Navigointia kohti avointa korkeakoulua

Elina Ala-Nikkola & Minna Kaihovirta · 19.2.2021

Kuva: Elina Ala-Nikkola

Tässä blogitekstissä kutsumme sinut merimatkalle avoimuuteen korkeakouluissa. Millaisia saaria ja satamia korkeakoulujen miehistöjen on saavutettava, jotta korkeakoulu toimii avoimuuden periaattein? Millä tavoin navigoiden mahdollistamme avoimuutta ja millainen majakan valo ohjaa kulkuamme? Mitä opimme ja oivallamme matkalla päämäärään, miten opimme kulkemaan yhdessä?

Avoimuuden neljä lähtökohtaa

Korkeakoulujen avoimuuden merikarttana toimii valtakunnallinen avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus, jossa määriteltiin avoimuudelle neljä peruslähtökohtaa (Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020). Tässä tekstissä käsittelemme avoimuuden näkökulmia niiden kautta.

Olennaista ei ole vain päämäärä, vaan matka, sanotaan ikiaikaisessa viisaudessa. Veneessä kapteeni miehistöineen seilaa merellä, navigoiden alustaan kohti päämäärää, kenties pysähtyen matkalla erilaisille saarille ja satamiin. Kaikki veneessä olijat toimivat omassa roolissaan, mutta yhteistyössä.

Tuomme tässä tekstissä esiin niin yleisiä näkökulmia korkeakoulujen avoimuuteen kuin omia havaintojamme arjen työstämme Metropoliassa. Emme ole vielä perillä, mutta laivamme seilaa jo vauhdikkaasti vesillä ja suunta on selvä. Toivomme, että jakamamme oivallukset jatkavat ajatuskulkuaan myös sinun omalla matkallasi avoimuuden merellä.

1. Avoin toimintakulttuuri majakan loistona

Avoin toimintakulttuuri on kuin majakasta kajastava loisto, joka näyttää suuntaa toiminnalle. Muuttunut toimintaympäristö on luonut korkeakouluille niin paineita kuin mahdollisuuksiakin lisätä avoimuutta (ks. myös Ala-Nikkola, 2020). Onnistuminen edellyttää vastuullista, avoimuutta mahdollistavaa toimintakulttuuria niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäinkin.

Avoimuudesta pitää tulla osa arjen tekoja ja valintoja. Osin teemme avoimuuden valintoja tiedostamatta, mutta myös tietoista työtä toimintakulttuurin uudistamiseen tarvitaan.

Metropolian esimerkkejä avoimen toimintakulttuurin majakoista:

Metropoliassa on tehty pitkäjänteistä työtä toimintakulttuurin uudistamisessa. Suuren, monialaisen ja maantieteellisesti lukuisiin pienempiin yksiköihin aiemmin jakautuneen korkeakoulun toiminnot on keskitetty viime vuosina neljälle kampukselle, mikä jo itsessään mahdollistaa helpommin avoimuutta.
Pelkät seinät eivät kuitenkaan avoimuutta mahdollista, vaan siihen tarvitaan myös tekoja, konkreettisia toimintatapoja. Yksi meille kirjoittajille läheinen esimerkki konkreettisesta toimintatavasta on Metropoliassa toimiva osallistavan prosessisparrauksen tiimi Parru, jossa itsekin toimimme osallisuuden sparraajina. Parru toimii palvelutiiminä, joka tuo osallistavaa työotetta Metropolian kehittämisprosesseihin. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi systemaattisesti prosessin tueksi mietittyjen osallistavien työpajojen muodossa. Parru-tiimin viimevuotisen pilottivuoden reilut sata työpajamuotoista tilaisuutta tyytyväisine osallistujineen kertovat vahvaa viestiä siitä, miten tärkeää yhteinen ajattelu on prosessien avoimuuden ja kestävän toteuttamisen tukena.

2. Kohti avoimen julkaisemisen ilmansuuntaa

Systemaattisen toimintakulttuurin edistämisen tulokset Metropoliassa näkyvät esimerkiksi avoimen julkaisutoiminnan kehittymisessä. Avoin julkaiseminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: julkaisu saatetaan vapaasti kenen tahansa käytettäväksi internetissä.

Kun avoin julkaiseminen toimii hyvin, ovat hyödyt siitä moninaiset. Yhteiskunnallinen vaikutus on potentiaalisesti suurempi, kun julkaisu on helpommin niin päättäjien, päätöksiä valmistelevien kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Myös tiedon taloudellinen tasa-arvo kasvaa: avoimet julkaisut ovat esimerkiksi köyhimpien maiden yliopistojen saatavilla ja toisaalta julkaiseminen ei ole kiinni siitä, onko julkaiseva taho kykenevä maksamaan kustantajalle julkaisemisesta. (Syrjämäki 2018.)

Navigointivinkkejä avoimen julkaisemisen saarelle:

Mahdollista julkaiseminen tarjoamalla siihen alustoja, joihin on helppo tarttua. Esimerkiksi Metropoliassa, kuten kaikissa korkeakouluissa, perinteisen kirjakustannustoiminnan rinnalle on tullut muitakin asiantuntijajulkaisemisen muotoja, kuten verkkosivupohjaiset julkaisut, blogit ja uusimpana tulokkaana podcastit.
Varmista löydettävyys levittämällä julkaisua. Kun tunnet kohderyhmän, pystyt valitsemaan kanavavirrasta heille tutuimman kanavan. Kun vielä lisensoit julkaisun tarkkaan harkitulla CC-lisenssillä, mahdollistat samalla tiedon jatkuvuutta (Ala-Nikkola 2018a). Peruspaketin cc-lisenssin äärelle löydät esimerkiksi tästä Elina Ala-Nikkolan blogista.
Huolehdi saavutettavuudesta, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus päästä tiedon äärelle. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Valtiovarainministeriö, n.d.) astui voimaan 1.4.2019 ja koskee meitä kaikkia.
Muista vastuusi: korkeakoulun julkaisukanaviin luotetaan, joten pidetään luottamusta yllä. Lisää luotettavuudesta voit lukea vaikkapa tästä blogipostauksesta (Ala-Nikkola 2018b.)
Tutustu syvemmin avoimeen julkaisemiseen kansallisten linjausten sekä oman korkeakoulusi ohjeiden kautta.

3. Tutkimusaineistojen avaamisen suuntia

Tieteellisen tutkimuksen perustana on jatkuvasti kasvava tietomäärä, jossa kukin tutkija antaa omat aineistonsa koko tiedeyhteisön käyttöön. Tämä mahdollistaa joustavamman ja ketterämmän tutkimuksen tekemisen, mikä nopeasyklisessä maailmassa tuntuu enemmän kuin tärkeältä voimavaralta.

Navigointia tutkimusaineistojen avaamiseen:

Panosta aineistonhallintasuunnitelmaan. Aineistojen avaaminen starttaa hetkestä, jolloin aineistoja ei vielä ole olemassakaan: aineistonhallintasuunnitelmasta, joka on kompassina matkalla aineistojen lopulliseen avaamiseen. Matkalla on huomioitava myös laissa säädetyt vaatimukset (erityisesti eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR) sekä esimerkiksi rahoittajien asettamat ehdot (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d a). Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Susanna Näreaho ja Joona Koiranen antavat Tikissä-blogissa erinomaisen konkreettisen apulistan, kun pohdit kannattaako aineistosi tallentaa avoimesti uudelleenkäyttöä varten (Näreaho & Koiranen, 2020).
Kiinnostavan näkökulman avoimiin aineistoihin tuo kansalaistiede, jossa tiedon keruun prosessia demokratisoidaan. Eli käytännössä: kansalaiset voivat osallistua tutkimusaineiston keräämiseen. Viime vuosina kansalaistieteen mahdollisuuksia on nähty monella tieteenalalla entistä enemmän, muun muassa digitalisaation vauhdittaessa sitä. (Siiskonen, 2017.) Aineistojen avaamisen kannalta myös tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata.
Myös pienet teot vievät eteenpäin! Esimerkiksi data-artikkelit (data in brief), joissa kuvaillaan tutkimusaineistoja, ovat yksi konkreettinen keino lisätä tietoisuutta avoimesti saatavilla olevista aineistoista. Metropoliassa olemme juuri kokeilemassa miten data-in-briefit helpottaisivat navigointia avoimuuden merellä.

4. Voiko avoimen oppimisen saarelle rantautua?

Oppimisen ja oppimateriaalin avoimuus herättää korkeakouluyhteisöissä monia teknisiä, juridisia ja kulttuurisia kysymyksiä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Mitä opettajalle jää, jos hän jakaa omat materiaalinsa kaikkien vapaaseen käyttöön? Kuinka voidaan myydä koulutusta, jos sen sisällöt ovat samaan aikaan avoimesti saatavilla? Keskustelussa on hyvä muistaa myös se, että avoin oppiminen on avoimia oppimateriaaleja paljon laajempi käsite. Tavoitteena on laajentaa oppimaan pääsyä ja osallistumista lisäämällä saavutettavuutta, esteettömyyttä, tarjontaa ja oppijakeskeisyyttä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b).

Navigointia avoimen oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuteen:

Avoin oppiminen on oppimista, joka tapahtuu usein digitaalista teknologiaa hyödyntäen. Oppimisympäristöt ovat viimeisen vuoden aikana ottaneet jättiloikan kohti digitaalisempia oppimisympäristöjä. Hyvänä ohjenuorana digitaalisiin oppimisympäristöihin toimii esimerkiksi tämä Mari Virtasen käytännönläheinen blogi: Koronapaniikki oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään?
Oppimateriaalien avoimuus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tuoda lukuisten opetustyötä tekevien asiantuntijoiden osaamista yhä laajemman joukon saataville – jatkuvan oppimisen hengessä. Mutta kuten kaikilla avoimuuden saarilla, on selvää, että kaikkea ei tokikaan ole mielekästä avata kaikille, avaaminen voidaan tehdä myös hallitusti. Oppimateriaalien avaamisen hyötyjä ja konkreettisia keinoja on pohdittu muun muassa tässä Anna Lindforsin ja Susanna Näreahon blogissa.
Toimiva infrastruktuuri on kivijalka, johon on helppo rakentaa. Korkeakoulujen yhteisen Digivisio 2030 -jättihankkeen yhtenä tavoitteena on muodostaa vuoteen 2030 mennessä kansallinen digitaalinen palvelualusta, joka mahdollistaa digitaalisten palveluiden yhteensopivuuden korkeakoulujen välillä. Sitä kautta oppimisen kansalliset tietovarannot avautuvat yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Metropolia osallistuu kunnianhimoiseen ponnistukseen hankkeen vastuukorkeakouluna.
Tutustu mahdollistaviin työkaluihin! Avoimeen oppimiseen on paljon opiskelijaa ja korkeakoulujen henkilöstöä helpottavia apukeinoja. Tutustumisen arvoinen on hiljattain avattu maksuton ja avoin kansallinen Avointen oppimateriaalien kirjasto aoe.fi. Siellä kuka tahansa voi hakea, löytää ja tallentaa erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja.

Seilaamme kohti parempaa maailmaa – yhdessä!

Yksikään hanke, tutkija, opettaja, opiskelija tai asiantuntija ei pysty yksin kehittämään malleja, jotka olisivat käyttökelpoisia vielä vuosien ja vuosien päästä – tai edes nyt. Siksi avoimuus onkin tekemisen ytimessä: se mahdollistaa navigoimisen merellä, jossa pidämme huolta maailmasta yhdessä.

Kuten yhteiskunnan ilmiöt ylipäänsä, myös avoimuus on laaja asia, jota ei ratkaista yhdessä blogitekstissä. Olemmekin tuoneet tähän tekstiin joitakin omassa arjessamme avoimuuden merellä navigoidessamme syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Tunnistatko tästä kirjoituksesta omaa matkaasi tai oman korkeakoulusi matkaa avoimuuden merellä? Näyttäytyvätkö lähestymisen suunnat samoin teille vai löytyykö myös muita lähestymiskulmia?

Teksti on osa kolmiosaista Elina Ala-Nikkolan blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerrottiin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Toisessa osassa pohdittiin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Tähän kolmanteen osaan Elina kutsui kirjoittajakaverikseen Minna Kaihovirran, joka toimii muun muassa Avoin Metropolia -työryhmän vetäjänä.

Kirjoittajat

Elina Ala-Nikkola (kulttuurituottaja YAMK) on navigoinut työtehtävissään korkeakoulussa avoimuuden merellä monesta suunnasta käsin. Tällä hetkellä hän työskentelee osallistavan työotteen asiantuntijana ja sparraajana Metropolian Parru-tiimissä. Aiemmissa työtehtävissään Elina on ollut muun muassa kehittämässä Metropolian julkaisutoimintaa ja TKI-toimintaa.

Minna Kaihovirta (FM) on keskittynyt navigoinnissa viime vuodet toimintakulttuurin uudistamiseen. Tällä hetkellä hän työskentelee tuoreessa dialogipäällikön tehtävässä Metropoliassa ja on myös mukana Parru-tiimissä. Pitkä viestintätausta tuo Minnalle näkökulmaa avoimuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin niin työelämässä kuin korkeakouluyhteisössäkin.