Miksi emme oppisi toisiltamme ja jakaisi parhaita käytänteitä, jos siihen on mahdollisuus jo opintojen aikana. Tulevaisuuden osaamista ajatellen, meidän tulee suunnata katseemme kansainvälisille kentille sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä että kulttuurien välisen oppimisen mahdollistamisessa. Yhteisöllinen oppiminen mahdollistaa terveyden edistämisen osaamisen jakamisen. Terveyden edistämisen osaaminen on Suomessa korkealla tasolla. Suuhygienistin työssä, kuten muissakin terveydenhuollon ammateissa, tämä osaaminen näyttelee hyvin vahvaa roolia.
Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme yhteisöllistä oppimista verkossa kansainvälisessä yhteistyössä La Trobe -yliopiston kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulun suuhygienistin tutkinnon viimeisen lukukauden opiskelijat ovat päässeet toteuttamaan yhteisiä opintoja australialaisten opiskelijoiden kanssa. Pohdimme myös sitä, mitä hyötyä yhteisöllisestä oppimisesta verkossa on ollut opiskelijoille.
Verkossa tapahtuva oppiminen on yhteisöllistä oppimista
Yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan tilannetta, jossa kaksi tai useampi henkilö oppii tai yrittää oppia jotain yhdessä (Dillenbourg 1999). Yhteisöllinen oppiminen on parhaimmillaan silloin, kun oppijat yhdessä pyrkivät tietoisesti ymmärtämään ja selittämään erilaisia ilmiöitä tai asioita.
Oppijat ovat saman ilmiön äärellä, johon haetaan yhdessä ratkaisua. Opiskelijat osallistuvat:
- samojen tavoitteiden asetteluun
- kysymysten muodostamiseen, selittämiseen ja tiedonhankintaan
- saman päämäärän ympärille saaden esille eri näkökulmia ja toimintaideoita miten ongelma voitaisiin ratkaista.
Siitonen & Valo (2007) korostavat oppimisen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta oppijoiden kesken, mikä on oppimisen edellytys. Oppimisteknologian ja verkkoympäristöjen hyödyntäminen mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen. Tänä päivänä teknologian myötä erilaisten sosiaalisten verkostojen muodot ovat monipuolistuneet ja oppiminen on osittain siirtynyt myös täysin verkkopainotteiseksi.
Kuten Kiviniemi, L. ym. (2013) artikkelissaan kirjoittavat, erilaisilla verkkopedagogisilla ratkaisuilla voitaisiin vahvistaa työelämälähtöistä oppimista ja tukea koulutuksessa sellaista asiantuntijuuden kehittymistä, jota tämän päivän työelämä tarvitsee. Autenttisten todellisen elämän ongelmien käsittelyä ja autenttista oppimista tukevaa yhteisöllistä vuorovaikutusta erilaisten verkkopedagogisten ratkaisujen avulla tulee harjoitella ja lisätä korkeakouluopetuksessa. Yhteisöllinen oppiminen ja ongelmanratkaisutaidot nousevat näin ollen erittäin tärkeiksi elementeiksi opetuksessa.
Suhosen, M. ym. (2015) mukaan yhteisöllinen oppiminen on yksi tärkeimmistä osaamisalueista työelämässä ja opiskelun aikainen pienryhmätyöskentely mahdollistaa yhteisen tiedon jakamisen opettelun ja asiantuntijaksi kasvun. Myös Metropolian strategiassa (2030) korostetaan työelämätaitoja ja niiden oppimista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja erityisesti yhdessä työelämän kanssa.
Kansainvälisyys opintojen aikana ja kulttuurinen osaaminen
Yhä useammat opiskelijat haluavat valmistuttuaan ulkomaille töihin. On tärkeää, että jo opintojen aikana mahdollisimman moni saisi kokemusta opiskella kansainvälisesti ja sitä kautta nähdä, millaisia mahdollisuuksia heillä on. Kotikansainvälistyminen on jokaisen opiskelijan velvollisuus. Se on ilmaista, helppoa ja antaa niitä kansainvälisiä työelämävalmiuksia, joita nykyajan työelämä vaatii. Jotta vahvistamme tulevan terveydenhuollon ammattilaisen osaamista palvelemaan työelämän tarpeita, on meidän kehitettävä ja tarjottava uudenlaisia työkaluja opiskelijoille mahdollistaen kansainvälinen opiskelu ilman aikarajoitusta tai maiden aikaeroja.
Kulttuurinen osaaminen globalisoituvassa yhteiskunnassa avaa ovia työllistymiseen. Digitaalisten oppimisratkaisujen avulla voidaan mahdollistaa kulttuurienvälisiä oppimiskokemuksia, ja siten lisätä kulttuurista osaamista kotikansainvälistymisen näkökulmasta. Hyett et al (2018) kirjoittavat tutkimuksestaan ja kokeilusta, jossa australialaiset ja hongkongilaiset toimintaterapian ja suun terveyden opiskelijat oppivat yhdessä virtuaalisessa ympäristössä, tavoitteenaan kulttuurisen osaamisen oppiminen.
Tutkimustulosten perusteella virtuaalinen kulttuurienvälinen oppimistoiminta antoi opiskelijoille mahdollisuuden:
- harjoittaa ja oppia kulttuurienvälisiä viestintätaitoja
- lisätä tietoisuutta ja arvostusta monimuotoisuutta kohtaan sekä kotimaassa että ulkomailla
- oppia globaalista kansalaisuudesta.
Tutkimustulosten perusteella opettajia kannustetaankin hyödyntämään virtuaalisia oppimisratkaisuja, ja siten antaa opiskelijoille merkityksellisiä kulttuurisen oppimisen mahdollisuuksia, jotka lisäävät heidän kulttuurienvälisiä valmiuksiaan.
Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan mm. kansainvälisten projektien avulla. Useissa kansainvälisissä projekteissa opiskelijat ovat päässeet toimimaan monikulttuurisessa toimintaympäristössä. Erilaisia tapoja osallistua ovat olleet harjoittelut ulkomailla, osallistuminen kotikansainvälistymistä tukeviin tapahtumiin, ja projektin tuottamiin yhteiskehittely- ja koulutustilaisuuksiin sekä verkkokursseihin osallistuminen. (Ahokas & Pakarinen 2020)
Metropolian ja La Trobe Universityn välinen kansainvälinen yhteistyö
Metropolian tavoitteena on luoda korkealaatuinen ja kansainvälinen oppimisympäristö, joka mahdollistaa laaja-alaisen osaamisen kehittämisen opiskelijoille ja henkilökunnalle.
La Trobe University (LTU) on yksi Australian johtavista yliopistoista, ja siten yhteistyön tiivistäminen LTU:n kanssa on ollut yksi Metropolian terveysalan kansainvälisyyden tavoitteista. Metropolialla ja LTU:lla on ollut yhteistyösopimus jo vuodesta 2011 lähtien, ja viime vuosina liikkuvuutta on rahoitettu Erasmus+-ohjelman avulla. Rahoitus kattaa sekä opiskelija- että opettajaliikkuvuuden, ja sen avulla voidaan turvata yhteistyön jatkuminen huomioiden korkeat matkakustannusten haasteet. Tavoitteena on myös yhteistyön syventäminen ja laajentaminen.
Yhteisöllistä oppimista verkossa La Trobe Universityn kanssa
Yhteiset opinnot verkossa aloitettiin keväällä 2020 La Troben suuhygienistitutkinnon kanssa. Opintojen moduuli pohjautui La Troben pitkäaikaisen lehtorin kokemuksiin verkossa tapahtuvasta oppimisesta. Moduulia suunniteltiin ja spesifioitiin yhdessä Metropolian lehtoreiden kanssa valmistuvien opiskelijoiden tarpeisiin. Mutta yhtä hyvin tätä voisi kehittää tulevaisuudessa koko tutkinnon opiskelijoille tai vähintäänkin kliinisiä taitojaan aloittaville opiskelijoille. Tärkeää on selvittää ensin mitä osaamista tutkinnossa tarvitaan, mitä osaamista meillä jo on ja miten voisimme yhdessä laajentaa tätä tarvittavaa osaamista.
Ensimmäisen moduulin teemaksi valittiin kehitysvammaisen potilaan erityistarpeet suun hoidossa, koska asiantuntijuus kehitysvammaisten suun terveydessä on Suomessa hyvin vähäistä ja Australiassa puolestaan laajempaa. Kuten Kottonen (2019) Hammaslääkärilehdessä selvittää, Metropolian suuhygienistikoulutuksessa on tiedostettu kehitysvammaisten suun terveyden tärkeys ja se, kuinka koulutuksessa halutaan tätä kehittää eteenpäin.
Ensimmäisen pilottimoduulin tavoitteiden määrittämisen jälkeen seurasi toteutusvaihe, jossa La Trobe yliopiston opiskelija (40) ja Metropolian opiskelijat (20) työskentelivät 3 kuukauden ajan 1-2 kertaa viikossa laajan potilastapauksen ympärillä tuoden esille omia näkökulmia tutkittuun tietoon perustuen ja maiden välisiin eroihin peilaten. Potilastapausta tarkasteltiin mm. näistä näkökulmista:
- sosiaali- ja terveydenhuolto
- potilaan asema ja oikeudet
- terveydenhuollon kustannukset
- ennalta ehkäisevä ja
- kliininen hoitotyö.
Opiskelijat jaettiin pienempiin 3-4 hengen ryhmiin, jotta yhteinen keskustelu ja pohtiminen olisi tiiviimpää. Ryhmät vaihtoivat ajatuksia ja valmistelivat vastauksia yhdessä ennen tiivistelmien viemistä oppimisalustalle. Oppimisalustana käytettiin Edmodoa, sillä se oli jo entuudestaan tuttu La Trobelle. Opettajat kommentoivat ja osallistuivat interaktiivisesti alustalla koko moduulin ajan.
Opintojen lopussa opiskelijat tekivät yksilöllisen loppuraportin, jossa he reflektoivat oppimaansa ja antoivat kehittämisajatuksia uusille potilastapauksille, joissa kokivat tarvetta oppia ja kehittyä. Reflektiossa käytettiin Bainin et al (1999) 4 R’n reflektiomallia, jolloin reflektoiminen tapahtui systemaattisesti ja ohjattujen vaiheiden kautta.
Yhteisöllisen oppimisen hyödyt ja yhteistyön tulevaisuus
Opiskelijoiden loppuraportissa nousi esiin seuraavia asioita kansainvälisen yhteisöllisen verkko-oppimisen hyödyn kannalta:
- Kansainvälisiin eroihin perehtyminen antoi laajempaa näkökulmaa omalle oppimiselle.
- Englannin kielen osaaminen ja kansainvälisten tutkimusten hyödyntäminen vahvistuivat.
- Opiskelijoiden eri kulttuurit antoivat laajempia näkökulmia siihen, miten huomioida potilasta.
- Opiskelijan oma substanssiosaamisen laajentui.
Lisäksi opiskelijat kokivat hyödyllisenä perehtyä yhdessä oppimisalustaan jo hyvissä ajoin ja käyttää aikaa ryhmäytymiseen. Välillä vapaammat keskustelupalstalle lähetetyt viestit toivat kirjoittamiseen rentoutta ja rikastuttivat yhteiskirjoittamista. Opettajan interaktiivinen läsnäolo ja kommentit säännöllisin ajoin koettiin tärkeäksi.
Tulemme hyödyntämään yhteistyön kokemuksia terveyden edistämisen opetuksessa ja tulevassa yhteistyössämme La Trobe Universityn kanssa. Metropolian vahvuutena todettiin terveyden edistämisen osaaminen ja jakaminen kumppanillemme. La Trobe yliopiston osaaminen keskittyi enemmän kliiniseen osaamiseen ja sen jakamiseen Metropolialle. Lisäksi LTU:n reflektoiva ote opetukseen antoi uusia näkökulmia siitä, kuinka Metropoliassa voisi lisätä reflektoivaa itsearviointia opetuksessa. Yhteisöllinen verkko-oppiminen palvelee niin opiskelijoita kuin työelämää. Tässä projektissa Metropolia on saanut hyviä kokemusta yhteisistä opinnoista ja opettajien välisestä kansainvälisestä yhteistyöstä.
Kirjoittajat
Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja osaamisen vienti ovat lähellä hänen sydäntään.
Ulla Marjosola työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hänen kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti monialainen yhteistyö asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja ravitsemukseen liittyvät kysymykset. Erilaiset innovaatiot ja innovaatio-opintojen kehittäminen. Suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Lähteet
Ahokas A & Pakarinen S. 2020. Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan kansainvälisillä projekteilla. Tikissä-blogi.
Bain, J., Ballantyne, R., Packer, J., and Mills, C. 1999. Model of Reflection. (pdf)
Dillenbourg, P. 1999. What do you mean by ‘collaborative learning’? Teoksessa P. Dillenbourg (toim.), Collaborative learning: Cognitive and computational approaches (s. 1–19). Oxford: Elsevier. (pdf)
Hyett N, Lee KM, Knevel R, Fortune T, Yau MK & Borkovic S. 2019. Trialing Virtual Intercultural Learning With Australian and Hong Kong Allied Health Students to Improve Cultural Competency. Journal of Studies in International Education 2019, Vol. 23(3) 389–406.
Kiron, K., Christopher, L., Buket, G., Katharine, W., Daniyal J. 2017. Reflective practice in health care and how to reflect effectively.
Kiviniemi K, Leppisaari I, & Teräs H. 2013. Autenttiset verkko-oppimisratkaisut asiantuntijuuden kehittäjänä. Teoksessa: Juha T. Hakala & Kari Kiviniemi (toim.) VUOROVAIKUTUKSEN JÄNNITTEITÄ JA OPPIMISEN SÄRÖJÄ. Aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Jyväskylän yliopisto Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Kokkola. (pdf)
Kottonen, A. 2019. Älä pelkää erilaisuutta. Suomen hammaslääkärilehti.
Metropolian strategia 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Siitonen & Valo 2007. Yhteisö ja ryhmä verkko-opiskelussa. Aikuiskasvatus 1/2007.
Suhonen M, Kaakinen P, Kaasila R & Sarenius V-M, 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu -tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 2015, Vol 22(1)
Ei kommentteja