Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta sekä tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Työharjoittelu on osa kaikkien alojen opintoja. Lait ja direktiivit säätelevät erityisesti hoitoalan harjoitteluja, joiden tulee tapahtua autenttisissa oppimisympäristöissä ja olla laajuudeltaan kolmannes opinnoista (1, 2). On siis tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia.
On tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia.
Selvitimme marraskuussa 2022 tehdyn kyselyn avulla hoitoalan opiskelijoiden kokemuksia kliinisistä harjoitteluista sekä sitä, miten he olivat kokeneet niihin liittyvän ohjauksen harjoittelupaikkojen sekä oppilaitoksen puolelta. Kyselyyn vastasi 255 Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitoalan opiskelijaa, joilla oli suoritettuna vähintään yksi harjoittelu. Kyselyn toteuttivat ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkintojen sekä englanninkielisen degree programme in nursing -tutkinnon kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kyselyn keskeisiä tuloksia ja kerromme myös, miten niitä on hyödynnetty kliinisten harjoittelujen ohjauksen kehittämisessä.
Harjoittelussa teoriatieto yhdistyy käytäntöön
Kliinisillä harjoitteluilla on todettu olevan merkittävä asema sairaanhoitoalan opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymiselle ja motivaatiolle opiskella (3, 4). Kliinisissä harjoitteluissa opiskelijat ymmärtävät oman osaamistasonsa ja motivoituvat opiskelemaan lisää. Opiskelijat nostivatkin kyselyssä esiin erityisesti sen, että harjoitteluissa teoria ja käytäntö kohtaavat mielekkäällä tavalla. Myös potilaiden kohtaaminen erilaisissa harjoitteluympäristöissä kasvattaa osaamista ja tukee uusien taitojen oppimista.
Kliinisissä harjoitteluissa saadut positiiviset kokemukset paitsi vahvistavat opiskelijoiden oppimiskokemuksia myös lisäävät alan vetovoimaa (3). Etenkin viimeisen harjoittelun onnistumisella voidaan edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi (4). Harjoitteluissa opiskelijoille myös konkretisoituu, kuinka tärkeää hoitoalalla on itsensä haastaminen ja oman osaamisensa jatkuva kehittäminen.
Harjoitteluohjaus tukee työmotivaatiota
Hyvän perehdytyksen ja harjoitteluohjauskokemuksen saaminen on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota tuova asia, joten siihen tulisi panostaa harjoitteluissa (3). Siitä huolimatta puolet opiskelijoista oli kokenut, että harjoitteluyksikön ohjaajan antama tuki ja ohjaus ei ollut riittävää. Hieman reilu puolet kyselyyn vastanneista oli kokenut perehdytyksen puutteelliseksi. Perehdytys uuteen työyksikköön on oleellista, sillä hyvän perehdytyksen saanut sopeutuu paremmin työyhteisöön sekä tuntee itsensä tervetulleeksi. Lisäksi perehdyttäminen tulisi nähdä tärkeänä työturvallisuuden ennakointina, sillä puutteet työnopastuksessa ovat yleisiä työtapaturman syitä (5).
Hyvä perehdytys ja ohjaus on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota edistävä asia myös harjoittelussa.
Myös palautteen saaminen on olennainen osa työssäoppimista. Palaute voi olla kiittävää tai korjaavaa, molempia tarvitaan työn eteenpäin viemiseksi (6). Säännöllistä palautetta harjoitteluyksikön ohjaajalta kaipasi suurin osa kyselyyn vastanneista (71 %).
Valitettavasti hoitajien arki on nykyään hyvin hektistä, sillä henkilöstön määrä ei aina ole riittävä ja potilaiden hoitotyö on yhä vaativampaa (7). Opiskelijaohjauksen onnistuminen voikin joskus jäädä näiden olosuhteiden jalkoihin. Ilman kliinisiä harjoitteluja hoitoalan opiskelija ei kuitenkaan voi kasvaa ammattilaiseksi, ja ilman ohjausta harjoittelu ei onnistu. Onnistuneeseen opiskelijaohjaukseen vaikuttaa moni tekijä. Ohjaajan oma innostus ja motivaatio opiskelijaohjaukseen on yksi tärkeä osatekijä, lisäksi tarvitaan luottamusta ja avointa vuorovaikutusta opiskelijan ja ohjaajan välillä. Erittäin tärkeitä ovat myös ohjaajan riittävät resurssit sekä työyhteisöltä saatu tuki opiskelijaohjaukselle (8).
Harjoittelua ohjaavan opettajan tuki on niin ikään olennainen osa harjoitteluja. Ohjaava opettaja varmistaa yhdessä opiskelijan kanssa, että edellytykset kliiniselle harjoittelulle täyttyvät. Opiskelijan tulee olla suorittanut hyväksytysti harjoittelun substanssiin liittyvät teoriaopinnot sekä lääkelaskut ennen harjoittelun aloittamista. Opettajalla on myös vastuu opiskelijan harjoittelun ohjauksesta ja arvioinnista yhteistyössä työelämän ohjaajan kanssa. Lisäksi hän varmistaa, että opiskelija saa laadukkaan harjoitteluprosessin sekä saavuttaa harjoittelussa riittävän oppimisen ja osaamisen. Opettaja auttaa opiskelijaa aina myös mahdollisissa ongelmatilanteissa.
Ohjaavan opettajan tuki on merkittävää erityisesti opintojen alkuvaiheessa.
Lähes puolet opiskelijoista oli kyselyn tulosten perusteella tyytyväisiä ohjaavalta opettajalta saamaansa tukeen. Enemmän apua toivottiin harjoittelun henkilökohtaisten tavoitteiden laatimiseen. Lisäksi esille nousi tarve paremman etukäteistiedon saamiselle harjoitteluista, esimerkiksi siitä, millainen harjoitteluympäristö sopii tietyn osaamisen tavoitteluun tai millaisiin tilanteisiin kannattaa hakeutua, jotta saavuttaa harjoittelun tavoitteet. Osa opiskelijoista kaipasi opettajalta apua myös tilanteeseen, jossa on jäänyt ilman harjoittelupaikkaa. Tuen tarpeet korostuvat erityisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin tilanteet ovat uusia.
Perinteisesti opiskelijoilla on ollut jokaisessa harjoittelussa eri opettaja ohjaamassa harjoittelua, eikä ohjaussuhteesta ole sen vuoksi tullut niin läheistä, että opettaja voisi riittävän hyvin tuntea opiskelijan ja hänen yksilöllisen harjoittelupolkunsa sekä mahdolliset erityistarpeet. Harjoittelun aikana opiskelijat odottavat opettajalta taustatukea, neuvoja sekä kannustusta. Lisäksi opettajan toivotaan olevan tavoitettavissa ja helposti lähestyttävissä. Myös nämä opiskelijoiden toiveet on Metropoliassa huomioitu, sillä vuoden 2024 alusta alkaen sama harjoitteluja ohjaava opettaja ohjaa kaikki omien opiskelijoidensa kliiniset harjoittelut yleissairaanhoitajavaiheen opintojen (180 op) aikana. Näin ohjaussuhteesta tulee läheisempi ja harjoitteluohjaaja pystyy paremmin ohjaamaan opiskelijaa hänen harjoittelupolullaan.
Oppimispäiväkirja sekä digitaaliset arviointikaavakkeet harjoittelun arvioinnin apuna
Kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat ovat tehneet runsaasti uudistuksia harjoittelujen ohjausprosessiin kyselyn tulosten pohjalta. Harjoitteluissa ei enää tehdä erillisiä tehtäviä, jotka kuormittavat opiskelijoita pitkien harjoittelupäivien lisäksi. On siirrytty oppimispäiväkirjan käyttöön. Oppimispäiväkirja tukee opiskelijan ohjausta sekä asiantuntijaksi kasvua harjoittelun aikana, koska opiskelija voi reflektoida oppimispäiväkirjassa omaa oppimisprosessiaan ja ammatillista kehittymistään (9). Lisäksi harjoittelusta poissaolon korvaamisperiaatteita on yhtenäistetty ja selkiytetty opiskelijoille.
Osana ohjausprosessin kehittämistä myös harjoittelujen opinnollistamisen ohjeita selkeytettiin. Tämä lisäsi erilaisia harjoittelupolkuja sekä opiskelijan mahdollisuutta suorittaa harjoittelua myös palkallisessa työsuhteessa. Opiskelijan opinnollistaessa harjoittelun hän oppii tekemällä työtä ja soveltamalla samalla aiemmin oppimaansa käytäntöön. Osa harjoittelupaikoista tarjoaakin opiskelijoille harjoittelua palkallisessa työsuhteessa.
Harjoittelujen ohjauksen vahvistamiseksi Metropolian sosiaali- ja terveysala ottaa käyttöön harjoittelujen digitaalisen oppimisalustan, Workseedin, vuonna 2024. Oppimisalusta tuo yhteen opiskelijan harjoitteluprosessin eri vaiheet ja tehtävät sekä tukee opiskelijan, harjoitteluyksikön ja ohjaavan opettajan välistä viestintää. Samalla voidaan luopua paperisista harjoittelun arviointidokumenteista, sillä myös harjoittelun arvioinnin dokumentointi tapahtuu jatkossa Workseedissä. Tämäkin oli kyselyn vastauksissa kovasti toivottu uudistus.
Harjoittelujen käytännön haasteet
Harjoitteluihin liittyy myös käytännön haasteita, vaikka harjoittelut tuottavatkin pääsääntöisesti onnistumisia ja hyviä oppimiskokemuksia.
Harjoittelupaikkojen riittävyys, erityisesti oman asuinpaikan lähistöllä, on asia, jota hoitoalan opiskelijat kyselyn perusteella jännittävät lähes jokaisen harjoittelun yhteydessä. Kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta lähteä harjoitteluun pääkaupunkiseudun ulkopuolelle esimerkiksi perhesyistä.
Toinen opiskelijoiden esiin nostama haaste on taloudelliset ongelmat, mikä voi laskea intoa nauttia harjoitteluista. Opintotuki ei riitä kattamaan asumis- ja elinkustannuksia, joten suurin osa opiskelijoista käy opintojen ohella myös osa-aikaisesti töissä. Sairaanhoitoalalla harjoittelut ovat palkattomia ja pääsääntöisesti harjoitteluja tehdään aamu-, ilta- ja jopa yövuoroissa, joten muun palkkatyön tekeminen yhtä aikaa harjoittelun kanssa on yleensä mahdotonta. Pitkät harjoittelut tekevät tästä syystä usein loven opiskelijoiden lompakoihin.
Uuden vuoden lupauksia
Onnistunut harjoittelu on prosessi, joka vaatii kolmikantayhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. On tärkeää, että kliinisten harjoittelujen ohjaamiseen kiinnitetään huomiota sekä harjoitteluyksiköissä että oppilaitoksissa. Yhteistyön lisääminen harjoitteluyksiköiden ja oppilaitosten välillä edesauttaa opiskelijan osaamisen tavoitteellista kehittämistä.
Onnistunut harjoittelu vaatii yhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä.
Eri tutkintojen kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajien yhteinen työ Metropoliassa päättyi vuoden 2023 lopussa, mutta harjoitteluiden kehittämistyö jatkuu edelleen. Harjoitteluja ohjaavien opettajien tehtävää kehitetään, ja jatkossa myös tutkintovastaavat sekä harjoittelujen ohjaajat osallistuvat entistä tiiviimmin opiskelijoiden harjoitteluprosessin kehittämiseen. Opiskelijoita kuunnellaan jatkossakin herkällä korvalla, ja heidän toivotaankin aktiivisesti antavan palautetta uudistusten toimivuudesta. On kaikkien etu, että opiskelijat saavat hyviä ohjaus- ja oppimiskokemuksia harjoitteluissaan niin hoitoalalla kuin muissakin tutkinnoissa.
Kirjoittajat:
Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori sekä kätilötutkinnon KV-vastaava Metropoliassa. Hän on toiminut kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajana kätilötutkinnossa vuosina 2022–2023. Parhaillaan hän viimeistelee väitöskirjaansa Turun yliopiston synnytys- ja naistentautioppiin seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetuksen kehittämiseen liittyen.
Katja Åker on hoitotyön lehtori sekä toiminut kliinisten harjoitteluiden kehittäjäopettajana sairaanhoitotyön tutkinnossa vuosina 2022–2023 ja jatkaa vuodesta 2024 alkaen harjoitteluvastaavana ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnoissa.
Lähteet
- Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932.
- Euroopan unionin direktiivi 2005/36/EY ja 2013/55/EU.
- Romppanen, M. 2011. Hoitotyön opiskelijoiden merkitykselliset hoitamisen kokemukset ja niistä oppiminen kliinisessä oppimisympäristössä. Väitöskirja. Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto.
- Kaihlanen, A-M. 2020. From a nursing student to a registered nurse – Final clinical practicum facilitating the transition. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Turun yliopisto.
- Työturvallisuuskeskus. N.d. Perehdyttäminen ja työnopastus.
- Sarkkinen, M. 2017. Palaute on työelämän pienin suuri asia. Työpiste.
- Sairaanhoitajaliiton selvitys. Syksy 2021. Hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien kokemuksia oman työyksikön henkilöstötilanteesta ja sen seurauksista. Sairaanhoitajaliitto.
- Sohlman, P. 2020. Opiskelijaohjaus terveysalalla. Opiskelijaohjaajien kokemuksia ohjausosaamisesta, ohjaajana kehittymisestä ja merkityksellisistä tekijöistä ohjaussuhteessa. Pro gradu -tutkielma. Terveystieteiden opettajankoulutus, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto.
- Rautiainen, A.M. 2023. “Ne totuudet on jotenkin sisäisiä silloin”: Kokemusten kertominen kirjoittamisen perusopintojen oppimispäiväkirjoissa. Väitöskirja. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto.
4 Kommenttia
Hyvä kirjoitus aiheesta.
https://www.liittymätarjoukset.fi
Olipas mielenkiintoinen juttu.
https://www.lainaa-netistä.fi
Jos Google-hakuun kirjoittaa
Hylätty harjoittelu
ovat KAIKKI opiskelijoiden kokemukset epäreilusti hylätyistä harjoitteluista sairaanhoitaja- tai lähihoitaja-opinnoista.
Kukaan ei valita hylätyistä harjoitteluista esim. DI, insinööri, farmaseutti tai lääkäri -opinnoissa.
Joten voi perustellusti kysyä, onko suurin osa hylätyistä harjoitteluista jonkun muun syy, kuin opiskelijan? Käytännössä silti opiskelijan syyksi aina laitetaan hylätty harjoittelu ammattikorkeakouluissa.
Usean keskustelupalstaviestin mukaan ainakin 3 ihmistä on päätynyt itsemurhaan hylätyn harjoittelun jälkeen. Kerran jo kesken harjoittelun, kun harjoittelijan kohtelu on ollut niin huonoa. Tämä on hyvin ikävää harjoittelijan omaisille.
Tähän kun vielä yhdistää sen faktan, että esim. farmaseutti-opiskelijoilla kaikki harjoittelut ovat palkallisia. Kaikki!
Harjoittelut saa läpi ilman mieletöntä stressiä ja niistä saa palkan.