Siivet kantavat – korkeakoulusta työelämään

Mikä on korkeakouluopettajan hartain toive? Itse koen onnistumista ja onnellisuutta huomatessani, että työelämään siirtyvät opiskelijat löytävät oman ainutlaatuisuutensa ja ammatillisen polkunsa. Tämä ei kuitenkaan synny itsestään ja tie ammattilaiseksi on täynnä haasteita.

Ensimmäinen haaste meille opettajille on se, kuinka luoda oppimiselle sellaisia ympäristöjä, joissa voi turvallisesti haastaa itseään löytämään omat ulottuvuudet ja mahdollisuudet tulevaisuuden työntekijänä ja uudistajana.

Monipuoliset oppimisympäristöt kasvualustana

Tarjoamme opiskelijoillemme monipuolisia projekteja ja kehittymisen areenoita esimerkiksi työelämäyhteistyön ja hanketoiminnan kautta. Erilaisten kokeilujen, kokemusten ja kehitystyön myötä voi saada kurkistaa sellaisiin ammatillisiin maailmoihin, joita vasta luodaan.

Viime keväänä musiikkipedagogiksi Metropoliasta valmistunut Venla Katila kuvasi Metropolian opintojaan 25.5.2018 musiikin tutkinnon valmistujaisjuhlassa näin: Sen lisäksi, että koulussa on ollut hyvä olla ja on päässyt tekemään tosi monipuolisesti hienoja juttuja, yksi merkittävistä asioista koulussa on ollut seurata oman ajattelun muutosta opintojen aikana.

Venla osallistui opinnoissaan muun muassa Metropolian Elämäni sävelet- toimintatutkimukseen, jossa kehitettiin luovaa ryhmätoimintaa sosiaalisessa kuntoutuksessa osana valtakunnallista SOSKU-hanketta. Luova ryhmätoiminta sosiaalityön ympäristössä on musiikkipedagogille uusi ammatillinen näkökulma: miten tuoda yhteisöllinen luovuus elämää tukevaksi ja kannattelevaksi osaksi silloin, kun ihminen on keskellä vaikeuksia ja haasteita. Lisäksi Venla oli myös mukana ulkoministeriön kehitysmaaosaston rahoittamassa FINPAL- projektissa kehittämässä keinoja lisätä hyvinvointia taidetoiminnan avulla.

Musiikkipedagogisen ammattitaidon soveltaminen perinteistä opetuskenttää laajemmin avaa uusia mahdollisuuksia musiikkitoiminnan hyödyntämiseen. Musiikillisen luovan toiminnan tuominen eri tavoin osaksi ihmisten arkea onkin musiikkipedagogin ammatillista ydintä ja valmistumisensa jälkeen Venla on ehtinyt jo hyödyntää kokemuksiaan ja esimerkiksi kutsunut Raumalla Kaikkia soittamaan!

Opintojen aikana tarjottu mahdollisuus osallistua uuden synnyttämiseen tutkimus- ja kehittämishankkeessa antaa mahdollisuuden kurkistaa vasta kehitteillä oleviin maailmoihin ja kehittää samalla ammatillista ajatteluaan. Tätä sovelletaan ammattikorkeakouluissa monilla aloilla (ks. esim. Kelo ym.) ja opiskelijat ovat kokeneet tällaisissa oppimisympäristöissä oppimisen antoisana (ks. Uutinen 2011).

Yhteyden rakentaminen omaan ajatteluun

Taitojen ja tietojen karttumisen rinnalla on tärkeää saada yhteys omaan ammatilliseen ajatteluun: kuka olen tulevaisuuden työntekijänä ja miten haluan omaa alaani kehittää? Mielestäni oman toimijuuden vahvistuminen onkin keskeinen korkeakouluopintojen tavoite.

Opiskelijan suurin haaste tänä päivänä on rakentaa reflektoiva suhde tietoon, informaatioon ja kokemuksiin. Ärsyketulva on valtava, tahti elämässä nopea ja kuitenkin kypsyminen ja ajattelun kehittyminen vaativat aikaa ja tilaa. Koulutuksessa onkin saatava sellaisia kannattelevia kokemuksia, joita pohtimalla teoreettinen tieto voi liittyä käytännöllisen ja kokemuksellisen tiedon yhteyteen (Huhtinen-Hildén 2012, 134-135). Tämä vaatii oppimisympäristöltä kokonaisvaltaisuutta, jossa oppija voi olla läsnä kaikkine tunteineen ja oppiminen asettuu osaksi elämää: — on aina voinut tulla sellaisena kuin on ja sellaisella fiiliksellä kun sillä hetkellä sattuu olemaan. Tarpeen tullen on opiskelukavereilta ja opettajilta saanut niin kannustusta, innostusta, tukea kuin lohdutustakin -aina kulloisenkin tarpeen mukaan. (Venla Katilan puheenvuoro 25.5.2018).

Yhteisöllinen ja dialoginen oppiminen vahvistavat opiskelijan toimijuutta. Myös Venla kuvasi tätä puheessaan: “Oivalluksen kautta syntyvää oppimista on mahdollistanut mielestäni ehdottomasti keskusteleva opetustapa. Muistan jo ensimmäisenä opiskeluvuonna olleeni vaikuttunut siitä vertaisoppimisesta, mitä sai kokea rennoilla luentotunneilla, joissa yhdessä pohdittiin asioita keskustelemalla.”(Venla Katilan puheenvuoro 25.5.2018).

Lentoon lähtö

Turvallisen ja merkityksellisen oppimisen lisäksi korkeakouluopetuksen haasteena on myös se, miten tukea sellaisten valmiuksien rakentumista, joilla ihminen selviää epävarmuuden, muutoksen ja itsensä kanssa elämän tuulissa ja kokee, että kaikesta huolimatta siivet kantavat. Venla pohti puheenvuorossaan sitä, miltä tuntuu epävarmuus uuden edessä. Työelämään siirtyminen tutusta opiskelijayhteisöstä vaatii rohkeutta ja kykyä neuvotella epävarmuuden tunteen kanssa. Venlan sanoin ”Turvallisesta rutiinista luopumisen lisäksi tuntuu haikealta hyvästellä yhteisö, johon on opintojen aikana kuulunut.”

Miten voimme valmistaa opiskelijoita tähän? Itse toivon voivani kehittää edelleen alumnitoimintaa: onnistunut takaisinkytkentä rikastaisi varmasti koko ammatillisen yhteisön oppimista ja vuorovaikutusta. Toimin lehtorina ja pääainevastaavana varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön koulutuksessa, jossa teemme tänä syksynä tilaa kohtaamiselle: järjestämme alumneille ja opiskelijoille yhteisen seminaaripäivän. Odotan innolla myös tätä vuoropuhelua ja ammatillista jakamista eri kohdissa ammatillista polkuaan olevien musiikkipedagogien kesken.

Kun poikaset lähtevät pesästä, emojen ei auta kuin luottaa siihen, että kyllä ne siivet kantavat ja istua pesän reunalla ihailemassa tuoreiden siipien kantokykyä. Onneksi Venlan puhe juuri valmistumisen kynnyksellä lohduttaa emon huolta: “Vuorossa on iso elämänmuutos, mutta uskon että olemme saaneet koulusta hyviä eväitä sen vastaanottamiseen. Nyt meillä on ammatti. Olemme jonkun alan asiantuntijoita, ja meillä on valmiuksia mennä elämässä eteenpäin. Toki uskon, että koulu on antanut vain pintaraapaisun siitä, mitä kaikkea esimerkiksi työelämä voi olla, mutta koenkin saaneeni koulusta sen tärkeimmän: mielenkiinnon kehittää omaa ammatillisuuttani ja innon asettua uuden äärelle oivallusten kautta.”

Koulutus ei tee valmiiksi, mutta jos se pystyy ruokkimaan alan kehittämiseen liittyvää uteliaisuutta ja tukemaan jatkuvaa, oivaltavaa ammatillista oppimista, on koulutus hyvällä tiellä. Saamme opettajina ja kouluttajina jatkuvasti todistaa Metropoliasta eri aloilta valmistuneiden upeita kaaria ammatillisella taivaalla, satunnaisia uskaliaitakin syöksyjä ja ihailla ainutlaatuisten ja erilaisten siipiparien kantokykyä. Millaisia kuvioita Sinä ihailet taivaalla omasta ammatillisesta ikkunastasi?

Kirjoittaja:

Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Lainaukset ja lähteet:

Lainaukset Venla Katilan puheenvuorosta ’ Valmistuvan opiskelijan puhe’ 25.5.2018 Musiikin tutkinnon valmistujaisjuhlassa julkaistu hänen luvallaan

Huhtinen-Hildén, L. (2012) Kohti sensitiivistä musiikin opettamista. Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja. Jyväskylä studies in humanities 180. Jyväskylän yliopisto.

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. (2012). Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys – ja hoitoalalla. AATOS-artikkelit 2012 (4) Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana muodossa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf Haettu 20.11.2018

Uutinen, L. (2011). TKI-toiminnan palveltava oppimista. UAS Journal 2011 (1). Saatavana muodossa: https://uasjournal.fi/puheenvuoro/tki-toiminnan-palveltava-oppimista/ . Haettu 20.11.2018