Tv-sarjan Kohtuuttomuuksia ensimmäisessä jaksossa Ystäviä ja vaikutusvaltaa pohditaan, miten työntekijät saadaan tekemään parempaa tulosta. Assistentti Kirsi ehdottaa kaikkien piiskausehdotusten lomassa viattomasti, että ”voishan sitä niinku kokeilla palkitsemalla, …”. Ehdotus sivuutetaan naurettavan lapsellisena.
No, kyseessähän on tietenkin komedia ja tarkoitus kääntää asioita päälaelleen. Emme ehkä kuitenkaan pitäisi tätä humoristisena, jollei reaktio sisältäisi hitusen asenteisiimme liittyvää totuutta.
Tuloksellisen ja toivottavan toiminnan palkitseminen kannustavalla palautteella liitetään usein lasten ja nuorten kasvatukseen ja koulutukseen. Viime aikoina asiaa on käsitelty mediassa jonkin verran juuri lasten ja nuorten näkökulmasta, kuten Anne Perkiö kirjoittaa edellisessä Hiiltä ja timanttia -blogikirjoituksessaan viitaten Hesarissa 3.3.2016 julkaistuun artikkeliin.
Ehkä median seulan läpäisseet aiheet kertovat muutoksen tuulista asenteissamme ja uusista tavoiteltavista toimintamalleista. Palautteeseen liittyvä toimintakulttuuri näyttäisi olevan muuttumassa.
Miten annamme ja vastaanotamme palautetta, kertoo vallitsevasta toimintakulttuurista eli arvoistamme, tavoitteistamme ja uskomuksistamme, joihin toimintamme perustuu. Kun ajattelu, asenteet ja arvot, alkavat muuttua, muutos näkyy ennen pitkää myös toiminnassa.
Vuosi sitten törmäsin häkellyttävän kannustavaan opetukseen Metropolian musiikin tutkinto-ohjelman opetusharjoittelussa, jossa toimin oppilaan roolissa – siis konkreettisesti oppilaana, jota musiikkipedagogi-opiskelijat opettivat. Opetusharjoittelua ohjasi opettaja, jonka pedagogisen ajattelun keskiössä näytti olevan oppijan minäpystyvyysuskomuksen tukeminen ja positiivinen asenne.
Kaikesta aiemmasta saamastani hyvästä opetuksesta huolimatta olo oli kuin ulkomailla – tarkoitan tyyliin: lempeät tuulet puhaltaa ja aurinko paistaa. Että voiko tällaista olla? Minustahan alkoi tuntua, että osaan jotakin!
Kannustava palaute houkutteli minut ottamaan osaamisloikan, jonka ansiosta pääsin soittoharrastuksessani tavoittelemalleni tasolle. Kymmenen vuoden opiskelun jälkeen suoritin soittimen kurssisuorituksen, joka tasoitti tien harrastajaorkesteriin. Nyt soitan unelmaani kahlaten soittajakollegoiden kanssa orkesterikirjallisuuden haasteellisia kulmakiviä.
Tavoite saavutettu ja edessä uudet oppimisseikkailut.
Ensimmäisen blogikirjoitukseni myötä toivotan kaikille lukijoille oppimisen aurinkoa ja kannustavan palautteen myötätuulta.
