Avainsana: toimintakulttuuri
Tekoäly menee tunteisiin – mutta kuuluuko kakka-emoji työpaikalle?
Johdon tiedotustilaisuus Zoomissa etenee tuttuja raiteitaan. Joku esiteltävä asia kirvoittaa muutaman peukutus-reaktion, kysymyksiä esitetään tasaisen maltilliseen tahtiin. Yhtäkkiä ruutu täyttyy sinkoilevista reaktioista: on hämmennystä, surua ja ensimmäistä kertaa tässä kontekstissa uusi tulokas – kakka-emoji. Poikkeuksellisen tunnereaktion taustalta löytyy tilaisuudessa käsiteltävä aihe, tekoäly. Tunteet ovat olennainen osa vuorovaikutusta. Kokeneena viestintäosaajana en vuorovaikutustilanteiden tunnereaktioista helposti hätkähdä. Kakka-emoji kuitenkin kiinnittää minunkin huomioni ja päädyn kommentoimaan osana tilaisuuden juontoa, miten tämänkertainen aihe selkeästi nostaa esiin monenlaisia tunteita. Muutama kollega ilmaisee jälkikäteen huolensa siitä, onko vuosien ajan turvalliseen ja avoimempaan suuntaan kehittynyt viestintäkulttuurimme nyt murroksessa ja syytä huoleen. Itse ajattelen, että tunteet ovat olennainen osa vuorovaikutusta. Tunteet kuuluvat työhön(kin) Suomalaisessa asiakeskeisessä organisaatiossa tunteita toki näytetään ja ilmaistaan maltillisesti. Myönteisiä tunteita toivotaan näkyviin enemmänkin, mutta negatiiviset tunteet koetaan usein vaikeiksi käsitellä eikä niiden esiintuomiseen kannusteta. Ryhmien päätöksenteon tutkimuksesta tiedetään, että laadukasta päätöksentekoa ryhmissä edesauttavat muun muassa avoimuus, eri näkökantojen esiin tuominen, eriävien mielipiteiden hyväksyminen ja kriittisten jäsenten mukanaolo. (Kielikompassi). On siis toivottavaa, että vuorovaikutustilanne tarjoaa aidon mahdollisuuden erilaisten näkökulmien ja tunteiden esiin tuomiseen. Aito tunne näkyy – tahtomattakin Olemme varsin taitavia erottamaan aidot ja teennäiset sanattoman viestinnän signaalit toisistaan, siksi vaikkapa peitellyillä halveksunnan tunteilla on taipumus näkyä - halusimmepa tai emme. Kasvojen kautta nonverbaalinen eli sanaton viestintä tapahtuu niin tahallisesti kuin tahattomasti. Kasvot kertovat ja paljastavat paljon ihmisen tunteista - etenkin äkillisissä tilanteissa. Ihmiset tiedostavat yleensä hyvin, kuinka kasvojen eleitä käytetään vuorovaikutustilanteissa. Yllättävissä ja äkkinäisissä tilanteissa ei kuitenkaan välttämättä tiedosteta sitä, kuinka paljon tietoa kasvot paljastavat. (Matsumoto ym. 2013, 15–16.) Kasvojen merkitys sanattoman viestinnän lähteenä korostuu etätyössä, jolloin kamera välittää verkkotapaamisissa ruutuun tyypillisesti juuri osallistujan kasvot ilmeineen. Monet muut sanattoman viestinnän osa-alueet kuten vaikkapa asennot, eleet tai tilan käyttö rajautuvat näkymän ulkopuolelle. Samaan aikaan päätelmien tekeminen katseenkin perusteella vaikeutuu, kun katsetta ei aina puhuttaessa huomata kohdistaa kameran kautta vastaanottajaan, vaan puhuja saattaa katsoa jotain muuta kohtaa omalla näytöllään. Tunteita ei siis voi lakaista täysin piiloon, parempi vaihtoehto on pysähtyä kiinnostuneena huomaamaan ne. Tällä en tarkoita tunteissa vellomista. Havainnoksi riittää: kylläpä tämä uutinen saikin minut surulliseksi ja ehkä päätelmä siitä, miksi näin tapahtui, ennen eteenpäin siirtymistä Tekoäly vuorovaikutuskumppanina Toinen kiinnostava näkökulma on tunnereaktio asiaa, tässä tekoälyä, kohtaan. Keskustelimme vastikään kollegoiden kesken kokemuksistamme tekoälyn hyödyntämisestä. Kollega kommentoi ”en oo just nyt väleissä Chat GPT:n kanssa” - samaan tapaan kuin kommentoisi suhdettaan toiseen henkilöön. Keskustelussa paljastui, ettei hän ollut saanut toivomaansa apua pyyntöönsä ja saatuaan toisen kerran toimimattomaksi osoittautuneen neuvon tekoälyltä, hän oli tehnyt johtopäätöksen siitä, miten tekoäly ei halunnut auttaa häntä. Rationaalisesti hän toki varmaan ymmärsi, että kyse oli pikemminkin huonosti muotoillusta kehotteesta, mutta arkikokemus oli tunnetasoinen. Tekoälyä käytetään yhä moninaisimpiin viestinnällisiin tehtäviin, jopa terapeuttisena keskustelukumppanina. Mitä taitavammin teköäly onnistuu inhimillisen vuorovaikutuksen imitoinnissa, sitä vaikeampaa on säilyttää ammattimainen ja objektiivinen suhtautuminen. Vuorovaikutuksessahan tyypillisesti on läsnä asiasisällön ohella myös monia muita elementtejä - juuri niitä, jotka tekevät vuorovaikutuksesta kiehtovaa ja kiinnostavaa. Samaan tapaan kuin saatamme tuskastua omasta näkökulmastaan kiinni pitävään keskustelukumppaniin tai vaikka yltiökriittiseen ryhmän jäseneen, voi tekoälyn vuorovaikutussisältö synnyttää meissä tunnereaktioita. Älä heittäydy täysin tunteen vietäväksi Tunteet ovat tärkeä ja tervetullut osa vuorovaikutusta. Niihin, kuten moneen muuhunkin asiaan elämässä pätee suositus kohtuudesta. Etenkin organisaatiokontekstissa on tärkeä muistaa myös yleinen sopivuus ja kohteliaisuus. Kenties ne merkitykseltään voimakkaimmat, kuten vaikkapa alussa mainittu kakka-emoji, kannattaa säästää vapaa-ajan tilanteisiin. Organisaatiokontekstissa on tärkeä muistaa myös yleinen sopivuus ja kohteliaisuus. Entäpä sitten tekoälyn synnyttämät tunnereaktiot? Meille ihmisille tyypillistä on suhtautua uuteen ja tuntemattomaan tietyllä varauksella. Ennakkoluulotonta suhtautumista usein haittaa myös tunne pakosta ja kiireestä. Nämä muuttujat selittävät ainakin osaltaan tekoälykeskustelun laajaa tunneskalaa. Tekoälykeskustelussa hyvä lähestymistapa voisi olla siirtää suurin tunnelataus hetkeksi sivuun, ottaa selvää perusasioista ja kokeilla myös itse. Usein käy niin, että kun asiasta alkaa ymmärtää enemmän, on jatkopäätelmiä helpompi tehdä myös järjen ei pelkän tunteen varassa. Lähteet Kielikompassi. Jyväskylän yliopisto. Matsumoto, D. & Frank, M. & Hwang, H. 2013. Nonverbal Communication. Science and Applications. Sage publications Inc.
Psykologinen turvallisuus osana dialogista työskentelyä
Sitä on jotenkin vaikea selittää mut sun kanssas ei tarvitse koskaan pelätä tai jännittää. Hommat vaan hoituu hyvässä hengessä. Ne vaikeimmatkin hankaukset. Kai se on sit sitä turvaa? - Heli Hajda - Tämän runon kirjoitti taannoinen työkaverini, fasilitointiparini ja hyvä ystäväni. Toteutimme useita fasilitoituja kokonaisuuksia yhdessä vuosien varrella. Sain kasvaa hänen rinnallaan fasilitoijana ja käydä syviä reflektoivia keskusteluja siitä, mitä ryhmien äärellä kulkijana ja sparraajana toimimisesta voi oppia ja oivaltaa. Olen kiitollinen tästä kokemuksesta ja oppimassa nöyrin mielin lisää. Psykologisen turvallisuuden vahvistaminen on tärkein dialogisen työskentelyn rakennuspalikoista. Suurin oivallukseni liittyen niin tiimityöhön yleisesti kuin erityisesti fasilitoituihin tilaisuuksiin on ollut psykologisen turvallisuuden merkitys. Ajattelen sen vahvistamisen olevan tärkein dialogisen työskentelyn rakennuspalikoista. Psykologinen turvallisuus kasvaa, kun sitä ruokitaan “Psykologinen turvallisuus on kokemus siitä, ettei ideoiden, kysymysten, huolenaiheiden tai virheiden esiintuominen johda eristämiseen, rankaisemiseen tai nolaamiseen työpaikalla”. Näin asian määrittelee Työterveyslaitos. Tämä kokemus on olennaista kaikessa tiimityöskentelyssä, niin oman työyhteisön lähitiimissä kuin laajemminkin työelämässä osallistavaa otetta tavoittelevissa tilaisuuksissa. (1.) Psykologisen turvallisuuden kokemus liittyy osallistujan mahdollisuuksiin kehittää toimintaa, tuoda esiin epäkohtia ja esittää muutosideoita. (1,2.) Psykologiseen turvallisuuteen panostamisen tulisi olla osa kaikkea dialogista työskentelyä ja pyrkimystä kohti osallistavaa työkulttuuria. Psykologinen turvallisuus mahdollistaa kehittymisen ja oppimisen. Psykologisen turvallisuuden vahvistaminen tukee työyhteisössä uudistumista, luovaa ajattelua, innovaatioiden tuottamista ja riskien ottamista. Nämä tekijät mahdollistavat kehittymisen ja oppimisen. Psykologinen turvallisuus edistää oppimista, kun ideoita, ajatuksia ja huolia tuodaan esiin ja virheistä kerrotaan. Parhaimmillaan se myös edistää toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta, kun ihmiset ovat tyytyväisiä työhönsä ja sitoutuneita organisaatioonsa. (1,2,5.) Psykologista turvallisuutta voi vahvistaa muun muassa: läsnäolo palautteen pyytäminen omasta toiminnasta erehtyväisyyden osoittaminen ja aitous inhimillisyys ja myötätunto keskeneräisyyden sietäminen (1,2.) Myöskään luottamuksen merkitystä työyhteisöissä ei voi ohittaa. Ihmisen kyky ja halu luottaa ilmenevät silloin, kun hän rohkeasti asettuu alttiiksi tilanteille, joissa on epävarmuutta ja riskiä. Luottamuksellisessa suhteessa ihminen uskoo toisen hyviin aikomuksiin ja positiiviseen toimintaan itseä kohtaan. Psykologinen turvallisuus ja luottamus ovat siis vahvasti kietoutuneita toisiinsa. (1,6.) Tiimien jäsenten työn hallinnan tunteella ja keskinäisellä luottamuksella näyttää olevan vahvistava yhteys tiimissä koettuun psykologiseen turvallisuuteen (3,6). Näiden merkitys kasvaa jatkuvan oppimisen vaatimusten lisääntyessä. Kun ihmiset ovat tyytyväisiä työhönsä ja sitoutuneita organisaatioonsa, se havaitaan käytännön tasolla tehokkuutena ja joustavuutena. Hommat hoidetaan! (1,3,4,5.) Psykologista turvallisuutta vahvistavat toimenpiteet ovat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa: olemalla ihminen ihmiselle työyhteisössä. Miksi se joskus onkin niin vaikeaa? Turvattomuus työyhteisön rikkaruohona Psykologinen turvattomuus toimii rikkaruohon lailla ja tukahduttaa positiivisen kasvun mahdollisuuksia niin yksilöiltä kuin koko työyhteisöltä. Turvattomuus kaventaa työyhteisön potentiaalia ihmisten kääntyessä sisäänpäin ja toteuttaessa vain ne tehtävät, jotka ovat välttämättömiä. Jos ihminen joutuu pelkäämään sanomisiaan ja tarkkailemaan herkeämättä työyksikön ilmapiiriä menetämme valtavan paljon niin työn tuottavuudessa kuin työhyvinvoinnissakin. Turvattomuus kaventaa työyhteisön potentiaalia. Usein turvattomuuden ilmapiiri on jakaa työyhteisön kuppikuntiin ja työporukan yhteisöllisyys muuttuu näennäiseksi. Henkilöstön vaihtuvuus voi kertoa tästä ja sen syyt onkin tärkeää aina selvittää. Työelämän haasteiden jo muutenkin kasvaessa meillä ei ole varaa hukata yhtäkään työyhteisöä alisuoriutujiksi turvattomuuden vuoksi ja pahimmillaan sairaslomakierteessä sinnitteleväksi pahoinvoivaksi työyhteisöksi. (5,7,8.) Psykologinen turvallisuus ja luottamus elämänlankoina tiimeissä Elämänlanka tunnetaan kasvimaailmassa tilaa valtaavana ja toisia kasveja tukahduttavana lajina. Se kitketään helposti pois. Sen vahvuus on kuitenkin kiivetä myös ylöspäin ja antaa tukea muille kasveille. Työyhteisöä on syytä tarkastella tällaista tukea antavana ja ihmisiä yhteen sitovana voimana. Psykologisella turvallisuudella on yhteys niin työhyvinvointiin kuin tulosten saavuttamiseen. Yhteistyö, tiimityö sekä erilaisissa työryhmissä toimiminen kuvaavat työn arkea lähes kaikilla toimialoilla ja organisaatiotasoilla. Ihmiset ovat edelleen keskiössä työn tekemisessä, tekoälyn hyödyntäminen ei vielä ole korvaamassa ihmistä, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Mitä paremmin tiimin yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen toimii, sitä parempaa ja laadukkaampaa työn jälkeä syntyy myös taloudellisesti. Psykologisella turvallisuudella näyttäisi olevan selkeä positiivinen yhteys niin yhteistyöhön ja työhyvinvointiin kuin tulosten saavuttamiseen ja toiminnan laatuun. (4.) Tässä käyttöösi kuusi kysymystä, jotka aidosti esitettyinä voivat lisätä psykologista turvallisuutta tiimissä: Mitä sellaista näet minun tekevän, joka tukee parhaiten toimintaamme? Mitä sellaista teen, joka nakertaa tiimimme menestystä? Kerro jokin asia, mitä minun olisi hyvä tietää sinusta, jotta meidän suhteemme paranisi? Kerro yksi asia, miten minä voin edistää onnistumistasi? Mitä kykyäsi, osaamistasi tai lahjaasi en ole huomannut, minkä olen sivuuttanut tai aliarvioinut? Mikä sinua motivoi ja miten saisimme sitä lisää työhösi? Kirjoittaja Liisa Nuutinen (TtM, väitöskirjatutkija) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan johtamisen koulutuksissa lehtorina. Työyhteisöjen ja johtamisosaamisen kehittäminen ovat hänen mielenkiinnon kohteitaan niin opetuksessa kuin projektityössä. Luonto ja liikunta yhdistettynä tukevat palautumista työn arjesta. Lähteet Pelotta töissä. TTL. Pelotta töissä - psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Verkko-oppimateriaali. Työterveyslaitos. Edmondson, A.1999. Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative science quarterly, 44(2), 350–383. Hu, J., Erdogan, B., Jiang, K., Bauer, T. N. & Liu, S. 2018. Leader humility and team creativity: The role of team information sharing, psychological safety, and power distance. Journal of Applied Psychology, 103(3), 313. Edmondson, A., Higgins, M., Singer, S. & Weiner, J. 2016. Understanding Psychological Safety in Health Care and Education Organizations: A Comparative Perspective, Research in Human Development 13(1), 65–83. DOI: 10.1080/15427609.2016.1141280 Loh, M. Y., Dollard, M. F., McLinton, S. S. & Tuckey, M. R. 2021. How psychosocial safety climate (PSC) gets stronger over time: A first look at leadership and climate strength. Journal of occupational health psychology, 26(6), 522. Blomqvist, K. 2023. Työyhteisön pieni kirja luottamuksesta. TYÖ2030-julkaisuja. Triplett, S. M. & Loh, J. M. I. 2018. The moderating role of trust in the relationship between work locus of control and psychological safety in organizational work teams. Australian journal of psychology, 70(1), 76–84. Glambek, M., Skogstad, A. & Einarsen, S. 2016. Do the bullies survive? A five-year, three-wave prospective study of indicators of expulsion in working life among perpetrators of workplace bullying. Industrial health, 54(1), 68–73.
Toimintakulttuurin uudistaminen haastaa ajatteluamme
Mistä tunnistaa organisaation toimintakulttuurin? Miten uudistaa vakiintuneita käytäntöjä? Nämä kysymykset nousivat esiin Systeeminen johtajuus toimintakulttuurin uudistamisessa -rehtorivalmennuksessa vuonna 2021. Koulutus oli Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdessä järjestämää täydennyskoulutusta toisen ja perusasteen rehtoreille. Toimintakulttuuri on strategian ohella ylimmän johdon agendalla päivittäin. Organisaation tuloksellisuuden ja uudistamisen näkökulmasta ne ovat asioita, joita ei voi ohittaa. Toimintakulttuurin ohjausvaikutus voi olla suurempi kuin strategian ja tähän liittyy sanonta culture eats strategy for breakfast, eli kulttuuri syö strategian aamupalaksi. Sen vuoksi toimintakulttuurin ymmärtäminen johtamistyössä on noussut yhä tärkeämmäksi. (Groysberg et al. 2018). Toimintakulttuuri rakentuu monella eri tasolla. Scheinin (1987) mukaan se rakentuu seuraavista osa-alueista: Artefaktit ovat kulttuurin näkyviä osia, joihin kuuluvat mm. organisaatiorakenne, strategia, tapa toimia, rakennukset ja logot. Arvot ovat asioita, joita organisaatiossa tavoitellaan ja jotka ohjaavat toimintaa. Perusoletukset ovat syvätason uskomuksia, ajattelutapoja ja toimintamalleja, joista on tullut organisaation arkipäivää. Nämä ovat myös usein tiedostamattomia organisaation toimintaa ohjaavia tekijöitä, joita on välillä vaikea tunnistaa. Organisaatiokulttuureita voidaan myös jäsentää eri ryhmiin. Quinn & McGrath (1985) mukaan konsensuskulttuurissa on keskeistä demokraattinen päätöksenteko ja keskustelu, hierarkkisessa kulttuurissa selkeät rakenteet, koordinointi ja valvonta, rationaalisessa kulttuurissa tehokkuuden ja suoritusten maksimointi ja kehittämiskulttuurissa oppiminen ja jatkuva kehittyminen. Jatkuvasti uudistuvassa organisaatiossa painottuu oppivan organisaation toimintamalli. Sengen (1990) mukaan siihen liittyy viisi keskeistä teemaa. Henkilökohtainen mestaruus liittyy yksilöiden oppimiseen ja yhteiset ajattelumallit ovat jaettuja käsityksiä organisaation toiminnasta. Jaettu visio on jatkuva prosessi, jossa keskustellaan organisaation tulevaisuudesta ja tiimioppiminen rakentaa toimintaa, jossa tiimin jäsenet täydentävät toistensa osaamista. Viides asia on kyky systeemiajatteluun, jossa syy-seuraussuhteiden lisäksi kyetään tarkastelemaan asioiden keskinäisiä vaikutussuhteita. Oppilaitoskulttuurin jännitteet Toimintakulttuurin ymmärtäminen edellyttää pysähtymistä sen äärelle, miten tunnistaa omalle organisaatiolle tyypilliset toiminta- ja ajattelutavat. Kouluissa ja oppilaitoksissa keskustellaan mm. siitä miten autonominen tai yhteisöllinen kulttuurin pitäisi olla. Usein painotetaan voimakkaasti jompaa kumpaa vaihtoehtoa sen mukaan mitä johto pitää tärkeänä. Keskeinen kysymys voisi kuitenkin olla se, minkälainen kulttuuri tukee parhaiten työyhteisön jäsenten tuloksellista työtä. Tähän voi löytää lisää ajattelun aineksia esimerkiksi Kimmo Mäen (2012) väitöskirjasta Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit – Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. Hänen mukaansa opettajan työorientaatio selittää sitä, minkälaisessa toimintakulttuurissa kukin kykenee hyödyntämään omaa potentiaaliaan parhaiten. Joitakin opettajia innostaa yhteisöllinen, jokapäiväinen kohtaaminen kollegoiden kanssa. Opetusta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä ja keskeisessä roolissa on yhdessä tekeminen. Toisille opettajille puolestaan riittävä autonomia, keskittyminen opiskelijoihin ja oman substanssin kehittämiseen on edellytys huipputulosten tekemiselle. Yhteistyö kollegoiden kanssa on sekundääristä, mutta sitä tehdään, kun siihen on tarve priorisoiden olennaisiin asioihin. Pyrkimys yhdenmukaistaa oppimisyhteisön toimintakulttuuria vain yhteen muottiin voi johtaa henkilöstön potentiaalin hyödyntämättä jättämiseen ja turhautumiseenkin. Mielestäni korona-ajan pohdinta siitä, miksi toisille etätyö ja verkkoyhteisöllisyys on parasta koko työuralla ja toisille kaipuu työyhteisön fyysiseen arkeen ainoa mahdollisuus kertoo enemmän erilaisista työorientaatioista kuin korona-ajasta sinänsä. Toimintakulttuurin syvällisellä ymmärtämisellä voidaan työtapoja kehittää huomioimalla työyhteisön moninaisuus ja henkilöstön erilaiset tarpeet. Vuorovaikutus muokkaa toimintakulttuuria Työyhteisön vuorovaikutus rakentuu puhumisesta ja kuuntelusta, kuullun reflektoinnista ja oman ajattelun avartamisesta. Usein yhtä tärkeää on se, mitä ei sanota kuin se mitä sanotaan. Tämä edellyttää herkkyyttä kuulla niitäkin näkökulmia, jotka ovat itselle vieraita. Erityisesti johtamistyössä kannattaa pohtia sitä, miten saada työyhteisössä esiin kaikkien näkemykset. Ryhmäpaineen vuoksi haluamme usein myötäillä niitä näkemyksiä, joita työyhteisössä pidetään hyväksyttävinä. Erilaisten mielipiteiden esittäminen voidaan kokea uhkana, kun parhaimmillaan juuri niissä voi piillä suurta viisautta. Kate Murphy (2020) puhuu kirjassaan Et taida kuunnella kognitiivisesta kompleksisuudesta, joka korreloi positiivisesti itsemyötätunnon ja negatiivisesti ehdottomien mielipiteiden kanssa. Silloin henkilö kuuntelee avoimesti erilaisia näkemyksiä ahdistumatta ja täten pystyy parempaan päätöksentekoon pitkällä aikajänteellä. Hänen mukaansa kuuntelutaitojen kehittäminen on työelämän supertaito, jota kannattaa kehittää. Työyhteisön vuorovaikutuksessa kannattaa tunnistaa myös Daniel Kahnemanin (2011) esiin nostamat ajatusvääristymät. Näistä vahvistusvinouma johtaa etsimään tietoa, joka vahvistaa omia näkemyksiämme ja jättää ulkopuolelle siihen soveltumattomat näkemykset. Oppimisen paikka itse kullekin on tunnistaa oma kuplansa ja pyrkiä laajentamaan ajatteluaan systemaattisesti sen ulkopuolelle. Hyvä ajatusmalli tähän on Adam Grantin (2021) kirjassa Think again. Hänen mukaansa keskustelumoodimme voi olla pappi (saarnaaja-asenne), syyttäjä (muiden ajatusten vääräksi osoittaminen), poliitikko (muiden suosion tavoittelu) tutkija (reflektoiva asenne siitä, miksi voisin olla väärässä). Viimeksi mainittu avaa ajatteluamme niin, että pyrimme aidosti ymmärtämään muiden näkemyksiä ja oppimaan niistä. Vuorovaikutuksen avulla voidaan vaikuttaa toimintakulttuuriin, mutta vain jos tunnistetaan oman organisaation vuorovaikutuksen laatu. Toimintakulttuurin uudistaminen edellyttää paneutumista organisaation syvärakenteisiin Toimintakulttuurin kehittämiseen on toistaiseksi suhteellisen vähän työkaluja. Systeeminen organisaatiokonstellaatio on yksi niistä menetelmistä, joiden avulla työyhteisöä voidaan tarkastella kokonaisuutena ja eri asioiden ja toimintojen suhteina. Menetelmä tekee näkyväksi työyhteisön dynamiikan tavalla, jota normaalisti on vaikea sanoittaa ja joka liittyy organisaation syviin perusolettamuksiin (Horn & Brick, 2005). Vuoden kestäneessä ja kokonaan verkossa toteutetussa rehtorivalmennuksessa hyödynsimme tätä menetelmää. Sen lisäksi koulutuksessa vuorottelivat asiantuntija-alustukset, ryhmäkeskustelut, vertaisoppimisryhmät ja kirjallisuuspiirit. Koulujen toimintakulttuurin uudistamiseen liittyviä, systeemisesti tarkasteltuja teemoja olivat esimerkiksi kysymykset Mitkä asiat edistävät ja estävät koulun uudistumista? Mitkä tekijät vaikuttavat hyvän työyhteisön rakentamiseen oppilaitoksessa? Mikä merkitys yhteisöllisyydellä on eri opettajaheimoille? Mitkä asiat ohjaavat opettajien työtä? Mitkä asiat ohjaavat rehtorien työtä? Systeeminen tarkastelu auttaa ymmärtämään niitä asioita, joita on vaikea muuten sanoittaa työyhteisössä ja joiden väliset suhteet tekevät asioista kompleksisia eli toisiinsa kytkeytyviä. Systeeminen organisaatiokonstellaatio toteutetaan neljän eri vaiheen avulla: Määritellään tarkasteltava kysymys, johon haetaan uusia näkökulmia (esim. mikä ohjaa opettajien työtä?) Valitaan 4–6 asiaa, jotka vaikuttavat valittuun teemaan (esim. yhteisöllisyys, autonomia, arvot, strategia, opiskelijoiden oppiminen, oman asiantuntijuuden kehittäminen). Tehdään noin 1–2 tuntia kestävä konstellaatio koulutetun systeemiasiantuntijan kanssa. Pyritään havainnoimaan ja ymmärtämään eri asioiden vaikutusta toisiinsa hyödyntäen rationaalista ja intuitiivista ajattelua. Pidetään yhteinen reflektio siitä, mitä on havaittu, mikä on uutta ja yllättävää, mikä ärsyttää, mikä jää pohdituttamaan. Ryhmälle syntyy yhteinen ymmärrys valitusta teemasta. Organisaatiokonstellaation avulla voidaan päästä käsiksi sellaisiin toimintakulttuurin teemoihin, joita muuten on vaikea sanoittaa. Scholtens et al. (2021) mukaan siihen osallistuvat henkilöt alkavat uudella tavalla ymmärtää tarkasteltua teemaa ja vaikutus omaan ajatteluun on usein pitkävaikutteinen. Menetelmä soveltuu erityisen hyvin toimintakulttuurin uudistamiseen, muutosjohtamiseen ja haasteellisten työyhteisötilanteiden käsittelyyn. Pitkäkestoinen valmennuksemme antoi mahdollisuuden pohtia syvällisesti koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuria ja sen kehittämistä. Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, muutosjohtaminen ja työyhteisödynamiikka. Viime vuosina hän on kouluttautunut organisaation systeemiseen työskentelyyn ja hyödyntää sitä johtamisvalmennuksissaan. Systeeminen johtaminen toimintakulttuurin uudistamisessa oli Opetushallituksen rahoittama hanke, joka toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Systeemisen työskentelyn asiantuntijoina toimivat lisäksi Barbara Malmström NovaSpectra Ab:sta ja professori Georg Muller-Christ Bremenin yliopistosta. Uusia näkemyksiä ja työkaluja koulujen johtamiseen -valmennuksesta Tampereen yliopiston verkkosivuilla. Lähteet Horn, K. P. & Brick, R. (2005) Invisible Dynamics: System Constellations in Organisations and Business, Phoenix, AZ: Zeig, Tucker & Theisen. Grant, A. (2021) Think again. The Power of Knowing What You Don’t Know. Penguin Random House.UK. Groysberg ,B. Lee,J., Price, J.,Cheng, J.Y. ( 2018). The Leader’s Guide to Corporate Culture How to manage the eight critical elements of organizational life. Harvard Business Review. Kahneman, D. (2011). Thinking, fast and slow. London: Penguin Books. Mäki, K. (2012). Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina.(JYX-julkaisuarkisto) Quinn, R. E. & McGrath, M.R. (1985). The transformation of organizational cultures: A competing values perspective. Teoksessa Frost et al., Organizational Culture, 315-334. Sage Publications, Thousands Oaks. Schein, E. H. (1987). Organizational Culture and Leadership. Jossey- Bass, San Francisco. Scholtens, S. Petroll, C., Carlos Rivas, C., Joke Fleer, J., Thege, B.K. (2021) Systemic constellations applied in organisations: a systematic review, Gruppe-Interaktion-Organization, Springer. Senge, P.M. (1990). The Fifth Discipline. The Art and Practise of the Learning Organisation. Doubleday/Currency. New York.
Navigointia kohti avointa korkeakoulua
Tässä blogitekstissä kutsumme sinut merimatkalle avoimuuteen korkeakouluissa. Millaisia saaria ja satamia korkeakoulujen miehistöjen on saavutettava, jotta korkeakoulu toimii avoimuuden periaattein? Millä tavoin navigoiden mahdollistamme avoimuutta ja millainen majakan valo ohjaa kulkuamme? Mitä opimme ja oivallamme matkalla päämäärään, miten opimme kulkemaan yhdessä? Avoimuuden neljä lähtökohtaa Korkeakoulujen avoimuuden merikarttana toimii valtakunnallinen avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus, jossa määriteltiin avoimuudelle neljä peruslähtökohtaa (Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020). Tässä tekstissä käsittelemme avoimuuden näkökulmia niiden kautta. Olennaista ei ole vain päämäärä, vaan matka, sanotaan ikiaikaisessa viisaudessa. Veneessä kapteeni miehistöineen seilaa merellä, navigoiden alustaan kohti päämäärää, kenties pysähtyen matkalla erilaisille saarille ja satamiin. Kaikki veneessä olijat toimivat omassa roolissaan, mutta yhteistyössä. Tuomme tässä tekstissä esiin niin yleisiä näkökulmia korkeakoulujen avoimuuteen kuin omia havaintojamme arjen työstämme Metropoliassa. Emme ole vielä perillä, mutta laivamme seilaa jo vauhdikkaasti vesillä ja suunta on selvä. Toivomme, että jakamamme oivallukset jatkavat ajatuskulkuaan myös sinun omalla matkallasi avoimuuden merellä. 1. Avoin toimintakulttuuri majakan loistona Avoin toimintakulttuuri on kuin majakasta kajastava loisto, joka näyttää suuntaa toiminnalle. Muuttunut toimintaympäristö on luonut korkeakouluille niin paineita kuin mahdollisuuksiakin lisätä avoimuutta (ks. myös Ala-Nikkola, 2020). Onnistuminen edellyttää vastuullista, avoimuutta mahdollistavaa toimintakulttuuria niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäinkin. Avoimuudesta pitää tulla osa arjen tekoja ja valintoja. Osin teemme avoimuuden valintoja tiedostamatta, mutta myös tietoista työtä toimintakulttuurin uudistamiseen tarvitaan. Metropolian esimerkkejä avoimen toimintakulttuurin majakoista: Metropoliassa on tehty pitkäjänteistä työtä toimintakulttuurin uudistamisessa. Suuren, monialaisen ja maantieteellisesti lukuisiin pienempiin yksiköihin aiemmin jakautuneen korkeakoulun toiminnot on keskitetty viime vuosina neljälle kampukselle, mikä jo itsessään mahdollistaa helpommin avoimuutta. Pelkät seinät eivät kuitenkaan avoimuutta mahdollista, vaan siihen tarvitaan myös tekoja, konkreettisia toimintatapoja. Yksi meille kirjoittajille läheinen esimerkki konkreettisesta toimintatavasta on Metropoliassa toimiva osallistavan prosessisparrauksen tiimi Parru, jossa itsekin toimimme osallisuuden sparraajina. Parru toimii palvelutiiminä, joka tuo osallistavaa työotetta Metropolian kehittämisprosesseihin. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi systemaattisesti prosessin tueksi mietittyjen osallistavien työpajojen muodossa. Parru-tiimin viimevuotisen pilottivuoden reilut sata työpajamuotoista tilaisuutta tyytyväisine osallistujineen kertovat vahvaa viestiä siitä, miten tärkeää yhteinen ajattelu on prosessien avoimuuden ja kestävän toteuttamisen tukena. 2. Kohti avoimen julkaisemisen ilmansuuntaa Systemaattisen toimintakulttuurin edistämisen tulokset Metropoliassa näkyvät esimerkiksi avoimen julkaisutoiminnan kehittymisessä. Avoin julkaiseminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: julkaisu saatetaan vapaasti kenen tahansa käytettäväksi internetissä. Kun avoin julkaiseminen toimii hyvin, ovat hyödyt siitä moninaiset. Yhteiskunnallinen vaikutus on potentiaalisesti suurempi, kun julkaisu on helpommin niin päättäjien, päätöksiä valmistelevien kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Myös tiedon taloudellinen tasa-arvo kasvaa: avoimet julkaisut ovat esimerkiksi köyhimpien maiden yliopistojen saatavilla ja toisaalta julkaiseminen ei ole kiinni siitä, onko julkaiseva taho kykenevä maksamaan kustantajalle julkaisemisesta. (Syrjämäki 2018.) Navigointivinkkejä avoimen julkaisemisen saarelle: Mahdollista julkaiseminen tarjoamalla siihen alustoja, joihin on helppo tarttua. Esimerkiksi Metropoliassa, kuten kaikissa korkeakouluissa, perinteisen kirjakustannustoiminnan rinnalle on tullut muitakin asiantuntijajulkaisemisen muotoja, kuten verkkosivupohjaiset julkaisut, blogit ja uusimpana tulokkaana podcastit. Varmista löydettävyys levittämällä julkaisua. Kun tunnet kohderyhmän, pystyt valitsemaan kanavavirrasta heille tutuimman kanavan. Kun vielä lisensoit julkaisun tarkkaan harkitulla CC-lisenssillä, mahdollistat samalla tiedon jatkuvuutta (Ala-Nikkola 2018a). Peruspaketin cc-lisenssin äärelle löydät esimerkiksi tästä Elina Ala-Nikkolan blogista. Huolehdi saavutettavuudesta, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus päästä tiedon äärelle. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Valtiovarainministeriö, n.d.) astui voimaan 1.4.2019 ja koskee meitä kaikkia. Muista vastuusi: korkeakoulun julkaisukanaviin luotetaan, joten pidetään luottamusta yllä. Lisää luotettavuudesta voit lukea vaikkapa tästä blogipostauksesta (Ala-Nikkola 2018b.) Tutustu syvemmin avoimeen julkaisemiseen kansallisten linjausten sekä oman korkeakoulusi ohjeiden kautta. 3. Tutkimusaineistojen avaamisen suuntia Tieteellisen tutkimuksen perustana on jatkuvasti kasvava tietomäärä, jossa kukin tutkija antaa omat aineistonsa koko tiedeyhteisön käyttöön. Tämä mahdollistaa joustavamman ja ketterämmän tutkimuksen tekemisen, mikä nopeasyklisessä maailmassa tuntuu enemmän kuin tärkeältä voimavaralta. Navigointia tutkimusaineistojen avaamiseen: Panosta aineistonhallintasuunnitelmaan. Aineistojen avaaminen starttaa hetkestä, jolloin aineistoja ei vielä ole olemassakaan: aineistonhallintasuunnitelmasta, joka on kompassina matkalla aineistojen lopulliseen avaamiseen. Matkalla on huomioitava myös laissa säädetyt vaatimukset (erityisesti eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR) sekä esimerkiksi rahoittajien asettamat ehdot (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d a). Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Susanna Näreaho ja Joona Koiranen antavat Tikissä-blogissa erinomaisen konkreettisen apulistan, kun pohdit kannattaako aineistosi tallentaa avoimesti uudelleenkäyttöä varten (Näreaho & Koiranen, 2020). Kiinnostavan näkökulman avoimiin aineistoihin tuo kansalaistiede, jossa tiedon keruun prosessia demokratisoidaan. Eli käytännössä: kansalaiset voivat osallistua tutkimusaineiston keräämiseen. Viime vuosina kansalaistieteen mahdollisuuksia on nähty monella tieteenalalla entistä enemmän, muun muassa digitalisaation vauhdittaessa sitä. (Siiskonen, 2017.) Aineistojen avaamisen kannalta myös tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata. Myös pienet teot vievät eteenpäin! Esimerkiksi data-artikkelit (data in brief), joissa kuvaillaan tutkimusaineistoja, ovat yksi konkreettinen keino lisätä tietoisuutta avoimesti saatavilla olevista aineistoista. Metropoliassa olemme juuri kokeilemassa miten data-in-briefit helpottaisivat navigointia avoimuuden merellä. 4. Voiko avoimen oppimisen saarelle rantautua? Oppimisen ja oppimateriaalin avoimuus herättää korkeakouluyhteisöissä monia teknisiä, juridisia ja kulttuurisia kysymyksiä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Mitä opettajalle jää, jos hän jakaa omat materiaalinsa kaikkien vapaaseen käyttöön? Kuinka voidaan myydä koulutusta, jos sen sisällöt ovat samaan aikaan avoimesti saatavilla? Keskustelussa on hyvä muistaa myös se, että avoin oppiminen on avoimia oppimateriaaleja paljon laajempi käsite. Tavoitteena on laajentaa oppimaan pääsyä ja osallistumista lisäämällä saavutettavuutta, esteettömyyttä, tarjontaa ja oppijakeskeisyyttä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Navigointia avoimen oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuteen: Avoin oppiminen on oppimista, joka tapahtuu usein digitaalista teknologiaa hyödyntäen. Oppimisympäristöt ovat viimeisen vuoden aikana ottaneet jättiloikan kohti digitaalisempia oppimisympäristöjä. Hyvänä ohjenuorana digitaalisiin oppimisympäristöihin toimii esimerkiksi tämä Mari Virtasen käytännönläheinen blogi: Koronapaniikki oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Oppimateriaalien avoimuus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tuoda lukuisten opetustyötä tekevien asiantuntijoiden osaamista yhä laajemman joukon saataville – jatkuvan oppimisen hengessä. Mutta kuten kaikilla avoimuuden saarilla, on selvää, että kaikkea ei tokikaan ole mielekästä avata kaikille, avaaminen voidaan tehdä myös hallitusti. Oppimateriaalien avaamisen hyötyjä ja konkreettisia keinoja on pohdittu muun muassa tässä Anna Lindforsin ja Susanna Näreahon blogissa. Toimiva infrastruktuuri on kivijalka, johon on helppo rakentaa. Korkeakoulujen yhteisen Digivisio 2030 -jättihankkeen yhtenä tavoitteena on muodostaa vuoteen 2030 mennessä kansallinen digitaalinen palvelualusta, joka mahdollistaa digitaalisten palveluiden yhteensopivuuden korkeakoulujen välillä. Sitä kautta oppimisen kansalliset tietovarannot avautuvat yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Metropolia osallistuu kunnianhimoiseen ponnistukseen hankkeen vastuukorkeakouluna. Tutustu mahdollistaviin työkaluihin! Avoimeen oppimiseen on paljon opiskelijaa ja korkeakoulujen henkilöstöä helpottavia apukeinoja. Tutustumisen arvoinen on hiljattain avattu maksuton ja avoin kansallinen Avointen oppimateriaalien kirjasto aoe.fi. Siellä kuka tahansa voi hakea, löytää ja tallentaa erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja. Seilaamme kohti parempaa maailmaa – yhdessä! Yksikään hanke, tutkija, opettaja, opiskelija tai asiantuntija ei pysty yksin kehittämään malleja, jotka olisivat käyttökelpoisia vielä vuosien ja vuosien päästä – tai edes nyt. Siksi avoimuus onkin tekemisen ytimessä: se mahdollistaa navigoimisen merellä, jossa pidämme huolta maailmasta yhdessä. Kuten yhteiskunnan ilmiöt ylipäänsä, myös avoimuus on laaja asia, jota ei ratkaista yhdessä blogitekstissä. Olemmekin tuoneet tähän tekstiin joitakin omassa arjessamme avoimuuden merellä navigoidessamme syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Tunnistatko tästä kirjoituksesta omaa matkaasi tai oman korkeakoulusi matkaa avoimuuden merellä? Näyttäytyvätkö lähestymisen suunnat samoin teille vai löytyykö myös muita lähestymiskulmia? Teksti on osa kolmiosaista Elina Ala-Nikkolan blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerrottiin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Toisessa osassa pohdittiin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Tähän kolmanteen osaan Elina kutsui kirjoittajakaverikseen Minna Kaihovirran, joka toimii muun muassa Avoin Metropolia -työryhmän vetäjänä. Kirjoittajat Elina Ala-Nikkola (kulttuurituottaja YAMK) on navigoinut työtehtävissään korkeakoulussa avoimuuden merellä monesta suunnasta käsin. Tällä hetkellä hän työskentelee osallistavan työotteen asiantuntijana ja sparraajana Metropolian Parru-tiimissä. Aiemmissa työtehtävissään Elina on ollut muun muassa kehittämässä Metropolian julkaisutoimintaa ja TKI-toimintaa. Minna Kaihovirta (FM) on keskittynyt navigoinnissa viime vuodet toimintakulttuurin uudistamiseen. Tällä hetkellä hän työskentelee tuoreessa dialogipäällikön tehtävässä Metropoliassa ja on myös mukana Parru-tiimissä. Pitkä viestintätausta tuo Minnalle näkökulmaa avoimuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin niin työelämässä kuin korkeakouluyhteisössäkin. Lähteet Ala-Nikkola, Elina 2020. Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 8.4.2020. Ala-Nikkola, Elina 2018a. Mikä ihmeen CC-lisenssi? Osa I. Perusteet. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 25.11.2019.. Ala-Nikkola, Elina 2018b. Miksi korkeakoulussa työskentelvän kannattaa blogata? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja Timanttia blogissa. Julkaistu 29.10.2018. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020a. Avoimen tieteen verkkosivuston Tutkimusaineistojen avoimuus -osio. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020b. Avoimen tieteen verkkosivuston Oppimisen avoimuus -osio. Korkeakoulutuksen digivisio 2030 – Suomesta joustavan opiskelun mallimaa verkkosivusto. n.d. Neljälle kampukselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Näreaho, Susanna & Koiranen, Joona. 2020. Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Tikissa-blogissa. Julkaistu 1.10.2020. Näreaho, Susanna & Lindfors Anna. 2020. Oppimateriaalien avaamisen hyödyt opettajalle ja oppijoille. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 20.11.2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020. Avointen oppimateriaalien kirjasto. Verkkosivusto. Siiskonen, Harri. 2017. Kansalaistiede osa avointa tiedettä. Pääkirjoitus. UEF//SAIMA 3/2017. Itä-Suomen yliopisto. Syrjämäki, Sami 2018. Verkkoteksti Avoin tiede -sivustolla. Valtiovarainministeriö. n.d. Saavutettavuusdirektiivi verkkotekstinä. Virtanen, Mari 2020. Koronapaniikki oppilaitoksissa - miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Blogipostaus Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 16.3.2020.
Rohkeaa koulutuksen digitaalista uudistamista
Koulutuksen menestyksekäs digitaalinen uudistaminen vaatii rohkeutta niin opettajilta kuin opiskelijoilta. Rohkeus tarkoittaa työyhteisön sitoutumista toimintaympäristön muutoksesta johtuvien toimintatapojen uudistamiseen ja aikaisemmista tutuista käytänteistä luopumiseen. Opettajien ja opiskelijoiden on kyettävä tarkastelemaan oppimista yhteisenä prosessina, jossa opiskelijan on otettava enemmän vastuuta omasta oppimisestaan ja opettajan omaksuttava oppimisen mahdollistajan rooli. Rohkeutta tarvitaan ennen kaikkea uusien digitaalisten oppimisympäristöjen opetteluun ja haltuunottoon samoin kuin aiemmin hyväksi havaittujen pedagogisten ratkaisujen toimivuuden arviointiin. Uudistuaksemme meidän on luovuttava tutusta ja turvallisesta sekä heittäydyttävä joksikin aikaa tuntemattomaan. Tuloksena ovat uudet oppimista tukevat oivallukset ja luottamus kokeilla ja opettaa asioita uudella tavalla. Metropolia Ammattikorkeakoulussa on luotu satelliittikoulutuksen malli, jonka kehittämisessä toimintaterapeuttikoulutus on ollut mukana. Tavoitteena on vastata alueellisiin koulutus- ja työelämätarpeisiin. Satelliittikoulutuksen malli perustuukin mukana olevien korkeakoulujen ja työelämän tiiviiseen yhteistyöhön. Pääosa opinnoista suoritetaan vastuukorkeakoulun järjestäminä verkkopainotteisina opintoina, mutta kumppanikorkeakoululla on keskeinen rooli alueellisen yhteistyön ja lähiopetuksen toteuttamisessa. Kokonaisten sosiaali- ja terveysalan tutkintojen toteuttaminen satelliittikoulutuksen mallin mukaisesti Suomessa on vielä varsin vähäistä. Mallissa verkkopainotteinen koulutus on yhteinen oppimisprosessi opiskelijoiden, opettajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ulla Vehkaperä ja Iira Lankinen kertovat sateliittikoulutuksesta opiskelijan näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa keskitymme erityisesti opettajien ja korkeakoulun näkökulmaan. Koulutusta yhteistyössä kumppanikorkeakoulun kanssa Metropolia Ammattikorkeakoulussa toteutettiin toimintaterapeutin tutkintoon johtava koulutus satelliittikoulutuksena vuosina 2017–2020 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa SOTKA – Sote-satelliittikoulutus alueelliseen työvoima- ja koulutustarpeeseen vastaavana ja yhteistyötä tiivistävänä konseptina -hankkeessa. Koulutuskokonaisuus päättyy vuoden 2021 loppuun mennessä. Vastuu koulutuksesta oli Metropolialla ja opiskelijat olivat Metropolian opiskelijoita. Opiskelijoiden opintokokonaisuudesta, opintojen ohjauksesta ja opintosuoritusten arvioinnista vastasivat Metropolian opettajat. Saimaan ammattikorkeakoulu, nykyinen LAB-ammattikorkeakoulu, toimi Metropolian kumppanikorkeakouluna, jossa oli nimettynä vastuuopettaja. Hänen tehtävänä oli organisoida ja ohjata lähiopetuspäivät Metropolian opettajien suunnitelmien ja sisällön mukaisesti (Kekäläinen & Vehkaperä 2020). Opiskelijoiden valintakokeet pidettiin myös Saimaan ammattikorkeakoulussa alueellisen tavoitettavuuden mahdollistamiseksi. Opinnot toteutettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaisesti. Opiskelussa yhdistyivät lähiopiskelupäivät, etänä tapahtuva opiskelu ja työelämäyhteistyössä oppiminen harjoittelujaksoineen eri toimintaympäristöissä. Etänä tapahtuvaan opiskeluun kuului opiskelua verkko-oppimisympäristössä, kirjallisuuteen perehtymistä ja oppimistehtävien tekemistä sekä itsenäisesti että ryhmä- ja tiimityöskentelynä myös etäyhteyksiä hyödyntäen. Lähipäivien määrä eri lukukausina vaihteli sisällön mukaan. Lähipäiviä oli kerran kuussa 1–3 ja lukukaudella keskimäärin 8 päivää. Lähiopetuksessa painotettiin yhdessä tekemistä, tiedon soveltamista, kokemuksen jakamista ja opitun reflektointia. (Kekäläinen & Vehkaperä 2020.) Opiskelijoiden opinnoissa etenemistä ja osaamisen kehittymistä on tuettu sekä toimintaterapian koulutusohjelman tutor-opettajan että kumppanikorkeakoulun vastuuopettajan toimesta. He ovat toimineet työparina opiskelijoiden ryhmäyttämisessä, myönteisen oppimisilmapiirin luomisessa ja opintojen henkilökohtaisessa ohjauksessa tunnistaen opiskelijoiden yksilöllisiä oppimisen haasteita. Tutor-opettaja on tavannut opiskelijoita sekä verkko-ohjauksissa että kasvotusten vastuuopettajan kanssa lähiopetuksen yhteydessä. Uusi työkulttuuri rakentuu työyhteisön voimin Verkkopainotteisessa opetuksessa korkeakoulun tehtävä on tuottaa laadukasta opetussuunnitelman mukaista opetusta sekä varmistaa opiskelijoiden osaaminen. Verkko-opetukseen siirtyminen on vaatinut koko tutkinnon henkilöstöltä oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista ja uuden opettelua. Verkko-opetuksessa ei ole kyse siitä, että lähiopetus siirretään sellaisenaan verkkoon. Tämän vuoksi opettajilla on oltava mahdollisuus kouluttautua niin digitaalisten välineiden käyttöön kuin verkkopedagogiikkaan sekä mahdollisuus soveltaa näitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Tutkinnon vastuuhenkilöiden osalta verkkopedagogiikka haastaa opetuksen suunnittelun käytänteet, tiedottamisen ja lisääntyvän yhteistyön muodot henkilöstön kanssa. Uuden työkulttuurin luomisessa tutkinnon vastuuhenkilöiden pitää muun muassa: kuunnella opettajien kohtaamia ja tunnistamia haasteita herkällä korvalla ja anna heille aikaa sopeutua muutokseen järjestää opettajille riittävästi koulutusta digitaalisiin välineisiin ja verkkopedagogiikkaan suosia yhdessä tekemistä itsenäisen työskentelyn rinnalla pohtia yhdessä opettajien kanssa työtapojen muutoksesta nousevia kysymyksiä kuten, miksi tämä tehdään näin? mitäs, jos emme tekisi asioita tällä tavalla? voiko tätä opettaa verkossa? mitä ei ole syytä opettaa verkossa? iloita opettajien kanssa pienistäkin onnistumisista purkaa opettajien kokemia pettymyksiä avoimesti työyhteisössä jakaa kokemuksia ja etsiä yhdessä ratkaisuja haastaviin tilanteisiin kuunnella ja käsitellä opiskelijoiden palautteita tiedottaa asioista riittävästi. Tutkinnon opettajien on myös tehtävä tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja oltava tietoisia toistensa opetuksesta, jotta verkko-opinnoista syntyy toinen toistaan täydentävä ja syventävä jatkumo. Ennen kaikkea opettajilla tulee olla yhteinen näkemys siitä, millaista osaamista verkon välityksellä on mahdollista tuottaa ja millaista ei. Tämä tarkoittaa yhteistä päätöstä sitä, mitä opintojaksoja tai opetuksen osia toteutetaan verkossa ja mitä lähiopetuksena. Esimerkiksi kädentaitoja vaativan osaamisen oppiminen, kuten ortoosien valmistus, verkon välityksellä ei ole mahdollista jo senkin takia, että opiskelijoilla ei ole niiden tekemiseen tarvittavia välineitä käytössä. Työelämässä toteutettavat käytännön harjoittelut eivät myöskään sovellu verkossa toteutettavaksi lukuunottamatta etäkuntoutuksen keinoin toteutettavia interventioita. Verkkopedagogisten opintojen ajoitus- ja suunnittelutyö haastaa opettajat uudenlaiseen ja totuttua enemmän aikaa vievään yhteissuunnitteluun kollegojen kanssa, koska verkko-opetuksessa opetussisältöjä on tiivistettävä, jaoteltava ja toteutettava uudella tavalla. Pohjatyönä tarvitaan myös aiemmin tuotetun opetussisällön ja toteutustapojen kriittistä arviointia. Keskeisimmät yhdessä käsiteltävät opetussisällöt on määriteltävä tarkasti sekä pohdittava opiskelijan itsenäinen tai ryhmätyömuotoisesti tapahtuvan opiskelun osuus. Opetussisältöjen käsittelyyn on niin ikään löydettävä oppimista tukevat menetelmät unohtamatta osallistamisen, reflektion ja vuorovaikutuksen merkitystä verkko-opetuksessa. Digitaalisuus muuttaa opettajan tapaa opettaa Digitaalisiin oppimisympäristöihin siirtyminen muuttaa niin opettajan kuin opiskelijan roolia. Vastuullinen rooli omasta oppimisesta siirtyy vahvemmin opiskelijalle, jolloin opettajan toiminnassa korostuu oppimisen mahdollistajan ja fasilitoijan roolit. Opettajien työhön samoin kuin opiskelijoiden opiskelun rytmitykseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Verkossa tapahtuvan opetuksen toteutuksen valmistelu vaatii opettajalta usein enemmän aikaa kuin luento-opetuksen, sillä asiat on kyettävä tiivistämään ja valitsemaan oppimista tukevat pedagogiset ratkaisut ja välineet. Verkko-opetus on myös intensiivistä työskentelyä, mikä vaatii opettajalta samanaikaisesti sekä opetuksen sisällön että digitaalisten työkalujen hallintaa. Opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta samalle päivälle rakennetut pitkät tai useat verkkoluennot eivät ole kannatettavia, sillä keskittymisen ja kuuntelemisen taso ja sitä kautta tiedon ymmärtäminen ja omaksuminen ei pysy yllä koko päivää. Opiskelijoille on myös osattava jättää riittävästi aikaa omalle itsenäiselle ja ryhmissä tapahtuvalle työskentelylle varsinkin, jos verkossa oppiminen edellyttää esimerkiksi ennakkoon valmistautumista. Vinkkejä verkko-opetuksen suunnitteluun: Kerro opiskelijoille opintojakson osaamistavoitteet useammin kuin kerran. Käytä monipuolisia oppimista tukevia menetelmiä. Hyödynnä verkko-oppimisympäristöjen työkaluja. Huomioi suunnittelussa erilaiset oppijat. Tarkastele opiskeltavia asioita useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Lisää asioiden käsittelyyn tarinallisuutta. Osallista opiskelijat tiedon tuottamiseen ja käsittelyyn. Hyödynnä opiskelijoiden omakohtaisia kokemuksia. Vaiheista ja aikatauluta oppimisprosessi. Ohjaa, kommentoi ja auta sekä ole mukana oppimisprosessissa. Anna selkeitä ohjeita ja tehtäväksiantoja. Rakenna vaihtoehtoisia tapoja osaamisen osoittamiseen. Anna riittävästi aikaa asioiden ymmärtämiselle, omaksumiselle ja soveltamiselle. Motivoi ja kannusta opiskelijoita itsenäiseen työskentelyyn. Anna jatkuvaa palautetta osaamisesta tai sen puutteista. Kerro milloin sinulta saa ohjausta ja tukea. Koulutuksen uudistaminen on yhteinen ponnistus ja oppimisprosessi Opetus- ja kulttuuriministeriön (2019) julkaisussa Jatkuvan oppimisen kehittäminen (PDF) todetaan, että ”toimintaympäristön muutoksella, teknologian kehityksellä ja työn murroksella on laaja-alaisia vaikutuksia koko jatkuvan oppimisen ketjuun ja prosessiin.” Tämä koskee niin opiskelijoita, opettajia kuin työelämää. Osaamisen kehittäminen tulee nähdä yhteisenä oppimisprosessina, jossa kaikki osapuolet hyötyvät. Valmiudet tulevaisuuden työtä varten syntyvät omakohtaisen kokemuksen, rohkeiden koulutuskokeilujen ja niistä muodostuvan tiedon ja ymmärryksen kautta (Lintula 2020). Toimintaterapeutin tutkintoon johtavan koulutuksen toteuttaminen satelliittikoulutuksena yhdessä muiden terveysalan tutkintojen kanssa on luonut Metropolia Ammattikorkeakouluun toimintamallin, joka rakentuu vastuukorkeakoulun, kumppanikorkeakoulun ja työelämän yhteistyökumppaneiden toimivasta yhteistyöstä. Tulevaisuudessa työelämäkumppaneiden osallistamista verkkopainotteisen koulutuksen suunnitteluun ja ennen kaikkea toteuttamiseen tulee vahvistaa nykyisestään. Koulutus voidaan nähdä ja kokea yhteisenä innostuksena ja oppimismahdollisuutena, joka on tarvelähtöistä ja jolla vastataan yhteiskunnallisiin muuttuviin osaamistarpeisiin. Yhteistyö on parhaimmillaan joustavaa ja sen tulee tuottaa ja kehittää samanaikaisesti kaikkien yhteistyökumppaneiden toimintaa. Toimintaterapian koulutusohjelmassa verkkopainotteisten opintojen määrä on lisääntynyt SOTKA-hankkeen myötä. Yhteisen ponnistuksen tuloksena opiskelijoiden itseohjautuvuus, ammatillinen harkinta ja digiosaaminen ovat kehittyneet. Näiltä osin toimintaterapian opiskelijat ovat entistä valmiimpia kohtaamaan työelämän muuttuvia osaamistarpeita. Paluuta aikaisempaan lähiopetuspainotteiseen opetukseen tuskin enää on. Verkko-opetuksen myötä opettajien osaaminen erilaisten oppimisalustojen ja ohjelmien käytössä on lisääntynyt samoin kuin ymmärrys siitä mitä ja miten opetusta verkossa on mahdollista toteuttaa. Siirtyminen verkkopainotteiseen opetukseen on vaatinut kaikilta osapuolilta rohkeaa itsensä että osaamisensa ylittämistä. Tätä kautta on löytynyt myös uudenlaista kiinnostusta verkkoympäristön luomiin mahdollisuuksiin. Kirjoittajat Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymän (OSKU-hanke) asiantuntijana kehittämässä kuntoutuksen jatkuvaa oppimista ja koulutuksen uusia muotoja. Kaija Kekäläinen on koulutukseltaan toimintaterapeutti (ylempi AMK). Hän työskentelee tutkintovastaavana toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin osaamisalueella ja asiantuntijana Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymässä (OSKU-hanke) kehittämässä kuntoutuksen jatkuvaa oppimista ja koulutuksen uusia muotoja. Lisää tietoa satelliittikoulutuksesta Lumme, Lankinen, Puhakka, Roivas & Vehkaperä (2020) ovat toimittaneet julkaisun Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus (Theseus). Julkaisussa esitellään verkkopainotteisen terveysalan korkeakoulutuksen satelliittikoulutusmallia. Julkaisun artikkelit ovat kirjoittaneet SOTKA-hankkeessa mukana olleet opiskelijat, opettajat ja yhteistyökumppanit. Julkaisusta on hyötyä rakennettaessa verkkopainotteisen koulutuksen yhteistä oppimisprosessia opiskelijoiden, opettajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Lähteet Jatkuvan oppimisen kehittäminen. (2019). Jatkuvan oppimisen kehittäminen. Työryhmän väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:19. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Helsinki 2019. (PDF) Luettu 17.3.2020. Kekäläinen, K. & Vehkaperä, U. (2020). Toimintaterapeutiksi uudenlaisin menetelmin. Teoksessa Lumme, R., Lankinen, I., Puhakka, H., Roivas, M. & Vehkaperä, U. (Toim.): Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 49/2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettu 4.5.2020. Lankinen, I., Riitta Lumme, R. & Puhakka, H. (2020). Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä. Metropolia ammattikorkeakoulun Tikissä-blogi. Luettu 14.5.2020. Lintula, L. (2020). Verkkopainotteisista opinnoista valmiuksia tulevaisuuden työhön. Teoksessa Lumme, R., Lankinen, I., Puhakka, H., Roivas, M. & Vehkaperä, U. (Toim.): Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 49/2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettu 4.5.2020. Lumme, R., Lankinen, I., Puhakka, H., Roivas, M. & Vehkaperä, U. (Toim.).2020. Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 49/2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Luettu 4.5.2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Jatkuvan oppimisen kehittäminen. Työryhmän väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:19. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. (PDF). Luettu 11.3.2019.
Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto?
Miksi avoimuudesta on tullut yksi aikamme ilmiöistä? Onko se vain trendisana, vai aidosti merkityksellinen asia? Pohdin tässä tekstissä avoimuutta erityisesti korkeakoulun silmälasien lävitse: mitä korkeakoulun avoin toimintakulttuuri merkitsee yhteiskunnalle, onko siitä tullut meille korkeakouluille jopa elinehto ja mitä jokaisen korkeakoulussa työskentelevän tulisi avoimuuden arjessa muistaa? Avoimuus hiipi hiljaa historiasta itsestäänselvyydeksi Peruutetaanpa ensin ajassa hieman taaksepäin ja kurkistetaan miten avoimuus on vuosien saatossa nostanut päätään. Ensin oli kaksi televisiokanavaa. Television yleistyessä puoli vuosisataa sitten kanavia oli kaksi, eikä radiokanavista ja sanomalehdistäkään ollut runsauden pulaa. Kaikki ihmiset kuluttivat pääosin samaa, rajattuihin medioihin valikoitua tietoa. Sitten tuli monet kanavat, some ja kuplat. Tänä päivänä tieto on mukanamme aina, mikäli älypuhelimessa riittää virtaa. Tietolähteiden ja medioiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, josta viimeisimpänä sosiaalisen median voittokulku. Tieto on avoimemmin ja runsaammin saatavilla. Tarjontaa on niin paljon, että yleisöt ovat jopa ”kuplautuneet” eli monet ihmiset seuraavat entistä rajatummin omiin intresseihinsä ja maailmankuviinsa sopivia kanavia. Pikkuhiljaa myös tiedon kuluttaja on alkanut osallistua vilkkaammin. Vielä muutama vuosikymmen sitten yleisön rooli oli pikemminkin vastaanottaja kuin osallistuva. Keskustelut tiedosta syntyneistä ajatuksista käytiin kahvipöydissä, perhepiirissä ja työpaikoilla. Uudet mediat mahdollistavat sen, että tietoa kuluttava yleisö osallistuu keskusteluun suoraan tiedon tuottajan kanssa, tässä ja nyt — avoimesti. On kommentointimahdollisuus, on mahdollisuus tuottaa itse sisältöjä. Näin avoimuus, osallistuminen ja tiedon eläminen hetkessä ovat hiipineet itsestään selväksi osaksi arkeamme. Vaikuttaa myös siltä, että mitä avoimemmin toimitaan, sitä enemmän avoimuutta tarvitaan. Halutaan vaikuttaa, kommentoida ja olla dialogissa — ei vain saapua valmiin tiedon äärelle. Avoimuus on korkeakoulujen velvollisuus ja elinehto Korkeakoulujen tehtävä yhteiskunnassa on olla tiedon tuottajia, toimintamallien, -ympäristöjen, innovaatioiden ja tuotteiden kehittäjiä ja luotettavan asiantuntijatiedon lähteitä. Paikkoja, joissa tieto kehittyy ja lisääntyy ja joista se leviää ympäröivään yhteiskuntaan. Tiedon lähteiden ja yleisöjen osallistumisen lisääntyminen on haastanut korkeakoulut avoimuuden äärelle. Se on tasa-arvoistanut korkeakouluissa syntyvän uuden tiedon julkistamista ja saatavuutta. Tiedon on oltava kaikkien saatavilla. Se haastaa ja jopa velvoittaa meitä korkeakouluja viestimään monissa kanavissa yhtä aikaa, sillä yksi kaikille yhteinen tiedonlevityskanava ei riitä viemään tiedeyhteisössä syntynyttä tietoa riittävän vaikuttavasti eteenpäin. (TJNK 2018). Se haastaa meidät viestimään myös kanavissa, joissa tiedon dialogiin osallistuminen on mahdollisempaa. Siksi korkeakoulujen asiantuntijoiden on oltava aktiivisia muiden viestintävälineiden ohella myös sosiaalisessa mediassa. Asiantuntija Anu Valkeajärven tutkimuksen mukaan jopa 88% tutkijoista koki sosiaalisen median hyödylliseksi työssään (Valkeajärvi 2018). Korkeakoulujen on mahdotonta hoitaa tehtäväänsä luotettavan tiedon levittäjänä ja kehittäjänä ilman avoimuuden toimintakulttuuria. Siksi siitä on muodostunut velvollisuutemme — ja jopa elinehtomme. Avoimuudella viheliäisten ongelmien kimppuun Median muutos ei kuitenkaan ole ainoa syy avoimuuden tarpeeseen. Avointa toimintakulttuuria ei tule noudattaa vain siksi, että se on “ajan viestinnällinen henki”. Sitä tulee noudattaa myös siksi, että avoimuuden toimintakulttuuri mahdollistaa paremmin ratkaisuja yhteiskuntamme haasteisiin. Otetaanpa ajankohtainen esimerkki: koronavirus. Suomeen ja isolle osalle maapalloa on julistettu poikkeustila. Juuri nyt, jos koskaan, viheliäiset ongelmat (eng. wicked problems) ovat tulleet osaksi jokapäiväistä arkeamme. Ongelmien, joiden tunnuspiirteenä pidetään vaikeutta hahmottaa itse ongelmaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, suoria lineaarisia johtopäätöksiä ei voida tehdä, vaan on monia ratkaisuvaihtoehtoja, joista mitkään eivät ole oikeita tai vääriä (ks. esim. Kuusisto-Ek, 2015). Viheliäiset ongelmat liittyvät erityisesti suuriin systeemeihin, jotka liittyvät esimerkiksi ruoan tuotantoon, energian tuotantoon, talouteen, terveydenhuoltoon tai vaikkapa poliittisiin systeemeihin. Taklataksemme ne, meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan juuri näihin systeemeihin. (Colchester 2019) Koronavirus on yhtäkkiä aktivoinut viheliäisiä ongelmia samanaikaisesti useissa systeemeissä. Moni systeemi läikkyy ja silti ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan. Näitä ongelmia ei ratkaise kukaan yksin. Niitä ei ratkaista yhden korkeakoulun, yhden työpaikan tai vaikkapa eduskuntatalon seinien sisällä yksin. Sitran selvityksessä (Raisio, Jalonen, Uusikylä 2018) todettiin, että viheliäisistä ongelmista selviytymisen todennäköisyyttä voidaan parantaa esimerkiksi varmistamalla, että päätöksenteko perustuu moniulotteiseen tietokäsitykseen. On varmistettava tiedollinen monimuotoisuus muun muassa lisäämällä tiedon käyttäjien ja tuottajien vuoropuhelua (emt. 2018). Eli toisin sanoen: mukaan ratkomaan ja tietoa tuottamaan tulee liittyä eri toimijoita, kuten työelämä, päättäjät, kolmas sektori, eri alojen asiantuntijat — ja korkeakoulut. Me korkeakoulut liitymme tähän laajaan ja monimutkaiseen verkostoon mukaan oman roolimme kautta tiedon ja osaamisen tuottajina, kehittäjinä ja levittäjinä. Tämä yhteistyö tulee tehdä avoimuuden periaattein. Avoimissa ja monipuolisissa viestintäkanavissa viestien ja keskustellen, mutta myös yhteiskehitellen. Jos avoimuuden toimintatapaa ei noudateta, olemme umpikujassa. Tietoa ehkä on eri tahoilla, mutta se jää jumiin, eikä pääse kehittymään yhteisessä dialogissa — eikä parhaita mahdollisia ratkaisuja viheliäisiin tai pienempiinkään ongelmiin synny. Korkeakoulujen strategioita ja arvoja tarkasteltaessa näyttää siltä, että korkeakoulut ovat ottaneet avoimuuden velvollisuuden vastaan tosissaan. ”Vahvistamme avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintakulttuuria. (XAMK)” ”Avoimuus on toimintatapamme. (Metropolia Ammattikorkeakoulu)” ”Avoimuus haastaa meitä jakamaan osaamistamme ja tietoamme. (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu)” Vastaavanlaisia ilmauksia löytyi maaliskuussa 2020 tekemäni kartoituksen perusteella useiden suomalaisten korkeakoulujen strategioista. Useimmissa avoimuus liitetään kiinteästi toimintakulttuuriin: siihen tapaan, miten korkeakouluissa toimitaan. Huoneentaulu avoimen toimintakulttuurin ylläpitämiseen Arvon kollegani, sinä korkeakoulun asiantuntija: kokosin alle oman huoneentauluni avoimen toimintakulttuurin ylläpitämiseen. Avoimuuden hengessä tahtoisin kuulla, mitä sinä siihen lisäisit, poistaisit tai kommentoisit? Avoimuus ei ole mahdollisuus, vaan velvollisuus. Meillä korkeakouluissa on tietoa ja osaamista, jolla voidaan viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Korkeakouluihin instituutioina ja meillä syntyvään tietoon ja osaamiseen luotetaan. Annetaan sen tulla esiin! Tuo esille myös keskeneräistä tietoa. Avoimuuden on oltava läsnä koko ajan, ei vain silloin tällöin. Tieto lisääntyy joka sekunti. Ja kuten todettu, kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea tietoa ja ratkaisemaan ongelmia yksin. Siksi on merkittävää, että myös keskeneräistä tietoa tuodaan esiin ja asetetaan se alttiiksi dialogille — annetaan tiedolle mahdollisuus kehittyä! Hyödynnä korkeakoulun sisäistä verkostoa. Korkeakoulun sisällä on toimittava yhdessä ja avoimesti, entistä tiiviimmin moniammatillisessa yhteistyössä. Toimi ekosysteemeissä avoimesti. Moniammatilliset sisäiset yhteytemme korkeakoulussa ovat hyvä alku, mutta avoimet verkostot ulkopuoliseen maailmaan ovat välttämättömiä. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tämä on ratkaistu perustamalla viisi innovaatiokeskittymää. Niissä yhteen ekosysteemiin ongelmia ratkomaan liittyvät korkeakoulu, työelämä sekä kansalaiset ja päättäjät — tuoden kaikki oman ydinosaamisensa yhteiseen vakkaan. Lisensoi aineistoja — edistä siten avoimuutta! Ongelmien ratkaisemisessa olemme pitkälti eri toimijoiden tuottaman tiedon ja materiaalin varassa, on tässä kohtaa on hyödyllistä, että tieto on avoimesti saatavilla, esimerkiksi CC-lisensoitujen aineistojen avulla. Työskentele eettisesti hyvän tavan mukaan! Myönnä, ettet tiedä kaikkea, mutta älä jätä siksi sanomatta! Ole aidon avoin ja rohkene sanoa myös keskeneräinen ajatus ääneen. Se voi olla uuden ymmärryksen alku. Tässä blogissani ajattelin ääneen avoimuuden merkitystä korkeakoululle. Tämän blogin tieto on kuitenkin vain minun ajatukseni ja huomioni aiheesta — tästä dialogi vasta alkaa! Mitä sinä lisäisit huoneentauluuni? Teksti on osa kolmiosaista blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerroin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Tässä nyt käsilläsi olevassa toisessa osassa pohdin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Myöhemmin keväällä julkaistavassa kolmannessa osassa pureudun korkeakoulujen avoimuutta mahdollistavien avoimen tieteen periaatteisiin sekä siihen, miten CC-lisenssijärjestelmällä voidaan tukea niiden toteutumista. Lähteet Colchester, Joss. 2019. Viheliäisten ongelmien ratkaiseminen kompleksisuusteorian avulla. Kuusisto-Ek Helena. 2015. Pirulliset ongelmat. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Raisio Harri, Jalonen Harri & Uusikylä Petri. 2018. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. (PDF) Tjnk. (2018) Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viesti rohkeasti, vaikuta vastuullisesti. Tiedeviestinnän suositukset. (PDF) Valkeajärvi, Anu. 2018. Tulevaisuudessa tutkija on somesta tuttu. Blogikirjoitus. Masterminds-blogi.
YouTube – optimoi videosi, tutki sen menestystä analytiikan avulla, osa 2/2
Youtube – viihdekäytöstä korkeakoulun työvälineeksi, osassa 1/2 kerrotaan YouTubesta korkeakoulussa organisaation, opettajan, asiantuntijan sekä opiskelijan kannalta. Blogissa annetaan myös vinkkejä, miten pääsee alkuun oman YouTube-kanavan perustamisessa. Tässä “YouTube - optimoi videosi, tutki sen menestystä analytiikan avulla, osa 2/2” - blogipostauksessa paneudun YouTube-videon optimointiin sekä analytiikkaan. YouTuben optimoinnilla lisätään videon löydettävyyttä verkon hakukoneissa ja analytiikalla voidaan seurata, kuinka paljon ja millaisia käyttäjiä videolla on - sekä videon katsomisaikoja. VIDEON OPTIMOINTI YouTube on maailman toiseksi suosituin sivusto - heti Googlen jälkeen. Hakutulossivustolla videot nousevat usein korkeammalle kuin samasta aiheesta kirjoitetut tekstit (Sorkio 2019). Videoita on paljon, miten saada siis oma video näkyviin? YouTube-videon optimointi auttaa videosisältöjen löydettävyyttä hakukoneilla, kuten Googlella tai itse YouTubella. Oman videon näkyvyyden parantamiseksi videon optimoinnissa tärkeitä ovat 1) otsikko, 2) kuvausteksti, 3) pikkukuva ja tägit. Optimointiin vaikuttavat myös videoiden katseluaikaa lisäävät videoon lisätyt 4) kortit ja 5) päätösruudut. Kuvailen alla tarkemmin näitä elementtejä, käyttäen esimerkkinä tekemääni videota Uudistumassa videoblogiin. 1) Otsikko Videota kuvaileva otsikko on tärkeä, sillä YouTube ei ymmärrä videokuvan perusteella, mistä video kertoo. Otsikon pitää olla lyhyt, ytimekäs ja kiinnostava, jotta katsojat klikkaisivat sitä ja alkaisivat katsomaan videota. 2) Pikkukuva Otsikon lisäksi videon pikkukuvalla (esikatselukuva) on merkitystä siihen, klikataanko video katsottavaksi. Videon pikkukuva on ensivaikutelma, joka tarjoillaan ennen videon katsomista. Videota kuvatessa kannattaa kuvata myös muutamia still-kuvia pikkukuvaa varten. Pikkukuvan pitäisi erottua muista, kun katsoja selaa YouTuben hänelle ehdottomia videoita. Kuvan pitäisi herättää mielenkiintoa videota kohtaan. Hyviä pikkukuvan peruselementtejä ovat selkeästi erottuvat ihmiskasvot ja graafiset elementit, kuten tekstit. 3) Kuvauskenttä ja tägit Kun otsikko ja esikatselukuva ovat kunnossa, seuraavat tärkeät elementit videon optimoinnissa ovat videon kuvauskenttä ja tägit. Kuvauskentällä tarkoitetaan videon alapuolella olevaa lyhyttä videota kuvailevaa tekstiä ja tägeila aihesanoja videon sisällöstä. Kirjoita kuvauskenttään, mistä videossa on kyse. Kirjoita kuvailevaa, ymmärrettävää, sanallisesti rikasta tekstiä. Kuvauskenttään mahtuu myös linkki organisaation verkkosivulle, blogiin ja somekanaviin. Käytä kuvauksessa avainsanoja eli tägejä, joilla on merkitystä, kun videota haetaan hakukoneilla. Yksittäiset sanat eivät enää toimi tägeissä. Kirjoita kokonaisia lauseita ja sanapareja. Käytä myös fraaseja. YouTube on Googlen omistama, joten videoiden optimoiminen Google-hakuun toimii hyvin. Google Trends -palvelun avulla voit katsoa yksittäisten hakusanojen suosion ja yleisyyden. Googlen hakukenttään voit myös kirjoittaa videon sisältöön liittyviä sanoja. Hakutuloksina näkyy sanayhdistelmiä, joita käyttäjät yleensä aiheesta etsivät. Voit kokeilla myös Googlen Keyword Planneria, joka tarjoaa ehdotuksia suosituista hakusanoista. 4) Kort 4) Kortit YouTubessa kannattaa käyttää kortteja videon päällä. Korttien avulla voit lisätä vuorovaikutteisia viestejä, kuten kyselyjä. Voit myös ohjata kortilla katsojan johonkin tiettyyn URL-osoitteeseen. Kortti näkyy videon oikeassa yläkulmassa huutomerkkinä. Uudistumassa-videoblogissa olen käyttänyt korttia ohjaamaan Uudistumassa-vlogien soittolistassa olevaan toiseen videoon - “Mikä ihmeen innovaatiokeskittymä?”. 5) Päätösruudut Voit lisätä päätösruutuja YouTubeen ladatun videon viimeisiin 5-20 sekuntiin. YouTuben päätösruuduissa on erilaisia elementtejä videoiden, soittolistojen, kanavien ja sivustojen mainostamiseen sekä kanavan tilaajien houkuttelemiseksi. Kuvan esimerkissä olen käyttänyt kolmea päätösruutua, joissa kehotan tilaamaan Uudistumassa-videoblogikanavan, klikkaamaan Metropolia Ammattikorkeakoulun YouTube-kanavalle sekä katsomaan Uudistumassa videoblogin esittelyvideon. ENSIMMÄISET 48 TUNTIA Kun video on julkaistu, jaa sitä ahkerasti. Ensimmäiset tunnit ovat tärkeitä. YouTube pisteyttää videon näkyvyyttä suhteessa muihin sisältöihin 48 tunnin aikana. (Joni Mussalo Videolle-blogi). Mitä enemmän video kerää klikkejä ensimmäisten tuntien aikana, sitä paremmin se tulee YouTuben suosittelemaksi. MUUTAMA SANA ALGORITMEISTA YouTuben tavoitteena on tehdä rahaa myymällä käyttäjilleen mainoksia. Siksi YouTube suosii käyttäjiä, jotka viettävät palvelussa mahdollisimman paljon aikaa. YouTuben algoritmit seuraavat videoiden yleisöjä: mitä videoita he katsovat mitä he eivät katso kuinka kauan he katsovat videota tykkäävätkö he videosta vai eivät antavatko he huonoa palautetta videosta. Algoritmit suosivat siis videoita, joiden parissa katsojat viihtyvät kauan eli he pysyvät YouTubessa. Kaikista YouTuben sisällön näyttökerroista 70 % tulee YouTuben suosimista sisällöistä. Tämän takia videon optimointi on tärkeää, jotta katsojat löytävät videon. (Mikael Karlin, YouTube-jatkokurssi 2019). YouTube Creators -sivulla on mainio video, joka näyttää, miten algoritmit toimivat. https://youtu.be/hPxnIix5ExI YOUTUBEN ANALYTIIKASTA Videoiden suorituskyvyn suppilossa on kolme mittaria, joita on tärkeää seurata: 1) impressiot, 2) klikkaussuhde (CTR) ja 3) keskimääräinen katsomisaika (AVG). 1) Impressiot kertovat sen, kuinka moni on nähnyt videon YouTubessa. Se ei tarkoita sitä, että joku olisi klikannut videota. Uudistumassa-videoblogissa impressiot eli näyttökerrat on 8 päivän ajalta 79, joista 17,7 % on peräisin YouTuben suosituksista. 2) Klikkaussuhde (CTR) kertoo, kuinka moni videon nähneistä on klikannut sitä. Klikkaussuhteeseen vaikuttavat suoraan videon otsikko ja pikkukuva. Uudistumassa -vlogissa CTR on 22,8,%. Tätä klikkausprosentin muutosta kannattaa seurata ja verrata aiempiin lukuihin - ja pyrkiä parantamaan. Hyvä CTR parantaa videon löydettävyyttä, sillä silloin algoritmi alkaa suosittelemaan videosi näkyvyyttä katsojille. Tärkein mittari on 3) keskimääräinen katsomisaika (AVG). Kun otsikko ja pikkukuva vastaavat katsojalle annettua lupausta videon sisällöstä, niin videota katsotaan, eikä vain klikkauksen jälkeen heti poistuta YouTubesta. Mitä pidempään sen parempi siis. Videon toimiva sisältö ratkaisee, kuinka kauan kanavalla pysytään. Uudistumassa-videoblogissa keskimääräinen katsomisaika on oikein hyvä. Yli puolet on katsonut videon loppuun asti. Keskimääräinen katsomisaika on 55,1 % eli kesto 1,13 minuuttia, joka antaa viitteitä siitä, että video on ollut kiinnostava alusta loppuun asti. LOPPUYHTEENVETO YouTube -videossakin tärkeintä on hyvä, kiinnostava sisältö. Kun sisältö on kunnossa, panosta videon optimointiin (otsikko, pikkukuva, kuvauskenttä, tägit, kortit, päätösruutu). Seuraa videosi analytiikkaa ja tee tarvittaessa korjausliikkeitä seuraavien videoidesi kanssa, jos videoitasi ei katsella. Katselijamääriä tärkeämpää on videoiden katseluaika. Sitten vain rohkeasti tuottamaan sisältöjä videoihin - onnea matkaan! Lähteet: Assi Lindqvist. Videolle blogi.2018. Hero, Hub, Help - YouTuben sisältöstrategia http://blogi.videolle.fi/hero-hub-help-youtuben-sisaltostrategia HurraaKerkko. 2018. Kuukauden Digilluusioa. 3 vinkkiä YouTube-videoiden optimointiin¨ https://hurraakerkko.com/2018/09/30/youtube-videon-optimointi-3-vinkkia/ Mikael Kunnari. Kuulu. 28.2.2018.YouTuben jatkokurssi webinaari Tagit https://www.youtube.com/watch?v=9B1-u4_XvX0 Mussalo Joni. Videolle blogi. 2018. Kasvua YouTubesta - osa 1. YouTuben algoritmin perusolemus http://blogi.videolle.fi/kasvua-youtubesta-osa-1-youtuben-algoritmin-perusolemus Mussalo Joni. Videolle blogi. 2018. Kasvua YouTunesta - osa 2 Selkeydellä katseluaikaan YouTube-videoillesi http://blogi.videolle.fi/selkeys-youtube-videoissa Mussalo Joni. Videolle blogi.2018. Kasvua YouTubesta - osa 3. Kuusi vinkkiä YouTuben näyttökertamäärien kasvattamiseen http://blogi.videolle.fi/youtuben-nayttokertamaarien-kasvattaminen?utm_campaign=Liidien+hankinta+&utm_source=hs_email&utm_medium=email&utm_content=67486264&_hsenc=p2ANqtz-_9v6vTgm_PArbhZzC53WSMAf5hD8DjXkcIBHkXEGxw1UGZC1IZNb8f6bI9robCRjfrGsYg_DFHE6V3KfBSDcJiTObm-w&_hsmi=67486264 Sanomalehtien Liiton uutiset. 2018 Sosiaalisen median laatumielikuva on heikentynyt https://www.sanomalehdet.fi/ajankohtaista/sosiaalisen-median-laatumielikuva-on-heikentynyt/ Sasu Sorkio. Vaikuta videolla. 2019 Suomen digimarkkinointi. 8 vinkkiä YouTube videon optimointiin https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/8-vinkkia-youtube-videon-optimointiin Villanen Joonas. 2019. Asiantuntija tubettaa -webinaari
Workflow-sovellukset keventävät tietotyötä
Internetin tietovaranto on kehittynyt yli kahdessa vuosikymmenessä runsaudensarveksi, joka tarjoaa huomattavan osan eri ammateissa tarvittavasta tiedosta. Valitettavasti informaatio on hajallaan eri sivuilla, jolloin tiedon etsimiseen, muokkaamiseen ja jakamiseen kuluu paljon työaikaa. Tutkijan, opettajan, suunnittelijan ja opiskelijan mielenrauhaa edistävät kuitenkin verkon uudet välineet ja menetelmät, joilla hajanaiset tiedonsirpaleet saadaan ohjelmoitua siirtymään itsestään paikasta toiseen. Workflow-pioneeri IFTTT nousi tutkijoiden ja opettajien suosioon Automaattiseen tiedonsiirtoon tai työnkulkuun (workflow) liittyvien sähköisten palvelujen liiketoimintapotentiaalin vainusivat ensimmäisten joukossa ohjelmoija Linden Tibbets ja yhtiökumppaninsa Jesse Tane. He perustivat työnkulkua automatisoivan IFTTT-ohjelman San Franciscon Market Streetillä vuonna 2010. Tiedonhallinnan väline sai nimensä toimintaperiaatetta kuvaavasta iskulauseesta ”If This, Then That” (“Jos jotain tapahtuu, niin tee sitten tämä”). Selaimella tai mobiililaitteella toimiva sovellus hyödyntää avoimia ohjelmointirajapintoja (API), joiden kautta eri verkkopalvelut keskustelevat keskenään. IFTTT:n menestystä selittää osittain välineen toimintalogiikka, joka on suunniteltu helpoksi - tietoturvan näkökulmasta ajoittain kenties liiankin suoraviivaiseksi. IFTTT toimii hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi automaattipesukoneen pesuohjelma: käyttäjä valitsee napinpainalluksella sovelman (applet), joka määrää, mitä tiedolla tehdään. Valmiita appletteja pystyy poimimaan yli kolmentuhannen artikkelin valikoimasta ja niitä kykenee suunnittelemaan itse. Sovelmavalikoima on myös laajentunut viime vuosina. Alkuperäisten toimintojen lisäksi ohjelmalla pystyy muun muassa säätämään kotinsa lämmitystä, tilastoimaan jääkaapin ovenavauksia tai lataamaan kännykän automaattisesti työpäivän päätyttyä. Nämä ovat tulosta yhteistystä niin sanotun älykodin palveluja tuottavien yhtiöiden kanssa. IFTTT:hen asetettuja sovelmia ovat esimerkiksi: “Lähetä sähköpostiini tieto oman ammattialani uudesta artikkelista, joka on ilmestynyt valitsemassani julkaisussa. “Lisää kiinnostava kirjauutuus Googlen taulukkolaskentaohjelmaan.” “Lähetä Twitter-tililläni julkaisemani viesti samaan aikaan myös Facebook-sivulleni, jos siinä on tietty aihetunniste.” “Tallenna Gmailissa lähetetty liitetiedosto Dropboxiin.” “Lähetä sääennuste päivittäin Skype-tililleni.” Totuttuun tapaan IFTTT:lle ilmestyi pian kilpailijoita. Niistä ehkä eniten esikuvaansa muistuttaa Missourin osavaltion start-up-projektista jalostumaan lähtenyt Zapier, joka avattiin vuonna 2011. Automate-sovellus taas näki päivänvalon Intiassa vuonna 2015. Se on suunniteltu liikeyritysten tarpeisiin, kun taas IFTTT:lle ja Zapierille kelpaavat etenkin yksityishenkilöiden markkinat. Microsoftin Flow lipuu vanaveteen Microsoftin pääkonttorissa virisi kiinnostus alaa kohtaan muutama vuosi IFTTT:n perustamisen jälkeen. Tietotekniikan suuryhtiö julkaisi marraskuun alussa 2016 Flow'n, jonka sisään on leivottu IFTTT:stä tuttu toimintalogiikka: sovellukseen asetetaan käskyjä eli malleja (template), jotka määräävät, mitä järjestelmä tiedolla tekee. Templaatit ovat samantyyppisiä kuin IFTTT:n sovelmat. Niitä ovat esimerkiksi: “Tallenna sähköpostiviestieni liitetiedostot Sharepoint-tiedostokirjastoon.” “Siirrä Onedrive-tiedostot Google Driveen.” “Lähetä viesti valitulle kohteelle Teamsiin.” Flow’n suunnittelussa on otettu huomioon myös opetusalan tarpeita. Välineeseen pystyy istuttamaan esimerkiksi templaatin, joka ohjaa Office-paketin sovelluksiin tallennettuja opiskelijatöitä yhteen tiettyyn kansioon. Kriitikot toivottivat Flow’n tervetulleeksi heti ohjelman tultua julki. Esimerkiksi Digital Trends -julkaisun blogisti Dan Isacsson ennusti ohjelman tarjoavan “valtavia mahdollisuuksia”. Kritiikkiä uutuus sai vähäisestä yhteistyöstä kolmansien osapuolien tuottamien sovellusten kanssa. Niitä oli aluksi vain 58, kun esimerkiksi IFTTT pystyi tarjoamaan yli viisinkertaisen ylivoiman. IFTTT ja muut itsenäiset yhtiöt ovat vaihtelevalla menestyksellä pystyneet sinnittelemään suuryritysten rinnalla. Pienten toimijoiden kilpailuedellytyksiä saattaa murentaa se, että Microsoftin kaltaiset yhtiöt pystyvät integroimaan tiedonhallintaohjelman tueksi suuren tuoteperheen muita sovelluksia. Niinpä Flow’kin on suunniteltu toimimaan osana Microsoftin Office-kokonaisutta, jolloin käyttäjälle avautuu tilaa luoville ratkaisuille. Pidemmälle ehtineet voivat kokeilla, saisiko esimerkiksi Flow’n, Teamsin ja Onenote Class Notebookin muodostamasta kolmiliitosta aikaan digitaalisen oppimisympäristön. Microsoftin ansaintamallin vuoksi Flow on ehkä hieman hankalakäyttöisempi kuin itsenäiset kilpailijansa. Education-pakettiin sisältyvän Flow’n perusversiolla pystyy teettämään korkeintaan 2000 siirtoa 30 päivässä. Tiiviimpää tietotyötä varten on lunastettava ominaisuuksiltaan runsaampi maksullinen painos. IFTTT puolestaan on käyttäjälleen maksuton, joskin pilvipalvelujen yleiset tietoturvaohjeet pätevät siihenkin. Flow ja IFTTT oppilaitoksissa Flow rantautui oppilaitoksiin varsinaisesti kesällä 2017, jolloin Microsoft liitti sen Office 365 Education -sovelluskokoelmaansa. Flow’lla pystyvät työskentelemään omilla oppilaitostunnuksillaan henkilökunnan jäsenet, opiskelijat tai kummatkin käyttäjäryhmät niissä organisaatioissa, jotka ovat Education-paketin tilanneet. IFTTT taas kuuluu tietojärjestelmiin, jotka toimivat täysin oppilaitosten ulkopuolella. Eri yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja kouluilla on omat sääntönsä, miten niitä käytetään oppilaitoksen toiminnassa. Yleensä käyttäjä luo niihin tunnuksensa itse ja vastaa itse tietoturvasta. IFTTT ja Flow on julkaistu verkkoselaimella käytettävänä työpöytäversiona sekä iOS- ja Android-mobiilisovelluksina. Flow toimii myös Microsoftin mobiilisovelluksella. Kokeile Flow’ta Valmistelu Kirjaudu Microsoftin pilvipalvelujen käyttäjäksi, jos et ole sitä vielä tehnyt. Perusta Twitter-tili, mikäli sitä ei vielä ole. Avaa Instagram-tili, jos sitä ei vielä ole. Varsinaiset työvaiheet https://flow.microsoft.com Kirjoita “Find a template” -kenttään “Instagram”. Valitse templaatti “Share my new Instagram photos to Twitter”. Kirjaudu “Sign in” -napeista Twitter- ja Instagram-tileillesi. “Create flow”. Omat valmiit komennot ovat Flow’n sivulla “My flows” -linkin takana. Komennot pystyy laittamaan päälle tai sulkemaan on/off-nappulasta. Komentoja muokataan kynän kuvasta. Workflow-sovellusten käyttökohteita ★ Opiskelijoiden ohjaaminen. ★ Tiedonkeruu oppimateriaalia tai julkaisua varten. ★ Omaa toimintaa koskevan mielipideilmaston kartoitus. ★ Konferensseihin ja muihin tapahtumiin liittyvän keskustelun seuranta. ★ Sosiaalisen median tehokäyttö. ★ Ajanhallinta. ★ Laitehallinta. Kirjallisuutta - Literature Connect and Automate Your Digital Classroom Using IFTTT (EN, 2018) If IFTTT Can’t, Then Microsoft Flow Can (EN, 2017) Videoita - Videos Microsoft Flow video channel on Youtube (EN, official) IFTTT - Beginner’s Guide (EN, 2017) Lisää aihepiiristä - More about the subject Googlen ja Microsoftin pilvipalvelut Metropoliassa (FI) Cloud applications of Google and Microsoft used in Metropolia (EN) Verkon uusi toimintaympäristö - New Online Tools (FI & EN) Digiuutiset - Digi News (FI & EN), Faceblog (FI), Digi 2017 (FI) Kirjoittaja: Petri Silmälä työskentelee Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluu verkon uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia pilvipalveluja, mobiilipalveluja ja sosiaalista mediaa. Hän on kiinnostunut muun muassa digitaalisista tiedonhallintasovelluksista, oppimisteknologian uusista suuntauksista, tekoälyn etiikasta ja median toiminnasta sähköisessä ympäristössä.
Opettajasta tubettaja?!
Sosiaalinen media elää juuri nyt kulta-aikaansa. Snäppi, Insta, Whatsapp, Youtube ja Spotify ovat päivittäin nuorison käytössä. Samaan aikaan perinteisen median, sanomalehtien ja television merkitys näyttäisi olevan laskussa, sosiaalisen median käytön yleistyessä joka vuosi, samalla saavuttaen yhä laajempia ikäryhmiä. Nykynuori (13-29 v) hyödyntää sosiaalisen median palveluita ~15h/vko, Youtubea kanavana heistä käyttää 85% (SoMe ja nuoret 2016). Näiden faktojen valossa herää ajatus, voisiko tämän “ilmiön” potentiaalia hyödyntää myös opetuksen ja koulutuksen puolella. Voiko opettaja viestiä sosiaalisen median kautta, voiko tubettaa? Käytännössä tubettamista voi hyödyntää muiden viestintämuotojen ohella tai tilalla. Yleisimmin videoviestit, opettajan työssä, ovat opiskelijoille suunnattuja ohjeita, tiedotteita, muistutuksia. Arjen aikatauluhaasteissa videon tuottaminen voi viestintämuotona olla helpompaa, nopeampaa, loppukäyttäjälle helppokäyttöistä ja luontevaa. Opiskelijalle Youtube mediana on arkipäivää. Meille, nykypäivän lehtoreille, jotka ovat viettäneet nuoruuttaan viime vuosituhannen puolella, tähän junaan hyppääminen ei ole ihan helppoa. Pitää poistua mukavuusalueelta, se on ihan varmaa. Pitää opetella uutta, sietää keskinkertaisuutta ja keskeneräisyyttä ihan uudella tavalla. Pitää kuvata, editoida, lisätä ääniraitaa. Julkaista, konvertoida, postata. Esiintyä, argumentoida, viestiä. Olla vakuuttava asiantuntija. Ja samaan aikaan asettaa “lopputuote” koko kansan nähtäväksi ja arvioitavaksi, vaikka näissä asioissa ihan amatööri onkin. “Näissä töissä itsekritiikki on syytä jättää rohkeasti taustalle.” Tubettamista aloittaessa on hyvä päättää kenelle haluaa viestiä ja mitä haluaa kertoa. Saman teeman ympärille on helpompi rakentaa laajempi kokonaisuus. Asiasisältöjen ja teeman päättämisen jälkeen pitää ottaa haltuun loputon määrä teknisiä vempaimia, kameroita, mikrofoneja, valoja ja erilaisia sovelluksia kuvaamiseen, editointiin ja julkaisemiseen liittyen. Lisäksi pitää miettiä esiintymistä, viestintää, äänenkäyttöä, puheen rytmittämistä ja tekemistä käytännössä. Teoriassa aiheeseen löytyy runsaasti ohjeistusta, mutta käytännössä noin 100% näistä opitaan kokeilemalla ja monesti myös sen kuuluisan kantapään kautta. 😬 Vinkkejä aloittamiseen: Perusvälineistöllä pääsee pitkälle. Puhelin, mobiililaite ja tietokone riittävät hyvin alkuun. Välineistö väistämättä kasvaa harrastuksen edetessä. Äänen laatu on kriittinen osa videota eli hanki kunnollinen, erillinen, mikrofoni. Varaa tekemiseen aikaa + työskentelyyn rauhallinen tila. Mikään ei häiritse enempää kuin viereisessä huoneessa pelattu pöytälätkä :). Tee videolle käsikirjoitus tai ainakin selkeä suunnitelma, mitä aiot sanoa. Alussa tarvitset enemmän käsikirjoitusta, homman edetessä pärjäät fiilispohjalta. Ole kärsivällinen! On päiviä, jolloin puolen päivän tuhertamisen jälkeen olet tuottanut videon, joka pituus on 1½ min. Toiset päivät ovat parempia. Tubettamisen aloittaminen on periaatteessa ihan helppoa Et tarvitse mitään erityisosaamista, vaan vahvan tahtotilan, periksiantamattoman luonteen ja AIKAA. Sen jälkeen homma onkin paketoitu ja vie itseään, melkein itsestään, eteenpäin. Tekemisestä tulee mukavaa ja viestinnästä sujuvaa. “Opettajatubettajille” videoiden kuvaamisen suosittelen oppilaitosten tarjoamaa perusvälineistöä, puhelimen tai tabletin kameraa, tietokonetta, soveltuvia ohjelmia ja sovelluksia, pop-up videolabraa (kuvio 1.). Kuvaruutukaappausvideoiden tekemiseen hyvin soveltuvat esim.: Camtasia, Movavi, Screencast-o-matic (tietokoneella käytettäviä) ja RecodIt (mobiili) Editointiin esim. Movie Maker, Camtasia, Movavi (tietokone), iMovie, Adobe Premiere Clip ja Quik (mobiili) Useiden videoiden yhdistämiseen esim. GreenScreen do Ink, jolla voi editoida myös hienot efektit vihreää taustaa vasten kuvattaessa ja Expression Encoder 4 Pro, jolla voi videoihin tehdä hienoja outroja eli “loppusoittoja”. Pikkukuvien tuunaamiseen soveltuu hyvin esim. Monkey Pic. Joskus mukaan tarvitaan vielä konvertointiohjelmaa, jos tiedostomuodot eivät eri sovellusten välillä sujahda sujuvasti yhteen, lisäksi verkkolevyjä, muistitikkuja ja pilvipalveluita tiedostojen siirtelyyn laitteilta toisille. Kuten näette, hyvin yksinkertaista 👍 Kuvio 1. Pop-up videolabra omassa työhuoneessani Oma kanavani, Lehtori Virtanen, (kuvio 2.) on lähtenyt tosissaan liikkeelle viimeisen vuoden aikana (, olen kuitenkin aloittanut jo vuonna 2014). Minulla tarve videoviestintään syntyi ohjevideoiden tuottamisesta korkeakouluopiskelijoille. Opiskelijoille suunnatun sisällön rinnalle alkoi syntyä myös opettajille kohdennettua sisältöä, jolloin kanavani vahvasti profiloitui korkeakoulupedagogiikan kehittämiseen, teknologiaan mielekkääseen soveltamiseen käytännössä, vaikuttavan oppimisen tukemiseen ja suuntautui ammatilliseen viestintään opettajalta opettajalle. Kuvio 2. Lehtori Virtasen suosituimmat lataukset. Kanavani tilaajamäärät ovat viimeisen vuoden aikana nousseet ~2200%, videoita on katsottu ~5400 kertaa. Youtuben suorien kanavatilausten lisäksi videoiden levittämiseen olen hyödyntänyt LinkedIniä ja Facebookia, lisäksi olen esiintynyt lukuisissa tilaisuuksissa ja tehnyt työtä erilaisissa verkostoissa. Niiden kautta viestini ovat tavoittaneet satoja. Koska kanavani sisältö kohdentuu korkeakouluopetuksen parissa työskenteleville ja alalle opiskeleville, olen keskittynyt kuulemaan heidän palautteitaan. Niin pitkään kuin palaute on vahvasti positiivista, videoita katsotaan ja niiden katsomisesta koetaan olevan hyötyä, aion jatkaa. Julkaisen videon joka viikko, tiiviimpi tahti normityön ohessa kuormittaisi liikaa ja vaatisi vapaa-ajan kohtuutonta käyttöä. Ajattelen kanavaa uudenlaisena viestinnän muotona ja vertaan sitä esimerkiksi blogien kirjoittamiseen. Me olemme erilaisia. Niin sisällöntuottamisen kuin median kuluttamisen eri muodoilla on tässä maailmassa paikkansa, joten suosittelen lämpimästi tekemään ja kokeilemaan asioita “peruslaatikoiden” ulkopuolella. Uudet tavat ja toimintamallit voivat kuin vahingossa opettaa paljon, tuoda työhön uudenlaisia ulottuvuuksia ja uudenlaista mielekkyyttä. Työniloa ja uuden oppimisen intoa toivotellen!! Lähteet: SoMe ja nuoret 2016- kyselytutkimuksen tulokset http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/ Töttöröö Network. 2017. YouTube on nuorten aikuisten arjen tärkein media. https://troot.network/2017/09/youtube-nuorten-aikuisten-arjen-tarkein-media/ Virtanen, M. 2018. Opettajasta tubettaja?! Livetaltiointi tilaisuudesta ITK-konferenssi. 12.-13.4.2018. Hämeenlinna.
Palautteesta vauhtia osaamisloikkaan
Tv-sarjan Kohtuuttomuuksia ensimmäisessä jaksossa Ystäviä ja vaikutusvaltaa pohditaan, miten työntekijät saadaan tekemään parempaa tulosta. Assistentti Kirsi ehdottaa kaikkien piiskausehdotusten lomassa viattomasti, että ”voishan sitä niinku kokeilla palkitsemalla, …”. Ehdotus sivuutetaan naurettavan lapsellisena. No, kyseessähän on tietenkin komedia ja tarkoitus kääntää asioita päälaelleen. Emme ehkä kuitenkaan pitäisi tätä humoristisena, jollei reaktio sisältäisi hitusen asenteisiimme liittyvää totuutta. Tuloksellisen ja toivottavan toiminnan palkitseminen kannustavalla palautteella liitetään usein lasten ja nuorten kasvatukseen ja koulutukseen. Viime aikoina asiaa on käsitelty mediassa jonkin verran juuri lasten ja nuorten näkökulmasta, kuten Anne Perkiö kirjoittaa edellisessä Hiiltä ja timanttia -blogikirjoituksessaan viitaten Hesarissa 3.3.2016 julkaistuun artikkeliin. Ehkä median seulan läpäisseet aiheet kertovat muutoksen tuulista asenteissamme ja uusista tavoiteltavista toimintamalleista. Palautteeseen liittyvä toimintakulttuuri näyttäisi olevan muuttumassa. Miten annamme ja vastaanotamme palautetta, kertoo vallitsevasta toimintakulttuurista eli arvoistamme, tavoitteistamme ja uskomuksistamme, joihin toimintamme perustuu. Kun ajattelu, asenteet ja arvot, alkavat muuttua, muutos näkyy ennen pitkää myös toiminnassa. Vuosi sitten törmäsin häkellyttävän kannustavaan opetukseen Metropolian musiikin tutkinto-ohjelman opetusharjoittelussa, jossa toimin oppilaan roolissa - siis konkreettisesti oppilaana, jota musiikkipedagogi-opiskelijat opettivat. Opetusharjoittelua ohjasi opettaja, jonka pedagogisen ajattelun keskiössä näytti olevan oppijan minäpystyvyysuskomuksen tukeminen ja positiivinen asenne. Kaikesta aiemmasta saamastani hyvästä opetuksesta huolimatta olo oli kuin ulkomailla - tarkoitan tyyliin: lempeät tuulet puhaltaa ja aurinko paistaa. Että voiko tällaista olla? Minustahan alkoi tuntua, että osaan jotakin! Kannustava palaute houkutteli minut ottamaan osaamisloikan, jonka ansiosta pääsin soittoharrastuksessani tavoittelemalleni tasolle. Kymmenen vuoden opiskelun jälkeen suoritin soittimen kurssisuorituksen, joka tasoitti tien harrastajaorkesteriin. Nyt soitan unelmaani kahlaten soittajakollegoiden kanssa orkesterikirjallisuuden haasteellisia kulmakiviä. Tavoite saavutettu ja edessä uudet oppimisseikkailut. Ensimmäisen blogikirjoitukseni myötä toivotan kaikille lukijoille oppimisen aurinkoa ja kannustavan palautteen myötätuulta.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
