. Tilaisuudessa pääkirjoittaja Laura Suhonen ja jaksokirjoittaja Joona Kivirinta avasivat Koukussa-rikosdraaman synty- ja käsikirjoitusprosesseja sekä writers’ room -työskentelyä. Virtual Writers´ Room -hanke on Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tampereen Ammattikorkeakoulun yhteishanke, yhteistyökumppanit Yle Draama ja Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry tuovat hankkeeseen oman osaamisensa, ammattitaitonsa ja näkemyksensä alan tulevaisuudesta. Kiinnostuitko hakemaan koulutukseen? Vuoden 2020 koulutushaku on auki 21.10.2019 saakka. Haluatko tiedustella hankkeesta? Ota yhteys: Timo Lehti lehtori VWR-hankkeen projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu Sähköposti: etunimi.h.sukunimi@metropolia.fi Puhelin: 040 621 5841 tai Jussi Linkola projektipäällikkö VWR-hankkeen koordinaattori–tiedottaja Metropolia Ammattikorkeakoulu Sähköposti: etunimi.sukunimi@metropolia.fi Puhelin: 040 184 2448 -- Tikissä-blogin projektiesittelyt ovat toimittamatonta aineistoa.
Olisiko aika tehdä ohjausryhmien vallankumous?
Työarkeeni kuuluu monenkirjava joukko erilaisia projektien ohjausryhmiä, jotka hyväksyvät erilaisten hankkeiden ja projektien tehtyjä töitä ja auttavat tulevien toimenpiteiden suunnittelussa. Jotkut niistä ovat inspiroivia nyrjähdyksiä arjessa, jolloin on etuoikeus vaihtaa ajatuksia erilaisten asiantuntijoiden kanssa. Toiset taasen maistuvat pakkopullalta. Niissä noudatan kiltisti osalleni langennutta kumileimasimen ja nyökyttelijän roolia. Ohjausryhmien ulkopuolella työrooleissani arjen välineitä ovat ketterä kehittäminen, fasilitoidut työpajat ja pedagogisten menetelmien alati uudistuva ja kupliva todellisuus. Usein huomaan kaipaavani tuota normiarkeni kirjoa myös ohjausryhmien dynamiikkaan. Olisikohan aika uudistaa hankkeiden ohjausryhmien toiminta? Suomessa on alkanut meneillään olevalla Euroopan unionin rakennerahastokaudella 6487 hanketta (tieto 23.4.2019), joista neljännes on sosiaalirahaston hankkeita ja loput aluekehitysrahastojen hankkeita. Jos tyypillisellä hankkeella on noin 8 asiantuntijan laajuinen ohjausryhmä, maassamme on vähintäänkin 50 000 ohjausryhmätyöskentelijää. Varsin huima työpanos jo pelkästään sosiaalirahaston eri hankkeissa. Suomi on tuhansien palaverien maa. Täytämme päiviämme tapaamisilla, joiden jonossa ohjausryhmät soljuvat muiden tapaamisten joukossa. Epäonnistuneeksi koetusta ohjausryhmästä jää monille tunne, että nyt meni työaikaa turhanpäiväiseen jauhamiseen ja aikakin loppui ennen kuin mitään päätöksiä saatiin tehdyksi. Ohjausryhmän jäsenet eivät seuraavana aamuna enää välttämättä edes muista mitä palaverissa sovittiin. Vai sovittiinko siellä yhtään mitään? Katsovatko ohjausryhmät liiaksi menneeseen? Euroopan unionin rahoittamissa hankkeissa ohjausryhmät nimetään ohjaus- ja seurantavelvoitteen toteuttamiseksi (Ohjausryhmä 2019, Aro 2012). Ohjaus- ja seurantavelvoitteet säätelevät paljon ryhmän toimintaa, ja tekevät helposti ohjausryhmästä osan pakollista EU-byrokratiaa. Tyypillisesti käsitellään hankkeen toteuttamiseen liittyviä asioita (hanke- ja rahoitussuunnitelman toteutuminen suhteessa tavoitteisiin, toiminnan itsearviointi ja kokonaisarviointi, hankesuunnitelman muuttaminen, seurantatiedot, palautteet, tiedottaminen, väli- ja loppuraportit). Niiden parissa kuluu helposti useampikin tunti. Nämä kaikki asiat ovat tärkeitä ja niistä käytävä keskustelu on varsin usein kiinnostavaa. Hankaluus on kuitenkin siinä, että ne katsovat pääsääntöisesti taaksepäin pohtien mitä tuli tehtyä. Asiantuntijoiden panosta olisi hedelmällisempää käyttää tulevaisuuden pohtimiseen: mitä kannattaisi tehdä? Säädellystä sisällöstä huolimatta haluttaessa ohjausryhmässä on paljon tilaa ideoinnille. Vaikka itse toiminta olisikin projektisuunnitelmassa pitkälti sanoitettu, sitä voidaan sävyttää ja siihen voidaan tehdä myös matkan varrella perustellusta syystä muutoksiakin. Etenkin kehitetyistä uusista käytänteistä ja välineistä tiedottaminen on mitä oivinta yhteiskehittelyn aluetta, jossa juuri ohjausryhmäläiset eri organisaatiotahojen ja verkostojen edustajina voivat olla avainasemassa (Kts. myös Salonen 2017, 135). Ohjausryhmän asiantuntijoiden katse kannattaa kääntää tulevaan: mitä tapahtumia on tulossa? Voisiko niihin kutsua ohjausryhmäläisten verkostojen kautta ydintoimijoita? Millaisia tuloksia on tulossa, voisiko ohjausryhmä toimia niiden levittämien etujoukkona? Kokemukseni mukaan asiantuntijat ottavat innolla kehittäjäroolin, kun se heille vain tarjotaan. Menneen käsittelyyn juuttumista vähentää kunnollinen valmistautuminen. Valmisteluun panostamalla pakolliset menneen kauden toteamiset voidaan hoitaa nopeasti. Vahva tilannetaju (Åhman & Gustafsberg 2017) helpottaa siirtymään riittävän nopeasti tulevaisuuden käsittelyyn. Ja samalla vapauttaa aikaa tulevaisuuden yhteiseen suunnitteluun, verkostojen hyödyntämisen vahvistamiseen ja asiantuntijoiden arvokkaaseen dialogiin. Ohjausryhmässä kohtaavat myös taustaorganisaatioiden tarpeet Ohjausryhmään tullaan keskeltä omaa toisenlaista työarkea. Esimerkiksi syrjäytymisuhan alaisten nuorten kanssa työskennellessä keskusteluissa raha tuntuu olevan aina todella tiukoilla. Ohjausryhmissä sitten ihmetellään projektin isoja resursseja ja projektihenkilöstön määrää suhteessa ns. normaalitoimintaan (Aro 2012). Yhtä aloittajaa kohden projekteilla onkin usein runsaasti resursseja, eikä sillä ole tarkoitus tehdä ns. perustyötä. Esimerkiksi osallistamalla osaamisen projekteissa on ajatuksena rakentaa jotakin uutta, kehittää verkostoja ja vaikuttaa valtakunnallisesti (kts. myös Halonen 2018). Nuoret ovat pilotoinnin kohderyhmänä, mutta hankkeen tavoitteet ovat kehittämistyön kautta uusien mallien pilotoinnissa ja tulosten levittämisessä valtakunnallisesti. Normaalitoiminnan sijasta toimintaa projekteissa luonnehtivat usein ketterät kokeilut. Näitä esitellään ohjausryhmille, mutta ohjausryhmä otetaan harvoin mukaan kokeilemaan. Keskeinen syy on ohjausryhmien kokoontuminen varsin harvakseen. Projekti ei voi jäädä odottamaan päiviksi, saatikka kuukausiksi, ohjausryhmän näkemyksiä ja jatkokehittämisen ideoita kokeilun tuloksien merkityksestä (Hassi et. al 2015). Ohjausryhmän ideoinnin on siis kohdennuttava suurempaan kuvaan — siihen, johon projektiarjessa ei aina ehditä kovin hyvin paneutua. Samalla kun kokeillaan jotain uutta, on hyvä muistaa, että projekti tähtää viimekädessä olemassa olevan arjen uudistamiseen. Saadakseen aikaiseksi pysyvää muutosta, projektin on pilottiensa aikana innostettava muutokseen ja uusien mallien avulla uudistettava normaalia arkea. Projektin tilapäisyydestä huolimatta päämäärä viimekädessä on yhteinen kehittyminen ja toteutuakseen se edellyttää integroitumisen normaaliin toimintaan. Projektin ja arjen kohtauspisteessä sekä myöskin pilotoinnin sivustatukijana ohjausryhmän jäsenet voivat olla merkittävässä muutosagentin asemassa. Ohjausryhmästä päivän kokokohta? Miten saisimme ohjausryhmistä yhtä innostavia ja dialogisia kuin muistakin työarjen tapaamisistamme? Esimerkiksi Meidän projekti, ERNOD ja Osuma -hankkeissa innostusta ohjausryhmän keskinäiseen ideointiin on haettu työpajatoiminnan avulla. Projekteissa ohjausryhmät ovat usein hyvinkin tilapäisiä asiantuntijakokoelmia. Heidän välilleen ei automaattisesti synny luottamusta, joka kuitenkin tarvittaisi aidon dialogin käymiseen. Asiaa voi helpottaa fasilitoivalla ohjausryhmätyön otteella. On tärkeää tukea dialogia työpajamenetelmillä, joissa on myös riittävästi tilaa tunteille ja intuitioille osana asiantuntijuutta (Salonen 2017, Rantanen 2018). Fasilitoinnin työkaluja on kehitetty paljon. Rakentavan keskustelun suuntaamiseen saa hyviä työkaluja ja apuvälineitä esimerkiksi Sitran erätaukokonseptista (Erätauko 2019), Itellan työpakki kokoelmasta tai Fingon klassikkokokoelmasta (Summa & Tuominen 2009). Ohjaisryhmän aktivointii soveltuvia välineitä on tarjolla paljon. Hakusanana voi käyttää vaikkapa akvaariotyöskentelyä, open spacea, learning caféta tai tulevaisuuden muistelua. Pallo on sinulla arvoisa ohjausryhmän esittelijä. Ohjausryhmässä usein hieman kateellisena kuulee, miten hankkeessa on seikkailtu, koettu elämyksiä ja wau-kokemuksia. Voisiko ohjausryhmän ujuttaa jotenkin mukaan hankkeen elämykselliseen toimintaan? Voisiko ohjausryhmän pitää jonkin tapahtuman kylkiäisenä, olisiko jokin kiinnostava paikka jossa voisi vierailla ohjausryhmän aikana, tai toteuttaa työskentely vain totutusta poikkeavassa ympäristössä tai elämyksellisesti? Ideointi hyötyy uutta ajattelua rohkaisevasta ympäristöstä. Osuman viimeisimmässä ohjausryhmässä pohdittiin tulosten juurruttamista Osuma-pelin avulla (Halonen 2019). Olisiko siitä hyötyä sinunkin seuraavan ohjausryhmän aktivointivälineeksi? Katrin 5 vinkkiä tehokkaaseen ohjausryhmätyöskentelyyn Kerro mitä on tehty ja mitä tehdystä on opittu, mutta käytä suurin osa ajasta tulevaisuuden suunnitteluun. Tuo reilusti esille projektisi haasteet ja pyydä ohjausryhmältä niihin ratkaisuajatuksia. Käytä ohjausryhmäläisiäsi hankkeesta tiedottamisen agentteina. Nappaa ketterästi käyttöön fasilitoinnin menetelmiä - tee tapaamisesta hauska kohtaaminen Älä tahkoa byrokratian kanssa vaan anna ohjausryhmäläisten ajatusten lentää Lähteet Aro, Timo 2012. Onnistu ohjausryhmän kanssa, Ladattavissa: https://docplayer.fi/1388281-Onnistu-ohjausryhman-kanssa.html Erätauko 2018. Sitran konsepti, johon ohjeet ja keskustelua tukevat keskustelukortit ovat ladattavissa osoitteessa: https://www.sitra.fi/eratauko/ Hassi, Lotta, Paju, Sami & Maila, Reetta 2015. Kehitä kokeillen. Helsinki: Alma Talent. Halonen, Katri 2018. Hankkeiden voima on yhteistyössä ja ammattilaisten osaamisen kehittymisessä. Osuma-blogit, Metropolia Ammattikorkeakoulu. http://osuma.metropolia.fi/2018/10/25/hankkeiden-voima-on-yhteistyossa-ja-ammattilaisten-osaamisen-kehittymisessa/ Halonen, Katri 2019. Pelin melskeessä tuppisuukin ratkeaa puhumaan. Teoksessa Kaihovirta-Rapo, M, Raivio A-M & Palojärvi, H-L. (toim.): Osallistaen - Heittäytymistarinoita fasilitaattoreilta. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja. Painossa. Itellan työkalupakki. Esimiehen työkalupakki osallistamiseen ja ongelmanratkaisuun. Ladattavissa: https://docplayer.fi/2347407-Esimiehen-tyokalupakki-osallistamiseen-ja-ongelmanratkaisuun.html Ohjausryhmä 2019. Rakennerahaston ohje. Ladattavissa. https://www.rakennerahastot.fi/ohjausryhma Rantanen, Marjo 2018. Tunnelmajohtaja. Helsinki: Alma Talent. Salonen, Eveliina 2017. Intuitio ja tunteet johtamisen ytimessä. Helsinki: Alma Talent. Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin työkirja - menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn Fingo. Raportit Hakemistot, oppaat ja ohjeet Kehitysyhteistyö. Ladattavissa. https://www.fingo.fi/sites/default/tiedostot/julkaisut/Fasilitaattorin_tyokirja.pdf Åhman, Helena & Gustafsberg, HarrI 2017. Tilannetaju. Päätä paremmin. Helsinki: Alma Talent Pro. Kirjoittaja Katri Halonen on yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja Osuma-hankkeen projektipäällikkö.
Korkeakoulukiinteistöstä älykampukseksi
Kiinteistöistä on nykypäivänä saatavilla mitä yksityiskohtaisempaa rakennuksen toimintaa ja sisäolosuhteita kuvaavaa facility big dataa. Esimerkiksi Metropolian Myllypuron uudella kampuksella on pelkästään lämpötilan mittausantureita yli 5000 kappaletta. Mekaanisella kiinteistötietomassan tuottamisella ei kuitenkaan tehdä vielä korkeakoulukiinteistöstä älykampusta. Tässä blogimerkinnässä kuvataan niitä erityistekijöitä ja edellytyksiä, joilla Myllypuro kampuksena lunastaa edelläkävijäasemansa tai julkisuudessa esitetyt lupauksensa. Mistä tunnistamme älykampuksen? Mitä yhteiskunnallista vaikuttavuutta älykampuksella tavoittelemme ja mihin sitoudumme sitä kehittäessämme? Monipuolista rakennusautomaatiota ja IoT-mittauksia rakenteisiin upotettuna Ensimmäinen tärkeä askel älykampuksen suuntaan on otettu rakennusvaiheessa. Myllypuron kiinteistö on haluttu varustaa hyvin laajamittaisilla ja nykyaikaisilla rakenteiden ja olosuhteiden monitoroinnin mahdollistavilla anturoinneilla. Kiinteistöautomaatio sisältää muiden muassa kattavan kerroskohtaisen kulutustietojen mittaroinnin. Tämän ohella on varmistettu valmius liittää tietoalustaan rakennuksen ulkokuorien kosteus- ja lämpöolosuhteet, sisäolosuhteet (CO2-pitoisuudet, lämpötilat, suhteelliset kosteudet, pienhiukkaset, haihtuvat orgaaniset ns. VOC-yhdisteet jne.) ja ulko-olosuhteet (lämpötila, suhteellinen kosteus, tuuliolosuhteet, drone-pohjaiset mittausmenetelmät, auringonsäteily). Kun halutaan hyödyntää älyteknologiaa ja teollista Internetia (IoT), rakennusautomaation lisäksi rakenteisiin, esineisiin ja palvelujärjestelmiin liitetään koodausta, konenäköä ja tunnistautumista. Näistä tieto lähetetään pilvipalveluihin suoraan tai erillisen järjestelmän kautta, jotta eri lähteiden tuottama informaatio saadaan kommunikoimaan keskenään. Tämä on toinen askel, joka Myllypuron kampuksella on otettu. Myllypuron kampuksen tietoalustaan on kytketty muiden muassa hybridienergialaboratorio, joka ensisijaisesti on suunniteltu opetus- ja tutkimuskäyttöön. Se sisältää laajan kattauksen aivan uutta, mutta myös jo käytössä olevaa lämpöpumpputeknologiaa (maa-, ilma-ilma-, ilma-vesi-, adsorptiolämpöpumput). Kampuksen oppimisympäristön investointeihin kuuluvat myös kiinteän polttoaineen testikattilat ja mittava, erityyppisiä mono- ja polypiipaneelituotteita edustava aurinkosähkövoimala. Näin kiinteistö tarjoaa ainutlaatuisen, suuren mittakaavan talotekniikan ja -automaation toiminnallisen kokonaisuuden. Siten lähtökohdat älykampuksen rakentumiselle ovat mallillaan. Kytkös alan korkeakouluopintoihin tuo jatkuvuutta Mittavien investointien rinnalla on hyvä muistaa, että Myllypuron kampukselle sijoittuu koko Suomen suurin ja monipuolisin kiinteistö- ja rakennusalan koulutus. Tämä kampuksen elimellinen kytkös alan korkeakouluopiskelijoiden nelivuotisiin tutkintotavoitteisiin opintoihin on sen ylivertainen voiman lähde. Se, että talotekniikka ja rakennusautomaatio toimivat myös opetuskäytössä, varmistaa tarvittavan vakauden ja pysyvyyden. Sen ansiosta testausympäristö ja alan osaaminen myös kehittyvät jatkuvasti. Opiskelijoiden ja heidän opettajiensa työn tuloksena syntyy ratkaisuja ja uusia soveltavia teknologioita.[i] Myös mahdollisuus yhdistää usean alan osaamista korkeakoulun sisällä on suuri etu: esimerkiksi koodaus, tekoäly, pilvipalvelut ovat erottamaton osa modernia talotekniikkaa ja sen hallintajärjestelmiä. Älykampusta ei ole ilman ihmisiä ja sen jatkuvasta kehittämisestä kiinnostuneita. Myllypurossa kiinteistötieto ei jää kampuksen jokapäiväisestä toiminnasta irralleen, vaan aina uudet opiskelijasukupolvet voivat osana oppimistaan hyödyntää kiinteistötietoa, jalostaa sitä, tehdä siitä tutkimusta ja tuottaa yhteiskuntaan alan uusia innovaatioita. Kiinteistötiedon ekosysteemi Kiinteistötiedon ekosysteemin kantasoluna voidaan pitää kiinteistön päivittyvää rakennus- ja taloteknistä tietomallia (BIM), ympäristön olosuhdetietoja, digitaalista huoltokirjaa, kunnossapito- ja korjaushistoriaa sekä reaaliaikaista olosuhteiden ja energiankulutuksen seurannan tietoja. Ekosysteemiin kuuluu myös kiinteistön digitaalinen rinnakkaisympäristö, niin sanottu digitaalinen kaksonen, jonka avulla voidaan kuvata, analysoida ja pilotoida erilaisia ratkaisuja. Lisäksi kiinteistötiedon ekosysteemissä on mukana laaja joukko eri intressitahoja, hyödyntäjiä ja käyttäjiä: rakennuttajat, rakentajat, kiinteistön omistaja, energia- ja vesiyhtiö, kiinteistö- ja jätehuoltoyhtiö, viranomaistahot, paikallistoimijat ja yhdistykset, opiskelijat, henkilökunta, korkeakoulun kumppanit, vieraat ja asiakkaat, asukkaat, satunnaiset vierailijat. Ekosysteemi mahdollistaa myös eri palveluntarjoajien, tutkijoiden tai erilaisten verkkotiedon käyttäjien osallistumista ekosysteemin hyödyntämiseen. Myllypuron kampuksen kiinteistötiedon ekosysteemiä voidaan havainnollistaa alla olevan kuvion mukaisesti. Kiinteistöstä, sen käytöstä ja käyttäjistä koottu tieto muodostaa datan, kiinteistön tietomassan. Kiinteistön digitaalinen kaksonen muodostaa alustan; älyratkaisut ja -toiminnot muodostavat datapohjaiset älypalvelut. Space as a Service -ajattelun mukaisesti kiinteistön käyttäjät ja ne, joilla on roolinsa kautta liityntäpinta kampukseen, ovat keskiössä. Kaikkien näiden tahojen mukanaolo ja sitoutuminen takaa kampuksen toimivuuden, viihtyisyyden ja hyvinvoinnin, mutta myös kestävän kehityksen ja resurssitehokkuuden näkökulman. Esiselvitysraportti julkaistu äskettäin Taito-sarjassa Metropolia on tehnyt Sähköturvallisuuden edistämiskeskuksen tuella laajahkon esiselvityksen älykiinteistön rakentumisen edellytyksistä. Se on julkaistu Metropolian Taito-julkaisusarjassa elokuussa 2019. Esiselvitysraportissa Korkeakoulukiinteistöstä älykampukseksi. Kiinteistötietomassojen hyödyntäminen sisäolosuhteiden ja energiatehokkuuden ennakoinnissa on arvioitu myös Suomessa tällä hetkellä tarjolla olevia kiinteistömonitoroinnin tietoalustoja, pilvipalveluratkaisuja ja niiden käyttökelpoisuutta kiinteistötiedon kokonaishallinnan kannalta. Metropolian tietotekniikan opiskelija Miika Martikainen on esiselvitystä varten tutkinut kiinteistötiedon tuottamisessa käytettyjä antureita, protokollia, tietoväyliä, ohjelmointirajapintoja ja kiinteistömonitoroinnin pilvipalveluja. Saman tutkinto-ohjelman opiskelija Sami Kolari on istuttanut projektityönä Metropolian kaikki neljä kampusta − mukaan lukien Myllypuron − kiinteistöobjektina Helsingin kaupungin uuden sukupolven 3D-kaupunkimalliin. Se mahdollistaa esimerkiksi navigoinnin eri kohteiden välillä ja tilojen, vapaiden muiden resurssien tai olosuhteiden tutkimisen. Julkaisun päätoimittaja on Tuire Ranta-Meyer ja toimituskuntaan ovat kuuluneet Harri Hahkala, Lauri Heikkinen, Suvi Hartikainen sekä Jorma Säteri. Raportin valokuvat on ottanut Harri Hahkala ja Valovirta Design vastaa sen taitosta. Raportin tärkeimpänä johtopäätöksenä on, että Myllypuron kampuksella on aidosti suuri potentiaali muodostua keskeiseksi kiinteistöalan ja älyteknologian hyödyntämisen katalyytiksi ja jatkuvasti kehittyväksi oppimisympäristöksi. Pelkkä tiedon vieminen internetiin tai pilvipalveluihin ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan kokonaisnäkemys siitä, miten eri lähteistä tulevaa kiinteistötietoa pystytään analysoimaan ja jakamaan sujuvasti eri järjestelmien välillä. Tarvitaan monista eri lähteistä tulevan tiedon hallintaa ja ihmisiä, jotka sitoutuvat toimintaan ja pystyvät innostamaan monialaisia opiskelijatiimejä aina vain toimivampien tai visuaalisesti havainnollisempien ratkaisujen kehittämiseen. Talotekniikassa ja rakennusautomaatiossa tarvitaan myös ohjelmistosuunnittelua, koodaamista, koneoppimista ja pilvipalvelujen hyödyntämistä. [i] Suuren kokoluokan kiinteistötekniikan kokeiluja on toki meneillään muuallakin, esimerkiksi Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön tuella keskusliikkeiden logistiikkakeskuksissa ja kauppakeskus Sellossa Espoossa; Saksassa ja Hollannissa muiden muassa EDGE-toimistotaloissa. Kyseessä ovat ratkaisut, joiden avulla edistetään älykkäiden energia-, sähkö-, olosuhde-, paikannus- ja tilavarausjärjestelmien kehitystä. Näistä kaikista kuitenkin puuttuu pysyvän kehittämisen ja testauksen aspekti. Katso myös https://www.rakennuslehti.fi/2017/09/sellolle-ja-lidlille-miljoonatuki-alykkaiden-energiajarjestelmien-rakentamiseen/ , https://studio.kauppalehti.fi/siemens/euroopan-ekologisin-kauppakeskus-saastaa-energiaa-virtuaalivoimalalla , https://edge.tech/platform ja https://edge.tech/portfolio/edge-suedkreuz-berlin workplace 4.0 Kirjoittaja FT Tuire Ranta-Meyer on Metropolian johtaja, joka on viime vuosina keskittynyt erityisesti Metropolian varainhankintaan ja säätiörahoitukseen.
Pitääkö innovaation aina olla uutta?
Elämme kiihkeän uudisrakentamisen aikaa. Ostoskeskuksia, asuintaloja ja -alueita nousee pääkaupunkiseudulle nopeassa tahdissa. Kaupunkikuva muuttuu. Samalla kulttuuriarvoja lanataan surutta uudisrakentamisen tieltä. Vanhaa, hyvää, ja vielä käyttökelpoista häviää. Odotettavissa onkin, että jälkipolvet suhtautuvat tänään tehtyihin lyhytnäköisiin ratkaisuihin kriittisesti. Nykypäivä muistuttaa huolestuttavalla tavalla 1980-luvun helpon rahan ajoista, jolloin esimerkiksi entisestä kotikaupungistani Lahdesta hävitettiin lähes kokonaan vanhat Paavolan ja Asemantaustan puutaloalueet. Ne olivat 1900-luvun alkupuolella syntyneitä ja sijaitsivat aikoinaan kaupungin laitamilla. Kymmeniä puutaloja sisältänyt Paavolan alue päätyi vähitellen kaupungin omistukseen ja lopputulos oli selvä. Varojen puutteessa useimpien talojen ylläpitäminen lyötiin laimin ja vähitellen elintavoiltaan yhä kirjavammaksi muuttunut asujaimisto antoi panoksensa talojen rappeutumiselle. Joskus 1980-luvun puolivälissä vuokrasimme kulttuurivaikuttajiksi halajavien kavereideni kanssa talon Puu-Paavolasta, kuten aluetta myös kutsuttiin. Saimme käyttöömme rapistuneen, mutta aikoinaan varmasti kauniin kaksikerroksisen hirsirunkoisen talon, josta teimme omatekoisen kulttuurikeskuksen. Bändit treenasivat, tehtiin elokuvia ja kokoonnuttiin, oleskeltiin, keskusteltiin ja tietenkin myös juhlittiin. Nykyään, hyvin hoidettuna ja sijaintinsakin puolesta talo olisi ollut vähintään satojen tuhansien arvoinen kiinteistö. Toisin kävi, ja koko Puu-Paavola, joukossa myös ”meidän” talomme purettiin ja tilalle rakennettiin kerrostaloalue MM-kisoja varten. Rakennuttaja sai urakkansa ja arveluttavassa maineessa ollut laitakaupungin osa siivottiin. Arvokas osa kaupunkihistoriaa oli ikiajoiksi kadonnut. Todennäköisesti osassa Paavolan puutaloista oli huonosta hoidosta johtuvia rakenteellisia vaurioita. Toisaalta purettujen talojen hirsirungot olivat kuulemma haluttuja. Hirsikasoja päätyi jatkokäyttöön, ilmeisesti maaseudulle talojen aineksiksi. Taisivat monet olla lopulta terveempiä taloja kuin tuolloin rummutettiin. Arvailujen varaan jää, ohjattiinko taloista ostotarjouksia esittäneet kohteliaasti kaupungin kiinteistöosaston ulko-ovelle sillä perusteella, että asia on jo loppuun käsitelty ja mitään ei ole tehtävissä. Eikä ainakaan kannata yrittää ostaa, siirtää, kunnostaa, säilyttää. Sosiaalisen median palstoilla entiset lahtelaiset nuoret jakavat kuvia 1960- ja 70-luvuilta, jolloin Lahdessa oli vielä satoja puutaloja. Monista kuvista välittyy menneen aikakauden puutaloasumisen vaatimaton, mutta leppoisa tunnelma. Aurinko paistoi, hiekkaisilla pihakaduilla puuhattiin, leikittiin, ajettiin polkupyörillä, potkittiin palloa; pihoissa istuttiin puutarhatuoleissa omenapuiden varjossa, juotiin kahvia ja kesäinen tuuli leyhytteli avoimessa, pelargonioiden koristamassa ikkunassa olevia verhoja. Olisi helppo todeta, että ennen oli kaikki paljon paremmin. Vanhassa vara parempi Innovaatioista puhuttaessa oletamme yleensä, että kyseessä on jokin aivan uusi asia. Siihen viittaa myös suomenkielisenä vastineena käytetty sana uudiste. Näin onkin, mutta innovatiivista ajattelua voi hyödyntää, kun ottaa vanhaa ja käytettyä uudelleen käyttöön, eli uudistaa. Olemassa olevaa ja tunnettua tekniikkaa ja muutakin voi yhdistää johonkin vanhaan ja saada aikaan tuloksia, jotka ovat jotakin käänteentekevää uutta. Aina kaiken ei tarvitse olla tuliterää. Samoin vanhoja rakennuksiakin voi ottaa uuteen hyötykäyttöön, yhdistää niissä asioita oivaltavalla tavalla ja luoda mahdollisuuksia. Liiketoiminnalle, tapahtumille, kulttuuriarvojen säilyttämiselle. Hyvälle elämälle. Hyvä esimerkki miten vanhasta voi tulla uutta oli, kun jokunen vuosi sitten Lahdessa virisi aktiivinen toiminta ydinkeskustan viimeisen puutalon pelastamiseksi. 1880-luvulla rakennettuna se on viimeinen jäljellä oleva rakennus Lahden kauppala-ajoilta. Ehjä, ryhdikäs talo oli vähällä joutua puretuksi, koska omistajat kaavailivat sen arvokkaalle tontille kerrostaloa. Asia tuli julkisuuteen ja suunnitelmaa nousivat vastustamaan lukuisat yksityishenkilöt. Sosiaalinen media osoitti voimansa. Myös museoväki suhtautui kerrostalohankkeeseen nihkeästi. Asian julkituominen kannatti: omistajat luopuivat suunnitelmistaan, talo säilytettiin ja talossa toimiva yrittäjä sai jatkaa. Yrittäjä on voinut työllistää ihmisiä, kehittää liiketoimintaansa edelleen ja luonut taloon viihtyisän kahvilamiljöön ja oivaltavia tuotteita tarjoavan suositun ravintolayrityksen. Vanhan säilyttäminen ja sen käyttäminen uudelleen voi olla innovatiivista tekemistä sekin. Se on kestävää kehitystä. Menneen arjen tallentaminen konkreettisessa muodossa on samalla kulttuuriteko jälkipolville. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Mentorointi on oiva mahdollisuus
Mentorointi on vuorovaikutukseen ja luottamuksellisiin keskusteluihin pohjautuva epämuodollinen menetelmä, jolla tietoa ja osaamista välittyy kokeneemmalta osapuolelta kokemattomammalle. Mentorointia voidaan soveltaa monenlaisiin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulun opiskelijoille suunnatussa mentorointiohjelmassa tavoitteena on oman osaamisen ja työelämävalmiuksien tunnistaminen, vaihtoehtoisten urapolkujen hahmottaminen sekä tutkinto-ohjelmassa opitun soveltaminen uusiin ja muuttuviin ammatillisiin konteksteihin. Oiva-mentorointimallissa opiskelijat pääsevät osallistumaan mentoreiden ohjaamiin ryhmämentorointityöpajoihin, mentoreiden yksilötapaamisiin sekä ohjattuihin vertaismentorointikeskusteluihin. Tulevaisuusajattelu, mahdollisuusajattelu ja opiskelijoiden mentorointiin suuntautuvan mielenmaiseman kehittäminen ovat mallin keskiössä. Oiva-hankkeen podcastissa kulttuurituotannon lehtori ja Oiva-mentorointimallin kehittäjä Johanna Wartio keskustelee vertaismentorointia tutkimusvälineenä käyttäneen musiikin tohtori Susanna Mesiän kanssa mentoroinnin ja ammatillisen dialogin mahdollisuuksista. Mentoroinnin sisällön yhteiskehittely on ollut opiskelijoille merkittävä osallistava vaikuttamisen muoto. Podcastissa keskustellaan myös vaikuttamisen ja motivaation merkityksestä aikuispedagogiikassa. Podcastin on toimittanut ja tuottanut lehtori Johanna Wartio. Lähteet Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (toim.) 2010. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro. Haapakorpi A., Onnismaa J. 2014. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 41/2014. Mesiä, S. 2019. Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Sibelius-Akatemia. Väitös. Sillanpää, P. 2015. Opiskelijoiden vertaisryhmämentorointi Oulun ammattikorkeakoulun journalismikoulutuksessa. Lapin yliopisto. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Rovaniemi. Hakupäivä 19.6.2019. Kirjoittajat Johanna Wartio työskentelee kulttuurituotannon lehtorina sekä asiantuntija ja tutkijalehtorina Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on valmistunut vuonna 2006 Royal Holloway University of London yliopistosta taiteen maisteriksi ja suorittanut vuonna 2008 National Film and Television Schoolista käsikirjoituskehittäjän korkean-asteen jatkotutkinnon. Hän toimii myös Voimaa elokuvasta - yhteisöllinen elokuvaklubi hankkeen projektipäällikkönä ja Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymän Osallisuus ja yhteisöllisyys-työryhmän asiantuntijana. Susanna Mesiä työskentelee musiikin lehtorina sekä asiantuntijalehtorina Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on väitellyt toukokuussa 2019 Sibelius-Akatemiasta musiikin tohtoriksi tutkimuksellaan Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Mesiän aiempi artikkeli löytyy Laulupedagogit ry:n Laulupedagogi 2015-2016 julkaisusta. Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen osaamista ja edistetään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria. Hankkeen (1.4.2018–31.12.2020) päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu, jossa vastuuyksikkönä toimii musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina ovat Turun ammattikorkeakoulu (teatteri-ilmaisun ohjaajat), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (kulttuurituottajat), Hämeen ammattikorkeakoulu (ympäristösuunnittelijat) sekä Lapin ammattikorkeakoulu (liikunnanohjaajat). Hankkeen etenemiseen, muihin toimenpiteisiin ja tuloksiin voit tutustua hankkeen kotisivuilla.
Tarkoitus ei pyhitä keinoja
Entisessä kotikaupungissani Lahdessa talviurheilu on aina ollut kova juttu. 1970-ja 80-luvuilla oli lähes itsestään selvää, että kaikki kynnelle kykenevät menevät Salpausselän kisoihin. Koululaisliput olivat edullisia ja siksi tylsempääkin kisaa kannatti lähteä katsomaan. Usein värjöttelimme terävässä pakkassäässä hiihtostadionilla tuntikausia. Katsomoissa kiertelevien myyjien lämpölaatikoista ostetut kuumat kaakaotetrat lämmittivät vain hetken. Oleellisinta oli vahtia seuraavan hiihtäjäsankarin sivakoimista maalialueelle. Tuolloin oli mahdotonta kuvitellakaan, että monien, esimerkiksi DDR:n urheilijoiden tuloskuntoa oli ryyditetty kemikaaleilla, joiden anniskelusta ja käytöstä huolehdittiin valtiollisella tasolla. Lopulta vuosituhannen vaihteessa syntyi Suomessakin skandaali, jonka tapahtumat lienevät saaneet jännityselokuvien käsikirjoittajat kateelliseksi. Muutamat ihaillut ja esikuvallisina pidetyt suomalaiset huippuhiihtäjät osoittautuivat dopingin käyttäjiksi ja heidän toimintansa oli siunattu kattojärjestöjen johdon toimesta. He ajautuivat tilanteeseen osin omasta tahdostaan, ehkä osin tahtomattaankin. Joka tapauksessa, toiminta varjostaa kansallisen hiihtourheilun mainetta edelleen. Siksi, että tärkeintä oli saada ja saavuttaa tuloksia, ei se millä konsteilla ne saatiin. Kilpailu, johon kukaan ei osallistu Saksalainen Plagiarius-palkinto on kummallinen tunnustus, sillä sen saamista kukaan ei tavoittele. Ja kuitenkin se myönnetään vuosittain, vieläpä arvovaltaisen asiantuntijaraadin toimesta. Leikillisen palkitsemisen tavoite on vakava: tuoda julkisuuteen toimijoita, jotka häikäilemättömästi anastavat toisten tekemiä luovan työn tuloksia ja laittavat niitä omiin nimiinsä. Mitalisijoilla on viime vuosina ollut lähes poikkeuksetta Kaukoidässä toimivia yrityksiä, jotka ovat onnistuneet hämmästyttävällä tarkkuudella tuottamaan täydellisiä, mutta teknisesti heikkolaatuisempia kopioita mitä moninaisimmista tavaroista ja laitteista. Kehittyneiden valmistusmenetelmien myötä teknologian jäljentäminen onkin nykyään helpompaa kuin koskaan. Viime vuonna palkintosijoille ylsi mm. kokonaisen vesileikkipuiston kopio. Molemmissa tapauksissa motiiveja voi vain arvailla. Onko niin, että tarjolla oleva tulos on niin paljon houkuttavampi, kuin tietoisuus kiinni jäämisen riskistä? Tai että hyöty on joka tapauksessa saatu, kun mahdollinen vilppi on paljastumassa? Tai, että tekijä kokee olevansa niin ylivertainen, että ei jää kiinni? Tutkimustuloksia, mutta miten? Tutkimuksena esitetään nykyään julkisuudessa toimintaa, jolla on tutkimuksen kanssa tekemistä vain nimeksi. Tämä on omiaan hämärtämään ymmärrystä tutkimustyön luonteesta ja ominaispiirteistä. Levein siveltimenvedoin kuvaten: tutkimuksen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa ja kysyä kysymyksiä. Ja, että tutkimus ei aina tuota vastauksia, vaan uusia kysymyksiä. Kaikki tämä vie aikaa. Ja voi myös käydä, että tulos on, että tulosta ei saada. Jos näitä perusprinsiippejä ei ymmärretä, voidaan kuvitella, että asian keskiössä onkin käytetty panostus ja siitä seurauksena syntyvä tulos. Ja, että vähän oikaisemalla tulos voidaan saada helpommin ja nopeammin, kuin epävarmalla, pedantisti tehdyllä tutkimustyöllä. Hatara käsitys tutkimuksesta on nähtävissä iltapäivälehdissä ja sosiaalisen median uutisvirrassa, jossa esitellään selvityksiä ja kyselyitä ja väitetään niiden olevan tutkimuksia. Samaan virheeseen sorrutaan jopa laatusanomalehdissä. Katukyselyssä kerättyjen mielipiteiden perusteella vedetään yhteen jokin johtopäätös. Kun se uutisoidaan näyttävästi, voi lukijalle syntyä mielikuva, että kyseessä on tutkimus. Tutkimus- ja kehitysprosesseissa ajattelulle olisi oltava aikaa, mutta päälle painavat deadlinet. Hiljaiset puurtajat saavat toki puurtaa, mutta heidän tutkimustyönsä ei saa rahoitusta. Vain huipulla esiintyminen tuo rahaa ja mainetta. Julkaisujakin pitäisi tehdä paljon, jotta säilyttää asemansa tiedemaailmassa. Oppilaitoksissa työnantaja voi vihjailla, että olisi hyvä, jos jokin työ tulisi pikaisesti valmiiksi. Rahoittajakin odottaa tietenkin onnistumisia ja hyviä tuloksia. Tehoja pitää saada irti ja rahoille vastinetta. Yliopistojen ranking-listat ruokkivat nekin kiirettä, ja se taas luo ankaria kilpailuasetelmia tutkijoiden välille ja estää tutkimukselle ja kehitystyölle leimallista hitautta ja epävarmuutta. Tai opiskelijalla on paine päästä valmistumaan. Saattaa tulla kiusaus käyttää jotakin toisen tekemää, ja koettaa liittää se huomaamattomasti oman työnsä sisältöön. Tai muokata omia tutkimustuloksia suotuisaan suuntaan. Asetelma vilppiin on valmis, kun tutkimus- ja kehitystyö on muuttumassa yhä enemmän huippu-urheiluksi, jossa nopeilla ja näyttävillä lopputuloksilla on korostunut merkitys. Onks tietoo? Verkon rajaton informaation ja tiedon määrä mahdollistavat aineistojen yhdistelemisen, hyödyntämisen ja tulkitsemisen sellaisessa mittakaavassa ja tavoin, josta aiemmat tutkimussukupolvet saattoivat vain haaveilla. Toisaalta se merkitsee, että tänä päivänä maailmassa on valtavasti tietoja, joiden oikeellisuuden tarkistaminen on haasteellista. Samalla tiedon omistajuussuhteet helposti hämärtyvät. Siksi on erityisen tärkeää aina huolellisesti viitoittaa polku lähteille: mistä tiedot ovat peräisin ja kenen toimesta ne on tuotettu ja ketkä ne omistavat. Monimutkaistuvassa maailmassa virheitä voi sattua kokeneillekin tutkijoille. Valitettavasti säännöt pitää kuitenkin osata, jos mielii pelata rehellistä peliä. Tämän tiesivät jo roomalaiset, jotka tapasivat sanoa: Ignorantia iuris quod quisque tenetur scire neminem excusat - ”se, että ei tunne lakia ei vapauta ketään vastuusta.” Varsin naseva ohje, myös kenelle tahansa tutkimustyötä tekevälle. Tukihenkilö neuvoo ja opastaa Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on laatinut vuonna 2012 ohjeistuksen, Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Ohjeistuksessa kuvataan mm. millaisia ovat hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkaukset ja miten asian käsittelyprosessi etenee. Myös ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet noudattamaan näitä ohjeita. Siksi jokaisen ammattikorkeakoulussa työskentelevän kannattaa tutustua tähän ohjeistukseen, vaikka ei omassa työarjessaan aina olisikaan tutkimuksen ja kehitystyön kanssa tekemisissä. Mitä sitten tehdä, jos epäilee hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausta? Tai, jos esimerkiksi epäilee, että on itse joutunut HTK-loukkauksen kohteeksi? Matalan kynnyksen neuvontaa saa tutkimuseettisiltä tukihenkilöiltä. Tukihenkilö opastaa HTK-prosessin kulusta ja ohjaa kääntymään organisaation ylimmän johtajan puoleen, neuvoo tarvittaessa kirjallisen HTK-ilmoituksen laadinnassa ja antaa tarvittaessa prosessiin liittyviä neuvoja ja tukea osapuolille, myös prosessin kuluessa. Tukihenkilö on aina puolueeton, eikä ota kantaa, onko loukkaus tapahtunut tai ei. Hän ei osallistu mahdollisen HTK-prosessin tekoon. Tukihenkilötoiminta on ehdottoman luottamuksellista. Tarjolla tänään: hyvät yöunet Ihannemaailmassa tukihenkilö olisi tarpeeton, kuten olisi moni muukin pahassa paikassa apua tarjoava taho. Ihannemaailmassa tutkijat ymmärtävät, että heillä on vastuita ja velvollisuuksia. He osaavat ja toimivat niin, että vilppiin tai muuhun arveluttavaan tai moitittavaan ei ole aihetta. Aikaa on, työt tehdään rauhassa, merkittävien havaintojen annetaan tulla, jos ovat tullakseen. Siinä maailmassa tutkimuskäytännöt ovat aina eettisiä. Ja ollaan rehellisiä: tunnustetaan toisten tutkijoiden tekemän työn arvo. Tuloskeskeiseen omavoitonpyyteisyyteen yhä enemmän pyrkivässä tutkimusarjessa tukihenkilöille on tarvetta. Toisaalta tilanne on Suomen osalta varsin valoisa. TENK:n vastikään julkaiseman Tutkimusetiikan barometrin mukaan tiedevilppi on meillä edelleen harvinaista. Tämä on vaalimisen arvoinen asia. Niin lattealta, kuin se kuulostaakin, huijaaminen ei kannata, tutkimus- ja kehitystyössäkään. Vastuun ottaminen ja kaiken tarkistaminen moneen kertaan voi joskus olla raskasta. Mutta viimekädessä se myös keventää mieltä ja parantaa yöunta, kun voi päivän päätteeksi ajatella, että kaikki on tullut tehtyä niin hyvin kuin vain voitiin ja osattiin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Tekoäly ehkäisee syrjäytymistä
Syrjäytymisen ehkäisemiseksi etsitään ratkaisuja. Auttaisiko tekoäly? Mitä hyödyllisen tekoälysovelluksen tulisi tehdä ja miten sen pitäisi toimia? Muodostetaanko samankaltaisista käyttäjistä heimoja, vai suositteleeko sovellus tukijärjestöjä? Tekoälysovellusten kehittämistä ei voi erottaa eettisistä pohdinnoista. Esimerkiksi vuorovaikutus tekoälyn kanssa kätkee monta kysymystä. Filosofi Maija-Riitta Ollila kirjoittaa nykyajan ”hellästi tuuppivasta tekoälystä”, joka ohjaa toimintaamme huomaamattomilla tavoilla, parhaimmillaan hyvää tekevien valintojen suuntaan. Toisaalta hellä tuuppiminen voi väärissä käsissä muuttua jatkuvaksi ja velvoittavaksi valvonnaksi, ja yksilön autonomian loukkaamiseksi [1]. Margaret A. Boden pohti tekoälyn ja yhteiskunnan suhdetta terävässä artikkelissaan jo 1970-luvulla [2] ennakoiden ”some-peukuttamisen”. Hän kirjoitti automatisoitumisen ja ”älykkäiden koneiden” vaikutuksesta yksilön osallisuuteen ja yhteiskuntiin. Boden näki tulevaisuusvisiossaan, että liian helppo vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin nappeja napsutellen omalta kotisohvalta kotipäätelaitteella voi paradoksaalisesti vähentää yksilön osallistumisen tunnetta ja vieraannuttaa yhteiskunnasta. Boden näki uhkana ”tietokone-eliitin” muodostumisen: vain eliitin jäsenet ymmärtävät, miten laskenta toimii, ja heistä tulee ainoita, jotka eivät koe syrjäytyneensä yhteiskunnasta [2]. Boden tarjosi tähän ratkaisuna ohjelmoinnin ja tietojenkäsittelyn ajatusmallien opettamisen kouluissa. Kuin vastauksena vuosikymmenten takaisen artikkelin toiveeseen, vuoden 2016 alussa ikäkaudelle sopiva ohjelmoinnin opetus otettiin Suomessa mukaan valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin [3]. Ohjelmoinnin käsitteen sisään mahtuvat sangen hyvin myös tekoälyn perusteet. Tekoälyn perusteiden oppiminen tekee mahdolliseksi eettisen pohdinnan, joka ei jää tuuleen heilumaan. Ratkaisujen vaikutusta on helpompi arvioida, kun on hankittu käsitys siitä, mikä tekoälyn saralla on mahdollista, mitä tekoäly voi datasta oppia, ja miten se tapahtuu. Tekoäly ei ole aina monimutkaista. Sen taustalla on koneoppimismenetelmiä, joiden tavoitteena on klusteroida (ryhmitellä) tai luokitella havaintoja tai ennustaa jonkin muuttujan arvoja. Monet menetelmistä ovat varsin suoraviivaisia: niiden toimintaperiaatteen ymmärtäminen ei vaadi juurikaan matemaattista osaamista. Ratkaisuja voi ottaa käyttöön valmiina moduuleina ja rakentaa niistä kokonaisuuden, joka ratkaisee oman haasteen. Tätä voi verrata Lego-palikoilla rakenteluun: taitavaksi linnojen ja kaivinkoneiden rakentelijaksi voi oppia ilman, että tarvitsee sorvata ensimmäistäkään Lego-palikkaa itse. Työpajoja nuorille Metropolian PEILI-hankkeen työpajoissa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret miehet kehittävät tekoälysovellusta yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Nuoret määrittelevät tekoälyyn pohjautuvan mobiilisovelluksen, jonka tavoitteena on auttaa löytämään työ- ja koulutuspolkuja ja vahvistamaan sosiaalisia verkostoja. Määrittelyn tavoitteena on sovelluksen rajaaminen ja sen ominaisuuksien kuvaaminen. Työpajojen erääksi lähtökohdaksi on valittu tekoälymenetelmien avaaminen nuorille: jotta tekoälysovellusta voi määritellä, on ymmärrettävä, mitä tekoäly on. Työpajojen ohjelmasta puolet rakentuvat tälle lähtökohdalle, puolet sosiaalialan ja terveyden edistämisen tavoitteille. Tekoälyn salat avataan PEILI-työpajojen osallistujille tutustumalla menetelmien toimintaperiaatteisiin kiinnostavien esimerkkien kautta. Tuokiot rakentuvat seuraavasti: johdanto, jossa avataan jotain tekoälyn tavoitetta: klusterointi, luokittelu, suosittelu sen toteuttavaa algoritmia eli ratkaisumenetelmää: k-means, päätöspuu, assosiaatiosäännöt työskentely Weka-koneoppimisohjelmistolla tietoaineiston parissa aineiston esikäsittely analyysi tulosten tulkinta johtopäätösten teko purku ja pohdinta, jossa keskustellaan tuloksista, sovellettavuudesta ja eettisistä kysymyksistä Työpajoissa ilmenee, kuinka rajallisella panoksella voidaan ymmärrettävästi avata tekoälymenetelmiä. Nuoret kokevat aihepiirit innostavaksi, ja saavat työkaluja heitä palvelevan sovelluksen määrittelyyn niin teknologisia kuin eettisiä seikkoja huomioiden. Joku voi toki epäillä, että pikatietoiskuilla ”vedetään mutkat suoriksi” − onhan nykyaikainen tekoäly muutakin kuin yksinkertaisia menetelmiä ja helposti avattavia esimerkkejä. Taustalla olevat ongelmat ovat silti selkeitä: esimerkiksi eräs tämän hetken muotiongelmista, kuvantunnistus, on luokitteluongelma, jossa kukin kuvan kohteista osoitetaan johonkin etukäteen määrätyistä luokista. Tällaisia luokkia (kuten “kissa” tai “liikennemerkki”) on toki erittäin suuri määrä. Luokittelijoiden taustalla oleva matematiikka on kuvailtavissa ja havainnollistettavissa ymmärrettävästi. Erinomainen esimerkki tästä on Andrew Glassnerin kirjoittama yli 1700-sivuinen oppikirja [4], jossa hän avaa kuvantunnistuksessa käytettyjä ns. konvoluutioneuroverkkoja matemaattisesti osaamattomalle yleisölle. Kun kiinnostus saadaan nuoressa heräämään ymmärrettävillä esimerkeillä, voi hän motivoitua hankkimaan lisätietoa itse ja arvioimaan tekoälyratkaisujen vaikutuksia omaan elämään. Tekoälyä tarpeeseen PEILI-työpajojen sovelluksen määrittelytyö on tätä kirjoitettaessa kesken. Ensimmäisessä työpajassa nuoret miehet määrittelivät syrjäytymistä ehkäisevän sovelluksen käyttötarpeita, ja toisessa tarkentui nuorten näkemys siitä, millainen sovellus toimii heidän hyödykseen ja millaista vuorovaikutuksen sen kanssa tulisi olla. Ilmeni, että työpajoissa olleet nuoret kaipaavat keskustelubottia, joka löytää sopivimmat tukijärjestöt sekä ehdottaa työ- ja koulutuspaikkoja ja tapahtumia. Botti tarjoaa myös anonyymin yhteyden samankaltaisiin käyttäjiin. Kyseessä on suosittelujärjestelmä, jonka tuuppii hellästi kohti nuoren itsensä asettamia tavoitteita. PEILI-hankkeen työpajoja suunniteltaessa ja toteutettaessa olen päässyt paitsi opettamaan tekoälyn perusteita myös keskustelemaan nuorten kanssa siitä, millaista tekoälyä he haluavat. Samalla minulle on vahvistunut käsitys siitä, että tekoälymenetelmien perusteiden osaaminen on kansalaistaito, joka on helposti hankittavissa. Se on myös suunta, johon ohjelmoinnin opetusta kouluissa tulee viedä. Kun perusteet ovat hallussa, voi tekoälyn vaikutuksista elämään keskustella paljon paremmin. Lähteet [1] Ollila, Maija-Riitta. Tekoälyn etiikkaa. Otava, 2019, e-kirjan luvun 6 aliluvut “Hellästi tuuppiva tekoäly” ja “Kevyttä holhoamista”. [2] Boden, Margaret A., Social implications of intelligent machines. ACM ’78 Proceedings of the 1978 annual conference - Volume 2, s. 746-752. [3] Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Saatavilla sähköisesti: https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus [linkin toimivuus tarkastettu 30.4.2019] [4] Glassner, Andrew, Deep Learning from basics to practice, vol. 1 ja 2, Imaginary Institute, Seattle, 2018. Kirjottaja Vesa Ollikainen (FT, tietojenkäsittelytiede) työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulun ICT ja tuotantotalous -osaamisalueella. Hän opettaa ohjelmistotuotannon, tiedonhallinnan ja tekoälyn alaan kuuluvia opintojaksoja sekä toimii tietotekniikan asiantuntijana PEILI-hankkeessa.
Onko tutkimuksesi kohteena ihminen?
Etsitkö tutkimus-, kehittämis- tai innovaatio (TKI)-hankkeessasi uusia menetelmiä kotouttamiseen? Selvitätkö alentuneen toimintakyvyn vaikutusta nuoren arkeen? Kehitätkö uutta anturia syketaajuuden mittaamiseen? Ihminen kiinnostaa ihmistä. Eri tieteenalat pyrkivät vastaamaan asettamiinsa tutkimuskysymyksiin tutkittavaa havainnoimalla, häneltä kyselemällä, häntä mittaamalla, hänen toimintojaan muokkaamalla tai vaikkapa ennustamalla, missä ja miten tutkittava haluaisi viimeset vuotensa asua. Tieteenalasta ja kiinnostuksen kohteesta riippumatta tutkijaa ohjaavat yleiset eettiset periaatteet, joihin kuuluvat mm. tutkittavan ihmisarvon, yksityisyyden, itsemääräämisoikeuden ja muiden oikeuksien kunnioittaminen. Tutkija toteuttaa tutkimuksensa aina niin, että siitä ei aiheudu tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja. Toisinaan tutkimuksesta mahdollisesti aiheutuvan riskin tai haitan arviointi voi olla yksittäiselle tutkijalle hankalaa. Tutkijan, tutkimusryhmien, tutkimusorganisaatioiden ja koko tiedeyhteisön tueksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) julkaisi jo vuonna 2009 ensimmäisen kansallisen ohjeen ihmisiin kohdistuvaan tutkimuksen eettisistä periaatteista ja suositukset tutkimuksen eettisestä ennakkoarvioinnista. Näihin ohjeisiin sitoutuivat lähes kaikki korkeakoulut ja tutkimuslaitokset Suomessa, myös Arcada ja Metropolia. Keväällä 2019 TENK uudisti ohjeen. Uusi ohje on nyt toimitusvaiheessa ja se julkaistaan (myös ruotsiksi ja englanniksi) syksyllä 2019. TENKin kokouksessaan hyväksymään luonnokseen voit tutustua TENKin sivuilla. Ihmistä koskevan tutkimuksen eettiset periaatteet Tutkijaa ohjaavien yleisten eettisen periaatteiden lisäksi erityisesti ihmistä ja inhimillistä toimintaa koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet ottavat kantaa: tutkittavan kohteluun ja oikeuksiin, erityisesti tietoon perustuvaan suostumukseen osallistua tai olla osallistumatta tutkimukseen, tilanteeseen, missä alaikäinen tai vajaakykyinen on tutkittavana, henkilötietojen käsittelyyn tutkimuksessa, yksityisyyden suojaan tutkimusjulkaisussa ja tutkimusaineistojen avoimuuteen Eettinen ennakkoarviointi Tutkijan tukena tutkittavalle mahdollisesti koituvan haitan ennakoinnissa ja vahingon välttämisessä toimii eettinen ennakkoarviointi. Siinä tutkijan kotiorganisaation eettinen toimikunta arvioi tutkimukseen osallistumisen mahdollisia haittoja suhteessa tutkimuksella saatavaan tietoarvoon. Arviointi perustuu TENKin laatimiin eettisiin periaatteisiin ja toimikunta tarkastelee tutkimuksen suunniteltua toteutustapaa, aineistonhallintasuunnitelmaa sekä tutkittavan informointiin ja suostumukseen laadittuja dokumentteja. TENKin ohjeen mukaan tutkijan tulee pyytää eettinen ennakkoarviointi, jos: tutkimukseen osallistumisessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta, tutkimuksessa puututaan fyysiseen koskemattomuuteen, tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta, tutkimuksessa esitetään tutkittavalle poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä, tutkimuksella on riski aiheuttaa tutkittaville tai heidän läheisilleen normaalin arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa tai tutkimuksen toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittavalle tai tutkijalle tai heidän läheisilleen. Jos kyseessä on jokin edellä mainituista tutkimusasetelmista eikä ennakkoarviointia ole tehty, kyseessä voi olla hyvän tieteellisen käytännön loukkaus. Se voidaan tarvittaessa selvittää hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkauksia koskevien epäilyjen käsittelyprosessissa kuten TENKin HTK-2012 -ohjeessa on kuvattu. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta Jos kotiorganisaatiosi on Arcada, Diak, HAMK, Humak, Laurea tai Metropolia ja tutkit TKI-hankkeessasi ihmistä jossain edellä kuvatussa tutkimusasetelmassa, voit pyytää eettisen ennakkoarvioinnin Pääkaupunkiseudun amkien ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta. Voit pyytää arvioinnin myös, jos rahoittaja, yhteistyökumppani, tutkimuskohde tai tulosten julkaisija sitä edellyttää. Tai ihan vain siitäkin syystä, jos sinulla tutkijana on epävarma olo tutkimukseesi mahdollisesti sisältyvistä eettisistä riskeistä. Kyseessä on todellakin ennakkoarviointi – tutkimuksen toteutuksen jälkeen arviointilausuntoa ei anneta, vaikka julkaisija tms. sitä edellyttäisikin. Lisätietoa toimikunnasta, lausuntopyynnöstä ja kokousajoista löydät Metropolian nettisivuilta. Sieltä löydät myös toimikunnan oman organisaatiosi jäsenet, joihin voit olla yhteydessä aina, jos TKI-hankkeesi eettisyys pohdituttaa. Lähteet Ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019 (TENKin 7.5.2019 kokouksessa hyväksytty luonnos) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012 Kirjoittajat TtT, terveystieteiden dosentti Jyrki Kettunen, Arcada. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsenenä valmistelemassa uusia ihmistieteiden eettisiä periaatteita, Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan puheenjohtaja. FT Susanna Näreaho, Metropolia. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen (1.2.2019 alkaen), Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen.
Projektipäällikön ajatuksia oppimisesta
Mitä yhteistä on Metropolialla ja Toyotalla? a) Molemmat nimet loppuvat a-kirjaimeen. b) Molemmat ovat jättiläisiä, joiden vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. c) Ei yhtikäs mitään. Olen vain raapaissut Toyotan yrityskulttuurin pintaa kuuntelemalla työmatkallani äänikirjaa The Toyota Way to Lean Leadership. Kirjassa kerrotaan, miten Toyota selviytyi historiansa pahimmasta kriisistä 2008-2011. Toyota selviytyi pitkälti samoilla keinoilla kuin se oli selviytynyt siihenkin asti: huolehtimalla työntekijöistään, keskittymällä tuottamaan asiakkailleen toimivia tuotteita ja jatkuvalla kehitystyöllä. Mutta vaikka kirja aluksi vaikuttaa periamerikkalaiselta johtamistaidon oppaalta, mielestäni se on kirja oppimisesta ja innovaatioista. Nöyryydestä Kirjassa kerrotaan esimerkiksi haasteellisista oppimistilanteista: Henkilökohtainen suosikkini on The Ohno Circle, jonka virallinen nimi on ”Taiichi Ohno´s Chalk Circle”. Tehtaan lattiaan piirretään liidulla ympyrä, jossa koulutettavan pitää tarkkailla jotakin prosessia, kunnes mentori tulee kysymään, miten prosessia voisi parantaa. Yleensä ympyrän sisälle määrätään tuleva johtaja, joka laitetaan tarkkailemaan normaalia autotehtaan prosessia. Joskus tuntikausiksi. Yleensä koulutettava hämmentyy, turhautuu tai jopa suuttuu ennen kuin hän nöyrtyy tarkkailemaan prosessia ja pohtimaan, miten prosessia voisi parantaa. Toyotalla nimittäin uskotaan, että jokaista prosessia voi aina parantaa. Kehittymisestä Toyota-autojen valmistus käynnistyi 1930-luvulla, mutta yrityksen filosofia ja arvot pohjautuvat Sakichi Toyodan kehittämiin koneistettuihin kangaspuihin 1800-luvun lopulla. Kirjassa kerrotaan, kuinka yritystoiminnan alkuvaiheessa oli pakko minimoida hävikki, sillä siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kirjan yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista onkin ajatus jätteen minimoimisesta. Toyotalla ajatellaan, että hukkaan heitetty aika – yksikin turha askel auton standardoidussa tuotantoprosessissa – on jätettä, josta kannattaa hankkiutua eroon. Kaikki mikä ei tuota lisäarvoa loppukäyttäjälle – eli auton ostajalle – on jätettä. Monesti prosessit kehittyvät sen kautta, että jäte tunnistetaan ja eliminoidaan. Toyotalla laadukkaat autot ovat ehdoton pääasia. Jokainen prosessi arvotetaan sen mukaan, seuraako siitä positiivista lisäarvoa asiakkaalle eli auton omistajalle. (HUOM! Tiimien ja yksilöiden kehittäminen ei ole jätettä, sillä pitkällä aikavälillä siitä seuraa parempia tuotteita asiakkaille.) Mielestäni jokaisessa prosessissa on aina turhia asioita ja ”jätettä”, mutta niiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. On inhimillistä, että me pidämme kiinni suosikkijutuistamme ja tarkastelemme prosesseja ensisijaisesti omasta näkökulmasta. Mutta silti tavoitteena pitäisi olla jatkuva kehittyminen. Prosessien kehittämistä ei kannattaisi ajatella pelkästään eurojen tai excel-kaavion kautta vaan sen mukaan, mikä on prosessin perimmäinen tavoite. Ja sen kautta, mikä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Mielestäni jokaisen oppilaitoksen tavoitteena on tuottaa laadukkaita oppimiskokemuksia oppilaille. Normaalin opetustoiminnan lisäksi ammattikorkeakouluissa toteutetaan TKI-hankkeita (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita), joilla on on omat erityiset tavoitteensa. Virtual Writers´ Room -hankkeesta Virtual Writers´ Room -hankkeen tavoitteena on kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia toimimaan ammattimaisissa käsikirjoitusryhmissä eli writers´ roomeissa. Ryhmätyötaitojen ja ammatillisten valmiuksien kehittäminen parantaa koulutettavien työllistymismahdollisuuksia. Tämän prosessin sivutuotteena syntyy myös uusien tv-sarjojen käsikirjoituksia, joita koulutettavat kirjoittavat pienryhmissä Yle Draamalle. Oma työni Virtual Writers´ Room -hankkeen projektipäällikkönä tarkoittaa laadukkaiden oppimistilanteiden luomista koulutettaville. Oppimistilanteet eivät tässä yhteydessä tarkoita luentoja vaan ongelmallisia tilanteita, joita koulutettavat kohtaavat oman sarjakonseptinsa kehittelyssä. Yritämme myös saada koulutettavat tutustumaan ammattimaisiin writers´ roomeihin (oma versio “The Ohno Circle” -metodista!). Hankkeessa tutkitaan, onko mahdollista siirtää käsikirjoitusryhmän toiminta kokonaan virtuaaliseen tilaan - siksi hankkeen nimi on Virtual Writers´ Room. Kokeileminen, testaaminen ja uusien yhteyksien löytäminen on tärkeää, mutta monesti se tarkoittaa harha-askeleita, paljon harha-askeleita. Toisaalta se on juuri käsikirjoittamisen ja sisällöntuotannon perimmäinen tarkoitus: testata ideoita, tutkia mahdollisuuksia ja löytää uusia yhteyksiä. Harha-askeleet eivät ole jätettä, jos niistä opitaan asioita ja keksitään uusia yhteyksiä. Oppiminen ei ole jätettä eikä innovaatioita voi tehdä ilman kokeilemista. TKI-hankkeet ovat juuri sellaisia haasteita, joiden ääreen pitää mennä silmät, kädet ja mieli avoinna. Uskoisin, että jokaisen TKI-hankkeen prosessi on erilainen, mutta on silti mielenkiintoista ajatella, mikä tällaisissa projekteissa tuottaa lisäarvoa loppuasiakkaalle - ja mikä on jätettä, josta kannattaisi päästä eroon. Tiimityöstä Lopulta The Toyota Way to Lean Leadership –kirja kertoo yhdestä tärkeästä asiasta. Nimittäin tiimityön merkityksestä. Parhaimmillaan tiimityö nostaa kaikkien ryhmän jäsenten suorituksen paremmalle tasolle kuin yksittäisten ihmisten suoritukset. Autotehdasta ei voi kukaan pyörittää yksin – eikä writers´ roomia – eikä ammattikorkeakoulua. Ai niin. Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: d) Mielestäni molemmat organisaatiot – Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja maailman suurin autonvalmistaja – ammentavat voimansa tiimityöstä, ongelmakeskeisestä oppimisesta ja prosessien jatkuvasta kehittämisestä. Lähde Jeffrey K. Liker & Gary L. Convis (2012) The Toyota Way to Lean Leadership, Achieving and sustaining excellence through leadership development, McGraw-Hill Suositeltavaa lukemista https://vwr.metropolia.fi/ https://www.allaboutlean.com/chalk-circle/ https://blog.toyota.co.uk/history-toyota-prius James P. Womack, Daniel T. Jones & Daniel Roos (2007) The Machine That Changed The World, Free Press, New York Kirjoittaja Timo Lehti toimii käsikirjoittamisen lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja projektipäällikkönä 6Aika: Virtual Writers´ Room -hankkeessa. Koulutukseltaan hän on taiteen maisteri.
Toivon kipinöitä maahanmuuttajien opetukseen
Koulu on Suomessa hieno paikka. Opettajamme ovat huippuluokkaa ja oppimistulokset hyviä. Maahanmuuton lisääntyminen on tuonut oppilaitoksille ja opettajille uusia kysymyksiä. Millaisella pedagogisella osaamisella tuotamme korkeatasoista opetusta, joka ottaa huomioon maahanmuuttajan lähtökohdat ja mahdollistaa hyvän oppimisen ja työllistymisen Suomessa? Suomella on mahdollisuus kehittää tämä osaaminen huippuunsa. Mitä kehittämisessä kannattaa ottaa huomioon? Oppijalähtöisyys ykköseksi Maahan tulijoiden taustat ovat monenlaiset. Koti-, perhe- ja työtilanteet vaihtelevat. Kielitaito on alussa suurella osalla olematon. Kotiutuminen uusiin olosuhteisiin on eri vaiheissa ja tukiverkostot ovat jokaisella erilaiset. Yhteistä on halu löytää paikka uudessa elämässä, uusien ihmisten keskuudessa. Pedagogina koen opettamisen voimaksi taidon rakentaa opetus oppijalähtöiseksi prosessiksi, joka sytyttää toivon kipinöitä hyvästä tulevaisuudesta. Tärkeää on luoda opetusmenetelmiä, jotka tukevat maahanmuuttajien kielen oppimista ja kulttuurin tuntemusta. Merkittävää on niin ikään työskennellä todellisia osaamisia ja mahdollisuuksia kohti, eikä tyytyä vain kouluttamaan maahanmuttaja johonkin tehtävään, jolla hän juuri ja juuri pärjää. Turvallisesti uusiin alkuihin Jokaisessa koulussa tai oppimisympäristössä on ihmisiä, jotka voivat tulla osaksi toivon voimia maahanmuuttajan arjessa. Lähes päivittäin opettajalla on mahdollista tuikkia uuden tulevaisuuden positiivisia mahdollisuuksia; auttamalla oppilaitaan oppimaan kieltä, kulttuuria ja uusia taitoja. Kaiken pohjana on hyväksyvä asenne ja sen välittäminen oppilaalle päivittäin. Turvallisuuden rakentaminen ja sen varjelu korostuvat maahanmuuttajien opetuksessa. Turvallisuuden rakentamisessa tarkasteltavia elementtejä ovat: Toiminnallisesti kieleen ja kouluun, jossa painotetaan toiminnallisia lähestymistapoja pulpetissa istumisen ja kuuntelemisen sijaan Vuorovaikutuksen voima, joka tuo esiin vuorovaikutuksen erityistä merkitystä maahanmuuttajien opetuksessa Ryhmä ilman yhteistä kieltä ja kulttuuria, etsii ryhmäyttämisen ja toiminnan tapoja tilanteessa, jossa ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuria Kehollinen oppiminen-esteettömän oppimisen haasteet, kutsuu oivalluksiin oppimisen kehollistamisen menetelmin Tarinallisuus oppimisessa avaa kokemusten kerronnallistamista ja luo tilaa kuulluksi tulemiselle Osallisuus, ihmisoikeudet ja kohtauttaminen herättelee vahvistamaan ihmisoikeuksien toteuttamista kohtaamalla eri ryhmiä koulussa niin, että todellinen tutustuminen mahdollistuisi Yhdessä opetusta kehittäen Tammikuussa 2019 Metropolia ammattikorkeakoulussa alkoi Monikulttuurinen opettajuus – ammatillista osaamista ja työvälineitä opetukseen täydennyskoulutus eri asteiden opettajille. Koulutuksen tavoite on monimuotoisten ryhmien opettajan ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja toiminnallisuuden tuomien mahdollisuuksien löytäminen uusia taitoja kaipaaville. Pyrkimyksenä on myös tukea monimuotoisten ryhmien opettajien verkostoitumista. Koulutukseen osallistui sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia opettajia. Pian huomattiin, että parhaimmassa tapauksessa maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset opettajat kehittävät opetusta yhdessä. Maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset opettajat saavat toisistaan hienoja sparraajia, kun kummallakin ryhmällä on erityistä opittavaa ja erityistä annettavaa toisilleen. Kukaan ei ole taitaja kaikessa. Opettajien täydennyskouluttaminen kehittää ja kehittyy Loppujen lopuksi maahanmuuttajien kouluttamisen taustalla on opettajien osaaminen ja sen jatkuva kehittyminen ympäröivän maailman kehittyessä. Siihen erinomainen apu ovat erilaiset täydennyskoulutukset, kuten tämäkin edellä mainittu koulutus. Tässä koulutuksessa osallistujat rakentavat osaamistaan toiminnallisuuden eri muotojen soveltamiseen, ryhmän ohjaamisen syventämiseen ja kehollisuuden sekä tarinallisuuden käyttämiseen oppilaiden koulutyön tukemisessa. Kaikki osallistujat liikauttavat omaa ja yhteistä osaamista eteenpäin ottaen haasteita oman osaamisen kehittämiseen, yhteistyön lisäämiseen ja ketterien kokeilujen aloittamiseen. Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa täydennyskoulutuksen toteuttajana. Jotta ne aidosti toimisivat opettajien ja oppilaitosten apuna, on tärkeää, että koulutukset eivät ole pieniä pyrähdyksiä, vaan pitkällisen kehittämistyön tulosta. Esimerkiksi nyt meneillään olevaa koulutusta on kehitetty Kepeli-hankkeessa (Keholliset ja pelilliset menetelmät heikoimmassa asemassa olevien maahanmuuttajien kotouttamisen tukena) ja Toivo- Toiminnallisuus valmentavassa ja valmistavassa opetuksessa -hankkeiden kautta. Rakentamalla oppimiskokonaisuuksia aiemmin kehitetyn päälle, luodaan mahdollisuus hyödyntää, levittää ja edelleen kehittää pitkän hankkeen tuloksia laaja-alaisesti oppimisen ammattilaisten taitoja lisäämään. Kirjallisuus: Ketonen,P.,(2008) Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta. Kohti sosiodynaamista oppimista.Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Piekkari, J., (2018). Helpoo ku heinänteko. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kepeli hanke. Pitkänen, J., Cergov,V., (2017). Draaman keinoin kiusaamista vastaan. Helsingin kaupungin opetusvirasto. Vinkit: http://kepeli.metropolia.fi https://www.kasvunpaikka.fi/files/2017-09/pro-gradu-tutkielma-ketonen.pdf https://sites.google.com/metropolia.fi/taru-oppimateriaalipankki https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/maahanmuuttajien_koulutus https://toki.verkkokirjasto.fi/web/arena/maahanmuuttajille https://sites.google.com/metropolia.fi/toivo-materiaalipankki/etusivu?authuser=0 Kirjoittaja Päivi Rahmel on koulutukseltaan kasvatustieen maisteri kasvatuspsykologia pääaineenaan. Hän on myös työnohjaaja ja psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Soveltavan teatterin menetelmät ja tarinallisuus ovat hänen erityisosaamistaan. Hän toimii musiikin ja kulttuuripalveluiden lehtorina ja opettaa useissa opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutushankkeissa.
Resilienssi lisää yritysten kehittymistä ja mahdollisuuksia
Organisaatioissa resilienssi tulee näkyväksi ihmistä arvostavassa kulttuurissa ja osallistavassa johtamisessa. Resilienssi (uudistumiskyky, muutosjoustavuus) on organisaatiolle myönteinen voimavara. Sen taustalla on ajatus organisaation aktiivisesta, jatkuvasta kehittymisestä ja kyvystä vastata toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, jotka voivat olla yllättäviä. Resilienssi organisaatio kehittää uudistumiskykyään ja muutosjoustavuuttaan ennakoiden tulevaisuutta. Rakentamalla vuorovaikutteista organisaatiokulttuuria ei muodostu siiloja. Näin organisaation mahdollisuudet menestyä kasvavat. Organisaatioissa toimivat ihmiset on kohdattava tunteen tasolla. Vuorovaikutuksen tulee liittyä myös asioihin ja tilanteisiin, joita tuotamme kumppaniemme kanssa. Vuorovaikutus ja ennakointi ovat yhteistyötä On totta, että organisaation ilmapiiri, työhyvinvointi ja keskusteleva kulttuuri näkyvät ja heijastuvat asiakkaisiin. Kun organisaation johtamiskulttuuri on arvostavaa ja vuorovaikutusta riittävästi, se luo arvoa asiakkaille saakka. Resilientti työyhteisö osaa katsoa tulevaisuuteen ja ennakoi sitä yhdessä. Ennakointi liittyy tyypillisimmin yrityksen ydintoimintaan tai asiakkaisiin. Resilienssiin kuuluu ympärille katsominen ja nähdyn pohjalta hahmoteltavat tulevaisuuden kehityspolut, skenaariot. Koko organisaation ennakointitaitoja voi lisätä esimerkiksi Sitran megatrendikorteilla tai muilla osallistavilla kehittämisen ennakointimenetelmillä. Siiloutumisen tilalle kollektiivisen älyn hyödyntäminen Organisaatioita koskevat monet muutokset: suhdannevaihtelut, robotisaatio, digitalisaatio ja ilmastonmuutos. Haasteena ovat myös uudet tarpeet tuottaa palveluja asiakkaille. Parhaiten selviytyvät organisaatiot hakevat ratkaisuja vuorovaikutuksen ja yhdessä oppimisen avulla. Tavoitteena on ratkoa arkipäiväisiä asioita yhdessä. Vuorovaikutus lisää mahdollisuuksia muokata organisaatiokulttuuria, jossa siiloutuminen rikotaan. Vuorovaikutus hyödyntää työyhteisön kollektiivista älyä. Uudistumiskyky on erityinen voimavara sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksissa, joissa keskustellaan yhdyspintojen edistämisestä. Yhdyspinnoilla tarkoitetaan sellaisia palvelun tuottamisen alueita, joissa eri palvelun tuottajat kohtaavat suuren määrän asiakkaita. Yhdyspinnoilla palvelujen tuottajien on hedelmällisintä tehdä yhteistyötä ja varmistaa asiakaslähtöinen kehittäminen. Oman toiminnan arviointi on taitolaji Jatkuva oppiminen ja oman toiminnan arviointi suhteessa ympäristöön kuuluvat resilienssiä lisääviin taitoihin. Toiminta on tuottavaa, kun pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä oppimaan ja arvioimaan omaa toimintaa. Resilienssiä syntyy, kun tilannekohtaisten pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä analysoimaan ongelmia ja haetaan ratkaisuja osana yrityksen kokonaisuutta. Organisaation toiminnan kehittämisessä haastena ovat ennalta suunnitellulta työltä aikaa vievät tulipalojen sammuttamiset. Yhteiset kehittämistilaisuudet organisaation avuksi Resilienssi on käsite, josta puhutaan yritysten ja organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen yhteydessä. Tuottavasti moninainen -hankkeessa rakennettu organisaatioiden kehittämisprosessi tarjoaa mahdollisuuden kehittää työyhteisön resilienssitaitoja. Kehittämisprosessin pajat tarjoavat mahdollisuuden tarkastella häiröitä tai sujumattomuuksia yhdessä. Lue lisää Tuottavasti moninainen -hankkeen kotisivuilta. Lähteet Jauhiainen, Minna. 2018. Organisaation resilienssi ja kestävä tuottavuus. Työelämän tutkimuspäivät. Työterveyslaitos. https://www.slideshare.net/tyoterveyslaitos/organisaation-resilienssi-ja-kestv-tuottavuus Kirjoittaja Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Langat käsissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa
Mistä on hyvä hanke tehty? Miten projekti etenee ja mitkä ovat sen keskeisimmät askelmerkit? Projektisuunnittelijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa olen osallistunut hanketyöhön niiden valmistelusta päätösvaiheeseen saakka. Tässä blogimerkinnässä luon silmäyksen keskeisimpiin rakenteisiin, joiden hyvä hallinta luo tuen hanketyön onnistumiseen. Onnistunut hanke keskittyy sisältöön ja aitoon kehittämiseen. Ajattele hanketta projektina Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -hankkeisiin sopii hyvin projektitoiminnan yleinen kuvaus: projekti (1) on joukko resursseja ja ihmisiä, jotka on koottu tilapäisesti yhteen suorittamaan tiettyä tehtävää. Projektilla on ennalta sovittu budjetti ja aikataulu. Lisäksi projekti (2) on kertaluonteinen työponnistus ainutkertaisen tuotteen, palvelun tai lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vastakohtana projektille, prosessimuotoista työtä toistetaan määrättömiä kertoja. Yhtenä lain määräämänä tehtävänä korkeakoulut toteuttavat tutkimus- ja kehitystoimintaa. Siksi korkeakouluissa toteutetaan paljon TKI-hankkeita. Joskus hankkeita valmistelevat henkilöt saattavat olla myös eri henkilöitä kuin varsinaiset hankkeen toteuttajat. On erittäin tärkeää, että kaikki tieto siirtyy hankkeen valmistelijoilta tekijöille heti hankkeen alussa. Siirtymistä edesauttaa, että varsinaiset hanketoimijat, tai ainakin osa heistä, on ollut jo hakemusvaiheessa mukana. Sopimukset ja rahoituspäätös antavat selkärangan toiminnalle Hanke alkaa varsinaisesti vasta rahoituspäätöksen jälkeen. Rahoituspäätös määrittelee hankkeen sisällön, aikataulun ja talouden. Jos tarvitaan muutoksia rahoituspäätöksessä määriteltyihin asioihin (sisältö, aikataulu tai talous), niistä pitää tehdä erillinen muutosehdotus rahoittajalle. On luonnollista, että syntyy muutoksia, koska kyse on kehittämistyöstä, jonka etenemistä ja tarpeita ei voida aina täysin ennakoida etukäteen. Projektipäällikön ensimmäisiä tehtäviä on hoitaa sopimukset kuntoon. Yleensä tehdään jo hankkeen valmisteluvaiheessa aiesopimus (3) ja heti hankkeen alettua yhteistyösopimus, jossa määritellään sopijapuolten vastuut ja velvollisuudet. Yhteistyösopimuksessa sopijapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vastaamaan hankkeen toteutuksesta sopimuksen ja sen liitteiden mukaisesti. Hyvä projektiryhmä saa aikaan tuloksia Kun hankkeessa on mukana paljon eri toimijoita, pitää huolehtia tiedonkulusta. Kaikkien osapuolten tulee olla tietoisia, miten hanke etenee muissa mukana olevissa organisaatioissa. Isoissa hankkeissa säännöllinen tiedotus ja yhteispalavereiden merkitys korostuvat entisestään. Monipuolinen ja osaava tekijäjoukko takaa hankkeelle laadukkaan lopputuloksen. Projektipäälliköllä on keskeinen rooli hyvän hankkeen aikaansaamisessa ja onnistumisessa. Useasta kumppanista koostuvassa hankeyhteistyössä kullakin kumppanilla on oma projektipäällikkö, joka vastaa kumppanin projektiosuuden toiminnasta. Yksi kumppaneista on aina projektin pääkoordinaattori, jonka projektipäällikkö vastaa oman osuutensa lisäksi koko konsortion yhtenäisyydestä. Projektipäällikön osaaminen (4) voidaan jakaa ydinosaamiseen (projektiosaaminen), substanssiosaamiseen ja vuorovaikutus- ja johtamistaitoihin. Ydinosaaminen sisältää talousosaamisen (kustannukset), aikataulun, laajuuden ja valitettavan usein unohdetun laadun. Ydinosaaminen antaa vahvan pohjan menestyksekkäälle projektijohtamiselle, mutta ei pelkästään takaa onnistumista. Projektipäälliköllä tulee olla myös omaa substanssiosaamista eli toimialakohtaista osaamista sekä erinomaiset vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Milla Åman on paneutunut projektipäällikön rooliin Projektipäällikkö jyrää kaikki? -blogikirjoituksessassa (5). Viestinnällä tuloksiin Viestintä on avain siihen, että hankkeelle syntyy toimintaa ja hankkeessa kehitetyille asioille aitoa vaikuttavuutta. Viestinnän merkitystä ei voi liikaa painottaa. Hyvä ja monipuolinen hankeviestintä sekä -julkaisut lisäävät kaikkien hanketoimijoiden tunnettavuutta, parantavat mainetta, luotettavuutta, vaikuttavuutta ja brändimielikuvaa. Juurruttamalla (6) hankkeissa kehitetyt uudet asiat kääntyvät hankkeeseen osallistuneiden tahojen pysyväksi toiminnaksi. Juurruttaminen on muutosjohtamista, jonka tehokkaaseen luotsaamiseen kaivataan kaikkien hyviä ja huonoja kokemuksia, vinkkejä ja ideoita. Esimerkiksi Metropoliassa (7) on käynnissä noin 100 TKI-hanketta. Hankkeissa tehtävä viestintä perustuu yleensä julkaisu- ja viestintäsuunnitelmaan, joka määrittelee esimerkiksi hankkeissa käytettävät sosiaalisen median kanavat, hankkeen julkaisut, tapahtumat sekä muut ulostulot. Tärkeintä on aina ensin pohtia viestinnän kohderyhmä eli kenelle tieto on olennaista. Sen jälkeen, mistä kanavista hän tiedon löytää. Erilaiset työpajat ja seminaarit mahdollistavat laajemmat kohtaamiset. Esimerkiksi hankkeissa, joiden parissa olen työskennellyt, Valmentavasta valmiiksi ja Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osaaminen käyttöön Suomessa, on luotu niiden kohderyhmien tarpeisiin omat, suomen- ja englanninkieliset nettisivut. Hankkeen eri ryhmien (ohjausryhmä, viestintäryhmä ja projektiryhmä) säännölliset kasvokkaiset ja digitaaliset kokoukset ja kohtaamiset ovat erinomaisia hankkeen sisäisen viestinnän toteuttamisessa. Varsinkin usean kumppanin ja monen työntekijän hankkeissa keskinäisen viestinnän toimivuus auttaa onnistumisessa. Yhteistyösopimuksessa määritellään usein ohjausryhmän tehtävät ja jäsenet. Ohjausryhmän jäsenillä on myös keskeinen tehtävä tiedottaa projektista ja sen tuloksista ja saattaa mahdolliset hyvät käytänteet laajempaan tietoisuuteen omille sidosryhmille. Arviointi on hyvän laadun tae Hanketta arvioidaan säännöllisellä palautteella, jonka perusteella voidaan tehdä korjaavia toimenpiteitä. Arvioinnilla varmistetaan projektin laadukas toteutus. Esimerkiksi Metropolia käyttää kehittämäänsä projektiarvioinnin 3x3-arviointimallia, jonka avulla arviointi on järjestelmällistä ja strukturoitua, mutta samalla hauskaa ja projektitoimijoiden työtä eri vaiheissa edesauttavaa. Raportointia tehdään tietyin väliajoin, rahoittajan ohjeiden mukaan. Väliraportointi antaa hyvän kokonaiskuvan ja kertoo mitä kaikkia eri toimenpiteitä on jo tehty hankkeen kokonaistavoitteen saavuttamiseksi. Vaikuttavuutta pitää mitata Hankkeen tulosten siirtäminen käytäntöön on erittäin tärkeää, jotta saadut tulokset jäävät elämään. Esimerkiksi Valmentavasta valmiiksi -hankkeessa on luotu maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen verkkototeutus (8), jota voidaan hyödyntää hankkeen päättymisen jälkeen. Vaikuttavuutta pitäisi voida mitata vielä esimerkiksi vuosi hankkeen päättymisen jälkeen, mutta se jää usein tekemättä, kun mittaamiseen ei ole resursseja käytössä hankkeen jälkeen. Valmentavasta valmiiksi -hankkeen vaikuttavuutta tullaan mittaamaan hankkeen päättymisen jälkeen Metropolian SIMHE toiminnan (9) kautta. Hankkeiden lopullisena päämääränä ei ole lisätä byrokratiaa ja hallintoa vaan asian, ilmiön tai toiminnan kehittäminen. Hyvän projektin avaimet ovat tässä, niillä avautuu ovia mielenkiintoiseen hankemaailmaan, jonka päämääränä on tuottaa elämään uusia hyviä asioita! Lähteet: Hartikainen, A., Kehitysprojektin prosessien kuvaus https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/90306/Antti%20Hartikainen.pdf?sequence=1&isAllowed=y Metropolia Ammattikorkeakoulu, Insinöörityö (luettu 26.4) Projektijohtamisen viisi haastetta https://projektipomo.com/2016/03/03/projektijohtamisen-viisi-haastetta/ (luettu 26.4) Aiesopimus - sitovuudesta ja sisällöstä https://www.kauppakamarilehti.fi/index.php/neuvontapalvelut/nain-tehdaan-aiesopimus-jolla-vahvistetaan-aikomus-tehda-sopimus/ (luettu 26.4) Projektipäällikön osaaminen ja taidot https://www.pasaati.com/blog/projektip%C3%A4%C3%A4llik%C3%B6n-osaaminen-ja-taidot (luettu 26.4) Projektipäällikkö jyrää kaikki? https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2019/02/26/projektipaallikko-jyraa-kaikki/ (luettu 26.4) Halonen, K. Juurruttamisen 4 V:stä; viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2017_halonen_juurruttamisen_4vta_ERILLISJULKAISU.pdf Metropolia Ammattikorkeakoulu, Erillisjulkaisu (luettu 3.5) Metropolian TKI-hankkeet https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/ (luettu 26.4) Maahanmuuttajien valmentava koulutus (verkkototeutus) https://www.valmentavakoulutus.fi/ (luettu 26.4) SIMHE-Metropolia https://www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/simhe/ (luettu 26.4) Kirjoittaja Outi Lemettinen työskentelee Metropolian SIMHE-palveluissa projektisuunnittelijana. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso ja aikuinen lapsi. Vapaa-aikanaan Outi matkustaa, lenkkeilee ja opiskelee espanjan kieltä.
Onko sairaanhoitajan ammatti kutsumusammatti?
Kutsumukseen liitetään toisinaan negatiivinen stigma ja vahva stereotypia siihen, että kutsumustyötä tekevät eritoten naiset itseään säästämättä, laadusta tinkimättä hiljaisina puurtajina hoitotyössä vanhusten ja vammaisten parissa. Vuodesta toiseen terveys- ja sosiaalialalle hakeutuu uusia ja innokkaita opiskelijoita. Nuorten ohella hakijoiden joukossa on varttuneita opiskelijoita, jotka haluavat vaihtaa alaa ihmisläheiseen ja merkitykselliseen työhön. Voisiko kyseessä olla kutsumus vai motivaatio eheytyä ihmisenä? Tässä blogitekstissä luon katsauksia siihen, hakeudutaanko hoitoalalle kutsumuksen vai muiden syiden vuoksi. Ja mitä kutsumus oikeastaan tänä päivänä onkaan? Ajatuksia ja tutkimuksia kutsumuksesta Filosofi Viktor E. Frankl (1984) kuvaa olemassaolon eksistentiaalista tyhjiötä, täyttymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta tilanteissa, joissa ihminen on toimeton ja vailla merkityksellisiä ihmissuhteita. Sen sijaan ihminen kokee eheyttä ja hyvinvointia silloin kun hänellä on tarkoitus ja tehtävä, jonka vuoksi elää. Lähimmäisenrakkauteen liittyvät vahvasti kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet, jotka ovat eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia. Eräässä laadullisessa tutkimuksessa Malmin seurakunnassa (2003) vanhusasiakkaat (8) kuvasivat kutsumuksen työksi, joka tehdään ilolla niille ihmisille, jotka eniten tarvitsevat apua. Kutsumustyönä nähtiin konkreettiset arjen teot, talkoohenkisyys ja aito välittäminen. Seurakunnan diakoniatyöntekijät (8) puolestaan kokivat työllään olevan merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja hyvään elämään. Eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia ovatkin kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet (Näslindh-Ylispangar, A. 2012, 2008, 2003). Kirjallisuuden mukaan kutsumus voidaan kokea myös työssäjaksamisen perustaksi: kun oman työn ydin tunnistetaan ja siihen fokusoidaan osaaminen ja kokemus. Kutsumukseen perustuva työ voi olla myös oman alan kehittämistyötä, joka on tieteellisesti ja ammatillisesti korkeatasoista ja josta saadaan asianmukainen palkka. Esteenä kutsumukseen perustuvaan työskentelyyn nähdään kuitenkin usein huono esimiestyö sekä niukat resurssit, jolloin työntekijät joutuivat liikaa keskittymään taloudellisiin tarpeisiin hengellisten tarpeiden sijaan. Kokevatko nykyiset sairaanhoitajaopiskelijat kutsumusta ammattiinsa? Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Terveyskäyttäytymisen tutkimuksessa (2018) selvitettiin terveyskäyttäytymisen ohella sairaanhoitajaopiskelijoiden (N=800) kutsumusta ja motivaatiota sairaanhoitajan ammattiin. Tutkimus toteutettiin Pekingin-, Tokusiman, Colombon yliopistoissa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Motivaatiota/kutsumusta ammattiin hakeutumiseen kysyttiin laadullisessa kysymyksessä, johon opiskelijat vastasivat avoimina vastauksina. Metropolian sairaanhoidon opiskelijoista yli puolet (n=111) kuvasi motivaatiotaan/kutsumustaan hoitotyöhön siten, että heillä ei ollut varsinaista kutsumusta vaan he halusivat työllistyä. He kokivat myös persoonina soveltuvansa sairaanhoitajan kiinnostavaan ja inspiroivaan ammattiin. Osallistuneista opiskelijoista 14 käytti sanaa “kutsumus” kuvatessaan hoitotyön hakeutumistaan. ”...halusin tehdä työtä, jossa voin tehdä konkreettisesti hyvää. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt enemmän saattohoitotyötä. Tosin siinäkin voin toteuttaa kutsumustani…..” ”...koen sairaanhoitajan työn todellisena kutsumuksena ja nautin työstäni kovasti.” ” Saan iloa ja voimia jaksaa, kun autan muita….” ”Ainut vaihtoehto omaksi ammatiksi.” Aineistosta yleisimmäksi perusteeksi hoitotyöhön hakeutumisessa kuvattiin halua auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä (n= 32), toiseksi yleisin hakeutumisen peruste alalle oli ammattiin/ professioon liittyvä lähtökohta. Tärkeänä perusteena kuvattiin myös työn merkityksellisyyttä itselle ja/tai yhteiskunnalle (n=13). Muut kuvaukset liittyivät motivaation katoamiseen opiskelun aikana (n=10). Sairaanhoitajaopiskelijat toivat esille sen, että halusivat olla avuksi ja olla toisten tukena silloin kun sitä tarvitaan. Omassa työssään he edistävät myös ihmisten hyvinvointia merkityksellisellä tavalla. Kutsumus on saanut uusia merkityksiä Aineistosta voi päätellä ainakin sen, että ehkä tänä päivänä kutsumus saa erilaisia merkityksiä: ihmisläheinen, konkreettinen ilolla tehty työ koettiin edelleen merkityksellisenä yksilölle ja yhteiskunnalle sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Kutsumustietoisuus tänään tarkoittanee hoitotyössä sitä, että tulevat sairaanhoitajat ovat tietoisia työtehtävästään, he arvostavat omaa työtään ja kehittävät sitä. Kutsumus ei välttämättä enää merkitse pelkästään halua tehdä hyvää ja auttaa, vaan myös monia muita asioita. Liittykö kutsumukseen hiljainen tieto ammattiylpeydestä vai ammatti-identiteetistä? Vahvaa kansainvälistä yhteistyötä Tutkimushanke (2017-2018) oli osana kansainvälistä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimusyhteistyötä, johon osallistuivat Metropolia ammattikorkeakoulu (Suomi), Tokushiman yliopisto (Japani), International Institute of Health Science (Sri Lanka) sekä Pekingin Yliopisto, School of Nursing (Kiina). Kussakin maassa tutkittiin hoitotyön opiskelijoiden (N=800) terveyskäyttäytymistä sekä kutsumusta samalla terveyskäyttäytymisen mittarilla. Kukin kumppaniyliopisto haki itsenäisesti tutkimusluvat ja tutkimuksen eettisen arvioinnin omasta maastaan. Saadut tulokset julkaistiin itsenäisesti omassa maassaan, omalla kielellä. Tulokset esitettiin lisäksi Sri Lankassa konferenssijulkaisussa sekä esityksissä 11/ 2018. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta sekä Metropolia myönsivät tutkimussuunnitelman perusteella tutkimusluvan 6/2018, Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan johtaja vuonna 12/ 2017. Kirjoittaja Anita Näslindh-Ylispangar (FT, TtM, erikoissairaanhoitaja-diakonissa) työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa palvelujohtajana. Mielenkiinnon kohteena hänellä ovat eettiset kysymykset johtamisessa, sotejohtamisessa, sekä väestön terveyskäyttäytyminen, vanhustyö että saattohoito. Kirjallisuutta Ahokas A, Korhonen E-S, Rekola L, Näslindh-Ylispangar A (2018) Nursing Students’ Health Behaviour in Finland. BioInquirer Journal. The Official Publication of the International Institute of Health Sciences, Sri Lanka. November 2018, Volume 4, Issue I. Frankl VE. 1994. Ihmisyyden rajalla. Keuruu: Otava. Kettunen P. 2003. Hengellinen kokemus ja ihmisen kokonaisvaltaisuus. Teoksessa: Häyrynen S, Kotila H, Vatanen O. (toim). Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 361–379. Metzl J & Kirkland A. eds. 2010. Against Health. How Health Became the New Morality. New York: New York University Press. Näslindh-Ylispangar, A. (Director of the study), Korhonen, E-S. Ahokas, A. Rekola, L. Nursing students’ health behaviour in Finland. SRI Lankan konferenssin abstrakti, marraskuu 2018. (IIIHS). Näslindh-Ylispangar A. 2003. Lähimmäisenrakkaus diakonisessa auttamistyössä. Diakonia-amk opinnäytetyö. Näslindh-Ylispangar, A. 2008. Men's Health Behavior, Helath Belives and Need for Health Counselling. A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. University of Helsinki. Department of General Practice and Primary Health Care. Academic Dissertation. Helsinki University Printing House. Näslindh-Ylispangar, A. 2012. Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen, Edita. Raatikainen R. 1997. Nursing care as calling. Journal of Advanced Nursing. 25; 6, 1111–1115. Sihvo J. Diakonia. 1969. Kutsumus ja ammatti. Porvoo: WSOY. Vieno, A., Villa, T. 2017. Opiskelijoiden hyvinvointitutkimukset. Selvitys korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia koskevista valtakunnallisista tiedonkeruista Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2017. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.
Opiskelijat mukaan innovaatiotoimintaan
Mikä minusta tulee isona? Onkohan tämä ala minulle se oikea? Vastaako tämä harjoittelu sitä, mitä työelämä minulta odottaa? Tällaisia asioita pyöri mielessäni opiskeluaikana. Useimmilla ei ole selkeää kuvaa tulevaisuuden urastaan vielä valmistumisenkaan jälkeen. Joskus asia saattaa vaivata liiaksikin, jolloin opiskelumotivaatiokin voi kärsiä. Tämän vuoksi on tärkeää saada opiskelijat kokeilemaan, mitä tulevaisuuden työelämä voisi heille antaa. Harjoittelut, johdantoprojektit, opinnäytetyöt ja innovaatioprojektit. Muun muassa näitä työelämän kanssa yhdistettäviä opintokokonaisuuksia löytyy jo ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmista. Mutta takaavatko ne opiskelijalle todellisen kuvan tulevaisuuden työelämästä? Itse valmistuin vuonna 2011 Metropolia Ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi. Opiskeluaikana pohdin vakavasti alan vaihtoa. Suorittamieni työharjoittelujen perusteella en olisi voinut uskoa, että tulevaisuuden työelämässä pääsisin mukaan yhteen maamme suurimmista rakennusprojekteista. Tai että päätyisin vielä takaisin opinahjooni työskentelemään älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä, jossa eri alojen ja sektoreiden toimijat oppivat, kokeilevat ja kehittävät yhdessä erilaisia liikkumisen ratkaisuja. Miten innovaatiotoiminnalla voidaan edistää opiskelijoiden työelämäyhteistyötä? Itse Metropoliasta valmistuneena haluan tarjota koulumme opiskelijoille mahdollisimman hyvät eväät tulevaan. Ammattikorkeakouluopintojen kytkeminen käytännön tekemiseen ja työelämätaitoihin on tärkeää. Opiskelijoilla on oltava matala kynnys päästä mukaan projekteihin ja saada monipuolinen näkemys työelämästä. Koen, että myös työelämävalmennusta tai -ohjausta olisi hyvä olla saatavilla nykyistä enemmän. Innovaatioprojekti on Metropolia Ammattikorkeakoulun kaikissa tutkinto-ohjelmissa toteutettava laaja, pakollinen opintojakso. Ideana on, että työelämän edustajat antavat opiskelijoille, mahdollisesti tuleville työntekijöilleen, jonkin ongelman ratkaistavaksi. Innovaatioprojektin kautta opiskelijat voivat harjoitella hanketoimintaa ja työelämäyhteistyötä. Lisäksi he saavat ennen kaikkea mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja jatkoyhteistyöhön suuren murroksen edessä olevan älykkään liikenteen toimialan yritysten kanssa. Yritykset puolestaan saavat innovaatioprojekteihin osallistuessaan mahdollisuuden liiketoimintansa kehittämiseen, sekä uusien ideoiden ja innovaatioiden löytymiseen opiskelijoiden tuoreiden ajatusten siivittämänä. Miksi opiskelijat kiinnostuisivat innovaatiotoiminnasta ja mitä hyötyä siitä voi heille olla? Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeissa on usein pienet budjetit. Hankkeiden toiminta keskittyy lyhytkestoisiin kokeiluihin tai erilaisiin pilotteihin. Parhaita innovaatioita saadaan aikaan yhteistyöllä, yhdistämällä eri alojen kokemus ja opiskelijoiden idearikas ajatusmaailma toisiinsa. Olemme tärkeässä roolissa Metropolian innovaatiotoiminnassa kehittämässä ratkaisuja tulevia sukupolvia varten. Kuinka päästetään tulevaisuuden toivot esiin ja luodaan heille edellytykset toimia? Käytännössä opiskelijat voivat: tulla hankkeisiin palkallisiin töihin. saada hankkeista innovaatioprojektin aiheen. suorittaa hankkeissa työharjoittelujakson. kehittää hankkeesta opinnäytetyöaiheen. tutustua työelämän edustajiin jo opiskeluaikanaan. Esimerkkinä Jätkäsaari Smart Mobility ja opiskelijan rooli hankeessa Tulevaisuuden liikenteessä kuljetaan yhä monipuolisemmin. Erilaiset liikenteen palvelut tulevat olemaan arkipäivää ja yksityisautoilu muuttuu sähköistymisen sekä automaation kehittymisen myötä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Forum Virium Helsinki ja Helsinki Business Hub yhdessä toteuttavat Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen, joka luo älykkään liikenteen ekosysteemiä Helsinkiin. Metropolian tehtävä hankkeessa on ennen kaikkea saada opiskelijat yhteistyöhön kohdeyritysten kanssa. Hankkeessa on mukana monipuolisesti erilaisia älykkään liikenteen toimialan startup- ja pk-yrityksiä. Olen aloittanut hankkeen projektipäällikkönä tämän vuoden alussa. Opiskelijoiden avulla pyritään toteuttamaan erilaisia pilotteja ja kokeiluja, jotka pohjautuvat yritysten todellisiin tarpeisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kerätä tietoa ihmisten liikkumistavoista matkapuhelimien avulla tai erilaisten sovellusten ja laitteiden testaaminen käytännössä. Järjestimme yrityksille innovaatioprojekti -työpajan, jonka pohjalta kehitettiin aiheita opiskelijoiden tutkittavaksi. Tulemme toteuttamaan ensi lukuvuoden aikana useamman innovaatioprojektin. Niissä tutkitaan, miten voidaan yhdistää liikenteen matkaketjut ja muut palvelut toisiinsa, tai miten erilaisten palveluiden avulla ihmiset saataisiin luopumaan yksityisautoista. Projektit on tarkoitus toteuttaa monialaisesti eri tutkintojen opiskelijoiden kesken. Olemme palkanneet kaksi opiskelijaa, ajoneuvotekniikan ja tuotantotalouden tutkinto-ohjelmista. He molemmat ovat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Heidän tehtävänään on olla apuna hankkeeseen perustettavan yhteiskäyttötilan pyörittämisessä sekä yritysten pilottien ja kokeilujen toteuttamisessa. Hanke antaa opiskelijoille mahdollisuuden tutustua yrittäjyyteen ja yritystoimintaan jo opiskeluaikana, sekä mahdollisuuden luoda verkostoja älykkään liikenteen toimialalla. Mikäli mahdollista, haluamme tarjota myös useammille opiskelijoille mahdollisuuden olla hankkeessa mukana esimerkiksi edellä mainittujen innovaatioprojektien tai mahdollisten opinnäytetöiden avulla. Kysyin hankkeessa mukana olevilta opiskelijoilta, mikä heidät sai kiinnostumaan hakemaan avoinna ollutta harjoittelupaikkaa. Olen itse pitänyt hankettamme mielenkiintoisena ja monipuolisena ja oli ilo kuulla, että myös opiskelijamme olivat samaa mieltä. Lisäksi opiskelijoita kiehtoi projektin ainutlaatuisuus, joka mahdollistaa uuden oppimiseen, verkostoitumiseen sekä vaihtelevaan työympäristöön. Tällaisen opin tarjoaminen vielä opintojen alkuvaiheessa olevalle on Metropolian rikkaus, jota voisi tuoda esille voimakkaammin. Metropoliasta löytyy paljon monipuolista osaamista. Tärkeää on, ettei kapeakatseisesti jäädä liiaksi tutkimaan asioita vain yhdeltä näkökulmalta, vaan mahdollistetaan avoin vuorovaikutus eri yksiköiden ja innovaatiokeskittymien välillä. -- Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori työskentelee projektipäällikkönä älykäs liikkuminen - innovaatiokeskittymässä. Hän on valmistunut vuonna 2011 Metropoliasta rakennusinsinööriksi ja suorittanut vuonna 2018 Hämeen ammattikorkeakoulussa Tulevaisuuden liikennejärjestelmät YAMK - tutkinnon. Aiempaa työkokemusta hän on kartuttanut Länsimetro - hankkeessa useiden vuosien ajan. Jätkäsaari Smart Mobility on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jossa autetaan yrityksiä kehittämään liiketoimintaa älykkäästä liikkumisesta. Hankkeen toteuttaa Forum Virium Helsinki yhdessä Helsinki Business Hubin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Lisätiedot Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen sivuilta.
Otetta elämään – miten kuulla nuorta?
Palvelu on hyvää, kun asiakas kokee tulleensa huomioiduksi. Nuorille suunnattuja, syrjäytymisen ehkäisyyn ja osallisuuden parantamiseen tähtääviä palveluja on paljon. Niitä käyttävien ja tukea tarvitsevien nuorten määrä kasvaa jatkuvasti. Myös syrjäytymistä ehkäisevien hankkeiden määrä kasvaa. Ratkaistaanko nuorten ongelmat hankkeilla tai kehittämällä uusia palveluja? Ovatko kehittämistyöhön osallistuneet ne, joiden pitäisi? Olemmeko hyödyntäneet riittävästi nuorten käyttäjäosallisuutta (user involvement)? Nykyinen tilanne on haastava sekä nuoren että ammattilaisten näkökulmasta. Moni ammattilainen tuskailee nuorten kanssa monimutkaistuvassa palveluviidakossa, yhdessä lukuisista rahoituslähteistä ja palvelumuodoista koostuvan auttajajoukon kanssa. Avusta huolimatta liian moni nuori kokee jäävänsä yksin etsimään omaa elämäänsä. Miten kuulla nuorta? Yksittäisellä ammattilaisella ei välttämättä ole välineitä tai keinoja auttaa tai puuttua nuoren hätään. Selviytyäkseen nuori muuttuu ammattilaisen kielellä asioivaksi tukipalveluiden käyttäjäksi. Nuori mieltää itsensä palvelujen asiakkaaksi - ei niinkään ihmiseksi, jolla on itseisarvo ja oikeus rakentaa omaa elämäänsä. Ammattilaiset turhautuvat järjestelmän kyvyttömyyteen vastata nuorten yksilöllisiin tarpeisiin ja ulkopuolisuuden haasteisiin. Voimavarat tuntuvat loppuvan sekä nuorilta että ammattilaisilta. Erityisen haasteellinen tilanne on niille nuorille, jotka ovat jääneet sänkynsä vankeina kotiin kyvyttömänä sitoutumaan kodin ulkopuolella oleviin palveluihin. Heikentyneestä toimintakyvystä huolimatta nuoret arvioivat kohtaamisiaan sekä ihmisten välillä olevia ja yhteistoimintaan liittyviä arvoja. Nuoret reagoivat palveluissa kokemaansa kunnioituksen, luottamuksen, oikeudenmukaisuuden ja hyvän tahtomisen puutteeseen muun muassa vetäytymällä. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sekä reilu meininki ovat nuorille tärkeitä arvoja. Nuori suunnittelee palvelua ammattilaisen kanssa Arvokkaan kohtaamisen lisäksi palvelun pitää tuottaa nuorelle hyötyä. Palvelun pitää olla mielekästä ja tarkoituksenmukaista suhteessa nuoren tilanteeseen ja tarpeisiin. Nuoren elämän yksilöllisyys haastaa meidät avaamaan palvelun kehittämisen käyttäjäosallisuudelle. Käyttäjäosallisuudella tarkoitamme tässä käyttäjän osallistumista palvelujen tarpeiden määrittelyn lisäksi myös niiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Novak-hankkeessa lähtökohtana on, että molemmat – sekä nuori että ammattilainen toimivat yhdessä. Siksi hankkeessa rakennettavaa yhteistoiminnan mallia on myös kehitettävä yhdessä ammattilaisten ja nuorten kanssa. Hankkeen tavoitteena on, että nuoret rakentavat yhdessä ammattilaisten kanssa itselleen palvelukokonaisuuksia, joissa he ovat aktiivisena toimijana – ei pelkkänä palvelun käyttäjänä. Nuoren elämän yksilöllisyys haastaa meidät toimimaan entistä tiiviimmin yhdessä. Yksin ja yhdessä nuoren kanssa tekeminen ei ole helppoa, mutta yhdessä uskallamme rohkeammin kokeilla, mokata ja onnistua. Verkostossa erilaisuus ei ole rasite vaan voimavara. Ammattilaisten verkkoja on vahvistettava Novak-hankkeen järjestämissä kehittämistilaisuuksissa ammattilaiset ovat kertoneet kaipaavansa uusia käytäntöjä yhteistyöhön. Novakin ideana on toimia yhdessä huomioiden sekä nuorten että ammattilaisten näkökulmat. Uusien palvelumuotojen sijaan Novakissa etsitään yhteistoiminnan mahdollisuuksia vahvistaen ammattilaisten verkostotoimintaa erityisesti käyttäjäosallisuuden näkökulmasta. Myös ammattilaiset osallistuvat hankkeeseen aktiivisina oman työnsä rajapintojen ja yhteistyömahdollisuuksien kehittäjinä. Yhteiskehittämisen lähtökohtana on kaikkien toimijoiden keskinäinen kunnioitus, luottamus, oikeudenmukaisuus sekä hyvän tahtominen toiselle. Onnistumisen edellytyksenä on ammattilaisten keskinäisen ja nuorten kanssa tapahtuvan yhteistoiminnan korkea laatu. Kirjoittajat Toini Harra YTT, toimintaterapeutti, coach ja työnohjaaja. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön hallituksen jäsen. Yhteistoiminnan ja -kehittelyn tutkija ja kehittäjä kansainvälisissä ja kansallisissa hankkeissa. Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa Novak -hankkeessa yhteiskehittämässä yhteistoimintamalleja ammattilaisten keskinäiseen sekä nuorten ja ammattilaisten väliseen yhteistoimintaan ja yksiköiden väliseen verkostotoimintaan. Kirsi Airaksinen MMM, Kohtaus ry:n puheenjohtaja. Fasilitaattorina ja osallisuuden edistäjänä Novak-hankkeessa. Novak – Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa on Kelan rahoittama Stadin ammattiopiston, Metropolian sekä Kuntoutussäätiön yhteishanke, jonka avulla luodaan uusi nuorten valmennusmalli. Novak-hanke kutsuu voimavaroja yhteisiin keskusteluihin: Toini Harra ja Kirsi Airaksinen etunimi.sukunimi@metropolia.fi Tutustu myös verkkosivuihin NOVAK - Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa koulutuksessa www.kela.fi/novak-nuorten-kehittamishanke
Mikä nuorta urheilijaa motivoi?
Tiedämmekö, mitä nuoret urheilijat haluavat tai millaisesta valmennuksesta he haaveilevat? Mikä onkaan valmentajien, urheiluseurojen ja perheiden rooli nuorten urheilijoiden drop-out -ilmiön (keskeyttämisen) ehkäisyssä? Terveyden ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen ovat eurooppalaisten liikuntasuositusten ja EU-maiden liikuntapolitiikan keskiössä. Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella voidaan saavuttaa lukuisia terveyshyötyjä. Liikunnallinen elämäntyyli edistää myös sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. Liikunnan tulisi olla olennainen osa miljoonien eurooppalaisten elämää ja kaikille eurooppalaisille nuorille tulisi tarjota mahdollisuus osallistua erilaisiin liikuntaharrastuksiin. Huomattava osa eurooppalaisista nuorista kuitenkin liikkuu liian vähän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Nuorten päivittäiset tottumukset ovat muuttuneet uusien vapaa-ajan vieton tapojen myötä ja tämä johtaa helposti istumisen lisääntymiseen ja fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Paikallaanolo ja liikkumattomuus ovat riskitekijöitä useille terveysriskeille kuten ylipainolle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Fyysinen aktiivisuus näyttää vähenevän erityisesti ikävuosien 11-15 välillä. Valmentajan vastuut ja mahdollisuudet Urheiluseurat, valmentajat ja nuoret urheilijat ovat merkittäviä kohderyhmiä kansanterveyttä koskevissa yhteiskunnallisissa toimissa ja linjauksissa. Valmentajilla on mahdollisuus vähentää nuorten urheilijoiden drop out -ilmiötä, edistää heidän sisäistä motivaatiotaan liikunnan harrastamiseen sekä lisätä liikunnan iloa kuuntelemalla ja osoittamalla kunnioitusta nuorta urheilijaa kohtaan. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen on yksi potentiaalinen keino lisätä nuorten fyysistä aktiivisuutta ja liikunnallista elämäntapaa. Urheiluseuraan kuulumisen on todettu olevan yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvan fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että lapsuuden ja nuoruuden aikainen fyysinen aktiivisuuden määrä ennustaa fyysisen aktiivisuuden määrää myös aikuisiällä. Monipuolinen liikunta-aktiivisuus lapsuudessa ja nuoruudessa, riippumatta liikuntalajista tai muodosta, luo hyvät edellytykset elinikäiselle liikunnan harrastamiselle. Vaikka urheiluseuratoimintaan osallistumisella on todettu olevan myönteinen vaikutus nuorten fyysisen aktiivisuuden määrään, niin siitä huolimatta yhä useampi nuori lopettaa liikuntaharrastuksen 11-15 vuoden iässä. Syitä tähän ovat mm. kiinnostuksen ja liikkumisen ilon puute, valmentajien heikot pedagogiset taidot, liiallinen kilpailun ja tavoitteellisuuden korostuminen ja urheiluvammat. Lapsen oikeuksien sopimus (artikla 12) määrittelee, että lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tämä oikeus pätee myös liikuntaharrastusten kohdalla. Lasten valmentajilla on siis vastuu ottaa lasten mielipiteet huomioon. Liikuntaharrastus voidaan nähdä osallisuuden välineenä ja paikkana antaa kaikille lapsille tasapuoliset ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistumiseen. Perheillä on myös tärkeä rooli nuoren urheilijan maailmankatsomuksen ja minäkuvan kehittymisessä sekä liikuntaharrastuksiin osallistumisen mahdollistajina. Monet vanhemmat toivovat parempaa vuorovaikutusta urheiluseuran, valmentajien ja perheiden välillä. Toisaalta valmentajat voivat kokea, että osa vanhemmista ei tue urheilevaa lastaan riittävästi ja esittävät valmentajille liiallisia vaatimuksia. Vanhemmat voivatkin käyttäytymisellään haitata oleellisesti niin lasten kuin valmentajien keskittymistä urheiluun. Vanhempien korkeat odotukset ja kilpailullisuuden liiallinen korostaminen lisäävät nuoren urheilijan vammariskiä sekä ovat yksi merkittävä syy drop out -ilmiölle. Valmentajille suunnattuja suosituksia vuorovaikutuksen parantamiseksi perheiden ja valmennuksen välillä on olemassa, mutta konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja asian edistämiseksi tarvitaan yhä lisää. Nuorten urheilijoiden positiiviset kokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä urheiluharrastuksen jatkamisen kannalta. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat lasten hyötyvän asteittain lisääntyvästä sekä monipuolista liikkumista sisältävästä harjoittelusta. Tällä hetkellä nuorten urheiluvalmennuksessa painotetaan yhteen lajiin keskittymistä liikaa ja liian aikaisin. Tämä puolestaan johtaa helposti liian yksipuoliseen harjoitteluun. Tarvitaankin nykyistä enemmän monialaista lähestymistapaa ja yhteistyötä eri urheilulajien välillä. Liian tosissaan liian aikaisin Loukkaantuminen on aina tietynlainen käännekohta urheiluharrastuksessa. Yksi vakavimmista ongelmista on se, että nuoret urheilijat vaarantavat terveytensä ja yleisen hyvinvointinsa tulosten saavuttamisen aiheuttamien paineiden vuoksi (White paper on Sport 2007). Näin on jopa alimmilla kilpailutasoilla. Urheiluvalmennus muuttuu liian vakavaksi liian aikaisin ja harjoittelu keskittyy vain yhteen urheilulajiin, joka johtaa helposti yksipuoliseen harjoitteluun. Tämä lisää rasitusvammojen ja loppuunpalamisen riskiä (Köhler 2017.) 10–40% 13-19-vuotiaiden urheiluun liittyvistä vammoista on ylirasitusperäisiä. Suurin osa vammoista ilmenee alaraajoissa erityisesti polvissa, nilkoissa ja jalkaterissä. (Faude et al. 2013). Urheiluvammojen määrä lasten ja nuorten urheilussa on kasvussa. Smithin (Smith et al. 2016) tutkimuksessa esimerkiksi todetaan jalkapallossa sattuneiden vuosittaisten urheiluvammojen määrän kasvaneen vuosien 1990-2014 111%. Vuosien 2004–2010 aikana alle 15-vuotiaiden lasten sairaalahoitoa vaatineiden urheiluvammojen esiintyvyys kasvoi puolestaan 29% (Finch ym. 2014). Urheiluvamma onkin yksi viidestä yleisimmästä syystä, jonka on nuorten urheilijoiden urheiluharrastuksen lopettamisen taustalla (Salasuo, Piispa & Huhta 2015). Lapset ja nuoret loukkaantuvat todennäköisemmin urheiluharrastuksen aikana kuin vapaa-ajan urheilussa tai koululiikunnassa (Parkkari ym. 2015). Erityistä nuorten urheilijoiden urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn liittyvää linjausta ei tällä hetkellä ole olemassa. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä tietoisuutta keinoista, joilla pystytään edistämään nuorten urheilun turvallisuutta (EU work plan for sport 2011-2014). Ilo ja onnistumisen kokemukset motivoivat jatkamaan Valmentajien, urheiluseurojen ja muiden organisaatioiden on hyvä pitää mielessä, että lapset liikkuvat nimenomaan liikkumisen ilosta. Liikkumisen tuottama ilo, onnistumisen kokemukset, uusien taitojen oppiminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja tuen saaminen muilta ovat keskeisimpiä tekijöitä sille miksi lapsi haluaa jatkaa liikuntaharrastusta (Koski 2015). Urheilun kautta saadut positiiviset kokemukset rohkaisevat lasta jatkamaan liikunnan harrastamista. Valmentajien käyttäytymisen ja valmennusmenetelmien on todettu vaikuttavan urheilijoiden menestymiseen niin urheilussa kuin urheilun ulkopuolellakin. Junioreiden ruohonjuuritason valmennuksessa tarvitaan konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja, joiden avulla edistetään vuorovaikutuksellisuutta ja tasavertaisuutta valmentajan ja urheilijan välisessä suhteessa. Cope ym. (2013) suosittelevat, että holistisimpien lähestymistapojen ja urheilijakeskeisimpien menetelmien käyttöä tulisi selkeästi lisätä urheiluvalmennuksessa. Valmentajan ja urheilijan välisen suhteen toimivuus ja sisäinen motivaatio urheilua kohtaan vaikuttavat oleellisesti nuoren urheilijan haluun jatkaa urheiluharrastusta (Rottensteiner 2015.) Nuoren kannalta merkityksellinen ja perusteltu toiminta tuottaa iloa ja nautintoa sekä lisää sisäistä motivaatiota. Valmentajan tulisi antaa nuorelle urheilijalle mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun ja tukea oma-aloitteisuutta (Ryan & Deci 2000; Hoigaard, Jones & Peters 2008; Potrac et al. 2007). Nuorten urheilijoiden mielestä hyvä valmentaja on ammattimainen, rohkaiseva, rento ja positiivinen. Lasten ja nuorten valmennuksessa vaikuttaa olevan ensiarvoisen tärkeää, että urheilijan yksilölliset niin psyykkiset kuin fyysisetkin ominaisuudet otetaan kattavasti huomioon. Lisäksi on tärkeää tunnistaa myös toimintaympäristön (esim. ilmapiirin) merkitys. Ihanteellisessa tilanteessa ohjattu liikunta- ja urheiluharrastus edistää lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja lisää liikkumisen iloa, motivaatiota ja osaamisen tunnetta. Hyvät käytännöt tukevat osallisuuden tunnetta On tärkeää huomioida, että hyviä käytäntöjä, hyviä valmentajia, hyviä urheiluseuroja ja hyviä urheilujärjestöjä on olemassa. On olemassa valmentajia ja urheiluseuroja, joiden valmennuskäytännöissä yhdistyy sosiaalinen osallisuus, nuorten urheilijoiden osallistuminen ja terveyden edistäminen. On olemassa urheilujärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään heikompiosaisten yhtäläisiä ja tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua urheiluharrastuksiin. On olemassa urheiluseuroja ja yhdistyksiä, jotka ovat luoneet konkreettisia työkaluja valmentajille, joilla voidaan parantaa vuorovaikutusta perheiden, koulujen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. On tärkeää kehittää, edistää ja jakaa valmentajilla sekä muilla urheiluseuran toimintaan osallistuvilla henkilöillä olevaa asiantuntemusta ja hyviä käytäntöjä. On myös tärkeää yhdistää hyviä käytänteitä näyttöön perustuvaan tietoon ja tutkimukseen ja levittää edelleen hyviä valmennusmenetelmiä, jotka tukevat nuoria urheilijoita osallistumaan ja pysymään mukana urheilussa. (EU:n urheilun työohjelma 2011–2014.) Urheilijalähtöisyys osaksi juniorivalmennusta Kidmove-hankkeessa (2019-2020) kootaan yhteen ja kehitetään hyviä urheilijalähtöisiä valmennuksen käytäntöjä, nimenomaan ruohonjuuritason juniorivalmennukseen. Kidmove on kansainvälinen hanke, jota rahoittaa Erasmus+. KidMove -hanke perustuu kansainväliseen yhteistyöhön. Siinä yhdistyy poikkeuksellisen monipuolisesti urheiluseurojen, urheilujärjestöjen ja korkeakoulujen monialainen osaaminen. Mukana olevilla urheiluseuroilla on kokemusta urheilijalähtöisistä valmennusmenetelmistä, sosiaalisesta osallisuudesta ja turvallisesta valmennuksesta ruohonjuuritasolla. Hankkeessa mukana olevien seurojen toiminnassaan käyttämänsä kokonaisvaltaiset käytänteet myös poikkeavat valtavirran valmennuskäytännöistä. Lisäksi näissä seuroissa urheiluharrastuksen keskeyttäminen on keskimääräistä vähäisempää. Tästä huolimatta seuroissa on jatkuva tarve ja halu kehittää urheiluvalmennuksen käytänteitä entistä toimivammiksi ja urheilijalähtöisemmiksi. Hankkeessa mukana olevat urheilujärjestöjen toimijat tuovat mukanaan asiantuntemuksena ruohonjuuritason urheiluseurojen ja muiden toimijoiden koulutuksesta ja tukemisesta. Järjestöt ovat luoneet tapoja tukea nuoria urheilijoita ja heidän perheitään. Kaikki tämä käytännön osaaminen yhdistetään korkeakoulujen näyttöön perustavaan tietoon ja moniammatilliseen ymmärrykseen lapsikeskeisistä lähestymistavoista. - Lisää tietoa hankkeen webbisivuilta
Gamifying a path to well-being
“Meaningful improvement in well-being for individuals, be they troubled youths or adults, requires a commitment to gradual change.” The shifting meaning of gamification Gamification as a distinctive term first made its appearance in academic papers around 1980. Originally it meant just what it sounded like: Taking a platform or a system that isn’t a proper game and essentially turning it into one [1]. In 2002 a movement called the ‘Serious Games Initiative’ was created to produce simulation games with the expressed desire to teach players a variety of skills that would transfer to the real world. Many of these games were developed for the U.S. Military and could be used as part of training, for instance teaching would-be pilots to operate their planes or would-be soldiers about infantry warfare. A premier example of the latter was America’s Army, a first-person multiplayer shooter game which functioned primarily as an army recruitment tool, released publicly and playable by anyone for free [2]. Gamification today is commonly understood as the practice of introducing certain prominent game elements, like points, scores or progression systems, into a non-entertainment context, thereby increasing user engagement, productivity and learning ability [1]. It is not done to mimic games as ends in themselves. Rather, the goal is to emulate successful engagement techniques which game designers across time have discovered and kept using, across classic board games all the way to modern video games with multi-million dollar budgets. “It is our view that effective support services must successfully dodge various psychological pitfalls related to their use.” Gamifying support services Our common life experiences often appear to validate the following statement: Meaningful improvement in well-being for individuals, be they troubled youths or adults, requires a commitment to gradual change. Likewise it seems uncontroversial to think that even a gradual change demands the introduction and reinforcement of new productive habits, while dismantling existing barriers to personal growth. Examining gamification in the context of digital support tools should help to devise a more enjoyable application for long term use, regardless of whether the service consists of a practice diary, a conversational assistant, i.e. a chatbot, or some other kind of recommender system. To that end our workshops have devoted time to discuss and evaluate various ways of keeping and rewarding users, especially after the initial novelty of an application has worn off. It is our view that effective support services must successfully dodge various psychological pitfalls related to their use. For example, in our PEILI project, the workshop discussions with young advisors uncovered several anecdotes of applications that, while generally amiable, managed to earn the ire of their user by engaging them during awkward times of day. This eventually lead to frustration and deletion of the application, suggesting that even relatively small things like the frequency and timing of notifications often carry tremendous weight in user (dis)satisfaction. On the other hand, certain superfluous or ill-conceived elements, like daily login bonuses, have also been a recurring topic of annoyance according to some workshop attendees. Purely technical features, such as the underlying extent or sophistication of back-end AI techniques, will by contrast go unnoticed and unappreciated by most users. As such they can easily become overvalued by the software engineers in the team who are excited on implement the latest and greatest algorithms, at the expense of tackling simpler, more pressing issues. Engineering engagement If our notion holds true, and our young advisors agree, the development team would do well to gather useful feedback about gamification in upcoming workshops. It is crucial that we discover and test promising ways, experienced firsthand and endorsed by our participants, to attract and sustain users in the target demographic. A failure to appreciate this facet of product development would risk dooming the service to an early grave on account of widespread user apathy and disinterest leading to abandonment of the service. This consideration is doubly important since most (if not all) of the machine learning algorithms we are interested in are hungry for useful data which is gleaned from historical and active use of the service. In fact, it is practically a given that reaching good performance in the algorithmic back-end part of the service requires some critical mass of users, providing the system with enough information to start gleaning helpful insights that provide value back to individual users. This increasing usefulness should over time translate to newly interested users who end up feeding more new information that again improves the service, forming a virtuous circle. We shall examine certain algorithmic techniques, associated with our idealized product, and return to this notion of useful data more closely in the next blog which is all about machine learning methods and how they enable us to help future users. Gamification for the PEILI project This text is (meant to be) a summary of open discussions around gamification, held in piloting workshops during February of 2019 and comprised of young adults and educational staff, under a project called PEILI (Mirror). As part of this endeavor, my colleagues and I were tasked with developing a useful digital application for helping teens and adults in their trials of building positive personal identities. It is our conviction, and that of Metropolia UAS, our partner companies, organizations and funders in the European Social Fund, under the EU Commission, that a machine learning application developed for this purpose could improve the rates of education, gainful employment and subjective well-being of youths in contemporary society. Our team and plan To achieve our stated goals, we employ a participatory design approach with a team of social and healthcare workers, service design experts, software engineers and potential end users. Our challenge is to incorporate lessons from social and health sciences with recent advances in artificial intelligence, cooperating closely with young adults in target group, who act as our advisors and application testers throughout the development process. It is hard to overstate the importance of including members from the target group as an integral part of application design and development. In addition to answering questions like ‘What features should the application have’ and ‘How should those features be implemented’, potential end users will help answer fundamental questions as to why a specific feature goal should exist in the first place. In fact, early workshop discussions have already highlighted the need to shift our focus away from the classroom and workplace into recreational activity. The thinking here is that the lack of educational attainment or successful employment is often a symptom of a deeper issue, one which we need to tackle first in the realm of support connections and social relationships, planting seeds and helping to build a young person’s resilience to future challenges instead of prematurely pushing them towards getting a degree or starting a career. Sources Kevin Werbach, 2019, 1.5 History of Gamification, Gamification Course, Offered by University of Pennsylvania, Coursera, Available online: <https://www.coursera.org/lecture/gamification/1-5-history-of-gamification-7Wp4p>. Tom Grant, 2014, US Army, America’s Army Video Game, Serious Games at Work, Available online: <http://www.seriousgamesatwork.org/us-army-americas-army/>. About the writer Having completed all of his game development trials at Metropolia University of Applied Sciences, Riku Sykäri is a burgeoning software developer, mixed with an aspiring futurist. He works within Metropolia UAS’s research, development and innovations services as a Software Engineering Assistant in a project called PEILI. Riku has chosen to study machine learning in the hopes of teaching computers to be better with people.
Opetustaitoa oppimassa mielikuvitellen ja yhdessä pohtien
Musiikillinen oppiminen muodostuu parhaimmillaan kokonaisvaltaiseksi suureksi seikkailuksi. Tällaisen kokemuksen mahdollistaminen edellyttää kuitenkin opettajan ammattitaidolta pedagogista, monipuolisten elävien vuorovaikutustilanteiden ymmärrystä. Tulevien musiikkipedagogien koulutusta Metropolia Ammattikorkeakoulussa ohjaa tieto siitä, että opettajuus on vaativa ala. Opettaja tarvitsee monenlaista teoreettista tietoa, pedagogisia käytännön työkaluja ja lähestymistapoja, mutta ilman ammattitaidon ydintä - elävissä tilanteissa vaikuttavien tekijöiden ymmärrystä, sensitiivisyyttä ja reflektiivistä ajattelua, eivät opettajan tiedot ja taidot käänny tilanteessa sopivaksi toiminnaksi erilaisten ihmisten oppimista tukemaan. Ravintoa pedagogisen ajattelun kasvuun Seuraavien keskeisten näkökulmien kautta olen pohtinut sitä, miten pedagogisen ajattelun kehittymiselle voidaan luoda otollista ympäristöä. Oppimisen kytkeytyminen oppijan aiempiin kokemuksiin ja tietoon Tärkeä vaihe oppimisseikkailun käynnistymistä on kiinnostuksen, uteliaisuuden sekä aiempien aiheeseen liittyvien tietojen ja taitojen tunnistaminen, minkä Kirsti Lonka tuo esiin oivaltavan oppimisen mallissa (Lonka 2015, 224–229). Oppimisessa korostuu usein uusi tieto tai taito ja unohdamme, että meillä on usein ilmiöön liittyvää sekä kokemuksellista että teoreettista tietoa olemassa. Oppiminen on näin ollen myös olemassa olevan tiedon uudelleen järjestäytymistä ja sen voi nähdä käsitysten ja taitojen muutoksena. Ymmärrys ilmiöstä asettuu uuteen järjestykseen, saa lisää ulottuvuutta ja ohjaa uusien kiinnostusten äärelle. Elävä dialogi ja moniäänisyys Oppiminen ulottuu elämässämme kaikkeen ja uteliaan mielen ohjaama uuden tiedon rakentaminen on itseään ruokkiva prosessi (ks. Lonka 2015, 208; Huotilainen 2019, 67–73). Oppimisemme ei ole sidottu johonkin tiettyyn tilanteeseen tai ympäristöön, vaan sitä tapahtuu kaiken aikaa vuorovaikutuksessa muiden kanssa: ihminen yhdistelee, tulkitsee, soveltaa ja etsii jopa tiedostamattaan uusia näkökulmia kiinnostuksensa kohteena olevaan asiaan. Oppimisympäristön tehtävä on tukea tätä prosessia. Usein opettamiseen liittyvänä haasteena on se, että ajattelemme siinä olevan yhden, parhaan tavan toimia, jota etsimme. Pedagogisen ajattelun kehittymisen kannalta tämä voi estää meitä havainnoimasta, mitä kaikkea muuta tilanteeseen liittyy ja miten erilaisilla pedagogisilla valinnoilla navigoidaan erilaisiin maastoihin. Yhteisöön liittyminen Gert Biesta (2013) kuvaa opettajuuteen liittyvää haavoittuvuuden tunnetta. Opettaja, joka ottaa itselleen myös oppijan, jatkuvan ammatillisen kehittymisen ja kanssakulkijan tehtäviä asettaa itsensä alttiiksi ja avoimeksi. Tällaiseen opettajuuteen liittyvä keskeneräisyyden elementti tulee luontevammaksi osaksi ammatillista kuvaamme, kun voimme olla osa yhteisöä. Jo opiskeluaikana voi avata väyliä opettajuuden näkemiselle läpi ammatillisen elämän muovautuvana prosessina. Vuorovaikutuksen ja oppimiseen liittyvien tunteiden ymmärtäminen pedagogiikan ydin myös digiaikana Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikkipedagogiopiskelijoiden musiikin oppiminen ja erityisen tuen tarve -kurssin lähtökohtana on antaa ravintoa pedagogisen ajattelun muokkaamiseen. Tämä auttaa työelämän arjessa eteen tulevissa tilanteissa löytämään sellaisia lähestymistapoja, joilla erilaisten ihmisten merkityksellisiä musiikillisia kokemuksia ja oppimista voi tukea. Kurssia toteuttaessani olen myös kouluttajana lähtenyt oppimisen seikkailulle selvittääkseni, miten pedagogisen ajattelun rakentumista voi tukea digitaalisessa oppimisympäristössä ja millaisia oppimisympäristön ulottuvuuksia siitä jää puuttumaan. Tämä verkkokurssi on osa Digisti yhdessä -hanketta, jossa kehitetään yhteisiä oppimiskokonaisuuksia. Kurssiin osallistuu musiikkipedagogiopiskelijoita myös Tampereen ammattikorkeakoulusta ja yhteistyössä on mukana opettajia TAMKista ja Savoniasta. Kurssin keskeinen lähtökohta oli ajatus siitä, että musiikin opettamisessa kaikki kohtaavat vaikealta tuntuvia tilanteita sekä se, että niiden yhteinen pohdinta ammatillisessa vuorovaikutuksessa kuuluu asiantuntijan työhön, tuo eväitä jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Pohdinta käynnistyi tehtävästä, jossa piti kuvata itse koettu jollakin tavalla pulmallinen opetus- tai oppimistilanne. Lähestyimme näitä haastavia opetustilanteita ja niissä vaikuttavia muuttujia peilaten niitä omiin kokemuksiimme, ajatuksiimme sekä luettuun teoreettiseen materiaaliin. Adobe Connect -verkkoympäristössä tapahtuneiden pienryhmäkeskustelujen keskiössä olevat aidot tilanteet auttoivat kytkeytymään olemassa oleviin kokemuksiin ja ryhmäkeskusteluissa kokemuksellinen ja teoreettinen tieto asettuivat toistensa lomaan. Pyrimme moniääniseen ymmärtämiseen. Näissä edellä kuvatuissa, sekä verkkopohjaisessa Moodle -oppimisympäristössä oppimistehtävien yhteydessä käydyissä pedagogisissa keskusteluissa pidin tärkeänä, että emme yrittäneet etsiä oikeita ratkaisuja, vaan katsoimme tilannetta useista eri näkökulmista käsin kuvitellen monenlaisia vaihtoehtoisia etenemisen tapoja (ks. Huhtinen-Hildén 2017, 394-406; Huhtinen-Hildén & Pitt 2018, 36). Kurssilla opittiin perinteisten kirjallisuus- ja tiedonhankintatehtävien, luentojen, videomateriaalien sekä reflektoinnin lisäksi eläytymällä kuvitteellisiin tilanteisiin. Toisen ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin asetuttiin esimerkiksi eläytymällä kuvitteellisen 6-vuotiaan Pekan musiikinoppimisen maailmaan tai kuvittelemalla hänen opettajansa tuntemuksia opetushetkessä. Opiskelijat kokivat tällaisen tehtävän omaa näkökulmaansa avartavana. Pedagoginen mielikuvaharjoittelu ja dialoginen lähestymistapa auttavat muuttelemaan, soveltamaan, jakamaan, peilaamaan ja muovaamaan käsityksiä opettamisesta ja oppimisesta sekä vuorovaikutuksesta. Nämä laajentavat pedagogisen ajattelumme maastoa. Kokemukset pedagogisesta reflektoinnista tällä kurssilla ovat lisänneet uskoani myös digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen oppimiseen. Yksi tämän verkkokurssin tehtävistä on ollut vuorovaikutuksen ja verkoston rakentaminen myös omaa oppilaitosta laajemmalle. Vaikka kaipaan elävän vuorovaikutuksen tuomaa yhteisöllisyyden tunnetta, vapaampaa liikkumisen ja musiikkikasvatuksen työtapojen kokemuksellista oppimista, on kurssi ollut positiivinen kokemus. Pedagoginen ymmärrys rikastuu dialogissa ja viisaasti käytetty digitaalinen oppimisympäristö yhtenä ulottuvuutena voi tuoda lisää mahdollisuuksia asettua yhteisten pohdintojen ääreen. Lähteet Biesta, G. J. (2013). The beautiful risk of education. London: Routledge. Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava. Huhtinen-Hildén, L. (2017). Elävänä hetkessä. Suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi. Teoksessa A. Lindeberg-Piiroinen & I. Ruokonen (toim.). Musiikki varhaiskasvatuksessa - käsikirja. Helsinki: Classicus, 389-411. Huhtinen-Hildén, L. & Pitt, J. (2018). Taking a Learner-centred Approach to Music Education. Pedagogical Pathways. London: Routledge. Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus. Lisätietoa Digisti yhdessä -hankkeen verkkosivuilta Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea - kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUUn kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä.
Vastaako koulutus sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden haasteisiin?
Oletko miettinyt, miten hoitotyö muuttuu tulevaisuudessa? Millaista monialaista digiosaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta tulevaisuudessa odotetaan? Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan? Hoitotyö vuonna 2050 Minkälaista on hoitotyö vuonna 2050? Hybridihoitajia, robotteja ja tekoälyä (AI), perinteisten hoitajien rinnalla? Puhutaankin perusterveydenhuollon sijaan AI-hyvinvoinnista (AI-HYTE). Toimintaympäristöt jakautuvat erilaisiin virtuaali- ja etäympäristöihin, mitkä ovat rakennettu tekoälyn ja teknologian struktuurille. Työtä tehdään moniammatillisissa tiimeissä, joihin kuuluu mm. sairaanhoitajia, sotenomeja, hytenomeja, AI-nomeja, palvelumuotoilijoita, lääkäreitä, koodareita ja robotteja. Asiakkaiden palvelut tuotetaan yhdessä yrittäjien kanssa ja palvelut muotoutuvat asiakkaiden tarpeiden pohjalta. Terveydenhuollon henkilöstö hyödyntää multiammattilaisten asiantuntijuutta sekä terveyden ja hyvinvoinnin vaikuttavuustietoa. (Sairaanhoitaja 8/2018) Keväällä 2018 Tukholman eHealth- seminaarissa kerrottiin ennuste siitä, missä potilaita hoidetaan kymmenen vuoden kuluttua. Ennusteen mukaan 67 % potilaista hoidetaan missä tahansa eli heidät tavoitetaan mobiilin avulla, 21 % hoidetaan kotona, 11 % sairaalassa ja vain 2 % lääkärin vastaanotolla.Onko meillä tulevaisuudessa tarpeeksi oikeita asioita osaavia terveysalan henkilöitä tuleviin tarpeisiin nähden? (Sairaanhoitaja 8/2018) Asiakkaan rooli passiivisesta aktiiviseksi toimijaksi Suomessa sosiaali- ja terveydenhuolto on tällä hetkellä suurien haasteiden edessä, joihin yhtenä ratkaisuna nähdään digitalisaation hyödyntäminen.Teknologian kiihtyvä kehitys muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa ja sosiaali- ja terveysala muuttuu tämän muutoksen mukana.Tarve palvelujen uudistamiselle ja uusille tuottamistavoille, kuten sähköisten palvelujen käyttöönotolle, on kasvanut, kun väestö ikääntyy, krooniset kansansairaudet lisääntyvät, kansalaisten halu ja tarve ottaa enemmän vastuuta omasta terveydestään kasvaa. Sähköiset terveyspalvelut asiakkaiden käyttöön terveydenhuollossa - Teoriasta käytäntöön Sähköisten palvelujen avulla kansalaiset saavat uusia mahdollisuuksia ja välineitä oman terveytensä ja hyvinvointinsa seurantaan ja ylläpitoon sekä riskien varhaiseen tunnistamiseen ja oikea-aikaiseen palveluun hakeutumiseen. Kansalaisilla on myös halukkuutta ja valmiuksia ottaa käyttöön sähköisiä palveluita https://journal.fi/finjehew/article/view/45253. Digitaalinen kuilu on jatkuvasti kapenemassa, koska yhä iäkkäämmät ihmiset osaavat hyödyntää sähköisiä palveluita ja he ovat aktiivisesti osallisina omassa hoidossaan. Heillä on myös aiempaa paremmat edellytykset osallistua oman palvelunsa suunnitteluun, sen toteutukseen ja palautteen antoon palvelusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut digitalisaation lähtökohdan seuraavasti: ”Digitalisaatio on sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia, että palveluiden sähköistämistä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa jopa radikaalisti toisenlaiseksi tietotekniikan avulla. Käyttäjälähtöisyys on olennainen osa digitalisaatiota. Käyttäjälähtöiset digitaaliset julkiset palvelut ovat myös Suomen kilpailukyvyn edellytys.” Linjausten lähtökohtana ovat hallitusohjelman ”Digitalisoidaan julkiset palvelut” ja ”Digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön luominen” -kärkihankkeiden mukaiset tavoitteet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, VM 2016.) Miten koulutuksella vastataan tulevaisuuden osaamisvaatimuksiin? Sähköisiin palvelumalleihin siirtyminen edellyttää uudenlaista osaamista sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivilta henkilöiltä ja se haastaa koulutuksen vastaamaan muuttuviin osaamisvaatimuksiin. OKM:n rahoittama SOTE-PEDA 24/7-hanke pyrkii antamaan välineitä näihin haasteisiin. Hankkeen yhtenä tavoitteena on sosiaali- ja terveysalan, liiketalouden ja IT- alan opettajien osaamisen ja monialaisen yhteistyön vahvistaminen. Tulevaisuudessa työskentely sosiaali- ja terveysalalla vaatii uudenlaista moniammatillista osaamista ja perinteiset työnkuvat tulevat muuttumaan. Korkeakoulujen digitaaliset oppimisympäristöt Oppimisen uudet vaatimukset Digitaalinen, ympäri vuorokauden käytettävissä oleva oppimisympäristö mahdollistaa ympärivuotisen opiskelun ja opiskelijoille joustavamman opintopolun. Tällainen palvelu luodaan SotePeda 24/7 -hankkeessa. Se mahdollistaa yhteisten, monialaisten opintojen tuottaminen joustavalla nano-oppimisen mallilla. Uudenlainen digitaalinen oppimisympäristö edellyttää entistä suurempaa huomiota pedagogiseen kehittämiseen ja opiskelijoiden ohjaukseen. Opettajien ohjausosaamisen merkitys korostuu, jotta erilaisten opiskelijoiden tarpeet tulevat huomioiduksi. Korkeakouluvisio 2030 Hanketyön tulokset osaksi opetusta Mistä tiedetään, millaista osaamista tulevaisuuden digitalitoituvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan? Muuttuvat työnkuvat tuovat uudenlaisia osaamistarpeita sotealan ammattilaisille; tulevaisuudessa voidaan tarvita jonkun asian syvällistä osaamista tai osaamista yli eri koulutusalojen. Digitaalisuus vaatii uudenlaista pedagogista ajattelua ja opettajalta taitoa uudistaa omaa opetustaan. Opettajan osaamisen kehittyminen mahdollistaa opiskelijoille uusien digitietojen ja -taitojen kehittymisen. Opettaja osaa hyödyntää uusia digitaalisia oppimisympäristöjä sekä käyttää opetuksessaan monialaisen yhteistyön näkökulmia. SotePeda 24/7 -hanke tuottaa digitalisaation edellyttämää osaamista ja kehittää opettajien digipedagogisia taitoja. Hanketyön aikana määritellään ja kuvataan tulevaisuuden osaamistarpeet. Nämä osaamiskuvaukset vaikuttavat eri alojen opetussuunnitelmiin ja niiden pohjalta tuotetaan eri tavoin hyödynnettäviä opintoja ja opintojaksoja opettajille, opiskelijoille sekä täydennyskoulutukseen työelämässä oleville ammattilaisille. Hankkeen pedagogisena viitekehyksenä toimii trialoginen oppimismalli. Re-designing university courses to support collaborative knowledge creation practices SotePeda 24/7 -hankkeessa luodaan yhteinen digisote -osaamismerkkijärjestelmän eri ammattialojen käyttöön. Sen tarkoitus on kuvata opiskelijoille, opettajille sekä työelämän edustajille, mitä alan digitaitovaatimukset ovat. Osaamismerkkejä suorittamalla voi osoittaa, minkätasoinen osaaminen yksilöllä kussakin taidossa on. Hankkeessa tuotetaan myös fasilitoinnin malli opetuksen pedagogiseen kehittämiseen. Lisäksi koulutetaan opettajia palvelumuotoilun periaatteisiin, jotta palvelumuotoilun ajattelu siirtyisi sotepalvelujen kehittämiseen ja tuottamiseen sekä muodostetaan opettajaverkostoja tulosten levittämiseksi ja juurruttamiseksi. http://sotepeda247.fi/hanke/ Kirjoittajat: Tuija Buure työskentelee hoitotyön lehtorina (TtM) Metropolia ammattikorkeakoulun, Terveyden osaamisalueella, sh-tutkinnossa. Hän on osaamisalueen digimentori ja kehittää innovatiivisia digipedagogiikan ratkaisuja opetukseen. Leena Hinkkanen, työskentelee hoitotyön lehtorina (TtM) Metropolia ammattikorkeakoulun, Terveyden osaamisalueella, sh-tutkinnossa. Hän toimii hankkeen projektipäällikkönä ja on kiinnostunut opetuksen kehittämisestä. Leena Rekola, työskentelee TKI-yliopettajana (FT) Metropolia ammattikorkeakoulun, Terveyden osaamisalueella. Hän on viime vuosina toiminut monialaisissa terveyteen, hyvinvointiin ja tuottavuuteen liittyvissä TKI- hankkeissa monenlaisissa rooleissa. Lähteitä Jauhiainen, A. & Sihvo, P. & Ikonen, H. & Rytkönen, P. 2014. Kansalaisilla hyvät valmiudet sähköisiin terveyspalveluihin. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, Vol 6 (2–3), 70–78. Sairaanhoitaja 8.2018. Lehtimäki, T. Digi-tekno-robo-ope, 14 - 15. Sairaanhoitaja 8.2018. Väisänen, L. Tekoäly nousee kaiken keskiöön, 33. Sosiaali-ja terveysministeriö 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali-ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. Verkkodokumentti.
Haaveissa hyvä elämä
Mitä voin sanoa, kun nuoret miehet vailla työ- tai opiskelupaikkaa toteavat yhteiskunnan olevan epäreilu ja liian vaativa? Olen heidän kanssaan osittain samaa mieltä. Puhumme tulevaisuudesta, heidän tulevaisuudestaan. Minun tehtävänäni on auttaa heitä näkemään tulevaisuutensa positiivisena asiana. Tehtävänäni on saada heidät uskomaan, kuinka hyvää heille tekisi löytää paikkansa yhteiskunnasta. Olen opiskellut teorian hyvin ja tiedän, miten suuri merkitys sosiaalisella osallisuudella on yksilön hyvinvoinnille. Mutta jos totta puhutaan, tunnen olevani hiukan heikoilla jäillä. “Miten mä muka jaksan?” Keskustelun jatkuessa käy erittäin selväksi, että oman urapolun löytyminen ei ole mikään ongelma, kyllä he tietävät, mitä haluavat opiskella ja millaista työtä tehdä. Mutta entä sitten, jos jaksaisinkin käydä opinnot loppuun, miten ihmeessä selviäisi työelämästä ja sen vaatimuksista. ”Miks ei vois olla vaikka 3 päivää töitä ja 4 päivää lepoa? Sitten varmaan jaksaisinkin”, toteaa yksi keskustelijoista. Muut yhtyvät kommenttiin myötäillen, juuri noin sen pitäisi mennä, sitten työn tekeminen olisi mahdollista. Kaikkien mielestä rahaa tarvitsee vain sen verran, että pystyy elämään. Tarvittava lepo ja palautumisaika painavat näiden miesten puntarissa paljon enemmän kuin paksu lompakko. He ovat pohtineet näitä asioita paljon, he tuntevat omat voimavaransa eivätkä suostu siihen, että heiltä vaaditaan enempää kuin mitä pystyvät antamaan. Nämä nuoret haluavat, että yhteiskunta rohkaisee ja tukee heitä yksinkertaisen, omiin voimavaroihin mitoitetun, elämän etsimisessä. He haluavat, että heitä ymmärretään, kun he kertovat tarvitsevansa enemmän vapaa-aikaa. Eivät he ole laiskoja ja saamattomia, he tiedostavat itsestään enemmän kuin tuntuvat itsekään ymmärtävän. Ja he unelmoivat hyvästä elämästä. Syrjäytymisen asiantuntijat Syrjäytyneisyyden määrittely ei aina ole aivan yksiselitteistä, vaan siihen liitetään monia erilaisia tekijöitä. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että syrjäytyneet ovat erossa sellaisista toiminnoista, joita yhteiskunta pitää jäsenilleen tarpeellisina. Näistä toiminnoista ansiotyö ja siihen vaadittava koulutus nousevat yleensä esiin tärkeimpinä tilastoihin kirjattavina ja helposti mitattavina tekijöinä. (Myrskylä 2011, 24.) Yhteiskunnan mittareiden mukaan nämä PEILI-hankkeen työpajalla kanssani keskustelevat nuoret ovat siis syrjäytyneitä, tai vähintäänkin syrjäytymisuhan alla, ja heihin on kohdennettava toimia, jotka auttavat heitä kiinnittymään yhteiskuntaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoima, Euroopan sosiaalirahaston tukema PEILI-hanke on yksi osa näitä kohdennettuja toimia. Hankkeen tavoitteena on auttaa nuoria miehiä löytämään suuntaa elämälleen koulutuksen, työn ja sosiaalisten verkostojen kautta. Vastaavanlaisia hankkeita on paljon, ja hyvä niin. Ongelma on laaja ja siihen tarvitaan ratkaisuja. Voi kuitenkin olla, että ratkaisut ovat aivan nenämme alla. Tai oikeastaan suoraan edessämme, tasavertaisina tiimin jäseninä. Siis ne syrjäytymisuhan alla olevat nuoret itse. Mitä jos heidät otettaisiin mukaan hankkeen projektitiimiin kokemusasiantuntijoina, kertomaan mitä pitää tehdä ja minkä pitää muuttua? Mitä jos he olisivat niitä, jotka näyttävät mihin suuntaan hankkeen pitää mennä? Mitä on kokemusasiantuntijuus? Kokemusasiantuntijuus on etenkin terveys- ja sosiaalialalla lähes muodikkaaksi muuttunut toimintamuoto. Se on syntynyt 2000-luvulla ja on ollut keskeisenä käsitteenänä myös sosiaali- ja terveysministeriön kehittämisohjelmissa ja -hankkeissa (esim. KASTE-ohjelmat ja Palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihanke). Menetelmän hyödyt on helppo ymmärtää. Kokemusasiantuntijat voivat tarjota asiakaslähtöisen näkökulman palveluiden kehittämiseen ja tuottamiseen. Samaan aikaan toiminnalla on kokemusasiantuntijalle itselleen voimaannuttava vaikutus, se tuo tiedon siitä, että on tarpeellinen ja hyödyllinen yhteiskunnalle. Toimintamallia hyödynnetään aktiivisesti erilaisissa hankkeissa ja ohjelmissa, mutta se saa samalla osakseen myös aiheellista kritiikkiä. Tuoreessa väitöskirjassa "Making experts-by-experience – Governmental ethnography of participatory initiatives in Finnish social welfare organisations" (Meriluoto 2018) tarkastellaan asiantuntijaksi tekemisen prosessia, sitä miksi osallistujista halutaan kehittää asiantuntijoita ja mitä hyötyä siitä on. Tutkimuksesta selviää, että usein kokemusasiantuntijat eivät itse pääse määrittelemään, millaista on relevantti tieto tai hyödyllinen osallistuminen, vaan he joutuvat mukautumaan toiminnan järjestäjän omiin tavoitteisiin. Tutkimus rohkaisee osallistamistoimintaa toteuttavia tahoja olemaan valmiita haastamaan omia ennakko-oletuksiaan. Kokemusasiantuntijoiden tieto saattaa poiketa siitä, mitä on oletettu, ja kriittistäkin, mutta juuri siksi sitä on tarpeen kuunnella. Osallisuus ja sen hyödyt PEILI-hankkeessa haluamme toimia juuri tästä lähtökohdasta. Haluamme, että työpajoihin osallistuvat nuoret ymmärtävät asiantuntijuutensa merkityksen ja sen, miksi kaikki tieto on tärkeää, se kriittinenkin. Osallisuus on vuorovaikutusta ja kokemus osallisuudesta syntyy silloin, kun ihminen oivaltaa osallistumisen tarjoamat hyödyt. (Leeman & Kuusisto & Hämäläinen 2015.) Palvelumuotoilussa keskeisenä ajatuksena on eri osapuolten osallistaminen yhteisen tuotteen tai palvelun kehittämiseen. Yhteiskehittämisen menetelmää käyttäen voidaan hyvin edistää myös osallisuuden kokemusta. Kun nuori pääsee työpajalla saman pöydän ääreen ammattilaisten kanssa, mietitään esimerkiksi mitä tekijöitä nuoret tarvitsevat syrjäytymisprosessissa muutoshalun heräämiseen millaiset harjoitukset tukisivat parhaiten sosiaalista vahvistamista millaisia ominaisuuksia tekeillä olevassa mobiilisovelluksessa tulisi olla Yhdessä pohtien syntyy vuorovaikutus kuin itsestään. Nuoret näkevät osallistumisensa hyödyn ja saavat vuorovaikutuksen kautta mikrotason kokemuksen osallisuudesta. Mikrotason kokemus tuskin poistaa nuorten tunnetta siitä, että yhteiskunta on liian vaativa ja epäreilu. Se ei poista tunnetta siitä, että tulevaisuus tuntuu liian suurelta palalta haukattavaksi, että omat voimavarat eivät riitä. Vaikka emme pystykään täysin muuttamaan nuorten suhdetta yhteiskuntaan, voimme toivottavasti liikauttaa jotain positiivisemman tulevaisuususkon suuntaan. Voimme osoittaa, että nuorten kokemustiedolla ja mielipiteellä on merkitystä ja näiden avulla voidaan luoda jotain uutta. Jotain, joka palvelee heidän kaltaistensa nuorten tarpeita ehkä paremmin kuin aiemmin luodut mallit. Voimme antaa nuorille mahdollisuuden kokea, miltä tuntuu vaikuttaminen. Hyvästä mikrotason kokemuksesta on helpompi kurottaa suuremmalle tasolle, sinne yhteiskunnan rattaisiin, kuin aivan tyhjästä. ”Elämässä on niinku steppejä”, kuten nuoret sanovat. Askel kerrallaan, pienissä paloissa, on turvallista mennä eteenpäin. Lähteet: Leemann, Lars & Kuusio, Hannamaria & Hämäläinen, Riitta-Maija 2015. Sosiaalinen osallisuus. Sosiaalisen osallisuuden tietopaketti. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana verkossa: <www.thl.fi/sokra.> Myrskylä Pekka 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu. Työ- ja elinkeinoministeriö. Meriluoto, Taina. 2018. Making Experts-by-experience. Governmental Ethnography of Participatory Initiatives in Finnish Social Welfare Organisation. JYU Dissertations. Kirjoittajaesittely Viittä vailla valmis sosionomi Johanna Valkama työskentelee sosiaalialan opiskelija-assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aiemmalta koulutukseltaan Johanna on montessoriohjaaja. Parinkymmenen vuoden työkokemus erityispedagogiikan parissa yhdistettynä sosiaalipedagogiseen lähestymistapaan antaa hyvät valmiudet olla mukana innovoimassa uudenlaisia toimintamalleja sosiaalisen vahvistamisen kentällä.
Pelastuuko printti?
Tarvitseeko Suomen graafinen teollisuus ja sitä lähellä oleva työelämä enää tulevaisuudessa korkeakoulutettuja osaajia? Siirtyvätkö kaikki viestintätarpeemme digitaaliseen ja mobiiliin ympäristöön, vai pitääkö painettu media pintansa? Toteutuuko juuri äskettäin erään pelkästään sähköiseen julkaisemiseen siirtyneen tieteellisen kausijulkaisun ennustus, että kukaties ”joskus tulevaisuudessa parhaat tieteelliset journaalit erottautuvat ilmestymällä myös korkeatasoisina, upeasti taitettuina ja monivärisesti kuvitettuina painotuotteina ja että juuri niitä ei tarvitse lukea ainoastaan päätelaitteelta, virtuaalilaseilla tai hologrammina silmän verkkokalvolta”.[i] Väline on ajassamme tärkeä viesti, ja samoin kuin tutkimus jatkuvasti laajenee, muuntuu ja kehittyy, myös sen välittämiseen löydetään uusia, ihmislähtöisiä ratkaisuja. Onko viisasta luopua painotekniikan AMK-insinöörikoulutuksesta nyt, kun painotekniikoiden kehityksessä vain taivas on kattona? Graafinen tekniikka ja media-ala kohtasivat yhteiskunnassamme aivan ensimmäisenä, jo parikymmentä vuotta sitten, digitalisaation haasteet. Printtimedialle povattiin tuolloin lopun alkua, ja erilaiset alan yritykset - mediatalot, painoalan yritykset - joutuivat miettimään liiketoimintansa perustan kokonaan uudelleen.[ii] Kun painetulla medialla ei tuolloin vaikuttanut nuorten mielestä olevan tulevaisuutta, sen vetovoimaisuus koulutusalana heikkeni ja hakijapaine siirtyi sähköiseen mediatekniikkaan.[iii] Silloisessa digihypen hyökyaallossa graafisen tekniikan insinöörikoulutuksesta luovuttiin Suomessa lähes kokonaan, niin teknisissä yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin. Ainoastaan Metropolia on tarjonnut vankkoja graafisen tekniikan opintoja mediainsinööreiksi opiskeleville, mutta AMK-rahoitusleikkaukset ja opetusministeriön edellyttämät tutkinto-ohjelmien yhdistämiset ovat heikentäneet senkin mahdollisuuksia nyt vakavasti. [iv] Media- ja graafisen tekniikan alat ovat kuitenkin olleet aktiivisia tunnistamaan keskeisiä muutosvoimia, osaamistarpeita ja vaihtoehtoisia skenaarioita, jotta ne menestyisivät muutoksessa. Graafinen teollisuus on edelleen kansantaloudelliselta merkitykseltään suuri, eikä printtimediaa ole kuopattu. Päinvastoin: esimerkiksi digi-, pakkaus- ja etikettipainatuksen osuus on selvässä kasvussa.[v] Graafisen teollisuuden keskuudessa on tällä hetkellä huoli siitä, koulutetaanko Suomeen enää lainkaan alan kehittäjiä ja uusien teknologioiden soveltajia. On vaikea ajatella, ettei paperiteollisuusmaaSuomessa olisi ajanmukaista painotekniikan korkeakoulutusta. Se kuitenkin edellyttää, että ala houkuttelee nuoria ja he rohkenevat hakeutua insinööriopintojen pariin. Korkeakouluopintoja pitää myös olla tarjolla, jotta ala saa uusia soveltajia ja kehittäjiä palvelukseensa.[vi] Digitaalisuus, erilaiset hybridipainatuksen tekniikat, älypainaminen, ekologiset ja kierrätettävät materiaalit, värinhallinta, painotuotteiden nopeusvaatimukset ja painamiseen liittyvät alati uudistuvat teknologiat edellyttävät, että ammatillisen koulutuksen lisäksi mediainsinööriopiskelijoilla on vähintään sivuainekokonaisuuden verran valinnaisia graafisen tekniikan opintojaksoja. Kun alan insinöörikoulutus uhkaa loppua Suomesta, korkeakoulutuksen uudistus- ja resurssipaineissa myös graafisen tekniikan tarjonnalle tarvitaan näin ollen uusi visio ja suunta. Näihin kysymyksiin paneutuu Metropoliassa Media-alan tutkimussäätiön ja Åkerlundin säätiön apurahojen turvin syksyllä 2018 käynnistynyt GRAAFI-niminen esiselvityshanke. Siinä kartoitetaan graafisen tekniikan korkeakoulutuksen tulevaisuuden näkymiä sekä sitä, miten ja missä laajuudessa insinööritason koulutus kannattaa käytännössä toteuttaa. GRAAFI-hanke käynnistyi benchmarking-matkalla maailman johtavaan alan korkeakouluun Hochschule der Medien, joka sijaitsee Stuttgartissa. Metropolian edustajat otettiin lämpimästi vastaan ja heille räätälöitiin usean päivän mittainen vierailuohjelma, sillä korkeakoulujen välillä on ollut hyvät yhteistyösuhteet jo pitkään.[vii] Printtimedian kehittämisohjelma on myös HdM:ssä erittäin ajankohtainen, ja sattumalta sen suunnittelijan, professori Volker Jansenin työparina on suomalainen koordinaattori Laura Ryhänen korkeakoulun kansainvälisistä palveluista. “Print is not dead” -työnimellä kulkeva uusi kansainvälinen BA-ohjelma HdM:ssä tukee ajatusta vastaavasta myös Metropoliassa - ehkäpä parhaimmillaan yhteisiä moduleita HdM:n kanssa sisältäen. Professori Jansenin laaja luento “Unplugged, peering into the Future - The Changing World of Print Media” oli vierailuohjelmassa piste i:n päällä, sillä se vahvisti Metropolian olevan ajan tasalla printtimedian kehitystrendeistä. Hochschule der Medien on panostanut korkeatasoisiin painoalan oppimisympäristöihin ja huippulaitteisiin. Tutustuminen professori Günter Hübnerin johdolla HdM:n painotekniikan monipuolisiin ja korkeatasoisiin oppimisympäristöihin sekä maan johtavien yritysten korkeakoulun käyttöön lahjoittamiin huippukoneisiin, -laitteisiin ja -laboratorioihin oli suuri elämys. Suomessa voimavarat ovat ymmärrettävästi niukemmat kuin 80 miljoonan asukkaan Saksassa. Ajatuksena on silti, että aiempaakin tiiviimpi yhteistyö sekä maamme media- ja painotalojen että kansainvälisten korkeakoulujen kanssa nostavat graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen Metropoliassa uuteen kukoistukseen. GRAAFI-hankkeen toimenpiteinä järjestettävien asiantuntijatyöpajojen, opinnäytetöiden ja keskustelujen tulokset kootaan esiselvitysraporttiin, jonka odotetaan valmistuvan kesäkuussa 2019. Tuloksia käytetään graafisen alan uudenlaisen koulutuksen suunnitteluun, rahoituksen hakemiseen, yritysyhteistyön rakentamiseen sekä alan koulutustulevaisuuden varmistamiseen. Lähteet: [i] Ranta-Meyer, Tuire, Tianen Milla ja Wahlfors Laura 2018. Painetun Musiikin vuosikymmenet 1971−2018. Pääkirjoitus Musiikki-lehdessä (48): 3-4. [ii] Inkinen, Sami 2012. Väline on viesti? Huomioita viestintätutkimuksesta, uusista medioista ja aikalaiskulttuurin muutoksesta. Teoksessa Välineiden viesti: kun perinteinen ja uusi media kohtaavat. Juhlakirja professori Tarmo Malmbergin kunniaksi. Toim. Maria Eronen ja Simo Pienmäki. Vaasan yliopiston julkaisuja. Tutkimuksia 300. Vaasa: Vaasan yliopisto. [iii]Jässi, Erik 2016. Mihin katosi paperin ja graafisen alan arvostus Suomessa? Blogi-kirjoitus, Papyrus Finland Oy. Verkkolähde [tark. 10.3.2019) http://www.papyrus.com/fiFI/article/50000036/Blogi_Suomessa_on_maailman_parasta_paperiosaamista_mutta_mihin_katosi_graafisen_alan_arvostus.htm; [iv] Syrjälä, Laura 2017. Miten alan osaajia koulutetaan vai koulutetaanko? Print & Media 8. [v] Krogell, Lasse 2017. Graafinen teollisuus Suomessa. Tilannekatsaus helmikuu 2017. https://www.graafinenteollisuus.fi/files/669/Graafinen_ala_2-2017.pdf; Graafinen Teollisuus ry. https://www.graafinenteollisuus.fi/index.phtml?s=6 [vi] Taipale-Lehto, Ulla ja Timo Bergman 2013. Graafisen teollisuuden osaamistarveraportti. Opetushallitus: Raportit ja selvitykset 13. Verkkolähde [tark. 12.3.2019] http://www.oph.fi/download/154583_graafisen_teollisuuden_osaamistarveraportti.pdf [vi] Hochschule für Medien, Stuttgart. Korkeakoulun kotisivut https://www.hdm-stuttgart.de/ sekä paino- ja mediatekniikan tutkinto-ohjelman sivut https://www.hdm-stuttgart.de/studieninteressierte/studium/bachelor/steckbrief?sgang_ID=550037; Future of Print Media -BA-ohjelma ks. https://www.hdm-stuttgart.de/pmt/about/discover/printMedia Hanketyöryhmä: GRAAFI on työelämälähtöinen projekti, jota vetävät lehtori, mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri ja johtaja Tuire Ranta-Meyer. Hanke luo opinnäytetöiden, työpajojen ja asiantuntijahaastattelujen avulla alaa varten tiekartan. Esiselvitykseen liittyy kaksi mediatekniikan opinnäytetyötä: Natalia Alam tekee kysely- ja haastattelututkimusta alan korkeakoulutuksen osaamistarpeista ja koulutuksen toteuttamismuotoihin liittyvistä toiveista yhteistyössä mm. Graafinen teollisuus ry:n ja Helsingin graafisen klubin kanssa; Lauri Lehto tekee vertailevaa tutkimusta graafisen alan tunnettujen huippukorkeakoulun opetussuunnitelmista ja niiden nykyisistä painopisteistä. Opinnäytetöiden ohjaajana toimii Spännärin lisäksi yliopettaja Pentti Viluksela. Lisätietoja hankkeesta Tuire Ranta-Meyer, tuire.ranta-meyer@metropolia.fi sekä hankkeesta että Metropolian graafisen tekniikan koulutuksesta Toni Spännäri, toni.spannari@metropolia.fi.
Yritystoiminnan kehittäminen vaatii vuorovaikutusta
Parhaimmillaan yritysten kehittäminen on sellaista, jossa henkilöstö kytketään toiminnan kehittämiseen. Suunniteltu kehittämisprosessi aikatauluineen on onnistumisen edellytys (vrt. Gröhn & Rekola 2017, 51). Pienissä yrityksissä yhden henkilön puuttuminen heijastuu arkeen ja myös kehittämisprosessin aikatauluun. Yrittäjän ja johdon sitoutuminen kehittämiseen on tärkeää, sillä mahdollistetaan henkilöstölähtöiset ratkaisut. Johdon tulee tietää, mihin henkilöstö kehittämisessä keskittyy. Samoin henkilöstön tulee tietää, että johto on sitoutunut kehittämistyöhön ja sen tuloksiin. Kun tuottavuuden ratkaisuja kehitetään arkilähtöisesti, yritysten kehittämisessä näkyy käytännönläheisyys, systemaattisuus ja kokonaisvaltainen tuottavuuskäsitys. Silloin henkilöstö nähdään tuottavuuden voimavarana ja niin, että henkilöstö kykenee itse kehittämään tuottavuutta ja pystyy siitä kommunikoimaan. Samoin henkilöstö pystyy poistamaan työnsä kuormitustekijöitä, jotka heikentävät tuottavuutta ja siksi yrityksissä korostetaan ratkaisukeskeistä näkemystä tuottavuuden parantamiseen. Yritykset kehittävät toimintaansa tiukassa aikataulussa Kehittäminen pienissä yrityksissä on aikataulutettava oikein. Tärkeää on henkilöstön äänen kuuluminen. Yritysten kehittämisen voimavarana on vuorovaikutus. Se nähdään vahvana moniulotteisena tietoperustaisena k äsitteenä, jonka rinnakkaiskäsitteet ovat kommunikaatio, keskustelu ja dialogi (vrt Kolehmainen, Paldanius & Vehkaperä (2017) Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla. 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon EAKR -hankkeessa -artikkelissaan. Markkinointisuunnitelmat, toimintasuunnitelmat ja sujuva rekrytointi lisäävät tuottavuutta Pienissä yrityksissä kehittämisprosessi liittyy arkisiin markkinointi- ja toimintasuunnitelmien päivittämiseen ja henkilöstöprosessien kehittämiseen. Kehittämisen tuloksena yrityksen markkinointisuunnitelma ja toimintasuunnitelma päivitetään. Nämä nähdään tulevaisuudessa niin tärkeänä, että henkilöstö sitoutetaan suunnitelmien sisällön tuntemiseen ja kehittämiseen. Samoin yritysten kotisivujen päivittämisessä on havaittu henkilöstölähtöisyyden tuovan lisäarvoa. Yritys voi pohtia, millaiset ovat kotisivut, jossa henkilöstöllä “on hyvä olla” ja miten tuo vaikutelma välittyy kotisivuilta. Yrityksen toimintasuunnitelman rakentamisessa henkilöstölähtöisyys tuo kilpailuetua. Henkilöstö saa vaikuttaa asiakkaille suunnattuihin uusiin tuotteisiin, markkinointiin ja erilaisiin yrityksen kamppanjapäiviin aikatauluineen. Tuloksena työntekijät markkinoivat ja tuottavat sisältöä mielellään työnantajayrityksensä sosiaalisen median kanaviin, kun henkilöstölle on annettu tilaa kehittää. Rekrytointiprosessin kehittäminen perehdytyksineen ja lomakkeineen on yrityksille elintärkeää. Henkilöstön vaihtuminen on luonnollinen osa organisaatioiden elämää, mutta henkilöstö kantaa huolta siitä, ”viihtyykö uusi työntekijä meillä ja miten hänen sitoutumistaan organisaatioon voisi lisätä?” Entä sopiiko uusi työntekijä ”meidän yrityskulttuuriin”? Saisiko henkilöstö osallistua rekrytointiin? Rekrytointiin liittyviä loppuhaastatteluja voi pitää tärkeänä, samoin sitä, että uudella työntekijällä tulisi olla oma ”perehdytysmentor”, jolta kysyä tarvittaessa. Sosiaalistunut yrityskulttuuri ja yhteinen työpaikkakokous lisäävät tuottavuutta Tuottavasti moninainen -hankkeessa tuottavuuden tuloksia on kehitetty ratkaisukeskeisellä tuottavuuden mallilla. Palautteiden perusteella kehittämisprosessin tuloksena yritysten toimintakulttuuri on sosiaalistunut, kehittämistyön palautteiden perusteella voimavaroiksi on koettu hyvä työyhteisö ja hyvät asiakkaat. Tämä on heijastunut yrityksen tuotteisiin, palveluun ja asiakkaisiin, sillä ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”. Sosiaalinen yrityskulttuuri luo arvoa asiakkaalle (vrt. Hesapro 2013). Kehittämisprosessin päätteeksi yrityksissä on katsottu toimintaympäristöön ja tulevaisuuden kehittämiskohteisiin. Kehittämisen tulokset ovat olleet hyvin yksinkertaisia: yhteinen kuukausittainen työpaikkakokous, josta ei haluta enää tulevaisuudessa luopua. Työpaikkakokousten on nähty varmistavan sosiaalistunutta kulttuuria. Tuloksia yrittäjän näkökulmasta Kehittämisen tuloksena on ollut yrittäjän näkeminen itsensä kehittämisen voimavarana. Palautteiden perusteella yrittäjät ovat nähneet itsensä tärkeäksi osaksi kehittämistä ja työpajat ovat olleet tehokas kehittämistapa, mutta siitä ”olisi saanut enemmän irti, jos olisi itsekin panostanut prosessiin enemmän”. Yrittäjän mielestä kehittämisen näkökulma on ollut henkilöstölähtöisyys, joka on toteutunut. Ratkaisukeskeinen tuottavuuden malli tulosten takana Hankkeemme aikana yrityksissä ulkopuolisina kehittäjinä toimiessamme emme ole tarjonneet vastauksia, vaan yritysten työntekijät itse tuottavat korjausta vaativat ratkaisut. Näin parannamme laatua, työhyvinvointia ja työn tehokkuutta. Ratkaisukeskeisessä tuottavuuden mallissa seuraavilla kysymyksillä on ollut merkitystä yrityksen tuottavuuden kehittämisessä: - Tulenko työntekijänä kuulluksi kehittämistilaisuuksissa? - Saanko hyödyntää asiantuntijuuttani työssäni? Saanko kehittää tuottavuutta hyödyntäen omaa asiantuntijuuttani? - Tuleeko ääneni kuulluksi tuottavuutta edistävissä ratkaisujen kehittämisessä? Sellainen yritys on tuottava, joka pitää huolta joka päivä tuottavuudesta ja työhyvinvoinnista. Silloin ei jouduta saneeraamaan tai vähentämään henkilöstöä. Tällainen yritys näkee henkilöstön ja henkilöstön edustajat toimintatapojen ja kehittämisen voimavarana. Tuottavuus ja työhyvinvointi kulkevat käsi kädessä. (Tanskanen 2013, 5.) Lähteet: Hesapro (For safe, healthy and productive workplaces) 2013. The link between productivity and health and safety at work. Background research paper. Life Long Learning Programme. Luettu 20.2.2019 Gröhn, I & Rekola 2017 (toim). Tuliko Onni puun takaa? Yhteistoiminnallisesti työhyvinvointia ja tuottavuutta kehittämässä metsä- ja sote-alalla. Kolehmainen, S-L., Paldanius, M. & Vehkaperä, U. (2017) Artikkeli. Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa. Turpeinen, Juha-Matti (toim.): Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja? 11. Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Oulussa: Artikkelikirja. Oulun yliopiston oppimateriaalia, E6. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun Yliopisto. Tampere: Juvenes Print. p 286-310. ISBN 978-952-62-1789-5 (PDF), ISSN 1457-3555. Saatavilla www-muodossa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526217895.pdf Tanskanen, R. 2013. Menestyvä työpaikka - tuottavuus ja työhyvinvointi. Työturvallisuukeskus. ---- Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Metropolian Tuottavasti moninainen -hanke järjestää yrityksille verkostoitumistilaisuuksia, kuten 28.3.2019 “Kaikki on mahdollista? - Näkökulmia yrityksen kehittymiseen. https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/tuottavasti-moninainen/
Asiantuntijan ja organisaation osaaminen kehittyy hanketyössä
Metropolian toiminta maahanmuuton vastuukorkeakouluna käynnistyi vuonna 2016 SIMHE (Supporting immigrants in Higher Education in Finland) -palveluita (1) tarjoamalla. Toiminta käynnistyi jälkikäteen arvioiden hyvinkin ketterästi - alkuvuoden rahoituspäätöksestä ensimmäiseen osaamisen tunnistamisen pilottiin ei mennyt kuin muutama kuukausi (2). Ymmärsimme nopeasti, että opetus-ja kulttuuriministeriön SIMHE-tominnalle asettaman tavoitteen ohjata korkeakoulukelpoisia ja korkeakoulutettuja maahanmuuttajia tarkoituksenmukaisille koulutus- ja urapoluille lisäksi, meidän tulisi luoda aivan uuden tyyppisiä koulutuspolkuja yhdessä maahanmuuton eri toimijatahojen kanssa (3). Metropolian strategisena tavoitteena on olla osaamisen rohkea uudistaja ja tulevaisuuden aktiivinen rakentaja (4). Myös toimintamme maahanmuuton vastuukorkeakouluna on kehittynyt strategiseen kehittämiseen opetus-ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen ja Euroopan rakennerahoituksen (ESR) myöntämien erillisrahoitusten kautta. SIMHE hankesalkussamme onkin tänä päivänä useita hankkeita, joilla pyrimme tuottamaan erilaisia ratkaisuja ja palveluja maahanmuuttajien kotoutumisen liittyviin oleviin haasteisiin (5). Strategiseen kehittämiseen osallistuu koko organisaatio Kolme vuotta SIMHE-toimintamme käynnistymisestä on aika analysoida tekijöitä, jotka ovat edistäneet ja olleet vahvuuksina maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan kehittämistyössä. Yksi menestystekijä nousee yli muiden – kehittämistyöhön on osallistunut koko Metropolia. Olemme saaneet ylimmän johdon tuen lisäksi mukaan asiantuntijoitamme eri puolilta Metropoliaa ja myös opiskelijat lähes 17 000 opiskelijayhteisöstämme ovat antaneet panoksensa toimintaamme (6). Olemme yhdessä oppineet valtavan paljon. TKI-työ tarjoaa mahdollisuuden oman osaamisen kehittämiseen Osana maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan kehittämistä ja SIMHE- palveluiden järjestämistä tehty tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on lisännyt asiantuntijoiden osaamista. Omaa osaamisen kehittymistäni erityisesti projektijohtamisen näkökulmasta voisin kuvata SIMHE -kontekstiin seuraavasti: S- syvennä laaja-alaista ymmärrystä ja tavoitetta tekemiselle, selitä itsellesi ja muille miksi, mitä, miten ja milloin tulisi tehdä. Muista ennen kaikkea sitkeys matkallasi eteenpäin kohti päämäärää I- ideoi, innovoi, innostu ja innosta ei vaan erikseen sovituissa työpajoissa vaan vaikka lumitöitä tehdessä, ruuhkassa ajellessa, laiturin nokassa - pidä mieli avoimena M- mieti, motivoidu ja motivoi merkityksellisistä asioista, tarinoista- jaksat eteenpäin, kun huomaat jo mitä kaikkea on saatu aikaan ja mitä se itse kullekin myös henkilökohtaisesti tarkoittaa H- hehkuta kaikkia niitä hyviä juttuja mitä vastaan on tullut - samalla jaat tietoa, osaamista ja kehitettyjä hyviä käytäntöjä myös muille. Hukuta siis suomalainen vaatimattomuus ja jaa rohkeasti aikaansaannokset. E- ennakoi tulevaa ja edistä ymmärrystäsi niin megatrendeistä kuin yksittäisistä pienistä merkeistä mitä haistat arjessa eteenpäin puurtaessasi, Etene yhdessä älä erikseen Lähteet SIMHE-Metropolia. N.d. Saatavissa osoitteessa: https://www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/simhe/, lainattu 7.2.2019 Stenberg, H. 2016. Koulutettujen maahanmuuttajien osaamista tunnistamassa. N.d. Saatavissa osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/montamuuttujaa/2016/05/10/koulutettujen-maahanmuuttajien-osaamista-tunnistamassa/ Stenberg, H., Autero, M. & Ala-Nikkola, E.. Osaamisella ei ole rajoja. Vastuukorkeakoulutoiminta maahanmuuttajien integraation tukena Suomessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja 2018 Metropolian strategia 2017-2020. N.d. Saatavissa osoitteessa: https://www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/strategia-2017-2020/, lainattu 7.2.2019 Stenberg, H.2017. Suomeen kotouttamisen palapeliä kehitetään verkostoissa. N.d. Saatavissa osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/montamuuttujaa/2018/11/28/suomeen-kotouttamisen-palapelia-kootaan-verkostoissa/ Opiskelijoiden innovaatioprojekti. N.d. saatavissa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=GONyvKoareM&feature=youtu.be, lainattu 7.2.2019 Kirjoittaja KM Heidi Stenberg toimii Metropoliassa maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ( SIMHE) projektijohtajana. Heidi on kotouttamisen, oppimisen, osaamisen, digitalisaation, hyvinvoinnin ja johtamisen ilmiöistä kiinnostunut kehittäjä. Mottona Heidillä työssään asiantuntijana ja esimiehenä on - innostu ja innosta!
Sakko, pakko, rokotus vai rokko?
“Rokottamatta jättäminen aiheuttaa vaaraa muille”. “Vanhempien päätöstä tulee kunnioittaa”. “Rokotusta ei ole syytä aikaistaa”... Tämän kaltaiset sanomalehtien otsikot kertovat viime aikoina rokottamisen ympärillä käydystä kiivaasta keskustelusta. Ponnen siihen antoi joulun alla Luodon kunnassa esikouluikäisellä rokottamattomalla lapsella todettu tuhkarokko. Myös muutamia muita tuhkarokon tartuntatapauksia on diagnosoitu sen jälkeen mm. Espoossa, Kotkassa, Porvoossa ja Järvenpäässä. Avaamme tässä blogikirjoituksessa terveydenhuoltoalan ammattilaisten näkemyksiä rokottamisesta sekä sitä, miten hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoiden koulutuksessa vastataan rokotustietoisuuden lisäämiseen. Mitä tapahtuu, jos et rokotuta itseäsi ja perhettäsi Miksi rokottaminen on tärkeää? Mitä tapahtuu, jos ei suojaa itseään ja perhettään rokotuksilla? Voit sairastua kyseiseen tautiin tai infektioon ja sairastuttaa muita. Voit saada myös ikäviä jälkitauteja. Yleisiä jälkitauteja ovat välikorvan tulehdus ja keuhkokuume. Jälkitauti on myös esimerkiksi sikotaudin jälkeinen kivestulehdus, joka hoitamattomana saattaa johtaa lapsettomuuteen. Tuhkarokon vakavin jälkitauti on harvinainen aivokuume, joka voi johtaa kuolemaan. Raskauden aikana sairastettu vihurirokko voi vaurioittaa sikiötä, aiheuttamalla kuulovaurion, sydänvian tai näkö- ja kehitysvammaisuutta. Laumasuoja syntyy, kun riittävä määrä ihmisiä on rokotettu tietyllä rokotteella. Tuhkarokkoa vastaan laumasuoja syntyy vasta, kun yli 95% yhteisön väestöstä on rokotettu. Laumasuojan tarkoitus on suojata henkilöitä, jotka terveydellisistä syistä eivät voi ottaa rokotussuojaa. Kansallisista rokotusohjelmista sekä rokotustiedon välittämisestä ja lisääntymisestä huolimatta rokotuskriittisyys on viime vuosina lisääntynyt Euroopassa, myös Suomessa. Tähän vaikuttavat muun muussa tietämättömyys, maailmankuva, poliittiset mielipiteet ja ideologiat (Launis 2013). Asia on vakava. Vaikka vain suhteellisen pieni osa ihmisistä vastustaa rokotuksia, yhä suurempi osa epäröi rokotusten ottamista. WHO on julkistanut vuodelle 2019 kymmenen globaalia terveysuhkaa, joista rokotuksiin epäröivästi suhtautuminen (vaccine hesitancy) on yksi. Muita terveysuhkia ovat mm. influenssa, HIV ja ebola (WHO 2019). Tartuntatautilain 1227 /2016 tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja, niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Terveydenhuollon henkilökunnan työskennellessä paikassa, jossa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita, saa vain erityisestä syystä käyttää henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja (Tartuntatautilaki 1227/2016). Rokottaminen yhteiskunnallisena ratkaisuna Rokotukset ovat Suomessa vapaaehtoisia ja niitä tarjotaan maksuttomasti lapsille ja perheille osana julkista terveydenhuoltojärjestelmää. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää kuntien järjestämästä yleisestä rokotusohjelmasta ja Tartuntalain 1227/2016 mukaan kunnan vastaavat rokotusten käytännön järjestelyistä. Noudattamalla kansallista rokotusohjelmaa voidaan saavuttaa suuria kustannussäästöjä ja suojata väestöä vakavilta tartuntataudeilta ja infektioilta. Maailmasta on rokottamalla hävitetty mm. isorokko, ja Suomesta on pystytty rokottamalla hävittämään kokonaan tai lähes kokonaan joitakin tartuntatauteja, kuten polio, sikotauti ja kurkkumätä (THL 2016). Kun yksittäisiä tautitapauksia on ilmaantunut, ne ovat lähinnä olleet matkailijoiden tuomia ”tuliaisia” maista, joissa kyseisiä tauteja esiintyy. Vuonna 2017 Euroopassa todettiin nelinkertainen määrä tuhkarokkotapauksia aiempiin vuosiin verrattuna (WHO 2018). Euroopan tautikeskus ECDC (European Centre for Disease Prevention and Control) on raportoinut tuhkarokkotapausten lisääntymisestä ja tautien aiheuttamista kuolemista alhaisen rokotuskattavuuden maissa. Näitä maita ovat erityisesti Italia, Kreikka, Saksa, Ranska ja Romania (ECDC 2017, ECDC 2018). Yleisesti ottaen rokotuskattavuus on Suomessa hyvä. Kuitenkin tietyillä alueilla tuhkarokko-rokotuskattavuus on liian alhainen, mikä helposti johtaa tuhkarokkoepidemiaan, sillä kattavuus ei saa laskea alle 95%. Pohjanmaalla on alhainen (91,8%) rokotuskattavuus, erityisesti Pietarsaaressa (THL 2018, Helsingin Sanomat 1.12.2018). Viime vuosina Suomessa on ollut muutamia tuhkarokkotapauksia: vuonna 2016 kaksi henkilöä ja kesällä 2017 pieni epidemia, jolloin tartunta oli saatu Italian matkalta (THL 2017a, 2017 b). Influenssarokotuskattavuus on Suomessa jonkin verran noussut, mutta on edelleen alhainen. Erityisesti ikääntyneiden (65 vuotta täyttäneiden) ja pienten lasten influenssarokotuskattavuus tulisi saada nousuun. Myös terveydenhuoltoalan henkilöstön ja alan opiskelijoiden rokotuskattavuus on monin paikoin Suomessa ja maailmalla alhainen. Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön ja ensihoidon tutkintojen opiskelijoille tehtiin opinnäytetyönä keväällä 2018 kysely kausi-influenssarokotukseen suhtautumisesta. Kysely lähetettiin kaikille kirjoilla oleville opiskelijoille (n=1808). Vastauksia saatiin 229. Näiden vastaajien influenssa-rokotuskattavuus oli 80% (Leppänen ym. 2018). Lukua voidaan pitää erittäin hyvänä, vaikka parantamisen varaa vielä onkin. Suomessa ja useimmissa maissa rokotusten ottaminen on vapaaehtoista. Joissakin maissa, esimerkiksi Italiassa, lapset eivät voi mennä esimerkiksi päivähoitoon tai kouluun, jos rokotukset eivät ole voimassa. Joissakin maissa on annettu sakkoja, kun rokotuksista on kieltäydytty. USA:ssa äiti sai ehdollisen vankeusrangaistuksen, kun ei vienyt perheen lasta rokotettavaksi (yhteishuoltajuus) ja lapsi sairastui. Suomessa rokotusasetuksen §48 terveysalan henkilöstön rokotussuojauksesta on aiheuttanut kohun. Asetus astui voimaan 1.3.2018. Lakia on tulkittu myös väärin ja henkilöstöä on jopa uhattu irtisanomisilla. Pakkorokotusta ei kuitenkaan Suomessa ole. Joissakin tapauksissa influenssarokotus on kuitenkin välttämätön, esimerkiksi teho-osastoilla, vastasyntyneiden kanssa työskennellessä sekä paikoissa, joissa hoidetaan syöpätauteja ja immuunipuutostiloja (Sairaanhoitaja 7/2018). Terveysalan ammattilaisten rokotusosaamisen kehittämistä Terveysalan opiskelijoiden ja työelämässä olevien rokottajien rokotusosaamisen vahvistaminen on erittäin tärkeää. Ohjausmenetelmillä, perusteluilla ja näyttöön perustuvalla tiedolla, samoin kuin rokottajan ”suosituksilla” on suuri merkitys siihen, ottaako asiakas rokotuksen vai ei. Suomen ammattikorkeakouluissa on käytössä digitaalinen Valtakunnallinen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus (RKK, 3op), jota Metropolia koordinoi. RKK on kehitetty Metropolian, Diakonia- ja Turun ammattikorkeakoulujen ja THL:n yhteistyönä. RKK kuuluu hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoiden opintoihin. Sitä tarjotaan myös täydennyskoulutuksena terveydenhuollon ammattilaisille. Metropolia Ammattikorkeakoulu on osallisena Erasmus + Strategic Partnerships for Higher Education -hankkeessa (EDUVAC – Educating Vaccination Competence). EDUVAC-hankkeen tarkoituksena on kehittää englanninkielinen verkkokurssi rokotusosaamisesta terveydenhuoltoalan opiskelijoiden rokotusosaamisen vahvistamiseksi. Kolmivuotiseen hankkeeseen osallistuu viisi korkeakoulua Suomesta, Kreikasta, Slovakiasta, Espanjasta ja Italiasta. Hankkeen aikana tuotetaan kolmen opintopisteen verkkokurssi sekä kaksi intensiivikurssia, kumpikin kaksi opintopistettä. Tavoitteena on tuottaa kaikille avoin verkkokurssi, jossa teemoina ovat rokottamisen perustietojen lisäksi eri-ikäisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden ohjaaminen, maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rokottaminen, sekä rokotusvastaiset ryhmät ja asiakkaat, jotka epäröivät rokotusten ottamista. Intensiivikurssin aikana opiskelijat osallistuvat verkko-opetusmateriaalin tuottamiseen ja arvioimiseen. Hankkeen lopullisena tavoitteena on rokotuskattavuuden lisääntyminen Euroopassa ja asiallinen ja hyvä terveydenhuollon asiantuntijoiden antama rokotusneuvonta. Siten rokottamiseen ei enää toivottavasti tarvittaisi missään maassa sakkoa eikä pakkoa. Lähteet: ECDC 2017. Epidemiological update: Measles – monitoring European outbreaks, 15 September 2017 (online). ECDC 2018. Surveillance Report: Measles and rubella surveillance- 2017 (online). Helsingin Sanomat. Uutiset. Tuhkarokon riski säikäytti. A 6-7. Launis, V. 2013. Tieto vai ”mutu” rokotuspäätöksen pohjana? Duodecim 129 (22), 2413-2419. Leppänen J & Rautiainen R & Weckström E 2018. Health care students’ attitudes and self-assessment of knowledge regarding seasonal influenza vaccination. Opinnäytetyö. Metropolia Amk. Tartuntatautilaki 1227/2016. Annettu 21.12.2016. Luettavissa sähköisesti https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161227 THL 2016. Miksi rokotuksia tarvitaan? Hyödyt ja haitat. Verkkodokumentti. THL 2017 a. Euroopan tuhkarokkoepidemia heijastuu myös Suomeen (online) THL 2017 b. MPR-tautien esiintyvyys Suomessa 2016 (online) Sairaanhoitaja 7/2019 WHO 2018. Europe observes a 4-fold increase in measles cases in 2017 compared to previous years. Luettavissa sähköisesti http://www.euro.who.int/en/media-centre/sections/press-releases/2018/europe-observes-a-4-fold-increase-in-measles-cases-in-2017-compared-to-previous-year WHO 2018. Measles. Key facts. Luettavissa sähköisesti https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/measles WHO 2019. Ten threats to global health. Luettavissa sähköisesti https://www.who.int/emergencies/ten-threats-to-global-health-in-2019 Kirjoittajat Anne Nikula työskentelee lehtorina Terveys -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori, sairaanhoidon opettaja, terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja. Väitöskirjatutkimus Vaccination Competence - the concept and evaluation julkaistiin 2011. Anne Nikula toimii Metropoliassa Valtakunnallisen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus -verkoston ja toimikunnan puheenjohtajana ja kansainvälisen EDUVAC -hankkeen projektipäällikkönä. Hän työskentelee TKI- ja rokotusosaamisen opintojen parissa ja on toiminut vuosia useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hän on toiminut vuosien ajan erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainvälisyys ja kulttuuriset asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään.
Hoitotyön opiskelijat tutkittu: motivaatio kohdillaan, jaksaminen ei
Oletko miettinyt, edistääkö hoitotyön opiskelu opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia? Ovatko hoitotyön opiskelijoiden elämäntavat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla? Toteuttavatko hoitotyön opiskelijat teoriassa opittuja terveellisiä elämäntapoja omassa elämässään? Uupumusriski kasvussa opiskelijoilla Hoitotyön opiskelijoille terveyden edistäminen ja terveyskäyttäytyminen ovat koulutuksen keskeisiä sisältöjä. Opiskelijat toimivat tulevassa ammatissaan roolimalleina, ohjaavat ja motivoivat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa terveyden edistämiseksi. (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Opiskelijan opiskelu- ja elämäntilanne ovat muuttuneet, joten ajantasaista tietoa opiskelijoiden terveyskäyttäytymisestä ja elämäntilanteesta opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan. Suomalaisessa opiskelijabarometrissa (2014) todetaan, että tietoa opiskelijoiden asemasta ja hyvinvoinnista tarvitaan näyttöönperustuvan koulutuspolitiikan sekä koulutuspalvelujen kehittämisen perustaksi. Naiset kokevat yleisemmin opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden murehtiminen on tavallista. Osa opiskelijoista kokee opintoihin liittyvän työmäärän liian suureksi. Yleisintä tämä on naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Uupumusriskissä olevien opiskelijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Yli puolet opiskelijoista kokee opiskelun hyvin merkitykselliseksi ja ovat innostuneita. Osa opiskelijoista inspiroituu opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa kokee vain joka kymmenes. Opiskelijoiden opiskelukykyä arvioitaessa haasteellisimmiksi osa-alueiksi nousevat ajankäyttö ja elämänhallinta. Vain noin puolet opiskelijoista kokee käyttävänsä ajan tehokkaasti opiskeluun. Puolelle opiskelijoista opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia. (Villa 2016) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on hyvät tiedot terveyttä edistävästä terveyskäyttäytymisestä, mutta he eivät omassa elämässä toimi tämän tiedon mukaisesti. Terveyskäyttäytymisessä hoitotyön opiskelijoilla on todettu puutteita liikunnassa, ravitsemuksessa ja stressin hallinnassa. Erityisesti liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset ovat hyvin opiskelijoiden tiedossa, mutta kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi opiskelijat, jotka tupakoivat ja käyttävät alkoholia, ruokailevat useammin epäsäännöllisesti eivätkä kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen. (Özcankar, Kartal, Mert, Güldal 2015) Sosiaalista tukea ja sosiaalisia suhteita kuvaavista tekijöistä erityisesti yksinäisyys, keskustelutuen puute ja lähipiirin pienuus sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin (Villa 2016). Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opiskelun hallinnan tunteen muodostumista tutkittaessa (Hautakangas 2017) havaittiin, että kun opiskelijalla on tunne opintojen hallinnasta, sisältyy siihen: myönteinen asenne opiskeluinto sosiaaliset suhteet tasapainoinen arki hyvinvoinnista huolehtiminen Opintojen hallitsemattomuuden tunteeseen liittyy: opiskelu-uupumus heikentynyt fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi elämänhallintaongelmat Opetuksen sekä elämän siirtyminen enenevässä määrin verkkoon on johtanut siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän lähikontaktissa tapahtuvaa opetusta ja vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Näin esimerkiksi opiskelijan opiskeluryhmältään ja opettajalta saama tuki on vähentynyt. Metropolian tutkimushankkeessa Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja motivaatio tarkoituksena on ollut kartoittaa opiskelijoiden elämäntapaa, terveyttä ja elämäntilannetta sekä motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä interventioita ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja opiskelun keskeytymisen ehkäisemiseksi. Miten Metropolian hoitotyön opiskelijat voivat? Metropolia Ammattikorkeakoulu on Suomen suurin sosiaali-ja terveysalan kouluttaja, jonka tutkintoon johtavissa koulutuksissa opiskelee vuosittain 16 400 henkilöä, joista sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa 4900. Hoitotyötä opiskelee 1333 opiskelijaa. E-lomakkeella kerättyyn kyselyymme vastasi 202 hoitotyön opiskelijaa. Kysely lähetettiin 400:lle hoitotyön opiskelijalle elo-syyskuussa 2018. Vastaajista yli puolet oli 18-27 vuotiaita. Perinteisesti hoitotyön opiskelijoista suurin osa on naisia, miehiä vastaajista oli vain 12%. Elämäntapaa kartoitettaessa kysyttiin alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, tupakointia, ruokailutottumuksia sekä sosiaalisessa mediassa päivittäin käytettyä aikaa. Terveyttä ja elämäntilannetta kartoitimme kysymällä arviointia fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, taloudellisesta ja opiskelu- ja työtilanteesta sekä ihmissuhteista. Alkoholi, muut päihteet ja tupakointi Hoitotyön opiskelijoiden alkoholin käyttö ei kokonaisuutena vaikuta huolestuttavalta. Opiskelijat eivät käytä alkoholia päivittäin ja viidesosa kuvasi olevansa täysin raittiita. Opiskelijoiden alkoholin käyttö vaikutti opiskelijaelämään liittyvältä. Kyselymme perusteella ei voida arvioida nautitun alkoholin määrää ja juomisen humalahakuisuutta. Muita päihteitä ei juuri käytetty. Muutama opiskelija kuvasi kuitenkin käyttävänsä muita päihteitä kuin alkoholia päivittäin tai yhdestä kolmeen kertaan viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Tämä on hoitoalalla huolestuttavaa. Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa. Vastaajista suurin osa ei ollut tupakoinut koskaan. Ruokailu, liikunta ja painonhallinta Opiskelu on vaikuttanut opiskelijoiden ruokailutottumuksiin vähän. Opiskelu oli muuttanut niitä terveellisemmiksi kolmasosalla, mutta kolmasosalla paino oli lisääntynyt. Painon lisääntyminen liittynee opiskelulle ominaiseen istuvaan elämäntapaan. Opiskelijoista liikkuu päivittäin alle puolet. Kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaa viidesosa vastaajista. Vaikka liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on tunnettu, niin sairaanhoitajaopiskelijat harrastavat liikuntaa terveyssuosituksia vähemmän. Sometus Suurin osa hoitotyön opiskelijoista käyttää aika suhteellisen vähän sosiaalisessa mediassa, alle tunnista kolmeen tuntiin. Neljästä kahdeksan tuntia aikaa sosiaalisessa mediassa päivän aikana käyttää neljäsosa vastaajista. Sosiaalinen media ei hallitse opiskelijoiden ajankäyttöä, mutta opiskelijoilta ei kysytty, miten paljon he käyttävät aikaa verkossa opiskeluun. Se on viime vuosina lisääntynyt ammattikorkeakouluopetuksessa. Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi Opiskelutilanne koetaan pääsääntöisesti erittäin hyväksi tai hyväksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaajien kokemus omasta fyysisestä terveydestään on melko heikko. Tyydyttäväksi fyysisen terveytensä arvioi kaksi kolmasosaa ja huonoksi yksi kolmasosa. Sen sijaan mielenterveytensä kokee erittäin hyväksi tai hyväksi kaksi kolmasosaa. Taloudellinen tilanne Opiskelijat arvioivat taloudellisen tilanteensa selkeästi kuormittavaksi. Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioi kaksi kolmasosaa opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista tekee töitä satunnaisesti ja vakituisessa palkkatyössä on 15%. Ihmissuhteet Opiskelijat kokevat saaneensa hyvin sosiaalista tukea. Vastaajista kolme neljäsosaa kokee saavansa tukea erinomaisesti tai hyvin. Kuitenkin vastaajista yksi neljännes kokee saavansa sosiaalista tukea vain tyydyttävästi, huonosti tai erittäin huonosti. Vanhemmilta tukea saa lähes kaikki opiskelijat ja sisaruksilta tukea koki saaneensa kaksi kolmasosaa. Tukea saadaan myös läheisiltä ystäviltä. Sen sijaan opettajilta opiskelijat kokevat saavansa sosiaalista tukea vain vähän (12% opiskelijoista), mikä herättää kysymyksiä ammattikorkeakoulussa, jossa on opiskelijaohjauksessa tutoropettajajärjestelmä. Jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojen suunnittelua ohjaava opettaja. Kokemusta voi selittää myös se, että teoriaopetus on vahvasti siirtynyt verkkoon. Lisäksi sosiaalisen tuen käsite saattaa olla epäselvä. Huonosti sosiaalista tukea saavien opiskelijoiden tunnistaminen ja saattaminen opiskelijatukipalvelujen piiriin on keskeistä. Tämä vaatii uudenlaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelun ja oppimisen tukemisessa sekä opiskelijapalveluissa. Tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on riski opiskelun keskeytymiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen. Koska opiskelu on entistä enemmän itsenäistä ja verkossa tehtävää, jää osa opiskelijoista ilman riittävää opiskelijaryhmän tukea ja sosiaalista verkostoa. Mikä motivoi hoitotyön koulutukseen Avoimella kysymyksellä kartoitimme opiskelijoiden motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä, mahdollisuus tehdä konkreettista hyvä. Opiskelijat kokevat iloa ja voimaantuvat toisten auttamisesta. Osa vastaajista kokee hoitotyön ainoaksi ammatti vaihtoehdoksi ja motivaationsa hoitotyöhön kutsumukseksi. Hoitotyö koetaan motivoivaksi ammatiksi ja professioksi. Vahvuutena on työllistymisen varmuus sekä kiinnostava ja inspiroiva työ. Tärkeänä koetaan työn merkityksellisyys itselle ja yhteiskunnalle. Pienellä osalla motivaatio on koetuksella opiskelun aikana vaativaksi koetun korkeakoulumaisen opiskelun vuoksi. "Onko suutarin lapsella kenkiä?” Saamiemme tulosten ja aikaisempien tutkimusten pohjalta herää kysymys, miksi hoitotyön opiskelu ei välttämättä edistä opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Opiskelijoiden liikunta- ja ruokailutottumukset sekä päihteiden käyttö eivät kaikkien opiskelijoiden kohdalla noudata terveyssuosituksia. Vaikka huumaavien aineiden käyttö on vähäistä, se on huolestuttavaa ammatissa, jossa lääkkeiden ja huumaavien aineiden saatavuus on mahdollista. Huumavia-aineita käyttävien opiskelijoiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen käyttöön opiskelun aikana on haaste niin koulutukselle kuin työelämälle. Opiskelijoiden kokemus huonosta fyysisestä terveydestään on yllättävän suuri. Tämä edellyttää jatkoselvityksiä, koska emme kysyneet syitä huonon fyysisen terveyden kokemukselle. Huonoa fyysisen terveyden kokemusta voi selittää se, että osa opiskelijoista harrastaa liikuntaa suosituksia vähemmän ja ruokailutottumukset eivät ole kaikilla terveelliset. Positiivista tuloksissa on, että suurin osa opiskelijat kokee mielenterveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Toisaalta joukko opiskelijoita kokee saavansa sosiaalista tukea liian vähän, joka on uhka hyvinvoinnille. Hoitotyön opiskelijoiden kokemus fyysisestä terveydestä ja hyvinvoinnista ei poikkea muista opiskelijoista eikä koululaisista. Näyttää siltä, että liikunnan vähäisyys ja huonot ravitsemustottumukset siirtyvät lapsuudesta opiskeluaikaan eivätkä merkittävästi parane sairaanhoitajakoulutuksessa. Osa opiskelijoista käyttää aikaa sosiaalisessa mediassa vähän.Mietittäessä keinoja opiskelijoiden sosiaalisen tuen lisäämiseen, on tärkeää tunnistaa monipuolisia menetelmiä, jotta kaikki opiskelijat tavoitetaan, myös ne, jotka eivät koe sosiaalista mediaa itselleen luonnolliseksi kanssakäymisen keinoksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että korkeakouluopiskelijoista naiset kokevat miehiä yleisemmin opiskelu-uupumusta. Hoitotyön opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Tämän lisäksi hoitotyö on henkisesti vaativaa, joten on syytä pohtia, tarvitaanko hoitotyön opiskelussa uupumuksen tunnistamisen ja ehkäisyn välineitä sekä interventioita enemmän kuin muissa koulutuksissa. Lähteitä: Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing >Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Hautakangas, S. 2017. Hoitotyön opiskelijoiden näkemykset hallinnan tunteen muodostumisesta opiskelussa. Pro-gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kurt, A.S. 2015. The Relationship between Healthy Lifestyle Behaviors and Health Locus of Control among Nursing and Midwifery Students. American Journal of Nursing Research. Vol. 3(2), 36-40. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542. Kirjoittajat: Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus-ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.
Innovaatioista yrittäjyyteen
Korkeakoululähtöiseen yrittäjyyteen liitetään monesti mielikuvia, jotka vievät ajatukset nopeisiin voittoihin, erilaisilla areenoilla pidettyihin pitchauksiin, aggressiviiseen kasvuun ja enkelisijoittajiin. Muodikkaissa mielikuvissa unohtuu, että useimmiten merkittävämmät rahoittajat kiinnostuvat vasta sitten, kun yrityksen kannattavasta toiminnasta on olemassa jotakin näyttöä vähintään parin vuoden ajalta. Väliin mahtuu paljon kovaa työtä ja todennäköisesti myös epäonnistumisia. Joulukuussa 2018 julkaistiin Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFI ry:n sekä Suomen Yrittäjät ry:n yhteistyönä toteutetut korkeakoulujen yhteiset yrittäjyyssuositukset. Suosituksissa korostetaan yrittäjyysasennetta ja -valmiutta, korkeakoulujen tukea uuden yritystoiminnan syntymisessä mutta myös yrittäjyyden uudistumisen merkitystä. Myös esimerkiksi mahdollisuus kokeilukulttuurien kehittymiseen korkeakouluissa nostetaan tärkeäksi. Kaiken korkeakoululähtöisen yrittäjyyden ei tarvitse olla hämmentävän eksoottista pöhinää tai säkenöivällä tavalla uutta ja nopeaa. Maltillisetkin tavoitteet, kuten vakaa ja tasainen kasvu voivat olla arvokkaita. Toimiva yritys voi olla vaikkapa uudistettu palvelu, sinänsä jotakin tuiki tavallista, jossa jokin asia vain on toteutettu aiempaa tai kilpailijoita paremmin. Yrittäjämäistä asennetta taas voi hyödyntää opinnoissa, työssä ja arjessa, vaikka ei ryhtyisikään yrittäjäksi. Toimiakseen yrityksen on joka tapauksessa tehtävä kannattavaa liiketoimintaa. Sen tuotteiden on oltava kunnossa. Jos tarjolla oleva asia on asiakkaalle hankalasti hahmotettava, toiminta vaikeutuu. Ei siis kannata oikaista ja suin päin rakentaa yrittäjyyttä keskeneräisen tuotteen tai suunnitelman varaan. Toisaalta loputon hiominenkaan ei ole välttämätöntä tai aina edes tarpeen: monesti ulostulo, kokeilut, ja tuotteen testaaminen asiakasta kuunnellen auttavat jatkokehityksessä ja oikean suunnan löytämisessä. Korkeakoululähtöinen yritys voi perustua myös opintojen yhteydessä kehitettyyn asiaan. Metropolian kaikille tutkinto-opiskelijoille pakollinen innovaatioprojekti MINNO esimerkiksi tuottaa vuosittain satoja projektituloksia, joista monet voisivat olla uuden yritystoiminnan ituja. Myös korkeakoulujen TKI-hankkeissa syntyy paljon uutta, joka ei välttämättä kuulu hankkeen fokukseen mutta on hyödynnettävissä. On mahdollista, että arvokasta tulosaineistoa, jopa keksintöjä voi jäädä hyllyille pölyttymään, koska niiden kehittäjät eivät ole huomanneet tuloksen merkityksellisyyttä. Yrittäjyyden opintoihin tulisikin liittää entistä enemmän innovaatioiden tunnistamiseen liittyvää opetusta ja käyttämätön ylijäämä tuloksia saada paremmin saataville. Omistajanvaihdos voi olla hyvä vaihtoehto aloittaa yrittäjyys. Esimerkiksi hyvinvointialoilla on lähivuosina jäämässä tuhansia yrityksiä ilman jatkajaa, kun omistaja jää pois työelämästä. Jo toimiva yritys valmiine osaajineen ja asiakkaineen on vähemmän riskialtis lähtökohta, kuin aivan uuden yrityksen perustaminen. Omistajanvaihdos edellyttää molemmilta osapuolilta, luopuvalta ja jatkavalta yrittäjältä kärsivällisyyttä ja joustavuutta, jotta vaihdos sujuu mahdollisimman kitkattomasti. Tiimiytyminen kannattaa Yksin ei välttämättä kannata ryhtyä yrittäjäksi. Varsin tavallinen ajatus nimittäin on, että opintojen yhteydessä on syntynyt jokin idea tai tuote, ja sen ympärille opiskelija haluaa perustaa yhden hengen yrityksen, joka sitten valmistaisi ja markkinoisi kyseistä tuotetta. Ellei kyseessä ole pienimuotoinen ammatinharjoittaminen, vaikkapa jokin käsityö -tai taideteollisuuden toiminta tai palvelu, tällainen malli ei ole asiakkaiden silmissä uskottavaa, eikä pitkän päälle edes kannattavaa. Tuloksena on helposti yrittäjän väsähtäminen ja toiminnan hiipuminen. Kaikkien alojen erikoisosaajia kun ei ole. Monasti on kannattavampaa pyrkiä rakentamaan tiimi, jossa on mahdollisimman monipuolista osaamista. Yrittäjyyttä suunnittelevien opiskelijoiden kannattaa hyödyntää jo opiskeluaikanaan korkeakoulussa tarjolla oleva monipuolinen tuki: oman alan yrittäjyyteen liittyvät opinnot, innovaatiopalvelut ja kiihdyttämötoiminta. Samalla voi etsiä sopivia jäseniä tiimiin, kehittää ideaansa ja hahmottaa, mitä edellytyksiä ja vahvuuksia itsellä on ryhtyä yrittäjäksi. Metropolian yrityskiihdyttämön Turbiinin 10 Week Sprint -ohjelma on yksi varteenotettava vaihtoehto yrittäjyyttä suunnitteleville. Kymmenen intensiivisen viikon aikana kenellä tahansa korkeakouluopiskelijalla on mahdollisuus työstää omaa ideaansa asiantuntijoiden kanssa työpajoissa ja kehittää ideasta liiketoimintaa. Syksyllä 2018 10 Week Sprint pilotoitiin myös hyvinvointialojen opiskelijoiden kanssa ja tulokset olivat erittäin hyviä: ”Kaikki osallistujat kokivat tärkeänä sen, että yrittäjyysosaaminen vahvistui. Opiskelijat saivat yritysideaansa tai omaa jo olemassa olevaa yritystään kehitettyä reilusti eteenpäin,” lehtori Ulla Vehkaperä Metropoliasta toteaa, ja kannustaakin eri alojen opiskelijoita osallistumaan Sprinttiin.[1] Yrityksen perustamisen tueksi on lisäksi tarjolla erinomainen kaupunkien ja kuntien palveluiden tukiverkosto, esimerkiksi Helsingissä toimii NewCo-yrityskeskus, joka antaa koulutus- ja neuvontapalveluita yrittäjyyden eri vaiheissa. Hyvä valmistautuminen kantaa pitkälle Kaikki yritystoiminta edellyttää epävarmuuden sietämistä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja johdonmukaista työskentelyä yhden päämäärän saavuttamiseksi. Oikoteitä ei ole. Korkeakoulu voi kuitenkin olla mukana, ja varmistaa, että kun vauhdinotto alkaa, on ponnahduslauta riittävän pitkä, jotta hyppy tuntemattomaan varmasti onnistuu. Ratkaisevat askeleet on jokaisen otettava kuitenkin itse. Alkavia yrityksiä ei voida hautoa loppumattomiin: hautomoista ei saa tulla hautaamoita. Hyvin tuettu yritys, jolla on toimiva idea ja määrätietoinen ja motivoitunut tiimi, uskaltaa ottaa vauhtia ja hypätä pelottomasti. [1] Lisää Sprint-kokemuksia voit lukea Anna Puustelli-Pitkäsen ja Hannes Jesarin blogista Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
XR cMOOC on yhteistoiminnallisen oppimisen virtuaalinen kohtauspaikka
Uudet teknologiat ja niiden mahdollisuudet ovat usein hahmottomia muille kuin teknologia-alojen osaajille. Creathon, Teknoboost ja Helsinki XR Center (www.helsinkixrcenter.fi) kehittävät verkostoyhteistyönä toimintamallia, jolla ymmärrystä uusista teknologioista voidaan helposti, kustannustehokkaasti ja avoimesti luoda ja jakaa muillekin kuin teknologia-alojen ammattilaisille ja opiskelijoille oppilaitosrajat ja -asteet ylittäen. Pilottina Metropolia ja Omnia tuottavat verkkopohjaisen oppimiskokonaisuuden XR:stä (virtuaali-, lisätty ja sekoitettu todellisuus). Kyseessä on toisaalta tutkintotavoitteisen opiskelun osa, toisaalta avoin koko kansan tutustumismahdollisuus XR:n maailmaan, mahdollisuuksiin ja rajoituksiin. Se palvelee sekä teknologia-alojen oppijoiden ja työntekijöiden osaamisen päivittymistä että yleistä yhteiskunnallista kansalaisten ja kuluttajien digitrendeissä kiinni pysymistä. Oppimiskokonaisuus tuotetaan laaja-alaisesti mm. alan kotimaisten yritysten ja opiskelijoiden kanssa, ja työssä on mukana FIVR ry (https://fivr.fi/). Tavoitteena on, että projektiin tulevat mukaan myös esimerkiksi kirjastojen pajat niin, että XR-verkkokurssin osallistujat voivat tutustua uuteen teknologiaan silloinkin, kun heillä ei ole mahdollisuutta siihen töissä tai opiskelupaikassa. Palvelumuotoiluprosessina kehittämistyö on siis toisaalta käyttäjälähtöistä: opiskelijoita on mukana kehittämässä ja testaamassa. Toisaalta kehittämisprosessi on myös toimijalähtöinen: mukaan materiaalien tuotantoon kutsutaan myös yrityksiä. Yritykset hyötyvät osallistumisestaan saamalla näkyvyyttä ja kontakteja opiskelijoihin. Taustatyönä on kartoitettu hyviä käytäntöjä mm. Reaktorin ja Helsingin yliopiston Elements of AI- opintojaksosta (ks. https://course.elementsofai.com/). Lisäksi on selvitetty MOOCien teknologioita ja oppimisfilosofioita. MOOC (Massive Open Online Course, Massiivinen avoin verkkokurssi) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, johon pääsääntöisesti kaikilla on vapaa pääsy (ks. mm. Kaplan & Haenlein, 2016). Nyt kehitteillä oleva XR-oppimiskokonaisuus on muodoltaan joustava cMOOC (connective massive open online course). Digitaalisen maailman avoimuuden pedagogiikan ratkaisut, kuten cMOOCit painottavat verkostoitumista ja osallistujien omaa sisällöntuotantoa. cMOOCeilla on erilainen koulutusfilosofia kuin esim. xMOOCeilla (ks. Bates, 2014: MOOCien vertailua >> https://www.tonybates.ca/2014/10/13/comparing-xmoocs-and-cmoocs-philosophy-and-practice/). Avoimuuden pedagogiikan (Bell, 2017; Cronin, 2017; Hegarty, 2015; Wiley, 2013) erilaiset näkemykset painottavat instituutioista vapautumista, informaalia oppimista missä ja milloin vain ja yhteisöllistä luomista ja jakamista. Esimerkiksi Downes (2014) erottaa neljä cMOOCien kehittämisen periaatetta. Opiskelijoiden autonomia. Opiskelijalla on valta päättää, mitä sisältöjä ja taitoja hän haluaa oppia. Oppiminen on yksilöllistä ja siksi sisältö ei noudata sellaisenaan muodollista opetussuunnitelmaa. Diversiteetti. Työkalut ovat monimuotoisia, osallistujat kaikki erilaisia, aikaisempi osaaminen kaikilla erilaista, sisältö muokkautuu opiskelijan tarpeen mukaan. Interaktiivisuus. Oppiminen on yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista, osallistujat pystyvät kommunikoimaan keskenään, oppiminen on yhteistoiminnallista uuden tiedon luomista. Avoimuus. Vapaa pääsy, creative commons -lisensointi, avoin toiminta ja arviointi. Oppimista ei käsitetä pelkästään tiedon tai taidon siirtona eksperteiltä noviiseille, vaan myös osaamisen jakamisena ja uuden kehittelynä osallistujien kesken. (vrt. mm. Paavola ym. 2004; Hakkarainen ym. 2004). cMOOCit käyttävät hyödykseen sosiaalisia medioita ja niiden filosofiaa sekä osallistuvien opiskelijoiden käyttökokemusta niistä. Lisäksi cMOOCit käyttävät hyödyksi osallistujalähtöistä sisällöntuotantoa ja hajautettua kommunikointia. (Bates, 2014a, b.) XR cMOOCissa osallistujat eri aloilta ovat mahdollisimman aktiivisessa kehittäjäroolissa ja kohtaavat toisensa oppimisympäristössä. Osallistua voi itsenäisesti tai vaikka sulautetusti osittain oppilaitoksen järjestämien oppituntien tai pajojen kautta. 360 videot, interaktiot ja linkit erilaisiin kokeiltaviin demoihin ja valmiisiin XR-tuotteisiin ovat keskeisessä roolissa. Myös osallistujien omat linkit ja tuotokset rikastavat ja päivittävät kurssia. Kurssin sisältöjen avoimuuden lähtökohtana on CC BY-SA (4.0) lisensiointi. Tavoitteena on, että Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijat voivat testata kurssin sisältöä ja rakennetta jo huhtikuun 2019 alkupuolella. Suomenkielinen kokonaisuus on valmis syyslukukaudella 2019 ja tarjolla kaikille kiinnostuneille kentän ammattilaisille, opiskelijoille ja kadunmiehille. Projektista vastaavat: Metropolia AMK: Laura-Maija Hero, Creathon (ESR) kehityshanke (www.metropolia.fi/creathon), laura-maija . hero @ metropolia . fi Omnia: Esko Lius, Teknoboost / teknologia-alojen kehittämisen strategiahanke, esko . lius @ omnia . fi Creathonia rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamiseksi. Lähteet Bates, T. (A.W.) (2014a). What is a MOOC? https://tonybates.wpengine.com/2014/10/12/what-is-a-mooc/. Luettu 15.1.2019. Bates, T. (A.W.) (2014b). Teaching in a Digital Age. Guidelines for designing teaching and learning. https://opentextbc.ca/teachinginadigitalage/ Luettu 15.1.2019. Bell, S. (2017). From OER to Open Pedagogy: Next Frontier in Learning. EDvice Exchange hosted by the Center for the Advancement of Teaching, Temple University. https://teaching.temple.edu/edvice-exchange/2017/01/oer-open-pedagogy-next-frontier-learning. Luettu 5.1.2019. Chauhan, A. (2014). Massive Open Online Courses (MOOCS): Emerging Trends in Assessment and Accreditation. Digital Education Review, 25, 7-18. Cronin, C. (2017). Opening up Open Pedagogy. http://catherinecronin.net/research/opening-up-open-pedagogy/ Luettu 5.1.2019. Downes, S. (2014) The MOOC of One, presentation at INTED 2014, Valencia, Spain, International Academy of Technology, Education and Development (IATED). https://www.downes.ca/cgi-bin/page.cgi?presentation=336 Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S., & Lehtinen, E. (2004). Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Amsterdam: Elsevier. Hegarty, B. (2015). Attributes of Open Pedagogy: A Model for Using Open Educational Resources. Educational technology, 4. https://www.printfriendly.com/p/g/5fpZHj Luettu 2.1.2019 Kaplan, A. M. & Haenlein, M. (2016). Higher education and the digital revolution: About MOOCs, SPOCs, social media, and the Cookie Monster, Business Horizons, 59(4). 441-450. https://doi.org/10.1016/j.bushor.2016.03.008 Paavola, S., Lipponen, L. & Hakkarainen, K. (2004). Models of innovative knowledge communities and three metaphors of learning. Review of Educational Research, 74(4), 557–576. https://doi:10.3102/00346543074004557 Wiley, D. (2013). What is Open Pedagogy? Iterating toward openness. https://opencontent.org/blog/archives/2975. Luettu 5.1.2019.
Yhdessä yrittäjämäiseen ekosysteemiin 3AMK:ssa
Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian strateginen liittouma (3AMK) käynnistyi 1.1.2017 yhtenä tavoitteena edistää 3AMK:in, opiskelijoiden ja henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia. Blogissa kerromme 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen -tiiminä tekemästämme kehittämistyöstä henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien edistämiseksi ja edistäen samalla yrittäjyyden ekosysteemiä pääkaupunkiseudulla. Vuorovaikutuksella yrittäjämäiseen ekosysteemiin Vuorovaikutus on moniulotteinen ja laaja tietoperustainen käsite, jonka rinnakkaiskäsitteet ovat kommunikaatio, keskustelu ja dialogi. Vuorovaikutus on systeeminen ja esiintyy yksilöiden ja ryhmien välillä sekä laajasti verkostoissa ja ekosysteemissä. Moninaisuutta ovat avanneet Kolehmainen, Paldanius & Vehkaperä (2017) Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla. 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon EAKR -hankkeessa -artikkelissaan. Kehittämistyömme taustalla ovat klusteri ja arvoverkkoajatukset sekä yrittäjyyden ekosysteemin rakentaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys julkisista yrityspalveluista paljasti koordinoimattoman yrityspalvelujen kentän, jossa ekosysteemiselle kehittämiselle, toimijoiden välisten rajapintojen sekä työnjakojen selkeyttämiselle on tilaus. (Pekkala ym., 2016). Pääkaupunkiseudulla on tarjolla julkisia yrityspalveluja, joiden monisyinen palveluvalikoima on vaikeasti hahmotettavissa ja hallittavissa. Ammattikorkeakoulujen rooli yrittäjyyden edistäminen osana laajempaa yrittäjyyden ekosysteemiä onkin vahvasti kehittäjän ja verkostoijan rooli. Pienille- ja keskisuurille yrityksille tehdyn tutkimuksen mukaan korkeakoulut eivät ole hyödyntäneet yritysyhteistyötä voimavarana. Yritykset toivoisivat, että korkeakoulut kehittäisivät tapojaan viestiä nykyistä paremmin toiminnastaan ja yrityksille tarjoamistaan yhteistyömahdollisuuksista sekä panostaisivat yhteistyön rakentamiseen monimuotoisten yritystarpeiden kehittämiseksi (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ym, 2018b). Ekosysteemit dynaamisia ja kontekstiin reagoivia Salmisen ja Mikkelän (2016) Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina -julkaisussa yrittäjäekosysteemit hahmotetaan siltana innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien välille. Ekosysteemisen politiikan tulisi olla kokonaisuudet hahmottavaa, vuorovaikutussuhteiden sekä toimijoiden välisten rajapintojen yhteensovittavaa ja muuttuviin kontekstuaalisiin tilanteisiin reagoivaa. Julkisilta toimijoiltakin edellytetään moderneja toimintamalleja, työkaluja ja kyvykkyyksiä sekä epävarmuuden sietoa. Toimivan ekosysteemin rakentaminen vaatii systeemijohtajuutta, systeemin kokonaisuuden hahmottamista, monipuolisia arviointikäytänteitä sekä kykyä siirtyä vanhojen ongelmien ratkaisemisesta uuden yhteisen tulevaisuuden luomiseen (co-creation) (Salminen ja Mikkelä, 2016, 6). Opettajilta ja tiimeiltä tämä edellyttää itsensä johtajuutta, irrottautumista vanhoista malleista, vastuun jakamista, monitasoista vuorovaikutusta ja ketterää kehittämistä. Uusissa Korkeakoulujen yrittäjyyssuosituksissa nähdään kolme keskeistä kehittämisaluetta: 1. yrittäjyysasenne ja -valmiudet, 2. uusi yrittäjyys ja 3. uudistuva yrittäjyys (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ym. 2018a). Yrittäjyysasenne ja -valmiudet luovat pohjaa kahdelle jälkimmäiselle. Oppimisen omistajuudella, avoimella jakamisella, tiimi-, kumppanuus- ja verkostoyhteistyöllä sekä ketterällä, innovatiivisella kokeilukulttuurilla synnytetään uutta, parannetaan ja korjataan vanhaa sekä pidetään yritykset elinvoimaisina. Vuorovaikutteiset pajat henkilöstön kehittämisessä 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien tiimimme kehitti 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia vuonna 2018 kahdella työpajalla henkilöstölle ja opiskelijoille. Näissä molemmissa oli mukana noin 20 osallistujaa. Samalla kartoitettiin henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia ja kehittämistarpeita. Tässä kehittämisessä vuorovaikutus muiden yrittäjyyden ekosysteemin toimijoiden nousi kehittämisen tavoitteeksi. Korkeakouluissa yrittäjyyden opettajat puurtavat yksin tehden päällekkäistä työtä. Verkostoituminen nousi keskeisenä kehittämiskohteena. Samoja alueen yrittäjiä kuormitetaan, eikä tiedetä toisten tapahtumista ja tarjonnasta. Kehittämistä on myös tiimiopettajuudessa, tiedon jakamisessa ja yhteisessä tekemisessä. Aina kun on yrittäjyyden äärellä kohtaamista, vahvistuu yrittäjyyshenki. Tarvitaan substanssiosaamisen kehittämistä, yritysvierailuja, tiimivalmennusta ja -opettajuutta, projektioppimista sekä opettajavaihtoa. Suurin osa näistä toiveista liittyy vuorovaikutukseen muiden tahojen kanssa. 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien tiimi on toiminut vuoden ja olemme lisänneet amk:in HRD -henkilöstön ja yrittäjyyden ekosysteemitoimijoiden kanssa yhteistyötä. Työpajojen tuloksena havaittiin opettajien ja opiskelijoiden positiivisen asenteen merkitys osaamisen kehittämiseen. Positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan ja sitä kautta yrittäjämäinen ote vahvistaa yrittäjyysopettajien työtä, joka välittyy opiskelijoille. Yrittäjämäinen opettaja on inspiroiva, kannustava, hyvä kuuntelija, innostunut ja ennakkoluuloton toimija. Hän kannustaa kokeilemaan muistaen konkretian merkityksen. Positiivista asenne vahvistuu vuorovaikutuksessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Koulutustilaisuudet ekosysteemin edistäjinä Ekosysteemiä vahvistettiin kolmella koulutustilaisuudella vuonna 2018: Eikö motivaatio riitä? – Keskity toimeenpanoon, 9.10. Haaga-Heliassa Pasilassa sekä PBL-Valmennus: Opettaja työelämätaitojen vauhdittajana 7.11. ja 30.11.2018. Näiden markkinointiin tiimi ja HR-henkilöstö osallistuvat ammattikorkeakouluissa. Kolmen AMK:n tavoitteena on tulevaisuudessa kehittää henkilöstönsä fasilitointi- ja valmennustaitoja. Nämä taidot liittyvät läheisesti yrittäjyyteen, yritysideoiden sparraamiseen, yhteiskehittämiseen ja tiimityön fasilitointiin. 3AMK-yhteistyössä on tarkoitus järjestää kesällä 2019 opiskelijoille 10 Days 100 Challenges –innovaatiohaasteohjelma, johon tarvitaan tiimityön fasilitoinnin osaajia. Myös työpajoissa opiskelijat toivoivat vuorovaikutusta ja henkilökohtaisia tapaamisia. Ekosysteemin edistämistä sosiaalisessa mediassa Työpajojen jatkoksi avasimme oman 3AMK henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien LinkedIn-ryhmän keskustelun luomiseksi ja yhteisen kehittämistyön jatkamiseksi. Sisällöntuottajina toimivat kaikki yrittäjyysasiantuntijat. Laurea on avannut Opiskelijakauppa.fi -oppimisympäristön, jossa opiskelijat voivat harjoitella liiketoimintaa. Alustalla on tarkoitus myös tiedottaa yrittäjyyteen liittyvistä ekosysteemin tapahtumista sekä kursseista. Kehittämistyömme vahvisti pääkaupunkiseudun kolmen ammattikorkeakoulun (3AMK), Laurean, Metropolian ja Haaga-Helian tavoitetta henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien vahvistamisessa osana laajempaa ekosysteemiä. Yhteisesti jaettu työkulttuuri ja yrittäjyyden ekosysteemin tuki opettajan yrittäjäidentiteetin vahvistajana on tulevaisuutta. Samoja kehittämiskohteita löytyy Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset 2018 julkaista ja sen pohjalta työstetyissä Yrittäjyyden pelikirja:ssa ja täydennettävä versio :ssa, joka on tehty korkeakoulun omaksi pelikirjaksi. Yrittäjyysasenne ja -valmiudet ovat Yrittäjyyden pelikirjassa jäsennetty Oppimisen omistajuuden vahvistamiseksi, Yrittäjämäisen oppimisympäristön ja Yrittäjämäisten tiimien rakentamiseksi, sekä kokeilukulttuurin juurruttamiseksi. Nämä ovat keskeisiä alueita myös 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittämisen kannalta. Kehittämistyömme oli esillä yrittäjyyskasvatuspäivillä Lahdessa ja siitä on ilmestynyt abstraktikirja ja artikkelijulkaisu YKTT2018. Seuraavat yrittäjyyskasvatuspäivät järjestetään Helsingissä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ja Helsingin Yliopiston Viikin laitosten yhteistoimintana 2.-3.-10.2019. Suomen Yrittäjät järjestää yhdessä Diakin kanssa maksuttoman valmennuksen opettajille yrittäjyyspedagogiikasta ja yritysyhteistyöstä Helsingissä 5.4. ja 9.5.2019. Kirjoittajat: Sirkka-Liisa Kolehmainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, sote -johtamisen YAMK-tiimi, THM, lehtori, projektipäällikkö, Oona –Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille -ESR-hanke sekä asiantuntijalehtori, Tuote-ja palveluvirittämö -EAKR-hanke. Fysioterapian, jalkaterapian, kuntoutuksen, yrittäjyyden, johtamisen, laadunhallinnan, kehittämisen ja kouluttamisen asiantuntija. Taina Kilpinen, Laurea-ammattikorkeakoulu, Asiantuntija/Yrittäjyystiimi (henkilöstön ja opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen, yrittäjyyden edistäminen, viestintä & verkostot), Projektipäällikkö: Polku – liikeideasta kasvuyritykseksi, Spinno – kasvuyrityksen kehityskumppani, Talsinki Metropolitan Incubation, KTM, kasvuyrittäjyyden, asiantuntijoiden ja johtajien kehitysohjelmien, kansainvälisen yhteistyön, projektijohtamisen asiantuntija. Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Päivi Williams, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Päivillä on parinkymmenen vuoden kokemus kansainvälisestä liiketoiminnasta niin isoista yrityksistä kuin startupeista opetuksen, digitalisaation, markkinoinnin ja projektijohtamisen aloilla. Hän on innostunut elinikäisestä oppimisesta, ja valmistuttuaan tietojenkäsittelyopin maisteriksi hän on opiskellut markkinointia ja johtamista Aalto-yliopistolla, sekä valmistunut ammatilliseksi opettajaksi. Yrittäjyys ja yrityskasvatus on lähellä sydäntä ja nyt Päivi toimii Service Design Leadina Haaga-Helia ammattikorkeakoulun StartUp Schoolissa. Lähteet Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry & Suomen Yrittäjät ry (2018a). Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yrittäjyyssuositukset/Yrittäjyyssuositukset%20korkeakouluille%202018.pdf Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry & Suomen Yrittäjät ry (2018b). Selvitys: Pk-yritysten näkemyksiä korkeakouluyhteistyöstä ja sen vaikuttavuudesta. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/PDF/2018/Pk_selvityksen_yhteenveto_verkko.pdf Kolehmainen, S-L., Paldanius, M. & Vehkaperä, U. (2017) Artikkeli. Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa. Turpeinen, Juha-Matti (toim.): Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja? 11. Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Oulussa: Artikkelikirja. Oulun yliopiston oppimateriaalia, E6. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun Yliopisto. Tampere: Juvenes Print. p 286-310. ISBN 978-952-62-1789-5 (PDF), ISSN 1457-3555. Saatavilla www-muodossa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526217895.pdf Kolehmainen, Sirkka-Liisa, Kilpinen, Taina, Komulainen, Marjatta & Williams, Päivi (2018b). Kolmen pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulun henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen. Artikkeli ss. 71-92. Teoksessa: Peltonen, K., Laakso, H., Kuru, P. & Oksanen, L., (2018). YKTT2018 Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018 - Artikkelit. Entrepreneurship Education Conference 2018 – Articles. Tutkimusraportit – Research Reports 84. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. LUT University. Lappeenranta. Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-246-9 Pekkala, H., Lamminmäki, K. Kaihovaara, A., Halme K. & Salminen, V. (2016). Selvitys julkisista yrityspalveluista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Konserni 10/2016. Saatavilla www-muodossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74841/TEMjul_10_2016_web_11032016.pdf?sequence Salminen, V. & Mikkelä, K. (2016). Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina. Saatavilla www-muodossa: https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2116852/Policy+Brief+VNK+yritt%C3%A4j%C3%A4ekosysteemit+0903.pdf/05ccb22f-f9bb-4d43-8ec0-b92aed946bfa?version=1.0 Suomen Yrittäjät (2018a). Yrittäjyyden pelikirja korkeakouluille - Suositukset yrittäjyyden edistämiseksi. Saatavilla www-muodossa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/yrittajyyden_pelikirja_korkeakouluille_0.pdf Suomen Yrittäjät (2018b). Yrittäjyyden pelikirja korkeakouluille - Toimet yrittäjyyden edistämiseksi. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yritt%C3%A4jyyssuositukset/Pelikirja%20t%C3%A4ytett%C3%A4v%C3%A4%20Yritt%C3%A4jyyssuositukset.pdf
Onko aikuinen liian vanha leikkimään?
Uusien asioiden oppimisessa ja kehittämisessä leikillä on oma, tärkeä tehtävänsä. Kepeli-hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin sitä, miten leikki mahdollistaa osallistujien ja ohjaajan luovuuden käytön, yhdessä koetut onnistumiset, oivallukset ja elämykset. Tässä blogissa annetaan ajattelemisen aihetta leikin merkityksestä kaikenikäisten ihmisten oppimiselle ja hyvinvoinnille. Leikki kuuluu kaikille Leikkiä pidetään helposti lasten puuhasteluna, vaikka se kuuluu meille kaikille. Ilman leikkiä aikuisenkin elämästä puuttuu tärkeitä mielihyvän kokemuksia, elämyksiä ja luovaa toimintaa. Ilman leikkiä ei olisi kulttuuriakaan. Voidaan sanoa, että leikki on jokaisen ihmisen perusominaisuus, sillä meillä on luontainen taipumus hakea elämyksiä, puuhastella ja syventyä tekemiseen niin, että menetämme tajun ajasta ja ympäristöstä. Leikki tulisikin käsittää monenlaisena tekemisenä, luovuuden lähteenä, eikä rajoittaa ajattelua lasten ja aikuisten asioihin. Leikki on luovaa toimintaa, jossa osallistuja on vahvasti yhteydessä itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Parhaimmillaan leikki on vapaata, todellisuudesta riippumatonta, eivätkä sitä sido ennalta määrätyt säännöt tai toimintamallit. Leikissä saadut elämykset, ilo ja mielihyvä sitovat osallistujan toimintaan. Samalla toimintaan yhdistyvät aiemmat kokemukset, asioiden muistaminen ja mieleen palauttaminen sekä uudet ideat. Leikitään sanoilla ja ilmaistaan keholla Kepeli-hankkeessa haluttiin nostaa leikki uudella tavalla esiin. Hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin keinoja tukea leikin avulla kielen oppimista, uuteen kotimaahan kotoutumista sekä eri kulttuurien kohtaamista.. Hankkeessa on koottu ja kehitetty [EA11] yli 100 harjoitetta, joissa kaikissa leikki on läsnä. Leikki [EA12] on tuonut yhteen tarinallisuuden, kehollisuuden, pelillisyyden ja kielen oppimisen. Se on toiminut yhteisenä kielenä, ilmapiirin vapauttajana, kynnyksen madaltajana, ja toimintaan sitouttajana. Leikki on mahdollistanut toisilleen vieraiden ihmisten tutustumisen ja ryhmäytymisen sekä turvallisen ”pois omalta mukavuusalueelta” -hyppäämisen. Ehkä hieman yllättäen, leikki on myös toiminut suuren yleisön tiedon lisääjänä. Kepeli-hankkeen toiminnasta kerrottiin pitkin hankkeen matkaa leikin ja toiminnallisten harjoitteiden avulla. Havaittiin, että ne ovat jääneet mieleen ja niiden äärelle halutaan palata. Ihmiset elävät ison tietovirran saartamana, siksi sykähdyttävimmät kokemukset jäävät mieleen. Siten leikki voi olla avain myös tehokkaaseen tiedonlevitykseen. Jo Kepeli-harjoitteiden yhteiskehittelyssä ja kokeiluvaiheessa huomattiin leikin tärkeä roolin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen mahdollistajana sekä oman kommunikointikyvyn, luovuuden ja ilmaisurohkeuden herättelijänä. Yhteiskehittelyssä olivat mukana projektityöntekijät, yhteistyökumppanit, vapaaehtoiset toimijat, vertaisryhmien ohjaajat, opiskelijat ja maahan muuttaneet kotoutujat. Leikki on toiminut hyvänä keinona käsitellä vaikeitakin asioita, kokeilla turvallisesti erilaisia rooleja ja eläytyä toisen ihmisen asemaan. Se on tarjonnut mahdollisuuden tasa-arvoistavaan ja innostavaan kohtaamiseen. Uutta kipinää oppimiseen Leikkiin mukaan tuleminen tai eläytyminen ei ole aina helppoa. Aikuisten kanssa ohjaajan on hyvä olla tarkkana siitä, millä sanoilla leikistä puhuu. Leikki voi antaa mielikuvan lapsellisesta tekemisestä ja osallistuja saattaa kokea, että häntä ei arvosteta tai hänet halutaan tehdä naurunalaiseksi. Leikkejä ja leikkimielisyyttä voidaan lähteä vähitellen sisällyttämään ryhmän toimintaan esim. virittävänä toiminnan käynnistäjänä tai virkistävänä välipalana. Ratkaisevaa leikin ohjaamisessa on se, miten ohjaaja itse suhtautuu leikkiin ja miten hän heittäytyy siihen mukaan. Leikki vaatii aina sitä arvostavan ympäristön. Ohjaajan maltillinen rohkaisu ja oma esimerkki, ihmisen uskallus kokeilla uudenlaista ja itselle vierasta toimintaa, yhdessä liikkuminen ja leikkiminen saavat kuitenkin parhaimmillaan aikaan onnistumisen kokemuksia ja iloa. Ilo tunnistetaan kaikissa kulttuureissa ja se on yksi myönteisistä perustunteista. Ilo tuo mukanaan mielihyvän tunteen, se virkistää, motivoi toimimaan ja auttaa kehoa palautumaan stressitilasta. Ilo antaa myös uutta kipinää toimintaan, innostaa kokeilemaan ja kokemaan sekä luo tilaa vuorovaikutukselle. Samalla vahvistuvat ihmisen fyysiset, älylliset, henkiset ja sosiaaliset voimavarat. Eräs tapa kokea iloa on se hetki, kun vanhasta syntyy jotain uutta oivalluksen myötä. Oivalluksen yhdistyessä ilon tunteeseen, syntyy pohja motivoivalle ja tehokkaalle oppimiselle. Samalla myös luottamus omiin kykyihin kasvaa. Leikki ja muut toiminnalliset työskentelytavat ovat tehokkaita juuri oivaltamisen ja uuden oppisen kannalta. Moni uusi idea lähtee aluksi jostain hullusta ajatusleikistä, kuten miten villalanka saa ryhmän toimimaan ja ideat lentoon? Tai miten ryhmäni oppii suomen kieltä maalarin pensseleillä? Kaikki uusi saa alkunsa syvästä mielen leikistä ja kuvitelmista. Tämän ajatuksen pohjalta mistä tahansa toiminnasta voi saada aikaan leikin: kun vaihdetaan asiantuntijamaisuus, suorittamisen paine sekä pakonomaiset tekemisen rutiinit iloon ja yhdessä tekemisen meininkiin. Ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään! Lähteinä: Cantell, H. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Jyväskylä: PS-kustannus. Csíkszentmihályi, M. 2003. Good Business: Leadership, Flow, and the Making of Meaning. New York: Basic Books. Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 11, 4, 227–268. Dunderfelt, T. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus. Fredrickson, B. 2004. The broaden-and-build theory of positive emotions. The Royal Society of London, 359 (1499), 1367–1377. Huizinga, J. 1967. Leikkivä ihminen. Yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseksi. Porvoo: WSOY. Kauhanen, E. A. 2004. Ikä kuin ikä on leikki-ikä. Tiede-lehti 5/2004. Lonka, K. 2014. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Kustannusyhtiö Otava.Pierce, D. E. 2003. Occupation by Design: Building Therapeutic Power. Philadelphia: F. A. Davis Company. Pinter-Theiss, V., Steiner-Schätz, M., Lukesch, B., Schätz, T. & Theiss, C. 2014. Ich tue, Ich kann, Ich bin. Psychomotorische Entwicklungsbegleitung in Theorie und Praxis. Graz: vaLeo. Polvi, S. 2008. Toimitaan yhdessä. Prososiaalisuuden edistäminen osana liikuntakasvatusta. Jyväskylä: Kopijyvä. Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus. Schepers, J., De Jong, A., Wetzels, M. & De Ruyter, K. 2008. Psychological safety and social support in groupware adoption: A multi-level assessment in education. Computers & Education 51, 757–775. Kirjoittaja Anita Ahlstrand, Metropolian lehtori, Kepeli-hankkeen psykomotoriikan asiantuntija. LitM, erikoistunut psykomotoriikkaan, soveltavaan liikuntaan, erityispedagogiikkaan ja tuotekehittämiseen. Hänellä on pitkä kokemus eri ikäisten ja erilaisten ihmisten voimavaralähtöisestä ohjaamisesta ja työskentelystä ryhmälähtöisten ja kehollisten työtapojen äärellä. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisläheisestä työstä, luovuuden ja kehollisten työtapojen monista mahdollisuuksista sekä arjen pienistä onnistumisista.
Äänimaisemien ymmärrys kehittyy osallistavilla mobiilityöpajoilla
Äänimaisemalla tarkoitetaan ihmisten, luonnon, teknologian tuottamien äänten kudelmaa, eli koko ääniympäristöämme. Vaikka elämme keskellä äänimaisemaa ja sen tiedetään vaikuttavan hyvinvointiin ja terveyteemme (Lercher et al., 2003), emme kiinnitä siihen arjessa huomiota saati pohdi sen rakennetta. Kaupunkisuunnittelussa tunnistetaan ja tunnustetaan melun haitat ja sen torjunnan tarve (Murphy & King, 2014). Kaupungin äänimaisema on kuitenkin paljon muutakin kuin melua ja sen torjuntaa ja äänimaiseman aktiivinen suunnittelu ja kehittäminen muuten kuin melun tai hiljaisuuden näkökulmasta jää jää usein paitsioon. Ääniympäristön kehittämisen suurin haaste on kaupunkilaisilta saatavan tiedon hajanaisuus ja epätarkkuus (Puustinen, 2006). Kuulokokemuksia on kerätty esimerkiksi kirjoituskilpailuilla ja ihmisten kokemuksia ääniympäristöstä kyselykaavakkeilla, mutta niistä saadun tiedon soveltaminen käytäntöön on haastavaa sen hajanaisuuden ja kirjavuuden vuoksi. Jotta tiedonkeruu olisi järjestelmällisempää ja asiantuntijoille sovellettavaa kehitimme Metropolia Ammattikorkeakoulun Neighborhood Living Room-hankkeessa mobiilisovellus ja työpajamenetelmä. Tavoitteena oli kehittää helppokäyttöinen sovellus, jolla voi rakennella äänimaisemia, sekä siihen liittyvä osallistava työpajamenetelmä, joka tukisi ymmärrystä ääniympäristön merkityksestä. Mobiilialusta palvelee erityisesti nuoria yleisöjä Soundspaceksi ristityllä sovelluksella käyttäjä voi selata äänikirjastoa ja poimia sieltä rakentamaansa äänimaisemaan soveltuvia ääniä ja yhdistellä niistä tehtävänannon mukaisesti itselleen mieluisan kokonaisuuden. Äänimaisema voidaan jakaa äänilähteen perusteella osiin, kuten luonnon, liikenteen, koneiden ja ihmisten ääniin. Sovellus kehitettiin yhteistyössä Metropolian mobiilisovelluksen sekä elokuvan ja television alan opiskelijoiden kanssa. Olemme testanneet sekä sovellusta ja siihen liittyvää työpajamenetelmää lapsi- ja nuorisoryhmillä Suomessa, Puolassa ja Saksassa.* Työpajojen osallistujat vaihtelivat 10-vuotiaista nuoriin aikuisiin. Iästä ja maasta riippumatta osallistujat olivat kiinnostuneita aiheesta, vaikka useimmille se oli ennestään tuntematon. Lapset ja nuoret osasivat sujuvasti käyttää äänimaisemasovellusta ja palaute siitä oli hyvin positiivista. Nuorille suunnattujen äänimaisematyöpajojen rakenne muotoutui kehitystyön tuloksena seuraavanlaiseksi: Osallistujille esitellään äänimaisema-käsite lyhyellä keskustelevalla presentaatiolla. Osallistujat jakautuvat 2-3 hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle annetaan valokuva kaupungista (mieluiten osallistujille tuttu paikka) ja adjektiivi eli laatusana. Ryhmät rakentavat mobiilisovelluksella äänimaiseman, joka voisi heidän mielestään sijoittua kuvan paikkaan, ja jota voisi kuvailla annetulla adjetiivilla. Esimerkiksi kuva puistosta, ja tunnelmaa kuvaillaan sanalla levoton. Kaikki äänimaisemat kuunnellaan yhdessä ja niistä keskustellaan. Pohditaan syntyikö äänimaisemasta adjektiivin kuvaama tunnelma ja miksi. Kuullusta äänestä on helpompi keskustella Osallistujilta kerätyn palautteen perusteella sovellus koettiin helppokäyttöiseksi ja työpajan tavoitteisiin sopivaksi. Suurimman haasteen tuottivat langattomat verkot, jotka eivät kaikkialla ole riittävän hyviä sovelluksen tarpeisiin. Työpajoissa vallitsi innostunut ja keskusteleva tunnelma. Yleisesti äänimaisemien rakentaminen koettiin kiinnostavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Palaute oli samansuuntaista kaikissa maissa ja ikäryhmissä. Havaintojemme perusteella nuoret osallistujat omaksuivat äänimaiseman käsitteen helposti, ja osasivat analysoida ja kommentoida kuulokokemuksiaan hyvin tarkkaan. Työpajan keskusteluosuus olikin antoisin, sillä lapsilla ja nuorilla oli paljon ajatuksia ja sanottavaa omasta akustisesta elinympäristöstään. Eniten keskustelua herätti se, miten yksilöiden kuulokokemukset samasta äänestä tai äänimaisemasta voivat erota toisistaan. Kaupungissa asuvat nuoret eivät välttämättä kaivanneet täydellistä luonnonrauhaa, vaikka melu koettaankin ongelmaksi. Urbaani ympäristö saa nuorten mielestä kuulostaa elävältä ja kaupunkimaiselta. Äänimaisemakokemuksista käytännön innovaatioihin Saadun palautteen ja kertyneen osaamisen perusteella olemme kehittäneet sovellusta eteenpäin. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala kiinnostui kehitystyöstämme ja aloittelemme yhteistyötä kaupungin erilaisten asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on kehittää sovelluksesta sellainen, että se tuottaa sovellettavaa tietoa asiantuntijoiden käyttöön ja mahdollistaisi uusien teknologisten innovaatioiden synnyttämisen. Elämme ajassa, jossa kaupungit tiivistyvät, mikä tuottaa uusia haasteita ratkaistavaksi. Kaupunkien meluuntumisen hillitseminen ja viihtyisän ääniympäristön kehittäminen tulee nousemaan merkittävämmäksi ja arvokkaammaksi asiaksi, kuin ehkä arvaammekaan. Se myös avaa innovaatio- ja kehitysmahdollisuuksia lähes kaikilla tieteenaloilla. Teollistuminen on lisännyt melusaastetta etenkin kaupunkien äänimaisemissa viimeisen sadan vuoden aikana. Nykyteknologia mahdollistaisi hiljaisemmat, jopa äänettömät teknologiat. Mikäli melusaaste saataisiin vähenemään, tilalle ei silti jäisi hiljaisuutta. Meluntorjuntaa seuraava, erittäin kiinnostava keskustelunaihe onkin, miltä kaupungin pitäisi kuulostaa, kun häly on poissa. *Neighborhood Living Room-hanke oli osa kansainvälistä People’s Smart Sculpture-hanketta, jonka verkostosta löytyivät yhteistyökumppanit ulkomaille. Hanke sai rahoitusta EU:n Creative Europe-ohjelmasta. Lähteet: Lercher, Peter & Schulte-Fortkamp, Brigitte. 2003. The relevance of soundscape research to the assessment of noise annoyance at the community level. Proceedings of the 8th International Congress on Noise as a Public Health Problem. pp. 225-231. Murphy, E, & King, E, 2014. Environmental Noise Pollution. Noise Mapping, Public Health, and Policy. Elsevier. Neuvonen, A. Experiencing the soundscape with mobile mixing tools and participatory methods. Int. J. Electronic Governance. Julkaisematon. Salo, K., Bauters, M., Mikkonen, T. (2016). Mobile soundscape mixer. Ready for action. Paper presented at The International Conference on Mobile Web and Intelligent Information Systems. Vienna, Austria. August pp. 22-24 Kirjoittaja Aura Neuvonen on lehtori ja tutkintovastaava elokuvan ja television tutkinto-ohjelmassa.
Hanketulokset kaikkien käyttöön
Oletko koskaan miettinyt, miten voisit hyödyntää ammattikorkeakouluissa toteutettujen hankkeiden tuloksia ja osaamista? Suomen 25 ammattikorkeakoulussa on vuosittain käynnissä yli 2 000 tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -hanketta, jotka keskittyvät mitä moninaisempien ongelmien ratkaisemiseen ja tuottavat uranuurtavaa osaamista. Välillä tuntuu kuitenkin, että tietoa näiden hankkeiden tuottamista tuloksista on hankalaa, jopa mahdotonta, löytää. ”Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi” –hankkeen tavoitteena on helpottaa tätä ongelmaa. Hanketta koordinoi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja siinä on Metropolian lisäksi mukana myös yhdeksän muuta ammattikorkeakoulua sekä Aalto-yliopisto. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena on löytää uudenlaisia menetelmiä ja toimintatapoja, joiden avulla ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa syntyneet tulokset ja uudenlainen osaaminen ovat kaikkien, myös ns. tavallisten kansalaisten saatavilla. Julkaisut ovat tärkeä tiedonvälityskanava Ammattikorkeakoulujen henkilöstö kirjoittaa joka vuosi noin 8 000 julkaisua. Niissä kerrotaan mm. hankkeiden toiminnasta ja saavutetuista tuloksista. Suurin osa julkaisuista on vapaasti luettavissa esim. ammattikorkeakoulujen omien verkkosivujen kautta. Esimerkiksi Metropolian julkaisuihin voit tutustua täällä. Osa kirjoituksesta julkaistaan tieteellisissä tai ammatillisissa lehdissä, joihin kaikilla ei ole vapaata pääsyä. Tavoitteena onkin tallentaa näistä kaikista artikkelin kopio eli niin sanottu rinnakkaistallenne kaikille avoimeen julkaisuarkistoon, kuten Theseukseen. Theseus on ammattikorkeakoulujen yhteinen palvelu, jossa voit tutustua opinnäytetöihin ja henkilöstön kirjoittamiin artikkeleihin - maksutta. Juuri kymmenen vuotta täyttänyt Theseus-palvelu on Suomen suurin avoin julkaisuarkisto, ja lähes 150 000 tallenteen kautta se tarjoaa hyvän kuvan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa saavutetuista tuloksista. Theseus-palvelun osoite on: http://www.theseus.fi/ Kuitenkin vasta n. 70% ammattikorkeakoulujen julkaisuista on vapaasti kaikkien saatavilla. Tavoitteenamme on, että vuoteen 2020 mennessä kaikki ammattikorkeakouluissa tehdyt julkaisut ovat avoimesti saatavilla, joten vielä on tarvetta uudenlaisille ratkaisuille, joita hankkeessamme kehitämme. Avoimet aineistot tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia Olet varmasti joskus vastannut kyselyyn tai haastatteluun? Kiinnostaisiko sinua tietää, mitä muut ovat vastanneet tai millaisiin johtopäätöksin näissä kyselytutkimuksissa on päästy ja miksi? Haluaisitko mahdollisesti käyttää kehitystyössä, opetuksessa, opiskelussa tai opinnäytetyössä laajalta vastaajajoukolta kerättyjä vastauksia tai mittausdataa, mitä sinun ei ole mahdollista kerätä itse? Erilaisia aineistoja kerätään nykyään valtavasti. Jos kerätyt aineistot avataan myös muiden käyttäjien hyödynnettäviksi, voidaan säästää paljon työtä, aikaa ja rahaa. Jos aineistot säilyvät tallessa ja käyttökelpoisina tulevaisuutta varten, on mahdollista myös palata menneisyyteen ja verrata nykyhetkenä saatuja vastauksia aikaisemmin kerättyihin vastauksiin. On siis erityisen arvokasta, että kaikki TKI-toiminnassa tuotettu tieto jää hyödynnettäväksi myös yksittäisen hankkeen loppumisen jälkeen. Kaikkia aineistoja ei ole mahdollista avata julkiseen tarkasteluun. Esimerkiksi aineistot, jotka sisältävät henkilötietoja, luottamuksellista tai muuta arkaluonteista tietoa tai vaikkapa liikesalaisuuksia, pidetään suljettuna. Joskus aineisto on mahdollista avata anonymisoituna. Tämä tarkoittaa sitä, että aineistosta poistetaan kaikki henkilötiedot ja muut tunnistetiedot. Anonymisoinnin jälkeen edes kyselyyn tai haastatteluun osallistunut ei pysty enää tunnistamaan itseään muiden vastaajien joukosta. Kun aineisto luovutetaan arkistoitavaksi ja jatkokäytettäväksi, sille sovitaan käyttöehdot. Ne voivat koskea esim. sitä, mihin käyttötarkoituksiin aineistoa saa käyttää tai miten siihen tulee viitata. Tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun käytettäviä sähköisiä aineistoja välittää mm. Tietoarkisto (https://www.fsd.uta.fi/fi/) Ammattikorkeakoulujen vuosittaisesta yli kahdesta tuhannesta TKI-hankkeesta on tähän mennessä avattu vain vajaat 600 aineistoa. Siksi kehitämme hankkeessamme toimintamalleja, millä jatkokäyttöön soveltuvat aineistot tunnistetaan, anonymisoidaan ja avataan muiden käyttöön. Esimerkiksi osaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun projekteissa kerätyistä aineistoista voit tutustua Aineistot-tietokannassa (www.seamk.fi/aineistot). Tutkitaan, kehitetään ja innovoidaan yhdessä Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa on mukana henkilökunnan ja opiskelijoiden lisäksi vuosittain n. 13 000 yhteistyökumppania (yrityksiä, yhdistyksiä, koulutusorganisaatioita, kaupunkeja ja kuntia sekä viranomaisia). Tyypillisiä yhteistyömuotoja ovat laajoihin haasteisiin pureutuvat, pääosin julkisella rahoituksella toteutettavat soveltavan tutkimuksen hankkeet, yhteistyökumppanin tietyn yksittäisen ongelman ratkaisuun tähtäävät kehityshankkeet ja villimmät ja vapaammat innovaatioprojektit. Tuottavatko nämä perinteiset yhteistyömallit parhaan mahdollisen tuloksen kaikkien osapuolten kannalta? Päästäänkö niillä tiedon vapaaseen liikkumiseen ja osaamisen lisääntymiseen parhaalla mahdollisella tavalla? Parhaillaan käynnissä olevassa hankkeessa kehitetään uusia kumppanuusmalleja ja testataan tapoja, miten ideat etenevät TKI-toiminnaksi ja tiedon hyödyntäjät saadaan mukaan hankkeisiin jo niiden suunnitteluvaiheessa. Onkin tärkeää huomata, että tiedon vapaa liikkuvuus ei ole pelkästään tulosten avaamista, vaan etenkin yhdessä tekemistä! - Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi –hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama korkeakoulutuksen kärkihanke. Hanke toteutetaan 1.1.2018-31.12.2020 välisenä aikana. Hankkeeseen voit tutustua tarkemmin sen omilta sivuilta. Kirjoittajat: Seliina Päällysaho (FT, KTM) työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tutkimuspäällikkönä ja toimii Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen projektipäällikkönä. Susanna Näreaho (FT) on ympäristöalan tutkija, joka työskentelee nykyään Metropolian TKI-palveluissa keskittyen TKI-toiminnan laatuun, etiikkaan ja avoimuuteen liittyviin kysymyksiin
Tuottavuutta ja työhyvinvointia toisiaan tukien
Kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin viitekehys sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen sekä henkisen työhyvinvoinnin. Lisäksi tiedetään, että kaikki mikä parantaa organisaation toimintaa ja saa sen toimimaan paremmin, lisää tuottavuutta. Siten työhyvinvoinnilla voi olla merkittävä vaikutus myös tuottavuuden kasvuun. Miten voisimme edistää työhyvinvoinnin ja tuottavuuden positiivista yhteisvaikutusta yrityksissä? Voiko tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen olla yksinkertaista? Tuottavaksi organisaatioksi käytännönläheisellä kehittämisellä Työntekijän kokemus omasta työstä määrittää työssä jaksamista, työhyvinvointia ja tuottavuutta (esim. Manka 2012). Parhaimmillaan jokainen työntekijä osallistuu kehittämistyöhön, tulee aidosti kuulluksi, ymmärtää oman roolinsa ja merkityksensä osana kokonaisuutta. Silloin hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja johtaa sitä. Positiivinen organisaatio-oppi esittää, että jakamalla vastuuta ja lisäämällä työkaluja, tietämystä ja tukea, työntekijöiden taitopohja kehittyy (Kanter, 1979). Ihmiset tekevät tietoisempia päätöksiä, joka hyödyttää koko organisaatiota. Organisaatioiden johto tarvitsee suunnan tietääkseen, miten kehittää organisaation työelämän laatua siten, että se edistää ihmisten työhyvinvointia. Henkilöstön kehittäminen on tehokkainta, kun sitä tehdään systemaattisesti ja luonnollisena osana tervettä organisaatiokulttuuria (Kesti 2014). STM:n selvityksessä Suomessa 2010-2013 tehdyssä psykososiaalisiin kuormitus- ja voimavaratekijöihin liittyvissä työhyvinvointitutkimuksissa tuotiin esiin tarve kehittää monipuolisempia työhyvinvoinnin ja tuottavuuden tutkimustapoja, jotka yhdistävät laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Silloin esiin nousee käsitys tuottavuuden kokemuksesta. Julkisessa keskustelussa kuulee usein, että on vaikea tavoittaa yhteisymmärrystä siitä, mikä on sekä inhimillistä että tehokasta. Inhimillinen ja tehokas tarkoittavat työelämässä laajasti henkilöstön hyvää työvointia, toiminnan sujuvuutta ja työn mielekkyyttä (Syväjärvi & Pietiläinen 2016). Yksilöiden hyvinvointia työyhteisössä on tutkittava kunkin omakohtaisten kokemusten kautta. Työhyvinvointi ei yleensä perustu lisääntyneeseen varallisuuteen tai tehostuneisiin prosesseihin. Työelämässä koettiin ennen fyysisiä vaivoja, nykyisin kuormitus on ennemminkin henkistä. Henkilöstön osallistaminen kehittämistyöhön kannattaa Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivillä 2018 keskusteltiin henkilöstön hyvinvoinnin johtamisesta uudistusten ja työn murroksen keskellä. Tilaisuuden puheenvuoroissa tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämisen perustaksi nimettiin muun muassa henkilöstön kuulluksi tuleminen, voimavarojen sekä kehittämiskohteiden ja toimenpiteiden tunnistaminen ja valitseminen sekä tehokas ajankäytön (ks. myös Kesti 2014). Tulevaisuuden johtaminen on sellaista joka huomioi työntekijöiden tarpeen vaikuttaa työhön ja on digitaalista. Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Saimaan ammattikorkeakoulun toteuttamassa Tuottavasti moninainen -hankkeessa yritysten kehittämisprosessi on selkeä ja yksinkertainen: yrityksille fasilitoidaan työpajoja, jossa kuuluu henkilöstön ääni ja syntyy konkreettista tulosta. Kehittämisen lähtökohtana ovat yrityksen voimavarat, joita tarkastellaan työn, työntekijän ja työyhteisön näkökulmista. Tuottavuuden kehittäminen on kokonaisvaltaista, systemaattista ja käytännönläheistä. Kehittämisprosessi yrityksissä on fasilitoivaa ja selkeää, eikä se perustu digilaitteisiin. Henkilöstön mukaan ottaminen työskentelyyn on tärkeää, eikä hanke tarjoa yrityksille valmiita vastauksia vaan fasilitointiosaamista sekä alan haasteiden ja menestystekijöiden tuntemusta. Hyvinvoivat työntekijät ovat tuottavia ja innovatiivisia. Hanketyössä löytyneitä kehitysehdotuksia yrityksissä ovat olleet esimerkiksi viestinnän, työtapojen, prosessien ja esimerkiksi perehdytyksen kehittämiseen liittyvät aiheet. Tavoitteena on, että hankkeessa saatujen tulosten mukaan yritykset pystyvät myös itse osallistavaan kehittämiseen, johon henkilöstö sitoutuu. Silloin yrityksen tuottavuus ja työhyvinvointi kasvavat. Kun työntekijät saavat osallistua ja vaikuttaa kehittämistyöhön, silloin työn hallinta kasvaa, joka vaikuttaa yrityksen suorituskykyyn. Tuottavasti moninainen -hankkeen toimintamallia kehitetään sellaiseksi, että yritykset pystyvät jatkossa myös itse vetämään kehittämisprosessin. Kehittämisprosessi sopii erikokoisiin organisaatioihin alasta riippumatta yksityiselle ja julkiselle sektorille. Alustavien tulosten mukaan työntekijät sitoutuvat kehittämiseen, kun he saavat osallistua ja vaikuttaa. Silloin työn hallinta kasvaa, mikä vaikuttaa yrityksen suorituskykyyn. Lähteet: Kanter, Rosabeth Moss & Stein, Barry A.: Life in Organizations: Workplaces as People Experience Them. New York: Basic Books, 1979. Kesti 2014. Henkilöstövoimavarat tuottaviksi. Finva 2014. Manka, Marja-Liisa, Heikkilä-Tammi Kirsi & Vauhkonen, Anne (2012) Työhyvinvointi ja tuloksellisuus. Henkilöstön arvoa kuvaavat tunnusluvut johtamisen tukena kunnissa. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Syväjärvi, A & Pietiläinen, V 2016. Inhimillinen ja tehokas sosiaali- ja terveysjohtaminen. Tampereen yliopisto. Kirjoittaja Marjatta Komulainen, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävässä Tuottavasti moninainen-hankkeessa asiantuntijana. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Tuottavasti moninainen on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama -hanke, joka toteuttaa ESR Toimintalinjaa 3, erityistavoitetta 7.1 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen. Hanketta rahoittava viranomainen on Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hankkeen toiminta-aika on 1.10.2017 – 30.9.2019. Lisätietoja hankkeen sivuilta.
Hyötypelikiihdyttämö pelialan yhteiskehittäjänä
Suomessa on lähes sata hyötypeliyritystä, joista puolet kuuluu alan yhdistykseen Serious Gaming Clusteriin. Nämä yritykset ovat melko pieniä ja niiden toimintaa pitäisi tukea niin, että ala pääsisi kehittymään - tarvittaisiin vahva kehitysloikka. Teknologian kehittämiskeskus Tekes on tehnyt paljon alan kehittymisen eteen, mutta vauhdittamista tarvitaan lisää. Ratkaisu voisi olla osaamis- ja yrityskiihdyttämö, joka yhdistäisi alan kouluttajat (yliopistot, ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset) sekä hyötypeliyritykset kehittämään alaa ja luomaan uudenlaisia toimintamalleja yhteiskehittämiseen. Pitäisi luoda toimintatapoja, joissa koulut ja hyötypeliyritykset voisivat yhdessä tehdä tuotteita. Tiiviin hyötypelialan kehittämisen verkoston luojana voisivat olla ammattikorkeakoulut. Useimmilla ammattikorkeakouluilla on vahvaa pelialan koulutusta ja erilaisia rakenteita alan kehittämiseksi. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoululla on oma Game Studio, joka tekee tilaustöitä ja tarjoaa sen kautta opiskelijoille haasteellisia harjoittelupaikkoja. Oulun ammattikorkeakoulussa on EduLab, jossa opiskelijat kehittävät ohjatusti omia peli-ideoitaan. Tunnistetusta tarpeesta toimintasuunnitelmaksi Ala tarvitsee siis tukea kehittyäkseen. Hyötypeliyritykset ovat pieniä eikä niillä ole resursseja pitkäaikaiseen tuotekehitykseen. Koulutusorganisaatioiden ja pienten hyötypeliyritysten yhteistyöllä voidaan alaa kehittää yhdessä; luodaan uusia tuotteita ja koulutetaan entistä parempia osaajia pelitiimeihin. Keskeinen ajatus tavoiteltavassa kiihdyttämössä on luoda toimintamalli, jossa hyötypeliyritykset ja ammattikorkeakoulu tekevät yhdessä uusia tuotteita. Yritys tuo mukaan oman osaamisensa ja ammattikorkeakoulu täydentää sitä omalla panoksellaan. Oppilaitoksen tuoma lisäarvo kehittämiseen voi olla sisältöosaaminen, mutta myös pelialan alueet, kuten pelisuunnittelu, koodaaminen ja visualisointi. Opiskelijat tuovat osaltaan luovaa panosta kehittämiseen. Oikeastaan nuoret, raikkaat opiskelijat ovat varsinainen luovuuden lähde! Hyötypelikiihdyttämön toimintamalli Opiskelijoiden panos voidaan kytkeä projekteihin esimerkiksi harjoittelujen, erilaisten oppimisprojektien sekä opinnäytetöiden avulla. Tilaustyöstä saatava tuotto jaetaan tehdyn työn mukaisesti. Yritykselle jää oikeudet jatkokehitykseen, tuotteen ylläpitoon ja tuotteen kaupallistamiseen, myös mm. syntyneen teknisen konseptin hyödyntämiseen uusissa tuotteissa. Tämä työnjako on luonnollista, sillä koulutusorganisaatio ei kykene ottamaan pidempää vastuuta tuotteen ylläpidosta, kehittämisestä tai kaupallistamisesta. Toimintamallia on kehitetty EduDigi -hankkeessa vuosina 2016-2018. Metropolian lisäksi 6Aika/EAKR-rahoitteisessa hankkeessa ovat olleet mukana Helsingin yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, tiedekeskus Heureka ja Oulun tiedekeskus Tietomaa. Hankkeessa testattiin erilaisia oppilaitosten ja hyötypeliyritysten yhteistyön tapoja. Heurekan ja Oulun osahankkeissa keskityttiin peruskoulun peleihin ja keskeinen toimintatapa oli tarjota pelejä kehittäville yrityksille mahdollisuus tuotteiden kehittämiseen ja testaamiseen yhdessä kohderyhmän eli koululaisten kanssa. Metropolian osahankkeessa keskityttiin ammatillisiin peleihin. Metropolian osahankkeen tuloksena on syntynyt myös luonnos hyötypelikiihdyttämöksi, mitä on kuvattu oheisessa kuviossa. Esimerkkejä toimintatavoista kiihdyttämössä Hyötypelikiihdyttämön kehitystyön luovuutta lisäävä ja samalla toiminnan mahdollistava instrumentti voi olla esimerkiksi Metropolian monialaiset innovaatioprojektit -Minnot, joissa eri aloilta rakentuvat opiskelijatiimit pureutuvat yrityksen antamaan haasteeseen. Esimerkiksi yhdessä EduDigi- hankkeen pilotissa oli mukana tällainen Minno-tiimi, joka tuotti neljässä eri ryhmässä loistavia ja erilaisia ideoita. Tämän Minno-tiimin työn pohjalta tehdään nyt pelin käsikirjoitusta. Pidempää projektia voidaan tukea uusilla opiskelijakytkennöillä. Toinen opiskelijatiimi jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Yksi tapa toimia, on toteuttaa oppilaitoksen ja hyötypeliyrityksen yhteistyönä tilaustöitä, jossa syntynyt konsepti ja teknologia voidaan modifioida ja myydä myös jatkossa myös muille yrityksille.Tällainen tuote voisi olla esimerkiksi yrityksen perehdyttämispeli, jonka toteuttamista EduDigi -hankkeessa kokeiltiin. Perehdyttämispelin ideat, konsepti ja tekniikka voidaan sitten soveltaa toiselle yritykselle heidän työntekijöiden perehdyttämiseen tehtävään sovellukseen. Perehdyttämispelin ideana on, että yhden päivän tehokkaan perehdytyskoulutuksen sijaan uusi työntekijä voisi rauhassa tutustua yrityksen eri toimintoihin ja organisaatioon oppimispelin avulla. Esimerkiksi metsäyhtiön uusi työntekijä voisi käydä vierailemassa tehtailla ja perehtyä paperinvalmistusprosessiin pelin avulla. Korkeakoulun uusi työntekijä taas kohtaa kymmeniä tutkinto-ohjelmia. Perehtyjä voisi käydä virtuaalisesti eri kampuksilla ja tutustua niiden tutkinto-ohjelmiin. Uudet asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee visuaalisesti. Vaikkapa vaatetusalaa opiskelevan vestonomin arjen opiskelun sisältö jää monelle paremmin mieleen visuaalisesti kuin sanallisesti kuvattuna. Toki asioita voidaan esittää kuvina ja kirjasina, mutta digitaalinen sovellus on halvempi, mielenkiintoisempi ja helpompi toteuttaa. Pelialan kiihdyttäjiä tarvitaan - avuksi Farmiliiga Helsinkiin on luotu pelialan Startup keskittymän Maria01 yhteyteen pelialan yrityskiihdyttämö Games Factory, johon on suunniteltu perustettavaksi myös Farmiliiga. Sen tavoitteena on kytkeä pelialan koulutusorganisaatiot ja opiskelijat mukaan yrityskiihdyttämöön. Tavoitteena on tehdä yhteisiä tilaustöitä pienten pelialan yritysten kanssa. Farmiliigaan pääsee myös opiskelijapohjaisia start-up -yrityksiä. Tavoitteena on saada mukaan kaikki pääkaupunkiseudun pelialan kouluttajat, Aalto yliopisto, Metropolia ja muut ammattikorkeakoulut sekä kaikki kolme pääkaupunkiseudun isoimpien kaupunkien toisen asteen ammatillisen koulutuksen oppilaitosta eli Varia, Omnia ja Stadin ammattiopisto. Farmiliiga on Helsingin kaupungin ja Metropolian toimesta resursoitu niin, että sillä on hyvät mahdollisuudet lähteä toimimaan. Toiminnan kehittymisen kannalta on erinomaisen tärkeätä, että kaikki oppilaitokset ja myös kaikki pääkaupunkiseudun kaupungit sitoutuvat Farmiliigaan ja muutenkin yhteistyön kehittämiseen. Metropoliassa toimivassa Game Studiossa on opiskelijatyönä tehty tilaustöitä ja myös alihankintaa pelialan yrityksille. Kaikki opiskelijaprojektit eivät mahdu Farmiliigaan, joten myös Metropolian Game Studiota pitää edelleen kehittää. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on turvata osaavat ihmiset pelialan käyttöön ja tukea pelialan kehittymistä. Kirjoittaja Heikki Santti (KTM) on työskennellyt 15 vuotta Metropoliassa TKI- toiminnan kehittämisen parissa. Yhtenä keskeisenä alueena on ollut korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistäminen – miten luodaan mahdollisuuksia uusien innovaatioiden syntymiselle ja miten ideoiden kehittymistä yrityksiksi voidaan tukea. Tällä hetkellä hän työskentelee projektipäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulun EduDigi 6Aika/EAKR hankkeessa. Sitä ennen hän oli mukana perustamassa Vantaan kaupungin ja Metropolian yrityskiihdyttämö Turbiinia toimien siinä yhtenä sparrarina. Hän on kiinnostunut erityisesti innovaatiotoiminnan kehittämisestä. Harrastaa liikuntaa, golfia ja tyttären lasten hoitamista.
Älynväläystä odottavan aika on pitkä
Onko sinullekin tuttu seuraava tilanne kouluajoilta? Koulutoveri piirtää jotakin. Kysyt, mitä hän piirtää, ja kun yrität vilkaista, tämä peittää keskeneräisen työnsä kiireesti kädellään ja ehkä mutisee sen suuntaista kuin ”en mitään.” Tai oletko kuullut sanonnan: ”Keskeneräistä työtä ei näytetä hulluille eikä herroille”. Miksi? Meillä on lähestulkoon sisäsyntyinen tarve piilotella tekemisiämme ennen kuin on valmista, ja eritoten, jos kyseessä on luova työ. Yhtenä syynä saattaa olla ideavarkauden pelko. Juuri luovassa työssä pitäisi kuitenkin olla mahdollisimman avoin. Altistaa ensimmäisetkin ideat mielipiteille ja rakentaa saatujen uusien ideoiden ja palautteen päälle uutta. Keskeneräisen kuvan nähnyt kaverihan saattoi koulussa ”varastaa” toiselta idean ja piirtää paremman kuvan. Ja vieläpä väittää keksineensä aiheen itse. Keksiä-verbin ja keksinnön välillä on kuitenkin merkittävä ero. Keksintö edellyttää paljon työtä, sitä ei voi keksaista. Ei ihme, että monilla menevät välillä käsitteet sekaisin. Saatetaan tokaista, että olen keksinyt idean tai innovaation, joka pitäisi patentoida. Keksinnön voi suojata, ideaa ei Vain tietynlaisen keksinnön voi patentoida. Se on jotakin, jonka pitää olla uusi: keksintö ei saa olla keskimääräiselle alan ammattilaiselle itsestään selvä. Keksinnön pitää olla keksinnöllinen. Ja sen pitää olla teollisesti käyttökelpoinen, eli toistettavissa. Keksintö on aina luonteeltaan tekninen. Sen pitää ratkaista jokin tekninen ongelma uudella tavalla. Innovaatio puolestaan on esimerkiksi OECD:n Oslo Manual-julkaisun mukaan uusi tai parannettu tuote tai prosessi, joka merkittävällä tavalla eroaa aiemmista tuotteista tai prosesseista ja joka on saatettu potentiaalisten käyttäjien (tuote) tai hyödyntäjien (prosessi) ulottuville. Idea ei siis ole innovaatio. Eikä se ole keksintökään. Mutta hyvä idea voi olla keksinnön lähtökohta. Innovaatio -käsitteen laajalle levinneessä ryöstöviljelyssä peli taitaa kuitenkin olla jo menetetty. Jokainen kynnelle kykenevä poliitikkokin esittää, että nyt tarvitaan innovaatioita. Innovaatioiden sisällä olevat keksinnöt ovat varmasti tervetulleita, mutta luulen, että vaikkapa kansantalouden kehittämiseen itse asiassa etsitään hyviä ideoita. Keksintö tai innovaatio eivät ole mikään hetkellinen älynväläys. Ja suurten älynväläyksien odottelu on ajanhukkaa. Vaikka monet jonkin kehitystyön tai projektin kanssa kamppailevat uskovatkin, että se kuuluisa ”killeri-idea” tulee, kun oikein kovasti pinnistelee. Paljon nopeammin pääsee alkuun, kun ei ährää yksin, vaan kehittelee muiden kanssa suuren joukon aiheeseen liittyviä, eri näkökulmista olevia ideoita. Niistä valitaan sopivimmalta vaikuttavat jatkoon. Siis sellaiset, jotka ovat toteuttamiskelpoisia. Toteuttamiskelpoisuus ei tarkoita, että tulisi saman tien hylätä kaikki uudet tai omaperäiset ajatukset. Päinvastoin: juuri hyviltä vaikuttavia, rohkeitakin avauksia pitää tarkemmin tutkailla ja jatkojalostaa. Sen sijaan kannattaa vetäistä yli ideat, joissa on jokin perustavanlaatuinen heikkous. Vaikkapa, että palkkaerot poistetaan painamalla lisää rahaa. Sinänsä toteutettavissa oleva ratkaisu, jossa hetken onnea seuraisi lopulta hyperinflaatio. Kehitettävää on kaikkialla Mullistavien ideoiden passiivisen odottelun sijaan voi myös katsoa ympärilleen. Mitä haasteita, kehitettäviä asioita, parannettavaa näkyy? Maailma on jatkuvasti yhä valmiimpi. Se on täynnä erilaisia ratkaisuja, palveluita ja tuotteita, joista osa ei toimi tyydyttävästi. Varmasti tuttu ongelma jokaiselle on se tietty harmittava ovi, jota aina ajatuksissaan kulkiessaan kiskoo, vaikka sitä pitäisi työntää. Kuuluisa kognitiotieteilijä Donald A. Norman on todennut, että jos ovessa tai kahvassa on ohje ”vedä” tai ”työnnä”, ovi tai kahva on väärin suunniteltu. Miten parantaa ovissa liikkumista? Lähes kuka tahansa pystyy kehittelemään muutaman kymmentä ideaa esimerkiksi tämän kaltaiseen kysymykseen, jos hänelle annetaan sopiva tilaisuus ja työrauhaa. Keksinnöistä merkittävimmät ovat yleensä olleet monien tai jopa lukemattomien pienempien ideoiden ja oivallusten myötä syntyneitä yhdistelmiä eri ihmisten luovuutta. Esimerkiksi radion keksijänä pidetään yleisesti italialaista Guglielmo Marconia. Hän onnistui ensimmäisenä tekemään teknologisesti toimivan ja kaupallisesti hyödynnettävissä olevan sovelluksen. Mutta se syntyi aiempien kokeilijoiden ja tutkijoiden työn pohjalta. Radion kaltaisen keksinnön taustalla ei ole ollut yhtä suurta älynväläystä tai yksittäistä ideaa, vaan pitkällinen prosessi, jossa on yhdistynyt monen eri alan tutkimus- ja kehitystyö. Ja, mikä tärkeintä, kehittäjät ovat saaneet toisten tekemiä ideoita, tuloksia ja havaintoja käyttöönsä. Siitä johtunee, että radion ovat aikoinaan väittäneet keksineensä amerikkalaiset, englantilaiset, saksalaiset, venäläiset, ja monet muutkin. Entä sitten tuo alussa mainitsemani ideavarkaus? Tosiasiassa ideoita tai muitakaan hyviä ajatuksia ei voi ”varastaa”. Ideat ovat aina luonteeltaan vapaita, koska niitä voi kuka tahansa myös tuottaa mielin määrin. Sen sijaan, että pelkäämme ideavarkaita, kannattaa laittaa kaikki mielestään hyvät ajatukset jakoon. Ideasta on joka tapauksessa nimittäin usein niin pitkä matka konkreettiseen lopputulokseen, että se, joka jaksaa ideaa kehittää ja viedä sen käytännön sovellutukseen, ehkä keksintöön saakka, saakoon ideavarkausnuhteiden sijaan mainetta ja kunniaa uutteruudestaan! Tietenkin on tärkeää antaa hyvän lopputuloksen - ehkäpä innovaation äärellä - tunnustusta alkuperäisen ajatuksen tai ideoiden esittäjälle, jos sellainen on tiedossa. Mutta häntäkin todennäköisesti lämmittää enemmän se, että hän on jakanut älykkyytensä hedelmät ja sen takia käsillä on onnistunut konkretisoitunut lopputulos, kuin se, että hän olisi pitänyt ideat ideavarkaiden pelossa omassa päässään. Tai paperilapulla käden alla piilossa. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Opinnollistaminen avuksi työssäkäyvälle sosionomiopiskelijalle
Pääkaupunkiseudulla on pitkään kärvistelty muodollisesti kelpoisten päiväkodissa työskentelevien ammattilaisten pulasta. Monissa varhaiskasvatusyksiköissä toimii paljon opiskelijoita ja kouluttamattomia henkilöitä. Paikoin päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä lainkaan. Kuitenkin opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen sanoin: ”Varhaiskasvatuksen korkean laadun tärkein tae ovat päiväkodin osaavat ammattilaiset. Nykypäivän varhaiskasvatus on suunnitelmallista, tavoitteellista ja pedagogista työtä, jota tekevät kolmen alan ammattilaiset yhdessä: kasvatustieteen kandidaatit, sosionomit ja lastenhoitajat.” Moni sosionomiopiskelija aloittaakin kokopäivätyön esimerkiksi lastentarhanopettajana tai muussa varhaiskasvatuksen tehtävässä jo opiskeluaikana. Tällöin elämänhallintataidot joutuvat koville. Mistä aika ja energia sekä työhön että opiskeluun? Ehkä elämässä on lisäksi muutakin, kuten perhe tai harrastus. TOTEEMI -hankkeen tavoitteena on kokeilla ja kehittää opintopolkuja uusien, tehokkaiden ja joustavien palkkatyön opinnollistamisen käytänteiden avulla. Metropolian sosiaalialan tutkinto -ohjelmassa valmisteltiin opinnollistettu “TOPI – Vaka pedagoginen toiminta -opintojakso”. Kokonaisuus on lukukauden mittainen vaihtoehto työssäkäyville opiskelijoille. Miten rakensimme TOPI -ratkaisuamme? Valitsimme opinnollistamiskokeiluun kaksi laajaa opintokokonaisuutta opetussuunnitelman viimeiseltä vuodelta varhaiskasvatuksen menetelmä -opintojakso (10 op) ja harjoittelu (20 op). Opintokokonaisuuden tavoitteet ja sisällöt muokattiin valtakunnallisen AMK-verkoston varhaiskasvatusverkoston laatimien varhaiskasvatuksen sosionomin osaamistavoitteiden suuntaisesti yhdistämällä ja valitsemalla niitä em. opintojaksoista. Valittujen sisältöjen ja tavoitteiden pohjalta muodostimme seitsemän moduulia, joissa jokaisessa on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista tunnistettu erilainen näkökulma. Jokaiseen moduuliin suunniteltiin tehtävä tai tehtäviä, jotka kerättiin digitaaliseen moodle-työskentelypohjaan. Opiskelijoilta edellytettiin koko lukukauden mittaista työsuhdetta varhaiskasvatusyksikköön sekä sieltä nimetty ohjaava mentori. Vaikka opiskelu tapahtui pääsääntöisesti itsenäisesti, opiskelijat saivat palautetta työyhteisöstään, opiskelutovereiltaan ja opettajiltaan sekä moodlessa että tapaamisista oppilaitoksessa. Metropolian opettajat tapasivat opiskelijoita ja mentoreita myös ohjauskäynneillä työpaikalla. Kokemukset rohkaisevat Opintokokonaisuuden suorittaneilta kahdeksalta opiskelijalta ja heidän mentoreiltaan kerättiin palautetta sekä jakson aikana yhteisissä tapaamisissa että sen päätteeksi Focus Group haastatteluissa. Opiskelijoiden mukaan lukukausi oli tiivis, osin vaativa ja rankka, eikä vapaa-aikaa juurikaan jäänyt. Pääosin he kokivat olleensa työpaikalla ensisijaisesti työssä. Kelpoisuuden saaminen toimi vahvana motivoivana tekijänä. Eri opiskelijoiden ja työyksikköjen toimintatavoissa oli suuria eroja ja näin myös kokemukset työn ja oppimistehtävien tekemisen yhdistämisestä vaihtelivat. Opiskelijat kertoivat tällaisen opiskelun vaativan opiskelijalta vahvaa motivaatiota oppia uutta ja saattaa opinnot loppuun. Sinnikkyys, joustavuus ja sitoutuminen olivat ominaisuuksina, joita he pitivät tärkeinä onnistumistekijöinä. Opiskelijat mainitsivat tarvinneensa itseohjautuvuutta, kykyä itsereflektioon, taitoa suhtautua kriittisesti omaan toimintaansa sekä priorisointi- ja suunnittelukykyä. Monien asioiden yhtäaikainen hallinta parani loppua kohti ja jotkut opiskelijat kertoivat oppineensa kevään kuluessa hahmottamaan miten toimia. He oppivat myös olemaan itselleen armollisuutta: joissakin tilanteissa ihan hyvä riittää, ei aina tarvitse olla loistava. Mentorit painottivat edellytyksenä opiskelijan valmiutta itsenäiseen työskentelyyn ja aikaansaapuutta. Myös yleiset työelämätaidot auttavat selviytymään. Vaikka oppilaitoksesta ja työpaikalta saa tukea jonkin verran, suurin osa tehdään itse. Vahva oppimismotivaatio ja kiinnostus alaa kohtaan lisää mahdollisuuksia ”oppia ihan valtavasti, ettei tyydy siihen mitä osaa - uskaltaa lähteä mukavuusalueelta”. Kokeilussa opiskelijalla oli kaksoisrooli: opiskelijan ja lastentarhanopettajan. Hän työskenteli tullakseen paremmaksi työntekijäksi, kuten eräs opiskelija asian ilmaisi. Työyhteisön hyväksyntä kaksoisroolille auttoi opiskelijaa liikkumaan roolien välillä. Selkeät sopimukset yhteisistä keskustelu- ja ohjausajoista toivat opiskelijalle turvallisuuden tunnetta. Haastatellut totesivat, että parhaassa tilanteessa samassa ryhmässä olisi työskennellyt kaksi lastentarhanopettajaa. Tämä oli kuitenkin mahdollista vain harvoin. Opiskelijat pitivät hyvänä ratkaisuna, jos heillä oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuka toimi heidän mentorinaan. Työyhteisön hyvät käytännöt tukivat opiskelijan oppimista. Toisaalta työyhteisön jäsenet joutuivat miettimään esim. opiskelijan projekteista ja tehtävistä nousseita asioita, perustelemaan omia toimintatapojaan ja arvojaan. Eräs mentori kertoi opiskelijan aktiivisesti jakaneen työyhteisössä opiskelussa saamiaan uusia oivalluksia, materiaaleja yms. tiimeissä ja keskusteluissa. Toinen mentori kertoi, että opiskelija ei hänen mielestään ole jakanut työyhteisölle paljonkaan tietoja opiskelustaan. Kokeilusta seurannutta ammatillisen keskustelun lisääntymistä työpaikalla koettiin positiivisena asiana. Mikä tukee tavoitteiden saavuttamista? Opiskelijoiden lähtökohdat olivat erilaiset: joku oli toiminut vuosia lastentarhanopettajan tehtävässä, toinen vasta aloitteli uraansa. Opiskelijat kokivat hyvänä, että heidät ”pakotettiin” jaksolla perehtymään uuteen kirjallisuuteen ja teoreettisiin näkökulmiin, koska se oman työn ohessa usein jää. Työssä ei tavallisesti myöskään saa juurikaan palautetta. Vertaispalautteen ja muiden opiskelijoiden töiden lukeminen oli hyödyllistä - niistä sai oivalluksia. Opiskelijat kokivat saaneesta työyhteisössään ohjausta vaihtelevasti. Varhaiskasvatusyksikön kehittämisrakenteet, kuten peda-tiimit ja erilaiset työryhmät, joiden jäseniksi opiskelijat pääsivät olivat hyödyllisiä. Myös yksikön ulkopuoliset sosiaalisen median ja muut keskustelumahdollisuudet mainittiin haastatteluissa. Opiskelijoiden mielestä selkeä aikataulu auttoi rytmittämään työskentelyä: moduulin tehtävät ja niiden sisäinen, toistuva rakenne helpottivat työskentelyä. Rakenne sisälsi myös ”vaihtoehtoja, variaatioita, mikä sopii omalle lapsiryhmälle”. Työskentelyssä pyrittiin joustavuuteen:jos joskus poikkesi ohjeista, sekin hyväksyttiin: ”sanottiin - hyvä, että olet oivaltanut tehdä eri tavoin”. Miten osaamisen syventyi? Keskusteluissa todettiin jo olemassa olevien tietojen ja taitojen vahvistuneen. Uuden Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (VASU) voimaantulo käynnisti kaikissa mukana olleissa tarpeita kehittää toimintatapoja . Kehittämistyö helpotti opiskelijoiden mahdollisuutta jäsentää omia ajattelumallejaan peilaten niitä yhdessä muun henkilökunnan kanssa. Sekä opiskelijat että mentorit kertoivat opiskelijoiden tietoisuuden pedagogisesta ajattelustaan vahvistuneen opintojakson aikana. Työn suunnittelu-, toteutus- ja arviointitaitojen koettiin syventyneen eri tasoilla ja erilaisilla aikajänteillä. Opiskelijat paneutuivat lisäksi kirjallisuuteen ja oppivat hallitsemaan uusia menetelmiä. Oman ohjaustavan purkaminen ei ole kuitenkaan mahdollista kerralla, vaan sitä pitää muovata tarkoituksenmukaisempaan suuntaan pikkuhiljaa. Mitä seuraavaksi? Mentorin rooli koettiin tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Ohjaus- ja reflektiokeskustelujen esimerkiksi järjestämistä helpottaisi, jos mentori työskentelisi samassa ryhmässä. Opiskelijoiden arvion mukaanoppiminen helpottuu, kun voi luottaa, että työelämässä saa ohjausta. Opiskelijat toivoivat lisää palautetta, tuli se sitten oppilaitoksesta tai työtovereilta. Eräs työelämän edustaja totesi, että tämäntyyppinen opiskelu vaatii opiskelijalta kypsyyttä, sillä omaksuttavaa on paljon. Lastentarhanopettajan identiteetin rakentuminen vaatii aikaa ja ohjausta. Jatkossa haasteena on lisäksi, miten saamme aktiivisemmin työelämän edustajia ideoimaan tämäntyyppisen opiskelun kehittämistä ja toiminnan sitomista hyödyttämään myös varhaiskasvatusyksikön työtä. Lisäksi haasteena on lokuussa 2018 voimaan tullut uusi Varhaiskasvatuslaki. Se muuttaa varhaiskasvatuksessa toimivien ammattilaisten nimikkeitä ja työnkuvia. Siirtymäajan vuoksi varhaiskasvatuspolun valinneet sosionomit ovat toistaiseksi vielä kelpoisia lastentarhanopettajan tehtäviin, mutta tulevaisuudessa sosionomien työnkuva päiväkodissa muuttuu merkittävästi ja myös sen tukemiseen tarvitaan erilaisia koulutuksellisia ratkaisuja. Kirjoittaja Anna-Riitta Mäkitalo työskentelee Metropoliassa sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Suuri osa hänen työstään on sosionomiksi valmistuvien opiskelijoille ohjaamista ja opettamista käyttäytymistieteellisissä, erityisesti varhaiskasvatukseen ja erityiseen tukeen liittyvissä, teemoissa. Hän toimii myös kansallisessa ja kansainvälisessä hanketyössä. Anna-Riitta on kiinnostunut erityisesti täydennyskoulutuksesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat luonnossa - ja vähän sisälläkin - liikkumisen lisäksi tarinat ja kuva.
Varmuutta työelämään Australian opeilla
Onko opiskelija valmis työelämään valmistuessaan ammattikorkeakoulusta? Tunnistaako hän omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan ja näkeekö hän niiden luomia mahdollisuuksia työelämässä laajemminkin? Millä välineillä voisimme auttaa opiskelijaa jo opintojen aikana ymmärtämään paremmin oman potentiaalinsa? Perthissä Australian länsirannikolla Curtin Universityssä on otetty käyttöön Employability –malli. Sen kehittäjä, professori Dawn Bennett kertoo, että malli keskittyy kognitiivisen reflektion kautta opiskelijan kykyyn löytää, luoda ja ylläpitää mielekästä työtä koko työuran ajan. Tarkoituksena on aktivoida opiskelijat huomaamaan heidän oman kognitiivisen ja sosiaalisen kyvykkyytensä ja ammatillisuutensa luomia mahdollisuuksia työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Malli ei ole perinteinen työllistymiseen tähtäävä toimenpide, jossa opiskelijalle pyritään tarjoamaan tietyn ammatin tai työnantajan vaatimat tiedot ja taidot. Se ei myöskään ole tyypillinen oppilaitoksen määrittelemien geneeristen taitojen mittaamiseen tähtäävä itsearviointilomake. Sen sijaan Employability-malli pyrkii aktivoimaan opiskelijan omaa metakognitiivista ajattelua hänen omista lähtökohdistaan. Tämän prosessin myös toivotaan jatkuvan ja kehittyvän yksilön mukana elämän eri osa-alueilla koulutuksen jälkeenkin. Käytännössä malli on verkkosovellus, jossa opiskelija voi vastaamalla erilaisiin kysymyksiin ja tekemällä tehtäviä tehdä näkyväksi omia asenteitaan sekä kykyään kriittiseen reflektioon ja luoviin ratkaisuihin. Malli perustuu siis opiskelijan omaan ajatteluun, ei ulkopuoliseen palautteeseen kuten opettajan arviointiin. Käyttö aloitetaan tekemällä henkilökohtainen profiili vastaamalla kuutta osa-aluetta käsitteleviin kysymyksiin. Sen tekeminen vie noin 20-30 minuuttia. Verkkosovellus tekee vastausten perusteella polaarikuvion ja antaa vinkkejä eri osa-alueiden pohtimiseen edelleen. Sovellus myös tallentaa vastaajan tulokset, mikä mahdollistaa myös ajattelun kehittymisen seuraamisen opintojen aikana. Saman henkilön vastaukset ovat yhdistettävissä keskenään, mutta ne pysyvät anonyymeina. Alusta sisältää lisäksi laajan aineiston sekä opiskelijoille että opettajille, jota voidaan hyödyntää opintojen sisältöjen ja Employability –ajattelun yhdistämisessä. Oiva-hanke on tarjonnut minulle mahdollisuuden pohtia näitä tärkeitä kysymyksiä ja etsiä erilaisia välineitä opiskelijan itsetuntemuksen parantamiseksi. Vierailin Curtin Universityssä heinäkuussa. Tapasin professori Dawn Bennettin (kuvassa vasemmalla) lisäksi lehtori Claire Morrisbyn, joka käyttää sovellusta sairaanhoidon perusopintojen opetuksessa. Mallin käyttö on professori Bennettin mukaan levinnyt myös kulttuurialojen ja insinöörien koulutukseen. Mallilla on Curtin University:ssä tällä hetkellä tuhansia käyttäjiä. Kokemukset mallin käytöstä ovat olleet pääasiassa positiivisia. Erityisesti opiskelijapalaute on ollut kiittävää. Tiukkojen aikataulujen ja resurssien vuoksi osa opettajista on kokenut vaikeaksi löytää sopivia yhtymäkohtia mallin liittämiseksi omaan opetukseen, mutta yhteisellä ideoinnilla niitä on kuitenkin löytynyt ja kaikki osapuolet ovat huomanneet mallin mahdollisuudet ja positiiviset tulokset. Oiva-hanke pohtii opiskelijan kykyä ja mahdollisuuksia oman osaamisensa tunnistamiseen ja soveltamiseen uusissa ammattikonteksteissa. Tavoite on kouluttaa osaajia, “joilla on mahdollisuus ja potentiaali rakentaa itselleen toimiva oman elämän strategia, kyky ennakoida erilaisia ammatillisia työelämän tilanteita sekä ketterä valmius sopeutua muutoksiin.” Tehtäväni Oiva-hankkeessa on kääntää ja soveltaa osia Employability-verkkosovelluksesta suomalaiseen koulutukseen ja yhteiskuntaan. Käännöstyö on vienyt minut suoraan mallin ytimeen: miten kääntää sana joka suomeksi virallisesti kääntyy sanoiksi ’työmarkkinakelpoisuus’ tai ’työllistettävyys’? Nehän eivät alkuunkaan kuvaa tämän mallin tavoitteita! Olisiko kyseessä yksilön asenne työelämään? Vai yksilön kyky nähdä mahdollisuuksia? Tai kenties employability onkin ajatusmalli omasta osaamisesta elämän eri osa-alueilla? Näiden ajatusten keskellä lähden valmistelemaan mallin ensimmäisen vaiheen pilotoimista musiikin tutkinnossa keväällä 2019. Kirjoittaja Susanna Mesiä on Metropolian musiikin tutkinnon lehtori, joka viimeistelee väitöskirjaansa ja musisoi aina kun voi. Lähteet: Bennett, D. (in press, 2018). Developing employABILITY thinking across higher education. Canberra: Australian Government Department of Education and Training. Bennett, D. (2016). Developing employability in higher education music. Arts & Humanities in Higher Education, vol. 15(3–4), 386–413. Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa. (2018). Hankesuunnitelma. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma.
Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria yhä enemmän
Käytännössä ja tutkimuksissa käy ilmi, että itsenäistymisen kynnyksellä olevien nuorten ongelmat ovat lisääntyneet selvästi. Yhä useampi nuori on vaarassa syrjäytyä. Nuorten itsenäistymisprosessi venyy, eivätkä he saa otetta koulutuksesta tai työstä. Tärkeää onkin löytää keinoja nuorille, joilla ei ole vielä vakavia mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä ongelmia. Syrjäytymisen taustatekijöitä on tutkittu Syrjäytymisellä tarkoitetaan erilaisia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja, joka voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Erityisen altis syrjäytymiselle nuori on elämänsä muutosvaiheissa, kuten koulun, opiskelun tai työsuhteen päättyessä. (STM 2012.) Työ- ja elinkeinoministeriön (2012) mukaan vanhempien alhainen koulutustaso ja perheen huono-osaisuus ovat helposti periytyvää. Aikuisuuden selviytymisen kannalta haavoittuvaisempia ryhmiä ovat yksinhuoltajaperheiden ja terveysongelmista kärsivien vanhempien lapset sekä asiakkuus lastensuojelussa. (TEM 2012.) Lisäksi syrjäytymiseen vaikuttavat vanhempien sosioekonominen tausta ja koulutus, perhetausta, koulutausta, vieraskielisyys, asumismuoto ja sukupuoli (Myrskylä 2012). Lasten hyvinvointi eriytyy vanhempien koulutustason, sosioekonomisen aseman, toimeentulon ja psykiatrisen sairastavuuden mukaan. Lisäksi perheen toimeentulo-ongelmilla ja köyhyydellä on tapana kasaantua ja periytyä. (Paananen ja Gissler 2014) Suomen kuudesta suurimmasta kaupungista nuorilla toimeentulotuen ylisukupolvisuus on yleisintä Oulussa (22 %) ja Vantaalla (21 %) (Sutela ym. 2016). Myös Mustonen ja kumppanit (2013) tutkiessaan perhetaustan, nuoruusiän, aikuistumisvaiheen, ja aikuisuuteen liittyvien erilaisten riskitekijöiden yhteyksiä sekä mielenterveyteen että psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä mielenterveyden ja hyvinvoinnin ongelmilta suojaavia tekijöitä, löysivät nuoren kasvuun, kehitykseen ja kasvuympäristöön liittyviä riskitekijöitä, jotka saattavat uhata nuoren hyvinvointia ja vaikuttavat pitkälle elämään. Perheen matalalla sosioekonomisella taustalla oli selkeä yhteys alempaan koulutustasoon aikuisuuteen asti. Kokemus peruskoulun käymisestä kantaa pitkälle tulevaisuuteen Kuronen (2010) tutki erilaisten koulunkäyntiä hankaloittavien tekijöiden, sekä koulu- ja oppimiskokemuksien yhteyttä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ja muuhun elämään. Aineisto perustui ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten (n=22) koulutuselämänkertoihin. Tutkimuksessa nuorten koulutuselämänkerroista nousi esiin neljä kategoriaa koulunkäyntiä varjostavista piirteistä: jännittäjät, levottomat, kiusatut ja yläasteella kyllästyneet. Jännittäjien koulunkäyntiin liittyi epäonnistumisia, kuormittumisen kokemuksia ja psyykkistä haavoittuvuutta, joka monella johti masennukseen. Levottomille ominaista oli vilkkaus, aktiivisuus, lyhytjänteisyys ja oma tahto. He myös kokivat leimautumista esimerkiksi häiriköksi tai laiskaksi. Levottomien koulukokemuksille tyypillistä oli itsensä erilaiseksi tunteminen, epäonnistumiset, kouluympäristön ja luokkatilanteiden ikäviksi kokeminen, sekä kiinnostuksen katoaminen koulutyöstä. Kiusatut kärsivät myös alakuloisuudesta, pahoinvoinnista ja masennuksesta. Heillä kokemuksista voimakkaimpina nousivat esiin kiusaaminen, sen vaikutukset ja seuraukset. Tällöin kouluviihtyminen kärsi ja kiusaaminen koettiin identiteettiä muuttavana kokemuksena. Yläasteella kyllästyneet näkivät itsensä luovuttajina tai sitten vastaavasti suorittajina. Luovuttajien alakoulun ongelmattomuuden jälkeen yläkoulussa tapahtui nopea muutos huonompaan. Viihtyminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus tulivat tärkeäksi. Asenne muuttui välinpitämättömäksi ja rajojen testaus lisääntyi. Koska kouluaineet eivät motivoineet, putosivat keskiarvot ja koulusuhde muuttui kielteiseksi. Tällöin epäonnistumisten seurauksena asema marginaalissa vahvistui. Myös suorittajilla yläkouluun siirtymisessä lukijatyypeistä tuli menijöitä. Muu elämä kiinnosti enemmän, kaverit ja vastakkainen sukupuoli muuttuivat entistä tärkeämmiksi. Alakoulussa kehitetyt hyvät taidot, oma vastuu ja velvollisuudentunto kannattelivat kohtuullisen tason säilymisen. Luovuttajille ominaista oli pohjalle luisuminen välinpitämättömyyden takia, kun taas suorittajille ominaista oli kokemus pakonomaisesta ponnistelusta kohtuullisen koulumenestyksen saavuttamiseksi. Koulunkäyntiin liittyvät kokemuksilla oli siis vahva vaikutus myöhempään elämänkulkuun. (Kuronen 2010.) Tulevaisuussuuntautuneisuus ja käytännön arjen sujuminen Tutkimusten mukaan jopa 20-25 % nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ennen aikuisikää ja noin puolella psyykkinen oireilu jatkuu vielä aikuisiällä. Yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt. (Aalto-Setälä ja Marttunen 2007) Psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiin 21- ikävuoteen mennessä on saanut noin joka viides (Paananen ym. 2012.) Siksi on tärkeää painottaa ennaltaehkäisyä ennen tilanteen pahentumista. Yksi keino on opetella oman elämän hallintaa ja suunnitella tulevaisuutta. Usein eri ongelmista kärsivillä nuorilla arki takkuaa, koska elämänhallinta on pahasti hukassa. Käytännössä esimerkiksi itsenäinen rahankäyttö on monille hankalaa. Jos muut ovat aina huolehtineet asioista, taitoa ei ole tarvinnut koskaan opetella. Lisäksi tärkeää on löytää syy lähteä kotoa liikkeelle aamuisin, sillä joskus jopa postilaatikollakin käynti voi tuntua ylivoimaiselta. Joidenkin nuorten kohdalla aloitetaan ihan alusta. Opetellaan tunnistamaan tunteita, keskustelemaan omista asioista tai suunnittelemaan oman päivän ohjelmaa. Metropolia AMK on aloittanut projektin Niko 97 syrjäytymisvaarassa oleville nuorille yhteistyössä järjestöjen kanssa. Projektissa kehitetään kohderyhmän kanssa ratkaisuja syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja sosiaalisten taitojen edistämiseen. Järjestöistä mukana on Kohtaus ry , joka on ruohonjuuritasolla toimiva organisaatio, jonka tarkoituksena on tuottaa yhdessä 18-29-vuotiaiden aikuisten kanssa monimuotoista yhteisöllistä toimintaa. Lisäksi mukana ovat mm. Loisto Setlementti ry:n Poikien talo ja Sexpo-säätiön tukipuhelin sekä nettineuvonta. Projektin tavoitteena on vähentää nuorten ei-toivottua yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia sekä tukea nuorten aikuisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Päämääränä on kaventaa terveyseroja vahvistamalla syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten seksuaaliterveystietoja, sosiaalisia taitoja sekä kykyä tunnistaa ja sanoittaa tunteita ja tarpeita. Samalla tuetaan miesten ystävyys- ja seurustelusuhteiden syntymistä, mielenterveyttä ja väkivallattomuutta. Projekti tukee julkisen ja järjestöjen yhteistyötä seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2017-2020 (SELI) mukaisesti sekä kuntien ennaltaehkäisevää terveyden edistämistä. Niko 97 -projektissa on aloitettu nuorten kanssa ryhmä ”Miesten vuoro”, jossa pohditaan heille tärkeitä teemoja. Hanketoiminnan sydän on Kohtaus ry:n kaupunkiolohuone, jossa nuoret tapaavat toisiaan ja/tai työntekijöitä. Suurin osa vertaistoiminnasta on tavallista ajanvietettä; keskustelua, pelaamista, lehtien lueskelua tai yhteistä oleilua. Olohuone toimii tilana, jossa ei tarvitse olla yksin. Sekin auttaa, kun tietää, että muut ovat samanlaisessa tilanteessa. Lähteet Aalto-Setälä, T. ja Marttunen, M. 2007. Nuoren psyykkinen oireilu häiriö vai normaalia kehitystä. Duodecim. Klemetti, Reija; Raussi-Lehto, Eija (toim.) (2013). Edistä, ehkäise, vaikuta - Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020. THL. Opas 33. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-174-7 Kuronen, I. 2010. Peruskoulusta elämänkouluun - Ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten tarinoita peruskoulusuhteesta ja elämänkulusta peruskoulun jälkeen. Väitöskirja. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37594/978-951-39-38901.pdf?sequence=1 Mustonen, U., Huurre, T., Kiviruusu, O., Berg, N.; Aro, H. ja Marttunen, M. 2013. Elämänkulku, mielenterveys ja hyvinvointi. Seurantatutkimus 16- vuotiaista tamperelaisnuorista 22-, 32-, 42- vuotiaina (TAM- projekti). Tampere: Terveyden ja hyvinvointilaitos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114509/URN_ISBN_978-952-245-9626.pdf?sequence=1 Myrskylä, P. 2012. Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Eva-analyysi. Vol.9. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf Paananen R ja Gissler M. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula J ja Karvonen S (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvointilaitos, 2014. Paananen, R., Ristikari, T., Merikukka, M., Rämö, A. ja Gissler, M. 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimus. Terveyden ja hyvinvointilaitos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf?sequence=1 Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen. http://www.stm.fi/hyvinvointi/osallisuuden_edistaminen/syrjaytymisen_ja_koyhyyden_ehkaiseminen Sutela E, Törmäkangas L, Toikka E, Haapakorva P, Hautakoski A, Hakovirta M, Rasinkangas J, Gissler M ja Ristikari T. Nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen riskitekijät Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa. Helsinki; Terveyden ja hyvinvointilaitos, 2016. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2012. Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. Raportti. No. 8/2012. http://www.tem.fi/files/32290/TEMrap_8_2012.pdf
Ohjaaja ja ryhmä auttavat oppimaan
Jokaiselle meistä on tärkeää saada tulla huomioiduksi omana ainutlaatuisena itsenään. Ryhmässä toimiminen ja siitä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne edesauttavat ihmisen kokemusta omasta arvokkuudestaan. Siten toimiva ryhmä voi tukea esimerkiksi ihmisen motivaatiota uuden oppimiseen. Toimiva ryhmä ei kuitenkaan aina synny itsestään. Ammattitaitoinen ryhmän ohjaaja tukee ryhmän muodostumista ja toimintaa. Tässä blogissa pureudumme tarkemmin siihen, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Ryhmä luo tunteen kuulumisesta johonkin Jotta ihminen voi hyvin, tarvitaan toimintaa ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Tunne yhteenkuulumisesta syntyy, kun ihminen tuntee itsensä tärkeäksi osaksi ryhmää tai yhteisöä. Kokemus siitä, että on tullut huomioiduksi omana itsenään, on tärkeässä roolissa tasapainoisen identiteetin muodostumisen kannalta. Yhteenkuuluvuuden tunne auttaa ihmistä luomaan kuvaa itsestään toimintakykyisenä ja pystyvänä yksilönä. Ryhmän koheesion ollessa vahva ryhmä pystyy myös hyödyntämään jäsentensä vahvuudet ja yhteisen potentiaalinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaajan merkitys ryhmässä Osallistuminen johonkin toimintaan, vaikka yhdessä pelaamiseen, ei kuitenkaan automaattisesti tue yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä. Ohjaaja voi tukea ryhmän toimintaa ja jatkuvaa ryhmäytymistä. On tärkeää ymmärtää, että uusi ryhmä hakee muotoaan jonkin aikaa ja suhteet ryhmässä elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Ohjaaja voi myös tukea suhteiden syntymistä ja muuntumista ryhmän työskentelyn edetessä. Ryhmän toiminta luo vähitellen erilaisia rooleja ja sääntöjä. Ryhmä myös muokkaa jäsentensä käyttäytymistä ja toimii eräänlaisena oman toiminnan ja vuorovaikutuksen peilinä mahdollistaen jäsentensä kehittymistä. Ryhmäprosessista huolehtiva ohjaaja on tietoinen näistä muutoksista ja auttaa ryhmäläisiäkin tunnistamaan toimintansa sääntöjä, omia roolejaan ja niiden muutoksia ryhmässä. Ohjaajaa tarvitaan ryhmän tukena monellakin tapaa, erityisesti turvallisuuden tunteen luomisessa ja tavoitteellisen toiminnan luotsaamisessa. Myös toiminnan arvioinnissa tai ristiriitatilanteiden selvittämisessä ohjaajan on hyvä olla aktiivisesti mukana. Ristiriitoja ei tarvitse pelätä. Ne vievät ryhmän toimintaa eteenpäin, jos ne osataan kohdata. Usein auttaa pelkkä kuuntelu ja jännitteen toteaminen. Ryhmä ratkoo itse tilanteita, ja kun ristiriidat on tunnistettu, ne saavat olla olemassa ja ihmiset voivat ilmaista niiden herättämiä kokemuksia. “Onko pakko osallistua” Ryhmän ohjaamisen haasteena on se, että kaikki eivät innostu kaikesta eivätkä välttämättä osallistu toimintaan samalla tavalla. “Onko pakko osallistua” on kysymys, joka esitetään varmasti jokaiselle ohjaajalle. Tässä ei ole kyse siitä, että oma ohjaus olisi epäonnistunut, vaan ryhmäläisten tulisi voida osallistua toimintaan eri tavoin. Jo ryhmän toiminnan seuraaminen sivusta aktivoi ihmisen aivoja. Sivustaseuraaja eläytyy monella tapaa toisten tekemiseen ja aivot ikään kuin virittyvät ja valmistautuvat osallistumiseen. Siten sivusta seuraajakin osallistuu omalla tavallaan toimintaan. Joku ryhmästä voi myös tarvita enemmän aikaa alkuun pääsemiseen ja mukaan tulemiseen. Riittävän ajan antaminen tukee ihmisen motivaatiota ja sitoutumista toimintaan. Kun on mahdollisuus onnistua ryhmässä, kokea yhdessä toimimisen iloa ja vaikuttaa toiminnan kulkuun, vahvistuvat ryhmän ja sen jäsenten motivaatio ja yhteiseen toimintaan sitoutuminen. Kepeli-harjoitteet tukevat ryhmän muodostumista Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Kepeli-hankkeessa on kehitetty harjoitteita, jotka perustuvat vuorovaikutteiseen, elämyksiä ja kokemuksia painottavaan toimintaan. Niillä voidaan mainiosti tukea ryhmän muodostumista, kehittymistä ja uuden toimintakulttuurin luomista. Keholliset ja pelilliset harjoitteet auttavat tutustumaan toisiin ja ymmärtämään erilaisuutta sekä luomaan turvallista ilmapiiriä. Harjoitteiden avulla voidaan myös ennakoida jännitteiden syntymistä ja ilmaista omia tunteita sekä opetella tunnistamaan toisten tunnetiloja. Yli 100 erilaista Kepeli-harjoitetta löydät sivulta http://kepeli.metropolia.fi/harjoitteita/ Suosittelemme tutustumaan myös näihin ryhmän ohjaamisesta ja käyttäytymisestä kertoviin postauksiin: Minna Lamppu: Ryhmänohjaus ja pedagoginen ammattitaito - yhteisiä löytöretkiä Tämä blogipostaus on julkaistu ensimmäisen kerran Kepeli-hankkeen omassa blogissa Kirjoittajat: Anita Ahlstrand LitM, erikoistunut psykomotoriikkaan, soveltavaan liikuntaan, erityispedagogiikkaan ja tuotekehittämiseen, työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina Liikkuminen ja toimintakyky sekä Sosiaalinen hyvinvointi osaamisalueilla. Hänellä on pitkä kokemus eri ikäisten ja erilaisten ihmisten voimavaralähtöisestä ohjaamisesta ja työskentelystä ryhmälähtöisten ja kehollisten työtapojen äärellä. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisläheisestä työstä, luovuuden ja kehollisten työtapojen monista mahdollisuuksista sekä arjen pienistä onnistumisista. Päivi Rahmel KM,TO, psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa kulttuuripalveluiden lehtorina. Hänellä on pitkä kokemus ryhmälähtöisten ja toiminnallisten työtapojen ohjaamisesta erilaisissa pedagogisissa ympäristöissä ja organisaatioiden kehittämiskonteksteissa. Hänen intohimon kohteenaan ovat ihmiset ja heidän luovien mahdollisuuksiensa kätilöinti draamallisten ja tarinallisten työtapojen äärellä. Lähteet: Lehtonen, H. 2006. Keinot käyttöön arjen areenoilla. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Honneth, A. 2012. The I in We. Studies in Theory of Recognition. Cambridge: Polity. Müller, K. 2007. Aivokutinaa. Helsinki: Työterveyslaitos. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sajaniemi, N., Suhonen, E. , Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PK-kustannus.
Tulevaisuuden tapahtumia toteuttavat osallistettu yleisö ja ammattimahdollistajat
Yhteiskunnassa vanhat valtarakenteet ja toimintatavat natisevat liitoksistaan, kun ihmiset haluavat ottaa itselleen aiemmin edustukselliselle julkiselle vallalle kuuluneita tehtäviä, muuttavat kuluttajakäyttäytymisellään markkinarakenteita ja perustavat jakamistalouteen ja omatoimiseen palvelujen vaihtoon liittyviä demokraattisia toimintoja. Muuttuva yleisökäyttäytyminen ja uudenlaisen kaupunkiaktivismin nousu haastavat myös perinteisen tapahtumatuotannon mallin ja kulttuurituottajien työnkuvan. Yhdistystoiminnan ulkopuolelle jäävä kansalaisaktivismi, eli neljäs sektori, hyödyntää usein varsin löyhiä ihmisten yhteenliittymiä, jotka toimivat some-ympäristössä, painottavat itse tekemistä, yhteisöllisyyttä, avointa jakamista ja ovat usein myös vain hetkellisiä yhteisöjä jonkin asian valmiiksi saamiseksi. Osa toiminnasta on tee-se-itse toimintaa, jolla vaikutetaan esimerkiksi oman asuinympäristön viihtyisyyteen (oman alueen FB-kirpputorit, oman auton tai asunnon vuokraus, ympäristömummo- tai vaaritoiminta päiväkodeissa ja kouluissa), osalla toimintaa pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja systeemin muuttamiseen (varjokaavoitukset, adressit päättäjille, ei-laiteta-pakasteita-pieneen-pussiin -kampanja). (1) Yleisön uudet roolit Ihmisten halu osallistua ulottuu myös tapahtumatuotannon alueelle. Enää osallistuminen kulttuuririentoihin ei tarkoita sitä, että mennään kulttuurilaitokseen ja seurataan taiteilijan työtä katsomosta. Nyt yleisö hakee aktiivista osallistumista tapahtumien ja kulttuuripalveluiden tuotantoon. Uudenlaisessa kulttuurituotannossa puhutaan joukkoistamisesta, jolla tarkoitetaan yleisesti hajautettua ongelmanratkaisu- ja tuotantomallia, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön osaamista rajattua tehtävää varten. Yleisö voi joukkoistamisessa toimija: 1. ideoijana luoville sisällöille (joukkoluovuus, engl. crowd creation), 2. rahoittajana (joukkorahoitus, engl. crowd funding) 3. päättäjänä, kuinka prosessi etenee (joukkoäänestys, engl. crowd voting) 4. ratkaisijana kysymyksiin (joukkoviisaus, engl. crowd wisdom). Varsin yleistä on myös, että yleisö haluaa levittää tietoa tuttavilleen ja toimii näin tuotantojen tehokkaimpina markkinointikanavina. Toisinaan yleisö saa mahdollisuuden jopa itse olla osa taideteosta. (2) Daren C. Brabhamin määritelmän mukaan, kaikki osallistaminen verkkoympäristössä ei ole joukkoistamista. Brabham on määritellyt, että ollakseen joukkoistamista, toiminnan käynnistää organisaatio, jolla on tehtävä, joka tulisi toteuttaa. (3) Näin on myös Metropolian Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen joukkoistetussa tapahtumatuotannossa, Höntsä-Festissä. Nuoret toteuttavat Höntsä-Fest -tapahtuman joukkoistamalla Tapahtuman nimestä löytyvä höntsäily tarkoittaa leikkimielistä, ei niin vakavissaan tehtävää toimintaa, josta puuttuu kilpailu ja auktoriteettijohtoinen toiminta. Höntsä-toiminta on iloa tuottavaa, kaikille avointa, osaamisesta riippumatonta toimintaa, joka jää elämään houkuttelevuutensa ja helppoutensa vuoksi. Höntsäklubit ovat nuorten toisilleen vetämiä harrastetyöpajoja leikkimielisillä kulttuuri- ja/tai liikuntasisällöillä. Höntsä-Fest toteuttaa suurella volyymilla hankkeen toimenpiteitä. Helsingin Jäähalliin tuotetaan nuoria toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä nuorisoverkosto The Movementin työpajanuoria osallistamalla, tusinan verran hankesuunnitelman mukaisia Höntsäklubeja ja myös yksi Höntsä coach-koulutus. (4) Brabhamin määritelmä vaatii myös, että joukkoistamisessa mukaan lähtee ryhmä tai joukko, joka osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti. Höntsä-Festiä toteuttavat nuoret tulevat mukaan omasta halustaan ja usein ”rakkaudesta lajiin”. Joukkoistamistoiminnassa käytetään apuna online-ympäristöä, jossa toteutus tapahtuu. Höntsä-Festin tuotantoprosessi etenee pitkälti sähköisten välineiden; yhteisten nettialustojen, some-kanavien ja viestipalvelujen välityksellä. Läheskään kaikki Höntsä-Fest -tuotannon tekijät eivät ole koskaan tavanneet reaalimaailmassa, vaan toimimme on-line-ympäristöissä ja tapaamme pienissä tehtäväkohtaisissa työryhmissä. (5) Tärkein asia joukkoistamisessa on, että prosessi tai tulokset hyödyttävät sekä organisaatiota että joukkoa. Höntsä-Fest esimerkiksi toteuttaa suoraan Metropolian hankkeen tavoitteita, mahdollistaa useiden oppilaitosten opiskelijoiden opintojen integroinnin hankkeen tuotantoprosessiin, antaa työkokemusta, työtodistuksen ja verkostoja nuorille, luo tapahtumaan osallistuville nuorille 16-25 -vuotiaille mahdollisuuden kokeilla uusia harrastelajeja ja innostaa mukaan syksyn Höntsäklubeihin. Höntsä-Festin tuotantotiimin tehtävänä on tuottaa elämyksiä ja virkistävä höntsäpäivä pimenevän syksyn iloksi helsinkiläisille nuorille. Pidemmän aikavälin tavoitteina ovat omatoimisen harrastetoiminnan mahdollistaminen, osallistumisen ja hyvinvoinnin tukeminen sekä yhteiskuntaan kuuluvuuden ja osallisuuden lisääminen. Metropolian tuottajat valmistautuvat tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin Yleisön osallistuminen tuotannon eri osiin aktiivisina toimijoina, muuttaa kulttuurituottajan työnkuvaa. Kulttuurituottajan työn perustaitoja toki tarvitaan myös jatkossa, mutta painopiste ”tuottaja pitää kaikki langat käsissään” -ajattelusta, siirrytään kohti pidempiä ja haaroittuvia lankoja, joihin jokainen mukaan tulija kutoo oman osallistumisensa ja osaamisensa tuomia sävyjä. Elina Ala-Nikkola ja Katri Halonen ovat käyttäneet osuvasti kulttuurituotantojen joukkoistamisesta puhuttaessa, tuotantoon osallistuvasta yleisöstä prosumerit -käsitettä (prosumer + consumer). (5) Alkujaan 1980-luvulla Yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija Alvin Toffler lanseerasi tämän käsitteen samanaikaisesti tuottajana ja kuluttajana toimivasta ihmisestä The Third Wave-teoksessaan. Toffler on julistanut tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi osaamisalueiksi sosiaalisen innostamisen taidot, verkostotyöskentelyn ja verkkoympäristössä toimimisen organisoimisen ja sosiaalisen median hyödyntämisen tuotantojen koordinoinnissa. Tulevaisuus lienee siis fasilitoivien mahdollistajien ja aktiivisten prosumerien yhteistyötä ja siihen Metropolia valmentaa tulevia kulttuurituottajiaan kehityksen etunenässä. Höntsä-Fest- tapahtuma Helsingin Jäähallissa 3.10.2018, on joukkoistettu tapahtumatuotanto-opintojakson käytännön työelämäprojekti, jossa opiskelijat pääsevät uusia tuottajataitojaan kehittämään. (6) Kirjoittaja Terhi Dahlman on pitkän linjan kulttuurituottajien kouluttaja, Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen projektipäällikkö ja Höntsä-Fest -tapahtuman vastaava tuottaja. Lähteet (linkit ohjaavat ulkopuolisille sivuille): 1. Mäenpää Pasi ja Faehnle Maija. 2017. Kuntademokratiaverkosto 7.6.2017. 2. Ollila Harri. 2012. Joukkoistaminen ja sen hyödyntämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto. s.24-26. 3. Joensuu Mika. 2014. Joukkoistaminen ja verkon parvet nuorisotyön välineinä: HypeCon-toiminta ja Impulssi-toimintamalli. Humanistinen ammattikorkeakoulu YAMK opinnäytetyö. 4. Höntsä - silta eteenpäin! -projektisuunnitelma. 5. Halonen Katri & Ala-Nikkola Elina. 2016. Kurkistuksia festivaalituotannon joukkoistamiseen. Artikkeli teoksessa Silvanto Satu (toim.) 2016. Festivaalien Suomi. s. 90-95. 6. www.hontsa.metropolia.fi/hontsafest
Odottamattomia aarteita luovuuden avulla
Tärkeä yhteys luovaan itseemme Luova ajattelu, mielen leikki ja itsensä ilmaiseminen lisäävät hyvinvointiamme. Tämä johtuu siitä, että ne tuovat meitä kosketuksiin omien voimavarojemme kanssa, lisäävät otetta omasta elämästä, sen valinnoista ja mahdollisuuksista. Erityisesti tarvitsemme yhteyttä luovaan itseemme silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä elämässä. Valitettavasti usein juuri silloin tuo yhteys omaan sisäiseen kapasiteettiimme saattaa katketa: ajatukset ja elämä kiertyvät tiukasti vaikeuksien ympärille, vaikka kipeästi tarvitsisimme kykyä katsoa asioita toisesta näkökulmasta tai mahdollisuuden ilmaista vaikeita tunteita luovan toiminnan kautta. Luova toiminta sosiaalisessa kuntoutuksessa Esimerkiksi sosiaalityön asiakkaat voivat hyötyä siitä, että arkeen tuodaan mahdollisuuksia luovan näkökulman löytämiseen. Luova ilmaisu, leikki ja mielikuvitus tuovat elämään uusia ulottuvuuksia. Luova ryhmätoiminta voi tuoda vahvan kuulumisen ja merkityksellisyyden kokemuksen: olen osa tätä kokonaisuutta, minun kokemuksillani ja tuotoksillani on merkitystä. Metropolia Ammattikorkeakoulun Elämäni sävelet -tutkimus pyrki syventämään tätä ymmärrystä luovan ryhmätoiminnan merkityksestä sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa sekä kehittämään käytänteitä alan työntekijöille arjen työn tueksi. Tutkimus oli osa valtakunnallista ESR-rahoitteista sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUa, jonka tavoitteena oli selkeyttää ja yhtenäistää sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvää ymmärrystä sekä valtakunnallista toimeenpanoa. Kehittämishanketta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Odottamattomia aarteita Metropolia Ammattikorkeakoulun SOSKU-osahankkeen kehittämistyön tuloksena julkaistiin kirja Odottamattomia aarteita. Kirjan ilmaisuun, luovaan toimintaan, vuorovaikutukseen ja erilaisiin ryhmätilanteisiin sopivia ideoita voi soveltaa eri-ikäisten osallistujien kanssa sosiaali-, terveys-, ja kasvatusaloilla. Leikki ja luova toiminta voivat helpottaa tutustumista toisiin ihmisiin sekä tukea ryhmän vuorovaikutustilanteita tuoden niihin uusia mahdollisuuksia. Taiteen soveltavan käytön ammattitaito tuo kunnille hyötyjä Luovaa toimintaa voitaisi hyödyntää nykyistä enemmän sosiaalialan ryhmämuotoisissa palveluissa, sosiaali- ja terveysalan ympäristöissä sekä osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä edistävässä työssä. Tähän sosiaali- ja terveysministeriö kannustaakin 2018 Alueuudistuksessaan. Kunnan satsaus lisää osallisuutta ja hyvinvointia, vähentää palvelujen tarvetta sekä pidemmällä aikavälillä myös näihin liittyviä kustannuksia. Yhteisöllinen luova toiminta työotteena esimerkiksi vanhustyössä voi vähentää työn kuormittavuutta. (Lisää aiheesta THL:n sivuilla.) Sopiva ammattitaito oikeassa paikassa Luovan toiminnan systemaattisempi hyödyntäminen sosiaali- ja terveysaloilla edellyttää siinä tarvittavien erilaisten ammatillisten lähestymistapojen hallintaa. Tämä edellyttää luovien menetelmien käyttöön liittyvän osaamisen ja koulutuksen vahvistamista. Eri alojen ammattilaiset voivat hyödyntää luovia menetelmiä erilaisin tavoin, mutta tavoitteiden ja käytettyjen lähestymistapojen tulisi sopia yhteen. Luovan toiminnan hyödyntäminen sosiaali- ja terveysaloilla laajentaa taiteen soveltavan käytön ammattilaisten, mm. musiikkipedagogien, teatteri-ilmaisunohjaajien ja yhteisömuusikoiden työkenttää. Tämä on myös kansainvälisesti havaittu ja siihen liittyvään ammattitaidon kehittämisen haasteeseen tartuttu projektissa, jossa myös Metropolian asiantuntijuus on mukana monialaisessa yhteistyössä kehittämässä koulutusta taiteen soveltavan käytön hyödyntämiseen (Lisää aiheesta SWAIP linkin takaa). On aika myös tehdä strategisia rakenteellisia ratkaisuja, joilla asiakkaiden tarpeet ja ammatillinen osaaminen kohtaavat. Tämä voi konkreettisesti tarkoittaa täydennyskoulutuksen lisäämistä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tai taiteen soveltavan käytön ammattilaisen, esimerkiksi musiikkipedagogin tai yhteisömuusikon palkkaamista sosiaali- ja terveysalan työyhteisöön. Näin voidaan paremmin vastata edellä mainitun alueuudistuksen esittämään taiteen ja kulttuurin hyödyntämiseen. Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, luovan ryhmätoiminnan ammattitaitoa ja ymmärrystä taiteen ja luovuuden merkityksestä osana hyvää elämää. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea - kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUUn kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä. Linkit: Huhtinen-Hildén, Laura & Lamppu Minna (toim.), 2018: Odottamattomia aarteita - Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä
10 DAYS 100 CHALLENGES – syväsukellusta tulevaisuuden työelämätaitoihin
"Yksi intensiivisimmistä viikoista tämän vuoden aikana. Kaksi viikkoa täyttä tykitystä. Tuli validoitua itsestänikin monia ominaisuuksia ja huomasi missä itselläni on kehitettävää”, kiteytti eräs 10 Days 100 Challenges -ohjelman osallistuja kesäkuussa, kun ohjelman viimeinen päivä oli saatu päätökseen. Nyt toista kertaa järjestetyn ohjelman avoimuus teki siitä tälläkin kertaa ainutlaatuisen sulatusuunin, jossa kohtasivat eri kielet, kulttuurit, taustat ja koulutukset. Kuvittele, että työskentelet tiivisti ja paineen alla kaksi viikkoa, aamusta iltaan, uudessa tiimissä, jossa puhutaan montaa eri äidinkieltä ja tiimiläistesi koulutus vaihtelee kemian tohtorista automaatioon, ohjelmistokehitykseen ja bisnekseen. Lisäksi tiimisi osallistujilla on myös toisistaan hyvin poikkeavat työhistoriat ja kulttuuritaustat. Kuinka tiimissä, jossa erilaiset vahvuudet, osaamiset ja taustat kohtaavat, valjastetaan jokaisen taidot yhteisen tavoitteen eteen ja löydetään jokaiselle oma rooli? Kuinka opitaan toisilta ja luodaan yhdessä tapa jolla tiimi saa aikaan hyviä tuloksia? Työelämä muuttuu – mitä työntekijältä odotetaan? Seuraavan kymmenen vuoden aikana työelämässä korostuu teknologian käyttö, kyky sopeutua muutokseen ja jatkuva oman ammattitaidon kehittäminen, selviää vuonna 2017 Suomalaisen Työn Liiton teettämästä Made by Finland -tutkimuksesta. ”Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan vastausten mukaan myös lisää kykyä toimia eri kulttuureissa, kykyä markkinoida osaamistaan sekä luovaa ajattelua. Työn tekemisen uudet muodot eivät ole ajasta tai paikasta kiinni, ja rutiinit siirtyvät enenevässä määrin roboteille vapauttaen aikaa ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Teknologia voidaan nähdä ihmisiä yhdistävänä ja inhimillistä vuorovaikutusta lisäävänä tekijänä virtuaalisen yhteydenpidon ohella”, sanoo tutkimuspäällikkö Jokke Eljala. Yhä kiihtyvä muutos liiketoimintaympäristössä ja teknologian kehittyminen vaatiikin työelämässä substanssiosaamisen lisäksi uusia työelämätaitoja ja rajat ylittävää osaamista. Olemme neljännen teollisen vallankumouksen kynnyksellä, joka haastaa perinteiset ammatit, mullistaa työelämää ja kyseenalaistaa perinteisen oppimisen mallit. Tutkintojen arvostus työllistymisen takaajana on jo laskussa, sen sijaan näytöt osaamisesta, kokemus ja kyky toimia verkostoissa kasvattavat merkitystään. Miten korkeakoulu vastaa muutokseen? Korkeakoulujen täytyy myös nopeuttaa reagointia työelämän tarpeisiin. 10 Days 100 Challenges -ohjelma on yksi malli, jossa näitä uusia taitoja opitaan, ja luodaan samalla tärkeitä verkostoja ja työelämäkontakteja. 10 Days 100 Challenges –ohjelma toteutuu 10 päivän aikana ja useassa eri tiimissä (tänä vuonna 18 tiimiä). Ketterät tiimit ja yksilöt luovat tulevaisuuden menestyksen, jolla kasvua rakennetaan. Tällaisen opettamisen mallin vahvuus onkin moninaisuus. Esimerkiksi tänä vuonna järjestetyn ohjelman osallistujista 70 % oli korkeakouluissa opiskelevia. He tulivat kahdeksasta eri korkeakoulusta ja edustivat kymmeniä eri koulutusohjelmia. Loput 30% osallistujista olivat korkeakoulutettuja maahanmuuttajia, työttömiä ja yrittäjiä. Mukana oli tänä vuonna mm. Nokian Polku -ohjelman osallistujia. Samalla monialainen tiimitoiminta asettaa opetukselle haasteen rakentaa oppilaista ja opiskelijoista vahvoja, ratkaisukeskeisiä, itsensä tuntevia yksilöitä, jotka hankkivat jatkuvasti uutta osaamista. He ovat uteliaita ja heillä on sosiaaliset taidot, joiden arvo näissä tiimeissä nousee monia muita taitoja tärkeämmiksi. Ohjelmassa korostetaankin avoimuutta, monialaisuutta ja yhdessä kehittämistä ja noudatetaan 'lean' metodia ja asiakaskeskeisiä ongelmanratkaisumenetelmiä. Lisäksi ohjelmaan osallistuvat yritykset sitoutuvat valmentamaan omia tiimejään ja tuomaan mukaan omia osaajiaan ja resurssejaan. 10 Days 100 Challenges ohjelma järjestettiin 3AMK-yhteistyönä (Metropolia, Haaga-Helia, Laurea) Otaniemessä, nyt toista kertaa, 4.-15.6.2018. Ohjelma on kehitetty ja toteutettu sekä 3AMK:n että Näyttämöt ja Kasvunpajat -hankkeen rahoituksella vuosina 2017-2018. Tänä vuonna teemana oli ”How AI is transforming the way we work and live”. Ohjelma oli opinnollistettu kaikille 3AMK opiskelijoille vaihtoehtoiseksi tavaksi suorittaa pakollisia aineopintoja. Metropolian opiskelijoilla oli mahdollisuus suorittaa kurssi 10 opintopisteen Minno-projektina tai valinnaisena 5 opintopisteen laajuisena kurssina. Linkki videoon (Youtubessa) Lähteet: The Fourth Industrial Revolution, 2017, Klaus Schwab, Economist, Founder and Executive Chairman of the World Economic Forum
Hyvät ja huonot uudisteet
Innovaation suomenkielinen vastine on uudiste. Uudiste on miellyttävä sana. Se viittaa siihen, että on luotu jotakin hyvää, uutuudellista, jotakin olemassa olevaa tilannetta parantavaa. Toisaalta innovaation ydintä, eli keksintöä, ja sen keksinnöllisyyttä arvioidessa ei yleensä tarkastella eettisiä tai yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, koska keksintö on aina luonteeltaan tekninen: se pyrkii ratkaisemaan jonkin teknisen ongelman. Valtavia rahasummia onkin hankittu nimenomaan ”päinvastaisella” keksimistoiminnalla: kehittämällä jotakin, joka lopulta on käyttäjille tai käyttöympäristölle haitallista, vaarallista tai jopa tappavaa. Ilmiselvät esimerkit tästä sivuuttaenkin on arkielämäämme tuotu aikojen kuluessa yllin kyllin innovaatioita, jotka on viety hyötykäyttöön, koska niin on kannattanut tehdä, vaikka haittavaikutukset on tiedetty. Vastuullinen innovaattori kuitenkin pyrkii jo ideavaiheessa arvioimaan, millaisia hyödyllisiä tai haitallisia vaikutuksia kehitettävällä asialla mahdollisesti voisi olla. Aina voi pohtia, voisiko ongelman ratkaista toisin, kuin mitä ilmeisin ratkaisu näyttäisi olevan. Alla esitettävässä keksinnössä mentiin ojasta allikkoon: tekniseen ongelmaan löytyi oivaltava ratkaisu, mutta koska keksijä ei vaivautunut pohtimaan muita mahdollisia ratkaisutapoja, tuloksena oli mittava vyyhti maailmanlaajuisia terveys- ja ympäristöongelmia. 1920-luvun alussa autoteollisuus kasvoi nopeasti erityisesti USA:ssa. Henry Fordin aloittama autojen massatuotanto alensi hintoja ja tarjosi liikkumisen vapautta myös tavallisille kansalaisille. Tuon ajan autonmoottoreiden ongelmana oli, että niissä ilmeni ns. nakutusta, eli hallitsematonta polttoaineen palamista, joka laski tehoa ja saattoi pahimmillaan aiheuttaa moottorivaurioita. Työskennellessään General Motorsin tutkimuslaboratoriossa amerikkalainen kemisti Thomas Midgley Jr. (1889–1944) löysi tähän ratkaisun. Midgley huomasi, että lyijytetraetyylin (engl. Tetra-Ethyl-Lead, TEL) lisääminen bensiiniin vähentäisi nakutusongelmaa. Lisäksi TEL-yhdisteet toimivat hyvinä voiteluaineina eräissä moottorin osissa. Midgley jätti keksinnöstään patenttihakemuksen toukokuussa 1923. Keksinnön avulla moottorien nakutustaipumus väheni, ja siten niiden teho ja luotettavuus kasvoi. Teknologisesti tarkastellen keksintö oli siis hyödyllinen, mutta siinä oli yksi huono puoli. Lisäaineet olivat hengenvaarallisia ja bensiinin palamisen yhteydessä lyijy-yhdisteet levisivät pakoputkista ympäristöön. Tätä juttua varten kävin lävitse patenttitietokantoja. Midgleyn nimiin on kirjattu muitakin patentteja, joiden keskeinen sisältö on sama: polttomoottorin tehon parantaminen lisäämällä erilaisia kemiallisia yhdisteitä polttoaineeseen. Mieleen tulee innovaattorille aina tärkeä kysymys: miksi ilmeisen lahjakas keksijä ei vaivautunut pohtimaan, miten koko asian olisi voinut ratkaista jotenkin toisin? Olisiko silloin voinut ottaa lähtökohdaksi kehittää jokin muu, vaikkapa vähemmän myrkyllinen yhdiste? Toisin kävi ja yhdessä esimiehensä Charles F. Ketteringin (1876–1958) kanssa Midgley alkoi sinnikkäästi puolustaa keksintöään ja sen vaarattomuutta, vaikka lyijyn myrkyllisyys oli ollut tiedossa jo antiikin ajoista lähtien. Midgley itsekin sairastui lyijymyrkytykseen tutkimustyönsä yhteydessä. TEL-yhdisteen tuottajaksi perustettu yritys brändäsi uuden bensiinin nimellä Ethyl, koska firma halusi häivyttää vihjeet lyijy-sanaan. Kettering puolestaan palkkasi lääketieteen asiantuntijan todistelemaan, että lyijyllä terästetty bensiini ei ollut ihmisille vaarallista. Nämä asiantuntijoiden taitavasti muotoilemat väitteet saatiin kumotuksi vasta 1960-luvulla. Terveys- ja ympäristöhaitoista huolimatta lyijypitoista bensiiniä myytiin kaikkialla maailmassa aina 1990-luvulle asti. Myöhemmät tutkimukset ovat esittäneet, että suurkaupunkialueilla, joissa on ollut runsaasti moottoriliikennettä, on tilastollisesti esiintynyt normaalia enemmän varhaista kuolleisuutta, yleistä asukkaiden älykkyysosamäärien laskua ja jopa enemmän rikollisuutta. Nämä kaikki on liitetty siihen, että liikenne on käyttänyt TEL-pitoisia polttoaineita, joiden lyijy on joutunut ensin pakokaasujen mukana ilmaan, ympäristöön ja sitä kautta ihmisten elimistöön. On väitetty, että kukaan muu yksittäinen keksijä ei ole keksinnöillään aikaansaanut niin paljon haittavaikutuksia ihmiselle, ympäristölle ja koko maapallolle, kuin Midgley, hänen keksintönsä kun oli myös sittemmin käyttökieltoon joutunut otsonikerrosta tuhonnut kylmälaitteissa ja ponnekaasupulloissa käytetty CFC-yhdiste, eli Freon. Toisaalta olisi jälkiviisasta yksioikoisesti tuomita sen perusteella, mitä tiedämme nyt ja Midgleyn toiminta on sijoitettava aikansa kontekstiin. Ikävä kyllä hänen toimintaansa näyttää ohjanneen se, että jotakin kannatti tehdä, koska niin voitiin tehdä ja koska siitä sai myös taloudellista hyötyä. Kysymys ”Miten se tehdään” tulee vasta sen jälkeen, kun ensin tiedetään mikä kehitetty asia on, mihin sitä tarvitaan, miksi sitä tarvitaan - vai tarvitaanko sitä? Olipa tekeillä opintoihin liittyvä tiivis projekti tai mittava tuotekehitystyö, jo valmiiltakin tuntuvaa ideaa kannattaa tarkastella eri näkökulmista ennen jatkojalostamista. Tarvitaan kriittistä ajattelua ja oikeiden johtopäätösten tekemistä. Hyvä oivallus voi merkitä huikeita lopputuloksia, mutta se voi johtaa myös hirviön syntymiseen. Pienessä yhden erikoisalan piirissä tai yksin tehdessä ongelmakohtia ei välttämättä aina huomaa. Siksi on tärkeää, että kysymyksiä on pohtimassa monialainen tai moniammatillinen tiimi, joka tuottaa uusia, täysin poikkeavia, tuoreita näkökulmia. Sitä varten tiimin pitää käydä kriittisiä keskusteluja ja kyseenalaistaa jo valmiiltakin vaikuttavia suunnitelmia. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Tulevaisuusajattelu osaksi innovaatio-opintoja – kokemuksia Teiniminnotalkoot kehittämistyöstä
Tässä on jo pitkään hoettu, että vain muutos on pysyvää, on ajateltava toisin, rikottava siilot, mentävä epämukavuusalueelle ja uskallettava mokata. Kuitenkin muutoksen tekeminen käytännössä muistuttaa usein vuoristorataa, jossa onnistumisen huiput motivoivat, mutta epämukavuusalueen laaksot ovat pimeitä ja ahdistavia. Metropoliassa järjestetään epämukavuusalueelle meno ja inspiroiva monialainen työelämäyhteistyö 10 opintopisteen innovaatio-opinnoilla. Erotuksena oman alan harjoittelulle ja projektioppimiselle innovaatioprojektien tiimit muodostuvat eri alan opiskelijoista ja haasteet tulevat työelämän eri alueilta. Teiniminnotalkoiden innovaatio-opinnot erosivat Metropolian kaikille opiskelijoille kuuluvista opinnoista siten, että niissä osallistujat olivat sekä ammattikorkeakoulun opiskelijoita, että ammattikoululaisia ja toteutus oli rakennettu turnajaisen eli kilpailun muotoon. Arviointikriteereissä painotettiin innovaatio-osaamisen kehittymistä uuden tuotteen tai palvelun rakentamisen rinnalla. Innovaatio-opinnot huipentuivat innovaatioiden esittelyyn Omnian ammattiopistolla Espoossa 9.10.2017. Tällä hetkellä opiskelevat nuoret ovat keski-ikäisiä asiantuntijoita 2040 ja 2050-luvuilla Tulevaisuusajattelu ja aktiivinen tulevaisuuteen suuntautuminen eli tulevaisuusorientaatio on yksi Teiniminno Superturnausmallin oppimistavoitteista. Heron, Lindforsin ja Taatilan (2017) mukaan tulevaisuusorientaatio on yksi innovaatio-osaamisen seitsemästä yläluokasta, kaikkien luokkien ollessa: 1. Tulevaisuusorientaatio 2. Henkilökohtaiset ominaisuudet 3. Luovan ajattelu taidot 4. Sosiaaliset taidot 5. Projektin hallinta 6. Sisältöosaaminen 7. Käytännön tekeminen (making skills). Tulevaisuudentutkimuksen uranuurtajiin kuulunut Anita Rubin (1952-2015) määritteli tulevaisuusajattelun sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen muutoksen työkaluksi. On tärkeä sekä saada selvyyttä siitä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, että löytää niistä perusteet tällä hetkellä tehtäville valinnoille. Mitkään uudet ajatukset tai ideat eivät sellaisenaan ole liian ihmeellisiä tai mahdottomia. Siksi innovaatioturnaukseen sisällytetty tulevaisuuspäivän piti olla luovuuteen ja mielikuvitukseen innostava ja luottavaisen työskentelyilmapiirin mahdollistava. Hurjat visiot eivät kuitenkaan riitä, vaan on tärkeää, että tulevaisuuden tekijöitä ohjataan olemaan loogisia ja järjestelmällisiä (Rubin 2004). Siksi turnauksen alussa opiskelijaryhmät osallistuivat tulevaisuuspäivään. Tulevaisuustyöpaja tulevaisuusorientoituneen ajattelun ja toiminnan käynnistäjänä Syksyn 2017 Teiniminnotalkoiden innovaatio-opintoihin liitetty yhden päivän mittainen tulevaisuustyöpaja toteutettiin elokuun lopussa. Työpajan tavoitteena oli taustoittaa tulevan innovaation käyttöympäristöä ja oppia tulevaisuusajattelun perusteita. Työpajaan osallistui 50 opiskelijaa ja 5 työtä fasilitoivaa opettajaa. Menetelmäksi valikoitui tulevaisuuden muistelu, jossa tehtävänä oli kertoa, kuinka oman tiimin innovatiiviset ratkaisut näkyvät vuonna 2030. Tietolähteinä mahdollisista tulevaisuuksista käytettiin Sitran Megatrendikortteja. Opiskelijat kuvasivat prosessia oppimispäiväkirjoissaan mm. näin: “Torstaina jatkoimme tiimityöskentelyn parissa, ja pohdimme tulevaisuutta ja haasteenantajaa. Miltä haasteenantaja näyttää tulevaisuudessa? Kuka on tulevaisuuden asiakas? Kirjoitimme aiheesta tarinan, ja lopuksi yhdistimme tarinamme kahden muun saman haasteenantajan tiimin tarinan kanssa. Iltapäivällä esittelimme tarinan muille.” Tulevaisuustyöpajan tuotokset eli tulevaisuustarinat osoittivat, että opiskelijoilla oli jo paljon näkemyksiä tulevaisuudesta. Megatrendeistä erityisesti digitalisaation mahdollisuudet muuttaa yhteiskuntaa olivat tuttuja, mutta myös ilmastonmuutos, kaupungistuminen, eriarvoistuminen ja yksinäisyys näkyivät tulevaisuustarinoissa. Tietoa osattiin myös soveltaa haasteenantajan tulevaisuuden toimintaympäristön ja asiakkaan kuvailuun. Haasteenantaja oli myös nostettu toimijaksi jokaiseen tarinaan. Kaikista tarinoista löytyvät siis toimijat, asiakkaat, muutos/innovaatio, arvot sekä resurssit, joiden avulla muutos on mahdollista. Tulevaisuustarinat kertoivat opiskelijoiden kykenevän tulevaisuusajatteluun ohjatussa työpajamuodossa. Olen saanut toimia ohjaavana innovaatio-lehtorina TeiniMinnotalkoot-hankkeessa kolmen seitsemän viikon innovaatio-opintojen ajan (2017-2018). Kirjoitin omasta kehittämiskohteestani eli tulevaisuusajattelun liittämisestä innovointiprosessiin artikkelin Tulevaisuusajattelun herättelyä innovaatio-opinnoissa -hankkeen julkaisuun Minnotalkoot - Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta (Hero, Laura-Maija (toim.), 2018). Opiskelijoiden tekemät tulevaisuustarinat esitellään artikkelissani sellaisenaan, joten voit lukea siitä mitä tapahtui synkkänä ja myrskyisenä yönä 2030 ja kuinka robotinkorjaaja karkaa Lapin erämaahan. Kehittämistä vielä riittää Superteam-turnaus kesti seitsemän viikkoa. Tulevaisuusajattelun kannalta haasteeksi muodostui tulevaisuuskuvien pitäminen mukana koko turnauksen ajan. Haasteeksi muodostui tulevaisuuskuvien pitäminen mukana koko seitsemän viikon ajan. Mukana olleet yritykset tavoittelivat ratkaisuja nykyhetken ongelmiin ja palautekeskusteluissa ei puhuttu pitkän tähtäimen tavoitteista tai arvoista. Olisi hienoa saada yritykset mukaan tulevaisuustyöpajaan! Innovaatio-osaamisen muut osaamisalueet, kuten luova ajattelu, sosiaaliset taidot, projektin hallinta, sisältöosaaminen ja käytännön tekeminen ovat tuttuja kaikille ja niitä harjoitellaan koko opintojen ajan. Tulevaisuusorientaatio sitä vastoin on systemaattisena osaamisena uusi tuttavuus ja siksi opettajille olisi järjestettävä jatkokoulutusta ja vertaistukea tulevaisuusorientaation ohjaamiseen. Siihen on kiinnostusta ja intoa, mutta tarvitaan lisää mahdollisuuksia oppia ja kehittää omaa osaamista. Opettajien kehittyvän osaamisen myötä he pystyvät innostamaan opiskelijoita tekemään tulevaisuutta ottaen huomioon sekä haasteet ja mahdollisuudet. Teiniminnotalkoot antoi minulle mahdollisuuden syventää omaa osaamistani tulevaisuusorientaation ohjaamisessa. Tutkimukseen keräämäni materiaalin analysointi ja artikkelin kirjoittaminen antoi monia oivalluksen hetkiä. Olen lisännyt tulevaisuustarinoiden tekoa innovaatioteorian opetukseen sekä osaamisportfolioiden ohjaamiseen. Tunnistan myös opiskelijoiden tulevaisuusajattelua entistä paremmin ja tarjoilen tässä lopuksi sitaatin, johon törmäsin opinnäytetyön ohjauksen yhteydessä. ”Uskaltaisin väittää, että ei ole mitään järkeä enää duunata yhtään mitään, ellei asioita ajattele kestävän kehityksen kannalta, sillä se ei vaan yksinkertaisesti enää toimi." Kulttuurituotannon opiskelija Leena Tsuchiya - (opinnäytetyön ideapaperi 22.1.2018). Omaa tulevaisuusajattelua voi harjoitella kuuntelemalla ja lukemalla esim. •Tulevaisuus hanskassa ilmastopodcastia Jari Hanska Yle Areenalta. •Ennakointikupla, Podcast tulevaisuuksientutkimuksesta tulevaisuuksientutkijoille. Mikko Dufva, ennakoinnin johtava asiantuntija Sitrassa. •Ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset julkaistu 4.6.2018. •Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. •Työ 2040 - Skenaarioita työn tulevaisuudesta (2017). Sitra. •Tulevaisuuden tekijän työkalupakki. Sitra.
Yhteiskehittämisellä moninaisuuden johtamiseen
Työyhteisöjen moninaisuutta voidaan johtaa ja kehittää eri tavoin. Yhteiskehittäminen huomioi moninaisuuden johtamisen tarpeet. Yhteiskehittäminen tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni työntekijä osallistuu yrityksen kehittämisprosessiin ja pääsee mukaan osallistumaan kehittämiseen. Samalla mahdollistetaan sitoutuminen kehittämisen tavoitteisiin. Tavoitteena on saada mahdollisimman monen työntekijän ääni esiin kehittämisprosessin aikana. Silloin poistuu tunne siitä, ettei ole saanut vaikuttaa tai sanoa tai että “asia jää kuitenkin pöytälaatikkoon”. Yhteiskehittämisessä moninaiset kehittämistarpeet nousevat esiin Väestörakenteen muutos, toimintaympäristön kompleksisuus, niukka talous ja esimerkiksi työntekijöiden ikääntyminen tekevät moninaisuuden huomioimisesta ajankohtaisen asian. Moninaisuutta työyhteisöön luovat esimerkiksi työntekijöiden terveys, koulutus, kulttuuritausta ja erilaiset toimintatavat työyhteisöissä. Silti nopeat muutokset työelämässä edellyttävät kokonaisvaltaista tarkastelua työyhteisön moninaisuuden suhteen eli kaikkien osa-alueiden kehittämistä. Moninaisuus on usein haaste esimiehille ja se näkyy esimiesten arjessa erilaisina kohtaamisina (Komulainen 2015, 81-92). Moninaisuus on haasteellinen käsite määritellä, sillä moninaisuuden piirteet ovat näkymättömiä tai näkyviä. Piirteet voivat olla muuttuvia, kuten työsuhteen kesto tai pysyviä, kuten arvomaailma (vrt. Colliander ym 2009). Näkymättömiä piirteitä ovat esimerkiksi työntekijöiden identiteettiin liittyvät asiat tai muut työyhteisössä vaikuttavat näkymättömät asiat kuten työntekijän yksityiselämän tilanne. Moninaisuuden johtamisen tavoitteita ovat moninaisuuden hyödyntäminen työyhteisöissä ja tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua. Miksi moninaisuus tulee huomioida kehittämisessä? Työyhteisön moninaisuuden tarkastelu tuo esiin ihmisten erilaiset tarpeet ja näkökulmat työelämän kehittämiseen. Yritysten kehittämisen näkökulmasta on tuottavaa, että ihmisten erilaiset tarpeet kohtaavat toisensa ja kehittäminen on osallistavaa toimintaa. Moninaisuus sellaisenaan luo yhteistoiminnallisen kehittämisen tarpeen. On tärkeää, että ihmiset työpaikoilla oppivat tuntemaan toistensa näkökulmat ja tarpeet kehittämisessä. Vaikka aina omat tarpeet eivät nousisi kehittämisen kärkitavoitteiksi, on tärkeää, että ne on saanut tuoda esiin, ne on tunnistettu ja muut tietävät ne. Silloin kehittämiseen on helpompi sitoutua. Moninaisuuden huomioiminen kehittämisessä lisää asiakkaiden tarpeisiin vastaamista ja asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioimista. Voisiko sinun organisaatiossasi olla tarvetta varmistaa moninaisten kehittämistarpeiden tunnistaminen? Moninaisuuden huomioiminen lisää tuottavuutta Tutkimustulosten mukaan yhteistoiminnallinen kehittäminen luo innovatiivisuutta kehittämiseen ja huomioi jokaisen työntekijän osaamisen karttumisen. Yhteistoiminnallinen kehittäminen on tutkimusten mukaan parhaiden kehittämishankkeiden ja muutosten taustavoima. Yhteistoiminnallinen kehittäminen lisää hyvinvointia, terveyttä työssä ja ylläpitää motivaatiota. Esimerkiksi Työelämä 2020 kehittämisstrategiassa korostetaan, että suomalaisen työelämän kehittämisen tavoitteena on luoda hyvinvoivia tuloksellisia työpaikkoja, joissa kaikki voivat antaa ja haluavat panoksensa työyhteisön käyttöön. Yhteistoiminnallinen kehittäminen lisää luottamusta, syventää yhteistyötä ja varmistaa hyvinvointia ja tuottavuutta. (Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020.) Henkilöstön sitouttaminen yrityksen moninaisuuden kehittämiseen Yrityksen toimintaa kehitettäessä henkilöstön rooli on tärkeä. Henkilöstön tulee voida sitoutua kehittämistyöhön. Kun työntekijät motivoituvat kehittämiseen ja he saavat osallistua, on kehittämisen voima suurempi. Työntekijöiden mukaan ottaminen ja vuorovaikutus edistävät hyvinvointia, joka puolestaan vaikuttaa tuottavuuteen - ja päinvastoin. On myös tärkeää, että työntekijät kehittävät yrityksen toimintaa itse ja oppivat toimimaan yrittäjämäisesti. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen -hankkeessa (2017-2019) moninaisuuden kehittämiseen on lähdetty yritysten tuottavuuden parantamisen ja henkilöstön osallistumisen lähtökohdista. Tässä hankkeessa kehittämisprosessin myötä Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa toimivissa mikro- ja pk-yrityksille räätälöidään fasilitoiduissa työpajoissa työkaluja, jotka auttavat kehittämisessä tulevaisuudessakin. Yrityksen kehittämisprosessin kesto on noin 3-6 kk. Moninaisuuden tunnistamisen tarve työelämässä kasvaa Suomi on osa globaalia markkinataloutta ja siksi moninaisuus tulee huomioida yritysten kehittämisessä. Sujuva vuorovaikutus ja sen onnistuminen työyhteisöissä ovat aikaa vievä prosessi. Moninaisuuden tunnistamisen ja kehittämisen tarvetta lisää myös maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrän kasvu muuttoliikkeestä johtuen. Työelämä 2020 kehittämisstrategiassa korostetaan kokeilukulttuuria. Moninaisuuden huomioiminen vahvistaa kokeilukulttuuria. Moninaisuutta on johdettava yhteisöllisesti ja osallistavilla toimenpiteillä. Yhteiskehittämällä muutetaan työn tekemisen tapoja ja ymmärrys varmistetaan ymmärrys omasta roolista osana kokonaisuutta. Yksi suurimmista kehittämishaasteista voi olla kielitaito tai kulttuurien ymmärrys. Työyhteisön jäseniltä vaaditaan kielitaitoa, jotta kommunikointi onnistuu. Tarvitaan myös kulttuurien välistä ymmärrystä. Tämä edellyttää vuorovaikutusta työyhteisön kesken. Tarvitsemme kehittämismalleja, jotka huomioivat moninaiset kehittämistarpeet ja osallisuuden. (Keisala 2012:11.) Mitä yrityksissä pitäisi tehdä, jotta moninaisuus on kehittämisessä mukana? Hyvä yrityskehittäminen huomioi moninaisuuden ja ihmisten erilaiset tarpeet. Hyvä yrityskehittäminen saa ihmiset innostumaan ja on sellaista, jossa jokainen haluaa tuoda osaamisensa yrityksen käyttöön itse. Hyvässä kehittämisessä on monenlaisia malleja, ei yhtä pääsääntöä. Hyvässä yrityskehittämisessä moninaisuus ja sen osaaminen on strateginen kilpailuetu. Hyvässä yrityskehittämisessä vuorovaikutus on keskiössä, koska moninaisuutta ei opita yksin, vaan yhdessä työyhteisöissä (Komulainen 2015, 91). Yritysten tulisi kehittämistyössään luoda tiloja ja mahdollistaa ihmisten välinen kohtaaminen. Fasilitoidut työpajat ja niiden jatkumo ovat välineitä yhteiskehittämiseen, jossa moninaisuutta johdetaan ja kehitetään. Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävässä Tuottavasti moninainen-hankkeessa asiantuntijana. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet: Colliander, A ym 2009. Yksilöllisyys sallittu, Moninaisuus voimaksi työpaikalla. Juva. PS-Kustannus. Keisala, K 2012. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä. Tampere. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Komulainen, M. 2015. uupua vai menestyä - esimies moninaisuuden hyödyntäjänä. ss. 81-92. teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. toim. Timonen, L & Mäkelä, J & Raivio, A-M. JAMK. 2015. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Luettu 5.6.2018 <http://www.tyoelama2020.fi/files/35/tyoelaman_kehittamisstrategia_final.pdf> Tuottavasti moninainen on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama -hanke, joka toteuttaa ESR Toimintalinjaa 3, erityistavoitetta 7.1 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen. Hanketta rahoittava viranomainen on Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hankkeen toiminta-aika on 1.10.2017 - 30.9.2019. Lisätietoja hankkeen sivuilta http://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/tuottavasti-moninainen/
Ideoiden vuoropuhelusta yhteiskehittelyyn
Älä koske minun ideaani! vai Voitaisko tehdä yhdessä? Istumme Pro-tukipisteen vertaistoiminnan sydänhuoneessa ja keskustelemme maahanmuuttajien todellisuudesta. Pro-tukipiste on asiantuntijajärjestö, joka edistää seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupan uhrien osallisuutta ja oikeuksia. Jostain putkahtaa esille ajatukset heidän elämäänsä liittyvistä kaksoismaailmoista. Monia asioita heidän elämässään on yht´äkkiä kaksi; maata, kieltä, perhettä, sukua, kulttuuria, uskontoa, ammattia ja joihinkin näistä liittyy myös salaisuuksia, joista ei uskalleta kertoa kenellekään. Uuden hankkeen työntekijänä, järjestön ulkopuolelta tulleena voin ehkä rohkeammin miettiä, voisiko asioista puhua, vaikka ne saattavat tuntua uhkaavan henkilökohtaisilta. Mietteistämme lähtee idea kehittämiseen ja ryhdymme ideoimaan peliä, joka tarjoaisi mahdollisuuden aiheiden käsittelemiseen. Syntyi Tupla-peli, joka mahdollisti keskustelua Syntyy ensimmäinen versio pelistä, joka pohjautuu vanhaan seuraleikkiin, pullonpyöritykseen tai toisten kutsumaan Totuus vai tehtävä-leikkiin. Nimeämme pelin Tuplaksi, koska ydinideana on asioiden kaksinaisuus. Kehitämme työntekijöiden kanssa kysymyksiä ja tehtäviä löytämillemme kaksoisidentiteettiä kantaville sektoreille ja pian testaamme ideaa Tupla-suklaan kera vertaistoimintaan osallistuvien henkilöiden kanssa. Peli saa välittömän hyväksynnän pelaajien keskuudessa ja kuulemme useita kiitoksia siitä, että vihdoinkin saa puhua asioista, jotka askarruttavat mieltä. Kiinnostavaksi ja helpottavaksi koetaan myös toisista kulttuureista tulevien henkilöiden kokemuksista ja ajatuksista kuuleminen. Tuplaa sovellettiin uusiin teemoihin Pian peli otetaan testattavaksi myös muiden ryhmien kanssa, joita löydetään Metropolia Ammattikorkeakoulun Kepeli-hankkeen kautta. Kaikkialla kokemus on samansuuntainen. Keskusteleminen on pelin muodossa helpompaa ja kokonaisuus tuntuu merkittävältä. Peli saa siivet alleen ja viimeistelyjen jälkeen siitä tehdään painettu versio. Idea synnyttää uuden: liikuntaan suuntautunut kollegani ehdottaa, että eikö samalla formaatilla voisi tehdä myös Hyvinvointi-tuplan. Nyt lähdemme laajemmalla joukolla ideoimaan hyvinvointiin liittyviä alueita ja niihin kuuluvia kysymyksiä ja tehtäviä. Kohta meillä onkin uusi versio samasta pelistä vielä tarkemman kielellisen ja tavoitteellisen yhteiskehittelyn tuloksena. Mistä yhteiskehittelyssä on kyse? Yhteiskehittely on kanssaluovuutta monialaisissa ympäristöissä. Sen kautta pyritään tuomaan erilaista osaamista ja monia näkökulmia yhteiseen prosessiin. Tavoitteena on mahdollistaa innovaatioita ja osaamisten rikkaampaa soveltamista meidän kaikkien hyväksi. Prosessiin liittyy kolme ulottuvuutta, jotka tässäkin yhteistyössä toteutui: Yhteiskehittely on konkreettista: tarve-, käyttäjä- ja toimijalähtöistä kehittämistä käyttöympäristössä. Yhteiskehittely on konstruktiivista: vuorovaikutteista reflektiota ja argumentaatiota. Yhteiskehittely on kumulatiivista: se sisältää adaptiivisia kehittämissyklejä. (Harra, Mäkinen & Sipari, 2012) Yhteiskehittely voi olla avain moneen lukkoon Metropolia Ammattikorkeakoulun Kepeli-hanke on ollut hyvä esimerkki yhteiskehittelyn mahdollistavasta voimasta. Maahanmuuttajien kotoutumisprosessi on monisyinen prosessi ja sen tueksi tarvitaan monialaista yhteistyötä. Kepeli-hankkeessa löytyi mukavia reittejä moninaisen osaamisen ja toimijuuden rikastavaan yhteen saattamiseen. Hetkittäin monialaisuutemme törmäili hankalistikin tunteita ja erilaisia tarpeita ja näkökulmia törmäyttäen. Prosessissa opimme kaikki toisiltamme ja loimme jotakin, joka tuo vastaisuudessakin hyötyä kaikille maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyvän keskustelun syventämisestä kiinnostuneille. Lähteet: Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä Hyvinvointia. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja: Päivi Rahmel, KM,TO, psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, työskentelee Metropolia AMK:ssa kulttuuripalveluiden lehtorina. Hänellä on pitkä kokemus ryhmälähtöisten ja toiminnallisten työtapojen ohjaamisesta erilaisissa pedagogisissa ympäristöissä ja organisaatioiden kehittämiskonteksteissa. Hänen intohimon kohteenaan ovat ihmiset ja heidän luovien mahdollisuuksiensa kätilöinti draamallisten ja tarinallisten työtapojen äärellä.
Luovuudella arjesta enemmän
Kokemukset itsestä luovana olentona voivat rikastaa elämää ja mielikuvitus laajentaa sen ulottuvuuksia arjen rajoitteiden ohi. Mitä enemmän elämämme kaventuu esimerkiksi iän tai sairauden myötä, sitä enemmän olisi tarpeen laajentaa kokemusmaailmaamme taiteen ja leikin avulla. Arkea rikastava luovuus voi olla pieniä tekoja tai arjen suunnittelua uudella tavalla. Millaista merkitystä luovuudella, osallistavalla taidetoiminnalla sekä kulttuuria arvostavalla näkökulmalla on esimerkiksi iäkkäälle ihmiselle sekä vanhuspalveluyksikön koko yhteisölle? Ihminen luovana olentona ei lakkaa olemasta sairastuessaan, vanhetessaan ja henkisten sekä fyysisten mahdollisuuksien kaventuessa. Ihminen on myös yhteisöllinen olento. Elämämme merkitykset rakentuvat suhteissa toisiin ja vuorovaikutuksessa. Luovalla toiminnalla voidaan rakentaa yhteisöllisyyttä jopa silloin, kun kieleen perustuva vuorovaikutus ei ole enää käytössä. Yhdessä laulaminen luo yhteisen tilan, jossa koetaan ja jaetaan merkityksellisiä kokemuksia. Myös musiikin kuuntelutilanne on kokemuksena erilainen, jos olemme siinä yhdessä, hengitämme, aistimme toisemme ja musiikin herättämät tunteet. Yhdessä liikkuminen aktivoi meissä vastavuoroisuuden kokemuksia ja yhteisen tanssihetken iäkkään ihmisen kanssa voi rakentaa vaikka sängyn vierellä kädestä kiinni pitäen. Luova vuorovaikutus kuuluu vanhustyön ytimeen Kohti luovaa arkea- kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä - tutkimushanke selvitti, mikä vaikuttaa työntekijöiden mahdollisuuksiin hyödyntää työssään luovuutta, taidetoimintaa ja kulttuurisen vanhustyön näkökulmaa. Metropolia Ammattikorkeakoulun toteuttaman tutkimuksen aineisto koostui 14 vanhustyössä erilaisissa tehtävissä toimivan työntekijän haastatteluista. (Huhtinen-Hildén, Puustelli-Pitkänen, Strandman & Ala-Nikkola 2017.) Tutkimuksessa haastateltujen vanhustyössä toimivien ammattilaisten kokemukset kertovat, kuinka monella tavalla luovuus voi olla läsnä iäkkään ihmisen ja yhteisön elämää. Tärkeää vanhustyön kehittämisessä tähän suuntaan on jokaisen työntekijän oman luovuuden löytäminen ja ammattikuvan kehittäminen niin, että herkkyys, luovuus ja vuorovaikutus kuuluvat ammattitaidon ytimeen. (emt.) Mielenkiintoista tässä tutkimuksessa oli erityisesti se, kuinka keskeisessä roolissa työntekijöiden luvan saamisen kokemus oli sille, miten he kokivat voivansa käyttää luovuutta työssään. Lupa ei useinkaan ollut mitenkään konkreettinen, esimerkiksi esimiehen taholta annettu valtuutus. Luovaan työotteeseen vaikuttavat monet tekijät: esimiehen, kollegan ja asiakkaan toiminta ja asenteet sekä työntekijän oma ammatillinen toimijuus ja osaaminen. (emt., 94-99.) Kohtaaminen vaatii ammattilaiselta osaamista Mitä voisimme oppia tästä tutkimuksesta, millaista elämää ja toimintakulttuuria työpaikoilla haluaisimme olla kehittämässä? Niin kasvatus- kuin hoitoaloilla ovat nousseet kriittiseen tarkasteluun käsitykset asiantuntijuudesta sekä oppija- tai asiakaslähtöisyydestä. Kohti luovaa arkea- tutkimus haastaa pohtimaan vanhustyön ammattitaitoa ja vuorovaikutuksen asiantuntijan roolia siinä. Kokonaisvaltainen asiakkaan kohtaaminen vaatii toteutuakseen kokonaisvaltaista ammattilaista. Moni tutkimuksessa haastateltu pohti sitä, kuinka oma persoona voi olla osana ammatillista toimintaa. Eräs haastateltava kuvasi pohdintaansa näin: ”(M)un juttu on just se et mä oon omana ittenäni, tottakai ammatillisesti ja asiallisesti. Mut ku ei ne ihmiset kaipaa aina sitä että niiden ympärillä pyörii koko ajan hoitaja, vaan ne kaipaa että siinä on ihminen. Ja se vaatii rohkeutta siltä hoitajalta olla se ihminen.” (emt., 92). Herkkyys ja kohtaaminen liittyivät haastateltavien kokemuksissa luovuuteen. Työntekijän mielikuvitus ja luova asenne voivat toimia työvälineinä, joiden kautta vuorovaikutuksessa otamme vastaan viestejä ja herkistymme asiakkaan tarpeille. Iäkkään ihmisen kohtaamisen hänen kokemusmaailmassaan vaatii kykyä eläytyä ja arjessa erilaisten ihmisten tarpeisiin vastaaminen luovaa ongelmanratkaisukykyä. (emt.) Luova asenne voi helpottaa esimerkiksi tavallisia arjen toimia, kuten pukeutumista tai syömistilannetta: ”(K)äytännön tilanteet -- niissä se luovien ratkasujen löytäminen. Et sehän on niinku online -- jos joku ei onnistu ni siinä täytyy heti sit miettiä mikä vois onnistuu -- miten päästäis niinku aamupalapöytään tai miten onnistus joku pukeutuminen -- tässä sitä se luovuus et koko ajan miettii niitä ratkasuja siihen --.” (emt., 55). Kulttuurisen vanhustyön kehittämisessä tärkeää on se, että jokaisessa oleva luovuus tulee huomatuksi: "S)en luovuuden ei tarvi olla mitään suurta, järjestettyä, joka vaatii erityisosaamista, joka tarvii terapiahenkilökunnan paikalle, vaan et se voi olla ihan jotain pientä. Ja se että se voi olla niinku sun työmenetelmä, niinku keino, joka päivä.” (emt., 74) Tarvitaan monialaista innostusta sekä yhteistyötä rakentamaan sellaisia käytäntöjä, asenteita ja toimintakulttuuria, jotka mahdollistavat luovaa arkea vanhustyössä. Sen avulla arki voi olla värikkäämpi ja soida kauniimmin - luovuus lisää hyvinvointia koko yhteisöissä. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea - kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUun kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä.
Yrittäjänainen haluaa kasvaa
”Kasvu on ihmisenä ja yrittäjänä kasvamista”. ”Kasvu on sitä, että pystyn elämään mielekästä elämää”. ”Kasvua syntyy, kun teen enemmän yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa”. Näin kuvailevat yrittäjänaiset ajatuksiaan kasvusta. Mutta ovatko nämä kasvusta puhuvat yrittäjänaiset harvinaisuuksia? Perinteisesti on ajateltu, että naiset eivät halua kasvattaa yritystoimintaansa. Naiset haluavat puuhastella enemmän kuin tehdä vakavaa yritystoimintaa. Tilastojen valossa naisyrittäjät työllistävät miesyrittäjiä harvemmin ulkopuolisia työntekijöitä ja naisten yritykset ovat harvemmin kasvuyrityksiä. Naisten yrittäjyyttä tukevassa Oona-hankkeessa olemme havainneet, että nämä väitteet eivät välttämättä ole totta: kasvuhaluja kyllä löytyy. Lisäksi yrittäjänaiset haastavat perinteisinä pidetyt kasvun mittarit. Kasvuhalukkuus on kaikissa suomalaisissa pk-yrityksissä (1) keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa. Oona-hankkeen kyselyyn osallistuneista yrittäjistä jopa 37 % kertoi tavoittelevansa liikevaihdon voimakasta kasvua. He eivät kuitenkaan tahdo kasvua millä ehdoilla tahansa. Käsitys siitä mitä halua ja minkälaista elämää tahtoo elää, on usein esillä yrittäjänaisten keskusteluissa. Perinteisesti kasvua mitataan määrällisillä mittareilla Useimmiten kasvu nähdään määrällisenä lisääntymisenä. Jotain on enemmän kuin aikaisemmin eli bisneskielellä kassavirtaa, henkilöstöä tai voittoa. Pienyritysten kasvuun keskittyvä tutkimus (2-4) kuitenkin osoittaa, että yrittäjän käsitys kasvusta jakaantuu moniin eri osa-alueisiin, henkilökohtaisesta elämästä kaupalliseen menestymiseen. Myös yrittäjänaiset haastavat perinteisinä pidetyt kasvun mittarit ja puhuvat kasvusta monin eri tavoin. Jos ajattelemme kasvua, vaikka tomaattien kasvattamisen kautta, niin kasvua on ainakin kolmen tyyppistä. Ensinnäkin kasvu on tomaatintaimien itämistä (yritysnäkökulmasta itäminen on uusi tuote/palvelu, uusi verkosto, uusi yritys, omistajanvaihdos tai yritysosto). Toiseksi kasvu on tomaattien kypsymistä (yrittäjien arjessa kypsyy oma osaaminen, asiakasymmärrys tai liikeidea). Kolmantena kasvu on versomista ja rönsyilyä (eli uusia yhteistyökuvioita, verkostoja ja osaamista, osakkuuksia, tytäryhtiöitä, fuusioita, uusia lisenssejä tai muuta liiketoiminnan laajentumista). Ja toki kasvu on myös tomaattien määrällistä lisääntymistä (voitto, myynti, liikevaihto, tuottavuus, työllistäminen). Lisäksi osa yrittäjistä pohtii kasvua ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen näkökulmista, niin kuin useat tomaattien kasvattajatkin. Mitä kasvuyrittäjyys oikeastaan on? Kasvuyrittäjyyden määritelmän voi kokea yksinyrittäjän näkökulmasta lannistavana. OECD:n, Eurostatin sekä TEM (5) määritelmän mukainen kasvuyritys on vähintään kymmenen henkilöä työllistävä yritys, jonka kasvuvauhtia kuvaa kymmenen prosentin lisäys yrityksen henkilöstön tai liikevaihdon määrässä vuosittain, tulevien kolmen vuoden aikana. Toisella tapaa määritettynä, kasvuyritys on vähintään 20 prosenttia vuodessa henkilöstöltään tai liikevaihdoltaan kasvava yritys. Suomalainen yrittäjyys on lähtötasoltaan kuitenkin huomattavasti vaatimattomammissa kantimissa: yli 90 prosenttia yrityksistä (6) on alle 10 henkilön mikroyrityksiä. Lisäksi 65 prosenttia yrityksistä on yksinyrittäjien harteilla. Yrittäjänaisten osuus yksinyrittäjistä on kolme neljäsosaa (7). Jos viittaamme kasvuyrittäjyydellä vain edellä mainittuun määritelmään, niin kaikkien alle kymmenen hengen yritysten kasvu jää hämärään. Kuitenkin esimerkiksi yksinyrittäjän yritystoiminnan liikevaihto voi kaksinkertaistua ottamalla yrityskumppanin. Jos se ei ole kasvuyrittäjyyttä, niin mikä? Kasvupolkuja tukemassa Otollisen markkinatilanteen, laadukkaan tuotteen tai palvelun, yrittäjän rautaisen osaamisen ja onnellisten sattumien lisäksi, halu kasvaa näyttäytyy erittäin tärkeänä selittäjänä yrityksen kasvulle. Myös suunnitelmallisen kasvupolun luominen tukee yrittäjiä. Oona-hankkeessa keskitymme johtamisosaamiseen, liiketoimintaosaamisen, tuotekehitykseen ja digitaalisten taitojen kehittämiseen. Kurssien ja ohjattujen työpajojen rinnalla vertaisoppiminen ja -tuki ovat suuressa roolissa. Lisäksi yrittäjänaiset tarvitsevat tukea kansainvälistymiseen, harjoitusta vientiin sekä kannustimia työpaikkojen luomiseen (8). Tuen tulee kohdistua myös esimerkiksi perheyrityksiin ja omistajanvaihdosyrityksiin, joilla on huomattava ja usein piilevä kasvupotentiaali verrattuna uusiin yrityksiin (8). Yrityskasvua voi myös kehittyä sarjayrittäjyydestä, jolloin osaaminen kumuloituu ja riskinottokyky paranee tai laajentamalla portfolioyrittäjyydeksi, jolloin samalla omistajayrittäjällä voi olla useita yrityksiä samanaikaisesti. Oona-hanke yrittäjänaisten kasvun tukena Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Työterveyslaitoksen yhteisesti toteuttamassa Oona - osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille -hankkeessa yhtenä päätavoitteena on lisätä uusmaalaisten yrittäjänaisten kasvuhalukkuutta ja kannustaa heitä rohkeasti pohtimaan erilaisia kasvupolkuja. Tämä bloggaus perustuu keskusteluihin hankkeen vertaisryhmissä ja työpajoissa. Seuraava vertaisryhmä aloittaa syyskuussa. Tervetuloa mukaan! Lähteet: Työ- ja elinkeinoministeriö 2018. Voimakkaasti kasvuhakuiset PK-yritykset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Yritykset. 6/2018. Verkkodokumentti. <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160566/TEM_rap_6_2018_FINAL.pdf>. Luettu 14.5.2018. Achtenhagen, L. & Naldi, L. & Melin, L. 2017. ”Business Growth” - Do Practitioners and Scolars Really Talk about the Same Thing? Entrepreneurship Theory and Practice. Verkkodokumentti. < http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1111/j.1540-6520.2010.00376.x>. Luettu 14.5.2018. Costin, Y. 2012. In pursuit of growth: an insight into the experience of female entrepreneurs. International Journal of Gender and Entrepreneurship. Vol. 4. No 2, 2012. pp 108-127. Verkkodokumentti. <http://www.emeraldinsight.com/1756-6266.htm>. Luettu 14.5.2018. Wright, M. & Stigliani, I. 2012. Entrepreneurship and growth. International Small Business Journal 31 (1) 3-22. Verkkodokumentti. <http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0266242612467359?journalCode=isbb>. Luettu 14.5.2018. Työ- ja elinkeinoministeriö 2018. Kasvuyrittäjyys. Verkkodokumentti. <http://tem.fi/kasvuyritykset>. Luettu 14.5.2018. Suomen Yrittäjät 2018. Yrittäjyystilastot 2016. Verkkodokumentti. <https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/yrittajyystilastot.pdf>. Luettu 14.5.2018. Suomen Yrittäjät 2018. Yksinyrittäjäohjelma 2011-2015. Verkkodokumentti. <https://www.yrittajat.fi/suomen-yrittajat/tavoiteohjelmat/yksinyrittajaohjelma-2011-2015-317764>. Luettu 14.5.2018. Vier Machado, H. 2016. Growth of small businesses: a literature review and perspectives of studies. Gest.Prod. Vol. 23. No 2 São Carlos Apr. /June 2016 Epub May 17, 2016. Verkkodokumentti.<http://www.scielo.br/scielo.php?pid=S0104-530X2016000200419&script=sci_arttext&tlng=en>. Luettu 14.5.2018. Kirjoittajat: Sara Lindström, Työterveyslaitos Sirkka-Liisa Kolehmainen, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoittajat vetävät Oona-hankkeessa johtamisen työpajoja ja yrittäjänaisten vertaisryhmiä. Lisäksi he valmistelevat yrittäjänaisille suunnattua työkirjaa, jonka tavoitteena on tukea yrittäjänaisia yritystoiminnan kylvö-, itämis-, kasvu- ja sadonkorjuuvaiheiden läpi. Unohtamatta kastelua, lannoitusta ja kitkemistä.
Työhyvinvointi arjessa – miten sitä tuotetaan?
Työhyvinvointi koostuu osallisuudesta, yhteenkuuluvuuden tunteesta, tasa-arvoisuudesta, arvostuksesta toisen työtä kohtaan, työtehtävien ja roolien selkeydestä ja niiden avaamisesta ja ymmärtämisestä sekä vuoropuhelusta työyhteisön kaikilla tasoilla. Kuulostaa niin helpolta, vai mitä? Työhyvinvointi on rakenteiden johtamista Työhyvinvointi arjessa, työpaikalla, vaatii yritysjohdolta rakenteiden johtamista sekä henkilöstöltä itsensä johtamista ja ymmärtämistä, miten itse sekä yhdessä voimme vaikuttaa työhyvinvointiin arjessa. Expanded Workpalace Empowererment Model ( Lasiner, Finegan, Shamian ja Wiik 2001) – malli korostaa toimiva rakenteita työyhteisössä, joka pohjautuu kolmeen ulottuvuuteen. Rakenteellinen voimaantuminen, johon sisältyvät mm. sujuvat prosessit, työvälineet, tiedottaminen, toimenkuvien selkeys, resurssit, jatkuva palaute, tuki ja apu, perehdytys, mahdollisuus kehittyä työssä, osallistaminen, organisaation tavoitteet ja selkeät päämäärät. Psykologinen voimaantuminen, johon kuuluvat mm. työn hallinnan tunteeseen liittyvät asiat, kokemus työn merkityksellisyydestä, vaikutusmahdollisuudet, kuulluksi tulemisen tunne, oikeudenmukaisuus, työn itsenäisyys ja joustavuus Positiivinen työtapa ja asenteet, johon liittyvät mm. työhön sitoutuminen, luottamuksen tunne, työtyytyväisyys, matala loppuun palamisen tunne eli kokemus siitä, että voimavarat, aika, osaaminen ja jaksaminen riittävät. Osallistavan työskentelymallin kehittäminen Työhyvinvointi arjessa koostuu varsin yksinkertaisista asioista, kunhan meillä on aikaa pysähtyä ja miettiä miten niitä toteutamme ihan jokainen. Metropolian hanketyössä on luotu osallistavaa yhteistyöskentelymenetelmää yrityksille. Esimerkiksi Onni tulee puun takaa -hankkeessa kehitettiin mallia, jossa työhyvinvoinnin kehittäminen lähtee ruohonjuuritasolta: henkilöstö pohtii ratkaisuja kehittämiskohteisiin yhdessä johdon kanssa. Henkilöstö tulee todella kuulluksi. Esiin nostetaan ratkaisuja, joilla on vaikutusta hyvinvointiin työssä sekä sitä, miten se vaikuttaa toiminnan tuottavuuteen. Paras kokemus ja oppi osallistuneilla yrityksillä on ollut säännöllinen vuoropuhelu yhdessä kaikkien työntekijöiden ja johdon/yrittäjien kanssa. Se on mahdollistanut toteuttamiskelpoisten ratkaisujen, aikataulujen ja vastuuhenkilöiden miettimisen ja nimeämisen sekä ymmärtämään kaikkien roolit ja tehtävät työyhteisössä. Moni osallistavan työskentelymallin kehittämiseen osallistunut näki, että vastaavanlainen kehittämisprosessi pitäisi jokaisen yrityksen joskus kokea. Onni tulee puun takaa -hankkeessa metsä-, sosiaali- ja terveysalojen yrityksissä etsittiin ratkaisuja osallistavan yhteistyöskentelyn avulla. Keskeisimpiä aiheita, joihin ratkaisuja tuotettiin kussakin yrityksessä, olivat työprosessit roolit ja vastuut yhdenvertainen kohtelu ja kuulluksi tuleminen palaute kokemuksen, osaamisen ja innostuksen hyödyntäminen työn merkityksellisyys viestintä. Kehittämisprosessit eivät aina etene suunnitellusti, mutta ennalta suunniteltu teoreettinen malli on antanut hyvän pohjan kehittämisen parissa työskentelylle. Onni tulee puun takaa -hankkeen osallistujat toivoivat, että yritysten yhteistyöskentelyä sparrattaisiin pidemmän aikaa ja kehittämisprosessiin kuluisi vähemmän aikaa. Tunnistettiin tosiasia, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on harvemmin taloudellisia voimavaroja palkata ulkopuolinen fasilitoija kehittämisprosessin avuksi. Haaste otettiin vastaan ja nyt Mikko -hankkeessa mallinnamme yksinkertaisempaa työhyvinvoinnin- ja tuottavuuden yhteistyöskentelyn mallia, josta tuotamme osallistavan työskentelymallin työkirjan. Näin jokainen yritys pystyisi toteuttamaan ja soveltamaan työkirjan avulla osallistavaa yhteistyöskentelyä, ratkomaan yhdessä haasteita ja puhumaan enemmän ratkaisupuhetta ja tuottamaan yhdessä työhyvinvointia arjessa niin, että kaikki kokevat olevan merkityksellisiä työssään. Hanketyön edetessä on huomioitu aiempien hankkeiden osallistujien arvokas palaute. Hankeasiasiantuntijoiden ja kaikki hankkeisiin osallistuneiden palaute on arvokas ja merkityksellinen pohja työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämisprosessin työkirjan synnylle. Yhdessä olemme enemmän. Kirjoittaja Anu Leppänen (TtM) työskentelee lehtorina terveysalalla. Hänen kiinnostuksen kohteensa ovat terveyden edistäminen, työhyvinvointi, innovaatiotoiminta ja tuotekehittely. Anu ohjaa mielellään monialaisia opiskelijoiden innovaatioprojekteja. Hän saa energiaa mielekkäistä työtehtävistä, yhteistyöskentelystä, ideoinnista, läheisistä, liikunnasta, luonnosta ja hänessä asuu myös pikku nautiskelija. Tällä hetkellä hän työskentelee asiantuntijalehtorina ESR-hankeessa Mikko Mikro- ja pk -yritysten työhyvinvointi ja tuottavuus. Hänellä on monipuolinen työkokemus terveysalalla niin julkinen, yksityinen kuin järjestösektori on tullut tutuksi.
Fasilitointi on mahdollisuus työyhteisön kehittämiseen
Oletko joskus osallistunut tilaisuuteen ja ihmetellyt, miksi sinut on kutsuttu tai mikä on tilaisuuden tavoite? Oletko vilkuillut kelloa hermostuneena aikataulun pettäessä tai huokaillut, kun joku osallistujista on jatkuvasti äänessä? Oletko jopa itse ollut puheenjohtajana tilaisuudessa ja miettinyt, miksi osa osallistujista ei tuonut ideoitaan juuri lainkaan esiin? Ensimmäinen kokeneen fasilitaattorin ohjaama palaveri oli itselleni sykähdyttävä kokemus. Koolla oli monialainen asiantuntijaryhmä, jonka tavoitteena oli laatia yhteinen hyvinvointisuunnitelma. Ammattilaisen ohjaamana tavoite oli selvä, ajankäyttö harkittua ja valitut menetelmät tukivat kaikkien osallistumista. Fasilitoinnin vaiheet Fasilitointi-sanan latinankielinen alkuperä ”facilis” tarkoittaa helppoa. Tavoitteena onkin helpottaa ja ohjata ryhmän työskentelyä. Fasilitaattori keskittyy asiasisällön sijaan prosessin ohjaamiseen. Kokenut fasilitaattori voi siten periaatteessa ohjata työskentelyä alasta ja aiheesta riippumatta. Fasilitaattori hallitsee fasilitoinnin koko prosessin ja osaa soveltaa sitä luovasti. Hän osaa suunnitella tilaisuuden, asettaa tavoitteet, laatia aikataulun ja valita parhaat menetelmät. Itse tilaisuudessa hän osaa ohjata prosessia, motivoida osallistujia ja luoda avoimen ilmapiirin. Joissakin organisaatioissa on luotu sisäinen fasilitaattoriverkosto, joka on käytettävissä tilaisuuksien suunnittelussa ja ohjaamisessa. Itse olen toiminut Metropolian fasilitaattoriverkostossa sen perustamisesta alkaen ja ohjannut lukuisia tilaisuuksia niin omassa organisaatiossamme, hankkeissa kuin ulkoisille asiakkaillekin. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista saada käyttöönsä fasilitaattoria. Silloin onkin hyötyä siitä, että tilaisuuden vetäjä ymmärtää fasilitoinnin merkityksen ja hallitsee ainakin muutaman keskeisen menetelmän tilaisuuden eri vaiheissa hyödynnettäväksi. Fasilitointiprosessissa toistuvat tietyt vaiheet ja niihin kuhunkin valitaan sopivat menetelmät. Aloitus Ymmärryksen luonti Ratkaisujen ideointi Toimenpiteistä sopiminen Arviointi Kokemuksen myötä osaaminen kehittyy ja menetelmien valikoima laajenee. Alkuun pääsee kuitenkin hyvällä suunnitelmalla ja kyvyllä tarvittaessa soveltaa sitä joustavasti. Fasilitoimalla työhyvinvointia ja tuottavuutta Avaan fasilitoinnin merkitystä käytännön esimerkillä. Olemme hyödyntäneet fasilitointia työskentelytapana Metropolian koordinoimassa Mikko-hankkeessa. Toimin hankkeessa asiantuntijana ja työpajojen fasilitaattorina. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama ja sen tavoitteena on työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden parantaminen. Miten fasilitointiprosessi Mikossa etenee: Mikon alkutilanne: Tunnistatko seuraavaan tilanteen? Työyhteisöä kehitetään työpajassa, jossa tunnistetaan yhdessä kehittämiskohteita ja ideoidaan ratkaisuja. Tilaisuuden jälkeen työntekijät kuitenkin kyselevät, mihin fläppipapereille tuotetut ideat katosivat. Pahimmassa tapauksessa paperinkeräykseen, koska työskentelyn viimeinen vaihe jäi toteuttamatta. Sopimatta jäi, kuka on vastuuhenkilö ja mihin mennessä seuraava askel on otettava. Fasilitoinnin tavoite: Tavoitteena Mikko-hankkeessa on löytää sellainen fasilitoitu työskentelytapa, jossa työstetyt ideat jäävät elämään tulevaisuudessakin, työpajojen jälkeen. Siten taataan, että sovitut asiat toteutuvat ja työ kantaa hedelmää. Fasilitointi työpajassa: Mikko-hanke tarjoaa yritykselle fasilitoidun työpajan. Yrityksen täytyy ainoastaan varata noin kolme tuntia aikaa ja virittää itsensä avoimeen työskentelyyn. Hankkeen fasilitaattori huolehtii työskentelyprosessin sujumisesta. Ensimmäiset työpajat on nyt pidetty. Kohderyhmänä oli isännöitsijäalan yrityksiä. Henkilöstö koki fasilitoidun pajan tehokkaaksi ja innostavaksi tavaksi työskennellä. Tärkeintä on saada jatkuva kehittämisprosessi hyvin käyntiin valitsemalla ensin esimerkiksi neljä keskeistä kehittämiskohdetta ja ideoimalla niihin yhdessä ratkaisuja. Hyvä käytäntö on valita heti jokin helppo ja nopeasti toteutettava ratkaisuehdotus. Ensimmäisissä pajoissa sellaisia olivat esimerkiksi sähköpostin pelisäännöistä ja palaverien arviointikäytännöistä sopiminen sekä vastamelukuulokkeiden ostaminen. Tällaiset ratkaisut mahdollistavat kehitystyön jatkamisen heti työpajan jälkeen. Henkilöstö kokee tulleensa kuulluksi ja tuntee, että heidän ideoitaan arvostetaan. Tämä taas lisää kehittämistyöhön sitoutumista ja parantaa työmotivaatiota. Työhyvinvointia ja työn tuottavuutta on siis mahdollista parantaa myös pienillä asioilla, jotka eivät vaadi suuria investointeja. Tilaajan näkökulmasta ulkopuolisen fasilitaattorin rooli neutraalina työskentelyn ohjaajana toimi hyvin. Fasilitaattori ei asetu kenenkään puolelle vaan ohjaa työskentelyä kohti tavoitetta. Osallistavat menetelmät mahdollistavat sen, että kaikkien ääni tulee kuuluviin. Lean-ajattelun mukaisesti arjen kehittämistarpeet tunnistavat parhaiten ne, jotka työtä tekevät. Kehittäminen ei siten ole vain kehittämisryhmän vastuulla vaan osa arkea ja kaikkien työnkuvaa. Fasilitoinnilla varmistetaan, että yhteiskehittäminen on vaikuttavaa ja jokaisen työntekijän kehittämispotentiaali tulee hyödynnettyä. Jatkuvuus työpajan jälkeen: Metropolia Ammattikorkeakoulun kehittämässä Mikko-työpajassa prosessi viedään loppuun asti ja sovitut asiat kirjataan heti työkaluna toimivaan excel-taulukkoon. Tämä työkalu jää yrityksen käyttöön, ja sitä voi muokata itselleen sopivaksi. Työpajassa luodaan alkuaskeleet ja into muutokseen. Taulukon avulla muutosta on mahdollista seurata, toteuttaa ja johtaa. Olennaista on, että systemaattisesta kehittämisestä tulee pysyvä toimintatapa. Kehittäminen ei siis pääty koskaan, vaikka työpajat päättyvätkin. Kirjoittaja: Kati Ylikahri (THM) työskentelee työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävässä Mikko-hankkeessa asiantuntijana ja työpajojen fasilitaattorina. Hänellä on monipuolista kokemusta sosiaali- ja terveysalan johtamisesta ja kehittämisestä niin esimiehen kuin kouluttajankin roolissa. Lähteet: Kantojärvi, Piritta. Fasilitointi luo uutta. Talentum 2012 Nummi, Pepe. Fasilitaattorin käsikirja. Edita 2007. Modig, Niklas. Åhlström, Pär. Tätä on Lean. Rheologica Publishing 2017. Mikko. Mikro- ja pk- yritysten työhyvinvointi ja tuottavuus. www.metropolia.fi/Mikko Artikkelin kuvalähde: Pixabay, Ulrichw (CC0)
Miksi opinnollistaa palkatonta työtä?
Raha puhuu - ja rajaa oppimisympäristöjä. Korkeakouluissa on viime vuosina kehitetty erityisesti palkkatyön opinnollistamista eli kehitetty malleja, joissa opiskelija voi suorittaa opintoja käydessään töissä. Vapaaehtoistoiminnan konteksti on kuitenkin yhtä hyvä oppimisympäristö, joistakin näkökulmista jopa parempi. Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinto on kehittänyt vapaaehtoistoiminnan opinnollistamista vuosikymmenen ajan, viimeisimpänä Verkkovirta-hankkeessa. Karttuneen kokemuksen perusteella voidaan väittää, että jos ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden työelämäyhteistyö rajautuu pääosin palkkatyön opinnollistamiseen tai kumppaneiden maksamiin projekteihin, jätetään arvokkaita oppimisen mahdollisuuksia käyttämättä. Osaamista tulevaisuuteen EK:n taannoinen Oivallus-hanke kiteyttää erinomaisesti, miten tulevaisuudessa halutut ammattilaiset eivät ole pelkästään oman alansa osaajia, vaan laaja-alaisia ja asenteeltaan joustavia työntekijöitä. Tulevaisuuden ammattilaisen tulee kyetä oppimaan verkostoissa ja työskentelemään erilaisissa ryhmissä. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa vaihtelevia oppimisympäristöjä, joissa voidaan oppia juuri mainitun kaltaisia metataitoja. Vapaaehtoisen roolissa pääsee usein lähemmäs ihmisten arkea ja sen haasteita. Kohtaaminen lisää ymmärrystä tulevaisuuden asiakkaan, potilaan, loppukäyttäjän tai yhteistyökumppanin näkökulmasta, mikä on hyödyllistä kaikille opiskelijoille. Monelle vapaaehtoistyö tarjoaa myös mahdollisuuden harjoitella ongelmanratkaisua, vuorovaikutusta, vastuunkantoa ja moniammatillista yhteistyötä uudesta roolista käsin. Isoihin saappaisiin vapaaehtoistoiminnassa Monet esimerkit osoittavat, että vapaaehtoistoiminnassa voi saada enemmän vastuuta kuin palkkatyössä konsanaan. Saksalaiset liiketalouden opiskelijat kiittelivät mahdollisuutta kehittää pienen hyväntekeväisyysjärjestön taloushallinnon käytäntöjä ja laatia sille heti käyttöön otettava markkinointisuunnitelma. Oman alansa yrityksessä he olisivat todennäköisesti saaneet hoidettavakseen huomattavasti kapeamman ja vähemmän vastuullisen siivun. Erinomaisia esimerkkejä isoihin saappaisiin kasvamisesta löytyy myös Suomesta. Kesällä 2016 Suomen Partiolaisten Roihu-leirillä yksi arkkitehtiopiskelija suunnitteli asemakaavan 17.000 partiolaisen telttaleirille, kulttuurituotannon opiskelija koordinoi 200 henkilön toteuttamia produktioita joka ilta viikon ajan ja sosionomiopiskelija vastasi yli sadan lapsen päiväkodista. Näin haastavia oppimisympäristöjä tarjoaa vain harva opiskeluaikainen työpaikka tai harjoittelu. RoihuAkatemian tuella monet opiskelijoista saivatkin 5-20 opintopistettä Roihulla tekemästään vapaaehtoistoiminnasta. Kasvatusta ja hyvää elämää Vapaaehtoisuus voidaan nähdä jossakin määrin myös itseisarvona. Kokemus on osoittanut, että vapaaehtoistoiminta antaa monelle opiskelijalle merkityksellisiä oivalluksia ja mielekkyyden kokemuksia, jotka eivät liity pelkästään ammattilaisena vaan myös ihmisenä kasvamiseen. Esimerkiksi strategioissa taajaan vilahtavat demokratia, aktiivinen kansalaisuus, yhteiskuntavastuu tai kestävä kehitys voivat vapaaehtoistoiminnan kautta konkretisoitua syvälliseksi ymmärrykseksi ja toiminnaksi opiskelijan omassa arkiympäristössä. Joillekin vapaaehtoistoiminnasta tulee elämäntapa, toisilla se avaa silmiä katsomaan ympäröivää yhteiskuntaa aivan uudella tavalla. Myös Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen on nostanut esiin, että tämän päivän suomalaisessa korkeakouluvisiossa kasvatus näyttää jäävän koulutuksen jalkoihin. Vaikka puhe kilpailukyvystä dominoi julkista keskustelua, korkeakoulujen pitäisi muistaa, että sen tehtävänä on tarjota opiskelijoille myös eväitä hyvään elämään. Rajoituksia ja mahdollisuuksia Suinkaan kaikkia opintoja ei ole mielekästä toteuttaa opinnollistamalla vapaaehtoistoimintaa. Sisällöiltään vapaaehtoistoiminta voi olla helpompi istuttaa joihinkin opintokokonaisuuksiin kuin toisiin. On kuitenkin syytä romuttaa virheellinen käsitys, että vapaaehtoistoiminnan opinnollistaminen sopisi vain joillekin opiskelijoille, esimerkiksi sosiaali- tai terveysalalle. Tutkinto-ohjelman erityispiirteet huomioon ottaen sitä voidaan hyvin räätälöidä kaikille. Vapaaehtoistoiminta voi toimia erinomaisena keinona esimerkiksi orientoida alalle, opettaa metataitoja, auttaa erikoistumisessa ja/tai edistää opintoja kesälukukauden aikana. Joskus epäillään vapaaehtoistoiminnan ja akateemisuuden hylkivän toisiaan. Tätä vastaan todistavat lukemattomat ulkomaiset korkeakoulut erityisesti anglosaksissa maissa ja Aasiassa, missä Service Learning (palveluoppiminen) -ajattelun pohjalta yhdistetään ympäröivissä yhteiskunnassa tehtävää vapaaehtoistoimintaa korkeakouluopintoihin laajalti. Korkeakoulut Suomessa voisivat käynnistää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamiseen liittyvän toimintamallien yhteiskehittelyn ja jakamisen samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa yli tuhannen korkeakoulun ja muun oppilaitoksen verkosto Campus Compact. Tervetuloa ottamaan ensimmäinen askel tähän suuntaan liittymällä Facebook-ryhmään nimeltä Service Learning Suomessa! Teksti: Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori Mai Salmenkangas Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Verkkovirta-hankkeen Uutiskirjeessä vuonna 2017.
Yhdeksän kysymystä sähköautoilusta
Miksi sähköautoja ajetaan kuin käärmettä pyssyyn? Tai ainakin uutisia lukiessa tuntuu välillä siltä. Mitä sähköauto maksaa ja mikä siinä maksaa? Minkä kokoinen akku sähköautossa on ja kauanko sen lataaminen kestää? Voiko sähköauton ladata tavallisesta pistorasiasta vai pitääkö ostaa erillinen latausasema? Mitä sähköauton lataaminen maksaa? Kuinka pitkälle yhdellä akullisella pääsee? Joutuuko sähköautoon ostamaan uuden kalliin akun kolmen vuoden välein, kuten kannettavaan tietokoneeseen saattaa joutua? Mikä on ärsyttävin sähköautoiluun liittyvä väärinkäsitys? Kenelle sähköauto ei sovi? Miksi sähköautoja ajetaan kuin käärmettä pyssyyn? Tai ainakin uutisia lukiessa tuntuu välillä siltä. Sähköautojen ympärillä käydään samankaltaista hypetystä kuin kännyköiden ympärillä käytiin 1990-luvulla. Sähköautoja markkinoidaan helposti patenttiratkaisuna ilmastonmuutosta vastaan ja Suomen hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2030 Suomen teillä huristelee 250000 sähköautoa ja ladattavaa hybridiä eli noin 10 % henkilöautokannasta olisi ladattavia. Sähkömoottori on monella tapaa ylivertainen polttomoottoriin verrattuna: sähkömoottorilla voi periaatteessa ajaa miljoonia kilometrejä, koska ainoa käytännössä kuluva osa on moottorin laakerointi. Tasaisen vääntökäyrän ansiosta vaihteistoa ei tarvita, ja sähkömoottori on äänetön ja tärinätön ja paikallispäästötön. Sähköauton päästöt riippuvatkin siitä, millä akkuihin ladattu sähkö on tuotettu. Kääntöpuolena tälle tulee sähköenergian hankala varastoitavuus: siinä missä polttomoottoriautoon tankkaa parissa minuutissa tuhat kilometriä lisää toimintamatkaa ja polttoainetankin koko ei vaikuta auton hintaan, on sähköauton kallein (ja painavin) osa sen ajoakku. Nykyakkutekniikalla akun lataa lähes täyteen nopeimmillaankin noin 20 minuutissa. Aivan täyteen lataaminen vie vähintään toiset parikymmentä minuuttia. Sähköautojen päähyöty niin yhteiskunnallisessa kuin teknisessäkin mielessä on sähköauton moninkertainen kokonaishyötysuhde polttomoottoriautoon verrattuna: sähköautoon ladatusta energiasta noin 60 prosenttia muuttuu liike-energiaksi, kun polttomoottoriautossa vastaava lukema on 20-30 prosenttia. Mitä sähköauto maksaa ja mikä siinä maksaa Vaikka sähköauto on keksintönä yli sata vuotta vanha – ja itse asiassa jopa polttomoottoria vanhempi, vakavastiotettavia sähköautoja on tullut markkinoille vasta 2010-luvulla. Nykyaikaiset sähköautot ovat polttomoottorivastineitaan kalliimpia kahdesta pääsyystä: valmistusmäärät ovat pieniä ja ajoakku on kallis osa. Siinä missä reilun 10000 euron hintaisen polttomoottoriauton valmistaminen maksaa 2000-3000 €, saa samalla rahasummalla vasta akun sähköautoon, ja vieläpä melko pienen sellaisen. Tämän takia halvimmat sähköautot maksavat Suomessa uutena noin 29000 euroa, kun uuden polttomoottoriauton saa noin 10000 eurolla. Valtio tukee sähköauton hankintaa 2000 euron hankintatuella, joka vähennetään suoraan myyntihinnasta. Halvimmillaan uuden sähköauto rattiin pääsee siis 27000 eurolla. Käytettyjä uudenaikaisia sähköautoja on markkinoilla 11-15 tuhannen euron hintaan. Minkä kokoinen akku sähköautossa on ja kauanko sen lataaminen kestää? Riippuu sähköautosta. Nykyään halvimmissakin, noin 30000-35000 euron hintaisissa sähköautoissa, on noin 30-40 kilowattitunnin kokoinen akku. Kalliimmissa, noin 100000 euron hintaisissa Jaguarin I-Pace ja Teslan Model S ja X -autoissa on mallista riippuen noin 70-100 kilowattitunnin akku. Tavallisesta pistorasiasta ladattaessa latausvirta on usein turvallisuussyistä rajoitettu 8-10 ampeeriin. 10 ampeerin virralla latausteho on 230 V x 10 A = 2,3 kilowattia, eli kymmenessä tunnissa energiaa siirtyy 23 kilowattitunnin verran eli noin 115 kilometrin ajontarvetta varten. Maksimin käytettävissä olevan lataustehon ja siten latausnopeuden määräävät auton sisäisen laturin maksimiteho ja latauspisteestä saatavilla oleva teho. Esimerkiksi 3 x 16 A voimavirtapistorasiasta voi ottaa vain 3 x 16 A x 230 V = 11 kilowatin tehon, vaikka auton laturi kykenisi vastaanottamaan suuremmankin tehon. Voiko sähköauton ladata tavallisesta pistorasiasta vai pitääkö ostaa erillinen latausasema? Sähköauton voi ladata tavallisesta kotitalouspistorasiasta auton mukana tulevalla latauskaapelilla. Tavallisia pistorasioita ei ole kuitenkaan suunniteltu jatkuvaan pitkäkestoiseen kuormitukseen, joten on suositeltavaa käyttää kiinteästi asennettavaa latauslaitetta. Tavallisesta pistorasiasta ladattaessa on syytä tarkkailla pistorasian kuntoa säännöllisesti kokeilemalla kädellä, kuumeneeko pistotulppa kädenlämpöistä kuumemmaksi latauksen aikana. Mikäli näin tapahtuu, on joko pistorasiassa tai pistotulpassa vikaa ja tilanne on syytä jättää sähköalan ammattilaisen tarkastettavaksi. Sähköalan standardointijärjestö Sesko on laatinut kansallisen lataussuosituksen, jossa käsitellään sähköauton lataamisessa huomioitavia seikkoja. Turvalliseen kotitalouspistorasiasta lataamiseen liittyviä seikkoja olen käsitellyt Elektroniikkalehden artikkelissani. Mitä sähköauton lataaminen maksaa? Riippuu, missä lataa. Jos asuu Etelä-Suomessa alueella, jossa sähkön siirtomaksu on matala ja saa valita itse sähkösopimuksensa, sähkö maksaa vajaa 10 senttiä kilowattitunnilta. Julkisilla latauspisteillä sähkö maksaa yleensä 15 senttiä kilowattitunnilta – minkä hinnan joutuu helposti pulittamaan myös paljon haja-asutusalueita hallinnoivan sähköverkkoyhtiön alueella, kuten Itä-Suomen pikkupaikkakunnilla. Jotkut kauppakeskukset tarjoavat ilmaisen latauksen asiakkailleen. Tämän varaan ei kannata tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia: sähköautojen yleistyessä ilmaiset latauspaikat täyttyvät nopeasti ja muuttuvat ennen pitkää maksulliseksi. Julkisissa pikalatureissa käytetään usein minuuttihinnoittelua tai korkeampaa kilowattitunnin hintaa. Jos arvioidaan sähköauton kulutukseksi 20 kilowattituntia satasella, sadan kilometrin hinnaksi tulee siis halvimmillaan noin 2 euroa. Vastaava kulu 7 litraa satasella syövällä polttomoottoriautolla on noin 10 euroa. Kuinka pitkälle yhdellä akullisella pääsee? Sähköauto kuluttaa autosta, ajotyylistä ja säästä riippuen noin 15-25 kilowattituntia sadalla kilometrillä. Isot ja painavat Jaguarit ja Teslat kuluttavat maantieajossa sadalla kilometrillä noin 20 kWh, kun kevyempi ja pienempi Hyundai Ioniq Electric haukkaa satasella 15 kilowattitunnin luokkaa. Vastaavasti kalliimmissa autoissa on suurempi akku. Karkeasti voidaan arvioida, että noin 35000 euron sähköautoilla saavutetaan reilu 200 kilometrin toimintasäde maantieajossa ja sadantonnin hintaluokalla päästään yli 300 kilometriin. Akun kapasiteetin tuplaaminen ei automaattisesti kaksinkertaista toimintasädettä, koska samalla auton massa kasvaa merkittävästi. Kalliit autot ovat myös suurempikokoisia muuten, mikä lisää ajovastusvoimia. Tällä hetkellä markkinoilla olevien sähköautojen toimintamatka ilmoitetaan kaupunkiajopainotteisen NEDC-syklin perusteella, josta voidaan yksinkertaistaen sanoa, että se kertoo auton toimintasäteen jos ajetaan 60 kilometrin tuntivauhtia vaakasuoralla tiellä kesällä vakionopeudensäädin päällä. Esimerkiksi Renault Zoe, jolle on ilmoitettu 400 kilometrin NEDC-toimintasäde, kulkee yhdellä latauksella noin 300 kilometriä kaupunkipainotteista ajoa, reilut 200 kilometriä maantieajoa ja vajaat 200 kilometriä moottoritieajoa. Pakkasella sekä akun sisäiset häviöt että ajovastusvoimat kasvavat, minkä lisäksi ohjaamon lämmitys kuluttaa energiaa. 20 asteen pakkasessa moottoritiellä ylinopeutta kaahatessa Tesla Model S voi haukata yli 30 kilowattituntia satasella. Joutuuko sähköautoon ostamaan uuden kalliin akun kolmen vuoden välein, kuten kannettavaan tietokoneeseen saattaa joutua? Litiumakun varauskyky todella heikkenee ajan ja lataus-purkusyklien kertymisen myötä. Karkeasti voidaan arvioida, että yksi akku kestää noin 10-15 vuoden ja 200-300 tuhannen kilometrin käytön, ennen kuin akun varauskyky ja siten auton toimintasäde on pudonnut 70 %:iin uudesta. Ikääntymisen ja käytön yhteisvaikutusta on akun kapasiteetin hiipumiseen vaikea arvioida etukäteen. Liikenteessä on esimerkiksi taksikäytössä olleita Tesloja, joiden toimintasäde ei ole hiipunut merkittävästi 300000-500000 kilometrin ajon jälkeen, kun kilometrit ovat kertyneet muutaman vuoden sisällä. Mikä on ärsyttävin sähköautoiluun liittyvä väärinkäsitys? Ärsyttävyys on vahvasti subjektiivinen kysymys, mutta pitkän sähköalan taustan omaavana eniten ärsyttävät näennäisen uskottavat mutta lähemmällä tarkastelulla perättömäksi osoittautuvat laskelmat siitä, kuinka Suomen sähkönjakelujärjestelmä ei muka kestä sähköautojen yleistymistä tai kuinka sähköautojen yleistyminen vaatisi useiden ydinvoimaloiden lisärakentamista. Tosiasiassa nykyinen sähkönjakeluverkko kestää jopa miljoonan sähköauton lataamisen ja paremman kokonaishyötysuhteen ansiosta polttomoottoriautojen korvaaminen sähköautoilla laskee, ei lisää Suomen energiantarvetta. Sähköntuotantoa toki tarvitaan tällöin lisää, mutta suuruusluokaltaan puhutaan korkeintaan muutamasta gigawatista lisäkapasiteettia. Yhtälöä helpottaa se, että sähköautot ladataan pääosin öisin, kun yhteiskunnan muu sähkönkulutus on pienimmillään. Kenelle sähköauto ei sovi? Sähköauto ei sovi ainakaan henkilölle jolle sen hankintahinta on liian korkea jonka päivittäinen tai muuten erittäin säännöllinen ajon tarve on useita satoja kilometrejä, etenkin jos reitti vaihtelee usein. jolle polttomoottorin murina on tärkeä osa ajoelämystä. Mikäli ajat paljon mutta et pitkiä matkoja kerralla, eikä sähköauton korkea hankintahinta ole este, sähköauto voi tulla pitkällä aikavälillä jopa polttomoottoriautoa halvemmaksi pienentyneiden polttoaine- ja huoltokulujen seurauksena. *** Kirjoittaja Vesa Linja-aho toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa autoelektroniikan lehtorina. Itsekin sähköautolla ajava Linja-aho osallistuu aktiivisesti alan standardointi- ja kehitystyöhön ja on Tuulilasi-lehden vakiokolumnisti.
Ammattikorkeakoulujen avoimuudella vaikuttavuutta, tehokkuutta ja yhteiskunnallista hyötyä
”Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.” Tämä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artikla 27 antaa meille oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä hyötyä avoimuudesta. Myös korkeakouluilta edellytetään yhä enemmän avoimuutta. Ne kasvattavat uusia ammattilaisia, huolehtivat ammatissa toimivien osaamisen kehittämisestä, tutkivat ja kehittävät, ja kaikki tämä pääosin julkisella rahoituksella. Julkisella rahoituksella saavutettavaa yhteiskunnallista hyötyä ja vaikuttavuutta pyritään tehostamaan toimimalla yhdessä läpinäkyvästi niin, että eri osapuolet hyötyvät yhteistyöstä ja päällekkäistä toimintaa vältetään. Nopeasti muuttuva yhteiskunta hyötyy avoimuuden kulttuurista: uusin tieto on hyödynnettävissä ja uudelleen käytettävissä mahdollisimman nopeasti, helposti ja laajasti. Myös pääkaupunkiseudun kolme ammattikorkeakoulua Haaga-Helia, Laurea ja Metropolia (3AMK) ovat yhdessä kehittäneet ja sitoutuneet avoimuuden lupauksiin ja periaatteisiin. Miksi avoimuus on TKI-toiminnassa tärkeää? Euroopan komission mukaan avoimuus takaa eurooppalaiselle tieteelle, taloudelle ja yhteiskuntajärjestelmälle parhaat kehitysnäkymät. EU:n tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava komissaari Carlos Moedas ajaa vahvasti ns. kolmen O:n politiikkaa ”Open Science, Open Access and Open to the World”. Sen keskeisenä ajatuksena on, että julkisesti rahoitetun tutkimustiedon tulee olla kaikkien saatavilla ja tiedon helposti uudelleen käytettävissä. Komissaari Moedasin mukaan kyseessä ei ole pelkästään tutkimustulosten avoimuus, vaan “A systemic change in the modus operandi of science and research”. Kansainväliset linjaukset siirtyvät myös suomalaiseen toimintamalliin. Mm. opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää ammattikorkeakouluilta avoimuuden kulttuurin kehittämistä. Ammattikorkeakoulut tekevät tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI), jossa kehitetään eri aloille ratkaisuja, toimintamalleja ja uusia innovaatioita. TKI-toiminnan avoimuuteen on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Avoimuuden lisäämisen tarve on noussut sekä TKI-toimintaa tekeviltä että sitä rahoittavilta tahoilta. Ajatellaan, että globaalien, monisyisten ja haastavien ongelmien ratkaisemiseksi meidän pitää toimia yhdessä ja uusi tieto tulee olla mahdollisimman avoimesti saatavissa ja käytettävissä. Mitä avoimuus on käytännössä? Ensimmäisessä vaiheessa kohti avoimuuden kulttuuria ammattikorkeakoulut lisäsivät viestintää kehittämishankkeistaan. Hankkeissa saavutetuista tuloksista korkeakoulut kertovat mm. julkaisutoiminnan avulla (esim. Metropolia ja Haaga-Helia). Kaikki julkaisut tehdään avoimen julkaisemisen (open access) periaatteella. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi perehtyä niiden sisältöön avoimesti verkossa. Tuloksista kerrotaan aktiivisesti myös sosiaalista mediaa hyödyntäen, jolloin tieto leviää myös perinteisen tiedeyhteisön ulkopuolelle. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tulosten lisäksi niiden saavuttamisessa käytetyt aineistot ja menetelmät voivat olla yhteiskäyttöisiä ja avoimia, eli uudelleenkäytettävissä ja hyödynnettävissä tutkimusetiikan ja juridiikan asettamissa rajoissa. Aineistojen avaaminen ja avointen aineistojen käyttäminen omassa toiminnassa tehostaa ja nopeuttaa TKI-toimintaa. Avoimien, valmiiden aineistojen käyttö säästää merkittävästi resursseja. Lisäksi jotkut aineistot ovat ainutlaatuisia, ja niiden uudelleen kerääminen on mahdotonta, kallista tai jopa eettisesti arveluttavaa. Laajat, saatavilla olevat aineistot ja niiden yhdistäminen mahdollistavat ajalliset ja paikalliset vertailut ja parantavat toiminnan innovatiivisuutta, eri alojen välistä verkostoitumista ja tekijöiden tunnettavuutta. Tietoarkistot mahdollistavat pääsyn jo kerättyihin aineistoihin ja niiden hyödyntämisen. Tunnetuimpia tietoarkistoja ovat esim. Aila, IDA ja Zenodo. Myös TKI-toiminnan infrastruktuurit ja ympäristöt voivat olla avoimia. Niillä tarkoitetaan erilaisia kokonaisuuksia, jotka muodostuvat esimerkiksi tutkimuksen, osaamisen, innovaatiotoiminnan, palvelujen tai fyysisten laitteiden ympärille. Infrastruktuurit ja ympäristöt ovat olennainen osa ammattikorkeakoulujen osaamista. Esimerkiksi Laurean living labit eli elävät laboratoriot perustuvat avoimen innovaation periaatteeseen ja jaettuun kumppanuuteen. Niissä yhdistetään eri osapuolten ideoita, tietoa ja voimavaroja monisyisten haasteiden ratkaisemiseen. Suomen tutkimusinfrastruktuurien tietopankki pyrkii edistämään tutkimusinfrastruktuurien yhteiskäyttöä ja avoimuutta kuvailemalla ja esittelemällä tutkimusinfrastruktuureja ja niiden palveluita yhtenäisellä tavalla. Ammattikorkeakoulujen TKI-ympäristöjä ja -infrastruktuureita sekä niiden käyttömahdollisuuksia esitellään em. tietopankkia laajemmin Arenen sivustolla. Pääkaupunkiseudulla yhdessä kohti avoimuutta Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian liittouma 3AMK työsti yhteisen Viisas avoimuus -politiikan, joka määrittelee niiden TKI-toiminnan sekä oppimistoiminnan avoimuutta. Lupausten johtavana teemana on toimintamme yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Näemme avoimuuden arvona, joka ilmenee erityisesti vaikuttavana yhteistyönä, avoimena tiedonkulkuna ja infrastuktuureina, eettisinä toimintatapoina sekä avoimuutta edistävänä toimintakulttuurina. Avoimuudella lisäämme toimintamme tehokkuutta ja tehostamme julkisella rahoituksella saavutettavaa yhteiskunnallista hyötyä. Viisaan avoimuuden lähtökohta on, että avaamme infrastruktuurit ja ympäristöt, aineistot, menetelmät ja tulokset aina kun se on mahdollista. Avoimuudesta voimme poiketa perustellusta syystä, esim. jos henkilötietojen ja yksityisyyden suoja, tulosten kaupallinen hyödyntäminen tai toiminnan tavoitteet vaarantuvat avoimuudesta. Viisasta avoimuutta on myös se, että hyödynnämme omassa toiminnassamme avoimia infrastruktuureja, ympäristöjä, aineistoja, menetelmiä ja tuloksia aina kun mahdollista. Avoimuuspolitiikkaa valmisteltiin työryhmässä, johon kuului TKI- ja oppimistoiminnan, kirjasto- ja tietopalveluiden sekä it-palveluiden henkilöstöä kolmesta ammattikorkeakoulusta. Tuloksena syntyi kymmenen avoimuuden lupausta ja niitä toteuttavat periaatteet (kuva), jotka 3AMK strategisen liittouman Rehtorikollegio hyväksyi vuoden 2017 lopulla. Kirjoittajat Susanna Näreaho, Hanna Lahtinen ja Pekka Lahti Susanna Näreaho (FT) on ympäristöalan tutkija, joka työskentelee nykyään Metropolian TKI-palveluissa keskittyen TKI-toiminnan laatuun, etiikkaan ja avoimuuteen liittyviin kysymyksiin. Hanna Lahtinen (FT) työskentelee Laurean Tieto- ja julkaisupalveluiden johtajana vaikuttaen avoimen toimintakulttuurin osaamisen ja hyödyntämisen edistämiseen. Pekka Lahti (KTM) työskentelee Haaga-Helian TKI-palveluissa, toimien ulkopuolisesti rahoitettujen projektien tehtävissä ja avoimen tieteen ja tutkimukseen liittyvien kysymysten parissa.
Robottibussi tarvitsee toimivan reitin
Robottibusseja eli itsestään ajavia pikkubusseja on tutkittu vaihtoehtona joukkoliikenteen syöttämiseksi runkolinjojen solmukohdissa. Robottibussit voisivat olla ratkaisu joukkoliikenteen palvelutason ja kattavuuden parantamiseksi. Suurin tarve on alueilla, joilla joukkoliikenne on ollut perinteisin menetelmin hankalaa tai kallista toteuttaa. Robottibussien nykyinen teknologia ei kuitenkaan ole tavoitteeseen nähden riittävän kehittynyttä. Kulkunopeus ja muun liikenteen huomioimiskyky eivät riitä muun liikenteen seassa liikkumiseen. Robottibusseja varten pitäisi muuttaa liikennejärjestelyjä muuta liikennettä haittaavalla tavalla. Helsingissä syöttöliikenne runkolinjojen liikennevälineisiin on jo melko hyvin täytetty muilla kulkuvälineillä. Tämä vaikeuttaa robottibussien laajaa käyttöönottoa tulevaisuudessa. Jotta suuria muutoksia nykyisiin järjestelyihin kannattaisi tehdä, pitäisi robottibussin tarjota helpompi, edullisempi ja ympäristöystävällisempi tapa liikkua. Julkisten liikennevälineiden käyttökustannuksista noin puolet koostuu palkkakuluista. Siksi palvelua ei voida tarjota joka reitille kellon ympäri. Tästä näkökulmasta julkisen liikenteen palvelutasoa ja kattavuutta on mahdollista parantaa itseajavilla liikennevälineillä. Robottibussien käytettävyyden tutkimista kannattaa siis myös tulevaisuudessa jatkaa. Kokemuksia robottibussien kokeiluista Robottibusseja testattiin ensimmäisen kerran Suomen tieliikenteessä muiden ajoneuvojen seassa Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa SOHJOA-hankkeessa. Kun kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun robottibussi kulki muun ajoneuvoliikenteen seassa, ei ympäristöltä tai reitiltä oltu vaatimassa mitään mullistavaa. Kokeilut lähtivät liikkeelle kesällä 2016 Hernesaaresta. Ranskalaisvalmisteinen Easymile EZ10 -robottibussi kulki suoraa tienpätkää Löylyltä Hernesaarenrannan kesäpäivänviettoalueelle. Reitti ei varsinaisesti vastannut todettuun liikkumistarpeeseen, mutta tarjosi otollisen aitiopaikan älyliikenteen demoamiseen. Loppuvuodesta 2016 robottibussi suuntasi Espoon Otaniemeen ja Tampereen Teknillisen Yliopiston kampusalueelle Hervantaan. Otaniemessä bussin oli tarkoitus päästä kulkemaan lähelle valmistuvaa Otaniemen metroasemaa aikomuksena kokeilla varsinaista syöttöliikennettä. Kuinka ollakaan, Länsimetron rakentaminen viivästyi eikä metroasema vielä tuohon aikaan ollut toiminnassa. Otaniemeen palattiin pilottimielessä samalle reitille taas syksyllä 2017, jolloin metroasema oli toiminnassa. Aikaisemmin oli kuitenkin todettu, että metroaseman lähelle pääseminen oli teknisesti haastavaa ja olisi edellyttänyt huomattavia, muuta liikennettä liikaa haittaavia järjestelyjä. Todellista syöttöliikennettä robottibussin hoitamana ei siis päästy kokeilemaan. Tampereen Teknillisen Yliopiston kampusalueella robottibussia testattiin reitillä, joka kulki osittain huoltotiellä sekä osittain jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden seassa. Tässä kokeilussa saatiin arvokasta tietoa siitä, miten robottibussi toimisi tällaisessa ympäristössä. Hervannassa todettiin, että operointinopeuden (noin 12 km/h) osalta robottibussi sopisi tällä hetkellä hyvin kulkemaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden sekaan. Usein ei kuitenkaan ole järkevää rajoittaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeuksia kulkea heille suunnitelluilla väylillä. Lisäksi, tällaisissa paikoissa olisi väylän kapeuden takia hankala liikennöidä useammalla kuin yhdellä bussilla, joten voitaisiinko silloin täyttää kunnolla liikkumistarve harvalla vuorovälillä (reitin pituudesta riippuen). Kun soppaan lisätään vielä kaupunkien liikkumisstrategiat mikä esimerkiksi Helsingin kohdalla on kävelyn ja pyöräilyn suosiminen ennen joukkoliikennettä ja varsinkin yksityisautoilua, voidaan kai todeta, ettei robottibussin käyttöä kevyen liikenteen väylillä voi suositella, vaikkakin tämä saattaisi jossain tapauksissa luoda uusia mahdollisuuksia matkaketjuihin sekä reitteihin. Parempi paikka robottibussille on siis tieliikenne, jossa se liikkuu muiden ajoneuvojen seassa. Reittisuunnittelun haasteita Robottibussien reittisuunnittelun suhteen on toistaiseksi täytynyt tasapainoilla muun muassa bussin teknisen kyvykkyyden, soveltuvien ympäristöjen, tavoitettavuuden ja sen suhteen, että reitissä olisi jotain järkeä - saataisiin vastattua jollain tasolla todettuun liikkumistarpeeseen. HSL on tunnistanut reittejä Helsingissä, joissa voisi olla kysyntää robottibusseille. Nämä ovat kuitenkin olleet reittejä, joita ei SOHJOA-hankkeessa käytetyllä EZ10-robottibussilla eikä muillakaan tällä hetkellä julkisesti markkinoilla olevilla automaattibusseilla voi toteuttaa. Robottibussien tekniset ominaisuudet eivät ole sillä tasolla, mitä tieliikenteessä ja muiden ajoneuvojen seassa järkevästi liikkumiseen vaadittaisiin, jonka lisäksi niissä on oltava vielä vastuullinen matkustaja, operaattori, fyysisesti kyydissä (teknisistä rajoitteista johtuen). Tieliikennekokeiluja ajatellen nykytekniikalla toteutetuille robottibusseille on todella vaikea löytää sopivia reittejä, jossa ne kulkevat muun ajoneuvoliikenteen seassa. Ideaalisin operointialue SOHJOA-hankkeessa käytetyille robottibusseille olisikin suljettu alue kuten lentokenttä, teollisuusalue, kampusalue tai erilaiset tapahtumat, jossa bussilla korvattaisiin normaalisti kävellen tehtäviä matkoja ilman merkittävää integroimista matkaketjuihin. Tieliikenteessä bussilla ei ole tällä hetkellä edellytyksiä operoida järkevästi - riittävällä nopeudella ja kunnolla tarpeeseen vastaavalla tavalla. Rauhalliset taajama-alueet, joissa nopeusrajoitus on maksimissaan 40 km/h ja joissa kulkee tavanomaisia joukkoliikenteen busseja on todettu olevan osittain hyvin robottibussille sopivia ympäristöjä. Näillä alueilla kadunvarsipysäköinti on usein kielletty tai tiet ovat muuten leveitä, jotta linja-autot mahtuvat esteettömästi ajamaan reitillä ainakin yhteen suuntaan - tämä on edellytys myös robottibussien osalta. Tällaisia ympäristöjä on esimerkiksi Itä-Helsingissä Aurinkolahdessa, Kivikossa ja Herttoniemenrannassa. Näillä busseille suunnitelluilla väylillä tosin tietenkin kulkee jo busseja, joten liikkumistarve on tältä osin täytetty, varsinkin jos vuorovälit ovat tiheitä. Robottibussin hidas operointinopeus ei tässä tapauksessa tuo mitään lisäarvoa näille reiteille, vaan luultavasti päinvastoin haittaa normaalin linjaliikenteen harjoittamista. Kun syöttöliikenne on tällä hetkellä melko hyvin toteutettu varsinkin Helsingissä, on vaikea löytää reittejä, joissa robottibusseille olisi todellista kysyntää nyt käytettävissä olevalla kalustolla. Voidaan myös todeta, että suurilta osin siellä missä on todellista tarvetta joukkoliikenteelle, on se tarve jo täytetty. Eikö siis robottibusseille ole olemassa järkeviä reittejä tai sijaa liikennejärjestelmässä? Ei ole, tai ainakin niitä on ollut todella vaikea löytää nykyiset bussin ominaisuudet huomioon ottaen. Kehitystyön on jatkuttava Jotta robottibussit voisivat olla osana liikennejärjestelmää, tulisi soveltuvat ympäristöt tunnistaa ja organisoida nykyinen linjaliikenne niin, että se mahdollistaa robottibussien liikennöinnin. Toisaalta alueilla, joissa joukkoliikenne ei toimi hyvin, saattaisi robottibusseille olla jo nyt suurta kysyntää varsinkin liikuntarajoitteisten ja esimerkiksi hitaasti pienten lasten kanssa kävellen liikkuvien perheiden keskuudessa. Liikkumistarpeelle on jo olemassa olevia ratkaisuja.Jotta muutoksia nykyisiin järjestelyihin kannattaisi tehdä, pitäisi robottibussien kyetä sellaiseen, mitä eivät perinteiset liikkumisvälineet voi järkevästi tarjota. On päivänselvää, että julkisen liikenteen kattavuutta ja palvelutasoa voi tulevaisuudessa parantaa, kun yksi henkilö valvoisi usean automaattisesti kulkevan bussin toimintaa. Jotta palvelutaso pysyy korkeana ja bussit voisivat järkevästi liikkua muun liikenteen seassa, olisi tekniikan oltava kehittyneempää, bussien pitäisi muun muassa liikkua nopeammin (vähintään 30 km/h), ja tärkeimpänä asiana, bussin sisällä olevasta operaattorista olisi päästävä eroon. Kehitystyötä ei siis suinkaan pidä jättää tähän, ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Älykkäämmän liikkumisen innovaatiokeskittymä jatkaakin edelleen robottibussien tutkimista. Muun muassa Horizon 2020 -kokonaisuutta mySMARTLife tukeva Helsinki RobobusLine -hanke tarjoaa alkukesästä alkaen kaikille avoimen innovaatioalustan - liikenteen seassa liikkuvan robottibussin - SOHJOA-hankkeen jatkoksi. Kirjoittaja Eetu Rutanen valmistui keväällä 2016 Metropolia Ammattikorkeakoulusta Auto- ja kuljetustekniikan insinööriksi. Valmistumisen ohessa tarjoutui paikka projektitöihin Metropoliasta SOHJOA-hankkeeseen. Hankkeessa pääsi seuraamaan läheltä robottibussien ensimmäistä tieliikennekokeilua, ja ymmärrystä robottibussien testauksesta, kyvyistä sekä kytkemisestä osaksi liikennejärjestelmää karttui käytännönläheisesti. Huomaamattaan hän olikin jo loppuvuodesta 2017 Helsinki RobobusLine -hankkeen projektipäällikkö ja vastaa myös tähän linkittyvän mySMARTLife-hankkeen robottibussipilotin toteutuksesta.
Kampuskehittäminen – uusia näkökulmia
Korkeakoulujen fyysisen ja sosiaalisen sijainnin merkitys kaupunkisuunnittelussa on kasvamassa oppilaitosten roolin laajentuessa yhä vahvemmin aluetta kehittäviksi innovaatioympäristöiksi. Korkeakoulujen kampuskehittäjät ja kaupunkisuunnittelijat voivat yhdessä kehittää parempia kampuksia ja kaupunkeja. Muun muassa kansainvälinen kampuskehittämisguru, Delft University of Technologyn professori Alexandra den Heijer on kehittänyt malleja ja teorioita, joilla yliopistot ovat suunnitelleet ja toteuttaneet kampusstrategioitaan ja siten edistäneet kaupunkisuunnittelua. Hänen missionaan on tukea korkeakouluja ja muita organisaatioita niiden kiinteistöjä koskevissa päätöksissään, jotta saataisiin inspiroivia, mielekkäitä, toimivia, edullisia, resurssitehokkaita ja kestävän kehityksen mukaisia rakennettuja ympäristöjä. Tarkemmin den Heijerin ajatuksia kaupunkikehittämisestä voi seurata hänen blogistaan Managing the university campus sekä kirjasta Dreams and Seeds. Oppeja kampusten kehittämiseen muista maista Live Baltic Campus -hankkeessa tuotiin yhteen kuuden Itämeren kaupungin – Helsingin, Riian, Tarton, Turun, Tukholman ja Uppsalan – kaupunkisuunnittelijat ja kampuskehittäjät. He jakoivat kokemuksiaan ja oppivat yhdessä. Testialustoina toimivat kumppaneiden omat kampuskehittämiskohteet, ja päämääränä oli tarkastella, miten maiden välinen (cross-border) yhteistyö voisi edistää kaupunkien ja kampusten kehittämistä paikallisen työn lisänä. Alueidenvälinen yhteistyö antoi suunnittelijoille ja kehittäjille paljon erilaisia, uusiakin näkökulmia. Yksi tärkeä oppi yhteistyöstä oli se, että vaikka yksi ratkaisu on toimiva yhdessä kaupungissa, ei ratkaisu välttämättä ole toteuttamiskelpoinen tai sopiva toisessa kaupungissa. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri tämän ansiosta – kaupunkisuunnittelijat ja kampuskehittäjät rohkaistuivat katsomaan asioita eri näkökannalta ja uudistamaan itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita. Live Baltic Campus -hankkeen tuloksena todettiinkin, että maiden rajat ylittävä (cross-border) kampuskehittämisverkosto toimii oppimisalustana kaupunkikehittäjille ja kampuskehittäjille metodien ja näkökulmien luomiseen mahdollistaa yhteistyöverkostojen kautta syntyviä uusia projekteja. Niiden synnyttämät tulokset ovat konkreettisesti kampuksen lähialueen asukkaiden ja yritysten hyödynnettävissä, esimerkiksi tarjottavina palveluina tai kaupunkia elävöittävinä projekteina. Hanke osoitti, että maiden välinen yhteistyö kaupunki- ja kampuskehittämisessä tuottaa erinomaisia tuloksia ja on kannattavaa. Paikalliset toimet tuottivat konkreettisia tuloksia Konkreettisesti yhteistyön tuloksena syntyi monenlaista alueellista vaikuttavuutta: Riiassa pidetty, Schmaeling-konferenssin yhteydessä järjestetty Livable City Forum nosti korkeakoulujen arkkitehtuurin latvialaisten kaupunkisuunnittelijoiden tietoisuuteen. Tarton yliopiston tutkimustyön tulokset ja löydökset on sisällytetty uuteen Tarton yleiskaavaan ja Maarjamõisa-kampusalueen suunnitelmaan. Yhteistyö kaupunkisuunnitteluyksikön ja yliopiston välillä on tiivistynyt. Tukholman yliopiston Albano-kampuksen yhteiskehittelyprosessi ja sosiaali-ekologinen muotoilulähtökohta ovat inspiroineet kaupunkisuunnittelijoita kestävään ja ilmastomuutosten suhteen palautumiskykyiseen kaupunkikehittämisen. Uppsalan yliopisto käynnisti hankkeessa Kollaboratoriet Uppsala -yhteisötilan (http://www.kollaboratorietuppsala.se/en/) toiminnan, joka jatkuu vuoden 2018 loppuun – ja ehkä pidemmällekin. Polacksbacken-kampuksen sidosryhmäanalyysi puolestaan hyödyttää sekä kaupunkisuunnittelijoita että yliopistoa kampuksen kehittämistyössä. Metropolia Ammattikorkeakoulu on hyödyntänyt alueellisesta yhteistyöstä hankittua tietämystä ja loi uuden Kaupunkia muotoilemassa -opintomoduulin Muotoilun ylempään amk-tutkintoon, joka käynnistyi syksyllä 2017. Yhteistyö synnytti Metropoliassa myös uusia TKI-hankkeita. Helsingissä kehitettiin Metropolian tulevan Myllypuron kampuksen toimijayhteisöä, ja työ jatkuu: Metropolia, Helsingin kaupunki ja Kaupunkiakatemia seuraavat yhteistyössä Myllypuron kehitystä seuraavan 10 vuoden aikana. Lisäksi Metropolia, kaupunkisuunnittelijat ja paikalliset asukkaat vievät eteenpäin hankkeessa Myllypurolle luotuja visioita. Lue aiheesta lisää Neljälle kampukselle -blogista. Kampuskehittäminen on yksi Metropolia Ammattikorkeakoulun vahvuuksista, jonka ympärille on muotoutunut useita muitakin kehittämishankkeita, mm. vuosina 2013 - 2015 toteutettu Hybridikampus-hanke. Hankkeessa koottiin osallistavan suunnittelun menetelmillä yhteistyössä Helsingin Myllypuron ja Arabianrannan asukkaiden, alueen yrittäjien, muiden palveluntarjoajien sekä opiskelijoiden kanssa tarpeita ja ideoita kampussuunnittelun tueksi. Live Baltic Campus Live Baltic Campus (http://livebalticcampus.eu/) oli Metropolian koordinoima EU:n Central Baltic -hanke, joka toteutettiin 2015 - 2018. Live Baltic Campus oli Latvian, Tarton, Tukholman, Turun ja Uppsalan yliopistojen ja Metropolian sekä Helsingin kaupungin ja Riga Planning Regionin yhteistyötä. Live Baltic Campus oli kampuskehittämistä yhteiskehittämisen keinoin muotoiluajattelua ja -menetelmiä hyödyntäen. Live Baltic Campus oli kestävän kaupunkisuunnittelun kehittämistä. Tutustu hankkeen julkaisuihin http://livebalticcampus.eu/results/ Lähteet Delft University of Technology, Alexandra den Heijer https://www.tudelft.nl/en/staff/a.c.denheijer/ Schewenius M., Keränen P., al Rawaf R. (Eds.)., (2017). Dreams and Seeds: The role of campuses in sustainable urban development, Stockholm Resilience Centre and Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. URN: ISBN:978-952-328-055-7 (Theseus: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-055-7) Kirjoittaja Katariina Saarela toimi Live Baltic Campus -hankkeen projektituottajana.
Tarinatyöpaja auttaa nuoria jakamaan tarinoita ja tunteita
Jokainen ihminen, nuori tai vanha, ansaitsee tulla kuulluksi. Nykyisin tämä on helpompaa verkon välityksellä. Kokemusten ja omien juttujen jakaminen on sosiaalisessa mediassa eläville nuorille hyvinkin luontaista, joten tarinoiden jakaminen ei sinänsä ole heille mitenkään uutta. Kysymys kuuluukin miten, miksi ja mitä tarinoita jakaa? Olemme Metropolia Ammattikorkeakoulun Neighborhood Living Room-hankkeessa konkreettisesti edistäneet nuorten oman äänen löytämistä kehittämällä tarinatyöpajaa nuorille. Työpajatoimintaa voivat järjestää esimerkiksi kulttuurilaitokset. Työpajallamme on pedagogiset tavoitteet, jotta opettajia on helpompi motivoida tuomaan omia koululuokkiaan työpajoihin. Olemme testanneet työpajakonseptia yläkouluikäisten parissa yhdessä puolalaisen tutkimuskumppanimme Gdańsk City Galleryn kanssa sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun kansainvälisillä insinööriopiskelijoilla Suomessa. Työpajoihin osallistuneet 13–16 -vuotiaat puolalaiset yläkoululaiset olivat innoissaan tapahtumasta ja työpajoissa syntyneet tarinat olivat erittäin mieleenpainuvia. Niin ikään kaksikymppisten korkeakouluopiskelijoiden palautteet olivat samansuuntaisia. Tarinatyöpaja kulkee seuraavasti: Työpajoissa tarinat liitetään osallistujien etukäteen valitsemiin esineisiin. Ne voivat olla esimerkiksi museon tai gallerian kokoelmista tai nuoren arjesta valittuja esineitä. Esimerkiksi insinööriopiskelijat valitsivat esineeksi arjen suosikkinsa - kahvin. Tarinat liittyivät kahviin eri näkökulmista. Tyypillisesti tarinat ovat olleet noin minuutin mittaisia - kukapa jaksaisi keskittyä pidempään! Tarinat toteutetaan siihen kehitetyllä digitaalisella alustalla, jossa olemme rajoittaneet tarinoiden pituuden maksimissaan kolmeen minuuttiin. Tarinatyöpaja hyödyntää mobiilisovellusta Olemme kehittäneet monikäyttöisen digitaalisen alustan, jossa nuorten tuottamat tarinat tehdään audiomuotoon. Digitaalinen alusta koostuu sisällönhallintajärjestelmästä työpajoja järjestävän organisaation käyttöön sekä erilaisista mobiilisovelluksista työpajaan osallistuvien nuorten käyttöön. Sisällönhallintajärjestelmä on rakennettu avoimen lähdekoodin pohjalle. Tällainen lähestymistapa varmistaa sen, että pienillä resursseilla toimivat organisaatiot, kuten oppilaitokset ja kulttuurilaitokset pystyvät ottamaan järjestelmän käyttöönsä. Mobiilisovelluksia on valittavana useita, muun muassa audiotarinoiden tallentamiseen ja kuuntelemiseen sekä äänimaisemien rakentamiseen. Sovelluksia voi yhdistellä keskenään ja alustan käyttöön ottava organisaatio voi valita mitä sovelluksen osia se ottaa käyttöönsä. Android-puhelimille tarkoitetut mobiilisovellukset sekä sisällönhallintajärjestelmä ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoiden kehittämiä. Lähtökohtana on ollut tehdä mahdollisimman yksinkertaisia ja helposti käytettäviä appeja, jotta sovellus itsessään ei olisi este esimerkiksi audiotarinan jakamiseen (ks. kuva 1). Nuorten kokemuksia työpajoista Mistä tiedetään, että kokemus oli positiivinen nuorille osanottajille? Sitä varten olemme kehittäneet palautekyselyn perustuen Student Engagement* -tutkimuksiin. Kysely erittelee kolme osa-aluetta: kognitio, käyttäytyminen ja tunteet. Kyselyn tulosten analysointi yhdessä osanottajien tarkkailun kanssa on vahvistanut, että työpajat tuottavat nuorille mukaansatempaavia kokemuksia. Työpajatyöskentely on tapahtunut osana Neigbourhood Living Room -hanketta, jossa kehitämme välineitä nuorten aktivoimiseen. Löytyisikö näille työkaluille - audiotarinat, äänimaisemat, engagement-kysely - käyttöä sinun hankkeissasi tai luokkatyössä? Lähteet Salo K., Bauters M., Mikkonen T. 2017. Audio Story and AR Platform for Youth Engagement. In: Younas M., Awan I:, Holubova I. (Eds.) Mobile Web and Intelligent Information Systems, MobiWIS 2017 Proceedings, Lecture Notes in Computer Science 10486 (pp. 18-32). Springer International Publishing, Switzerland. Kirjoittaja Kari Salo on Metropolia Ammattikorkeakoulun yliopettaja ja tutkintovastaava (Mobiilisovellukset), TkL, harrastaa väitöskirjan tekemistä ja koodaamista. -- Lisää tietoa hankkeestamme löydät: https://www.facebook.com/museumasalivingroom/ http://smartsculpture.eu/
Innovaatio – mitä se on?
Syyskuussa 1983 neuvostoliittolainen everstiluutnantti Stanislav Jevgrafovitš Petrov (1939–2017) sai ilmoituksen tukikohtansa ohjusvaroitusjärjestelmästä. Järjestelmän mukaan viisi amerikkalaista ohjusta oli matkalla kohti Neuvostoliittoa. Petrovilla oli vain vähän aikaa tehdä kriittinen päätös, antaako hän hälytyksen ja käynnistää prosessin, jonka tuloksena Neuvostoliitto antaisi vastaiskun. Lopputuloksena olisi luultavasti ollut maailmanlaajuinen ydinsota. Petrov kuitenkin päätteli, että jos Yhdysvallat tosiaan haluaisi iskeä ydinaseella, miksi se ampuisi vain viisi ohjusta, massiivisen iskun sijaan? Petrov otti riskin eikä tehnyt mitään. Myöhemmin selvisi, että hälytys oli johtunut auringonsäteiden hämäämästä valvontasatelliitista. Petrov teki äärimmäisen paineen alla johtopäätöksiä saamiensa tietojen ja tekemiensä havaintojen perusteella. Mutta hän kyseenalaisti saamansa tiedon, ajatteli kriittisesti ja teki tärkeän ratkaisun. Samoin toimii mielestäni hyvä innovaattori: tekee havaintoja ympäröivästä maailmasta, huomaa ongelman tai kehitettävää, kysyy kysymyksiä, kerää tietoja ja tekee näistä uuteen johtavia kriittisiä päätelmiä ja kehittää niihin ratkaisuehdotuksia. Monet merkittävät keksinnöt ovat syntyneet juuri havaintojen, pohtimisen ja päätelmien avulla, rohkeudella ja lopulta useimmiten kovalla työllä. Niin mukavalta kuin se tuntuisikin, innovaatiot, eli riittävän omaperäiset, uudet ja tärkeät tulokset tai parannukset, joilla on markkinoita tai jotka muutoin hyödyttävät yhteiskuntaa, eivät synny hetkellisen inspiraation huumassa, vaan ratkaisu saattaa edellyttää paljon työtä. Edisonin sanomaksi väitetty keksinnön määritelmä, 1 % oivallusta ja 99 % kovaa työtä lienee varsin paikkansa pitävä. Kuka tahansa voi sopivassa tilanteessa ja sopivasti tuettuna kyllä kehitellä satoja ideoita, melkein mihin tahansa aihepiiriin, mutta kuinka moni ideoista on käyttökelpoinen, on toinen juttu. Ideat, kuten joskus kuulee virheellisesti esitettävän, eivät siis ole vielä innovaatioita, vaan niiden siemeniä, toisinaan itujakin. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman totesi vähän aikaa sitten tehdyssä radiohaastattelussa, että häneltä on usein kysytty, mitä näytteleminen on, mutta hän ei ole löytänyt siihen vastausta. Näyttelijälle annetaan otolliset olosuhteet ja ympäristö tehdä näyttelijäntyötä: käsikirjoitus, puvustus, lavastus, näyttämö ja ohjaajan visio. Mutta mitä tapahtuu, kun näyttelijä astuu lavalle ja alkaa näytellä? Hieman samaan tapaan voimme ajatella, että emme tiedä, mitä uuden luominen, keksiminen tai innovointi itse asiassa on - paitsi kovaa työtä, mutta sekin siis tehdään vasta ajatustyön jälkeen, innovaatiota kehitettäessä! Vaikka emme pääse kenenkään pään ja mielen sisään, voimme kuitenkin tukea innovointia edeltäviä prosesseja ja luoda innovaatioiden syntyä edistäviä otollisia olosuhteita. Nämä ovat perusasioita, joita korkeakouluissa pitäisi opettaa kaikille opiskelijoille. Voimme sparrata opiskelijoiden tiimejä ja tehdä uuden kehittämistä edistäviä harjoituksia. Voimme käydä läpi keksintöjen historiaa, purkaa tapahtumien ketjuja ja selvittää, miten suuret oivallukset ovat syntyneet tai miten sattuma on puuttunut peliin. Siitä huolimatta ei kannata yrittää toistaa samoja prosesseja uudestaan. Kopioimalla lopputuloksena ei olisi menestyvää liiketoimintaa tuottava keksintö tai merkittävän yhteiskunnallisen parannuksen takaava innovaatio. Juhlapuhetasolla haaveiltuja ”uusia Nokioita” ei voi tulla. Mutta sen sijaan voi tulla jotakin täysin uutta ja yhtä menestyksellistä, jos esimerkiksi opiskelijoille tarjotaan uuden keksimiseen soveltuvat edellytykset. On nimittäin aivan mahdollista, että esimerkiksi Facebookin veroinen ratkaisu voi syntyä yhtä lailla suomalaisen kuin amerikkalaisenkin opiskelijan työn tuloksena. Innovointiprosessin herättelemiseksi pitää osata ensin tarkkailla, mitä ympärillä tapahtuu, tehdä havaintoja ja ymmärtää näitä havaintoja ja tapahtumia, ja vielä osata tehdä oikeanlaisia johtopäätöksiä. Vasta silloin voi kenties löytää uuden lähestymistavan ja ratkaisun, joka voi olla innovaatio. Tärkeintä on kuitenkin osata kyseenalaistaa ja suhtautua sopivalla tavalla kriittisesti tekemiinsä havaintoihin, ennen lopullisten päätösten tekoa. Joskus tuloksena saattaa olla maailman pelastuminen. -- Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.