Pedagogiikan ja teknologian liitto vuonna 2020

Mari Virtanen · 8.6.2020

Kuva: pixabay.com/fi/photos/junan-auringonlasku-kappaleita-821500/

Verkkopedagogiikka, digipedagogiikka, teknologiatuettu oppiminen, e-oppiminen, mobiilioppiminen, ubiikki oppiminen. Rakkaalla ilmiöllä on monta nimeä, joilla kaikilla tarkoitetaan opettamisen ja oppimisen toteuttamista digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen, samalla vahvasti painottaen opetuksen järjestämisen tapoja, näkemyksellisiä periaatteita ja oppimisen ja opettamisen ympärillä tehtäviä toimia, päämääränään ja tavoitteenaan aina vaikuttava oppiminen. Käytän sujuvasti edellä mainittuja termejä sekaisin, tarkoittaen kuitenkin pääsääntöisesti samaan ilmiöön liittyviä asioita.

Tässä tekstissä avaan verkkopedagogiikkaan ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen liittyviä huomioitani eri näkökulmista, joita olen vuosien varrella erilaisissa opetus- ja kehittämistehtävissä havainnut. Aiheeseen liittyy lukematon määrä mahdollisuuksia, tavoitteita, intressejä, tahtotiloja ja toimijoita, joita me jokainen tarkastelemme omasta suunnastamme, eri ‘hatut päässä’. Yritän kuitenkin tuoda tähän objektiivisen koosteen eri toimijoiden näkökulmista ja niiden kytköksestä oppimiseen, teknologiaan ja digitaalisten palveluiden mahdollisuuksiin.

Hallitus. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteita jatkuvan oppimisen toimintamallien kehittämiseksi ja osaamisen uudistamiseksi työuran eri vaiheissa. Koko elämänkaaren kattavat, erilaisia oppijoita ja erilaisia oppimistarpeita tukevat ratkaisut päätyvät väistämättä yhä vahvemmin verkkoon. Uudenlaisia toimintamalleja ja joustavia oppimisen ratkaisuja kehitetään ja tarjotaan jo useassa korkeakoulussa. Nämä ovat poikkeuksetta digitaalisia.
Paikalliset strategiat, kaupungit ja kunnat ovat luoneet omia digistrategioitaan sekä opetuksen että muiden toimintojen kehittämiseksi. Esimerkiksi Helsingissä on tehty digistrategia ja opetuksen digitalisaatio-ohjelma toimintojen ja palveluiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi.
Korkeakoulujen digitalisaatiostrategiat ovat olleet yleisiä jo vuosikymmenen ajan. On keskitytty sekä prosessien että toimintojen digitoimiseen ja digitalisoimiseen. Automatisoidut tiedonsiirtoprosessit esimerkiksi hakupalveluiden, opintorekisterien ja opetusmateriaalien hallinnan osalta ovat helpottaneet työtämme huomattavasti. Suurempi haaste nähdään opetuksen toimintojen digitalisoimisessa ja pedagogisen toimintakulttuurin muutoksessa. Tässä työssä keskiössä ovat opettajat ja muut korkeakoulusektorin toimijat.
Yritysten ja työelämäyhteistyökumppaneiden digitalisaatiosuunnitelmat ja digistrategiat ovat nekin hyvin yleisiä. Esimerkiksi terveydenhuollon toimijoiden osalta nämä ovat tällä hetkellä erittäin keskeisiä. Terveydenhuollon digitaalisten mahdollisuuksien, tarpeiden ja haasteiden kenttä on valtava, palveluiden tarjonta ja kysyntä on tällä hetkellä muuttumassa suuntaan, jota emme osaa edes arvailla. Digitaalisen potilas- ja asiakasohjauksen muodot tulevat väistämättä muuttumaan yhä vahvemmin teknologiatuettuun suuntaan. Tässä kehittämis- ja tutkimustyössä korkeakoulun toimijat voivat vahvasti olla mukana.
Opettajat ja muut korkeakoulusektorin toimijat ovat olleet digitalisaation silmässä jo vuosia. Ympäröivän maailman muuttuminen on pakottanut opetushenkilöstöä kehittämään ja uudistamaan toimintatapojaan koko ajan joustavampaan, yksilöllisempään, monipuolisempaan ja monimediaisempaan suuntaan. Opetus on jalkautunut oppilaitosten seinien ulkopuolelle pitkälti juuri teknologian tuomien mahdollisuuksien myötä. Opiskelun mahdollistaminen etäopetusjäjestelmien avulla on muuttanut kokonaisia tutkinto-ohjelmia ja uudistanut koulutuskonsepteja.
Opiskelijat ovat opetuksen digitalisaation keskiössä, heidän näkökulmansa on erittäin tärkeä. Näin itsekin opettajana ajattelen heidän roolinsa olevan, palveluidemme käyttäjinä, hyvin merkityksellinen. Koko teknologiatutetun digipedagogiikan ydin on, että opetuksen kohteena oleva opiskelija oppii mahdollisimman hyvin, täyttäen sekä opetussuunnitelman mukaiset että hänen henkilökohtaiset oppimistavoitteensa.
Opetusteknologiaratkaisujen tuottajat ja kehittäjät värittävät kenttää kaikilla väreillä. Maailmanlaajuiset opetusteknologiamarkkinat ovat valtavat, vuosittain rahaa niissä liikkuu kymmenien miljardien verran, johon COVID-19-pandemian arvioidaan edelleen tuovan lisävauhtia. Kaikkien koulutustasojen opetusta viedään maailmanlaajuisesti verkkoon pikakelauksella, jolloin tämän sektorin palveluita tarvitaan kiihtyvällä tahdilla, kuitenkin koko ajan mielessä pitäen pedagogiikan merkityksen vaikuttavalle oppimiselle.
Opetuksen ja koulutuksen globaalit näkymät elävät juuri nyt äärimmäisen mielenkiintoista aikaa. Kukaan ei pysty sanomaan mihin olemme opetuksen ja koulutuksen saralla maailmanlaajuisesti menossa? Teknologiatuettu opetus ja verkkopedagogiikan vahva hyödyntäminen ovat varmoja arvauksia, mutta millä tyylillä ja kuinka laajasti, jäänee nähtäväksi. Monissa koulutusorganisaatioissa mietitään onko tässä edelleenkin digipedaogiikan uusi alku? Ensimmäiset merkit suurista muutoslinjauksista ovat jo nähtävissä, kun Cambridgen yliopisto ilmoitti siirtyvänsä kokonaan etäopetukseen ainakin seuraavan vuoden ajaksi.

Teknologia kehityksen keskiössä

Viimeisten vuosikymmenten aikana opetusteknologian osalta on tultu aikalailla nollasta sataan, liitutauluista älykkäisiin ratkaisuihin, papereista lukemattomiin eri tiedostomuotoihin, kopiokoneista sähköisiin tiedostoihin. Koulutuksen kehittämistä on ohjannut ajatus teknologiavetoisesta digiloikasta, johon koulutuksen toimijat ajan kanssa, väistämättä ajautuvat. On keskitytty hankintoihin, jokseenkin unohtaen opetus- ja oppimiskulttuurin muutokseen tarvittava tuki ja sen edelleen mukanaan tuomien uusien osaamisvajeiden aiheuttamat tarpeet. Käytännössä pelkkä teknologia ei voi koskaan toimia opetuksen kehittäjänä, ilman pedagogisesti osaavaa ja muutokseen motivoitunutta henkilökuntaa.

Opetuksen kehittämisessä kyse ei missään tapauksessa ole teknologisten mahdollisuuksien puutteesta. Tänä päivänä voidaan, hyvin kevyillä resursseilla ja teknologisesti matalalla kynnyksellä, tuottaa digitaalisia oppimisympäristöjä oppimisen tueksi. Mobiilien, ubiikkien ja lisättyjen todellisuuksien mahdollisuudet ovat jo kaikkien käsillä. Opetuksen virtuaalisia maailmoja ja niissä liikkuvia avattaria on kehitetty 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Tänä aikana olemme huomanneet, että kyse ei ole pelkästään teknologian hyödyntämisestä, vaan laajemmin ihmisten huomioimisesta ja oppimisprosessien laajasta ja monipuolisesta kehittämisestä. Tekninen toteuttaminen on monesti helppoa, vaikuttava ja mielekäs soveltaminen huomattavasti haastavampaa. Käyttäjälle, meidän kontekstissamme, opiskelijalle opetuksessa hyödynnetty teknologia on usein yksinkertaista ja se koetaan helppokäyttöisenä ja mielekkäänä. Käytettävyyden kokemukset ovat usein huippuluokkaa.

Oppija keskiöön

Teknologiatuettua oppimista ja digitaalisia ratkaisuja käyttönotettaessa on tärkeä asettaa opiskelija kehittämisen keskiöön. Opettajan työn keskeinen tarkoitus on auttaa opiskelijaa oppimaan mahdollisimman hyvin. Tähän aktiivisesti pyrittäessä myös opettajan mahdollisuus oppia uutta, on suuri. Opetuksen digitalisaatiolla ja uudenlaisilla pedagogisilla ratkaisuilla voidaan, opiskelijan näkökulmasta, nähdä olevan ainakin seuraavia hyötyjä:

opetuksen monipuolistuminen, oppimisympäristöjen rikastuminen, ilmiöiden monipuolisempi tarkastelu
opetuksen personointi ja henkilökohtaisen tuen yksilöllisempi kohdistuminen
opiskelun joustavuuden lisääntyminen (ajasta ja paikasta riippumatta, 24/7), yksilöllisten oppimis- ja opiskelumahdollisuuksien laajeneminen (esim. satelliittikoulukset)
yksilöllisen aikataulun mahdollistuminen (esim. opintojen hidastaminen ja nopeuttaminen)
erilaisten oppijoiden vahvempi tukeminen monimediaisten sisältöjen avulla, jotka mahdollistavat asioiden toistamisen ja rajattoman kertaamisen opiskelijan omien tarpeiden mukaan.

Näiden hyötyjen ohella nähdään opettajan roolin muuttuminen tiedon tuottajasta ja jakajasta, oppimisen ohjaajaksi, mahdollistajaksi ja fasilitoijaksi. Vastuu oppimisesta siirtyy väistämättä opettajalta opiskelijan suuntaan sitä mukaa mitä vahvemmin siirrymme teknologiatuetun opetuksen ja digitaalisten oppimisympäristöjen suuntaan. Itseohjautuvuudesta tulee, oppimisen näkökulmasta, entistä tärkeämpää.

Opettaja ja pedagogiikka

Voidaan ajatella, että pedagogiikka sisältää kaikki ne toimet ja ratkaisut, joilla opettaja auttaa opiskelijaa onnistumaan, innostumaan, motivoitumaan ja lopulta oppimaan. Tämän onnistumiseksi opettaja tekee aina suuren taustatyön, jotta opiskelijan polku olisi mahdollisimman helppo kulkea. Verkossa toteutettavien opintojen osalta kokonaisuus tulee miettiä ja suunnitella eri tavoin kuin perinteisessä, opettajavetoisessa, paikan päällä toteutetussa “läsnätoteutuksessa”. Teknologian soveltava yhdistäminen kokonaisuuteen edellyttää opettajalta asia- ja opetusosaamisen lisäksi myös teknologista osaamista. Parhaimmillaan opetuksen digitalisaatio, opettajan näkökulmasta, voi:

auttaa selkiyttämään oppimisprosessin eri vaiheita ja niissä tarvittavaa tukea
helpottaa oppimisyhteisön muodostumisessa ja mahdollistaa yhteisöllisen työskentelyn reaaliaikaisen ohjaamisen
parantaa reaaliaikaisen interaktion mahdollisuuksia opettajan ja opiskelijan tai opiskelijaryhmän välillä
helpottaa oikea-aikaisen palautteen antamisen oppijan sijainnista huolimatta
tukea opetuksen personoinnin tavoitteita ja yksilöllisen tuen mahdollistumista
joustavoittaa ja sujuvoittaa tiimien työskentelyä
helpottaa kohdentamaan aikaa läsnäoloa vaativiin tilanteisiin
saada aikaan työn imua, lisätä työn mielekkyyttä ja parantaa työtyytyväisyyttä
tukea elinikäistä oppimista ja olla kivaa!

Hyötyjen tarkastelemisen lisäksi opetuksen digitalisaation liittyy monia haasteita, joista merkittävimpänä näen opetus-, opiskelu- ja oppimiskulttuurin muutoksen. Olemme tottuneet opettamaan ja opiskelemaan tietyllä tavalla, vaikuttavan muutoksen aikaansaaminen vaatii ponnistelua ja aikaa sekä opettajilta että opiskelijoilta, joita opetuksen siirtyminen verkkoon haastaa vastuunottoon, korostaen yksilön aktiivista roolia. Itsenäinen opiskelu ja opintojen aikatauluttaminen voivat olla haastavaa, ilman opettajan konkreettista tukea. Myös opiskeluyhteisön puute tai se löyhyys voivat näyttäytyä opintoja hidastavana haasteena.

Työ- ja opetuskulttuurin muutos haastaa myös opettajien käytänteitä, siirtäen painopistettä perinteisestä tiedon jakamisesta reaali- ja oikea-aikaiseen oppimisprosessin ohjaamiseen ja oppimisyhteisön luomiseen. Opiskelijan ja hänen tarpeidensa asettaminen aidosti keskiöön saa miettimään opettajan tavoitettavuutta ja hänen uutta rooliaan osana oppimisyhteisöä. Tuleeko opettaankin olla saavutettavissa 24/7, arkipäivisin (24/5) vai arkipäivien virka-aikoina eli 8/5? Opettajan työ on aina rytmittynyt tiiviisti lukuvuodelle, jättäen lepoajat kesäkuukausille. Verkkoon menemisen myötä työn tahti edelleen tiivistyy, joka asettaa opettajien jaksamisen entistä haastavampaan tilanteeseen. Myös jatkuva uuden opetteleminen ja soveltaminen käytäntöön kuormittavat opettajien jaksamista.

Innostuminen onnistumisen avaimena

Opetuksen vieminen verkkoon pedagogisesti mielekkäällä tavalla on kaikkien korkeakokoulujen tämänhetkinen puheenaihe. Miten toimintakulttuuria uudistetaan? Miten muutokseen kannustetaan, innostetaan ja motivoidaan? Mistä löytyy inspiraatio uuden tekemiseen?

Inspiraatio löytyy tekemällä, kokeilemalla ja kokemalla. Opettajan työ on kokonaisvaltaista, josta hetkittäin on vaikea vetää rajaa työlle ja vapaa-ajalle. Uusia ideoita ja mahdollisuuksia on maailma täynnä, niitä kannattaa aktiivisesti tarkkailla.
Inspiraatiota ei kannata jäädä odottamaan, vaan aloittaa kannattaa helpoista ja vaivattomista asioista, joiden eteen ei tarvitse kovasti ponnistella. Tekemisen aloittaminen auttaa yleensä kaikkeen. Hyviä vinkkejä aloittamiseen voit lukea Digital Baby Steps -blogisarjasta.
Jos haluat tehdä jotain uutta, päätä ja tee. Aloita jostain ja etene systemaattisesti kohti tavoitetta. Monesti homma alkaa edetä kuin itsestään ja alkaa, osaamisen karttuessa, sujua koko ajan helpommin.
Onnistumista helpottaa hyvä perehtyminen ja yksityiskohtainen suunnittelu. Aseta selkeä tavoite ja pidä se kirkkaana, samalla kuitenkin mieli avoimena. Ensimmäinen ratkaisu ei välttämättä ole paras, vaikka hyvä olisikin.
Älä aloita väsyneenä tai työhön uupuneena. Lepää ensin ja aloita uusilla voimilla. Syyslukukauden alkaessakin ehtii hyvin!

Opetuksen vieminen verkkoon pedagogisesti vaikuttavalla tavalla on monella tapaa haastavaa ja vaativaa, mutta varmasti meille kaikille myös antoisaa, innostavaa ja opettavaista. Inspiraatio, innostuminen, motivoituminen ja haltioituminen viihtyvät hyvin yhdessä työn imun kanssa, joka edelleen helpottaa muutokseen liittyvää kitkaa. Ja koska intohimo ja kutsumus on tuonut opettajat jo näin pitkälle, jään innolla seuraamaan kuinka pitkälle se voikaan meidät viedä?

Tämä teksti syntyi SOTKA-hankkeen Etänä ja läsnä -päätösseminaarissa 18.5.2020 pitämäni inspiraatiopuheenvuoron ´Näkökulmia verkkopedagogiikkaan´ innoittamana.