Tietämättömyyden oppimisesta

Kokemuksia Meditaatio ja kriittinen ajattelu -opintojaksolta, osa 1/3

Tämä on ensimmäinen osa kolmen kirjoituksen sarjasta, joka esittelee yhtä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tehtyä opetuskokeilua, joka toteutettiin ensimmäisen kerran keväällä 2018.

Neurotieteen tutkija ja opettaja Stuart Firestein kertoo kirjassaan Ignorance – How It Drives Science (2012), että hän tajusi jossain vaiheessa yliopistonsa opetuksen olevan puutteellista. Vallitseva käytäntö oli, että opiskelijoille pyrittiin kertomaan kaikki, mitä neurotieteestä tiedettiin. Firestein oivalsi, ettei tällainen olemassa olevan tiedon opettelu kehittänyt sellaista ajattelua, jota tieteellisen tutkimuksen tekemisessä tarvitaan. Hän käsitti, että paljon keskeisempää oli ymmärtää sitä, mitä ei tiedetä. Hän alkoi järjestää tietämättömyyden ympärillä pyörivää kurssia, josta tulikin huippusuosittu. Kurssilla muun muassa vieraili tutkijoita kertomassa siitä, mitä he eivät tiedä ja mitä siksi pitäisi seuraavaksi tutkia.

Firesteinin kurssi on hyvä esimerkki siitä, miten ajattelua voi opettaa. On toki tärkeää ymmärtää oman alansa perusteet, mutta nykyisessä tietointensiivisessä työelämässä arvostetaan huomattavasti enemmän ajattelun taitoja, erityisesti luovaa ongelmanratkaisukykyä ja kriittisen ajattelun taitoa (ks. esim. Molnar 2015). Näiden opettaminen perinteisin sisältölähtöisin menetelmin on haasteellista, ehkä jopa mahdotonta. Tarvitaan erilaisia ajattelun oppimisen kokeiluja; erilaisia irtiottoja perinteisestä faktaopetuksesta.

Meditaatio ja kriittinen ajattelu

Yksi ratkaisuni ajattelun opettamisen haasteeseen on ollut kaikille Metropolian opiskelijoille tarjottava opintojakso nimeltä Meditaatio ja kriittinen ajattelu. Kurssi on 15 opintopisteen laajuinen ja sen lähtökohtana on meditaation ja kriittisen ajattelun limittäminen. Tietämättömyyden käsittäminen on näiden molempien ytimessä.

Kriittinen ajattelu on itse asiassa hieman haasteellinen määriteltävä. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi (1) skeptistä pidättäytymistä arvostelmista, (2) harkinta- ja arvostelukykyistä ajattelun kohteiden kehittelyä, (3) fallibilistista suhtautumista tietoon, (4) hyvin argumentoitua ajattelua tai (5) itsenäistä ajattelua olemassa olevan ajattelun ja tiedon pohjalta (ks. esim. Tomperi 2017). Kriittinen ajattelu voi alkaa vasta, jos yksilö tunnistaa ajatusrakennelmissaan tai uskomuksissaan aukkoja. Ennen kaikkea kriittinen ajattelu onkin siis uutta luovaa ajattelua. Toisin sanoen kaiken omasta mielestään tietävä ei ole kykenevä kriittiseen ajatteluun: sekä omat että toisten omaksumat mallit ja ideologiat on kyettävä kyseenalaistamaan. Ihmisen täytyy avautua – olla valmis hyppäämään jonnekin pimeään ilman minkäänlaista varmuutta siitä, mitä vastaan on tulossa. (Ks. lisää esim. Kaisla 2017.)

Vastaavasti meditaatio on sisäisen maailman tutkiskelun väline, jonka avulla voidaan löytää aukkoja tai ristiriitoja oman kokemuksen käsittämisessä tai arvioimisessa. Meditaatiossa pyritään näkemään subjektiivinen kokemus mahdollisimman tarkasti ja avautumaan uusille näkökulmille ja uudelle ymmärrykselle itsen ja maailman suhteesta (ks. esim. Culadasa et al. 2015). Myös meditaatio on arvaamaton hyppy pimeään: on mahdotonta sanoa, mitä tuleman pitää. Ehkä ainoa, mitä meditaatiosta voi varmasti sanoa on se, etteivät sen avulla saadut kokemukset ja oivallukset useinkaan vastaa alkuperäisiä odotuksia (ks. esim. Kornfield 2001; Lindahl et al. 2017; Siff 2010).

Opintojaksolla meditaatiotutkimus ja sen kritiikki olivat keskeiset sisällöt, joiden avulla harjoiteltiin kriittistä ajattelua. Moni luulee, että meditaation ja/tai mindfulnessin hyvinvointivaikutukset ovat aukottomasti tieteellisesti todistettu, mutta todellisuudessa näin ei ole (ks. esim. Farias et al. 2016; Purser, Forbes & Burke 2017). Kurssin edetessä tarkastelimme meditaatio-tutkimuksen puutteita erityisesti kritiikin kautta ja saimme näin kattavan näkemyksen siitä, mitä ei vielä tiedetä meditaatioon liittyvistä käsitteistä, meditaatiometodeista, meditaation vaikutuksista tai meditaation hyödyistä tai haitoista. Luimme artikkeleita, keskustelimme niiden sisällöistä ja pyrimme tarkastelemaan lukemaamme kriittisesti.

Opintojaksolla tehdyt omat meditaatiokokeilut aloitettiin pyrkimällä mahdollisimman vastaanottavaan kokemusmaailman tarkkailuun ilman sen suurempia päämääriä tai tavoitteita. Mieltä rentouttamalla ja tavoitteista luopumalla tarkoitus oli saada paremmin kiinni subjektiivisen kokemuksen monimuotoisuudesta ja mielen toiminnan arvaamattomuudesta. Meditaatioiden jälkeen keskustelimme kokemuksista ja näin opiskelijat saivat vielä lisäymmärrystä toisiltaan. Samalla myös monimutkaisten kokemusten sanallistaminen tuli tutummaksi. Rennon, vastaanottavan aloituksen tarkoitus oli tehdä selväksi, että oma sisäinen maailma on rehelliselle meditoijalle monin tavoin käsittämätön. Sen avulla päästiin hyvin tietämättömyyden äärelle ennen kuin siirryttiin tekemään tarkemmin määriteltyjä meditaatioharjoituksia.

Kurssin edetessä tutkimus, sen kritiikki ja omat meditaatiokokemukset alkoivat nivoutua selkeämmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Oma subjektiivinen kokemus auttoi lukemisen ymmärtämisessä ja kriittisessä arvioinnissa. Toisaalta taas luettu materiaali antoi välineitä sisäisen kokemuksen ymmärtämiseen, arviointiin ja kriittiseenkin tarkasteluun. Tietämättömyys – mahdottomuus olla varma oikeastaan mistään – oli yksi tämän kaiken läpileikkaava juonne. Yksi kurssilainen pohtikin jo alkuviikoilla kurssin omalaatuisuutta sanoen, että minä opettajana pyrin opettamaan heille ei-tietämistä. Itselleni se oli merkki onnistumisesta, kurssin yksi tavoite oli jo saavutettu.

Tietämättömyys ammattikorkeakoulussa

Koska ammattikorkeakoulu on lähtökohdiltaan käytännönläheinen ja tiedon soveltamista painottava, tietämättömyyden ja sitä kautta kriittisen ajattelun opettaminen ei ole ensimmäinen asia, mitä siellä oletetaan opiskeltavan. Itse olen vakuuttunut, että oman ja muiden tiedon rajojen ymmärtäminen on erittäin tärkeää lähes millä tahansa nykyalalla. Ilman tätä käsitystä ei ole mahdollista ottaa kantaa omiin tai muiden ajatuksiin ja väitteisiin. Ei ole myöskään mahdollista nähdä eri tarkastelukulmien epämääräistä päällekkäisyyttä, osittaista paikkansapitävyyttä tai sokeita pisteitä.

Tietämättömyyden aiheuttama hämmennys on positiivinen kaoottinen luova voima, joka pakottaa tekemään valintoja, kokeiluja ja arviointia aivan toisella tasolla kuin mitä tapahtuu omaksutun faktatiedon hyödyntämisessä. Elämme siinä mielessä tiedon jälkeistä aikaa, että tieto on aina vain pieni näkökulma kompleksiseen todellisuuteen. Tässä todellisuudessa on parempi hyväksyä tietämättömyytensä kuin luulla tietävänsä: liialliset luulot omista tiedoista johtavat tiedon jälkeiseen aikaan sen alkuperäisessä merkityksessä.

Kirjoittaja:

Juhana Kokkonen on digitaalisen viestinnän lehtori Metropolian viestinnän tutkinto-ohjelmassa.

Lähteet

Culadasa, Immergut Matthew & Jeremy Graves (2015): The Mind Illuminated.

Farias, Miguel, Wikholm, Catherine, Romara Delmonte (2016): What is mindfulness-based therapy good for? The Lancet – Psychiatry, 3.

Firestein, Stuart (2012): Ignorance – How It Drives Science.

Kaisla, Jukka (2017): One Page – menetelmä kriittiseen ajatteluun. http://jukkakaisla.fi/OnePage-fi.pdf

Kornfiled, Jack (2001): After Ecstasy, the Laundry – How the Heart Grows Wise on the Spiritual Path.

Lindahl, Jared, Fisher, Nathan, Cooper, David, Rosen, Rochelle & Willoughby Britton (2017): The varieties of contemplative experience: A mixed-methods study of meditation-related challenges in Western Buddhists. PLoS ONE 12(5).

Molnar, Michele (2015). Competency-Based Education Gets Employers’ Attention. Education Week. https://marketbrief.edweek.org/marketplace-k-12/competency-based_education_gets_employers_attention/

Purser, Forbes & Burke (toim.) (2017): Handbook of Mindfulness – Culture, Context, and Social Engagement.

Siff, Jason (2010): Unlearning Meditation.Tomperi, Tuukka (2017): Kriittisen ajattelun opettaminen ja filosofia – Pedagogisia perusteita. Niin & Näin 4/2017. https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn174-17.pdf