Mihin asioihin opetussuunnitelmalla tai sen uudistamisella voi vaikuttaa? Onko osaamisperusteisesta opetussuunnitelmasta jotain hyötyä opettajalle? Miten opetussuunnitelma toimii korona-aikana?

Metropolia Ammattikorkeakoulu on muiden eurooppalaisten korkeakoulujen joukossa työstänyt opetussuunnitelmiaan osaamisperusteisiksi jo vuosituhannen alkuvuosista asti.  Aluksi huomiota kiinnitettiin osaamistavoitteiden kuvaamiseen; tavoitteena oli kuvata opiskelijan toimintaa ja osaamista sen sijaan, että kuvattaisiin opettajan tavoitteita opintojakson suhteen (esimerkiksi “tavoitteena on tutustua/käsitellä…” => “opiskelija osaa…”).  

Itse asiassa suomenkielinen käsite ‘opetussuunnitelma’ sopii osaamisperustaiselle opetussuunnitelmalle huonosti, sillä osaamisperusteinen opetussuunnitelma ei listaa opettajan suunnitelmia opetettavista asioista (opettajanäkökulma), vaan lähtökohtana on opiskelijan tavoitteleman ja saavuttaman osaamisen kuvaaminen (opiskelijanäkökulma). 

Opetussuunnitelmien osaamisperusteisuudessa on edetty vaiheeseen, jossa voidaan edetä muotoseikoista laadun tarkasteluun. Metropolian uusimmassa opetussuunnitelmauudistuksessa kiinnitetäänkin huomio juuri osaamisperusteisuuden laatuun. Opetussuunnitelman osaamisperusteinen laatu on opiskelijalähtöisyyttä sekä opetussuunnitelman käytettävyyttä osaamisen arvioinnissa ja tunnistamisessa. Esimerkiksi Metropolian opetussuunnitelmien laadun itsearvioinnin kriteerit pyrkivät varmistamaan, että osaamistavoitteet ovat saavutettavissa opintojakson laajuuden antamissa rajoissa, osaamistavoitteet ovat linjassa tutkinnon tavoitteiden ja arviointikriteereiden kanssa, ja että osaamistavoitteet on kuvattu siten, että opiskelijan osaaminen on arvioitavissa.

Huomio osaamisperusteisuuden hyötyihin

Osaamisperusteisen opetussuunnitelman hyöty korkeakoululle on sen joustavuus ja sovellettavuus eri tilanteisiin, oppimisympäristöihin ja työmuotoihin. Tämän mahdollistaa se, että Metropolian opetussuunnitelmassa kuvataan vain tavoitteena oleva opiskelijan osaaminen. Opetuksen ja oppimisen käytäntöön liittyvät tiedot määritellään toteutus- ja arviointisuunnitelmassa, jonka tiedot opiskelija voi lukea netistä ennen opintojaksototeutukselle ilmoittautumista. Metropoliassa opetussuunnitelma on koko tutkinnon ajan kestävä vakaa perusta, jolle opetuksen ja oppimisen ajankohtaiset käytännöt rakennetaan lukuvuosittain tai -kausittain.

Korkeakoulun lisäksi osaamisperusteisuudesta on hyötyä myös opiskelijalle ja opettajalle.  Opiskelijanäkökulmasta laaditut osaamiskuvaukset: 

• asettavat tavoitteen: millaista osaamista on tavoiteltava,
• kertovat mitä opintojaksolta voi odottaa saavansa,
• mahdollistavat opiskelijan osaamisen itsearvioinnin: oman osaamisen vertaaminen osaamistavoitteisiin ja oman osaamisen tasoon,
• mahdollistavat oman osaamisen tunnistamisen ja mahdollisen hyväksilukuprosessin käynnistämisen ja opintojen henkilökohtaistamisen, 
• mahdollistavat oman osaamisen sanoittamisen esimerkiksi työnhakutilanteissa.

Opettajaa osaamisperusteiset osaamiskuvaukset:

• auttavat tunnistamaan osaamista työmuodoista ja oppimisympäristöistä riippumatta,
• antavat pedagogisen vapauden suunnitella opetusta ja oppimista eri oppimisympäristöissä ja työmuodoin,
• arvioimaan osaamisen eri tasoja.

Osaamisperusteisuuden tärkeys jatkuvalle oppimiselle on tunnistettu jo ammattikorkeakoulun pedagogisessa keskustelussa sekä yrityselämässä. Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Asko Karjalainen esittää (AMK-lehti 1/2019) ammatillisessa koulutuksessa toteutettavaa vahvaa osaamisperusteisuutta myös korkeakouluille. Helsingin seudun kauppakamarin asiantuntija Riikka Vataja kiteyttää omassa verkkokirjoituksessaan Osaamisperusteisuus jatkuvan oppimisen ytimenä: “Osaamisperusteisuuden täytäntöönpano on jatkuvan oppimisen mahdollistamista parhaimmillaan”.

Vahva osaamisperusteisuus näkyy käytännön opetuksen ja oppimisen toiminnassa lähtötaso-osaamisen huomioimisena ja yksilöllisenä ohjauksena. Oman osaamisen arviointikyky ja osaamistarpeiden tunnistaminen yhdistettynä vahvan osaamisperusteisuuden mukaiseen yksilölliseen ohjaukseen mahdollistavat jatkuvan oppimisen. Käytännössä tämä ajatus toteutuu jo ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutuksessa.

Opetussuunnitelma on käsitteenä monitulkintainen

Edellä kirjoitin ’Metropolian opetussuunnitelmasta’. Eikö riitä, että puhuu vain opetussuunnitelmasta? Ei riitä, sillä opetussuunnitelmasta käytävää keskustelua hämmentää korkeakoulukentällä ’opetussuunnitelma’-käsitteelle annetut erilaiset merkitykset. 

Opetussuunnitelma (AMK) = Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelma, joka sisältää opiskelijalähtöiset osaamistavoitteet, sisällöt, esitietovaatimukset sekä arviointikriteerit opiskelijan osaamisina kuvattuna. Opetussuunnitelma (AMK) ei sisällä työmuotojen, oppimisympäristön tai arvioinnin perusteiden määrittelyä, jotka kuvataan opinnon toteutus- ja arviointisuunnitelmassa.

Kansainvälisissä yhteyksissä ja yliopistomaailmassa opetussuunnitelma-käsite saattaa sisältää osaamistavoitteiden lisäksi muun muassa tietoa opetuksen ja oppimisen toteuttamis- ja arviointimenetelmistä. Metropoliassa kaikki opetuksen ja oppimisen käytännön järjestelyt, kuten oppimisympäristöt, oppimateriaalit, työmuodot (opetusmetodit), vaihtoehtoiset suoritustavat, arvioinnin periaatteet ja menetelmät, arviointiasteikko (hyväksytty/hylätty tai numeroarviointi) ja arvosanan muodostuminen, kuuluvat toteutus- ja arviointisuunnitelmaan, eivät opetussuunnitelmaan.  

Metropoliassa opettajan tai opettajatiimin suunnittelemia työmuotoja ja arvioinnin periaatteita ei “valeta sementtiin” opetussuunnitelmassa, vaan ne dokumentoidaan opiskelijoiden nähtäväksi vasta toteutus- ja arviointisuunnitelmaan ennen opintojakson toteutumista. 

Opetussuunnitelma-käsitteen eri merkitykset kansainvälisissä yhteyksissä ja yliopistoympäristössä sekä ammattikorkeakoulussa on hyvä pitää mielessä, jos tutkii tarkemmin tämän blogikirjoituksen lähdeluettelon materiaaleja. Myös niissä ilmenee kahtalainen käsitys opetussuunnitelmasta; yliopistoympäristössä osaamisperusteiselta opetussuunnitelmalta odotetaan osaamistavoitteiden kuvaamisen lisäksi suoritusmuotojen ja arviointimenetelmien kuvaamista (esimerkiksi lähteessä Osaamisperustaisuudesta tekoihin – Esimerkkejä hyvistä käytännöistä, työkaluista ja muuta ajattelemisen aihetta ). Metropolian opetussuunnitelma keskittyy opiskelijalähtöiseen osaamistavoitteiden kuvaamiseen, mikä mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen riippumatta siitä, miten tai missä osaaminen on hankittu.

Jos keskustelussa ei tiedosteta opetussuunnitelma-käsitteen eri käyttötapoja korkeakoulussa, käsitykset siitä, mihin opetussuunnitelmalla ja sen uudistamisella voidaan vaikuttaa, saattavat johtaa ristiriitaisiin odotuksiin. Esimerkiksi ammattikorkeakouluympäristössä opetussuunnitelmauudistus ei automaattisesti uudista toimintakulttuuria tai pedagogisia käytäntöjä.

Mihin opetussuunnitelmauudistus sitten voi vaikuttaa? Korkeakoulun yhteiset kriteerit täyttävä opetussuunnitelma voi, esimerkiksi Metropoliassa 

• asettaa tavoitteen kaikille yhteiselle alasta riippumattomalle ajankohtaiselle osaamiselle, 
• tukea korkeakoulun profiilia yhteiskunnan haasteisiin vastaavana koulutuksen ja osaamisen tarjoajana, ja 
• osaamisperusteisella laadulla tukea opiskelijalähtöisiä prosesseja opetuksessa ja oppimisessa sekä osaamisen tunnistamisessa.

Opetussuunnitelman happotesti

Keväällä 2020 ja lukuvuonna 2020-2021, koronapandemian rajoittaessa lähikontakteja, opetuksen ja oppimisen käytännön järjestelyt haastavat korkeakoulua, opiskelijoita ja opettajia. Opetussuunnitelman käytettävyyttä yllättävässä tilanteessa koetellaan; miten opetussuunnitelmassa asetetut osaamistavoitteet ovat saavutettavissa etä- tai hybridioppimisessa, “uudessa normaalissa”? Tämä on opetussuunnitelman happotesti. 

Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman keskittyminen toteuttamistavasta ja oppimisympäristöstä riippumattomiin osaamistavoitteisiin ja osaamisen avulla kuvattuihin arviointikriteereihin, tekee opetussuunnitelmasta haasteista huolimatta joustavan. Opiskelijalähtöisen osaamisperusteisen opetussuunnitelman osaamistavoitteita ei ole sidottu luokkahuoneeseen tai luentosaliin, eivätkä arviointikriteerit ota kantaa siihen, millaisilla tehtävillä, välineillä tai läsnäololla osaaminen osoitetaan.

Silloin kun oppiminen ja opetus eivät ole sidottuja autenttiseen työympäristöön tai fyysiseen simulaatioympäristöön, osaamisperusteinen opetussuunnitelma (AMK) antaa opettajalle vapauden suunnitella toteutuksen ja arvioinnin parhaalla mahdollisella tavalla myös erityistilanteessa.

Osaamisperusteiselle opetussuunnitelmalle ja etenkin arviointikriteereille, vallitseva pandemiatilanne on eräänlainen happotesti. Kun opetuksen ja oppimisen käytännön toteutus ja arviointi joudutaan suunnittelemaan lähikontakteja minimoiden, opetussuunnitelman osaamistavoitteiden kanssa linjassa olevien arviointikriteereiden tulee päteä myös etäoppimisessa. Mikäli arviointikriteereiden toteuttaminen näyttää etäoppimisessa hankalalta, tulisi tarkastella kriittisesti, onko opetussuunnitelman arviointikriteereihin eksynyt elementtejä, jotka ammattikorkeakoulussa kuuluisivatkin toteutus- ja arviointisuunnitelman puolelle.

Tulevaisuudessa hyvä ohje osaamisperusteisen opetussuunnitelman kirjoittamiselle voisikin olla: kuvittele tilanne, että et voi tietää, kuinka opetus ja oppiminen järjestetään. Kirjoita tutkinnon osaamistavoitteet siten, että ne voidaan saavuttaa eri tilanteissa opintopisteiden määräämän kuormittavuuden rajoissa. (Huomaa, että opintopisteet kuvaavat opiskelijan työkuormaa. Opettajan työmäärästä sovitaan työaikasuunnittelussa, ei opetussuunnitelmassa!)

Kaikkia opetuksen ja oppimisen haasteita osaamisperusteinen opetussuunnitelma ei voi ratkaista, mutta parhaimmillaan se antaa opettajalle pedagogisen vapauden suunnitella toteutus ja arviointi siten, että osaamistavoitteisiin voidaan päästä myös pandemia-aikana.

Lähteet

Karjalainen, A. (toim.) 2018. Osaamisen opettaja. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 56. Hakupäivä 1.9.2020. 

Kullaslahti, J., Nisula L. & Mäntylä R. 2014. Osaamisperustaisuus opetussuunnitelmassa. Teoksessa Osaamisperustaisuudesta tekoihin, toim. Jaana Kullaslahti & Anu Yli-Kauppila. Turun yliopiston Brahea-keskuksen julkaisuja 3. Painosalama Oy, Turku. (PDF)

Moon, Jenny 2007. Linking levels, learning outcomes and assessment criteria – EHEA version. (PDF). Hakupäivä 1.9.2020.

Näin asennat oppimistavoitteet opetussuunnitelmaasi. Laaja oppimäärä. W5W2-hankkeen laatima opas 7.1.2009. Oulu: Oulun yliopisto. (PDF)

Osaamisperustaisuudesta tekoihin – Esimerkkejä hyvistä käytännöistä, työkaluista ja muuta ajattelemisen aihetta (PDF). Hakupäivä 1.9.2020.

Saranpää, M. 2012. Arvostan osaamista, arvioin osaamisia: Kriteerien kriteerit. Teoksessa Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2, toim. Hannu Kotila & Kimmo Mäki. Edita.

Users’ Guide, E. C. T. S. 2015. Luxembourg: Publications Office of the European Union. European Union.

Tv-sarjan Kohtuuttomuuksia ensimmäisessä jaksossa Ystäviä ja vaikutusvaltaa pohditaan, miten työntekijät saadaan tekemään parempaa tulosta. Assistentti Kirsi ehdottaa kaikkien piiskausehdotusten lomassa viattomasti, että ”voishan sitä niinku kokeilla palkitsemalla, …”. Ehdotus sivuutetaan naurettavan lapsellisena.

No, kyseessähän on tietenkin komedia ja tarkoitus kääntää asioita päälaelleen. Emme ehkä kuitenkaan pitäisi tätä humoristisena, jollei reaktio sisältäisi hitusen asenteisiimme liittyvää totuutta.

Tuloksellisen ja toivottavan toiminnan palkitseminen kannustavalla palautteella liitetään usein lasten ja nuorten kasvatukseen ja koulutukseen. Viime aikoina asiaa on käsitelty mediassa jonkin verran juuri lasten ja nuorten näkökulmasta, kuten Anne Perkiö kirjoittaa edellisessä Hiiltä ja timanttia -blogikirjoituksessaan viitaten Hesarissa 3.3.2016 julkaistuun artikkeliin.

Ehkä median seulan läpäisseet aiheet kertovat muutoksen tuulista asenteissamme ja uusista tavoiteltavista toimintamalleista. Palautteeseen liittyvä toimintakulttuuri näyttäisi olevan muuttumassa.

Miten annamme ja vastaanotamme palautetta, kertoo vallitsevasta toimintakulttuurista eli arvoistamme, tavoitteistamme ja uskomuksistamme, joihin toimintamme perustuu. Kun ajattelu, asenteet ja arvot, alkavat muuttua, muutos näkyy ennen pitkää myös toiminnassa.

Vuosi sitten törmäsin häkellyttävän kannustavaan opetukseen Metropolian musiikin tutkinto-ohjelman opetusharjoittelussa, jossa toimin oppilaan roolissa – siis konkreettisesti oppilaana, jota musiikkipedagogi-opiskelijat opettivat. Opetusharjoittelua ohjasi opettaja, jonka pedagogisen ajattelun keskiössä näytti olevan oppijan minäpystyvyysuskomuksen tukeminen ja positiivinen asenne.

Kaikesta aiemmasta saamastani hyvästä opetuksesta huolimatta olo oli kuin ulkomailla – tarkoitan tyyliin: lempeät tuulet puhaltaa ja aurinko paistaa. Että voiko tällaista olla? Minustahan alkoi tuntua, että osaan jotakin!

Kannustava palaute houkutteli minut ottamaan osaamisloikan, jonka ansiosta pääsin soittoharrastuksessani tavoittelemalleni tasolle. Kymmenen vuoden opiskelun jälkeen suoritin soittimen kurssisuorituksen, joka tasoitti tien harrastajaorkesteriin. Nyt soitan unelmaani kahlaten soittajakollegoiden kanssa orkesterikirjallisuuden haasteellisia kulmakiviä.

Tavoite saavutettu ja edessä uudet oppimisseikkailut.

Ensimmäisen blogikirjoitukseni myötä toivotan kaikille lukijoille oppimisen aurinkoa ja kannustavan palautteen myötätuulta.