Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: kielenopetus

Kielilinjaukset tekevät kielen oppimisen ja kielivalinnat näkyviksi – Kielibuustia 5/5
14.6.2023
Eveliina Korpela, Hanna Aho ja Eevamaija Iso-Heiniemi

Kielilinjauksissa otetaan kantaa siihen, miten organisaatio suhtautuu kielenoppimiseen, monikielisyyteen ja eri kielten rinnakkaiseen käyttöön. Kielitietoisessa korkeakoulussa kielelliset linjaukset tuovat esiin sen, että korkeakoulu on tietoinen kielitaidon ja kielen merkityksestä oppimisessa ja ottaa huomioon eri ihmisten kielitaidot sekä kielenkäyttöön ja kielenoppimiseen liittyvät toiveet ja tarpeet.  Kielitietoinen korkeakoulu avaa oviaan myös sellaisille kansainvälisille opiskelijoille ja henkilöstölle, joilla ei ole opintojen tai työsuhteen alkaessa riittävää suomen kielen taitoa. Opetus- tai työkieltä ei ole tarkoitus vaihtaa kokonaan englantiin, vaan korkeakoulussa huolehditaan siitä, että kansainvälinen opiskelija ottaa suomen kielen haltuun opintojensa aikana ja työntekijä työn tekemisen lomassa ja työyhteisön sosiaalisissa tilanteissa.  Usein englanninkielisten tutkintojen ja englanninkielisten työpaikkojen olemassaoloa Suomessa perustellaan sillä, että halutaan lisätä monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja inklusiivisuutta. Monilla aloilla opiskelijat kuitenkin valmistuvat töihin, joissa suomen kielen taito on välttämätön. (Vrt. Kotilainen ym. 2022.) Suomen kielen osaaminen on tärkeää myös siksi, sen on todettu olevan keskeinen asia Suomessa viihtymiselle (esim. Välimäki ym. 2023). It's also worth remembering that many jobs in Finland require at least a basic knowledge of Finnish, although the actual work can be done in English. Finnish language skills have an impact on the integration and experience of inclusion of those working and studying in English: people living in Finland encounter Finnish language everywhere, and it can be hard if you don't know the language at all. In these situations, the language guidelines play an important role: they can help ensure that those studying in English also learn Finnish and find employment in Finland. Useiden yliopistojen kielelliset linjaukset kaipaavat uudistuksia Organisaatioiden kielilinjaukset puhuttavat myös valtakunnallisesti. Esimerkiksi suomen ja ruotsin kielen asemaa suomalaisissa yliopistoissa selvitettiin keväällä 2023 tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen aloitteesta. Yliopistojen kieliratkaisut eivät sovi ammattikorkeakouluille kovin hyviksi esikuviksi, sillä selvityksen mukaan monissa yliopistojen maisteriohjelmissa oli ilmoitettu ohjelman kieleksi suomi tai ruotsi, mutta käytännössä suuri osa opetuksesta toteutui vain englannin kielellä. (Saarikivi & Koskinen, 2023.)  Vaikka monilla yliopistoilla on kielistrategia, niiden strategioissa korostetaan kansainvälisyyttä ja pyrkimystä luoda kansainvälistä huippututkimusta - valitettavan usein se tehdään suomen ja ruotsin kielen kustannuksella. (Saarikivi & Koskinen, 2023.) Esimerkiksi Helsingin yliopiston kieliperiaatteet sisältävät oletuksen, että kaikki osaavat englantia, mutta eivät välttämättä suomea: “Lähtökohtana on, että suomenkieliset ymmärtävät ruotsia ja ruotsinkieliset suomea ja kaikki englantia, vaikka eivät aina puhukaan ko. kieliä sujuvasti. Monissa tilanteissa voidaan käyttää näitä kieliä rinnakkain.” (Helsingin yliopiston kieliperiaatteet 2014.)  Toistaiseksi yliopistojen kielilinjauksissa ei oteta selvästi kantaa siihen, miten yliopistoissa tuetaan kansainvälisen henkilöstön suomen kielen taitoa. Kielibuusti-hankkeen myötä yliopistoissa kehitetään myös kotimaisten kielten opetusta niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin.  Ammattikorkeakouluissa suomen kielen tukea ja suomen kielen oppimista on yleensä helpompi edistää kuin yliopistoissa, sillä opiskelijoilla on usein mahdollisuus tehdä työharjoittelujaksoja suomenkielisissä ympäristöissä. Lisäksi opinnäytteiden tavoitteena on kehittää lähialueen työelämää, minkä vuoksi englanninkielisissäkin tutkinnoissa opinnäytetöiden yhteistyökumppanit löytyvät usein Suomesta.  Kansainvälisten opiskelijoiden haasteet nykytilanteessa Tällä hetkellä monella englanninkielisestä tutkinto-ohjelmasta valmistuneella kansainvälisellä osaajalla on usein kolme vaihtoehtoa:  Hän löytää Suomesta työpaikan, jossa ei vaadita suomen kielen taitoa. Haaste: Hän törmää englanninkielisen kuplansa ulkopuolella suomen kieleen tavan takaa, ja voi kokea ulkopuolisuutta. Integroituminen Suomeen ja sitoutuminen työpaikkaan voi jäädä heikoksi ilman suomen kielen taitoa, vaikka työkielenä onkin englanti. Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, mutta pääsee TE-toimiston järjestämään kotoutumiskoulutukseen. Haaste: Valmistuneen työhön pääsy viivästyy, eikä alkuvaiheen maahanmuuttajille suunnattu koto-koulutus ole jo vuosia Suomessa asuneelle paras paikka oppia suomea. Kotoutumiskoulutuksessa ei myöskään opi oman alan ammattikieltä.  Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, koska ei osaa riittävästi suomen kieltä, ja palaa kotimaahansa tai muuttaa muualle ulkomaille töihin. Haaste: Pettymys voi olla suuri niin valmistuneelle itselleen kuin ammattikorkeakoulullekin. Suomi menettää kouluttamansa kansainvälisen osaajan, eikä Suomen työvoimapula helpotu. Tilanne on siis nykyisellään kestämätön, ja siihen tarvitaan muutos.  Kielilinjauksissa olisikin tärkeä tuoda esiin, että ammattikorkeakoulu tukee kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittymistä ja samalla myös velvoittaa opiskelijoita hankkimaan opintojensa aikana työelämässä vaadittavan suomen kielen taidon.  Organisaation kielivalinnat vaikuttavat kaikkeen Jokaisen yrityksen ja organisaation olisi hyvä tukea kansainvälisen henkilöstönsä suomen kielen oppimista. Kansainvälisten työntekijöiden rekrytoinnissa kilpailuvalttina voisi toimia se, että yritys tarjoaa henkilöstölleen suunnitelmallisen kielipolun, suomen kielen kursseja ja kielitukea. (Ks. myös Kotilainen ym. 2022.) Vaikka suomen kielen oppiminen on kotoutumisen näkökulmasta keskeistä, korkeakoulujen kielilinjauksissa on huomioitava myös se, miten tuetaan henkilökunnan englannin kielen oppimista.  Esimerkiksi Metropoliassa on herätty siihen, että työryhmät toimivat usein yksikielisesti, joko englanniksi tai suomeksi. Seurauksena on, että Metropolian kansainvälisen henkilöstön työtehtävät ovat rajattuja. Toisaalta jotkut suomen kieltä puhuvat eivät uskalla lähteä englanninkielisiin työryhmiin, koska arastelevat englannin puhumista ja tuntevat häpeää esimerkiksi ääntämisensä tai kielitaitonsa takia.  Ongelmallista on sekin, ettei kaikista dokumenteista ole saatavilla englanninkielisiä versioita, vaikka niille olisi tarvetta. Käännösohjelmia ei uskalleta käyttää, vaikka joissakin tilanteissa konekäännös riittäisi. Toisaalta aina ei tunnisteta, millaisissa tilanteissa tarvitaan laadukas käännös, joka ottaa huomioon kielen variaatiot ja tunnistaa tiedonalan kielen ja käsitteet.  Joustava kielen käyttö antaa oppimisen ja osallistumisen mahdollisuuksia kaikille: työryhmät voivat toimia kaksikielisesti, ja esimerkiksi opetukseen osallistuminen suomeksi voi tarkoittaa sitä, että opettaja antaa englanninkielisen palautteen suomenkielisestä tehtävästä tai tekee suomenkielisiä dioja, vaikka pitäisi luentonsa englanniksi.  Rinnakkaiskieliset käytänteet edistävät luovuutta Jos yritys toimii Suomessa pelkästään englannin kielellä, yrityksen kieli saattaa yksinkertaistua liikaa (Nurmi & Koroma 2019). Samoin voi käydä englanninkielisissä tutkinnoissa, jos pidämme tiukasti kiinni yksikielisyyden vaatimuksesta. Ihanteellisessa tilanteessa kaikki osallistujat ymmärtävät suomea ja englantia, ja voivat valita, kumpaa kieltä itse käyttävät. Alussa ymmärtämistä täytyy tietenkin varmistaa useammin, mutta vähitellen kaikkien osallistujien kielitaito kehittyy tällaisissa monikielisissä kohtaamisissa.  Myös englanninkielisissä tutkinnoissa voi tarjoutua tilanteita, joissa osallistujat voivat toimia rinnakkaiskielisesti, ja käyttää suomea ja englantia. Metropoliassa esimerkiksi johdon tiedotustilaisuudet pidetään nykyään kaksikielisesti, kieltä lennossa vaihtaen. Rinnakkaiskielisyys vahvistaa kansainvälisten osaajien suomen kielen taitoa, etenkin ammatillisen ja tiedonalaan liittyvän kielen taitoa, ja antaisi suomenkielisillekin opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää välillä vahvinta kieltään. Esimerkiksi tilanteissa, joissa ideoidaan uutta tai innovoidaan tuoreita työskentelytapoja, voivat kaikki hyötyä itselleen vahvimman kielen käyttämisestä tai ainakin siitä, että voivat turvautua sen käyttämiseen. (Nurmi & Koroma 2019; Kielibuustia 4.) Opiskelijoita ja henkilökuntaa tulisi kannustaa inklusiiviseen kielenkäyttöön eli vuorovaikutukseen, johon kaikki voivat osallistua, vaikka eivät osaisikaan vuorovaikutuksessa käytettäviä kieliä täydellisesti. On tärkeää kunnioittaa osallistujien erilaisuutta, erilaisia puhetyylejä ja kielitaitoja. Vaikka organisaatiossa olisikin virallisena kielenä suomi, kielilinjauksissa voidaan tehdä näkyväksi myös muita organisaatiossa puhuttuja kieliä. Kielilinjaukset tukevat työhön ja opintoihin sitoutumista mutta myös kokonaisvaltaisempaa integroitumista korkeakouluyhteisöön ja Suomeen. Muutos kielikäytänteissä ei tapahdu hetkessä Monikielisten toimintatapojen luominen (ks. Kielibuustia 4) ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii suunnittelua ja yhteistyötä. Tarvitaan yhteisiä keskusteluja siitä, millaisia kieliä työssä ja eri yksiköissä käytetään, miten eri tilanteissa voidaan toimia niin, että kaikkien kielitaito voitaisiin ottaa huomioon ja miten kielenoppimista voitaisiin tukea työyhteisön arjessa.  Työntekijälle täytyy antaa lupa oppia suomen kieltä työaikana. Samalla vahvistetaan sitä ajatusta, ettei suomen kielen osaaminen ennen työn aloittamista ole välttämättömyys. Rekrytoidessa kielen osaamista tärkeämpää on hakijan halu ja motivaatio oppia kieltä. Työyhteisölle laadittujen kielilinjausten avulla voidaan myös kannustaa työtiimejä pohtimaan kielivalintojaan, vuorovaikutustaan ja kielenkäyttötapojaan monipuolisesti. Kielilinjausten avulla halutaan tehdä näkyväksi työyhteisön kielellistä todellisuutta ja työntekijöiden toiveita ja kokemuksia kielenkäytöstä ja kielivalinnoista. (Lehtimaja ym. tulossa.)  Making language guidelines for the organisation does not guarantee that the ideas will be put into practice. However, guidelines provide a good basis for building and maintaining new and flexible communication practices. Metropolia UAS has different departments and teams, and the same solutions will not work everywhere. However, each unit should consider the following issues on the basis of the future language guidelines: Mitä kieliä meillä osataan? Miten huomioimme kielet viestinnässä? Mitä kieliä asiakkaamme, opiskelijamme ja sidosryhmämme käyttävät? Miten huomioimme kielet viestinnässä ja markkinoinnissa? Miten suhtaudumme työssä ja opinnoissa kielten rinnakkaiseen käyttöön? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta kaikki tulisivat huomioiduksi? Miten suhtaudumme kielenoppimiseen työpaikalla, työharjoitteluissa ja oman alan opinnoissa? Miten tuemme kielenoppimista kielikurssien ulkopuolella? Miten kannustamme kielenoppimiseen? Entä miten suhtaudumme virheisiin ja erehdyksiin? Millaisiin arvoihin haluamme sitoutua? Haluammeko tukea monimuotoisuutta ja inkluusiota? Haluammeko vahvistaa osallisuuden kokemusta?  A culture that supports language learning contributes to the emergence of a learning-friendly culture in general. This, in turn, influences well-being and the experience of inclusion for all.  Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Tämä on Kielibuustia-sarjan viides ja viimeinen osa. Sarja tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Kielibuustia 1/5 käsittelee kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle, Kielibuustia 2/5 esittelee kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena, Kielibuustia 3/5 kertoo kielituetusta työharjoittelusta ja Kielibuustia 4/5 käsittelee monikielisiä käytänteitä opinnoissa ja työssä. Lähteet Asikainen-Kunnari, Tanja & Heikkilä, Krista & Komppa, Johanna 2021: Korkeakoulujen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja kansainväliselle henkilökunnalle tarjottava kotimaisten kielten opiskelun tuki - opintohallinnon näkökulma. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 13 (2). Helsingin yliopiston kieliperiaatteet. 2014. Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Lehtimaja, Inkeri 2022. Monikielinen työpaikka – tehokkuuden, vaivattomuuden vai kielenoppimisen ehdoilla? Kielikello 1/2022. Lehtimaja, Inkeri & Komppa, Johanna 2023. Millainen on kielitietoinen työyhteisö? Kielibuusti. Luettu 2.6.2023. Lehtimaja, Inkeri & Korpela, Eveliina & Komppa, Johanna & Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla (tulossa). Monikielisen työyhteisön opas. Helsinki: Alma Talent. Lehtimaja, Inkeri 2017. Korkeakoulutetun maahanmuuttajan oikeus oppia suomea. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 8 (5). Nurmi, Niina & Koroma, Johanna 2020. The emotional benefits and performance costs of building a psychologically safe language climate in MNCs. Journal of World Business (55) 4. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet (pdf). E2 Tutkimus ja Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportti. Luettu 2.6.2023. Aalto-yliopiston kielelliset linjaukset. Julkaistu: 20.4.2019. Päivitetty: 8.2.2022. Saarikivi, Janne & Koskinen, Jani 2023. Selvitys yliopistojen kielivalinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys.

Lue lisää

Kielituettu työharjoittelu on kielenoppimisen momentum – Kielibuustia 3/5
1.2.2023
Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho

Englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskeleville työharjoittelut tarjoavat usein ainoan mahdollisuuden päästä näkemään, kuulemaan ja kokemaan, millaista on ammattikieli ja ammatillinen vuorovaikutus suomenkielisessä ympäristössä. Koska ammattikielen osaaminen vaatii usein vahvaa kielitaitoa, erityissanaston hallintaa ja ammatillisten viestintäkäytänteiden osaamista (Komppa ym. 2014), on kansainvälisillä opiskelijoilla usein kiusaus valita englanninkielinen harjoittelupaikka, jos se vain on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ole tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto – ainakaan, jos opiskelija haluaisi valmistuttuaan työllistyä Suomeen. Tässä blogitekstissä käsittelemme kansainvälisen opiskelijan työharjoittelua ja työyhteisön roolia kielenoppimisessa. Lähtökohtanamme on, että opiskelija tarvitsee kielenoppimiseen työyhteisön tuen. Kerromme, mitä tarkoitetaan kielenoppijan ja työyhteisön välisellä kielisopimuksella, millaista tukea kielimentori voi antaa sekä mitä tarkoitetaan kielituetulla työharjoittelulla. Opiskelija tarvitsee työyhteisön tukea Suomen kielen oppiminen ei ole vain yksilön vastuulla. Koska kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa, kieltä opitaan parhaiten vuorovaikutuksessa toisten kielenpuhujien kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toteutettava kielituettu harjoittelumalli korostaa työyhteisön roolia kansainvälisen opiskelijan kielenoppimisen tukijana. Kielituettu työharjoittelu vaatii suunnittelua ja ennakointia, jotta kielitaidoltaan eritasoiset opiskelijat hyötyisivät työharjoittelusta ja oppisivat kieltä tehokkaasti. Metropolian englanninkielisessä sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa harjoittelut on nimetty työ- ja kieliharjoitteluksi (Work Placement and Language Internship), mikä rohkaisee kansainvälisiä opiskelijoita valitsemaan suomenkielisen harjoittelun ja oppimaan kieltä harjoittelun yhteydessä. On tärkeää, että harjoitteluiden toteutussuunnitelmiin kirjataan kielitaitotavoitteet opiskelijan oman kielitaitotason mukaan. Pelkkä tavoitteiden kirjaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan työyhteisön täytyy tietää, mitä opiskelijalta voi vaatia, jotta epärealistiset odotukset eivät lannista opiskelijaa tarjota opiskelijalle oikea-aikaista tukea ja kielitietoista ohjausta luoda opiskelijalle mahdollisuus toiminnan reflektointiin kielimentorin, kielitietoisen ohjaajan ja S2-opettajan tuella. Kielisopimus kirkastaa tavoitteita Kielisopimuksen tekeminen harjoittelupaikan kanssa auttaa tiedostamaan ja sanallistamaan kielitaitoon ja kielenoppimiseen liittyviä asioita käytännön tasolla. Kielisopimuksessa ohjaaja, työharjoittelupaikan edustaja ja opiskelija neuvottelevat yhdessä, millaisia viestintätilanteita opiskelija ottaa haltuunsa harjoittelun aikana. Samalla sopimus kirkastaa sitä, millaista kieltä opiskelija tarvitsee, millaisissa vuorovaikutustilanteissa hänen täytyy osata puhua suomea ja millaisista fraaseista ja ilmauksista on hyötyä. Sopimusta voidaan tarkentaa harjoittelun edetessä. Kielisopimuksen tekemisessä auttaa harjoittelua varten laadittu opetussuunnitelmakuvaus, jossa määritellään harjoittelun kielitaitotavoitteet opiskelijan kielitaitotason mukaan (ks. kielitaitotavoite-nosto myöhemmin tässä tekstissä). Tärkeää on, että kielitaitotavoitteet määritellään myös suomea ensikielenä puhuville. (Ks. myös Kielisopimus-video 2022.) Kielimentori tukee käytännön tilanteissa Hyväksi havaittu keino on lähettää opiskelijat harjoitteluihin pareittain (ns. tandem-malli) niin, että kielenoppija saa harjoitteluparikseen ja kielimentorikseen suomen kieltä osaavan opiskelijan (ks. esim. Export Expert -hanke 2022). Kielimentorin tuplarooli tulee kuitenkin huomioida harjoittelun aikana ja sitä ennen tarjoamalla tukea ja koulutusta kielimentorille. Metropolian englanninkielisessä sosionomikoulutuksessa kielimentorillekin on laadittu kielitavoitteet. Jokainen kielimentoriksi ryhtyvä suomea erinomaisesti osaava sosiaalialan opiskelija suorittaa ennen ensimmäistä harjoittelua kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen opintojakson. Opintojakson aikana opiskelija saa työkaluja siihen, miten tukea suomen kielen oppimista työssä ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia monikielisen työyhteisön viestinnässä voi olla. Lisäksi opiskelija tutustuu selkokieleen ja selkokieliseen ohjaukseen. Kielimentori tietää, mitkä asiat kielessä voivat olla oppijalle haastavia, miten puhua selkeästi ja rauhallisesti, miten varmistaa ymmärrys ja miten huolehtia siitä, että kielenoppija ei jää kielen takia ulkopuolelle. Samalla opiskelijasta kasvaa kielitietoinen työntekijä, joka osaa myöhemmin työssään toimia kielitietoisesti uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja opiskelijoiden ohjaamisessa. Pariharjoittelu korostaa sitä, miten kielenoppiminen on aina sosiaalista toimintaa. Harjoittelussa tuetaan kielenoppimista oikeaan aikaan, heti niissä tilanteissa, joissa opiskelija tarvitsee kieltä. Samalla lisätään kielenoppijan motivaatiota oppia ja ottaa kieli käyttöön. Usein ajatellaan, että ammattikieltä voi oppia vasta, kun osaa hyvin kielen perusteet (B1-taso, EVK 2018). Kieliharjoittelumalliin laaditut kielenoppimistavoitteet tuovat esiin, että myös A1-tason puhuja voi oppia työpaikan viestintää ja ammattikieltä tarkkailijan roolissa, vaikka ei vielä pystyisikään osallistumaan täysipainoisesti vuorovaikutukseen. A1-tasolle laadituissa kielitaitotavoitteissa otetaan huomioon se, että kieli on myös kehollista ja materiaalista. Kieli ei siis ole vain pelkkiä sanoja, vaan vuorovaikutuksessa ja viestinnässä voi hyödyntää ympäristöä, huonekaluja, esineitä ja kuvia. Lisäksi kehonkieli, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä keinoja viestin perille saattamisessa. “Opiskelija tutustuu tarkkailijan roolissa työharjoittelupaikan viestintäympäristöön ja viestintätilanteisiin. Hän tunnistaa ammattilaisen erilaisia viestintärooleja ja viestinnän tavoitteita eri tilanteissa. Hän harjaantuu tulkitsemaan suullisia viestintätilanteita kielenulkoisten vihjeiden (esim. äänensävy, eleet, ilmeet, kehonkieli, puheenvuorojen pituus, osallistujat, viestintäympäristö, tilanteen kesto) avulla, ja osaa poimia puheenvirrasta usein toistuvia sanoja (tervehdykset, tilanteisiin liittyvät keskeiset sanat ja fraasit), vaikka ei hahmottaisikaan aina tilanteiden syvempiä merkityksiä. Opiskelija myös osallistuu keskusteluun suomeksi lyhyissä, ennakoitavissa ja rutiininomaisissa tilanteissa (tervehdykset, kuulumisten kyselyt, esittäytymiset).” – Työ- ja kieliharjoittelun kielenoppimistavoitteita (A1-taso) Degree Programme in Social Services -tutkinnossa (Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services, Metropolia AMK) Kielenoppijalla on paljon annettavaa Työyhteisöillä on joskus korkea kynnys ottaa vielä kieltä oppivaa opiskelijaa harjoitteluun. Ajatellaan, että harjoittelija vie resursseja, hankaloittaa työyhteisön toimintaa ja vaatii enemmän tukea kuin sellainen harjoittelija, jolla suomen kieli on jo hallussa. Kannustamme työyhteisöjä näkemään asian toisin: kielenoppijan läsnäolo työyhteisössä voi tehdä näkyväksi hankalia vuorovaikutuskäytänteitä, puutteellisia ohjeistuksia, vaikeaa kieltä ja epäselviä toimintamalleja. Monissa yrityksissä tai työyhteisöissä on asiakkaita, jotka ovat itsekin kielenoppijoita. Työharjoitteluun tuleva kielenoppija voi avata yllättävällä tavalla työyhteisön silmät näkemään yhteisön toimintaa uudesta näkökulmasta, maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden silmin. Esimerkiksi päiväkodissa saatetaan huomata, ettei lasten kielitaustoja ole tehty näkyviksi eikä niitä hyödynnetä, tai hoitokodissa saatetaan oivaltaa, miten tärkeää on kehollinen ilmaisu, nonverbaalinen vuorovaikutus ja asiakkaiden kohtaaminen myös ilman sanoja. Maahanmuuttajaäitien osallisuuden kokemuksia tutkinut Minna Intke-Hernandez (2021; 2020) korostaa sitä, miten yhteiset, monikieliset hetket tarjoavat oppimismahdollisuuksia ja vahvistavat osallisuuden kokemuksia. Kielitietoinen työyhteisö hyväksyy monikielisyyden osana kielitaitoa. Se on myös valmis hyödyntämään oppijan kielellisiä resursseja työpaikan arkisissa vuorovaikutuksessa. Kun kielenoppija kokee osallisuutta ja tuntee itsensä hyväksytyksi, se vaikuttaa haluun oppia kieltä lisää. Työyhteisön on tärkeä oivaltaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa puhua kieltä, vaan kielenoppiminen on dynaaminen prosessi, ja kieli kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Suomea voi puhua monin tavoin. Kieli on ensisijaisesti viestinnän väline, joten sellaiset kielelliset virheet, erikoiset ilmaukset tai epätyypillinen ääntämys, jotka eivät vaikeuta ymmärtämistä, eivät haittaa. Erilainen ääntämys ei saisi johtaa siihen, että kielenoppijan osaamista ei arvosteta. Työyhteisön rooli kielenoppimisessa on tärkeä Kielenoppijat kokevat usein työharjoittelun suomenkielisessä ympäristössä hyvin jännittävänä. Jännitys voi aiheuttaa myös väärinkäsityksiä: vaikka kielitaitoa olisikin, se saattaa rohkeuden puuttuessa jäädä piiloon. Työharjoittelussa tarvitaan ainakin jonkin verran yhteistä kieltä, jotta opiskelija voi osallistua työyhteisön toimintaan. Jos työyhteisö ottaa opiskelijan osaksi yhteisöä, opiskelija oppii enemmän ammatillista kieltä, fraaseja ja sanastoa sekä sosiaalisia ammattikäytänteitä. Sensitiivinen ohjaaja ja kielimentori tarjoavat kielenoppijalle kielellistä, sosiaalista ja emotionaalista tukea. Kielenoppija ei ole koskaan vain avun saaja, vaan myös aktiivinen toimija. Kielenoppija voi harjoittelussa tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan, omaa äidinkieltään ja muuta kielitaitoaan. Ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen vahvistaa oppijan kielellistä identiteettiä ja tukee uuden kielen oppimista. Kielitietoinen ohjaaja arvostaa oppijaa ja haluaa nähdä hänet kokonaisvaltaisesti – ei vain kielenoppijana (Honko 2019). Työyhteisöjen rooli kielenoppimisessa on tärkeä, sillä esim. Seilosen ym. (2016) mukaan kirjallisen kielitaidon kehittyminen asiantuntija-ammatissa on väistämättä hidasta, ja kohtalaisen sujuva suullinenkin kielitaito saavutetaan yleensä vasta 1–2 vuoden oman alan työkokemuksen myötä. Kielitietoinen ohjaaja tunnistaa työpaikan kieliympäristön ja sen, millaista kieltä työtehtävässä tarvitaan ohjaa oppijaa tunnistamaan kieltä ja kielen funktioita (miten ja milloin käsketään, kysytään, neuvotaan, ohjataan) kannattelee keskustelua, tarjoaa kielellistä tukea, mutta ei vaihda heti englantiin, vaan antaa mahdollisuuden suomen kielen käyttöön varmistaa ymmärrystä ja luo turvallisen ilmapiirin (ei esimerkiksi korjaa kaikkia virheitä) auttaa ennakoimaan työpaikalla toistuvia tilanteita tarjoamalla malleja ja fraaseja tilanteista selviytymiseen nimeää keskusteluun liittyviä asioita ja esineitä ohjaa kielelliseen päättelyyn (Mitä sanoja tai muotoja tunnistat? Mitkä sanat ovat vieraita?) sanoittaa tekemistään käyttää synonyymeja ja selittää sanoja kannustaa ja rohkaisee kielenoppijaa puhumaan suomea tukee kielenoppijan kielellistä identiteettiä tunnistamalla myös muita kieliä ja hyödyntämällä niitä. (Ks. myös Intke-Hernandez 2021.) Kielituettu työharjoittelu kehittää kielitaitoa tehokkaasti Kielituettu työharjoittelu antaa opiskelijalle työkaluja aktiiviseen kielenoppimiseen ja vahvistaa opiskelijan toimijuutta työelämän tilanteissa. Lisäksi kielituettu harjoittelu kannustaa opiskelijaa hyödyntämään arki- ja työelämän tilanteita kielenoppimiseen. Kielituettu työharjoittelu myös tukee opiskelijan osallisuuden kokemusta ja auttaa opiskelijaa työllistymään valmistumisen jälkeen. Suomenkielisille opiskelijoille kielituettu työharjoittelu antaa valmiuksia toimia monikielisessä työyhteisössä kielimentorina, perehdyttäjänä ja kielitietoisena ohjaajana. Kielen oppiminen ei pääty valmistumiseen, vaan jatkuu koko elämän. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle ja toisessa osassa esiteltiin kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena. Lähteet Komppa, J. & Jäppinen, T. & Herva, T. & Hämäläinen T. 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset (pdf). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. EVK 2018. Eurooppalainen Viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Euroopan Neuvosto. http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf Export Expert -hanke 2022. Centria-ammattikorkeakoulu. Talent Boost. Honko, M. 2019. Mikä ihmeen kielitietoisuus? Jyväskylän yliopisto. Avoin yliopisto. Blogit.  Intke-Hernandez, M. 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat: etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Intke-Hernandez, M. 2021. Kielenoppija tarvitsee tuekseen kielitietoisuutta ja yhteisiä tekoja. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6). Kielisopimus-video 2022 (Youtube). Tokasa-hanke. Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitaja -koulutus. Metropolia AMK & TAMK. Omnian Osaamiskeskus 2022. Palvelut työnantajille. Kielituettu työllistäminen. Polku työhön. Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä. Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Seilonen, M. & Suni, M. & Härmälä, M. & Neittaanmäki, R. 2016. Ammatillisen kielitaidon arviointikokeilu terveydenhuollon alalla. Teoksessa Huhta, A. & Hildén, R. (toim.): Kielitaidon arviointitutkimus 2000-luvun Suomessa. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia (9). 110–141.

Lue lisää

Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena
11.5.2020
Eveliina Korpela

Korkeakouluista valmistuneet maahanmuuttajat työllistyvät suomalaisille työmarkkinoille selvästi heikommin kuin suomalaiset kollegansa. Taustalla näyttää olevan maahanmuuttajaopiskelijoiden heikompi suomen kielen taito. SIMHE-jatkokehitys-hankkeessa onkin nyt pohdittu sitä, miten englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa voitaisiin tukea opiskelijoiden itsenäistä suomen kielen opiskelua ja omaehtoista kielenoppimista. Tässä blogitekstissä esitellään Degree Programme in Social Services -tutkinto-ohjelmaan kehitettyä käytännöllistä ratkaisua kielitaitopulmaan. Ammattikorkeakouluissa opiskelee yhä enemmän opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi. Tämä aiheuttaa tutkinnoissa monenlaisia haasteita, mm. miten tarjota ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille tarvittavaa ja oikea-aikaista tukea, miten integroida opiskelijat osaksi korkeakouluyhteisöä, miten parantaa heidän työllistymistään Suomessa (Airas ym. 2019: 4) sekä miten sitouttaa heidät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tutkimusten mukaan noin viidennes ulkomaalaistaustaisista ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista on muuttanut pois Suomesta viisi vuotta valmistumisensa jälkeen ja vain noin puolet heistä työskentelee Suomessa, kun taas korkeakoulusta valmistuneista suomalaisista vain 2–4 % on muuttanut pois Suomesta ja selvästi yli 80 % on työelämässä (Airas ym. 2019: 60). Eroa voidaan pitää todella suurena, minkä vuoksi asialle on aiheellista tehdä jotakin. Tässä blogitekstissä tarkastellaan yhtä ratkaisua pulmaan: kielenoppimisen tukemista työharjoittelun aikana sosiaalialan englanninkielisessä tutkinnossa (eli DPSS-tutkinnossa).  Kielenoppiminen luokan ulkopuolella Kurhila ym. (2019: 8) esittävät, että yksi ratkaisu kielenopetuksen haasteisiin on kontekstien uudelleenarviointi. Se tarkoittaa sitä, että ns. perinteisen opettajavetoisen pedagogiikan rinnalle nostetaan erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimistilanteita niin, ettei ajatellakaan kielenoppimisen tapahtuvan vain luokkahuoneessa tai opettajan ohjauksessa. Uudenlainen lähestymistapa korostaa oppijan toimijuutta, oppijan aktiivisuutta ja oppijan omaa motivaatiota omaksua kieli. Metropolia Ammattikorkeakoulussa kielenopetuksen haasteeseen on tartuttu Metropolian SIMHE-palvelukeskuksessa (Supporting Immigrants in Higher Education) monin eri tavoin, mm. kehittämällä uraohjauksen ja suomen kielen oppimisen mallia kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille (SIMHE-jatkokehitys 2019–2021) ja pohtimalla työharjoittelun ja kielenoppimisen yhdistämistä (ks. myös Stenberg ym. 2019). Työharjoittelu suomenkielisessä ympäristössä on DPSS-opiskelijalle ainutlaatuinen mahdollisuus oppia kommunikoimaan erilaisissa suomenkielisissä työelämän tilanteissa. Näissä aidoissa työelämän vuorovaikutustilanteissa korostuu se, miten kielitaito ei ole vain kielen rakenteiden ja sanaston syvällistä hallintaa, vaan taitoa toimia tarkoituksenmukaisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa kulloinkin käytössä olevien merkityksellisten resurssien avulla. (Lehtimaja 2019: 194–195; Lilja & Piirainen-Marsh 2019: 255–256.) Esimerkiksi päiväkodin siirtymätilanteissa – pukemisessa, riisumisessa, päiväunille menemisessä – kielitaidosta on paljon hyötyä, mutta niin on myös tehokkaasta tilankäytöstä, visuaalisten viestien hyödyntämisestä, tilanteen tarkoituksenmukaisesta organisoinnista sekä lasten yksilöllisestä huomioimisesta monilla eri tasoilla. Aikuinen kielenoppija ei kuitenkaan opi kieltä kovin tehokkaasti vain menemällä suomenkieliseen työympäristöön. Mitä sitten tarvitaan hyvään kielenoppimiseen tilanteessa, jossa kielenopettaja ei olekaan paikalla? Opiskelijan valmistautuminen työharjoitteluun Jotta kielenoppiminen työharjoittelussa olisi tehokasta, opiskelija tarvitsee ennen työharjoittelua opetusta kielenoppimisstrategioista. Strategiat lisäävät opiskelijan kykyä hyödyntää systemaattisesti harjoittelupaikassa saamaansa kielisyötettä (eli kuultua, nähtyä ja luettua kieltä). Lisäksi opiskelija tarvitsee kielitietoista ohjausta. Kielitietoisuudella tarkoitetaan sitä, että niin opiskelija kuin harjoittelun ohjaajakin tulevat tietoisiksi siitä, miten keskeinen merkitys kielellä on oppimisessa, vuorovaikutuksessa, yhteistyössä sekä (ammatti)identiteetin rakentumisessa. Kielenkäyttö eri tilanteissa, kieleen liittyvät haasteet ja asenteet sekä kielen pohdinta eri tasoilla tehdään siis harjoittelun aikana näkyväksi monin eri tavoin. (Vrt. POPS 2014; Andersen & Ruohotie-Lyhty 2019.) Metropoliassa suomenkieliseen työharjoittelupaikkaan meneville DPSS-opiskelijoille tarjotaan kielenohjausta. Ensin he saavat kielenopettajalta vinkkejä hyvistä kielenopiskelustrategioista. Sen jälkeen opiskelijoiden kanssa pohditaan yhdessä heidän omia henkilökohtaisia kielenoppimistavoitteitaan, heidän vahvuuksiaan sekä heikkouksiaan. Opiskelijat saavat myös työkirjan, johon he täyttävät havaintojaan ja huomioitaan erilaisista vuorovaikutustilanteista työharjoittelussa. Yksi keskeinen työskentelymetodi työkirjassa on critical incident -tekniikka (kriittisten tapahtumien -tekniikka), jossa opiskelijat kirjaavat muistiin työharjoittelussa tapahtuneita tärkeitä tilanteita, joko positiivisia tai negatiivisia. Tilanteista kirjataan ylös lyhyesti: Keitä oli paikalla? Missä ja milloin tilanne tapahtui? Mitä tapahtui? Miltä opiskelijasta tuntui? Miten hän selvisi? Miksi hän selvisi (tai miksi ei selvinnyt) tilanteesta? Tavoitteena on kirjata ylös yksi tunteita herättänyt tai jollakin tavoin mieleen jäänyt merkityksellinen vuorovaikutustilanne joka päivä. Harjoittelun päätteeksi opiskelija valitsee muutaman itselleen merkityksellisen tilanteen, jotka käsitellään yhdessä kielenopettajan kanssa. Tärkeitä kysymyksiä yhteisessä keskustelussa ovat: Kuinka toimit tilanteessa? Miltä sinusta tuntui? Olisitko voinut toimia toisin? Vaikuttiko jokin taustalla oleva asia tilanteen kehittymiseen? Mitä olet oppinut tilanteesta? Ennakoi tulevaa: miten toimisit vastaavassa tilanteessa seuraavan kerran? Metodin taustalla on reflektion syklinen malli (Gibbs 1988), jossa ammatillista osaamista lisätään reflektoiden ja erilaisia vaihtoehtoja pohtien niin, että opiskelija itse työskentelee omien havaintojensa ja kokemustensa parissa. Opettaja toimii tilanteissa pikemminkin fasilitaattorina ja tarkempien kysymysten esittäjänä kuin vastausten antajana. Ensimmäiset kokemukset reflektion syklisen mallin käytöstä paljastivat opiskelijoiden kokemuksista jo erään merkityksellisen seikan: ongelmallisten vuorovaikutustilanteiden taustalla ei aina olekaan puutteellinen kielitaito, vaan tilanteen haasteellisuuteen on vaikuttanut jokin kielen ulkoinen seikka; tilanteessa on ollut kiire tai muuten liian vähän aikaa, tilanteeseen osallistuvilla on ollut erilaiset odotukset tilanteen kulusta tai osallistujilla ei ole ollut tarpeeksi tietoa, niin että tilanteessa olisi voitu tehdä tarvittavia päätöksiä.   Työyhteisö opiskelijan kielitukena Tehokas kielenoppiminen työharjoittelussa vaatii myös, että työyhteisö antaa suomen kielen oppijalle mahdollisimman paljon mahdollisuuksia käyttää suomen kieltä. Työkaveri ei siis vaihda kieltä heti englantiin, ei ala puhua opiskelijan puolesta eikä luovuta, vaikka sama asia täytyisikin sanoa uudelleen eri sanoilla. Sekin on hyvä tiedostaa, että epäonnistuneet sananvalinnat, epäröinti ja ajatuksen keskeytyminen kuuluvat luonnolliseen puheeseen – myös syntyperäisellä puhujalla. Opiskelijan kasvoja ja itsetuntoa on hyvä suojella; kaikkia virheitä ei tarvitse korjata, jos puhujan viesti kuitenkin välittyy. Toistuvia kielioppivirheitä kannattaa korjata epäsuorasti, esimerkiksi niin, että toistaa opiskelijan puheenvuoron tai osan siitä, mutta samalla muokkaa siinä olleen virheellisen ilmauksen oikeaan muotoon. (Ks. myös Opas maahanmuuttajalääkäreille ja työyhteisöille 2020.) Suomenkielisen on hyvä tietää, että B1-kielitaitotason saavuttaminen kestää keskimäärin 1–3 vuotta. Tämän jälkeen kielitaidon edistyminen on usein hidasta. Osin oppimisen hidastumiseen vaikuttaa se, ettei edistyneille kielenoppijoille ole juurikaan tarjolla kielikursseja. Sekin on tärkeä muistaa, ettei kielenoppiminen ole aina tasaista. Joskus oppiminen edistyy harppauksin, joskus taas se voi pysähtyä tai jopa taantua hetkeksi. Seuraavien askeleiden avulla työharjoittelu saadaan tukemaan kielenoppimista Ennen harjoittelua Kielenoppimistrategioiden laatiminen kielenopettajan tuella: henkilökohtaiset tavoitteet, ideat siitä, miten opiskelija voi hyödyntää harjoittelussa kuultua, nähtyä ja koettua kieltä monipuolisesti.  Harjoittelun aikana Kielitietoinen ohjaus ja työyhteisön systemaattinen kielituki. Työkirjan täyttäminen ja kriittisten tapahtumien kirjaaminen. Harjoittelun jälkeen Reflektio kielenopettajan kanssa. Oppimisen yhteenveto. Parhaimmillaan opiskelija voi saada työharjoittelusta uutta puhtia kielenopiskeluun ja edistyä harppauksin etenkin suullisessa kielitaidossa. Uuden kielen oppiminen ja uuteen yhteiskuntaan kotoutuminen on kuitenkin elinikäinen prosessi. SIMHEn tavoitteena on tarjota opiskelijalle monipuolista tukea tähän prosessiin, opiskelijan tarpeen ja elämäntilanteen mukaan (ks. myös Stenberg ym. 2018; Monta muuttujaa -blogisarja).    Miksi opiskelijoiden suomen kielen taito ei riitä? Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymisen yhtenä esteenä pidetään suomen kielen taidon riittämättömyyttä (Eronen ym. 2014: 68). Tässä syitä kielitaidon puutteeseen: Kielikoulutusta ei tarjota opintojen yhteydessä riittävästi. Moniin englanninkielisiin tutkintoihin sisältyy paljon oman alan opintoja, jo valmiiksi laajaan 210 opintopisteen tutkintoon ei mahdu ylimääräisiä suomen kielen kursseja. Valinnaiset kieliopinnot vaativat opiskelijalta vahvaa motivaatiota ja sitoutumista. Yleensä opiskelija valitsee mieluummin oman alansa englanninkielisiä kursseja kuin ylimääräisiä kieliopintoja. Vaikka esim. Degree Programme in Social Services (DPSS) -tutkintoon hakevilta vaaditaan B1-tason suomen kielen taitoa, ei B1-kielitaito riitä tilanteessa, jossa opiskelija toimii sosiaalialan ammattilaisena vaativissa asiantuntijatehtävissä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, lastensuojelussa, päihdehuollossa tai aikuissosiaalityössä (ks. lisää taitotasoista EVK 2003; Komppa ym. 2014: 30–33).  Kirjoittaja Eveliina Korpela toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmissa ja S2-asiantuntijana SIMHE-jatkokehitys-hankkeessa. Hän on kiinnostunut kielenoppimisesta, työelämän viestintätaidoista ja kielellä vaikuttamisesta. Hän haluaa tuoda kielenopetukseen enemmän toiminnallisuutta, draamaa, elämyksiä ja iloa. Lisäksi hän haluaa parantaa omaa ja opiskelijoidensa elämänlaatua tunnistamalla turhia vaatimuksia ja keskittymällä nykyhetkeen.  Lähteet Airas, Maija & Delahunty, David & Laitinen, Markus & Shemsedini, Getuar & Stenberg, Heidi & Saarilammi, Mafi & Sarparanta, Tuomas & Vuori, Hilla & Väätäinen, Hanna 2019. Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 22:2019. Helsinki: KARVI. Andersen, Line Krogager & Ruohotie-Lyhty, Maria 2019. Mitä on kielitietoisuus ja miten se näkyy koulussa? Kieli, koulutus ja yhteiskunta. 10 (2). Eronen, Antti & Härmälä, Valtteri & Jauhiainen, Signe & Karikallio, Hanna & Karinen, Risto & Kosunen, Antti & Laamanen, Jani-Petri & Lahtinen, Markus 2014. Maahanmuuttajien työllistyminen. Taustatekijät, työnhaku ja työvoimapalvelu. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 6. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. EVK 2003. Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. 2003. Helsinki: WSOY. Gibbs, Graham 1988. Learning by Doing: A Guide to Teaching and Learning Methods. Further Education Unit. Oxford Polytechnic, Oxford. Komppa, Johanna & Jäppinen, Tuula & Herva, Marja & Hämäläinen, Taija 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset. Aatos-artikkelit 16. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kurhila, Salla & Kotilainen, Lari & Kalliokoski, Jyrki 2019. Johdatus luokkahuoneen ulkopuoliseen kielenoppimiseen. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 7–30. Lehtimaja, Inkeri 2019. Ammatillisen kielitaidon oppiminen vuorovaikutuksessa. Kakkoskieliset sairaanhoitajaharjoittelijat ohjaustilanteissa. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 172–199. Lilja, Niina & Piirainen-Marsh, Arja 2019. Luokan ulkopuolisiin vuorovaikutustilanteisiin valmistautuminen prosessina. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 255–282. Monta muuttujaa -blogisarja. Metropolia-blogit. Opas maahanmuuttajalääkäreille ja työyhteisöille 2020. Euroopan sosiaalirahasto. Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020. Tampere: Tampereen yliopisto. Luettu 7.4.2020. POPS 2014. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. SIMHE-jatkokehitys 2019–2021. Uraohjauksen ja suomen kielen oppimisen mallin kehittämiseen keskittyvä hanke. OKM, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettu 7.4.2020. Stenberg, Heidi & Hirard, Tiina & Autero, Marianne & Korpela Eveliina (toim.) 2019. Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille – hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettu 8.5.2020. Stenberg Heidi & Autero, Marianne & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2018. Osaamisella ei ole rajoja. Vastuukorkeakoulutoiminta maahanmuuttajien integraation tukena Suomessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettu 8.5.2020.

Lue lisää

Digital baby steps 2/3: PowerPoint with audio anyone?
9.10.2019
Sonja Holappa

The idea of this 3-part blog post series on Digital Baby Steps is to encourage UAS teachers, who would like to produce more online teaching material but find it hard to make time for it, to take very simple steps toward this goal. The aim is to share with you some of the insights I’ve had in my role as a communication teacher teaching Professional English to mainly ICT and Industrial Management students at Metropolia UAS, whilst advancing on my path toward blended learning. If on the other hand you, my reader, are more into taking giant leaps in the world of online learning, I warmly recommend taking a look at the work of Dr Mari Virtanen on ubiquitous learning environments (Virtanen, 2018). The first part of this series of digital baby steps (Holappa, 2018) dealt with learning to make YouTube videos together with the students in an ad hoc manner during their English lesson. Slightly modified principles of a business concept called MVP (Minimum Viable Product) were applied to carry out the task. In this case, it meant executing the task, from planning and instructing to doing and finalizing, in a very simple manner requiring “the least effort” in order to save everybody’s time and resources. This second part on digital baby steps concentrates on transforming classroom teaching material into online material suitable for self-study by the students. A simple example is given below. Identifying teaching content suitable for self-study In the spring 2019, I spent some time identifying the type of teaching contents of my current English courses that could possibly benefit both the students and me, if put online to be used as self-study material by the students. A significant part of English communication lessons at university level and particularly in universities of applied sciences tends to rely heavily on interactive group exercises performed in class. Similarly, English is often integrated with substance teaching (Kammonen, 2012) which means that English is used as working language particularly in studies carried out as projects. This kind of integration, also called Content and Language Integrated Learning (CLIL), is currently considered best practice and recommended particularly by The Finnish Network for Language Education Policies and many researchers (see for instance Toivanen & Sankila, 2019). It is of course quite clear it would make no sense to turn any of this type of interactive class activity into online self-study. However, some of the work that needs to be carried out especially in projects requires structured and concise report writing skills, for example in the form of Bachelor’s/Master’s theses and abstracts. And even though report writing skills can be taught interactively as well, it is a skill that university level students can learn through self-study quite easily. In fact, the current curriculum at Metropolia contains a prerequisite requirement of B2 for English courses on a six-level scale from A1 to A2, B1, B2, C1 and C2 based on CEFR, the Common European Framework of Reference for Languages (Council of Europe, 2019). The students’ ability to adopt and apply the type of discourse needed for academic report writing through online studies is thus mostly very good. Consequently, writing abstracts was identified as one teaching content suitable for online self-study. For the students, the benefit would be having more freedom in terms of choosing time and place of study. In addition, the teaching would be available as many times as needed. For me, and naturally for the students as well, it would mean that time earlier spent teaching and learning writing skills in the classroom could be used for interactive classwork in the future. Using PDSA cycle for a structured and time-saving approach to create the online self-study material The PDSA cycle (see for instance The W. Edwards Deming Institute, 2019), also known as the Deming cycle, is a business concept that can be well applied to pedagogical contexts. The PDSA cycle is a model used for continuous quality improvement and it contains four repetitive steps of 1. Plan, 2. Do, 3. Study and 4. Act. The PDSA cycle for creating the online self-study material for the students was the following: Step 1: Plan (plan how to do what needs to be done) To plan the online self-study material, I wrote down my requirements including the followin g five, very simple points: Keep it simple and relevant. Make use of existing material. Include audio only for simplicity, no video. Concentrate on being informative (as opposed to being inspirational and motivational). Write down a rough script and accept slight mistakes/hesitation for a natural effect. Step 2: Do (do what needs to be done) To create the material, I first looked into a few options on how to execute the task at hand and decided to go for a PowerPoint presentation with audio, which basically means making the slides plus recording the script to explain the slides. For my existing slides to work more independently, they needed some tweaking as they did not contain very much text. Therefore, I added informative text on each slide and made sure they followed a strict logic. After this, I wrote a simple script for each slide and rehearsed speaking out the slides for a few times. Following a full script would have sounded as if I’m reading from a paper and I wanted to avoid that. For recording the slides, I googled ‘how to make Powerpoint slides with audio” and found plenty of short videos that explained what I needed to do. The presentation ended up having 4 slides only and it is approximately 10 minutes long. Step 3: Study (study outcome by getting feedback) For this step, it would have been good to ask a few colleagues for feedback, but I decided to get the feedback straight from the students to save time. Consequently, I uploaded the self-study assignment to the school learning management system OMA along with very short and simple feedback questions on clarity, usefulness, user-friendliness and length of slide show. Free commenting was also possible. The feedback, which exceeded all my expectations, was excellent as seen below: Scale 1-5, with 5 being the highest Clarity  4.8 Usefulness   4.5 User-friendliness  4.5 Length of slide show   4.7 (“Just Perfect!” “In my opinion, the length was good!”) Surprisingly, the length was not criticized, probably because it was quite clear it couldn’t have been made any shorter. All content was relevant. Similarly, the slides themselves were not criticized. I was expecting the students to recommend adding a talking head, but they didn’t. Instead, this is what they wrote: “I endorse using this format more often.” “I think this method works great.” “A brief but a comprehensive package of easily digestible and very useful content.” Step 4: Act (act on results of step 3 by identifying corrective measures) Based on student feedback, it was clear that no critical corrective measures needed to be taken at this point. This is proof of the PDSA cycle working well in simple tasks like this one  – thorough planning seems to yield positive results the first time around. Even though the slides didn’t receive any criticism, I am thinking of making a similar slide show on paraphrasing and making the slides more attractive by following the recommendations by Hannu Turunen in his blog post. To do that, I will go back to Step 1. Plan and then repeat the cycle upto Step 4. Act. Taking baby steps in creating online teaching material using simple methods is a good idea for anyone with limited time resources. Try it out and you will be positively surprised. So the question is… what teaching contents would you like to put online and how? Sources: Council of Europe. 2019. Common European Framework of Reference for Languages (CEFR) Available at: https://www.coe.int/en/web/common-european-framework-reference-languages/table-1-cefr-3.3-common-reference-levels-global-scale Holappa Sonja. 2018. Digital baby steps 1/3. Co-learning with students in the spirit of MVP. Blogpost. Available at: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/05/21/1437/ Kammonen Leena. 2012. Englannin opetuksen integrointi ammattikorkeakoulussa. Thesis. HAMK The W. Edwards Deming Institute. (2019). PDSA Cycle. Available at: https://deming.org/. Toivanen Kirsi-Marja & Sankila Kaija 2019. The Future is Now – UAS Language Education in Transition. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(1). Available at: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2019/the-future-is-now-uas-language-education-in-transition Turunen Hannu. 2019. Näin teet hyvän PowerPoint-esityksen. Blogikirjoitus. Available at: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/01/27/nain-teet-hyvan-powerpoint-esityksen/ Virtanen Mari. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Doctoral dissertation. Available at: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526218298.pdf

Lue lisää

Toiminnallista kielenopetusta korkeakoulussa
15.10.2018
Eveliina Korpela

Toiminnallisessa kielenopetuksessa kieltä opitaan toiminnan kautta ilon ja luottamuksen ilmapiirissä. Parhaat oppimistulokset syntyvät, kun kielenoppija uskaltaa kokeilla, yrittää ja erehtyä. Toiminnalliset menetelmät, pelit ja draama sopivat myös korkeakoulun kieltenopetukseen. Monilla kielenoppijoilla rima puhumiseen on korkealla - opiskelipa sitten suomea toisena kielenä tai vaikkapa englantia vieraana kielenä. Aiemmat epäonnistumisen kokemukset tai kasvojen menettämisen pelko saattavat estää toisella ja vieraalla kielellä puhumista. Tutkimusten mukaan ne oppijat, jotka eivät pelkää epäonnistumista ja uskaltavat heittäytyä vuorovaikutustilanteisiin, edistyvät kieliopinnoissaan parhaiten. Arvaaminen ja kokeilu ovat siis osoittautuneet tehokkaiksi kielenoppimisstrategioiksi (Dufva & Martin 2002; Ahlholm 2017). Tehokasta kielenoppiminen on myös silloin, kun opettaja tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuksia päästä käyttämään kieltä aidoissa viestintätilanteissa, ja kannustaa heitä puhumaan kaikella sillä kielitaidolla, mikä heillä jo on. Tilanteista selviytyminen lisää itsevarmuutta ja laskee puhumisen rimaa. (Virkkula & Nikula 2010.) Kielenopetus aktivoi aisteja Toiminnallisessa kielenoppimisessa ilon, luottamuksen ja onnistumisten kautta luodaan ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa yrittää ja erehtyä. Tärkeää ei ole, osaako kielenoppija kieliopin monimutkaisia periaatteita, vaan että hän saa luoda ja välittää merkityksiä ja kokea osallisuutta. Toiminnallisten harjoitteiden avulla voidaan purkaa oppimisen esteitä, herätellä oppijoiden luovuutta ja rakentaa tilaa kokonaisvaltaiselle kielenoppimiselle. Toiminnallisen kielenopetuksen vahvuus on siinä, että se aktivoi aisteja ja ottaa huomioon sen, että on monenlaisia tapoja oppia. Kaikki eivät opi parhaiten pöydän ääressä kuunnellen, lukien ja asioita muistiin kirjoittaen. On huomattu, että kieltä opitaan parhaiten käytössä: kieltä puhumalla ja kokeilemalla oppija voi havaita kielessä säännönmukaisuuksia ja malleja, joita hän vähitellen alkaa soveltaa myös omaan puheeseensa (Alisaari & Reiman n.d.). Tämän vuoksi kielenkäyttötilanteet, vuorovaikutus ja toiminta ovat oppimistilanteessa tärkeitä. Kieltä käytetään aidoissa tilanteissa Toiminnallisen kielenopetuksen rinnalla tärkeää on näkemys funktionaalisesta kielenoppimisesta eli siitä, että kielenoppimista ohjaavat oppijoiden kielenkäyttötarpeet (Aalto & Mustonen & Tukia 2009; Vaarala & Reiman & Jalkanen & Nissilä 2016; ks. myös Lauranto 1997). Oppimistilanteet tulisi siis rakentaa niin, että osallistujat ovat mukana aktiivisina toimijoina, ja pääsevät harjoittelemaan kielenkäyttöä – sanastoa, fraaseja ja rakenteita – juuri sellaisissa tilanteissa, jotka kokevat itse merkityksellisiksi ja tärkeiksi. Funktionaalisessa kielenopetuksessa kieli nähdään ensisijaisesti viestinnän välineenä. Opetuksessa korostetaan suullista kielitaitoa ja kielen käyttöä aidoissa tilanteissa, eikä opetuksessa keskitytä esimerkiksi kielioppisääntöihin tai muotojen analyysiin. Muotojen oppiminen palvelee aina merkitysten ilmaisua, eikä eri muotoja nähdä ”vaikeina” tai ”helppoina”, vaan kielenkäyttäjälle ”tarpeellisina” ja ”käyttökelpoisina” tai kielenkäyttäjälle tietyissä tilanteissa ”turhina” ja ”tarpeettomina”. Ammatillisten taitojen kehittymisen kannalta funktionaalinen kielenopetus on erittäin keskeistä: kielitaito nähdään tilannekohtaisena taitona, jolloin pyritään opettamaan ammattiin liittyviin tilanteisiin sopivaa kieltä, rakenteita, fraaseja ja sanastoa. Kielitaidon eri osa-alueet korostuvat eri ammateissa, joten eri ammatteihin valmistuvien kielitaidon opetuksenkin tulisi olla erilaista, opiskelijan tulevaan ammattiin liittyviin käyttökonteksteihin ja tilanteisiin nivottua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sosiaalialan opiskelija oppii ennen kaikkea sosiaalialan sanastoa ja harjoittelee reagoimista ja viestintää omassa ammatissaan tyypillisissä tilanteissa, kuten päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma eli vasu-keskusteluissa, moniammatillisissa tiimipalavereissa, ryhmän ohjaamistilanteissa, asiakaskohtaamisissa tai kotipalvelukäynneillä. Insinööriopiskelija taas harjoittelee sitä, miten viestitään, kun annetaan ohjeita, käydään sopimusneuvotteluja, pidetään projektikokouksia jne. Sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijat puolestaan harjoittelevat kieltä sairaalaympäristössä, potilaskohtaamisissa, äitiysneuvolassa tai ensiavussa. Olen itse kokenut sosiaalialan opiskelijoiden suomen kielen kurssilla erittäin toimivana draamatyöskentelyn: kielikurssin alussa opiskelijat luovat “tavallisen” perheen, jolle tapahtuu kurssin aikana monenlaisia asioita. Ohjaan tilanteita juuri sen verran, että pääsemme harjoittelemaan kieltä sosionomin ammatille tyypillisissä tilanteissa, mutta opiskelijat saavat muuten tuoda draamaan melko vapaasti omia ideoitaan. Saatan sanoa, että “perheen isällä on ongelma, johon hän tarvitsee apua”, mutta opiskelijat saavat itse keksiä, mikä tuo ongelma on. Esimerkiksi eräs ryhmä keksi, että baarimikkona työskentelevä isä kärsii yötyön mukanaan tuomasta  uupumuksesta, jonka jälkeen opiskelijat saivat dramatisoida erilaisia tilanteita: yhdessä tilanteessa isä tapasi pomonsa ja kertoi tilanteestaan, toisessa hän kävi työterveyslääkärillä hakemassa sairauslomaa ja kolmannessa tilanteessa isä puhui aiheesta kotona aamupalapöydässä perheensä kanssa. Kun opiskelijat eläytyivät rooleihin, keksivät toimivia fraaseja ja keräsivät tilanteisiin liittyvää sanastoa, kieli jäi paremmin mieleen. Draamaharjoituksissa kaikki pääsivät puhumaan, eikä huomio kiinnittynyt niinkään siihen, kuinka “oikein” kukin puhui, vaan miten tilanne eteni ja mitä hahmoille tapahtui. Opiskelijat harjaantuivat myös tiedonhaussa: erään ryhmän tehtävänä oli selvittää, miten perheen tuloille käy, jos isän sairausloma jatkuu pitkään. Ryhmä kävi lukemassa Kelan sivuja, tutustui palvelujärjestelmään ja Kelan laskureihin ja innostui pohtimaan, miten perhe selviäisi ja mitä heidän kannattaisi tehdä. Ryhmän tarpeet otetaan huomioon Opetustilanteissa on tärkeää ottaa huomioon myös ryhmän omat kiinnostuksen kohteet sekä oppijoiden vahvuudet, taidot ja tarpeet. Ohjatuissa draamaharjoituksissa ryhmän kiinnostuksen kohteet tulevat hyvin esiin, ja silti opettaja voi ottaa huomioon opetukselle asetetut tavoitteet ja sisällöt. Toisaalta jokainen AMK:ssa opettava kielenopettaja tietää, että kielen opetuksen tavoitteet ja sisällöt on usein määritelty hyvin väljästi (“communication skills, reporting and writing texts related to one’s own field and working life”). Tämän vuoksi kielenopettajan tulisi löytää ryhmän kiinnostuksen ja taitojen lisäksi opiskelijoiden ammattiin liittyvä keskeinen ydinsisältö ja mukauttaa opetusmateriaaliaan sen mukaan. Mitä tärkeämpiä ja käyttökelpoisempia opitut kielelliset ilmaukset ovat osallistujien tulevassa työelämässä ja arjessa, sitä varmemmin he myös oppivat ne. Tutustu myös juuri ilmestyneeseen julkaisuun: Piekkari, Jouni: Helppoo ku heinänteko - Kepeli-konsteja kielen oppimiseen Lisää käytännöllisiä vinkkejä toiminnalliseen ja funktionaaliseen kielenoppimiseen voi hakea Kepeli-hankkeen sivuilta (kepeli.metropolia.fi). Sivuilla on paljon eri ryhmien kanssa testattuja toiminnallisia harjoituksia, jotka ohjaaja voi ottaa käyttöönsä vaikka heti.   Kirjoittaja: Eveliina Korpela, Metropolia Ammattikorkeakoulun suomen kielen ja viestinnän lehtori   Teksti on saanut innoituksensa blogitekstistä, joka julkaistiin Kepeli-hankkeen blogissa 3.3.2017 nimellä Funktionaalinen kielenopetus ja Kepelin harjoitteet. (linkki: http://kepeli.metropolia.fi/2017/03/03/funktionaalinen-kielenopetus-ja-kepelin-harjoitteet/)   Lähteet: Aalto, Eija & Mustonen, Sanna & Tukia, Kaisa 2009. Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä 3. 402–423. Ahlholm, Maria 2017. Kielenopettajan ikuiset totuudet muuttuvissa tilanteissa 2017. Julkaisematon opetusmateriaali vastaanottokeskusten opettajille. Alisaari, Jenni & Reiman, Nina n.d. Toimintaa kielenoppimiseen! Kasvatus, koulutus ja tutkinnot. Opetushallitus. <https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/suomi-koulut/prime117.aspx>. Luettu 4.9.2018. Dufva, Hannele & Martin, Maisa 2002. Hyvän kielenoppijan niksit. Teoksessa Mauranen, Anna & Tiittula, Liisa (toim.): Kieli yhteiskunnassa - yhteiskunta kielessä. AFinLAn vuosikirja 2002. Jyväskylä: Soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja. 247 - 261. Kepeli-hankkeen sivut 2018. Metropolia AMK. <kepeli.metropolia.fi>. Luettu 4.9.2018. Lauranto, Yrjö 1997: Ensi askeleita paikallissijojen käyttöön. Espanjankielisten suomenoppijoiden sisä- ja ulkopaikallissijat konseptuaalisen semantiikan näkökulmasta. Kakkoskieli 2. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Vaarala, Heidi &  Reiman, Nina & Jalkanen, Juha & Nissilä, Leena 2016. Tilanne päällä! Näkökulmia S2-opetukseen. Oppaat ja käsikirjat 1. Helsinki: Opetushallitus. Virkkula, Tiina & Tarja Nikula. 2010. Identity construction in ELF contexts: a case study of Finnish engineering students working in Germany. International Journal of Applied Linguistics 20(2). 251–273.

Lue lisää