Kielilinjaukset tekevät kielen oppimisen ja kielivalinnat näkyviksi – Kielibuustia 5/5

Kielilinjauksissa otetaan kantaa siihen, miten organisaatio suhtautuu kielenoppimiseen, monikielisyyteen ja eri kielten rinnakkaiseen käyttöön. Kielitietoisessa korkeakoulussa kielelliset linjaukset tuovat esiin sen, että korkeakoulu on tietoinen kielitaidon ja kielen merkityksestä oppimisessa ja ottaa huomioon eri ihmisten kielitaidot sekä kielenkäyttöön ja kielenoppimiseen liittyvät toiveet ja tarpeet. 

Kielitietoinen korkeakoulu avaa oviaan myös sellaisille kansainvälisille opiskelijoille ja henkilöstölle, joilla ei ole opintojen tai työsuhteen alkaessa riittävää suomen kielen taitoa. Opetus- tai työkieltä ei ole tarkoitus vaihtaa kokonaan englantiin, vaan korkeakoulussa huolehditaan siitä, että kansainvälinen opiskelija ottaa suomen kielen haltuun opintojensa aikana ja työntekijä työn tekemisen lomassa ja työyhteisön sosiaalisissa tilanteissa. 

Usein englanninkielisten tutkintojen ja englanninkielisten työpaikkojen olemassaoloa Suomessa perustellaan sillä, että halutaan lisätä monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja inklusiivisuutta. Monilla aloilla opiskelijat kuitenkin valmistuvat töihin, joissa suomen kielen taito on välttämätön. (Vrt. Kotilainen ym. 2022.) Suomen kielen osaaminen on tärkeää myös siksi, sen on todettu olevan keskeinen asia Suomessa viihtymiselle (esim. Välimäki ym. 2023).

It’s also worth remembering that many jobs in Finland require at least a basic knowledge of Finnish, although the actual work can be done in English. Finnish language skills have an impact on the integration and experience of inclusion of those working and studying in English: people living in Finland encounter Finnish language everywhere, and it can be hard if you don’t know the language at all. In these situations, the language guidelines play an important role: they can help ensure that those studying in English also learn Finnish and find employment in Finland.

Useiden yliopistojen kielelliset linjaukset kaipaavat uudistuksia

Organisaatioiden kielilinjaukset puhuttavat myös valtakunnallisesti. Esimerkiksi suomen ja ruotsin kielen asemaa suomalaisissa yliopistoissa selvitettiin keväällä 2023 tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen aloitteesta. Yliopistojen kieliratkaisut eivät sovi ammattikorkeakouluille kovin hyviksi esikuviksi, sillä selvityksen mukaan monissa yliopistojen maisteriohjelmissa oli ilmoitettu ohjelman kieleksi suomi tai ruotsi, mutta käytännössä suuri osa opetuksesta toteutui vain englannin kielellä. (Saarikivi & Koskinen, 2023.) 

Vaikka monilla yliopistoilla on kielistrategia, niiden strategioissa korostetaan kansainvälisyyttä ja pyrkimystä luoda kansainvälistä huippututkimusta – valitettavan usein se tehdään suomen ja ruotsin kielen kustannuksella. (Saarikivi & Koskinen, 2023.) Esimerkiksi Helsingin yliopiston kieliperiaatteet sisältävät oletuksen, että kaikki osaavat englantia, mutta eivät välttämättä suomea: “Lähtökohtana on, että suomenkieliset ymmärtävät ruotsia ja ruotsinkieliset suomea ja kaikki englantia, vaikka eivät aina puhukaan ko. kieliä sujuvasti. Monissa tilanteissa voidaan käyttää näitä kieliä rinnakkain.” (Helsingin yliopiston kieliperiaatteet 2014.) 

Toistaiseksi yliopistojen kielilinjauksissa ei oteta selvästi kantaa siihen, miten yliopistoissa tuetaan kansainvälisen henkilöstön suomen kielen taitoa. Kielibuusti-hankkeen myötä yliopistoissa kehitetään myös kotimaisten kielten opetusta niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin. 

Ammattikorkeakouluissa suomen kielen tukea ja suomen kielen oppimista on yleensä helpompi edistää kuin yliopistoissa, sillä opiskelijoilla on usein mahdollisuus tehdä työharjoittelujaksoja suomenkielisissä ympäristöissä. Lisäksi opinnäytteiden tavoitteena on kehittää lähialueen työelämää, minkä vuoksi englanninkielisissäkin tutkinnoissa opinnäytetöiden yhteistyökumppanit löytyvät usein Suomesta. 

Kansainvälisten opiskelijoiden haasteet nykytilanteessa

Tällä hetkellä monella englanninkielisestä tutkinto-ohjelmasta valmistuneella kansainvälisellä osaajalla on usein kolme vaihtoehtoa: 

1. Hän löytää Suomesta työpaikan, jossa ei vaadita suomen kielen taitoa. Haaste: Hän törmää englanninkielisen kuplansa ulkopuolella suomen kieleen tavan takaa, ja voi kokea ulkopuolisuutta. Integroituminen Suomeen ja sitoutuminen työpaikkaan voi jäädä heikoksi ilman suomen kielen taitoa, vaikka työkielenä onkin englanti.
2. Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, mutta pääsee TE-toimiston järjestämään kotoutumiskoulutukseen. Haaste: Valmistuneen työhön pääsy viivästyy, eikä alkuvaiheen maahanmuuttajille suunnattu koto-koulutus ole jo vuosia Suomessa asuneelle paras paikka oppia suomea. Kotoutumiskoulutuksessa ei myöskään opi oman alan ammattikieltä. 
3. Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, koska ei osaa riittävästi suomen kieltä, ja palaa kotimaahansa tai muuttaa muualle ulkomaille töihin. Haaste: Pettymys voi olla suuri niin valmistuneelle itselleen kuin ammattikorkeakoulullekin. Suomi menettää kouluttamansa kansainvälisen osaajan, eikä Suomen työvoimapula helpotu.

Tilanne on siis nykyisellään kestämätön, ja siihen tarvitaan muutos. 

Kielilinjauksissa olisikin tärkeä tuoda esiin, että ammattikorkeakoulu tukee kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittymistä ja samalla myös velvoittaa opiskelijoita hankkimaan opintojensa aikana työelämässä vaadittavan suomen kielen taidon. 

Organisaation kielivalinnat vaikuttavat kaikkeen

Jokaisen yrityksen ja organisaation olisi hyvä tukea kansainvälisen henkilöstönsä suomen kielen oppimista. Kansainvälisten työntekijöiden rekrytoinnissa kilpailuvalttina voisi toimia se, että yritys tarjoaa henkilöstölleen suunnitelmallisen kielipolun, suomen kielen kursseja ja kielitukea. (Ks. myös Kotilainen ym. 2022.)

Vaikka suomen kielen oppiminen on kotoutumisen näkökulmasta keskeistä, korkeakoulujen kielilinjauksissa on huomioitava myös se, miten tuetaan henkilökunnan englannin kielen oppimista. 

Esimerkiksi Metropoliassa on herätty siihen, että työryhmät toimivat usein yksikielisesti, joko englanniksi tai suomeksi. Seurauksena on, että Metropolian kansainvälisen henkilöstön työtehtävät ovat rajattuja. Toisaalta jotkut suomen kieltä puhuvat eivät uskalla lähteä englanninkielisiin työryhmiin, koska arastelevat englannin puhumista ja tuntevat häpeää esimerkiksi ääntämisensä tai kielitaitonsa takia. 

Ongelmallista on sekin, ettei kaikista dokumenteista ole saatavilla englanninkielisiä versioita, vaikka niille olisi tarvetta. Käännösohjelmia ei uskalleta käyttää, vaikka joissakin tilanteissa konekäännös riittäisi. Toisaalta aina ei tunnisteta, millaisissa tilanteissa tarvitaan laadukas käännös, joka ottaa huomioon kielen variaatiot ja tunnistaa tiedonalan kielen ja käsitteet. 

Joustava kielen käyttö antaa oppimisen ja osallistumisen mahdollisuuksia kaikille: työryhmät voivat toimia kaksikielisesti, ja esimerkiksi opetukseen osallistuminen suomeksi voi tarkoittaa sitä, että opettaja antaa englanninkielisen palautteen suomenkielisestä tehtävästä tai tekee suomenkielisiä dioja, vaikka pitäisi luentonsa englanniksi. 

Rinnakkaiskieliset käytänteet edistävät luovuutta

Jos yritys toimii Suomessa pelkästään englannin kielellä, yrityksen kieli saattaa yksinkertaistua liikaa (Nurmi & Koroma 2019). Samoin voi käydä englanninkielisissä tutkinnoissa, jos pidämme tiukasti kiinni yksikielisyyden vaatimuksesta. Ihanteellisessa tilanteessa kaikki osallistujat ymmärtävät suomea ja englantia, ja voivat valita, kumpaa kieltä itse käyttävät. Alussa ymmärtämistä täytyy tietenkin varmistaa useammin, mutta vähitellen kaikkien osallistujien kielitaito kehittyy tällaisissa monikielisissä kohtaamisissa. 

Myös englanninkielisissä tutkinnoissa voi tarjoutua tilanteita, joissa osallistujat voivat toimia rinnakkaiskielisesti, ja käyttää suomea ja englantia. Metropoliassa esimerkiksi johdon tiedotustilaisuudet pidetään nykyään kaksikielisesti, kieltä lennossa vaihtaen. Rinnakkaiskielisyys vahvistaa kansainvälisten osaajien suomen kielen taitoa, etenkin ammatillisen ja tiedonalaan liittyvän kielen taitoa, ja antaisi suomenkielisillekin opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää välillä vahvinta kieltään. Esimerkiksi tilanteissa, joissa ideoidaan uutta tai innovoidaan tuoreita työskentelytapoja, voivat kaikki hyötyä itselleen vahvimman kielen käyttämisestä tai ainakin siitä, että voivat turvautua sen käyttämiseen. (Nurmi & Koroma 2019; Kielibuustia 4.)

Opiskelijoita ja henkilökuntaa tulisi kannustaa inklusiiviseen kielenkäyttöön eli vuorovaikutukseen, johon kaikki voivat osallistua, vaikka eivät osaisikaan vuorovaikutuksessa käytettäviä kieliä täydellisesti. On tärkeää kunnioittaa osallistujien erilaisuutta, erilaisia puhetyylejä ja kielitaitoja. Vaikka organisaatiossa olisikin virallisena kielenä suomi, kielilinjauksissa voidaan tehdä näkyväksi myös muita organisaatiossa puhuttuja kieliä. Kielilinjaukset tukevat työhön ja opintoihin sitoutumista mutta myös kokonaisvaltaisempaa integroitumista korkeakouluyhteisöön ja Suomeen.

Muutos kielikäytänteissä ei tapahdu hetkessä

Monikielisten toimintatapojen luominen (ks. Kielibuustia 4) ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii suunnittelua ja yhteistyötä. Tarvitaan yhteisiä keskusteluja siitä, millaisia kieliä työssä ja eri yksiköissä käytetään, miten eri tilanteissa voidaan toimia niin, että kaikkien kielitaito voitaisiin ottaa huomioon ja miten kielenoppimista voitaisiin tukea työyhteisön arjessa. 

Työntekijälle täytyy antaa lupa oppia suomen kieltä työaikana. Samalla vahvistetaan sitä ajatusta, ettei suomen kielen osaaminen ennen työn aloittamista ole välttämättömyys. Rekrytoidessa kielen osaamista tärkeämpää on hakijan halu ja motivaatio oppia kieltä. Työyhteisölle laadittujen kielilinjausten avulla voidaan myös kannustaa työtiimejä pohtimaan kielivalintojaan, vuorovaikutustaan ja kielenkäyttötapojaan monipuolisesti. Kielilinjausten avulla halutaan tehdä näkyväksi työyhteisön kielellistä todellisuutta ja työntekijöiden toiveita ja kokemuksia kielenkäytöstä ja kielivalinnoista. (Lehtimaja ym. tulossa.) 

Making language guidelines for the organisation does not guarantee that the ideas will be put into practice. However, guidelines provide a good basis for building and maintaining new and flexible communication practices. Metropolia UAS has different departments and teams, and the same solutions will not work everywhere. However, each unit should consider the following issues on the basis of the future language guidelines:

• Mitä kieliä meillä osataan? Miten huomioimme kielet viestinnässä?
• Mitä kieliä asiakkaamme, opiskelijamme ja sidosryhmämme käyttävät? Miten huomioimme kielet viestinnässä ja markkinoinnissa?
• Miten suhtaudumme työssä ja opinnoissa kielten rinnakkaiseen käyttöön? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta kaikki tulisivat huomioiduksi?
• Miten suhtaudumme kielenoppimiseen työpaikalla, työharjoitteluissa ja oman alan opinnoissa? Miten tuemme kielenoppimista kielikurssien ulkopuolella? Miten kannustamme kielenoppimiseen? Entä miten suhtaudumme virheisiin ja erehdyksiin?
• Millaisiin arvoihin haluamme sitoutua? Haluammeko tukea monimuotoisuutta ja inkluusiota? Haluammeko vahvistaa osallisuuden kokemusta? 

A culture that supports language learning contributes to the emergence of a learning-friendly culture in general. This, in turn, influences well-being and the experience of inclusion for all. 

Kirjoittajat

Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina.

Tämä on Kielibuustia-sarjan viides ja viimeinen osa. Sarja tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Kielibuustia 1/5 käsittelee kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle, Kielibuustia 2/5 esittelee kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena, Kielibuustia 3/5 kertoo kielituetusta työharjoittelusta ja Kielibuustia 4/5 käsittelee monikielisiä käytänteitä opinnoissa ja työssä.

Lähteet

Asikainen-Kunnari, Tanja & Heikkilä, Krista & Komppa, Johanna 2021: Korkeakoulujen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja kansainväliselle henkilökunnalle tarjottava kotimaisten kielten opiskelun tuki – opintohallinnon näkökulma. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 13 (2).

Helsingin yliopiston kieliperiaatteet. 2014.

Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Lehtimaja, Inkeri 2022. Monikielinen työpaikka – tehokkuuden, vaivattomuuden vai kielenoppimisen ehdoilla? Kielikello 1/2022.

Lehtimaja, Inkeri & Komppa, Johanna 2023. Millainen on kielitietoinen työyhteisö? Kielibuusti. Luettu 2.6.2023.

Lehtimaja, Inkeri & Korpela, Eveliina & Komppa, Johanna & Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla (tulossa). Monikielisen työyhteisön opas. Helsinki: Alma Talent.

Lehtimaja, Inkeri 2017. Korkeakoulutetun maahanmuuttajan oikeus oppia suomea. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 8 (5).

Nurmi, Niina & Koroma, Johanna 2020. The emotional benefits and performance costs of building a psychologically safe language climate in MNCs. Journal of World Business (55) 4.

Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet (pdf). E2 Tutkimus ja Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportti. Luettu 2.6.2023.

Aalto-yliopiston kielelliset linjaukset. Julkaistu: 20.4.2019. Päivitetty: 8.2.2022.

Saarikivi, Janne & Koskinen, Jani 2023. Selvitys yliopistojen kielivalinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys.