Kiitos lukijat tästä lukuvuodesta!

Hiiltä ja timanttia blogin kulunut vuosi on ollut aktiivinen ja monipuolinen. Olemme tarkastelleet korkeakoulukenttää, opettajuutta ja pedagogiikkaa monista näkökulmista. Arkiston aarteista tältä lukuvuodelta löytyvät muun muassa nämä poiminnot:

• “Roolipelaa” ammattilaista – pakopelit oppimisen välineinä ammattikorkeakoulussa
• Kehotietoisuus – oppimisen perusta
• Näin teet hyvän PowerPoint-esityksen
• Näin teet oman podcastin
• Arvioinnin kesyt ja viheliäiset haasteet
• Mitä tapahtui kun kemian opetus meni verkkoon?
• Hyötypelit opetuksen uudistajina?
• Toiminnallista kielenopetusta korkeakoulussa
• Ohjattu pienryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua

Kiinnostuitko näistä ja muista postauksistamme?

Tervetuloa taas ensi lukuvuonna mukaan seuraamaan blogin sisältöjä. Ehkäpä innostut itsekin bloggaajaksi? Kirjoittajina toimivat Metropolian monialaisessa ympäristössä eri tehtävissä työskentelevät ammattilaiset.

Toimituskunta ja Metropolian julkaisutoiminta upottaa nyt varpaat kesäveteen ja blogi palaa syksyllä uusin aihein. Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja tämän lukuvuoden aikana bloganneille!

if.ai1563337193lopor1563337193tem@t1563337193usiak1563337193luj1563337193
www.metropolia.fi/julkaisut

 

Työ on muuttunut, siitä puhutaan kaikkialla. Mutta mitä ns. uusi työ oikeastaan tarkoittaa? Miten työ on muuttunut? Oiva-hankkeessa (ESR) tutkitaan uuden työn tunnuspiireitä ja sitä, miten koulutuksessa voidaan ennakoida työurien uudenlaista logiikkaa.

Pyrkimykset ymmärtää työn muutoksia eli uutta työtä ovat tuottaneet monenlaisia kertomuksia, tutkimuksia, teorioita, selvityksiä, visioita ja toimenpidesuosituksia.

Kertomukset ja narratiivit uuden työn arjesta luovat mosaiikkimaisen kuvan vaihtelevista tilanteista, työurista ja tehtävistä (ks. esim. Juva & Ruckenstein 2017). Tutkimuksissa puolestaan tarkastellaan erilaisiin teoreettisiin lähtökohtiin kiinnittyen uuden työelämän ymmärrystä ja käsitteitä sekä ammatillisen identiteetin muutoksia (ks. esim. Mahlakaarto 2010; Julkunen 2008; Eteläpelto 2007; Siltala 2007). Selvityksissä etsitään pohjaa muutoksen tuottamien uusien tilanteiden ratkaisemiseksi, kuten koulutuksen kohdentamiselle uusille osaamisen alueille (ks. esim. Lähdemäki ym. 2018; Dufva ym. 2017; Hakala ym. 2015).

Millaiseksi uusi työ on tunnistettu?

Uudelle työlle tyypillisiksi piirteiksi on yleisesti tunnistettu esimerkiksi:

• Uudenlaiset organisoitumisen tavat, kuten alustatalous, yrittäjyys ja osuuskunnat.
• Työuriin vaikuttavat uudet yksilöllistymisen muodot, kuten itseohjautuvuus ja muutosjoustavuus.
• Muutokset työn tekemisen jatkumoissa, esimerkiksi työn purskeisuus tai epälineaariset työurat.

Tuore tutkimus (Järvensivu & Pulkki 2019) tarkastelee yksilöstä riippumattomien olosuhteiden vaikutusta työuriin. Tutkijat Järvensivu ja Pulkki ohjaavat huomion yksilöstä työn tekemisen ympäristöihin ja konteksteihin (mt, 28). He pohtivat kriittisesti työurien hahmottamiseen ja ohjaukseen liittyvää yliautonomisointia, joka ilmenee esimerkiksi työuran hahmottamisessa lineaarisena ja rationaalisena prosessina. Jos työurien tarkastelussa jätetään huomiotta yksilön valintoja kontekstoivat ja rajoittavat tekijät, heidän mukaansa ”ihmiselle sälytetään vastuuta asioista, joihin hänellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia” (Järvensivu & Pulkki 2019, 40).

Järvensivu ja Pulkki soveltavat muuttuvien työurien ymmärtämiseen työurien kaaosteoriaa (Pryor & Bright 2014) ja jaottelevat työurat suoraviivaiseen, heilurimaiseen, hahmonsa löytävään ja hahmottomaan (Järvensivu & Pulkki 2019, 42). He toteavat, että ”työura kehkeytyy systeemisessä kontekstissa, jota luonnehtivat eri tekijöiden väliset monisuuntaiset kytkeytyneisyydet, jatkuva heikosti ennakoitavissa oleva muutos sekä epävarmuudet, satunnaisuudet ja suunnittelemattomat tapahtumat” (mt. 41).

Uusi työ – uusia valmiuksia?

Työura muotoutuu monimutkaisissa kytköksissä paitsi yksilön toimintaan ja valintoihin, myös ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tästä kytkeytyneisyydestä avautuu koulutukselle uusia haasteita. Kuinka luoda oppimaan oppimisen taito ja valmiudet, jotta valmistunut opiskelija voi epälineaarisen työuransa aikana profiloida ja fokusoida osaamistaan? Miten voidaan koulutuksessa antaa parempia valmiuksia opiskelijoille, tuleville uuden työn tekijöille? Työelämän murroksessa tuleva työura saattaa tuntua epävarmalta, valintoja ja päätöksiä voi joutua tekemään monenlaisten satunnaisuuksia ja siirtymien keskellä.

Epälineaariset työurat – esimerkiksi edellä mainitut heilurimaiset, hahmonsa löytävät ja hahmottomat – ja kyky toimia erilaisissa työkonteksteissa ovat Metropolian koordinoiman Oiva-hankkeen (ESR) ydinkysymyksiä (https://www.oivaosaaminen.fi/). Hankkeessa tartutaan uuden työn ja ammattikorkeakoulujen koulutustehtävän rajapintaan. Ammattikorkeakoulut ovat perinteisesti tarjonneet tiettyyn ammattiin valmistavaa ja työelämälähtöistä tutkintokoulutusta. Oiva-hankkeessa selvitetään mitä tehdä aloilla, joilla tutkinnon jälkeen tuleva työtehtävä ei olekaan itsestään selvä, tai ammatti, johon tutkinto on valmistanut, on murroksessa. Tällaisia koulutusaloja ja ammattikorkeakouluja edustavat Oiva-hankkeessa muusikko ja musiikkipedagogi (Metropolia amk), teatteri-ilmaisun ohjaaja (Turun amk), ympäristösuunnittelija (Hamk), liikunnanohjaaja (Lapin amk) ja kulttuurituottaja (Seinäjoen amk).

Oiva-hankkeessa tutkitaan uutta työtä paitsi viiden eri ammattikorkeakoulun koulutusalan yhteisillä opetuskokeiluilla, myös laajan haastatteluaineiston avulla. Hankkeessa kerättiin tutkimusta varten 53 haastattelua alalleen epätyypillisissä työsuhteissa toimivilta alumneilta heidän työuristaan ja valinnoistaan. Haastateltavat tunnistettiin hankkeen osatoteuttajien alumni- ja kollegaverkostoista.

Epälineaariset urapolut

Työurat kehkeytyvät osaamisen, valintojen ja ympäristön kytköksissä. Työuran valintoja saattaa ohjata mielikuvat tai elämän käytännölliset puitteet yhtä hyvin kuin sattumukset, jotka tyypillisesti tulevat näkyviksi vain, jos niihin tartutaan tai jos niitä tietoisesti väistetään. Oiva-hankkeen tutkimisaineistoksi on koottu kertomuksia ja kuvauksia epälineaarisilta urapoluilta ihmisten itsensä kertomina. Ensimmäinen tutkimuskysymys avaa näkymän epälineaarisille urapoluille:

• Minkälaisten polkujen ja tilanteiden kautta haastateltavat ovat päätyneet nykyisenlaisiin tehtäviinsä?
• Miten ja missä he soveltavat ammatillista osaamistaan?

Tutkimuksessa luodaan aineistosta tarinatyyppejä, joissa ”päähenkilön” toiminnassa kiteytyy erityisiä loikkausosaajan vahvuuksia ja ajatusmalleja suhteessa toimintaympäristöön. Tarinatyyppien avulla pyritään luomaan tunnistettavia, kontekstia ja yksilöä yhdistäviä metaforia uuden työn toimijuudelle. Tällaisia voisivat alustavasti olla esimerkiksi ”Samooja”, ”Sipulinkuorija” tai ”Parcour-juoksija”.

Loikkausosaaminen

Oiva-hankkeessa tutkitaan, miten voidaan kuvata ns. loikkausosaamista eli kykyä ja uskallusta loikata oman alansa traditioista muualle ja soveltaa osaamistaan yllättävissä konteksteissa:

• Mitä voidaan haastatteluaineiston perusteella tunnistaa loikkausosaamisen piirteiksi?

Ennen kysymykseen vastaamista on syytä pysähtyä tarkastelemaan, minkälaisen metaforan avulla tarkastelemme osaamista. Otan vertailukohdan musiikin alalta: Musiikin oppimisessa ajatellaan perinteisesti, että musikaalisuus on joidenkin yksilöiden synnynnäinen ominaisuus, jonka avulla voi oppia soittamaan, laulamaan tai säveltämään. Musiikillinen osaamisen rakentuu näin hahmotettuna musikaalisuudelle, ja jos sitä ei ole, ei voi myöskään hankkia itselleen musiikin osaamista. Nykyinen musiikkikasvatus rakentuu kuitenkin toisenlaiselle osaamismetaforalle. Siinä keskiössä on yksilön halu soittaa, laulaa, säveltää. Musiikin opettaja ja pedagogi toki tarvitsee erilaisia tapoja saadakseen kaikkien erilaisten halukkaiden ihmisten kanssa soiton tai laulun soimaan, mutta kaikki voivat kasvattaa musiikin osaamistaan.

Samoin loikkausosaamisen voidaan ajatella olevan kaikkien ulottuvilla, mutta vailla edellä kuvattua yliautonomisointia, vastuun sälyttämistä yksilölle kaikista työuran sattumuksista ja siirtymistä. Kiinnostava juonne on myös se, miten epälineaaristen työuriensa arjessa loikkausosaajat pitävät yllä työmotivaatiotaan (Ryan & Deci 2000; Martela ym. 2015) ja miten he ovat ratkaisseet sosiologi Richard Sennettin artikuloiman toiveen voida harjoittaa omaa ammattiaan ja ”tehdä töitään hyvin työn itsensä takia” (Sennett 2007, 20).

Loikkausosaaminen poikkeaa ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien ns. geneerisestä eli yleisluontoisesta osaamisesta. Geneerisellä osaamisella tarkoitetaan esimerkiksi luovuutta, tunneälyä, kriittistä ajattelua sekä kykyä ratkoa monimutkaisia ongelmia (Lounema & Nyssölä 2018). Geneeriset taidot ovat tarpeen kaikissa laaja-alaistuvissa tehtävissä (ks. Hakala & Onnismaa 2014), myös loikkausosaamisessa. Mutta toisin kuin geneeriset, yleiset osaamisen taidot, loikkausosaaminen liittyy erityisesti oman ammatillisen osaamisen soveltamiseen epätyypillisissä toimintaympäristöissä tai epätyypillisissä tehtävissä.

Loikkausosaaminen on osaamista, joka aktivoituu tarpeen tullen työuran siirtymissä ja käänteissä. Haastatteluaineistosta tarkastellaan näissä siirtymissä ja käänteissä esiin nousevaa työuran resilienssiä, mahdollisuuksiin tarttumista ja muutosjoustavuutta.

Osaamisen kaleidoskooppi

Oiva-hankkeen haastatteluaineistosta etsitään vastausta myös kolmenteen kysymykseen:

• Millä tavoin, miksi, missä ja minkälaisin edellytyksin haastateltavat ovat omaksuneet ja oppineet osaamisensa soveltamisen alalleen epätyypillisissä tehtävissään?

Haastatteluaineistosta nostetaan esiin työuran siirtymiin ja loikkiin liittyviä tekoja. Näistä etsitään säännönmukaisuuksia ja rakenteita. Näin voidaan tavoitella loikkausosaamisen kenties uudenlaista ajatusmallia, loikkausosaamisen dna:ta, perusrakennetta, joka voi saada erilaisiakin ilmenemismuotoja työurien erilaisissa olosuhteissa.

Uusi työ edellyttää uudenlaista toimintavalmiutta työuran siirtymissä ja vaihtuvissa konteksteissa, uusia taitoja töiden tekijöille sekä uudenlaisia työn tekemisen jatkumon malleja. Oiva-hankkeen loikkausosaamista mallintava tutkimus tarkastelee uuden työn ja epälineaaristen työurien vaiheita muusikon, musiikkipedagogin, teatteri-ilmaisun ohjaajan, ympäristösuunnittelijan, liikunnan ohjaajan ja kulttuurituottajan urapoluilla. Minkälaisella, kenties uudella sanastolla näiden eri alojen loikkausosaajat kertovat itselleen ja muille keitä ovat ja mitä tekevät?

Loikkausosaamisen säännönmukaisuuksien tunnistaminen monimutkaisten kytkeytymisten keskeltä laajasta haastatteluaineistosta on kiehtovaa. Tutkijana katson haastateltujen kuvauksia työuristaan kuin kaleidoskooppia, jossa pienillä muutoksilla yksinkertaisista muodoista ja väreistä peilautuu aina uudenlaisia kuvioita. Esimerkiksi vaikka työuran ennustettavuus vähenisi, työn ja tekemisen merkityksellisyys tekijälle, tämän lähipiirille ja yhteisölle ei välttämättä vähene. Työn merkityksellisyys voi kiinnittyä työuran ennakoitavuuden sijaan moniin muihin työn tekemisen puoliin, kuten sisäiseen motivaatioon, hyvän tekemiseen muille tai muihin loikkausosaajan tunnistamiin hyvinvointia tuottaviin asioihin.

Loikkausosaamisen mallintamista työuran kytkeytymisiä purkamalla voikin verrata kaleidoskoopin rakentamiseen. Oiva-tutkimuksessa rakennetaan merkitysten, osaamisten ja tilanteiden kaleidoskooppia tueksi urapolun loikkiin.

Tutkimuksen etenemiseen ja tuloksiin voi tutustua hankkeen kotisivuilla https://www.oivaosaaminen.fi. ja tässä Hiiltä ja timanttia -blogissa.

Lähteet:

Dufva, M. & Halonen, M. & Kari, M. & Koivisto, T.& Koivisto, R. & Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. http:// tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18301. Luettu 25.12.2017.

Eteläpelto, K. 2007. Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. Teoksessa Eteläpelto, K., Collin, K. & Saarinen, J. (toim). 2007. Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY, 90–142.

Haapakorpi A., Onnismaa J. 2014. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 41/2014. https://tem.fi/documents/1410877/2859687/Ammattien+laaja-alaistuminen+ja+sen+työpoliittinen+merkitys+17102014.pdf

Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Tampere: Vastapaino.

Juva, K. & Ruckenstein, M. 2017. Ihanaa, kamalaa ja siltä väliltä. Työelämä muuttuu, miltä se tuntuu? Selvitystyö Sitralle 2017
https://media.sitra.fi/2017/04/10191857/Milta%CC%88-muuttuva-tyo%CC%88ela%CC%88ma%CC%88-tuntuu_selvitys-Sitralle_-Como_07022017.pdf

Järvensivu, A., & Pulkki, J. 2019. Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä?. Janus: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 27 (1), 38–54.
https://doi.org/10.30668/janus.64170

Lounema, K. & Nyyssölä, K.2018. Miltä näyttää tulevaisuuden osaaminen ja opettajuus? https://www.oph.fi/ajankohtaista/blogi/101/0/milta_nayttaa_tulevaisuuden_osaaminen_ja_opettajuus

Lähdemäki, J., Dufva, M., Laine, P. &Leinonen, T. 2018. Tulevaisuudentekijän työkalupakki. Sitra
https://www.sitra.fi/hankkeet/tulevaisuuden-tekijan-tyokalupakki/?fbclid=IwAR2Ln1SO_66C5UeP8Cs-lunb0-XzPTXFadpjAkBhVY_gjmClcnv6aYITHXY#vaihe-1-trendit-ja-signaalit

Mahlakaarto, S. 2010. Subjektiksi työssä. Identiteettiä rakentamassa voimaantumisen kehitysohjelmassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitös.
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/24957/1/9789513939922.pdf

Martela, F., Jarenko, K. & Järvilehto, L. 2015. Draivi. Voiko sisäistä motivaatiota johtaa? Helsinki: Talentum.

Pryor, R. & Bright, J. 2014. The Chaos Theory of Careers (CTC): Ten years on and only just begun. Australian Journal of Career Development 23 (1), 4–12.
https://doi.org/10.1177/1038416213518506

Ryan R. & Deci, E. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist 55(1), 68–78.

Sennet, R. 2008. The Craftsman. New Haven & London: Yale University Press.

Siltala, J. 2007. Työelämän huononemisen lyhyt historia. Helsinki: Otava.

Media tuo päivittäin esille maailmassa tapahtuvia ilmiöitä, jotka aiheuttavat ihmisissä sekä huolta että ahdistusta. Poliittisessa ilmapiirissä on näkyvissä vastakkainasettelua työläisten ja porvarien kesken ja jopa ihmisarvoa kyseenalaistavaa keskustelua. Sota, nälänhätä ja koulutuksen puute köyhissä maissa ovat edelleen koko maailmaa koskettavia ilmiötä. Ilmastonmuutos pakottaa meitä katsomaan menneisyyden valintoihimme ja arvoihimme sekä suuntaamaan katseemme tulevaisuuteen.

Mitä meille tapahtuu, jollemme reagoi edellä mainittuihin signaaleihin? Nämä ilmiöt vaikuttavat myös ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Huolta terveyden ja hyvinvoinnin heikentymisestä ja  eriarvoistumisesta ei tule väheksyä. Pitkäaikaissairaudet vähentävät sekä työkykyä että sosiaalisia suhteita ja altistavat lisäsairauksille. Myös oman terveystiedon lukutaito ja kyky ratkaista ongelmia tai hakea niihin apua eriarvoistavat tällä hetkellä kansalaisia. Näiden ilmiöiden ratkaisuissa suuri merkitys on ihmisten osallisuudella, resilienssillä sekä luottamuksella ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.

Tässä tekstissä tuon esiin erilaisia näkökulmia, joita terveyteen ja hyvinvointiin tänä päivänä liittyy ja miten korkeakoulut voivat olla ratkomassa niihin liittyviä haasteita.

Terveys ja toimintakyky kuuluvat kaikille

Saamme terveyteen liittyvää tietoa mediasta, asiantuntijoilta ja voimme jopa itse mitata päivittäistä kalorien kulutustamme, fyysistä aktiivisuuttamme, unen laatua  ja merkitä ravintopitoisuudet päiväkirjaan, saadaksemme palautetta oikein syömisestä. Lääketieteen, hoitamisen sekä kuntoutuksen terveysteknologiset välineet, laitteet ja menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia. Tekoäly voi tehdä jo kauaskantoisia ennusteita sairauksien diagnostiikassa.

Kiivaasta teknologisesta kehityksestä ja tiedon lisääntymisestä huolimatta kansansairauksien määrä on nousussa. Maailmanlaajuisesti 30–69 -vuotiaiden sairastuminen mm. diabetekseen, sydänsairauksiin ja syöpään on kasvanut hurjasti aiheuttaen ennenaikaista kuolemaa jopa 70 prosentille maailman väestöstä. Riskiä näille sairauksille lisäävät päihteiden käyttö, vähäinen liikkuminen, ruokavalio ja ilmansaasteet.[1]

Terveellistä ruokaa on saatavilla Suomessa joka kaupasta, mutta taloudellisen eriarvoisuuden johdosta kaloriköyhät “herkkuruuat” saattavat maksaa puolet vähemmän kuin esimerkiksi kurkku, tomaatti ja kala. Ylipainoisten lasten määrä on kaksinkertaistunut viidenkymmenen vuoden aikana.[2]

Samanaikaisesti kun digitalisaatio mahdollistaa terveystiedon nopean saamisen, se ja robotiikka saattavat pidemmällä aikavälillä vähentää ihmisten liikkumista sekä ihmisten kanssakäymistä. Entä mitä teemme, kun yksi yleisimmistä kuolinsyistä Suomessa on muistisairaudet? Onko meillä tarpeeksi jalkautettua tietoa kansalaisille muistisairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä?

Onneksi kuitenkin  on nähtävissä painopisteen siirtämistä korjaavista toimista yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä. [3]

Osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisella luottamusta yhteiskuntaan

Samalla tavoin kuin terveyden osalta näkyy eriarvoistumista, myös osallisuus yhteiskuntaan on eriarvoistunutta ja ihmisten luottamus ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan on heikentynyt. Tämä on näkynyt viime aikoina ihmisten ja yhteisöjen radikalisoitumisena maailmanlaajuisesti sekä vastakkainasetteluna. Poliittista keskustelua leimaa heikko luottamus yhteiskuntaan ja kykyyn olla tai saada olla aktiivinen toimija yhteiskunnassa.

Osallisuuden kokemus on yhteydessä ihmisten kokemaan resilienssiin. Resilienssi on ihmisten sisäistä kykyä sopeutua ennakoimattomiin tilanteisiin sekä kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Resilienssi muotoutuu ja kehittyy läpi elämän heijastaen samalla myös ympäröivän yhteisön tai yhteiskunnan resilienssiä. Lapselle ja nuorelle on tärkeää, että sekä perhe että koulu voimistavat heidän osallisuuttaan ja kykyään ratkaista haastaviakin tilanteita.[4]

Suomalaisessa yhteiskunnassa tulee kyetä tarjoamaan kansalaisille tunne siitä, että he voivat olla sekä osallisia että kyvykkäitä aktiiviseen toimijuuteen. Meidän on puututtava eriarvoistumisen ja osallisuuden eri muotoihin, sillä eriarvoistumista ja sen kasvua tapahtuu sekä sosioekonomisten ryhmien, sukupuolen, valtaväestön että vähemmistöjen välillä. Myös maantieteellisten alueiden väleillä on eroja eriarvoistumisessa. Tämä tarkoittaa, että palvelut, riittävä toimeentulo ja työllisyys sekä koulutusmahdollisuudet tulisi olla tasa-arvoisia riippumatta asuinkunnasta. [5]

Esimerkiksi Uudenmaan maakunnan alueella vallitseva työttömyys, asunnottomuus, huostaan otettujen lasten kasvava määrä sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten lisääntyminen vaikuttavat osallisuuden ja toiminnallisuuden heikkenemiseen.[6] WHO:n mukaan juuri ihmisten osallisuus sekä osallistuminen kulkevat käsi kädessä väestön hyvinvoinnin ja terveyden kanssa, sillä esimerkiksi työttömyys korreloi terveyden, terveyskäyttäytymisen ja itsemurhien lisääntymisen kanssa.[7]

Yrittäjyydellä ja johtamisosaamisella puretaan lasiseiniä

Yrittäjyyden vauhdittamiseksi sekä sosiaali- ja terveysalan johtamisen uudistamiseksi tarvitaan tehokkuutta ja ketteryyttä. Turbulenssissa olevat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kevään aikana nousseet ilmiöt muun muassa ikäihmisten ja lastensuojelun hoidon laadusta haastavat sosiaali- ja terveysalan toimijoita kriittiseen tarkasteluun sekä organisaation johtamiskulttuurista että hoitamisen kulttuurista.

Sote-uudistuksella oli pyrkimys myös rikkoa terveyden ja sosiaalipalveluiden välissä olevia lasiseiniä yhteisen asiakkaan, sujuvien palvelupolkujen sekä yhteisen osaamisen rakentamiseksi.[8] Sosiaali- ja terveysalan johtajilla ja alalla toimivilla muilla ammattilaisilla tulisi olla yhteinen päämäärä palvelujärjestelmän kehittämiseksi. Tämä onnistuu rikkomalla rohkeasti perinteisiä toimintatapoja, jotka pitävät siiloutunutta järjestelmää yllä. Päämääränä tulee olla tasa-arvoinen ja ihmisen elämää kunnioittava hyvinvointi koko ihmisen elinkaaren aikana. Tämä tarkoittaa sellaisia palveluita ja hoitolaitoksia, joissa toivo, terveyden edistäminen, toimintakyky, osallisuus ja resilienssi ovat itseisarvoja. Tähän voidaan vastata vain moniammatillisella ja yhtenäisellä sotella.

Yrittäjyyden tukeminen on merkityksellistä, jotta voimme kehittää rohkeita, jopa innovatiivisiakin sosiaali- ja terveyspalveluita. Yrittäjyydellä voidaan rakentaa sellaisia palveluita, jotka täydentävät julkisen sektorin tuottamia palveluita. Ihmiset odottavat yksilöityjä palvelupolkuja ja tähän tarpeeseen yrittäjät voivat todennäköisesti vastata ketterämmin kuin julkiset laitokset.  Keskiössä on nyt ja tulevaisuudessa asiakasymmärrys, joka tapahtuu vain yhteiskehittelyllä asiakkaan kanssa.[9]

Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut

Sosiaali- ja terveysala on yhä enemmän kiinteässä vuoropuhelussa myös digitalisaation ja teknologian kanssa. Robotiikka, virtuaalimaailma, big data sekä tekoäly haastavat sosiaali- ja terveysalalla toimivien osaamista ja ymmärrystä.[10]

Tulevaisuuden työntekijöiltä tarvitaan taitoja ja tietoja digitalisaatiosta ja teknologiasta.[11] Myös asiakkaat kaipaavat yhä enemmän etäpalveluiden kautta tarjottavaa hoitoa tai kuntoutusta. Teknologian kehittäminen ja hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on järkevää, kunhan sen ytimessä on ihminen. Sovellusten ja teknologioiden tulee tuottaa arvoa loppukäyttäjälle, teknologia tai robotiikka ei itsessään saa olla itseisarvo. Älykkäitä ratkaisuja kehitettäessä on ensiarvoisen tärkeää, että suunnitteluun, kehittämiseen ja testaamiseen rakennetaan monialainen tiimi, jotta ratkaisut ovat eettisesti kestäviä ja asiakaslähtöisiä.

Kaiken teknologian keskellä suurimmat vaikutukset saattavat edelleenkin olla sosiaaliset innovaatiot. Nämä sosiaaliset innovaatiot eli toimintamallit, palveluiden parannusehdotukset ja uudet strategiat  ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi jäävät turhan pienelle huomiolle ja keskustelulle tämän päivän nopean digitalisoitumisen, robotiikan ja tekoälyn kehittymisen myötä. On muistettava, että ihminen on edelleen riippuvainen ihmiskontakteista ja ympäröivästä yhteisöstä voidakseen hyvin.

Innovaatiokeskittymä ratkoo sote-alan ilmiöitä

Tässä tekstissä avaamani ilmiöt osoittavat, olemme hyvin monimutkaisten ja toisiinsa verkottuvien ilmiöiden äärellä. Niitä ei ratkaista yksin. Korkeakoulut ovat yksi tärkeä lenkki haasteiden ratkomisessa sekä käytännön että tutkimuksen tasoilla. Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymä onkin nostanut edellä mainitut yhteiskunnalliset ilmiöt neljäksi toimintansa teemakärjeksi:

• Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen
• Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen
• Yrittäjyys- ja johtajuusosaamisen edistäminen ja kehittäminen
• Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut.

Metropolia Ammattikorkeakoulu pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan teemakärkien avulla maakunnallisiin, yhteiskunnallisiin ja kansainvälisiin sosiaali- ja terveysalan haasteisiin sekä kansallisilla että kansainvälisillä hankkeilla. Monialaiset hankkeet ja hankkeiden tulosten implementointi entistäkin systemaattisemmin osaksi sosiaali- ja terveysalan toimintoja mahdollistaa palvelujen ketterämmän kehittämisen.

Hankeideointia  tulee tehdä yhdessä asiakkaiden, organisaatioiden ja korkeakoulun kesken järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja kohtauttamalla kansalaisia sekä poliittisia päättäjiä. Terveyden- ja hyvinvoinnin haasteet ratkaistaan monialaisesti rohkeasti ja ketterästi kokeillen, yhtenäisenä sote-rintamana. Ei yksittäisin hankkein ja yksittäisin toimijoin, vaan hankkeet ja toimijat yhteistoiminnassa!

Innovaatiokeskittymän toiminnan keskiössä ovat ihmisten kokonaisvaltainen, yksilöllinen ja eettinen kohtaaminen, tasa-arvoisen osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen. Sitä kohti kuljemme yhdessä!

Kirjoittaja:

Minna Elomaa-Krapu on TtT ja asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymän johtaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Innovaatiokeskittymä keskittyy monialaisiin hankkeisiin, innovaatioihin sekä rakentaa yhdessä asiantuntijoiden, yritysten ja asiakkaiden kanssa monialaista hyvinvoinnin ekosysteemiä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi.

Ota rohkeasti yhteyttä ja lähde ratkomaan meidän kanssa sosiaali- ja terveysalan haasteita. if.ai1563337193lopor1563337193tem@u1563337193park-1563337193aamol1563337193e.ann1563337193im1563337193 +358 40 6374399.

Lähteet:

[1] Ten threats to global health in 2019. World Health Organization. https://www.who.int/emergencies/ten-threats-to-global-health-in-2019. (luettu 19.5.2019)

[2] Painopiste preventioon. 2017. Konsensuslauselma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. Suomen lääkäriseura Duodecim. Suomen Akatemia. https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf. (luettu 2.6.2019)

[3] Painopiste preventioon. 2017. Konsensuslauselma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. Suomen lääkäriseura Duodecim. Suomen Akatemia. https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf. (luettu 2.6.2019); Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0.; Sosiaali- ja terveysministeriö. 2019 Terveyden edistäminen. https://stm.fi/terveyden-edistaminen. (luettu 2.6.2019)

[4] Kts. esim. Pearce, C. 2011. A short introduction to promoting resilience in children. London: Jessica Kingsley Publishers; Fletcher, D., & Sarkar, M. 2013. Psychological resilience: A review and critique of definitions, concepts, and theory. European Psychologist, 18(1), 12–23; Sitra 2014. Visio Suomelle.Työpaperi 31.10.2014. https://media.sitra.fi/2017/02/23213056/Visio_Suomelle.pdf. (Luettu 2.6.2019)

[5] Mahdollisuudet Suomelle. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:1.

[6] Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0.

[7] Jakab Z. 2012. Facing future challenges for global health. World Health Organization. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/178419/RD-Pres-Facing-future-challenges-for-global-health-30-November-2012,-London,-UK-v2.pdf?ua=1. (luettu 19.5.2019)

[8] Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Osaamisella soteen hankkeen väliraportti 2019.

[9] Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0.

[10] Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0.

[11] Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Osaamisella soteen hankkeen väliraportti 2019.