Yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa merkittäviä oppimiskokemuksia ja vaikuttavaa oppimista. Vaikuttavan oppimisen mahdollistaminen perustuu vahvasti opettajan näkemyksiin oppimisen perusluonteesta ja käytännön mieltymyksistä sitä toteuttaa. Opettajan tekemien ratkaisujen taustalla vaikuttavat oppimisnäkemykset, pedagogiset mallit ja niihin perustuvat menetelmälliset keinot.

Oppimisnäkemykset ja pedagogiset mallit

Oppimisnäkemys kuvaa oppimisen perusluonnetta, miten me ajattelemme yksilön optimaalisesti oppivan. Itse olen vankkumaton sosiokonstruktivismin (Tieteentermipankki) kannattaja, lisäksi ajatukseni on saanut viitteitä myös konnektivismista (Wikipedia). Sosiokonstruktivistinen oppimisnäkemys korostaa oppimisen yhteisöllistä luonnetta. Oppiminen tapahtuu yhteisöissä, joissa uutta tietoa konstruoidaan jo olemassa olevan tiedon päälle, jolloin muodostuu yhteinen ymmärrys opittavasta ilmiöstä. Koska olen jo vuosia työskennellyt digitaalisissa ympäristöissä, myös konnektivismin opit tuntuvat minulle luontevilta, jossa erillisen merkityksen saavat myös digitaaliset ympäristöt ja sosiaaliset verkostot, joissa oppiminen edelleen laajenee ja jalostuu. Tämä sosiokonstruktivismin ja konnektivismin yhdistämä näkemykseni on edelleen vahvistunut työssäni näin korona-aikana.

Pedagoginen malli kuvaa oppimisprosessin vaiheittaisen etenemisen teoriassa. Se kuvaa opetuksen järjestämisen kehyksen keskittyen siihen, mitä missäkin prosessin vaiheessa tapahtuu. Selkeän pedagogisen mallin mukaan opetus on helppo toteuttaa käytännössä ja valita tarkoitukseen parhaiten sopivat didaktiset eli opetuksen järjestämiseen liittyvät käytännön ratkaisut. Didaktisilla ratkaisuilla tarkoitetaan ratkaisuja, jotka tuottavat mahdollisimman hyvää opetusta.

Sekä pedagogisten mallien hyödyntäminen, että didaktisten ratkaisujen tekeminen perustuvat useimmin opettajan omiin mieltymyksiin ja näkemyksiin. Yleisesti hyödynnettyjä pedagogisia malleja (pdf) (Alaniska, H. ym. 2019) ovat esimerkiksi

• käännetty opetus eli flipped learning
• ongelmalähtöinen oppiminen eli problem based learning
• kokemuksellinen oppiminen
• projektioppiminen
• yhteisöllinen oppiminen.

Jokaisella mallilla on omat ominaispiirteensä ja niitä voi hyödyntää orjallisesti tai soveltaa erilaisina yhdistelminä omien ja opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan. Itse olen vuosien varrella testannut erilaisia malleja ja muodostanut niistä omia sovelluksiani yhdistellen ongelmalähtöisen, yhteisöllisen ja käännetyn oppimisen tapoja, pitäen aina mielessä perusajatukseni oppimisen luonteesta, joka käytännössä tarkoittaa opetuksen järjestämistä niin, että oppiminen voi onnistua digitaalisissa yhteisöissä ja sosiaalisissa verkostoissa.

Tulevaisuusajattelu pedagogisena mallina

Aikaisemmissa teksteissäni olen kevyesti visioinut tulevaisuuden opettajan roolia ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Niiden jatkumoksi tämä teksti soveltuu mielestäni hienosti. Miksi tarvitsemme tulevaisuusajattelua? Ja miten opettaja voi sitä käytännössä hyödyntää ja mitä siitä hyötyä?

Tulevaisuusajattelun tarkoituksena on opettaa keinoja ja tapoja kuvitella ja määrittää tulevaisuuksia ja edelleen käsitellä ja jopa muokata niitä. Perusideana on ymmärtää tulevaisuutta paremmin ja määrittää ja ymmärtää keinoja, joilla voimme siihen itse vaikuttaa. Tulevaisuusajattelu auttaa meitä ymmärtämään ja ohjaa meitä saavuttamaan halutun tulevaisuuden.

Työpajan kulku käytännössä

Hyödynsin opiskelijoiden kanssa tulevaisuusajattelua ja Sitran julkaisemaa (2021) tulevaisuustaajuutta ja siihen liitettyä työpajamenetelmän toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Opiskelijat olivat ylemmän ammattikorkeakoulun opintojaksolta digipedagogiikka asiantuntijatyössä, jossa tarkoituksena on oppia soveltamaan digipedagogisia taitoja työelämän tarpeisiin, kuten perehdyttämiseen, opettamiseen ja ohjaamiseen. Hyödynsin tulevaisuustaajuuden työpajamenetelmää sovellettuna tähän tarkoitukseen, johon se tuntui erityisen hyvin sopivan. Tarkoituksenamme oli määrittää opetuksen ja oppimisen toisenlainen tulevaisuus, jota kohti voisimme asiantuntijoina kulkea. Tarkastellessamme myös opetuksen menneisyyttä totesimme tälle olevan tarvetta.

Ohjasin verkossa toteutettua työpajaa seuraavien vaiheiden kautta. Apuna hyödynsin ja sovelsin Sitran työpajamallia, joka on avoimesti saatavissa ja hyödynnettävissä. Työpajan vetäjän käsikirjassa työpajan kulku on esitetty hyvin yksityiskohtaisesti, sisältäen vetäjän repliikit ja esitysdiat, joita myös sovelsin laveasti.

Vaihe 1. Ensimmäiseksi virittäydyimme tulevaisuustaajuudelle ajattelemalla ja tiivistämällä yhteen sanaan, mitä tulee mieleen sanasta tulevaisuus. Vahvimmin esille nousivat muutos, mahdollisuus, kehitys, helppous, epävarmuus, teknologia ja koti.

Vaihe 2. Seuraavassa vaiheessa haastoimme ajatuksiamme mitä jos- lauseiden avulla. Koska teemamme liittyi opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen, kohdensimme ajatuksemme erityisesti tähän. Seuraavista mitä jos-kysymyksistä virisi vilkas keskustelu.

Mitä jos

• kaikki maailman lapset ja nuoret pääsisivät tasavertaisesti kouluun?
• teknologia mahdollistaisi reaaliaikaisen tulkkauksen ja opetuksesta ja oppimisesta tulisi oikeasti globaalia?
• tänään opetettavat asiat ovat vanhentuneita jo huomenna, eivätkä tue tulevaisuuden osaamistarpeita?
• oppiminen tapahtuukin tulevaisuudessa pääasiassa kotona?
• sähköä ei riitäkään kaikille?
• netti kaatuu?
• ei ole valmiuksia, laitteita tai omaksumiskykyä pysyä mukana?
• etäopetuksesta tulee uusi normaali ja lähiopetus on jotain spesiaalia, mitä tapahtuu vain harvoin?
• etäopetus luo uusia oppimisen ja opettamisen malleja?
• digitalisaatio veisi opettajien työpaikkoja?

Vaihe 3. Kolmannessa vaiheessa haastoimme olemassa olevia tulevaisuuksia tulevaisuustaajuuden sivuilla julkaistujen tulevaisuuskuunnelmien avulla (Sitra). Näiden perusteella edelleen pohdimme, mikä tulevaisuuden oppimisessa, opettamisessa ja kouluttamisessa voi muuttua. Kuunnelmien tieteiselokuvatyyppinen lähestyminen lähinnä huvitti, vaikka tunnistimmekin samanlaisten, vuosikymmeniä sitten tehtyjen, tulevaisuusvisioiden toteutumisen omassa ajassamme.

Vaihe 4. Viimeisessä vaiheessa työskentelimme sekä yksilöinä että ryhmissä, kuvitellen tulevaisuuden opetusta, jota kohti me haluaisimme mennä. Tiivistimme yhteisen visiomme, tahtotilamme, viiteen teesiin, jonka perusteella jatkamme koulutussuunnitelmien kehittämistä. Tulevaisuusajattelun mukaisesti toisenlaiseen tulevaisuuteen on helpompi päätyä, jos tietää mitä kohti on menossa. Jokainen meistä voi omilla toimillaan vaikuttaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien syntymiseen.

Ryhmän työskentelyn perusteella tulevaisuuden ”täydellinen opetus”:

1. tarjotaan räätälöidysti ja eri oppimistyyleille sopivasti
2. huomioi erilaiset oppijat oikealla tasolla, opettaja on saavutettavissa ja aktiivinen sekä tekee teoriasta käytännönläheistä
3. on erilaisille ja eri elämäntilanteissa oleville oppijoille tarjottua yhteisöllistä ja eri oppimistyylit mahdollistavaa opetusta, jossa tapahtuu todennettavissa olevaa oppimista
4. ottaa huomioon opiskelijan oppimistavat ja elämäntilanteen, on ajatuksia herättävää ja osallistavaa
5. mahdollistaa yksilöllisen oppimisen, monipuolisten opetusmetodien avulla.

 

Kokemukset ja soveltamisen mahdollisuudet

Opettajan näkökulmasta tulevaisuusajattelu ja sitä tukeva Sitran työpajaohjeistus toimi todella hienosti. Työpajan vaiheita soveltavasti noudattaen, ryhmä muodosti yhteisen vision opetuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta. Tulevaisuustaajuuden tehtävät herättivät ajatuksia monipuolisesti ja synnyttivät vilkasta keskustelua. Työpaja toteutettiin verkossa, 3 tunnin aikana, ryhmäkoon ollessa noin 20 henkilöä.

Opettajan tehtävänä oli fasilitoida työpajaa ja tarjota työskentelyyn tarvittavat tekniset mahdollisuudet. Verkkotyöskentelyyn hyödynnettiin Zoomia ja sen pienryhmätoimintoja, ajatusten yhteenvetoon Google Jamboardin interaktiivista taulua. Opettajan tukena olivat Sitran materiaalit ja niistä soveltaen muokatut PowerPoint-diat.

Työpajatyöskentelystä tein seuraavia huomioita:

• opiskelijat osoittivat selkeää innostuneisuutta
• työskentely verkossa oli interaktiivista ja se koettiin erittäin positiivisena
• keskusteleva työpaja toimi oppimisen virittäjänä ja lähtölaukauksena koko kurssille
• uudenlainen pedagoginen lähestymistapa avarsi ajatuksia opetusmenetelmien mahdollisuuksista.

Mielestäni tulevaisuusajattelu soveltuu laajasti opettamisen pedagogiseksi työvälineeksi, toimialasta riippumatta. Sitran tulevaisuustaajuusmateriaalin avulla voi kuvitella minkä tahansa toimialan muutosta ja sen vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Nyt kun malli on testattu tulevaisuuden opetuksen visiointiin, mikäpä estäisi testaamasta sitä esimerkiksi terveysalan tai kaupan alan toimintoihin. Olen ihan varma, että juuri nyt on hyvä hetki ajatella toisenlaisiakin tulevaisuuksia, vaikka sitten tämän pedagogisen työvälineen avulla 👍

Näetkö sinä tässä soveltamisen mahdollisuuksia? Testaisitko sinä tulevaisuusajattelua omassa työssäsi?

 

Lähteet

Sitra Tulevaisuustaajuus (2021). 

Sitra Tulevaisuustaajuus, käsikirja työpajan vetäjälle (2021). 

Alaniska, H., Hurskainen, J., Kähkönen, T., Maikkola, M., Pihlaja, J. & Tauriainen, T-M. (2019). Pedagogisia malleja. OAMK.

Olen viimeisten vuosien aikana julkaissut lukemattoman määrän tekstejä ja videoita korkeakoulutuksen pedagogiseen kehittämiseen liittyen. Olen pitänyt äärimmäisen tärkeänä sitä, että erityisesti opetuksen siirtyessä verkkoon tai hybridimalleihin, pedagogista suunnittelua pidetään kehittämisen ytimessä. Samalla muistaen että digipedagogiikka ei tarkoita pelkkää opetusmateriaalien digitoimista, vaan käsittää laajasti oppimisprosessiin liittyvien toimintojen ja sisältöjen systemaattisen kehittämisen, jonka osana uudenlaista teknologiaa voidaan tarvelähtöisesti hyödyntää. Tämän laajan kokonaiskehittämisen apuna voi hyödyntää esimerkiksi eAMK-hankkeen tuottamia laadukkaan verkko-oppimisen kriteereitä (2019) tai Fitechin verkko-oppimisen muotoilukirjaa (pdf) (2019).

Laadukkaan opetuksen tuottaminen verkkoon

Kun on laadittu kattava pedagoginen suunnitelma, on aika tuottaa se oppimisalustalle (esim. Moodle, Optima, edX, Classroom…) seuraavien vaiheiden kautta. Vaiheita voi toki olla enemmänkin, mutta kokemukseni ja eAMK-hankkeen laatukriteerien mukaan ne kulkevat suunnilleen näin.

1. Huomioi kohderyhmä sekä suunnittelun että toteutuksen aikana. Aseta oppija keskiöön ja mieti koko ajan hänen parastaan.
2. Määritä osaamistavoitteet, kuvaa ja kirjaa oppimisprosessi auki yksityiskohtaisesti ja päätä pedagogiset ratkaisut, joita aiot hyödyntää.
3. Työstä oppimistehtävät mahdollisimman hyvin tukemaan oppimisprosessia ja sen eri vaiheita. Valitse sopivat työtavat ja tekniset välineet. Ohjeista opiskelijat mahdollisimman hyvin. Infoa on harvoin liikaa.
4. Valitse tarkoitukseen sopivat aineistot ja tuota tarvittavat sisällöt, jotka mahdollisimman hyvin tukevat oppimistavoitteiden saavuttamista.
5. Suunnittele vuorovaikutuksen tavat, paikat ja ajat. Valitse tarvittaessa teknologiset välineet, joita aiot hyödyntää vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi.
6. Valitse hyödynnettävät työvälineet, esimerkiksi verkkotyöskentelyn tueksi. Hyödynnä vaatimusmäärittelyajatusta, punniten jokaisen käyttöönotettavan työvälineen tai härpäkkeen todellista lisäarvoa. Muista, että teknologialla ei ole itseisarvoa, vaan se voi pahimmillaan toimia sekoittavana tekijänä.
7. Huolehdi, että arviointi on läpinäkyvää myös oppijalle. Kuvaa arvioinnin perusteet selkeästi ennen opintojakson alkua. Hyödynnä arviointimenetelmiä monipuolisesti, huomioiden myös erilaiset oppijat.
8. Kehitä ja päivitä opintojaksoasi jatkuvasti opiskelijalähtöisesti. Ole herkkä palautteelle. Kuule, kuuntele ja pyydä palautetta. Toimi ja korjaa sen mukaan. Ensimmäinen toteutus on harvoin paras.
9. Pyri korkeaan käytettävyyteen ja selkeään ulkoasuun, pyydä vertaisapua kollegalta. Moni asia menee paremmin paikoilleen kaksilla silmillä. Sekava ulkoasu voi turhaan kuormittaa ja stressata opiskelijaa, joka myös monesti on hyvä käytettävyyden parantamisen asiantuntija. Lisäksi pidä huolta saavutettavuudesta ja esteettömyydestä ja siitä, että käyttö onnistuu päätelaitteesta tai yhteyden nopeudesta huolimatta.
10. Pidä huolta, että olet opiskelijan tavoitettavissa toteutuksen aikana ja että hän tuntee yhteydenottokanavat. Pyydä myös itse apua esim. kollegoiltasi, organisaatiosi digimentoreilta tai it-tuelta.

Vinkkejä käytäntöön

1. Äärimmäisen tärkeää on, että opetus vaiheistetaan, aikataulutetaan ja visualisoidaan niin, että jokainen toteutukselle osallistuja tietää mitä missäkin vaiheessa ollaan tekemässä. Eli lisää oppimisalustalle visuaalinen aikataulu, jonka piirtämiseen voit hyödyntää esimerkiksi Wordiä, Exceliä tai Microsoftin Visiota. Kuvankäsittelyohjelmat, kuten Picmonkey (Kuvio 1) ja Canva, soveltuvat tarkoitukseen myös todella hyvin (sekä ilmais- että maksulliset versiot). Kuvaa oppimisalustalla myös osaamistavoitteet ja opintojakson sisältö, jota opetuksesi käsittelee.

Kuvio 1. Visuaalinen esimerkki ongelmaperustaisen opetuksen vaiheittaisesta etenemisestä Picmonkey-kuvankäsittelyohjelmalla toteutettuna.

 

2. Määritä aikapisteet, joissa eri toimijat ovat aktiivisia ja tapa, jolla interaktio toteutetaan. Itse käytän tähän oppimisalustan keskustelualuetta tai chattiä. Myös livetapaamiset verkkokokousjärjestelmissä onnistuvat hyvin. Viesti tilaisuudesta tarpeen mukaan, jotta kaikki löytävät ajoissa paikalle tai saavat tarvittavan tiedon tallenteina jälkikäteen.

3. Hyödynnä monimediaista sisältöä eli tekstiä, kuvaa, videota ja ääntä, jolloin samalla huomioit erilaisten oppijoiden yksilöllisiä tarpeita ja tapoja oppia. Sisältöjen konkreettiseen tuottamiseen, kuten videointiin, podcastien tekoon ja kuvien muokkaamiseen löydät runsaasti ohjeistusta esim. Lehtori Virtasen YouTube-kanavalta tai internetistä ylipäänsä. Huomioi sisältöjä tuottaessasi myös tekstitiedostojen ja videoiden saavutettavuus.

4. Rytmitä ja reititä työskentely ja ohjaa opiskelijaa aktiivisesti. Tee tarvittaessa kalenterimerkintöjä myös itsenäiselle työskentelylle ja viesti se opiskelijalle näkyvästi (kuvio 2). Harvoin haittaa, että asioista muistutetaan useasti. Seuraamalla opiskelijan edistymistä, voit samalla myös tukea häntä henkilökohtaisesti. Muista kuitenkin liittää oppimisalustalle tieto oppimisalustan keräämän datan hyödyntämisestä tähän tarkoitukseen.

Kuvio 2. Oppimisalustan kalenteri, jossa opiskelijan aktiivisuutta osoittavat päivät merkittyinä.

5. Valitse interaktiivisia työskentelytapoja ja tue niiden toteutumista. Jos olet valinnut tehtäväksi yhteisöllisen kirjoittamisen, luo tarvittaessa sen mahdollistavat työskentelypohjat valmiiksi pilvipalveluihin (Google Docs tai O365 Word), samalla systemaattisesti ohjaten opiskelijoita teknisten työskentelymahdollisuuksien pariin. Valmis dokumentti linkitettynä oppimisalustalle mahdollistaa työskentelyn välittömän käynnistymisen, ilman teknistä säätöä.

Tai jos olet päättänyt hyödyntää vertaisarviointia osana oppimista, mahdollista se teknisesti. Tämän toteuttamiseen löytyy hyviä, paljon parempia kuin Excel, työkaluja eri oppimisalustoilta. Vertaisarviointityökalu jakaa arvioitavat työt opiskelijoille automaattisesti, kunhan tehtävänannot ja palautukseen liittyvät arvot on määritelty yksityiskohtaisesti. Kyseinen työväline toimii erittäin hyvin myös suurilla (yli 100 opiskelijaa) ryhmillä ja palaute näiden käytöstä on poikkeuksetta ollut positiivista.

Toimijoiden välistä interaktiota voi näppärästi tukea myös vaihtoehtoisia palautustapoja lisäämällä. Perinteisesti korkeakouluopiskelu sisältää runsaasti tekstimuodossa palautettuja tehtäviä, johon monesti opiskelijat toivovat vaihtelua. Äänitiedostojen lisääminen ja tehtävien palauttaminen äänitiedostoina onnistuu oppimisalustoilla vaivatta (Moodle/PoodLL), kunhan palautuskohdan laittaa opiskelijalle valmiiksi ja hänet ohjaa sitä käyttämään.

6. Palautteen antaminen reaaliajassa on oppimisen kannalta todella tärkeää, joka korostuu erityisesti hybridiympäristöissä. Vertaispalautteen lisäksi on merkityksellistä, että opettaja antaa asiantuntevaa palautetta myös toteutuksen aikana, jotta oppimistavoitteet voidaan varmuudella saavuttaa. Voit antaa palautteen vaihteeksi tekstin sijaan videona tai äänitiedostona. Kuvaruutukaappaamiseen näppärin väline lienee, tällä hetkellä, Screencast-o-matic. Toki palautteen videoiminen onnistuu millä tahansa verkkokokousvälineellä (mm. Teams, Zoom) onnistuu myös hyvin. Mikäli videotiedosto tulee edelleen katsottavaksi jaetulla linkillä, toimivin kanava lienee YouTube, jonne ammattiprofiilin ja kanavan voi perustaa usein myös korkeakoulujen pilvipalvelutunnuksilla.Tässä kanavassa onnistuu hyvin myös videoiden saattaminen saavutettavaan muotoon (YouTube). 

Soveltava digipedagogiikka opettajan silmin

Olen pohtinut viimeisten vuosien aikana runsaasti koulutuksen muutosta ja tulevaisuuden osaamistarpeita ja niihin liittyvää digipedagogiikan soveltavaa hyödyntämistä, joissa kaikissa yhdistäväksi tekijäksi nousee opettajan rooli ja sen laajeneminen viimeisten vuosien aikana. Digipedagogiikan määritelmän mukaan opettajan työssä yhdistyvät pedagoginen opetusosaaminen, teknologinen osaaminen ja substanssiosaaminen. Näistä muodostuu digipedagogisen osaaminen, laaja ja eri aihealueita yhdistelevä osaamisen kokonaisuus, jossa

• opettaja hallitsee suunnittelun, aikatauluttamisen visualisoimisen. Hän pyrkii olemaan teknisten ja interaktiivisten työvälineiden superkäyttäjä, joka luo niin sähköiset työpohjat kuin verkkoseminaaritkin, puhumattakaan ohjaamisesta niiden käyttöön.
• opettaja pyrkii olemaan median tuottamisen moniottelija, joka tuottaa puheet, tekstit, videot, kuvat ja podcastit ja saattaa ne saavutettavaan muotoon. Teknisten ohjelmistojen ja eri tiedostomuotojen lisäksi hän on saavutettavuuden ja esteettömyyden taitaja. 
• hän ajattelee kaikkien parasta ja tuottaa sisältöjä yksilöllisesti jokaiselle sitä tarvitsevalle. Hän ohjaa opiskelijaa saavuttamaan osaamistavoitteensa. Hän on opetuksen personoija ja on sisäistänyt sen merkityksen erilaisten oppijoiden tukemisessa.
• väistämättä hän on jatkuvan oppimisen malliesimerkki, joka ei hetkeksikään jää paikoilleen, vaan kehittää itseään väsymättömästi. Tyypillisesti hän viihtyy hyvin työssään ja tuntee sitä kohtaan vahvaa kutsumusta.

Tässä opettajan alati laajenevassa osaamisprofiilissa huomionarvoista on se, että opettajan työ ei enää perustu pelkkään substanssiasiantuntijuuteen, vaan monipuolisesti opettamisen ja oppimisen ilmiöihin ja niiden hallintaan. Myös opetusosaaminen ja teknologinen osaaminen korostuvat koko ajan enemmän.

Viimeaikaiset käänteet huomioon ottaen koen, että opettajan työnkuva on yksi nopeimmin muuttuvista työnkuvista, jossa erityisen tärkeässä roolissa ja sen muutoksen tukemisessa ovat oppivat organisaatiot, työyhteisöt ja opettajakollegiot, joissa opettajan uudistuvaa työkenttää voidaan yhdessä kehittää. Yksin tekeminen on raskasta ja monin osin mahdotonta. Eli tukeudu ystävään, kollegaan, opiskelijaan, digimentoriin… keneen tahansa, joka tässä työssä voi sinua auttaa!

Lisää aiheesta voit lukea näistä Hiiltä ja timanttia-blogin kirjoituksistani 

• Miten korkeakoulu vastaa opetuksen murrokseen?
• 10 vinkkiä digitaalisen oppimisympäristön kehittämiseen
• Mitä tapahtui kun kemian opetus vietiin verkkoon?
• Oppimisanalytiikka oppimisen ohjaamisen työvälineenä
• YouTube – viihdekäytöstä korkeakoulun työvälineeksi, osa ½ 
• Oppimista muotoilemassa 1/3
• Koronavirus oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään?
• Hyvä opettaja – omien palveluidensa muotoilija?! 2/3
• Pedagogiikan ja teknologian liitto vuonna 2020
• Pedagoginen suunnittelu lehtori Virtasen tapaan
• Tulevaisuuden osaamistarpeita muotoilemassa 3/3

Tai katsoa Lehtori Virtasen YouTube-kanavalta

• Pedagoginen suunnittelu Lehtori Virtasen tapaan (YouTube)
• Pedagoginen käsikirjoitus – miten Lehtori Virtanen sen tekee? (YouTube)
• Pedagoginen käsikirjoitus vs. oppimisalusta (YouTube)
• Asiaa videoiden tekstittämisestä (YouTube)

Lähteet 

eAMK verkkototeutusten laatukriteerit (2019) 

FiTech verkko-oppimisen muotoilukirja (2019) Käytännön työkaluja laadukkan verkko-oppimisen muotoiluun.

Näin teet saavutettavan PDF-tiedoston helposti Wordilla

Saavutettavasti.fi. Videot ja äänitteet

Käsilläsi oleva teksti on kolmiosaisen sarjan viimeinen kirjoitus, jossa olen soveltanut innovatiivisen kehittämisen ja palvelumuotoilun periaatteita opetuksen ja koulutuksen kenttään. Koska palvelumuotoilulla, erittäin runsaasti tiivistettynä, tarkoitetaan minkä tahansa tuotteen, toiminnon tai prosessin käyttäjälähtöistä kehittämistä ja innovatiivista suunnittelua, koulutussektorin näkökulmasta sen voi ymmärtää laajasti kaikkien opetuksen, oppimisen ja niihin liittyvien prosessien oppijalähtöisenä kehittämisenä. Tästä samasta näkökulmasta olen, tekstisarjan aiemmissa osissa, keskittynyt korkeakouluopetuksen pedagogisten ja didaktisten ratkaisujen kehittämiseen ja siinä esiintyvien haasteiden tunnistamiseen sekä opettajien, oppijoiden ja toimintakulttuurin soveltavaan muotoiluun. Tämä teksti kuvaa tulevaisuuden muuttuvaa toimintaympäristöä ja siihen liittyvää osaamista, visioiden tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista, joka pitäisi ottaa huomioon jo tämän päivän opetuksessa. Mitä tulisi opettaa tänään niin, että osaisimme tulevaisuudessa tarvittavan?

Erityisesti koronakevään etätyön, etäkoulun ja etäkaiken aikana olen tehnyt monenlaisia huomiota tulevaisuuden osaamistarpeista, joita nostan tässä tekstissä esiin. Vaikka kevään aikana tekemäni huomiot samoin kuin innovatiiviset käytännön sovellukset ovat omiani, olen saanut innoitusta tämän tekstin kirjoittamiseen tulevaisuusvisiönääri Perttu Pölösen kirjasta Tulevaisuuden lukujärjestys (2019), Koiviston, Säynäjäkankaan ja Forsbergin Palvelumuotoilun bisneskirjasta (2019) ja monista artikkeleista, jotka käsittelevät tulevaisuuden visioituja uusia ammatteja, kuten esimerkiksi etiikan asiantuntijaa, pilvenvartijaa tai robotin persoonallisuuskehittäjää (Wallenius 2019). On ihan varma, että tulevaisuuden virtuaaliravintoloitsija, robottipoliisi tai onnellisuusoperaattori tarvitsevat uudenlaista ja erilaista osaamista, joita nyt kouluissa opetetaan (Frilander 2018).

Tiivistäisin havaintoni tulevaisuuden “yleisosaamisesta” seuraavin ytimiin, joiden lisäksi tarvitaan tietysti aihealueittain vielä aimo annos asiaosaamista, teknologia- ja viestintäosaamista, sosiaalisesta osaamisesta puhumattakaan. Lisäksi korkeakoulutuksen näkökulmasta katsoen, opettajille ja muille kasvattajille ja kouluttajille, vahvaa pedagogista ja didaktista osaamista.

1. Itseohjautuvuus ja itsensä johtamisen taito

Ihan ensimmäiseksi nostaisin itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen taidon tässä etäkaiken ajassa, jossa sekä työ, koulu, harrastukset että lähes kaikki muut vapaa-ajan toiminnot ovat siirtyneet verkkoon. On osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi aikatauluttaa oma tekeminen niin, että aiemmin totutut päivärutiinit edes jotenkin säilyvät ja eri toimintojen välille tehdään selkeä siirtymä. Käytännössä kiteyttäisin tämän niin, että on tarpeellista säilyttää lounas- ja kahvitauot ja välitunnit ja että työskentelyaikana opiskellaan tai tehdään työtä, vapaa-ajalla selkeästi jotain muuta. Kun tehtävää on paljon, on äärimmäisen helppoa sujahtaa ympäripyöreään arkeen, jossa kaikki sekoittuvat tasaiseksi putkeksi. Vinkkejä etätyön johtamiseen voi etsiä esimerkiksi Kauppalehden blogista (Harju 2020).

2. Kärsivällisyys, sitkeys, periksiantamattomuus ja ongelmanratkaisukyky

Jo tämän päivän työelämässä tarkasteltavat ilmiöt ja ratkaistavat kehityshaasteet ovat monimuotoisia ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan monenlaisia resursseja: aikaa, rahaa ja osaamista. Niiden lisäksi moniulotteisten ja haastavien tehtävien onnistunut ratkaiseminen vaatiivat sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Uudenlaisessa etätyöskentelyarjessa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on rajoittunut lähinnä virtuaalisiin tapaamisiin, on yksilön ratkaistava useammin ongelmia yksin kuin aiemmin. Tämä taito on osoittautunut, ainakin meidän perheemme etätyöskentelyajan, yhdeksi keskeiseksi ytimeksi. Sitkeyden ja periksiantamattomuuden harjoituksia on tehty enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi on ratkottu lukematon määrä erilaisiin ilmiöihin liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi miten onnistuneesti laukaista mahdollisimman pitkän lentoradan omaava raketti tai miten rakentaa asunnon läpi kulkeva ketjureaktio. On pikkuhiljaa opittu selviytymään ilman asiantuntijan välitöntä apua.

3. Epävarmuuden sietäminen

Epävarmuuden sietäminen ja oman vuoron odottaminen ovat tuttuja teemoja varmasti monen kasvattajan ja opettajan arjesta. Mieluusti liittäisin tämän teeman taitojen opettelun alakouluikään, joskin olen korkeakouluopettajana huomannut ilmiön vahvistumisen myös omalla sektorillani. Liekö internet kulttuurin nopea ja välitön palautejärjestelmä, joka pitää yllä ajatusta, että kaikki tarvitaan yksilöllisesti minulle ja mielellään heti. Pidän tätä teemaa tärkeänä erityisesti asiantuntijoiden kuormituksen kannalta ja kytkisin sen mieluusti edelliseen teemaan. Pitäisikö opetella ja oppia selviytymään ilman asiantuntijan välitöntä apua? Mitäpä jos malttaisi hetken ja yrittäisi itse keksiä tai löytää ratkaisun? Mitäpä jos pysähtyisi ja miettisi rauhassa yön yli? Opettelisi ja oppisi sietämään epävarmuutta ja odottamaan omaa vuoroa. Myös tämä lienee yksi tulevaisuuden työn kannalta merkittävä taito, joka tässä tehokkuuden ja digitalisaation ylivallan ajassamme meinaa hetkittäin unohtua.

4. Merkityksellisen tiedon etsiminen ja louhiminen

Merkityksellisen tiedon etsiminen, löytäminen ja louhiminen tulevat olemaan tulevaisuuden keskeisiä taitoja. Runsaasti tiedonlouhinnasta puhutaan jo nyt tiedonkäsittelyn ja tekoälyn yhteydessä. Yksilöön liitettävänä taitona sitä voisi ajatella tiedonhaku- ja medialukutaitoina, merkittävän tiedon etsimisenä ja kuratointina eli suodattamisena ja harkittuna keräilynä soveltuvaa tarkoitusta varten. Tätä taitoa pidän yhtenä merkittävimmistä ajassamme, jossa jo nyt internetin tietovaranto moninkertaistuu eksponentiaalista vauhtia. Miten löytää merkittävä, asiallinen ja oikea tieto kaiken jo olemassa olevan joukosta? Tämä on taito, jota kannattaa ehdottomasti harjoitella ja harjaannuttaa.

5. Avoin jakaminen

Avoimen jakamisen teema on yksi lempiteemoistani, joka tiiviisti liittyy myös edelliseen merkityksellisen tiedon etsimisen ja hyödyntämisen taitoon. Yhteisöjen ja organisaatioiden, miksei myös yksilönkin, kehittymisen näkökulmasta pidän avointa jakamista ja toimintakulttuuria yhtenä onnistumisen edellytyksenä. Me kaikki tiedämme, että pyörä on keksitty jo aikaa sitten, eikä sitä enää yritä kukaan uudelleen keksiä. Miksi emme ajattelisi samoin muidenkin asioiden kohdalla? Miksi emme avoimesti jakaisi sitä tietoa, joka meillä on ja ajattelisi laajemmin oppivan yhteisön näkökulmasta? Tämä ajatelmani koskee enemmän varttuneemman väen ehkä jopa vähän perinteisiä toimintamalleja, kuin nuoremman sukupolven, jonka mukana internetin avoin jakamiskulttuuri on tuonut tähän valtavan muutoksen.

Ajattelen tätä avoimen jakamisen kulttuuria niin, että tieto muuttuu koko ajan yhä enemmän universaaliksi, eikä enää niinkään kohdennu yksittäisiin asiantuntijoihin, jossa yhä vahvemmin keskiöön nousee juuri merkityksellisen tiedon etsiminen ja jakaminen koko yhteisön hyväksi.

6. Luovuus

Luovuus, innostuminen, inspiroituminen, kokeilut, innovaatiot. Listaisin nämä kaikki peräkkäin, toisiaan seuraavina. Ketterät kokeilut, muotoiluajattelu, käyttäjälähtöinen kehittäminen perustuvat kaikki jollain lailla yksilöiden luovuuteen ja sen ilmentämiseen. Luovuus voi toki ilmentyä muullakin kuin tässä ajatellulla, kehittämiseen liittyvällä, tavalla kuten esitysalaan, improvisointiin, ongelmanratkaisuun tai teorianmuodostukseen liittyvänä. (Gardner) Väistämätöntä on, että uudenlaisten ratkaisujen ja toimintamallien kehittäminen vaatii luovuutta, uteliaisuutta ja inspirointia vaikuttavien toimintatapojen löytämiseksi. Tulemme ihan varmasti tulevaisuudessakin tarvitsemaan visiönäärejä, foliohattu- ja propellipäitä, jotka katsovat avoimina tulevaisuuteen ja visiovat sen tulevia kulkuja. Luovuuden positiivista merkitystä koettuun työn imuun ja vähäisempään kuormittavuuteen on myös tutkittu (Riikola 2017, PDF).

7. Luottamus, arvostus ja ihmistaidot

Luottamus itseen ja toiseen, arvostus itseä ja toista kohtaan, arvostus omaa ja toisen osaamista kohtaan, osoittautuvat varmasti tärkeiksi tulevaisuuden taidoiksi. Oppiminen, sosiokonstruktivistisen näkemyksen mukaan, tapahtuu yhteisöissä, johon avoimen jakamisen taidot luontevasti sulautuvat, johon myös kuunteleminen ja kuuleminen liittyvät tiiviisti. Tämänkaltaista ajattelua ja asennetta kaipaisin laajasti tämän päivän työelämään, jossa luottamus ja arvostus korostuvat erityisesti. On voitava luottaa ja olla luottamuksen arvoinen, uskottava omaan ja toisen osaamiseen, silloinkin kuin ei paikan päällä fyysisesti ollakaan. On hallittava ihmistaidot, joihin luetaan esimerkiksi neuvottelutaidot, tunneäly, yhteistyökyky ja empatia (Vainio 2018). Näistä taidoista puhutaan koko ajan yhä enemmän, esimerkiksi empatia nousee esiin lähes poikkeuksetta tulevaisuuden työelämää koskevissa julkaisuissa (Mäkelä 2020).

8. Kommunikaatio ja vuorovaikutus

Yksi etäkaiken haastavista teemoista on kommunikaatio ja vuorovaikutus. Työskentely digitaalisissa ympäristöissä ei voi olla vaikuttamatta osallistujien väliseen kommunikaatioon ja vuorovaikutuksen luonteeseen. Monet tilanteet ovat verkossa väistämättä erilaisia kuin paikan päällä. Helposti etäyhteydellä jää huomaamatta kehonkieleen liittyvät pienet nyanssit, äänenpainot, tuhahdukset, turhautumiset tai väärinymmärrykset. Välttämättä ei aina päädytä tasa-arvoiseen vuorovaikutustilanteeseen, kun välissä ovat verkkokokousvälineet ja webbikamerat.

Yksi opetuspuolen suurista digipedagogisista haasteista liittyykin juuri aidon vuorovaikutuksen aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen digitaalisissa ympäristöissä. Miten olla aidosti läsnä? Miten tavoittaa kaikki osallistujat? Miten luoda tilanteesta tasa-arvoinen ja kaikkia osallistujia innostava? Miten pitää yllä osallistujien keskittymistä ja miten saada aikaan aitoa interaktiivisuutta? Väitän, että näiden kysymysten ratkaisija on tulevaisuuden työelämätaitojen ytimessä.

9. Esiintymistaito

Yhdeksi tulevaisuuden taidoista haluan nostaa esiintymistaidon, joka on parhaimmillaan vahva erottautumiskeino. Digitaalisissa maailmassa tarvitaan edelleen puhujia, vaikuttajia, esiintyjiä, jotka fasilitoivat, innostavat ja motivoivat osallistujia omilla kertomuksillaan ja kokemuksillaan. Selkeän, vakuuttavan ja vaikuttavan puhumisen lisäksi on tärkeää osata rakentaa ja perustella sisällöllisesti mielekäs kokonaisuus. Taitona esiintyminen vaatii harjoittelua ja toistoa, kuten minkä tahansa muun taidon harjaannuttaminen.

10. Teknologiaosaaminen

Vaikka halusin tässä tekstissä pitkälti keskittyä tulevaisuuden työn metataitoihin, en voi olla nostamatta esiin tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin tarvittavaa teknologiaosaamista. On väistämättä selvää ja välttämätöntä, että teknologiaosaamiseen keskitytään tämän päivän kouluissa ja oppilaitoksissa ja sitä opettelevat kaikki vauvasta vaariin.

Tähän tulevaisuuden osaamista kuvaavan 10-kohdan koosteeseen olisi varmasti voinut liittää lukemattoman määrän muitakin taitoja ja osaamista. Tässä hetkessä kuitenkin päädyin näihin kymmeneen, jonka yhtenä yhteenvetävänä teemana voi edelleen nähdä sopeutumiskyvyn ja kyvyn elinikäiseen oppimiseen, joka toimii hyvänä alustana kaikelle tulevaisuuden osaamiselle. Haluankin ajatella, että maailma ei koskaan ole valmis ja osaamisen tarpeet voivat elää ja vaihdella niin nyt kuin tulevaisuudessakin (Finanssialalle).

 

Mitä sinä olisit nostanut tälle listalle? Mitä tulevaisuuden osaamistarpeita on sinun työssäsi ja arjessasi viime aikoina noussut esiin?

 

Lähteet

Finanssialalle. Tulevaisuuden osaamistarpeet.

Frilander, J. 2018. Raportti: 20 suurta muutosta ja yli 200 tulevaisuuden työtä – Mikä on sinun uusi ammattisi? YLE uutiset

Gardner, H. https://howardgardner.com/

Harju, J. 2020. Kahdeksan oppia korona-ajan työstä ja johtamisesta. Kauppalehti.

Koivisto, M., Säynäjäkangas, J. & Forsberg, S. (2019). Palvelumuotoilun bisneskirja. Alma Talent.

Mäkelä, A. 2020. Voiko empatiaa mitata? Työpsykologi kehottaa kysymään yhden kysymyksen. Duunitori.

Pölönen, P. 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava.

Riikola, A. 2017. Työn epävarmuuden yhteys uupumusasteiseen väsymykseen ja työn imuun: toimiiko luovuus suojaavana voimavarana? Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. (PDF)

Vainio, L. 2018. Mitä ovat tulevaisuuden työelämätaidot?

Wallenius, S. 2019. Tulevaisuuden kuumimmat ammatit – kulttuuriletittäjä, pystyviljelijä ja ikävaikuttaja. MTV Uutiset.