Uusien oppimisympäristöjen kehittäminen on viime vuosina ollut kiivasta; virtuaalisia – ja digitaalisia kampuksia, 360-oppimisympäristöjä ja virtuaalitodellisuutta. Toimintaympäristön digitalisoituminen on tuonut esiin tarpeen myös korkeakoulutuksen ketterälle kehittämiselle.
Vaikuttavien oppimistulosten aikaansaaminen, korkea opiskelutyytyväisyys, nopea läpäisy, alhainen keskeyttäminen, samaan aikaan vähenevien resurssien kanssa on kannustanut kehittämiseen. Digitaalisten ympäristöjen ja menetelmien avulla voidaan tarjota joustavia, ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia ja sisältöjä, opiskelijoiden omien henkilökohtaisten tarpeiden ja etenemissuunnitelmien mukaan. Niiden avulla voidaan mielekkäällä ja monipuolisella tavalla tukea oppimista, opettamista ja opetuksessa hyödynnettyjä pedagogisia ratkaisuja.
Digitaaliset oppimisympäristöt voivat tuoda paljon hyvää korkeakoulutuksen arkeen, kunhan niiden kehittämisessä otetaan huomioon seuraavat asiat.
Vinkki 1. Tutki, älä hutki.
Kun keksit loistavan, uniikin, idean, tutki sen taustat systemaattisesti. Todennäköisyys sille, että joku muu miettii samaa ilmiötä samaan aikaan, on kohtalaisen suuri. Ehdotankin, että perustat kaiken kehittämisen tutkittuun tietoon, ennen kuin kaahaat digihilujen sokaisemana eteenpäin. Itse päädyin käyttämään kartoittavaa kirjallisuuskatsausta selvittäessäni ubiikkien oppimisympäristöjen taustoja. Kartoittava katsaus on rakenteeltaan vähän kevyempi kuin systemaattinen ja se sallii myös harmaan kirjallisuuden mukaan ottamisen, ”puhtaasti” tieteellisten julkaisujen lisäksi. Näin saadaan tekemiselle vankka perusta, joka on myös perusteltavissa esimerkiksi työn tai hankkeen mahdollisille rahoittajille.
Vinkki 2. Suunnittele huolella, toteuta vasta sen jälkeen.
Jos olet kehittämässä jotain täysin uutta, suosittelen suunnittelemaan huolella. Ja vaikka olisit ”vain” tuunaamassa jo olemassa olevaa, suosittelen sitä silti. Täysijärkisen suunnitelman kanssa eteneminen, joskin tarpeen mukaan myös pakittaminen, on huomattavasti helpompaa. Vaikka kannatan vahvasti käyttäjälähtöistä suunnittelua ja käyttäjien osallistamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kannustan kuitenkin ensin selkeyttämään omat kuviosi. Näin vältyt kuuluisalta sillisalaattiefektiltä. Suunnitelman tekoon voi käyttää esimerkiksi useiden yliopistojen tarjoamia suunnitelmapohjia- ja malleja.
Vinkki 3. Osallista käyttäjä kehittämiseen heti, kun mahdollista.
Muista, että asiakas on aina paras palautteenantaja! Tämän vuoksi suosittelen altistamaan ja alistamaan kaikki ketterät ja vähän vähemmänkin ketterät kokeilut opiskelijan käytölle ja palautteelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Digitaalisten oppimisratkaisujen osalta opiskelijoiden kiinnostus on korkealla tasolla ja he mielellään osallistuvat tämän tyyppisiin tapahtumiin. He ilahtuvat kovasti, että tehdään jotain uutta, monimediaisesti ja uudella tavalla. Tärkeää tekemiseen motivoitumiselle ja opiskelijoiden kokemalle tyytyväisyydelle on se, että heitä kuunnellaan, palautetta arvostetaan ja sitä oikeasti hyödynnetään kehittämistyön perustana.
Vinkki 4. Haali ympärille ihmisiä, jotka osaavat.
Tee itse sitä, mitä sinä oikeasti osaat. Opeta. Ohjaa. Tutki. Kehitä. Kirjoita. Julkaise. Oikeasti kehittämisen perustaksi tarvitset vain kantavan idean, sen jälkeen tekemisen tahtotila ja tarvittavan osaamisen löytäminen ratkaisevat loput. Lisäksi voit oppia loputtoman paljon uutta, kuitenkin niin, että koodaustyön, käyttöliittymäsuunnittelun ja editoinnin voit halutessasi jättää muiden harteille. Sinun vastuullasi, oppimisympäristön kehittäjänä, on pitää visio kirkkaana ja mennä systemaattisesti siihen suuntaan.
Vinkki 5. Testaa rohkeasti, monet ovat jääneet henkiin.
Ketterien kokeilujen testaamiseen soveltuvat hyvin esimerkiksi interventiotutkimus tai tutkimuslähtöinen design. Koe- ja vertailuryhmäasetelmien avulla pääsee halutessaan testaamisen lisäksi myös´tutkimaan ilmiötä. Itse olen kehittänyt oppimisympäristöä juuri kvasikokeellisen intervention avulla, jolloin olen voinut vertailla perinteisiä jo käytössä olevia ympäristöjä suhteessa kehitteillä oleviin ja saanut konkreettisia tuloksia etenemisen tueksi. Interventiotutkimuksen protokollan lisäksi PDCA-malli toimii kehittämistyön tukena myös tosi hyvin.
Vinkki 6. Kuuntele, kuuntele ja kuuntele. Luota käyttäjän palautteeseen.
Mikään ei ole sen turhauttavampaa kuin palautekysely, joka ei vaikuta mihinkään. Toimintamalli on kuitenkin tuttu meille kaikille. Palautetta kyllä kerätään, mutta hyödyntämisen suunnitelmaa ei välttämättä ole tehty lainkaan. Siksi myös tämä on hyvä kirjata alkuperäiseen suunnitelmaan. Mikäli käyttää interventiota tai tutkimukseen perustuvaa lähestymistapaa, tämä on helppo ottaa huomioon, ajattelemalla niin, että tutkimus voi edetä vain tulostensa kautta. Suosittelisin käyttämään tätä kaiken kehittämistyön perustana, vaikka et tutkija olisikaan.
Vinkki 7. Tee muutokset heti, ei vasta 15. päivä.
Perustuu vinkkiin numero 6. Käyttäjä arvostaa sitä, että palaute myös näkyy ja tuntuu. Ketterän kehittämisen hengessä pyri tekemään muutokset mahdollisimman pian. Mikäli niiden tekeminen ei ole mahdollista välittömästi, palaa tehtyihin muutoksiin käyttäjien kanssa, vaikka toteutus olisikin jo päättynyt. Tai vie jollain muulla tavalla viesti kehittämiseen osallistuneille siitä, miten tämän kanssa nyt edettiin. Näin luot positiivista pohjaa yhteiskehittämiselle ja tulevaisuuden kehittämishankkeisiin osallistumiselle.
Vinkki 8. Tutki ja varmistu tuloksista.
Tsekkaa aika ajoin, että olet edelleen menossa oikeaan suuntaan. Oppimisympäristöjen kehittämisen näkökulmasta on tietysti ensiarvoisen tärkeää, että kehitettävissä ympäristöissä edelleen opitaan tavalla, joka on opetus- ja toteutussuunnitelmissa suunniteltu. Pedagogina olet asettanut tavoitteeksi, että uusilla menetelmillä opitaan aina paremmin kuin vanhoilla tai ainakin yhtä hyvin. Muuten kannattaa pitäytyä vanhassa ja kohdentaa resurssit johonkin muuhun ajankohtaiseen tekemiseen. Ilman tunnistettua lisäarvoa, esimerkiksi parempi oppimistulos, tyytyväisyys tai motivaatio, kehittäminen ja varsinkin käyttöönotto jäävät helposti pelkäksi puuhasteluksi.
Vinkki 9. Anna työ imeä.
Parhaimmillaan työntekijä on silloin, kun saa kokea työn tekemisen aikaansaamaa mielekkyyttä, jota voidaan kutsua myös työn imuksi. Innostuminen ei ole vaarallista, eikä sitä kannata vältellä. Työn imun ja fanaattisen tekemisen välillä ero kannattaa tosin huomioida, ettei luiskahda imusta suoraan uupumukseen. Niinkin voi kuulemma käydä, että työtä tekee innostuessaan ihan liikaa :).
Vinkki 10. Älä koskaan luule olevasi valmis.
Ei niinkään tieteelliseen taustaan perustuva vinkki, vaan pikemminkin elinikäiseen oppimiseen perustuva viisaus. Nöyrä asenne, avoin mieli ja sitkeä luonne auttavat tämän toteuttamisessa. Jokainen päivä voi olla kehittämisen, kehittymisen ja uuden oppimisen päivä!
Millaisia oppimisympäristöjä sinä olet käyttänyt ja kehittänyt? Jaa kokemuksesi ja ketterät kokeilusi kommenttikenttään. Luemme niitä tosi mieluusti!
Lähteet:
Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/
Collins, A., Joseph, D., Bielaczyc, K. (2004). Design research: Theoretical and methodological issues. Journal of the Learning Sciences, 13(1), 15-42.
Creswell, JC., Klassen, AC., Clark, VLP., Smith, KC. Best Practices for Mixed Methods Research in the Health Sciences Commissioned by the Office of Behavioral and Social Sciences Research (OBSSR) https://obssr.od.nih.gov/wp-content/uploads/2016/02/Best_Practices_for_Mixed_Methods_Research.pdf
Virtanen M, Haavisto E, Liikanen E & Kääriäinen M (2017) Ubiquitous learning environments in higher education: A scoping literature review. Education and Information Technology. DOI: 10.1007/s10639-017-9646-6
Virtanen M, Haavisto E, Liikanen E & Kääriäinen M (2018) Students’ perceptions on the use of ubiquitous 360° learning environment in histotechnology: A pilot study. Journal of Histotechnology. DOI10.1080/01478885.2018.1439680
Virtanen M, Kääriäinen M, Liikanen E & Haavisto E (2017) The comparison of students’ satisfaction between ubiquitous and web-based learning environments in clinical histotechnology. Education and Information Technologies. DOI:10.1007/s10639-016-9561-2
Virtanen M, Kääriäinen M, Liikanen E& Haavisto E (2017) Use of ubiquitous 360° learning environment enhances students’ knowledge in clinical histotechnology: a quasi-experimental study. Medical Science Educator. DOI: 10.1007/s40670-017-0429-x
Ei kommentteja