Sukututkimukseen liitetään usein mielikuva harmaatukkaisesta seniori-ikäisestä, joka tutkii pölyisiä kirjoja ja mikrofilmejä arkiston hämärässä. Se ei enää ole koko kuva: sukututkimusta tehdään monista syistä ja harrastajien joukko ja motiivit ovat nykypäivänä huomattavan monipuolisia. Digitalisaatio on mahdollistanut uusia työtapoja. Suomessa olemassa olevat kirkolliset aineistot on suurelta osin digitoitu ja useimmiten sukulaisten polkuja voi seurata kotisohvalta käsin melko helposti jopa 1500-luvulle asti; jos siis tyytyy selvittelemään pelkkiä esivanhempien sukulaisuussuhteita.
Aineistoista on kiittäminen Ruotsin lainsäätäjiä, joiden 1600-luvulla antamien kauaskantoisten asetuksien mukaan kirkon oli pidettävä kirjaa kaikista syntyneistä, vihityistä ja kuolleista. Kyse ei ollut pelkästään hyvän tahdon eleestä. Kun tiedettiin, keitä missäkin pitäjissä tai kaupungeissa asui, saatiin selville, mitä he tekivät työkseen ja millaista varallisuutta heillä oli. Silloin voitiin tehokkaammin verottaa ja varustaa sotaväkeä laajentumishaluisen Ruotsin kuningaskunnan tarpeisiin.
Oma sukututkimusharrastukseni alkoi reilu kymmenen vuotta sitten. Tutkimuskohteeni on hieman poikkeuksellinen eikä rajoitu vain pelkän sukupuun rakenteluun. Olen päättänyt, että ratkaisen erään suvussamme olevan noin 120 vuotta vanhan arvoituksen, johon liittyy vielä tuntemattomia henkilöitä. Siitä ei ole olemassa kuin arveluita ja perimätietoa. En siksi voi tukeutua pelkästään kirkonarkistoihin. Millaisia työkaluja voisi hyödyntää kysymyksessä, johon arkistot eivät anna vastausta ja elossa olevia henkilöitä, jotka voisivat tietää jotakin, ei ole?
Muotoiluajattelu avartaa näkökulmia
Muotoiluajattelun prosessissa päätavoitteena on, kuten Metropolian Palvelumuotoilun sprint -verkkokurssilla määritellään, ymmärtää käyttäjiä, määritellä heidän todelliset ongelmansa, eliminoida olettamuksia ja kehittää hyödyllisiä ja luovia ratkaisuja, joista luodaan prototyyppi ja jotka testataan ennen lopullista toteutusta.
Muotoiluajattelulle ominaista on, että lopputulokset voivat olla odottamattomia, vastauksia ei etukäteen ole tiedossa ja ollaan avoimia uusien oivallusten syntymiselle. (1)
Tunnettu muotoiluajattelun malli on Stanfordin yliopiston d.School-prosessi. Siinä on viisi vaihetta:
- Empatisoi
- Määrittele
- Ideoi
- Prototypoi
- Testaa (2)
Empatisoinnin tavoitteena on ymmärtää käyttäjää, ihmistä. Muotoiluprosessissa tämä tehdään haastattelemalla, kyselemällä, ja tarkkailemalla. Se ei omassa projektissani ole mahdollista, mutta olen koettanut kerätä monipuolista ja -näkökulmaista taustatietoa, ja sen perusteella ymmärtää tutkimuskysymykseni keskiössä, tapahtumien äärellä olleita henkilöitä, heidän maailmaansa, ajattelutapaansa, asuinympäristöä, kotioloja, sosiaalista asemaa, varallisuutta, vuodenaikaa, jopa tapahtuma-aikoina vallinnutta säätilaa. Näin saadaan taustoittava kokonaiskuva, joka on huomattavasti kattavampi, kuin pelkkä arkistoaineistoon tukeutuminen.
Määrittelyvaiheessa kokonaiskuvaa jalostetaan. Edellisen vaiheen tietojen perusteella tehdään rajaamista, tavoitteena tunnistaa keskeisiä kehittämiskohteita ja terävöitetty näkemys. Mitä ollaan ratkaisemassa? Mikä keskeinen ongelma on? Ja miten siitä tehdään ratkaistavissa oleva?
Ideointivaiheessa luodaan suuri määrä ideoita ja niiden avulla pyritään tarkastelemaan ongelmaa mahdollisimman monesta kulmasta.
Sukututkija voi myös luoda suuren määrän ideoita (pohdintaa) tutkittavana olevasta asiasta. Näistä rajataan myöhemmin käyttökelpoisimmat jatkokehitettäväksi.
Prototypoinnissa rakennetaan edellä saatujen havaintojen ja tietojen perusteella hahmotelmia ratkaisuiksi. Niitä testataan seuraavassa vaiheessa käytännössä.
Sukututkijakin voi rakentaa prototyyppejä. Tässä tapauksessa se on tapahtumien järjestystä ja kulkua kuvaavia aikajanoja, kaavioita ja taulukoita. Lisäksi olen tuottanut liudan erilaisia skenaarioita, joista olen rajannut todennäköisimpiä jatkoon.
Testausvaiheessa muotoilija testaa ratkaisuehdotustaan käytännössä. Hän menee kentälle, saadakseen käyttäjien palautetta idean jatkokehittämiseksi. Sukututkijalle tämä on vaikeaa, mutta tässä vaiheessa voi testata työpöydällä eri vaihtoehtojen todennäköisyyttä, esim. peilaten niitä aiemmin kerättyihin taustatietoihin ja ajankuvaan.
Menneisyyttä voi tutkia uusin työkaluin
Käytännössä sukututkija joutuu usein toimimaan, kuin muotoiluprosessissa, jossa ollaan suunnittelemassa jotakin uutta ja ennen tuntematonta ratkaisua. Hän joutuu keräämään aineistoa, yhdistelemään niitä eri tavoin, kokoamaan pienistä signaaleista ja tiedonmuruista kokonaiskuvaa, päättelemään puuttuvia osia, ja tehtyjen havaintojen perusteella kokeilemaan ja testaamaan erilaisia ratkaisumalleja. Siksi sukututkijallekin on hyödyksi etsiä uusia työkaluja, miten ongelmaa voi lähestyä, miten sen voi jakaa ja muokata sellaiseksi, että se on ratkaistavissa, ja – miten sen voi tarvittaessa kiertää. Sukututkimuksen ei siis tarvitse tukeutua vain perinteisiin menetelmiin.
Ihastu ongelmaan
Kun omassa projektissani edelleen oleva keskeinen kysymys toivottavasti joskus saa vastauksensa, se on toki pienen juhlan aihe. Mutta tutkimuksen tarkoitus yleisemmin on paitsi löytää uusia tietoja, joita joka tapauksessa vuosien varrella on jo kertynyt rutkasti, myös kysyä uusia kysymyksiä.
Entä, jos vastausta ei löydy? Silloin voi lohduttautua, että niin tutkimuksessa kuuluukin olla. Tulos voi myös olla, että sitä ei saada.
Startup-maailmassa paljon käytetty lause, Fall in love with the problem, not the solution, on hyvä ohjenuora kehittäjälle, joka on tunnistanut ongelman ja haluaa ratkaista sen uudella tavalla. Ja yhtä hyvin sukututkijan kannattaa muistaa se. Vaikka jonkin asian selvittäminen lopullisesti onkin makoisaa, selvitystyö voi itsessään olla palkitsevaa. Uuden luominen ja löytäminen matkan varrella kannustaa innovaattoria tai uuden kehittäjää – ja myös sukututkijaa – jatkamaan.
Kirjoittaja
Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Lähteet
- Palvelumuotoilun MOOC-kurssi. Verkossa kaikille avoin, Metropoliassa rakennettu kurssi sisältää muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteet ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden omaksua niiden keskeiset sisällöt osaksi omia kehittämistöitä.
- Stanford.edu: Stanford.d school -malli (PDF)
Ei kommentteja